Sisällys

Innehållsförteckning

Johdanto

I – Inledning

I  Asiaa koskeva lainsäädäntö

II – Tillämpliga bestämmelser

A  Århusin yleissopimus

A – Århuskonventionen

B  Unionin lainsäädäntö

B – Unionslagstiftningen

1. IPPC-direktiivi

1. IPPC-direktivet

2. Kaatopaikoista annettu direktiivi

2. Direktivet om deponering av avfall

3. Direktiivi ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta

3. Direktiv om allmänhetens tillgång till miljöinformation

4. YVA-direktiivi

4. MKB-direktivet

C  Slovakian lainsäädäntö

C – Slovakisk rätt

II  Tosiseikat, pääasia ja ennakkoratkaisupyyntö

III – Bakgrund, förfarandet vid den nationella domstolen och begäran om förhandsavgörande

A  Sijaintipaikka

A – Lokalisering

B  Ympäristövaikutusten arviointi

B – Bedömning av miljökonsekvenserna

C  Yhtenäisen luvan myöntäminen laitokselle

C – Det integrerade tillståndet till en anläggning

D  Oikeudenkäyntimenettely

D – Domstolsförfarandet

E  Korkeimman oikeuden kysymykset

E – Högsta domstolens frågor

III  Oikeudellinen arviointi

IV – Rättslig bedömning

A  Ensimmäinen kysymys – korkeimman oikeuden oikeus esittää ennakkoratkaisukysymyksiä

A – Den första frågan – Huruvida högsta domstolen har rätt att begära förhandsavgörande

B  Toinen kysymys – sijaintipaikkapäätöstä koskevan tiedon saatavuus yhtenäisessä lupamenettelyssä

B – Den andra frågan – Tillgång till lokaliseringsbeslutet i förfarandet för integrerat tillstånd

1. Toisen kysymyksen tutkittavaksi ottaminen

1. Huruvida den andra frågan kan tas upp till sakprövning

2. Tarve antaa sijaintipaikkapäätös saataville

2. Behovet av att ge tillgång till lokaliseringsbeslutet

a) Tietojen julkistaminen yhtenäisessä lupamenettelyssä

a) Utlämnande av information i förfarandet för integrerat tillstånd

b) Sijaintipaikkapäätöksen julkistaminen

b) Utlämnande av lokaliseringsbeslutet

3. Liikesalaisuuksien suojelu

3. Skydd för affärshemligheter

4. Ilmaisemisen ajankohta

4. Tidpunkten för utlämnandet

5. Toisen kysymyksen vastaus

5. Slutsats avseende den andra frågan

C  Kolmas kysymys – YVA-direktiivin soveltaminen

C – Den tredje frågan – Tillämpningen av MKB-direktivet

1. YVA-direktiivi

1. MKB-direktivet

a) YVA-direktiivin sovellettavuus

a) Tillämpningen av MKB-direktivet

b) Ympäristövaikutusten arviointia koskevan päätöksen voimassaolon jatkamisen perusteet

b) Kriterierna för förlängning av giltigheten av miljökonsekvensbeslutet

c) Yleisön osallistuminen sitä koskevaan päätöksentekoon, onko vanha ympäristövaikutusten arviointi edelleen riittävä

c) Allmänhetens deltagande i beslutsprocessen om huruvida en tidigare miljökonsekvensbedömning är tillräcklig

d) Välipäätelmä

d) Slutsats i denna del

2. Oikeussuojan irrottamisen luvallisuus luvan myöntämisen erilaisten edellytysten yhteydessä

2. Huruvida det är tillåtet att frikoppla det rättsliga skyddet med avseende på olika förutsättningar för att utfärda ett tillstånd

3. Tiettyjen oikeuskysymysten ottaminen huomioon viran puolesta

3. Prövning av vissa rättsfrågor ex officio

4. Kolmannen kysymyksen vastaus

4. Slutsats vad gäller den tredje frågan

D  Neljäs kysymys – väliaikainen oikeussuoja

D – Den fjärde tolkningsfrågan – Interimistiska åtgärder

E  Viides kysymys – omaisuudensuojan laajuus

E – Den femte frågan – Omfattningen av äganderätten

IV  Ratkaisuehdotus

V – Förslag till avgörande

I Johdanto

I – Inledning

1. Slovakian korkein oikeus, Najvyšší súd Slovenskej republiky, esittää unionin tuomioistuimelle useita kysymyksiä, jotka perustuvat hyvin monimutkaiseen kaatopaikan hyväksymistä koskevaan riitaan.

1. Slovakiens högsta domstol, Najvyšší súd Slovenskej republiky, har ställt ett flertal frågor till domstolen som hänför sig till en mycket komplicerad tvist om tillstånd för en avfallsdeponi.

2. Erityisesti on selvitettävä, onko ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä annetun direktiivin(2) (jäljempänä IPPC-direktiivi) mukaisen yleisön lupamenettelyyn osallistumisen yhteydessä esitettävä kaatopaikan sijaintipaikan vahvistamista koskeva päätös, joka on tehty lupamenettelystä erillisessä menettelyssä.

2. Det ska särskilt undersökas om ett beslut om fastställande av var en avfallsdeponi ska anläggas som fattats i ett annat förfarande än tillståndsförfarandet ska inlämnas inom ramen för allmänhetens deltagande i ett tillståndsförfarande som föreskrivs i direktivet om samordnade åtgärder för att förebygga och begränsa föroreningar (kodifierad version)(2) (nedan kallat IPPC- direktivet).

3. Lisäksi nousee esiin kysymyksiä tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin(3) (jäljempänä YVA-direktiivi) soveltamisesta, erityisesti sen ajallisesta sovellettavuudesta, arvioinnin riittävästä ajankohtaisuudesta ja yleisön osallistumisesta sitä seikkaa koskevaan päätöksentekoon, onko arviointi vielä riittävän ajankohtainen.

3. Därutöver uppkommer frågor om tillämpningen av direktivet om bedömning av inverkan på miljön av vissa offentliga och privata projekt(3) (nedan kallat MKB-direktivet), framför allt om direktivets tillämpning i tiden, huruvida bedömningen är tillräckligt aktuell, och om allmänhetens deltagande vid beslutsprocessen om den fortfarande är tillräckligt aktuell.

4. Nämä ympäristöoikeudelliset kysymykset liittyvät ongelmiin tehokkuusperiaatteen toteuttamisessa jäsenvaltioiden sisäisiä hallinnollisia menettelyjä ja oikeussuojakeinoja koskevassa järjestelmässä.

4. Dessa miljöfrågor omfattar problematiken med genomförandet av effektivitetsprincipen vid utformningen av nationella administrativa och rättsliga förfaranden.

5. Sijaintipaikkapäätöstä koskevan tiedon saatavuuden yhteydessä herää kysymys, voidaanko aluksi tehty lainvastainen päätös saatavuuden epäämisestä korjata myöhemmän hallintomenettelyn yhteydessä.

5. I samband med tillgången till lokaliseringsbeslutet uppkommer frågan om ett första rättsstridigt beslut om att vägra tillgång kan korrigeras senare i ett administrativt förfarande.

6. Ympäristövaikutusten arvioinnin mahdollisten puutteiden yhteydessä on selvitettävä, sallitaanko unionin oikeudessa se, että säädetään kaatopaikalle myönnettävää yhtenäistä lupaa koskevista oikeussuojakeinoista erillisistä oikeussuojakeinoista, ja voiko toimivaltainen kansallinen tuomioistuin tai pitääkö sen ottaa huomioon ympäristövaikutusten arvioinnin puutteet viran puolesta yhtenäisen luvan myöntämistä koskevan oikeusriidan yhteydessä.

6. Med avseende på eventuella brister vad gäller bedömningen av inverkan på miljön ska det klargöras huruvida det enligt unionsrätten är möjligt att föreskriva ett rättsligt förfarande som skiljer sig från domstolsskyddet mot det integrerade tillståndet för deponin och om den behöriga nationella domstolen i ett mål om det integrerade tillståndet ex officio kan eller ska pröva brister i miljökonsekvensbedömningen.

7. Lisäksi Najvyšší súd Slovenskej republiky tiedustelee, onko sillä oikeus myöntää väliaikaista oikeussuojaa ja onko mainittujen direktiivien ja Århusin yleissopimuksen(4) täytäntöönpano yhteensopivaa omaisuudensuojaa koskevan perusoikeuden kanssa.

7. Högsta domstolen vill dessutom få klarhet i huruvida den har behörighet att bevilja ansökan om interimistiska åtgärder och om det är förenligt med den grundläggande rätten till egendom att införliva de två ovannämnda direktiven samt Århuskonventionen.(4)

II Asiaa koskeva lainsäädäntö

II – Tillämpliga bestämmelser

A Århusin yleissopimus

A – Århuskonventionen

8. Århusin yleissopimuksen, jonka yhteisö allekirjoitti 25.6.1998 Århusissa Tanskassa,(5) 6 artiklassa määrätään yleisön osallistumisesta tiettyjä erityisiä toimia koskevaan päätöksentekoon.

8. I artikel 6 i Århuskonventionen som gemenskapen undertecknade i Århus (Danmark) den 25 juni 1998(5) föreskrivs att allmänheten ska delta i beslutsprocessen avseende tillstånd av vissa verksamheter.

9. Yleissopimuksen 6 artiklan 4 kappaleessa määrätään yleisön osallistumisen laadusta seuraavaa:

9. I artikel 6.4 i konventionen regleras kvaliteten av allmänhetens deltagande enligt följande:

”Kukin sopimuspuoli huolehtii siitä, että yleisö voi osallistua jo alkuvaiheessa, kun kaikki vaihtoehdot ovat avoimia ja kun yleisö voi osallistua menettelyyn tehokkaasti.”

”Varje part skall sörja för att allmänhetens deltagande sker på ett tidigt stadium, när alla alternativ är möjliga och allmänheten kan delta på ett meningsfullt sätt.”

10. Tiedon saatavuutta yleisön osallistumisen yhteydessä täsmennetään 6 artiklan 6 kappaleessa seuraavasti:

10. Allmänhetens tillgång till information klargörs i artikel 6.6 i konventionen, där följande föreskrivs:

”Kukin sopimuspuoli edellyttää, että toimivaltaiset viranomaiset antavat pyynnöstä, jos kansallisessa lainsäädännössä niin edellytetään, yleisölle, jota asia koskee, mahdollisuuden tutkia kaikki tässä artiklassa tarkoitetut päätöksentekoon liittyvät tiedot, jotka ovat saatavilla yleisön osallistumismenettelyn ajankohtana, maksutta ja heti kun tiedot ovat saatavilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sopimuspuolten oikeutta kieltäytyä ilmaisemasta tiettyjä tietoja 4 artiklan 3 ja 4 kappaleen mukaisesti.– –”

”Varje part skall kräva att de behöriga myndigheterna, på begäran när detta krävs enligt nationell rätt, ger den berörda allmänheten möjlighet att kostnadsfritt och så snart informationen blir tillgänglig ta del av all information som är av betydelse för den beslutsprocess som avses i denna artikel och som finns tillgänglig under den tid förfarandet för allmänhetens medverkan pågår, vilket dock inte skall påverka parternas rätt att vägra att lämna ut vissa uppgifter i enlighet med artikel 4.3 och 4.4. ...”

11. Yleissopimuksen 9 artikla sisältää määräyksiä oikeussuojasta. Käsiteltävän asian kannalta on kiinnostava erityisesti artiklan 4 kappale:

11. Artikel 9 i konventionen innehåller bestämmelser om rättsmedel. I förevarande fall är punkt 4 av särskild relevans. I denna punkt föreskrivs följande:

”Tämän artiklan 1 kappaleen lisäksi ja sen soveltamista rajoittamatta tämän artiklan 1, 2 ja 3 kappaleessa tarkoitettujen menettelyiden tulee olla riittäviä ja tehokkaita oikeussuojakeinoja, joihin sisältyy tarvittaessa väliaikaiset turvaamistoimenpiteet, ja niiden tulee olla oikeudenmukaisia, tasapuolisia ja nopeita eivätkä ne saa olla niin kalliita – –.”

”De förfaranden som avses i punkterna 1–3 skall, utan att det påverkar tillämpningen av punkt 1, erbjuda tillräckliga och effektiva rättsmedel, inbegripet förelägganden där så är lämpligt, och vara objektiva, rättvisa, snabba och inte oöverkomligt kostsamma.”

B Unionin lainsäädäntö

B – Unionslagstiftningen

1. IPPC-direktiivi

1. IPPC-direktivet

12. Pääasian oikeudenkäynti koskee 18.8.2008 tehtyä päätöstä. Useaan kertaan muutettu direktiivi 96/61/EY(6) oli tällöin jo kodifioitu 18.2.2008 direktiivillä 2008/1 viimeksi mainitun 22 artiklan mukaisesti ilman erillistä siirtymäaikaa ja ilman sisällöllisiä muutoksia. Sen vuoksi viittaan jäljempänä IPPC-direktiiviin sellaisena kuin se oli kodifioituna direktiivillä 2008/1.

12. Det nationella målet avser ett beslut av den 18 augusti 2008. Den 18 februari 2008 hade direktiv 96/61/EG,(6) vilket enligt artikel 22 i direktiv 2008/1 hade ändrats vid ett flertal tillfällen, kodifierats genom sistnämnda direktiv (nedan kallat IPPC-direktivet), utan övergångsperiod och utan att dess innehåll förändrades. Jag kommer därför i det följande att tillämpa IPPC-direktivet i dess lydelse enligt direktiv 2008/1.

13. Direktiivin 2008/1 johdanto-osan 11 perustelukappale käsittelee suhdetta YVA-direktiiviin:

13. Skäl 11 avser förhållandet till MKB-direktivet. I detta skäl föreskrivs följande:

”Tämän direktiivin säännöksiä olisi sovellettava rajoittamatta tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY säännösten soveltamista. Jos luvan myöntämisessä on otettava huomioon viimeksi mainitun direktiivin soveltamisen seurauksena saatuja tietoja tai päätelmiä, tämän direktiivin ei pitäisi rajoittaa direktiivin 85/337/ETY täytäntöönpanoa.”

”Detta direktiv bör tillämpas utan att det påverkar MKB-direktivet. När information som erhållits och slutsatser som dragits till följd av tillämpningen av det direktivet ska beaktas vid tillståndsgivningen, bör det här direktivet inte påverka genomförandet av direktiv 85/337/EEG.”

14. Johdanto-osan 24 perustelukappale koskee yleisön osallistumista:

14. Skäl 24 avser allmänhetens deltagande. I detta skäl föreskrivs följande:

”Yleisön tehokkaan osallistumisen päätöksentekomenettelyyn olisi mahdollistettava se, että yleisö voi ilmaista ja päätöksentekijät ottaa huomioon mielipiteet ja huolenaiheet, joilla voi olla merkitystä itse päätöksiin, mikä puolestaan lisää päätöksenteon vastuullisuutta ja avoimuutta sekä yleisön tietoisuutta ympäristökysymyksistä ja tukea tehdyille päätöksille. Yleisöllä tulisi erityisesti olla oikeus saada tietoa laitosten toiminnasta ja niiden mahdollisesta vaikutuksesta ympäristöön ja, ennen päätöksen tekoa, tietoa uusien laitosten lupahakemuksista tai olennaisista muutoksista sekä tietoa itse luvista, niiden ajanmukaistamisesta ja oleellisesta tarkkailutiedosta.”

”Om allmänheten faktiskt deltar i beslutsprocessen bör den ha möjlighet att avge kommentarer och synpunkter som kan vara relevanta för besluten, och beslutsfattaren får möjlighet att beakta dessa, vilket ökar ansvarigheten och öppenheten i beslutsprocessen och bidrar till att öka allmänhetens miljömedvetenhet och stöd för fattade beslut. I synnerhet bör allmänheten ha tillgång till information om driften vid anläggningar och deras eventuella miljöpåverkan samt, innan något beslut tas, information om tillståndsansökningar angående nya anläggningar eller betydande ändringar och tillstånden i sig, uppdateringar av dessa och därmed sammanhängande mätresultat.”

15. IPPC-direktiivin 1 artiklassa esitetään direktiivin tarkoitus seuraavasti:

15. I artikel 1 i IPPC-direktivet fastställs syftet med nämnda direktiv enligt följande:

”Tämän direktiivin tarkoituksena on liitteessä I mainitusta toiminnasta aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistäminen. Siinä säädetään yllä tarkoitetusta toiminnasta aiheutuvia ilmaan, veteen ja maaperään kulkeutuvia päästöjä ehkäisevistä, tai jos se ei ole mahdollista, päästöjä vähentävistä toimenpiteistä, mukaan lukien jätteitä koskevat toimenpiteet, koko ympäristön suojelun korkean tason saavuttamiseksi, tämän kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 85/337/ETY säännösten ja muiden yhteisön asiaa koskevien säännösten soveltamista.”

”Detta direktiv syftar till att genom samordnade åtgärder förebygga och minska föroreningar som härrör från de verksamheter som anges i bilaga I. Det innehåller bestämmelser som syftar till att undvika och, när detta visar sig vara omöjligt, minska utsläppen till luft, vatten och mark från dessa verksamheter, inbegripet åtgärder som gäller avfall, så att en hög skyddsnivå kan uppnås för miljön som helhet, utan att detta påverkar tillämpningen av MKB-direktivet och andra gemenskapsbestämmelser i ämnet.”

16. Lupahakemukselle asetetut vaatimukset käyvät ilmi IPPC-direktiivin 6 artiklasta:

16. Kraven på en tillståndsansökan följer av artikel 6 i IPPC-direktivet där följande föreskrivs:

”1. Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta toimivaltaiselle viranomaiselle osoitettu lupahakemus sisältäisi tiedot

”1. Medlemsstaterna ska vidta nödvändiga åtgärder för att säkerställa att en tillståndsansökan, som lämnas till den behöriga myndigheten, innehåller uppgifter om

a) laitoksesta ja sen toiminnasta;

a) anläggningen och verksamheterna där,

– –

…

d) laitoksen sijaintipaikan olosuhteista;

d) förhållandena på platsen,

– –

…

j) hakijan mahdollisesti tarkastelemista pääasiallisista vaihtoehdoista pääpiirteittäin.

j) de huvudalternativ som sökanden övervägt, om det finns sådana, i form av en översikt.

Lupahakemuksessa on myös oltava käytännönläheinen tiivistelmä a–j alakohdassa tarkoitetuista tiedoista.

Tillståndsansökan skall även omfatta en icke-teknisk sammanfattning av uppgifterna i strecksatserna ovan.

2. Silloin kun direktiivissä 85/337/ETY säädettyjen vaatimusten mukaisesti hankitut tiedot tai – – muut mitä tahansa muuta lainsäädäntöä soveltamalla hankitut tiedot mahdollistavat johonkin tämän artiklan säätämiin vaatimuksiin vastaamisen, voidaan nämä tiedot esittää lupahakemuksessa tai ne voidaan liittää siihen.”

2. Om uppgifter som lämnats enligt kraven i direktiv 85/337/EEG, ... eller andra upplysningar som har lämnats på grund av annan lagstiftning gör det möjligt att uppfylla något av kraven i denna artikel, får dessa upplysningar ingå i tillståndsansökan eller bifogas den.”

17. IPPC-direktiivin 9 artikla sisältää säännöksiä luvan sisällöstä:

17. Artikel 9 i IPPC-direktivet innehåller bestämmelser om innehållet i ett tillstånd. Följande föreskrivs:

”1. Jäsenvaltiot varmistavat, että lupa käsittää kaikki tarvittavat toimenpiteet 3 ja 10 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten täyttämiseksi, jotta varmistetaan ilman, veden ja maaperän suojelu ja saavutetaan näin koko ympäristön suojelun korkea taso.

”1. Medlemsstaterna ska försäkra sig om att tillståndet omfattar alla nödvändiga åtgärder för att uppfylla de krav för tillstånd som avses i artiklarna 3 och 10, för att kunna säkerställa skydd av luft, vatten och mark och således uppnå en hög skyddsnivå för miljön som helhet.

2. Kun on kyse uudesta laitoksesta tai merkittävästä muutoksesta, johon sovelletaan direktiivin 85/337/ETY 4 artiklaa, kaikki mainitun direktiivin 5, 6 ja 7 artiklaa soveltamalla saadut asiaankuuluvat tiedot tai päätelmät on otettava huomioon lupaa myönnettäessä.

2. När det gäller en ny anläggning eller en väsentlig förändring på vilken artikel 4 i direktiv 85/337/EEG är tillämplig, ska alla relevanta uppgifter som kommit in eller slutsatser som dragits till följd av tillämpning av artiklarna 5–7 i det direktivet beaktas när tillstånd meddelas.

– –

…

4. Päästöjen raja-arvot, vastaavat parametrit ja 3 kohdassa tarkoitettujen teknisten toimenpiteiden on perustuttava parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan, ilman määräystä käyttää tiettyä tekniikkaa tai tiettyä teknologiaa kuitenkin siten, että otetaan huomioon kyseisen laitoksen tekniset ominaisuudet, sen maantieteellinen sijainti sekä paikalliset ympäristöolosuhteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan soveltamista. Kaikissa tapauksissa lupaehtojen on sisällettävä määräyksiä epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta tai valtioiden rajat ylittävän ympäristön pilaantumisen minimoinnista sekä taattava koko ympäristön korkea suojelun taso.”

4. Utan att det påverkar artikel 10 ska de utsläppsgränsvärden och likvärdiga parametrar eller tekniska åtgärder som avses i punkt 3 bygga på bästa tillgängliga teknik, utan att användning av en specifik teknik eller teknologi föreskrivs, och fastställas med hänsyn till den aktuella anläggningens tekniska egenskaper och geografiska belägenhet samt de lokala miljöförhållandena. I samtliga fall ska tillståndsvillkoren innehålla bestämmelser som syftar till att minimera långväga eller gränsöverskridande föroreningar och säkra en hög skyddsnivå för miljön som helhet.”

18. IPPC-direktiivin 15 artiklassa säädetään yleisön osallistumisesta seuraavaa:

18. I artikel 15 i IPPC-direktivet regleras allmänhetens deltagande enligt följande:

”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle, jota asia koskee, annetaan mahdollisuus osallistua varhaisessa vaiheessa ja tehokkaasti menettelyyn, joka koskee

”1. Medlemsstaterna ska se till att den berörda allmänheten på ett tidigt stadium ges tillfälle att på ett effektivt sätt deltaga i förfaranden för

a) luvan myöntämistä uusille laitoksille,

a) meddelande av tillstånd för nya anläggningar,

b) – –

b) …

Tällaisessa osallistumisessa sovelletaan liitteessä V säädettyä menettelyä.

Det förfarande som anges i bilaga V ska tillämpas för sådant deltagande.

2. – –

2. …

3. Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa sovelletaan, jollei ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä rajoituksista muuta johdu.”

3. Punkterna 1 och 2 ska tillämpas med de begränsningar som fastställs i artikel 4.1, 4.2 och 4.4 i Europaparlamentets och rådets direktiv 2003/4/EG av den 28 januari 2003 om allmänhetens tillgång till miljöinformation.”

19. IPPC-direktiivin 16 artikla sisältää erityisiä oikeussuojaa koskevia säännöksiä, joilla Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 2 kappale saatetaan osaksi unionin lainsäädäntöä.

19. Artikel 16 i IPPC-direktivet innehåller särskilda bestämmelser om rättsmedel för genomförande av artikel 9.2 i Århuskonventionen.

20. Liitteessä V täsmennetään, mitä tietoja yleisölle on annettava:

20. I bilaga V anges vilken typ av information som måste göras tillgänglig för allmänheten. Följande föreskrivs:

”1. Yleisölle on ilmoitettava (julkisin ilmoituksin tai muilla asianmukaisilla tavoilla, kuten mahdollisuuksien mukaan sähköisin viestimin) seuraavat seikat päätöksentekomenettelyn varhaisessa vaiheessa tai viimeistään heti, kun tiedot voidaan kohtuudella antaa:

”1. Allmänheten ska informeras (genom offentliga meddelanden eller på annat lämpligt sätt, t.ex. med hjälp av elektroniska medier när sådana är tillgängliga) om följande på ett tidigt stadium under beslutsprocessen och senast så snart som information rimligen kan ges:

a) lupahakemus tai tilanteen mukaan ehdotus luvan tai lupaehtojen tarkistamiseksi 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti, mukaan lukien 6 artiklan 1 kohdassa lueteltujen seikkojen kuvaus;

a) Ansökan om tillstånd eller, i förekommande fall, ett eventuellt förslag om uppdatering av tillstånd eller tillståndsvillkor i enlighet med artikel 15.1, inbegripet de uppgifter som anges i artikel 6.1.

– –

…

c) yksityiskohtaiset tiedot toimivaltaisista viranomaisista, jotka vastaavat päätöksenteosta, joilta voi saada asiaa koskevia tietoja ja joille huomautukset (tai kysymykset) voidaan esittää, sekä yksityiskohtaiset tiedot huomautusten tai kysymysten esittämistä koskevasta aikataulusta;

c) Uppgifter om vilka myndigheter som är behöriga att fatta beslut, från vilka relevant information kan erhållas och till vilka synpunkter eller frågor kan lämnas in samt om tidsfristerna för att överlämna synpunkter eller frågor.

– –

…

f) milloin, missä ja miten asiaa koskevat tiedot annetaan saataville;

f) Uppgift om när och var eller på vilket sätt relevant information kommer att göras tillgänglig.

– –

...

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianmukaisen ajan kuluessa yleisön, jota asia koskee, saataville saatetaan

2. Medlemsstaterna ska, inom lämpliga tidsramar, se till att den berörda allmänheten får tillgång till följande:

a) kansallisen lainsäädännön mukaisesti tärkeimmät selvitykset ja ohjeet, joita toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille on annettu ajankohtana, jona yleisölle, jota asia koskee, annetaan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot;

a) I enlighet med den nationella lagstiftningen, de viktigaste rapporter och utlåtanden som har lämnats till den eller de behöriga myndigheterna vid den tidpunkt då den berörda allmänheten informerades i enlighet med punkt 1.

b) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY säännösten mukaisesti muut kuin 1 kohdassa tarkoitetut tiedot, jotka ovat merkityksellisiä päätöksen kannalta 8 artiklan mukaisesti ja jotka annetaan saataville vasta, kun yleisölle, jota asia koskee, on ilmoitettu 1 kohdan mukaisesti.”

b) I enlighet med bestämmelserna i Europaparlamentets och rådets direktiv 2003/4/EG av den 28 januari 2003 om allmänhetens tillgång till miljöinformation, annan information än den som avses i punkt 1, som är relevant för beslutet i enlighet med artikel 8 och som blir tillgänglig efter det att den berörda allmänheten har informerats i enlighet med punkt 1.”

21. Yleisön kuulemisesta säädetään liitteessä V olevassa 3 ja 4 kohdassa seuraavaa:

21. Samråd med allmänheten regleras i bilaga V punkterna 3 och 4 enligt följande:

”3. Yleisöllä, jota asia koskee, on oikeus ilmaista toimivaltaiselle viranomaiselle muistutuksensa ja mielipiteensä ennen kuin lupahakemuksesta päätetään.

”3. Den berörda allmänheten ska ha rätt att yttra sig till den behöriga myndigheten innan beslut fattas.

4. Päätöstä tehdessä tämän liitteen mukaisen kuulemisen tulokset on otettava asianmukaisesti huomioon.”

4. Resultatet av de samråd som har hållits i enlighet med denna bilaga ska beaktas på vederbörligt sätt vid beslutsfattandet.”

2. Kaatopaikoista annettu direktiivi

2. Direktivet om deponering av avfall

22. Kaatopaikoista annetussa direktiivissä(7) (jäljempänä kaatopaikkadirektiivi) säädetään kaatopaikkojen perustamisesta ja käytöstä.

22. I direktivet om deponering av avfall(7) (nedan kallat deponeringsdirektivet) regleras anläggning och drift av avfallsdeponier.

23. Kaatopaikkadirektiivin 1 artiklan 2 kohdan mukaan direktiivi sisältää IPPC-direktiivin soveltamisalaan kuuluvia kaatopaikkoja koskevat olennaiset tekniset säännökset:

23. Enligt artikel 1.2 innehåller deponeringsdirektivet de tekniska krav som ställs på deponier som omfattas av IPPC-direktivet. I denna artikel föreskrivs följande:

”Tämä direktiivi sisältää kaatopaikkojen teknisten ominaisuuksien osalta niitä kaatopaikkoja koskevat olennaiset tekniset säännökset, joihin sovelletaan direktiiviä 96/61/EY, tuon direktiivin yleisten vaatimusten esittämiseksi konkreettisessa muodossa. Direktiivin 96/61/EY olennaisia vaatimuksia pidetään täytettyinä, jos tämän direktiivin vaatimuksia noudatetaan.”

”I fråga om deponiernas tekniska egenskaper innehåller detta direktiv, när det gäller sådana deponier som omfattas av direktiv 96/61/EG, relevanta tekniska krav för den konkreta utformningen av de allmänna kraven i det direktivet. De relevanta kraven i direktiv 96/61/EG skall anses uppfyllda om kraven i detta direktiv efterlevs.”

24. Kaatopaikkadirektiivin 7 artiklassa säädetään lupahakemuksen sisällöstä. Sen on sisällettävä erityisesti seuraavat tiedot:

24. I artikel 7 i deponeringsdirektivet regleras innehållet i en tillståndsansökan. Den ska bland annat innehålla följande uppgifter:

”d) kaatopaikan kuvaus, mukaan lukien sen hydrogeologiset ja geologiset ominaisuudet.”

”d) En beskrivning av platsen, inklusive dess hydrogeologiska och geologiska egenskaper.”

25. Lupaehdot käyvät ilmi 8 artiklasta:

25. Kraven för tillstånd följer av artikel 8 där följande föreskrivs:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä varmistaakseen, että:

”Medlemsstaterna skall vidta åtgärder för att

a) toimivaltainen viranomainen myöntää kaatopaikkaluvan ainoastaan, jos

a) den behöriga myndigheten inte skall utfärda tillstånd för deponering om inte följande villkor uppfylls:

i) kaatopaikkahanke täyttää kaikki tämän direktiivin asiaankuuluvat vaatimukset, sen liitteet mukaan lukien, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 artiklan 4 ja 5 kohdan soveltamista;

i) Utan att det påverkar tillämpningen av artikel 3.4 och 3.5 skall deponeringsprojektet uppfylla samtliga relevanta krav i detta direktiv, inklusive bilagorna.

ii) – –”

ii) …”

26. Kaatopaikkadirektiivin liitteessä I täsmennetään kaatopaikalle ja erityisesti sen sijaintipaikalle asetettuja vaatimuksia seuraavasti:

26. I bilaga I i deponeringsdirektivet preciseras kraven på en deponi och framför allt dess lokalisering enligt följande:

”1. Sijainti

”1. Lokalisering

1.1. Kaatopaikan sijainnin osalta on otettava huomioon vaatimukset, jotka liittyvät seuraaviin tekijöihin:

1.1. Vid lokalisering av en deponi skall hänsyn tas till krav som rör

a) välimatkat kaatopaikka-alueen rajojen ja asuin- ja virkistysalueiden, vesiteiden, vesistöjen sekä muiden maatalous- ja kaupunkialueiden välillä;

a) avståndet från platsens yttre gräns till bostads- och rekreationsområden, vattenleder, vattenförekomster och jordbruksområden eller tätbebyggelse,

b) alueella esiintyvät pohjavedet, rannikkovedet tai luonnonsuojeluvyöhykkeet;

b) förekomsten av grundvatten, kustvatten eller naturskyddszoner i området,

c) alueen geologiset ja hydrogeologiset olosuhteet;

c) de geologiska och hydrogeologiska förhållandena i området,

d) alueen tulvimis-, vajoamis-, maanvieremä- tai lumivyöryvaarat;

d) risken för översvämningar, sättningar, jordskred eller snöskred på platsen,

e) alueen luonnonperinnön tai kulttuuriperinnön suojelu.

e) skyddet av natur- eller kulturarvet i området.

