KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

SPRÁVA KOMISIE EURÓPSKEMU PARLAMENTU, RADE, EURÓPSKEMU HOSPODÁRSKEMU A SOCIÁLNEMU VÝBORU A VÝBORU REGIÓNOV

annettu rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta 27 päivänä marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 29 artiklan 2 kohdan perusteella

založená na článku 29 ods. 2 rámcového rozhodnutia Rady z 27. novembra 2008 o ochrane osobných údajov spracúvaných v rámci policajnej a justičnej spolupráce v trestných veciach

JOHDANTO

ÚVOD

Tausta

Kontext

Rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta 27 päivänä marraskuuta 2008 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2008/977/YOS[1], jäljempänä ’puitepäätös’, luodaan yleiset oikeudelliset puitteet tietosuojaa varten poliisiyhteistyön ja rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön alalla. Puitepäätös tuli voimaan 19. tammikuuta 2009[2].

Rámcové rozhodnutie Rady 2008/977/SVV z 27. novembra 2008[1] (ďalej len „rámcové rozhodnutie“) o ochrane osobných údajov spracúvaných v rámci policajnej a justičnej spolupráce v trestných veciach poskytuje všeobecný právny rámec ochrany údajov pri policajnej a justičnej spolupráci v trestných veciach. Toto rozhodnutie nadobudlo účinnosť 19. januára 2009[2].

Puitepäätös oli tarpeen antaa sen takia, ettei käytössä ollut yleistä eurooppalaista tietosuojavälinettä poliisiyhteistyön ja rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön alalla.[3] Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun direktiivin 95/46/EY 3 artiklassa todetaan, että direktiiviä ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn, joka suoritetaan sellaisessa toiminnassa, joka ei kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan, kuten toiminta, josta on määrätty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastossa, ja kaikissa tapauksissa käsittely, joka koskee yleistä turvallisuutta, puolustusta, valtion turvallisuutta ja rikosoikeuden alalla tapahtuvaa valtion toimintaa.

Rámcové rozhodnutie bolo potrebné, pretože v tom čase na európskej úrovni neexistoval žiadny všeobecný nástroj, ktorý by upravoval spracovanie údajov v oblasti policajnej a justičnej spolupráce v trestných veciach[3]. V článku 3 smernice 95/46/ES o ochrane fyzických osôb pri spracovaní osobných údajov a voľnom pohybe týchto údajov sa stanovuje, že smernica sa nevzťahuje na spracúvanie osobných údajov v priebehu činnosti, ktorá nespadá do rozsahu pôsobnosti práva Spoločenstva, ako je napríklad činnosť stanovená v hlave VI Zmluvy o Európskej únii, ani na spracúvanie, ktoré sa týka verejnej bezpečnosti, obrany, bezpečnosti štátu a činností štátu v oblasti trestného práva.

Puitepäätöksellä on tarkoitus varmistaa EU:n tasolla korkeatasoinen suoja luonnollisten henkilöiden perusoikeuksille ja -vapauksille henkilötietojen käsittelyssä poliisiyhteistyön ja rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön alalla. Samalla olisi taattava yleisen turvallisuuden korkea taso.[4] Puitepäätös ei estä jäsenvaltioita antamasta kansallisella tasolla kerättyjen tai käsiteltyjen henkilötietojen suojaamiseksi säännöksiä, jotka ovat puitepäätöksessä säädettyjä tiukempia.[5]

Cieľom tohto rámcového rozhodnutia je na úrovni EÚ stanoviť vysokú úroveň ochrany základných práv a slobôd fyzických osôb v prípade spracúvania osobných údajov v rámci policajnej a justičnej spolupráce v trestných veciach. Zároveň by sa mala zaručiť vysoká úroveň verejnej bezpečnosti[4]. To nebráni členským štátom, aby stanovili silnejšie záruky na ochranu osobných údajov zhromažďovaných alebo spracúvaných na vnútroštátnej úrovni[5].

Puitepäätöksen soveltamisala[6] kattaa henkilötietojen käsittelyn vain silloin, kun rikosten torjumiseksi, tutkimiseksi, selvittämiseksi tai niistä syyttämiseksi tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanemiseksi:

Pôsobnosť[6] predmetného rámcového rozhodnutia sa obmedzuje len na spracúvanie osobných údajov na účely predchádzania trestným činom, ich vyšetrovania, odhaľovania alebo stíhania, resp. výkonu trestných sankcií, pričom musí ísť o údaje, ktoré sa prenášajú alebo poskytujú:

– henkilötietoja siirretään tai on siirretty tai asetetaan tai on asetettu saataville jäsenvaltioiden kesken,

– medzi členskými štátmi,

– jäsenvaltiot siirtävät tai ovat siirtäneet henkilötietoja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston (poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa) nojalla perustetuille viranomaisille tai perustettuihin tietojärjestelmiin taikka asettavat tai ovat asettaneet henkilötietoja kyseisten viranomaisten tai tietojärjestelmien saataville, tai

– zo strany členských štátov orgánom či do informačných systémov, ktoré boli zriadené na základe hlavy VI Zmluvy o Európskej únii („Policajná a justičná spolupráca v trestných veciach “), alebo

– henkilötietoja siirretään tai on siirretty jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille tai asetetaan tai on asetettu niiden saataville Euroopan unionista tehdyn sopimuksen tai Euroopan yhteisön perustamissopimuksen nojalla perustetuilta viranomaisilta tai perustetuista tietojärjestelmistä.

– príslušným orgánom členských štátov zo strany orgánov či z informačných systémov, ktoré boli zriadené na základe Zmluvy o Európskej únii alebo Zmluvy o založení Európskeho spoločenstva.

Toisesta jäsenvaltiosta siirretyt henkilötiedot saa siirtää kolmansille valtioille tai kansainvälisille elimille, jos tietyt edellytykset täyttyvät.[7]

Osobné údaje prenesené z jedného členského štátu do iného členského štátu sa taktiež môžu preniesť tretím štátom alebo medzinárodným orgánom, ak sú splnené určité požiadavky[7].

Puitepäätöstä sovelletaan täysimääräisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa, sillä päätöksellä kehitetään Schengenin säännöstöä. Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti osallistuvat puitepäätökseen Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia tehdyn pöytäkirjan 5 artiklan ja neuvoston päätösten 2000/365/EY ja 2002/192/EY nojalla.

Ustanovenia rámcového rozhodnutia sa v plnom rozsahu uplatňujú aj v Spojenom kráľovstve a Írsku, pretože predstavujú vývoj ustanovení schengenského acquis . Spojené kráľovstvo a Írsko sa na tomto rámcovom rozhodnutí zúčastňujú v súlade s článkom 5 Protokolu, ktorým sa začleňuje schengenské acquis do rámca Európskej únie, ktorý je pripojený k Zmluve o Európskej únii a Zmluve o založení Európskeho spoločenstva, ako aj v súlade s rozhodnutiami Rady 2000/365/ES a 2002/192/ES.

Islannin, Norjan, Sveitsin ja Liechtensteinin osalta puitepäätöksellä kehitetään Schengenin säännöstöä siten kuin siitä määrätään sopimuksessa ja pöytäkirjoissa, joita Euroopan unionin neuvosto tai Euroopan unioni on tehnyt Islannin ja Norjan, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin kanssa, sekä neuvoston päätöksissä 1999/437/EY, 2008/149/YOS ja 2008/262/YOS.

Pokiaľ ide o Island, Nórsko, Švajčiarsko a Lichtenštajnsko, toto rámcové rozhodnutie predstavuje vývoj ustanovení schengenského acquis v zmysle dohody a protokolov uzatvorených Radou Európskej únie či Európskou úniou s týmito krajinami, ako aj v zmysle rozhodnutí Rady 1999/437/ES, 2008/149/SVV a 2008/262/SVV.

Puitepäätöksen 2008/977/YOS sisältö

Obsah rámcového rozhodnutia 2008/977/SVV

Puitepäätöksen soveltamisala ei kata jäsenvaltion toimivaltaisten oikeus- tai poliisiviranomaisten jäsenvaltion alueella suorittamaa henkilötietojen käsittelyä (1 artiklan 2 kohta).

