Tämä on osa Europa-sivustoa

Euroopan unionin oikeus ulottuvillasi

EUROPA > EUR-Lex Etusivu > Yhteisen käytännön opas

Yhteisen käytännön opas yhteisöjen toimielimissä säädöstekstien laatimiseen osallistuville

	1.	Säädösten laatiminen selkeiksi, yksinkertaisiksi ja täsmällisiksi

	2.	Säädöstyypin huomioon ottaminen säädöksiä laadittaessa

	3.	Kohderyhmien huomion ottaminen säädöksiä laadittaessa

	4.	Lyhyys ja ytimekkyys

	5.	Monikielisyys

	6.	Termien yhdenmukaisuus

1. Yhteisön säädökset on laadittava selkeiksi, yksinkertaisiksi ja täsmällisiksi.

1.1 Säädöksen on oltava muodoltaan:

selkeä, helppo ymmärtää, yksiselitteinen;
yksinkertainen, ytimekäs, vailla tarpeettomia aineksia;
täsmällinen, ettei sanoma jää lukijalle epäselväksi.

1.2 Tämä terveen järjen periaate ilmentää myös yleisiä oikeusperiaatteita, joita ovat:

ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä siinä mielessä, että lainsäädännön on oltava kaikkien ulottuvilla ja kaikkien ymmärrettävissä;
oikeusvarmuus, jonka mukaan lain soveltamisen on oltava ennakoitavissa.

1.2.1. Tällä periaatteella on erityisen suuri merkitys yhteisön säädöksissä. Niiden on sulauduttava monimutkaiseen järjestelmään, joka on myös monikulttuurinen ja monikielinen (katso 5 suuntaviiva).

1.2.2. Tämän periaatteen soveltamisella pyritään kahteen tavoitteeseen: tekemään yhteisön lainsäädännöstä helposti ymmärrettävää ja välttämään lainvalmistelun huonosta laadusta johtuvat riidat.

1.3 Epäselviä säännöksiä Euroopan yhteisöjen tuomioistuin saattaa tulkita suppeasti. Jos moniselitteiseen muotoiluun on päädytty sen vuoksi, että kyseisestä säännöksestä käydyissä neuvotteluissa syntyneitä ongelmia ei ole pystytty ratkaisemaan, lopputulos on tässä tapauksessa sen vastakohta, mihin pyrittiin (katso yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-6/98, Arbeitsgemeinschaft Deutscher Rundfunkanstalten (ARD) v. PRO Sieben Media, 28.10.1999 antama tuomio, Kok. 1999, s. I-7599).

1.4 Yksinkertaisuuden ja täsmällisyyden vaatimukset voivat olla ristiriidassa keskenään. Yksinkertaisuus toteutuu usein täsmällisyyden kustannuksella ja päinvastoin. Käytännössä on löydettävä tasapaino siten, että säännökset laaditaan mahdollisimman täsmällisiksi tekemättä niistä kuitenkaan liian vaikeatajuisia. Tämä tasapaino voi vaihdella sen mukaan, keihin säännöstä on tarkoitus soveltaa (katso 3 suuntaviiva).

Esimerkki tekstistä, joka ei ole tasapainoinen:

”Perustetaan pakollinen naudanlihan merkintäjärjestelmä, joka tulee pakolliseksi kaikissa jäsenvaltioissa 1 päivänä tammikuuta 2000. Tästä pakollisesta järjestelmästä huolimatta jäsenvaltio voi kuitenkin päättää, että järjestelmää sovelletaan kyseisessä jäsenvaltiossa kaupan pidettävään lihaan ainoastaan vapaaehtoisesti.”

1.4.1. Voidakseen ilmaista säännöksen tarkoituksen yksinkertaisella tavalla tekstin laatijan on pyrittävä kiteyttämään se yksinkertaisiin käsitteisiin. Yleiskielen sanoja on käytettävä aina, kun se on mahdollista. Ilmaisun selkeys on asetettava tyylin edelle. Esimerkiksi synonyymejä ja saman ajatuksen ilmaisemista eri tavoin on vältettävä.

1.4.2. Kieliopillinen virheettömyys ja sääntöjen mukainen välimerkkien käyttö helpottaa sekä tekstin ymmärtämistä sen laadintakielellä että sen kääntämistä muille kielille (katso 5 suuntaviiva).

<< ^ >>