1.2. Kaatopaikka voidaan hyväksyä vain, jos alueen ominaisuudet suhteessa edellä mainittuihin vaatimuksiin tai suunnitellut korjaavat toimenpiteet osoittavat, että kaatopaikka ei aiheuta vakavaa vaaraa ympäristölle.”

1.2. Deponin kan tillåtas endast om det framkommer att deponin med beaktande av platsens särdrag med hänsyn till ovannämnda krav eller rättelseåtgärder som skall vidtas inte utgör någon allvarlig risk för miljön.”

3. Direktiivi ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta

3. Direktiv om allmänhetens tillgång till miljöinformation

27. IPPC-direktiivin 15 artiklan 3 kohdassa viitataan ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annettuun direktiiviin(8) (jäljempänä ympäristötietodirektiivi), jonka 4 artiklassa säädetään poikkeuksista seuraavaa:

27. Artikel 15.3 i IPPC-direktivet hänför sig till direktivet om allmänhetens tillgång till miljöinformation(8) (nedan kallat direktivet om miljöinformation). I artikel 4 regleras undantagen enligt följande:

”1. – –

”1. …

2. Jäsenvaltiot voivat säätää, että pyyntö saada ympäristötietoa voidaan evätä, jos tiedon ilmaiseminen vaikuttaisi haitallisesti:

2. Medlemsstaterna får föreskriva att begäran om miljöinformation skall avslås, om utlämnande av informationen skulle ha negativa följder för följande:

– –

…

d) kaupallisten tai teollisten tietojen luottamuksellisuuteen, jos kansallisessa tai yhteisön lainsäädännössä säädetään tällaisesta salassapidosta oikeutetun taloudellisen edun suojelemiseksi, mukaan lukien tilasto- ja verosalaisuuden säilyttämistä koskeva yleinen etu;

d) Sekretess som omfattar kommersiell eller industriell information, där sådan sekretess föreskrivs i nationell lagstiftning eller gemenskapslagstiftning i syfte att skydda legitima ekonomiska intressen, inbegripet det allmänna intresset att behålla sekretess för insynskydd för statistiska uppgifter och skattesekretess.

– –

…

Edellä 1 ja 2 kohdassa mainittuja epäämisperusteita on tulkittava suppeasti, ottaen kussakin yksittäistapauksessa huomioon ilmaisemiseen liittyvä yleinen etu. Kussakin yksittäistapauksessa tiedon ilmaisemiseen liittyvää yleistä etua olisi verrattava epäämisellä saavutettaviin etuihin. Jäsenvaltiot eivät voi 2 kohdan a, d, f, g ja h alakohdan osalta säätää, että pyyntö voidaan evätä, jos pyyntö liittyy ympäristöön joutuneita päästöjä koskeviin tietoihin.

De skäl till avslag som nämns i punkterna 1 och 2 skall tolkas restriktivt, varvid det i det särskilda fallet skall tas hänsyn till allmänhetens intresse av att informationen lämnas ut. I varje enskilt fall skall allmänhetens intresse av att informationen lämnas ut vägas mot det intresse som betjänas av att begäran avslås. Medlemsstaterna får inte med stöd av punkt 2 a, d, f, g och h föreskriva att en begäran kan avslås om den gäller uppgifter om utsläpp i miljön.

– –

…

3. – –

3. …

4. Pyydetty viranomaisen omassa tai viranomaista varten toisen hallussa oleva ympäristötieto on saatettava saataville osittain, jos 1 kohdan d ja e alakohdassa tai 2 kohdassa tarkoitettu tieto on mahdollista erottaa muista pyydetyistä tiedoista.

4. Miljöinformation som innehas av eller förvaras för offentliga myndigheter och som begärs av en sökande skall tillhandahållas till viss del, där det är möjligt att skilja ut sådana uppgifter som omfattas av punkt 1 d och e eller punkt 2 från den övriga begärda informationen.”

– –”

4. MKB-direktivet

4. YVA-direktiivi

28. I artikel 1.2 i MKB-direktivet definieras begreppet tillstånd enligt följande:

28. YVA-direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa määritellään, että luvan käsite tarkoittaa

”den ansvariga myndighetens eller de ansvariga myndigheternas beslut, som ger exploatören rätt att genomföra projektet.”

”toimivaltaisen viranomaisen tai viranomaisten päätöstä, joka oikeuttaa hankkeen toteuttajan ryhtymään hankkeen toteuttamiseen”.

29. I artikel 2.1 i MKB-direktivet föreskrivs den grundläggande skyldigheten att göra en miljökonsekvensbedömning enligt följande:

29. YVA-direktiivin 2 artiklan 1 kohta sisältää lähtökohtaisen velvoitteen ympäristövaikutusten arviointiin:

”Medlemsstaterna ska vidta alla nödvändiga åtgärder för att säkerställa att projekt som kan antas medföra en betydande miljöpåverkan bland annat på grund av deras art, storlek eller lokalisering blir föremål för krav på tillstånd och en bedömning av deras påverkan innan tillstånd ges. Dessa projekt anges i artikel 4.”

”Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ennen luvan myöntämistä arvioidaan niiden hankkeiden vaikutukset, joilla etenkin laatunsa, kokonsa tai sijaintinsa vuoksi todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Tässä tarkoitetut hankkeet määritellään 4 artiklassa.”

30. Artikel 10a i MKB-direktivet innehåller särskilda bestämmelser om rättsmedel för genomförande av artikel 9.2 i Århuskonventionen.

30. YVA-direktiivin 10 a artikla sisältää erityisiä oikeussuojaa koskevia säännöksiä, joilla Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 2 kappale saatetaan osaksi unionin lainsäädäntöä.

C – Slovakisk rätt

C Slovakian lainsäädäntö

31. I Slovakien införlivades IPPC-direktivet genom lag nr 245/2003. I förevarande mål är särskilt artikel 8.3 och 8.4 av relevans, i vilken förhållandet till andra administrativa förfaranden regleras enligt följande:

31. IPPC-direktiivi saatettiin osaksi Slovakian lainsäädäntöä lailla 245/2003. Käsiteltävän asian kannalta kiinnostavia ovat erityisesti sen 8 §:n 3 ja 4 momentti, joissa säädetään lain suhteesta muihin hallintomenettelyihin seuraavaa:

”3. Är det fråga om ett integrerat verksamhetstillstånd, som samtidigt fordrar tillstånd för en ny byggnad eller för ombyggnad av en existerande byggnad, är en del av förfarandet även ett byggnadstillståndsförfarande. Byggnadsmyndigheten har avseende det integrerade tillståndet ställning som berörd myndighet (artikel 10.2).

”3. Silloin kun on kyse yhtenäisen käyttöluvan myöntämisestä, joka edellyttää samalla lupaa uudelle rakennukselle tai olemassa olevan rakennuksen muuttamiselle, menettelyyn kuuluu myös rakennuslupamenettely. Rakennusviranomaisella on yhtenäisen luvan myöntämisen yhteydessä sellaisen viranomaisen asema, jota asia koskee (10 §:n 2 momentti).

4. Förfarandet om markanvändning, miljökonsekvensbedömningen och fastställandet av villkoren i syfte att undvika allvarliga industriolyckor ingår inte i det integrerade tillståndet.”

4. Maankäyttömenettely, hankkeen ympäristövaikutusten arviointi ja ehtojen määritys teollisuuden aiheuttamien vakavien teollisuusonnettomuuksien välttämiseksi eivät sisälly yhtenäisen luvan myöntämistä koskevaan menettelyyn.”

32. Det ska dessutom hänvisas till artikel 11.2 g i vilken det föreskrivs att ett eventuellt lokaliseringsbeslut ska utlämnas med ansökan om tillstånd.

32. Lisäksi on viitattava 11 §:n 2 momentin g kohtaan, jossa säädetään, että lupahakemuksen yhteydessä on esitettävä mahdollinen sijaintipäätös:

”Till ansökan ska bifogas

”Hakemukseen on liitettävä

…

– –

beslut om markanvändning, när det är fråga om en ny verksamhet eller utvidgning av en existerande verksamhet,

”maankäyttöpäätös, kun on kyse uudesta hankkeesta tai olemassa olevan hankkeen laajentamisesta,

…”

– –”

III – Bakgrund, förfarandet vid den nationella domstolen och begäran om förhandsavgörande

III Tosiseikat, pääasia ja ennakkoratkaisupyyntö

33. Det nationella målet avser anläggning av en avfallsdeponi i staden Pezinok (Slovakien). På ett område där tidigare en tegelstensfabrik låg befinner sig sedan flera årtionden en gammal avfallsdeponi. Numera ska en ny avfallsdeponi anläggas i ett lertag som tidigare fanns på samma område.

33. Kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävä asia koskee kaatopaikan perustamista slovakialaiseen Pezinokin kaupunkiin. Entisen tiilitehtaan alueella on ollut vanha kaatopaikka jo useita vuosikymmeniä. Nyt samalle alueelle aiotaan perustaa uusi kaatopaikka entiseen savikuoppaan.

34. Projektet var enligt handlingarna i målet föremål för tre beslut som byggde på varandra och som antogs i självständiga administrativa förfaranden. Staden och den regionala myndigheten för stadsplanering fastställde dess lokalisering, miljöministeriet fattade beslut om miljökonsekvenserna och miljöinspektionen utfärdade slutligen i ett förfarande över två instanser tillstånd för en integrerad anläggning. Begäran om förhandsavgörande har framställts inom ramen för en tvist avseende sistnämnda beslut.

34. Asiakirjojen mukaan tämä hanke oli kolmen peräkkäisen toisiinsa perustuvan päätöksen kohteena, jotka tehtiin kolmen erillisen hallintomenettelyn yhteydessä. Kaupunki ja kaupunkisuunnittelusta vastaavat alueviranomaiset määräsivät sijaintipaikan, ympäristöministeriö antoi päätöksen ympäristövaikutuksista, ja ympäristötarkastuslaitos myönsi lopulta laitokselle yhtenäisen luvan kahdessa hallintoasteessa tapahtuneen menettelyn jälkeen. Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty viimeiseen päätökseen liittyvän asian yhteydessä.

A – Lokalisering

A Sijaintipaikka

35. Staden Pezinok utfärdade den 26 juni 1997 en byggplanering i form av det allmänna beslutet nr 2/1997, i vilket bland annat anläggning av en avfallsdeponi i ett tidigare lertag i stadens omedelbara närhet (cirka 300 meter) föreskrevs. År 2002 ändrade den emellertid denna plan och utfärdade år 2006, efter det att den slovakiska författningsdomstolen fastställt att den befintliga planen var grundlagsstridig, en ny plan varvid det föreskrevs att en avfallsdeponi inte fick anläggas på det berörda området.

35. Pezinokin kaupunki julkaisi kaavan 26.6.1997 yleisesti sovellettavalla säännöstöllä nro 2/1997, jossa muun muassa suunniteltiin kaatopaikan perustamista entiseen savikuoppaan aivan kaupungin välittömään läheisyyteen (noin 300 m:n päähän). Se muutti kaavaa kuitenkin vuonna 2002 ja laati uuden kaavan vuonna 2006, kun Slovakian perustuslakituomioistuin oli todennut kaavan olevan perustuslain vastainen. Se katsoi joka kerta, ettei kyseiselle alueelle voi perustaa kaatopaikkaa.

36. Den 7 augusti 2002 begärde bolaget Ekologická skládka a.s. emellertid att lokaliseringen för den nya avfallsdeponin skulle fastställas. Staden avslog denna begäran den 30 november 2006. Den regionala byggnadsnämnden i Bratislava ändrade detta beslut den 7 maj 2007 och utfärdade tillstånd för detaljplaneringen, i vilken lokaliseringen för deponin fastställdes.

36. Ekologická skládka a.s. -niminen yhtiö oli kuitenkin jo 7.8.2002 hakenut uuden kaatopaikan sijaintipaikan vahvistusta. Kaupunki hylkäsi hakemuksen 30.11.2006, mutta Bratislavan alueellinen rakennusviranomainen muutti päätöksen 7.5.2007 ja antoi maankäyttöä koskevan luvan, jossa vahvistettiin kaatopaikan sijaintipaikka.

37. Inom ramen för detta administrativa förfarande framförde olika boende (nedan kallade Križan m.fl.) invändningar. De gjorde framför allt gällande att den ändrade byggplaneringen från år 2006 hade åsidosatts samt att ledamöterna i den regionala byggnadsnämnden var jäviga. De utestängdes emellertid från förfarandet med motiveringen att deras rättigheter inte var direkt berörda på det aktuella stadiet. I ändringsbeslutet togs således inte ställning till dessa invändningar.

37. Hallintomenettelyn kuluessa useat asukkaat (jäljempänä Križan ym.) vastustivat suunnitelmaa. He vetosivat erityisesti vuoden 2006 uuden kaavan rikkomiseen sekä alueviraston virkailijoiden puolueellisuuteen. Heidät suljettiin kuitenkin menettelyn ulkopuolelle sillä perusteella, ettei kyseisessä lupamenettelyn vaiheessa voinut olla vielä kyse välittömästi heidän eduistaan. Sen vuoksi muutospäätöksessä ei käsitelty näitä väitteitä.

38. Staden Pezinoks talan mot ändringsbeslutet ogillades, eftersom den i detta förfarande inte samtidigt kunde vara förvaltningsmyndighet i första instans och part.(9) Križan m.fl. har anfört att de haft framgång med sitt klagomål mot utestängningen från förfarandet,(10) men att beslutet om lokalisering vunnit laga kraft.

38. Pezinokin kaupungin muutospäätöksestä nostama kanne hylättiin, sillä se ei voinut olla menettelyssä sekä alemman asteen hallintoviranomainen että asianosainen.(9) Križan ym. ilmoittavat, että niiden menettelyn ulkopuolelle sulkemista koskeva muutoksenhaku on hyväksytty,(10) mutta sijaintipaikkaa koskeva päätös on tällä välin jo tullut lainvoimaiseksi.

B – Bedömning av miljökonsekvenserna

B Ympäristövaikutusten arviointi

39. På begäran av bolaget Pezinské tehelne a.s. som framställdes den 16 december 1998 genomförde miljöministeriet en miljökonsekvensbedömning av deponiprojektet och tog den 26 juli 1999 slutlig ställning till miljökonsekvenserna.

39. Ympäristöministeriö toteutti kaatopaikkahankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin Pezinské tehelne a.s. -nimisen yhtiön 16.12.1998 päivätyn hakemuksen perusteella ja antoi lopullisen lausunnon ympäristövaikutuksista 26.7.1999.

40. Parallellt med förfarandet om fastställande av lokalisering förlängde miljöministeriet på begäran av Pezinské tehelne a.s. genom beslut av den 27 mars 2006 giltigheten av yttrandet om miljökonsekvenserna till den 1 februari 2008.

40. Ympäristöministeriö jatkoi sijaintipaikan vahvistamista koskevan menettelyn aikana 27.3.2006 tekemällään päätöksellä ympäristövaikutuksia koskevan lausunnon voimassaoloaikaa Pezinské tehelne a.s:n hakemuksesta 1.2.2008 asti.

C – Det integrerade tillståndet till en anläggning

C Yhtenäisen luvan myöntäminen laitokselle

41. Efter att båda ovannämnda förfaranden avslutats inledde den slovakiska miljöinspektionen på ansökan från Ekologická skládka som framställdes den 25 september 2007 det integrerade förfarandet enligt lag nr 245/2003, genom vilken IPPC-direktivet införlivas. Den 17 oktober 2007 offentliggjorde miljöinspektionen ansökan och lät allmänheten inkomma med synpunkter.

41. Edellä mainittujen menettelyjen päätyttyä Slovakian ympäristötarkastuslaitos aloitti Ekologická skládkan 25.9.2007 esittämän hakemuksen johdosta lain 245/2003, jolla IPPC-direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, mukaisen yhtenäisen menettelyn. Ympäristötarkastuslaitos julkisti hakemuksen 17.10.2007 ja aloitti yleisön osallistumista koskevan menettelyn.

42. I första instans av det administrativa förfarandet gjorde Križan m.fl. samt staden Pezinok gällande att ansökan inte var komplett, eftersom den inte innehöll lokaliseringsbeslutet, vilket skulle bifogas enligt lag. På miljöinspektionens uppmaning gav Ekologická skládka a.s. visserligen in det slutliga lokaliseringsbeslutet från den regionala byggnadsnämnden, men hävdade att beslutet omfattades av sekretess på grund av att det rörde affärshemligheter. Beslutet delgavs därför inte dem.

42. Hallinnollisen menettelyn ensimmäisessä vaiheessa Križan ym. ja Pezinokin kaupunki valittivat, ettei hakemus ollut täydellinen, koska siihen ei sisältynyt kaatopaikan sijaintipaikkaa koskevaa päätöstä, joka on lain mukaan liitettävä hakemukseen. Ekologická skládka toimitti tosin ympäristötarkastuslaitokselle tämän pyynnöstä alueellisen rakennusviranomaisen tekemän laitoksen sijaintipaikkaa koskevan lainvoimaisen päätöksen mutta vetosi siihen, että se kuuluu liikesalaisuuden suojaan. Sen vuoksi sitä ei annettu tiedoksi yleisölle.

43. Miljöinspektionen fattade den 22 januari 2008 det integrerade beslutet om tillstånd för anläggning av avfallsdeponin och dess drift.

43. Ympäristötarkastuslaitos myönsi yhtenäisen luvan kaatopaikan perustamiseen ja toimintaan 22.1.2008.

44. Križan m.fl. samt staden Pezinok överklagade beslutet. Miljöinspektionen fattade beslut i detta ärende. De gjorde framför allt gällande att byggplaneringen hade åsidosatts och ett det enbart ankom på miljöinspektionen att fatta beslut om lokalisering av anläggningen. Den planerade avfallsdeponin låg inte heller tillräckligt långt från bostadsbebyggelsen och var inte förenlig med ett omfattande miljöskydd.

44. Križan ym. ja Pezinokin kaupunki tekivät oikaisuvaatimuksen päätöksestä ympäristötarkastuslaitokseen. Ne vetosivat erityisesti kaupungin kaavan rikkomiseen ja siihen, etteivät ne olleet saaneet tietoa laitoksen sijaintipaikkaa koskevasta päätöksestä. Suunniteltu kaatopaikka ei ollut myöskään riittävän kaukana asuintaloista eikä korkeatasoisen ympäristönsuojelun tavoitteen mukainen.

45. I förevarande mål satte miljöinspektionen upp lokaliseringsbeslutet på myndighetens anslagstavla från den 14 mars till den 14 april 2008. Miljöinspektionen avslog överklagandet den 18 augusti 2008. Vad gäller invändningen att stadsbebyggelseplanen hade åsidosatts fastställde miljöinspektionen att denna invändning borde ha framställts i förfarandet avseende lokaliseringsbeslutet.

45. Tämän menettelyn yhteydessä ympäristötarkastuslaitos julkisti laitoksen sijaintipaikasta tehdyn päätöksen, joka oli nähtävillä virastossa 14.3.–14.4.2008. Se hylkäsi oikaisuvaatimuksen 18.8.2008 tekemällään päätöksellä. Kaavan rikkomista koskevasta väitteestä ympäristötarkastuslaitos totesi, että siihen olisi pitänyt vedota sijaintipaikkapäätöstä koskevan menettelyn yhteydessä.

D – Domstolsförfarandet

D Oikeudenkäyntimenettely

46. Križan m.fl. samt staden Pezinok överklagade miljöinspektionens beslut av den 18 augusti 2008 i andra instans till Krajský súd v Bratislave (regional domstol i Bratislava), som ogillade överklagandet i dom av den 4 december 2008.

46. Križan ym. ja Pezinokin kaupunki nostivat 18.8.2008 kanteen ympäristötarkastuslaitoksen muutoksenhausta tekemästä päätöksestä Bratislavan alueellisessa tuomioistuimessa, joka hylkäsi kanteen 4.12.2008 antamallaan tuomiolla.

47. I förfarandet för överklagande sköt högsta domstolen upp verkställigheten av det integrerade tillståndet genom mellandom av den 6 april 2009 och upphävde därefter beslutet genom dom den 28 maj 2009. Som motivering anförde domstolen att lokaliseringsbeslutet hade offentliggjorts för sent och invände mot förlängningen av beslutet om byggnadsprojektets miljökonsekvenser.

47. Muutoksenhakumenettelyssä korkein oikeus päätti aluksi 6.4.2009 tekemällään päätöksellä lykätä yhtenäisen luvan täytäntöönpanoa ja kumosi luvan myöhemmin 28.5.2009 antamallaan tuomiolla. Perusteluissaan se viittasi sijaintipaikkapäätöksen myöhäiseen julkistamiseen ja moitti rakennushankkeen ympäristövaikutuksia koskevan päätöksen voimassaolon jatkamista.

48. Bolaget Ekologická skládka a.s. väckte talan mot dessa domar vid författningsdomstolen. Författningsdomstolen upphävde högsta domstolens mellandom av den 6 april 2009 och dess dom av den 28 maj 2009 genom dom av den 27 maj 2010 och återförvisade målet till högsta domstolen för ny prövning.

48. Ekologická skládka teki mainituista ratkaisuista valituksen perustuslakituomioistuimeen. Perustuslakituomioistuin kumosi korkeimman oikeuden 6.4.2009 tekemän päätöksen ja 28.5.2009 antaman tuomion 27.5.2010 antamallaan tuomiolla ja palautti asian takaisin korkeimman oikeuden käsiteltäväksi.

49. Som motivering anförde författningsdomstolen bland annat att högsta domstolen i den överklagade domen inte tillräckligt prövat huruvida det säkerställts att allmänheten deltagit i tillräcklig omfattning i den mening som avses i förfarandet för ett integrerat tillstånd i samband med överklagandeförfarandet. Detta är inte uteslutet i förfaranderättsligt hänseende.

49. Perustuslakituomioistuin perusteli tuomiotaan erityisesti sillä, ettei korkein oikeus ollut valituksenalaisessa tuomiossa tutkinut riittävästi sitä, oliko yleisön riittävä osallistuminen muutoksenhakumenettelyyn varmistettu yhtenäisessä lupamenettelyssä tarkoitetulla tavalla. Se ei ole menettelyllisesti pois suljettua.

50. Författningsdomstolen riktade dessutom kritik mot konstaterandet om förlängning av beslutet om miljökonsekvenserna. Detta beslut var inte föremål för förfarandet, eftersom klagandena i sin talan inte gjort gällande att beslutet var rättsstridigt och ett särskilt förfarande föreskrivs för prövningen av yttrandet om MKB-direktivet.

50. Perustuslakituomioistuin moitti myös rakennushankkeen ympäristövaikutuksia koskevan päätöksen voimassaolon jatkamiseen liittyviä päätelmiä. Mainittu päätös ei ollut oikeudenkäynnin kohteena, koska muutoksenhakijat eivät vedonneet kanteessaan sen lainvastaisuuteen ja koska ympäristövaikutusten arviointiin liittyvän lausunnon tutkimista varten on olemassa erityinen menettely.

E – Högsta domstolens frågor

E Korkeimman oikeuden kysymykset

51. Målet som återförvisades är nu åter anhängigt vid högsta domstolen som har ställt följande frågor till domstolen:

51. Palauttamisen jälkeen asia on taas vireillä korkeimmassa oikeudessa, joka esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1) Innebär unionsrätten (särskilt artikel 267 FEUF) en skyldighet eller en rättighet för en högsta domstol i en medlemsstat att på eget initiativ begära förhandsavgörande från Europeiska unionens domstol även i fall där situationen i det nationella målet är följande: Författningsdomstolen har upphävt en dom av högsta domstolen, som huvudsakligen grundas på tillämpningen av unionsrätten på miljöskyddsområdet, och ålagt högsta domstolen att följa författningsdomstolens bedömning att en del av rättegången innebär ett åsidosättande av i författningen stadgade rättigheter, såväl processuella som materiella, utan att författningsdomstolen tagit hänsyn till de unionsrättsliga aspekterna i målet. Uttryckt på ett annat sätt: När författningsdomstolen som högsta rättsinstans i det föreliggande fallet inte delar uppfattningen att det ska begäras ett förhandsavgörande från EU-domstolen och preliminärt har uteslutit att rätten till en god miljö och skyddet härför är tillämpligt i målet.

”1) Velvoittaako unionin oikeus (erityisesti SEUT 267 artikla) jäsenvaltion korkeimman oikeuden esittämään Euroopan unionin tuomioistuimelle viran puolesta ennakkoratkaisupyynnön tai salliiko se tällaisen ennakkoratkaisupyynnön esittämisen silloinkin, kun pääasian oikeudenkäynnin tilanne on seuraava: perustuslakituomioistuin kumosi korkeimman oikeuden tuomion, joka perustui erityisesti ympäristönsuojelua koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamiseen, ja velvoitti kyseisen tuomioistuimen noudattamaan perustuslakituomioistuimen oikeudellisia arvioita, jotka perustuivat menettelyn asianosaisten perustuslaillisten menettelyllisten ja aineellisoikeudellisten oikeuksien loukkaamiseen, ottamatta lainkaan huomioon riidan yhteisön oikeuteen liittyviä piirteitä; toisin sanoen silloin, kun perustuslakituomioistuin, joka esillä olevassa asiassa on viimeinen oikeusaste, ei ole päätynyt esittämään Euroopan unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntöä vaan on jättänyt pääasiassa soveltamatta oikeutta asianmukaiseen elinympäristöön ja sen suojeluun?

2) Är det möjligt att uppnå det grundläggande syftet avseende ett samordnat förebyggande – som särskilt föreskrivs i skälen 8, 9 och 23 i ingressen till IPPC-direktivet och i artiklarna 1 och 15 i direktivet samt generellt i unionsrätten på miljöområdet – eller förebyggande och minskning av föroreningar även med hjälp av allmänhetens deltagande i förverkligandet av en hög skyddsnivå för miljön som helhet, genom ett förfarande enligt vilket den berörda allmänheten inte vid tiden för inledandet av ett förfarande för samordnat förebyggande har direkt tillgång till alla relevanta handlingar (artikel 6 jämförd med artikel 15 i IPPC-direktivet), däribland särskilt beslutet om var en avfallsdeponi ska anläggas, och där sökanden senare under det inledande förfarandet bifogar den handling som saknas på villkoret att den inte lämnas ut till övriga parter i förfarandet, eftersom det är fråga om material som omfattas av skyddet för affärshemligheter? Uttryckt på ett annat sätt: Kan det med fog antas att beslutet om var anläggningen ska uppföras (och särskilt skälen härför) i väsentlig utsträckning har betydelse för formuleringen av argument, synpunkter och andra yttranden?

2) Onko ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen yhtenäistämisen keskeinen tavoite – sellaisena kuin se ilmenee erityisesti – – direktiivin 96/61/EY johdanto-osan 8, 9 ja 23 perustelukappaleesta ja 1 ja 15 artiklasta sekä yleisesti yhteisön ympäristölainsäädännöstä – eli ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen myös sillä, että yleisö osallistuu kokonaisuudessaan korkeatasoisen ympäristönsuojelun tavoitteen saavuttamiseen, mahdollista toteuttaa menettelyllä, jossa yleisölle, jota asia koskee, ei ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen yhtenäistämistä koskevan menettelyn alkamispäivään mennessä ole varmistettu oikeutta tutustua kaikkiin asiaa koskeviin asiakirjoihin (direktiivin 96/61/EY 6 artikla yhdessä 15 artiklan kanssa), erityisesti kaatopaikan sijoituspaikkaa koskevaan päätökseen, kun asianosainen toimittaa puuttuvan asiakirjan myöhemmin menettelyssä ensimmäisessä asteessa sillä ehdolla, ettei sitä saateta muiden asianosaisten tietoon, koska kysymys on liikesalaisuuden alaisesta aineistosta? Toisin sanoen voidaanko perustellusti katsoa, että laitoksen sijaintia koskeva päätös vaikuttaa (etenkin sen perustelut vaikuttavat) olennaisesti väitteiden, huomautusten ja muiden havaintojen esittämiseen?

3) Uppfylls målen med MKB-direktivet, särskilt med beaktande av unionsrätten på miljöområdet, och i synnerhet kravet i artikel 2 i direktivet att projekt ska bli föremål för en bedömning av deras miljöpåverkan innan tillstånd meddelas, i en situation där den bedömning som miljöministeriet ursprungligen gjorde år 1999 efter att ha genomfört ett förfarande för miljökonsekvensbedömning förlängs flera år senare genom ett beslut utan att ett nytt förfarande för miljökonsekvensbedömning genomförts? Uttryckt på ett annat sätt: Kan det antas att ett beslut som har fattats i enlighet med MKB-direktivet har obegränsad giltighet?

3) Toteutuvatko erityisesti yhteisön ympäristölainsäädännön näkökulmasta katsoen YVA-direktiivin tavoitteet ja tarkemmin 2 artiklassa esitetty edellytys, jonka mukaan ennen luvan myöntämistä tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutukset on arvioitava, siinä tapauksessa, että ympäristöministeriön alun perin vuonna 1999 antamalle lausunnolle, jollaiseen ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA-menettely) aiemmin päättyi, myönnetään useiden vuosien kuluttua yksinkertaisella päätöksellä jatkoaikaa toteuttamatta ensin uutta YVA-menettelyä? Toisin sanoen voidaanko YVA-direktiivin mukaan katsoa, että tehty päätös on sen tekemisen jälkeen pätevä rajattoman ajan?

4) Omfattar det generella kravet, som föreskrivs i IPPC-direktivet (särskilt i ingressen och i artiklarna 1 och 16), enligt vilket varje medlemsstat ska säkerställa förebyggande och minskning av föroreningar även genom att ge den berörda allmänheten möjlighet att i rimlig tid använda sig av ett rättvist och opartiskt administrativt rättsmedel samt få till stånd en domstolsprövning, jämfört med artikel 10a i MKB-direktivet och artiklarna 6, 9.2 och 9.4 i Århuskonventionen, även att allmänheten har möjlighet att hos förvaltningsmyndighet eller domstol begära interimistiska åtgärder i enlighet med nationell rätt (exempelvis ett beslut om inhibition av ett samordnat beslut) som gör det möjligt att interimistiskt, det vill säga fram till dess att saken slutligt avgörs, avbryta uppförandet av den planerade anläggningen?