Pokiaľ ide o rozsah pôsobnosti tohto rámcového rozhodnutia, toto rozhodnutie sa nevzťahuje na vnútroštátne spracúvanie osobných údajov zo strany príslušných justičných a policajných orgánov v členských štátoch (článok 1 ods. 2).

Poliisiyhteistyötä ja rikosasioissa tehtävää oikeudellista yhteistyötä koskevat alakohtaiset säädökset, joilla säännellään henkilötietojen suojaa ja jotka on annettu ennen puitepäätöksen voimaantuloa, ovat pääsääntöisesti ensisijaisia puitepäätökseen nähden (28 artikla). Puitepäätös ei vaikuta säädöksiin, joiden katsotaan muodostavan kokonaisen ja johdonmukaisen tietosuojaa koskevan säännöstön (johdanto-osan 39 kappale). Muut alakohtaiset säädökset, joiden tietosuojasäännösten soveltamisala on suppeampi, ovat ensisijaisia puitepäätökseen nähden vain, jos niiden säännöt ovat luonteeltaan puitepäätöksen säännöksiä rajoittavampia. Muissa tapauksissa sovelletaan puitepäätöstä (johdanto-osan 40 kappale).

Vo všeobecnosti sa ustanovuje, že predpisy, ktoré pre jednotlivé odvetvia policajnej a justičnej spolupráce v trestných veciach obsahujú ustanovenia o ochrane osobných údajov a ktoré boli prijaté pred nadobudnutím účinnosti tohto rámcového nariadenia, majú prednosť pred týmto rámcovými nariadením (článok 28). Predpisy, ktoré sa považujú za nástroje stanovujúce „úplný a ucelený súbor pravidiel“ týkajúcich sa ochrany údajov, týmto rámcovým rozhodnutím nie sú dotknuté (odôvodnenie 39). Pokiaľ ide o ďalšie opatrenia, ktoré boli prijaté v jednotlivých odvetviach a ktoré ustanovujú pravidlá na ochranu údajov v obmedzenejšom rozsahu, majú prednosť pred týmto rámcovým rozhodnutím len v tom prípade, že majú reštriktívnejší charakter. Inak sa uplatňuje rámcové rozhodnutie (odôvodnenie 40).

Puitepäätöksessä määritellään tietosuojan tavoitteet poliisin ja oikeuslaitoksen toiminnan yhteydessä. Siinä annetaan henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuutta koskevat säännökset sen varmistamiseksi, että kaikki mahdollisesti vaihdettavat tiedot on käsitelty lainmukaisesti ja tietojen laatuun liittyviä perusperiaatteita noudattaen.

V tomto rámcovom rozhodnutí sa podrobne stanovujú ciele ochrany údajov v rámci policajných a justičných činností. Takisto sa v ňom stanovujú aj pravidlá, pokiaľ ide o zákonnosť spracúvania osobných údajov, s cieľom zabezpečiť, aby akákoľvek informácia, ktorá sa môže vymieňať, bola spracúvaná zákonne a v súlade so základnými zásadami kvality údajov.

Puitepäätöksessä määritellään rekisteröityjen oikeudet henkilötietojen suojan varmistamiseksi, vaarantamatta kuitenkaan rikostutkinnan tarkoitusta. Sitä varten rekisteröidyille on ilmoitettava tietojen käsittelystä ja annettava mahdollisuus tutustua omiin henkilötietoihin.

Vymedzujú sa aj práva dotknutých osôb, s cieľom zabezpečiť ochranu osobných údajov a neohroziť pritom účel vyšetrovania trestných činov. Na tejto účel je nutné zabezpečiť informovanie dotknutých osôb a tieto osoby musia mať prístup k svojim osobným údajom.

Kansallisten valvontaviranomaisten tehtävänä on toimia neuvojana ja valvojana jäsenvaltioiden puitepäätöksen nojalla antamien säännösten soveltamisessa. Viranomaisten on suoritettava niille annetut tehtävät täysin itsenäisesti.

Vnútroštátne dozorné orgány, ktoré musia v rámci plnenia zverených úloh konať úplne nezávisle, sú povinné poskytovať odborné poradenstvo a monitorovať uplatňovanie opatrení, ktoré členské štáty prijali na účely transpozície tohto rámcového rozhodnutia.

Komission velvollisuus raportoida täytäntöönpanosta

Povinnosť Komisie predložiť správu o vykonávaní tohto rámcového rozhodnutia

Puitepäätöksen 29 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden oli toteutettava tarvittavat toimenpiteet puitepäätöksen säännösten noudattamiseksi ennen 27. päivää marraskuuta 2010.

Podľa článku 29 ods. 1 rámcového rozhodnutia mali členské štáty povinnosť, aby prijali opatrenia na dosiahnutie súladu s týmto rámcovým rozhodnutím do 27. novembra 2010.

Puitepäätöksen 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on toimitettava neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle kirjallisina ne säännökset, joilla niille puitepäätöksestä aiheutuvat velvoitteet saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä ilmoitus puitepäätöksen 25 artiklassa tarkoitetuista valvontaviranomaisista.

V zmysle článku 29 ods. 2 sú členské štáty povinné zaslať generálnemu sekretariátu Rady a Komisii znenie ustanovení, ktorými sa do ich vnútroštátneho práva transponujú ich povinnosti uložené na základe tohto rámcového rozhodnutia, ako aj informáciu o dozornom orgáne alebo orgánoch uvedených v článku 25.

Komission on laadittava kertomus jäsenvaltioiden toimittamien tietojen pohjalta. Neuvosto arvioi 27. päivään marraskuuta 2011 mennessä, missä määrin jäsenvaltiot ovat noudattaneet puitepäätöksen säännöksiä.

Komisia má povinnosť vypracovať na základe informácií poskytnutých členskými štátmi správu. Rada má povinnosť do 27. novembra 2011 posúdiť, do akej miery dosiahli členské štáty súlad s týmto rámcovým rozhodnutím.

Kertomuksen pohjana käytetyt tietolähteet

Informačné zdroje tejto správy

Marraskuun 9. päivään 2011 mennessä 26 jäsenvaltiota 27:stä sekä Liechtenstein, Norja, Islanti ja Sveitsi olivat toimittaneet komissiolle tiedot puitepäätöksen täytäntöönpanosta.

Informácie o vykonávaní tohto rámcového rozhodnutia Komisii do 9. novembra 2011 predložilo 26 z 27 členských štátov, ako aj Lichtenštajnsko, Nórsko, Island a Švajčiarsko.

Näistä 26 jäsenvaltiosta 14 ilmoitti, että puitepäätös on jo pantu täytäntöön niiden voimassa olevalla lainsäädännöllä (Belgia, Irlanti, Itävalta, Latvia, Liettua, Luxemburg, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Tanska, Tšekki, Unkari, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta). Irlanti, Ruotsi, Saksa ja Viro ilmoittivat tutkivansa edelleen, tarvitaanko uusia täytäntöönpanotoimenpiteitä.

Z uvedených 26 členských štátov 14 členských štátov (Belgicko, Česká republika, Dánsko, Estónsko, Nemecko, Írsko, Litva, Lotyšsko, Luxembursko, Maďarsko, Rakúsko, Slovensko, Spojené kráľovstvo a Švédsko) oznámilo, že predmetné rámcové rozhodnutie sa už vykonalo účinnými právnymi predpismi. Nemecko, Írsko, Estónsko a Švédsko uviedli, že ďalej skúmajú, či je na vykonanie tohto rámcového opatrenia nutné prijať ďalšie opatrenia.

Yhdeksän jäsenvaltion voidaan katsoa saattaneen puitepäätöksen kansalliseen lainsäädäntöönsä osittain, sillä ne ilmoittivat, että niiden on annettava vielä täytäntöönpanolainsäädäntöä.

V prípade 9 členských štátov možno konštatovať čiastočné vykonanie rámcového rozhodnutia, keďže tieto štáty uviedli, že musia prijať ďalšie vykonávacie právne predpisy.

