REPORT FROM THE COMMISSION TO THE COUNCIL, THE EUROPEAN PARLIAMENT AND THE ECONOMIC AND SOCIAL COMMITTEE ON THE PUBLIC LENDING RIGHT IN THE EUROPEAN UNION

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE JA TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE LAINAUSOIKEUDESTA EUROOPAN UNIONISSA

TABLE OF CONTENTS

SISÄLLYSLUETTELO

1. Introduction: Objectives of the Communication

1. Johdanto: tiedonannon tavoitteet

2. Legal Situation concerning the Public Lending Right before adoption of the Directive

2. Lainausoikeutta koskeva oikeudellinen tilanne ennen direktiivin antamista

3. Provisions in Council Directive 92/100/EEC

3. Neuvoston direktiivin 92/100/ETY säännökset

3.1. The 1988 Green Paper on Copyright

3.1. Tekijänoikeutta koskeva vihreä kirja vuodelta 1988

3.2. The need for harmonising PLR

3.2. Lainausoikeuden yhdenmukaistamistarve

3.3. The concept of PLR in the Directive

3.3. Direktiivin lainausoikeuskäsite

3.4. The resulting obligations of Member States

3.4. Jäsenvaltioiden direktiivin mukaiset velvollisuudet

4. Situation in the Member States

4. Tilanne jäsenvaltioissa

4.1. PLR as set out at national level by the Member States

4.1. Jäsenvaltioiden kansallisella tasolla luomat lainausoikeudet

4.2. Functioning of the PLR

4.2. Lainausoikeuden toimivuus

5. CONCLUSION

5. PÄÄTELMÄ

5.1. PLR and Internal Market aspects

5.1. Lainausoikeus sisämarkkinoiden kannalta

5.2. Perspectives

5.2. Näkymät

REPORT FROM THE COMMISSION TO THE COUNCIL, THE EUROPEAN PARLIAMENT AND THE ECONOMIC AND SOCIAL COMMITTEE ON THE PUBLIC LENDING RIGHT IN THE EUROPEAN UNION

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE JA TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE LAINAUSOIKEUDESTA EUROOPAN UNIONISSA

1. Introduction: Objectives of the Communication

1. Johdanto: tiedonannon tavoitteet

On 19 November 1992, the Council of Ministers adopted Directive 92/100/EEC, on the Rental and Lending Right and Certain Related Rights [1]. The Directive was to be implemented by 1 July 1994. Article 5(4) of the Directive provides that the Commission should draw up a report on public lending in the Community before 1 July 1997. Since some Member States implemented the Directive only recently, this deadline could not be met. The concept of public lending is deeply rooted in the national cultural traditions of the Member States. There are considerable differences among them in the way public lending operates. As a result, the provisions of the Directive on this issue only amounted to a limited harmonisation. Consequently, a report on the functioning of the public lending right was requested of the Commission and should be presented by the Commission to the European Parliament, the Council and the Economic and Social Committee.

Ministerineuvosto antoi 19. marraskuuta 1992 direktiivin 92/100/ETY vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä lähioikeuksista [1]. Direktiivi oli tarkoitus panna täytäntöön 1. heinäkuuta 1994 mennessä. Direktiivin 5 artiklan 4 kohdassa säädetään, että komissio laatii 1 päivään heinäkuuta 1997 mennessä kertomuksen yleisölle lainauksesta yhteisössä. Koska jotkut jäsenvaltiot panivat direktiivin täytäntöön vasta äskettäin, määräaikaa ei saavutettu. Yleisölle lainaamisen käsite on juurtunut syvään jäsenvaltioiden kansallisiin kulttuuriperinteisiin. Jäsenvaltioiden lainaustoimintatavoissa on huomattavia eroja. Sen vuoksi direktiivin lainaussäännösten lähentämistavoitetta rajattiin. Direktiivin mukaisesti komissiolta pyydettiin lainausoikeuden toimivuutta koskevaa kertomusta, joka komission on esitettävä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja talous- ja sosiaalikomitealle.

[1] Council Directive 92/100/EEC of 19 November 1992 on rental right and lending right and on certain rights related to copyright in the field of intellectual property, OJ No L 346 of 27 November 1992, p.61 (" The Directive")

[1] Neuvoston direktiivi 92/100/ETY, annettu 19 päivänä marraskuuta 1992, vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla, EYVL L 346, 27.11.1992, s. 61 (direktiivi)

The fact that the obligation to present a report was expressly included in Article 5 underlines the particular interest regarding developments in the field of the public lending right (PLR). In line with Article 5(4) of the Directive, the objective of this report is to assess the situation of public lending in the Community and to evaluate the implementation by Member States of the relevant provisions of this Directive, including the degree of harmonisation achieved and to draw conclusions for the treatment of PLR in the European Union.

Kertomuksen esittämisvelvollisuuden tarkoituksellinen sisällyttäminen 5 artiklaan on osoitus erityisestä kiinnostuksesta, jota lainausoikeuden alan kehitys on herättänyt. Direktiivin 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti tämän kertomuksen tavoitteena on arvioida, mikä on yleisölle lainaamisen tilanne yhteisössä, miten jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön direktiivin säännökset ja miten pitkälle yhdenmukaistamisessa on päästy, sekä vetää johtopäätökset lainausoikeuden käsittelystä Euroopan unionissa.

2. Legal Situation concerning the Public Lending Right before adoption of the Directive

2. Lainausoikeutta koskeva oikeudellinen tilanne ennen direktiivin antamista

The origins of the PLR are to be found in the early twentieth century and are closely linked to the development of public libraries. The importance of private libraries, which were "lending" books against payment or membership fees, decreased as public libraries, accessible without any payment, appeared. After World War II, the number of private libraries reduced to insignificance. Due to the fact that the increase in the number and improvement of public libraries was strongly supported by the State, the number of lent items increased considerably. This led authors to ask for remuneration for this increased use of their works. Legislators did not, however, react to this immediately but introduced progressively the PLR in form of an exclusive right or a right of remuneration for authors.

Lainausoikeus voidaan johtaa 1900-luvun alkupuolelle, ja se liittyy läheisesti yleisten kirjastojen kehitykseen. Maksua tai jäsenmaksua vastaan kirjoja "lainaavien" yksityisten kirjastojen merkitys väheni sitä mukaa kuin maksuttomia yleisiä kirjastoja syntyi. Toisen maailmansodan jälkeen yksityisten kirjastojen määrällä ei enää ollut merkitystä. Koska valtio tuki voimakkaasti yleisten kirjastojen määrän kasvua ja niiden parantamista, lainattujen kirjojen lukumäärä kasvoi huomattavasti. Tämän kehityksen seurauksena tekijät vaativat korvausta teostensa lisääntyneestä käytöstä. Lainsäätäjät eivät kuitenkaan toimineet välittömästi, vaan ottivat asteittain käyttöön yksinoikeuteen tai tekijänoikeuskorvauksiin perustuvan lainausoikeuden.

The PLR was first introduced in the Scandinavian countries, (Denmark (1946) Sweden (1955), Finland (1961)), followed by the Netherlands (1971), Germany (1972) and the United Kingdom (1979/1982). Germany was the only country in which the PLR was integrated into copyright legislation whereas in the other Member States it was introduced in separate legislation. The provisions in these countries differed in several respects (rightholders, media and types of libraries concerned). In Belgium, the PLR was part of the distribution right. In Greece, France and Luxembourg, authors theoretically enjoyed an exclusive PLR based on the "droit de destination". In Spain, an exclusive distribution right existed, however the right was apparently not exercised in practice. In Portugal, the law could be interpreted in various ways: no PLR or an exclusive right forming part of a broad distribution right. In Ireland and Italy, there was neither an exclusive PLR nor a right to remuneration for public lending.

