Sprieduma pamatojums
|
|
1. Lūgums sniegt prejudiciālu nolēmumu ir par to, vai, ņemot vērā 2010. gada 25. februāra spriedumu lietā C‑172/08 Pontina Ambiente (Krājums, I‑1175. lpp.), iesniedzējtiesai ir jāatturas no tādu valsts tiesību normu piemērošanas, kuras tā uzskata par pretrunā esošām Padomes 1999. gada 26. aprīļa Direktīvas 1999/31/EK par atkritumu poligoniem [par atkritumu apglabāšanu poligonos] (OV L 182, 1. lpp.), kas grozīta ar Eiropas Parlamenta un Padomes 2003. gada 29. septembra Regulu (EK) Nr. 1882/2003 (OV L 284, 1. lpp.; turpmāk tekstā – “Direktīva 1999/31”), 10. pantam, kā arī Eiropas Parlamenta un Padomes 2000. gada 29. jūnija Direktīvas 2000/35/EK par maksājumu kavējumu novēršanu komercdarījumos (OV L 200, 35. lpp.) 1.–3. pantam.
|
1. Ennakkoratkaisupyyntö koskee sitä, onko ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiassa C-172/08, Pontina Ambiente, 25.2.2010 annetun tuomion (Kok., s. I-1175) valossa jätettävä soveltamatta kansallisia säännöksiä, joiden se katsoo olevan kaatopaikoista 26.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY (EYVL L 182, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 29.9.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, s. 1; jäljempänä direktiivi 1999/31), 10 artiklan sekä kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta 29.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/35/EY (EYVL L 200, s. 35) 1–3 artiklan vastaisia.
|
|
2. Šis lūgums ir iesniegts saistībā ar tiesvedību starp Amia SpA , pret kuru ir uzsākta likvidācija (turpmāk tekstā – “ Amia ”), un Provincia Regionale di Palermo par paziņojumu par īpaša nodokļa par cieto atkritumu apglabāšanu poligonos samaksu.
|
2. Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa kantajana on selvitystilaan asetettu Amia SpA (jäljempänä Amia) ja vastaajana Provincia Regionale di Palermo ja joka koskee kiinteän jätteen kaatopaikalle sijoittamisesta perittävän erityisen maksun maksuunpanomääräystä.
|
|
Atbilstošās tiesību normas
|
Asiaa koskevat oikeussäännöt
|
|
Savienības tiesiskais regulējums
|
Unionin säännöstö
|
|
3. Direktīvas 1999/31 10. pantā ir noteikts:
|
3. Direktiivin 1999/31 10 artiklassa säädetään seuraavaa:
|
|
“Dalībvalstis veic pasākumus, lai panāktu, ka visas izmaksas, kas saistītas ar poligona ierīkošanu un ekspluatāciju [apsaimniekošanu], cik iespējams, ieskaitot 8. panta a) punkta iv) apakšpunktā minētā finansiālā vai tam līdzvērtīgā nodrošinājuma izmaksas un slēgšanas tāmes vērtību, kā arī izmaksas, kas saistītas ar vismaz 30 gadu apsaimniekošanu pēc slēgšanas, sedz apsaimniekotāja pieprasītā cena par jebkura veida atkritumu apglabāšanu poligonā. Saskaņā ar prasībām, ko nosaka Padomes Direktīva 90/313/EEK (1990. gada 7. jūnijs) par brīvu piekļuvi vides informācijai [(OV L 158, 56. lpp.)], dalībvalstis nodrošina jebkuras vajadzīgās informācijas vākšanas un izmantošanas caurskatāmību, kura attiecas uz izmaksām.”
|
”Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä varmistaakseen, että kaatopaikan pitäjien perimä hinta kaiken tyyppisen jätteen sijoittamisesta kyseiselle kaatopaikalle kattaa kaatopaikan perustamiseen ja toimintaan liittyvät kustannukset, mukaan lukien mahdollisuuksien mukaan 8 artiklan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetusta taloudellisesta vakuudesta tai muusta vastaavasta aiheutuvat kustannukset ja kaatopaikan käytöstäpoistamisesta ja jälkihoidosta aiheutuvat arvioidut kustannukset vähintään 30 vuoden ajalta. Jollei ympäristöä koskevan tiedon saannin vapaudesta 7 päivänä kesäkuuta 1990 annetusta neuvoston direktiivistä 90/313/ETY [(EYVL L 158, s. 56)] muuta johdu, jäsenvaltioiden on huolehdittava avoimuudesta kaikkien tarvittavien kustannustietojen keräämisessä ja käytössä.”
|
|
4. Direktīvas 2000/35 1. pantā ir paredzēts, ka tās noteikumus piemēro visiem maksājumiem, kas tiek veikti kā atlīdzība komercdarījumos.
|
4. Direktiivin 2000/35 1 artiklassa säädetään, että tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin kaupallisista toimista korvauksena suoritettaviin maksuihin.
|
|
5. Saskaņā ar Direktīvas 2000/35 2. panta 1. punktu “komercdarījumi” ir darījumi starp uzņēmumiem vai starp uzņēmumiem un valsts iestādēm, kuru rezultātā notiek preču piegāde vai pakalpojumu sniegšana par atlīdzību.
|
5. Direktiivin 2000/35 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”kaupallisilla toimilla” tarkoitetaan yritysten tai yritysten ja viranomaisten välisiä toimia, jotka johtavat tavaroiden toimittamiseen tai palvelujen suorittamiseen korvausta vastaan.
