Komission tiedonanto – EU:n suuntaviivat maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vapaaehtoisia sertifiointiohjelmia koskevista parhaista käytännöistä

Commission Communication — EU best practice guidelines for voluntary certification schemes for agricultural products and foodstuffs

2010/C 341/04

2010/C 341/04

1. JOHDANTO

1. INTRODUCTION

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vapaaehtoiset sertifiointiohjelmat ovat lisääntyneet huomattavasti viime vuosien aikana. Komission tilauksesta vuonna 2010 laaditun luettelon [1] mukaan erilaisia ohjelmia on yli 440, ja suurin osa niistä on perustettu viime vuosikymmenen aikana.

Recent years have seen substantial growth in voluntary certification schemes for agricultural products and foodstuffs. An inventory compiled for the Commission in 2010 [1] lists more than 440 different schemes, most of which were established during the last decade.

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden sertifiointiohjelmat tarjoavat (sertifiointimekanismin välityksellä) takeet siitä, että tuotteella tai sen tuotantomenetelmällä tai -järjestelmällä on tietyt eritelmässä esitetyt ominaispiirteet tai ominaisuudet. Sertifiointiohjelmiin kuuluu monenlaisia aloitteita, jotka toimivat elintarvikeketjun eri vaiheissa (alkutuotannossa ja sen jälkeisissä vaiheissa; kohteena koko elintarvikeketju tai osa siitä; ohjelma koskee kaikkia sektoreita tai vain yhtä markkinasegmenttiä jne.). Ne voivat olla yritysten välisiä (B2B, jossa tiedon lopullinen saaja on supermarketti tai jalostusyritys) tai yritysten ja kuluttajien välisiä (B2C eli kuluttajakauppa), ja niissä voidaan käyttää logoja, mutta monissa, varsinkaan B2B-ohjelmissa näin ei tehdä.

Certification schemes for agricultural products and foodstuffs provide assurance (through a certification mechanism) that certain characteristics or attributes of the product or its production method or system, laid down in specifications, have been observed. They cover a wide range of different initiatives that function at different stages of the food supply chain (pre- or post-farm gate; covering all or part of the food supply chain; affecting all sectors or just one market segment, etc.). They can operate at business-to-business (B2B) level (where the supermarket or processing business is the intended final recipient of the information) or at business-to-consumer (B2C) level. They can use logos although many, especially the B2B schemes, do not.

Sertifiointi- eli varmennusohjelmissa käytetään määritelmällisesti kolmannen osapuolen antamaa vahvistusta, mutta markkinoilla on myös muunlaisia ohjelmia, joiden toiminta perustuu merkintään tai logoon (joka on tavallisesti rekisteröity tavaramerkiksi) ja joihin ei liity minkäänlaista sertifiointimekanismia. Tällaisiin ohjelmiin sitoudutaan omaehtoisella vakuutuksella tai ohjelman haltijan suorittaman valinnan kautta. Jäljempänä 2 jaksossa esitettyjen määritelmien mukaisesti tällaisia ohjelmia kutsutaan omaehtoiseen vakuutukseen perustuviksi ohjelmiksi. Sertifioinnin käyttäminen on tarkoituksenmukaisinta silloin, kun sitoumukset ovat monimutkaisia, kun niistä määrätään yksityiskohtaisessa eritelmässä ja kun niiden noudattaminen tarkastetaan määräajoin. Omaehtoinen vakuutus on tarkoituksenmukaisin keino silloin, kun väitteet ovat suhteellisen yksiselitteisiä (niissä keskitytään yhteen asiaan).

While certification schemes by definition employ third-party attestation, there are other schemes in the market which operate on the basis of a label or logo (often registered as a trademark) without involving any certification mechanism. Adherence to these schemes is done by self-declaration or through selection by the scheme owner. In line with the definitions provided in Section 2, these schemes will be referred to as "self-declaration schemes". The use of certification is most appropriate when the undertakings made are complex, laid down in detailed specifications and checked periodically. Self-declaration is more appropriate for relatively straightforward (single-issue) claims.

Sertifiointiohjelmien kehitystä ohjaavista tekijöistä voidaan mainita lähinnä yhteiskunnalliset vaatimukset tuotteen tai sen tuotantoprosessin tietyistä ominaispiirteistä [2] (yleensä B2C-ohjelmissa) ja toisaalta toimijoiden halu varmistaa, että niiden toimittajat täyttävät määritellyt vaatimukset (yleensä B2B-ohjelmissa). Elintarvikkeiden turvallisuuden osalta elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 178/2002 [3] mukaan sen huolehtimisesta, että elintarvikkeet ja rehut täyttävät elintarvikelainsäädännön vaatimukset, ja sen varmistamisesta, että kyseiset vaatimukset täyttyvät, ovat ensisijaisesti vastuussa elintarvike- ja rehualan toimijat. Elintarvikeketjussa varsinkin suuret toimijat turvautuvat usein sertifiointiohjelmiin varmistaakseen, että tuotteet ovat vaatimusten mukaisia, sekä suojellakseen mainettaan ja suojautuakseen korvausvaatimuksilta elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvissä häiriöissä.

The development of certification schemes is driven mainly by factors such as societal demands for certain characteristics [2] of the product or its production process on the one hand (mostly for B2C schemes), and operators’ desire to ensure that their suppliers meet specified requirements, on the other hand (mostly for B2B schemes). In the area of food safety, Regulation (EC) No 178/2002 laying down general principles and requirements of food law [3] puts the primary responsibility for ensuring that food and feed satisfy the requirements of food law and for verifying that such requirements are met, on the food and feed business operator. Large players in the food supply chain in particular often rely on certification schemes in order to satisfy themselves that a product meets the requirements and to protect their reputation and liability in the event of a food safety incident.

Yksityistä sertifiointia ei tietenkään tarvita sen osoittamiseksi, että lakisääteisiä vaatimuksia noudatetaan. Maatalouden ja elintarvikealan yksityisten sertifiointiohjelmien onkin säilyttävä vapaaehtoisina. Jos toimijat käyttävät perusvaatimusten noudattamisesta annettua todistusta helpottaakseen liiketoimia muiden elintarvikeketjun toimijoiden kanssa, on oltava selvää, että tällaista käytäntöä ei voida käyttää tuotteiden erilaistamiseen markkinoilla.

Clearly, private certification is not needed to show compliance with legal requirements. Any private certification scheme for the agricultural and food sector must remain voluntary. Where operators employ certification of compliance with basic requirements in order to facilitate transactions with other actors along the food chain, it should be clear that this practice cannot be used to differentiate products in the market.

Sertifiointiohjelmista voi olla hyötyä

Certification schemes can bring benefits:

- elintarvikeketjun välittäjille, koska ne takaavat standardien noudattamisen ja turvaavat näin tuotteita ja merkkejä koskevien väitteiden osalta välittäjien maineen ja suojelevat niitä korvausvaatimuksilta,

- to intermediate actors in the food supply chain, by assuring standards and thereby protecting liability and reputation for product and label claims,

- tuottajille, koska ne helpottavat pääsyä markkinoille ja kasvattavat sertifioitujen tuotteiden markkinaosuutta ja marginaaleja ja mahdollisesti myös lisäävät tehokkuutta ja supistavat liiketoimintakustannuksia, ja

- to producers, by increasing market access, market share and product margins for certified products and also, potentially, by increasing efficiency and reducing transaction costs, and

- kuluttajille, koska ne tarjoavat uskottavaa ja luotettavaa tietoa tuotteiden ja prosessien ominaisuuksista.

- to consumers, by providing reliable and trustworthy information on product and process attributes.