Lainausoikeus otettiin ensiksi käyttöön pohjoismaissa (Tanskassa (1946), Ruotsissa (1955), Suomessa (1961)) ja seuraavaksi Alankomaissa (1971), Saksassa (1972) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (1979/1982). Saksa oli ainoa maa, jossa lainausoikeus sisällytettiin tekijänoikeuslainsäädäntöön, kun taas muissa maissa otettiin käyttöön erityislait. Maiden säännökset poikkesivat toisistaan monessa suhteessa (oikeudenhaltijat, tietovälineet ja kirjastojen lajit). Belgiassa lainausoikeus oli osa levitysoikeutta. Kreikassa, Ranskassa ja Luxemburgissa tekijöillä oli teoriassa yksinomainen lainausoikeus, joka perustui käsitteeseen "droit de destination" (oikeus määrätä teoksesta). Espanjassa oli yksinomainen levitysoikeus, jota ei ilmeisesti kuitenkaan käytännössä sovellettu. Portugalissa lakia voitiin tulkita eri tavoilla: ei lainausoikeutta tai yksinoikeus, joka muodosti osan laajaa levitysoikeutta. Irlannissa ja Italiassa ei ollut yksinomaista lainausoikeutta eikä lainaus yleisölle oikeuttanut korvaukseen.

3. Provisions in Council Directive 92/100/EEC

3. Neuvoston direktiivin 92/100/ETY säännökset

3.1. The 1988 Green Paper on Copyright [2]

3.1. Tekijänoikeutta koskeva vihreä kirja vuodelta 1988 [2]

[2] Green Paper on "Copyright and the Challenge of Technology; Copyright Issues Requiring Immediate Action" COM (88) 172 final, 7 June 1988

[2] Vihreä kirja "Tekijänoikeudet ja teknologian haasteet; välittömiä toimia edellyttävät tekijänoikeuskysymykset" KOM (88) 172 lopullinen, 7. kesäkuuta 1988

The 1988 Green Paper on Copyright was the first Commission document to address the need for harmonisation in the area of copyright and neighbouring rights in a conceptual framework. It consisted of seven chapters describing and analysing the areas in which the Commission considered a need for action. Chapter 4 was devoted to the distribution right, exhaustion and the rental right, whereas Chapter 2 dealt with piracy. It is in these two chapters that the Directive has its origin. The Green Paper did not, however, address a possible need for action in the area of non-commercial lending.

Tekijänoikeutta koskeva vihreä kirja vuodelta 1988 oli ensimmäinen komission asiakirja, jossa käsiteltiin tekijän- ja lähioikeuksien käsitteistön yhdenmukaistamistarvetta. Se sisälsi seitsemän lukua, joissa kuvattiin ja analysoitiin alueita, joilla komission mielestä kaivattiin toimia. Luvussa 4 käsiteltiin levitysoikeutta, oikeuden lakkaamista ja vuokrausoikeutta. Luvussa 2 taas käsiteltiin laitonta valmistusta. Direktiivi sai alkunsa näistä kahdesta luvusta. Vihreässä kirjassa ei kuitenkaan puututtu muun kuin kaupallisen vuokrauksen alalla esiintyviin mahdollisiin toimintatarpeisiin.

3.2. The need for harmonising PLR

3.2. Lainausoikeuden yhdenmukaistamistarve

In the context of the follow-up to the 1988 Green Paper, the Commission organised several hearings of interested circles on the issues set out in this document. At one of those hearings, held in September 1989, and dedicated to the distribution right, exhaustion, and rental right, an overwhelming majority argued in favour of a harmonisation of both the rental and lending right. According to this majority, a Directive on the harmonisation of the rental right alone would have been incomplete if it did not also cover non-commercial lending. Indeed, from an economic point of view, the public lending right complements the rental right. In some cases, public lending might even replace rental. Therefore, it was felt necessary to include a PLR in the draft Directive in order to ensure the proper functioning of the Internal Market in this field. On the basis of the Green Paper and in the light of the hearing mentioned above and other input received in the consultation, the Commission adopted the proposal for a Council Directive [3]. It proposed harmonisation for both the rental and public lending right. In its reasoning for the need for harmonising the public lending right, the Commission focused, amongst others, on the legal and economic link between the activities of rental and public lending. It was pointed out that, if rental and lending rights were not addressed together, the steady increase in public lending activities in the music and film sector might have a considerable negative effect on the rental business and thereby deprive the rental right of its meaning.

Vuoden 1988 vihreän kirjan seurannan yhteydessä komissio järjesti useita kuulemisia, joissa pyydettiin asiakirjasta kiinnostuneita ottamaan kantaa siinä esitettyihin kysymyksiin. Syyskuussa 1989 pidetyssä kuulemistilaisuudessa, jossa aiheina olivat levitysoikeus, oikeuden lakkaaminen ja vuokrausoikeus, huomattava enemmistö kannatti sekä vuokraus- että levitysoikeuden yhdenmukaistamista. Enemmistö kuulluista oli sitä mieltä, että pelkästään vuokrausoikeuden yhdenmukaistamista koskeva direktiivi olisi ollut epätäydellinen, ellei se olisi kattanut myös muun kuin kaupallisen lainauksen. Taloudelliselta näkökannalta katsoen lainausoikeus täydentääkin vuokrausoikeutta. Joissakin tapauksissa lainaus yleisölle jopa korvaa vuokrauksen. Sen vuoksi pidettiin tarpeellisena sisällyttää lainausoikeus direktiiviluonnokseen, jotta varmistettaisiin sisämarkkinoiden toiminta tällä alalla. Vihreän kirjan pohjalta ja edellä mainitun kuulemisen sekä muusta mielipiteiden vaihdosta saadun palautteen tuloksena komissio antoi ehdotuksen neuvoston direktiiviksi [3]. Siinä esitettiin sekä vuokraus- että lainausoikeuden yhdenmukaistamista. Lainausoikeuden yhdenmukaistamisen tarvetta koskevissa perusteluissaan komissio korosti muun muassa vuokraus- ja lainaustoiminnan välistä oikeudellista ja taloudellista yhteyttä. Komissio totesi, että jos vuokraus- ja lainausoikeutta ei käsitellä yhdessä, musiikki- ja elokuva-alan lainaustoiminnan jatkuvalla kasvulla voi olla huomattava kielteinen vaikutus vuokrausliiketoimintaan ja se voi siten tehdä vuokrausoikeudesta merkityksettömän.

[3] Proposal for a Council Directive on rental right, lending right and on certain rights related to copyright OJ No C 53 of 28 February 1991, p35

[3] Ehdotus neuvoston direktiiviksi vuokraus- ja lainausoikeuksista ja tietyistä tekijänoikeuteen liittyvistä oikeuksista, EYVL C 53, 28.2.1991, s. 35

Both the Council and the European Parliament concurred with this view and supported the principle of harmonisation of the PLR.

Sekä neuvosto että Euroopan parlamentti yhtyivät mainittuun näkemykseen ja kannattivat lainausoikeuden yhdenmukaistamisperiaatetta.