|
|
6. Direktīvas 2000/35 3. pantā ar nosaukumu “Procenti kavētu maksājumu gadījumā” tostarp ir paredzēts, ka dalībvalstis nodrošina, ka kavēta maksājuma gadījumā ir maksājami procenti, un tos var prasīt kreditors, kurš ir izpildījis savas līgumsaistības un juridiskos pienākumus un nav saņēmis attiecīgo summu laikā, ja vien debitors nav atbildīgs par nokavējumu.
|
6. Direktiivin 2000/35 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Viivästyskorko”, säädetään muun muassa, että jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että maksun viivästyessä maksetaan viivästyskorkoa ja että velkoja, joka on täyttänyt sopimukseen ja lakiin perustuvat velvoitteensa, voi vaatia viivästyskorkoa, ellei se ole saanut erääntynyttä määrää ajoissa, paitsi jos velallinen ei ole vastuussa viivästyksestä.
|
|
Itālijas tiesiskais regulējums
|
Italian säännöstö
|
|
7. Ar 1995. gada 28. decembra Likumu Nr. 549 par valsts finanšu racionalizēšanas pasākumiem (1995. gada 29. decembra GURI Nr. 302 kārtējais pielikums, turpmāk tekstā – “Likums Nr. 549/95”), lai sekmētu saražoto atkritumu daudzuma samazināšanu, kā arī iegūtu no šiem atkritumiem izejvielas un enerģiju, tika ieviests īpašs nodoklis par cieto atkritumu apglabāšanu poligonos.
|
7. Julkistalouden järkeistämistoimenpiteistä 28.12.1995 annetulla lailla nro 549 (GURI nro 302, Supplemento ordinario, 29.12.1995; jäljempänä laki nro 549/95) otettiin käyttöön kiinteän jätteen kaatopaikalle sijoittamisesta perittävä erityinen maksu jätteiden tuottamisen vähentämiseksi ja niiden sisältämien raaka-aineiden ja energian ottamiseksi talteen.
|
|
8. Saskaņā ar Likuma Nr. 549/95 3. panta 25. punktu šī nodokļa uzlikšanas pamats ir cieto atkritumu apglabāšana poligonos.
|
8. Lain nro 549/95 3 §:n 25 momentin nojalla tämä maksu peritään kiinteiden jätteiden sijoittamisesta kaatopaikalle.
|
|
9. No Likuma Nr. 549/95 3. panta 26. punkta izriet, ka minētā nodokļa maksātājs ir uzņēmuma, kas veic galīgo [atkritumu] apglabāšanu, apsaimniekotājs, kuram ir pienākums prasīt šī paša nodokļa atmaksu no uzņēmuma, kas nodod atkritumus apglabāšanai.
|
9. Lain nro 549/95 3 §:n 26 momentin mukaisesti se, jolla on velvollisuus maksaa tämä maksu, on lopullisesta varastoinnista huolehtivan yrityksen toiminnan harjoittaja, ja tämän on vyörytettävä maksu jätteen luovuttavalle taholle.
|
|
10. Likuma Nr. 549/95 3. panta 27. punktā ir paredzēts, ka minētais nodoklis tiek maksāts reģioniem.
|
10. Lain nro 549/95 3 §:n 27 momentissa säädetään, että tämä maksu maksetaan alueille (regioni).
|
|
11. Likuma Nr. 549/95 3. panta 30. punktā ir noteikts, ka atkritumu poligona apsaimniekotājam ir jāmaksā nodoklis tam reģionam, kura teritorijā atrodas poligons. Šis nodoklis ir jāsamaksā ne vēlāk kā viena mēneša laikā pēc katra kalendārā gada ceturkšņa beigām, kura laikā glabāšanā tikuši nodoti atkritumi.
|
11. Lain nro 549/95 3 §:n 30 momentissa säädetään, että kaatopaikan pitäjän on maksettava maksu sille alueelle (regione), jonka maa-alueella kaatopaikka sijaitsee. Tämä maksu pitää maksaa kuukauden kuluessa sen neljännesvuoden pituisen jakson päättymisestä, jonka aikana jätteet on sijoitettu kaatopaikalle.
|
|
12. Likuma Nr. 549/95 3. panta 31. punktā ir paredzēts, ka atkritumu poligona apsaimniekotājam tiek noteiktas finansiālas sankcijas gadījumā, ja atkritumu apglabāšanas poligonā reģistrācija nav veikta vai ir veikta nepilnīgi, ja nav iesniegta deklarācija vai ir iesniegta kļūdaina deklarācija un ja nav samaksāts nodoklis vai tas ir samaksāts novēloti.
|
12. Lain nro 549/95 3 §:n 31 momentissa säädetään, että kaatopaikan pitäjälle määrätään rahamääräisiä seuraamuksia, mikäli jätteen toimittamisesta kaatopaikalle tehtävä kirjaus on jätetty tekemättä tai tehty virheellisesti, mikäli ilmoitus on jätetty tekemättä tai tehty virheellisesti tai mikäli maksua ei ole maksettu tai se on maksettu viivästyneenä.
|
|
Pamatlieta un prejudiciālais jautājums
|
Pääasian oikeudenkäynti ja ennakkoratkaisupyyntö
|
|
13. Amia apsaimnieko atkritumu poligonu, kas atrodas Palermo [ Palerme ] pilsētas rajonā Bellolampo , kur tā veic to atkritumu apglabāšanu, kurus regulāri nogādā pašvaldības uzņēmumi.
|
13. Amia on Palermossa Bellolampon alueella sijaitsevan kaatopaikan pitäjä, ja se huolehtii paikallisviranomaisen kaatopaikalle säännöllisesti toimittamista jätteistä.
