Communication from the Commission

Komission Tiedonanto

Guidelines on the applicability of Article 101 of the Treaty on the Functioning of the European Union to horizontal co-operation agreements

Suuntaviivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan soveltamisesta horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin

(Text with EEA relevance)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

2011/C 11/01

2011/C 11/01

TABLE OF CONTENTS

SISÄLLYSLUETTELO

1. Introduction

1. Johdanto

1.1. Purpose and scope

1.1. Tarkoitus ja soveltamisala

1.2. Basic principles for the assessment under Article 101

1.2. Perussopimuksen 101 artiklan mukaisen arvioinnin perusperiaatteet

1.2.1. Article 101(1)

1.2.1. 101 artiklan 1 kohta

1.2.2. Article 101(3)

1.2.2. 101 artiklan 3 kohta

1.3. Structure of these guidelines

1.3. Suuntaviivojen rakenne

2. General Principles on the competitive assessment of information exchange

2. Tietojenvaihdon kilpailuvaikutusten arviointia koskevat yleiset periaatteet

2.1. Definition and scope

2.1. Määritelmä ja soveltamisala

2.2. Assessment under Article 101(1)

2.2. Arviointi 101 artiklan 1 kohdan mukaan

2.2.1. Main competition concerns

2.2.1. Keskeiset kilpailuongelmat

2.2.2. Restriction of competition by object

2.2.2. Sopimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua

2.2.3. Restrictive effects on competition

2.2.3. Kilpailua rajoittavat vaikutukset

2.3. Assessment under Article 101(3)

2.3. Arviointi 101 artiklan 3 kohdan mukaan

2.3.1. Efficiency gains

2.3.1. Tehokkuusedut

2.3.2. Indispensability

2.3.2. Välttämättömyys

2.3.3. Pass-on to consumers

2.3.3. Etujen siirtäminen kuluttajille

2.3.4. No elimination of competition

2.3.4. Kilpailua ei poisteta

2.4. Examples

2.4. Esimerkkejä

3. Research and Development Agreements

3. Tutkimus- ja kehityssopimukset

3.1. Definition

3.1. Määritelmä

3.2. Relevant markets

3.2. Merkitykselliset markkinat

3.3. Assessment under Article 101(1)

3.3. Arviointi 101 artiklan 1 kohdan mukaan

3.3.1. Main competition concerns

3.3.1. Keskeiset kilpailuongelmat

3.3.2. Restrictions of competition by object

3.3.2. Sopimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua

3.3.3. Restrictive effects on competition

3.3.3. Kilpailua rajoittavat vaikutukset

3.4. Assessment under Article 101(3)

3.4. Arviointi 101 artiklan 3 kohdan mukaan

3.4.1. Efficiency gains

3.4.1. Tehokkuusedut

3.4.2. Indispensability

3.4.2. Välttämättömyys

3.4.3. Pass-on to consumers

3.4.3. Etujen siirtäminen kuluttajille

3.4.4. No elimination of competition

3.4.4. Kilpailua ei poisteta

3.4.5. Time of the assessment

3.4.5. Arviointiajankohta

3.5. Examples

3.5. Esimerkkejä

4. Production Agreements

4. Tuotantosopimukset

4.1. Definition and scope

4.1. Määritelmä ja soveltamisala

4.2. Relevant markets

4.2. Merkitykselliset markkinat

4.3. Assessment under Article 101(1)

4.3. Arviointi 101 artiklan 1 kohdan mukaan

4.3.1. Main competition concerns

4.3.1. Keskeiset kilpailuongelmat

4.3.2. Restrictions of competition by object

4.3.2. Sopimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua

4.3.3. Restrictive effects on competition

4.3.3. Kilpailua rajoittavat vaikutukset

4.4. Assessment under Article 101(3)

4.4. Arviointi 101 artiklan 3 kohdan mukaan

4.4.1. Efficiency gains

4.4.1. Tehokkuusedut

4.4.2. Indispensability

4.4.2. Välttämättömyys

4.4.3. Pass-on to consumers

4.4.3. Etujen siirtäminen kuluttajille

4.4.4. No elimination of competition

4.4.4. Kilpailua ei poisteta

4.5. Examples

4.5. Esimerkkejä

5. Purchasing agreements

5. Ostosopimukset

5.1. Definition

5.1. Määritelmä

5.2. Relevant markets

5.2. Merkitykselliset markkinat

5.3. Assessment under Article 101(1)

5.3. Arviointi 101 artiklan 1 kohdan mukaan

5.3.1. Main competition concerns

5.3.1. Keskeiset kilpailuongelmat

5.3.2. Restrictions of competition by object

5.3.2. Sopimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua

5.3.3. Restrictive effects on competition

5.3.3. Kilpailua rajoittavat vaikutukset

5.4. Assessment under Article 101(3)

5.4. Arviointi 101 artiklan 3 kohdan mukaan

5.4.1. Efficiency gains

5.4.1. Tehokkuusedut 2

5.4.2. Indispensability

5.4.2. Välttämättömyys

5.4.3. Pass-on to consumers

5.4.3. Etujen siirtäminen kuluttajille

5.4.4. No elimination of competition

5.4.4. Kilpailua ei poisteta

5.5. Examples

5.5. Esimerkkejä

6. Agreements on Commercialisation

6. Markkinoille saattamista koskevat sopimukset

6.1. Definition

6.1. Määritelmä

6.2. Relevant markets

6.2. Merkitykselliset markkinat 2

6.3. Assessment under Article 101(1)

6.3. Arviointi 101 artiklan 1 kohdan mukaan

6.3.1. Main competition concerns

6.3.1. Keskeiset kilpailuongelmat

6.3.2. Restrictions of competition by object

6.3.2. Sopimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua

6.3.3. Restrictive effects on competition

6.3.3. Kilpailua rajoittavat vaikutukset

6.4. Assessment under Article 101(3)

6.4. Arviointi 101 artiklan 3 kohdan mukaan

6.4.1. Efficiency gains

6.4.1. Tehokkuusedut

6.4.2. Indispensability

6.4.2. Välttämättömyys

6.4.3. Pass-on to consumers

6.4.3. Etujen siirtäminen kuluttajille

6.4.4. No elimination of competition

6.4.4. Kilpailua ei poisteta

6.5. Examples

6.5. Esimerkkejä

7. Standardisation Agreements

7. Standardointisopimukset

7.1. Definition

7.1. Määritelmä 2

7.2. Relevant markets

7.2. Merkitykselliset markkinat 2

7.3. Assessment under Article 101(1)

7.3. Arviointi 101 artiklan 1 kohdan mukaan

7.3.1. Main competition concerns

7.3.1. Keskeiset kilpailuongelmat

7.3.2. Restrictions of competition by object

7.3.2. Sopimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua

7.3.3. Restrictive effects on competition

7.3.3. Kilpailua rajoittavat vaikutukset

7.4. Assessment under Article 101(3)

7.4. Arviointi 101 artiklan 3 kohdan mukaan

7.4.1. Efficiency gains

7.4.1. Tehokkuusedut

7.4.2. Indispensability

7.4.2. Välttämättömyys

7.4.3. Pass-on to consumers

7.4.3. Etujen siirtäminen kuluttajille

7.4.4. No elimination of competition

7.4.4. Kilpailua ei poisteta

7.5. Examples

7.5. Esimerkkejä

1. INTRODUCTION

1. JOHDANTO

1.1. Purpose and scope

1.1. Tarkoitus ja soveltamisala

1. These guidelines set out the principles for the assessment under Article 101 of the Treaty on the Functioning of the European Union [*] ("Article 101") of agreements between undertakings, decisions by associations of undertakings and concerted practices (collectively referred to as "agreements") pertaining to horizontal co-operation. Co-operation is of a "horizontal nature" if an agreement is entered into between actual or potential competitors. In addition, these guidelines also cover horizontal co-operation agreements between non-competitors, for example, between two companies active in the same product markets but in different geographic markets without being potential competitors.

1. Näissä suuntaviivoissa vahvistetaan periaatteet, joita noudatetaan arvioitaessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen [*] 101 artiklan, jäljempänä "101 artikla", mukaisesti horisontaalista yhteistyötä koskevia yritysten välisiä sopimuksia, yritysten yhteenliittymien päätöksiä sekä yritysten yhdenmukaistettuja menettelytapoja, jäljempänä yhdessä "sopimukset". Yhteistyö on luonteeltaan horisontaalista, jos sopimus tehdään todellisten tai mahdollisten kilpailijoiden välillä. Lisäksi nämä suuntaviivat kattavat horisontaalista yhteistyötä koskevat sopimukset muiden kuin kilpailijoiden välillä, esimerkiksi kahden yrityksen välillä, jotka toimivat samoilla tuotemarkkinoilla mutta eri maantieteellisillä markkinoilla ja eivät ole toistensa mahdollisia kilpailijoita.

2. Horizontal co-operation agreements can lead to substantial economic benefits, in particular if they combine complementary activities, skills or assets. Horizontal co-operation can be a means to share risk, save costs, increase investments, pool know-how, enhance product quality and variety, and launch innovation faster.

2. Horisontaalista yhteistyötä koskevat sopimukset voivat johtaa merkittävään taloudelliseen hyötyyn, erityisesti jos niillä yhdistetään toisiaan täydentäviä toimintoja, taitoja tai omaisuuseriä. Horisontaalisen yhteistyön avulla voidaan jakaa riskit, säästää kustannuksissa, lisätä investointeja, yhdistää taitotietoa, parantaa tuotteiden laatua ja tuotevalikoimaa ja tuoda innovaatiot nopeammin markkinoille.

3. On the other hand, horizontal co-operation agreements may lead to competition problems. This is, for example, the case if the parties agree to fix prices or output or to share markets, or if the co-operation enables the parties to maintain, gain or increase market power and thereby is likely to give rise to negative market effects with respect to prices, output, product quality, product variety or innovation.

3. Toisaalta horisontaalista yhteistyötä koskevat sopimukset voivat johtaa kilpailuongelmiin. Näin käy, jos osapuolet esimerkiksi sopivat hintojen tai tuotantomäärien vahvistamisesta tai markkinoiden jakamisesta tai jos ne voivat yhteistyön avulla ylläpitää, saavuttaa tai kasvattaa markkinavoimaansa ja sitä kautta aiheuttaa kielteisiä markkinavaikutuksia hintoihin, tuotantomääriin, tuotteiden laatuun, tuotevalikoimaan tai innovaatioihin.

4. The Commission, while recognising the benefits that can be generated by horizontal co-operation agreements, has to ensure that effective competition is maintained. Article 101 provides the legal framework for a balanced assessment taking into account both adverse effects on competition and pro-competitive effects.

4. Komissio myöntää, että horisontaalista yhteistyötä koskevista sopimuksista voi seurata hyötyä, mutta komission on kuitenkin varmistettava tehokkaan kilpailun säilyminen. Oikeudelliset puitteet tasapainoiselle arvioinnille tarjoaa 101 artikla, jossa otetaan huomioon sekä kielteiset vaikutukset kilpailuun että kilpailua edistävät vaikutukset.

5. The purpose of these guidelines is to provide an analytical framework for the most common types of horizontal co-operation agreements; they deal with research and development agreements, production agreements including subcontracting and specialisation agreements, purchasing agreements, commercialisation agreements, standardisation agreements including standard contracts, and information exchange. This framework is primarily based on legal and economic criteria that help to analyse a horizontal co-operation agreement and the context in which it occurs. Economic criteria such as the market power of the parties and other factors relating to the market structure form a key element of the assessment of the market impact likely to be caused by a horizontal co-operation agreement and, therefore, for the assessment under Article 101.

5. Näiden suuntaviivojen tarkoituksena on tarjota analyyttiset puitteet horisontaalista yhteistyötä koskeville yleisimmille sopimusmuodoille. Niissä käsitellään tutkimus- ja kehityssopimuksia, tuotantosopimuksia mukaan lukien alihankinta- ja erikoistumissopimukset, ostosopimuksia, markkinoille saattamista koskevia sopimuksia, standardointisopimuksia mukaan lukien vakiosopimukset ja tietojenvaihtoa. Nämä puitteet perustuvat pääasiassa oikeudellisiin ja taloudellisiin perusteisiin, jotka auttavat analysoimaan horisontaalista yhteistyötä koskevaa sopimusta ja yhteyttä, jossa se esiintyy. Osapuolten markkinavoiman kaltaiset taloudelliset perusteet ja markkinarakenteeseen liittyvät muut tekijät ovat keskeinen elementti arvioitaessa markkinavaikutusta, joka horisontaalista yhteistyötä koskevasta sopimuksesta todennäköisesti seuraa, ja sen vuoksi ne ovat keskeisiä myös 101 artiklaan perustuvan arvioinnin kannalta.

6. These guidelines apply to the most common types of horizontal co-operation agreements irrespective of the level of integration they entail with the exception of operations constituting a concentration within the meaning of Article 3 of Council Regulation (EC) No 139/2004 of 20 January 2004 on the control of concentrations between undertakings [2] ("the Merger Regulation") as would be the case, for example, with joint ventures performing on a lasting basis all the functions of an autonomous economic entity ("full-function joint ventures") [3].

6. Näitä suuntaviivoja sovelletaan horisontaalista yhteistyötä koskeviin yleisimpiin sopimusmuotoihin riippumatta niiden sisältämästä integroinnin tasosta, lukuun ottamatta toimenpiteitä, jotka muodostavat yrityskeskittymien valvonnasta ("EY:n sulautuma-asetus") 20 päivänä tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 [2], jäljempänä "sulautuma-asetus", 3 artiklassa tarkoitetun keskittymän, kuten esimerkiksi yhteisyritykset, jotka hoitavat pysyvästi kaiken itsenäiselle taloudelliselle yksikölle kuuluvan toiminnan, jäljempänä "kaiken toiminnan hoitavat yhteisyritykset" [3].

7. Given the potentially large number of types and combinations of horizontal co-operation and market circumstances in which they operate, it is difficult to provide specific answers for every possible scenario. These guidelines will nevertheless assist businesses in assessing the compatibility of an individual co-operation agreement with Article 101. Those criteria do not, however, constitute a "checklist" which can be applied mechanically. Each case must be assessed on the basis of its own facts, which may require a flexible application of these guidelines.

7. Koska horisontaalisen yhteistyön muotoja ja yhdistelmiä voi olla runsaasti ja niitä voidaan käyttää hyvin erilaisissa markkinatilanteissa, on vaikeaa antaa täsmällisiä vastauksia jokaista mahdollista tilannetta varten. Nämä suuntaviivat auttavat kuitenkin yrityksiä arvioimaan yksittäisen yhteistyösopimuksen yhteensopivuutta 101 artiklan kanssa. Nämä perusteet eivät kuitenkaan muodosta tarkistuslistaa, jota voitaisiin soveltaa mekaanisesti. Kukin asia on arvioitava siihen liittyvien tosiseikkojen perusteella, ja tämä voi edellyttää näiden suuntaviivojen joustavaa soveltamista.

8. The criteria set out in these guidelines apply to horizontal co-operation agreements concerning both goods and services (collectively referred to as "products"). These guidelines complement Commission Regulation (EU) No […] of […] on the application of Article 101(3) of the Treaty on the Functioning of the European Union to certain categories of research and development agreements [4] ("the R&D Block Exemption Regulation") and Commission Regulation (EU) No […] of […] on the application of Article 101(3) of the Treaty on the Functioning of the European Union to certain categories of specialisation agreements [5] ("the Specialisation Block Exemption Regulation").

8. Näissä suuntaviivoissa annettuja perusteita sovelletaan sekä tavaroihin että palveluihin, jäljempänä yhdessä "tuote", liittyvää horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin. Nämä suuntaviivat täydentävät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tutkimus- ja kehityssopimusten tiettyihin ryhmiin […] annettua komission asetusta (EU) N:o […] [4], jäljempänä "T&K-sopimuksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus", ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta erikoistumissopimusten tiettyihin ryhmiin […] annettua komission asetusta (EU) N:o […] [5], jäljempänä "erikoistumissopimuksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus".

9. Although these guidelines contain certain references to cartels, they are not intended to give any guidance as to what does and does not constitute a cartel as defined by the decisional practice of the Commission and the case-law of the Court of Justice of the European Union.

9. Näissä suuntaviivoissa on joitakin viittauksia kartelleihin, mutta suuntaviivoissa ei pyritä antamaan ohjeita siitä, mikä muodostaa komission päätöksentekokäytännössä ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä määritellyn kartellin.

10. The term "competitors" as used in these guidelines includes both actual and potential competitors. Two companies are treated as actual competitors if they are active on the same relevant market. A company is treated as a potential competitor of another company if, in the absence of the agreement, in case of a small but permanent increase in relative prices it is likely that the former, within a short period of time [6], would undertake the necessary additional investments or other necessary switching costs to enter the relevant market on which the latter is active. This assessment has to be based on realistic grounds, the mere theoretical possibility to enter a market is not sufficient (see Commission Notice on the definition of the relevant market for the purposes of Community competition law) [7] ("the Market Definition Notice").

10. Käsite "kilpailija" sisältää näissä suuntaviivoissa sekä todelliset että mahdolliset kilpailijat. Kaksi yritystä katsotaan todellisiksi kilpailijoiksi, jos ne toimivat samoilla merkityksellisillä markkinoilla. Yritys katsotaan toisen yrityksen mahdolliseksi kilpailijaksi, jos sopimuksen puuttuessa on todennäköistä, että vastauksena suhteellisten hintojen pieneen mutta pysyvään nousuun se toteuttaisi lyhyen ajan kuluessa [6] tarvittavat lisäinvestoinnit tai vastaisi muista välttämättömistä vaihtokustannuksista tullakseen niille merkityksellisille markkinoille, joilla toinen yritys toimii. Tämän arvioinnin on perustuttava realistisiin seikkoihin, pelkkä teoreettinen markkinoille tulon mahdollisuus ei riitä. (ks. merkityksellisten markkinoiden määritelmästä yhteisön kilpailuoikeuden kannalta annettu komission tiedonanto [7], jäljempänä "markkinoiden määritelmästä annettu tiedonanto").

11. Companies that form part of the same "undertaking" within the meaning of Article 101(1) are not considered to be competitors for the purposes of these guidelines. Article 101 only applies to agreements between independent undertakings. When a company exercises decisive influence over another company they form a single economic entity and, hence, are part of the same undertaking. [8] The same is true for sister companies, that is to say, companies over which decisive influence is exercised by the same parent company. They are consequently not considered to be competitors even if they are both active on the same relevant product and geographic markets.

11. Yritysten, jotka ovat osa samaa yritystä 101 artiklan 1 kohdan mukaisessa merkityksessä, ei katsota näissä suuntaviivoissa olevan kilpailijoita. Ainoastaan itsenäisten yritysten välisiin sopimuksiin sovelletaan 101 artiklaa. Kun yksi yritys käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa toisessa yrityksessä, ne muodostavat yhden ainoan taloudellisen yksikön ja ovat siten osa samaa yritystä [8]. Sama koskee sisaryhtiöitä eli yhtiöitä, joissa sama emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa. Tämän vuoksi niitä ei katsota kilpailijoiksi, vaikka ne toimisivat samoilla merkityksellisillä tuote- ja maantieteellisillä markkinoilla.

12. Agreements that are entered into between undertakings operating at a different level of the production or distribution chain, that is to say, vertical agreements, are in principle dealt with in Commission Regulation (EU) No 330/2010 of 20 April 2010 on the application of Article 101(3) of the Treaty on the Functioning of the European Union to categories of vertical agreements and concerted practices [9] ("the Block Exemption Regulation on Vertical Restraints") and the Guidelines on Vertical Restraints [10]. However, to the extent that vertical agreements, for example, distribution agreements, are concluded between competitors, the effects of the agreement on the market and the possible competition problems can be similar to horizontal agreements. Therefore, vertical agreements between competitors fall under these guidelines [11]. Should there be a need to also assess such agreements under the Block Exemption Regulation on Vertical Restraints and the Guidelines on Vertical Restraints, this will be specifically stated in the relevant chapter of these guidelines. In the absence of such a reference, only these guidelines will be applicable to vertical agreements between competitors.

12. Eri tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien yritysten välisiä sopimuksia eli vertikaalisia sopimuksia käsitellään periaatteessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 20 päivänä huhtikuuta 2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 330/2010 [9], jäljempänä "vertikaalisia rajoituksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus" ja vertikaalisista rajoituksista annetuissa suuntaviivoissa [10]. Jos kilpailevat yritykset tekevät vertikaalisia sopimuksia, esimerkiksi jakelusopimuksia, niillä voi olla samanlaiset vaikutukset markkinoihin kuin horisontaalisilla sopimuksilla ja ne voivat myös aiheuttaa samanlaisia kilpailuongelmia. Sen vuoksi kilpailijoiden väliset vertikaaliset sopimukset kuuluvat näiden suuntaviivojen soveltamisalaan [11]. Jos tällaisia sopimuksia on tarpeen arvioida myös vertikaalisia rajoituksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen ja suuntaviivojen mukaisesti, siitä mainitaan erityisesti näiden suuntaviivojen asiaa koskevassa luvussa. Ilman tällaista mainintaa sovelletaan ainoastaan näitä suuntaviivoja kilpailijoiden välisiin vertikaalisiin sopimuksiin.

13. Horizontal co-operation agreements may combine different stages of co-operation, for example research and development ("R&D") and the production and/or commercialisation of its results. Such agreements are generally also covered by these guidelines. When using these guidelines for the analysis of such integrated co-operation, as a general rule, all the chapters pertaining to the different parts of the co-operation will be relevant. However, where the relevant chapters of these guidelines contain graduated messages, for example with regard to safe harbours or whether certain conduct will normally be considered a restriction of competition by object or by effect, what is set out in the chapter pertaining to that part of an integrated co-operation which can be considered its "centre of gravity" prevails for the entire co-operation [12].

13. Horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin voi sisältyä yhteistyön eri vaiheita, esimerkiksi tutkimus ja kehitystyö, jäljempänä "T&K", ja sen tulosten tuotanto ja/tai markkinoille saattaminen. Näitä suuntaviivoja sovelletaan yleensä myös tällaisiin sopimuksiin. Kun näitä suuntaviivoja käytetään tällaisen integroidun yhteistyön arvioinnissa, yleensä kaikki yhteistyön eri osia koskevat luvut ovat merkityksellisiä arvioinnissa. Jos näiden suuntaviivojen merkityksellisiin lukuihin sisältyy erilaisia määräyksiä, jotka koskevat esimerkiksi safe harbour -poikkeuksia tai sitä, katsotaanko kilpailun rajoittamisen olevan tietyn toiminnan tarkoituksena tai vaikutuksena, koko yhteistyöhön sovelletaan sitä, mikä vahvistetaan integroidun yhteistyön painopisteeksi katsottavaa osaa koskevassa luvussa [12].

14. Two factors are in particular relevant for the determination of the centre of gravity of integrated co-operation: firstly, the starting point of the co-operation, and, secondly, the degree of integration of the different functions which are combined. For example, the centre of gravity of a horizontal co-operation agreement involving both joint R&D and joint production of the results would thus normally be the joint R&D, as the joint production will only take place if the joint R&D is successful. This implies that the results of the joint R&D are decisive for the subsequent joint production. The assessment of the centre of gravity would change if the parties would have engaged in the joint production in any event, that is to say, irrespective of the joint R&D, or if the agreement provided for a full integration in the area of production and only a partial integration of some R&D activities. In this case, the centre of gravity of the co-operation would be the joint production.

14. Kaksi tekijää ovat erityisen merkityksellisiä määritettäessä integroidun yhteistyön painopistettä: ensinnäkin yhteistyön lähtökohta ja toiseksi se, kuinka pitkälle yhdistetyt toiminnot on integroitu. Esimerkiksi sellaisen horisontaalista yhteistyötä koskevan sopimuksen, johon sisältyy sekä T&K että yhteinen tuotanto tulosten perusteella, painopiste olisi tavallisesti yhteinen T&K, koska yhteinen tuotanto edellyttää sitä, että yhteinen T&K on menestyksekästä. Tämä merkitsee sitä, että yhteisen T&K:n tulokset ovat myöhemmän yhteisen tuotannon kannalta ratkaisevia. Painopiste muuttuisi, jos osapuolet olisivat aloittaneet yhteisen tuotannon joka tapauksessa, siis riippumatta yhteisestä T&K:sta, tai jos sopimuksessa määrättäisiin täydellisestä integroimisesta tuotannon alalla ja ainoastaan osittaisesta joidenkin T&K-toimintojen integroimisesta. Tässä tapauksessa yhteinen tuotanto muodostaisi yhteistyön painopisteen.

15. Article 101 only applies to those horizontal co-operation agreements which may affect trade between Member States. The principles on the applicability of Article 101 set out in these guidelines are therefore based on the assumption that a horizontal co-operation agreement is capable of affecting trade between Member States to an appreciable extent.

15. Ainoastaan sellaisiin horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan 101 artiklaa. Näissä suuntaviivoissa vahvistetut 101 artiklan soveltamista koskevat periaatteet perustuvat sen vuoksi oletukseen, että horisontaalista yhteistyötä koskeva sopimus pystyy vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

16. The assessment under Article 101 as described in these guidelines is without prejudice to the possible parallel application of Article 102 of the Treaty to horizontal co-operation agreements [13].

16. Näissä suuntaviivoissa kuvailtu 101 artiklan mukainen arviointi ei rajoita perussopimuksen 102 artiklan mahdollista samanaikaista soveltamista horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin [13].

17. These guidelines are without prejudice to the interpretation the Court of Justice of the European Union may give to the application of Article 101 to horizontal co-operation agreements.

17. Nämä suuntaviivat eivät rajoita tulkintoja, joita Euroopan unionin tuomioistuin voi antaa 101 artiklan soveltamisesta horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin.

18. These guidelines replace the Commission guidelines on the applicability of Article 81 of the EC Treaty to horizontal co-operation agreements [14] which were published by the Commission in 2001 and do not apply to the extent that sector specific rules apply as is the case for certain agreements with regard to agriculture [15], transport [16] or insurance [17]. The Commission will continue to monitor the operation of the R&D and Specialisation Block Exemption Regulations and these guidelines based on market information from stakeholders and national competition authorities and may revise these guidelines in the light of future developments and of evolving insight.

18. Nämä suuntaviivat korvaavat EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisesta horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin annetut komission suuntaviivat [14], jotka komissio julkaisi vuonna 2001. Nämä suuntaviivat eivät koske tapauksia, joissa sovelletaan alakohtaisia erityissääntöjä kuten tiettyjen maatalous- [15], liikenne- [16] ja vakuutusalan [17] sopimusten tapauksessa. Komissio seuraa jatkossakin T&K-sopimuksia ja erikoistumissopimuksia koskevien ryhmäpoikkeusasetusten ja näiden suuntaviivojen toimintaa sidosryhmiltä ja kansallisilta kilpailuviranomaisilta saatavien markkinatietojen perusteella ja voi tarkistaa suuntaviivoja tulevan kehityksen ja saamiensa lisätietojen perusteella.

19. The Commission guidelines on the application of Article 81(3) of the Treaty [18] ("the General Guidelines") contain general guidance on the interpretation of Article 101. Consequently, these guidelines have to be read in conjunction with the General Guidelines.

19. EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta annetut komission suuntaviivat [18], jäljempänä "yleiset suuntaviivat", sisältävät 101 artiklan tulkintaa koskevia yleisiä ohjeita. Näin ollen näitä suuntaviivoja on luettava rinnakkain yleisten suuntaviivojen kanssa.

1.2. Basic principles for the assessment under Article 101

1.2. 101 artiklan mukaisen arvioinnin perusperiaatteet

20. The assessment under Article 101 consists of two steps. The first step, under Article 101(1), is to assess whether an agreement between undertakings, which is capable of affecting trade between Member States, has an anti-competitive object or actual or potential [19] restrictive effects on competition. The second step, under Article 101(3), which only becomes relevant when an agreement is found to be restrictive of competition within the meaning of Article 101(1), is to determine the pro-competitive benefits produced by that agreement and to assess whether those pro-competitive effects outweigh the restrictive effects on competition [20]. The balancing of restrictive and pro-competitive effects is conducted exclusively within the framework laid down by Article 101(3) [21]. If the pro-competitive effects do not outweigh a restriction of competition, Article 101(2) stipulates that the agreement shall be automatically void.

20. Arviointi 101 artiklan mukaan koostuu kahdesta vaiheesta. Ensimmäiseksi on arvioitava 101 artiklan 1 kohdan mukaan, onko sellaisella yritysten välisellä sopimuksella, joka on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kilpailunvastainen tarkoitus tai todellisia tai mahdollisia [19] kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Toisessa vaiheessa, joka on tarpeellinen vain, jos sopimuksen todetaan rajoittavan kilpailua 101 artiklan 1 kohdan mukaisessa merkityksessä, määritetään 101 artiklan 3 kohdan mukaisesti sopimuksen kilpailua edistävät vaikutukset ja arvioidaan, ylittävätkö kilpailua edistävät vaikutukset kilpailua rajoittavat vaikutukset [20]. Kilpailua rajoittavia ja edistäviä vaikutuksia punnitaan yksinomaan 101 artiklan 3 kohdassa määrätyissä puitteissa [21]. Jos kilpailua edistävät vaikutukset eivät ole suurempia kuin kilpailun rajoittuminen, sopimus on 101 artiklan 2 kohdan mukaan automaattisesti mitätön.

21. The analysis of horizontal co-operation agreements has certain common elements with the analysis of horizontal mergers pertaining to the potential restrictive effects, in particular as regards joint ventures. There is often only a fine line between full-function joint ventures that fall under the Merger Regulation and non-full-function joint ventures that are assessed under Article 101. Hence, their effects can be quite similar.

21. Horisontaalista yhteistyötä koskevien sopimusten arviointiin liittyy mahdollisten kilpailua rajoittavien vaikutusten osalta joitakin tekijöitä, jotka ovat yhteisiä horisontaalisten sulautumien arvioinnin kanssa, erityisesti yhteisyritysten osalta. Sulautuma-asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kaiken toiminnan hoitavien yhteisyritysten ja 101 artiklan mukaan arvioitavien muiden kuin kaiken toiminnan hoitavien yhteisyritysten välinen ero on usein pieni. Niiden vaikutukset voivatkin olla hyvin samankaltaisia.

22. In certain cases, companies are encouraged by public authorities to enter into horizontal co-operation agreements in order to attain a public policy objective by way of self-regulation. However, companies remain subject to Article 101 if a national law merely encourages or makes it easier for them to engage in autonomous anti-competitive conduct [22]. In other words, the fact that public authorities encourage a horizontal co-operation agreement does not mean that it is permissible under Article 101 [23]. It is only if anti-competitive conduct is required of companies by national legislation, or if the latter creates a legal framework which precludes all scope for competitive activity on their part, that Article 101 does not apply [24]. In such a situation, the restriction of competition is not attributable, as Article 101 implicitly requires, to the autonomous conduct of the companies and they are shielded from all the consequences of an infringement of that article [25]. Each case must be assessed on its own facts according to the general principles set out in these guidelines.

22. Joissakin tapauksissa viranomaiset kannustavat yrityksiä tekemään horisontaalista yhteistyötä koskevia sopimuksia, jotta itsesääntelyn kautta voitaisiin saavuttaa yleinen poliittinen tavoite. Yrityksiin sovelletaan kuitenkin 101 artiklaa, jos kansallisella lailla ainoastaan kannustetaan yrityksiä siihen, että ne toimivat itsenäisesti kilpailunvastaisella tavalla, tai helpotetaan tällaista toimintaa [22]. Toisin sanoen se, että viranomaiset kannustavat tekemään horisontaalista yhteistyötä koskevan sopimuksen, ei tarkoita, että sopimus olisi sallittu 101 artiklan mukaan [23]. Vain, jos kansallisessa lainsäädännössä edellytetään yrityksiltä kilpailunvastaista toimintaa tai jos kansallisella lainsäädännöllä luodaan oikeudelliset puitteet, joilla poistetaan yritysten mahdollisuus kilpailla keskenään, niin 101 artiklaa ei sovelleta [24]. Tällaisessa tilanteessa kilpailunrajoitus ei johdu yritysten itsenäisestä menettelystä, jota 101 artikla epäsuorasti edellyttää ja kyseiset yritykset on suojattu mainitun artiklan rikkomisen kaikilta seurauksilta [25]. Jokainen asia on arvioitava siihen liittyvien tosiseikkojen perusteella näissä suuntaviivoissa esitettyjen yleisten periaatteiden mukaisesti.

1.2.1. Article 101(1)

1.2.1 101 artiklan 1 kohta

23. Article 101(1) prohibits agreements the object or effect of which is to restrict [26] competition.

23. 101 artiklan 1 kohdassa kielletään sopimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa [26] kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu rajoittuu.

(i) Restrictions of competition by object

i) Sopimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua

24. Restrictions of competition by object are those that by their very nature have the potential to restrict competition within the meaning of Article 101(1) [27]. It is not necessary to examine the actual or potential effects of an agreement on the market once its anti-competitive object has been established [28].

24. Sopimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua, ovat niitä, jotka saattavat luonteensa puolesta rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla [27]. Kun sopimuksella on todettu olevan kilpailunvastainen tarkoitus, ei ole tarpeen arvioida sen todellisia tai mahdollisia vaikutuksia markkinoilla [28].

25. According to the settled case-law of the Court of Justice of the European Union, in order to assess whether an agreement has an anti-competitive object, regard must be had to the content of the agreement, the objectives it seeks to attain, and the economic and legal context of which it forms part. In addition, although the parties’ intention is not a necessary factor in determining whether an agreement has an anti-competitive object, the Commission may nevertheless take this aspect into account in its analysis [29]. Further guidance with regard to the notion of restrictions of competition by object can be obtained in the General Guidelines.

25. Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa sitä, onko sopimuksella kilpailunvastainen tarkoitus, on otettava huomioon sopimuksen sisältö, tavoitteet, joihin sillä pyritään, ja taloudellinen ja oikeudellinen yhteys, jonka osa se on. Vaikka osapuolten aikomusta ei ole välttämätöntä ottaa huomioon määritettäessä sitä, onko sopimuksella kilpailunvastainen tarkoitus, komissio voi kuitenkin ottaa tämän tekijän huomioon analyysissaan [29]. Tällaisten sopimusten käsitettä selitetään tarkemmin yleisissä suuntaviivoissa.