4) Sisältyykö yleiseen vaatimukseen – jonka mukaan jokainen jäsenvaltio varmistaa ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen myös tarjoamalla yleisölle, jota asia koskee, oikeudenmukaiset, tasapuoliset ja nopeat hallintomenettelyt tai tuomioistuinmenettelyt –, josta säädetään [IPPC-direktiivissä] (erityisesti sen johdanto-osassa sekä 1 ja 15 a artiklassa) yhdessä [YVA-direktiivin] 10 a artiklan kanssa sekä Århusin yleissopimuksen 6 artiklassa ja 9 artiklan 2 ja 4 kappaleessa, edellä tarkoitetulle yleisölle mahdollisuus vaatia kansallisen lainsäädännön mukaisen väliaikaisen hallinto-oikeudellisen tai tuomioistuimen määräämän toimenpiteen (esim. yhtenäistetyn päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan päätöksen) käyttöönottoa, joka mahdollistaisi tilapäisesti – toisin sanoen pääasiassa annettavaan ratkaisuun saakka – suunnitellun laitoksen rakentamisen lykkäämisen?

5) Är det möjligt att ett domstolsavgörande, som innebär att kravet i IPPC-direktivet eller i MKB-direktivet eller i artikel 9.2 och 9.4 i Århuskonventionen uppfylls – det vill säga som innebär en tillämpning av den i dessa föreskrivna rätten för allmänheten till ett rättvist domstolsskydd i enlighet med artikel 191.1 och 191.2 FEUF avseende Europeiska unionens miljöpolitik –, samtidigt kan innebära en otillåten kränkning av äganderätten, såsom den bland annat säkerställs i artikel 1 i tilläggsprotokollet till Europeiska konventionen om mänskliga rättigheter och grundläggande friheter, för en person som ska driva en anläggning, till exempel genom att sökandens samordnade och slutliga tillstånd att driva en ny anläggning upphävs i domstolsförfarandet?”

5) Onko mahdollista, että tuomioistuimen ratkaisulla, jolla toteutetaan direktiivillä 96/61/EY tai [YVA-direktiivillä] tai Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 2 ja 4 kappaleella asetettu ehto – eli jolla sovelletaan edellä mainituissa säännöissä vahvistettua yleisön oikeutta oikeussuojaan SEUT-sopimuksen unionin ympäristöpolitiikkaa koskevan 191 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti – loukataan lainvastaisesti kaatopaikkatoiminnan harjoittajan omaisuudensuojaa, joka taataan muun muassa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjan 1 artiklassa, esimerkiksi siksi, että oikeudenkäynnissä kumotaan hakijan uutta laitosta koskeva lopullinen ympäristölupa?”

52. Skriftliga inlagor har ingetts av Križan m.fl., staden Pezinok, den slovakiska miljöinspektionen i Bratislava och bolaget Ekologická skládka a.s. samt Republiken Tjeckien, Republiken Österrike, Republiken Slovakien och Europeiska kommissionen. I det muntliga förfarandet den 17 januari 2012 deltog dessutom Republiken Frankrike, medan Ekologická skládka inte deltog.

52. Križan ym., Pezinokin kaupunki, Slovakian Bratislavan ympäristötarkastuslaitos, Ekologická skládka a. s., Tšekin tasavalta, Itävallan tasavalta, Slovakian tasavalta ja Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Istuntoon, joka pidettiin 17.1.2012, osallistui lisäksi Ranskan tasavalta, kun taas Ekologická skládka jäi siitä pois.

IV – Rättslig bedömning

IV Oikeudellinen arviointi

A – Den första frågan – Huruvida högsta domstolen har rätt att begära förhandsavgörande

A Ensimmäinen kysymys – korkeimman oikeuden oikeus esittää ennakkoratkaisukysymyksiä

53. Genom den första frågan vill högsta domstolen huvudsakligen få klarhet i huruvida domen av författningsdomstolen utgör hinder mot begäran om förhandsavgörande. Högsta domstolen ska enligt den nationella lagstiftningen nämligen avgöra målet vid den nationella domstolen med beaktande av författningsdomstolens avgörande. Högsta domstolen vill även få klarhet i huruvida begäran om förhandsavgörande kan framställas ex officio, det vill säga utan att parterna i målet har yrkat detta.

53. Korkeimman oikeuden ensimmäinen kysymys koskee pääasiallisesti sitä, estääkö perustuslakituomioistuimen tuomio ennakkoratkaisupyynnön esittämisen. Kansallisen lainsäädännön mukaan korkein oikeus on nimittäin velvollinen ratkaisemaan kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian perustuslakituomioistuimen näkemyksen huomioon ottaen. Lisäksi kysymys koskee sitä, voiko korkein oikeus esittää ennakkoratkaisupyynnön viran puolesta, siis ilman menettelyn asianosaisten sitä koskevia pyyntöjä.

54. Den fråga som också anges i skälen till begäran om förhandsavgörande om det enligt unionsrätten är möjligt eller till och med nödvändigt att högsta domstolen prövar vissa rättsfrågor ex officio, kommer jag däremot att granska i samband med den tredje frågan.(11) Enligt rättspraxis kan den aktuella bestämmelsen vara av avgörande betydelse för om den ska tillämpas ex officio.(12) Högsta domstolen har enbart i samband med de rättsfrågor som ställts i den tredje frågan uppgett att bestämmelsen kan prövas ex officio.

54. Tutkin kolmannen kysymyksen yhteydessä kysymystä, johon on viitattu ennakkoratkaisupyynnön perusteluissa: antaako unionin oikeus mahdollisuuden siihen tai peräti edellyttääkö se sitä, että korkein oikeus tutkii viran puolesta tietyt oikeudelliset kysymykset ?(11) Oikeuskäytännön mukaan säännöstöllä itsellään voi olla ratkaiseva merkitys pohdittaessa, onko sitä tutkittava viran puolesta vai ei.(12) Korkein oikeus mainitsee viran puolesta tutkimismahdollisuuden ainoastaan kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä esitettyjen oikeudellisten kysymysten yhteydessä.

55. Enligt rättspraxis utgör varken de krav som författningsdomstolen uppställt eller den omständigheten att parterna inte begärt att frågor ska hänskjutas till domstolen hinder mot en begäran om förhandsavgörande.

55. Oikeuskäytännön mukaan perustuslakituomioistuimen määräykset tai asianosaisten esittämien ennakkoratkaisukysymyksiä koskevien pyyntöjen puuttuminen eivät ole esteenä ennakkoratkaisupyynnön esittämiselle.

56. En nationell domstol har enligt artikel 267 FEUF en mycket vittgående möjlighet, det vill säga antingen ex officio eller på begäran av parterna i målet,(13) att hänskjuta en fråga till domstolen, om den bedömer att det i ett mål som pågår inför den uppkommit sådana frågor om tolkningen eller giltigheten av unionsbestämmelser som kräver ett avgörande.(14)

56. SEUT 267 artiklassa annetaan kansallisille tuomioistuimille erittäin laajat mahdollisuudet(13) – omasta aloitteestaan tai asianosaisten pyynnöstä – saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos ne katsovat, että niiden käsiteltävänä olevassa asiassa on kysymys sellaisten unionin oikeuden säännösten tai määräysten tulkinnasta tai pätevyyden arvioinnista, joiden suhteen niiden on tehtävä ratkaisu.(14)

57. En domstol mot vars avgöranden det inte finns något rättsmedel enligt nationell rätt, är enligt artikel 267 tredje stycket FEUF skyldig att hänskjuta en begäran om förhandsavgörande till EU-domstolen när frågor om tolkningen av unionsrätten ställts till denna domstol. Ett rättsmedel i den mening som avses i denna bestämmelse måste kunna avse den riktiga tillämpningen av unionsrätten,(15) eftersom skyldigheten för den domstol som är sista instans att besluta om hänskjutande syftar till att förhindra att det i en medlemsstat uppstår en inhemsk rättspraxis som inte står i överensstämmelse med de unionsrättsliga reglerna.(16)

57. Tuomioistuimen, jonka omiin ratkaisuihin ei kansallisen lainsäädännön mukaan enää saa hakea muutosta, on SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan mukaan saatettava kysymys unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, kun ilmenee unionin oikeuden tulkintaa koskevia ongelmia. Kyseisessä määräyksessä tarkoitetun muutoksenhaun pyrkimyksenä on voitava olla unionin oikeuden moitteeton soveltaminen,(15) koska tällä viimeisen oikeusasteen tuomioistuimen velvollisuudella pyritään erityisesti estämään unionin oikeussääntöjen kanssa ristiriidassa olevan kansallisen oikeuskäytännön syntyminen jäsenvaltiossa.(16)

58. Jag utgår från att Slovakiens högsta domstol i vart fall i målet vid den nationella domstolen är en domstol i den mening som avses i artikel 267 tredje stycket FEUF. Dess avgöranden kan visserligen prövas av den slovakiska författningsdomstolen. Denna domstol ska emellertid enbart säkerställa att den slovakiska författningen beaktas och har inte behörighet att kontrollera att nationella myndigheter och domstolar iakttar unionsrätten.(17)

58. Otan lähtökohdaksi sen, että Slovakian korkein oikeus on SEUT 267 artiklan kolmannessa kohdassa tarkoitettu tuomioistuin – ainakin kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa. Slovakian perustuslakituomioistuin voi tosin tutkia sen päätöksiä, mutta perustuslakituomioistuin varmistaa ainoastaan Slovakian perustuslain noudattamisen eikä valvo sitä, että Slovakian viranomaiset ja tuomioistuimet noudattavat unionin oikeutta.(17)

59. Unionsdomstolen har slagit fast att en nationell bestämmelse enligt vilken domstolar som inte dömer i sista instans är bundna av en högre instans rättsliga bedömning inte hindrar dessa från att ställa frågor till unionsdomstolen om tolkningen av de delar av unionsrätten som berörs av sådana rättsliga bedömningar. Det måste stå en domstol som inte dömer i sista instans fritt att ställa frågor till EU-domstolen, om den anser att ett avgörande i enlighet med en högre instans rättsliga bedömning skulle strida mot unionsrätten.(18)

59. Unionin tuomioistuin on katsonut, että kansallinen oikeussääntö, jonka nojalla tuomioistuimet, joiden ratkaisuihin saa hakea muutosta, ovat sidottuja ylemmän oikeusasteen tekemiin arviointeihin, ei voi evätä näiltä tuomioistuimilta mahdollisuutta esittää unionin tuomioistuimelle kysymyksiä niiden unionin oikeuden säännösten tulkinnasta, joita tällaiset oikeuskysymyksistä tehdyt arvioinnit koskevat. Unionin tuomioistuin on nimittäin katsonut, että tuomioistuimella, jonka ratkaisuihin saa hakea muutosta, on oltava vapaus saattaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi aiheelliseksi katsomiaan kysymyksiä, jos se katsoo, että ylemmän oikeusasteen tuomioistuimen tekemän oikeudellisen arvioinnin takia sen olisi annettava unionin oikeuden vastainen ratkaisu.(18)

60. För att säkerställa unionsrättens företräde krävs det att den nationella domstolen, inom detta samarbete, fritt och vid den tidpunkt under förfarandet som den domstolen anser vara lämplig kan begära att EU-domstolen meddelar förhandsavgörande, det vill säga även efter ett förfarande för kontroll av en bestämmelses grundlagsförenlighet.(19)

60. Unionin oikeuden ensisijaisuuden varmistamiseksi kyseisen yhteistyöjärjestelmän toiminta edellyttää, että kansallinen tuomioistuin voi vapaasti saattaa missä tahansa asianmukaiseksi katsomassaan oikeudenkäyntimenettelyn vaiheessa, ja jopa perustuslainmukaisuuden valvontaa koskevan erillisen menettelyn päätyttyä, unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi minkä tahansa tarpeelliseksi katsomansa ennakkoratkaisukysymyksen.(19)

61. Dessutom är en dom som meddelats av EU-domstolen i ett mål om förhandsavgörande bindande för den nationella domstolen vid dess avgörande av tvisten. En nationell domstol som har utnyttjat sin möjlighet enligt artikel 267 andra stycket FEUF är därför bunden av EU-domstolens tolkning av de aktuella bestämmelserna vid sitt avgörande av tvisten och ska i förekommande fall avvika från den högre domstolens bedömning när den mot bakgrund av nämnda tolkning finner att den är oförenlig med unionsrätten.(20)

61. Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisumenettelyssä antama tuomio sitoo kansallista tuomioistuinta sen ratkaistessa käsiteltävänään olevaa asiaa. Sen vuoksi kansallinen tuomioistuin, joka on käyttänyt sille SEUT 267 artiklan toisessa kohdassa annettua mahdollisuutta, on sidottu pääasian ratkaisussa tulkintaan, jonka unionin tuomioistuin on omaksunut kyseisistä säännöksistä, ja sen on tapauksen niin vaatiessa sivuutettava ylemmän tuomioistuimen arvioinnit, jos se katsoo tämän tulkinnan perusteella, etteivät kyseiset arvioinnit ole unionin oikeuden mukaisia.(20)

62. Denna ståndpunkt har visserligen intagits med avseende på domstolar som inte dömer i sista instans, men den måste i än högre grad gälla för domstolar som avgör unionsrättsliga frågor i sista instans men som omfattas av författningsdomstolens kontroll vad gäller iakttagande av den nationella konstitutionella rätten. Den nationella konstitutionella rätten kan visserligen ha företräde framför underordnad rätt men kan inte utgöra hinder för tillämpningen av unionsrätten.(21)

62. Nämä näkemykset koskivat tosin tuomioistuimia, joiden ratkaisuihin saa hakea muutosta, mutta niiden on koskettava erityisesti myös tuomioistuimia, jotka ratkaisevat ylimpänä oikeusasteena unionin oikeuteen liittyviä kysymyksiä mutta kuuluvat jäsenvaltionsa perustuslain noudattamisen osalta perustuslakituomioistuimen valvontaan. Perustuslaki voi mennä tavallisten oikeusnormien edelle muttei voi estää unionin oikeuden soveltamista.(21)

63. Den första frågan ska således besvaras så att artikel 267 FEUF innebär en skyldighet för den nationella domstol vars beslut om tolkningen av unionsrätten inte går att överklaga att vid tvivel vad gäller tillämpningen av unionsrätten i ett anhängiggjort mål även utan att de berörda parterna begärt detta på eget initiativ begära förhandsavgörande från Europeiska unionens domstol trots att den nationella författningsdomstolen redan avgjort tvisten och ålagt den förstnämnda domstolen att avgöra målet med beaktande av dess överväganden avseende den nationella konstitutionella rätten.

63. Ensimmäiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että SEUT 267 artikla velvoittaa jäsenvaltion tuomioistuimen, jonka unionin oikeuden tulkintaa koskevaan ratkaisuun ei saa hakea muutosta, esittämään unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön viran puolesta myös ilman asianosaisten pyyntöä, jos sillä on unionin oikeuden soveltamiseen vireillä olevassa asiassa liittyviä epäilyksiä, vaikka jäsenvaltion perustuslakituomioistuin olisi ratkaissut asian ja velvoittanut ensiksi mainitun tuomioistuimen antamaan ratkaisunsa sen perustuslakia koskevat päätelmät huomioon ottaen.

B – Den andra frågan – Tillgång till lokaliseringsbeslutet i förfarandet för integrerat tillstånd

B Toinen kysymys – sijaintipaikkapäätöstä koskevan tiedon saatavuus yhtenäisessä lupamenettelyssä

64. Den andra frågan avser tillgång till beslutet om lokalisering av avfallsdeponin i förfarandet för integrerat tillstånd.

64. Toinen kysymys koskee kaatopaikan sijaintipaikkapäätöstä koskevan tiedon saatavuutta yhtenäisessä lupamenettelyssä.

65. I den första administrativa instansen anfördes att beslutet rörde affärshemligheter och att det därför inte fick delges. I den andra administrativa instansen fick emellertid allmänheten tillgång till beslutet. Högsta domstolen vill få klarhet i huruvida detta tillvägagångssätt är förenligt med IPPC-direktivet.

65. Ensimmäisessä asteessa hallintoviranomainen piti päätöstä aluksi liikesalaisuutena, minkä vuoksi sitä ei annettu tiedoksi. Toisessa asteessa hallintoviranomainen antoi kuitenkin päätöksen yleisön saataville. Korkein oikeus tiedustelee, onko tämä menettelytapa IPPC-direktiivin mukainen.

66. Det ska därför undersökas huruvida lokaliseringsbeslutet hör till den information som i princip ska lämnas ut till allmänheten i ett förfarande för integrerat tillstånd (se nedan punkt 2) och i vilken mån skyddet för affärshemligheter motiverar ett undantag från utlämnandet (se nedan punkt 3) och slutligen om utlämnandet av information i den andra administrativa instansen uppfyllde de krav som fastställs i unionsrätten eller ägde rum för sent (se i detta avseende nedan punkt 4). Inledningsvis ska emellertid de tvivel som kommit till uttryck huruvida denna fråga kan tas upp till sakprövning prövas (se i detta avseende nedan punkt 1).

66. Edellä esitetyn vuoksi on tutkittava, kuuluuko sijaintipaikkaa koskeva päätös tietoihin, jotka on lähtökohtaisesti ilmaistava yleisölle yhtenäisessä lupamenettelyssä (jäljempänä 2 kohta), sen jälkeen, oikeuttaako liikesalaisuuksien suoja poikkeamaan ilmaisemisesta (jäljempänä 3 kohta), ja lopuksi, oliko tietojen ilmaiseminen toisessa hallintoasteessa unionin oikeuden vaatimusten mukaista vai liian myöhäistä (jäljempänä 4 kohta). Ensin on kuitenkin tutkittava (jäljempänä 1 kohdassa) toisen kysymyksen tutkittavaksi ottamista koskevia epäilyksiä.

1. Huruvida den andra frågan kan tas upp till sakprövning

1. Toisen kysymyksen tutkitt avaksi ottaminen

67. Ekologická Skládka har anfört att lokaliseringsbeslutet enligt den slovakiska lagstiftningen är oberoende av det integrerade tillståndet för en anläggning (artikel 8.4 i lag nr 245/2003). Lokaliseringsbeslutet kan inte längre ifrågasättas i förfarandet för integrerat tillstånd. Det var därför inte nödvändigt att delge beslutet. Ekologická S kládka har härav till och med dragit slutsatsen att den andra frågan saknar relevans för utgången i målet vid den nationella domstolen och därför inte kan tas upp till sakprövning.

67. Ekologická Skládka toteaa, että Slovakian lainsäädännön mukaan sijaintipaikkaa koskeva päätös on riippumaton laitokselle myönnettävästä yhtenäisestä luvasta (lain 245/2003 8 §:n 4 momentti). Sen mielestä sijaintipaikkaa koskevaa päätöstä ei voi enää kyseenalaistaa yhtenäisessä lupamenettelyssä. Sen vuoksi päätöksen ilmaiseminen ei ollut enää tarpeen. Ekologická Skládka päättelee tästä jopa, että toinen kysymys on asian ratkaisun kannalta merkityksetön ja jätettävä sen vuoksi tutkimatta.

68. Nationella domstolars frågor om tolkningen av unionsrätten, vilka ställs mot bakgrund av den beskrivning av omständigheterna i målet och tillämplig lagstiftning som den nationella domstolen har lämnat på eget ansvar, och som det inte ankommer på EU-domstolen att pröva riktigheten av, presumeras emellertid vara relevanta. En begäran om förhandsavgörande från en nationell domstol kan bara avvisas av EU-domstolen om det är uppenbart att den begärda tolkningen av unionsrätten inte har något samband med de verkliga omständigheterna eller föremålet för tvisten i målet vid den nationella domstolen eller då frågorna är hypotetiska eller EU-domstolen inte förfogar över de uppgifter om sakförhållandena eller de rättsliga förhållandena som är nödvändiga för att kunna besvara frågorna på ett ändamålsenligt sätt.(22)

68. Olettamana on kuitenkin, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin.(22)

69. Frågan om och under vilka förutsättningar lokaliseringsbeslutet i förfarandet för integrerat tillstånd av en anläggning ska delges har ett uppenbart samband med en tvist om tillståndets lagenlighet. Ett fel i delgivningen kan nämligen utgöra ett fel i förfarandet. Den andra tolkningsfrågan från högsta domstolen kan följaktligen tas upp till sakprövning.

69. Se kysymys, onko sijaintipaikkapäätös ilmaistava laitoksen yhtenäisessä lupamenettelyssä ja millä edellytyksillä, liittyy ilmiselvästi riitaan luvan lainmukaisuudesta. Virhe ilmaisemisen yhteydessä voi nimittäin olla menettelyvirhe. Korkeimman oikeuden toinen kysymys on siis otettava tutkittavaksi.

2. Behovet av att ge tillgång till lokaliseringsbeslutet

2. Tarve antaa sijaintipaikkapäätös saataville

70. Vilken information som ska utlämnas till allmänheten i förfarandet för integrerat tillstånd ska bedömas med hjälp av artikel 15.1, artikel 6 och bilaga V i IPPC-direktivet.

70. Sitä, mitä tietoja yhtenäisessä lupamenettelyssä yleisön saataville on annettava, on arvioitava IPPC-direktiivin 15 artiklan 1 kohdan, 6 artiklan ja liitteen V perusteella.

a) Utlämnande av information i förfarandet för integrerat tillstånd

a) Tietojen julkistaminen yhtenäisessä lupamenettelyssä

71. Enligt artikel 15.1 a i IPPC-direktivet ska den berörda allmänheten på ett tidigt stadium få reella möjligheter att delta i utfärdandet av ett tillstånd för nya anläggningar. Det förfarande som anges i bilaga V ska tillämpas för sådant deltagande.

71. IPPC-direktiivin 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan yleisölle, jota asia koskee, on annettava mahdollisuus osallistua varhaisessa vaiheessa ja tehokkaasti menettelyyn, joka koskee luvan myöntämistä uusille laitoksille. Tällaisessa osallistumisessa sovelletaan liitteessä V säädettyä menettelyä.

72. I bilaga V punkt 1 i IPPC-direktivet föreskrivs att allmänheten ska informeras om vissa omständigheter på ett tidigt stadium under beslutsprocessen och senast så snart som information rimligen kan ges. Dessa omfattar bland annat ansökan om tillstånd samt sådana uppgifter som anges i artikel 6.1.

72. IPPC-direktiivin liitteessä V olevan 1 kohdan mukaan yleisölle on ilmoitettava tietyistä tosiseikoista päätöksentekomenettelyn varhaisessa vaiheessa tai viimeistään heti, kun tiedot voidaan kohtuudella antaa. Näihin tietoihin kuuluvat erityisesti lupahakemus, mukaan lukien 6 artiklan 1 kohdassa lueteltujen seikkojen kuvaus.

73. Enligt bilaga V punkt 2 ska den berörda allmänheten, inom lämpliga tidsramar, få tillgång till vissa uppgifter. Härvid rör det sig för det första om de viktigaste rapporter och utlåtanden som har lämnats till den eller de behöriga myndigheterna vid den tidpunkt då den berörda allmänheten informerades i enlighet med punkt 1 (punkt a) och för det andra annan information än den som avses i punkt 1, som är relevant för tillståndsbeslutet och som blir tillgänglig efter det att den berörda allmänheten har informerats i enlighet med punkt 1 (punkt b).

73. Liitteessä V olevan 2 kohdan mukaan tietyt tiedot on saatettava asianmukaisen ajan kuluessa yleisön, jota asia koskee, saataville . Näillä tiedoilla tarkoitetaan ensinnäkin tärkeimpiä selvityksiä ja ohjeita, joita toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille on annettu ajankohtana, jona yleisölle, jota asia koskee, annetaan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot (a alakohta), ja toiseksi 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja, jotka ovat merkityksellisiä lupapäätöksen kannalta ja jotka annetaan saataville vasta, kun yleisölle, jota asia koskee, on ilmoitettu 1 kohdan mukaisesti (b alakohta).

74. Dessa bestämmelser kan tolkas restriktivt på så sätt att tillgång enbart måste ges till den information som anges i bilaga V punkt 2 i IPPC-direktivet, medan den information som omfattas av punkt 1 utlämnas vid en delgivning i samband med att tillståndsförfarandet inleds. De berörda originalhandlingarna, framför allt ansökan om tillstånd, behöver emellertid inte utlämnas enligt denna tolkning.

74. Edellä esitettyjä säännöksiä voitaisiin tulkita suppeasti siten, että ainoastaan IPPC-direktiivin liitteessä V olevassa 2 kohdassa mainitut tiedot on saatettava saataville , kun taas 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ilmoitetaan lupamenettelyn alussa annettavalla ilmoituksella. Alkuperäiset asiakirjat – erityisesti lupahakemus – voitaisiin tämän tulkinnan mukaan jättää ilmaisematta.

75. Redan den information som ska utlämnas enligt bilaga V punkt 1 c och f talar dock för en mer omfattande tillgång av originalhandlingar. Uppgift ska nämligen lämnas om när och var samt på vilket sätt relevant information är tillgänglig. Den information som ska ges till allmänheten enligt punkt 1 är med andra ord inte uttömmande utan ska möjliggöra tillgång till ytterligare information som är av relevans för tillståndsförfarandet.

75. Tiedot, jotka liitteessä V olevan 1 kohdan c ja f alakohdan mukaan on ilmoitettava, tukevat kuitenkin alkuperäisten asiakirjojen laajempaa saatavuutta. Mainittujen kohtien mukaan on nimittäin ilmoitettava myös, miltä viranomaisilta ja milloin, missä ja miten asiaan liittyvät tiedot annetaan saataville. Liitteessä olevan 1 kohdan mukainen yleisölle tiedottaminen ei ole siis tyhjentävää, vaan sen on tarkoitus mahdollistaa muiden sellaisten tietojen saatavuus, jotka ovat merkityksellisiä lupamenettelyn kannalta.

76. Det skulle enligt bilaga V punkt 2 b även vara motsägelsefullt att ge tillgång till information som utlämnats i ett senare skede som är av relevans för tillståndet, men inte till den information som finns tillgänglig från början.

76. Olisi myös ristiriitaista antaa liitteessä V olevan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti saataville sellaiset myöhemmin esitettävät tiedot, jotka ovat merkityksellisiä luvan kannalta, muttei alusta alkaen viranomaisten hallussa olleita tietoja.

77. Dessutom skulle ett beslut att inte utlämna tillståndsansökan och dess bilagor utgöra en inskränkning av den information som ska ges till allmänheten i förhållande till den ursprungliga versionen av IPPC-direktivet, i vilket det i artikel 15.1 uttryckligen föreskrevs att allmänheten skulle ges tillgång till tillståndsansökan. Vid utformningen av den nya lydelsen av artikel 15.1 i IPPC-direktivet genom direktiv 2003/35(23) avsåg lagstiftaren emellertid inte att minska insynen utan enligt skälen 10 och 11 i sistnämnda direktiv enbart att anpassa lagstiftningen till de mer vittsyftande kraven i Århuskonventionen.

77. Lupahakemuksen ja sen liitteiden ilmaisematta jättäminen tarkoittaisi lisäksi yleisölle tiedottamisen rajoittamista IPPC-direktiivin alkuperäiseen versioon verrattuna, jonka 15 artiklan 1 kohdassa nimenomaan säädetään yleisön oikeudesta saada tietoa lupahakemuksesta. IPPC-direktiivin 15 artiklan 1 kohtaa direktiivillä 2003/35(23) päivitettäessä lainsäätäjän tarkoituksena ei ollut rajoittaa avoimuutta, vaan viimeksi mainitun direktiivin johdanto-osan 10 ja 11 perustelukappaleen mukaan tarkoituksena oli mukauttaa kyseistä säännöstä Århusin yleissopimuksen pidemmälle meneviin vaatimuksiin.

78. Syftet med denna konvention är inte att begränsa informationen till allmänheten, utan i artikel 6.6 föreskrivs uttryckligen att allmänheten ska kunna ta del av all information som är av betydelse för den beslutsprocess som avses i denna artikel och som finns tillgänglig under den tid förfarandet för allmänhetens medverkan pågår. Bestämmelserna i IPPC-direktivet om information till allmänheten ska så långt som möjligt tolkas i överensstämmelse med unionens folkrättsliga förpliktelser enligt Århuskonventionen som bland annat genomförts genom detta direktiv.(24) Det ska därför tolkas på så sätt att tillgång i princip ska ges till all information som är av relevans för förfarandet för integrerat tillstånd.

78. Yleissopimuksen tavoitteena ei ole rajoittaa yleisölle tiedottamista, vaan sen 6 artiklan 6 kappaleessa määrätään nimenomaisesti, että yleisölle, jota asia koskee, on annettava mahdollisuus tutkia kaikki mainitussa artiklassa tarkoitetut päätöksentekoon liittyvät tiedot, jotka ovat saatavilla yleisön osallistumismenettelyn ajankohtana. IPPC-direktiivin yleisölle tiedottamista koskevia säännöksiä on mahdollisuuksien mukaan tulkittava Århusin yleissopimuksista johtuvien kansainvälisen oikeuden mukaisten velvoitteiden mukaisesti, jotka pannaan täytäntöön muun muassa tällä direktiivillä.(24) Sen vuoksi niitä on tulkittava siten, että saataville on annettava lähtökohtaisesti kaikki sellaiset tiedot, jotka ovat merkityksellisiä yhtenäisen lupamenettelyn kannalta.

b) Utlämnande av lokaliseringsbeslutet

b) Sijaintipaikkapäätöksen julkistaminen

79. Enligt de överväganden som gjorts ovan skulle tillgång i princip ges till lokaliseringsbeslutet i förfarandet för integrerat tillstånd om detta var av relevans för tillståndet.

79. Edellä esitettyjen pohdintojen perusteella sijaintipaikkapäätöstä koskeva tieto oli lähtökohtaisesti asetettava saataville yhtenäisessä lupamenettelyssä, jos tieto oli merkityksellinen luvan myöntämisen kannalta.

80. Spontant skulle man kunna vänta sig att ett förfarande för integrerat tillstånd för en anläggning omfattar fastställandet av dess lokalisering. Den höga skyddsnivå för miljön som krävs enligt artiklarna 1 och 9.1 i IPPC-direktivet skulle säkerligen främjas om lokaliseringen av en anläggning valdes i syfte att minska en negativ miljöpåverkan.

80. Spontaanisti voisi odottaa, että laitoksen yhtenäinen lupamenettely sisältää myös sijaintipaikan vahvistamisen. Esimerkiksi IPPC-direktiivin 1 artiklassa ja 9 artiklan 1 kohdassa vaadittua ympäristön suojelun korkeaa tasoa edistäisi varmasti, jos laitoksen sijaintipaikka valittaisiin siten, että tavoitteena oli haitallisten ympäristövaikutusten vähentäminen.