|
|
14. Saskaņā ar Likumu Nr. 549/95 un reģionālo likumu, ar kuru tiek piemēroti tiesību akti, Amia ik ceturksni Provincia Regionale di Palermo ir jāmaksā īpašs nodoklis par cieto atkritumu apglabāšanu poligonos un jāpieprasa šī nodokļa atmaksa no pašvaldības uzņēmumiem, kuri nodod to atkritumus apglabāšanai.
|
14. Lain nro 549/95 ja sen alueellisen täytäntöönpanolain nojalla Amia oli velvollinen maksamaan neljä kertaa vuodessa Provincia Regionale di Palermolle kiinteän jätteen kaatopaikalle sijoittamisesta perittävän erityisen maksun, ja sen piti vyöryttää tämä maksu paikallisviranomaiselle, joka sijoitti jätteensä kaatopaikalle.
|
|
15. Par 2007. gada pirmo un otro ceturksni Amia samaksāja nodokli tikai daļēji un par tā paša gada trešo un ceturto ceturksni to nesamaksāja vispār. Šādā situācijā Provincia Regionale di Palermo kompetentās iestādes tai nosūtīja paziņojumu par samaksu, lai iekasētu nesamaksāto nodokli EUR 3 574 205,19 apmērā kopā ar procentiem, kā arī naudas sodu 30 % apmērā no šīs nodokļa summas.
|
15. Amia maksoi ainoastaan osan vuoden 2007 ensimmäistä ja toista vuosineljännestä koskevasta maksusta, ja se ei maksanut saman vuoden kolmatta ja neljättä vuosineljännestä koskevaa maksua lainkaan. Tässä tilanteessa Provincia Regionale di Palermon toimivaltaiset viranomaiset osoittivat Amialle maksuunpanomääräyksen 3 574 205,19 euron suuruisen maksamattoman maksun perimiseksi korkoineen sekä määräsivät sakon, jonka suuruus oli 30 prosenttia tästä maksusta.
|
|
16. 2010. gada 22. martā Amia cēla Commissione tributaria provinciale di Palermo [Palermo provinces Nodokļu tiesa] prasību par šo paziņojumu par samaksu.
|
16. Amia nosti kanteen 22.3.2010 Commissione tributaria provinciale di Palermossa tästä maksuunpanomääräyksestä.
|
|
17. Saskaņā ar iesniedzējtiesas nolēmumu nodokļa pamatlietā novēlota samaksa ir cieši saistīta ar pašvaldības uzņēmumu, kuri nogādā atkritumus poligonos, kavēšanos ar attiecīgā nodokļa atmaksu poligona apsaimniekotājam. Saskaņā ar iesniedzējtiesas apgalvoto ar Likumu Nr. 549/95 ir ieviests nodoklis par atkritumu apglabāšanu poligonos un noteikti termiņi, kādos tas jāiekasē no poligona apsaimniekotāja, taču nav paredzēta ne šī nodokļa atmaksa poligona apsaimniekotājam saprātīgā termiņā, kas jāveic uzņēmumam, kurš nogādā atkritumus, ne arī efektīva procedūra minētās atmaksas saņemšanai. Iesniedzējtiesa piebilst, ka Likumā Nr. 549/95 nav paredzēta iespēja poligona apsaimniekotājam vērsties pret uzņēmumu, kas nogādā atkritumus, ar prasību atmaksāt naudas sodu, kas uzlikts par minētā nodokļa novēlotu samaksu.
|
17. Ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdyn päätöksen mukaan pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevan maksun maksaminen viivästyneenä johtuu keskeisesti siitä, että jätteensä kaatopaikalle sijoittavat viranomaiset korvaavat kyseisen maksun myöhässä kaatopaikan pitäjälle. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan lailla nro 549/95 otetaan käyttöön jätteiden kaatopaikalle sijoittamisesta perittävä maksu ja säädetään määräajoista, joiden kuluessa maksu on perittävä kaatopaikan pitäjältä, mutta siinä ei kuitenkaan säädetä siitä, että kaatopaikkaa käyttävän viranomaisen on korvattava maksu kohtuullisessa ajassa kaatopaikan pitäjälle, eikä siinä säädetä tehokkaasta menettelystä tämän korvauksen saamiseksi. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisää, että laissa nro 549/95 ei säädetä kaatopaikan pitäjän mahdollisuudesta vaatia jätteiden sijoittajaa korvaamaan hallinnollista seuraamusta, joka on määrätty kyseisen maksun viivästymisen vuoksi.
|
|
18. Šādos apstākļos Commissione tributaria di Palermo nolēma apturēt tiesvedību un uzdot Tiesai šādu prejudiciālu jautājumu:
|
18. Näissä olosuhteissa Commissione tributaria di Palermo päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
|
|
“Vai, ņemot vērā [iepriekš minēto] spriedumu lietā [ Pontina Ambiente ], Likuma Nr. 549 [..] 3. panta [divdesmit sestā un trīsdesmit pirmā daļa] nav piemērojamas, ciktāl tās ir pretrunā Direktīvas 1999/31 10. pantam, kā arī Direktīvas 2000/35 1.–3. pantam?”
|
”Kun otetaan huomioon [edellä mainittu] asiassa [Pontina Ambiente] annettu tuomio, voidaanko – – lain nro 549 3 §:n 26 ja 31 momenttia jättää soveltamatta sillä perusteella, että ne ovat ristiriidassa direktiivin 1999/31/EY 10 artiklan kanssa, ja voidaanko – – lain nro 549 3 §:n 26 ja 31 momenttia jättää soveltamatta sillä perusteella, että ne ovat ristiriidassa direktiivin 2000/35/EY 1[–]3 artiklan kanssa?”