Eräät sidosryhmät ovat väittäneet, että sertifiointiohjelmista voi olla seuraavanlaisia haittoja:

Some stakeholders have argued that certification schemes can have drawbacks:

- uhat yhtenäismarkkinoille [4],

- threats to the single market [4],

- ohjelmien vaatimusten läpinäkyvyyden ja väitteiden uskottavuuden kyseenalaisuus varsinkin ohjelmissa, joissa sertifioidaan perustason vaatimusten noudattaminen,

- questions relating to the transparency of scheme requirements and the credibility of claims particularly for schemes that certify compliance with baseline requirements,

- mahdollinen kuluttajien harhaanjohtaminen,

- potential for misleading consumers,

- maataloustuottajille aiheutuvat kustannukset ja rasitteet varsinkin silloin, kun näiden on liityttävä useaan ohjelmaan ostajiensa asettamien vaatimusten täyttämiseksi,

- costs and burdens on farmers, particularly where they have to join several schemes to meet demands from their buyers,

- riski siitä, että markkinat hyljeksivät tuottajia, jotka eivät osallistu keskeisiin sertifiointiohjelmiin, ja

- risk of rejection from the market of producers not participating in key certification schemes, and

- vaikutukset erityisesti kehitysmaiden kanssa käytävään kansainväliseen kauppaan [5].

- impacts on international trade, especially with developing countries [5].

Komissio on havainnut, että yksityisissä aloitteissa [6] on puututtu kuluttajien hämmennykseen, joka johtuu siitä, että erilaisilla ohjelmilla on samat tavoitteet. Tällaisten aloitteiden tavoitteena on laatia "käytännesääntöjä" yksityisiä standardeja laativille organisaatioille lähinnä sosiaali- ja ympäristöpolitiikan aloilla. Lisäksi eräät nykyisten ohjelmien puolustajat ovat jo ryhtyneet toimiin yhtenäistääkseen samanlaisten ohjelmien vaatimuksia, ja jotkin nykyisistä sertifiointiohjelmista (lähinnä B2B-tasolla) ovatkin syntyneet erilaisten yksittäisten standardien yhdenmukaistamisprosessin tuloksena.

The Commission has noted that the issue of consumer confusion arising from different schemes with similar objectives is being taken up by private initiatives [6] aiming to create "codes of good practice" for private standard-setting organisations mainly in the social and environmental field. Moreover, certain proponents of existing schemes have already taken steps to align requirements with similar schemes and some existing certification schemes (mostly at B2B level) have emerged from a harmonisation process of various individual standards.

1.1 Ohjelmatyypit

1.1. Types of scheme

Ohjelmat vaihtelevat suuresti laajuudeltaan, tavoitteiltaan, rakenteiltaan ja toimintamenetelmiltään. Kuten edellä todettiin, yksi merkittävä ero ohjelmien välillä on se, turvaudutaanko niissä kolmannen osapuolen toteuttamaan vahvistusmenettelyyn vai ei. Siksi ne ryhmitellään yhtäältä omaehtoiseen vakuutukseen perustuviksi ohjelmiksi ja toisaalta sertifiointiohjelmiksi. Sertifiointiohjelmat voidaan lisäksi erottaa toisistaan sen perusteella, ovatko ne yritysten välisiä (B2B) vai tarjotaanko niissä kuluttajille liiketoimintaketjusta peräisin olevaa tietoa (B2C).

There is a great diversity of schemes in terms of their scope, their objectives, their structure and their operational methods. As mentioned earlier, one important distinction between schemes is whether or not they rely on a third-party attestation procedure, thereby grouping them into self-declaration schemes on the one hand and certification schemes on the other. Certification schemes can be further distinguished based on whether they operate at business-to-business (B2B) level or whether they aim to provide information from the business chain to the consumer (B2C).

Myös se, arvioidaanko ohjelmassa tuotteita ja prosesseja (lähinnä B2C) vai johtamisjärjestelmiä (lähinnä B2B), on tärkeä luokittelukriteeri. Ohjelmissa saatetaan vahvistaa määriteltyjen vaatimusten osalta valtion viranomaisten antamien säännösten noudattaminen (perustason vaatimukset), tai niissä voidaan lisätä kriteerejä, jotka ovat lakisääteisiä vaatimuksia tiukempia (perustasoa tiukemmat vaatimukset). Näiden kahden tyypin erottaminen toisistaan ei ole aina helppoa: yhtäältä ohjelmissa yhdistellään usein joidenkin osa-alueiden perustason kriteerejä toisten osa-alueiden tiukempiin vaatimuksiin; toisaalta tietyt perustason vaatimukset varsinkin ympäristö- ja maatalousalalla edellyttävät toimijoiden käyttävän hyviä ja parhaita käytäntöjä, ja niihin sisältyy arvostelmia asianmukaisesta huolellisuudesta. Tarvittavat konkreettiset toimet voivat siis vaihdella eri toimijoiden ja eri jäsenvaltioiden välillä. Toimijat käyttävätkin eräiden sertifiointiohjelmien teknisiä vaatimuksia tulkitakseen ja konkretisoidakseen näitä yleisiä velvollisuuksia.

Another important classification criterion pertains to whether the scheme assesses products and processes (mostly B2C) or management systems (mostly B2B). In terms of specified requirements, schemes may attest compliance with provisions laid down by governmental authorities (baseline) or they can add criteria which go beyond the legal requirements (above baseline). Distinction between the two is not always easy to make: on the one hand, schemes often combine baseline criteria in some areas with higher requirements in others; on the other hand, certain baseline requirements particularly in the environmental and farming area require operators to use good and best practice, and make value-judgment about due care, so that the concrete actions to be taken can differ between actors and between Member States. Indeed, the technical requirements of some certification schemes are used by operators to interpret and make concrete these general obligations.

Luokittelu esitetään seuraavassa taulukossa:

The following table illustrates this classification:

Ohjelmien luokittelu

Classification of schemes

Vahvistustyyppi: | Omaehtoinen vakuutus | Sertifiointi (kolmannen osapuolen antama vahvistus) |

Type of attestation: | Self-declaration | Certification (third-party attestation) |

Yleisö: | B2C | B2C | B2B |

Audience: | B2C | B2C | B2B |

Määriteltyjen vaatimusten kohteet: | Tuotteet ja prosessit | Lähinnä tuotteet (palvelut ml.) ja prosessit | Lähinnä johtamisjärjestelmät |

Objects of specified requirements: | Products and processes | Mostly products (including services) and processes | Mostly management systems |

Vaatimusten sisältö: | Lähinnä perustasoa tiukemmat | Lähinnä perustasoa tiukemmat | Perustaso & perustasoa tiukemmat |

Content of requirements: | Mostly above baseline | Mostly above baseline | Baseline and above baseline |

Suuntaviivoissa keskitytään yllä olevan taulukon oikeanpuoleisessa osassa kiteytettyihin sertifiointiohjelmiin.

The guidelines will focus on certification schemes as outlined in the right-hand side of the table above.

1.2 Suuntaviivojen tarkoitus

1.2. Purpose of the guidelines

Komissio totesi maataloustuotteiden laatupolitiikasta antamassaan tiedonannossa [7], että yksityisen sektorin kehityssuunnat ja aloitteet eivät anna tässä vaiheessa aihetta ryhtyä lainsäädäntötoimiin sertifiointiohjelmien aiheuttamien mahdollisten haittojen poistamiseksi [8]. Komissio ryhtyi sen sijaan sidosryhmiltä saamiensa huomautusten perusteella laatimaan maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden sertifiointiohjelmia koskevia suuntaviivoja yhteistyössä laadun neuvoa-antavan ryhmän kanssa [9].

In its Communication on agricultural product quality policy [7], the Commission stated that in the light of developments and initiatives in the private sector, legislative action was not warranted to address the potential drawbacks in certification schemes at this stage [8]. Instead, drawing on comments from stakeholders, the Commission undertook to develop guidelines for certification schemes for agricultural products and foodstuffs in consultation with the Advisory Group on Quality [9].