81. IPPC-direktivet omfattar emellertid inte tillstånd för en anläggning i dess helhet utan (enbart) de åtgärder som krävs för att skydda olika delar av miljön som berörs, det vill säga framför allt luft, vatten och mark. I direktivet regleras främst anläggningens drift och härvid bästa tillgängliga teknik som ska tillämpas. Lokaliseringsbeslutet kan visserligen påverka det integrerade tillståndet. I artikel 9.4 i IPPC-direktivet föreskrivs att anläggningens geografiska belägenhet samt de lokala miljöförhållandena ska beaktas vid tillståndvillkor. Det föreskrivs emellertid inte att även lokaliseringen ska fastställas i det integrerade tillståndsförfarandet eller att ett existerande lokaliseringsbeslut ska kontrolleras. Lokaliseringsbeslutet kan därför på sin höjd undantagsvis ifrågasättas indirekt när tillstånd för anläggningen inte får ges enligt IPPC-direktivet på grund av villkoren på den lokaliseringsort som fastställts.

81. IPPC-direktiivillä ei kuitenkaan yhtenäistetä laitoksen lupamenettelyä kokonaisuudessaan vaan (ainoastaan) tarvittavat toimet ympäristön osa-alueiden, eli erityisesti ilman, veden ja maan, suojelemiseksi. Direktiivissä säädetään ensi sijassa laitoksen toiminnasta ja siinä yhteydessä käytettävästä parhaasta käytettävissä olevasta tekniikasta. Sijaintipaikkaa koskeva päätös voi vaikuttaa yhtenäisen luvan myöntämiseen; IPPC-direktiivin 9 artiklan 4 kohdassa säädetään, että luvan myöntämisehdoissa on otettava huomioon kyseisen laitoksen maantieteellinen sijainti sekä paikalliset ympäristöolosuhteet. Siitä ei kuitenkaan anneta säännöksiä, että yhtenäisessä lupamenettelyssä pitäisi vahvistaa sijaintipaikka tai tarkistaa olemassa oleva sijaintipaikkapäätös. Sijaintipaikkapäätös voidaan näin ollen kyseenalaistaa ainoastaan epäsuorasti, kun laitokselle ei saa IPPC-direktiivin mukaan myöntää lupaa vahvistetun sijaintipaikan olosuhteiden vuoksi.

82. För avfallsdeponier gäller emellertid särskilda bestämmelser som fastställs i deponeringsdirektivet. Såvida deponier omfattas av IPPC-direktivet innehåller deponeringsdirektivet enligt artikel 1.2 de tillämpliga tekniska kraven för att konkretisera de allmänna kraven i IPPC-direktivet. Genom uppfyllandet av kraven i deponeringsdirektivet anses även de relevanta kraven enligt IPPC-direktivet vara uppfyllda.

82. Kaatopaikkoja koskevat kuitenkin erityiset säännökset, jotka on vahvistettu kaatopaikkadirektiivissä. Siltä osin kuin kaatopaikat kuuluvat IPPC-direktiivin soveltamisalaan, kaatopaikkadirektiivi sisältää sen 1 artiklan 2 kohdan mukaan kaatopaikkoja koskevat olennaiset tekniset säännökset IPPC-direktiivin yleisten vaatimusten esittämiseksi konkreettisessa muodossa. IPPC-direktiivin olennaisia vaatimuksia pidetään täytettyinä, jos kaatopaikkadirektiivin vaatimuksia noudatetaan.

83. I bilaga I punkt 1 i deponeringsdirektivet regleras valet av lokalisering för en deponi. Bland annat i punkt 1.1 a föreskrivs att krav som rör avståndet från platsens yttre gräns till bostads- och rekreationsområden samt tätbebyggelse ska beaktas. Deponin kan enligt punkt 1.2 tillåtas endast om det framkommer att deponin inte utgör någon allvarlig risk för miljön.

83. Kaatopaikkadirektiivin liitteessä I olevassa 1 kohdassa säädetään kaatopaikan sijainnin valinnasta. Erityisesti 1.1 kohdan a alakohdassa säädetään, että on otettava huomioon välimatkat kaatopaikka-alueen rajojen ja asuin- ja virkistysalueiden sekä kaupunkialueiden välillä. Kaatopaikka voidaan 1.2 kohdan mukaan hyväksyä vain, jos alueen ominaisuudet osoittavat, ettei kaatopaikka aiheuta vakavaa vaaraa ympäristölle.

84. Det kan visserligen ifrågasättas huruvida bestämmelserna i deponeringsdirektivet om val av lokalisering konkretiserar ”relevanta tekniska krav” i IPPC-direktivet i den mening som avses i artikel 1.2 i deponeringsdirektivet, vid utfärdande av tillstånd för en deponi ska enligt artikel 8 a i i deponeringsdirektivet emellertid samtliga krav i direktivet beaktas. Det integrerade tillståndet för en deponi får följaktligen inte utfärdas om kraven på lokalisering har åsidosatts.

84. Sitä voidaan tosin epäillä, esitetäänkö kaatopaikkadirektiivin sijainnin valintaa koskevissa säännöissä kaatopaikkadirektiivin 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti IPPC-direktiivin olennaiset tekniset säännökset konkreettisessa muodossa, mutta kaatopaikan lupaa myönnettäessä on kaatopaikkadirektiivin 8 artiklan a kohdan i alakohdan mukaan noudatettava direktiivin kaikkia vaatimuksia. Kaatopaikalle ei näin ollen saa myöntää yhtenäistä lupaa, jos sijainnin valintaa koskevia vaatimuksia ei ole noudatettu.

85. Även om de krav som uppställs i deponeringsdirektivet på lokalisering av en deponi skulle uteslutas från förfarandet för integrerat tillstånd skulle lokaliseringsbeslutet för övrigt fortfarande vara av intresse. I detta förfarande ska nämligen olika omständigheter som är beroende av lokaliseringen beaktas. Redan ansökan om tillstånd ska enligt artikel 7 d i deponeringsdirektivet innehålla en beskrivning av förhållandena inom anläggningens område, inklusive dess hydrogeologiska och geologiska egenskaper.(25) Kraven på skydd för mark och vatten enligt bilaga I punkt 3 återupptar villkoren för lokalisering. Ett administrativt beslut om lokaliseringen för en deponi ska även beakta dessa punkter och således innehålla motsvarande information.

85. Sijaintipaikkapäätös olisi kiinnostava, vaikka kaatopaikkadirektiivin kaatopaikan sijaintia koskevat vaatimukset jätettäisiin yhtenäisen lupamenettelyn ulkopuolelle. Menettelyssä on nimittäin otettava huomioon useita sijainnista riippuvia seikkoja. Kaatopaikkadirektiivin 7 artiklan d alakohdan mukaan jo lupahakemuksessa on kuvattava kaatopaikan olosuhteet, mukaan lukien sen hydrogeologiset ja geologiset ominaisuudet.(25) Liitteessä I olevassa 3 kohdassa esitetyt maaperän ja vesien suojelulle asetetut vaatimukset koskevat sijainnin määrittämiä edellytyksiä. Myös kaatopaikan sijaintia koskevassa hallinnollisessa päätöksessä pitäisi ottaa huomioon nämä kohdat, ja päätöksen pitäisi sisältää vastaavat tiedot.

86. Slutligen är även ett beslut om lokaliseringen av en avfallsdeponi som fattas på förhand i ett förfarande för integrerat tillstånd av relevans såtillvida om det enligt den nationella lagstiftningen anger förutsättningarna för det integrerade tillståndet.

86. Etukäteen tehty kaatopaikan sijaintipaikkaa koskeva päätös on yhtenäisessä lupamenettelyssä kiinnostava myös sen vuoksi, että kansallisen lainsäädännön mukaan se muodostaa yhtenäisen luvan myöntämisen puitteet.

87. Således hör ett lokaliseringsbeslut i vart fall till den information som är relevant för det integrerade tillståndsförfarandet. Detta är anledningen till att det enligt artikel 11.2 g i den slovakiska lagen nr 245/2003 uttryckligen krävs att det ska utlämnas tillsammans med ansökan om tillstånd. Av det skälet ska i ett förfarande för integrerat tillstånd i princip tillgång ges till ett administrativt beslut om anläggningens lokalisering som fattas i ett tidigare skede.

87. Sijaintipaikkapäätös kuuluu näin ollen joka tapauksessa tietoihin, jotka ovat merkityksellisiä yhtenäisen lupamenettelyn yhteydessä. Tämä selittää sen, että Slovakian lain 245/2003 11 §:n 2 momentin g kohdassa vaaditaan nimenomaisesti, että kyseinen päätös on esitettävä lupahakemuksen yhteydessä. Sen vuoksi etukäteen tehty laitoksen sijaintia koskeva hallinnollinen päätös on lähtökohtaisesti annettava saataville yhtenäisessä lupamenettelyssä.

3. Skydd för affärshemligheter

3. Liikesalaisuuksien suojelu

88. Tillgång till information kan emellertid vägras om skyddsintressen utgör hinder för ett utlämnande. Enligt artikel 15.3 i IPPC-direktivet ska kraven i artikel 15.1 tillämpas på allmänhetens deltagande med de begränsningar som fastställs i artikel 4.1, 4.2 och 4.4 i direktivet om miljöinformation.

88. Tietoa voidaan kuitenkin kieltäytyä antamasta, jos ilmaisemisen esteenä ovat oikeutetut edut. IPPC-direktiivin 15 artiklan 3 kohdan mukaan 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisön osallistumista sovelletaan, jollei ympäristötietodirektiivin 4 artiklan 1, 2 ja 4 kohdassa säädetyistä rajoituksista muuta johdu.

89. Enligt artikel 4.2 d i direktivet om miljöinformation får medlemsstaterna avslå en begäran om tillgång till information, om utlämnande av informationen skulle ha negativa följder för sekretess som omfattar kommersiell eller industriell information, där sådan sekretess föreskrivs i nationell lagstiftning eller unionslagstiftning i syfte att skydda legitima ekonomiska intressen, inbegripet det allmänna intresset att behålla sekretess för insynsskydd för statistiska uppgifter och skattesekretess.

89. Ympäristötietodirektiivin 4 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat evätä pyynnön saada ympäristötietoa, jos tiedon ilmaiseminen vaikuttaisi haitallisesti kaupallisten tai teollisten tietojen luottamuksellisuuteen, jos kansallisessa tai yhteisön lainsäädännössä säädetään tällaisesta salassapidosta oikeutetun taloudellisen edun suojelemiseksi, mukaan lukien tilasto- ja verosalaisuuden säilyttämistä koskeva yleinen etu.

90. Skälen till avslag av en begäran om tillgång till information ska emellertid tolkas restriktivt enligt artikel 4.2 i direktivet om miljöinformation, varvid det i det särskilda fallet ska tas hänsyn till allmänhetens intresse av att informationen lämnas ut.(26) Även om handlingar innehåller affärshemligheter ska enligt artikel 4.4 tillgång i vart fall ges till de delar som inte betraktas som företagshemligheter.

90. Ympäristötietodirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan tiedon saamisen epäämisperusteita on tulkittava suppeasti, ottaen kussakin yksittäistapauksessa huomioon ilmaisemiseen liittyvä yleinen etu.(26) Vaikka asiakirjat sisältäisivät liikesalaisuuksia, 4 artiklan 4 kohdan mukaan saataville on annettava ainakin ne kohdat, joita ei ole suojeltu liikesalaisuuksina.

91. Domstolen kan inte definitivt avgöra huruvida lokaliseringsbeslutet skulle behandlas konfidentiellt på grund av sekretess som omfattar kommersiell information, eftersom högsta domstolen inte har yttrat sig om eventuell sekretess som omfattar kommersiell information. Det ankommer således på de nationella domstolarna att pröva detta.

91. Unionin tuomioistuin ei voi lopullisesti arvioida, miltä osin sijaintipaikkapäätöstä edellä esitetyn perusteella oli käsiteltävä luottamuksellisena liikesalaisuuksien vuoksi, koska korkein oikeus ei ole esittänyt mahdollisia liikesalaisuuksia koskevia tietoja. Kyseisen asian tutkiminen jää näin ollen kansallisten tuomioistuinten tehtäväksi.

92. Av den omständigheten att lokaliseringsbeslutet utlämnades av den andra administrativa instansen kan det emellertid presumeras att det inte innehöll några affärshemligheter. Det har hittills inte heller anförts några omständigheter, inte ens av Ekologická Skládka, som skulle kunna leda till slutsatsen att beslutet överhuvudtaget innehåller skyddsvärd information. Däremot föreligger ett stort intresse från allmänhetens sida att få information om lokaliseringen av en avfallsdeponi. Detta intresse överväger i allmänhet intresset av skydd för information avseende företaget.

92. Sen perusteella, että toisessa asteessa hallintoviranomainen julkisti sijaintipaikkapäätöksen, voidaan kuitenkin olettaa, ettei se sisältänyt liikesalaisuuksia. Tähän mennessä ei ole myöskään esitetty, edes Ekologická Skládkan toimesta, viitteitä siitä, että päätös ylipäänsä sisältää salassa pidettäviä tietoja. Kaatopaikan sijaintia koskevan tiedon saamiseen puolestaan liittyy huomattava yleinen etu. Se on yleensä painavampi kuin yrityksiin liittyvien tietojen suojaamista koskeva etu.

93. Av det skälet utgår jag i samband med följande prövning från att lokaliseringsbeslutet helt eller delvis inte kan omfattas av skyddet för affärshemligheter.

93. Edellä esitetyn vuoksi otan seuraavan tarkastelun lähtökohdaksi sen, ettei sijaintipaikkapäätöstä pidä suojella kokonaan tai osittain liikesalaisuutena.

4. Tidpunkten för utlämnandet

4. Ilmaisemisen ajankohta

94. Det ska således prövas om utlämnandet av lokaliseringsbeslutet i den andra administrativa instansen uppfyllde de krav som fastställs i IPPC-direktivet eller om beslutet utlämnades för sent.

94. Näin ollen on tutkittava, oliko sijaintipaikkapäätöksen ilmaiseminen toisessa hallintoviranomaisasteessa IPPC-direktiivin mukaista vai tapahtuiko se liian myöhään.

95. Enligt artikel 15.1 i IPPC-direktivet krävs att den berörda allmänheten på ett tidigt stadium ges tillfälle att på ett effektivt sätt deltaga i förfaranden för meddelande av tillstånd för nya anläggningar. Detta framgår ännu tydligare i artikel 6.4 i Århuskonventionen som ska genomföras genom direktivet. Enligt denna bestämmelse ska allmänhetens deltagande ske på ett tidigt stadium, när alla alternativ är möjliga och allmänheten kan delta på ett meningsfullt sätt.

95. IPPC-direktiivin 15 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että yleisölle, jota asia koskee, annetaan mahdollisuus osallistua varhaisessa vaiheessa ja tehokkaasti menettelyyn, joka koskee luvan myöntämistä uusille laitoksille. Vieläkin selkeämpi on Århusin yleissopimuksen 6 artiklan 4 kappale, joka direktiivissä on tarkoitus panna täytäntöön. Sen mukaan kukin sopimuspuoli huolehtii siitä, että yleisö voi osallistua jo alkuvaiheessa, kun kaikki vaihtoehdot ovat avoimia ja kun yleisö voi osallistua menettelyyn tehokkaasti.

96. Det räcker emellertid inte enbart att information utlämnas. Enligt bilaga V punkt 3 i IPPC-direktivet har den berörda allmänheten rätt att yttra sig till den behöriga myndigheten innan beslut fattas. Enligt punkt 4 ska resultatet av de samråd som har hållits beaktas på vederbörligt sätt vid beslutsfattandet. Detta motsvarar artikel 6.7 och 6.8 i Århuskonventionen.

96. Pelkkä tietojen ilmaiseminen ei kuitenkaan riitä. IPPC-direktiivin liitteessä V olevan 3 kohdan mukaan yleisöllä, jota asia koskee, on oikeus ilmaista toimivaltaiselle viranomaiselle huomautuksensa ja mielipiteensä ennen kuin lupahakemuksesta päätetään. Lisäksi 4 kohdan mukaan päätöstä tehdessä on otettava asianmukaisesti huomioon kuulemisen tulokset. Århusin yleissopimuksen 6 artiklan 7 ja 8 kappale vastaavat näitä säännöksiä.

97. Om lokaliseringsbeslutet inte helt och hållet omfattas av skyddet för affärshemligheter och tillgång därför ska ges till detta, vilket är utgångspunkten, uppfyller förfarandet avseende det integrerade tillståndsbeslut som fattades i första instans följaktligen inte kraven i IPPC-direktivet. Allmänheten hade inte tillgång till lokaliseringsbeslutet och kunde varken yttra sig om huruvida detta hade beaktats eller huruvida det uppfyllde de krav som fastställdes i bilaga I punkt 1 i deponeringsdirektivet.

97. Jos – kuten lähtökohtana on – sijaintipaikkapäätös ei kuulunut täydellisesti liikesalaisuuden suojan piiriin ja oli sen vuoksi annettava saataville, ensimmäisessä hallintoasteessa tehtyä yhtenäistä lupapäätöstä koskeva menettely ei ollut IPPC-direktiivin vaatimusten mukainen. Yleisö ei saanut tietoa sijaintipaikkapäätöksestä eikä voinut ilmaista mielipidettään siitä, noudatettiinko direktiiviä, eikä siitä, oliko menettely kaatopaikkadirektiivin liitteessä I olevan 1 kohdan vaatimusten mukainen.

98. Högsta domstolen har anfört att utlämnandet av den anledningen skedde för sent. Ett tillräckligt deltagande från allmänhetens sida har inte säkerställts.

98. Edellä mainituista syistä korkein oikeus katsoi, että tiedot ilmaistiin myöhässä. Yleisön riittävää osallistumista ei varmistettu.

99. I den andra administrativa instansen utlämnades emellertid lokaliseringsbeslutet, och allmänheten hade enligt det integrerade tillståndsbeslutet, som ändrats i detta förfarande, 30 dagar för att yttra sig. Den slovakiska författningsdomstolen har anfört att det är möjligt att förfarandefelet har avhjälpts genom utelämnandet. Den uppgav att den andra administrativa instansen enligt de allmänna principerna i det slovakiska administrativa förfarandet kunde ändra förvaltningsbeslutet i dess helhet och även var skyldig att på ett meningsfullt sätt rådfråga allmänheten.

99. Toisessa asteessa hallintoviranomainen kuitenkin ilmaisi sijaintipaikkapäätöksen, ja yleisöllä oli muutetun yhtenäisen lupapäätöksen jälkeen 30 päivää aikaa ottaa kantaa siihen. Slovakian perustuslakituomioistuimen mukaan on mahdollista, että tämä ilmoitus korjasi menettelyvirheen. Se korosti, että Slovakian hallintomenettelyjen yleisten periaatteiden mukaan toinen hallintoviranomaisaste voi muuttaa koko hallintopäätöksen ja sillä on myös velvollisuus kuulla yleisöä.

100. Visserligen innehåller varken IPPC-direktivet eller deponeringsdirektivet bestämmelser om avhjälpande av fel som begåtts i förfarandet. Det har i unionslagstiftningen i princip erkänts(27) att fel som begåtts i förfarandet kan avhjälpas, och IPPC-direktivet och deponeringsdirektivet kan inte heller tolkas så att de utesluter avhjälpande av förfarandefel. I domen i målet Wells har en motsvarande bedömning gjorts med avseende på en fullständig avsaknad av en miljökonsekvensbedömning när det uppgetts att inhibition av ett redan utfärdat tillstånd i syfte att göra en miljökonsekvensbeskrivning (som inte har genomförts) i enlighet med MKB-direktivet är lämpliga åtgärder för att åtgärda åsidosättandet av detta direktiv.(28)

100. IPPC-direktiivi ja kaatopaikkadirektiivi eivät sisällä säännöksiä menettelyvirheiden korjaamisesta. Unionin oikeudessa tunnustetaan lähtökohtaisesti mahdollisuus menettelyvirheiden korjaamiseen,(27) eikä IPPC- ja kaatopaikkadirektiiviä voida tulkita niin, ettei niissä tarjota mahdollisuutta menettelyvirheiden korjaamiseen. Asiassa Wells annettu tuomio sisältää ympäristövaikutusten arvioinnin täydellistä puuttumista koskevan vastaavan arvion, kun siinä todetaan, että jo myönnetyn luvan lykkääminen kyseessä olevan hankkeen (tekemättä jätetyn) ympäristövaikutusten arvioinnin suorittamiseksi YVA-direktiivissä säädetyllä tavalla on sopiva toimenpide direktiivin rikkomisen korjaamiseksi.(28)

101. I avsaknad av unionsrättsliga bestämmelser om avhjälpande av förfarandebrister i förfarandet för integrerat tillstånd för avfallsdeponier är i detta avseende nationella bestämmelser tillämpliga. De processuella regler som gäller för talan som syftar till att säkerställa skyddet av de rättigheter för enskilda som följer av unionsrätten får emellertid varken vara mindre förmånliga än dem som avser liknande talan som grundar sig på nationell rätt (likvärdighetsprincipen) eller göra det i praktiken omöjligt eller orimligt svårt att utöva de rättigheter som följer av unionsrätten (effektivitetsprincipen).(29)

101. Koska unionin oikeudessa ei ole annettu säännöstöä kaatopaikkojen yhtenäiseen lupamenettelyyn liittyvien menettelyvirheiden korjaamiseksi, on sovellettava kansallisessa oikeudessa annettuja sääntöjä. Menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan yksityisillä unionin oikeuden perusteella olevat oikeudet, eivät kuitenkaan saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäiseen oikeut een perustuvia vaatimuksia (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että unionin oikeudessa vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate).(29)

102. När de vanliga nationella bestämmelserna om avhjälpande av förfarandefel är tillämpliga är likvärdighetsprincipen uppfylld. Enligt effektivitetsprincipen måste åtgärden för avhjälpande försätta de berörda parterna i samma situation som de hade befunnit sig i om förfarandefelet inte hade begåtts.(30) Vidare får denna åtgärd inte göra det möjligt att kringgå unionsrätten eller att inte tillämpa den, och den måste förbli ett undantag.(31) Annars blir det i praktiken omöjligt eller orimligt svårt att utöva rättigheter som följer av denna bestämmelse.

102. Kun menettelyvirheiden korjaamiseen käytetään tavallisia kansallisia sääntöjä, noudatetaan vastaavuusperiaatetta. Jotta korjaustoimenpide olisi tehokkuusperiaatteen mukainen, sen on näin ollen saatettava oikeudenhaltija tilanteeseen, jossa hän olisi ollut, jollei menettelyvirhettä olisi tapahtunut.(30) Lisäksi korjaustoimenpide ei saa tarjota asianomaisille tilaisuutta kiertää unionin sääntöjä tai vapauttaa niitä niiden soveltamisesta, ja sen on pysyttävä poikkeuksellisena.(31) Muuten asianomaisen olisi käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa käyttää oikeuksiaan.

103. Den omständigheten att den andra administrativa instansen gett tillgång till den information som inledningsvis saknades och möjlighet att yttra sig och att den andra administrativa instansen hade rätt att ändra det beslut som fattats i första instans som svar på yttrandet är följaktligen nödvändiga men inte tillräckliga villkor för att avhjälpa förfarandefelet.

103. Se, että toisessa asteessa hallintoviranomainen antoi saataville aluksi puuttuneet tiedot ja antoi tilaisuuden huomautusten esittämiseen ja että toisessa asteessa hallintoviranomaisella oli oikeus muuttaa ensimmäisessä asteessa tehtyä viranomaisen päätöstä huomautusten perusteella, ovat näin ollen menettelyvirheen korjaamisen välttämättömiä mutteivät riittäviä edellytyksiä.

104. För att ett förfarandefel ska kunna avhjälpas förutsätts nämligen också att alla alternativ fortfarande stod öppna vid tidpunkten för allmänhetens kompletterande deltagande. I annat fall skulle denna etapp i förfarandet som äger rum i efterhand enbart vara en formalitet och skulle inte kunna fylla funktionen att låta allmänheten delta i förfarandet.

104. Korjaaminen edellyttää nimittäin myös, että kaikki vaihtoehdot olivat tosiasiallisesti vielä avoimia, kun yleisö sai tilaisuuden osallistua. Muuten menettelyn jälkeenpäin suoritettu vaihe olisi pelkkä muodollinen toimi, jolla ei voida toteuttaa yleisön osallistumista.

105. Det ankommer på de nationella domstolarna att avgöra huruvida alla alternativ fortfarande stod öppna vid allmänhetens kompletterande deltagande. Härvid kan de bland annat pröva vilka följder den omständigheten att en administrativ instans inte avgör ärendet har. De kan även betrakta den omständigheten om avgörandet i första instans vid tidpunkten för avhjälpandet redan genomförts i praktiken och om allmänheten på så sätt ställts inför ett fullbordat faktum eller om den andra administrativa instansen öppet och objektivt tagit ställning till eventuella invändningar som avgörande. Eftersom det rörde sig om lokaliseringen av en avfallsdeponi var i detta avseende en prövning av de krav som uppställs i bilaga I punkt 1 i deponeringsdirektivet vad gäller val av lokalisering för deponier att förvänta.

105. Kansallisten tuomioistuinten on ratkaistava, olivatko kaikki vaihtoehdot tosiasiallisesti vielä avoimia, kun yleisö sai tilaisuuden osallistua. Ne voisivat tällöin tutkia esimerkiksi sitä, mitä seurauksia yhden hallintoviranomaistason poisjäämisestä on. Ne voisivat ottaa lähtökohdaksi myös sen, oliko ensimmäisessä asteessa tehty hallintoviranomaisen päätös jo käytännössä toteutettu korjauksen ajankohtana, jolloin olisi luotu tilanne, jota ei voi enää muuttaa, vai käsittelikö hallintoviranomainen toisessa asteessa mahdollisia huomautuksia avoimesti ja objektiivisesti. Koska oli kyse kaatopaikan sijainnista, sen yhteydessä olisi odottanut käsiteltävän erityisesti kaatopaikkadirektiivin liitteessä I olevassa 1 kohdassa esitettyjä vaatimuksia kaatopaikkojen sijainnin valinnasta.

5. Slutsats avseende den andra frågan

5. Toisen kysymyksen vastaus

106. Sammanfattningsvis ska den andra frågan således besvaras så att allmänheten i förfarandet för integrerat tillstånd till en avfallsdeponi enligt artikel 15.1 och bilaga V i IPPC-direktivet måste ges tillgång till ett beslut om lokalisering av deponin som föregår förfarandet såvida inte vägande skäl utgör hinder mot denna delgivning, till exempel affärshemligheter. Om begäran om tillgång till denna handling inledningsvis avslås utan tillräcklig motivering så kan denna brist avhjälpas i ett senare skede enligt den nationella lagstiftningen i det administrativa förfarandet om allmänheten genom delgivning i ett senare skede försätts i den situation som den hade befunnit sig i om tillgång redan hade getts från början.

106. Toiseen kysymykseen voidaan näin ollen tiivistäen vastata, että IPPC-direktiivin 15 artiklan 1 kohdan ja liitteen V mukaan tieto ennen yhtenäistä lupamenettelyä tehdystä kaatopaikan sijaintipäätöksestä on annettava yleisön saataville, jollei tiedon saatavuuden esteenä ole pakottavia syitä, esimerkiksi liikesalaisuuksia. Jos asiakirjan saatavuus evätään aluksi ilman riittävää oikeutusta, puute voidaan korjata myöhemmin kansallisen lainsäädännön mukaisesti hallintomenettelyssä, kunhan yleisö saatetaan myöhemmän saatavuuden avulla tilanteeseen, jossa se olisi ollut, jos tiedot olisi annettu saataville jo alussa.

C – Den tredje frågan – Tillämpningen av MKB-direktivet

C Kolmas kysymys – YVA-direktiivin soveltaminen

107. Högsta domstolen vill genom den tredje frågan få klarhet i huruvida giltigheten av det ursprungliga yttrandet avseende deponeringsprojektets miljökonsekvenser från år 1999 kunde förlängas år 2006 utan att det gjordes en ny prövning av miljöpåverkan.

107. Kolmannella kysymyksellään korkein oikeus tiedustelee, voitiinko vuonna 1999 annetun kaatopaikkahankkeen ympäristövaikutuksia koskevan lausunnon voimassaoloaikaa jatkaa vuonna 2006 ilman uutta ympäristövaikutusten arviointia.

108. Ekologická Skládka betvivlar att denna fråga är av relevans för utgången i målet vid den nationella domstolen. Författningsdomstolen har nämligen redan slagit fast att eventuella brister i miljökonsekvensbedömningen inte är föremål för målet vid den nationella domstolen. De kan enbart prövas separat i det förfarande som föreskrivs i detta avseende och har i målet vid den nationella domstolen inte heller kritiserats av de berörda parterna.

108. Ekologická Skládka suhtautuu epäillen siihen, onko tämä kysymys merkityksellinen pääasian ratkaisun kannalta. Perustuslakituomioistuin on nimittäin jo todennut, etteivät ympäristövaikutusten arvioinnin mahdolliset puutteet ole pääasian kohteena. Niitä voitaisiin tutkia ainoastaan erillisessä menettelyssä, eivätkä pääasian asianosaisetkaan ole vedonneet niihin.

109. Denna invändning sammanhänger med den fråga som jag har lämnat öppen i samband med svaret på den första tolkningsfrågan, nämligen om det enligt unionsrätten krävs eller är möjligt att en nationell domstol prövar vissa miljörättsliga frågor ex officio trots att detta inte föreskrivs i den nationella lagstiftningen.(32) Den tredje tolkningsfrågan ska därför jämförd med den första tolkningsfrågan tolkas på så sätt att frågan uppkommer om det enligt MKB-direktivet är tillåtet att giltigheten av ett yttrande om miljökonsekvensbedömning kan förlängas utan att det görs en ny prövning av miljöpåverkan (se i detta avseende nedan punkt 1), om denna fråga måste prövas i samband med det integrerade tillståndet, trots att det i den nationella lagstiftningen föreskrivs ett särskilt förfarande för invändningar om brister i miljökonsekvensbedömningen (se i detta avseende nedan punkt 2) och om detta måste eller får inledas ex officio enligt unionsrätten (se i detta avseende nedan punkt 3).

109. Tämä väite liittyy seikkaan, jonka jätin avoimeksi ensimmäiseen kysymykseen antamani vastauksen yhteydessä, nimittäin siihen, edellyttääkö unionin oikeus sitä tai antaako se mahdollisuuden siihen, että kansallinen tuomioistuin ottaa tietyt ympäristöoikeudelliset kysymykset huomioon viran puolesta, vaikka kansallisessa lainsäädännössä ei siitä säädetä.(32) Sen vuoksi kolmatta kysymystä on tulkittava yhdessä ensimmäisen kysymyksen kanssa siltä kannalta, sallitaanko YVA-direktiivissä ympäristövaikutuksia koskevan lausunnon voimassaolon jatkaminen ilman uutta ympäristövaikutusten arviointia (jäljempänä 1 kohta), onko tätä kysymystä tutkittava yhtenäisen luvan myöntämisen yhteydessä, vaikka kansallisessa lainsäädännössä on erillinen menettely ympäristövaikutusten arvioinnin puutteiden käsittelyä varten (jäljempänä 2 kohta), ja onko se unionin oikeuden mukaan otettava huomioon tai saako sen ottaa huomioon viran puolesta (jäljempänä 3 kohta).