|
|
Par prejudiciālo jautājumu
|
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
|
|
19. Ar savu prejudiciālo jautājumu iesniedzējtiesa būtībā jautā, vai tādos apstākļos kā pamatlietā un, ņemot vērā iepriekš minēto spriedumu lietā Pontina Ambiente , tādas valsts tiesību normas kā šajā lietā apskatāmās nav piemērojamas, jo nav izpildīti šajā spriedumā minētie nosacījumi, lai minētās valsts tiesību normas varētu uzskatīt par saderīgām ar Direktīvas 1999/31 10. pantu, kā arī Direktīvas 2000/35 1.–3. pantu.
|
19. Kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, voidaanko pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa ja edellä mainitun asiassa Pontina Ambiente annetun tuomion valossa jättää soveltamatta kyseessä olevan kaltaisia kansallisia säännöksiä, mikäli tässä tuomiossa ilmoitetut edellytykset sille, että kyseisiä kansallisia säännöksiä voidaan pitää direktiivin 1999/31 10 artiklan ja direktiivin 2000/35 1–3 artiklan mukaisina, eivät täyty.
|
|
Par pieņemamību
|
Tutkittavaksi ottaminen
|
|
20. Itālijas valdība apstrīd prejudiciālā jautājuma pieņemamību. Pirmkārt, tas neesot atbilstošs pamatlietas atrisināšanai, ciktāl iesniedzējtiesa neesot bijusi kompetenta izskatīt regresa prasību, ko poligona apsaimniekotājs bija iesniedzis pret uzņēmumiem, kas nogādā atkritumus poligonā. Šī valdība norāda, ka saskaņā ar Itālijas tiesību aktiem administratīvās tiesas ir tās, kuras ir kompetentas izskatīt šādu prasību. Otrkārt, prejudiciālais jautājums ticis uzdots, iepriekš neizpētot, vai iepriekš minētajā spriedumā lietā Pontina Ambiente minētie nosacījumi ir faktiski izpildīti pamatlietā, it īpaši, vai atbilstoši tiesību instrumenti jau vispārēji pastāv Itālijas tiesībās.
|
20. Italian hallitus katsoo, ettei ennakkoratkaisukysymystä voida ottaa tutkittavaksi. Yhtäältä Italian hallitus katsoo, että ennakkoratkaisukysymys ei ole merkityksellinen pääasian ratkaisemisen kannalta, koska ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa käsitellä takautumiskannetta, jonka kaatopaikan pitäjä nostaa jätteitä sijoittaneita viranomaisia vastaan. Kyseinen hallitus toteaa, että Italian lainsäädännön mukaan toimivalta käsitellä tällaisia asioita on hallintotuomioistuimilla. Toisaalta ennakkoratkaisukysymys on Italian hallituksen mukaan esitetty tutkimatta ensin sitä, täyttyivätkö edellä mainitussa asiassa Pontina Ambiente annetussa tuomiossa esitetyt edellytykset pääasian oikeudenkäynnissä, ja erityisesti sitä, oliko Italian oikeudessa yleisesti jo olemassa tarkoituksenmukaisia oikeudellisia keinoja.
|
|
21. Tomēr jākonstatē, ka no iesniedzējtiesas nolēmuma, kurā ietverts pietiekams strīda faktu, kā arī piemērojamo valsts tiesību izklāsts, izriet, ka iesniedzējtiesas uzdotais jautājums, kurai ir jānovērtē tā nepieciešamība, ir acīmredzami saistīts ar strīda pamatlietā priekšmetu.
|
21. On kuitenkin todettava, että ennakkoratkaisupyynnöstä, jossa esitetään riittävällä tavalla asiaa koskevat tosiseikat ja sovellettava kansallinen lainsäädäntö, käy ilmi, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, jonka asiana on arvioida ennakkoratkaisukysymyksen tarpeellisuus, esittämällä kysymyksellä on ilmeinen yhteys pääasian kohteeseen.
|
|
22. Līdz ar to lūgums sniegt prejudiciālu nolēmumu ir jāuzskata par pieņemamu un jebkādi Itālijas valdības izvirzītie jautājumi attiecībā uz iesniedzējtiesas kompetenci izskatīt pret vietējo pašvaldības uzņēmumu celto regresa prasību un attiecībā uz to, vai Itālijas tiesībās pastāv tiesību instrumenti, kas atbilst iepriekš minētajā spriedumā lietā Pontina Ambiente izklāstītajiem nosacījumiem, neietekmē šī lūguma pieņemamību.
|
22. Näin ollen ennakkoratkaisupyyntö on otettava tutkittavaksi, eivätkä tämän pyynnön tutkittavaksi ottamiseen vaikuta Italian hallituksen esille ottamat mahdolliset kysymykset ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimivallasta käsitellä paikallisviranomaista vastaan nostettu takautumiskanne tai siitä, onko Italian oikeudessa oikeudellisia keinoja, jotka täyttävät edellä mainitussa asiassa Pontina Ambiente annetussa tuomiossa esitetyt edellytykset.