3.3. The concept of PLR in the Directive

3.3. Direktiivin lainausoikeuskäsite

The PLR is set out in the Directive as an exclusive right to prohibit or authorise public lending with or without payment.

Lainausoikeus määritellään direktiivissä yksinoikeutena kieltää tai sallia lainaus maksua vastaan tai maksutta.

The Directive states in its Article 1 (1) that Member States must provide "a right to authorise or prohibit the rental and lending of originals and copies of copyright works, and other subject matter as set out in Article 2 (1)". According to Article 2, the lending right is granted to authors, performing artists, phonogram producers and film producers. The Directive does not cover rental and lending rights in relation to buildings and to works of applied art (Article 2(3)).

Direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa todetaan, että jäsenvaltioiden on säädettävä "oikeudesta sallia tai kieltää tekijänoikeudella suojattujen teosten alkuperäiskappaleiden ja kopioiden sekä muiden 2 artiklan 1 kohdassa mainittujen kohteiden vuokraus ja lainaus". Direktiivin 2 artiklan mukaan lainausoikeus kuuluu tekijälle, esittäjälle, sekä äänitteen ja elokuvan tuottajalle. Direktiivi ei koske arkkitehtonisten tai taideteollisten teosten vuokraus- ja lainausoikeuksia (2 artiklan 3 kohta).

Article 1(3) defines lending as "making available for use, for a limited period of time and not for direct or indirect economic or commercial advantage, when it is made through establishments that are accessible to the public". Such establishments are in the first place public libraries. Depending in particular on the definition of the term "public" under national law, university libraries and those of educational establishments may also be covered. Even if this is the case, however, these two latter categories of libraries will represent, at least in Member States having an established infrastructure of public libraries, a rather small proportion of all the lending establishments accessible to the public, in so far as they are only open to a rather limited and specific part of the general public.

Direktiivin 1 artiklan 3 kohdassa lainaus määritellään "saataville saattamisena rajoitetuksi ajaksi ilman suoraa tai välillistä taloudellista tai kaupallista etua, kun se tapahtuu yleisölle avointen laitosten välityksellä". Ensi sijassa näillä laitoksilla tarkoitetaan julkisia kirjastoja. Riippuen erityisesti termin "julkinen" määritelmästä kansallisessa laissa, korkeakoulukirjastot ja oppilaitosten kirjastot voivat myös kuulua soveltamisalaan. Vaikka näin olisikin, nämä kaksi jälkimmäistä kategoriaa edustavat kuitenkin, ainakin kattavan julkisen kirjastolaitoksen omaavissa jäsenvaltioissa, melko pientä osaa yleisölle avoimista lainauslaitoksista siinä mielessä, että ne ovat avoinna vain melko rajoitetulle ja erityiselle osalle yleisöä.

However, while the Directive sets out the obligation to introduce or maintain an exclusive PLR, it also allows for certain derogations and limitations from this right as outlined in Article 5. Article 5 reflects the compromise found at the time between complying with the Internal Market needs on the one hand and taking account of the different traditions of Member States in this area on the other.

Vaikka direktiivissä säädetään velvollisuudesta ottaa käyttöön tai pitää voimassa yksinomainen oikeus lainata yleisölle, siinä kuitenkin sallitaan 5 artiklan mukaisesti tiettyjä poikkeuksia ja rajoituksia mainittuun oikeuteen. Direktiivin 5 artikla kuvastaa laatimishetkellä saavutettua kompromissia sisämarkkinoiden tarpeisiin mukautumisen ja toisaalta alalla jäsenvaltioissa vallitsevien erilaisten perinteiden huomioonottamisen välillä.

Scope of Article 5

5 artiklan soveltamisala

Article 5 provides for a non-obligatory derogation from the exclusive lending right in respect of public lending. Under certain conditions, it allows Member States to replace the exclusive right by a remuneration right, or even not to provide for any remuneration at all. The Article moreover leaves Member States much discretion in the way they exercise the PLR.

Direktiivin 5 artiklassa säädetään yksinomaista lainausoikeutta koskevasta poikkeuksesta, joka ei ole velvoittava. Jäsenvaltiot voivat tietyin edellytyksin korvata yksinoikeuden korvausoikeudella tai jopa vapauttaa kokonaan korvauksesta. Lisäksi artiklassa jätetään jäsenvaltioille laajasti harkintavaltaa lainausoikeuden soveltamisessa.

Article 5(1)

5 artiklan 1 kohta

According to Article 5(1), Member States may derogate from the exclusive lending right, as set out in Article 1(1) and (3), provided that at the very least, authors obtain a remuneration The second sentence of Article 5(1) deals with the amount of the remuneration and enables the Member States to fix it in accordance with their respective "cultural promotion objectives". This sentence was inserted following a proposal by a Member State, which intended to create a new library system as a means of cultural promotion. As it is explicitly provided here that Member States "are free to determine this remuneration" [4], the operational impact of this part of Article 5(1) could be considered limited.

Jäsenvaltiot voivat direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan poiketa 1 artiklan 1 ja 3 kohdissa säädetystä yksinomaisesta lainausoikeudesta sillä edellytyksellä, että ainakin tekijät saavat korvauksen. Direktiivin 5 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä käsitellään korvausmäärää ja todetaan, että jäsenvaltiot voivat vahvistaa sen ottaen huomioon "kulttuurin edistämisen tavoitteensa". Virkkeen sisällyttämistä ehdotti jäsenvaltio, joka aikoi luoda uuden kirjastojärjestelmän kulttuurin edistämiseksi. Koska siinä nimenomaan todetaan, että jäsenvaltiot "voivat vapaasti vahvistaa tämän korvauksen" [4], tältä osin 5 artiklan 1 kohdan toiminnallista vaikutusta voidaan pitää rajallisena.

[4] Cf. Article 5(1), second phrase

[4] Ks. 5 artiklan 1 kohdan toinen lause

Article 5(2)

5 artiklan 2 kohta

While Article 5(2) confirms that Member States may exclude phonograms, films and computer programs from the application of the exclusive lending right, it reiterates the notion already contained in Article 5(1), and indicates that, "when Member States do not apply the exclusive lending right provided in Article 1 as regards phonograms, films and computer programs, they shall introduce, at least for authors, a remuneration". Given that Article 5(2) is a derogation, the Commission is of the view that this provision has to be interpreted strictly: the exclusive lending right has to be taken as the rule, and wherever a Member State does not provide for an exclusive lending right, at least authors must be granted a remuneration right. Article 5(2) confirms that this principle, regarding the remuneration for authors, is of equal importance with regard to the category of works and other subject matter mentioned in this provision.

Direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan, että jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa yksinomaista lainausoikeutta äänitteisiin, elokuviin eikä tietokoneohjelmiin, ja toistetaan 5 artiklan 1 kohdan ajatus toteamalla, että "jos jäsenvaltiot eivät sovella 1 artiklassa säädettyä yksinoikeutta äänitteisiin, elokuviin ja tietokoneohjelmiin, niiden on otettava käyttöön ainakin tekijöille maksettava korvaus". Koska 5 artiklan 2 kohdassa on kyse poikkeuksesta, komission mukaan säännöstä on tulkittava ahtaasti: yksinomaista lainausoikeutta on pidettävä sääntönä, ja silloin kun jäsenvaltio ei halua säätää yksinomaisesta lainausoikeudesta, ainakin tekijöille on myönnettävä oikeus korvaukseen. Direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan, että tämä periaate tekijöille maksettavasta korvauksesta on yhtä tärkeä säännöksessä mainitun kaltaisten teosten ja muun aineiston osalta.