Neljä jäsenvaltiota ei joko ole reagoinut lainkaan komission tietopyyntöön (Romania) tai on ilmoittanut, että ne eivät ole saattaneet puitepäätöstä kansalliseen lainsäädäntöönsä (Kreikka, Italia[8], Kypros).

Z členských štátov 4 buď nereagovali na žiadosť Komisie o poskytnutie informácií (Rumunsko), resp. uviedli, že predmetné rámcové rozhodnutie nevykonali (Grécko, Taliansko[8] a Cyprus).

Tiedot, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet vastauksena komission kyselylomakkeeseen, vaihtelevat sisällöltään ja tarkkuudeltaan. Taulukossa 1 esitetään yleiskatsaus vastauksista. Se kuvastaa jäsenvaltioiden arviota puitepäätöksen täytäntöönpanotilanteesta.

Informácie predložené členskými štátmi v odpovedi na dotazník Komisie po obsahovej stránke, a najmä pokiaľ ide o ich hĺbku, sa značne odlišujú. V tabuľke 1 sa uvádza prehľad odpovedí. Vyjadruje tak vlastné hodnotenie členských štátov, pokiaľ ide o stav vykonania predmetného rámcového rozhodnutia.

PUITEPÄÄTÖKSEN SAATTAMINEN OSAKSI KANSALLISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ

TRANSPOZÍCIA RÁMCOVÉHO ROZHODNUTIA

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen entisen 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukainen puitepäätös

Rámcové rozhodnutie podľa bývalého článku 34 ods. 2 písm. b) Zmluvy o Európskej únii

Tämä puitepäätös perustuu Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja erityisesti sen 30 artiklaan, 31 artiklan e alakohtaan sekä 34 artiklan 2 kohdan b alakohtaan.

Toto rámcové rozhodnutie je založené na Zmluve o Európskej únii (ZEÚ), a to najmä na jej článku 30, článku 31 písm. e) a článku 34 ods. 2 písm. b).

Puitepäätökset ovat säädöksinä parhaiten verrattavissa direktiiveihin, sillä ne velvoittavat jäsenvaltioita saavutettavaan tulokseen nähden, mutta jättävät kansallisten viranomaisten valittavaksi täytäntöönpanon muodon ja keinot. Puitepäätöksillä ei kuitenkaan ole välitöntä oikeusvaikutusta.[9]

Rámcové rozhodnutia sa ako právne nástroje najlepšie dajú prirovnať k smerniciam, keďže sú pre členské štáty záväzné, pokiaľ ide o dosiahnutý výsledok, pričom však vnútroštátnym orgánom ponechávajú slobodu výberu formy a spôsobov vykonania týchto opatrení. Rámcové rozhodnutia však nemajú priamy účinok[9].

Perussopimuksiin liitetyn, siirtymämääräyksiä koskevan pöytäkirjan (nro 36) 10 artiklassa vahvistetaan siirtymämääräykset, jotka koskevat ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa annettuja, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V ja VI osastoon perustuvia säädöksiä. Artiklassa todetaan, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 258 artiklan mukaista komission toimivaltaa ei sovelleta (ja Euroopan unionin tuomioistuimen toimivalta säilyy ennallaan) siirtymäkautena eli viiden vuoden ajan Lissabonin sopimuksen voimaantulopäivästä (1. päivään joulukuuta 2014), kun on kyse entisen kolmannen pilarin alaan kuuluvista säädöksistä.

Na základe článku 10 protokolu o prechodných ustanoveniach týkajúcich sa aktov prijatých na základe hláv V a VI Zmluvy o Európskej únii pred nadobudnutím platnosti Lisabonskej zmluvy (Protokol č. 36), ktorý je pripojený k zmluvám, sa právomoci Komisie podľa článku 258 ZFEÚ neuplatňujú (pričom právomoci ESD zostávajú obmedzené), pokiaľ ide o akty týkajúce sa „tretieho piliera“ počas prechodného obdobia piatich rokov od nadobudnutia platnosti Lisabonskej zmluvy (t. j. do 1. decembra 2014).

Jäljempänä kuvataan tarkemmin puitepäätöksen neljän keskeisen säännöksen täytäntöönpanoa niiden vastausten pohjalta, jotka jäsenvaltiot antoivat komission 9. joulukuuta 2010 esittämään pyyntöön.

Ďalej v tomto texte sú uvedené niektoré bližšie informácie o vykonaní štyroch hlavných ustanovení rámcového rozhodnutia, ktoré členské štáty poskytli v odpovedi na žiadosť Komisie 9. decembra 2010.

Kansallisten täytäntöönpanotoimien soveltamisala

Rozsah pôsobnosti vnútroštátnych vykonávacích opatrení

Puitepäätöstä sovelletaan pelkästään sellaisten henkilötietojen käsittelyyn, jotka siirretään tai on siirretty tai asetetaan tai on asetettu saataville jäsenvaltioiden kesken (1 artiklan 2 kohta). Poliisin tai oikeuslaitoksen rikosasioissa suorittama henkilötietojen käsittely kansallisella tasolla ei kuulu puitepäätöksen soveltamisalaan.

Rámcové rozhodnutie sa vzťahuje len na spracúvanie osobných údajov prenášaných či poskytovaných medzi členskými štátmi (článok 1 ods. 2). Spracovanie osobných údajov policajnými či justičnými orgánmi v trestných veciach na vnútroštátnej úrovni nepatrí do rozsahu pôsobnosti tohto rámcového rozhodnutia.

Liitteen taulukossa 2 kuvataan yleisesti täytäntöönpanotoimenpiteitä jäsenvaltioissa. Useimmat jäsenvaltiot mainitsivat puitepäätöksen täytäntöönpanotoimenpiteissä yleisen tietosuojalainsäädännön ja viittasivat alakohtaiseen lainsäädäntöön, jota sovelletaan poliisi-, oikeus-, tulli- ja veroviranomaisiin. Eräät jäsenvaltiot ovat päättäneet olla antamatta lainsäädäntöä. Sen sijaan ne ovat panneet puitepäätöksen täytäntöön hallinnollisilla kiertokirjeillä (esim. Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta).

Tabuľka 2 prílohy obsahuje prehľad vykonávacích opatrení v členských štátoch. Väčšina členských štátov v súvislosti s opatreniami na vykonanie tohto rámcového rozhodnutia odkázala na svoje všeobecné právne predpisy o ochrane údajov, a to s pridaním odkazov na príslušné odvetvové právne predpisy upravujúce túto problematiku v súvislosti s policajnými, justičnými, colnými a daňovými orgánmi. Niektoré členské štáty sa rozhodli, že namiesto prijatia legislatívnych nástrojov vykonajú predmetné rámcové rozhodnutie tak, že vydajú administratívne obežníky (napr. Nemecko a Spojené kráľovstvo).