(ii) Restrictive effects on competition

ii) Kilpailua rajoittavat vaikutukset

26. If a horizontal co-operation agreement does not restrict competition by object, it must be examined whether it has appreciable restrictive effects on competition. Account must be taken of both actual and potential effects. In other words, the agreement must at least be likely to have anti-competitive effects.

26. Jos horisontaalista yhteistyötä koskevan sopimuksen tarkoituksena ei ole kilpailun rajoittaminen, on tutkittava, onko sillä tuntuvia kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Tällöin on otettava huomioon sekä tosiasialliset että mahdolliset vaikutukset. Toisin sanoen sopimuksella on oltava vähintään todennäköisesti kilpailunvastaisia vaikutuksia.

27. For an agreement to have restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1) it must have, or be likely to have, an appreciable adverse impact on at least one of the parameters of competition on the market, such as price, output, product quality, product variety or innovation. Agreements can have such effects by appreciably reducing competition between the parties to the agreement or between any one of them and third parties. This means that the agreement must reduce the parties’ decision-making independence [30], either due to obligations contained in the agreement which regulate the market conduct of at least one of the parties or by influencing the market conduct of at least one of the parties by causing a change in its incentives.

27. Jotta sopimuksella olisi 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia, sillä on oltava tai todennäköisesti on tuntuva kielteinen vaikutus vähintään yhteen kilpailuparametriin markkinoilla, kuten hintaan, tuotantoon, tuotteen laatuun, tuotevalikoimaan tai innovointiin. Sopimuksilla voi olla tällaisia vaikutuksia, jos ne vähentävät tuntuvasti kilpailua sopimuksen osapuolten välillä tai jonkin osapuolen ja kolmansien osapuolten välillä. Tämä merkitsee sitä, että sopimuksen on pienennettävä osapuolten itsenäistä päätösvaltaa [30] joko seurauksena sopimuksen sisältämistä velvoitteista, jotka säätelevät vähintään yhden osapuolen markkinakäyttäytymistä, tai vaikuttamalla vähintään yhden osapuolen markkinakäyttäytymiseen muuttamalla sen kannustimia.

28. Restrictive effects on competition within the relevant market are likely to occur where it can be expected with a reasonable degree of probability that, due to the agreement, the parties would be able to profitably raise prices or reduce output, product quality, product variety or innovation. This will depend on several factors such as the nature and content of the agreement, the extent to which the parties individually or jointly have or obtain some degree of market power, and the extent to which the agreement contributes to the creation, maintenance or strengthening of that market power or allows the parties to exploit such market power.

28. Kilpailua rajoittavat vaikutukset merkityksellisillä markkinoilla ovat todennäköisiä, jos voidaan kohtuullisella todennäköisyydellä odottaa, että osapuolet sopimuksen johdosta kannattavasti korottavat hintoja tai vähentävät tuotantoa tai innovointia, heikentävät tuotteiden laatua tai supistavat tuotevalikoimaa. Tämä riippuu useista tekijöistä kuten sopimuksen luonteesta ja sisällöstä ja siitä, missä määrin osapuolilla on yksin tai yhdessä tai ne yksin tai yhdessä saavat jonkin verran markkinavoimaa ja missä määrin sopimus edistää tämän markkinavoiman luomista, ylläpitämistä tai vahvistamista tai antaa osapuolille mahdollisuuden hyödyntää tätä markkinavoimaa.

29. The assessment of whether a horizontal co-operation agreement has restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1) must be made in comparison to the actual legal and economic context in which competition would occur in the absence of the agreement with all of its alleged restrictions (that is to say, in the absence of the agreement as it stands (if already implemented) or as envisaged (if not yet implemented) at the time of assessment). Hence, in order to prove actual or potential restrictive effects on competition, it is necessary to take into account competition between the parties and competition from third parties, in particular actual or potential competition that would have existed in the absence of the agreement. This comparison does not take into account any potential efficiency gains generated by the agreement as these will only be assessed under Article 101(3).

29. Arvioitaessa sitä, onko horisontaalista yhteistyötä koskevalla sopimuksella 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia, on suoritettava vertailu tosiasiallisiin oikeudellisiin ja taloudellisiin olosuhteisiin, joissa kilpailua käytäisiin ilman sopimusta ja kaikkia sen väitettyjä rajoituksia (eli ilman sopimusta siinä muodossa kuin se on (jos se on jo pantu täytäntöön) tai se on suunniteltu (jos sitä ei ole vielä pantu täytäntöön) arviointiajankohtana). Näin ollen todellisten tai mahdollisten kilpailua rajoittavien vaikutusten todistamiseksi on otettava huomioon osapuolten välinen kilpailu ja kolmansien taholta tuleva kilpailu, erityisesti todellinen tai mahdollinen kilpailu sopimuksen puuttuessa. Tässä vertailussa ei oteta huomioon sopimuksen aikaansaamia mahdollisia tehokkuusetuja, joita arvioidaan ainoastaan 101 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

30. Consequently, horizontal co-operation agreements between competitors that, on the basis of objective factors, would not be able to independently carry out the project or activity covered by the co-operation, for instance, due to the limited technical capabilities of the parties, will normally not give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1) unless the parties could have carried out the project with less stringent restrictions [31].

30. Tämän seurauksena horisontaalista yhteistyötä koskevat sopimukset sellaisten kilpailijoiden välillä, jotka eivät objektiivisten seikkojen perusteella pystyisi itsenäisesti suorittamaan yhteistyön kattamaa hanketta tai toimintaa, esimerkiksi osapuolten heikkojen teknisten valmiuksien vuoksi, eivät yleensä aiheuta 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia, jolleivät osapuolet olisi pystyneet toteuttamaan hanketta vähemmän tiukoilla rajoituksilla [31].

31. General guidance with regard to the notion of restrictions of competition by effect can be obtained in the General Guidelines. These guidelines provide additional guidance specific to the competition assessment of horizontal co-operation agreements.

31. Sellaisten sopimusten, joiden vaikutuksena on kilpailun rajoittaminen, käsitettä selitetään yleisesti yleisissä suuntaviivoissa. Näissä suuntaviivoissa käsitellään tarkemmin horisontaalista yhteistyötä koskevien sopimusten kilpailuvaikutusten arviointia.

Nature and content of the agreement

Sopimuksen luonne ja sisältö

32. The nature and content of an agreement relates to factors such as the area and objective of the co-operation, the competitive relationship between the parties and the extent to which they combine their activities. Those factors determine which kinds of possible competition concerns can arise from a horizontal co-operation agreement.

32. Sopimuksen luonteessa ja sisällössä on kyse sellaisista tekijöistä kuin yhteistyön alue ja tarkoitus, osapuolten välinen kilpailusuhde ja se, missä laajuudessa ne yhdistävät niiden toimintoja. Näistä tekijöistä riippuu, millaisia mahdollisia kilpailuongelmia horisontaalista yhteistyötä koskevasta sopimuksesta voi aiheutua.

33. Horizontal co-operation agreements may limit competition in several ways. The agreement may:

33. Horisontaalista yhteistyötä koskevat sopimukset voivat rajoittaa kilpailua useilla tavoin. Sopimus voi

- be exclusive in the sense that it limits the possibility of the parties to compete against each other or third parties as independent economic operators or as parties to other, competing agreements;

- olla yksinomainen siinä mielessä, että siinä rajoitetaan osapuolten mahdollisuutta kilpailla toisiaan tai kolmansia osapuolia vastaan itsenäisinä taloudellisina toimijoina tai muiden, kilpailevien sopimusten osapuolina;

- require the parties to contribute such assets that their decision-making independence is appreciably reduced; or

- edellyttää, että osapuolet luovuttavat sellaisia omaisuuseriä, että niiden itsenäinen päätösvalta heikkenee tuntuvasti; tai

- affect the parties’ financial interests in such a way that their decision-making independence is appreciably reduced. Both financial interests in the agreement and also financial interests in other parties to the agreement are relevant for the assessment.

- vaikuttaa osapuolten taloudellisiin etuihin siten, että niiden itsenäinen päätösvalta heikkenee tuntuvasti. Sopimukseen liittyvien taloudellisten etujen lisäksi myös sopimuksen muihin osapuoliin liittyvät taloudelliset edut ovat merkityksellisiä arvioinnin kannalta.

34. The potential effect of such agreements may be the loss of competition between the parties to the agreement. Competitors can also benefit from the reduction of competitive pressure that results from the agreement and may therefore find it profitable to increase their prices. The reduction in those competitive constraints may lead to price increases in the relevant market. Factors such as whether the parties to the agreement have high market shares, whether they are close competitors, whether the customers have limited possibilities of switching suppliers, whether competitors are unlikely to increase supply if prices increase, and whether one of the parties to the agreement is an important competitive force, are all relevant for the competitive assessment of the agreement.

34. Tällaisten sopimusten mahdollisena vaikutuksena voi olla sopimuspuolten välisen kilpailun poistuminen. Kilpailijat voivat myös hyötyä kilpailupaineen heikkenemisestä sopimuksen seurauksena ja pitää sen vuoksi kannattavana korottaa hintojaan. Tällainen kilpailupaineen heikkeneminen voi johtaa hinnankorotuksiin merkityksellisillä markkinoilla. Sopimuksen kilpailua koskevan arvioinnin kannalta merkityksellisiä seikkoja ovat esimerkiksi se, ovatko sopimuspuolten markkinaosuudet suuria, ovatko ne läheisiä kilpailijoita, onko asiakkailla rajoitetut mahdollisuudet vaihtaa toimittajaa, lisäävätkö kilpailijat todennäköisesti tarjontaansa hintojen noustessa ja onko yksi sopimuspuolista merkittävä kilpailija.

35. A horizontal co-operation agreement may also:

35. Horisontaalista yhteistyötä koskeva sopimus voi myös

- lead to the disclosure of strategic information thereby increasing the likelihood of coordination among the parties within or outside the field of the co-operation;

- johtaa strategisten tietojen paljastamiseen ja siten lisätä osapuolten välisen yhteensovittamisen todennäköisyyttä yhteistyön piiriin kuuluvalla tai sen ulkopuolisella alalla;

- achieve significant commonality of costs (that is to say, the proportion of variable costs which the parties have in common), so the parties may more easily coordinate market prices and output.

- johtaa merkittäviin yhteneviin kustannuksiin (eli niiden muuttuvien kustannusten osuuteen, jotka ovat osapuolille yhteisiä), jolloin osapuolet voivat helpommin sovittaa markkinahintoja ja tuotantomääriä yhteen.

36. Significant commonality of costs achieved by a horizontal co-operation agreement can only allow the parties to more easily coordinate market prices and output where the parties have market power, the market characteristics are conducive to such coordination, the area of co-operation accounts for a high proportion of the parties’ variable costs in a given market, and the parties combine their activities in the area of co-operation to a significant extent. This could, for instance, be the case, where they jointly manufacture or purchase an important intermediate product or jointly manufacture or distribute a high proportion of their total output of a final product.

36. Merkittävät yhtenevät kustannukset, jotka horisontaalista yhteistyötä koskevalla sopimuksella saavutetaan, voivat auttaa, osapuolia helpommin yhteensovittamaan markkinahintoja ja tuotantoa vain, jos osapuolilla on markkinavoimaa, markkinaolosuhteet edistävät tällaista yhteensovittamista, yhteistyön ala muodostaa suuren osan osapuolten muuttuvista kustannuksista tietyillä markkinoilla ja osapuolet yhdistävät toimintonsa yhteistyön alalla merkittävässä määrin. Näin voisi olla esimerkiksi silloin kun ne valmistavat tai ostavat yhdessä tärkeän välituotteen taikka valmistavat tai jakelevat yhdessä merkittävän osan lopputuotteen kokonaistuotannostaan.

37. A horizontal agreement may therefore decrease the parties’ decision-making independence and as a result increase the likelihood that they will coordinate their behaviour in order to reach a collusive outcome but it may also make coordination easier, more stable or more effective for parties that were already coordinating before, either by making the coordination more robust or by permitting them to achieve even higher prices.

37. Sen vuoksi horisontaalinen sopimus voi pienentää niiden itsenäistä päätösvaltaa ja sen seurauksena lisätä todennäköisyyttä, että yritykset sovittavat käyttäytymistään yhteen kilpailunvastaiseen lopputulokseen päästäkseen, mutta se voi myös tehdä yhteensovittamisesta helpompaa, vakaampaa ja tehokkaampaa yrityksille, jotka jo harjoittivat yhteensovittamista aikaisemmin, joko tekemällä siitä määrätietoisempaa tai mahdollistamalla vieläkin korkeampien hintojen saavuttamisen.

38. Some horizontal co-operation agreements, for example production and standardisation agreements, may also give rise to anti-competitive foreclosure concerns.

38. Jotkin horisontaalista yhteistyötä koskevat sopimukset, esimerkiksi tuotanto- ja standardointisopimukset, voivat myös johtaa kilpailunvastaista markkinoiden sulkemista koskeviin huolenaiheisiin.

Market power and other market characteristics

Markkinavoima ja muut markkinoiden ominaispiirteet

39. Market power is the ability to profitably maintain prices above competitive levels for a period of time or to profitably maintain output in terms of product quantities, product quality and variety or innovation below competitive levels for a period of time.

39. Markkinavoima tarkoittaa kykyä pitää jonkin aikaa hintoja kannattavasti kilpailukykyisen tason yläpuolella tai tuotantoa – tuotteiden määriä, laatua ja valikoimaa tai innovointia – kilpailukykyisen tason alapuolella.

40. In markets with fixed costs undertakings must price above their variable costs of production in order to ensure a competitive return on their investment. The fact that undertakings price above their variable costs is therefore not in itself a sign that competition in the market is not functioning well and that undertakings have market power that allows them to price above the competitive level. It is when competitive constraints are insufficient to maintain prices, output, product quality, product variety and innovation at competitive levels that undertakings have market power in the context of Article 101(1).

40. Markkinoilla, joilla on kiinteitä kustannuksia, yritysten on asetettava hintansa muuttuvien tuotantokustannusten yläpuolelle varmistaakseen investoinnilleen kilpailukykyisen tuoton. Se, että yritykset asettavat hintansa muuttuvien kustannusten yläpuolelle, ei näin ollen sinänsä merkitse sitä, että kilpailu ei toimi markkinoilla hyvin ja että yrityksillä on markkinavoimaa, jonka johdosta ne voivat asettaa hintansa kilpailukykyisen tason yläpuolelle. Vasta kun kilpailupaine ei riitä pitämään hintoja, tuotantoa, tuotteiden laatua, tuotteiden valikoimaa ja innovointia kilpailukykyisellä tasolla, yrityksillä on 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua markkinavoimaa.

41. The creation, maintenance or strengthening of market power can result from superior skill, foresight or innovation. It can also result from reduced competition between the parties to the agreement or between any one of the parties and third parties, for example, because the agreement leads to anti-competitive foreclosure of competitors by raising competitors’ costs and limiting their capacity to compete effectively with the contracting parties.

41. Markkinavoiman syntyminen, ylläpitäminen tai vahvistuminen voi olla tulosta paremmasta osaamisesta, ennakoimisesta tai innovoinnista. Se voi myös olla seurausta sopimuspuolten tai jonkin sopimuspuolen ja kolmansien osapuolten välisen kilpailun vähenemisestä esimerkiksi siten, että sopimuksella suljetaan kilpailunvastaisesti kilpailijat pois markkinoilta nostamalla kilpailijoiden kustannuksia ja rajoittamalla niiden kykyä kilpailla tehokkaasti sopimuspuolten kanssa.

42. Market power is a question of degree. The degree of market power required for the finding of an infringement under Article 101(1) in the case of agreements that are restrictive of competition by effect is less than the degree of market power required for a finding of dominance under Article 102, where a substantial degree of market power is required.

42. Markkinavoiman taso vaihtelee. Kilpailua rajoittavan sopimuksen toteaminen 101 artiklan 1 kohtaa rikkovaksi edellyttää matalampaa markkinavoiman tasoa kuin markkina-aseman toteaminen määrääväksi 102 artiklan mukaan, jolloin edellytetään merkittävää markkinavoimaa.

43. The starting point for the analysis of market power is the position of the parties on the markets affected by the co-operation. To carry out this analysis the relevant market(s) have to be defined by using the methodology of the Commission's Market Definition Notice. Where specific types of markets, such as purchasing or technology markets, are concerned these guidelines will provide additional guidance.

43. Markkinavoimaa koskevan analyysin lähtökohta on osapuolten asema markkinoilla, joihin yhteistyö vaikuttaa. Analyysia varten merkitykselliset markkinat on määriteltävä käyttäen markkinoiden määritelmästä annetussa komission tiedonannossa esitettyjä menetelmiä. Näissä suuntaviivoissa annetaan lisäopastusta osto- tai teknologiamarkkinoiden kaltaisia erityismarkkinoita varten.

44. If the parties have a low combined market share, the horizontal co-operation agreement is unlikely to give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1) and, normally, no further analysis will be required. What is considered to be a "low combined market share" depends on the type of agreement in question and can be inferred from the "safe harbour" thresholds set out in various chapters of these guidelines and, more generally, from the Commission Notice on agreements of minor importance which do not appreciably restrict competition under Article 81(1) of the Treaty establishing the European Community (de minimis) [32] ("the De Minimis Notice"). If one of just two parties has only an insignificant market share and if it does not possess important resources, even a high combined market share normally cannot be seen as indicating a likely restrictive effect on competition in the market [33]. Given the variety of horizontal co-operation agreements and the different effects they may cause in different market situations, it is not possible to give a general market share threshold above which sufficient market power for causing restrictive effects on competition can be assumed.

44. Jos osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on pieni, horisontaalista yhteistyötä koskevalla sopimuksella ei todennäköisesti ole 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia eikä tarkempaa analyysia tavallisesti tarvita. Mikä katsotaan pieneksi yhteenlasketuksi markkinaosuudeksi riippuu kyseessä olevasta sopimusmuodosta ja voidaan päätellä näiden suuntaviivojen eri luvuissa vahvistetuista safe harbour -raja-arvoista ja yleisemmin vähämerkityksisistä sopimuksista, jotka eivät Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoita tuntuvasti kilpailua (de minimis -sopimukset) annetusta komission tiedonannosta [32]. Jos kahdesta osapuolesta toisella on vain merkityksetön markkinaosuus eikä sillä ole merkittäviä resursseja, edes suurta yhteenlaskettua markkinaosuutta ei yleensä voida pitää osoituksena todennäköisestä kilpailua rajoittavasta vaikutuksesta markkinoilla [33]. Koska horisontaalista yhteistyötä koskevia sopimuksia on monenlaisia ja niiden vaikutukset ovat eri markkinatilanteissa erilaiset, ei ole mahdollista antaa yleistä markkinaosuusrajaa, jonka yläpuolella markkinavoiman voidaan olettaa riittävän aiheuttamaan kilpailua rajoittavia vaikutuksia.

45. Depending on the market position of the parties and the concentration in the market, other factors such as the stability of market shares over time, entry barriers and the likelihood of market entry, and the countervailing power of buyers/suppliers also have to be considered.

45. Osapuolten markkina-asemasta ja markkinoiden keskittymisasteesta riippuen huomioon on mahdollisesti otettava myös muita tekijöitä kuten markkinaosuuksien pysyvyys ajan kuluessa, markkinoille pääsyn esteet ja markkinoille tulon todennäköisyys ja ostajien/tavarantoimittajien tasapainottava voima.

46. Normally, the Commission uses current market shares in its competitive analysis [34]. However, reasonably certain future developments may also be taken into account, for instance in the light of exit, entry or expansion in the relevant market. Historic data may be used if market shares have been volatile, for instance when the market is characterised by large, lumpy orders. Changes in historic market shares may provide useful information about the competitive process and the likely future importance of the various competitors, for instance, by indicating whether undertakings have been gaining or losing market shares. In any event, the Commission interprets market shares in the light of likely market conditions, for instance, if the market is highly dynamic in character and if the market structure is unstable due to innovation or growth.

46. Komissio käyttää tavallisesti kilpailuanalyysissaan nykyisiä markkinaosuuksia [34]. Kohtuullisen varma tuleva kehitys voidaan kuitenkin ottaa myös huomioon, esimerkiksi merkityksellisiltä markkinoilta poistumisen, niille tulon tai niillä tapahtuvan toiminnan laajentumisen perusteella. Historiallisia tietoja voidaan käyttää, jos markkinaosuudet ovat olleet epävakaita, esimerkiksi kun markkinoille ovat ominaisia suuret kertatilaukset. Aikaisempien markkinaosuuksien muutokset voivat antaa hyödyllisiä tietoja kilpailuprosessista ja kilpailijoiden todennäköisestä tulevasta merkityksestä esimerkiksi osoittamalla, ovatko yritykset menettäneet tai lisänneet markkinaosuuttaan. Komissio tulkitsee joka tapauksessa markkinaosuuksia todennäköisten markkinaolosuhteiden perusteella, esimerkiksi markkinoiden ollessa luonteeltaan erittäin muuttuvat ja markkinarakenteen ollessa epävakaa innovaatioiden tai kasvun vuoksi.

47. When entering a market is sufficiently easy, a horizontal co-operation agreement will normally not be expected to give rise to restrictive effects on competition. For entry to be considered a sufficient competitive constraint on the parties to a horizontal co-operation agreement, it must be shown to be likely, timely and sufficient to deter or defeat any potential restrictive effects of the agreement. The analysis of entry may be affected by the presence of horizontal co-operation agreements. The likely or possible termination of a horizontal co-operation agreement may influence the likelihood of entry.

47. Kun markkinoille tulo on riittävän helppoa, horisontaalista yhteistyötä koskevan sopimuksen ei tavallisesti odoteta aiheuttavan kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Jotta markkinoille tulon voitaisiin katsoa muodostavan riittävästi kilpailupainetta horisontaalista yhteistyötä koskevan sopimuksen osapuolille, sen on osoitettava olevan todennäköistä, tapahtuvan oikeaan aikaan ja riittävän sopimuksesta mahdollisesti aiheutuvien kilpailua rajoittavien vaikutusten estämiseksi tai mitätöimiseksi. Horisontaalista yhteistyötä koskevat sopimukset voivat vaikuttaa markkinoille tulon arviointiin. Horisontaalista yhteistyötä koskevan sopimuksen todennäköinen tai mahdollinen päättyminen voi vaikuttaa markkinoille tulon todennäköisyyteen.

1.2.2. Article 101(3)

1.2.2. 101 artiklan 3 kohta

48. The assessment of restrictions of competition by object or effect under Article 101(1) is only one side of the analysis. The other side, which is reflected in Article 101(3), is the assessment of the pro-competitive effects of restrictive agreements. The general approach when applying Article 101(3) is presented in the General Guidelines. Where in an individual case a restriction of competition within the meaning of Article 101(1) has been proven, Article 101(3) can be invoked as a defence. According to Article 2 of Council Regulation (EC) No 1/2003 of 16 December 2002 on the implementation of the rules on competition laid down in Articles 81 and 82 of the Treaty [35], the burden of proof under Article 101(3) rests on the undertaking(s) invoking the benefit of this provision. Therefore, the factual arguments and the evidence provided by the undertaking(s) must enable the Commission to arrive at the conviction that the agreement in question is sufficiently likely to give rise to pro-competitive effects or that it is not [36].

48. Sopimusten, joiden tarkoituksena tai vaikutuksena on kilpailun rajoittaminen, arviointi 101 artiklan 1 kohdan mukaan on vain yksi osa analyysia. Toisessa osassa, joka perustuu 101 artiklan 3 kohtaan, arvioidaan kilpailua rajoittavien sopimusten kilpailua edistäviä vaikutuksia. Yleinen lähestymistapa sovellettaessa 101 artiklan 3 kohtaa esitetään yleisissä suuntaviivoissa. Silloin kun yksittäisessä asiassa on osoitettu 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kilpailun rajoittaminen, voidaan puolustukseksi vedota 101 artiklan 3 kohtaan. Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 [35] 2 artiklan mukaan perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytysten täyttymistä koskeva todistustaakka kuuluu niille yrityksille, jotka vetoavat kyseisestä kohdasta johtuvaan etuun. Sen vuoksi yritysten esittämien tosiseikkojen ja todisteiden on pystyttävä vakuuttamaan komissio siitä, että kyseisellä sopimuksella on riittävällä todennäköisyydellä kilpailua edistäviä vaikutuksia tai että sillä ei ole tällaisia vaikutuksia [36].

49. The application of the exception rule of Article 101(3) is subject to four cumulative conditions, two positive and two negative:

49. 101 artiklan 3 kohdan poikkeussäännön soveltamiselle on neljä kumulatiivista edellytystä, joista kaksi on myönteisiä ja kaksi kielteisiä:

- the agreement must contribute to improving the production or distribution of products or contribute to promoting technical or economic progress, that is to say, lead to efficiency gains;

- sopimuksen on tehostettava tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistettävä teknistä tai taloudellista kehitystä, toisin sanoen johdettava tehokkuusetuihin;

- the restrictions must be indispensable to the attainment of those objectives, that is to say, the efficiency gains;

- rajoitusten on oltava välttämättömiä näiden tavoitteiden eli tehokkuusetujen saavuttamiseksi;

- consumers must receive a fair share of the resulting benefits, that is to say, the efficiency gains, including qualitative efficiency gains, attained by the indispensable restrictions must be sufficiently passed on to consumers so that they are at least compensated for the restrictive effects of the agreement; hence, efficiencies only accruing to the parties to the agreement will not suffice; for the purposes of these guidelines, the concept of "consumers" encompasses the customers, potential and/or actual, of the parties to the agreement [37]; and

- kuluttajien on saatava kohtuullinen osuus seurauksena olevista hyödyistä, toisin sanoen välttämättömien rajoitusten kautta saadut tehokkuusedut, laadulliset tehokkuusedut mukaan lukien, on riittävässä määrin siirrettävä kuluttajille, jotta ne saavat vähintään korvauksen sopimuksen kilpailua rajoittavista vaikutuksista. Näin ollen pelkästään sopimuspuolten saamat tehokkuusedut eivät riitä. Näissä suuntaviivoissa käsite "kuluttajat" käsittää sopimuspuolten mahdolliset ja/tai todelliset asiakkaat [37]; sekä

- the agreement must not afford the parties the possibility of eliminating competition in respect of a substantial part of the products in question.

- sopimus ei saa antaa osapuolille mahdollisuutta poistaa kilpailu merkittävältä osalta kysymyksessä olevia tuotteita.

50. In the area of horizontal co-operation agreements there are block exemption regulations based on Article 101(3) for research and development [38] and specialisation (including joint production) [39] agreements. Those Block Exemption Regulations are based on the premise that the combination of complementary skills or assets can be the source of substantial efficiencies in research and development and specialisation agreements. This may also be the case for other types of horizontal co-operation agreements. The analysis of the efficiencies of an individual agreement under Article 101(3) is therefore to a large extent a question of identifying the complementary skills and assets that each of the parties brings to the agreement and evaluating whether the resulting efficiencies are such that the conditions of Article 101(3) are fulfilled.

50. Horisontaalista yhteistyötä koskevien sopimusten alalla on 101 artiklan 3 kohtaan perustuvat ryhmäpoikkeusasetukset tutkimus- ja kehityssopimuksille [38] sekä erikoistumissopimuksille (yhteinen tuotanto mukaan lukien) [39]. Nämä ryhmäpoikkeusasetukset perustuvat siihen, että toisiaan täydentävien taitojen tai omaisuuserien yhdistäminen voi johtaa merkittäviin tehokkuusetuihin tutkimus- ja kehityssopimuksissa ja erikoistumissopimuksissa. Näin voi olla myös muunlaisissa horisontaalista yhteistyötä koskevissa sopimuksissa. Sen vuoksi arvioitaessa 101 artiklan 3 kohdan mukaan yksittäiseen sopimukseen liittyviä tehokkuusetuja tehtävänä on pitkälti määrittää toisiaan täydentävät taidot ja omaisuuserät, jotka osapuolet tuovat sopimukseen, ja arvioida, ovatko seurauksena olevat tehokkuusedut sellaisia, että 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät.

51. Complementarities may arise from horizontal co-operation agreements in various ways. A research and development agreement may bring together different research capabilities that allow the parties to produce better products more cheaply and shorten the time for those products to reach the market. A production agreement may allow the parties to achieve economies of scale or scope that they could not achieve individually.

51. Horisontaalista yhteistyötä koskevat sopimukset voivat johtaa täydentävyyteen useilla tavoin. Tutkimus- ja kehityssopimus voi saattaa yhteen erilaisia tutkimusvalmiuksia, joiden ansiosta osapuolet voivat tuottaa parempia tuotteita halvemmalla ja lyhentää tuotteiden markkinoille saattamiseen kuluvaa aikaa. Tuotantosopimuksen ansiosta osapuolet voivat saavuttaa mittakaavaetuja tai tuotevarioinnin etuja, joita ne eivät voisi saavuttaa yksin.

52. Horizontal co-operation agreements that do not involve the combination of complementary skills or assets are less likely to lead to efficiency gains that benefit consumers. Such agreements may reduce duplication of certain costs, for instance because certain fixed costs can be eliminated. However, fixed cost savings are, in general, less likely to result in benefits to consumers than savings in, for instance, variable or marginal costs.

52. Sellaiset horisontaalista yhteistyötä koskevat sopimukset, joissa ei yhdistetä toisiaan täydentäviä taitoja tai omaisuuseriä, johtavat vähemmän todennäköisesti kuluttajia hyödyttäviin tehokkuusetuihin. Tällaiset sopimukset voivat vähentää päällekkäisiä kustannuksia, esimerkiksi seurauksena siitä, että tietyt kiinteät kustannukset voidaan poistaa. Kiinteiden kustannusten säästöistä ei kuitenkaan yleensä aiheudu yhtä todennäköisesti hyötyä kuluttajille kuin esimerkiksi muuttuvien tai marginaalikustannusten säästöistä.

53. Further guidance regarding the Commission's application of the criteria of Article 101(3) can be obtained in the General Guidelines.

53. Komission tapaa soveltaa 101 artiklan 3 kohtaa selitetään tarkemmin yleisissä suuntaviivoissa.

1.3. Structure of these guidelines

1.3. Suuntaviivojen rakenne

54. Chapter 2 will first set out some general principles for the assessment of the exchange of information, which are applicable to all types of horizontal co-operation agreements entailing the exchange of information. The subsequent chapters of these guidelines will each address one specific type of horizontal co-operation agreement. Each chapter will apply the analytical framework described in section 1.2 as well as the general principles on the exchange of information to the specific type of co-operation in question.

54. Jäljempänä 2 luvussa vahvistetaan ensin yleisiä tietojenvaihdon arviointia koskevia periaatteita, joita voidaan soveltaa kaikenlaisiin horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin, joihin sisältyy tietojenvaihtoa. Sen jälkeisissä luvuissa käsitellään kussakin yhtä horisontaalista yhteistyötä koskevien sopimusten erityismuotoa. Kussakin luvussa sovelletaan 1.2 kohdassa kuvailtuja analyyttisia puitteita sekä tietojenvaihtoa koskevia yleisiä periaatteita kyseessä olevaan yhteistyön erityismuotoon.

2. GENERAL PRINCIPLES ON THE COMPETITIVE ASSESSMENT OF INFORMATION EXCHANGE

2. TIETOJENVAIHDON KILPAILUVAIKUTUSTEN ARVIOINTIA KOSKEVAT YLEISET PERIAATTEET

2.1. Definition and scope

2.1. Määritelmä ja soveltamisala

55. The purpose of this chapter is to guide the competitive assessment of information exchange. Information exchange can take various forms. Firstly, data can be directly shared between competitors. Secondly, data can be shared indirectly through a common agency (for example, a trade association) or a third party such as a market research organisation or through the companies’ suppliers or retailers.

55. Tämän luvun tarkoituksena on antaa ohjeita tietojenvaihdon kilpailuvaikutusten arviointia varten. Tietojenvaihto voi olla eri muotoista. Ensinnäkin kilpailijat voivat vaihtaa tietoja suoraan keskenään. Toiseksi tietoja voidaan vaihtaa epäsuoraan yhteisen elimen (esim. toimialajärjestön) kautta tai markkinatutkimusjärjestön kaltaisen kolmannen osapuolen kautta tai yrityksen tavarantoimittajien taikka jälleenmyyjien kautta.

56. Information exchange takes place in different contexts. There are agreements, decisions by associations of undertakings, or concerted practices under which information is exchanged, where the main economic function lies in the exchange of information itself. Moreover, information exchange can be part of another type of horizontal co-operation agreement (for example, the parties to a production agreement share certain information on costs). The assessment of the latter type of information exchanges should be carried out in the context of the assessment of the horizontal co-operation agreement itself.

56. Tietojenvaihtoa tapahtuu erilaisissa yhteyksissä. On olemassa sopimuksia, yritysten yhteenliittymien päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joiden perusteella vaihdetaan tietoja ja joiden pääasiallinen taloudellinen tehtävä on tietojenvaihto. Lisäksi tietojenvaihto voi olla osa muunlaista horisontaalista sopimusta (esim. tuotantosopimuksen osapuolet vaihtavat tiettyjä kustannustietoja). Jälkimmäisen kaltaista tietojenvaihtoa olisi arvioitava yhdessä kyseessä olevan horisontaalista yhteistyötä koskevan sopimuksen kanssa.

57. Information exchange is a common feature of many competitive markets and may generate various types of efficiency gains. It may solve problems of information asymmetries [40], thereby making markets more efficient. Moreover, companies may improve their internal efficiency through benchmarking against each other's best practices. Sharing of information may also help companies to save costs by reducing their inventories, enabling quicker delivery of perishable products to consumers, or dealing with unstable demand etc. Furthermore, information exchanges may directly benefit consumers by reducing their search costs and improving choice.

57. Tietojenvaihto on useiden kilpailulle avointen markkinoiden yhteinen piirre, joka saa aikaan erilaisia tehokkuusetuja. Se voi ratkaista informaation epäsymmetrisyyttä [40] koskevia ongelmia ja siten tehostaa markkinoiden toimintaa. Lisäksi yritykset parantavat usein sisäistä tehokkuuttaan vertaamalla parhaita käytäntöjään muiden yritysten käytäntöihin. Tietojenvaihto voi myös auttaa yrityksiä saamaan aikaan kustannussäästöjä pienentämällä varastoja, mahdollistamalla pilaantuvien tuotteiden nopeamman toimittamisen kuluttajille tai auttamalla vastaamaan vaihtelevaan kysyntään. Lisäksi kuluttajat voivat hyötyä suoraan tietojenvaihdosta, sillä se voi pienentää kuluttajien tiedonhakukustannuksia ja parantaa valinnanvaraa.