Article 5(3)

5 artiklan 3 kohta

Article 5(3) allows a Member State to exempt "certain categories of establishments" from the payment of the remuneration. Such categories could include traditional public libraries, but also libraries of universities and educational establishments. However, the latter two categories will only be of marginal importance as compared with traditional public libraries, which are open to the general public, at least in Member States where public libraries are well established. Therefore, if such a Member State were to exempt under Article 5(3) all public libraries from the payment of the remuneration referred to in Articles 5(1) and 5(2), it would exempt the majority of lending establishments from the application of the public lending right. As a result, the PLR as defined in Article 1(3) would be deprived of adequate effect. This situation would be contrary to the intention of the Community legislator in providing for a PLR.

Direktiivin 5 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltio voi vapauttaa "tietyt laitosten ryhmät" korvauksen maksamisesta. Näihin laitosten ryhmiin voisivat kuulua perinteiset yleiset kirjastot, mutta myös korkeakoulukirjastot ja oppilaitosten kirjastot. Näillä jälkimmäisillä ryhmillä on kuitenkin vain rajallinen merkitys verrattuna yleisiin kirjastoihin, ainakin kattavan yleisen kirjastolaitoksen omaavissa jäsenvaltioissa. Jos tällainen jäsenvaltio vapauttaisi 5 artiklan 3 kohdan nojalla kaikki yleiset kirjastot 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun korvauksen maksamisesta, se vapauttaisi suurimman osan lainauslaitoksista lainausoikeuden soveltamisalasta. Tämän seurauksena 1 artiklan 3 kohdassa määritelty lainausoikeus menettäisi riittävän sisältönsä, mikä olisi vastoin yhteisölainsäätäjän tarkoitusta lainausoikeudesta säädettäessä.

It should also be recalled that when introducing or maintaining a remuneration scheme for public lending, Member States have to comply with Article 12 (former 6) of the EC Treaty and not discriminate between Community rightholders on the basis of their nationality. This is confirmed by Recital 18 of the Directive.

Lisäksi on pidettävä mielessä, että ottaessaan käyttöön tai pitäessään voimassa yleisölainauksen korvausjärjestelmän jäsenvaltioiden on noudatettava EY:n perustamissopimuksen 12 artiklaa (entinen 6 artikla) eikä niiden tule saattaa yhteisön oikeudenhaltijoita kansallisuuden perusteella eriarvoiseen asemaan. Tämä vahvistetaan direktiivin johdanto-osan 18 kappaleessa.

3.4. The resulting obligations of Member States

3.4. Jäsenvaltioiden direktiivin mukaiset velvollisuudet

To sum up, Article 1 harmonises the exclusive right of public lending for authors with respect to their works and for performers, phonogram producers and film producers with respect to their protected subject matter. Whilst Article 5 gives Member States much flexibility in derogating from the exclusive lending right, a remuneration must at least be provided for authors. Member States may define the amount of the remuneration, but it must correspond to the underlying objectives of the Directive and of copyright protection in general. Member States may exempt certain, but not all, establishments within the meaning of Article 5(3) from paying the remuneration.

Yhteenvetona voidaan todeta, että 1 artiklassa yhdenmukaistetaan tekijöiden yksinoikeus teostensa lainaamiseen yleisölle ja esiintyjien sekä äänitteen ja elokuvan tuottajien oikeus suojatun aineistonsa lainaamiseen. Vaikka 5 artiklassa annetaan jäsenvaltioille huomattavasti varaa poiketa yksinomaisesta lainausoikeudesta, ainakin tekijöille on suoritettava korvaus. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa korvauksen määrän, mutta sen on vastattava direktiivin taustalla olevia tavoitteita sekä yleistä tekijänoikeussuojaa. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa tietyt, mutta eivät kaikkia 5 artiklan 3 artiklassa tarkoitettuja laitoksia korvauksen maksamisesta.

4. Situation in the Member States

4. Tilanne jäsenvaltioissa

The following description is based on the information available and on cooperation with Member States, as set out in Article 5(4) of the Directive.

Seuraava kuvaus perustuu saatavilla olevaan tietoon sekä jäsenvaltioiden kanssa tehtyyn yhteistyöhön, josta säädetään direktiivin 5 artiklan 4 kohdassa.

Under Article 15 of the Directive, Member States were required to transpose the Directive into national law by 1 July 1994. Many of them complied with this obligation after that date. In substance, the implementation of the PLR by the Member States has resulted in continued existence of important differences in the public lending right, as set out at national level.

Direktiivin 15 artiklassa jäsenvaltioita kehotettiin saattamaan direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä 1 päivään heinäkuuta 1994 mennessä. Useat jäsenvaltiot noudattivat velvoitusta mainitun päivämäärän jälkeen. Jäsenvaltioiden suorittama lainausoikeuden täytäntöönpano on johtanut siihen, että oikeuden sisällössä on kansallisella tasolla edelleen huomattavia eroja.

4.1. PLR as set out at national level by the Member States

4.1. Jäsenvaltioiden kansallisella tasolla luomat lainausoikeudet

An exclusive lending right for all kinds of works exists in some Member States. Others have provided for a remuneration right instead. The derogation to the PLR under Article 5(3) for the benefit of certain categories of establishments is used widely. Greece [5], France [6], Ireland [7], Italy [8], Portugal [9], Spain [10] and the United Kingdom [11] grant an exclusive lending right, at least to certain categories of rightholders.

Joissakin jäsenvaltioissa on kaikkia teoksia koskeva yksinomainen lainausoikeus. Toiset ovat toteuttaneet edellisen sijasta korvausoikeuden. Direktiivin 5 artiklan 3 kohdassa tietyntyyppisten laitosten hyväksi säädettyä poikkeusta käytetään laajalti. Kreikka [5], Ranska [6], Irlanti [7], Italia [8], Portugali [9], Espanja [10] ja Yhdistynyt kuningaskunta [11] myöntävät yksinomaisen lainausoikeuden ainakin tietyntyyppisille oikeudenhaltijoille.

[5] The implementation was included in the entirely new Copyright Act No 2121/1993 of 4 March 1993 (Official Journal A, No 25)

[5] Täytäntöönpano sisällytettiin täysin uuteen 4. 3.1993 annettuun tekijänoikeuslakiin nro 2121/1993 (Virallinen lehti A, nro 25)

[6] Act No. 92-597 of 1 July 1992, Journal Officiel 153 du 3 juillet 1992

[6] 1.7.1992 annettu laki nro 92-597, Virallinen lehti 153, 3.7.1992

[7] S.I.44 Copyright and Related Rights Act, 2000 of 1 January 2001

[7] S.I.44, Copyright and related Rights Act, annettu 1.1.2001

[8] Act No 685 of 16 November 1994 (Gazetta Ufficiale, Serie Generale, No 293 of 16 December 1994) amending Act No 633 of 22 April 1941 on the protection of authors' rights and neighbouring rights

[8] 16.11.1994 annettu laki nro 685 (Gazetta Ufficiale, Serie Generale, nro 293, 16.12.1994), jolla muutetaan 22.4.1941 annettua lakia nro 633 tekijän- ja lähioikeuksien suojaamisesta