Useimmat jäsenvaltiot ilmoittivat, että yleistä tietosuojalainsäädäntöä sovelletaan poliisin ja oikeuslaitoksen sekä kansallisella tasolla että rajatylittävissä tilanteissa harjoittamaan henkilötietojen käsittelyyn .[10] Lisäksi usein sovelletaan rikosprosessilakeja ja poliisien tietojenkäsittelyä koskevia lakeja.[11] Kolmetoista jäsenvaltiota (Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Malta, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tšekki, Unkari ja Viro) viittasi rikosprosessilakeihin tai muuhun vastaavaan lainsäädäntöön. Seitsemän jäsenvaltiota (Alankomaat, Ruotsi, Saksa, Slovenia, Suomi, Tšekki, Unkari) ilmoitti poliisin tietojenkäsittelyä koskevan lain olemassaolosta.[12] Kolme jäsenvaltiota (Bulgaria, Portugali ja Liettua) ilmoitti lisäksi, että ne ovat antaneet erikseen lainsäädäntöä, jolla saatetaan kansalliseen lainsäädäntöön eräät puitepäätöksen säännökset, joita yleinen lainsäädäntö ei kata ja joita sovelletaan pelkästään rajatylittävään henkilötietojen käsittelyyn.[13]

Väčšina členských štátov uviedla, že všeobecné právne predpisy o ochrane údajov sa uplatňujú aj na spracovanie osobných údajov policajnými a justičnými orgánmi na vnútroštátnej úrovni, a to aj v cezhraničnom kontexte[10], avšak často popri právnych predpisoch o trestnom práve procesnom a predpisoch o polícii, resp. o nakladaní s údajmi zo strany polície[11] . Trinásť členských štátov (Belgicko, Česká republika, Estónsko, Fínsko, Holandsko, Nemecko, Luxembursko, Maďarsko, Malta, Slovensko, Slovinsko, Taliansko a Švédsko) uviedlo predpisy o trestnom práve procesnom či podobné právne predpisy. Sedem členských štátov (Česká republika, Fínsko, Holandsko, Maďarsko, Nemecko, Slovinsko a Švédsko) uviedlo predpisy o polícii, resp. o nakladaní s údajmi zo strany polície[12]. Tri členské štáty (Bulharsko, Portugalsko a Litva) takisto uviedli, že prijali osobitné právne predpisy na vykonanie niektorých ustanovení rámcového rozhodnutia, ktoré neboli upravené v rámci všeobecných právnych predpisov, pričom tieto osobitné predpisy sa vzťahujú len na cezhraničné spracovanie osobných údajov[13].

Kolme jäsenvaltiota piti puitepäätöksen rajallista soveltamisalaa ongelmallisena. Italia ja Alankomaat ilmoittivat törmänneensä ongelmiin yrittäessään käytännössä tehdä eron puitepäätöksen 2008/977/YOS mukaisen rajatylittävän tietojenkäsittelyn ja kansallisella tasolla tapahtuvan käsittelyn välillä sekä totesivat, että jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten on sen vuoksi hankala soveltaa erilaisia käsittelysääntöjä samoihin henkilötietoihin. Puola viittasi puitepäätöksen puutteisiin ja korosti erityisesti tukevansa komission tavoitetta luoda kattavat puitteet ja laajentaa yleisiä tietosuojasääntöjä poliisiyhteistyön ja rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön aloille.[14]

Tri členské štáty vyjadrili názor, že obmedzený rozsah pôsobnosti rámcového rozhodnutia je problematický. Holandsko a Taliansko uviedli ťažkosti s praktickým rozlišovaním, kedy ide o cezhraničné spracovanie údajov v zmysle rámcového rozhodnutia 2008/977/SVV a kedy ide o spracovanie na vnútroštátnej úrovni, pričom takisto poukázali aj na s tým súvisiacu komplexnosť, ktorá je spojená s tým, že ich orgány presadzovania práva musia pracovať s rôznymi procesnými pravidlami pre rovnaké osobné údaje. Poľsko upozornilo na nedostatky rámcového rozhodnutia vo všeobecnosti a predovšetkým sa vyjadrilo, že podporuje cieľ Komisie, ktorým je stanovenie komplexného rámca a rozšírenie pôsobnosti všeobecných pravidiel na ochranu údajov aj do oblasti policajnej a justičnej spolupráce v trestných veciach[14].

Rekisteröidylle ilmoittaminen (16 artikla, johdanto-osan 26 ja 27 kappale)

Informovanie dotknutej osoby (článok 16, odôvodnenia 26 a 27)

Puitepäätöksen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat rekisteröidyille henkilötietojen käsittelystä tai siirrosta toiseen jäsenvaltioon rikosten torjumista, tutkimista, selvittämistä tai niistä syyttämistä tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten. Kansallisessa laissa olisi säädettävä ilmoittamisen muodosta, sisällöstä ja keinoista sekä ilmoittamiseen sovellettavista poikkeuksista (rekisteröidylle ei ilmoiteta lainkaan tai ilmoitetaan vain rajoitetusti). Ilmoittaminen voidaan toteuttaa yleisellä tasolla esimerkiksi antamalla asiasta lainsäädäntöä tai julkaisemalla luettelo tietojen käsittelytavoista. Jos tietoja siirretään toiseen jäsenvaltioon, kukin jäsenvaltio voi pyytää, että toinen jäsenvaltio ei ilmoita rekisteröidylle.

V zmysle rámcového rozhodnutia musia členské štáty zabezpečiť, aby ich príslušné orgány informovali dotknuté osoby o tom, že ich osobné údaje sú spracúvané či prenášané do iného členského štátu na účely predchádzania trestným činom, ich vyšetrovania, odhaľovania alebo stíhania alebo na účely výkonu trestných sankcií. Formu, obsah a spôsoby oznamovania, ako aj výnimky z tejto povinnosti (čiže kedy sa informácie neposkytujú, resp. kedy sa poskytujú len v obmedzenom rozsahu) by mali byť stanovené vnútroštátnymi právnymi predpismi. Môže sa tak stať vo všeobecnej podobe, či už prostredníctvom právneho predpisu alebo uverejnenia zoznamu operácií spracúvania. Ak sa informácie prenášajú do iného členského štátu, môže každý členský štát požiadať, aby tento iný členský štát dotknutú osobu neinformoval.

Taulukosta 3 ilmenee, että lähes kaikki jäsenvaltiot ilmoittivat toimittavansa rekisteröidyille joitakin tietoja henkilötietojen käsittelystä. Ranska ilmoitti, että se ei anna tietoja. Tanska ei myöskään anna rekisteröidyille oikeutta saada ilmoitusta tietojen käsittelystä, mutta se totesi, että rekisterinpitäjän on pidettävä käsittelystä kirjaa ja tiedotettava asiasta suurelle yleisölle.

Z tabuľky 3 vyplýva, že takmer všetky členské štáty uviedli, že dotknutým osobám poskytujú niektoré informácie o spracúvaní ich osobných údajov. Francúzsko uviedlo, že tak nerobí. Dánsko takisto takéto právo neposkytuje, uviedlo však, že prevádzkovateľ musí viesť evidenciu a informovať verejnosť.

Rekisteröidylle ilmoittamista rajoitetaan useimmissa jäsenvaltioissa . Kansallisessa lainsäädännössä joko rajoitetaan ilmoittamista rikosten torjumista, tutkimista, selvittämistä tai syytteeseenpanoa varten tai todetaan, että tätä oikeutta ei sovelleta, kun tietoja käsittelevät tietyt rekisterinpitäjät (poliisi ja/tai tuomioistuimet). Eräissä tapauksissa rajoituksista/poikkeuksista säädetään ilman, että olisi määritelty, mihin toimiin niitä sovelletaan. Useat jäsenvaltiot ilmoittivat, että tällaisia rajoituksia sovelletaan poliisin, sotilaspoliisin, tuomioistuinten sekä tulli- ja veroviranomaisten kohdalla.

Na právo na informovanie sa vzťahujú v prevažnej väčšine členských štátov určité obmedzenia . Vnútroštátne právne predpisy toto právo buď obmedzujú v záujme predchádzania trestným činom, ich vyšetrovania, odhaľovania alebo stíhania, resp. sa v nich ustanovuje, že toto právo nemožno uplatniť v prípade spracovania údajov zo strany určitých prevádzkovateľov (policajných a/alebo justičných orgánov). V niektorých prípadoch sú obmedzenia či výnimky stanovené bez toho, aby bolo uvedené, na ktoré činnosti sa vzťahujú. Značný počet členských štátov uviedol, že tieto výnimky sa vzťahujú na políciu, vojenskú políciu, súdy, colné a daňové úrady.

Alankomaat ilmoitti, että yleinen velvollisuus ilmoittaa rekisteröidylle tietojen käsittelystä ei ole täysin johdonmukainen poliisin ja tuomioistuinten toiminnan luonteen kanssa, mutta että maassa on otettu käyttöön eräitä järjestelyjä, jotta rekisteröidyille voitaisiin tiedottaa poliisin ja oikeusviranomaisten harjoittamasta tietojenkäsittelystä vaaditulla tavalla (lainsäädännössä määritellään tapaukset, joissa tietoja voidaan käsitellä, sekä tietojenkäsittelyn edellytykset; lisäksi syyttäjäviranomainen ilmoittaa rekisteröidylle erityisten tutkintavaltuuksien käytöstä, jos tämä on tutkinnan kannalta mahdollista). Alankomaat ilmoitti myös, että tätä säännöstä ei tarvitse saattaa kansalliseen lainsäädäntöön, koska 16 artiklan 1 kohdassa viitataan pelkästään jäsenvaltioiden kansallisiin säännöksiin.