58. However, the exchange of market information may also lead to restrictions of competition in particular in situations where it is liable to enable undertakings to be aware of market strategies of their competitors [41]. The competitive outcome of information exchange depends on the characteristics of the market in which it takes place (such as concentration, transparency, stability, symmetry, complexity etc.) as well as on the type of information that is exchanged, which may modify the relevant market environment towards one liable to coordination.

58. Markkinatietojen vaihtaminen voi kuitenkin johtaa myös kilpailun rajoituksiin, varsinkin silloin kun yritykset voivat sen seurauksena saada selville kilpailijoidensa markkinastrategiat [41]. Se, millainen tulos tietojenvaihdolla on kilpailun kannalta, riippuu niiden markkinoiden ominaispiirteistä, joilla tietojenvaihtoa harjoitetaan (kuten keskittymisaste, läpinäkyvyys, vakaus, symmetrisyys, monimutkaisuus jne.), ja myös vaihdettujen tietojen muodosta, sillä se voi muuttaa markkinaympäristön yhteensovittamiselle alttiiksi.

59. Moreover, communication of information among competitors may constitute an agreement, a concerted practice, or a decision by an association of undertakings with the object of fixing, in particular, prices or quantities. Those types of information exchanges will normally be considered and fined as cartels. Information exchange may also facilitate the implementation of a cartel by enabling companies to monitor whether the participants comply with the agreed terms. Those types of exchanges of information will be assessed as part of the cartel.

59. Lisäksi kilpailijoiden välinen tietojenvaihto voi muodostaa sopimuksen, yhdenmukaistetun menettelytavan tai yritysten yhteenliittymän päätöksen, jonka tarkoituksena on erityisesti hintojen tai tuotantomäärien vahvistaminen. Tällaista tietojenvaihtoa pidetään yleensä kartellina ja siitä määrätään sakkoja kartellina. Tietojenvaihto voi myös helpottaa kartellin toteuttamista, sillä sen ansiosta yritysten on helpompi seurata, noudattavatko osapuolet sovittuja ehtoja. Tällaista tietojenvaihtoa arvioidaan osana kartellia.

Concerted practice

Yhdenmukaistettu menettelytapa

60. Information exchange can only be addressed under Article 101 if it establishes or is part of an agreement, a concerted practice or a decision by an association of undertakings. The existence of an agreement, a concerted practice or decision by an association of undertakings does not prejudge whether the agreement, concerted practice or decision by an association of undertakings gives rise to a restriction of competition within the meaning of Article 101(1). In line with the case-law of the Court of Justice of the European Union, the concept of a concerted practice refers to a form of coordination between undertakings by which, without it having reached the stage where an agreement properly so-called has been concluded, practical cooperation between them is knowingly substituted for the risks of competition [42]. The criteria of coordination and cooperation necessary for determining the existence of a concerted practice, far from requiring an actual plan to have been worked out, are to be understood in the light of the concept inherent in the provisions of the Treaty on competition, according to which each company must determine independently the policy which it intends to adopt on the internal market and the conditions which it intends to offer to its customers [43].

60. Tietojenvaihtoa voidaan käsitellä 101 artiklan mukaisesti ainoastaan, jos sillä luodaan sopimus, yhdenmukaistettu menettelytapa tai yritysten yhteenliittymän päätös tai se on osa sopimusta, yhdenmukaistettua menettelytapaa tai yritysten yhteenliittymän päätöstä. Sopimuksen, yhdenmukaistetun menettelytavan tai yritysten yhteenliittymän päätöksen olemassaolo ei vaikuta siihen, todetaanko sopimuksen, yhdenmukaistetun menettelytavan tai yritysten yhteenliittymän päätöksen rajoittavan kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla kilpailun tavalla. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yhdenmukaistetulla menettelytavalla tarkoitetaan yritysten välistä yhteensovittamisen muotoa, jolla korvataan tietoisesti kilpailun riskit yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä, ilman että tehtäisiin varsinaista sopimusta [42]. Yhdenmukaistetun menettelytavan olemassaoloa osoittavat menettelyjen yhteensovittamisen ja yhteistyön perusteet eivät täyttyäkseen suinkaan edellytä todellisten yhteisten suunnitelmien laadintaa, vaan niitä on tarkasteltava perussopimuksen kilpailua koskeville määräyksille ominaisesta sellaisesta näkökulmasta, jonka mukaan jokaisen yrityksen on itsenäisesti määrättävä sisämarkkinoilla noudattamakseen aikomastaan toimintalinjasta ja niistä sopimusehdoista, joita se aikoo tarjota asiakaskunnalleen [43].

61. This does not deprive companies of the right to adapt themselves intelligently to the existing or anticipated conduct of their competitors. It does, however, preclude any direct or indirect contact between competitors, the object or effect of which is to create conditions of competition which do not correspond to the normal competitive conditions of the market in question, regard being had to the nature of the products or services offered, the size and number of the undertakings, and the volume of the said market [44]. This precludes any direct or indirect contact between competitors, the object or effect of which is to influence conduct on the market of an actual or potential competitor, or to disclose to such competitor the course of conduct which they themselves have decided to adopt or contemplate adopting on the market, thereby facilitating a collusive outcome on the market [45]. Hence, information exchange can constitute a concerted practice if it reduces strategic uncertainty [46] in the market thereby facilitating collusion, that is to say, if the data exchanged is strategic. Consequently, sharing of strategic data between competitors amounts to concertation, because it reduces the independence of competitors’ conduct on the market and diminishes their incentives to compete.

61. Tämä ei sulje pois yritysten oikeutta sopeutua tehokkaasti kilpailijoidensa todettuun tai odotettuun käyttäytymiseen. Sen kanssa on kuitenkin ristiriidassa, että kilpailijat olisivat keskenään minkäänlaisessa suorassa tai epäsuorassa yhteydessä, jonka tarkoituksena tai vaikutuksena olisi sellaisten kilpailuolosuhteiden muodostuminen, jotka eivät vastaisi tavanomaisia olosuhteita kyseisillä markkinoilla, kun otetaan huomioon tarjottujen tuotteiden tai palvelujen luonne, yritysten merkittävyys ja lukumäärä sekä kyseisten markkinoiden laajuus [44]. Tämä estää kilpailijoiden väliset suorat tai epäsuorat yhteydet, joiden tarkoituksena tai vaikutuksena on vaikuttaa todellisen tai mahdollisen kilpailijan markkinakäyttäytymiseen tai paljastaa kilpailijalle, kuinka yritys itse käyttäytyy tai suunnittelee käyttäytyvänsä markkinoilla, jolloin kilpailunvastaisen lopputuloksen syntyminen markkinoilla helpottuu [45]. Näin ollen tietojenvaihdossa voi olla kyse yhdenmukaistetusta menettelytavasta, jos se pienentää strategista epävarmuutta [46] markkinoilla ja siten helpottaa yhteistyötä, toisin sanoen vaihdetut tiedot ovat strategisia. Tämän vuoksi strategisten tietojen vaihtaminen kilpailijoiden välillä merkitsee yhdenmukaistamista, koska se vähentää kilpailijoiden markkinakäyttäytymisen riippumattomuutta ja pienentää niiden kannustimia kilpailuun.

62. A situation where only one undertaking discloses strategic information to its competitor(s) who accept(s) it can also constitute a concerted practice [47]. Such disclosure could occur, for example, through contacts via mail, emails, phone calls, meetings etc. It is then irrelevant whether only one undertaking unilaterally informs its competitors of its intended market behaviour, or whether all participating undertakings inform each other of the respective deliberations and intentions. When one undertaking alone reveals to its competitors strategic information concerning its future commercial policy, that reduces strategic uncertainty as to the future operation of the market for all the competitors involved and increases the risk of limiting competition and of collusive behaviour [48]. For example, mere attendance at a meeting [49] where a company discloses its pricing plans to its competitors is likely to be caught by Article 101, even in the absence of an explicit agreement to raise prices [50]. When a company receives strategic data from a competitor (be it in a meeting, by mail or electronically), it will be presumed to have accepted the information and adapted its market conduct accordingly unless it responds with a clear statement that it does not wish to receive such data [51].

62. Myös tilanteessa, jossa vain yksi yritys ilmaisee strategisia tietoja kilpailijalleen (kilpailijoilleen), joka hyväksyy niiden ilmaisemisen, voi olla kyse yhdenmukaistetusta menettelytavasta [47]. Tietojen ilmaiseminen voisi tapahtua esimerkiksi kirjeiden tai sähköpostien välityksellä taikka puhelinkeskusteluissa tai kokouksissa. On merkityksetöntä, ilmoittaako ainoastaan yksi yritys yksipuolisesti kilpailijoilleen suunnittelemastaan markkinakäyttäytymisestä vai ilmoittavatko kaikki järjestelyyn osallistuvat yritykset toisilleen suunnitelmistaan ja aikomuksistaan. Kun ainoastaan yksi yritys ilmaisee kilpailijoilleen tulevaa kaupallista toimintatapaansa koskevia strategisia tietoja, kaikkien osallistuvien kilpailijoiden strateginen epävarmuus markkinoiden tulevista tapahtumista pienenee ja kilpailun rajoittamisen ja kilpailunvastaisen käyttäytymisen riski kasvaa [48]. Esimerkiksi pelkkä osallistuminen kokoukseen [49], jossa yritys paljastaa hinnoittelusuunnitelmansa kilpailijoilleen, kuuluu todennäköisesti 101 artiklan soveltamisalaan, vaikka hintojen nostamisesta ei tehtäisikään selvää sopimusta [50]. Kun yritys saa strategisia tietoja kilpailijalta (joko kokouksessa, postitse tai sähköisesti), sen oletetaan ottaneen tiedot vastaan ja sopeuttaneen markkinakäyttäytymistään niiden mukaisesti, jollei se ilmoita selvästi, ettei se halua vastaanottaa tällaisia tietoja [51].

63. Where a company makes a unilateral announcement that is also genuinely public, for example through a newspaper, this generally does not constitute a concerted practice within the meaning of Article 101(1) [52]. However, depending on the facts underlying the case at hand, the possibility of finding a concerted practice cannot be excluded, for example in a situation where such an announcement was followed by public announcements by other competitors, not least because strategic responses of competitors to each other’s public announcements (which, to take one instance, might involve readjustments of their own earlier announcements to announcements made by competitors) could prove to be a strategy for reaching a common understanding about the terms of coordination.

63. Kun yritys antaa yksipuolisen aidosti julkisen ilmoituksen, esimerkiksi sanomalehdessä, kyse ei yleensä ole 101 artiklassa tarkoitetusta yhdenmukaistetusta menettelytavasta [52]. Asiaan liittyvistä tosiseikoista riippuen ei yhdenmukaistetun menettelytavan toteamista kuitenkaan voida sulkea pois, esimerkiksi tilanteessa, kun tällaisen ilmoituksen jälkeen muut kilpailijat antavat julkisia ilmoituksia, sillä kilpailijoiden strategiset vastaukset toistensa julkisiin ilmoituksiin (esim. muuttamalla omia aikaisempia ilmoituksiaan kilpailijoiden ilmoitusten mukaisesti) voisivat olla strategia päästä yhteiseen sopimukseen yhteensovittamisen ehdoista.

2.2. Assessment under Article 101(1)

2.2. Arviointi 101 artiklan 1 kohdan mukaan

2.2.1. Main competition concerns [53]

2.2.1. Keskeiset kilpailuongelmat [53]

64. Once it has been established that there is an agreement, concerted practice or decision by an association of undertakings, it is necessary to consider the main competition concerns pertaining to information exchanges.

64. Kun sopimuksen, yhdenmukaistetun menettelytavan tai yritysten yhteenliittymän päätöksen olemassaolo on näytetty toteen, niin on tarpeen arvioida tietojenvaihtoon liittyvät keskeiset kilpailuongelmat.

Collusive outcome

Kilpailunvastainen lopputulos

65. By artificially increasing transparency in the market, the exchange of strategic information can facilitate coordination (that is to say, alignment) of companies’ competitive behaviour and result in restrictive effects on competition. This can occur through different channels.

65. Strategisten tietojen vaihtaminen voi lisätä keinotekoisesti avoimuutta markkinoilla ja sitä kautta helpottaa yritysten kilpailukäyttäytymisen yhteensovittamista ja johtaa kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin. Tämä voi tapahtua eri tavoin.

66. One way is that through information exchange companies may reach a common understanding on the terms of coordination, which can lead to a collusive outcome on the market. Information exchange can create mutually consistent expectations regarding the uncertainties present in the market. On that basis companies can then reach a common understanding on the terms of coordination of their competitive behaviour, even without an explicit agreement on coordination. Exchange of information about intentions concerning future conduct is the most likely means to enable companies to reach such a common understanding.

66. Ensinnäkin tietojenvaihdon kautta yritykset voivat päästä yhteisymmärrykseen yhteensovittamisen ehdoista, mikä voi johtaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen markkinoilla. Tietojenvaihto voi luoda markkinoiden epävarmuustekijöitä koskevia yhdenmukaisia odotuksia. Tämän perusteella yritykset voivat päästä yhteisymmärrykseen kilpailukäyttäytymisensä yhteensovittamisen ehdoista tekemättä varsinaista sopimusta yhteensovittamisesta. Todennäköisintä on, että yritykset pääsevät tällaiseen yhteisymmärrykseen vaihtamalla tulevaa käyttäytymistä koskevia tietoja.

67. Another channel through which information exchange can lead to restrictive effects on competition is by increasing the internal stability of a collusive outcome on the market. In particular, it can do so by enabling the companies involved to monitor deviations. Namely, information exchange can make the market sufficiently transparent to allow the colluding companies to monitor to a sufficient degree whether other companies are deviating from the collusive outcome, and thus to know when to retaliate. Both exchanges of present and past data can constitute such a monitoring mechanism. This can either enable companies to achieve a collusive outcome on markets where they would otherwise not have been able to do so, or it can increase the stability of a collusive outcome already present on the market (see Example 3, paragraph 107).

67. Tietojenvaihto voi johtaa kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin myös lisäämällä kilpailunvastaisen lopputuloksen sisäistä vakautta markkinoilla. Tämä on mahdollista erityisesti sen vuoksi, että yritykset pystyvät seuraamaan poikkeamista sovitusta. Tietojenvaihto voi nimittäin tehdä markkinoista niin läpinäkyvät, että yhteistyötä tekevät yritykset pystyvät seuraamaan riittävässä määrin sitä, poikkeavatko muut yritykset kilpailunvastaisesta lopputuloksesta, ja siten tietämään, milloin ryhtyä vastatoimiin. Sekä nykyhetkeä että menneisyyttä koskevien tietojen vaihto voi muodostaa tällaisen seurantamekanismin. Sen ansiosta yritykset voivat joko päästä kilpailunvastaiseen lopputulokseen markkinoilla, joilla ne eivät muutoin pystyisi siihen, tai se voi lisätä markkinoilla jo olevan kilpailunvastaisen lopputuloksen vakautta (ks. esimerkki 3, 107 kohta).

68. A third channel through which information exchange can lead to restrictive effects on competition is by increasing the external stability of a collusive outcome on the market. Information exchanges that make the market sufficiently transparent can allow colluding companies to monitor where and when other companies are attempting to enter the market, thus allowing the colluding companies to target the new entrant. This may also tie into the anti-competitive foreclosure concerns discussed in paragraphs 69 to 71. Both exchanges of present and past data can constitute such a monitoring mechanism.

68. Kolmanneksi tietojenvaihto voi johtaa kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin lisäämällä kilpailunvastaisen lopputuloksen ulkoista vakautta markkinoilla. Tietojenvaihto, joka tekee markkinoista riittävän läpinäkyvät, voi tehdä mahdolliseksi sen, että yhteistyötä tekevät yritykset pystyvät seuraamaan, missä ja milloin uusia yrityksiä pyrkii markkinoille, jolloin ne pystyvät toteuttamaan toimenpiteitä uutta tulokasta vastaan. Tämä voi liittyä myös 69–71 kohdassa kuvailtuihin markkinoiden sulkemista koskeviin ongelmiin. Sekä nykyhetkeä että menneisyyttä koskevien tietojen vaihto voi muodostaa tällaisen seurantamekanismin.

Anti-competitive foreclosure

Kilpailunvastainen markkinoilta sulkeminen

69. Apart from facilitating collusion, an exchange of information can also lead to anti-competitive foreclosure [54].

69. Tietojenvaihto voi yhteistyön helpottamisen lisäksi myös johtaa kilpailunvastaiseen markkinoilta sulkemiseen [54].

70. An exclusive exchange of information can lead to anti-competitive foreclosure on the same market where the exchange takes place. This can occur when the exchange of commercially sensitive information places unaffiliated competitors at a significant competitive disadvantage as compared to the companies affiliated within the exchange system. This type of foreclosure is only possible if the information concerned is very strategic for competition and covers a significant part of the relevant market.

70. Rajattu tietojenvaihto voi johtaa kilpailunvastaiseen markkinoilta sulkemiseen niillä markkinoilla, joilla tietojenvaihto tapahtuu. Näin voi olla silloin, kun kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihto luo järjestelmän ulkopuolisille kilpailijoille merkittävän kilpailuhaitan verrattuna yrityksiin, jotka ovat mukana tietojenvaihtojärjestelmässä. Tämän tyyppinen markkinoiden sulkeminen on mahdollista ainoastaan, jos kyseessä olevat tiedot ovat kilpailun kannalta tärkeitä ja kattavat merkittävän osan merkityksellisistä markkinoista.

71. It cannot be excluded that information exchange may also lead to anti-competitive foreclosure of third parties in a related market. For instance, by gaining enough market power through an information exchange, parties exchanging information in an upstream market, for instance vertically integrated companies, may be able to raise the price of a key component for a market downstream. Thereby, they could raise the costs of their rivals downstream, which could result in anti-competitive foreclosure in the downstream market.

71. On myös mahdollista, että tietojenvaihto johtaa kolmansien osapuolten sulkemiseen kilpailunvastaisesti lähimarkkinoilta. Saavuttamalla tietojenvaihdon avulla riittävästi markkinavoimaa tietojenvaihtoa tuotantoketjun alkupään markkinoilla harjoittavat osapuolet, esimerkiksi vertikaalisesti integroituneet yritykset, voivat esimerkiksi nostaa tuotantoketjun loppupään markkinoiden kannalta olennaisen komponentin hintaa. Näin ne voivat nostaa tuotantoketjun loppupään markkinoilla toimivien kilpailijoidensa kustannuksia, mikä voisi johtaa kilpailunvastaiseen markkinoilta sulkemiseen tuotantoketjun loppupään markkinoilla.

2.2.2. Restriction of competition by object

2.2.2. Sopimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua

72. Any information exchange with the objective of restricting competition on the market will be considered as a restriction of competition by object. In assessing whether an information exchange constitutes a restriction of competition by object, the Commission will pay particular attention to the legal and economic context in which the information exchange takes place [55]. To this end, the Commission will take into account whether the information exchange, by its very nature, may possibly lead to a restriction of competition [56].

72. Tieotojenvaihto, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen markkinoilla katsotaan sopimukseksi, jonka tarkoituksena on rajoittaa kilpailua. Arvioidessaan sitä, onko tietojenvaihdon tarkoituksena rajoittaa kilpailua, komissio kiinnittää erityistä huomiota oikeudelliseen ja taloudelliseen yhteyteen, jossa tietojenvaihto tapahtuu [55]. Tällöin komissio ottaa huomioon sen, voiko tietojenvaihto luonteensa puolesta mahdollisesti johtaa kilpailun rajoittumiseen [56].

73. Exchanging information on companies’ individualised intentions concerning future conduct regarding prices or quantities [57] is particularly likely to lead to a collusive outcome. Informing each other about such intentions may allow competitors to arrive at a common higher price level without incurring the risk of losing market share or triggering a price war during the period of adjustment to new prices (see Example 1, paragraph 105). Moreover, it is less likely that information exchanges concerning future intentions are made for pro-competitive reasons than exchanges of actual data.

73. Tietojenvaihto, jonka kohteena on hintoja tai määriä [57] koskeva yritysten tuleva käyttäytyminen, johtaa suurella todennäköisyydellä kilpailunvastaiseen lopputulokseen. Jos kilpailijat ilmoittavat toisilleen tällaisista suunnitelmista, ne voivat saavuttaa yhdessä korkeamman hintatason ilman riskiä markkinaosuuden menettämisestä tai hintasodan käynnistymisestä uusiin hintoihin sopeutumisen aikana (ks. esimerkki 1, 105 kohta). Lisäksi on vähemmän todennäköistä, että tulevia suunnitelmia koskevaa tietojenvaihtoa harjoitettaisiin kilpailun edistämiseksi kuin todellisten tietojenvaihtoa.

74. Information exchanges between competitors of individualised data regarding intended future prices or quantities should therefore be considered a restriction of competition by object [58] [59]. In addition, private exchanges between competitors of their individualised intentions regarding future prices or quantities would normally be considered and fined as cartels because they generally have the object of fixing prices or quantities. Information exchanges that constitute cartels not only infringe Article 101(1), but, in addition, are very unlikely to fulfil the conditions of Article 101(3).

74. Sen vuoksi kilpailijoiden välinen tietojenvaihto, jonka kohteena ovat suunniteltuja tulevia hintoja tai määriä koskevat yksilöidyt tiedot, olisi katsottava sopimukseksi, jonka tarkoituksena on rajoittaa kilpailua [58] [59]. Lisäksi yksilöityjä hintoja tai määriä koskevien tulevien aikomusten vaihtaminen yksityisesti kilpailijoiden välillä katsottaisiin yleensä kartelliksi ja siitä määrättäisiin sakkoja kartellina, koska sen tarkoituksena on yleensä hintojen tai määrien vahvistaminen. Tietojenvaihto, joka muodostaa kartellin, ei pelkästään riko 101 artiklan 1 kohtaa, vaan myös erittäin todennäköisesti ei täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä.

2.2.3. Restrictive effects on competition

2.2.3. Kilpailua rajoittavat vaikutukset

75. The likely effects of an information exchange on competition must be analysed on a case-by-case basis as the results of the assessment depend on a combination of various case specific factors. The assessment of restrictive effects on competition compares the likely effects of the information exchange with the competitive situation that would prevail in the absence of that specific information exchange [60]. For an information exchange to have restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1), it must be likely to have an appreciable adverse impact on one (or several) of the parameters of competition such as price, output, product quality, product variety or innovation. Whether or not an exchange of information will have restrictive effects on competition depends on both the economic conditions on the relevant markets and the characteristics of information exchanged.

75. Tietojenvaihdolla kilpailuun olevia todennäköisiä vaikutuksia on arvioitava tapauskohtaisesti, sillä arvioinnin tulokset riippuvat erilaisten tapauskohtaisten seikkojen yhdistelmästä. Kilpailua rajoittavien vaikutusten arvioinnissa on verrattava tietojenvaihdon todennäköisiä vaikutuksia niihin kilpailuolosuhteisiin, jotka vallitsisivat ilman kyseistä tietojenvaihtoa [60]. Jotta tietojenvaihdolla olisi 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia, sillä on todennäköisesti oltava tuntuva kielteinen vaikutus (vähintään) yhteen kilpailuparametriin markkinoilla kuten hintaan, tuotantoon, tuotteiden laatuun, tuotevalikoimaan tai innovointiin. Se onko tietojenvaihdolla kilpailua rajoittavia vaikutuksia riippuu sekä merkityksellisten markkinoiden taloudellisista olosuhteista että vaihdettujen tietojen luonteesta.

76. Certain market conditions may make coordination easier to achieve, sustain internally, or sustain externally [61]. Exchanges of information in such markets may have more restrictive effects compared to markets with different conditions. However, even where market conditions are such that coordination may be difficult to sustain before the exchange, the exchange of information may change the market conditions in such a way that coordination becomes possible after the exchange – for example by increasing transparency in the market, reducing market complexity, buffering instability or compensating for asymmetry. For this reason it is important to assess the restrictive effects of the information exchange in the context of both the initial market conditions, and how the information exchange changes those conditions. This will include an assessment of the specific characteristics of the system concerned, including its purpose, conditions of access to the system and conditions of participation in the system. It will also be necessary to examine the frequency of the information exchanges, the type of information exchanged (for example, whether it is public or confidential, aggregated or detailed, and historical or current), and the importance of the information for the fixing of prices, volumes or conditions of service [62]. The following factors are relevant for this assessment.

76. Tietyt markkinaolosuhteet voivat johtaa siihen, että yhteensovittaminen on helpommin toteutettavissa tai että sen ylläpitäminen sisäisesti tai ulkoisesti on helpompaa [61]. Tietojenvaihdolla voi tällaisilla markkinoilla olla enemmän kilpailua rajoittavia vaikutuksia kuin markkinoilla, joilla olosuhteet ovat erilaiset. Myös markkinoilla, joilla yhteensovittamisen ylläpitäminen voi ennen tietojenvaihtoa olla vaikeaa markkinaolosuhteiden vuoksi, tietojenvaihto voi muuttaa markkinaolosuhteita siten, että yhteensovittamisesta tulee mahdollista tietojenvaihdon jälkeen – esimerkiksi lisäämällä markkinoiden läpinäkyvyyttä, vähentämällä markkinoiden monimutkaisuutta, suojaamalla epävakaudelta tai tasapainottamalla epäsymmetrisyyttä. Tästä syystä tietojenvaihdon kilpailua rajoittavia vaikutuksia arvioitaessa on tärkeää ottaa huomioon sekä alkuperäiset markkinaolosuhteet että se, kuinka tietojenvaihto muuttaa näitä olosuhteita. Tähän sisältyy kyseessä olevan järjestelmän erityispiirteiden arviointi, mukaan lukien järjestelmän tarkoitus, tietojenvaihtoon pääsyn ja osallistumisen edellytykset. On myös tarpeen tutkia tietojenvaihdon tiheys, vaihdettujen tietojen luonne (esim. ovatko tiedot julkisia vai luottamuksellisia, yhteen koottuja vai yksityiskohtaisesti esitettyjä, historiallisia vai nykyisiä) sekä tiedon merkitys suorituksen hintojen, määrien tai edellytysten vahvistamiselle [62]. Seuraavat seikat ovat merkityksellisiä tässä arvioinnissa.

(i) Market characteristics

i) Markkinoiden ominaispiirteet

77. Companies are more likely to achieve a collusive outcome in markets which are sufficiently transparent, concentrated, non-complex, stable and symmetric. In those types of markets companies can reach a common understanding on the terms of coordination and successfully monitor and punish deviations. However, information exchange can also enable companies to achieve a collusive outcome in other market situations where they would not be able to do so in the absence of the information exchange. Information exchange can thereby facilitate a collusive outcome by increasing transparency in the market, reducing market complexity, buffering instability or compensating for asymmetry. In this context, the competitive outcome of an information exchange depends not only on the initial characteristics of the market in which it takes place (such as concentration, transparency, stability, complexity etc.), but also on how the type of the information exchanged may change those characteristics [63].

77. Yritykset pääsevät todennäköisemmin kilpailunvastaiseen lopputulokseen markkinoilla, jotka ovat riittävän läpinäkyvät, keskittyneet, yksinkertaiset, vakaat ja symmetriset. Tällaisilla markkinoilla yritykset voivat päästä yhteiseen sopimukseen yhteensovittamisen ehdoista ja valvoa sovitusta poikkeamista ja rangaista siitä. Yritykset voivat kuitenkin päästä kilpailunvastaiseen lopputulokseen tietojenvaihdon avulla sellaisissakin markkinaolosuhteissa, joissa ne eivät pystyisi siihen ilman tietojenvaihtoa. Sen vuoksi tietojenvaihto voi helpottaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen pääsemistä lisäämällä markkinoiden läpinäkyvyyttä, vähentämällä markkinoiden monimutkaisuutta, suojaamalla epävakaudelta tai tasapainottamalla epäsymmetrisyyttä. Tässä yhteydessä se, millainen tulos tietojenvaihdolla on kilpailun kannalta, ei riipu pelkästään niiden markkinoiden, joilla tietojenvaihtoa harjoitetaan, alkuperäisistä ominaispiirteistä (kuten keskittymisaste, läpinäkyvyys, vakaus, monimutkaisuus jne.), vaan myös siitä, kuinka vaihdettujen tietojen tyyppi voi muuttaa näitä ominaispiirteitä [63].

78. Collusive outcomes are more likely in transparent markets. Transparency can facilitate collusion by enabling companies to reach a common understanding on the terms of coordination, or/and by increasing internal and external stability of collusion. Information exchange can increase transparency and hence limit uncertainties about the strategic variables of competition (for example, prices, output, demand, costs etc.). The lower the pre-existing level of transparency in the market, the more value an information exchange may have in achieving a collusive outcome. An information exchange that contributes little to the transparency in a market is less likely to have restrictive effects on competition than an information exchange that significantly increases transparency. Therefore it is the combination of both the pre-existing level of transparency and how the information exchange changes that level that will determine how likely it is that the information exchange will have restrictive effects on competition. The pre-existing degree of transparency, inter alia, depends on the number of market participants and the nature of transactions, which can range from public transactions to confidential bilateral negotiations between buyers and sellers. When evaluating the change in the level of transparency in the market, the key element is to identify to what extent the available information can be used by companies to determine the actions of their competitors.

78. Kilpailunvastaiset lopputulokset ovat todennäköisempiä läpinäkyvillä markkinoilla. Läpinäkyvyys voi helpottaa yhteistyötä tekemällä yrityksille mahdolliseksi päästä yhteisymmärrykseen yhteensovittamisen ehdoista ja/tai lisäämällä yhteistyön sisäistä ja ulkoista vakautta. Tietojenvaihto voi lisätä läpinäkyvyyttä ja siten pienentää epävarmuutta kilpailun strategisista muuttujista (esim. hinnat, tuotantomäärät, kysyntä, kustannukset jne.). Mitä vähemmän läpinäkyvät markkinat olivat aikaisemmin, sitä enemmän tietojenvaihdolla kannattaa pyrkiä kilpailunvastaiseen lopputulokseen. Sellaisella tietojenvaihdolla, joka vaikuttaa vähän markkinoiden läpinäkyvyyteen, on epätodennäköisemmin kilpailua rajoittavia vaikutuksia kuin tietojenvaihdolla, joka lisää merkittävästi läpinäkyvyyttä. Sen vuoksi se, kuinka todennäköisesti tietojenvaihdolla on kilpailua rajoittavia vaikutuksia, riippuu sekä olemassa olevasta läpinäkyvyystasosta että siitä, kuinka tietojenvaihto muuttaa tätä tasoa. Olemassa oleva läpinäkyvyystaso riippuu muun muassa markkinatoimijoiden lukumäärästä ja liiketoimien luonteesta; liiketoimet voivat vaihdella julkisista kaupoista luottamuksellisiin kahdenvälisiin neuvotteluihin ostajien ja myyjien välillä. Kun arvioidaan läpinäkyvyystason muutosta markkinoilla, ratkaisevana tekijänä on määrittää, missä määrin yritykset voivat käyttää saatavilla olevia tietoja kilpailijoidensa toimien selvittämiseksi.

79. Tight oligopolies can facilitate a collusive outcome on the market as it is easier for fewer companies to reach a common understanding on the terms of coordination and to monitor deviations. A collusive outcome is also more likely to be sustainable with fewer companies. With more companies coordinating, the gains from deviating are greater because a larger market share can be gained through undercutting. At the same time, gains from the collusive outcome are smaller because, when there are more companies, the share of the rents from the collusive outcome declines. Exchanges of information in tight oligopolies are more likely to cause restrictive effects on competition than in less tight oligopolies, and are not likely to cause such restrictive effects on competition in very fragmented markets. However, by increasing transparency, or modifying the market environment in another way towards one more liable to coordination, information exchanges may facilitate coordination and monitoring among more companies than would be possible in its absence.

79. Tiukat oligopolit voivat helpottaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen pääsemistä markkinoilla, sillä harvempien yritysten on helpompi päästä yhteisymmärrykseen yhteensovittamisen ehdoista ja seurata poikkeamista niistä. Kilpailunvastainen lopputulos on todennäköisemmin kestävä, kun yrityksiä on vähemmän. Kun yhteensovittamista harjoittavia yrityksiä on enemmän, poikkeamisesta saatavat edut ovat suurempia, sillä myymällä halvemmalla on mahdollista saavuttaa suurempi markkinaosuus. Samanaikaisesti kilpailunvastaisesta lopputuloksesta saatavat edut ovat pienempiä, sillä osuus kilpailunvastaisesta lopputuloksesta saatavasta hyödystä pienenee, kun yrityksiä on useampia. Tietojenvaihto tiukoissa oligopoleissa johtaa todennäköisemmin kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin kuin vähemmän tiukoissa oligopoleissa, eikä se todennäköisesti aiheuta tällaisia kilpailua rajoittavia vaikutuksia hyvin hajanaisilla markkinoilla. Lisäämällä läpinäkyvyyttä tai muuttamalla markkinaympäristöä muulla tavoin kohti yhteensovittamisen kannalta suotuisampaa ympäristöä tietojenvaihto voi helpottaa useampien yritysten välistä yhteensovittamista ja seurantaa kuin mikä olisi mahdollista ilman tietojenvaihtoa.

80. Companies may find it difficult to achieve a collusive outcome in a complex market environment. However, to some extent, the use of information exchange may simplify such environments. In a complex market environment more information exchange is normally needed to reach a common understanding on the terms of coordination and to monitor deviations. For example, it is easier to achieve a collusive outcome on a price for a single, homogeneous product, than on numerous prices in a market with many differentiated products. It is nonetheless possible that to circumvent the difficulties involved in achieving a collusive outcome on a large number of prices, companies may exchange information to establish simple pricing rules (for example, pricing points).

80. Yritysten voi olla vaikeaa päästä kilpailunvastaiseen lopputulokseen monimutkaisessa markkinaympäristössä. Tietojenvaihto voi kuitenkin jossain määrin yksinkertaistaa tällaista ympäristöä. Monimutkaisessa markkinaympäristössä tarvitaan yleensä enemmän tietojenvaihtoa, jotta voitaisiin päästä yhteisymmärrykseen yhteensovittamisen ehdoista ja seurata poikkeamista niistä. Esimerkiksi on helpompi päästä kilpailunvastaiseen lopputulokseen yhden homogeenisen tuotteen hinnasta kuin lukuisista hinnoista markkinoilla, joilla on monia erilaistettuja tuotteita. On kuitenkin mahdollista, että välttääkseen vaikeudet, joita liittyy kilpailunvastaiseen lopputulokseen pääsemiseen suuresta määrästä hintoja, yritykset voivat vaihtaa tietoja luodakseen yksinkertaiset hinnoittelusäännöt (esim. hinnoittelupisteet).