|
|
Par lietas būtību
|
Asiakysymys
|
|
23. Iepriekš minētajā spriedumā lietā Pontina Ambiente Tiesa pamatoti atzina, ka Direktīvas 1999/31 10. pants ir jāinterpretē tādējādi, ka tas neaizliedz tādu valsts tiesisko regulējumu, kāds ir pamatlietā, saskaņā ar kuru atkritumu poligona apsaimniekotājam ir jāmaksā nodoklis, kuru viņam pēc tam atmaksā pašvaldības uzņēmums, kas nodevis atkritumus apglabāšanai, un kurā paredzēts piemērot naudas sodu šim apsaimniekotājam novēlotas minētā nodokļa samaksas gadījumā, tomēr ar nosacījumu, ka šajā tiesiskajā regulējumā vienlaikus ir paredzēti arī pasākumi ar mērķi nodrošināt, ka minētā nodokļa atmaksa tiek veikta īsā termiņā un ka visas izmaksas saistībā ar atmaksu, it īpaši izmaksas sakarā ar summu, kādas pašvaldības uzņēmumam ir jāatmaksā apsaimniekotājam, novēlotu samaksu, tai skaitā iespējamie naudas sodi, ko apsaimniekotājam var piemērot par šo kavējumu, tiek iekļauti cenā, kāda pašvaldības uzņēmumam ir jāmaksā minētajam apsaimniekotājam. Tiesa precizēja, ka valsts tiesas pienākums ir pārbaudīt, vai šie nosacījumi ir izpildīti.
|
23. Edellä mainitussa asiassa Pontina Ambiente antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin on katsonut, että direktiivin 1999/31 10 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä pääasiassa kysymyksessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka nojalla kaatopaikan pitäjällä on velvollisuus maksaa maksu, joka jätteitä kaatopaikalle sijoittaneen paikallisviranomaisen on korvattava sille, ja jossa säädetään kaatopaikan pitäjään kohdistuvista rahamääräisistä seuraamuksista silloin, kun maksu suoritetaan viivästyneenä; näin on kuitenkin sillä edellytyksellä, että kyseisen lainsäädännön lisäksi toteutetaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että maksu korvataan tosiasiallisesti ja lyhyessä määräajassa ja että kaikki maksun perintäkustannukset ja erityisesti kustannukset, jotka johtuvat siitä, että kyseinen paikallisviranomainen on maksanut kaatopaikan pitäjälle nämä summat viivästyneenä – mukaan lukien kaatopaikan pitäjälle maksun viivästymisen vuoksi mahdollisesti määrätyt rahamääräiset seuraamukset –, vyörytetään hintaan, joka tämän viranomaisen on maksettava kaatopaikan pitäjälle. Unionin tuomioistuin on katsonut, että kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tutkia, täyttyvätkö nämä edellytykset.
|
|
24. Turklāt Tiesa tajā pašā spriedumā pamatoti atzina, ka Direktīvas 2000/35 1.–3. pants ir jāinterpretē tādējādi, ka summas, kas pašvaldības uzņēmumam, kurš nodevis atkritumus apglabāšanai, ir jāmaksā atkritumu poligona apsaimniekotājam, piemēram, nodokļa atmaksas summas, ietilpst minētās direktīvas piemērošanas jomā un ka dalībvalstīm līdz ar to saskaņā ar minētās direktīvas 3. pantu ir jānodrošina, ka šis apsaimniekotājs pašvaldības uzņēmumam var prasīt procentus par novēlotu minēto summu samaksu.
|
24. Lisäksi unionin tuomioistuin on katsonut samassa tuomiossa, että direktiivin 2000/35 1–3 artiklaa on tulkittava siten, että summat, jotka jätteitä kaatopaikalle sijoittaneen paikallisviranomaisen on maksettava kaatopaikan pitäjälle ja joihin lukeutuvat maksun korvaamisesta johtuvat rahamäärät, kuuluvat kyseisen direktiivin soveltamisalaan ja että jäsenvaltioiden on huolehdittava direktiivin 3 artiklan mukaisesti siitä, että kaatopaikan pitäjä voi vaatia maksettavaksi korkoa paikallisviranomaisen suorittaman maksun viivästyessä.
|
|
25. Saskaņā ar iesniedzētiesas teikto Likuma Nr. 549/95 normas, ņemot vērā to formulējumu un piemērošanu praksē, šķiet nesaderīgas ar Direktīvas 1999/31 10. pantu, kā arī Direktīvas 2000/35 1.–3. pantu.
|
25. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan lain nro 549/95 säännökset näyttävät olevan rakenteensa ja käytännön soveltamisensa osalta direktiivin 1999/31 10 artiklan ja direktiivin 2000/35 1–3 artiklan vastaisia.
|
|
26. Savukārt Itālijas valdība apgalvo, ka Itālijas tiesiskais regulējums ietver tiesību instrumentus, kas ļauj saprātīgā termiņā no pašvaldību uzņēmumiem, kuri izmanto poligonu, saņemt visu poligona apsaimniekotājam radušos izmaksu atmaksu. It īpaši tā norāda, ka poligona apsaimniekotājs ir cēlis regresa prasību administratīvajā tiesā, kurai ir ekskluzīva kompetence to izskatīt.
|
26. Italian hallitus väittää puolestaan, että Italian lainsäädännössä on oikeudellisia keinoja, jotka mahdollistavat korvauksen saamisen kaikista kaatopaikan pitäjälle aiheutuneista kuluista kaatopaikkaa käyttäviltä paikallisviranomaisilta kohtuullisessa ajassa. Italian hallitus toteaa erityisesti, että kaatopaikan pitäjä voi nostaa takautumiskanteen hallintotuomioistuimessa, jolla on yksinomainen toimivalta käsitellä tällainen kanne.