Näiden suuntaviivojen tarkoituksena on kuvata nykyistä lainsäädäntöä ja parantaa vapaaehtoisten sertifiointiohjelmien läpinäkyvyyttä, uskottavuutta ja vaikuttavuutta sekä varmistaa, että ne eivät ole ristiriidassa lakisääteisten vaatimusten kanssa. Suuntaviivoissa korostetaan parhaita käytäntöjä tällaisten ohjelmien toiminnassa ja tarjotaan siksi ohjeistusta siitä, miten

These guidelines are designed to describe the existing legal framework and to help improving the transparency, credibility and effectiveness of voluntary certification schemes and ensuring that they do not conflict with regulatory requirements. They highlight best practice in the operation of such schemes, thereby offering guidance on how to:

- vältetään hämmentämästä kuluttajia ja lisätään ohjelman vaatimusten läpinäkyvyyttä ja selkeyttä,

- avoid consumer confusion and increase the transparency and clarity of the scheme requirements,

- vähennetään maataloustuottajien ja valmistajien hallinnollista ja taloudellista rasitetta – myös kehitysmaissa, ja

- reduce the administrative and financial burden on farmers and producers, including those in developing countries, and

- varmistetaan EU:n sisämarkkinasääntöjen ja sertifiointiperiaatteiden noudattaminen.

- ensure compliance with EU internal market rules and principles on certification.

Suuntaviivat on tarkoitettu lähinnä ohjelmien kehittäjille ja toimijoille.

The guidelines are directed primarily to scheme developers and operators.

Suuntaviivojen noudattaminen on vapaaehtoista, eikä niihin sitoutuminen tarkoita, että komissio olisi hyväksynyt kyseisissä ohjelmissa asetetut vaatimukset. Näillä suuntaviivoilla ei myöskään ole oikeudellista asemaa EU:ssa, eikä niillä muuteta EU:n lainsäädännön mukaisia vaatimuksia.

Uptake of the guidelines is voluntary. Adherence to these guidelines does not mean that the Commission has endorsed the requirements set up by these schemes. The present guidelines neither have a legal status in the EU nor are they intended to alter requirements under EU legislation.

Näitä suuntaviivoja ei voi pitää EU:n lainsäädännön oikeudellisena tulkintana, sillä tällainen tulkinta kuuluu Euroopan unionin tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan.

Finally, these guidelines should not be considered as a legal interpretation of the EU legislation as such interpretations are the exclusive competence of the Court of Justice of the European Union.

2. SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

2. SCOPE AND DEFINITIONS

2.1 Soveltamisala

2.1. Scope

Suuntaviivoja sovelletaan vapaaehtoisiin sertifiointiohjelmiin, jotka koskevat

The guidelines are applicable to voluntary certification schemes covering:

- maataloustuotteita – sekä ihmisravinnoksi tarkoitettuja että muita (myös rehuja),

- agricultural products, whether or not intended for human consumption (including feed),

- asetuksen (EY) N:o 178/2002 2 artiklan kattamia elintarvikkeita, ja

- foodstuffs covered by Article 2 of Regulation (EC) No 178/2002, and

- prosesseja ja johtamisjärjestelmiä, jotka koskevat maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuotantoa ja jalostusta.

- processes and management systems related to the production and processing of agricultural products and foodstuffs.

Suuntaviivoja ei sovelleta julkisten viranomaisten toimittamiin virallisiin tarkastuksiin.

The guidelines do not apply to official controls carried out by public authorities.

2.2 Termien määritelmät [10]

2.2. Definition of terms [10]

1. Määritelty vaatimus : ilmaistu tarve tai odotus.

1. Specified requirement : need or expectation that is stated.

2. Vaatimustenmukaisuuden arviointi : sen osoittaminen, täyttyvätkö tuotteeseen, prosessiin, järjestelmään, henkilöön tai elimeen liittyvät määritellyt vaatimukset.

2. Conformity assessment : demonstration that specified requirements relating to a product, process, system, person or body are fulfilled.

3. Katselmus : valinta- ja määritystoimintojen sekä näiden toimintojen tulosten sopivuuden, asianmukaisuuden ja vaikuttavuuden todentaminen sen perusteella, täyttyvätkö määritellyt vaatimukset.

3. Review : verification of the suitability, adequacy and effectiveness of selection and determination activities, and the results of these activities, with regard to fulfilment of specified requirements.

4. Vahvistaminen : katselmusta seuraavan päätöksen perusteella tehtävä toteamus, että määriteltyjen vaatimusten täyttäminen on osoitettu.

4. Attestation : issue of a statement, based on a decision following review that fulfilment of specified requirements has been demonstrated.

5. Vakuutus : ensimmäisen osapuolen toteuttama vahvistaminen. Ilmaisulla "omaehtoiseen vakuutukseen perustuvat ohjelmat" tarkoitetaan näissä suuntaviivoissa kollektiivisia ohjelmia ja merkinnöissä esitettyjä väitteitä, joita ei ole sertifioitu ja jotka perustuvat tuottajan omaehtoiseen vakuutukseen.

5. Declaration : first-party attestation. For the purpose of these guidelines, the term "self-declaration schemes" is used for collective schemes and label claims that are not certified, and which rely on the producer's self-declaration.

6. Sertifiointi : kolmannen osapuolen toteuttama vahvistaminen, joka liittyy tuotteisiin, prosesseihin, järjestelmiin tai henkilöihin.

6. Certification : third-party attestation related to products, processes, systems or persons.

7. Akkreditointi : kolmannen osapuolen antama vahvistus sille, että tietty elin on muodollisesti osoittanut pätevyytensä toteuttaa määriteltyjä vaatimustenmukaisuuden arviointitehtäviä. EU:ssa [11] akkreditoinnilla tarkoitetaan kansallisen akkreditointielimen antamaa todistusta siitä, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos täyttää tiettyä vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevat, yhdenmukaistetuilla standardeilla vahvistetut vaatimukset, ja tarvittaessa muut vaatimukset, mukaan luettuna ne, jotka on vahvistettu asiaa koskevissa alakohtaisissa ohjelmissa.

7. Accreditation : third-party attestation related to a body conveying formal demonstration of its competence to carry out specific tasks. In the EU [11], accreditation shall mean an attestation by a national accreditation body that a conformity assessment body meets the requirements set by harmonised standards and, where applicable, any additional requirements including those set out in relevant sectoral schemes, to carry out a specific conformity assessment activity.

8. Tarkastus : tuotesuunnittelun, tuotteen, prosessin tai laitoksen tutkiminen ja sen vaatimustenmukaisuuden määrittäminen, joko määriteltyjen vaatimusten kanssa tai ammatillisen harkinnan perusteella yleisten vaatimusten kanssa.

8. Inspection : examination of a product design, product, process or installation and determination of its conformity with specific requirements or, on the basis of professional judgement, with general requirements.

9. Auditointi : järjestelmällinen, riippumaton ja dokumentoitu prosessi, jossa hankittavia tallenteita, tositteita tai muita asiaankuuluvia tietoja arvioidaan objektiivisesti sen määrittämiseksi, missä määrin määritellyt vaatimukset on täytetty.

9. Audit : systematic, independent, documented process for obtaining records, statements of fact or other relevant information and assessing them objectively to determine the extent to which specified requirements are fulfilled.

3. EU:N NYKYISET SÄÄNNÖKSET

3. EXISTING LEGAL PROVISIONS AT EU LEVEL

3.1 Ohjelmien toimintaa koskevat säännöt

3.1. Rules related to the operation of schemes

EU:ssa toimiviin sertifiointiohjelmiin sovelletaan seuraavia EU:n perussäännöksiä:

Certification schemes operating in the EU are subject to the following basic EU provisions:

- Sisämarkkinasäännöt. Sertifiointipalvelujen tarjoajia koskevat sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus, jotka on kirjattu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 49 ja 56 artiklaan ja palveludirektiivin [12] asiaankuuluviin säännöksiin. Tällaisten palvelujen tarjoajien sijoittautumista toisiin jäsenvaltioihin ei saa kohtuuttomasti rajoittaa. Niille ei myöskään saa asettaa kohtuuttomia rajoituksia niiden tarjotessa palveluja rajojen yli. Sertifiointiohjelmat eivät myöskään saa luoda tosiasiallisia esteitä sisämarkkinoilla käytävälle tavarakaupalle.