81. Collusive outcomes are more likely where the demand and supply conditions are relatively stable [64]. In an unstable environment it may be difficult for a company to know whether its lost sales are due to an overall low level of demand or due to a competitor offering particularly low prices, and therefore it is difficult to sustain a collusive outcome. In this context, volatile demand, substantial internal growth by some companies in the market, or frequent entry by new companies, may indicate that the current situation is not sufficiently stable for coordination to be likely [65]. Information exchange in certain situations can serve the purpose of increasing stability in the market, and thereby may enable a collusive outcome in the market. Moreover, in markets where innovation is important, coordination may be more difficult since particularly significant innovations may allow one company to gain a major advantage over its rivals. For a collusive outcome to be sustainable, the reactions of outsiders, such as current and future competitors not participating in the coordination, as well as customers, should not be capable of jeopardising the results expected from the collusive outcome. In this context, the existence of barriers to entry makes it more likely that a collusive outcome on the market is feasible and sustainable.

81. Kilpailunvastaiset lopputulokset ovat todennäköisempiä, kun kysyntä- ja tarjontaolosuhteet ovat suhteellisen vakaat [64]. Epävakaassa ympäristössä yrityksen voi olla vaikea tietää, onko sen vähentynyt myynti seurausta kysynnän yleisesti alhaisesta tasosta vai siitä, että kilpailija tarjoaa erityisen alhaisia hintoja, ja sen vuoksi kilpailunvastaisen lopputuloksen ylläpitäminen on vaikeaa. Kysynnän vaihtelu, joidenkin markkinoilla toimivien yritysten huomattava sisäinen kasvu tai uusien yritysten markkinoille tulon yleisyys saattavat olla osoituksia siitä, että tilanne ei ole riittävän vakaa, jotta yhteensovittaminen olisi todennäköistä [65]. Joissakin tilanteissa tietojenvaihdolla voidaan lisätä markkinoiden vakautta, jolloin se voi mahdollistaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen pääsemisen markkinoilla. Lisäksi sellaisilla markkinoilla, joilla innovointi on tärkeää, yhteensovittaminen voi olla vaikeampaa, sillä erityisen merkittävät innovaatiot voivat antaa yhdelle yritykselle merkittävän edun kilpailijoihinsa nähden. Jotta kilpailunvastainen lopputulos olisi kestävä, ulkopuolisten, esimerkiksi nykyisten ja tulevien kilpailijoiden, jotka eivät osallistu yhteensovittamiseen, samoin kuin asiakkaiden reaktiot eivät saisi vaarantaa kilpailunvastaisesta lopputuloksesta odotettavissa olevia tuloksia. Markkinoille tulon esteiden olemassaolo lisää sitä todennäköisyyttä, että kilpailunvastainen lopputulos markkinoilla on kannattava ja kestävä.

82. A collusive outcome is more likely in symmetric market structures. When companies are homogenous in terms of their costs, demand, market shares, product range, capacities etc., they are more likely to reach a common understanding on the terms of coordination because their incentives are more aligned. However, information exchange may in some situations also allow a collusive outcome to occur in more heterogeneous market structures. Information exchange could make companies aware of their differences and help them to design means to accommodate for their heterogeneity in the context of coordination.

82. Kilpailunvastainen lopputulos on todennäköisempi markkinarakenteiden ollessa symmetrisiä. Kun esimerkiksi yritysten kustannukset, kysyntä, markkinaosuudet, tuotevalikoima ja kapasiteetit ovat homogeenisiä, yritykset pääsevät todennäköisemmin yhteisymmärrykseen yhteensovittamisen ehdoista, koska niiden kannustimet ovat yhdenmukaisemmat. Tietojenvaihdon ansiosta kilpailunvastainen lopputulos on joissakin tilanteissa mahdollinen myös silloin, kun markkinarakenteet ovat heterogeenisempiä. Tietojenvaihto voi tehdä yritykset tietoisiksi eroistaan ja auttaa niitä suunnittelemaan keinoja, joilla ne voivat ottaa heterogeenisyytensä huomioon yhteensovittamisessa.

83. The stability of a collusive outcome also depends on the companies’ discounting of future profits. The more companies value the current profits that they could gain from undercutting versus all the future ones that they could gain by the collusive outcome, the less likely it is that they will be able to achieve a collusive outcome.

83. Kilpailunvastaisen lopputuloksen vakaus riippuu myös siitä, miten yritykset suhtautuvat tuleviin voittoihin. Mitä enemmän yritykset arvostavat nykyisiä voittoja, jotka ne voisivat saada myymällä halvemmalla, verrattuna kaikkiin tuleviin voittoihin, jotka ne voisivat saada kilpailunvastaisen lopputuloksen kautta, sitä epätodennäköisemmin ne pystyvät pääsemään kilpailunvastaiseen lopputulokseen.

84. By the same token, a collusive outcome is more likely among companies that will continue to operate in the same market for a long time, as in such a scenario they will be more committed to coordinate. If a company knows that it will interact with the others for a long time, it will have a greater incentive to achieve the collusive outcome because the stream of future profits from the collusive outcome will be worth more than the short term profit it could have if it deviated, that is to say, before the other companies detect the deviation and retaliate.

84. Samalla tavoin kilpailunvastainen lopputulos on todennäköisempi sellaisten yritysten keskuudessa, jotka jatkavat toimintaansa samoilla markkinoilla pitkään, sillä ne ovat sitoutuneempia yhteensovittamiseen. Jos yritys tietää, että se on vuorovaikutuksessa toisten kanssa pitkään, sillä on suuremmat kannustimet pyrkiä kilpailunvastaiseen lopputulokseen, koska kilpailunvastaisen lopputuloksen takaamat tulevat voitot ovat suurempia kuin lyhytaikainen voitto, jonka se voisi saada poikkeamalla sovituista ehdoista, nimittäin ennen kuin toiset yritykset havaitsevat poikkeamisen ja ryhtyvät vastatoimiin.

85. Overall, for a collusive outcome to be sustainable, the threat of a sufficiently credible and prompt retaliation must be likely. Collusive outcomes are not sustainable in markets in which the consequences of deviation are not sufficiently severe to convince coordinating companies that it is in their best interest to adhere to the terms of the collusive outcome. For example, in markets characterised by infrequent, lumpy orders, it may be difficult to establish a sufficiently severe deterrence mechanism, since the gain from deviating at the right time may be large, certain and immediate, whereas the losses from being punished small and uncertain, and only materialise after some time. The credibility of the deterrence mechanism also depends on whether the other coordinating companies have an incentive to retaliate, determined by their short-term losses from triggering a price war versus their potential long-term gain in case they induce a return to a collusive outcome. For example, companies’ ability to retaliate may be reinforced if they are also interrelated by vertical commercial relationships which they can use as a threat of punishment for deviations.

85. Jotta kilpailunvastainen lopputulos olisi kestävä, riittävän uskottavien ja nopeiden vastatoimien uhkan on oltava todennäköinen. Kilpailunvastaiset lopputulokset eivät ole kestäviä markkinoilla, joilla niistä poikkeamisen seuraukset eivät ole riittävän ankaria yhteensovittamiseen osallistuvien yritysten vakuuttamiseksi siitä, että kilpailunvastaisen lopputuloksen ehtojen noudattaminen on niiden etujen mukaista. Esimerkiksi markkinoilla, joille ovat ominaista epäsäännölliset ja suuret tilaukset, voi olla vaikeaa luoda riittävän ankara ehkäisymekanismi, koska sovituista ehdoista poikkeaminen oikeaan aikaan voi johtaa suureen, varmaan ja välittömään hyötyyn, kun taas rankaisemisesta aiheutuvat tappiot ovat pieniä ja epävarmoja ja toteutuvat vasta jonkin ajan kuluttua. Ehkäisymekanismin uskottavuus riippuu myös siitä, onko muilla yhteensovittamiseen osallistuvilla yrityksillä kannustimia ryhtyä vastatoimiin. Näihin kannustimiin vaikuttavat lyhyen aikavälin tappiot, joita yrityksille aiheutuisi hintasodan aloittamisesta, ja mahdollinen hyöty, jota ne saisivat pitkällä aikavälillä kilpailunvastaiseen lopputulokseen palaamisesta. Esimerkiksi yritysten kyky ryhtyä vastatoimiin voi olla suurempi, jos niillä on keskenään myös vertikaalisia kauppasuhteita, joiden avulla ne voivat uhata rangaista sovitusta poikkeamisesta.

(ii) Characteristics of the information exchange

ii) Tietojenvaihdon ominaispiirteet

Strategic information

Strategiset tiedot

86. The exchange between competitors of strategic data, that is to say, data that reduces strategic uncertainty in the market, is more likely to be caught by Article 101 than exchanges of other types of information. Sharing of strategic data can give rise to restrictive effects on competition because it reduces the parties’ decision-making independence by decreasing their incentives to compete. Strategic information can be related to prices (for example, actual prices, discounts, increases, reductions or rebates), customer lists, production costs, quantities, turnovers, sales, capacities, qualities, marketing plans, risks, investments, technologies and R&D programmes and their results. Generally, information related to prices and quantities is the most strategic, followed by information about costs and demand. However, if companies compete with regard to R&D it is the technology data that may be the most strategic for competition. The strategic usefulness of data also depends on its aggregation and age, as well as the market context and frequency of the exchange.

86. Strategisten tietojen, toisin sanoen tietojen, jotka pienentävät strategista epävarmuutta markkinoilla, vaihtamiseen kilpailijoiden välillä sovelletaan todennäköisemmin 101 artiklaa kuin muunlaisten tietojen vaihtamiseen. Strategisten tietojen jakaminen voi johtaa kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin, koska se pienentää osapuolten itsenäistä päätösvaltaa vähentämällä niiden kannustimia kilpailuun. Strategiset tiedot voivat koskea hintoja (esim. todelliset hinnat, hinnanalennukset, hinnankorotukset, hinnanvähennykset tai hyvitykset), asiakasluetteloja, tuotantokustannuksia, tuotantomääriä, liikevaihtoa, myyntimääriä, kapasiteettia, laatua, markkinointisuunnitelmia, riskejä, investointeja, teknologioita sekä T&K-ohjelmia ja niiden tuloksia. Yleensä hintoja ja tuotantomääriä koskevat tiedot ovat kaikkein strategisimpia, ja niiden jälkeen tulevat kustannuksia ja kysyntää koskevat tiedot. Jos yritykset kilpailevat T&K:lla, teknologiaa koskevat tiedot voivat olla kilpailun kannalta kaikkein strategisimpia. Tietojen strateginen hyödyllisyys riippuu myös niiden kokoonpanosta, iästä sekä tietojenvaihdon markkinayhteydestä ja tiheydestä.

Market coverage

Markkinapeitto

87. For an information exchange to be likely to have restrictive effects on competition, the companies involved in the exchange have to cover a sufficiently large part of the relevant market. Otherwise, the competitors that are not participating in the information exchange could constrain any anti-competitive behaviour of the companies involved. For example, by pricing below the coordinated price level companies unaffiliated within the information exchange system could threaten the external stability of a collusive outcome.

87. Jotta tietojenvaihdolla olisi todennäköisesti kilpailua rajoittavia vaikutuksia, siihen osallistuvien yritysten on katettava riittävän suuri osa merkityksellisistä markkinoista. Muutoin kilpailijat, jotka eivät osallistu tietojenvaihtoon, voisivat rajoittaa siihen osallistuvien yritysten kilpailunvastaista käyttäytymistä. Esimerkiksi asettamalla hintansa yhteensovitetun hintatason alapuolelle tietojenvaihtojärjestelmän ulkopuoliset yritykset voisivat uhata kilpailunvastaisen lopputuloksen ulkoista vakautta.

88. What constitutes "a sufficiently large part of the market" cannot be defined in the abstract and will depend on the specific facts of each case and the type of information exchange in question. Where, however, an information exchange takes place in the context of another type of horizontal co-operation agreement and does not go beyond what is necessary for its implementation, market coverage below the market share thresholds set out in the relevant chapter of these guidelines, the relevant block exemption regulation [66] or the De Minimis Notice pertaining to the type of agreement in question will usually not be large enough for the information exchange to give rise to restrictive effects on competition.

88. Sitä, mikä katsotaan riittävän suureksi osaksi markkinoita, ei voida määritellä yleisesti, vaan se riippuu kuhunkin tapaukseen liittyvistä erityisistä seikoista ja kyseessä olevasta tietojenvaihdon muodosta. Kun tietojenvaihtoa harjoitetaan muun horisontaalista yhteistyötä koskevan sopimuksen yhteydessä eikä se ylitä sitä, mikä on välttämätöntä sopimuksen täytäntöönpanemiseksi, markkinapeitto, joka ei ylitä näiden suuntaviivojen asiaa koskevassa luvussa, ryhmäpoikkeusasetuksessa [66] tai de minimis -tiedonannossa vahvistettuja, kyseessä olevaa sopimusmuotoa koskevia markkinaosuusrajoja, ei yleensä ole niin suuri, että tietojenvaihto johtaisi kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin.

Aggregated/individualised data

Yhteenkootut/yksilöidyt tiedot

89. Exchanges of genuinely aggregated data, that is to say, where the recognition of individualised company level information is sufficiently difficult, are much less likely to lead to restrictive effects on competition than exchanges of company level data. Collection and publication of aggregated market data (such as sales data, data on capacities or data on costs of inputs and components) by a trade organisation or market intelligence firm may benefit suppliers and customers alike by allowing them to get a clearer picture of the economic situation of a sector. Such data collection and publication may allow market participants to make better-informed individual choices in order to adapt efficiently their strategy to the market conditions. More generally, unless it takes place in a tight oligopoly, the exchange of aggregated data is unlikely to give rise to restrictive effects on competition. Conversely, the exchange of individualised data facilitates a common understanding on the market and punishment strategies by allowing the coordinating companies to single out a deviator or entrant. Nevertheless, the possibility cannot be excluded that even the exchange of aggregated data may facilitate a collusive outcome in markets with specific characteristics. Namely, members of a very tight and stable oligopoly exchanging aggregated data who detect a market price below a certain level could automatically assume that someone has deviated from the collusive outcome and take market-wide retaliatory steps. In other words, in order to keep collusion stable, companies may not always need to know who deviated, it may be enough to learn that "someone" deviated.

89. Aidosti yhteenkoottujen tietojen eli tietojen, joiden perusteella yksilöityjen yritystason tietojen tunnistaminen on riittävän vaikeaa, vaihtaminen ei aiheuta läheskään yhtä todennäköisesti kilpailua rajoittavia vaikutuksia kuin yritystason tietojen vaihtaminen. Niin toimittajat kuin asiakkaat voivat hyötyä siitä, että markkinatutkimusta tekevä yritys tai ammattialajärjestö kerää ja julkaisee yhteenkoottuja markkinatietoja (kuten myyntitiedot, tiedot kapasiteetista tai tiedot tuotantokustannuksista ja komponenttien kustannuksista), koska ne saavat selvemmän kuvan alan taloudellisesta tilanteesta. Markkinatoimijat voivat tällaisen tiedon keräämisen ja julkaisemisen ansiosta tehdä yksittäiset valintansa paremman tiedon perusteella, kun mukauttavat strategioitaan tehokkaasti markkinaolosuhteisiin. Yleisemmin yhteenkoottujen tietojenvaihtaminen ei todennäköisesti johda kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin, paitsi jos se tapahtuu tiukassa oligopolissa. Sen sijaan yksilöityjen tietojen vaihtaminen helpottaa yhteisymmärryksen saavuttamista markkinoilla ja rangaistusstrategioiden soveltamista, sillä sen ansiosta yhteensovittamista harjoittavat yritykset pystyvät erottamaan sopimuksesta poikkeavan yrityksen tai markkinoille tulijan. Ei kuitenkaan voida sulkea pois mahdollisuutta, että yhteenkoottujen tietojen vaihtaminen voi helpottaa kilpailunvastaista lopputulosta tietynlaisilla markkinoilla. Nimittäin yhteenkoottuja tietoja vaihtavan erittäin tiukan ja vakaan oligopolin jäsenet voisivat automaattisesti olettaa, että joku on poikennut kilpailunvastaisesta lopputuloksesta, huomatessaan markkinahinnan alittavan tietyn tason ja ryhtyisivät koko markkinoita koskeviin vastatoimiin. Toisin sanoen yritysten ei aina tarvitse tietää, kuka poikkesi sovitusta, pitääkseen yhteistyön vakaana, vaan niille voi riittää, että ne tietävät jonkun poikenneen sovitusta.

Age of data

Tietojen ikä

90. The exchange of historic data is unlikely to lead to a collusive outcome as it is unlikely to be indicative of the competitors’ future conduct or to provide a common understanding on the market [67]. Moreover, exchanging historic data is unlikely to facilitate monitoring of deviations because the older the data, the less useful it would be for timely detection of deviations and thus as a credible threat of prompt retaliation [68]. There is no predetermined threshold when data becomes historic, that is to say, old enough not to pose risks to competition. Whether data is genuinely historic depends on the specific characteristics of the relevant market and in particular the frequency of price re-negotiations in the industry. For example, data can be considered as historic if it is several times older than the average length of contracts in the industry if the latter are indicative of price re-negotiations. Moreover, the threshold when data becomes historic also depends on the data's nature, aggregation, frequency of the exchange, and the characteristics of the relevant market (for example, its stability and transparency).

90. Historiallisten tietojen vaihtaminen ei todennäköisesti johda kilpailunvastaiseen lopputulokseen, sillä ne eivät todennäköisesti osoita kilpailijoiden tulevaa käyttäytymistä tai merkitse yhteisymmärrystä markkinoilla [67]. Lisäksi historiallisten tietojen vaihtaminen ei todennäköisesti helpota poikkeamisten seurantaa, koska mitä vanhempia tiedot ovat, sitä vähemmän niistä on hyötyä poikkeamisen havaitsemiseksi ajoissa ja siten uskottavana nopeiden vastatoimenpiteiden uhkana [68]. Ei ole olemassa ennalta määriteltyä rajaa, jonka jälkeen tiedot muuttuvat historiallisiksi eli tarpeeksi vanhoiksi, jotta niistä ei aiheudu riskiä kilpailulle. Se, ovatko tiedot aidosti historiallisia, riippuu markkinoiden erityispiirteistä ja erityisesti hintaneuvottelujen tiheydestä alalla. Esimerkiksi tietoja voidaan pitää historiallisina, jos ne ovat useita kertoja vanhempia kuin sopimusten keskimääräinen pituus alalla, jos sopimusten pituus on osoitus hintojen uudelleenneuvottelusta. Lisäksi raja, jonka jälkeen tiedot muuttuvat historiallisiksi, riippuu myös tietojen lajista, kokoonpanosta, tietojenvaihdon tiheydestä ja merkityksellisten markkinoiden ominaispiirteistä (esim. niiden vakaudesta ja läpinäkyvyydestä).

Frequency of the information exchange

Tietojenvaihdon tiheys

91. Frequent exchanges of information that facilitate both a better common understanding of the market and monitoring of deviations increase the risks of a collusive outcome. In more unstable markets, more frequent exchanges of information may be necessary to facilitate a collusive outcome than in stable markets. In markets with long-term contracts (which are indicative of infrequent price re-negotiations) a less frequent exchange of information would normally be sufficient to achieve a collusive outcome. By contrast, infrequent exchanges would not tend to be sufficient to achieve a collusive outcome in markets with short-term contracts indicative of frequent price re-negotiations [69]. However, the frequency at which data needs to be exchanged to facilitate a collusive outcome also depends on the nature, age and aggregation of data [70].

91. Toistuva tietojenvaihto, joka parantaa yhteisymmärrystä markkinoista ja helpottaa sovitusta poikkeamisen seurantaa, lisää kilpailunvastaisen lopputuloksen riskejä. Epävakaammilla markkinoilla voi olla välttämätöntä vaihtaa tietoja useammin kuin vakailla markkinoilla kilpailunvastaisen lopputuloksen saavuttamisen helpottamiseksi. Esimerkiksi markkinoilla, joilla käytetään pitkäaikaisia sopimuksia (jotka osoittavat hintojen uudelleenneuvottelun olevan harvinaista), harvemmin tapahtuva tietojenvaihto voisi riittää kilpailunvastaiseen lopputulokseen toisin kuin markkinoilla, joilla käytetään lyhytaikaisia sopimuksia, jotka ovat osoitus siitä, että hinnoista neuvotellaan usein uudelleen [69]. Kilpailunvastaiseen lopputulokseen pääsyn helpottamiseksi tarvittava tietojenvaihdon tiheys riippuu myös tietojen luonteesta, iästä ja kokoonpanosta [70].

Public/non-public information

Julkiset/ei-julkiset tiedot

92. In general, exchanges of genuinely public information are unlikely to constitute an infringement of Article 101 [71]. Genuinely public information is information that is generally equally accessible (in terms of costs of access) to all competitors and customers. For information to be genuinely public, obtaining it should not be more costly for customers and companies unaffiliated to the exchange system than for the companies exchanging the information. For this reason, competitors would normally not choose to exchange data that they can collect from the market at equal ease, and hence in practice exchanges of genuinely public data are unlikely. In contrast, even if the data exchanged between competitors is what is often referred to as being "in the public domain", it is not genuinely public if the costs involved in collecting the data deter other companies and customers from doing so [72]. A possibility to gather the information in the market, for example to collect it from customers, does not necessarily mean that such information constitutes market data readily accessible to competitors [73].

92. Yleensä aidosti julkisten tietojen vaihtaminen ei todennäköisesti riko 101 artiklaa [71]. Aidosti julkiset tiedot ovat tietoja, jotka ovat kaikkien kilpailijoiden ja asiakkaiden saatavilla (aiheutuvien kustannusten suhteen). Jotta tiedot olisivat aidosti julkisia, niiden hankkimisen ei pitäisi olla asiakkaille ja yrityksille, jotka eivät kuulu tietojenvaihtojärjestelmään, kalliimpaa kuin tietoja vaihtaville yrityksille. Tästä syystä kilpailijat eivät tavallisesti päättäisi vaihtaa tietoja, jotka ne voivat saada yhtä helposti markkinoilta, ja sen vuoksi aidosti julkisten tietojen vaihtaminen ei ole todennäköistä. Päinvastoin, vaikka kilpailijoiden vaihtamia tietoja nimitetään usein julkisiksi, kyse ei ole aidosti julkisista tiedoista, jos tietojen keräämisestä aiheutuvat kustannukset saavat muut yritykset ja asiakkaat luopumaan niiden keräämisestä [72]. Mahdollisuus hankkia tiedot markkinoilta, esimerkiksi keräämällä ne asiakkailta, ei välttämättä merkitse sitä, että kyseiset tiedot olisivat helposti kilpailijoiden saatavilla olevia markkinatietoja [73].

93. Even if there is public availability of data (for example, information published by regulators), the existence of an additional information exchange by competitors may give rise to restrictive effects on competition if it further reduces strategic uncertainty in the market. In that case, it is the incremental information that could be critical to tip the market balance towards a collusive outcome.

93. Vaikka tietoja olisi julkisesti saatavilla (esim. sääntelyviranomaisten julkaisemat tiedot), kilpailijoiden välinen muu tietojenvaihto voi aiheuttaa kilpailua rajoittavia vaikutuksia, jos se pienentää entisestään strategista epävarmuutta markkinoilla. Tässä tapauksessa lisätiedot voisivat vaikuttaa ratkaisevasti markkinatasapainon kääntymiseen kohti kilpailunvastaista lopputulosta.

Public/non-public exchange of information

Julkinen/ei-julkinen tietojenvaihto

94. An information exchange is genuinely public if it makes the exchanged data equally accessible (in terms of costs of access) to all competitors and customers [74]. The fact that information is exchanged in public may decrease the likelihood of a collusive outcome on the market to the extent that non-coordinating companies, potential competitors, as well as costumers may be able to constrain potential restrictive effect on competition [75]. However, the possibility cannot be entirely excluded that even genuinely public exchanges of information may facilitate a collusive outcome in the market.

94. Tietojenvaihto on aidosti julkista, jos vaihdetut tiedot ovat sen seurauksena samalla tavoin kaikkien kilpailijoiden ja asiakkaiden saatavilla (aiheutuvien kustannusten suhteen) [74]. Se, että tietoja vaihdetaan julkisesti, voi pienentää kilpailunvastaisen lopputuloksen todennäköisyyttä markkinoilla siinä määrin kuin yhteensovittamisen ulkopuoliset kilpailijat, mahdolliset kilpailijat ja asiakkaat saattavat pystyä hillitsemään mahdollisia kilpailua rajoittavia vaikutuksia [75]. Ei kuitenkaan ole täysin mahdotonta, että jopa aidosti julkinen tietojenvaihto saattaa helpottaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen pääsemistä markkinoilla.

2.3. Assessment under Article 101(3)

2.3. Arviointi 101 artiklan 3 kohdan mukaan

2.3.1. Efficiency gains [76]

2.3.1. Tehokkuusedut [76]

95. Information exchange may lead to efficiency gains. Information about competitors’ costs can enable companies to become more efficient if they benchmark their performance against the best practices in the industry and design internal incentive schemes accordingly.

95. Tietojenvaihto voi johtaa tehokkuusetuihin. Tiedot kilpailijoiden kustannuksista voivat auttaa yrityksiä tehostamaan toimintaansa, jos ne vertaavat suoritustaan alan parhaisiin käytänteisiin ja suunnittelevat sisäisiä kannustusohjelmia sen mukaisesti.

96. Moreover, in certain situations information exchange can help companies allocate production towards high-demand markets (for example, demand information) or low cost companies (for example, cost information). The likelihood of those types of efficiencies depends on market characteristics such as whether companies compete on prices or quantities and the nature of uncertainties on the market. Some forms of information exchanges in this context may allow substantial cost savings where, for example, they reduce unnecessary inventories or enable quicker delivery of perishable products to areas with high demand and their reduction in areas with low demand (see Example 6, paragraph 110).

96. Lisäksi joissakin tilanteissa tietojenvaihto voi auttaa yrityksiä suuntaamaan tuotantoaan suuren kysynnän markkinoille (esim. kysyntää koskevat tiedot) tai halpayhtiöille (esim. kustannustiedot). Tällaisten tehokkuusetujen todennäköisyys riippuu markkinoiden ominaispiirteistä kuten siitä, kilpailevatko yritykset hinnoilla vai tuotantomäärillä, ja epävarmuustekijöiden luonteesta markkinoilla. Jotkin tietojenvaihdon muodot voivat johtaa tuntuviin kustannussäästöihin, sillä niiden avulla voidaan pienentää tarpeettomia varastoja ja toimittaa pilaantuvat tuotteet nopeammin alueille, joilla kysyntä on suurta, ja vähentää niiden toimituksia alueille, joilla kysyntä on pientä (ks. esimerkki 6, 110 kohta).

97. Exchange of consumer data between companies in markets with asymmetric information about consumers can also give rise to efficiencies. For instance, keeping track of the past behaviour of customers in terms of accidents or credit default provides an incentive for consumers to limit their risk exposure. It also makes it possible to detect which consumers carry a lower risk and should benefit from lower prices. In this context, information exchange can also reduce consumer lock-in, thereby inducing stronger competition. This is because information is generally specific to a relationship and consumers would otherwise lose the benefit from that information when switching to another company. Examples of such efficiencies are found in the banking and insurance sectors, which are characterised by frequent exchanges of information about consumer defaults and risk characteristics.

97. Se, että yritykset jakavat kuluttajia koskevia tietoja markkinoilla, joilla tiedot kuluttajista ovat epäsymmetrisiä, voi myös johtaa tehokkuusetuihin. Esimerkiksi kuluttajien aikaisempien onnettomuuksien ja luottohäiriöiden seuraaminen kannustaa kuluttajia rajoittamaan riskinottoaan. Sen avulla on myös mahdollista havaita, mihin kuluttajiin liittyy pienempi riski ja olisi sovellettava alhaisempia hintoja. Tässä yhteydessä tietojenvaihto voi myös vähentää kuluttajien sitomista, mikä vahvistaa kilpailua. Tämä johtuu siitä, että tiedot liittyvät yleensä asiakassuhteeseen, ja kuluttajat menettäisivät muutoin näistä tiedoista saatavan edun vaihtaessaan yhtiötä. Tällaisia tehokkuusetuja esiintyy esimerkiksi pankki- ja vakuutusaloilla, joille on tyypillistä kuluttajien luottohäiriöitä ja riskiominaisuuksia koskevien tietojen toistuva vaihtaminen.

98. Exchanging past and present data related to market shares may in some situations provide benefits to both companies and consumers by allowing companies to announce it as a signal of quality of their products to consumers. In situations of imperfect information about product quality, consumers often use indirect means to gain information on the relative qualities of products such as price and market shares (for example, consumers use best-selling lists in order to choose their next book).

98. Markkinaosuuksia koskevien aikaisempien ja nykyisten tietojen vaihtamisesta voi olla joissakin tilanteissa hyötyä sekä yrityksille että kuluttajille, sillä yritykset voivat käyttää niitä osoituksena tuotteidensa laadusta kuluttajille. Kun tiedot tuotteiden laadusta ovat puutteellisia, kuluttajat käyttävät usein välillisiä keinoja saadakseen tietoja tuotteiden suhteellisesta laadusta, esimerkiksi hintoja ja markkinaosuuksia (kuluttajat voivat esimerkiksi valita kirjan eniten myytyjen kirjojen luettelon perusteella).

99. Information exchange that is genuinely public can also benefit consumers by helping them to make a more informed choice (and reducing their search costs). Consumers are most likely to benefit in this way from public exchanges of current data, which are the most relevant for their purchasing decisions. Similarly, public information exchange about current input prices can lower search costs for companies, which would normally benefit consumers through lower final prices. Those types of direct consumer benefits are less likely to be generated by exchanges of future pricing intentions because companies which announce their pricing intentions are likely to revise them before consumers actually purchase based on that information. Consumers generally cannot rely on companies’ future intentions when making their consumption plans. However, to some extent, companies may be disciplined not to change the announced future prices before implementation when, for example, they have repeated interactions with consumers and consumers rely on knowing the prices in advance or, for example, when consumers can make advance orders. In those situations, exchanging information related to the future may improve customers’ planning of expenditure.

99. Aidosti julkinen tietojenvaihto voi myös hyödyttää kuluttajia auttamalla niitä tekemään paremmin tietoihin perustuvia valintoja (ja pienentämällä kuluttajien tiedonhakukustannuksia). Kuluttajat saavat tällaista hyötyä todennäköisimmin nykyisten tietojen julkisesta vaihtamisesta, sillä nykyiset tiedot vaikuttavat eniten kuluttajien ostopäätöksiin. Samalla tavoin tuotantopanoksia koskevien nykyisten hintojen julkinen vaihtaminen voi pienentää yritysten tiedonhakukustannuksia, mistä kuluttajat tavallisesti hyötyisivät alhaisempien loppuhintojen muodossa. Tällaista suoraa hyötyä kuluttajille syntyy epätodennäköisemmin, kun tietojenvaihdossa on kyse tulevista hinnoittelusuunnitelmista, koska hinnoittelusuunnitelmansa ilmoittavat yritykset todennäköisesti tarkistavat hintoja ennen kuin kuluttajat todella ostavat näiden tietojen perusteella. Kuluttajat eivät yleensä voi luottaa yritysten tuleviin aikomuksiin suunnitellessaan kulutustaan. Yrityksiin voi kuitenkin jossain määrin kohdistua painetta olla muuttamatta ilmoittamiaan tulevia hintoja ennen niiden toteuttamista, esimerkiksi kun ne ovat toistuvasti vuorovaikutuksessa kuluttajien kanssa ja kuluttajien on tiedettävä hinnat etukäteen, tai kun kuluttajat voivat tehdä ennakkotilauksia. Näissä tilanteissa tulevaisuutta koskevien tietojen vaihtaminen voi parantaa asiakkaiden mahdollisuuksia suunnitella menonsa.

100. Exchanging present and past data is more likely to generate efficiency gains than exchanging information about future intentions. However, in specific circumstances announcing future intentions could also give rise to efficiency gains. For example, companies knowing early the winner of an R&D race could avoid duplicating costly efforts and wasting resources that cannot be recovered [77].

100. Nykyistä ja mennyttä aikaa koskevien tietojen vaihtaminen johtaa todennäköisemmin tehokkuusetuihin kuin tulevia aikomuksia koskevien tietojen vaihtaminen. Tietyissä olosuhteissa myös tulevien aikomusten ilmoittaminen voi kuitenkin johtaa tehokkuusetuihin. Esimerkiksi yritykset, jotka tietävät varhaisessa vaiheessa T&K-kilpailun voittajan, voisivat välttää samojen kalliiden toimenpiteiden toteuttamisen ja sellaisten resurssien haaskauksen, joita ei ole mahdollista saada takaisin [77].

2.3.2. Indispensability

2.3.2. Välttämättömyys

101. Restrictions that go beyond what is necessary to achieve the efficiency gains generated by an information exchange do not fulfil the conditions of Article 101(3). For fulfilling the condition of indispensability, the parties will need to prove that the data's subject matter, aggregation, age, confidentiality and frequency, as well as coverage, of the exchange are of the kind that carries the lowest risks indispensable for creating the claimed efficiency gains. Moreover, the exchange should not involve information beyond the variables that are relevant for the attainment of the efficiency gains. For instance, for the purpose of benchmarking, an exchange of individualised data would generally not be indispensable because information aggregated in for example some form of industry ranking could also generate the claimed efficiency gains while carrying a lower risk of leading to a collusive outcome (see Example 4, paragraph 108). Finally, it is generally unlikely that the sharing of individualised data on future intentions is indispensable, especially if it is related to prices and quantities.