[9] Act No 332/97 of 27 November 1997 (Diario da Republica, I Serie A No 275 of 27 November 1997, p. 6393), amending the Copyright Act No 63 of 14 March 1985

[9] 27.11.1997 annettu laki nro 332/97 (Diario da Republica, I Serie A nro 275, 27.11.1997, s. 6393), jolla muutetaan 14.3.1985 annettua tekijänoikeuslakia nro 63

[10] Act No 43 of 30 December 1994 (BOE No.313 of 31 December 1994), which has later been incorporated in the Spanish Law on Intellectual Property

[10] 30.12.1994 annettu laki nro 43 (BOE nro 313, 31.12.1994), joka on myöhemmin yhdistetty henkistä omaisuutta koskevaan Espanjan lakiin

[11] Copyright and Related Rights Regulations of 26 November 1996, amending the Copyright, Designs and Patents Act. At the same time, the Public Lending Right Act of 1979 applies

[11] 26.11.1996 annetut tekijän- ja lähioikeuksia koskevat säädökset (Copyright and Related Rights Regulations), joilla muutetaan tekijänoikeus-, malli-, ja patenttilakia (Copyright, Designs and Patents Act). Lainausoikeutta koskevaa vuoden 1979 lakia (Public Lending Right Act) sovelletaan samanaikaisesti

In Greece, the Copyright Act (CA) grants an exclusive PLR to authors, performing artists, phonogram and film producers, as well as to posthumous editors.

Kreikan tekijänoikeuslaissa myönnetään yksinomainen lainausoikeus tekijöille, esiintyville taiteilijoille, äänite- ja elokuvatuottajille sekä postuumijulkaisijoille.

In France, the harmonised PLR has not been implemented specifically. It is claimed that the existing French law already grants authors, performers, producers of phonograms and videograms an exclusive lending right. The Ministry for Culture announced recently its intention to present a draft law for the implementation of the Directive in the near future. This draft shall apparently propose the granting of a remuneration for authors of books and publishers for the lending of protected works.

Ranskassa yhdenmukaistettua lainausoikeutta ei ole pantu erikseen täytäntöön. Ranskan kannan mukaan voimassa olevassa laissa myönnetään jo tekijöille, esiintyjille sekä äänitteiden ja videoiden tuottajille yksinomainen lainausoikeus. Kulttuuriministeriö ilmoitti äskettäin, että sen aikomuksena on esittää direktiivin täytäntöönpaneva lakiluonnos lähitulevaisuudessa. Luonnoksessa ehdotetaan ilmeisesti suojattujen teosten lainauskorvauksen myöntämistä kirjojen tekijöille ja julkaisijoille.

In Italy, where there was no PLR prior to the Directive, an exclusive lending right (as part of the distribution right, but without exhaustion after the first sale) has been introduced for authors and performers. With respect to phonograms, films and videograms, the exclusive right exhausts 18 months after the first distribution.

Italiassa, jossa ei ollut lainausoikeutta ennen direktiiviä, on otettu käyttöön yksinomainen lainausoikeus (osana levitysoikeutta, mutta ilman että se lakkaa ensimmäisen myynnin jälkeen), joka koskee tekijöitä ja esiintyjiä. Äänitteiden, elokuvien ja videoiden osalta yksinoikeus lakkaa 18 kuukauden kuluttua ensimmäisestä levityksestä lukien.

Ireland has implemented the Directive only recently, by the Copyright and Related Rights Act 2000. The law grants an exclusive distribution right. This right includes the public lending of copies of a work and of other protected matter.

Irlanti pani direktiivin täytäntöön vasta äskettäin tekijän- ja lähioikeuksista säädetyllä lailla (Copyright and Related Rights Act 2000). Laissa myönnetään yksinomainen levitysoikeus. Oikeuteen sisältyy teoksen ja muun suojatun aineiston kappaleiden lainaaminen yleisölle.

The Portuguese Copyright Act contains an exclusive distribution right for authors, performers and producers of phonograms and videograms expressly covering the PLR. The PLR continues to apply after the distribution.

Portugalin tekijänoikeuslaki sisältää yksinomaisen levitysoikeuden, joka myönnetään tekijöille, esiintyjille sekä äänitteiden ja videoiden tuottajille ja johon kuuluu nimenomaan lainausoikeus. Lainausoikeus pysyy voimassa levityksen jälkeen.

In Spain, an exclusive public lending right is granted to authors, performers, producers of phonograms and film producers.

Espanjassa yksinomainen lainausoikeus myönnetään tekijöille, esiintyjille sekä äänite- ja elokuvatuottajille.

Under the British PLR scheme, the United Kingdom provides for an exclusive PLR for authors, film and phonogram producers and for performers. Authors are entitled to a remuneration when their books are lent by public libraries. Copyright is not infringed by the lending of copies of a work by educational establishments or by the lending of a book by a public library if the book is within the PLR scheme.

Brittiläisen lainausoikeusjärjestelmän mukaan Yhdistynyt kuningaskunta antaa yksinomaisen lainausoikeuden tekijöille, elokuva- ja äänitetuottajille sekä esiintyjille. Tekijöillä on oikeus korvaukseen, kun heidän kirjojaan lainataan yleisistä kirjastoista. Tekijänoikeutta ei rikota silloin, kun teoksen kappaleita lainataan oppilaitoksista tai kirjaa lainataan yleisestä kirjastosta, jos kirja kuuluu lainausoikeusjärjestelmän piiriin.

Instead of an exclusive right, or after its exhaustion, a remuneration right for the public lending of protected works has been granted in Austria [12], Denmark [13], Finland [14], Germany [15], Luxembourg [16], the Netherlands [17] and Sweden [18].

Yksinoikeuden sijaan tai sen lakattua Itävallassa [12], Tanskassa [13], Suomessa [14], Saksassa [15], Luxemburgissa [16], Alankomaissa [17] ja Ruotsissa [18] on myönnetty suojattujen teosten lainaamista yleisölle koskeva korvausoikeus.

[12] Act of 28 June 1993 (BGB1 No 1993/93), amending the Copyright Act (BGB1. No 1936/111)

[12] 28.6.1993 annettu laki (BGB1 nro 1993/93), jolla muutetaan tekijänoikeuslakia (BGB1.nro 1936/111)

[13] Act No 706 of 29 September 1998; PLR Act No 21 of 11 January 2000 and Executive Order on PLR Remuneration of 29 March 2000

[13] 29.9.1998 annettu laki nro 706; 11.1.2000 annettu lainausoikeutta koskeva laki nro 21 ja 29.3.2000 annettu asetus lainausoikeuden korvaamisesta

[14] Act No 446/1995 amending the Copyright Act (No 404 of 8 July 1961), and by Act of 31 October 1997 (No 967/1997)

[14] Laki nro 446/1995, jolla muutetaan tekijänoikeuslakia (nro 404, annettu 8.7. 1961) ja 31.10.1997 annettu laki (nro 967/1997)

[15] Act of 23 June 1995 (BGB1. I S. 842) amending the Copyright Act of 9 September 1965 (BGB1.I S. 1273)

[15] 23.6.1995 annettu laki (BGB1. I S. 842), jolla muutetaan 9.9.1965 annettua tekijänoikeuslakia (BGB1.I S. 1273)

[16] Act of 18 April 2001 (Mémorial A No 50 of 30 April 2001, page 1042)

[16] 18.4.2001 annettu laki (Mémorial A nro 50, 30.4. 2001, sivu 1042)

[17] Act of 21 December 1995 (Stb. 1995, 653), amending the Act on authors' rights of 1912 and amending the Act on neighbouring rights.