- Rules on the internal market. Certification service-providers may benefit from the freedom of establishment and freedom to provide services as enshrined in Articles 49 and 56 of the Treaty on the Functioning of the European Union (TFEU) and relevant provisions of the Directive on Services [12]. They shall face no unjustified restrictions when establishing in another Member State. Equally, they should face no unjustified restrictions when providing the services across the borders. Certification schemes must also not result in de facto barriers to trade in goods in the internal market.

- Säännöt valtion osallistumisesta ohjelmiin. Alue- ja keskusviranomaisten ja muiden julkisten elinten tukemat ohjelmat eivät saa johtaa tuottajien kansalliseen alkuperään perustuviin rajoituksiin tai muutoin haitata sisämarkkinoita. Silloin, kun sertifiointiohjelmia tuetaan SEUT-sopimuksen 107 artiklassa tarkoitetulla jäsenvaltion myöntämällä tuella tai valtion varoista myönnetyllä tuella, on noudatettava valtiontukisääntöjä.

- Rules on State involvement in schemes. Certification schemes supported by public bodies, such as regional or national authorities, may not lead to restrictions based on the national origin of producers or otherwise impede the single market. Any support for certification schemes granted by a Member State or through State resources within the meaning of Article 107 of the TFEU, must comply with State aid rules.

- Kilpailusäännöt. Sertifiointiohjelmat eivät saa johtaa kilpailunvastaiseen käyttäytymiseen, eivätkä etenkään esimerkiksi seuraaviin:

- Rules on competition. Certification schemes may not lead to anticompetitive behaviour, including in particular on a non-exhaustive basis:

- kilpailua rajoittaviin horisontaalisiin tai vertikaalisiin sopimuksiin,

- horizontal or vertical agreements restricting competition,

- siihen, että yksi tai useampi huomattavan markkinavoiman omaava yritys sulkee kilpailevat yritykset markkinoilta (esimerkiksi estämällä kilpailevia ostajia saamasta toimituksia ja/tai estämällä kilpailevia toimittajia pääsemästä mukaan jakelukanaviin),

- foreclosure of competing undertakings by one ore more undertakings with significant market power (such as preventing access of competing buyers to supplies and/or access of competing suppliers to distribution channels),

- siihen, että perusedellytykset täyttävät markkinatoimijat estävät pääsyn sertifiointiohjelmiin.

- preventing access to the certification scheme by market operators that comply with the applicable pre-requisites,

- siihen, että ohjelman osapuolia tai kolmansia osapuolia estetään kehittämästä, tuottamasta ja pitämästä kaupan vaihtoehtoisia tuotteita, jotka eivät ole ohjelmassa vahvistetun eritelmän mukaisia.

- preventing the parties to the scheme or other third parties from developing, producing and marketing alternative products which do not comply with the specifications laid down in the scheme.

- Vaatimukset kuluttajille tiedottamisesta ja pakkausmerkinnöistä [13]. Merkinnät, mainonta ja esillepano eivät saa olla omiaan johtamaan ostajaa harhaan, erityisesti

- Consumer information and labelling requirements [13]. The labelling, advertising and presentation of food must not be such as it could mislead a purchaser to a material degree, particularly:

- elintarvikkeen ominaispiirteiden osalta ja erityisesti sen luonteen, yksilöllisyyden, ominaisuuksien, koostumuksen, määrän, säilyvyyden, alkuperän, valmistus- tai tuotantomenetelmän osalta,

- as to the characteristics of the foodstuff and, in particular, as to its nature, identity, properties, composition, quantity, durability, origin or provenance, method of manufacture or production,

- liittämällä elintarvikkeeseen vaikutuksia tai ominaisuuksia, joita sillä ei ole,

- by attributing to the foodstuff effects or properties which it does not possess,

- esittämällä elintarvikkeella olevan erityisiä ominaisuuksia, kun tosiasiassa kaikilla samanlaisilla elintarvikkeilla on sellaisia ominaisuuksia.

- by suggesting that the foodstuff possesses special characteristics when in fact all similar foodstuffs possess such characteristics.

Ohjelmissa, joissa varmennetaan ainoastaan lakisääteisten vaatimusten noudattaminen, ei saa väittää, että sertifioiduilla tuotteilla on erityisominaisuuksia, jotka eroavat vastaavien tuotteiden ominaisuuksista. Ohjelmista ei saa olla seurauksena se, että muiden markkinoilla olevien tuotteiden turvallisuus tai virallisten tarkastusten luotettavuus kyseenalaistetaan tai pyritään kyseenalaistamaan.

Schemes certifying only compliance with legal requirements may not lead to any suggestion that the certified products possess special characteristics which are different from those of similar products. Nor should the effect of the schemes be to discredit or tend to discredit other products on the market, nor the reliability of official controls.

Elintarvikkeiden merkinnät, mainonta ja esillepano eivät saa olla omiaan johtamaan ostajaa harhaan sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin [14] säännösten mukaisesti.

Moreover, labelling, advertising and presentation of food must not be such as it could mislead consumers according to the provisions of the Directive in Unfair Commercial Practices [14].

- Ottaessaan tietyssä säädöksessä käyttöön vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn EU ottaa huomioon kansainväliset velvoitteensa ja erityisesti kaupan teknisiä esteitä koskevassa WTO:n sopimuksessa asetetut vaatimukset.

- The EU takes into account its international obligations, in particular the requirements set out in the WTO Agreement on Technical Barriers to Trade, when it introduces a conformity assessment procedure in a given piece of legislation.

3.2 Ohjelmien sisältöä koskevat säännöt

3.2. Rules related to the content of schemes

Monista sertifiointiohjelmien vaatimusten kattamista aiheista on annettu lisäksi erityislainsäädäntöä (esim. elintarvikkeiden turvallisuutta ja hygieniaa [15], luonnonmukaista maataloutta, eläinten hyvinvointia ja ympäristönsuojelua koskevat lakisääteiset vaatimukset sekä tiettyjen tuotteiden kaupan pitämistä koskevat vaatimukset).

In addition, specific legislation exists on many subjects covered by the requirements of certification schemes (e.g. regulatory requirements for food safety and hygiene [15]; organic farming; animal welfare; environmental protection; marketing standards for specific products).

Jos jollakin alalla on vahvistettu standardeja ja lainsäädäntöä, väitteiden on oltava niiden mukaisia, ja kyseiset standardit ja säädökset on mainittava myös eritelmissä (jos ohjelmassa esimerkiksi esitetään väitteitä luonnonmukaisesta maataloudesta, sen on perustuttava luonnonmukaista tuotantoa ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkintöjä koskevaan asetukseen (EY) N:o 834/2007 [16]; jos taas ohjelmassa esitetään ravitsemus- ja terveysnäytteitä, sen on oltava asetuksen (EY) N:o 1924/2006 [17] mukainen, ja EFSAn on laadittava niistä tarvittava tieteellinen arviointi).

In areas where relevant standards or legislation exist, claims must take into account and be consistent with such standards or legislation and make reference to them in the specifications (e.g. if a scheme is making organic farming claims, it must be based on Regulation (EC) No 834/2007 about organic production and labelling of organic products [16]; schemes making claims about nutrition and health must be in accordance with Regulation (EC) No 1924/2006 [17], and go through the required scientific assessment by EFSA).