101. Rajoitukset, jotka menevät pitemmälle kuin mitä tietojenvaihdosta syntyvien tehokkuusetujen saavuttaminen edellyttää, eivät täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Välttämättömyyttä koskevan edellytyksen täyttämiseksi osapuolten on todistettava, että tietojen aihe, kokoonpano, ikä, luottamuksellisuus ja tietojenvaihdon tiheys sekä kattavuus ovat sellaisia, että väitettyjen tehokkuusetujen saavuttamiseksi välttämättömät riskit ovat pienimmät mahdolliset. Lisäksi tietojenvaihtoon ei pitäisi sisältyä tietoja, jotka eivät liity sellaisiin muuttujiin, jotka ovat merkityksellisiä tehokkuusetujen saavuttamiseksi. Esimerkiksi vertailuanalyysia varten ei yleensä ole välttämätöntä vaihtaa yksilöityjä tietoja, koska tiedot, jotka on koottu yhteen esimerkiksi jonkinlaisen teollisuuden ranking-listan muodossa, voisivat myös saada aikaan väitetyt tehokkuusedut, mutta niihin liittyisi pienempi kilpailunvastaisen lopputuloksen riski (ks. esimerkki 4). Lopuksi voidaan todeta, että yleensä ottaen on epätodennäköistä, että tulevia aikomuksia koskevien yksilöityjen tietojen jakaminen olisi välttämätöntä, erityisesti jos tiedot koskevat hintoja ja tuotantomääriä.

102. Similarly, information exchanges that form part of horizontal co-operation agreements are also more likely to fulfil the conditions of Article 101(3) if they do not go beyond what is indispensable for the implementation of the economic purpose of the agreement (for example, sharing technology necessary for an R&D agreement or cost data in the context of a production agreement).

102. Samalla tavoin tietojenvaihto, joka on osa horisontaalista yhteistyötä koskevaa sopimusta, täyttää suuremmalla todennäköisyydellä 101 artiklan 3 kohdan edellytykset, jos se ei ylitä sitä, mikä on välttämätöntä sopimuksen taloudellisen tarkoituksen johdosta (esim. T&K-sopimuksen kannalta välttämättömän teknologian jakaminen tai kustannustietojen jakaminen tuotantosopimuksen yhteydessä).

2.3.3. Pass-on to consumers

2.3.3. Etujen siirtäminen kuluttajille

103. Efficiency gains attained by indispensable restrictions must be passed on to consumers to an extent that outweighs the restrictive effects on competition caused by an information exchange. The lower is the market power of the parties involved in the information exchange, the more likely it is that the efficiency gains would be passed on to consumers to an extent that outweighs the restrictive effects on competition.

103. Välttämättömin rajoituksin saavutetut tehokkuusedut on siirrettävä kuluttajille siinä määrin, että ne ylittävät tietojenvaihdosta aiheutuvat kilpailua rajoittavat vaikutukset. Mitä pienempi tietojenvaihtoon osallistuvien yritysten markkinavoima on, sitä todennäköisemmin tehokkuusedut siirretään kuluttajille siinä määrin, että ne ylittävät kilpailua rajoittavat vaikutukset.

2.3.4. No elimination of competition

2.3.4. Kilpailua ei poisteta

104. The criteria of Article 101(3) cannot be met if the companies involved in the information exchange are afforded the possibility of eliminating competition in respect of a substantial part of the products concerned.

104. Jos tietojenvaihtoon osallistuvat yritykset saavat mahdollisuuden kilpailun poistamiseen merkittävältä osalta kyseessä olevia tuotteita, 101 artiklan 3 kohdan edellytykset eivät täyty.

2.4. Examples

2.4. Esimerkkejä

105. Exchange of intended future prices as a restriction of competition by object

105. Suunniteltuja tulevia hintoja koskevien tietojen vaihtaminen, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen

Example 1

Esimerkki 1

Situation : A trade association of coach companies in country X disseminates individualised information on intended future prices only to the member coach companies. The information contains several elements, such as the intended fare and the route to which the fare applies, the possible restrictions to this fare, such as which consumers can buy it, if advanced payment or minimum stay is required, the period during which tickets can be sold for the given fare (first and last ticket date), and the time during which the ticket with the given fare can be used for travel (first and last travel dates).

Tilanne : Linja-autoyhtiöiden toimialajärjestö maassa X jakaa yksilöityjä tietoja suunnitelluista tulevista hinnoista ainoastaan linja-autoyhtiöille, jotka ovat sen jäseniä. Tietoihin sisältyvät muun muassa seuraavat tekijät: suunniteltu matkalipun hinta ja reitti, jolla sitä sovelletaan, tähän hintaan mahdollisesti sovellettavat rajoitukset, kuten mitkä kuluttajat voivat ostaa lipun, vaaditaanko ennakkomaksua tai perilläolon vähimmäisaikaa, minkä ajanjakson aikana lippu voidaan myydä kyseisellä hinnalla (ensimmäinen ja viimeinen myöntämispäivä) ja aika, jolloin tietyllä hinnalla myytyä lippua voidaan käyttää matkustamiseen (ensimmäinen ja viimeinen matkustuspäivä).

Analysis : This information exchange, which is triggered by a decision by an association of undertakings, concerns pricing intentions of competitors. This information exchange is a very efficient tool for reaching a collusive outcome and therefore restricts competition by object. This is because the companies are free to change their own intended prices as announced within the association at any time if they learn that their competitors intend to charge higher prices. This allows the companies to reach a common higher price level without incurring the cost of losing market share. For example, coach Company A can announce today a price increase on the route from city 1 to city 2 for travel as of the following month. Since this information is accessible to all other coach companies, Company A can then wait and see the reaction of its competitors to this price announcement. If a competitor on the same route, say, Company B, matched the price increase, then Company A's announcement would be left unchanged and later would likely become effective. However, if Company B did not match the price increase, then Company A could still revise its fare. The adjustment would continue until the companies converged to an increased anti-competitive price level. This information exchange is unlikely to fulfil the conditions of Article 101(3). The information exchange is only confined to competitors, that is to say, customers of the coach companies do not directly benefit from it.

Analyysi : Tämä tietojenvaihto on seurausta yritysten yhteenliittymän päätöksestä, ja se koskee kilpailijoiden hinnoittelusuunnitelmia. Tietojenvaihto on erittäin tehokas keino päästä kilpailunvastaiseen lopputulokseen ja sen vuoksi sen tarkoituksena on rajoittaa kilpailua. Tämä johtuu siitä, että yhtiöt voivat vapaasti muuttaa yhteenliittymän ilmoittamia, omia suunniteltuja hintojaan milloin tahansa, jos ne saavat tietää, että niiden kilpailijat aikovat nostaa hintojaan. Näin yhtiöt voivat yhdessä nostaa hintatasoa ilman että ne menettävät markkinaosuuttaan. Esimerkiksi linja-autoyhtiö A voi tänään ilmoittaa seuraavasta kuukaudesta alkaen sovellettavasta hinnankorotuksesta reitillä kaupungista 1 kaupunkiin 2. Koska nämä tiedot ovat kaikkien muiden linja-autoyhtiöiden saatavilla, A voi odottaa kilpailijoidensa reaktiota tähän ilmoitukseen. Jos samalla reitillä liikennöivä yhtiö B vastaa hinnankorotukseen, A ei muuttaisi ilmoitustaan ja hinnankorotus tulisi myöhemmin voimaan. Jos B kuitenkaan ei vastaisi hinnankorotukseen, A voisi vielä tarkistaa hintaansa. Tarkistaminen jatkuisi, kunnes yhtiöt pääsevät yhdessä korkeammalle kilpailunvastaiselle hintatasolle. On epätodennäköistä, että tämä tietojenvaihto täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset. Tietojenvaihto rajoittuu pelkästään kilpailijoihin, toisin sanoen linja-autoyhtiöiden asiakkaat eivät hyödy siitä suoraan.

106. Exchange of current prices with sufficient efficiency gains for consumers

106. Nykyisiä hintoja koskevien tietojen vaihtaminen, josta on riittävästi tehokkuusetuja kuluttajille

Example 2

Esimerkki 2

Situation : A national tourist office together with the coach companies in small country X agree to disseminate information on current prices of coach tickets through a freely accessible website (in contrast to Example 1, paragraph 105, consumers can already purchase tickets at the prices and conditions which are exchanged, thus they are not intended future prices but present prices of current and future services). The information contains several elements, such as the fare and the route to which the fare is applied, the possible restrictions to this fare, such as which consumers can buy it, if advanced payment or minimum stay is required, and the time during which the ticket with the given fare can be used for travel (first and last travel dates). Coach travel in country X is not in the same relevant market as train and air travel. It is presumed that the relevant market is concentrated, stable and relatively non-complex, and pricing becomes transparent with the information exchange.

Tilanne : Kansallinen matkailutoimisto sopii yhdessä linja-autoyhtiöiden kanssa pienessä maassa X linja-autolippujen nykyisiä hintoja koskevien tietojen jakamisesta vapaasti käytettävissä olevan verkkosivuston kautta (toisin kuin esimerkissä 1, 105 kohta kuluttajat voivat jo ostaa lippuja niillä hinnoilla ja ehdoilla, joista tietoja vaihdetaan, eli kyse ei ole suunnitelluista tulevista hinnoista vaan tämänhetkisten ja tulevien palvelujen nykyisistä hinnoista). Tietoihin sisältyvät muun muassa seuraavat tekijät: suunniteltu matkalipun hinta ja reitti, jolla sitä sovelletaan, tähän hintaan mahdollisesti sovellettavat rajoitukset, kuten mitkä kuluttajat voivat ostaa lipun, vaaditaanko ennakkomaksua tai perilläolon vähimmäisaikaa ja aika, jolloin tietyllä hinnalla myytyä lippua voidaan käyttää matkustamiseen (ensimmäinen ja viimeinen matkustuspäivä). Linja-automatkustus maassa X ei kuulu samoille merkityksellisille markkinoille kuin juna- ja lentomatkustus. Merkityksellisten markkinoiden oletetaan olevan keskittyneet, vakaat ja suhteellisen yksinkertaiset, ja tietojenvaihto tekee hinnoittelusta läpinäkyvää.

Analysis : This information exchange does not constitute a restriction of competition by object. The companies are exchanging current prices rather than intended future prices because they are effectively already selling tickets at these prices (unlike in Example 1, paragraph 105). Therefore, this exchange of information is less likely to constitute an efficient mechanism for reaching a focal point for coordination. Nevertheless, given the market structure and strategic nature of the data, this information exchange is likely to constitute an efficient mechanism for monitoring deviations from a collusive outcome, which would be likely to occur in this type of market setting. Therefore, this information exchange could give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1). However, to the extent that some restrictive effects on competition could result from the possibility to monitor deviations, it is likely that the efficiency gains stemming from the information exchange would be passed on to consumers to an extent that outweighs the restrictive effects on competition in both their likelihood and magnitude. Unlike in Example 1, paragraph 105, the information exchange is public and consumers can actually purchase tickets at the prices and conditions that are exchanged. Therefore this information exchange is likely to directly benefit consumers by reducing their search costs and improving choice, and thereby also stimulating price competition. Hence, the conditions of Article 101(3) are likely to be met.

Analyysi : Tämän tietojenvaihdon tarkoituksena ei ole kilpailun rajoittaminen. Yritykset vaihtavat nykyisiä hintoja eivätkä suunniteltuja tulevia hintoja, koska ne myyvät jo käytännössä lippuja näillä hinnoilla (toisin kuin esimerkissä 1, 105 kohta). Sen vuoksi ei ole yhtä todennäköistä, että tämä tietojenvaihto muodostaa tehokkaan järjestelmän yhteensovittamisen keskipisteen saavuttamiseksi. Markkinarakenteen ja tietojen strategisen luonteen vuoksi on kuitenkin todennäköistä, että tämä tietojenvaihto muodostaa tehokkaan järjestelmän, jolla voidaan seurata kilpailunvastaisesta lopputuloksesta poikkeamista, jonka esiintyminen olisi todennäköistä tällaisissa markkinaolosuhteissa. Sen vuoksi tällä tietojenvaihdolla voi olla 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Jos mahdollisuudesta seurata poikkeamisia voi aiheutua jossain määrin kilpailua rajoittavia vaikutuksia, on todennäköistä, että tietojenvaihdosta syntyvät tehokkuusedut siirrettäisiin kuluttajille siinä määrin, että ne ylittävät kilpailua rajoittavien vaikutusten todennäköisyyden ja suuruuden. Toisin kuin esimerkissä 1, 105 kohta tietojenvaihto on julkista ja kuluttajat voivat käytännössä ostaa lippuja niillä hinnoilla ja ehdoilla, joista tietoja vaihdetaan. Sen vuoksi tästä tietojenvaihdosta on todennäköisesti suoraan hyötyä kuluttajille, sillä se pienentää kuluttajien tiedonhakukustannuksia ja parantaa valinnanvaraa ja siten myös edistää hintakilpailua. Näin ollen on todennäköistä, että 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät.

107. Current prices deduced from the information exchanged

107. Tietojenvaihdon perusteella johdetut nykyiset hinnat

Example 3

Esimerkki 3

Situation : The luxury hotels in the capital of country A operate in a tight, non-complex and stable oligopoly, with largely homogenous cost structures, which constitute a separate relevant market from other hotels. They directly exchange individual information about current occupancy rates and revenues. In this case, from the information exchanged the parties can directly deduce their actual current prices.

Tilanne : Luksushotellit maan A pääkaupungissa muodostavat tiukan, yksinkertaisen ja vakaan oligopolin, jonka kustannusrakenteet ovat suurelta osin homogeeniset ja joka muodostaa erilliset merkitykselliset markkinat muista hotelleista. Ne vaihtavat suoraan yksilöityjä tietoja tämänhetkisistä majoitusasteista ja tuloista. Tässä tapauksessa osapuolet voivat vaihdettujen tietojen perusteella suoraan johtaa todelliset nykyiset hinnat.

Analysis : Unless it is a disguised means of exchanging information on future intentions, this exchange of information would not constitute a restriction of competition by object because the hotels exchange present data and not information on intended future prices or quantities. However, the information exchange would give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1) because knowing the competitors’ actual current prices would be likely to facilitate coordination (that is to say, alignment) of companies’ competitive behaviour. It would be most likely used to monitor deviations from the collusive outcome. The information exchange increases transparency in the market as even though the hotels normally publish their list prices, they also offer various discounts to the list price resulting from negotiations or for early or group bookings, etc. Therefore, the incremental information that is non-publicly exchanged between the hotels is commercially sensitive, that is to say, strategically useful. This exchange is likely to facilitate a collusive outcome on the market because the parties involved constitute a tight, non-complex and stable oligopoly involved in a long-term competitive relationship (repeated interactions). Moreover, the cost structures of the hotels are largely homogeneous. Finally, neither consumers nor market entry can constrain the incumbents’ anti-competitive behaviour as consumers have little buyer power and barriers to entry are high. It is unlikely that in this case the parties would be able to demonstrate any efficiency gains stemming from the information exchange that would be passed on to consumers to an extent that would outweigh the restrictive effects on competition. Therefore it is unlikely that the conditions of Article 101(3) can be met.

Analyysi : Jollei tietojenvaihtoon sisälly peiteltynä tulevia aikomuksia, tämän tietojenvaihdon tarkoituksena ei ole kilpailun rajoittaminen, koska hotellit vaihtavat nykyistä tilannetta koskevia tietoja eivätkä tietoja suunnitelluista tulevista hinnoista tai määristä. Tietojenvaihto aiheuttaisi kuitenkin 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia, koska kilpailijoiden todellisten nykyisten hintojen tietäminen helpottaisi todennäköisesti yritysten kilpailukäyttäytymisen yhteensovittamista. Sitä käytettäisiin todennäköisesti kilpailunvastaisesta lopputuloksesta poikkeamisten seurantaan. Tietojenvaihto lisää markkinoiden läpinäkyvyyttä, sillä vaikka hotellit julkaisevat tavallisesti hinnastonsa, ne myös tarjoavat listahinnoista erilaisia alennuksia, jotka ovat seurausta neuvotteluista tai joita annetaan varhaisista tai ryhmävarauksista. Sen vuoksi lisätiedot, joita hotellit vaihtavat keskenään ei-julkisesti, ovat kaupallisesti arkaluonteisia eli strategisesti hyödyllisiä tietoja. Tämä tietojenvaihto helpottaa todennäköisesti kilpailunvastaiseen lopputulokseen pääsemistä markkinoilla, koska siihen osallistuvat hotellit muodostavat tiukan, yksinkertaisen ja vakaan oligopolin ja niiden kilpailusuhde on pitkäaikainen (toistuva vuorovaikutus). Lisäksi hotellien kustannusrakenteet ovat suurelta osin homogeeniset. Kuluttajat ja markkinoille tulijat eivät pysty rajoittamaan niiden kilpailunvastaista käyttäytymistä, sillä kuluttajilla on vähän neuvotteluvoimaa ja markkinoille tulon esteet ovat suuria. On epätodennäköistä, että osapuolet pystyisivät tässä tapauksessa osoittamaan tietojenvaihdosta saatavia tehokkuusetuja, jotka siirrettäisiin kuluttajille siinä määrin, että ne ylittäisivät kilpailua rajoittavat vaikutukset. Sen vuoksi on epätodennäköistä, että 101 artiklan 3 kohdan edellytykset voitaisiin täyttää.

108. Benchmarking benefits – criteria of Article 101(3) not fulfilled

108. Vertailuanalyysistä saatavat edut – 101 artiklan 3 kohdan edellytykset eivät täyty

Example 4

Esimerkki 4

Situation : Three large companies with a combined market share of 80 % in a stable, non-complex, concentrated market with high barriers to entry, non-publicly and frequently exchange information directly between themselves about a substantial fraction of their individual costs. The companies claim that they do this to benchmark their performance against their competitors and thereby intend to become more efficient.

Tilanne : Kolme suurta yritystä, joilla on 80 prosentin yhteenlaskettu markkinaosuus markkinoilla, jotka ovat vakaat, yksinkertaiset ja keskittyneet ja joilla on suuret markkinoille tulon esteet, vaihtaa keskenään ei-julkisesti ja toistuvasti tietoja, jotka koskevat huomattavaa osaa niiden yksilöidyistä kustannuksista. Yritykset väittävät tekevänsä näin voidakseen verrata suoritustaan kilpailijoihinsa ja vertailun perusteella parantaa tehokkuuttaan.

Analysis : This information exchange does not in principle constitute a restriction of competition by object. Consequently, its effects on the market need to be assessed. Because of the market structure, the fact that the information exchanged relates to a large proportion of the companies’ variable costs, the individualised form of presentation of the data, and its large coverage of the relevant market, the information exchange is likely to facilitate a collusive outcome and thereby gives rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1). It is unlikely that the criteria of Article 101(3) are fulfilled because there are less restrictive means to achieve the claimed efficiency gains, for example by way of a third party collecting, anonymising and aggregating the data in some form of industry ranking. Finally, in this case, since the parties form a very tight, non-complex and stable oligopoly, even the exchange of aggregated data could facilitate a collusive outcome in the market. However, this would be very unlikely if this exchange of information happened in a non-transparent, fragmented, unstable, and complex market.

Analyysi : Tämän tietojenvaihdon tarkoituksena ei periaatteessa ole kilpailun rajoittaminen. Sen vuoksi sen markkinavaikutuksia on arvioitava. Markkinarakenteen, vaihdettavien tietojen liittymisen suureen osaan yhtiön muuttuvista kustannuksista, tietojen yksilöidyn esitystavan ja niiden suuren markkinapeiton vuoksi on todennäköistä, että tietojenvaihto helpottaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen pääsemistä ja sen vuoksi aiheuttaa 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia. On epätodennäköistä, että 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät, koska väitetyt tehokkuusedut on mahdollista saavuttaa vähemmän rajoittavilla tavoilla, esimerkiksi siten, että kolmas osapuoli kerää tiedot, muuttaa ne tunnistamattomiksi ja kokoaa ne yhteen jonkinmuotoisessa teollisuuden ranking-listassa. Koska osapuolet muodostavat erittäin tiukan, yksinkertaisen ja vakaan oligopolin, tässä tapauksessa jopa yhteenkoottujen tietojen vaihtaminen voisi helpottaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen pääsemistä markkinoilla. Tämä olisi kuitenkin erittäin epätodennäköistä, jos tietojenvaihto tapahtuisi avoimilla, hajanaisilla, epävakailla ja monimutkaisilla markkinoilla.

109. Genuinely public information

109. Aidosti julkiset tiedot

Example 5

Esimerkki 5

Situation : The four companies owning all the petrol stations in a large country A exchange current gasoline prices over the telephone. They claim that this information exchange cannot have restrictive effects on competition because the information is public as it is displayed on large display panels at every petrol station.

Tilanne : Suuren maan A kaikki bensiiniasemat omistavat neljä yritystä vaihtaa nykyisiä polttoainehintoja koskevia tietoja puhelimitse. Ne väittävät, ettei tällä tietojenvaihdolla voi olla kilpailua rajoittavia vaikutuksia, koska tiedot ovat julkisesti esillä suurissa kylteissä kaikilla bensiiniasemilla.

Analysis : The pricing data exchanged over the telephone is not genuinely public, as in order to obtain the same information in a different way it would be necessary to incur substantial time and transport costs. One would have to travel frequently large distances to collect the prices displayed on the boards of petrol stations spread all over the country. The costs for this are potentially high, so that the information could in practice not be obtained but for the information exchange. Moreover, the exchange is systematic and covers the entire relevant market, which is a tight, non-complex, stable oligopoly. Therefore it is likely to create a climate of mutual certainty as to the competitors’ pricing policy and thereby it is likely to facilitate a collusive outcome. Consequently, this information exchange is likely to give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1).

Analyysi : Puhelimitse vaihdetut hintatiedot eivät ole aidosti julkisia, koska samojen tietojen hankkimisesta muulla tavoin aiheutuisi ajankulun ja matkojen vuoksi merkittäviä kustannuksia. Bensiiniasemien kylteissä eri puolilla maata ilmoitettujen hintojen kokoaminen edellyttäisi säännöllisiä matkoja pitkien välimatkojen päähän. Tästä aiheutuvat kustannukset ovat mahdollisesti suuret, minkä vuoksi tietoja ei voitaisi saada muutoin kuin tietojenvaihdon kautta. Lisäksi tietojenvaihto on järjestelmällistä ja kattaa merkitykselliset markkinat kokonaisuudessaan. Nämä markkinat muodostavat tiukan, yksinkertaisen ja vakaan oligopolin. Sen vuoksi on todennäköistä, että se luo olosuhteet keskinäiselle varmuudelle kilpailijoiden hinnoittelupolitiikasta ja siten todennäköisesti helpottaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen pääsemistä. Näin ollen tällä tietojenvaihdolla on todennäköisesti 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia.

110. Improved meeting of demand as an efficiency gain

110. Parempi kysyntään vastaaminen tehokkuusetuna

Example 6

Esimerkki 6

Situation : There are five producers of fresh bottled carrot juice in the relevant market. Demand for this product is very unstable and vary from location to location in different points in time. The juice has to be sold and consumed within one day from the date of production. The producers agree to establish an independent market research company that on a daily basis collects current information about unsold juice in each point of sale, which it publishes on its website the following week in a form that is aggregated per point of sale. The published statistics allow producers and retailers to forecast demand and to better position the product. Before the information exchange was put in place, the retailers had reported large quantities of wasted juice and therefore had reduced the quantity of juice purchased from the producers; that is to say, the market was not working efficiently. Consequently, in some periods and areas there were frequent instances of unmet demand. The information exchange system, which allows better forecasting of oversupply and undersupply, has significantly reduced the instances of unmet consumer demand and increased the quantity sold in the market.

Tilanne : Tuoreen pullotetun porkkanamehun merkityksellisillä markkinoilla on viisi tuottajaa. Kyseisen tuotteen kysyntä on erittäin epävakaata ja vaihtelee myyntipisteestä toiseen eri aikoina. Mehu on myytävä ja nautittava päivän sisällä tuotantopäivästä. Tuottajat sopivat, että ne perustavat riippumattoman tutkimusyhtiön, joka päivittäin kerää ajankohtaisia tietoja kussakin myyntipisteessä myymättä jääneestä mehusta, ja julkaisee tiedot verkkosivuillaan seuraavalla viikolla muodossa, jossa tiedot on koottu yhteen myyntipisteittäin. Julkaistujen tilastojen avulla tuottajat ja jälleenmyyjät pystyvät ennustamaan kysyntää ja asemoimaan tuotteen paremmin. Ennen tietojenvaihdon aloittamista jälleenmyyjiltä jäi suuria määriä mehua myymättä, minkä vuoksi ne pienensivät tuottajilta ostamaansa mehumäärää, toisin sanoen markkinat eivät toimineet tehokkaasti. Tämän seurauksena kysyntää ei pystytty usein tyydyttämään kaikkina aikoina ja kaikilla alueilla. Tietojenvaihtojärjestelmän ansiosta oli mahdollista ennustaa paremmin ylitarjonta ja alitarjonta, mikä vähensi tuntuvasti tilanteita, joissa kuluttajien kysyntä jäi täyttämättä, ja lisäsi markkinoilla myytyä määrää.

Analysis : Even though the market is quite concentrated and the data exchanged is recent and strategic, it is not very likely that this exchange would facilitate a collusive outcome because a collusive outcome would be unlikely to occur in such an unstable market. Even if the exchange creates some risk of giving rise to restrictive effects on competition, the efficiency gains stemming from increasing supply to places with high demand and decreasing supply in places with low demand is likely to offset potential restrictive effects. The information is exchanged in a public and aggregated form, which carries lower anti-competitive risks than if it were non-public and individualised. The information exchange therefore does not go beyond what is necessary to correct the market failure. Therefore, it is likely that this information exchange meets the criteria of Article 101(3).

Analyysi : Vaikka markkinat ovat melko keskittyneet ja vaihdetut tiedot ovat tuoreita ja strategisia, ei ole kovin todennäköistä, että tämä tietojenvaihto helpottaisi kilpailunvastaiseen lopputulokseen pääsemistä, koska kilpailunvastainen lopputulos ei olisi todennäköinen näin epävakailla markkinoilla. Vaikka tietojenvaihdosta onkin seurauksena jonkin suuruinen kilpailua rajoittavien vaikutusten riski, tehokkuusedut, jotka ovat seurausta siitä, että tarjontaa suuren kysynnän paikoille lisätään ja pienen kysynnän paikoille vähennetään, todennäköisesti tasoittavat mahdolliset rajoittavat vaikutukset. Tietoja vaihdetaan julkisesti yhteenkootussa muodossa, minkä vuoksi siihen liittyvät kilpailunvastaiset riskit ovat pienemmät kuin jos tietojenvaihto olisi ei-julkista ja yksilöityä. Näin ollen tietojenvaihto ei ylitä sitä, mikä on välttämätöntä markkinoiden puutteellisen toiminnan korjaamiseksi. Sen vuoksi on todennäköistä, että tämä tietojenvaihto täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

3. RESEARCH AND DEVELOPMENT AGREEMENTS

3. TUTKIMUS- JA KEHITYSSOPIMUKSET

3.1. Definition

3.1. Määritelmä

111. R&D agreements vary in form and scope. They range from outsourcing certain R&D activities to the joint improvement of existing technologies and co-operation concerning the research, development and marketing of completely new products. They may take the form of a co-operation agreement or of a jointly controlled company. This chapter applies to all forms of R&D agreements, including related agreements concerning the production or commercialisation of the R&D results.

111. T&K-sopimukset vaihtelevat muodoltaan ja laajuudeltaan. Ne vaihtelevat T&K-toiminnan osittaisesta ulkoistamisesta nykyisen teknologian yhteiseen parantamiseen ja kokonaan uusien tuotteiden tutkimusta, kehittämistä ja markkinointia koskevaan yhteistyöhön. Sopimukset voivat olla muodoltaan yhteistyösopimuksia tai voivat koskea yhteisessä määräysvallassa olevaa yhtiötä. Tämä luku koskee kaikkia T&K-sopimusten muotoja, mukaan lukien niihin liittyvät sopimukset, jotka koskevat T&K:n tulosten kaupallista hyödyntämistä.

3.2. Relevant markets

3.2. Merkitykselliset markkinat

112. The key to defining the relevant market when assessing the effects of an R&D agreement is to identify those products, technologies or R&D efforts that will act as the main competitive constraints on the parties. At one end of the spectrum of possible situations, innovation may result in a product (or technology) which competes in an existing product (or technology) market. This is, for example, the case with R&D directed towards slight improvements or variations, such as new models of certain products. Here possible effects concern the market for existing products. At the other end of the spectrum, innovation may result in an entirely new product which creates its own new product market (for example, a new vaccine for a previously incurable disease). However, many cases concern situations in between those two extremes, that is to say, situations in which innovation efforts may create products (or technology) which, over time, replace existing ones (for example, CDs which have replaced records). A careful analysis of those situations may have to cover both existing markets and the impact of the agreement on innovation.

112. Kun määritellään merkityksellisiä markkinoita T&K-sopimuksen vaikutusten arvioimiseksi, on tärkeää kartoittaa ne tuotteet, teknologiat tai T&K-toimet, jotka rajoittavat eniten osapuolten kilpailukäyttäytymistä. Innovointi voi johtaa tuotteeseen (tai teknologiaan), joka kilpailee markkinoilla olemassa olevan tuotteen (tai teknologian) kanssa. Tämä on tilanne, kun T&K:n tarkoituksena ovat pienet parannukset tai muutokset, kuten joidenkin tuotteiden uudet mallit. Tällaisessa tapauksessa mahdolliset vaikutukset kohdistuvat nykyisten tuotteiden markkinoihin. Toinen ääripää ovat tapaukset, joissa innovointi johtaa täysin uuteen tuotteeseen, joka luo omat uudet tuotemarkkinansa (esimerkiksi uusi rokote aikaisemmin parantumattomaan tautiin). Monet tapaukset sijoittuvat kuitenkin näiden ääripäiden väliin, eli tilanteisiin, joissa innovointi voi johtaa tuotteisiin (tai teknologiaan), jotka ajan myötä korvaavat nykyiset tuotteet (esimerkiksi CD:t, jotka ovat korvanneet äänilevyt). Tapausten huolellinen tutkiminen voi edellyttää sekä nykyisten markkinoiden analysoimista että sen arvioimista, mikä vaikutus sopimuksella on innovointiin.

Existing product markets

Nykyiset tuotemarkkinat

113. Where the co-operation concerns R&D for the improvement of existing products, those existing products and their close substitutes form the relevant market concerned by the co-operation [78].

113. Kun yhteistyö koskee T&K:ta nykyisten tuotteiden parantamiseksi, kyseiset nykyiset tuotteet ja niiden läheiset korvikkeet muodostavat yhteistyön kannalta merkitykselliset markkinat [78].

114. If the R&D efforts aim at a significant change of existing products or even at a new product to replace existing ones, substitution with the existing products may be imperfect or long-term. It may be concluded that the old and the potentially emerging new products do not belong to the same relevant market [79]. The market for existing products may nevertheless be concerned, if the pooling of R&D efforts is likely to result in the coordination of the parties’ behaviour as suppliers of existing products, for instance because of the exchange of competitively sensitive information relating to the market for existing products.

114. Jos T&K:n tarkoituksena on muuttaa nykyisiä tuotteita merkittävällä tavalla tai jopa luoda nykyiset tuotteet korvaava uusi tuote, substituutio nykyisten tuotteiden kanssa voi olla epätäydellistä tai tapahtua pitkällä aikavälillä. Voidaan päätellä, että vanhat ja mahdollisesti markkinoille tulevat uudet tuotteet eivät kuulu samoille merkityksellisille markkinoille [79]. Nykyisten tuotteiden markkinoihin voi kuitenkin kohdistua vaikutusta, jos T&K-toimien yhdistäminen johtaa todennäköisesti siihen, että osapuolet sovittavat yhteen käyttäytymistään nykyisten tuotteiden toimittajina, esimerkiksi vaihtamalla kilpailun kannalta arkaluonteisia tietoja, jotka koskevat nykyisten tuotteiden markkinoita.

115. If the R&D concerns an important component of a final product, not only the market for that component may be relevant for the assessment, but also the existing market for the final product. For instance, if car manufacturers co-operate in R&D related to a new type of engine, the car market may be affected by that R&D co-operation. The market for final products, however, is only relevant for the assessment if the component at which the R&D is aimed is technically or economically a key element of those final products and if the parties to the R&D agreement have market power with respect to the final products.

115. Jos T&K koskee lopputuotteen tärkeää komponenttia, sekä komponenttimarkkinoilla että lopputuotteen markkinoilla voi olla merkitystä arvioinnin kannalta. Jos esimerkiksi autonvalmistajat tekevät T&K-yhteistyötä kehittääkseen uudenlaisen moottorin, tämä T&K-yhteistyö voi vaikuttaa automarkkinoihin. Lopputuotteiden markkinoilla on kuitenkin merkitystä arvioinnissa ainoastaan silloin, jos T&K:n kohteena oleva komponentti on teknisesti tai taloudellisesti olennainen osa kyseisiä lopputuotteita ja jos T&K-sopimuksen osapuolilla on markkinavoimaa lopputuotteiden markkinoilla.

Existing technology markets

Nykyiset teknologiamarkkinat

116. R&D co-operation may not only concern products but also technology. When intellectual property rights are marketed separately from the products to which they relate, the relevant technology market has to be defined as well. Technology markets consist of the intellectual property that is licensed and its close substitutes, that is to say, other technologies which customers could use as a substitute.

116. T&K-yhteistyö voi tuotteiden lisäksi koskea myös teknologiaa. Kun teollis- ja tekijänoikeuksia markkinoidaan erillään niistä tuotteista, joihin ne liittyvät, myös merkitykselliset teknologiamarkkinat on määriteltävä. Teknologiamarkkinat muodostuvat lisensoiduista teollis- ja tekijänoikeuksista ja niiden läheisistä korvikkeista eli muista teknologioista, joita asiakkaat voisivat käyttää korvaavana teknologiana.

117. The methodology for defining technology markets follows the same principles as product market definition [80]. Starting from the technology which is marketed by the parties, those other technologies to which customers could switch in response to a small but non-transitory increase in relative prices need to be identified. Once those technologies are identified, market shares can be calculated by dividing the licensing income generated by the parties by the total licensing income of all licensors.

117. Teknologiamarkkinat määritellään käyttäen samoja menetelmiä kuin tuotemarkkinoita määriteltäessä [80]. Lähtökohtana on osapuolten markkinoima teknologia, jonka pohjalta määritetään muut teknologiat, joihin asiakkaat voisivat vaihtaa vastauksena suhteellisten hintojen pieneen mutta pysyvään korotukseen. Sen jälkeen kun kyseiset teknologiat on määritetty, voidaan laskea markkinaosuudet jakamalla osapuolten saamat lisenssitulot kaikkien lisenssienantajien lisenssituloilla.