1. MKB-direktivet

1. YVA-direktiivi

a) Tillämpningen av MKB-direktivet

a) YVA-direktiivin sovellettavuus

110. För att kunna bedöma om miljökonsekvensbedömningen från år 1999 år 2006 fick förlängas utan att det gjordes någon ny undersökning av miljöpåverkan ska det inledningsvis klargöras om MKB-direktivet överhuvudtaget är tillämpligt.

110. Jotta voidaan arvioida, voitiinko vuonna 1999 tehdyn ympäristövaikutusten arvioinnin voimassaoloaikaa jatkaa vuonna 2006 ilman uutta ympäristövaikutusten arviointia, on aluksi selvitettävä, voidaanko YVA-direktiiviä ylipäänsä soveltaa.

111. Domstolen har slagit fast att det enligt MKB-direktivet i de fall där ett tillstånd utfärdats efter den fastställda dagen för införlivande av MKB-direktivet, men tillståndsförfarandet formellt har inletts före denna tidpunkt (så kallade pipeline-projekt), inte krävs någon bedömning av konsekvenserna för miljön.(33)

111. Unionin tuomioistuin on todennut, ettei YVA-direktiivi edellytä uutta ympäristövaikutusten arviointia tapauksissa, joissa lupa on myönnetty sen jälkeen, kun YVA-direktiivi oli pantava viimeistään täytäntöön, mutta lupamenettely on kuitenkin aloitettu ennen kyseistä päivämäärää (niin sanotut ”pipe-line”-hankkeet).(33)

112. Enligt artikel 2 i anslutningsakten(34) skulle MKB-direktivet införlivas i Slovakien vid tidpunkten för anslutningen, det vill säga den 1 maj 2004.

112. Slovakian liittymisasiakirjojen(34) 2 artiklan mukaan YVA-direktiivi oli pantava täytäntöön Slovakiassa liittymispäivämäärään eli 1.5.2004 mennessä.

113. Som formellt inledande av tillståndsförfarandet kommer vid första anblicken ansökan om integrerat tillstånd i fråga. Den framställdes den 25 september 2007 vilket innebär att MKB-direktivet är tillämpligt.

113. Lupamenettelyn muodollisena alkuna voitaisiin pinnallisen tarkastelun perusteella pitää hakemusta yhtenäisen luvan saamiseksi. Se tehtiin 25.9.2007, niin että YVA-direktiiviä voitaisiin soveltaa.

114. På grund av den information som handlingarna i målet innehåller ska det även prövas huruvida de tre på varandra följande förfarandena, nämligen miljökonsekvensbedömningen, fastställande av lokaliseringen och det integrerade tillståndet utgör ett enhetligt tillståndsförfarande i den mening som avses i MKB-direktivet.(35) I det fallet skulle redan den begäran om att inleda miljökonsekvensbedömningen som framställdes den 16 december 1998 anses som formellt inledande av tillståndsförfarandet i den mening som avses i MKB-direktivet. I det fallet skulle MKB-direktivet inte vara tillämpligt.

114. Oikeudenkäyntiasiakirjojen sisältämien tietojen nojalla on kuitenkin tutkittava myös, muodostavatko kolme peräkkäistä menettelyä, nimittäin ympäristövaikutusten arviointi, sijaintipaikan vahvistus ja yhtenäisen luvan myöntäminen, YVA-direktiivissä tarkoitetun yhtenäisen lupamenettelyn.(35) Tällöin jo 16.12.1998 tehtyä hakemusta ympäristövaikutusten arvioinnin alkamisesta olisi pidettävä YVA-direktiivissä tarkoitetun lupamenettelyn muodollisena aloituksena. YVA-direktiiviä ei siinä tapauksessa voitaisi soveltaa.

115. För detta talar framför allt den omständigheten att miljökonsekvensbedömningen gjorts i syfte att uppföra avfallsdeponin. Den omständigheten att miljökonsekvensbedömningen enligt den slovakiska lagstiftningen är föremål för ett annat förfarande än det egentliga tillståndsförfarandet ska inte medföra en utvidgning av MKB-direktivets tillämpningsområde i tiden.

115. Sitä tukee erityisesti se, että ympäristövaikutukset arvioitiin nimenomaan kaatopaikan perustamiseksi. Sen, että ympäristövaikutukset arvioidaan Slovakian lainsäädännön mukaan erillään varsinaisesta lupamenettelystä, ei pitäisi venyttää YVA-direktiivin ajallista soveltamista.

116. Eftersom förfarandet för bedömning av miljökonsekvenserna är ett formellt administrativt förfarande, skiljer det sig från informella kontakter för att förbereda en ansökan om tillstånd som domstolen inte har betraktat som inledande av ett tillståndsförfarande.(36)

116. Koska ympäristövaikutusten arviointimenettely on muodollinen hallintomenettely, se eroaa lupahakemuksen valmisteluun liittyvistä epävirallisista yhteyksistä, joita unionin tuomioistuin ei ole hyväksynyt lupamenettelyn alkamiseksi.(36)

117. En bedömning av miljökonsekvenserna kan således inte anses inleda tillståndsförfarandet enbart när det hänför sig till ett annat förfarande vars genomförande inte påbörjats i praktiken.(37) Avgörande i detta avseende är om deponeringsprojektet har pågått kontinuerligt eller avbrutits.(38)

117. Lupamenettelyn ei voitaisi näin ollen olettaa alkavan ympäristövaikutusten arvioinnista ainoastaan silloin, kun se koskisi toista hanketta, jota ei käytännössä toteutettaisi milloinkaan.(37) Ratkaisevaa on se, jatkettiinko kaatopaikkahanketta yhtäjaksoisesti vai luovuttiinko siitä välillä.(38)

118. Staden Pezinok har ändrat sin planering vid flera tillfällen på så sätt att den avslagit begäran om att uppföra en deponi. Dessa beslut har enligt den slovakiska lagstiftningen emellertid inte lett till att projektet avslutats. Trots att det på ytan föreligger likheter skiljer sig förevarande fall även från den ursprungliga situationen i domen i målet Gedeputeerde Staten van Noord-Holland. I detta mål ändrade en kommun också helt och hållet planer flera gånger. Domstolen slog således fast att den sista planeringen utgjorde en ny plan.(39) I detta förfarande var emellertid kommunen sökande och inledde därför ett nytt tillståndsförfarande.(40)

118. Pezinokin kaupunki on tällä välin muuttanut useaan kertaan kaavaa siten, että se torjui kaatopaikan perustamisen, mutta päätökset eivät ole Slovakian lainsäädännön mukaan ilmeisesti johtaneet hankkeen päättämiseen. Pinnallisesta samankaltaisuudesta huolimatta käsiteltävän asian lähtökohta eroaa myös asian Gedeputeerde Staten van Noord-Holland lähtökohdasta. Siinäkin kunta muutti useaan kertaan suunnitelmiaan. Sen vuoksi unionin tuomioistuin piti viimeistä suunnittelutoimenpidettä uutena suunnitelmana.(39) Kunta oli kyseisessä menettelyssä kuitenkin itse luvan hakija ja aloitti sen vuoksi aina uuden lupamenettelyn.(40)

119. I förevarande fall har Ekologická Skládka framställt begäran. Dess argumentation talar för en kontinuerlig fortsättning, eftersom fördröjningar i förhållande till den ursprungliga tidsplanen framför allt berodde på motstånd från staden Pezinok.

119. Käsiteltävässä asiassa hakemuksen jätti Ekologická Skládka. Sen väitteet tukevat menettelyn yhtäjaksoista jatkumista, koska niiden mukaan alkuperäisen suunnitelman viivästykset johtuivat ennen kaikkea Pezinokin kaupungin vastustuksesta.

120. Begäran om att inleda förfarandet för miljökonsekvensbedömning överlämnades visserligen av ett annat bolag, Pezinské tehelne a.s. De båda bolagen förefaller emellertid vara kopplade till varandra. Pezinské tehelne a.s. stöder uppenbarligen genomförandet av projektet, eftersom det har begärt att giltigheten av miljökonsekvensbedömningen förlängs medan Ekologická Skládka deltog i lokaliseringsförfarandet. Båda bolagen begärde dessutom gemensamt att prövning skulle ske på administrativ väg, vilken ledde till antagandet av lokaliseringsbeslutet.

120. Hakemuksen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn käynnistämisestä jätti kuitenkin toinen yhtiö, Pezinské tehelne a.s. Kyseiset yhtiöt näyttävät kuitenkin liittyvän toisiinsa. Pezinské tehelne a.s. tukee ilmeisesti hankkeen toteuttamista, koska se pyysi ympäristövaikutusten arvioinnin voimassaolon jatkamista, kun taas sijaintipaikkaa koskevaan menettelyyn osallistui jo Ekologická Skládka. Lisäksi yritykset käyttivät yhdessä hallinnollista oikeussuojakeinoa, joka johti sijaintipaikkapäätöksen tekemiseen.

121. Ett fullständigt utbyte av det bolag som vill genomföra projektet skulle inte nödvändigtvis leda till antagandet att projektet avbryts tillfälligt. Det ligger nämligen nära till hands att överföra det ekonomiska intresse som ett bolag har av ett projekt till ett annat bolag utan att ändra själva projektet i väsentliga delar.

121. Edes sen yrityksen täydellinen vaihtuminen, joka haluaisi toteuttaa hankkeen, ei johtaisi väistämättä siihen, että hankkeesta katsottaisiin väliaikaisesti luovutun. On nimittäin helppo käsittää, että hanketta koskevat taloudelliset edut siirretään yritykseltä toiselle muuttamatta olennaisesti itse hanketta.

122. Slutligen ankommer det emellertid på den nationella domstolen att pröva om deponeringsprojektet pågått kontinuerligt eller avbrutits och påbörjats på nytt i ett senare skede. Redan av det skälet ska förevarande fråga undersökas trots att det har ifrågasatts huruvida MKB-direktivet är tillämpligt i tiden.

122. Kansallisten tuomioistuinten on kuitenkin lopulta tutkittava, jatkettiinko kaatopaikkahanketta yhtäjaksoisesti vai luovuttiinko siitä välillä ja jatkettiin myöhemmin uudelleen. Jo senkin vuoksi käsiteltävää kysymystä on tutkittava edelleen YVA-direktiivin ajallista sovellettavuutta koskevista epäilyksistä huolimatta.

123. Att högsta domstolen har ett intresse av att besvara denna fråga framgår för övrigt av flera parters argumentation att Slovakien redan innan anslutningen till unionen utformade och tillämpade den nationella lagstiftningen i Slovakien i enlighet med MKB-direktivet. Det ligger därför nära till hands att av tidsmässiga skäl enbart behandla miljökonsekvensbedömningar som genomförts enligt den nationella lagstiftningen på samma sätt som en bedömning på vilken MKB-direktivet redan är tillämpligt.(41) Domen i målet Ynos(42) utgör inte hinder för ett sådant tillvägagångssätt, eftersom tillståndsförfarandet visserligen började före Slovakiens anslutning men avslutades först mycket senare.

123. Korkeimman oikeuden intressi tähän kysymykseen vastaamiseen voisi perustua useiden asianosaisten ja muiden osapuolten lausumiin, joiden mukaan Slovakia oli muuttanut ja soveltanut omaa kansallista lainsäädäntöään YVA-direktiivin mukaisesti jo ennen unioniin liittymistä. Sen vuoksi on loogista käsitellä ajallisista syistä yksinomaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti toteutettua ympäristövaikutusten arviointia aivan samalla tavalla kuin arviointia, johon voidaan jo soveltaa YVA-direktiiviä.(41) Asiassa Ynos annettu tuomio(42) ei olisi esteenä kansallisten tuomioistuinten tällaiselle menettelytavalle, koska lupamenettely alkoi tosin ennen Slovakian liittymistä mutta päättyi vasta kauan sen jälkeen.

b) Kriterierna för förlängning av giltigheten av miljökonsekvensbeslutet

b) Ympäristövaikutusten arviointia koskevan päätöksen voimassaolon jatkamisen perusteet

124. Om det skulle visa sig att MKB-direktivet är tillämpligt på tillståndet för deponeringsprojektet eller att det enligt den nationella lagstiftningen krävs att bestämmelserna i detta direktiv tillämpas på motsvarande sätt så uppkommer frågan om det var förenligt med direktivet att år 2006 förlänga giltigheten av miljökonsekvensbeslutet från år 1999.

124. Jos osoittautuisi, että YVA-direktiiviä voidaan soveltaa kaatopaikkahankkeen luvan myöntämisessä tai että kansallinen lainsäädäntö edellyttäisi direktiivin vaatimusten vastaavaa soveltamista, heräisi kysymys, oliko direktiivin mukaista jatkaa vuonna 1999 tehdyn ympäristövaikutusten arviointia koskevan päätöksen voimassaoloa vuonna 2006.

125. Den nationella domstolen måste således inledningsvis pröva om bedömningen från år 1999 uppfyllde samtliga krav i MKB-direktivet. En otillräcklig bedömning kan nämligen inte heller vid en förlängning av giltigheten ersätta en bedömning i den mening som avses i direktivet.

125. Kansallisen tuomioistuimen pitäisi tutkia aluksi, oliko vuonna 1999 tehty arviointi jo YVA-direktiivin kaikkien vaatimusten mukainen. Riittämätön arviointi ei voi voimassaolon jatkamisen yhteydessäkään korvata direktiivissä tarkoitettua arviointia.

126. Frågan huruvida giltigheten av en tillräckligt omfattande bedömning kan förlängas regleras inte i MKB-direktivet. Avgörande är emellertid syftet med miljökonsekvensbedömningen som fastställs i artikel 2.1 i MKB-direktivet. Enligt denna bestämmelse ska projekt som kan antas medföra en betydande miljöpåverkan bland annat på grund av deras art, storlek eller lokalisering bli föremål för en miljöbedömning. Denna bedömning kan inte begränsa sig till den påverkan som uppkommit i samband med genomförandet av projektet vid en viss tidpunkt i det förflutna. Den måsta däremot omfatta all inverkan som kan förväntas uppkomma vid tidpunkten för godkännandet.

126. YVA-direktiivissä ei nimenomaisesti säädetä siitä, voidaanko sisällöllisesti riittävän arvioinnin voimassaoloa jatkaa. Ratkaisevaa on kuitenkin oltava YVA-direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa määritetty ympäristövaikutusten arvioinnin tarkoitus. Sen mukaan arvioidaan niiden hankkeiden vaikutukset, joilla etenkin laatunsa, kokonsa tai sijaintinsa vuoksi todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Arviointia ei voida rajoittaa vaikutuksiin, jotka olisivat syntyneet hankkeen toteutuksesta joskus aiemmin. Sen on sisällettävä kaikki vaikutukset, joita luvan myöntämisen ajankohtana tosiasiallisesti on odotettavissa.

127. Detta framgår för övrigt även av bilaga II punkt 13 i MKB-direktivet, som omfattar ändringar av projekt,(43) varvid begreppet ändringar ska ges en vidsträckt tolkning.(44)

127. Tämä käy ilmi myös YVA-direktiivin liitteessä II olevasta 13 kohdasta, joka koskee hankkeiden muutoksia,(43) jolloin muutoksen käsitettä on tulkittava laajasti.(44)

128. Om miljöförhållandena eller projektet ändras så att annan huvudsaklig miljöpåverkan kan uppkomma så måste förfarandet för miljökonsekvensbedömning kompletteras eller till och med helt och hållet genomföras på nytt. Det kan därför vara nödvändigt att undersöka om miljökonsekvensbedömningen vid tidpunkten för godkännandet ger en korrekt bild av den huvudsakliga miljöpåverkan som projektet kan antas medföra.(45) En aktualiseringsbedömning måste således genomföras för att fastställa om en kompletterande miljökonsekvensbedömning är nödvändig.

128. Jos ympäristöolosuhteet tai hanke ovat muuttuneet välillä, niin että muut merkittävät ympäristövaikutukset ovat mahdollisia, ympäristövaikutusten arviointimenettelyä on täydennettävä tai se on toteutettava kokonaan uudelleen. Sen vuoksi voi olla tarpeen tutkia, kuvaako ympäristövaikutusten arviointi edelleen osuvasti hankkeen mahdollisia merkittäviä ympäristövaikutuksia luvan myöntämisen ajankohtana.(45) On siis tehtävä eräänlainen päivitysarviointi , jonka tarkoituksena on todeta, onko täydentävä ympäristövaikutusten arviointi tarpeen.

129. I målet vid den nationella domstolen kunde olika omständigheter ha varit av betydelse för en aktualiseringsbedömning.

129. Pääasiassa useat seikat ovat saattaneet olla merkityksellisiä päivitysarvioinnin kannalta.

130. En första aspekt följer av händelseförloppet. Vid miljökonsekvensbedömningen ska i princip den konkreta utformningen av projektet beaktas såsom denna beskrivs i det integrerade tillståndet.(46) Det skulle inte vara förvånande om projektets miljöpåverkan skulle ha ändrats i förhållande till miljökonsekvensbedömningen. Deponeringsdirektivet antogs först samma år som miljökonsekvensbeslutet, men de krav som uppställs i direktivet ska beaktas inom ramen för det integrerade tillståndet. Även om Republiken Slovakien år 1999 redan tillämpade unionsrätten i väntan på anslutningen är det inte uppenbart att konsekvenserna av deponeringsdirektivet för deponins miljöpåverkan redan beaktats vid miljökonsekvensbedömningen.

130. Ensimmäinen näkökohta koskee ajallista etenemistä. Ympäristövaikutusten arvioinnissa on lähtökohtaisesti otettava huomioon jo hankkeen todellinen muoto, sellaisena kuin se käy ilmi yhtenäisestä luvasta.(46) Ei olisi yllättävää, jos hankkeen ympäristövaikutukset olisivat muuttuneet ympäristövaikutusten arviointiin verrattuna. Kaatopaikkadirektiivi annettiin vasta sinä vuonna, jona ympäristövaikutuksia koskeva päätös tehtiin, mutta sen vaatimukset oli otettava huomioon yhtenäistä lupaa myönnettäessä. Vaikka Slovakia olisi soveltanut unionin oikeutta jo vuonna 1999 ennen unioniin liittymistään, ei ole selvää, että ympäristövaikutusten arvioinnissa olisi jo otettu huomioon kaatopaikkadirektiivin vaikutukset kaatopaikan ympäristövaikutusten kannalta.

131. Staden Pezinok har sedan miljökonsekvensbedömningen dessutom ändrat sina planer. Det kan därför framför allt inte uteslutas att en ny bedömning måste göras av deponeringsprojektets miljöpåverkan med avseende på den ändrade användningen av intilliggande områden som ännu inte beaktats. Denna användning kan vara känsligare i förhållande till inverkan av en deponi eller förstärka de kumulativa effekterna i förhållande till den ursprungliga bedömningen.(47)

131. Pezinokin kaupunki on myös muuttanut kaavojaan ympäristövaikutusten arvioinnin jälkeen. Sen vuoksi ei voida sulkea pois varsinkaan sitä, että kaatopaikkahankkeen ympäristövaikutuksia on arvioitava uudelleen lähialueiden muuttuneiden ja vielä huomioimatta jääneiden käyttötarkoitusten yhteydessä. Muuttuneet käyttötarkoitukset voivat olla alttiimpia kaatopaikan vaikutuksille tai voimistaa yhteisvaikutuksia alkuperäiseen arviointiin verrattuna.(47)

132. Förstärkta kumulativa effekter uppkommer emellertid även till följd av att den befintliga avfallsdeponin i Pezinok inte, såsom antagits vid miljökonsekvensbedömningen, stängdes år 2001, utan i vart fall var öppen fram till den 31 oktober 2007, möjligtvis till och med längre. Därigenom kan belastningen i området ha ökat.

132. Voimistuneita yhteisvaikutuksia voi syntyä myös sen vuoksi, että Pezinokin olemassa olevaa kaatopaikkaa ei suljettu vuonna 2001, kuten ympäristövaikutusten arvioinnissa oletettiin, vaan sen toimintaa jatkettiin ainakin 31.10.2007 asti ja mahdollisesti pidempäänkin. Se on saattanut lisätä alueen esikuormitusta .

c) Allmänhetens deltagande i beslutsprocessen om huruvida en tidigare miljökonsekvensbedömning är tillräcklig

c) Yleisön osallistuminen sitä koskevaan päätöksentekoon, onko vanha ympäristövaikutusten arviointi edelleen riittävä

133. Av skälen i begäran om förhandsavgörande framgår att högsta domstolen även vill få klarhet i huruvida aktualiseringsbedömningen utan deltagande från allmänhetens sida enbart kunde göras på grundval av en begäran av exploatören.

133. Ennakkoratkaisupyynnön perustelujen mukaan korkein oikeus tiedustelee myös, voidaanko päivitysarviointi tehdä ilman yleisön osallistumista pelkästään hankkeesta vastaavan hakemuksen perusteella.

134. Det ska i detta avseende erinras om att syftet med aktualiseringsbedömningen är att fastställa om det krävs att allmänheten deltar på nytt. En avvägning ska göras av intresset av ett effektivt och snabbt administrativt förfarande och allmänhetens rättigheter. Ett deltagande från allmänhetens sida skulle belasta förfarandet, särskilt som det under tillståndsförfarandet möjligen vid ett flertal tillfällen måste prövas om miljökonsekvensbedömningen efter de ändringar av omständigheterna som skett fortfarande är tillräckligt aktuell.

134. Tässä yhteydessä on muistutettava, että päivitysarvioinnin avulla on tarkoitus todeta, onko yleisön uusi osallistuminen tarpeellista. Tällöin on punnittava tehokkaan ja nopean hallintomenettelyn etuja ja yleisön oikeuksia. Yleisön osallistuminen raskauttaisi menettelyä, varsinkin kun lupamenettelyn kuluessa voidaan joutua arvioimaan useaan kertaan, onko ympäristövaikutusten arviointi tällä välin tapahtuneiden olosuhteiden muutosten jälkeen edelleen riittävän ajankohtainen.

135. Även om allmänheten inte deltar i aktualiseringsbeslutet saknar allmänheten inte rättsmedel. Aktualiseringsbeslutet uppvisar paralleller med den preliminära bedömningen om en bedömning överhuvudtaget måste göras vid projekt av mindre omfattning som anges i bilaga II i MKB-direktivet. Vid den preliminära bedömningen måste de behöriga myndigheterna säkerställa att inget projekt som kan antas medföra betydande påverkan på miljön i den mening som avses i direktivet undantas från kravet på miljökonsekvensbeskrivning annat än om det bestämda projekt som undantagits, på grundval av en helhetsbedömning, kan anses vara sådant att det inte kan ha betydande inverkan på miljön.(48) Allmänheten, liksom för övrigt andra berörda nationella myndigheter, måste kunna säkerställa att kontrollskyldigheten iakttas, i förekommande fall genom att väcka talan vid domstol.(49) För att garantera ett effektivt rättsligt skydd är den behöriga nationella myndigheten skyldig att underrätta allmänheten och myndigheterna om skälen till avslagsbeslutet, antingen i själva beslutet eller, på deras begäran, i ett senare meddelande.(50)

135. Vaikka päivityspäätöksen yhteydessä ei tapahtuisi yleisön osallistumista, yleisö ei jää vaille oikeuksia. Päivityspäätöksellä on yhtäläisyyksiä sen seikan ennakkoarvioinnin kanssa, onko pienten hankkeiden, jotka luetellaan YVA-direktiivin liitteessä II, yhteydessä ylipäänsä suoritettava arviointi. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava ennakkoarvioinnin yhteydessä, ettei yksikään hanke, jolla voi olla merkittäviä ympäristövaikutuksia, välty direktiivissä tarkoitetulta arvioinnilta, paitsi jos ulkopuolelle rajattua tiettyä hanketta voidaan pitää kokonaisarvioinnin pohjalta sellaisena, ettei sillä voi olla merkittäviä ympäristövaikutuksia.(48) Yleisön, samoin kuin muiden kansallisten viranomaisten, joita asia koskee, on voitava varmistaa, tarvittaessa oikeusteitse, tämän toimivaltaiselle viranomaiselle kuuluvan selvitysvelvollisuuden noudattaminen.(49) Tehokas oikeussuoja edellyttää, että kyseisellä toimivaltaisella kansallisella viranomaisella on velvollisuus ilmoittaa tekemänsä kielteisen päätöksen perustelut joko itse päätöksessä tai myöhemmin erikseen tätä pyydettäessä.(50)

136. Dessa principer måste också gälla för en aktualiseringsbedömning, eftersom denna också syftar till att fastställa betydande påverkan på miljön som ännu inte bedömts i tillräcklig omfattning. Det är mot bakgrund av vad som anförts ovan som det ska överlämnas åt medlemsstaterna att fastställa om och i förekommande fall på vilket sätt allmänheten ska få delta i aktualiseringsbeslutet.(51)

136. Näiden periaatteiden on oltava voimassa päivitysarvioinninkin yhteydessä, koska sen tarkoituksena on myös riittämättömästi arvioitujen merkittävien ympäristövaikutusten tunnistaminen. Tämän perusteella pitäisi jättää jäsenvaltioiden päätettäväksi, antavatko ne yleisön osallistua päivityspäätöksen tekemiseen, ja jos antavat, niin miten.(51)

d) Slutsats i denna del

d) Välipäätelmä

137. Sammanfattningsvis kan fastställas att en miljökonsekvensbedömning som genomförts i ett tidigare skede fortfarande är giltig om MKB-direktivet är tillämpligt i tiden ( ratione temporis ), om den vid tidpunkten för godkännandet ger en korrekt bild av den huvudsakliga miljöpåverkan som projektet kan antas medföra. Undersökningen av om miljöförhållandena eller projektet har förändrats i sådan utsträckning att en annan betydande negativ miljöpåverkan kan uppkomma kräver inte ett deltagande från allmänhetens sida.

137. Yhteenvetona voidaan todeta, että kun YVA-direktiiviä voidaan soveltaa ajallisesti, aiemmin tehty ympäristövaikutusten arviointi on edelleen voimassa, jos siinä kuvataan paikkansa pitävästi hankkeen mahdolliset merkittävät ympäristövaikutukset luvan myöntämisen ajankohtana. Sen tutkimiseen, ovatko ympäristöolosuhteet tai hanke muuttuneet sittemmin niin paljon, että muut merkittävät haitalliset ympäristövaikutukset ovat mahdollisia, ei tarvita välttämättä yleisön osallistumista.

2. Huruvida det är tillåtet att frikoppla det rättsliga skyddet med avseende på olika förutsättningar för att utfärda ett tillstånd

2. Sen hyväksyttävyys, että luvan myöntämisen eri edellytyksiin sovelletaan eri muutoksenhakukeinoja

138. För målet vid den nationella domstolen är vad som anförts i det föregående enbart av relevans om brister i miljökonsekvensbedömningen i förfarandet för integrerat tillstånd överhuvudtaget kan göras gällande. Detta förefaller vara uteslutet enligt den slovakiska lagstiftningen, eftersom författningsdomstolen i detta avseende har hänvisat till ett särskilt rättsligt förfarande. Det ska därför prövas om det är förenligt med unionsrätten att ur domstolsförfarandet om bedömning av det integrerade tillståndet för deponin utesluta prövningen av eventuella brister i en tidigare miljökonsekvensbedömning och inleda ett särskilt rättsligt förfarande i detta avseende.

138. Edellä esitetyt pohdiskelut ovat merkityksellisiä pääasian kannalta ainoastaan, jos ympäristövaikutusten arvioinnin puutteita voidaan ylipäänsä riitauttaa yhtenäisen lupamenettelyn yhteydessä. Slovakian lainsäädäntö vaikuttaa sulkevan pois tämän mahdollisuuden, koska perustuslakituomioistuin viittaa erilliseen oikeussuojamenettelyyn. Tämän vuoksi on tutkittava, onko unionin oikeuden mukaista sulkea ennakkoon tehdyn ympäristövaikutusten arvioinnin mahdollisten puutteiden tutkiminen kaatopaikan yhtenäisen luvan myöntämistä koskevan tuomioistuinmenettelyn ulkopuolelle ja varata sille erillinen oikeussuojamenettely.

139. Enligt IPPC-direktivet krävs inte att miljökonsekvensbedömningen genomförs som del av förfarandet för integrerat tillstånd. Den information som erhållits i samband med miljökonsekvensbedömningen måste visserligen beaktas enligt artikel 9.2 i IPPC-direktivet. Enligt artikel 1 och skäl 11 i IPPC-direktivet ska nämnda direktiv emellertid tillämpas utan att det påverkar MKB-direktivet. Medlemsstaterna kan enligt IPPC-direktivet därför i princip genomföra de båda direktiven i olika förfaranden och även skilja den rättsliga prövningen av dessa förfaranden.

139. IPPC-direktiivissä ei edellytetä ympäristövaikutusten arvioinnin tekemistä osana yhtenäistä lupamenettelyä. Ympäristövaikutusten arviointiprosessin yhteydessä saadut tiedot on tosin IPPC-direktiivin 9 artiklan 2 kohdan mukaan otettava huomioon, mutta IPPC-direktiiviä on sen 1 artiklan ja johdanto-osan 11 perustelukappaleen mukaan sovellettava rajoittamatta YVA-direktiivin soveltamista. Sen vuoksi IPPC-direktiivissä sallitaan jäsenvaltioiden lähtökohtaisesti soveltaa direktiivejä erillisissä menettelyissä ja erottaa toisistaan myös näiden menettelyjen oikeudellinen valvonta.

140. Det integrerade tillståndet för en deponi är enligt den slovakiska lagstiftningen emellertid såväl ett tillstånd för dess drift i den mening som avses i IPPC-direktivet som ett tillstånd för uppförande av deponin (artikel 8.3 i den slovakiska lagen nr 245/2003). Tillståndet för att uppföra deponin är emellertid ett tillstånd i den mening som avses i artikel 1.2 i MKB-direktivet. Av det skälet får det enbart utfärdas efter en miljökonsekvensbedömning. Följaktligen följer kopplingen mellan miljökonsekvensbedömningen och det integrerade tillståndet av den slovakiska lagstiftningen, trots att en sådan inte krävs enligt unionsrätten.

140. Kaatopaikalle myönnettävä yhtenäinen lupa on Slovakian lainsäädännön mukaan sekä lupa kaatopaikan käyttöön IPPC-direktiivin mukaisesti että lupa kaatopaikan perustamiseen (Slovakian lain 245/2003 8 §:n 3 momentti). Lupa kaatopaikan perustamiseen on YVA-direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu lupa. Sen vuoksi sen voi myöntää vasta ympäristövaikutusten arvioinnin jälkeen. Ympäristövaikutusten arvioinnin ja yhtenäisen luvan myöntämisen yhteys käy näin ollen ilmi Slovakian lainsäädännöstä, vaikka unionin oikeus ei edellytä sitä.