Elintarvikkeiden turvallisuuden ja hygienian osalta on otettava huomioon erityisesti seuraavaa:

In particular, with regard to food safety and hygiene:

- Ohjelmissa ei saa rajoittaa tai pyrkiä korvaamaan nykyisiä virallisia standardeja ja/tai vaatimuksia eikä toimivaltaisten viranomaisten suorittamia lakisääteisiä tarkastuksia, joilla varmistetaan viran puolesta, että virallisia ja pakollisia standardeja ja vaatimuksia on noudatettu. Ohjelmissa olisi tuotava selkeästi esiin (esim. verkkosivustolla), mennäänkö niiden eritelmissä asiaankuuluvia lakisääteisiä vaatimuksia pidemmälle, ja jos mennään, niin miltä osin ja kuinka laajasti.

- schemes may not prejudice or aim to replace existing official standards and/or requirements, nor should they purport to substitute for official controls carried out by competent authorities for the purposes of official verification of compliance with official obligatory standards and requirements,

- Jos tuotteita pidetään kaupan sellaisissa ohjelmissa, joissa vahvistetaan lakisääteisiä vaatimuksia tiukempia turvallisuus- ja hygieniavaatimuksia, niitä ei saa mainostaa tai markkinoida tavalla, joka kyseenalaistaa tai pyrkii kyseenalaistamaan muiden markkinoilla olevien tuotteiden turvallisuuden tai virallisten tarkastusten luotettavuuden.

- product marketed under schemes which set safety and hygiene standards beyond legal requirements may not be advertised or promoted in a way that would discredit or tend to discredit the safety of other products on the market or the reliability of official controls.

3.3 Vaatimustenmukaisuuden arviointia, sertifiointia ja akkreditointia koskevat säännöt

3.3. Rules governing conformity assessment, certification and accreditation

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten akkreditoinnin järjestämistä ja toimintaa koskevat säännöt on annettu asetuksessa (EY) N:o 765/2008. Asetuksessa ei edellytetä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten akkreditointia, mutta tällainen vaatimus sisältyy eräisiin muihin EU:n säädöksiin [18].

Rules on the organisation and operation of accreditation of bodies performing conformity assessment activities in the regulated area have been laid down in Regulation (EC) No 765/2008. While this Regulation does not contain a requirement for conformity assessment bodies to become accredited, such a requirement is part of some other EU legislation [18].

Lisäksi kansainvälisesti tunnustettuja sääntöjä sisältyy tuotteiden tai prosessien sertifiointiohjelmien osalta kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) oppaaseen Guide 65 (EN 45011) ja järjestelmien sertifiointiohjelmien osalta standardiin ISO 17021. Vaikka tuotteiden/prosessien tai järjestelmien sertifiointiohjelmat ovat vapaaehtoisia, sertifiointielinten on oltava akkreditoituja EN 45011/ISO 65 tai ISO 17021 standardin mukaisesti voidakseen antaa akkreditoinnin mukaisia todistuksia tuotteista/prosesseista tai järjestelmistä.

In addition, the internationally recognised rules for operating product/process or system certification schemes are set out in the International Standards Organisation (ISO) Guide 65 (EN 45011) or ISO 17021, respectively. While product/process or system certification schemes are voluntary initiatives, to deliver product/process or system certificates under accreditation, certification bodies have to be accredited against EN 45011/ISO 65 or ISO 17021.

Edellä esitetty ei kuitenkaan rajoita asiaan sovellettavan EU:n elintarvikelainsäädännön vaatimuksia eikä myöskään asetuksen (EY) N:o 178/2002 5 artiklan 1 kohdassa säädettyjä yleisiä tavoitteita:

However, the above is without prejudice to all applicable EU food law requirements, including the general objectives laid down in Article 5(1) of Regulation (EC) No 178/2002:

"Elintarvikelainsäädännöllä on pyrittävä yhteen tai useampaan ihmisten elämän ja terveyden suojelun korkeaan tasoon liittyvään yleiseen tavoitteeseen ja kuluttajien etujen suojeluun, mukaan lukien elintarvikekaupan rehelliset menettelytavat, ottaen huomioon tarpeen mukaan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin suojelun, kasvien terveyden ja ympäristönsuojelun."

"Food law shall pursue one or more of the general objectives of a high level of protection of human life and health and the protection of consumers’ interests, including fair practices in food trade, taking account of, where appropriate, the protection of animal health and welfare, plant health and the environment".

Rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004 [19] sisältää tältä osin joitakin sääntöjä toimivaltaisten viranomaisten virallisten valvontatehtävien siirtämisestä riippumattomille kolmansille osapuolille (sekä akkreditointi- ja raportointivelvollisuuksista).

Within this framework, Regulation (EC) No 882/2004 [19] of the European Parliament and of the Council on official controls performed to ensure the verification of compliance with feed and food law, animal health and animal welfare rules includes certain rules for delegation by competent authorities of official control tasks to independent third parties (including accreditation and reporting obligations).

Viralliset valvontatoimet tarjoavat perustakeet, minkä lisäksi erityiset sertifiointiohjelmat voivat toimia vapaaehtoisuusperiaatteella. On kuitenkin muistettava, että rikkomistapauksissa sovelletaan elintarvikelainsäädäntöä. Se, että perustason vaatimusten noudattamista arvioidaan sertifiointiohjelmien välityksellä, ei vapauta virallisia valvontaviranomaisia vastuusta.

The guarantees given by the official control activities are the baseline, on top of which specific certification schemes may operate on a voluntary basis, bearing in mind that any breach is liable to food law. Assessment of conformity with baseline requirements through certification schemes does not exempt the official control authorities from their responsibility.

4. SUOSITUKSIA OSALLISTUMISESTA OHJELMAAN JA OHJELMIEN KEHITTÄMISESTÄ

4. RECOMMENDATIONS REGARDING SCHEME PARTICIPATION AND DEVELOPMENT

1. Ohjelmiin osallistumisen olisi oltava avoimin ja puolueettomin perustein avointa kaikille, jotka haluavat noudattaa eritelmiä ja kykenevät siihen.

1. Schemes should be open under transparent and non-discriminatory criteria to all participants willing and able to comply with the specifications.

2. Ohjelmilla olisi oltava valvontarakenne, joka mahdollistaa kaikkien elintarvikeketjussa mukana olevien sidosryhmien (maataloustuottajien ja näiden organisaatioiden [20], maatalous- ja elintarvikekauppiaiden, elintarviketeollisuuden, tukku- ja vähittäiskauppiaiden ja tarvittaessa kuluttajien) osallistumisen ohjelman kehittämiseen ja päätöksentekoon edustavalla ja tasapuolisella tavalla. Sidosryhmien osallistumista ja mukana olevia organisaatioita koskevat mekanismit olisi dokumentoitava ja asetettava julkisesti saataville.

2. Schemes should have a supervisory structure which allows for the contribution of all concerned stakeholders in the food chain (farmers and their organisations [20], agricultural and agri-food traders, food industry, wholesalers, retailers and consumers, as appropriate) in the development of the scheme and in decision-making in a representative and balanced way. Mechanisms for participation by stakeholders and the organisations involved should be documented and publicly available.

3. Eri maissa ja eri alueilla toimivien ohjelmien johtajien olisi helpotettava kaikkien kyseisillä alueilla toimivien asianomaisten sidosryhmien osallistumista ohjelmien kehittämiseen.

3. Managers of schemes operating in different countries and regions should facilitate the participation of all concerned stakeholders from those regions in scheme development.

4. Ohjelmien vaatimukset olisi laadittava teknisissä asiantuntijakomiteoissa ja toimitettava laajemmalle sidosryhmien joukolle palautetta varten.

4. Scheme requirements should be developed by technical committees of experts and submitted to a broader group of stakeholders for inputs.

5. Ohjelmien johtajien olisi varmistettava asianomaisten sidosryhmien osallistuminen tarkastuskriteerien ja tarkistuslistojen laadintaan sekä seuraamuskynnysten suunnitteluun ja määrittämiseen.