|
|
27. Šajā ziņā vispirms ir jāatgādina, ka jautājums, vai valsts tiesību norma, ciktāl tā ir pretrunā Savienības tiesībām, ir jāatstāj nepiemērota, rodas tikai tad, ja šķiet neiespējami interpretēt šo tiesību normu atbilstoši [Savienības tiesībām] (2012. gada 24. janvāra spriedums lietā C‑282/10 Dominguez , Krājumā vēl nav publicēts, 23. punkts).
|
27. Tästä on huomautettava aluksi, että kysymys siitä, onko kansallisen oikeuden säännös jätettävä soveltamatta siltä osin kuin se on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, tulee esiin vain, jos tätä säännöstä ei ole mahdollista tulkita unionin oikeuden mukaisesti (asia C-282/10, Dominguez, tuomio 24.1.2012, 23 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
|
|
28. No pastāvīgās judikatūras izriet, ka, piemērojot valsts tiesības, valsts tiesām tās ir jāinterpretē cik vien iespējams atbilstoši attiecīgās direktīvas tekstam un mērķim, lai sasniegtu tajā paredzēto rezultātu un tātad panāktu atbilstību LESD 288. panta trešajai daļai. Šis pienākums interpretēt valsts tiesības atbilstoši [Savienības tiesībām] atbilst LESD sistēmai, jo tas ļauj valsts tiesām, īstenojot savu kompetenci, nodrošināt Savienības tiesību pilnīgu efektivitāti, iztiesājot tajās iesniegtās lietas (iepriekš minētais spriedums lietā Dominguez , 24. punkts un tajā minētā judikatūra).
|
28. Kun kansalliset tuomioistuimet soveltavat kansallista lainsäädäntöä, niiden on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tulkittava sitä mahdollisimman pitkälle kyseisen direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta sillä tarkoitettu tulos saavutettaisiin ja siten noudatettaisiin SEUT 288 artiklan kolmatta kohtaa. Tämä velvollisuus tulkita kansallista oikeutta yhdenmukaisesti direktiivin kanssa on nimittäin erottamaton osa EUT-sopimuksella luotua järjestelmää, sillä näin kansalliset tuomioistuimet voivat toimivaltansa rajoissa varmistaa unionin oikeuden täyden tehokkuuden, kun ne ratkaisevat käsiteltäväkseen saatettuja asioita (em. asia Dominguez, tuomion 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
|
|
29. Turklāt princips, ka [valsts tiesības] ir jāinterpretē atbilstoši [Savienības tiesībām], prasa, lai valsts tiesas, ņemot vērā valsts tiesības kopumā un piemērojot tajās atzītās interpretācijas metodes, veiktu visas to kompetencē ietilpstošās darbības, lai nodrošinātu attiecīgās direktīvas pilnīgu efektivitāti un nonāktu pie risinājuma, kas atbilstu direktīvas mērķim (skat. iepriekš minēto spriedumu lietā Dominguez , 27. punkts un tajā minētā judikatūra).
|
29. Yhdenmukaisen tulkinnan periaate edellyttää lisäksi, että kansalliset tuomioistuimet tekevät toimivaltansa rajoissa kaiken mahdollisen ottamalla huomioon kansallisen oikeuden kokonaisuudessaan ja soveltamalla siinä hyväksyttyjä tulkintatapoja taatakseen kyseessä olevan direktiivin täyden tehokkuuden ja päätyäkseen ratkaisuun, joka on direktiivillä tavoitellun päämäärän mukainen (ks. em. asia Dominguez, tuomion 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
|
|
30. Līdz ar to, pirms valsts tiesību normas tiek atstātas nepiemērotas tādā lietā kāda ir pamatlieta, valsts tiesai, ņemot vērā ne tikai minētās tiesību normas, bet arī valsts tiesības kopumā un piemērojot tajās atzītās interpretācijas metodes, ir jāpārbauda, vai tā nevar interpretēt minētās valsts tiesības atbilstoši attiecīgās direktīvas tekstam un mērķim.
|
30. Ennen kuin kansallinen tuomioistuin jättää soveltamatta kansallisia säännöksiä pääasian kaltaisessa asiassa, sen on tutkittava – ottamalla huomioon paitsi kyseiset säännökset myös kansallinen oikeus kokonaisuudessaan ja soveltamalla tässä oikeudessa hyväksyttyj ä tulkintamenetelmiä –, onko sen mahdollista tulkita tätä kansallista oikeutta yhdenmukaisesti direktiivin sanamuodon ja päämäärän kanssa.
|
|
31. Šajā gadījumā no minētā izriet, ka iesniedzējtiesai, pirms tā atstāj nepiemērotas atbilstošās Likuma Nr. 549/95 normas, ņemot vērā valsts tiesības kopumā – gan materiālās, gan procesuālās –, ir jāpārbauda, vai tā nekādi nevar interpretēt valsts tiesības saskaņā ar Direktīvu 1999/31 un 2000/35 tekstu un mērķi.
|
31. Näin ollen nyt käsiteltävässä asiassa on niin, että ennen kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin jättää soveltamatta lain nro 549/95 merkityksellisiä säännöksiä, sen on tutkittava ottamalla huomioon sekä aineellinen että menettelyllinen kansallinen oikeus kokonaisuudessaan, voiko se mitenkään päätyä kansallisen oikeuden tulkintaan, joka on yhdenmukainen direktiivien 1999/31 ja 2000/35 sanamuodon ja päämäärän kanssa.
|
|
32. Gadījumā, ja šāda interpretācija nav iespējama, ir jāpārbauda, vai Direktīvas 1999/31 10. pantam un Direktīvas 2000/35 1.–3. pantam ir tieša iedarbība un, vajadzības gadījumā, vai Amia var uz to atsaukties pret Provincia Regionale di Palermo .