141. Enligt artikel 10a i MKB-direktivet ska den berörda allmänheten ha rätt att få den materiella eller formella giltigheten av ett beslut, en handling eller en underlåtenhet som omfattas av bestämmelserna om allmänhetens deltagande i MKB-direktivet prövad i domstol eller något annat oberoende och opartiskt organ som inrättats genom lag. Domstolsprövningen av tillståndet för uppförande av deponin måste följaktligen även omfatta miljökonsekvensbedömningen.

141. YVA-direktiivin 10 a artiklan mukaan siihen yleisöön kuuluvilla, jota asia koskee, on oltava mahdollisuus saattaa tuomioistuimen tai muussa lailla perustetun riippumattoman ja puolueettoman elimen tutkittavaksi tähän direktiiviin sisältyvien yleisön osallistumista koskevien säännösten soveltamisalaan kuuluvien päätösten, toimien tai laiminlyöntien asiasisällön taikka niihin liittyvien menettelyjen laillisuus. Näin ollen kaatopaikan perustamista koskevan luvan myöntämistä koskevan tuomioistuinvalvonnan on ulotuttava ympäristövaikutusten arviointiin.

142. Behovet av en prövning innebär emellertid inte nödvändigtvis att enskilda prövningsföremål, till exempel miljökonsekvensbedömningen, inte kan prövas i ett särskilt prövningsförfarande.

142. Muutoksenhakumenettelyn tarpeellisuus ei kuitenkaan välttämättä sulje pois sitä, että yksittäisiä kohteita – esimerkiksi ympäristövaikutusten arviointia – tarkastellaan erillisessä muutoksenhakumenettelyssä.

143. I unionsrätten regleras nämligen inte i detalj hur prövningsförfarandet ska utformas. Denna uppgift ankommer på medlemsstaterna. De processuella regler som gäller för talan som syftar till att säkerställa skyddet av de rättigheter för enskilda som följer av unionsrätten får varken vara mindre förmånliga än de som avser liknande förfaranden som grundas på nationell rätt (likvärdighetsprincipen) eller medföra att det i praktiken blir omöjligt eller orimligt svårt att utöva rättigheter som följer av unionsrätten (effektivitetsprincipen).(52)

143. Unionin oikeudessa ei nimittäin anneta yksityiskohtaisia sääntöjä siitä, minkälainen muutoksenhakumenettelyn on oltava. Se on jäsenvaltioiden tehtävä. Menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan yksityisillä unionin oikeuden perusteella olevat oikeudet, eivät kuitenkaan saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia vaatimuksia (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että unionin oikeudessa vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate).(52)

144. Det kan finnas skäliga grunder för att skapa särskilda prövningsförfaranden för enskilda prövningsföremål. Framför allt ökar rättssäkerheten för sökandena om vissa frågor slutgiltigt klargörs på förhand innan omfattande ytterligare förfaranden genomförs.

144. Erillisen muutoksenhakumenettelyn luomiselle yksittäisiä kohteita varten voi olla perusteltuja syitä. Hakemuksen tekijöiden osalta oikeusvarmuus voi olla suurempi, jos tietyt kysymykset on selvitetty etukäteen lainvoimaisesti, ennen kuin toteutetaan laajoja muita menettelyjä.

145. Miljökonsekvensbedömningen kan till sin natur emellertid inte vara föremål för en rättssäker bedömning i flera steg. Den måste nämligen omfatta miljöpåverkan av det godkända projektet och det tillstånd som den berörda miljön befinner sig i vid denna tidpunkt.(53) Det skulle därför inte vara förenligt att på ett tidigt stadium under förfarandet dra slutgiltiga slutsatser om miljöpåverkan. I vart fall måste det även vara möjligt att vid denna senare tidpunkt göra gällande de luckor i miljökonsekvensbedömningen som uppkommer eller framgår först senare.

145. Ympäristövaikutusten arviointi ei ole kuitenkaan luonteeltaan sellainen, että muusta menettelystä erottaminen takaisi aina oikeusvarmuuden. Sen on nimittäin katettava ympäristövaikutukset, jotka johtuvat hyväksytystä hankkeesta ja kyseisen ympäristön tilasta kyseisenä ajankohtana.(53) Sen kanssa olisi ristiriidassa, jos jo menettelyn aikaisemmassa vaiheessa tehtäisiin lainvoimaisia tyhjentäviä päätelmiä ympäristövaikutuksista. Ainakin sellaisia ympäristövaikutusten arvioinnin puutteita, jotka syntyvät tai käyvät ilmi vasta myöhemmin, on voitava riitauttaa myös tuona myöhempänä ajankohtana.

146. Därutöver måste brister i frikopplade etapper i förfarandet även påverka efterföljande etapper. Om domstolen i en tvist drar slutsatsen att miljökonsekvensbedömningen var felaktig får projektet under detta domstolsförfarande inte godkännas eller genomföras slutgiltigt.(54) Uppdelningen av det rättsliga skyddet får inte leda till att personer eller organisationer som enligt artikel 10a i MKB-direktivet har rätt att få en rättslig prövning av huruvida ett beslut är lagenligt i processuellt och materiellt hänseende utesluts från prövningen av vissa avskilda etapper i förfarandet. Ett sådant system får slutligen inte på ett oproportionerligt sätt öka de arbetsinsatser som allmänheten måste utföra för att väcka talan mot ett projekt.

146. Erillisten menettelyvaiheiden puutteet on lisäksi voitava ottaa huomioon myöhemmissäkin vaiheissa. Jos oikeusriita johtaa esimerkiksi siihen tulokseen, että ympäristövaikutusten arviointi oli virheellinen, hanketta ei saa lainvoimaisesti hyväksyä tai toteuttaa kyseisen tuomioistuinmenettelyn aikana.(54) Oikeussuojan pilkkominen ei saa myöskään johtaa siihen, että henkilöiltä tai organisaatioilta, joilla on YVA-direktiivin 10 a artiklan mukainen oikeus päätökseen liittyvien menettelyjen ja päätöksen asiasisällön laillisuuden saattamiseen tuomioistuimen tutkittavaksi, viedään oikeus riitauttaa tietyt erilliset menettelyvaiheet. Tällainen järjestelmä ei myöskään saa lisätä suhteettomasti vaivaa, joka yleisölle aiheutuu kanteen nostamisesta hankkeesta.

147. Ett nationellt system för rättsligt skydd som inte uppfyller dessa krav skulle inte vara förenligt med effektivitetsprincipen, eftersom det medför att det blir orimligt svårt eller till och med omöjligt att göra gällande rättigheter som följer av unionsrättens miljölagstiftning.

147. Kansallinen oikeussuojajärjestelmä, joka ei ole näiden vaatimusten mukainen, on ristiriidassa tehokkuusperiaatteen kanssa, koska se vaikeuttaa suhteettomasti unionin ympäristölainsäädännöstä johtuvien oikeuksien toteuttamista tai tekee sen jopa mahdottomaksi.

148. I detta fall krävs för att de berörda direktiven ska ha ändamålsenlig verkan att de oegentligheter som uppkommit vid genomförandet av tidigare etapper i förfarandet prövas inom ramen för en tvist avseende senare etapper i förfarandet.(55) Detta skulle särskilt vara påkallat när de nationella myndigheternas uppträdande i kombination med bestämmelserna om rättsligt skydd skulle medföra att en person fråntas varje möjlighet att göra gällande sina rättigheter inför de nationella domstolarna,(56) exempelvis genom att behöriga myndigheter döljer möjligheterna till rättsligt skydd.

148. Tällaisessa tapauksessa kyseisten direktiivien tehokas vaikutus edellyttäisi, että myöhempiä menettelyvaiheita koskevan asian yhteydessä tutkittaisiin aiempien vaiheiden toteutuksessa tehtyjä virheitä.(55) Näin pitäisi tehdä erityisesti, jos kansallisten viranomaisten toiminnan ja preklusiivisen määräajan vuoksi henkilö olisi menettänyt täysin mahdollisuutensa vedota oikeuksiinsa kansallisissa tuomioistuimissa,(56) esimerkiksi koska toimivaltaiset viranomaiset salaavat oikeussuojamahdollisuudet.

149. Domstolen förfogar inte över tillräckliga upplysningar för att i förevarande mål slutgiltigt klargöra om utformningen av det rättsliga skyddet i Slovakien eller tillämpningen av detta i förevarande fall är förenligt med effektivitetsprincipen. Begäran om förhandsavgörande ger emellertid anledning att ifrågasätta detta. Högsta domstolen har nämligen visat att det finns stöd för ett hemligt samförstånd mellan Ekologická skládka och de behöriga myndigheterna:

149. Unionin tuomioistuimella ei ole riittäviä tietoja, jotta se voisi selvittää käsiteltävässä asiassa tyhjentävästi, onko oikeussuoja Slovakiassa tai sen soveltaminen käsiteltävässä asiassa kyseessä olevissa menettelyissä tehokkuusperiaatteen mukaista. Ennakkoratkaisupyynnön perusteella sitä voidaan kuitenkin epäillä. Korkeimman oikeuden esittämistä tiedoista löytyy nimittäin viitteitä Ekologická skládkan ja toimivaltaisten viranomaisten salaisesta yhteistyöstä:

– Det har uppenbarligen anförts att direktören för den myndighet som fattade lokaliseringsbeslutet själv är ägare till mark inom projektområdet och tillsammans med sina syskon var ledamot i Ekologická skládkas styrelse.(57)

– Sijaintipaikkapäätöksen tehneen viraston johtaja omisti aiemmin ilmeisesti itse hankealueella olleita alueita ja oli sisariensa kanssa Ekologická skládkan hallituksen jäsen.(57)

– Križan m.fl. uteslöts ur lokaliseringsförfarandet, eftersom deras rättigheter ännu inte berördes direkt. I förfarandet för integrerat tillstånd gjordes emellertid gällande att lokaliseringsbeslutet var bindande för dem.(58)

– Križan ym. suljettiin sijaintia koskevan menettelyn ulkopuolelle sillä perusteella, ettei menettelyn tässä vaiheessa ollut vielä kyse välittömästi heidän eduistaan, mutta yhtenäisessä lupamenettelyssä sijaintipaikkapäätös esitettiin heille sitovana.(58)

– I förfarandet för integrerat tillstånd i första instans hemlighölls lokaliseringsbeslutet utan uppenbar anledning.(59)

– Yhtenäistä lupamenettelyä ensimmäisessä asteessa käsiteltäessä sijaintipaikkapäätös oli salainen ilman selvää syytä.(59)

150. Det ankommer på de nationella domstolarna att göra en konkret prövning av dessa omständigheter som vid tveksamheter kan vara av användning för begäran om förhandsavgörande för att erhålla mer precis information om tillämpningen av effektivitetsprincipen i vissa situationer.

150. Näiden tosiseikkojen konkreettinen tutkiminen kuuluu kansallisille tuomioistuimille, jotka voivat epäselvissä tapauksissa käyttää ennakkoratkaisumenettelyä saadakseen tarkempia tietoja tehokkuusperiaatteen soveltamisesta tietyissä tilanteissa.

151. Sammanfattningsvis kan fastställas att det är förenligt med unionsrätten att ur ett domstolsförfarande om prövning av det integrerade tillståndet för uppförande av en deponi utesluta prövningen av eventuella brister i en tidigare miljökonsekvensbedömning och inleda ett särskilt rättsligt förfarande om denna frikoppling av det rättsliga skyddet inte medför att det i praktiken blir omöjligt eller orimligt svårt att få till stånd en domstolsprövning av det integrerade tillståndet. Om utformningen av det rättsliga skyddet eller dess användning inte uppfyller dessa krav så krävs för att de berörda direktiven ska ha ändamålsenlig verkan att oegentligheterna vid genomförandet av de tidigare etapperna prövas inom ramen för en tvist avseende senare etapper i förfarandet.

151. Yhteenvetona on todettava, että on unionin oikeuden mukaista sulkea ennakkoon tehdyn ympäristövaikutusten arvioinnin mahdollisten puutteiden tutkiminen kaatopaikan yhtenäisen perustamisluvan tutkimista koskevan tuomioistuinmenettelyn ulkopuolelle ja varata sille erillinen oikeussuojamenettely, kunhan tämä oikeussuojan pilkkominen ei aiheuta sitä, että yhtenäisen luvan saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa. Jos oikeussuoja tai sen soveltaminen ei ole näiden vaatimusten mukaista, kyseisten direktiivien tehokas vaikutus edellyttää, että menettelyn myöhempiä vaiheita koskevan asian yhteydessä tutkitaan aiempien vaiheiden toteutuksen yhteydessä tehdyt virheet.

3. Prövning av vissa rättsfrågor ex officio

3. Tiettyjen oikeuskysymysten ottaminen huomioon viran puolesta

152. En prövning av eventuella brister i miljökonsekvensbedömningen i målet vid den nationella domstolen skulle emellertid kunna utgöra hinder mot en andra slutsats av författningsdomstolen. Denna kritiserade nämligen även att de berörda parterna inte hade ifrågasatt giltigheten av miljökonsekvensbedömningen. Högsta domstolen dömde därför utöver yrkandena ( ultra petita ) och överskred därigenom sina befogenheter. Högsta domstolen vill av det skälet få klarhet i huruvida den enligt unionsrätten kan pröva denna fråga ex officio.

152. Ympäristövaikutusten arvioinnin mahdollisten puutteiden tutkimisen esteenä voisi pääasiassa olla perustuslakituomioistuimen toinen toteamus. Se moitti nimittäin sitä, etteivät asianosaiset olleet kyseenalaistaneet ympäristövaikutusten arvioinnin pätevyyttä. Sen vuoksi korkein oikeus oli tehnyt päätöksen ultra petita ja ylittänyt samalla toimivaltansa. Tästä syystä korkein oikeus tiedustelee, voiko se unionin oikeuden mukaan ottaa kysymyksen huomioon viran puolesta.

153. Även i detta avseende gäller i princip i brist på tillämpliga unionsrättsliga bestämmelser principen om medlemsstaternas processuella autonomi, som emellertid ska utövas med iakttagande av likvärdighets- och effektivitetsprinciperna.(60)

153. Koska unionin oikeudessa ei ole annettu asiaa koskevia säännöksiä, noudatetaan tässäkin lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden menettelyllistä itsemääräämisoikeutta, jota on kuitenkin harjoitettava vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita noudattaen.(60)

154. Av begäran om förhandsavgörandet framgår inte huruvida frågor avseende den nationella lagstiftningen kan prövas ex officio. Det saknas därför stöd för att göra en prövning av om likvärdighetsprincipen innebär att brister i miljökonsekvensbedömningen ska prövas ex officio. Förevarande fall skiljer sig i detta avseende från domen i målet van der Weerd där frågan uppkom huruvida de aktuella unionsrättsliga bestämmelserna var förenliga med nationella bestämmelser rörande ordre public som enligt den nederländska lagstiftningen fick prövas ex officio.(61)

154. Ennakkoratkaisupyyntö ei sisällä viitteitä siitä, missä määrin kansallisen oikeuden kysymyksiä voidaan ottaa huomioon viran puolesta. Sen vuoksi sen tutkimiselle ei löydy lähtökohtaa, velvoittaako vastaavuusperiaate ottamaan ympäristövaikutusten arvioinnin puutteet huomioon viran puolesta. Käsiteltävä asia eroaa tässä suhteessa yhdistetyissä asioissa van der Weerd ym. annetussa tuomiossa kyseessä olleesta tilanteesta, jossa nousi esiin kysymys siitä, vastasivatko kyseiset unionin oikeuden säännökset yleistä järjestystä (ordre public) koskevia kansallisia säännöksiä, joita Alankomaiden lainsäädännön mukaan voitiin ottaa huomioon viran puolesta.(61)

155. Med avseende på effektivitetsprincipen ska varje fall, då frågan om en nationell processuell regel leder till att tillämpningen av unionsrätten blir omöjlig eller orimligt svår uppkommer, analyseras med beaktande av bestämmelsens ställning i förhållande till hela förfarandet, dess förlopp och särdrag, inför de olika nationella instanserna. Ur denna synvinkel finns det anledning att i förekommande fall även beakta de principer som det nationella rättssystemet bygger på, som till exempel skyddet för rätten till försvar, principen om rättssäkerhet och principen om förfarandets tillfredsställande handläggning.(62) Det är fråga om enskilda bedömningar vari hänsyn tagits till hela det faktiska och juridiska sammanhanget i varje enskilt fall. Dessa avgöranden kan inte överföras automatiskt till andra områden än dem som avgörandena avsåg.(63)

155. Tehokkuusperiaatteen soveltamiseksi sellaisia tapauksia, joissa on kyse siitä, tekeekö kansallinen menettelysääntö unionin oikeuden soveltamisen mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi, on tarkasteltava ottaen huomioon tämän menettelysäännön merkitys koko oikeudenkäynnin, sen kulun ja sen erityispiirteiden kannalta eri kansallisissa elimissä. Tämän osalta on otettava tarvittaessa huomioon kansallisen oikeussuojajärjestelmän perustana olevat periaatteet, joita ovat muun muassa puolustautumisoikeuksien suojaaminen, oikeusvarmuuden periaate sekä oikeudenkäyntimenettelyn moitteeton kulku.(62) On kyse yksittäistapauksissa tehdyistä arvioinneista, jotka on tehty huomioimalla kaikki kullekin asialle ominaiset, tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat asiayhteydet ja joita ei voida automaattisesti soveltaa muilla aloilla.(63)

156. Nationella bestämmelser enligt vilka nationella domstolar åläggs att inte ex officio pröva en grund som är hänförlig till det förhållandet att unionsrättsliga bestämmelser har överträtts, då prövningen av denna grund tvingar dem att åsidosätta den princip om passivitet som det åligger dem att beakta, genom att gå utöver tvistens ramar såsom dessa har angetts av parterna och genom att basera sig på andra fakta och omständigheter än dem på vilka den part som har intresse av att nämnda bestämmelser tillämpas har grundat sitt yrkande är i princip förenliga med effektivitetsprincipen.(64)

156. Sellaiset kansalliset säännökset ovat lähtökohtaisesti tehokkuusperiaatteen mukaisia, jotka estävät kansallista tuomioistuinta ottamasta viran puolesta huomioon unionin oikeussääntöjen rikkomista koskevaa perustetta, jos tuomioistuimen olisi tutkiakseen tällaisen perusteen luovuttava sille lähtökohtaisesti kuuluvasta passiivisesta asemasta, koska sen pitäisi ylittää asianosaisten rajaaman riita-asian kohde ja nojautua muihin tosiseikkoihin ja olosuhteisiin kuin niihin, joihin asianosainen, jonka edun mukaista on soveltaa sanottuja oikeussääntöjä, on perustanut vaatimuksensa.(64)

157. En sådan begränsning av den nationella domstolens behörighet kan motiveras med hänsyn till principen om att initiativet till en process tillkommer parterna och att domstolen följaktligen endast kan handla ex officio i undantagsfall, på grund av allmänintresset. Genom denna princip skyddas rätten till försvar och säkerställs förfarandets riktiga förlopp i synnerhet genom att man undviker att förfarandet försenas till följd av bedömningen av de nya grunderna.(65)

157. Tällainen kansallisen tuomioistuimen toimivallan rajoitus voi perustua periaatteeseen, jonka mukaan aloitteen tekeminen oikeudenkäynnissä on asianosaisten tehtävä, eikä tuomioistuin näin ollen voi toimia viran puolesta kuin poikkeuksellisissa tilanteissa yleisen edun sitä edellyttäessä. Tällä periaatteella suojataan puolustautumisoikeuksia ja turvataan menettelyn moitteeton kulku erityisesti välttämällä uusien perusteiden harkintaan liittyvät viiveet.(65)

158. Dessa anmärkningar har gjort sig gällande i förfaranden rörande integrering i statliga obligatoriska försäkringssystem(66) och bevisning av en djursjukdom på vilken åtgärder som är oförmånliga för det berörda jordbruket grundar sig.(67)

158. Nämä näkemykset esitettiin menettelyissä, jotka koskivat liittämistä pakolliseen valtiolliseen vakuutusjärjestelmään(66) tai sellaisen eläintaudin todistamista, johon eräässä asiassa kyseessä ollutta maatilaa koskevat toimenpiteet perustuivat.(67)

159. Det viktigaste fallet i vilket nationella domstolar ändock är skyldiga att pröva en unionsrättslig fråga ex officio avser däremot artikel 6.1 i direktivet om oskäliga villkor i konsumentavtal.(68) Med hänsyn till att konsumenter befinner sig i underläge i förhållande till sina avtalsparter föreskrivs i denna bestämmelse att ett oskäligt avtalsvillkor inte är bindande för en konsument. Såsom framgår av rättspraxis utgör lagrummet en tvingande bestämmelse som har till syfte att ersätta den formella jämvikt mellan avtalsparternas rättigheter och skyldigheter som följer av avtalet med en verklig jämvikt, så att parterna blir jämbördiga. Domstolen har i syfte att säkerställa deras effektivitet slagit fast att de nationella domstolarna har en skyldighet att ex officio pröva huruvida ett avtalsvillkor är oskäligt.(69)

159. Tärkein tapaus, jolloin kansalliset tuomioistuimet ovat silti velvollisia ottamaan unionin oikeutta koskevan kysymyksen huomioon viran puolesta, koskee kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 6 artiklan 1 kohtaa.(68) Kuluttajan heikompi asema toiseen sopimuspuoleen verrattuna huomioon ottaen kyseisessä säännöksessä säädetään, etteivät kohtuuttomat ehdot sido kuluttajia. Kuten oikeuskäytännöstä käy ilmi, kyseessä on pakottava säännös, jolla pyritään korvaamaan muodollinen tasapaino, joka sopimuksessa perustetaan sopimuspuolten oikeuksien ja velvollisuuksien välille, todellisella tasapainolla, jolla voidaan palauttaa sopimuspuolten välinen yhdenvertaisuus. Säännöksen tehokkuuden takaamiseksi unionin tuomioistuin on katsonut, että kansallisilla tuomioistuimilla on velvollisuus viran puolesta tutkia sopimusehdon kohtuuttomuus.(69)

160. Det finns även ett behov av att skydda miljön och ett väsentligt allmänintresse av att den miljökonsekvensbedömning som föreskrivs i unionsrätten genomförs på ett korrekt sätt.

160. Ympäristökin tarvitsee suojelua, ja siihen liittyy huomattava yleinen etu, että unionin oikeuden mukainen ympäristövaikutusten arviointi toteutetaan asianmukaisesti.

161. MKB-direktivet innehåller emellertid inte några bestämmelser som är jämförbara med dem i artikel 6.1 i direktivet om oskäliga villkor i konsumentavtal vad gäller följderna av brister i en miljökonsekvensbedömning för giltigheten av tillstånd. Det föreskrivs framför allt inte att ett tillstånd är ogiltigt vid brister i miljökonsekvensbedömningen.

161. YVA-direktiivi ei kuitenkaan sisällä kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 6 artiklan 1 kohdan kaltaista säännöstä ympäristövaikutusten arvioinnin puutteiden seurauksista lupien voimassaololle. Siinä ei varsinkaan säädetä, että lupa olisi pätemätön ympäristövaikutusten arvioinnin puutteiden vuoksi.

162. I förevarande fall saknar det betydelse huruvida den omständigheten att man fullständigt avstått från en i unionsrätten föreskriven miljökonsekvensbedömning eventuellt ska prövas ex officio. En sådan prövning utgör en viktig grund för formuleringen av invändningar som framförs mot ett projekt av miljörättsliga skäl.

162. Tässä voidaan jättää käsittelemättä, pitääkö unionin oikeuden mukaisen ympäristövaikutusten arvioinnin täydellinen laiminlyönti mahdollisesti ottaa huomioon viran puolesta. Arviointi on sentään tärkeä perusta hankkeita vastaan esitettyjen ympäristölainsäädännöllisesti perusteltujen väitteiden muotoilulle.

163. Jag anser emellertid inte att det krävs att man i varje fall prövar de tvivel som gjorts gällande vad gäller aktualiteten av en miljökonsekvensbedömning ex officio. När en miljökonsekvensbedömning föreligger så ska denna ge eventuella sökanden tillräckligt mycket information för att dessa ska kunna göra gällande eventuella luckor i prövningen. Sådana brister kan även relativt lätt uppkomma med tiden eller förändringar i de yttre omständigheterna utan att de nödvändigtvis leder till ytterligare betydande miljöpåverkan. En kompletterande prövning krävs slutligen redan när en sådan kompletterande inverkan kan inträffa. Om domstolar skulle vara skyldiga att pröva aktualiteten av miljökonsekvensbedömningen ex officio så skulle allvarliga tvister kunna uppkomma utan att en motsvarande fördel skulle kunna förväntas för miljön. Av det skälet har allmänintresset av att en aktuell miljökonsekvensbedömning inte beaktas en sådan betydelse att en prövning ex officio skulle vara motiverad. Det räcker i stället att enbart pröva sådana tvivel på grundval av invändningar som framförts uttryckligen.

163. Mielestäni ei ole tarpeen aina ottaa viran puolesta huomioon ympäristövaikutusten arvioinnin ajankohtaisuutta koskevia epäilyksiä. Jos ympäristövaikutusten arviointi on tehty, sen pitäisi tarjota mahdollisille kantajille riittävästi tukea arvioinnin mahdollisten puutteiden riitauttamiseen. Puutteita voi syntyä suhteellisen helposti myös ajan kuluessa tai ulkoisten olosuhteiden muuttuessa, eivätkä ne välttämättä johda merkittäviin ympäristövaikutuksiin. Täydentävä arviointi on silti tarpeen, jos lisävaikutukset ovat mahdollisia. Jos tuomioistuinten olisi otettava ympäristövaikutusten ajankohtaisuus huomioon viran puolesta, syntyisi vakavia oikeudenkäyntimenettelyyn liittyviä riskejä, vaikka ympäristön kannalta ei välttämättä olisi odotettavissa vastaavaa hyötyä. Sen vuoksi ajankohtaisen ympäristövaikutusten arvioinnin huomioon ottamiseen liittyvällä yleisellä edulla ei ole sellaista painoarvoa, joka oikeuttaisi viran puolesta tutkimisen. Pikemminkin riittää, että epäilykset otetaan huomioon ainoastaan nimenomaisten väitteiden perusteella.

164. En annan avvägning kan göras med avseende på andra miljörättsliga aspekter. Enligt den argumentation som Križan m.fl. framfört ligger det nära till hands att pröva om den gamla avfallsdeponin i Pezinok bedrivs i enlighet med artikel 14 i deponeringsdirektivet.(70) Den sätts i förbindelse med betydande hälsorisker. Det framgår emellertid inte att målet vid den nationella domstolen avser driften av den gamla deponin.

164. Muihin ympäristölainsäädännöllisiin näkökohtiin perustuva pohdiskelu saattaisi johtaa toisiin tuloksiin. Križanin ym. väitteiden perusteella olisi loogista tutkia, onko Pezinokin vanhan kaatopaikan toiminta ollut kaatopaikkadirektiivin 14 artiklan mukaista.(70) Siihen liitetään merkittäviä terveysriskejä. Ei ole kuitenkaan viitteitä siitä, että vanhan kaatopaikan toiminta olisi pääasian kohteena.

165. Vad gäller den nya deponin har högsta domstolen inte uppgett att den har bedrivits i strid med de tekniska standarder som ska tillämpas. Den kan till och med medföra en förbättring av miljöskyddet i förhållande till den fortsatta driften av den gamla deponin.

165. Uudesta kaatopaikasta korkein oikeus toteaa, ettei sen toiminnan voida todeta olevan sovellettavien teknisten standardien vastaista. Vanhan kaatopaikan toiminnan jatkamiseen verrattuna sen toiminta voisi näin ollen jopa edistää ympäristön suojelua.

166. Det finns enligt min mening således inga miljömässiga skäl av allmänintresse att ålägga högsta domstolen att i strid med de nationella bestämmelserna ex officio pröva eventuella tvivel vad gäller aktualiteten av miljökonsekvensbedömningen.

166. Edellä esitetyn perusteella en näe mitään erityisesti union ympäristölainsäädäntöön perustuvia yleiseen etuun liittyviä syitä, joiden perusteella korkein oikeus pitäisi velvoittaa kansallisten säännösten vastaisesti ottamaan viran puolesta huomioon ympäristövaikutusten arvioinnin ajankohtaisuutta koskevat epäilykset.

167. Unionsrättsliga rättsfrågor måste emellertid på grund av effektivitetsprincipen också prövas ex officio om parterna inte hade möjlighet att vid den nationella domstolen göra gällande en grund som baseras på de aktuella bestämmelserna.(71)

167. Myös unionin oikeuteen liittyvät oikeudelliset kysymykset on kuitenkin otettava tehokkuusperiaatteen mukaisesti huomioon viran puolesta, kun asianosaisille ei anneta tosiasiallista mahdollisuutta vedota kyseisiin säännöksiin pohjautuvaan perusteeseen kansallisessa tuomioistuimessa.(71)

168. Om man på grundval av det stöd som framförts av högsta domstolen för att det föreligger en hemlig samverkan mellan Ekologická Skládka och godkännandemyndigheten(72) kan dra slutsatsen att effektivitetsprincipen har åsidosatts ska man även utgå från att Križan m.fl. inte hade möjlighet att vid de nationella domstolarna göra gällande att miljökonsekvensbedömningen inte var aktuell. I det fallet skulle högsta domstolen vara skyldig att pröva denna fråga ex officio.

168. Jos korkeimman oikeuden esittämien Ekologická Skládkan ja lupaviranomaisten(72) välistä salaista yhteistyötä koskevien viitteiden perusteella kävisi ilmi, että tehokkuusperiaatetta on todella loukattu, lähtökohtana olisi, ettei Križanilla ym. tosiasiallisesti ollut mahdollisuutta vedota ympäristövaikutusten arvioinnin ilmeiseen puuttuvaan ajankohtaisuuteen kansallisissa tuomioistuimissa. Tässä tapauksessa korkein oikeus olisi velvollinen ottamaan tämän kysymyksen huomioon viran puolesta.

4. Slutsats vad gäller den tredje frågan

4. Kolmannen kysymyksen vastaus

169. Den tredje frågan ska alltså besvaras på följande sätt:

169. Kolmanteen kysymykseen on siis vastattava seuraavasti:

Om MKB-direktivet är tillämpligt i tiden ( ratione temporis ) kan en tidigare bedömning av miljöpåverkan av ett projekt ligga till grund för dess tillstånd, om den vid tidpunkten för godkännandet ger en korrekt bild av den huvudsakliga miljöpåverkan som projektet kan antas medföra. Undersökningen om miljöförhållandena eller projektet har förändrats i sådan utsträckning att en annan betydande negativ miljöpåverkan kan uppkomma kräver inte ett deltagande från allmänhetens sida.