118. The parties’ position in the market for existing technology is a relevant assessment criterion where the R&D co-operation concerns a significant improvement to an existing technology or a new technology that is likely to replace the existing technology. The parties’ market shares can, however, only be taken as a starting point for this analysis. In technology markets, particular emphasis must be placed on potential competition. If companies which do not currently license their technology are potential entrants on the technology market they could constrain the ability of the parties to profitably raise the price for their technology. This aspect of the analysis may also be taken into account directly in the calculation of market shares by basing those on the sales of the products incorporating the licensed technology on downstream product markets (see paragraphs 123 to 126).

118. Osapuolten asema nykyisen teknologian markkinoilla on merkityksellinen arviointitekijä, kun T&K-yhteistyö koskee merkittävää parannusta nykyiseen teknologiaan tai uutta teknologiaa, joka todennäköisesti korvaa nykyisen teknologian. Osapuolten markkinaosuuksia voidaan kuitenkin käyttää vain analyysin lähtökohtana. Teknologiamarkkinoilla on painotettava erityisesti mahdollista kilpailua. Jos yritykset, jotka eivät sillä hetkellä lisensoi omaa teknologiaansa, ovat mahdollisia teknologiamarkkinoille tulijoita, ne voivat rajoittaa osapuolten mahdollisuutta nostaa kannattavasti oman teknologiansa hintaa. Tämä tekijä voidaan myös ottaa huomioon suoraan markkinaosuuksien laskennassa siten, että lähtökohtana käytetään lisensoitua teknologiaa sisältävien tuotteiden myyntiä tuotantoketjun loppupään markkinoilla (ks. 123–126 kohta).

Competition in innovation (R&D efforts)

Kilpailu innovaatiotoiminnassa (T&K-toiminta)

119. R&D co-operation may not only affect competition in existing markets, but also competition in innovation and new product markets. This is the case where R&D co-operation concerns the development of new products or technology which either may – if emerging – one day replace existing ones or which are being developed for a new intended use and will therefore not replace existing products but create a completely new demand. The effects on competition in innovation are important in these situations, but can in some cases not be sufficiently assessed by analysing actual or potential competition in existing product/technology markets. In this respect, two scenarios can be distinguished, depending on the nature of the innovative process in a given industry.

119. On mahdollista, että T&K-yhteistyö ei vaikuta kilpailuun ainoastaan nykyisillä markkinoilla, vaan vaikuttaa sen lisäksi kilpailuun innovaatiotoiminnan alalla ja uusilla tuotemarkkinoilla. Näin on, jos T&K-yhteistyö koskee uutta tuotetta tai teknologiaa, joka mahdollisesti ennen pitkää korvaa nykyisen tuotteen tai teknologian tai jota kehitetään uutta käyttötarkoitusta varten, jolloin se ei korvaa nykyistä tuotetta vaan luo täysin uuden kysynnän. Tämänkaltaisessa tilanteessa kilpailuun innovoinnin alalla kohdistuvat vaikutukset ovat tärkeitä, mutta niitä ei aina pystytä arvioimaan riittävästi analysoimalla todellista tai mahdollista kilpailua nykyisillä tuote-/teknologiamarkkinoilla. Tältä osin voidaan erottaa kaksi mahdollista tilannetta riippuen innovoinnin luonteesta kyseisellä toimialalla.

120. In the first scenario, which is, for instance, present in the pharmaceutical industry, the process of innovation is structured in such a way that it is possible at an early stage to identify competing R&D poles. Competing R&D poles are R&D efforts directed towards a certain new product or technology, and the substitutes for that R&D, that is to say, R&D aimed at developing substitutable products or technology for those developed by the co-operation and having similar timing. In this case, it can be analysed whether after the agreement there will be a sufficient number of remaining R&D poles. The starting point of the analysis is the R&D of the parties. Then credible competing R&D poles have to be identified. In order to assess the credibility of competing poles, the following aspects have to be taken into account: the nature, scope and size of any other R&D efforts, their access to financial and human resources, know-how/patents, or other specialised assets as well as their timing and their capability to exploit possible results. An R&D pole is not a credible competitor if it cannot be regarded as a close substitute for the parties’ R&D effort from the viewpoint of, for instance, access to resources or timing.

120. Ensimmäinen mahdollinen tilanne toteutuu esimerkiksi lääketeollisuuden alalla, jolla innovaatiotoiminta rakentuu siten, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa voidaan määrittää kilpailevat T&K-keskukset. Kilpailevilla T&K-keskuksilla tarkoitetaan T&K-toimintaa tietyn uuden tuotteen tai teknologian luomiseksi sekä kyseisen T&K:n korvikkeita eli T&K:ta, jolla pyritään kehittämään korvaava tuote tai teknologia yhteistyön avulla kehitetylle tuotteelle tai teknologialle ja joka toteutetaan samanlaisessa aikataulussa. Tällöin voidaan analysoida, onko sopimuksenteon jälkeen jäljellä riittävä määrä T&K-keskuksia. Analyysin lähtökohta on osapuolten T&K-toiminta. Sen jälkeen on määritettävä varteenotettavat kilpailevat T&K-keskukset. Arvioitaessa sitä, ovatko kilpailevat keskukset varteenotettavia, on otettava huomioon seuraavat tekijät: mahdollisen muun T&K-toiminnan luonne, laajuus ja koko, käytettävissä olevat taloudelliset resurssit ja henkilöstö, taitotieto/patentit tai muu erityinen omaisuus, sekä aikataulu ja valmiudet hyödyntää mahdollisia tuloksia. T&K-keskus ei ole varteenotettava kilpailija, jos sitä ei voida pitää hyvänä korvikkeena osapuolten T&K-toiminnalle esimerkiksi resurssien tai aikataulun kannalta tarkasteltuna.

121. Besides the direct effect on the innovation itself, the co-operation may also affect a new product market. It will often be difficult to analyse the effects on such a market directly as by its very nature it does not yet exist. The analysis of such markets will therefore often be implicitly incorporated in the analysis of competition in innovation. However, it may be necessary to consider directly the effects on such a market of aspects of the agreement that go beyond the R&D stage. An R&D agreement that includes joint production and commercialisation on the new product market may, for instance, be assessed differently than a pure R&D agreement.

121. Innovointiin kohdistuvan suoran vaikutuksen lisäksi yhteistyö voi vaikuttaa myös uusiin tuotemarkkinoihin. Uusiin markkinoihin kohdistuvia vaikutuksia on usein vaikea analysoida, koska markkinoita ei vielä ole olemassa. Sen vuoksi tällaisten markkinoiden arviointi sisältyy usein epäsuoraan innovoinnin alalla vallitsevan kilpailun arviointiin. Voi kuitenkin olla välttämätöntä tarkastella suoraan vaikutuksia, joita sopimuksen T&K-vaiheen jälkeisillä seikoilla on tällaisilla markkinoilla. Esimerkiksi T&K-sopimusta, johon sisältyy yhteinen tuotanto ja kaupallinen hyödyntäminen uusilla tuotemarkkinoilla, voidaan arvioida eri tavalla kuin pelkästään T&K:ta koskevaa sopimusta.

122. In the second scenario, the innovative efforts in an industry are not clearly structured so as to allow the identification of R&D poles. In this situation, in the absence of exceptional circumstances, the Commission would not try to assess the impact of a given R&D co-operation on innovation, but would limit its assessment to existing product and/or technology markets which are related to the R&D co-operation in question.

122. Toinen mahdollinen tilanne on, että innovointi alalla ei ole niin pitkälle jäsentynyttä, että voitaisiin nimetä T&K-keskukset. Tässä tilanteessa komissio ei poikkeustapauksia lukuun ottamatta yritä arvioida tietyn T&K-yhteistyön vaikutusta innovointiin vaan rajoittuu arvioinnissaan kyseiseen T&K-yhteistyöhön liittyviin nykyisiin tuote- ja/tai teknologiamarkkinoihin.

Calculation of market shares

Markkinaosuuksien laskeminen

123. The calculation of market shares, both for the purposes of the R&D Block Exemption Regulation and of these guidelines, has to reflect the distinction between existing markets and competition in innovation. At the beginning of an R&D co-operation the reference point is the existing market for products capable of being improved, substituted or replaced by the products under development. If the R&D agreement only aims at improving or refining existing products, that market includes the products directly concerned by the R&D. Market shares can thus be calculated on the basis of the sales value of the existing products.

123. Markkinaosuuksien laskemisessa on sekä T&K-sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen että näiden suuntaviivojen mukaisesti otettava huomioon ero nykyisten markkinoiden ja innovaatiokilpailun välillä. T&K-yhteistyön aloittamisvaiheessa lähtökohtana ovat niiden tuotteiden nykyiset markkinat, joita kehittämisen kohteena olevilla tuotteilla voidaan parantaa tai joilla ne voidaan korvata. Jos T&K-sopimuksen tarkoituksena on vain parantaa tai jalostaa nykyisiä tuotteita, kyseiset markkinat sisältävät T&K:n kohteena suoraan olevat tuotteet. Markkinaosuudet voidaan siten laskea nykyisten tuotteiden myynnin arvon perusteella.

124. If the R&D aims at replacing an existing product, the new product will, if successful, become a substitute for the existing products. To assess the competitive position of the parties, it is again possible to calculate market shares on the basis of the sales value of the existing products. Consequently, the R&D Block Exemption Regulation bases its exemption of those situations on the market share in the relevant market for the products capable of being improved, substituted or replaced by the contract products [81]. To fall under the R&D Block Exemption Regulation, that market share may not exceed 25 % [82].

124. Jos T&K:lla on tarkoitus korvata nykyinen tuote, uudesta tuotteesta tulee onnistuessaan nykyisten tuotteiden korvike. Osapuolten kilpailuaseman arvioimiseksi markkinaosuudet voidaan jälleen laskea nykyisten tuotteiden myynnin arvon perusteella. Tämän mukaisesti poikkeus, joka T&K-sopimuksia koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa myönnetään kyseisille tapauksille, perustuu markkinaosuuteen sellaisten tuotteiden merkityksellisillä markkinoilla, joita voidaan parantaa sopimustuotteilla tai jotka voidaan korvata niillä [81]. T&K-sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamiseksi tämä markkinaosuus ei saa ylittää 25:tä prosenttia [82].

125. For technology markets one way to proceed is to calculate market shares on the basis of each technology's share of total licensing income from royalties, representing a technology's share of the market where competing technologies are licensed. However, this may often be a mere theoretical and not very practical way to proceed because of lack of clear information on royalties, the use of royalty free cross-licensing, etc. An alternative approach is to calculate market shares on the technology market on the basis of sales of products or services incorporating the licensed technology on downstream product markets. Under that approach all sales on the relevant product market are taken into account, irrespective of whether the product incorporates a technology that is being licensed [83]. Also for that market the share may not exceed 25 % (irrespective of the calculation method used) for the benefits of the R&D Block Exemption Regulation to apply.

125. Teknologiamarkkinoilla yksi tapa on laskea markkinaosuudet kunkin teknologian osuutena rojalteina saaduista lisenssituloista. Tämä vastaa yksittäisen teknologian osuutta markkinoista, joilla on lisensoitu kilpailevia teknologioita. Tämä voi kuitenkin olla usein pelkästään teoreettinen eikä kovin käytännönläheinen tapa siitä syystä, että rojalteista ei ole selviä tietoja, markkinoilla käytetään rojaltivapaata ristiinlisensointia jne. Vaihtoehtoinen tapa on laskea markkinaosuudet teknologiamarkkinoilla lisensoitua teknologiaa sisältävien tavaroiden tai palvelujen myynnin perusteella tuotantoketjun loppupään markkinoilla. Tässä tapauksessa otetaan huomioon kaikkien tuotteiden myynti merkityksellisillä tuotemarkkinoilla riippumatta siitä, sisältyykö niihin lisensoitua teknologiaa [83]. Näilläkään markkinoilla markkinaosuus ei saa ylittää 25:tä prosenttia (laskentamenetelmästä riippumatta), jotta T&K-sopimuksia koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta voitaisiin soveltaa.

126. If the R&D aims at developing a product which will create a completely new demand, market shares based on sales cannot be calculated. Only an analysis of the effects of the agreement on competition in innovation is possible. Consequently, the R&D Block Exemption Regulation treats those agreements as agreements between non-competitors and exempts them irrespective of market share for the duration of the joint R&D and an additional period of seven years after the product is first put on the market [84]. However, the benefit of the block exemption may be withdrawn if the agreement eliminated effective competition in innovation [85]. After the seven year period, market shares based on sales value can be calculated, and the market share threshold of 25 % applies [86].

126. Jos T&K:lla on tarkoitus kehittää tuote, joka johtaa täysin uuteen kysyntään, myyntiin perustuvia markkinaosuuksia ei voida laskea. Voidaan ainoastaan analysoida sopimuksen vaikutukset innovaatiokilpailuun. Tämän vuoksi T&K-sopimuksia koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa käsitellään näitä sopimuksia sellaisten yritysten välisinä sopimuksina, jotka eivät kilpaile keskenään, ja myönnetään niille markkinaosuudesta riippumatta poikkeus, joka on voimassa yhteisen tutkimuksen ja kehityksen keston ja lisäksi vielä seitsemän vuotta alkaen päivästä, jona tuote tuodaan ensimmäistä kertaa markkinoille [84]. Ryhmäpoikkeuksesta johtuva etu voidaan kuitenkin peruuttaa, jos sopimus poistaisi tehokkaan kilpailun innovoinnin alalta [85]. Seitsemän vuoden jälkeen on mahdollista laskea myynnin arvoon perustuvat markkinaosuudet ja soveltaa 25 prosentin markkinaosuusrajaa [86].

3.3. Assessment under Article 101(1)

3.3. Arviointi 101 artiklan 1 kohdan mukaan

3.3.1. Main competition concerns

3.3.1. Keskeiset kilpailuongelmat

127. R&D co-operation can restrict competition in various ways. First, it may reduce or slow down innovation, leading to fewer or worse products coming to the market later than they otherwise would. Secondly, on product or technology markets the R&D co-operation may reduce significantly competition between the parties outside the scope of the agreement or it may make anti-competitive coordination on those markets likely, thereby leading to higher prices. A foreclosure problem may only arise in the context of co-operation involving at least one player with a significant degree of market power (which does not necessarily amount to dominance) for a key technology and the exclusive exploitation of the results.

127. T&K-yhteistyö voi rajoittaa kilpailua eri tavoin. Se voi ensinnäkin vähentää tai hidastaa innovointia, mikä johtaa siihen, että markkinoille tulee vähemmän tai huonompia tuotteita myöhemmin kuin muutoin tulisi. Toiseksi T&K-yhteistyö voi tuote- tai teknologiamarkkinoilla vähentää merkittävästi osapuolten välistä kilpailua sopimuksen soveltamisalan ulkopuolella tai tehdä kilpailunvastaisesta yhteensovittamisesta todennäköistä näillä markkinoilla, jolloin se johtaa hintojen nousemiseen. Markkinoiden sulkeminen voi muodostua ongelmaksi ainoastaan silloin, kun ainakin yhdellä yhteistyön osapuolella on merkittävää markkinavoimaa (joka ei välttämättä merkitse määräävää asemaa) keskeisen teknologian alalla ja tulosten hyödyntäminen perustuu yksinoikeuteen.

3.3.2. Restrictions of competition by object

3.3.2. Sopimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua

128. R&D agreements restrict competition by object if they do not truly concern joint R&D, but serve as a tool to engage in a disguised cartel, that is to say, otherwise prohibited price fixing, output limitation or market allocation. However, an R&D agreement which includes the joint exploitation of possible future results is not necessarily restrictive of competition.

128. T&K-sopimusten tarkoituksena on rajoittaa kilpailua, jos niillä ei todellisuudessa pyritä yhteiseen T&K-toimintaan vaan niiden tarkoituksena on luoda verhottu kartelli eli kielletty hintojen vahvistaminen, tuotannon rajoittaminen tai markkinoiden jakaminen. T&K-sopimus, johon sisältyy mahdollisten tulevien tulosten yhteinen hyödyntäminen, ei kuitenkaan välttämättä rajoita kilpailua.

3.3.3. Restrictive effects on competition

3.3.3. Kilpailua rajoittavat vaikutukset

129. Most R&D agreements do not fall under Article 101(1). First, this can be said for many agreements relating to co-operation in R&D at a rather early stage, far removed from the exploitation of possible results.

129. Useimmat T&K-sopimukset eivät kuulu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Tällaisia ovat ensinnäkin monet sopimukset, jotka koskevat T&K-yhteistyötä suhteellisen varhaisessa vaiheessa kaukana mahdollisten tulosten hyödyntämisestä.

130. Moreover, R&D co-operation between non-competitors does generally not give rise to restrictive effects on competition [87]. The competitive relationship between the parties has to be analysed in the context of affected existing markets and/or innovation. If, on the basis of objective factors, the parties are not able to carry out the necessary R&D independently, for instance, due to the limited technical capabilities of the parties, the R&D agreement will normally not have any restrictive effects on competition. This can apply, for example, to companies bringing together complementary skills, technologies and other resources. The issue of potential competition has to be assessed on a realistic basis. For instance, parties cannot be defined as potential competitors simply because the co-operation enables them to carry out the R&D activities. The decisive question is whether each party independently has the necessary means as regards assets, know-how and other resources.

130. Lisäksi sellaisten yritysten välinen T&K-yhteistyö, jotka eivät ole kilpailijoita keskenään, ei yleensä johda kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin [87]. Osapuolten välistä kilpailusuhdetta on tarkasteltava vaikutusalaan kuuluvien nykyisten markkinoiden ja/tai innovoinnin pohjalta. Jos osapuolet eivät objektiivisten seikkojen perusteella pysty suorittamaan tarvittavaa T&K:ta itsenäisesti, esimerkiksi osapuolten teknisten valmiuksien vuoksi, T&K-sopimuksella ei yleensä ole kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Tämä koskee esimerkiksi yrityksiä, jotka yhdistävät toisiaan täydentäviä taitoja, teknologioita ja muita resursseja. Mahdollista kilpailua on arvioitava realistiselta pohjalta. Osapuolia ei esimerkiksi voida pitää mahdollisina kilpailijoina vain siitä syystä, että yhteistyö mahdollistaa niille T&K-toiminnan harjoittamisen. Ratkaisevaa on, onko osapuolella yksinään tähän tarvittavat keinot kuten omaisuuserät, taitotieto ja muut resurssit.

131. Outsourcing of previously captive R&D is a specific form of R&D co-operation. In such a scenario, the R&D is often carried out by specialised companies, research institutes or academic bodies, which are not active in the exploitation of the results. Normally, such agreements are combined with a transfer of know-how and/or an exclusive supply clause concerning the possible results, which, due to the complementary nature of the co-operating parties in such a scenario, do not give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1).

131. Aikaisemmin itse harjoitetun T&K:n ulkoistaminen on erityinen T&K-yhteistyön muoto. Tällaisessa tapauksessa T&K:n suorittavat usein erikoistuneet yritykset, tutkimuslaitokset tai akateemiset laitokset, jotka eivät osallistu tulosten hyödyntämiseen. Tällaisiin sopimuksiin sisältyy tavallisesti mahdollisten tulosten osalta taitotiedon siirtoa koskeva lauseke ja/tai yksinomainen toimitusvelvoite, jotka eivät johda 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin, koska yhteistyötä tekevät osapuolet täydentävät toisiaan.

132. R&D co-operation which does not include the joint exploitation of possible results by means of licensing, production and/or marketing rarely gives rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1). Those pure R&D agreements can only cause a competition problem if competition with respect to innovation is appreciably reduced, leaving only a limited number of credible competing R&D poles.

132. T&K-yhteistyö, johon ei sisälly mahdollisten tulosten yhteistä hyödyntämistä lisensoinnin, tuotannon ja/tai markkinoinnin avulla, johtaa vain harvoin 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin. Tällaiset pelkästään T&K:ta koskevat sopimukset voivat aiheuttaa kilpailuongelman ainoastaan, jos ne vähentävät tuntuvasti innovointia koskevaa kilpailua siten, että jäljelle jää ainoastaan muutama varteenotettava kilpaileva T&K-keskus.

133. R&D agreements are only likely to give rise to restrictive effects on competition where the parties to the co-operation have market power on the existing markets and/or competition with respect to innovation is appreciably reduced.

133. T&K-sopimukset johtavat todennäköisesti kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin, kun yhteistyön osapuolilla on markkinavoimaa nykyisillä markkinoilla ja/tai innovointiin liittyvä kilpailu on tuntuvasti vähentynyt.

134. There is no absolute threshold above which it can be presumed that an R&D agreement creates or maintains market power and thus is likely to give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1). However, R&D agreements between competitors are covered by the R&D Block Exemption Regulation provided that their combined market share does not exceed 25 % and that the other conditions for the application of the R&D Block Exemption Regulation are fulfilled.

134. Ei ole olemassa absoluuttista rajaa, jonka ylittyessä voidaan olettaa, että T&K-sopimus luo markkinavoimaa tai säilyttää sen ja siten todennäköisesti johtaa 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin. Kilpailijoiden välisille T&K-sopimuksille myönnetään kuitenkin ryhmäpoikkeus, jos niiden yhteenlaskettu markkinaosuus ei ylitä 25:tä prosenttia ja muut T&K-sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisedellytykset täyttyvät.

135. Agreements falling outside the R&D Block Exemption Regulation because the combined market share of the parties exceeds 25 % do not necessarily give rise to restrictive effects on competition. However, the stronger the combined position of the parties on existing markets and/or the more competition in innovation is restricted, the more likely it is that the R&D agreement can cause restrictive effects on competition [88].

135. Sopimukset, jotka kuuluvat T&K-sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, koska osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on yli 25 prosenttia, eivät välttämättä johda kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin. Mitä vahvempi osapuolten yhteenlaskettu asema nykyisillä markkinoilla on ja/tai mitä enemmän innovointiin liittyvää kilpailua rajoitetaan, sitä todennäköisempää kuitenkin on, että T&K-sopimus voi aiheuttaa kilpailua rajoittavia vaikutuksia [88].

136. If the R&D is directed at the improvement or refinement of existing products or technologies, possible effects concern the relevant market(s) for those existing products or technologies. Effects on prices, output, product quality, product variety or innovation in existing markets are, however, only likely if the parties together have a strong position, entry is difficult and few other innovation activities are identifiable. Furthermore, if the R&D only concerns a relatively minor input of a final product, effects on competition in those final products are, if any, very limited.

136. Jos T&K on suunnattu nykyisten tuotteiden/teknologioiden parantamiseen tai jalostamiseen, mahdolliset vaikutukset kohdistuvat kyseisten nykyisten tuotteiden/teknologioiden merkityksellisiin markkinoihin. Hintoihin, tuotantoon, tuotteiden laatuun, tuotevalikoimaan tai innovointiin kohdistuvat vaikutukset nykyisillä markkinoilla ovat kuitenkin todennäköisiä ainoastaan, jos osapuolilla on yhdessä vahva asema, markkinoille pääsy on vaikeaa ja muuta innovaatiotoimintaa on vähän. Jos T&K lisäksi koskee vain suhteellisen pientä lopputuotteen osaa, kilpailuun lopputuotteiden markkinoilla kohdistuvat vaikutukset ovat hyvin pienet tai olemattomat.

137. In general, a distinction has to be made between pure R&D agreements and agreements providing for more comprehensive co-operation involving different stages of the exploitation of results (that is to say, licensing, production or marketing). As set out in paragraph 132, pure R&D agreements will only rarely give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1). This is in particular true for R&D directed towards a limited improvement of existing products or technologies. If, in such a scenario, the R&D co-operation includes joint exploitation only by means of licensing to third parties, restrictive effects such as foreclosure problems are unlikely. If, however, joint production and/or marketing of the slightly improved products or technologies are included, the effects on competition of the co-operation have to be examined more closely. Restrictive effects on competition in the form of increased prices or reduced output in existing markets are more likely if strong competitors are involved in such a situation.

137. Yleisesti ottaen on erotettava toisistaan pelkästään T&K:ta koskevat sopimukset ja sopimukset laajemmasta yhteistyöstä, johon sisältyy tulosten hyödyntäminen useassa vaiheessa (eli lisensointi, tuotanto, markkinointi). Kuten 132 kohdassa todettiin, pelkästään T&K:ta koskevalla sopimuksella on ainoastaan harvoin 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Tämä koskee erityisesti T&K-toimintaa, jolla pyritään vähäisiin parannuksiin nykyisissä tuotteissa tai nykyisessä teknologiassa. Jos T&K-yhteistyöhön tällaisessa tapauksessa sisältyy tulosten yhteinen hyödyntäminen vain kolmansille lisensoinnin kautta, markkinoiden sulkemisen kaltaiset rajoittavat vaikutukset ovat epätodennäköisiä. Jos yhteistyöhön kuitenkin sisältyy myös hiukan parannettujen tuotteiden tai teknologioiden yhteinen tuotanto ja/tai markkinointi, sen vaikutuksia kilpailuun on tutkittava tarkemmin. Kilpailua rajoittavat vaikutukset, jotka nostavat hintoja tai vähentävät tuotantoa nykyisillä markkinoilla, ovat todennäköisempiä, jos osapuolet ovat vahvoja kilpailijoita.

138. If the R&D is directed at an entirely new product (or technology) which creates its own new market, price and output effects on existing markets are rather unlikely. The analysis has to focus on possible restrictions of innovation concerning, for instance, the quality and variety of possible future products or technologies or the speed of innovation. Those restrictive effects can arise where two or more of the few companies engaged in the development of such a new product start to co-operate at a stage where they are each independently rather near to the launch of the product. Such effects are typically the direct result of the agreement between the parties. Innovation may be restricted even by a pure R&D agreement. In general, however, R&D co-operation concerning entirely new products is unlikely to give rise to restrictive effects on competition unless only a limited number of credible alternative R&D poles exist. This principle does not change significantly if the joint exploitation of the results, even joint marketing, is involved. In those situations the issue of joint exploitation may only give rise to restrictive effects on competition where foreclosure from key technologies plays a role. Those problems would, however, not arise where the parties grant licences that allow third parties to compete effectively.

138. Jos T&K:n tavoitteena on täysin uusi tuote (tai teknologia), joka luo omat uudet markkinansa, vaikutukset hintoihin ja tuotantoon nykyisillä markkinoilla ovat suhteellisen epätodennäköisiä. Analyysissa on keskityttävä mahdollisiin innovointia koskeviin rajoituksiin, esimerkiksi mahdollisten tulevien tuotteiden tai tulevan teknologian laatuun ja valikoimaan taikka innovaatiovauhtiin. Rajoittavia vaikutuksia voi esiintyä, jos vähintään kaksi kyseisen uuden tuotteen kehittämiseen osallistuvista muutamista yrityksistä alkaa harjoittaa yhteistyötä vaiheessa, jossa kukin niistä on jo melko lähellä tuotteen saattamista markkinoille. Tällaiset vaikutukset ovat tavallisesti suoraan seurausta osapuolten välisestä sopimuksesta. Pelkästään T&K:ta koskeva sopimus voi myös rajoittaa innovointia. Yleensä T&K-yhteistyö, joka koskee täysin uusia tuotteita, ei kuitenkaan todennäköisesti johda kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin, paitsi jos varteenotettavia vaihtoehtoisia T&K-keskuksia on ainoastaan vähän. Tämä periaate ei muutu merkittävästi, vaikka yhteistyöhön sisältyisi tulosten yhteinen hyödyntäminen, jopa yhteinen markkinointi. Tällaisissa tapauksissa yhteinen hyödyntäminen voi johtaa kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin ainoastaan silloin, kun siihen liittyy kolmansien sulkeminen keskeisten teknologioiden ulkopuolelle. Tällaisia ongelmia ei kuitenkaan synny, jos osapuolet myöntävät lisenssejä, joiden perusteella kolmannet voivat kilpailla tehokkaasti.

139. Many R&D agreements will lie somewhere in between the two situations described in paragraphs 137 and 138. They may therefore have effects on innovation as well as repercussions on existing markets. Consequently, both the existing market and the effect on innovation may be of relevance for the assessment with respect to the parties’ combined positions, concentration ratios, number of players or innovators and entry conditions. In some cases there can be restrictive effects on competition in the form of increased prices or reduced output, product quality, product variety or innovation in existing markets and in the form of a negative impact on innovation by means of slowing down the development. For instance, if significant competitors on an existing technology market co-operate to develop a new technology which may one day replace existing products that co-operation may slow down the development of the new technology if the parties have market power on the existing market and also a strong position with respect to R&D. A similar effect can occur if the major player in an existing market co-operates with a much smaller or even potential competitor who is just about to emerge with a new product or technology which may endanger the incumbent’s position.

139. Monet T&K-sopimukset ovat jossain kahden 137 ja 138 kohdassa esitetyn tilanteen välissä. Sen vuoksi niillä voi olla vaikutusta sekä innovointiin että nykyisiin markkinoihin. Tästä seuraa, että sekä nykyisillä markkinoilla että innovointiin kohdistuvilla vaikutuksilla voi olla merkitystä arvioitaessa osapuolten yhteenlaskettuja asemia, keskittymisastetta, toimijoiden tai innovoijien lukumäärää ja markkinoille tulon edellytyksiä. Joissakin tapauksissa voi esiintyä kilpailua rajoittavia vaikutuksia, jotka ilmenevät korkeampina hintoina tai tuotannon ja innovoinnin vähentymisenä, tuotteiden laadun heikentymisenä tai tuotevalikoiman supistumisena nykyisillä markkinoilla sekä kielteisenä vaikutuksena innovointiin hidastamalla kehitystä. Jos esimerkiksi merkittävät kilpailijat nykyisillä teknologiamarkkinoilla harjoittavat yhteistyötä kehittääkseen uutta teknologiaa, joka jonain päivänä mahdollisesti korvaa nykyiset tuotteet, tämä yhteistyö voi hidastaa uuden teknologian kehittämistä, jos osapuolilla on markkinavoimaa nykyisillä markkinoilla ja niillä on lisäksi vahva asema T&K-toiminnassa. Samanlainen vaikutus voi syntyä, jos merkittävä toimija nykyisillä markkinoilla tekee yhteistyötä paljon pienemmän yrityksen tai jopa mahdollisen kilpailijan kanssa, joka on juuri tuomassa markkinoille uuden tuotteen/teknologian, joka voi horjuttaa vakiintuneen toimijan asemaa.

140. Agreements may also fall outside the R&D Block Exemption Regulation irrespective of the parties’ market power. This applies for instance to agreements which unduly restrict access of a party to the results of the R&D co-operation [89]. The R&D Block Exemption Regulation provides for a specific exception to this general rule in the case of academic bodies, research institutes or specialised companies which provide R&D as a service and which are not active in the industrial exploitation of the results of R&D [90]. Nevertheless, agreements falling outside the R&D Block Exemption Regulation and containing exclusive access rights for the purposes of exploitation may, where they fall under Article 101(1), fulfil the criteria of Article 101(3), particularly where exclusive access rights are economically indispensable in view of the market, risks and scale of the investment required to exploit the results of the research and development.

140. Sopimukset voivat jäädä T&K-sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle myös osapuolten markkinavoimasta riippumatta. Tämä koskee esimerkiksi sopimuksia, jotka rajoittavat kohtuuttomasti osapuolen mahdollisuuksia hyödyntää T&K-yhteistyön tuloksia [89]. T&K-sopimuksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus sisältää erillisen poikkeuksen tästä yleissäännöstä sellaisille akateemisille laitoksille, tutkimuslaitoksille tai erikoistuneille yrityksille, jotka tarjoavat T&K:ta palveluna eivätkä osallistu tutkimus- ja kehitystyön tulosten teolliseen hyödyntämiseen [90]. Sopimus, johon ei sovelleta T&K-sopimuksia koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta ja joka sisältää yksinomaisia käyttöoikeuksia hyödyntämistä varten, voi kuitenkin täyttää 101 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset, jos se kuuluu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, erityisesti jos yksinoikeudet ovat markkinoiden, riskien sekä T&K:n tulosten hyödyntämisen edellyttämien investointien suuruuden vuoksi taloudellisesti välttämättömiä.

3.4. Assessment under Article 101(3)

3.4. Arviointi 101 artiklan 3 kohdan mukaan

3.4.1. Efficiency gains

3.4.1. Tehokkuusedut

141. Many R&D agreements – with or without joint exploitation of possible results – bring about efficiency gains by combining complementary skills and assets, thus resulting in improved or new products and technologies being developed and marketed more rapidly than would otherwise be the case. R&D agreements may also lead to a wider dissemination of knowledge, which may trigger further innovation. R&D agreements may also give rise to cost reductions.

141. Monilla T&K-sopimuksilla saavutetaan toisiaan täydentävien taitojen ja omaisuuserien kautta tehokkuusetuja, riippumatta siitä, sisältyykö niihin mahdollisten tulosten yhteinen hyödyntäminen. Näin ollen T&K-sopimukset johtavat parempien tai uusien tuotteiden ja teknologioiden kehittämiseen ja markkinoille saattamiseen nopeammin kuin mikä olisi mahdollista muutoin. T&K-sopimukset voivat myös johtaa osaamisen laajempaan jakeluun, mikä voi edistää innovointia. T&K-sopimukset voivat johtaa myös kustannusten pienentymiseen.

3.4.2. Indispensability

3.4.2. Välttämättömyys

142. Restrictions that go beyond what is necessary to achieve the efficiency gains generated by an R&D agreement do not fulfil the criteria of Article 101(3). In particular, the restrictions listed in Article 5 of the R&D Block Exemption Regulation may mean it is less likely that the criteria of Article 101(3) will be found to be met, following an individual assessment. It will therefore generally be necessary for the parties to an R&D agreement to show that such restrictions are indispensable to the co-operation.

142. Rajoitukset, jotka menevät pitemmälle kuin mitä T&K-sopimukseen perustuvien tehokkuusetujen saavuttaminen edellyttää, eivät täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Erityisesti T&K-sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 5 artiklassa lueteltujen rajoitusten vuoksi voi olla epätodennäköisempää, että 101 artiklan 3 kohdan edellytysten katsottaisiin täyttyvän yksittäisen arvioinnin jälkeen. Sen vuoksi yleensä on tarpeen, että T&K-sopimuksen osapuolet osoittavat tällaisten rajoitusten olevan välttämättömiä yhteistyön kannalta.