Holandsko uviedlo, že všeobecne stanovená povinnosť informovať dotknuté osoby by nebola úplne v súlade s charakterom práce policajných a justičných orgánov, boli však zavedené určité mechanizmy, ktoré dostatočne umožňujú náležité informovanie dotknutých osôb o spracúvaní údajov zo strany policajných a justičných orgánov (t. j. právne predpisy poskytujú informáciu o prípadoch, v ktorých dochádza k spracovaniu údajov a podmienkach tohto spracovania; prokurátor informuje dotknutú osobu o tom, že voči nej budú uplatnené osobitné vyšetrovacie právomoci, ak je to v záujme vyšetrovania). Holandsko ďalej uviedlo, že toto ustanovenie nie je potrebné vykonať, pretože článok 16 ods. 1 len odkazuje na vnútroštátne právne predpisy členských štátov.

Puitepäätöksessä vahvistetaan rekisteröityjen oikeus saada tietoa henkilötietojensa käsittelystä, mutta ei säädetä yksityiskohtaisesti ilmoittamisen keinoista tai mahdollisista poikkeuksista ilmoitusvelvollisuuteen. Vaikka jäsenvaltioiden mukaan oikeus saada tietoa yleensä toteutuu, säännöksen täytäntöönpano vaihtelee huomattavasti.

Rámcové rozhodnutie stanovuje právo dotknutej osoby na informácie, neobsahuje však žiadne podrobnosti o tom, akým spôsobom by mala byť informovaná, ani o prípadných výnimkách. Aj keď jednotlivé členské štáty vo všeobecnosti stanovili právo na informácie, existujú medzi nimi značné rozdiely v spôsobe jeho vykonávania.

Rekisteröityjen tiedonsaantioikeus (17 artikla)

Právo dotknutých osôb na prístup (článok 17)

Puitepäätöksessä säädetään, että rekisteröidyllä on oikeus saada vapaasti ja ilman aiheetonta viivytystä tai aiheettomia kustannuksia:

V rámcovom rozhodnutí sa stanovuje, že dotknutá osoba má právo dostať bez obmedzení a bez zbytočného odkladu alebo nákladov:

a) ainakin vahvistus rekisterinpitäjältä tai kansalliselta valvontaviranomaiselta siitä, onko häntä koskevia tietoja siirretty tai asetettu saataville vai ei, sekä tiedot tietojen vastaanottajista tai vastaanottajaryhmistä, joille tiedot on luovutettu, sekä ilmoitus käsiteltävistä tiedoista; tai

a) aspoň potvrdenie od prevádzkovateľa alebo od vnútroštátneho dozorného orgánu o tom, či sa údaje, ktoré sa jej týkajú, preniesli alebo poskytli, a informácie o príjemcoch alebo kategóriách príjemcov, ktorým sa údaje sprístupnili, ako aj o údajoch, ktoré sa spracúvajú, alebo

b) ainakin vahvistus kansalliselta valvontaviranomaiselta siitä, että kaikki tarvittavat varmennukset on tehty.

b) aspoň potvrdenie od vnútroštátneho dozorného úradu o tom, že sa uskutočnili všetky potrebné overenia.

Jäsenvaltiot voivat toteuttaa lainsäädäntötoimia, joilla rajoitetaan tiedonsaantioikeutta, jos tällainen rajoitus on tarpeen virallisten tai laillisten tiedustelujen, tutkintojen tai menettelyjen estämisen välttämiseksi, jotta vältetään tuottamasta haittaa rikosten torjumiselle, selvittämiselle, tutkimiselle ja niistä syyttämiselle tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanolle, yleisen turvallisuuden suojelemiseksi, kansallisen turvallisuuden suojelemiseksi, tai rekisteröidyn suojelemiseksi tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi (17 artiklan 2 kohta). Jos rekisterinpitäjä kieltäytyy antamasta tietoja, asiasta on ilmoitettava rekisteröidylle kirjallisesti (17 artiklan 3 kohta).

Členské štáty môžu v právnych predpisoch stanoviť obmedzenia práva na prístup v záujme zabránenia ovplyvneniu úradných alebo súdnych vyšetrovaní alebo postupov, resp. ovplyvneniu predchádzania trestným činom, ich vyšetrovania, odhaľovania alebo stíhania alebo v záujme výkonu trestných sankcií, ako aj v záujme ochrany verejnej bezpečnosti, ochrany národnej bezpečnosti a ochrany dotknutej osoby či práv a slobôd iných (článok 17 ods. 2). Ak prevádzkovateľ odmietne poskytnúť tieto informácie, musí tak urobiť písomne (článok 17 ods. 3).

Jäsenvaltioiden toimittamat tiedot on kerätty Taulukkoon 4. Ne kuvaavat sitä, miten eri jäsenvaltioissa annetaan rekisteröidyille tietoa. Voidaan todeta, että kaikki jäsenvaltiot[15] myöntävät rekisteröidyille jonkinlaisen tiedonsaantioikeuden . Tämä oikeus vahvistetaan yleensä kunkin maan yleisessä tietosuojalainsäädännössä. Moni jäsenvaltio myös säätää tiedonsaantioikeudesta yksityiskohtaisesti alakohtaisessa lainsäädännössä (kuten poliisilaeissa).

Informácie predložené členskými štátmi sú zhrnuté v tabuľke 4 o práve prístupu a podávajú obraz o stave, pokiaľ ide o poskytovanie informácií dotknutým osobám. Možno konštatovať, že všetky členské štáty[15] poskytujú dotknutým osobám v určitej forme právo na prístup . Toto právo je vo všeobecnosti zakotvené vo všeobecných právnych predpisoch jednotlivých krajín o ochrane údajov. Mnohé členské štáty takisto upravili aj podrobnosti práva na prístup, a to prostredníctvom právnych predpisov pre jednotlivé odvetvia (napríklad zákony o polícii).

Lisäksi kaikki jäsenvaltiot säätävät poikkeuksista tiedonsaantioikeuteen . Perusteeksi tiedonsaantioikeuden epäämiselle mainitaan useimmiten seuraavat:

Takisto možno uviesť, že všetky členské štáty stanovili výnimky z práva na prístup . Najčastejšie uvádzanými dôvodmi pre neposkytnutie práva na prístup sú:

- rikosten torjuminen, tutkiminen, selvittäminen ja syytteeseenpano,

- predchádzanie trestným činom, ich vyšetrovanie, odhaľovanie alebo stíhanie,

- kansallinen turvallisuus, puolustus ja yleinen turvallisuus,

- národná bezpečnosť, obrana a verejná bezpečnosť,

- jäsenvaltion ja EU:n taloudelliset edut (esim. finanssipolitiikkaan, budjettiin ja verotukseen liittyvissä asioissa)[16],

- hospodárske a finančné záujmy členského štátu a EÚ vrátane menových, rozpočtových a daňových záležitostí[16],

- rekisteröidyn tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojeleminen.

- ochrana práv a slobôd dotknutej osoby alebo iných osôb.