5. Managers of schemes should ensure the participation of concerned stakeholders in the development of inspection criteria and checklists, as well as in the design and determination of thresholds for sanctions.

6. Ohjelmien johtajien olisi omaksuttava jatkuvaan kehittämistyöhön perustuva menettelytapa palautemekanismeineen, jotka mahdollistavat sääntöjen ja vaatimusten säännöllisen tarkistamisen osallistavalla tavalla. Ohjelman osallistujien olisi erityisesti oltava mukana kehittämässä ohjelmaa.

6. Managers of schemes should adopt a continuous development approach where feedback mechanisms exist to regularly review rules and requirements in a participatory manner. In particular, scheme participants should be involved in the future development of the scheme.

7. Ohjelman vaatimuksia saa muuttaa vain, jos muutokset ovat perusteltuja. Näin ohjelman osallistujille ei aiheudu tarpeettomia muutoskustannuksia. Ohjelman osallistujille on ilmoitettava asianmukaisesti ohjelman vaatimuksiin tehdyistä muutoksista.

7. Changes to scheme requirements must be made only when justified, so as to avoid unnecessary adaptation costs for scheme participants. Scheme participants must be given appropriate notice of any change to the scheme requirements.

8. Kaikissa ohjelmaan liittyvissä asiakirjoissa (myös verkkosivustolla) olisi oltava ohjelman yhteystiedot, ja ohjelmaan olisi sisällyttävä menettely sitä koskevien kommenttien vastaanottamista ja niihin vastaamista varten.

8. Schemes should include contact information on all documentation associated with the scheme (including on a website) and establish a process to receive and reply to comments on the scheme.

5. SUOSITUKSIA OHJELMAN VAATIMUKSISTA JA NIITÄ VASTAAVISTA VÄITTEISTÄ

5. RECOMMENDATIONS REGARDING SCHEME REQUIREMENTS AND CORRESPONDING CLAIMS

5.1 Ohjelman vaatimusten ja esitettyjen väitteiden selkeys ja läpinäkyvyys

5.1. Clarity and transparency of scheme requirements and claims made

1. Ohjelmassa olisi esitettävä selkeästi sen sosiaaliset, ympäristölliset, taloudelliset ja/tai lainsäädännölliset tavoitteet.

1. Schemes should clearly state the social, environmental, economic and/or legal objectives.

2. Väitteillä ja vaatimuksilla olisi oltava selkeä yhteys ohjelman tavoitteisiin.

2. Claims and requirements should be clearly linked to the objectives of the scheme.

3. Ohjelmassa olisi määriteltävä selkeästi sen laajuus tuotteiden ja/tai prosessien kannalta.

3. The scope of the scheme in terms of products and/or processes should be clearly defined.

4. Ohjelman eritelmä [21] ja julkinen tiivistelmä olisi asetettava vapaasti saataville (esim. verkkosivustolle).

4. Scheme specifications [21], including a public summary, should be freely available (e.g. on a website).

5. Eri maissa toimivista ohjelmista olisi toimitettava eritelmän käännös, jos mahdolliset osallistujat tai sertifiointielimet esittävät siitä asianmukaisesti perustellun pyynnön.

5. Schemes operating in different countries should provide translations of the specifications if a duly justified request is made by potential participants or certification bodies.

6. Ohjelman eritelmän olisi oltava selkeä, riittävän yksityiskohtainen ja helppotajuinen.

6. Scheme specifications should be clear, sufficiently detailed and easily understandable.

7. Logoja tai merkintöjä käyttävissä ohjelmissa olisi ilmoitettava, mistä kuluttajat voivat saada ohjelmaa koskevaa lisätietoa. Tämä voi olla esimerkiksi verkkosivuston osoite, ja se voi olla joko tuotteen pakkauksessa tai saatavilla myyntipaikassa.

7. Schemes using logos or labels should provide information about where consumers can find further details on the scheme, such as a website address, either on the product packaging or at the point of sale.

8. Ohjelmissa olisi selkeästi mainittava (esim. niiden verkkosivustoilla), että niissä edellytetään riippumattoman elimen suorittamaa sertifiointia, ja niissä olisi esitettävä yhteystiedot sertifiointielimistä, jotka tarjoavat tällaista palvelua.

8. Schemes should clearly state (e.g. on their website) that they require certification by an independent body and provide contact details of certification bodies which provide this service.

5.2 Ohjelman väitteiden ja vaatimusten perustuminen näyttöön

5.2. Evidence base of scheme claims and requirements

1. Kaikkien väitteiden olisi perustuttava objektiiviseen ja todennettavaan näyttöön sekä tieteellisesti perusteltuihin asiakirjoihin. Näiden asiakirjojen olisi oltava vapaasti saatavilla esimerkiksi verkkosivustolla [22].

1. All claims should be based on objective and verifiable evidence and scientifically sound documentation. These documents should be freely available, e.g. on a website [22].

2. Eri maissa ja eri alueilla toimivissa ohjelmissa vaatimukset olisi sovitettava paikallisiin agroekologisiin, sosioekonomisiin ja lainsäädännöllisiin tilanteisiin ja maatalouskäytäntöihin. Samalla olisi kuitenkin varmistettava, että tulokset ovat eri tilanteissa yhtenäiset.

2. Schemes operating in different countries and regions should adapt their requirements in line with the relevant local agro-ecological, socio-economic and legal conditions and agricultural practices, while ensuring consistent results across different contexts.

3. Ohjelmissa olisi tuotava selkeästi esiin (esim. verkkosivustolla), mennäänkö niiden eritelmissä asiaankuuluvia lakisääteisiä vaatimuksia pidemmälle, ja jos mennään, niin miltä osin ja kuinka laajasti. Nämä tiedot olisi esitettävä tarvittaessa myös raportoinnin ja tarkastusten osalta.

3. Schemes should clearly indicate (e.g. on a website) whether, where and to what extent their specifications go beyond the relevant legal requirements, including in the areas of reporting and inspections, if applicable.

6. SUOSITUKSIA SERTIFIOINNISTA JA TARKASTUKSISTA

6. RECOMMENDATIONS REGARDING CERTIFICATION AND INSPECTIONS

6.1 Sertifioinnin puolueettomuus ja riippumattomuus

6.1. Impartiality and independence of certification

1. Ohjelman vaatimusten noudattamista koskevan sertifioinnin suorittajan olisi oltava riippumaton elin, jonka on akkreditoinut

1. Certification of compliance with the scheme requirements should be carried out by an independent body accredited:

- jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti nimeämä kansallinen akkreditointielin eurooppalaisissa tai kansainvälisissä standardeissa ja oppaissa vahvistettujen tuotteita sertifioivia elimiä koskevien yleisten vaatimusten mukaisesti tai

- by the national accreditation body appointed by Member States according to Regulation (EC) No 765/2008, in accordance with relevant European or international standards and guides setting out general requirements for bodies operating product certification systems, or

- akkrediointielin, joka on allekirjoittanut kansainvälisen akkreditointifoorumin (International Accreditation Forum, IAF) monenvälistä tunnustamista koskevan sopimuksen (Multilateral Recognition Arrangement, MLA).

- by an accreditation body signatory to the multilateral recognition arrangement (MLA) for product certification of the International Accreditation Forum (IAF).

2. Ohjelmissa olisi sallittava minkä tahansa pätevän ja akkreditoidun sertifiointielimen suorittama sertifiointi ilman maantieteellisiä rajoituksia.

2. Schemes should be open to certification by any qualified and accredited certification body, without the imposition of geographical restrictions.

6.2 Tarkastukset

6.2. Inspections

Tarkastusten olisi kaikkiaan oltava tehokkaita, selkeitä ja läpinäkyviä ja perustuttava dokumentoituihin menettelyihin. Niiden olisi kohdistuttava sertifiointiohjelman esittämien väitteiden taustalla oleviin todennettaviin kriteereihin. Epätyydyttävien tarkastustulosten olisi johdettava tarkoituksenmukaisiin toimiin.