[17] 21.12.1965 annettu laki (Stb. 1995, 653), jolla muutetaan vuoden 1912 lakia tekijöiden oikeuksista ja jolla muutetaan lakia lähioikeuksista

[18] Act 1997:309 of 13 June 1997

[18] 13.6.1997 annettu laki 1997:309

In Austria, the PLR is part of the distribution right. Authors, performers, producers of phonograms, film producers and broadcasting organisations are granted a right to equitable remuneration for public lending after the exhaustion of the distribution right (exhausted after the first authorised distribution).

Itävallassa lainausoikeus on osa levitysoikeutta. Tekijöille, esiintyjille, äänite-, ja elokuvatuottajille sekä yleisradio-organisaatioille myönnetään oikeus kohtuulliseen lainauskorvaukseen sen jälkeen, kun levitysoikeus on lakannut (eli ensimmäisen luvallisen levityksen jälkeen).

In Denmark, the PLR is part of the exclusive distribution right of authors, performers, producers of phonograms and film producers. The exclusive PLR is exhausted after the first authorised distribution of the respective object. This does not apply to cinematographic works and computer programs in digitised form. Authors, translators, illustrators, and performers enjoy a remuneration right when their works or other subject matter are lent by public libraries.

Tanskassa lainausoikeus on osa tekijöiden, esiintyjien sekä äänite-ja elokuvatuottajien yksinomaista levitysoikeutta. Yksinomainen lainausoikeus lakkaa kohteen ensimmäisen luvallisen levityksen jälkeen. Tämä ei koske digitaalimuotoisia elokuvateoksia eikä tietokoneohjelmia. Tekijät, kääntäjät, kuvittajat ja esiintyjät nauttivat korvausoikeutta, kun heidän teoksiaan tai muuta aineistoaan lainataan yleisistä kirjastoista.

In Finland, a PLR scheme exists which is based on the 1961 Act on grants and subsidies for authors and translators. The PLR is covered by the exclusive distribution right and is subject to exhaustion except for public lending of cinematographic works or computer programs. Thus, only authors of cinematographic works and computer programs are granted an exclusive PLR once distribution has taken place. Authors of other works have in principle a right to remuneration for public lending.

Suomessa on lainausoikeusjärjestelmä, joka perustuu vuoden 1961 lakiin eräistä kirjailijoille ja kääntäjille suoritettavista apurahoista ja avustuksista. Lainausoikeus kuuluu yksinomaiseen levitysoikeuteen, joka lakkaa aikanaan, lukuunottamatta elokuvateosten tai tietokoneohjelmien lainaamista yleisölle. Ainoastaan elokuvateosten ja tietokoneohjelmien tuottajille myönnetään siis yksinomainen lainausoikeus sen jälkeen, kun aineisto on levitetty yleisön keskuuteen. Muiden teosten tekijöillä on periaatteessa oikeus lainauskorvaukseen.

In Germany, the exclusive PLR is also exhausted after the first act of authorised distribution and authors enjoy a remuneration right for specific acts of lending. The lending institutions concerned include public libraries, public collections of audio-visual or audio recordings or other original works or copies.

Saksassa yksinomainen lainausoikeus lakkaa ensimmäisen luvallisen levityksen jälkeen, ja tekijät nauttivat yksittäisistä lainaustoimista johtuvaa korvausoikeutta. Lainaamista harjoittavina laitoksina pidetään yleisiä kirjastoja sekä audio-visuaali- tai audiotallenteiden tai muiden alkuperäisteosten tai niiden kappaleiden julkisia kokoelmia.

The legislation in Luxembourg had granted an exclusive PLR for authors, performers and phonogram and film producers, subject to exhaustion after the first act of authorised distribution to the public. New legislation adopted in 2001 grants a remuneration right only for authors and performers. A decree will have to be introduced to complete the transposition of the Directive. This decree will set out both the actual amount of remuneration and a list of establishments exempted from any PLR.

Luxemburgin lainsäädännössä myönnettiin yksinomainen lainausoikeus tekijöille, esittäjille sekä äänite- ja elokuvatuottajille ehdolla, että se lakkasi, kun teos oli ensimmäisen kerran luvallisesti levitetty yleisön keskuuteen. Uudessa vuonna 2001 annetussa lainsäädännössä myönnetään korvausoikeus ainoastaan tekijöille ja esiintyjille. Direktiivin saattamiseksi kokonaisuudessaan osaksi kansallista lainsäädäntöä on annettava asetus. Asetuksessa vahvistetaan sekä korvauksen tosiasiallinen määrä että lainauskorvauksista vapautettujen laitosten luettelo.

In Netherlands, the exclusive PLR is exhausted after the first authorised distribution of the respective object; the Dutch law provides for a remuneration right for authors, performers, and producers of phonograms and films.

Alankomaissa yksinomainen lainausoikeus lakkaa kohteen ensimmäisen luvallisen levityksen jälkeen. Alankomaiden laissa annetaan tekijöille, esiintyjille sekä äänite- ja elokuvatuottajille korvausoikeus.

In Sweden, a new PLR scheme started in 1999. A remuneration is granted for public lending of books, phonograms and printed music in public and school libraries. Half of the amount paid for the lending of phonograms is paid to authors and half to performers.

Ruotsissa otettiin vuonna 1999 käyttöön uusi lainausoikeusjärjestelmä. Yleisistä ja koulujen kirjastoista tapahtuvasta kirjojen, äänitteiden ja painettujen nuottien lainaamisesta myönnetään korvaus. Puolet äänitteiden lainaamisesta saadusta korvaussummasta maksetaan tekijöille ja puolet esittäjille.

In Belgium [19], a combined solution has been chosen: the PLR of the Copyright Act which existed previously continues to apply for authors and performing artists, as well as for producers of phonograms and of films. These rightholders enjoy a remuneration right for public lending of the copies of their works. Belgian Law allows the public lending of audiovisual works and sound recordings only 6 months following the first publication of the objects concerned against remuneration. Certain categories of establishments are exempted from paying any remuneration for their lending activities. A Royal Decree, not yet enacted, is supposed to lay down the details of the remuneration and any exemptions thereto.

Belgiassa [19] on päädytty yhdistelmäratkaisuun: aikaisemmin voimassa olleen tekijänoikeuslain lainausoikeutta sovelletaan edelleen tekijöihin ja esiintyviin taiteilijoihin sekä äänitteiden ja elokuvien tuottajiin. Mainitut oikeudenhaltijat nauttivat teostensa kappaleiden lainaamisesta yleisölle johtuvaa korvausoikeutta. Belgian laissa sallitaan audiovisuaalisten teosten ja äänitallenteiden lainaaminen korvausta vastaan ainoastaan kuuden kuukauden ajan kohteiden ensimmäisestä julkistamisesta lukien. Tietyt laitokset on vapautettu maksamasta korvausta lainaustoiminnastaan. Kuninkaan asetuksessa, jota ei ole vielä hyväksytty, määrättäneen korvauksen yksityiskohdista ja mahdollisista poikkeuksista.