|
32. Jos tällainen tulkinta ei ole mahdollinen, on tutkittava, onko direktiivin 1999/31 10 artiklalla ja direktiivin 2000/35 1–3 artiklalla välitön oikeusvaikutus, ja mikäli näin on, voiko Amia mahdollisesti vedota siihen Provincia Regionale di Palermoa vastaan.
|
|
33. Šajā ziņā no Tiesas pastāvīgās judikatūras izriet, ka visos gadījumos, kad direktīvas noteikumi pēc to satura ir bez nosacījumiem un pietiekami precīzi, privātpersonām ir tiesības uz tiem atsaukties valsts tiesās pret valsti, ja tā nav transponējusi direktīvu noteiktajā termiņā valsts tiesībās vai arī ja tā ir veikusi nepareizu transpozīciju (skat. iepriekš minēto spriedumu lietā Dominguez , 33. punkts un tajā minētā judikatūra).
|
33. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että aina, kun direktiivin säännökset ovat sisällöltään ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, yksityiset voivat kansallisissa tuomioistuimissa vedota niihin jäsenvaltiota vastaan, jos jäsenvaltio ei ole saattanut direktiiviä osaksi kansallista oikeusjärjestystä määräajassa tai jos direktiivi on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä virheellisesti (em. asia Dominguez, tuomion 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
|
|
34. Šajā gadījumā Direktīvas 1999/31 10. pants atbilst šiem kritērijiem, jo tajā dalībvalstīm nepārprotami ir noteikts pienākums sasniegt precīzu rezultātu un tā piemērošana nav pakļauta nekādiem nosacījumiem. Šī tiesību norma prasa dalībvalstīm veikt pasākumus, lai nodrošinātu, ka cena, kāda tiek prasīta par atkritumu apglabāšanu poligonos, būtu tāda, kas sedz visas ar poligona ierīkošanu un apsaimniekošanu saistītās izmaksas (iepriekš minētais spriedums lietā Pontina Ambiente , 35. punkts).
|
34. Nyt käsiteltävässä asiassa direktiivin 1999/31 10 artikla täyttää nämä edellytykset, koska siinä yksiselitteisesti asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus saavuttaa tietty tulos eikä siihen liity mitään ehtoja siinä olevan säännön soveltamiseksi. Tässä säännöksessä nimittäin edellytetään, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jätteiden sijoittamisesta kaatopaikalle perittävät maksut kattavat kaikki kustannukset, jotka liittyvät kaatopaikan käyttöönottoon ja toimintaan (em. asia Pontina Ambiente, tuomion 35 kohta).
|
|
35. Lai arī Direktīvas 1999/31 10. pantā nav paredzēts pienākums dalībvalstīm ievērot konkrētu metodi attiecībā uz atkritumu poligona izmaksu finansēšanu, šis fakts tomēr neietekmē šajā pantā paredzētā pienākuma precīzo un beznosacījuma raksturu.
|
35. Vaikka direktiivin 1999/31 10 artiklassa jäsenvaltioita ei velvoiteta järjestämään kaatopaikan kustannusten rahoittamista tietyllä tavalla, tämä seikka ei kuitenkaan horjuta kyseisessä artiklassa säädetyn velvollisuuden täsmällistä ja ehdotonta luonnetta.
|
|
36. Attiecībā uz Direktīvas 2000/35 1.–3. pantu ir jānorāda, ka šīs direktīvas 3. pantā ir paredzēts, ka dalībvalstis nodrošina, ka kavēta maksājuma gadījumā ir maksājami procenti, un tos var prasīt kreditors, kurš ir izpildījis savas līgumsaistības un juridiskos pienākumus un nav saņēmis attiecīgo summu laikā, ja vien debitors nav atbildīgs par nokavējumu.
|
36. Direktiivin 2000/35 1–3 artiklasta on todettava, että direktiivin 3 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että maksun viivästyessä maksetaan viivästyskorkoa ja että velkoja, joka on täyttänyt sopimukseen ja lakiin perustuvat velvoitteensa, voi vaatia viivästyskorkoa, ellei se ole saanut erääntynyttä määrää ajoissa, paitsi jos velallinen ei ole vastuussa tästä viivästyksestä.
|
|
37. Šis dalībvalstīm noteiktais pienākums ir beznosacījuma un pietiekami precīzs, lai radītu tiešu iedarbību. Summas, kādas pašvaldības uzņēmumam, kas nodevis atkritumus apglabāšanai, ir jāmaksā atkritumu poligona apsaimniekotājam, piemēram, ar nodokļa atmaksu saistītās summas, ietilpst Direktīvas 2000/35 piemērošanas jomā, kas līdz ar to nozīmē, ka apsaimniekotājs pašvaldības uzņēmumam var prasīt procentus par summu, kas attiecīgajam uzņēmumam ir jāmaksā, novēlotu samaksu (šajā ziņā skat. iepriekš minēto spriedumu lietā Pontina Ambiente , 48. punkts).
|
37. Tämä jäsenvaltioille asetettu velvollisuus on ehdoton ja riittävän täsmällinen välittömän oikeusvaikutuksen aikaansaamiseksi. Koska summat, jotka jätteitä kaatopaikalle sijoittaneen paikallisviranomaisen on maksettava kaatopaikan pitäjälle ja joihin lukeutuvat maksun korvaamisesta johtuvat rahamäärät, kuuluvat direktiivin 2000/35 soveltamisalaan, kaatopaikan pitäjä voi vaatia maksettavaksi korkoa paikallisviranomaisen maksettavaksi kuuluvien määrien suorituksen viivästyessä (ks. vastaavasti em. asia Pontina Ambiente, tuomion 48 kohta).