Eräissä jäsenvaltioissa säädetään erikseen siitä, miten oikeus tutustua omiin henkilötietoihin toteutetaan . Eräät jäsenvaltiot ilmoittivat myöntävänsä rekisteröidyille oikeuden pyytää tietoa omista henkilötiedoistaan suoraan toimivaltaiselta viranomaiselta (Alankomaat, Bulgaria, Irlanti, Itävalta, Latvia, Malta, Puola, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Suomi, Yhdistynyt kuningaskunta), kun taas eräät maat (Belgia, Ranska) sallivat pelkästään epäsuoran tiedonsaantioikeuden. Jälkimmäisessä tapauksessa oikeus tutustua kaikkiin rekisteröityä koskeviin henkilötietoihin on rekisteröidyn sijaan kansallisella valvontaviranomaisella. Suomessa ja Liettuassa rekisteröidyt voivat valita. Portugalissa sovelletaan pääsääntöisesti suoraa tiedonsaantioikeutta. Epäsuoraa tiedonsaantioikeutta sovelletaan silloin, kun henkilötietojen käsittely vaikuttaa valtion turvallisuuteen tai rikoksen ehkäisemiseen tai tutkimiseen. Tilanne on vastaava Luxemburgissa, jossa rekisteröidyille myönnetään yleensä suora tiedonsaantioikeus. Jos asiassa sovelletaan poikkeusta, tiedonsaantipyyntö on osoitettava tietosuojaviranomaiselle.

Pokiaľ ide o spôsob, akým sa poskytuje prístup k osobným údajom , niektoré členské štáty túto otázku výslovne upravili, iné zase nie. Niektoré členské štáty uviedli, že dotknutým osobám poskytujú právo obrátiť sa so žiadosťou o udelenie prístupu k ich údajom priamo na príslušný orgán (napr. Bulharsko, Fínsko, Holandsko, Írsko, Lotyšsko, Malta, Nemecko, Poľsko, Rakúsko, Slovensko, Spojené kráľovstvo a Švédsko), iné členské štáty umožňujú len „nepriamy“ prístup (Belgicko, Francúzsko). V prípade ostatných dvoch menovaných krajín má namiesto dotknutej osoby prístup ku všetkým osobným údajom súvisiacim s touto osobou vnútroštátny dozorný orgán. Vo Fínsku a Litve majú dotknuté osoby možnosť výberu. V Portugalsku vo všeobecnosti platí priamy prístup, avšak nepriamy prístup je stanovený v prípadoch, keď má spracovanie osobných údajov vplyv na národnú bezpečnosť alebo na predchádzanie trestným činom či ich vyšetrovanie. Podobná situácia je v Luxembursku, kde je vo všeobecnosti udelený priamy prístup, ak sa však uplatňuje niektorá z výnimiek, so žiadosťou o poskytnutie prístupu je nutné sa obrátiť na dozorný orgán pre ochranu údajov.

Puitepäätöksessä on yleisiä sääntöjä rekisteröityjen tiedonsaantioikeudesta. Siinä ei kuitenkaan määritellä tarkemmin, millaisia tietoja rekisteröidylle on annettava. Lisäksi puitepäätöksen mukaan jäsenvaltiot saavat päättää, voivatko rekisteröidyt käyttää tiedonsaantioikeuttaan suoraan vai epäsuorasti.

Rámcové rozhodnutie obsahuje všeobecné pravidlá, ktoré dotknutým osobám poskytujú právo na prístup k ich údajom. Podrobne sa v ňom ale neustanovuje, informácie akého druhu sa musia dotknutým subjektom poskytovať. Toto rozhodnutie rovnako ponecháva na členských štátoch, aby stanovili, či si dotknuté osoby môžu uplatňovať svoje právo na prístup priamo, resp. či musia využiť nepriamy spôsob.

Kansalliset valvontaviranomaiset (25 artikla)

Vnútroštátne dozorné orgány (článok 25)

Puitepäätöksessä 2008/977/YOS todetaan, että täysin riippumattomien valvontaviranomaisten perustaminen jäsenvaltioihin on ”olennainen osa jäsenvaltioiden keskinäisen poliisi- ja oikeudellisen yhteistyön yhteydessä käsiteltävien henkilötietojen suojaamista” (johdanto-osan 33 kappale). Lisäksi siinä todetaan, että yleisen tietosuojadirektiivin mukaisesti jäsenvaltioihin jo perustettujen valvontaviranomaisten olisi myös voitava ottaa vastatakseen kansallisten valvontaviranomaisten tehtävistä (johdanto-osan 34 kappale). Puitepäätöksen 2008/977/YOS 25 artikla vastaa suurelta osin direktiivin 95/46/EY 28 artiklan (1–4, 7 kohta) säännöstä valvontaviranomaisista ja näiden valtuuksista, viranomaisen velvollisuudesta hoitaa tehtäviä itsenäisesti sekä salassapitovelvollisuudesta. Kullakin viranomaisella on oltava eräitä valtuuksia, kuten tutkintavaltuudet (ml. valtuudet saada tietoja ja kerätä kaikki tarvittavat tiedot), tehokkaat toimintavaltuudet (esim. valtuudet antaa ja julkistaa lausuntoja ennen käsittelyn toteuttamista, valtuudet määrätä tietojen suojaamisesta, poistamisesta tai tuhoamisesta, kieltää käsittely väliaikaisesti tai lopullisesti, antaa rekisterinpitäjälle varoitus tai huomautus taikka valtuudet saattaa asia kansallisen parlamentin tai muun poliittisen elimen käsiteltäväksi) sekä asianosaisvaltuus.

V rámcovom rozhodnutí 2008/977/SVV sa uznáva, že základným prvkom ochrany osobných údajov spracúvaných v rámci policajnej a justičnej spolupráce medzi členskými štátmi je zriadenie dozorných orgánov v členských štátoch, ktoré budú svoje funkcie vykonávať úplne nezávisle (odôvodnenie 33). Takisto sa tam uvádza, že za tieto úlohy by mali mať možnosť prevziať zodpovednosť aj dozorné orgány zriadené v členských štátoch podľa smernice 95/46/ES (odôvodnenie 34). Článok 25 rámcového rozhodnutia 2008/977/SVV odráža dôležitú časť článku 28 smernice 95/46/ES o dozorných orgánoch (odseky 1 až 4 a odsek 7), v ktorých sa upravujú právomoci dozorných orgánov, ako aj ich povinnosť postupovať úplne nezávisle a dodržiavať služobné tajomstvo. Každý orgán musí byť vybavený viacerými právomocami vrátane vyšetrovacích právomocí (a to aj právom na prístup k údajom a zhromažďovanie potrebných informácií) a právomocí, ktoré mu umožňujú účinne zasiahnuť (ako napríklad vydať a uverejniť stanoviská pred začatím operácií spracúvania, nariadiť blokovanie, vymazanie alebo likvidáciu údajov, uložiť dočasný alebo úplný zákaz spracúvania, upozorniť alebo napomenúť prevádzkovateľa, predložiť vec vnútroštátnym parlamentom alebo iným politickým inštitúciám), ako aj právomocami na začatie súdnych konaní.

Taulukosta 5 ilmenee, että useimmissa tapauksissa yleisten tietosuojasääntöjen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta vastuussa olevat kansalliset valvontaviranomaiset seuraavat myös puitepäätöksen 2008/977/YOS täytäntöönpanoa ja soveltamista.

Z tabuľky 5 vyplýva, že vo väčšine prípadov sú vnútroštátne dozorné orgány, ktoré sú zodpovedné za monitorovanie vykonávania a uplatňovania všeobecných pravidiel na ochranu údajov, zodpovedné aj za dozor nad vykonávaním a uplatňovaním rámcového rozhodnutia 2008/977/SVV.

Ruotsi ilmoitti, että sen tietosuojalautakunta on vielä nimitettävä puitepäätöksen 25 artiklan mukaiseksi toimivaltaiseksi valvontaviranomaiseksi.

Švédsko uviedlo, že jeho Rada pre inšpekciu údajov ešte stále nebola určená za príslušný dozorný orgán v zmysle článku 25 rámcového rozhodnutia.