As a general principle, inspections should be effective, clear, transparent, based on documented procedures and relate to verifiable criteria underlying the claims made by the certification scheme. Unsatisfactory inspection results should lead to appropriate action.

1. Ohjelman osallistujat olisi tarkastettava säännöllisesti. Tarkastuksia varten olisi oltava selkeät ja dokumentoidut menettelyt, jotka sisältävät tarkastusten tiheyden, näytteenoton sekä sertifiointiohjelman alaan liittyviä parametreja koskevat laboratoriotestit tai analyyttiset testit.

1. Regular inspections of scheme participants should be carried out. There should be clear and documented procedures for inspections, including frequency, sampling and laboratory/analytical tests in parameters related to the scope of the certification scheme.

2. Tarkastustiheydessä olisi otettava huomioon aiemmat tarkastustulokset, tuotteen, prosessin tai johtamisjärjestelmän luonteesta johtuvat riskit sekä kollektiivisissa tuottajaorganisaatioissa tehtävät sisäiset auditoinnit, jotka voivat täydentää kolmannen osapuolen suorittamia tarkastuksia. Ohjelman valvojan olisi määritettävä tarkastusten vähimmäistiheys, joka koskee kaikkia osallistujia.

2. The frequency of inspections should take into account previous inspection results, inherent risks posed by the product or process or management system, as well as the existence of internal audits in collective producer organisations which can complement third-party inspections. A minimum inspection frequency for all scheme participants should be determined by the scheme supervisor.

3. Tarkastustulokset olisi arvioitava suunnitelmallisesti.

3. There should be a systematic evaluation of the results of inspections.

4. Yleensä olisi käytettävä yllätystarkastuksia ja lyhyellä (esim. 48 tunnin) varoitusajalla suoritettavia tarkastuksia.

4. Unannounced inspections and inspections at short notice should be used as a general rule (e.g. within 48 hours).

5. Tarkastusten ja auditointien olisi perustuttava julkisesti saatavilla oleviin suuntaviivoihin, tarkistuslistoihin ja suunnitelmiin. Tarkastuskriteerien olisi liityttävä läheisesti ohjelman vaatimuksiin ja niitä vastaaviin väitteisiin.

5. Inspections and audits should be based on publicly available guidelines, checklists and plans. The inspection criteria should be closely linked to the requirements of the scheme and the corresponding claims.

6. Vaatimusten noudattamatta jättämisen varalle olisi oltava selkeät ja dokumentoidut menettelyt, jotka toteutetaan tehokkaasti. Olisi määriteltävä pudotuskriteerit, jotka voivat johtaa

6. There should be clear and documented procedures for dealing with non-compliance which are effectively implemented. Knock-out criteria should be defined which could lead to:

- todistuksen epäämiseen tai peruuttamiseen,

- non-issue or withdrawal of the certificate,

- jäsenyyden peruuttamiseen, tai

- withdrawal of membership, or

- asiaankuuluvalle viralliselle lainvalvontaelimelle tehtävään ilmoitukseen.

- reporting to the relevant official enforcement body.

Tällaisiin pudotuskriteereihin olisi sisällyttävä ainakin lakisääteisten perusvaatimusten noudattamatta jättäminen sertifioinnin kattamalla osa-alueella. Mikäli noudattamatta jättämiseen liittyy terveydensuojelulle haitallisia vaikutuksia, niistä on ilmoitettava asiaankuuluville viranomaisille lakisääteisten vaatimusten mukaisesti.

These knock-out criteria should include at least non-fulfilment of basic legal requirements in the area covered by the certification. Cases of non-compliance with adverse implications for health protection should be notified to the relevant authorities in accordance with regulatory requirements.

7. Tarkastuksissa olisi keskityttävä sertifiointiohjelmissa esitettyjen väitteiden taustalla olevien todennettavien kriteerien analysointiin.

7. Inspections should focus on analysing the verifiable criteria which underlie claims made by certification schemes.

6.3 Kustannukset

6.3. Costs

1. Ohjelmien johtajien olisi julkistettava (mahdolliset) jäsenmaksut ja vaadittava sertifiointielimiään julkistamaan ohjelman erityyppisten osallistujien sertifiointiin ja tarkastamiseen liittyvät kustannukset.

1. Scheme managers should make public the membership fees (if any) and require their certification bodies to publish the costs associated with certification and inspection for different types of scheme participants.

2. Ohjelman eri osallistujilta perittävissä maksuissa mahdollisesti ilmenevien erojen olisi oltava perusteltuja ja oikeasuhteisia. Eroja ei pitäisi käyttää tiettyjen, esimerkiksi muista maista peräisin olevien potentiaalisten osallistujaryhmien estämiseen liittymästä asianomaiseen ohjelmaan.

2. Possible discrepancies in fees charged to different scheme participants should be justified and proportionate. They should not serve to deter certain groups of potential participants, e.g. from other countries, to join the scheme concerned.

3. Mahdolliset kustannussäästöt, jotka johtuvat vastavuoroisesta tunnustamisesta ja vertailuanalyysista, olisi siirrettävä tarkastettaville ja auditoitaville toimijoille.

3. Any cost savings arising form mutual recognition and benchmarking should be passed on to the operators subject to inspections and audits.

6.4 Auditoijien tai tarkastajien pätevyys

6.4. Qualification of auditors/inspectors

Yleisperiaatteena on, että auditoijien tai tarkastajien olisi oltava puolueettomia, päteviä ja ammattitaitoisia.

As a general principle, auditors/inspectors should be impartial, qualified and competent.

Sertifiointiauditoinnin suorittavilla auditoijilla olisi oltava asiaankuuluvat tiedot asianomaiselta alalta ja heidän olisi työskenneltävä sellaisten sertifiointielinten palveluksessa, jotka on akkreditoitu asiaankuuluvien eurooppalaisten tai kansainvälisten standardien ja oppaiden sekä johtamisjärjestelmien sertifiointiohjelmien mukaisesti. Vaaditut auditointitaidot olisi kuvattava ohjelman eritelmissä.

Auditors carrying out the certification audits should have the relevant knowledge in the specific sector and should work for certification bodies that are accredited under the relevant European or international standards and guides for product certification schemes and for management system certification schemes. The required auditor skills should be described in the scheme specifications.

6.5 Pientuottajia koskevia määräyksiä

6.5. Provisions for small-scale producers

Ohjelmissa olisi oltava määräyksiä, jotka mahdollistavat (jos aiheellista, erityisesti kehitysmaista peräisin olevien) pientuottajien osallistumisen ohjelmaan ja edistävät tällaista osallistumista.

Schemes should include provisions enabling and promoting the participation of small-scale producers (especially from developing countries, if relevant) in the scheme.

7. SUOSITUKSIA VASTAVUOROISESTA TUNNUSTAMISESTA JA VERTAILUANALYYSISTA/PÄÄLLEKKÄISYYDESTÄ MUIDEN OHJELMIEN KANSSA

7. RECOMMENDATIONS REGARDING MUTUAL RECOGNITION AND BENCHMARKING/OVERLAP WITH OTHER SCHEMES

1. Jos ohjelmia aletaan soveltaa uudella alalla ja/tai niiden soveltamisala laajenee, tarve olisi perusteltava. Ohjelmien johtajien olisi mahdollisuuksien mukaan viitattava selkeästi (esim. verkkosivustollaan) muihin asiaankuuluviin ohjelmiin, jotka toimivat samalla alalla, toimintalohkolla ja maantieteellisellä alueella, ja selvitettävä menettelytapojen yhtymäkohdat ja yhtenevyydet. Niiden olisi tutkittava aktiivisesti, voidaanko osa tai kaikki ohjelman vaatimuksista tunnustaa vastavuoroisesti.