Kun YVA-direktiiviä voidaan soveltaa ajallisesti, hankkeen aiemmin tehty ympäristövaikutusten arviointi voi olla perustana luvan myöntämiselle hankkeelle, jos siinä kuvataan paikkansa pitävästi hankkeen mahdolliset merkittävät ympäristövaikutukset luvan myöntämisajankohtana. Sen tutkimiseen, ovatko ympäristöolosuhteet tai hanke muuttuneet sittemmin niin paljon, että muut merkittävät haitalliset ympäristövaikutukset ovat mahdollisia, ei tarvita välttämättä yleisön osallistumista.

Det är förenligt med unionsrätten att ur ett domstolsförfarande om prövning av det integrerade tillståndet för uppförande av en deponi utesluta prövningen av aktualiteten av en tidigare miljökonsekvensbedömning och inleda ett särskilt rättsligt förfarande om denna frikoppling av det rättsliga skyddet inte medför att det i praktiken blir omöjligt eller orimligt svårt att med avseende på miljökonsekvensbedömningen pröva det integrerade tillståndet i domstol. Om utformningen av det rättsliga skyddet eller dess användning inte uppfyller dessa krav så krävs för att de berörda direktiven ska ha ändamålsenlig verkan att oegentligheterna vid genomförandet av de tidigare etapperna prövas inom ramen för en tvist avseende senare etapper i förfarandet.

On unionin oikeuden mukaista sulkea ennakkoon tehdyn ympäristövaikutusten arvioinnin ajankohtaisuuden tutkiminen kaatopaikan yhtenäisen perustamisluvan tutkimista koskevan tuomioistuinmenettelyn ulkopuolelle ja varata sille erillinen oikeussuojamenettely, kunhan tämä oikeussuojan pilkkominen ei aiheuta sitä, että yhtenäisen luvan saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi ympäristövaikutusten arvioinnin osalta on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa. Jos oikeussuojasääntely tai sen soveltaminen ei ole näiden vaatimusten mukaista, kyseisten direktiivien tehokas vaikutus edellyttää, että menettelyn myöhempiä vaiheita koskevan asian yhteydessä tutkitaan aiempien vaiheiden toteutuksen yhteydessä tehdyt virheet.

De nationella domstolarna måste ex officio pröva frågan om en miljökonsekvensbedömning är aktuell om de berörda parterna inte hade möjlighet att göra gällande denna fråga vid de nationella domstolarna. Så kan framför allt antas vara fallet när utformningen av det rättsliga skyddet eller dess användning inte uppfyller de krav som följer av effektivitetsprincipen.

Kansalliset tuomioistuimet ovat velvollisia ottamaan ympäristövaikutusten arvioinnin ajankohtaisuutta koskevan kysymyksen huomioon viran puolesta, jos asianosaisilla ei ole tosiasiallisesti ollut mahdollisuutta vedota tähän kysymykseen kansallisissa tuomioistuimissa. Näin on oletettava erityisesti, jos oikeussuojasääntely tai sen soveltaminen ei ole tehokkuusperiaatteen vaatimusten mukaista.

D – Den fjärde tolkningsfrågan – Interimistiska åtgärder

D Neljäs kysymys – väliaikainen oikeussuoja

170. Genom den fjärde tolkningsfrågan vill högsta domstolen få klarhet i huruvida det rättsskydd som allmänheten har enligt IPPC-direktivet och MKB-direktivet omfattar möjligheten att hos förvaltningsmyndighet eller domstol begära interimistiska åtgärder i enlighet med nationell rätt (exempelvis ett beslut om inhibition av ett samordnat beslut) som gör det möjligt att interimistiskt, det vill säga fram till dess att saken slutligt avgörs, avbryta uppförandet av den planerade anläggningen.

170. Neljännellä kysymyksellään korkein oikeus tiedustelee, sisältyykö yleisön oikeussuojaan IPPC-direktiivin ja YVA-direktiivin mukaan mahdollisuus vaatia kansallisen lainsäädännön mukaisen väliaikaisen hallinto-oikeudellisen tai tuomioistuimen määräämän toimenpiteen (esim. yhtenäistetyn päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan päätöksen) käyttöönottoa, joka mahdollistaisi suunnitellun laitoksen rakentamisen lykkäämisen tilapäisesti – toisin sanoen pääasiassa annettavaan ratkaisuun saakka.

171. Visserligen föreskrivs varken i IPPC-direktivet eller i MKB-direktivet interimistiska åtgärder. Enligt fast rättspraxis måste emellertid en domstol som handlägger en tvist som ska avgöras utifrån unionsrätten kunna bevilja interimistiska åtgärder för att säkerställa den fulla verkan av det senare domstolsavgörandet avseende förekomsten av de rättigheter som gjorts gällande på grundval av unionsrätten.(73)

171. IPPC-direktiivissä ja YVA-direktiivissä ei tosin säädetä turvaamistoimista, mutta vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvaa oikeudenkäyntiasiaa käsittelevän kansallisen tuomioistuimen on voitava määrätä turvaamistoimista tuomioistuimen sellaisen myöhemmän ratkaisun täyden tehokkuuden turvaamiseksi, joka koskee unionin oikeuteen perustuvien oikeuksien olemassaoloa.(73)

172. Denna skyldighet ger uttryck för den rätt till effektiva rättsmedel som föreskrivs i artikel 47 i Europeiska unionens stadga om de grundläggande rättigheterna som medlemsstaterna ska säkerställa enligt artikel 19.1 andra meningen FEU.

172. Tämä velvoite kuvastaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaan kirjattua oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, joka jäsenvaltioiden on SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan taattava.

173. Dessutom krävs även enligt artikel 9.4 i Århuskonventionen som ska beaktas vid tolkningen av IPPC-direktivet och MKB-direktivet(74) att rättsmedel enligt dessa direktiv ska möjliggöra lämpliga interimistiska åtgärder.

173. Myös Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 4 kappale edellyttää, että IPPC-direktiiviä ja YVA-direktiiviä tulkittaessa on otettava huomioon,(74) että näiden direktiivien mukaisen oikeussuojan on mahdollistettava asianmukaiset turvaamistoimet.

174. Av begäran om förhandsavgörande framgår även att högsta domstolen har ifrågasatt huruvida den part som berörs av en interimistisk åtgärd måste höras innan åtgärden vidtas.

174. Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi myös korkeimman oikeuden epätietoisuus sen suhteen, onko turvaamistoimen kohteena olevaa asianosaista kuultava ennen toimen määräämistä.

175. Således ska principen om ett rättvist förfarande som omfattar rätten att yttra sig beaktas.(75) Rätten att yttra sig kan visserligen anta olika konkreta former beroende på hur skyndsamt ett avgörande måste meddelas, men alla inskränkningar av utövandet av denna rätt ska vara vederbörligen motiverade och omgärdade av processrättsliga skyddsregler som ger de personer som berörs en faktisk möjlighet att bestrida de åtgärder som vidtagits skyndsamt.(76)

175. Tässä yhteydessä on otettava huomioon oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaate, johon sisältyy oikeus tulla kuulluksi.(75) Vaikka oikeutta tulla kuulluksi koskevat konkreettiset yksityiskohtaiset säännöt voivat vaihdella sen mukaan, kuinka kiireellisesti asia on ratkaistava, kaikki tämän oikeuden käyttämistä koskevat rajoitukset on perusteltava asianmukaisesti, ja niihin on liitettävä menettelylliset takeet, joilla niille, joita tällainen menettely koskee, taataan mahdollisuus tosiasiallisesti riitauttaa kiireellisesti toteutetut toimenpiteet.(76)

176. En domstol kan därför då interimistiska åtgärder är särskilt brådskande inledningsvis avstå från att höra samtliga parter.(77) Parterna ska emellertid höras så snabbt som möjligt,(78) eller så måste domstolen i vart fall ge möjlighet att överklaga åtgärden enligt ett påskyndat förfarande som ger alla parter möjlighet att yttra sig.

176. Edellä esitetyn vuoksi tuomioistuin voi väliaikaisen toimenpiteen erityisen kiireellisyyden vuoksi luopua asianosaisten kuulemisesta toistaiseksi,(77) mutta sen on joko korvattava laiminlyönti mahdollisimman pian(78) tai annettava ainakin mahdollisuus riitauttaa toimenpide nopeutetussa menettelyssä muutoksenhakukeinolla, joka tarjoaa kaikille asianosaisille tilaisuuden esittää lausuntonsa.

177. Den fjärde frågan ska således besvaras så att allmänhetens rättsskydd enligt IPPC-direktivet och MKB-direktivet omfattar möjligheten att hos förvaltningsmyndighet eller domstol begära interimistiska åtgärder i enlighet med nationell rätt som gör det möjligt att interimistiskt avbryta uppförandet av den planerade anläggningen. I särskilt brådskande fall kan domstolen avstå från att höra parterna om dessa har möjlighet att så snabbt som möjligt begära att den interimistiska åtgärden prövas.

177. Neljänteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että IPPC-direktiivin ja YVA-direktiivin mukaan yleisön oikeussuoja sisältää mahdollisuuden määrätä kansallisen lainsäädännön mukaisesta väliaikaisesta hallinnollisesta tai oikeudellisesta toimenpiteestä, joka mahdollistaa suunnitellun laitoksen rakentamisen lykkäämisen tilapäisesti. Erityisen kiireellisissä tapauksissa voidaan luopua asianosaisten kuulemisesta, jos heillä on mahdollisuus riitauttaa päätös mahdollisimman pian.

E – Den femte frågan – Omfattningen av äganderätten

E Viides kysymys – omaisuudensuojan laajuus

178. Högsta domstolen vill genom den femte frågan få klarhet i huruvida en ogiltigförklaring av ett slutligt tillstånd att driva en ny anläggning som beaktar villkoren i IPPC-direktivet, MKB-direktivet eller artikel 9.2 och 9.4 i Århuskonventionen kan innebära en otillåten kränkning av äganderätten hos den person som ska driva anläggningen. Den vill framför allt få klarhet i vilken avvägning som ska göras mellan allmänintresset avseende miljöskydd och den enskildes rätt till skydd för sin egendom, när denna äganderätt (och särskilt rätten att nyttja egendomen) ofrånkomligen medför eller med nödvändighet kommer att förenas med ingrepp i miljön.

178. Viidennellä kysymyksellään korkein oikeus tiedustelee, voidaanko IPPC-direktiivin, YVA-direktiivin tai Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 2 ja 4 kappaleen mukaiset ehdot toteuttavalla tuomioistuimen ratkaisulla, jolla kumotaan hakijan uutta laitosta koskeva lopullinen ympäristölupa, loukata lainvastaisesti kaatopaikkatoiminnan harjoittajan omaisuudensuojaa. Erityisesti on kyse siitä, miten ympäristönsuojelua koskeva yleinen etu tulee tasapainoisesti suhteuttaa yksityiseen omaisuudensuojaa koskevaan oikeuteen, jos tällaisen oikeuden (erityisesti käyttöoikeuden) sisältö johtaa väistämättä unionin oikeudessa suojattuun ympäristöön kohdistuvaan vaikutukseen tai jos tällainen vaikutus liittyy siihen väistämättä.

179. Rätten till egendom fastställs i artikel 17 i stadgan om de grundläggande rättigheterna och dessförinnan i domstolens fasta rättspraxis. Det är emellertid möjligt att inskränka äganderätten under förutsättning att dessa inskränkningar verkligen tillgodoser ett syfte av allmänintresse som eftersträvas av unionen och att de, i förhållande till det eftersträvade syftet, inte utgör ett orimligt och icke godtagbart ingripande som påverkar själva kärnan i den sålunda garanterade rättigheten.(79)

179. Omaisuudensuoja tunnustetaan perusoikeuskirjan 17 artiklassa ja on tunnustettu jo aiemmin unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä. Omaisuudensuojaa voidaan rajoittaa, kunhan rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia unionin tavoitteita eikä niillä puututa perusoikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojattujen oikeuksien keskeistä sisältöä.(79)

180. I målet vid den nationella domstolen berörs två olika aspekter av äganderätten. För det första äganderätten till den mark som är avsedd för avfallsdeponin vars användning begränsas av kravet på tillstånd, för det andra den rättighet som eventuellt uppkommer till följd av tillståndet att uppföra och driva en avfallsdeponi på marken.

180. Pääasia koskee kahta omaisuudensuojaan liittyvää näkökohtaa. Ensinnäkin kaatopaikalle varattuun alueeseen kohdistuvaa omaisuudensuojaa, sillä alueeseen kohdistuvaa käyttöoikeutta rajoitetaan luvanvaraisuuden avulla, toiseksi luvan myöntämisen yhteydessä mahdollisesti annettua oikeutta perustaa alueelle kaatopaikka ja harjoittaa kaatopaikkatoimintaa.

181. Rätten att uppföra och driva en deponi kan emellertid först betraktas som en äganderätt när tillståndet inte längre kan angripas. Dessförinnan rör det sig nämligen enbart om en möjlighet att få uppföra och driva en deponi. Enbart möjligheter kommer emellertid inte i åtnjutande av ett äganderättsligt skydd,(80) i vart fall när förverkligandet av dessa är omtvistat. (81)

181. Oikeus kaatopaikan perustamiseen ja kaatopaikkatoimintaan voi kuitenkin kuulua omaisuudensuojan piiriin vasta, kun myönnettyä lupaa ei voi enää riitauttaa. Sitä ennen on nimittäin kyse ainoastaan mahdollisuudesta saada perustaa kaatopaikka ja harjoittaa kaatopaikkatoimintaa. Pelkät mahdollisuudet eivät kuitenkaan kuulu omaisuudensuojan piiriin,(80) ainakaan, jos niiden toteutus on riidanalaista.(81)

182. Kravet på tillstånd för avfallsdeponier avser emellertid enbart användning av egendom på berörda områden.

182. Kaatopaikan luvanvaraisuus rajoittaa sitä vastoin kyseisten alueiden käyttöoikeutta.

183. På grund av detta krav måste flera administrativa förfaranden genomföras före den avsedda användningen. Härvid ska genom MKB-direktivet säkerställas att all betydande påverkan av projektet på miljön fastställs och beaktas i beslutet. Syftet med IPPC-direktivet är att minimera anläggningens miljöpåverkan. Båda direktiven ger dessutom möjlighet att få den materiella eller formella giltigheten av ett beslut prövad i domstol.

183. Luvanvaraisuuden vuoksi ennen aiottua käyttöä on toteutettava useita hallintomenettelyjä. YVA-direktiivin on tarkoitus varmistaa, että kaikki hankkeen merkittävät ympäristöön kohdistuvat vaikutukset tunnistetaan ja otetaan huomioon päätöksessä. IPPC-direktiivin tavoitteena on laitoksen ympäristövaikutusten minimointi. Molemmat direktiivit antavat lisäksi laajat mahdollisuudet riitauttaa päätösten asiasisältö taikka niihin liittyvien menettelyjen laillisuus.

184. Det är möjligt att vissa projekt på grund av dessa bestämmelser överhuvudtaget inte kan genomföras och andra i vart fall försenas eller begränsas vad gäller deras utformning.

184. On mahdollista, ettei tiettyjä hankkeita voida lainkaan toteuttaa näiden säännöstöjen vuoksi ja toiset ainakin viivästyvät tai niitä rajoitetaan.

185. Dessa begränsningar av äganderätten kan emellertid i princip motiveras av allmänintresset av en hög skyddsnivå för miljön(82) som enligt artikel 191 FEUF och artikel 37 i stadgan för de grundläggande rättigheterna är ett av unionens mål.(83)

185. Omaisuudensuojan rajoitukset voidaan kuitenkin lähtökohtaisesti perustella yleisellä edulla, joka liittyy ympäristönsuojelun korkeaan tasoon,(82) joka SEUT 191 artiklan ja perusoikeuskirjan 37 artiklan mukaan on unionin tavoitteena.(83)

186. Det är av det skälet förenligt med den grundläggande rätten till egendom att förbjuda en användning av mark som innebär en orimlig menlig inverkan på miljön. Det måste även vara tillåtet att göra en noggrann bedömning av projekt som allvarligt kan påverka miljön innan dessa får genomföras. Det framgår således inte att de krav som uppställts i MKB-direktivet, IPPC-direktivet eller Århuskonventionen är oproportionerliga.

186. Sen vuoksi on omaisuudensuojaa koskevan perusoikeuden mukaista kieltää maan sellainen käyttö, joka vaikuttaa kohtuuttomasti ympäristöön. Hankkeet, jotka voivat vaikuttaa kohtuuttomasti ympäristöön, on myös voitava tutkia huolellisesti, ennen kuin ne saadaan toteuttaa. YVA-direktiivin, IPPC-direktiivin tai Århusin yleissopimuksen vaatimukset eivät ilmeisesti ole tässä suhteessa kohtuuttomia.

187. Slutligen krävs enligt den grundläggande rätten till ett verksamt rättsligt skydd, artikel 47 i stadgan om grundläggande rättigheter, att det i domstol prövas huruvida de befogade bestämmelserna om miljöskydd iakttagits och att tillstånd vid utfärdandet av vilka dessa bestämmelser åsidosatts eventuellt upphävs.

187. Perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettu perusoikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin edellyttää, että ympäristönsuojeluun liittyvien oikeutettujen sääntöjen huomioon ottamista voidaan valvoa tuomioistuimessa ja että sellaiset luvat voidaan kumota, joita myönnettäessä ei ole noudatettu näitä sääntöjä.

188. Sammanfattningsvis kan fastställas att ett domstolsbeslut om att upphäva ett tillstånd för en ny anläggning med beaktande av villkoren i IPPC-direktivet, MKB-direktivet eller artikel 9.2 och 9.4 i Århuskonventionen inte innebär en otillåten kränkning av äganderätten hos den person som ska driva anläggningen.

188. Yhteenvetona on todettava, ettei IPPC-direktiivin, YVA-direktiivin tai Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 2 ja 4 kappaleen mukaiset ehdot täyttävällä tuomioistuimen ratkaisulla, jolla kumotaan uutta laitosta koskeva ympäristölupa, loukata lainvastaisesti kaatopaikkatoiminnan harjoittajan omaisuudensuojaa.

V – Förslag till avgörande

V Ratkaisuehdotus

189. Jag föreslår därför att domstolen meddelar följande dom:

189. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:

1. Artikel 267 FEUF innebär en skyldighet för den nationella domstol vars beslut om tolkningen av unionsrätten inte går att överklaga att vid tvivel vad gäller tillämpningen av unionsrätten i ett anhängiggjort mål även utan att de berörda parterna begärt detta på eget initiativ begära förhandsavgörande från Europeiska unionens domstol trots att den nationella författningsdomstolen redan avgjort tvisten och ålagt den förstnämnda domstolen att avgöra målet med beaktande av dess överväganden avseende den nationella konstitutionella rätten.

1) SEUT 267 artikla velvoittaa jäsenvaltion tuomioistuimen, jonka unionin oikeuden tulkintaa koskevaan ratkaisuun ei saa hakea muutosta, esittämään unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön viran puolesta myös ilman asianosaisten pyyntöä, jos sillä on unionin oikeuden soveltamiseen vireillä olevassa asiassa liittyviä epäilyksiä, vaikka jäsenvaltion perustuslakituomioi stuin olisi ratkaissut asian ja velvoittanut ensiksi mainitun tuomioistuimen antamaan ratkaisunsa sen perustuslakia koskevat päätelmät huomioon ottaen.

2. Allmänheten måste enligt artikel 15.1 och bilaga V i direktiv 2008/1/EG om samordnade åtgärder för att förebygga och begränsa föroreningar i förfarandet för integrerat tillstånd till en avfallsdeponi ges tillgång till ett beslut om lokalisering av dep onin som föregår förfarandet såvida inte vägande skäl utgör hinder mot denna delgivning, till exempel affärshemligheter. Om begäran om tillgång till denna handling inledningsvis avslås utan tillräcklig motivering så kan denna brist avhjälpas i ett senare skede enligt den nationella lagstiftningen i det administrativa förfarandet om allmänheten genom delgivning i ett senare skede försätts i den situation som den hade befunnit sig i om tillgång redan hade getts från början.

2) Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun direktiivin 2008/1/EY 15 artiklan 1 kohdan ja liitteen V mukaan tieto ennen kaatopaikan yhtenäistä lupamenettelyä tehdystä kaatopaikan sijaintipäätöksestä on annettava yleisön saataville, jollei tiedon saatavuuden esteenä ole pakottavia syitä, esimerkiksi liikesalaisuuksia. Jos asiakirjan saatavuus evätään aluksi ilman riittävää oikeutusta, puute voidaan korjata myöhemmin kansallisen lainsäädännön mukaisesti hallintomenettelyssä, kunhan yleisö saatetaan myöhemmän saatavuuden avulla tilanteeseen, jossa se olisi ollut, jos tiedot olisi annettu saataville jo alussa.

3. Om direktiv 85/337/EEG om bedömning av inverkan på miljön av vissa offentliga och privata projekt i dess lydelse enligt direktiv 2003/35/EG är tillämpligt i tiden ( ratione temporis ) kan en tidigare bedömning av miljöpåverkan av ett projekt ligga till grund för dess tillstånd om den vid tidpunkten för godkännandet ger en korrekt bild av den huvudsakliga miljöpåverkan som projektet kan antas medföra. Undersökningen av om miljöförhållandena eller projektet har förändrats i sådan utsträckning att en annan betydande negativ miljöpåverkan kan uppkomma kräver inte ett deltagande från allmänhetens sida.

3) Kun tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annettua direktiiviä 85/337/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35/EY, voidaan soveltaa ajallisesti, hankkeen aiemmin tehty ympäristövaikutusten arviointi voi olla perustana luvan myöntämiselle hankkeelle, jos siinä kuvataan paikkansa pitävästi hankkeen mahdolliset merkittävät ympäristövaikutukset luvan myöntämisajankohtana. Sen tutkimiseen, ovatko ympäristöolosuhteet tai hanke muuttuneet sittemmin niin paljon, että muut merkittävät haitalliset ympäristövaikutukset ovat mahdollisia, ei tarvita välttämättä yleisön osallistumista.

Det är förenligt med unionsrätten att ur ett domstolsförfarande om prövning av det integrerade tillståndet för uppförande av en deponi utesluta prövningen av aktualiteten av en tidigare miljökonsekvensbedömning och inleda ett särskilt rättsligt förfarande om denna frikoppling av det rättsliga skyddet inte medför att det i praktiken blir omöjligt eller orimligt svårt att med avseende på miljökonsekvensbedömningen pröva det integrerade tillståndet i domstol. Om utformningen av det rättsliga skyddet eller dess användning inte uppfyller dessa krav så krävs för att de berörda direktiven ska ha ändamålsenlig verkan att oegentligheterna vid genomförandet av de tidigare etapperna prövas inom ramen för en tvist avseende senare etapper i förfarandet.

On unionin oikeuden mukaista sulkea ennakkoon tehdyn ympäristövaikutusten arvioinnin ajankohtaisuuden tutkiminen kaatopaikan yhtenäisen perustamisluvan tutkimista koskevan tuomioistuinmenettelyn ulkopuolelle ja varata sille erillinen oikeussuojamenettely, kunhan tämä oikeussuojan pilkkominen ei aiheuta sitä, että yhtenäisen luvan saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi ympäristövaikutusten arvioinnin osalta on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa. Jos oikeussuojasääntely tai sen soveltaminen ei ole näiden vaatimusten mukaista, kyseisten direktiivien tehokas vaikutus edellyttää, että menettelyn myöhempiä vaiheita koskevan asian yhteydessä tutkitaan aiempien vaiheiden toteutuksen yhteydessä tehdyt virheet.

De nationella domstolarna måste ex officio pröva frågan om en miljökonsekvensbedömning är aktuell om de berörda parterna inte hade möjlighet att göra gällande denna fråga vid de nationella domstolarna. Så kan framför allt antas vara fallet när utformningen av det rättsliga skyddet eller dess användning inte uppfyller de krav som följer av effektivitetsprincipen.

Kansalliset tuomioistuimet ovat velvollisia ottamaan ympäristövaikutusten arvioinnin ajankohtaisuutta koskevan kysymyksen huomioon viran puolesta, jos asianosaisilla ei ole tosiasiallisesti ollut mahdollisuutta vedota tähän kysymykseen kansallisissa tuomioistuimissa. Näin on oletettava erityisesti, jos oikeussuojasääntely tai sen soveltaminen ei ole tehokkuusperiaatteen vaatimusten mukaista.

4. Allmänhetens rättsskydd enligt direktiv 2008/1 och direktiv 85/337 omfattar möjligheten att hos förvaltningsmyndighet eller domstol begära interimistiska åtgärder i enlighet med nationell rätt som gör det möjligt att interimistiskt avbryta uppförandet av den planerade anläggningen. I särskilt brådskande fall kan domstolen avstå från att höra parterna om dessa har möjlighet att så snabbt som möjligt begära att den interimistiska åtgärden prövas.

4) Direktiivin 2008/1 ja direktiivin 85/337 mukaan yleisön oikeussuoja sisältää mahdollisuuden määrätä kansallisen lainsäädännön mukaisesta väliaikaisesta hallinnollisesta tai oikeudellisesta toimenpiteestä, joka mahdollistaa suunnitellun laitoksen toteutuksen lykkäämisen tilapäisesti. Erityisen kiireellisissä tapauksissa voidaan luopua asianosaisten kuulemisesta, jos heillä on mahdollisuus riitauttaa päätös mahdollisimman pian.

5. Ett domstolsbeslut om att upphäva ett tillstånd för en ny anläggning med beaktande av villkoren i IPPC-direktivet, MKB-direktivet eller artikel 9.2 och 9.4 i Århuskonventionen innebär inte en otillåten kränkning av äganderätten hos den person som ska driva anläggningen.

5) Direktiivin 2008/1, direktiivin 85/337 tai tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku‑ ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 2 ja 4 kappaleen mukaiset ehdot täyttävällä tuomioistuimen ratkaisulla, jolla kumotaan uutta laitosta koskeva ympäristölupa, ei loukata lainvastaisesti kaatopaikkatoiminnan harjoittajan omaisuudensuojaa.

(1) .

(1) .

(2) – Europaparlamentets och rådets direktiv 2008/1/EG av den 15 januari 2008 (EUT L 24, s. 8). Detta direktiv kommer att med verkan från den 7 januari 2014 ersättas av Europaparlamentets och rådets direktiv 2010/75/EU av den 24 november 2010 om industriutsläpp (samordnade åtgärder för att förebygga och begränsa föroreningar) (EUT L 334, s. 17).

(2) – 15.1.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/1/EY (kodifioitu versio) (EUVL L 24, s. 8). Tämä direktiivi korvattiin teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24.11.2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2010/75/EU, joka tulee voimaan 7.1.2014 (EUVL L 334, s. 17).

(3) – Rådets direktiv 85/337/EEG av den 27 juni 1985 (EGT L 175, s. 40; svensk specialutgåva, område 15, volym 6, s. 226) i dess lydelse enligt Europaparlamentets och rådets direktiv 2003/35/EG av den 26 maj 2003 om åtgärder för allmänhetens deltagande i utarbetandet av vissa planer och program avseende miljön (EUT L 156, s. 17). Detta direktiv kodifierades och ersattes med verkan från den 16 februari 2012 av Europaparlamentets och rådets direktiv 2011/92/EU av den 13 december 2011 (EUT L 26, 2012, s. 1).

(3) – 27.6.1985 annettu neuvoston direktiivi 85/337/ETY (EYVL L 175, s. 40), sellaisena kuin se on muutettuna yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta yleisön osallistumisen sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden osalta 26.5.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/35/EY (EUVL L 156, s. 17). Tämä direktiivi kodifioitiin ja korvattiin 16.2.2012 voimaan tulleella, 13.12.2011 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/92/EU (EUVL 2012, L 26, s. 1).

(4) – Konvention om tillgång till information, allmänhetens deltagande i beslutsprocesser och tillgång till rättslig prövning i miljöfrågor (EUT L 124, 2005, s. 4).

(4) – Tiedon saanti, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimus (jäljempänä Århusin yleissopimus) (EUVL 2005, L 124, s. 4).

(5)  – Antagen genom rådets beslut 2005/370/EG av den 17 februari 2005 (EUT L 124, s. 1).

(5)  – Hyväksytty 17.2.2005 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2005/370/EY (EUVL L 124, s. 1).

(6) – Rådets direktiv 96/61/EG av den 24 september 1996 om samordnade åtgärder för att förebygga och begränsa föroreningar (EGT L 257, s. 26).

(6) – Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24.9.1996 annettu neuvoston direktiivi 96/61/EY (EYVL L 257, s. 26).

(7) – Rådets direktiv 1999/31/EG av den 26 april 1999 (EGT L 182, s. 1), i dess lydelse enligt parlamentets och rådets förordning (EG) nr 1882/2003 av den 29 september 2003 (EGT L 284, s. 1).

(7) – 26.4.1999 annettu neuvoston direktiivi 1999/31/EY (EYVL L 182, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 29.9.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, s. 1).

(8) – Europaparlamentets och rådets direktiv 2003/4/EG av den 28 januari 2003 om allmänhetens tillgång till miljöinformation och om upphävande av rådets direktiv 90/313/EEG (EGT L 41, s. 26).

(8) – Ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta 28.1.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY (EYVL L 41, s. 26).

(9) – Beslut från högsta domstolen av den 14 september 2010 (1 Sžo 373/2009, bilaga 15 till Ekologická skládkas inlaga av den 15 december 2012, s. 82 och 83).

(9) – Korkeimman oikeuden ratkaisu 14.9.2010 (1 Sžo 373/2009, liite 15 Ekologická skládkan 15.12.2012 päivätystä kirjelmästä, s. 82–83).

(10)  – De hänför sig till beslut från högsta domstolen av den 17 juni 2010 (Sžp 52/2009) och av den 28 september 2011 (Sžp 3/2011).

(10)  – He viittaavat korkeimman oikeuden 17.6.2010 (Sžp 52/2009) ja 28.9.2011 (Sžp 3/2011) tekemiin ratkaisuihin.

(11) – Se nedan punkt D.3 (punkt 152 och följande punkter).

(11) – Ks. jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen D kohdan 3 alakohta (152 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

(12)  – Dom av den 27 juni 2000 i de förenade målen C‑240/98–C‑244/98, Océano Grupo Editorial och Salvat Editores (REG 2000, s. I‑4941), punkt 26, av den 21 november 2002 i mål C‑473/00, Cofidis (REG 2002, s. I‑10875), punkt 33, och av den 26 oktober 2006 i mål C‑168/05, Mostaza Claro (REG 2006, s. I‑10421), punkt 29, grundar sig på innehållet i artikel 6.1 i rådets direktiv 93/13/EEG av den 5 april 1993 om oskäliga villkor i konsumentavtal (EGT L 95, s. 29; svensk specialutgåva, område 15, volym 12, s. 169).