[19] "Loi relative au droit d'auteur et aux droits voisins" of 30 June 1994, No SC 9586, Moniteur du 27 juillet 1994 p. 19297; concerning computer programs, the implementation is contained in the law implementing the software Directive (Moniteur belge of 27 July 1994, No 19315)

[19] 30.6.1994 annettu laki "Loi relative au droit voisins", nro SC 9586, Moniteur, 27.7.1994, s. 19297, joka koskee tietokoneohjelmia jajonka täytäntöönpano on sisällytetty ohjelmistodirektiivin täytäntöönpanevaan lakiin (Moniteur belge, 27.7.1994, nro 19315)

4.2. Functioning of the PLR

4.2. Lainausoikeuden toimivuus

Payment

Maksut

According to the information at the disposal of the Commission, the PLR does not seem to be applied properly. It appears that in certain Member States no remuneration at all is paid to the rightholders concerned. This is reported to be the situation in Belgium, France, Greece and Luxembourg but it may not be limited to these countries. In other countries, certain elements are present which give rise to concerns as to whether direct or indirect discrimination may exist.: the remuneration is granted only for national authors or authors living in a specific territory (Sweden). Certain other Member States grant a remuneration right only for books published in their national language (Denmark, Finland).

Komission käytettävissä olevien tietojen mukaan lainausoikeus ei näytä toimivan tyydyttävästi. Ilmeisesti eräissä jäsenvaltioissa ei makseta lainkaan korvauksia oikeudenhaltijoille. Tältä tilanne näyttää Belgiassa, Ranskassa, Kreikassa ja Luxemburgissa, mutta mahdollisesti myös muissa maissa. Toisissa maissa tietyt piirteet antavat aihetta huoleen suorasta tai epäsuorasta syrjinnästä: korvaus myönnetään vain maan omille tekijöille tai tietyllä alueella asuville tekijöille (Ruotsi). Eräät muut jäsenvaltiot myöntävät oikeuden korvaukseen vain maan omalla kielellä julkaistuille kirjoille (Tanska, Suomi).

Beneficiaries of the PLR vary from one Member State to another. Certain Member States grant an exclusive right at least for authors. In countries where a remuneration right operates in practice, it is mostly the State, as owner of the libraries, that is responsible for payment (Denmark, Sweden, and United Kingdom). In Austria and Germany, the Federal government and the Länder have taken on the public libraries obligation to pay. In the Netherlands, on the other hand, libraries are obliged to pay the remuneration themselves. In those countries that provide for an exclusive lending right, it is also the libraries - as users of copyright - who have to pay the remuneration required on the basis of contracts.

Lainausoikeudesta hyötyjien piiri vaihtelee maasta toiseen. Eräät jäsenvaltiot myöntävät yksinoikeuden ainakin tekijöille. Maissa, joissa korvausoikeus käytännössä toimii, valtio vastaa useimmiten kirjastojen omistajana maksuista (Tanska, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta). Itävallassa ja Saksassa liittohallitus ja osavaltiot (Länder) ovat ottaneet vastatakseen yleisten kirjastojen maksuvelvoitteesta. Sen sijaan Alankomaissa kirjastojen on itse vastattava maksuista. Maissa, joissa on säädetty yksinomaisesta lainausoikeudesta, myös kirjastojen on tekijänoikeuden käyttäjinä maksettava vaadittu sopimuksiin perustuva korvaus.

Lending institutions exempted from the PLR

Lainausoikeuden soveltamisesta vapautetut laitokset

Most countries make use of the possibility to exempt certain lending institutions from being subject to the PLR.

Useimmat maat käyttävät hyväkseen mahdollisuutta vapauttaa tietyt lainaamista harjoittavat laitokset lainausoikeuden soveltamisesta.

Ireland, Italy and the Netherlands dispose of an exemption for certain libraries. The exclusive PLR is not infringed by the lending of items without any remuneration by educational establishments and establishments to which members of the public have access in Ireland. Libraries and record libraries belonging to the State are exempted in Italy. The Netherlands exempts libraries from any remuneration for lending to the visually impaired and exempts educational and research institutes as such from the remuneration. Italy exempts from any PLR the libraries belonging to the State and which lend books, CDs and records.

Irlanti, Italia ja Alankomaat ovat soveltaneet vapautusta tiettyjen kirjastojen osalta. Irlannissa lainauksen yksinoikeutta ei rikota, kun oppilaitokset ja laitokset, joihin yleisöllä on pääsy, lainaavat aineistoa yleisölle korvauksetta. Italiassa valtiolle kuuluvat kirjastot ja äänilevykirjastot on vapautettu korvauksista. Alankomaissa kirjastot on vapautettu korvauksista lainatessaan heikkonäköisille. Lisäksi oppi- ja tutkimuslaitokset on sinänsä vapautettu korvauksista. Italiassa kirjastot, jotka kuuluvat valtiolle ja jotka lainaavat kirjoja, cd-levyjä ja tallenteita, on vapautettu lainausoikeuden soveltamisesta.

The United Kingdom also exempts certain public libraries and educational establishments from the PLR.

Myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa tietyt yleiset kirjastot ja oppilaitokset on vapautettu lainausoikeuden soveltamisesta.

A broad exemption exists in Spain and Portugal for museums, archives, libraries, newspaper libraries, record and film libraries, which belong to public interest bodies of cultural, scientific or educational character without commercial purpose and for teaching establishments incorporated in the Spanish educational system; this list covers, in fact, most lending institutions open to the public. Finland exempts all public libraries and those who serve research or teaching purposes.

Espanjassa ja Portugalissa vapautusta on sovellettu laajasti. Vapautuksesta nauttivat museot, arkistot, kirjastot, sanomalehtikirjastot sekä äänilevy- ja elokuvakirjastot, jotka ovat luonteeltaan julkisia kulttuuri-, tiede- tai koulutuselimiä, ja joilla ei ole kaupallista tarkoitusta, ja Espanjan koulutusjärjestelmään kuuluvat oppilaitokset. Luettelo kattaa itse asiassa useimmat yleisölle avoimet lainaamista harjoittavat laitokset. Suomessa vapautus on myönnetty kaikille yleisille kirjastoille ja kirjastoille, joilla on tutkimus- tai opetustarkoitus.

Belgium and Luxembourg are still to enact further decrees, which are expected to provide an exemption for certain categories of establishments.

Belgiassa ja Luxemburgissa on vielä hyväksyttävä asetuksia, joilla myönnettäneen vapautus tietyntyyppisille laitoksille.

Lending objects

Lainauksen kohteet

The optional derogations from the lending right, under Article 5 of the Directive, have been used to varying degrees by Member States. A number of countries, when applying PLR, do not distinguish between the various objects of lending, such as books, videograms or phonograms (France, Germany, Austria), whereas some countries have provided an exclusive lending right for specific objects (with or without exempting libraries from payment). In some countries, the lending of cinematographic items is covered by an exclusive lending right (notably in Denmark, Finland and Sweden). In Italy, the exclusive lending right is granted for the lending of phonograms and videograms only for a period of 18 months after the first distribution. In Sweden and Denmark, an exclusive lending right is granted for the lending of CDRoms and films but only a remuneration right for books and in Sweden for tapes .