1. Where schemes are entering a new sector and/or expanding in scope, the need for the scheme should be justified. Where possible, scheme managers should make explicit reference (e.g. on their website) to other relevant schemes operating in the same sector, policy area and geographical region and identify where approaches converge and agree. They should actively explore possibilities for mutual recognition for parts or all of the scheme requirements.

2. Mikäli ohjelmien vaatimusten on havaittu olevan joillakin osa-alueilla osittain tai täysin päällekkäisiä muiden ohjelmien vaatimusten kanssa, niihin olisi sisällyttävä kyseisten ohjelmien mukaisesti suoritettujen tarkastusten ja auditointien osittainen tai täydellinen tunnustaminen tai hyväksyminen (tarkoituksena on, ettei samoja vaatimuksia tarkasteta uudelleen).

2. In areas where schemes have been identified to have partial or total overlap with the requirements of other schemes, schemes should include recognition or acceptance partially or totally of inspections and audits already carried out under those schemes (aiming to not re-audit the same requirements).

3. Jos vastavuoroinen hyväksyntä ei ole mahdollinen, ohjelmien johtajien olisi suosittava yhteisiä auditointeja, jotka perustuvat yhteisiin auditoinnin tarkistuslistoihin (eli yksi yhteinen tarkistuslista ja yksi yhteinen auditointi kahta tai useampaa ohjelmaa varten).

3. If mutual acceptance cannot be achieved, scheme managers should promote combined audits based on combined audit checklists (i.e. one combined checklist and one combined audit for two or more different schemes).

4. Mikäli ohjelmien vaatimukset ovat päällekkäisiä, ohjelmien johtajien olisi yhdenmukaistettava auditointikäytännöt ja dokumentointivaatimukset niin pitkälle kuin se on käytännössä ja lainsäädännön puitteissa mahdollista.

4. Managers of schemes that overlap in their requirements should as much as practically and legally possible also harmonise their auditing protocols and documentation requirements.

[1] Maatalouden pääosaston Aretélta tilaama selvitys; ks. http://ec.europa.eu/agriculture/quality/index_en.htm

[1] Study conducted by Areté for DG AGRI; see http://ec.europa.eu/agriculture/quality/index_en.htm

[2] Esimerkiksi eläinten hyvinvointi, ympäristön kestävyys ja reilu kauppa.

[2] For example: animal welfare; environmental sustainability; fair trade.

[3] EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.

[3] OJ L 31, 1.2.2002, p. 1.

[4] Tiedonannossaan "Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan" (KOM (2009) 591) komissio toi ilmi aikeensa tarkastella uudelleen eräitä ympäristövaatimuksia ja alkuperämerkintäjärjestelmiä, jotka saattavat haitata rajatylittävää kauppaa.

[4] In its Communication "A better functioning food supply chain in Europe" (COM(2009) 591), the Commission stated its intention to review selected environmental standards and origin-labelling schemes that may impede cross-border trade.

[5] Yksityisiä standardeja koskevasta kysymyksestä on keskusteltu WTO:n terveys- ja kasvinsuojelutoimia käsittelevässä komiteassa.

[5] The issue of private standards has been discussed in the SPS Committee of the WTO.

[6] Esim. ISEAL Alliance (http://www.isealalliance.org).

[6] E.g. the ISEAL Alliance (http://www.isealalliance.org).

[7] KOM(2009) 234.

[7] COM(2009) 234.

[8] Tämä päätelmä perustui perusteelliseen vaikutustenarviointiin, jossa tutkittiin eri vaihtoehtoja jatkotoimiksi (ks. "Certification schemes for Agricultural Products and Foodstuffs"; http://ec.europa.eu/agriculture/quality/policy/com2009_234/ia_annex_d_en.pdf).

[8] This conclusion was based on a thorough impact assessment that explored different options for the way forward (see "Certification schemes for agricultural products and foodstuffs"; http://ec.europa.eu/agriculture/quality/policy/com2009_234/ia_annex_d_en.pdf).

[9] Maataloustuotteiden laadun neuvoa-antava ryhmä, perustettu komission päätöksen 2004/391/EY nojalla; EUVL L 120, 24.4.2004, s. 50.

[9] Advisory Group on "Quality of Agricultural Production", established under Commission Decision 2004/391/EC (OJ L 120, 24.4.2004, p. 50).

[10] Perustuvat standardiin EN ISO/IEC 17000 Vaatimustenmukaisuuden arviointi – Sanasto ja yleiset periaatteet.

[10] Based on EN ISO/IEC 17000 "Conformity assessment — Vocabulary and general principles".

[11] Tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 10 kohta, (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).

[11] Article 2(10) of Regulation (EC) No 765/2008 setting out the requirements for accreditation and market surveillance relating to the marketing of products (OJ L 218, 13.8.2008, p. 30).

[12] Direktiivi 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla, EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.

[12] Directive 2006/123/EC of 12 December 2006 on services in the internal market (OJ L 376, 27.12.2006, p. 36).

[13] Myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 2000/13/EY 2 artiklan 1 kohdan a alakohta, EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29.

[13] Article 2(1)(a) of Directive 2000/13/EC on the approximation of the laws of the Member States relating to the labelling, presentation and advertising of foodstuffs (OJ L 109, 6.5.2000, p. 29).

[14] Sopimattomia elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiä kaupallisia menettelyjä sisämarkkinoilla koskeva direktiivi 2005/29/EY (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22) ja sen täytäntöönpanoa koskevat ohjeet: SEC(2009) 1666.

[14] Directive 2005/29/EC concerning unfair business-to-consumer commercial practices in the internal market (OJ L 149, 11.6.2005, p. 22) and guidance for its implementation: SEC(2009) 1666.

[15] Asetus (EY) N:o 852/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, elintarvikehygieniasta; Asetus (EY) N:o 853/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä, ja asetus (EY) N:o 854/2004 ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä; (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1).

[15] Regulation (EC) No 852/2004 of 29 April 2004 on the hygiene of foodstuffs; Regulation (EC) No 853/2004 of 29 April 2004 laying down specific hygiene rules for the hygiene of foodstuffs and Regulation (EC) No 854/2004 laying down specific rules for the organisation of official controls on products of animal origin intended for human consumption (OJ L 139, 30.4.2004, p. 1).

[16] EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1.

[16] OJ L 189, 20.7.2007, p. 1.

[17] EUVL L 404, 30.12.2006, s. 9.

[17] OJ L 404, 30.12.2006, p. 9.

[18] Esim. maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun asetuksen (EY) N:o 510/2006 11 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa: "Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteita sertifioivien elinten on noudatettava eurooppalaista standardia EN 45011 tai ISO/IEC Guide 65 (Tuotteita sertifioivat elimet. Yleiset vaatimukset) ja oltava 1 päivästä toukokuuta 2010 alkaen niiden mukaisesti hyväksyttyjä".

[18] E.g. Article 11(3) of Regulation (EC) No 510/2006 on the protection of geographical indications and designations of origin for agricultural products and foodstuffs requires that "The product certification bodies referred to in paragraphs 1 and 2 shall comply with and, from 1 May 2010 be accredited in accordance with European standard EN 45011 or ISO/IEC Guide 65 (General requirements for bodies operating product certification systems)".

[19] EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1.

[19] OJ L 165, 30.4.2004, p. 1.

[20] Esim. osuuskunnat.

[20] E.g. cooperatives.

[21] Tästä saatetaan poiketa silloin, kun ohjelmaa koskeva eritelmä perustuu standardeihin, jotka eivät ole vapaasti saatavilla (esim. ISO- ja EN-standardit).

[21] Exceptions may be needed where scheme specifications are based on standards which are not freely available (e.g. ISO and EN standards).

[22] Tästä ovat poikkeuksena luottamukselliset ja/tai omistusoikeuden suojaamat tiedot, joiden salassapito on mainittava selkeästi.

[22] An exception should be made for confidential and/or proprietary information, which should be clearly indicated.

--------------------------------------------------

--------------------------------------------------