Eräät jäsenvaltiot ottivat erikseen esille kysymyksen siitä, miten tietojenkäsittelyä tuomioistuimissa valvotaan.[17] Tanska ilmoitti, että tuomioistuinhallinto on vastuussa tuomioistuinten tietojenkäsittelyn valvonnasta. Itävalta puolestaan ilmoitti, että valvontaviranomaisella ei ole toimivaltaa ratkaista kanteluja, jotka koskevat tapauksia, joissa tuomioistuimet ovat rikkoneet tietosuojasääntöjä. Luxemburgissa tietojenkäsittelyn valvonta kuuluu yleensä tietosuojalautakunnan vastuulle. Tietojenkäsittelyä, joka tapahtuu kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpanoa koskevan kansallisen säännöksen puitteissa, valvoo viranomainen, johon kuuluu yleinen syyttäjä ( Procureur Général d’Etat ) tai hänen edustajansa sekä kaksi tietosuojalautakunnan jäsentä, joita lautakunta on itse ehdottanut ja jotka ministeri on nimittänyt tähän tehtävään.

Niektoré členské štáty výslovne nastolili otázku dohľadu nad spracúvaním údajov zo strany justičných orgánov[17]. Dánsko uviedlo, že za dohľad nad spracovaním údajov zo strany justičných orgánov je zodpovedná Súdna rada a Rakúsko oznámilo, že dozorný orgán na ochranu údajov nie je príslušný na rozhodovanie o sťažnostiach z dôvodu porušenia pravidiel o ochrane údajov zo strany justičných orgánov. V Luxembursku patrí vo všeobecnosti dozor nad spracovaním údajov medzi právomoci komisie pre ochranu údajov. Činnosti spracovania uskutočňované v rámci vnútroštátneho predpisu vykonávajúceho medzinárodný dohovor sú pod dozorom orgánu, ktorý sa skladá z Procureur Général d ’ Etat alebo ním nominovanej osoby a dvoch členov komisie pre ochranu údajov, ktorých na jeho návrh vymenúva minister.

Jäsenvaltioiden esille ottamat muut seikat

Ďalšie otázky vznesené členskými štátmi

26 jäsenvaltiosta 20 ei ottanut esille erityisiä ongelmia puitepäätöksen täytäntöönpanossa. Näistä 20 jäsenvaltiosta kahdeksan (Belgia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Luxemburg, Tanska, Unkari, Viro) ei vastannut tähän kysymykseen lainkaan. Kuten Taulukosta 6 käy ilmi, kuusi jäsenvaltiota esitti huomautuksia ongelmallisista seikoista:

Z 26 členských štátov 20 štátov neuviedlo žiadne osobitné problémy s rámcovými rozhodnutím, pričom 8 z týchto štátov na túto otázku vôbec neodpovedalo (Belgicko, Dánsko, Estónsko, Grécko, Maďarsko, Luxembursko, Cyprus a Rakúsko). Ak to vyplýva z tabuľky 6 , šesť členských štátov uviedlo určité poznámky k otázkam, ktorými sa zaoberali, napr.:

– Puola katsoi puitepäätöksen sisältävän useita puutteita, jotka olisi korjattava. Lisäksi se ilmoitti tukevansa uudistuksia, joiden tavoitteena on luoda EU:hun kattava ja yhdenmukainen tietosuojajärjestelmä;

– Poľsko vyjadrilo stanovisko, že rámcové rozhodnutie má viaceré nedostatky, ktoré by sa mali napraviť, a zároveň vyjadrilo podporu snahám o zmenu systému ochrany údajov na úrovni EÚ s cieľom vytvorenia komplexnejšieho a súdržnejšieho rámca.

– Italia ja Alankomaat ilmoittivat, että on vaikea käytännössä tehdä ero puitepäätöksen 2008/977/YOS mukaisen rajatylittävän tietojenkäsittelyn ja kansallisella tasolla tapahtuvan käsittelyn välillä, sekä totesivat, että jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten on sen vuoksi hankala soveltaa erilaisia käsittelysääntöjä samoihin henkilötietoihin;

– Holandsko a Taliansko uviedli ťažkosti s praktickým rozlišovaním, kedy ide o cezhraničné spracovanie údajov v zmysle rámcového rozhodnutia 2008/977/SVV a kedy ide o spracovanie na vnútroštátnej úrovni, pričom takisto poukázali aj na súvisiacu komplexnosť, ktorá je spojená s tým, že ich orgány presadzovania práva musia pracovať s rôznymi procesnými pravidlami pre rovnaké osobné údaje.

– Italia, Tšekki ja Alankomaat kritisoivat puitepäätöksen sääntöjä, jotka koskevat kansainvälisiä siirtoja. Erityisesti Italia totesi, että kolmansiin maihin siirrettävien tietojen suojasta olisi säädettävä riittävällä ja yhdenmukaisella tavalla. Alankomaat piti ongelmallisena sitä, että puitepäätöksessä ei vahvisteta perusteita, joiden nojalla voitaisiin määrittää riittävä tietosuojan taso kolmannessa maassa. Tämä puolestaan on johtanut jäsenvaltioissa vaihteleviin täytäntöönpanotapoihin. Tšekki piti kansainvälisiä siirtoja koskevia puitepäätöksen sääntöjä epärealistisina.

– Česká republika, Holandsko a Taliansko sa kriticky vyjadrili k pravidlám rámcového rozhodnutia upravujúcim medzinárodný prenos údajov. Konkrétne Taliansko uviedlo, že je nutné stanoviť náležitú a jednotnejšiu úroveň ochrany údajov pre prípady prenosu údajov do tretích krajín. Holandsko označilo za problematické to, že v rámcovom rozhodnutí neexistujú kritériá na posúdenie primeranosti úrovne ochrany v tretích krajinách, čo vedie k rozdielom v rámci jeho vykonania zo strany členských štátov. Česká republika označila pravidlá rámcového rozhodnutia upravujúce medzinárodný prenos údajov za „nerealistické“.

– Ranska mainitsi kansallisen tason erityisongelman, joka koskee kolmanteen maahan tai kolmannesta maasta siirrettyjen henkilötietojen säilytysaikoja tapauksissa, joissa kyseinen kolmas maa soveltaa erilaisia vaatimuksia.– Slovakian mukaan on tarpeen erottaa toisistaan tarkemmin poliisin suorittama tietojenkäsittely ja tuomioistuinten tietojenkäsittely (oikeudenkäynnit).

– Francúzsko poukázalo na špecifický vnútroštátny problém, ktorý súvisí s lehotami uchovávania osobných údajov prenášaných z a do tretej krajiny, ktorá má v súvislosti s uchovávaním rozdielnu úpravu. Slovensko uviedlo, že je potrebné viac rozlišovať medzi spracovaním údajov zo strany polície a spracovaním zo strany justičných orgánov (v rámci súdnych konaní).

– Tšekki ja Alankomaat totesivat, että lainvalvontaviranomaisten on hankala noudattaa monenlaisia tietosuojasääntöjä kansainvälisellä tasolla (esim. Euroopan neuvosto), EU:n tasolla ja kansallisella tasolla.

– Česká republika a Holandsko uviedli, že pre orgány presadzovania práva je mätúce, keď musia dodržiavať početné pravidlá o ochrane údajov, ktoré boli prijaté na medzinárodnej úrovni (Rada Európy ), úrovni EÚ a na vnútroštátnej úrovni.

EDESSÄ OLEVA TYÖ

ÚLOHY DO BUDÚCNOSTI

Tässä kertomuksessa kartoitetaan rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta annetun puitepäätöksen täytäntöönpanoa ja toimintaa.

Táto správa podáva prehľad o stave vykonávania a fungovania rámcového rozhodnutia Rady o ochrane osobných údajov spracúvaných v rámci policajnej a justičnej spolupráce v trestných veciach.

Käytännön ongelmat, joita jäsenvaltioilla on ollut jäsenvaltion sisällä tapahtuvaa ja rajatylittävää tietojenkäsittelyä koskevien sääntöjen erottamisessa, voitaisiin ratkaista vahvistamalla yhdenmukaiset säännöt tietojenkäsittelyä varten sekä kansallisella tasolla että rajatylittävissä tapauksissa. Rekisteröityjen tiedonsaantioikeutta ja EU:n tasolla sovellettavia poikkeuksia olisi selkeytettävä. Vahvistamalla yhdenmukaiset vähimmäisedellytykset rekisteröityjen tiedonsaantioikeudelle voitaisiin vahvistaa rekisteröityjen oikeuksia ja samalla määritellä poikkeukset, jotta poliisi ja tuomioistuimet voivat hoitaa tehtävänsä asianmukaisesti.