Direktiivin 5 pykälän suomia mahdollisuuksia poiketa lainauskorvauksista on käytetty jäsenvaltioissa vaihtelevassa määrin. Soveltaessaan lainausoikeutta jotkut maat eivät tee eroa lainauksen kohteiden, kuten kirjojen, videoiden ja äänitteiden välillä (Ranska, Saksa ja Itävalta), kun taas jotkut maat ovat ottaneet käyttöön tiettyjä kohteita koskevan yksinomaisen lainausoikeuden (vapauttamalla tai jättämällä vapauttamatta kirjastot maksuista). Joissakin maissa elokuva-aineiston lainaamista koskee yksinomainen lainausoikeus (mainittakoon erityisesti Tanska, Suomi ja Ruotsi). Italiassa yksinomainen lainausoikeus myönnetään äänitteiden ja videoiden lainaamiselle vain ensimmäistä levitystä seuraavien 18 kuukauden ajaksi. Ruotsissa ja Tanskassa yksinomainen lainausoikeus myönnetään cd-romien ja elokuvien lainaamiselle, mutta kirjoille myönnetään ainoastaan korvausoikeus. Ruotsissa nauhoille myönnetään ainoastaan korvausoikeus.

5. CONCLUSION

5. PÄÄTELMÄ

5.1. PLR and Internal Market aspects

5.1. Lainausoikeus sisämarkkinoiden kannalta

Since the public lending right was one of the most debated issues during the negotiations on Directive 92/100/EEC, the degree of harmonisation agreed upon, at that time, represented an important step forward, but not necessarily the ultimate solution.

Koska lainausoikeus oli direktiiviä 92/100/ETY koskevissa neuvotteluissa eniten keskustelua herättäneitä kysymyksiä, laatimishetkellä sovittu yhdenmukaistamisaste oli tärkeä edistysaskel, muttei välttämättä lopullinen ratkaisu.

The ways in which most Member States have transposed the Directive represent an improvement compared to the protection afforded to public lending activities prior to the Directive. However, it is evident that only partial harmonisation has been achieved and the legislative measures applied by Member States still vary to a large extent. Not all Member States have changed their law and some have only made minor changes as these Member States claim that their existing rules comply with the obligations of the Directive. It is therefore far from obvious that all Member States have complied with their minimum obligations under Article 5, notably to provide at least authors with remuneration for the lending of their works by certain public establishments.

Tavat, joilla useimmat jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä, ovat osoitus parannuksesta verrattuna lainaustoiminnan suojaan ennen direktiivin laatimista. On kuitenkin selvää, että yhdenmukaistaminen on saavutettu vain osittain ja että jäsenvaltioiden soveltamat lainsäädäntötoimenpiteet vaihtelevat vielä huomattavasti. Kaikki jäsenvaltiot eivät ole muuttaneet lakejaan, ja jotkut ovat tehneet vain vähäisiä muutoksia, joita ne perustelevat sillä, että voimassaolevat säädökset täyttävät direktiivin velvoitteet. Sen vuoksi ei ole lainkaan ilmeistä, että kaikki jäsenvaltiot ovat täyttäneet 5 artiklan mukaiset vähimmäisvaatimukset, joiden mukaan ainakin tekijöille on myönnettävä korvaus tiettyjen yleisten laitosten kautta tapahtuvasta teosten lainaamisesta.

As regards the relatively low degree of harmonisation of the PLR by the Directive, the Commission has no clear indications, at least as for now, that this has had a significantly negative impact either on the economic interests of rightholders or the proper functioning of the Internal Market.

Komissiolla ei ole ainakaan tällä hetkellä selvää näyttöä siitä, että lainausoikeuden suhteellisen vähäisellä yhdenmukaistamisella olisi ollut huomattavaa kielteistä vaikutusta joko oikeudenhaltijoiden taloudellisiin etuihin tai sisämarkkinoiden toimintaan.

The Commission has, however, recently received some elements of information about possible problems of implementation at national level and about certain obstacles to the functioning of the Internal Market which may stem from the relatively low degree of harmonisation. It is examining these concerns closely, also taking due account of the recent amendments to the respective laws prepared at national level, at least in some Member States. The fairly limited number of concerns raised at the present stage should not be taken as a sign of complacence. In compliance with its role as guardian of the Treaties, the Commission is committed to ensure that 7 years after the transposition deadline, the PLR should be fully effective in all Member States.

Komissio on kuitenkin hiljattain saanut tietoa siitä, että kansallisella tasolla olisi mahdollisesti ollut täytäntöönpano-ongelmia ja että sisämarkkinoiden toiminnassa olisi ollut esteitä, jotka voivat johtua suhteellisen vähäisestä yhdenmukaistamisesta. Komissio tutkii tarkkaan mainitut huolenaiheet ottaen samalla huomioon äskettäin ainakin joissakin jäsenvaltioissa kansallisella tasolla valmistellut lakimuutokset. Vaikka huolenaiheita on tässä vaiheessa ilmennyt melko vähän, itsetyytyväisyyteen ei ole aihetta. Komissio on sitoutunut perustamissopimusten valvoja-asemassaan huolehtimaan siitä, että lainausoikeus on täydellisesti voimassa kaikissa jäsenvaltioissa seitsemän vuoden kuluttua direktiivin voimaansaattamismääräajasta lukien.

5.2. Perspectives

5.2. Näkymät

Both the media market and the role of libraries are undergoing profound changes. Public libraries are constantly improving their services and are exploiting new territory in the public lending of all media products with the help of the new digital environment. These developments are closely observed by rightholders, publishers, the cultural community and policy makers.

Sekä tietovälinemarkkinat että kirjastojen asema ovat syvien muutosten kohteena. Yleiset kirjastot parantavat jatkuvasti palvelujaan ja hyödyntävät uusia alueita, jotka liittyvät kaikkien tietovälinetuotteiden lainaamiseen yleisölle uuden digitaaliympäristön keinoin. Oikeudenhaltijat, kustantajat, kulttuuriyhteisö ja poliittiset päättäjät seuraavat kehitystä tarkkaan.

The use of new technologies in public libraries is still in an experimental phase. All developments in the exploitation of new technologies in libraries must be further monitored particularly with regard to any potential impact they may have on the functioning of the Internal Market and in light of their impact on rental and lending activities.

Uuden teknologian käyttö yleisissä kirjastoissa on vielä kokeiluvaiheessa. Kaikkea kirjastojen uuden teknologian käytössä tapahtuvaa kehitystä on edelleen seurattava pitäen erityisesti silmällä sen mahdollista vaikutusta sisämarkkinoiden toimintaan sekä vuokraus- ja lainaustoimintaan.

At this point, it is difficult to assess if and if so to what extent, traditional public lending by libraries will be replaced by new forms of on-line distribution, which would not be covered by the present scope of this Directive. In this respect, the Commission will ensure the proper functioning of PLR rules enshrined in the Directive. In the same spirit, it will continue to examine the functioning of public lending and observe the new technological developments in lending institutions, with a view to assessing the possible need for further actions in this field

Tällä hetkellä on vaikea arvioida, korvaavatko ja missä määrin, on-line-levityksen uudet muodot, joita direktiivin tämänhetkinen soveltamisala ei kata, kirjastojen perinteisen yleisölainauksen. Komissio varmistaa tältä osin direktiivin sisältämien yleisölle lainausta koskevien säännösten toimivuuden. Samassa hengessä se jatkaa yleisölainauksen toimivuuden tutkimista ja seuraa lainaamista harjoittavissa laitoksissa tapahtuvaa uuden teknologian kehitystä arvioidakseen alalla mahdollisesti kaivattavia toimia.