3.4.3. Pass-on to consumers

3.4.3. Etujen siirtäminen kuluttajille

143. Efficiency gains attained by indispensable restrictions must be passed on to consumers to an extent that outweighs the restrictive effects on competition caused by the R&D agreement. For example, the introduction of new or improved products on the market must outweigh any price increases or other restrictive effects on competition. In general, it is more likely that an R&D agreement will bring about efficiency gains that benefit consumers if the R&D agreement results in the combination of complementary skills and assets. The parties to an agreement may, for instance, have different research capabilities. If, on the other hand, the parties’ skills and assets are very similar, the most important effect of the R&D agreement may be the elimination of part or all of the R&D of one or more of the parties. This would eliminate (fixed) costs for the parties to the agreement but would be unlikely to lead to benefits which would be passed on to consumers. Moreover, the higher the market power of the parties the less likely they are to pass on the efficiency gains to consumers to an extent that would outweigh the restrictive effects on competition.

143. Välttämättömin rajoituksin saavutetut tehokkuusedut on siirrettävä kuluttajille siinä määrin, että ne ylittävät T&K-sopimuksesta aiheutuvat kilpailua rajoittavat vaikutukset. Esimerkiksi uusien tai parannettujen tuotteiden tuomisesta markkinoille saatavan edun on ylitettävä hintojen nouseminen tai muut kilpailua rajoittavat vaikutukset. Yleensä on todennäköisempää, että T&K-sopimus johtaa kuluttajia hyödyttäviin tehokkuusetuihin, jos T&K-sopimus johtaa toisiaan täydentävien taitojen ja omaisuuserien yhdistämiseen. Sopimuspuolilla voi esimerkiksi olla erilaiset tutkimusvalmiudet. Jos osapuolten taidot ja omaisuuserät sitä vastoin ovat hyvin samankaltaiset, T&K-sopimuksen merkittävin vaikutus voi olla se, että se poistaa yhden tai useamman osapuolen harjoittaman T&K:n kokonaan tai osittain. Tämä poistaisi sopimuspuolten (kiinteitä) kustannuksia, mutta siitä ei todennäköisesti aiheutuisi etuja, jotka siirretään kuluttajille. Mitä enemmän osapuolilla on markkinavoimaa sitä epätodennäköisemmin ne lisäksi siirtävät tehokkuusedut kuluttajille siinä määrin, että edut ylittäisivät kilpailua rajoittavat vaikutukset.

3.4.4. No elimination of competition

3.4.4. Kilpailua ei poisteta

144. The criteria of Article 101(3) cannot be met if the parties are afforded the possibility of eliminating competition in respect of a substantial part of the products (or technologies) in question.

144. Jos osapuolet saavat mahdollisuuden kilpailun poistamiseen merkittävältä osalta kyseisiä tuotteita (tai teknologioita), 101 artiklan 3 kohdan edellytykset eivät täyty.

3.4.5. Time of the assessment

3.4.5. Arviointiajankohta

145. The assessment of restrictive agreements under Article 101(3) is made within the actual context in which they occur and on the basis of the facts existing at any given point in time. The assessment is sensitive to material changes in the facts. The exception rule of Article 101(3) applies as long as the four conditions of Article 101(3) are fulfilled and ceases to apply when that is no longer the case. When applying Article 101(3) in accordance with those principles it is necessary to take into account the initial sunk investments made by any of the parties and the time needed and the restraints required to making and recouping an efficiency enhancing investment. Article 101 cannot be applied without taking due account of such ex ante investment. The risk facing the parties and the sunk investment that must be made to implement the agreement can thus lead to the agreement falling outside Article 101(1) or fulfilling the conditions of Article 101(3), as the case may be, for the period of time needed to recoup the investment. Should the invention resulting from the investment benefit from any form of exclusivity granted to the parties under rules specific to the protection of intellectual property rights, the recoupment period for such an investment will generally be unlikely to exceed the exclusivity period established under those rules.

145. Kilpailua rajoittavia sopimuksia arvioidaan 101 artiklan 3 kohdan mukaan siinä konkreettisessa tilanteessa, jossa ne toteutetaan, ja tiettynä hetkenä vallitsevien tosiseikkojen perusteella. Tosiseikoissa tapahtuvat olennaiset muutokset vaikuttavat arviointiin. Perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan poikkeussääntöä sovelletaan niin kauan kuin kaikki 101 artiklan 3 kohdan neljä edellytystä täyttyvät, ja sen soveltaminen lakkaa, kun kaikki edellytykset eivät enää täyty. Kun 101 artiklan 3 kohtaa sovelletaan näiden periaatteiden mukaisesti, on otettava huomioon osapuolten tekemät alustavat investoinnit, joista on aiheutunut uponneita kustannuksia, sekä tehokkuutta lisäävään investointiin sitoutumisen ja sen takaisinsaamisen edellyttämä aika ja siihen liittyvät rajoitukset. Perussopimuksen 101 artiklaa ei voida soveltaa ottamatta asianmukaisesti huomioon tällaista edeltävää investointia. Osapuolille aiheutunut riski ja uponneita kustannuksia aiheuttava investointi, joka on toteutettava sopimuksen täytäntöön panemiseksi, voivat näin ollen johtaa siihen, että sopimus ei kuulu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan tai täyttää 101 artiklan 3 kohdassa määritellyt edellytykset investoinnin takaisinsaamisen edellyttämänä aikana. Jos investoinnista seurauksena olevalla keksinnöllä on jonkin muotoinen osapuolille teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa koskevien sääntöjen mukaan myönnetty yksinoikeus, tällaisen investoinnin takaisinsaantiaika ei yleensä todennäköisesti ylitä näiden sääntöjen mukaan vahvistettua yksinoikeuden kestoa.

146. In some cases the restrictive agreement is an irreversible event. Once the restrictive agreement has been implemented the ex ante situation cannot be re-established. In such cases the assessment must be made exclusively on the basis of the facts pertaining at the time of implementation. For instance, in the case of an R&D agreement whereby each party agrees to abandon its respective research project and pool its capabilities with those of another party, it may from an objective point of view be technically and economically impossible to revive a project once it has been abandoned. The assessment of the anti-competitive and pro-competitive effects of the agreement to abandon the individual research projects must therefore be made as of the time of the completion of its implementation. If at that point in time the agreement is compatible with Article 101, for instance because a sufficient number of third parties have competing R&D projects, the parties’ agreement to abandon their individual projects remains compatible with Article 101, even if at a later point in time the third party projects fail. However, the prohibition of Article 101 may apply to other parts of the agreement in respect of which the issue of irreversibility does not arise. If, for example, in addition to joint R&D, the agreement provides for joint exploitation, Article 101 may apply to that part of the agreement if, due to subsequent market developments, the agreement gives rise to restrictive effects on competition and does not (any longer) satisfy the conditions of Article 101(3) taking due account of ex ante sunk investments.

146. Joissakin tapauksissa kilpailua rajoittava sopimus on peruuttamaton. Kun kilpailua rajoittava sopimus on pantu täytäntöön, sitä edeltänyttä tilannetta ei voida palauttaa. Tällöin arvioinnin on perustuttava pelkästään täytäntöönpanon aikaisiin tosiseikkoihin. Esimerkiksi sellaisen T&K-sopimuksen tapauksessa, jonka kaikki osapuolet luopuvat omista tutkimushankkeistaan yhdistääkseen valmiutensa toisen osapuolen valmiuksiin, hylättyä hanketta voi objektiivisesti katsoen olla teknisesti ja taloudellisesti mahdotonta elvyttää. Yksittäisistä tutkimushankkeista luopumisesta tehdyn sopimuksen kilpailua edistävien ja haittaavien vaikutusten arvioinnin on siis perustuttava ajankohtaan, jolloin sopimuksen täytäntöönpano saatiin päätökseen. Jos sopimus on kyseisenä ajankohtana yhdenmukainen 101 artiklan kanssa esimerkiksi siksi, että riittävän monella kolmannella osapuolella on kilpailevia T&K-hankkeita, osapuolten sopimus, jolla ne luopuvat omista hankkeistaan, pysyy yhdenmukaisena 101 artiklan kanssa, vaikka kolmansien osapuolten hankkeet epäonnistuisivat myöhemmin. Perussopimuksen 101 artiklan mukaista kieltoa voidaan kuitenkin soveltaa sopimuksen sellaisiin muihin osiin, joiden osalta ei aiheudu peruuttamattomuuden ongelmaa. Jos esimerkiksi yhteisen T&K:n lisäksi sopimuksessa määrätään yhteisestä hyödyntämisestä, 101 artiklaa voidaan soveltaa sopimuksen tähän osaan, jos myöhemmän markkinakehityksen johdosta sopimus johtaa kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin eikä (enää) täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä, kun otetaan huomioon edeltäneistä investoinneista aiheutuneet uponneet kustannukset.

3.5. Examples

3.5. Esimerkkejä

147. Impact of joint R&D on innovation markets/new product market

147. Yhteisen T&K:n vaikutus innovaatiomarkkinoihin / uusiin tuotemarkkinoihin

Example 1

Esimerkki 1

Situation : A and B are the two major companies on the Union-wide market for the manufacture of existing electronic components. Both have a market share of 30 %. They have each made significant investments in the R&D necessary to develop miniaturised electronic components and have developed early prototypes. They now agree to pool those R&D efforts by setting up a joint venture to complete the R&D and produce the components, which will be sold back to the parents, who will commercialise them separately. The remainder of the market consists of small companies without sufficient resources to undertake the necessary investments.

Tilanne : A ja B ovat elektronisten komponenttien valmistuksen Euroopan markkinoiden kaksi suurta yritystä. Kummankin markkinaosuus on 30 prosenttia. Molemmat ovat tehneet suuria T&K-investointeja pienoiskomponenttien kehittämiseksi ja valmistaneet alustavia prototyyppejä. Yritykset päättävät yhdistää T&K-toimintansa perustamalla yhteisyrityksen, jonka tehtävänä on T&K:n loppuun saattaminen ja komponenttien valmistus. Komponentit myydään takaisin emoyhtiöille, jotka huolehtivat tuotteiden saattamisesta markkinoille itsenäisesti. Loppuosa markkinoista koostuu pienistä yrityksistä, joilla ei ole riittäviä resursseja tarvittavia investointeja varten.

Analysis : Miniaturised electronic components, while likely to compete with the existing components in some areas, are essentially a new technology and an analysis must be made of the poles of research destined towards that future market. If the joint venture goes ahead then only one route to the necessary manufacturing technology will exist, whereas it would appear likely that A and B could reach the market individually with separate products. The agreement therefore reduces product variety. The joint production is also likely to directly limit competition between the parties to the agreement and lead them to agree on output levels, quality or other competitively important parameters. This would limit competition even though the parties will commercialise the products independently. The parties could, for instance, limit the output of the joint venture compared to what the parties would have brought to the market if they had decided their output on their own. The joint venture could also charge a high transfer price to the parties, thereby increasing the input costs for the parties which could lead to higher downstream prices. The parties have a large combined market share on the existing downstream market and the remainder of that market is fragmented. This situation is likely to become even more pronounced on the new downstream product market since the smaller competitors cannot invest in the new components. It is therefore quite likely that the joint production will restrict competition. Furthermore, the market for miniaturised electronic components is in the future likely to develop into a duopoly with a high degree of commonality of costs and possible exchange of commercially sensitive information between the parties. There may therefore also be a serious risk of anti-competitive coordination leading to a collusive outcome in the market. The R&D agreement is therefore likely to give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1). While the agreement could give rise to efficiency gains in the form of bringing a new technology forward quicker, the parties would face no competition at the R&D level, so their incentives to pursue the new technology at a high pace could be severely reduced. Although some of those concerns could be remedied if the parties committed to license key know-how for manufacturing miniature components to third parties on reasonable terms, it seems unlikely that this could remedy all concerns and fulfil the conditions of Article 101(3).

Analyysi : Vaikka pienoiskomponentit todennäköisesti kilpailevat nykyisten komponenttien kanssa joissain sovelluksissa, käytännössä ne kuitenkin merkitsevät uutta teknologiaa. Analyysissa on otettava huomioon näille tulevaisuuden markkinoille tähtäävä tutkimustoiminta. Jos yhteisyritys jatkaa toimintaansa, tarvittavaan valmistusteknologiaan on vain yksi tie, vaikka vaikuttaa todennäköiseltä, että sekä A että B voisivat päästä markkinoille myös yksinään erillisine tuotteineen. Sen vuoksi sopimus pienentää tuotevalikoimaa. Yhteinen tuotanto voi lisäksi rajoittaa suoraan sopimuspuolten välistä kilpailua ja johtaa siihen, että ne sopivat tuotantotasoista, laadusta tai muista merkittävistä kilpailuparametreistä. Tämä rajoittaisi kilpailua, vaikka osapuolet saattavat tuotteet markkinoille itsenäisesti. Osapuolet voisivat esimerkiksi rajoittaa yhteisyrityksen tuotantoa verrattuna siihen, mitä ne olisivat saattaneet markkinoille, jos kukin niistä olisi itse päättänyt tuotannostaan. Lisäksi yhteisyritys voisi veloittaa osapuolilta korkean siirtohinnan, mikä lisäisi osapuolten tuotantokustannuksia. Tämä voi johtaa korkeampiin hintoihin tuotantoketjun loppupään markkinoilla. Osapuolilla on suuri yhteenlaskettu markkinaosuus nykyisillä tuotantoketjun loppupään markkinoilla, ja loput markkinoista ovat hajanaiset. Tämä tilanne on todennäköisesti vieläkin korostuneempi uusilla tuotantoketjun loppupään markkinoilla, koska pienemmät kilpailijat eivät pysty investoimaan uusiin komponentteihin. Sen vuoksi on melko todennäköistä, että yhteinen tuotanto rajoittaa kilpailua. Lisäksi pienoiskomponenttien markkinat kehittyvät todennäköisesti tulevaisuudessa duopoliksi, jonka osapuolilla on paljon yhteneviä kustannuksia ja jonka osapuolet mahdollisesti vaihtavat keskenään kaupallisesti arkaluonteisia tietoja. Sen vuoksi voi olla vakava riski, että markkinoilla esiintyy kilpailunvastaista yhteensovittamista, joka johtaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen. Näin ollen on todennäköistä, että T&K-sopimus johtaa 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin. Sopimus voisi johtaa tehokkuusetuihin tuomalla uuden teknologian nopeammin markkinoille, mutta osapuolet eivät toisaalta kohtaisi ollenkaan kilpailua T&K-tasolla, mikä voisi vähentää selvästi niiden kannustimia kehittää uutta teknologiaa nopeasti. Vaikka osa näistä ongelmista voisi poistua, jos osapuolet sitoutuisivat lisensoimaan pienoiskomponenttien valmistuksen keskeisen taitotiedon kolmansille kohtuullisin ehdoin, on epätodennäköistä, että tämä poistaisi kaikki ongelmat ja täyttäisi 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

Example 2

Esimerkki 2

Situation : A small research company (Company A) which does not have its own marketing organisation has discovered and patented a pharmaceutical substance based on new technology that will revolutionise the treatment of a certain disease. Company A enters into an R&D agreement with a large pharmaceutical producer Company B of products that have so far been used for treating the disease. Company B lacks any similar expertise and R&D programme and would not be able to build such expertise within a relevant timeframe. For the existing products Company B has a market share of around 75 % in all Member States, but the patents will expire over the next five years. There exist two other poles of research with other companies at approximately the same stage of development using the same basic new technology. Company B will provide considerable funding and know-how for product development, as well as future access to the market. Company B is granted a licence for the exclusive production and distribution of the resulting product for the duration of the patent. It is expected that the product could be brought to market in five to seven years.

Tilanne : Pieni tutkimusyhtiö A, jolla ei ole omaa markkinointiorganisaatiota, on löytänyt ja patentoinut uuteen teknologiaan perustuvan lääkeaineen, joka merkitsee vallankumousta tietyn taudin hoidossa. Yhtiö A tekee T&K-sopimuksen suuren lääketehdas B:n kanssa, joka on tähän asti valmistanut kyseisen taudin hoidossa tarvittavat lääkkeet. B:llä ei ole samanlaista kokemusta ja T&K-ohjelmaa eikä se pystyisi hankkimaan tällaista kokemusta merkityksellisen ajanjakson aikana. Tällä hetkellä käytettävän valmisteen markkinoilla B:llä on noin 75 prosentin markkinaosuus kaikissa jäsenvaltioissa, mutta sen patenttien voimassaolo päättyy viiden vuoden kuluessa. Kaksi muuta eri yritysten muodostamaa tutkimuskeskusta on päässyt samaan kehitysvaiheeseen käyttäen samaa uutta perusteknologiaa. B tarjoaa huomattavan rahoituksen ja taitotiedon tuotekehitystä varten ja huolehtii tuotteen pääsystä markkinoille. B saa uuden tuotteen yksinomaista valmistusta ja jakelua varten lisenssin, joka on voimassa yhtä kauan kuin patentti. Odotusten mukaan uusi tuote voitaisiin saada markkinoille 5–7 vuodessa.

Analysis : The product is likely to belong to a new relevant market. The parties bring complementary resources and skills to the co-operation, and the probability of the product coming to market increases substantially. Although Company B is likely to have considerable market power on the existing market, that market power will be decreasing shortly. The agreement will not lead to a loss in R&D on the part of Company B, as it has no expertise in this area of research, and the existence of other poles of research are likely to eliminate any incentive to reduce R&D efforts. The exploitation rights during the remaining patent period are likely to be necessary for Company B to make the considerable investments needed and Company A has no marketing resources of its own. The agreement is therefore unlikely to give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1). Even if there were such effects, it is likely that the conditions of Article 101(3) would be fulfilled.

Analyysi : Tuote kuuluu todennäköisesti uusille merkityksellisille markkinoille. Osapuolet tuovat yhteistyöhön toisiaan täydentäviä resursseja ja taitoja, mikä lisää huomattavasti tuotteen markkinoille saattamisen todennäköisyyttä. Vaikka B:llä on todennäköisesti tuntuvasti markkinavoimaa nykyisillä markkinoilla, tämä markkinavoima vähenee pian. Sopimus ei johda B:n harjoittaman T&K:n loppumiseen, sillä B:llä ei ole kokemusta tältä tutkimusalalta, ja on todennäköistä, että muut tutkimuskeskukset poistavat kannustimet vähentää T&K-toimintaa. Oikeus hyödyntää tuotetta patentin voimassaoloajan on tarpeen, jotta B ryhtyisi tarvittaviin suuriin investointeihin, eikä A:lla puolestaan ole omia markkinointiresursseja. Näin ollen on todennäköistä, ettei sopimuksella ole 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Vaikka tällaisia vaikutuksia olisi, 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyisivät todennäköisesti.

148. Risk of foreclosure

148. Markkinoilta sulkemisen riski

Example 3

Esimerkki 3

Situation : A small research company (Company A) which does not have its own marketing organisation has discovered and patented a new technology that will revolutionise the market for a certain product for which there is a monopoly producer (Company B) worldwide as no competitors can compete with Company B's current technology. There exist two other poles of research with other companies at approximately the same stage of development using the same basic new technology. Company B will provide considerable funding and know-how for product development, as well as future access to the market. Company B is granted an exclusive licence for the use of the technology for the duration of the patent and commits to funding only the development of Company A's technology.

Tilanne : Pieni tutkimusyhtiö A, jolla ei ole omaa markkinointiorganisaatiota, on löytänyt ja patentoinut uuden teknologian, joka mullistaa tietyn tuotteen markkinat. Kyseisillä markkinoilla on monopoliasemassa tuottaja B, koska yksikään kilpailija ei pysty kilpailemaan B:n nykyisen teknologian kanssa. Kaksi muuta eri yritysten muodostamaa tutkimuskeskusta on päässyt samaan kehitysvaiheeseen käyttäen samaa uutta perusteknologiaa. B tarjoaa huomattavan rahoituksen ja taitotiedon tuotekehitystä varten ja huolehtii tuotteen pääsystä markkinoille. B:lle myönnetään teknologian käyttöä koskeva yksinoikeudellinen lisenssi, joka on voimassa yhtä kauan kuin patentti, ja se sitoutuu rahoittamaan ainoastaan A:n teknologian kehittämisen.

Analysis : The product is likely to belong to a new relevant market. The parties bring complementary resources and skills to the co-operation, and the probability of the product coming to market increases substantially. However, the fact that Company B commits to Company A's new technology may be likely to lead the two competing poles of research to abandon their projects as it could be difficult to receive continued funding once they have lost the most likely potential customer for their technology. In such a situation no potential competitors would be able to challenge Company B's monopoly position in the future. The foreclosure effect of the agreement would then be likely to be considered to give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1). In order to benefit from Article 101(3) the parties would have to show that the exclusivity granted would be indispensable to bring the new technology to the market.

Analyysi : Tuote kuuluu todennäköisesti uusille merkityksellisille markkinoille. Osapuolet tuovat yhteistyöhön toisiaan täydentäviä resursseja ja taitoja, mikä lisää huomattavasti tuotteen markkinoille saattamisen todennäköisyyttä. Se, että B sitoutuu A:n uuteen teknologiaan, voi kuitenkin todennäköisesti johtaa siihen, että kaksi kilpailevaa tutkimuskeskusta luopuu hankkeistaan, koska niiden voisi olla vaikeaa saada jatkossa rahoitusta menetettyään teknologiansa todennäköisimmän mahdollisen asiakkaan. Tällaisessa tilanteessa yksikään mahdollinen kilpailija ei pystyisi haastamaan B:n monopoliasemaa tulevaisuudessa. Sopimuksella olevan markkinoita sulkevan vaikutuksen katsottaisiin johtavan 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin. Jotta 101 artiklan 3 kohtaa voitaisiin soveltaa, osapuolten olisi osoitettava, että myönnetty yksinoikeus on välttämätön uuden teknologian saattamiseksi markkinoille.

Example 4

Esimerkki 4

Situation : Company A has market power on the market of which its blockbuster medicine forms part. A small company (Company B) which is engaged in pharmaceutical R&D and active pharmaceutical ingredient ("API") production has discovered and filed a patent application for a new process that makes it possible to produce the API of Company A's blockbuster in a more economic fashion and continues to develop the process for industrial production. The compound (API) patent of the blockbuster expires in a little less than three years; thereafter there will remain a number of process patents relating to the medicine. Company B considers that the new process developed by it would not infringe the existing process patents of Company A and would allow the production of a generic version of the blockbuster once the API patent has expired. Company B could either produce the product itself or license the process to interested third parties, for example, generic producers or Company A. Before concluding its research and development in this area, Company B enters into an agreement with Company A, in which Company A makes a financial contribution to the R&D project being carried out by Company B on condition that it acquires an exclusive licence for any of Company B's patents related to the R&D project. There exist two other independent poles of research to develop a non-infringing process for the production of the blockbuster medicine, but it is not yet clear that they will reach industrial production.

Tilanne : Yrityksellä A on markkinavoimaa markkinoilla, joille sen menestyslääke kuuluu. Pieni yritys B, joka harjoittaa lääkealan T&K-toimintaa ja API-tuotantoa (API = active pharmaceutical ingredient eli vaikuttava farmaseuttinen aine), on keksinyt uuden prosessin, jonka avulla on mahdollista valmistaa A:n menestyslääkettä edullisemmin. Se on hakenut prosessille patenttia ja jatkaa prosessin kehittämistä teollisuustuotantoa varten. Menestyslääkkeen (API-)patentti päättyy vajaassa kolmessa vuodessa; sen jälkeen on useita lääkettä koskevia prosessipatentteja. B katsoo, että sen kehittämä uusi prosessi ei riko A:llä olevia prosessipatentteja ja että sen avulla olisi mahdollista valmistaa API-patentin umpeutumisen jälkeen lääkettä laillisesti. B joko valmistaisi tuotetta itse ja/tai lisensoisi prosessin kolmansille, esimerkiksi rinnakkaisvalmisteiden tuottajille tai A:lle. Ennen tutkimus- ja kehitystyönsä saattamista päätökseen B tekee A:n kanssa sopimuksen, jonka mukaan A osallistuu B:n toteuttaman T&K-hankkeen rahoitukseen sillä edellytyksellä, että se saa yksinoikeudellisen lisenssin kaikkiin kyseiseen T&K-hankkeeseen liittyviin B:n patentteihin. On olemassa kaksi muuta riippumatonta tutkimuskeskusta, jotka kehittävät menestyslääkkeen tuotantoa varten prosessia, joka ei loukkaa patentteja, mutta vielä ei ole varmaa, pääsevätkö ne teolliseen tuotantoon asti.

Analysis : The process covered by Company B's patent application does not allow for the production of a new product. It merely improves an existing production process. Company A has market power on the existing market of which the blockbuster medicine forms part. Whilst that market power would decrease significantly with the actual market entry of generic competitors, the exclusive licence makes the process developed by Company B unavailable to third parties and is thus liable to delay generic entry (not least as the product is still protected by a number of process patents) and, consequently, restricts competition within the meaning of Article 101(1). As Company A and Company B are potential competitors, the R&D Block Exemption Regulation does not apply because Company A's market share on the market of which the blockbuster medicine forms part is above 25 %. The cost savings based on the new production process for Company A are not sufficient to outweigh the restriction of competition. In any event, an exclusive licence is not indispensable to obtain the savings in the production process. Therefore, the agreement is unlikely to fulfil the conditions of Article 101(3).

Analyysi : B:n patenttihakemuksen kattamalla prosessilla ei ole mahdollista valmistaa uutta tuotetta. Se pelkästään parantaa olemassa olevaa tuotantoprosessia. Yrityksellä A on markkinavoimaa olemassa olevilla markkinoilla, joille menestyslääke kuuluu. Vaikka tämä markkinavoima pienentyisi huomattavasti rinnakkaisvalmisteita valmistavien kilpailijoiden markkinoille tulon myötä, yksinoikeudellisen lisenssin vuoksi B:n kehittämä prosessi ei ole kolmansien käytettävissä ja on näin ollen omiaan viivästyttämään rinnakkaisvalmisteiden markkinoille tuloa (ei vähiten sen vuoksi, että useat prosessipatentit suojaavat edelleen tuotetta) ja sen vuoksi rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. B ja A ovat mahdollisia kilpailijoita eikä T&K-sopimuksia koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta voida soveltaa, koska A:llä on yli 25 prosentin markkinaosuus niillä markkinoilla, joille menestyslääke kuuluu. Uuteen tuotantoprosessiin perustuvat A:n kustannussäästöt eivät ole kilpailun rajoittumista suurempia. Yksinoikeudellinen lisenssi ei joka tapauksessa ole välttämätön säästöjen saavuttamiseksi tuotantoprosessissa. Tämän vuoksi on epätodennäköistä, että sopimus täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

149. Impact of R&D co-operation on dynamic product and technology markets and the environment

149. T&K-yhteistyön vaikutus dynaamisiin tuote- ja teknologiamarkkinoihin ja ympäristöön

Example 5

Esimerkki 5

Situation : Two engineering companies that produce vehicle components agree to set up a joint venture to combine their R&D efforts to improve the production and performance of an existing component. The production of that component would also have a positive effect on the environment. Vehicles would consume less fuel and therefore emit less CO2. The companies pool their existing technology licensing businesses in the area, but will continue to manufacture and sell the components separately. The two companies have market shares in the Union of 15 % and 20 % on the Original Equipment Manufacturer ("OEM") product market. There are two other major competitors together with several in-house research programmes by large vehicle manufacturers. On the world-wide market for the licensing of technology for those products the parties have shares of 20 % and 25 %, measured in terms of revenue generated, and there are two other major technologies. The product life cycle for the component is typically two to three years. In each of the last five years one of the major companies has introduced a new version or upgrade.

Tilanne : Kaksi ajoneuvojen osia valmistavaa teknisen alan yritystä päättää perustaa yhteisyrityksen yhdistääkseen T&K-toimintonsa tietyn komponentin tuotannon ja suorituskyvyn parantamiseksi. Tämän komponentin tuotanto vaikuttaisi myönteisesti myös ympäristöön. Se vähentäisi ajoneuvojen polttoaineen kulutusta ja siten hiilidioksidipäästöjä. Yritykset yhdistävät lisäksi teknologian lisensointia koskevan liiketoimintansa, mutta jatkavat komponenttien itsenäistä valmistusta ja myyntiä. Yritysten markkinaosuudet alkuperäisen laitevalmistajan (OEM) tuotemarkkinoilla Euroopassa ovat 15 ja 20 prosenttia. Niiden lisäksi markkinoilla toimii kaksi muuta vahvaa kilpailijaa, ja suurilla ajoneuvovalmistajilla on lisäksi useita sisäisiä tutkimusohjelmia. Kyseisten tuotteiden valmistamiseen tarvittavan teknologian maailmanlaajuisilla lisenssimarkkinoilla osapuolten markkinaosuudet ovat 20 ja 25 prosenttia saatuina tuloina mitattuna. Markkinoilla on lisäksi kaksi muuta merkittävää teknologiaa. Komponentin elinkaari on yleensä kahdesta kolmeen vuotta. Jokaisen viiden viimeisen vuoden aikana jokin suurista yrityksistä on tuonut markkinoille uuden tai parannetun version tuotteesta.

Analysis : Since neither company’s R&D effort is aimed at a completely new product, the markets to consider are those for the existing components and for the licensing of relevant technology. The parties’ combined market share on both the OEM market (35 %) and, in particular, on the technology market (45 %) are quite high. However, the parties will continue to manufacture and sell the components separately. In addition, there are several competing technologies, which are regularly improved. Moreover, the vehicle manufacturers who do not currently license their technology are also potential entrants on the technology market and thus constrain the ability of the parties to profitably raise prices. To the extent that the joint venture has restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1), it is likely that it would fulfil the criteria of Article 101(3). For the assessment under Article 101(3) it would be necessary to take into account that consumers will benefit from a lower consumption of fuel.

Analyysi : Koska kummankaan yrityksen T&K-toiminta ei tähtää täysin uuteen tuotteeseen, on tarkasteltava nykyisen komponentin markkinoita ja sen valmistamiseen tarvittavan teknologian lisensointimarkkinoita. Osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on melko suuri sekä OEM-markkinoilla (35 prosenttia) että erityisesti teknologiamarkkinoilla (45 prosenttia). Osapuolet kuitenkin jatkavat komponenttien itsenäistä valmistusta ja myyntiä. Markkinoilla on lisäksi useita kilpailevia teknologioita, joita parannetaan säännöllisesti. Lisäksi ajoneuvovalmistajat, jotka eivät tällä hetkellä lisensoi teknologiaansa, ovat nekin mahdollisia tulijoita teknologiamarkkinoille ja siten rajoittavat osapuolten mahdollisuuksia nostaa kannattavasti hintaa. Siinä määrin kuin yhteisyrityksellä on rajoittavia vaikutuksia kilpailuun 101 artiklan 1 kohdan mukaisessa merkityksessä, se luultavasti täyttäisi 101 artiklan 3 kohdan edellytykset. Perussopimuksen 101 artiklan 3 kohtaan perustuvassa arvioinnissa olisi otettava huomioon se, että kuluttajat saavat hyötyä polttoainekulutuksen pienentymisestä.

4. PRODUCTION AGREEMENTS

4. TUOTANTOSOPIMUKSET

4.1. Definition and scope

4.1. Määritelmä ja soveltamisala

150. Production agreements vary in form and scope. They can provide that production is carried out by only one party or by two or more parties. Companies can produce jointly by way of a joint venture, that is to say, a jointly controlled company operating one or several production facilities or by looser forms of co-operation in production such as subcontracting agreements where one party (the "contractor") entrusts to another party (the "subcontractor") the production of a good.

150. Tuotantosopimukset vaihtelevat muodoltaan ja soveltamisalaltaan. Niissä voidaan määrätä, että tuotantoa harjoittaa vain joko toinen osapuoli tai kaksi osapuolta tai useampi osapuoli. Yritykset voivat harjoittaa tuotantoa yhdessä yhteisyrityksen eli yhteisessä määräysvallassa olevan yrityksen kautta, jolla on yksi tai useampi tuotantolaitos, tai löyhemmän yhteistyön avulla, esimerkiksi alihankintasopimuksin, joissa yksi sopimuspuoli (kokonaisvastuussa oleva sopimuspuoli) antaa tuotteen valmistamisen toisen sopimuspuolen (alihankkijan) tehtäväksi.

151. There are different types of subcontracting agreements. Horizontal subcontracting agreements are concluded between companies operating in the same product market irrespective of whether they are actual or potential competitors. Vertical subcontracting agreements are concluded between companies operating at different levels of the market.

151. Alihankintasopimuksia on monenlaisia. Horisontaaliset alihankintasopimukset tehdään samoilla tuotemarkkinoilla toimivien yritysten välillä riippumatta siitä, ovatko yritykset todellisia vai mahdollisia kilpailijoita. Vertikaaliset alihankintasopimukset tehdään markkinoiden eri tasoilla toimivien yritysten välillä.

152. Horizontal subcontracting agreements comprise unilateral and reciprocal specialisation agreements as well as subcontracting agreements with a view to expanding production. Unilateral specialisation agreements are agreements between two parties which are active on the same product market or markets, by virtue of which one party agrees to fully or partly cease production of certain products or to refrain from producing those products and to purchase them from the other party, which agrees to produce and supply the products. Reciprocal specialisation agreements are agreements between two or more parties which are active on the same products market or markets, by virtue of which two or more parties agree, on a reciprocal basis, to fully or partly cease or refrain from producing certain but different products and to purchase those products from the other parties, which agree to produce and supply them. In the case of subcontracting agreements with a view to expanding production the contractor entrusts the subcontractor with the production of a good, while the contractor does not at the same time cease or limit its own production of the good.

152. Horisontaalisiin alihankintasopimuksiin kuuluvat yksipuoliset ja vastavuoroiset erikoistumissopimukset sekä tuotannon laajentamiseksi tehtävät alihankintasopimukset. Yksipuoliset erikoistumissopimukset ovat samoilla tuotemarkkinoilla toimivien kahden osapuolen välisiä sopimuksia, joiden perusteella osapuoli sitoutuu lopettamaan kokonaan tai osittain tiettyjen tuotteiden tuotannon tai pidättymään niiden tuotannosta ja ostamaan kyseiset tuotteet toiselta osapuolelta, joka puolestaan sitoutuu tuottamaan ja toimittamaan ne. Vastavuoroiset erikoistumissopimukset ovat vähintään kahden samoilla tuotemarkkinoilla toimivan osapuolen välisiä sopimuksia, joiden perusteella vähintään kaksi osapuolta sitoutuu vastavuoroisesti lopettamaan kokonaan tai osittain tiettyjen eri tuotteiden tuotannon tai pidättymään niiden tuotannosta ja ostamaan kyseiset tuotteet toisilta osapuolilta, jotka puolestaan sitoutuvat tuottamaan ja toimittamaan ne. Tuotannon laajentamiseksi tehtävien alihankintasopimusten ollessa kyseessä kokonaisvastuussa oleva sopimuspuoli antaa tuotteen valmistamisen alihankkijan tehtäväksi, mutta kyseinen kokonaisvastuussa oleva sopimuspuoli ei samalla lopeta tai rajoita omaa tuotteen valmistustaan.