Praktické ťažkosti, s ktorými sa stretli viaceré členské štáty v súvislosti s rozlišovaním medzi pravidlami pre spracúvanie údajov na vnútroštátnej úrovni a pravidlami pre cezhraničné spracúvanie údajov, by bolo možné riešiť pomocou jednotného súboru pravidiel, ktoré sa by sa vzťahovali na spracúvanie údajov na vnútroštátnej úrovni aj v cezhraničnom kontexte. Ďalšie ozrejmenie by si zasluhovala otázka, v akom rozsahu by mali mať na úrovni EÚ dotknuté osoby právo byť informované, ako aj otázka výnimiek z tohto práva. Harmonizácia minimálnych kritérií, pokiaľ ide o práva dotknutých osôb na prístup, by mohla posilniť práva dotknutých osôb a zároveň by sa stanovili výnimky, aby sa policajným a justičným orgánom umožnilo riadne plnenie ich úloh.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 16 artiklassa vahvistetaan oikeus henkilötietojen suojaan. Kyseisen artiklan mukaisesti on mahdollista vahvistaa kattavat tietosuojapuitteet, joilla samanaikaisesti varmistetaan yksilöiden tietojen korkeatasoinen suoja poliisiyhteistyön ja rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön alalla ja toisaalta sujuvoitetaan henkilötietojen vaihtoa jäsenvaltioiden poliisi- ja oikeusviranomaisten välillä, toissijaisuusperiaatetta noudattaen.

Na základe článku 16 Zmluvy o fungovaní Európskej únie, v ktorom sa zakotvuje právo na ochranu osobných údajov, teraz existuje možnosť vytvorenia komplexného rámca ochrany údajov, ktorým sa zabezpečí vysoká úroveň ochrany údajov fyzických osôb v oblasti policajnej a justičnej spolupráce v trestných veciach a jednoduchšia výmena osobných údajov medzi policajnými a justičnými orgánmi členských štátov, a to pri plnom dodržaní zásady subsidiarity.

[1] EUVL L 350, 30.12.2008, s. 60.

[1] Ú. v. EÚ L 350, 30.12.2008, s. 60.

[2] Puitepäätöksen 30 artikla.

[2] Článok 30.

[3] Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY johdanto-osan 5 kappale, EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

[3] Odôvodnenie 5 smernice Európskeho parlamentu a Rady 95/46/ES z 24. októbra 1995 o ochrane fyzických osôb pri spracovaní osobných údajov a voľnom pohybe týchto údajov (Ú. v. ES L 281, 23.11.1995, s. 31).

[4] Puitepäätöksen 1 artikla.

[4] Článok 1.

[5] Puitepäätöksen 1 artiklan 5 kohta.

[5] Článok 1 ods. 5.

[6] Puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohta.

[6] Článok 1 ods. 2.

[7] Puitepäätöksen 13 artikla.

[7] Článok 13.

[8] Italia ilmoitti komissiolle, että eräitä täytäntöönpanosäädöksiä ei vielä ole hyväksytty virallisesti. Se viittaa henkilötietojen suojasta annettuun lakiin, rikosprosessilakiin ja muihin säädöksiin, joissa säädetään henkilötietojen käsittelystä kyseisillä aloilla. Muut jäsenvaltiot sen sijaan ilmoittivat, että voimassa olevia tietosuojasääntöjä sovelletaan myös poliisin ja oikeuslaitoksen kansallisella tasolla harjoittamaan henkilötietojen käsittelyyn sekä poliisin ja oikeuslaitoksen rikosasioissa toteuttamaan rajatylittävään tietojen käsittelyyn. Lisäksi ne ovat ilmoittaneet komissiolle valmisteilla olevista muista täytäntöönpanotoimenpiteistä.

[8] Taliansko Komisiu informovalo, že osobitné vykonávacie nástroje ešte neboli formálne prijaté. Táto krajina odkázala na zákon o ochrane osobných údajov, trestný poriadok a ďalšie predpisy, ktoré obsahujú ustanovenia uplatniteľné na spracovanie v týchto oblastiach. Ostatné členské štáty uplatňujú iný prístup a uvádzajú, že platné pravidlá na ochranu osobných údajov sa vzťahujú aj na spracúvanie osobných údajov zo strany policajných a justičných orgánov na vnútroštátnej úrovni, ako aj na cezhraničné spracúvanie zo strany policajných a justičných orgánov v trestných veciach. Na dôvažok Komisiu informujú o ďalších vykonávacích opatrenia, ktoré sa v súčasnosti vypracúvajú.

[9] Katso asia C-105/03, Pupino, tuomio 16.5.2005 (34, 43–45, 47 ja 61 kohta), jossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että kansallisten tuomioistuinten olisi kansallisia lakeja tulkitessaan pyrittävä johdonmukaisuuteen, myös puitepäätösten kanssa.

[9] Pozri C-105/03, Pupino, rozsudok zo 16.5.2005, ods. 34, 43 – 45, 47, 61, v ktorých ESD rozhodol, že vnútroštátne súdy sú pri výklade vnútroštátnych právnych predpisov povinné usilovať sa o súdržný výklad, a to aj s rámcovými rozhodnutiami.

[10] Tilanne oli vastaava jo ennen puitepäätöksen antamista (ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja, vaikutusten arviointi, SEC(2005) 1241, 4.10.2005, 5.1.2 kohta).

[10] Tak to bolo už aj v čase pred prijatím rámcového rozhodnutia (pozri pracovný dokument útvarov Komisie o posúdení vplyvu, SEK(2005) 1241 zo 4.10.2005, bod 5.1.2.).

[11] Katso Taulukko 2.

[11] Pozri tabuľku 2.

[12] Katso Taulukko 2.

[12] Pozri tabuľku 2.

[13] Ks. Alankomaiden esittämät huomautukset.

[13] Pozri informácie poskytnuté Holandskom.

[14] Ks. lisäksi Puolan (sisäministeriö) panos komission vuoden 2010 lopulla käynnistämään julkiseen kuulemiseen (mainitaan vastauksessa, jonka Puola antoi kyselylomakkeeseen): http://ec.europa.eu/justice/news/consulting_public/0006/contributions/public_authorities/pl_min_pl.pdf.

[14] Pozri taktiež vyjadrenie Ministerstva vnútra Poľskej republiky v rámci verejnej konzultácie, ktorú Komisia začala koncom roka 2010 (na ktorý sa odkazuje v odpovedi Poľska na dotazník): http://ec.europa.eu/justice/news/consulting_public/0006/contributions/public_authorities/pl_min_pl.pdf.

[15] Tämä johtopäätös voidaan tehdä siitä huolimatta, että eräät jäsenvaltiot eivät ole toimittaneet tarkempia tietoja (ks. tarkemmin Taulukko 3).

[15] Možno tak konštatovať aj napriek tomu, že niektoré členské štáty neposkytli podrobnosti (pozri bližšie v tabuľke 3).

[16] Tätä poikkeusta ei mainita erikseen puitepäätöksen 2008/977/YOS 17 artiklassa. Se kuitenkin vastaa erästä direktiivin 95/46/EY 13 artiklan 1 kohdassa mainittua poikkeusta.

[16] Táto výnimka nie je výslovne uvedená v článku 17 rámcového rozhodnutia 2008/977/SVV. Zohľadňuje však výnimku uvedenú v článku 13 ods. 1 smernice 95/46/ES.

[17] Katso puitepäätöksen johdanto-osan 35 kappaleen viimeinen virke, jonka mukaan valvontaviranomaisten valtuudet ”eivät kuitenkaan saisi olla ristiriidassa rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien sääntöjen tai tuomioistuinten riippumattomuuden kanssa”.

[17] Pozri ostatnú vetu odôvodnenia 35 rámcového rozhodnutia, kde sa uvádza, že právomoci dozorných orgánov by nemali zasahovať do osobitných pravidiel stanovených pre trestné konanie alebo do nezávislosti súdnictva.