(12)  – Yhdistetyissä asioissa C-240/98–C-244/98, Océano Grupo Editorial ja Salvat Editores, 27.6.2000 annettu tuomio (Kok., s. I-4941, 26 kohta), asiassa C-473/00, Cofidis, 21.11.2002 annettu tuomio (Kok., s. I‑10875, 33 kohta) ja asiassa C-168/05, Mostaza Claro, 26.10.2006 annettu tuomio (Kok., s. I‑10421, 29 kohta) perustuvat kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 6 artiklan 1 kohdan sisältöön (EYVL L 95, s. 29).

(13) – Dom av den 21 juli 2011 i mål C‑104/10, Kelly (REU 2011, s. I-0000), punkt 61.

(13) – Asia C-104/10, Kelly, tuomio 21.7.2011 (61 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

(14) – Dom av den 5 oktober 2010 i mål C‑173/09, Elchinov (REU 2010, s. I‑0000), punkt 26 och där angiven rättspraxis.

(14) – Asia C-173/09, Elchinov, tuomio 5.10.2010 (26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

(15) – Dom av den 4 juni 2002 i mål C‑99/00, Lyckeskog (REG 2002, s. I‑4839), punkterna 17 och 18.

(15) – Ks. asia C-99/00, Lyckeskog, tuomio 4.6.2002 (Kok., s. I‑4839, 17 ja 18 kohta).

(16) – Domen i målet Lyckeskog (ovan fotnot 15), punkt 14 och där angiven rättspraxis.

(16) – Edellä alaviitteessä 15 mainittu asia Lyckeskog, tuomion 14 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

(17)  – Se domen av den slovakiska författningsdomstolen av den 27 maj 2010 (I. ÚS 223/09-131, bilaga 9 i begäran om förhandsavgörande, punkt 16).

(17)  – Ks. Slovakian perustuslakituomioistuimen tuomio 27.5.2010 (I. ÚS 223/09-131, ennakkoratkaisupyynnön liite 9, 16 kohta).

(18) – Domen i målet Elchinov (ovan fotnot 14), punkt 27 och där angiven rättspraxis.

(18) – Edellä alaviitteessä 14 mainittu asia Elchinov, tuomion 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

(19) – Dom av den 22 juni 2010 i de förenade målen C‑188/10 och C‑189/10, Melki (REU 2010, s. I‑5667), punkt 52.

(19) – Yhdistetyt asiat C‑188/10 ja C‑189/10, Melki, tuomio 22.6.2010 (Kok., s. I‑5667, 52 kohta).

(20) – Domen i målet Elchinov (ovan fotnot 14), punkterna 29 och 30 och där angiven rättspraxis.

(20)  – Edellä alaviitteessä 14 mainittu asia Elchinov, tuomion 29 kohta ja sitä seuraava kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

(21)  – Dom av den 17 december 1970 i mål 11/70, Internationale Handelsgesellschaft (REG 1970, s. 1125), punkt 3, och av den 8 september 2010 i mål C‑409/06, Winner Wetten (REU 2010, s. I-0000), punkt 61.

(21)  – Asia 11/70, Internationale Handelsgesellschaft, tuomio 17.12.1970 (Kok., s. 1125, Kok. Ep. I, s. 501, 3 kohta) ja asia C-409/06, Winner Wetten, tuomio 8.9.2010 (61 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

(22) – Dom av den 7 september 1999 i mål C‑355/97, Beck och Bergdorf (REG 1999, s. I‑4977), punkt 22, av den 5 december 2006 i de förenade målen C‑94/04 och C‑202/04, Cipolla m.fl. (REG 2006, s. I‑11421), punkt 25, av den 8 september 2009 i mål C‑478/07, Budĕjovický Budvar (REG 2009, s. I‑7721), punkt 63, och av den 1 december 2011 i mål C‑145/10, Painer (REU 2011, s. I-0000), punkt 59.

(22)  – Asia C-355/97, Beck ja Bergdorf, tuomio 7.9.1999 (Kok., s. I‑4977, 22 kohta); yhdistetyt asiat C‑94/04 ja C‑202/04, Cipolla ym., tuomio 5.12.2006 (Kok., s. I‑11421, 25 kohta); asia C-478/07, Budĕjovický Budvar, tuomio 8.9.2009 (Kok., s. I‑7721, 63 kohta) ja asia C-145/10, Painer, tuomio 1.12.2011 (59 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

(23) – Ovan fotnot 3.

(23) – Mainittu edellä alaviitteessä 3.

(24) – Dom av den 12 maj 2011 i mål C‑115/09, Trianel Kohlekraftwerk Lünen (REU 2011, s. I-0000), punkt 41. Se, mer allmänt, dom av den 10 september 1996 i mål C‑61/94, kommissionen mot Tyskland (REG 1996, s. I‑3989), punkt 52, av den 14 juli 1998 i mål C‑341/95, Bettati (REG 1998, s. I‑4355), punkt 20, av den 1 april 2004 i mål C‑286/02, Bellio F.lli (REG 2004, s. I‑3465), punkt 33, av den 7 december 2006 i mål C‑306/05, SGAE (REG 2006, s. I‑11519), punkt 35, och av den 14 maj 2009 i mål C‑161/08, Internationaal Verhuis- en Transportbedrijf Jan de Lely (REG 2009, s. I‑4075), punkt 38.

(24) – Asia C-115/09, Trianel Kohlekraftwerk Lünen, tuomio 12.5.2011 (41 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Ks. yleisemmin asia C‑61/94, komissio v. Saksa, tuomio 10.9.1996 (Kok., s. I‑3989, 52 kohta); asia C-341/95, Bettati, tuomio 14.7.1998 (Kok., s. I‑4355, 20 kohta); asia C-286/02, Bellio F.lli, tuomio 1.4.2004 (Kok., s. I‑3465, 33 kohta); asia C-306/05, SGAE, tuomio 7.12.2006 (Kok., s. I‑11519, 35 kohta) ja asia C-161/08, Internationaal Verhuis- en Transportbedrijf Jan de Lely, tuomio 14.5.2009 (Kok., s. I‑4075, 38 kohta).

(25) – Se artikel 6.1 d i IPPC-direktivet samt även punkt j i samma direktiv där det dessutom krävs att huvudalternativ som sökanden övervägt, det vill säga även lokaliseringsalternativ, anges i form av en översikt.

(25) – Ks. IPPC-direktiivin 6 artiklan 1 kohdan d alakohta sekä j alakohta, jossa edellytetään lisäksi pääpiirteitä hakijan mahdollisesti tarkastelemista pääasiallisista vaihtoehdoista, siis myös sijaintivaihtoehdoista.

(26)  – Dom av den 16 december 2010 i mål C‑266/09, Stichting Natuur en Milieu (REU 2010, s. I-0000), punkt 52, och av den 28 juli 2011 i mål C‑71/10, Office of Communications (REU 2010, s. I-0000), punkt 22.

(26)  – Asia C-266/09, Stichting Natuur en Milieu, tuomio 16.12.2010 (52 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja asia C-71/10, Office of Communications, tuomio 28.7.2011 (22 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

(27)  – Se dom av den 25 oktober 2011 i mål C‑109/10 P, Solvay mot kommissionen (REU 2011, s. I-0000), punkt 56, avseende avhjälpande av fel som kommissionen begått under kartellförfaranden och vad gäller lagstiftning avseende tullförfaranden dom av den 16 januari 1992 i mål C‑334/90, Marichal-Margrève (REG 1992, s. I‑101), punkt 25.

(27)  – Ks. komission kartellimenettelyssä tehtyjen menettelyvirheiden korjaamisesta asia C-109/10 P, Solvay v. komissio, tuomio 25.10.2011 (56 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja unionin tullimenettelyjä koskevasta oikeudesta asia C-334/90, Marichal-Margrève, tuomio 16.1.1992 (Kok., s. I‑101, 25 kohta).

(28) – Dom av den 7 januari 2004 i mål C‑201/02, Wells (REG 2004, s. I‑723), punkt 65. Se dock även dom av den 3 juli 2008 i mål C-215/06, kommissionen mot Irland (REG 2008, s. I-4911), punkterna 57–60.

(28) – Asia C‑201/02, Wells, tuomio 7.1.2004 (Kok., s. I‑723, 65 kohta). Ks. kuitenkin myös asia C-215/06, komissio v. Irlanti, tuomio 3.7.2008 (Kok., s. I-4911, 57–60 kohta).

(29)  – Domen i målet Trianel Kohlekraftwerk Lünen (ovan fotnot 24), punkt 43.

(29)  – Edellä alaviitteessä 24 mainittu asia Trianel Kohlekraftwerk Lünen, tuomion 43 kohta.

(30)  – Se avseende förfarandereglerna på området för konkurrensbegränsande samverkan domen i målet Solvay mot kommissionen (ovan fotnot 27).

(30)  – Ks. kartellioikeudesta edellä alaviitteessä 27 mainittu asia Solvay v. komissio.

(31) – Domen i målet kommissionen mot Irland (ovan fotnot 28), punkt 57.

(31)  – Edellä alaviitteessä 28 mainittu asia komissio v. Irlanti, tuomion 57 kohta.

(32) – Se ovan punkt 54.

(32) – Ks. edellä 54 kohta.

(33)  – Dom av den 18 juni 1998 i mål C‑81/96, Gedeputeerde Staten van Noord-Holland (REG 1998, s. I‑3923), punkt 23, och domen i målet Wells (ovan fotnot 28), punkt 43.

(33)  – Asia C-81/96, Gedeputeerde Staten van Noord-Holland, tuomio 18.6.1998 (Kok., s. I‑3923, 23 kohta) ja edellä alaviitteessä 28 mainittu asia Wells, tuomion 43 kohta.

(34)  – EGT L 236, 2003, s. 33.

(34)  – EUVL 2003, L 236, s. 33.

(35) – Se dom av den 4 maj 2006 i mål C‑508/03, kommissionen mot Förenade kungariket (REG 2006, s. I‑3969), punkt 102, av den 17 mars 2011 i mål C‑275/09, Brussels Hoofdstedelijk Gewest m.fl. (REU 2011, s. I-0000), punkt. 37, och av den 18 oktober 2011 i de förenade målen C‑128/09–C‑131/09, C‑134/09 och C‑135/09, Boxus och Roua (REU 2011, s. I-0000), punkt 44.

(35) – Ks. asia C-508/03, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 4.5.2006 (Kok., s. I-3969, 102 kohta); asia C-275/09, Brussels Hoofdstedelijk Gewest ym., tuomio 17.3.2011 (37 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja yhdistetyt asiat C‑128/09–C‑131/09, C‑134/09 ja C‑135/09, Boxus ja Roua, tuomio 18.10.2011 (44 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

(36) – Dom av den 11 augusti 1995 i mål C‑431/92, kommissionen mot Tyskland (Großkrotzenburg) (REG 1995, s. I‑2189), punkt 32.

(36) – Asia C-431/92, komissio v. Saksa, tuomio 11.8.1995 (Kok., s. I-2189, 32 kohta).

(37) – Domen i målet Gedeputeerde Staten van Noord-Holland (ovan fotnot 33), punkt 25.

(37) – Edellä alaviitteessä 33 mainittu asia Gedeputeerde Staten van Noord-Holland, tuomion 25 kohta.

(38)  – Se mitt förslag till avgörande av den 13 oktober 2011 i det anhängiggjorda målet C-43/10, Aftodioikisi Aitoloakarnanias m.fl., punkt 169.

(38)  – Ks. 13.10.2011 esittämäni ratkaisuehdotus vielä vireillä olevassa asiassa C-43/10, Nomarchiaki Aftodioikisi Aitoloakarnanias ym., 169 kohta.

(39) – Domen i målet Gedeputeerde Staten van Noord-Holland (ovan fotnot 33), punkt 25.

(39) – Edellä alaviitteessä 33 mainittu asia Gedeputeerde Staten van Noord-Holland, tuomion 25 kohta.

(40)  – Generaladvokaten Mischos förslag till avgörande av den 5 mars 1998 i mål C‑81/96, Gedeputeerde Staten van Noord-Holland (REG 1998, s. I‑3923), punkt 47.

(40)  – Julkisasiamies Mischon 5.3.1998 esittämä ratkaisuehdotus asiassa C-81/96, Gedeputeerde Staten van Noord-Holland, tuomio 18.6.1998 (Kok., s. I‑3923, ratkaisuehdotuksen 47 kohta).

(41)  – Se dom av den 18 oktober 1990 i de förenade målen C‑297/88 och C‑197/89, Dzodzi (REG 1990, s. I‑3763; svensk specialutgåva, volym 10, s. 531), punkterna 37 och 38, av den 17 juli 1997 i mål C‑130/95, Giloy (REG 1997, s. I‑4291), punkt 28, och av den 22 december 2008 i mål C‑48/07, Les Vergers du Vieux Tauves (REG 2008, s. I‑10627), punkt 21 och följande punkter.

(41)  – Ks. yhdistetyt asiat C‑297/88 ja C‑197/89, Dzodzi, tuomio 18.10.1990 (Kok., s. I‑3763, Kok. Ep. X, s. 555, 37 kohta ja sitä seuraava kohta); asia C-130/95, Giloy, tuomio 17.7.1997 (Kok., s. I‑4291, 28 kohta) ja asia C-48/07, Les Vergers du Vieux Tauves, tuomio 22.12.2008 (Kok., s. I‑10627, 21 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

(42) – Dom av den 10 januari 2006 i mål C‑302/04, Ynos (REG 2006, s. I‑371), punkt 36.

(42) – Asia C-302/04, Ynos, tuomio 10.1.2006 (Kok., s. I-371, 36 kohta).

(43) – Dom av den 15 december 2011 i mål C‑560/08, kommissionen mot Spanien (”M-501”) (REU 2011, s. I-0000), enbart tillgänglig på franska och spanska, punkterna 103 och 104.

(43) – Asia C-560/08, komissio v. Espanja, tuomio 15.12.2011 (103 kohta ja sitä seuraava kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, saatavissa ainoastaan Espanjan ja Ranskan kielellä).

(44) – Dom av den 24 oktober 1996 i mål C‑72/95, Kraaijeveld m.fl. (REG 1996, s. I‑5403), punkt 39.

(44) – Asia C-72/95, Kraaijeveld ym., tuomio 24.10.1996 (Kok., s. I-5403, 39 kohta).

(45)  – Se domen i målet Wells (ovan fotnot 28), punkt 47, dom av den 4 maj 2006 i mål C‑290/03, Barker (REG 2006, s. I‑3949), punkt 47 och följande punkter, domen i målet kommissionen mot Förenade kungariket (ovan fotnot 35), punkterna 103–106, samt mitt förslag till avgörande i målet Nomarchiaki Aftodioikisi Aitoloakarnanias m.fl. (ovan fotnot 38), punkt 140.

(45)  – Ks. edellä alaviitteessä 28 mainittu asia Wells, tuomion 47 kohta; asia C-290/03, Barker, tuomio 4.5.2006 (Kok., s. I‑3949, 47 kohta ja sitä seuraavat kohdat); edellä alaviitteessä 35 mainittu asia komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomion 103–106 kohta ja edellä alaviitteessä 38 mainitussa asiassa Nomarchiaki Aftodioikisi Aitoloakarnanias ym. esittämäni ratkaisuehdotuksen 140 kohta.

(46) – Se ovan punkt 128.

(46) – Ks. edellä 128 kohta.

(47)  – Avseende beaktande av kumulativa effekter se dom av den 24 november 2011 i mål C‑404/09, kommissionen mot Spanien (”spansk brunbjörn”) (REU 2011, s. I-0000), punkt 76 och följande punkter, och domen i målet kommissionen mot Spanien (M-501) (ovan fotnot 43), punkt 98 och följande punkter.

(47)  – Yhteisvaikutusten huomioon ottamisesta ks. asia C‑404/09, komissio v. Espanja, tuomio 24.11.2011 (76 kohta ja sitä seuraavat kohdat, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ns. Espanjan ruskeakarhu -tapaus) ja edellä alaviitteessä 43 mainittu asia komissio v. Espanja, tuomion 98 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(48) – Dom av den 10 juni 2004 i mål C‑87/02, kommissionen mot Italien (Loto zero) (REG 2004, s. I‑5975), punkt 44.

(48) – Asia C-87/02, komissio v. Italia, tuomio 10.6.2004 (Kok., s. I‑5975, 44 kohta).

(49) – Dom av den 30 april 2009 i mål C‑75/08, Mellor (REG 2009, s. I‑3799), punkt 58.

(49) – Asia C-75/08, Mellor, tuomio 30.4.2009 (Kok., s. I‑3799, 58 kohta).

(50) – Domen i målet Mellor (ovan fotnot 49), punkt 59.

(50) – Edellä alaviitteessä 49 mainittu asia Mellor, tuomion 59 kohta.

(51)  – Avseende lagstiftningen på telekommunikationsområdet se dom av den 21 februari 2008 i mål C‑426/05, Tele2 Telecommunication (REG 2008, s. I‑685), punkt 52.

(51)  – Ks. tietoliikenteen sääntelystä asia C-426/05, Tele2 Telecommunication, tuomio 21.2.2008 (Kok., s. I‑685, 52 kohta).

(52)  – Domen i målet Trianel Kohlekraftwerk Lünen (ovan fotnot 24), punkt 43, samt domen i målet Boxus och Roua (ovan fotnot 35), punkt 52.

(52)  – Edellä alaviitteessä 24 mainittu asia Trianel Kohlekraftwerk Lünen, tuomion 43 kohta ja edellä alaviitteessä 35 mainitut yhdistetyt asiat Boxus ja Roua, tuomion 52 kohta.

(53) – Se ovan punkt 128.

(53) – Ks. edellä 128 kohta.

(54)  – Se dom av den 28 februari 2012 i mål C-41/11, Inter-Environnement Wallonie (REU 2012, s. I-0000), punkt 47, avseende miljöbedömning av planer och program.

(54)  – Ks. suunnitelmien ja ohjelmien ympäristöarvioinnista asia C-41/11, Inter-Environnement Wallonie, tuomio 28.2.2012 (47 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

(55)  – Domen i målet Brussels Hoofdstedelijk Gewest m.fl. (ovan fotnot 35), punkt 37.

(55)  – Edellä alaviitteessä 35 mainittu asia Brussels Hoofdstedelijk Gewest ym., tuomion 37 kohta.

(56)  – Se dom av den 15 september 1998 i mål C-231/96, Edis (REG 1998, s. I-4951), punkt 48, av den 17 november 1998 i mål C-228/96, Aprile (REG 1998, s. I-7141), punkt 43, av den 27 februari 2003 i mål C‑327/00, Santex (REG 2003, s. I‑1877), punkt 57 och följande punkter, av den 15 april 2010 i mål C-542/08, Barth (REU 2010, s. I-3189), punkt 33, och av den 8 september 2011 i de förenade målen C-89/0 och C-96/10, Q-Beef (REU 2011, s. I-0000), punkt 51.

(56)  – Ks. asia C-231/96, Edis, tuomio 15.9.1998 (Kok., s. I‑4951, 48 kohta); asia C-228/96, Aprile, tuomio 17.11.1998 (Kok., s. I‑7141, 43 kohta); asia C-327/00, Santex, tuomio 27.2.2003 (Kok., s. I‑1877, 57 kohta ja sitä seuraavat kohdat); asia C-542/08, Barth, tuomio 15.4.2010 (Kok., s. I‑3189, 33 kohta) ja yhdistetyt asiat C-89/10 ja C-96/10, Q-Beef, tuomio 8.9.2011 (51 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

(57) – Punkt 6 i begäran om förhandsavgörande.

(57) – Ennakkoratkaisupyynnön 6 kohta.

(58) – Punkterna 5, 6 och 49 i begäran om förhandsavgörande.

(58) – Ennakkoratkaisupyynnön 5, 6 ja 49 kohta.

(59)  – Se observationer kring den andra frågan, punkt 88 och följande punkter.

(59)  – Ks. toista ennakkoratkaisukysymystä koskevat näkemykset, edellä 88 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(60) – Dom av den 7 juni 2007 i de förenade målen C‑222/05–C‑225/05, van der Weerd m.fl. (REG 2007, s. I‑4233), punkt 28 och där angiven rättspraxis. Avseende de allmänna kraven vad gäller dessa principer, se ovan punkterna 101 och 143.

(60) – Yhdistetyt asiat C‑222/05–C‑225/05, van der Weerd ym., tuomio 7.6.2007 (Kok., s. I-4233, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näiden periaatteiden yleisistä vaatimuksista ks. edellä 101 ja 143 kohta.

(61)  – Domen i målet van der Weerd m.fl. (ovan fotnot 59), punkt 29 och följande punkter.

(61)  – Edellä alaviitteessä 60 mainitut yhdistetyt asiat van der Weerd ym., tuomion 29 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(62)  – Dom av den 14 december 1995 i mål C‑312/93, Peterbroeck (REG 1995, s. I‑4599), punkt 14, av den 14 december 1995 i de förenade målen C‑430/93–C‑431/93, van Schijndel och van Veen (REG 1995, s. I‑4705), punkt 19, samt domen i målet van der Weerd m.fl. (ovan fotnot 60), punkt 33.

(62)  – Asia C‑312/93, Peterbroeck, tuomio 14.12.1995 (Kok., s. I‑4599, 14 kohta); yhdistetyt asiat C‑430/93 ja C‑431/93, van Schijndel ja van Veen, tuomio 14.12.1995 (Kok., s. I‑4705, 19 kohta) ja edellä alaviitteessä 60 mainitut yhdistetyt asiat van der Weerd ym., tuomion 33 kohta).

(63) – Se domen i målet Cofidis (ovan fotnot 12), punkt 37.

(63) – Edellä alaviitteessä 12 mainittu asia Cofidis, tuomion 37 kohta.

(64)  – Domen i de förenade målen van Schijndel och van Veen (ovan fotnot 62), punkt 22, samt domen i målet van der Weerd m.fl. (ovan fotnot 60), punkt 33.

(64)  – Edellä alaviitteessä 62 mainitut yhdistetyt asiat van Schijndel ja van Veen, tuomion 22 kohta ja edellä alaviitteessä 60 mainitut yhdistetyt asiat van der Weerd ym., tuomion 33 kohta.

(65)  – Domen i de förenade målen van Schijndel och van Veen (ovan fotnot 62), punkt 21, samt domen i målet van der Weerd m.fl. (ovan fotnot 60), punkt 35.

(65)  – Edellä alaviitteessä 62 mainitut yhdistetyt asiat van Schijndel ja van Veen, tuomion 21 kohta ja edellä alaviitteessä 60 mainitut yhdistetyt asiat van der Weerd ym., tuomion 35 kohta.

(66)  – Domen i de förenade målen van Schijndel och van Veen (ovan fotnot 62).

(66)  – Edellä alaviitteessä 62 mainitut yhdistetyt asiat van Schijndel ja van Veen.

(67) – Domen i målet van der Weerd m.fl. (ovan fotnot 60).

(67)  – Edellä alaviitteessä 60 mainitut yhdistetyt asiat van der Weerd ym.

(68) – Ovan fotnot 12.

(68) – Mainittu edellä alaviitteessä 12.

(69)  – Se utöver de ovan i fotnot 12 nämnda målen dom av den 4 juni 2009 i mål C‑243/08, Pannon GSM (REG 2009, s. I‑4713), punkt 22 och följande punkter, och av den 6 oktober 2009 i mål C‑40/08, Asturcom Telecomunicaciones (REG 2009, s. I‑9579), punkt 30 och följande punkter.

(69)  – Ks. edellä alaviitteessä 12 mainittujen tuomioiden lisäksi asia C‑243/08, Pannon GSM, tuomio 4.6.2009 (Kok., s. I‑4713, 22 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja asia C‑40/08, Asturcom Telecomunicaciones, tuomio 6.10.2009 (Kok., s. I‑9579, 30 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

(70)  – Se det anhängiggjorda målet C‑331/11, kommissionen mot Slovakien (EUT C 28, 2011, s. 4) avseende en deponi i Žilina – Považský Chlmec.

(70)  – Ks. vireillä oleva asia C‑331/11, komissio v. Slovakia (EUVL 2011, C 28, s. 4), joka koskee Žilina – Považský Chlmecin kaatopaikkaa.

(71)  – Se domen i målet van der Weerd m.fl. (ovan fotnot 60), punkterna 40 och 41, se även domen i målet Peterbroeck (ovan fotnot 62).

(71)  – Ks. edellä alaviitteessä 60 mainitut yhdistetyt asiat van der Weerd ym., tuomion 40 kohta ja sitä seuraava kohta. Ks. myös edellä alaviitteessä 62 mainittu asia Peterbroeck.

(72) – Se ovan punkt 149.

(72) – Ks. edellä 149 kohta.

(73)  – Dom av den 19 juni 1990 i mål C‑213/89, Factortame m.fl. (REG 1990, s. I‑2433; svensk specialutgåva, volym 10, s. 435), punkt 21, av den 11 januari 2001 i mål C‑226/99, Siples (REG 2001, s. I‑277), punkt 19, och av den 13 mars 2007 i mål C‑432/05, Unibet (REG 2007, s. I‑2271), punkt 67.

(73)  – Asia C‑213/89, Factortame ym., tuomio 19.6.1990 (Kok., s. I‑2433, Kok. Ep. X, s. 453, 21 kohta); asia C‑226/99, Siples, tuomio 11.1.2001 (Kok., s. I‑277, 19 kohta) ja asia C-432/05, Unibet, tuomio 13.3.2007 (Kok., s. I‑2271, 67 kohta).

(74) – Se ovan punkt 78.

(74) – Ks. edellä 78 kohta.

(75)  – Dom av den 28 mars 2000 i mål C‑7/98, Krombach (REG 2000, s. I‑1935), punkterna 27, 39 och 40, av den 2 maj 2006 i mål C‑341/04, Eurofood IFSC (REG 2006, s. I‑3813), punkt 66, och av den 2 april 2009 i mål C‑394/07, Gambazzi (REG 2009, s. I‑2563), punkt 28.

(75)  – Asia C‑7/98, Krombach, tuomio 28.3.2000 (Kok., s. I‑1935, 27 kohta ja 39 kohta ja sitä seuraava kohta); asia C‑341/04, Eurofood IFSC, tuomio 2.5.2006 (Kok., s. I‑3813, 66 kohta) ja asia C-394/07, Gambazzi, tuomio 2.4.2009 (Kok., s. I‑2563, 28 kohta).

(76)  – Domen i målet Eurofood IFSC (ovan fotnot 74) och dom av den 15 juli 2010 i mål C‑256/09, Purrucker (REU 2010, s. I-0000), punkt 95. Se även Europadomstolens ändrade praxis i dom av den 15 oktober 2009 i målet Micallef mot Malta (ansökan nr 17056/06), §§ 85 och 86.

(76)  – Edellä alaviitteessä 75 mainittu asia Eurofood IFSC ja asia C-256/09, Purrucker, tuomio 15.7.2010 (Kok., s. I-7349, 95 kohta). Ks. myös uutta oikeuskäytäntöä asia Micallef v. Malta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 15.10.2009 (valitus nro 17056/06, 86 kohta).

(77)  – Se dom av den 21 maj 1980 i mål 125/79, Denilauler (REG 1980, s. 1553; svensk specialutgåva, volym 5, s. 197), punkt 15.

(77)  – Ks. asia 125/79, Denilauer, tuomio 21.5.1980 (Kok., s. 1553, Kok. Ep. V, s. 201, 15 kohta).

(78)  – Dom av den 21 december 2011 i mål C‑27/09 P, Frankrike mot People’s Mojahedin Organization of Iran (REU 2011, s. I-0000), punkt 61, avseende antagandet av förvaltningsåtgärder. Se även artikel 50.4 i TRIPS-avtalet.

(78)  – Hallinnollisten toimenpiteiden määräämisen kannalta valaiseva on asia C-27/09 P, Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, tuomio 21.12.2011 (61 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Ks. myös TRIPS-sopimuksen 50 artiklan 4 kohta.

(79) – Dom av den 16 november 2011 i mål C‑548/09 P, Bank Melli Iran mot rådet (REU 2011, s. I-0000), punkt 114, och där angiven rättspraxis samt artikel 17.1 tredje meningen i stadgan om de grundläggande rättigheterna.

(79) – Asia C-548/09 P, Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomio 16.11.2011 (114 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdan kolmas virke.

(80) – Se dom av den 14 maj 1974 i mål 4/73, Nold mot kommissionen (REG 1974, s. 491), punkt 14, och av den 5 oktober 1994 i mål C‑280/93, Tyskland mot rådet (REG 1994, s. I‑4973), punkterna 79 och 80, samt Europadomstolens dom av den 29 november 1991 i målet Pine Valley Developments Ltd m.fl. mot Irland (ansökan nr 12742/87), § 51.

(80) – Ks. asia 4/73, Nold v. komissio, tuomio 14.5.1974 (Kok., s. 491, 14 kohta) ja asia C-280/93, Saksa v. neuvosto, tuomio 5.10.1994 (Kok., s. I‑4973, Kok. Ep. XVI, s. I-173, 79 kohta ja sitä seuraava kohta) sekä asia Pine Valley Developments Ltd ym. v. Irlanti, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 29.11.1991 (valitus nro 12742/87, 51 kohta).

(81)  – Europadomstolens dom av den 11 januari 2007 i målet Anheuser-Busch Inc. mot Portugal (ansökan nr 73049/01), Recueil des arrêts et décisions 2007-I, §§ 64 och 65.

(81)  – Asia Anheuser-Busch Inc. v. Portugali, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 11.1.2007 (valitus nro 73049/01, Recueil des arrêts et décisions 2007-I, 64 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

(82)  – Dom av den 7 februari 1985 i mål 240/83, ADBHU (REG 1985, s. 531), punkt 13, samt dom av den 9 mars 2010 i de förenade målen C‑379/08 och C‑380/08, ERG m.fl. (REU 2010, s. I‑2007), punkt 81, och Europadomstolens dom av den 29 mars 2010 i målet Depalle mot Frankrike (ansökan nr 34044/02), § 81 och där angiven rättspraxis, domen i målet Pine Valley Developments Ltd m.fl. mot Irland (ovan fotnot 79), § 57, samt dom av den 22 november 2011 i målet Curmi mot Malta (ansökan nr 2243/10), § 44.

(82)  – Asia 240/83, ADBHU, tuomio 7.2.1985 (Kok., s. 531, 13 kohta); yhdistetyt asiat C‑379/08 ja C‑380/08, ERG ym., tuomio 9.3.2010 (Kok., s. I‑2007, 81 kohta) sekä asia Depalle v. Ranska, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 29.3.2010 (valitus nro 34044/02, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), edellä alaviitteessä 80 mainittu asia Pine Valley Developments Ltd ym. v. Irlanti, 57 kohta ja asia Curmi v. Malta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 22.11.2011 (valitus nro 2243/10, 44 kohta).

(83)  – Se även skäl 9 i ingressen till EUF och artikel 11 FEUF.

(83)  – Ks. myös SEU johdanto-osan yhdeksäs perustelukappale ja SEUT 11 artikla.