|
|
38. Tā kā Direktīvas 1999/31 10. pants un Direktīvas 2000/35 1.–3. pants atbilst nosacījumiem, kas tiek prasīti tiešas iedarbības esamībai, šīs normas ir saistošas visām dalībvalstu iestādēm, proti, ne tikai valstu tiesām, bet arī visām administratīvajām iestādēm, ieskaitot decentralizētās iestādes, un šīm iestādēm ir pienākums tās piemērot (šajā ziņā skat. 1989. gada 22. jūnija spriedumu lietā 103/88 Costanzo , Recueil , 1839. lpp., 30.–33. punkts, kā arī 2010. gada 14. oktobra spriedumu lietā C‑243/09 Fuß , Krājumā vēl nav publicēts, 61. punkts un tajā minētā judikatūra).
|
38. Koska direktiivin 1999/31 10 artikla ja direktiivin 2000/35 1–3 artikla täyttävät edellytykset välittömän oikeusvaikutuksen aikaansaamiseksi, nämä säännökset velvoittavat jäsenvaltioiden kaikkia julkisen vallan haltijoita eli ei ainoastaan kansallisia tuomioistuimia vaan myös kaikkia julkishallinnon elimiä, hajautetut viranomaiset mukaan lukien, ja näillä julkisen vallan haltijoilla on velvollisuus soveltaa niitä (ks. vastaavasti asia 103/88, Costanzo, tuomio 22.6.1989, Kok., s. 1839, Kok. Ep. X, s. 95, 30–33 kohta ja asia C-243/09, Fuß, tuomio 14.10.2010, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
|
|
39. Līdz ar to par tādu iestādi, attiecībā pret kuru var atsaukties uz direktīvas noteikumiem, kuriem var būt tieša iedarbība, ir jāuzskata arī Provincia Regionale di Palermo .
|
39. Niinpä Provincia Regionale di Palermon kaltainen julkisen vallan haltija kuuluu elimiin, joita vastaan on mahdollista vedota sellaisiin direktiivin säännöksiin, joilla voi olla välittömiä oikeusvaikutuksia.
|
|
40. No minētā izriet, ka pamatlietā Amia iesniedzējtiesā var atsaukties uz Direktīvas 1999/31 10. pantu un Direktīvas 2000/35 1.–3. pantu pret Provincia Regionale di Palermo [celtās prasības ietvaros].
|
40. Tästä seuraa, että pääasiassa Amia voi vedota direktiivin 1999/31 10 artiklaan ja direktiivin 2000/35 1–3 artiklaan ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa Provincia Regionale di Palermoa vastaan.
|
|
41. Līdz ar to iesniedzējtiesai gadījumā, ja valsts tiesības nav iespējams interpretēt saskaņā ar [Savienības tiesībām], pamatlietā ir jāatstāj nepiemērota ikviena valsts tiesību norma, kas ir pretrunā Direktīvas 1999/31 10. pantam un Direktīvas 2000/35 1.–3. pantam.
|
41. Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on, mikäli kansallisen oikeuden direktiivin mukainen tulkinta ei ole mahdollinen, jätettävä pääasiassa soveltamatta direktiivin 1999/31 10 artiklan ja direktiivin 2000/35 1–3 artiklan vastaisia kansallisia säännöksiä.
|
|
42. Tādējādi uz uzdoto jautājumu ir jāatbild, ka tādos apstākļos, kādi ir pamatlietā:
|
42. Esitettyyn kysymykseen on näin ollen vastattava, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa
|
|
– iesniedzējtiesai, pirms tā atstāj nepiemērotas atbilstošās Likuma Nr. 549/95 normas, ņemot vērā valsts tiesības kopumā – gan materiālās, gan procesuālās –, ir jāpārbauda, vai tā nekādi nevar interpretēt valsts tiesības, tādējādi ļaujot atrisināt strīdu pamatlietā, saskaņā ar Direktīvu 1999/31 un 2000/35 tekstu un mērķi;
|
– ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on, ennen kuin se jättää soveltamatta lain nro 549/95 merkityksellisiä säännöksiä, tutkittava ottamalla huomioon sekä aineellinen että menettelyllinen kansallinen oikeus kokonaisuudessaan, voiko se mitenkään päätyä kansallisen oikeuden tulkintaan, joka mahdollistaa pääasian ratkaisemisen yhdenmukaisesti direktiivien 1999/31 ja 2000/35 sanamuodon ja päämäärän kanssa;
|
|
– ja šāda interpretācija nav iespējama, valsts tiesai pamatlietā ir jāatstāj nepiemērota ikviena valsts tiesību norma, kas ir pretrunā Direktīvas 1999/31 10. pantam un Direktīvas 2000/35 1.–3. pantam.
|
– mikäli tällainen tulkinta ei ole mahdollinen, kansallisen tuomioistuimen on jätettävä pääasiassa soveltamatta direktiivin 1999/31 10 artiklan ja direktiivin 2000/35 1–3 artiklan vastaisia kansallisia säännöksiä.
|
|
Par tiesāšanās izdevumiem
|
Oikeudenkäyntikulut
|
|
43. Attiecībā uz lietas dalībniekiem šī tiesvedība ir stadija procesā, kuru izskata iesniedzējtiesa, un tā lemj par tiesāšanās izdevumiem. Izdevumi, kas radušies, iesniedzot apsvērumus Tiesai, un kas nav minēto lietas dalībnieku izdevumi, nav atlīdzināmi.
|
43. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
|