153. These guidelines apply to all forms of joint production agreements and horizontal subcontracting agreements. Subject to certain conditions, joint production agreements as well as unilateral and reciprocal specialisation agreements may benefit from the Specialisation Block Exemption Regulation.

153. Näitä suuntaviivoja sovelletaan kaikenmuotoisiin yhteistä tuotantoa koskeviin sopimuksiin ja horisontaalisiin alihankintasopimuksiin. Tietyin edellytyksin yhteistä tuotantoa koskevat sopimukset samoin kuin yksipuoliset ja vastavuoroiset erikoistumissopimukset voivat kuulua erikoistumissopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen piiriin.

154. Vertical subcontracting agreements are not covered by these guidelines. They fall within the scope of the Guidelines on Vertical Restraints and, subject to certain conditions, may benefit from the Block Exemption Regulation on Vertical Restraints. In addition, they may be covered by the Commission notice of 18 December 1978 concerning its assessment of certain subcontracting agreements in relation to Article 85(1) of the EEC Treaty [91] ("the Subcontracting Notice").

154. Näitä suuntaviivoja ei sovelleta vertikaalisiin alihankintasopimuksiin. Ne kuuluvat vertikaalisia rajoituksia koskevien suuntaviivojen piiriin ja tietyin edellytyksin niihin voidaan soveltaa vertikaalisia rajoituksia koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta. Niihin voidaan mahdollisesti soveltaa myös tiettyjen alihankintasopimusten arvioinnista ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan kannalta 18 päivänä joulukuuta 1978 annettua komission tiedonantoa [91].

4.2. Relevant markets

4.2. Merkitykselliset markkinat

155. In order to assess the competitive relationship between the co-operating parties, it is necessary first to define the relevant market or markets directly concerned by the co-operation in production, that is to say, the markets to which the products manufactured under the production agreement belong.

155. Yhteistyötä tekevien osapuolten kilpailusuhteen arvioiminen edellyttää tuotannolliseen yhteistoimintaan suoraan liittyvien merkityksellisten markkinoiden määrittelemistä (ne markkinat, joille tuotantosopimuksen perusteella valmistetut tuotteet kuuluvat).

156. A production agreement can also have spill-over effects in markets neighbouring the market directly concerned by the co-operation, for instance upstream or downstream to the agreement (the so-called "spill-over markets") [92]. The spill-over markets are likely to be relevant if the markets are interdependent and the parties are in a strong position on the spill-over market.

156. Tuotantosopimus voi johtaa vaikutusten leviämiseen yhteistoimintaan suoraan liittyville lähimarkkinoille, esimerkiksi tuotantoketjun alku- tai loppupään markkinoille (joista käytetään myös nimitystä "spill-over markets") [92]. Tällaiset lähimarkkinat ovat todennäköisesti merkitykselliset, jos markkinat ovat toisistaan riippuvaiset ja osapuolilla on vahva asema lähimarkkinoilla.

4.3. Assessment under Article 101(1)

4.3. Arviointi 101 artiklan 1 kohdan mukaan

4.3.1. Main competition concerns

4.3.1. Keskeiset kilpailuongelmat

157. Production agreements can lead to a direct limitation of competition between the parties. Production agreements, and in particular production joint ventures, may lead the parties to directly align output levels and quality, the price at which the joint venture sells on its products, or other competitively important parameters. This may restrict competition even if the parties market the products independently.

157. Tuotantosopimukset voivat suoraan rajoittaa osapuolten välistä kilpailua. Tuotantosopimusten ja erityisesti tuotannollisten yhteisyritysten johdosta osapuolet saattavat yhdenmukaistaa suoraan tuotannon tason ja laadun, hinnan, jolla yhteisyritys myy tuotteensa, tai muut tärkeät kilpailutekijät. Tämä saattaa rajoittaa kilpailua, vaikka osapuolet markkinoivat tuotteet itsenäisesti.

158. Production agreements may also result in the coordination of the parties’ competitive behaviour as suppliers leading to higher prices or reduced output, product quality, product variety or innovation, that is to say, a collusive outcome. This can happen, subject to the parties having market power and the existence of market characteristics conducive to such coordination, in particular when the production agreement increases the parties’ commonality of costs (that is to say, the proportion of variable costs which the parties have in common) to a degree which enables them to achieve a collusive outcome, or if the agreement involves an exchange of commercially sensitive information that can lead to a collusive outcome.

158. Tuotantosopimusten johdosta osapuolet saattavat myös koordinoida kilpailukäyttäytymistään toimittajina, mikä johtaa korkeampiin hintoihin tai tuotannon ja innovoinnin vähenemiseen, tuotteiden laadun heikkenemiseen tai valikoiman supistumiseen, ts. kilpailunvastaiseen lopputulokseen. Näin voi käydä, riippuen osapuolten markkinavoimasta ja yhteensovittamista edistävistä markkinoiden ominaispiirteistä, erityisesti silloin kun tuotantosopimuksen johdosta suurempi osa osapuolten kustannuksista muuttuu yhteneviksi (ts. osa osapuolille yhteisistä muuttuvista kustannuksista) siinä määrin, että osapuolet voivat päästä kilpailunvastaiseen lopputulokseen, tai jos sopimukseen liittyy kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtoa, joka voi johtaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen.

159. Production agreements may furthermore lead to anti-competitive foreclosure of third parties in a related market (for example, the downstream market relying on inputs from the market in which the production agreement takes place). For instance, by gaining enough market power, parties engaging in joint production in an upstream market may be able to raise the price of a key component for a market downstream. Thereby, they could use the joint production to raise the costs of their rivals downstream and, ultimately, force them off the market. This would, in turn, increase the parties’ market power downstream, which could enable them to sustain prices above the competitive level or otherwise harm consumers. Such competition concerns could materialise irrespective of whether the parties to the agreement are competitors on the market in which the co-operation takes place. However, for this kind of foreclosure to have anti-competitive effects, at least one of the parties must have a strong market position in the market where the risks of foreclosure are assessed.

159. Lisäksi tuotantosopimukset saattavat johtaa kolmansien osapuolten sulkemiseen kilpailunvastaisesti lähimarkkinoilta (esimerkiksi tuotantoketjun loppupään markkinoilta, jotka ovat riippuvaisia tuotantosopimuksen piiriin kuuluvilta markkinoilta hankittavista tuotantopanoksista). Esimerkiksi saavuttamalla riittävästi markkinavoimaa yhteistä tuotantoa tuotantoketjun alkupään markkinoilla harjoittavat osapuolet voivat korottaa tuotantoketjun loppupään markkinoiden kannalta olennaisen komponentin hintaa. Ne voivat näin yhteisen tuotannon avulla nostaa tuotantoketjun loppupään markkinoilla toimivien kilpailijoidensa kustannuksia ja lopulta pakottaa ne pois markkinoilta. Tämä puolestaan lisäisi osapuolten markkinavoimaa tuotantoketjun loppupään markkinoilla, ja ne voisivat pitää yllä kilpailukykyistä tasoa korkeampia hintoja tai aiheuttaa kuluttajille muuta haittaa. Tällaisista kilpailuongelmista voisi tulla totta riippumatta siitä, ovatko sopimuspuolet kilpailijoita markkinoilla, joilla yhteistoimintaa harjoitetaan. Jotta tällaisella markkinoilta sulkemisella olisi kilpailunvastaisia vaikutuksia, vähintään yhdellä osapuolista on oltava vahva asema markkinoilla, joiden osalta markkinoilta sulkemista arvioidaan.

4.3.2. Restrictions of competition by object

4.3.2. Sopimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua

160. Generally, agreements which involve price-fixing, limiting output or sharing markets or customers restrict competition by object. However, in the context of production agreements, this does not apply where:

160. Yleensä sopimusten, joihin liittyy hintojen vahvistamista, tuotannon rajoittamista taikka markkinoiden tai asiakkaiden jakamista, tarkoituksena on rajoittaa kilpailua. Tämä ei kuitenkaan koske tuotantosopimuksia silloin kun

- the parties agree on the output directly concerned by the production agreement (for example, the capacity and production volume of a joint venture or the agreed amount of outsourced products), provided that the other parameters of competition are not eliminated; or

- osapuolten sopima tuotanto liittyy suoraan tuotantosopimukseen (esimerkiksi yhteisyrityksen kapasiteetti ja tuotantomäärä tai ulkoistettavien tuotteiden määrä), sillä edellytyksellä, että muita kilpailuparametreja ei poisteta; tai

- a production agreement that also provides for the joint distribution of the jointly manufactured products envisages the joint setting of the sales prices for those products, and only those products, provided that that restriction is necessary for producing jointly, meaning that the parties would not otherwise have an incentive to enter into the production agreement in the first place.

- tuotantosopimuksessa, jossa määrätään myös yhteisesti valmistettujen tuotteiden yhteisestä jakelusta, määrätään, että vain näiden tuotteiden myyntihinta vahvistetaan yhdessä, sillä edellytyksellä, että tämä rajoitus on välttämätön yhteisen tuotannon kannalta, toisin sanoen, että osapuolilla ei muuten olisi kannusteita tehdä tuotantosopimusta.

161. In these two cases an assessment is required as to whether the agreement gives rise to likely restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1). In both scenarios the agreement on output or prices will not be assessed separately, but in the light of the overall effects of the entire production agreement on the market.

161. Näissä kahdessa tapauksessa on arvioitava, onko sopimuksella todennäköisesti 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Kummassakaan tapauksessa tuotantoa tai hintoja koskevan sopimuksen vaikutusta ei arvioida erikseen vaan yhdessä koko tuotantosopimuksen muiden markkinavaikutusten kanssa.

4.3.3. Restrictive effects on competition

4.3.3. Kilpailua rajoittavat vaikutukset

162. Whether the possible competition concerns that production agreements can give rise to are likely to materialise in a given case depends on the characteristics of the market in which the agreement takes place, as well as on the nature and market coverage of the co-operation and the product it concerns. These variables determine the likely effects of a production agreement on competition and thereby the applicability of Article 101(1).

162. Tuotantosopimuksista mahdollisesti johtuvien kilpailuongelmien toteutuminen tietyssä tapauksessa riippuu niiden markkinoiden ominaispiirteistä, joita sopimus koskee, samoin kuin yhteistyön ja sen piiriin kuuluvan tuotteen luonteesta ja markkinapeitosta. Nämä muuttujat määrittävät tuotantosopimuksen todennäköisen vaikutuksen kilpailuun ja näin ollen 101 artiklan 1 kohdan sovellettavuuden.

163. Whether a production agreement is likely to give rise to restrictive effects on competition depends on the situation that would prevail in the absence of the agreement with all its alleged restrictions. Consequently, production agreements between companies which compete on markets on which the co-operation occurs are not likely to have restrictive effects on competition if the co-operation gives rise to a new market, that is to say, if the agreement enables the parties to launch a new product or service, which, on the basis of objective factors, the parties would otherwise not have been able to do, for instance, due to the technical capabilities of the parties.

163. Se, onko tuotantosopimuksella todennäköisesti kilpailua rajoittavia vaikutuksia, riippuu tilanteesta, joka vallitsisi ilman sopimusta ja sen väitettyjä rajoittavia vaikutuksia. Tämän johdosta sellaisten yritysten välisillä tuotantosopimuksilla, jotka kilpailevat yhteistoiminnan kohteena olevilla markkinoilla, ei todennäköisesti ole kilpailua rajoittavia vaikutuksia, jos yhteistoiminta johtaa uusiin markkinoihin, ts. jos osapuolet voivat sopimuksen ansiosta tuoda markkinoille uuden hyödykkeen tai palvelun, mitä ne eivät olisi objektiivisesti tarkasteltuna voineet tehdä muutoin, esimerkiksi osapuolten teknisten valmiuksien vuoksi.

164. In some industries where production is the main economic activity, even a pure production agreement can in itself eliminate key dimensions of competition, thereby directly limiting competition between the parties to the agreements.

164. Eräillä toimialoilla, joilla tuotanto on pääasiallisin taloudellisen toiminnan muoto, jo pelkällä tuotantosopimuksella voidaan poistaa tärkeimmät kilpailutekijät ja tällä tavoin rajoittaa sopimuspuolten välistä kilpailua suoraan.

165. Alternatively, a production agreement can lead to a collusive outcome or anti-competitive foreclosure by increasing the companies’ market power or their commonality of costs or if it involves the exchange of commercially sensitive information. On the other hand, a direct limitation of competition between the parties, a collusive outcome or anti-competitive foreclosure is not likely to occur if the parties to the agreement do not have market power in the market in which the competition concerns are assessed. It is only market power that can enable them to profitably maintain prices above the competitive level, or profitably maintain output, product quality or variety below what would be dictated by competition.

165. Vaihtoehtoisesti tuotantosopimus voi johtaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen tai sulkea kilpailijat markkinoilta lisäämällä yritysten markkinavoimaa ja niiden yhteneviä kustannuksia. Kilpailu voi rajoittua myös, jos yritykset vaihtavat kaupallisesti arkaluonteisia tietoja. Toisaalta osapuolten välisen kilpailun rajoittaminen suoraan, kilpailunvastainen lopputulos tai kilpailijoiden sulkeminen markkinoilta ei ole todennäköistä, jos sopimuspuolilla ei ole markkinavoimaa markkinoilla, joiden osalta kilpailuongelmia arvioidaan. Vain markkinavoiman turvin osapuolet voivat kannattavasti ylläpitää kilpailukykyistä tasoa korkeampia hintoja tai pitää tuotannon, tuotteiden laadun tai tuotevalikoiman kilpailun sanelemaa tasoa alhaisemmalla tasolla.

166. In cases where a company with market power in one market co-operates with a potential entrant, for example, with a supplier of the same product in a neighbouring geographic or product market, the agreement can potentially increase the market power of the incumbent. This can lead to restrictive effects on competition if actual competition in the incumbent's market is already weak and the threat of entry is a major source of competitive constraint.

166. Kun yritys, jolla on markkinavoimaa yksillä markkinoilla, tekee yhteistyötä mahdollisen markkinoilletulijan kanssa, esimerkiksi saman tuotteen toimittajan kanssa maantieteellisillä lähimarkkinoilla tai läheisillä tuotemarkkinoilla, sopimus voi mahdollisesti lisätä vakiintuneen toimijan markkinavoimaa. Tämä voi johtaa kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin, jos todellinen kilpailu vakiintuneen toimijan markkinoilla on jo heikkoa ja markkinoille tulon uhka aiheuttaa huomattavaa kilpailupainetta.

167. Production agreements which also involve commercialisation functions, such as joint distribution or marketing, carry a higher risk of restrictive effects on competition than pure joint production agreements. Joint commercialisation brings the co-operation closer to the consumer and usually involves the joint setting of prices and sales, that is to say, practices that carry the highest risks for competition. However, joint distribution agreements for products which have been jointly produced are generally less likely to restrict competition than stand-alone joint distribution agreements. Also, a joint distribution agreement that is necessary for the joint production agreement to take place in the first place is less likely to restrict competition than if it were not necessary for the joint production.

167. Tuotantosopimuksiin, jotka sisältävät myös markkinoille saattamista koskevia toimintoja, kuten yhteisen jakelun ja/tai markkinoinnin, liittyy suurempi kilpailua rajoittavien vaikutusten riski kuin pelkkiin yhteistä tuotantoa koskeviin sopimuksiin. Yhteinen markkinoille saattaminen tuo yhteistoiminnan lähemmäksi kuluttajaa, ja siihen liittyy tavallisesti hintojen ja myyntimäärien vahvistaminen yhdessä, ts. käytäntöjä, joihin liittyy suurin kilpailuongelmien vaara. Yhteisesti tuotettujen tuotteiden yhteistä jakelua koskevat sopimukset eivät kuitenkaan rajoita kilpailua yhtä todennäköisesti kuin pelkät yhteistä jakelua koskevat sopimukset. Yhteistä tuotantoa koskevan sopimuksen tekemisen kannalta välttämätön yhteistä jakelua koskeva sopimus ei rajoita kilpailua yhtä todennäköisesti kuin jos se ei olisi välttämätön yhteisen tuotannon kannalta.

Market power

Markkinavoima

168. A production agreement is unlikely to lead to restrictive effects on competition if the parties to the agreement do not have market power in the market on which a restriction of competition is assessed. The starting point for the analysis of market power is the market share of the parties. This will normally be followed by the concentration ratio and the number of players in the market as well as by other dynamic factors such as potential entry, and changing market shares.

168. Tuotantosopimuksella ei todennäköisesti ole kilpailua rajoittavia vaikutuksia, jos sopimuspuolilla ei ole markkinavoimaa markkinoilla, joiden osalta kilpailunrajoituksia arvioidaan. Markkinavoimaa koskevan analyysin lähtökohtana on osapuolten markkinaosuus. Tämän jälkeen tutkitaan tavallisesti keskittymisaste ja toimijoiden lukumäärä markkinoilla sekä muut dynaamiset tekijät, kuten mahdollinen markkinoille tulo ja muuttuvat markkinaosuudet.

169. Companies are unlikely to have market power below a certain level of market share. Therefore, unilateral or reciprocal specialisation agreements as well as joint production agreements including certain integrated commercialisation functions such as joint distribution are covered by the Specialisation Block Exemption Regulation if they are concluded between parties with a combined market share not exceeding 20 % in the relevant market or markets, provided that the other conditions for the application of the Specialisation Block Exemption Regulation are fulfilled. Moreover, as regards horizontal subcontracting agreements with a view to expanding production, in most cases it is unlikely that market power exists if the parties to the agreement have a combined market share not exceeding 20 %. In any event, if the parties’ combined market share does not exceed 20 % it is likely that the conditions of Article 101(3) are fulfilled.

169. Yrityksillä ei todennäköisesti ole markkinavoimaa, jos niiden markkinaosuus jää tietyn raja-arvon alapuolelle. Näin ollen ryhmäpoikkeus myönnetään yksipuolisille tai vastavuoroisille erikoistumissopimuksille sekä yhteistä tuotantoa koskeville sopimuksille, joihin sisältyy tiettyjä integroituja markkinoille saattamista koskevia toimintoja, kuten yhteistä jakelua, edellyttäen että sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus merkityksellisillä markkinoilla ei ylitä 20:tä prosenttia ja muut erikoistumissopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksensoveltamiselle asetetut edellytykset täyttyvät. Tuotannon laajentamiseksi tehtyjen horisontaalisten alihankintasopimusten osalta voidaan todeta, että useimmissa tapauksissa markkinavoimaa tuskin on, jos sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on enintään 20 prosenttia. Jos osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus ei ylitä 20:tä prosenttia, on joka tapauksessa todennäköistä, että 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät.

170. However, if the parties’ combined market share exceeds 20 %, the restrictive effects have to be analysed as the agreement does not fall within the scope of the Specialisation Block Exemption Regulation or the safe harbour for horizontal subcontracting agreements with a view to expanding production referred to in sentences 3 and 4 of paragraph 169. A moderately higher market share than allowed for in the Specialisation Block Exemption Regulation or the safe harbour referred to in sentences 3 and 4 of paragraph 169 does not necessarily imply a highly concentrated market, which is an important factor in the assessment. A combined market share of the parties of slightly more than 20 % may occur in a market with a moderate concentration. Generally, a production agreement is more likely to lead to restrictive effects on competition in a concentrated market than in a market which is not concentrated. Similarly, a production agreement in a concentrated market may increase the risk of a collusive outcome even if the parties only have a moderate combined market share.

170. Jos osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus kuitenkin ylittää 20 prosenttia, rajoittavat vaikutukset on analysoitava, sillä sopimus ei silloin kuulu erikoistumissopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen tai 169 kohdassa tarkoitetun tuotannon laajentamiseksi tehtyjä horisontaalisia alihankintasopimuksia koskevan safe harbour -poikkeuksen soveltamisalaan. Jos markkinaosuus on vain hiukan yli erikoistumissopimuksia koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa tai 169 kohdassa tarkoitetussa safe harbour -poikkeuksessa sallitun osuuden, keskittymisaste ei välttämättä ole korkea, mikä on tärkeä tekijä arvioinnissa. Osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus voi olla hiukan yli 20 prosenttia markkinoilla, joilla keskittyminen on kohtuullista. Keskittyneillä markkinoilla tehdyllä tuotantosopimuksella on todennäköisemmin kilpailua rajoittavia vaikutuksia kuin markkinoilla, jotka eivät ole keskittyneet. Samoin tuotantosopimus voi keskittyneillä markkinoilla lisätä kilpailunvastaisen lopputuloksen riskiä vaikka osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus olisikin kohtuullinen.

171. Even if the market shares of the parties to the agreement and the market concentration are high, the risks of restrictive effects on competition may still be low if the market is dynamic, that is to say, a market in which entry occurs and market positions change frequently.

171. Vaikka sopimuspuolten markkinaosuudet ja markkinoiden keskittymisaste olisivat suuria, kilpailua rajoittavien vaikutusten riski voi silti olla vähäinen, jos markkinat ovat dynaamiset, ts. markkinoille tulee uusia toimijoita ja markkina-asemat muuttuvat usein.

172. In the analysis of whether the parties to a production agreement have market power, the number and intensity of links (for example, other co-operation agreements) between the competitors in the market are relevant to the assessment.

172. Analysoitaessa, onko tuotantosopimuksen osapuolilla markkinavoimaa, markkinoilla toimivien kilpailijoiden välisten yhteyksien (esimerkiksi muut yhteistyösopimukset) lukumäärä ja voimakkuus ovat merkityksellisiä.

173. Factors such as whether the parties to the agreement have high market shares, whether they are close competitors, whether the customers have limited possibilities of switching suppliers, whether competitors are unlikely to increase supply if prices increase, and whether one of the parties to the agreement is an important competitive force, are all relevant for the competitive assessment of the agreement.

173. Sopimuksen kilpailua koskevan arvioinnin kannalta merkityksellisiä seikkoja ovat esimerkiksi se, ovatko sopimuspuolten markkinaosuudet suuria, ovatko ne läheisiä kilpailijoita, onko asiakkailla rajoitetut mahdollisuudet vaihtaa toimittajaa, lisäävätkö kilpailijat todennäköisesti tarjontaansa hintojen noustessa ja onko yksi sopimuspuolista merkittävä kilpailija.

Direct limitation of competition between the parties

Osapuolten välisen kilpailun suora rajoittaminen

174. Competition between the parties to a production agreement can be directly limited in various ways. The parties to a production joint venture could, for instance, limit the output of the joint venture compared to what the parties would have brought to the market if each of them had decided their output on their own. If the main product characteristics are determined by the production agreement this could also eliminate the key dimensions of competition between the parties and, ultimately, lead to restrictive effects on competition. Another example would be a joint venture charging a high transfer price to the parties, thereby increasing the input costs for the parties which could lead to higher downstream prices. Competitors may find it profitable to increase their prices as a response, thereby contributing to price increases in the relevant market.

174. Tuotantosopimuksen osapuolten välistä kilpailua voidaan rajoittaa eri tavoin. Tuotannollisen yhteisyrityksen osapuolet voivat esimerkiksi rajoittaa yhteisyrityksen tuotantoa verrattuna siihen, mitä ne olisivat saattaneet markkinoille, jos kukin niistä olisi itse päättänyt tuotannostaan. Jos tuotantosopimus määrittää pääominaisuudet, tämä voi poistaa osapuolten tärkeimmät kilpailutekijät ja johtaa viime kädessä kilpailun rajoittumiseen. Toinen esimerkki olisi tilanne, jossa yhteisyritys veloittaa osapuolilta korkean siirtohinnan ja lisää siten osapuolten tuotantokustannuksia. Tämä voi johtaa korkeampiin hintoihin tuotantoketjun loppupään markkinoilla. Tämän seurauksena kilpailijoiden kannattaisi mahdollisesti korottaa hintoja. Se puolestaan johtaisi hinnankorotuksiin markkinoilla.

Collusive outcome

Kilpailunvastainen lopputulos

175. The likelihood of a collusive outcome depends on the parties’ market power as well as the characteristics of the relevant market. A collusive outcome can result in particular (but not only) from commonality of costs or an exchange of information brought about by the production agreement.

175. Kilpailunvastaisen lopputuloksen todennäköisyys riippuu osapuolten markkinavoimasta sekä merkityksellisten markkinoiden ominaispiirteistä. Kilpailunvastainen lopputulos voi johtua erityisesti (mutta ei pelkästään) tuotantosopimukseen perustuvista yhtenevistä kustannuksista tai tietojenvaihdosta.

176. A production agreement between parties with market power can have restrictive effects on competition if it increases their commonality of costs (that is to say, the proportion of variable costs which the parties have in common) to a level which enables them to collude. The relevant costs are the variable costs of the product with respect to which the parties to the production agreement compete.

176. Markkinavoimaa omaavien osapuolten välisellä tuotantosopimuksella voi olla kilpailua rajoittavia vaikutuksia, jos se nostaa osapuolten yhtenevät kustannukset (ts. osapuolten yhteisten muuttuvien kustannusten osuuden) tasolle, jonka myötä ne voivat ryhtyä yhteistyöhön. Merkityksellisiä kustannuksia ovat sellaisen tuotteen muuttuvat kustannukset, jolla tuotantosopimuksen osapuolet kilpailevat.

177. A production agreement is more likely to lead to a collusive outcome if prior to the agreement the parties already have a high proportion of variable costs in common, as the additional increment (that is to say, the production costs of the product subject to the agreement) can tip the balance towards a collusive outcome. Conversely, if the increment is large, the risk of a collusive outcome may be high even if the initial level of commonality of costs is low.

177. Tuotantosopimus johtaa todennäköisemmin kilpailunvastaiseen lopputulokseen, jos jo ennen sopimuksen tekemistä osapuolten muuttuvista kustannuksista suuri osa on yhteisiä, sillä kustannusten lisäys (ts. sopimustuotteen tuotantokustannukset) voi muuttaa tasapainoa ja johtaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen. Toisaalta jos kustannusten lisäys on suuri, kilpailunvastaisen lopputuloksen riski voi olla huomattava, vaikka yhtenevien kustannusten lähtötaso olisi alhainen.

178. Commonality of costs increases the risk of a collusive outcome only if production costs constitute a large proportion of the variable costs concerned. This is, for instance, not the case where the co-operation concerns products which require costly commercialisation. An example would be new or heterogeneous products requiring expensive marketing or high transport costs.

178. Yhteiset kustannukset lisäävät kilpailunvastaisen lopputuloksen riskiä vain, jos tuotantokustannukset muodostavat suuren osan muuttuvista kustannuksista. Näin ei ole esimerkiksi silloin, kun yhteistoiminta koskee tuotteita, joiden markkinoille saattaminen edellyttää kalliita toimenpiteitä. Tästä ovat esimerkkinä uudet tai heterogeeniset tuotteet, joiden markkinointi- tai kuljetuskustannukset ovat korkeat.

179. Another scenario where commonality of costs can lead to a collusive outcome could be where the parties agree on the joint production of an intermediate product which accounts for a large proportion of the variable costs of the final product with respect to which the parties compete downstream. The parties could use the production agreement to increase the price of that common important input for their products in the downstream market. This would weaken competition downstream and would be likely to lead to higher final prices. The profit would be shifted from downstream to upstream to be then shared between the parties through the joint venture.

179. Toinen tilanne, jossa yhteiset kustannukset voivat johtaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen, voisi olla sellainen, jossa osapuolet sopivat välituotteen yhteisestä tuotannosta ja kyseisen välituotteen osuus lopputuotteen, jolla osapuolet kilpailevat tuotantoketjun loppupään markkinoilla, muuttuvista kustannuksista on suuri. Osapuolet voisivat käyttää tuotantosopimusta korottaakseen tuotteidensa kannalta tärkeän yhteisen tuotantopanoksen hintaa tuotantoketjun loppupään markkinoilla. Tämä heikentäisi kilpailua tuotantoketjun loppupään markkinoilla ja todennäköisesti johtaisi korkeampiin loppuhintoihin. Voitto siirtyisi tuotantoketjun loppupäästä sen alkupäähän, ja osapuolet jakaisivat sen yhteisyrityksen kautta.

180. Similarly, commonality of costs increases the anti-competitive risks of a horizontal subcontracting agreement where the input which the contractor purchases from the subcontractor accounts for a large proportion of the variable costs of the final product with which the parties compete.

180. Vastaavasti yhteiset kustannukset lisäävät horisontaalisten alihankintasopimusten kilpailunvastaisia riskejä, jos kokonaisvastuussa olevan sopimuspuolen alihankkijalta ostaman tuotantopanoksen osuus sellaisen lopputuotteen muuttuvista kustannuksista, jolla osapuolet kilpailevat, on suuri.

181. Any negative effects arising from the exchange of information will not be assessed separately but in the light of the overall effects of the agreement. A production agreement can give rise to restrictive effects on competition if it involves an exchange of commercially strategic information that can lead to a collusive outcome or anti-competitive foreclosure. Whether the exchange of information in the context of a production agreement is likely to lead to restrictive effects on competition should be assessed according to the guidance given in Chapter 2.

181. Tietojenvaihdosta mahdollisesti aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia ei arvioida erikseen vaan yhdessä sopimuksen muiden vaikutusten kanssa. Tuotantosopimus voi aiheuttaa kilpailua rajoittavia vaikutuksia, jos siihen liittyy kaupallisesti strategisten tietojen vaihtoa, joka saattaa johtaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen tai kilpailijoiden sulkemiseen markkinoilta. Sitä, johtaako tuotantosopimukseen liittyvä tietojenvaihto todennäköisesti kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin, olisi arvioitava 2 luvussa esitetyn ohjeistuksen mukaan.

182. If the information exchange does not exceed the sharing of data necessary for the joint production of the goods subject to the production agreement, then even if the information exchange had restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1), the agreement would be more likely to meet the criteria of Article 101(3) than if the exchange went beyond what was necessary for the joint production. In this case the efficiency gains stemming from producing jointly are likely to outweigh the restrictive effects of the coordination of the parties’ conduct. Conversely, in the context of a production agreement the sharing of data which is not necessary for producing jointly, for example the exchange of information related to prices and sales, is less likely to fulfil the conditions of Article 101(3).

182. Jos tietojenvaihto rajoittuu tuotantosopimuksen kohteena olevien hyödykkeiden yhteisen tuotannon kannalta tarpeellisten tietojen vaihtoon, sopimus täyttää todennäköisemmin 101 artiklan 3 kohdan edellytykset, kuin jos tietoja vaihdettaisiin enemmän kuin mitä yhteinen tuotanto edellyttää, vaikka tietojenvaihdolla olisi 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Tässä tapauksessa on todennäköistä, että yhteisen tuotannon tehokkuusedut ylittävät osapuolten käyttäytymisen yhteensovittamisesta aiheutuvat rajoittavat vaikutukset. Toisaalta, jos tuotantosopimuksen puitteissa vaihdetaan sellaisia tietoja, jotka eivät ole yhteisen tuotannon kannalta tarpeellisia, esimerkiksi hintoja ja myyntiä koskevia tietoja, on epätodennäköistä, että kyseinen tietojenvaihto täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

4.4. Assessment under Article 101(3)

4.4. Arviointi 101 artiklan 3 kohdan mukaan

4.4.1. Efficiency gains

4.4.1. Tehokkuusedut

183. Production agreements can be pro-competitive if they provide efficiency gains in the form of cost savings or better production technologies. By producing together companies can save costs that otherwise they would duplicate. They can also produce at lower costs if the co-operation enables them to increase production where marginal costs decline with output, that is to say, by economies of scale. Producing jointly can also help companies to improve product quality if they put together their complementary skills and know-how. Co-operation can also enable companies to increase product variety, which they could not have afforded, or would not have been able to achieve, otherwise. If joint production allows the parties to increase the number of different types of products, it can also provide cost savings by means of economies of scope.

183. Tuotantosopimukset voivat edistää kilpailua, jos ne johtavat tehokkuusetuihin, kuten kustannussäästöihin tai parempaan tuotantoteknologiaan. Yhteisellä tuotannolla yritykset voivat säästää kustannuksia, jotka muussa tapauksessa olisivat kaksinkertaiset. Ne voivat tuottaa alhaisemmin kustannuksin, jos ne voivat yhteistyön ansiosta lisätä tuotantoa, kun marginaalikustannukset supistuvat tuotannon myötä, ts. ne saavuttavat mittakaavaetuja. Yhteisen tuotannon avulla yritykset voivat myös parantaa tuotteiden laatua, jos ne yhdistävät osaamistaan ja taitotietoaan. Yhteistyön avulla yritykset voivat lisätä tuotevalikoimaa, mihin niillä ei muuten olisi varaa tai mitä ne eivät muuten pystyisi tekemään. Jos osapuolet voivat yhteisen tuotannon johdosta lisätä erityyppisten tuotteiden lukumäärää, ne voivat myös saavuttaa kustannussäästöjä tuotevarioinnin avulla.

4.4.2. Indispensability

4.4.2. Välttämättömyys

184. Restrictions that go beyond what is necessary to achieve the efficiency gains generated by a production agreement do not fulfil the criteria of Article 101(3). For instance, restrictions imposed in a production agreement on the parties’ competitive conduct with regard to output outside the co-operation will normally not be considered to be indispensable. Similarly, setting prices jointly will not be considered indispensable if the production agreement does not also involve joint commercialisation.

184. Rajoitukset, jotka menevät pitemmälle kuin mitä tuotantosopimukseen perustuvien tehokkuusetujen saavuttaminen edellyttää, eivät täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Välttämättömiksi ei yleensä katsota esimerkiksi sellaisia tuotantosopimuksen rajoituksia, jotka koskevat osapuolten kilpailukäyttäytymistä yhteistyön ulkopuolisen tuotannon suhteen. Vastaavasti hintojen asettamista yhdessä ei katsota välttämättömäksi, jos tuotantosopimukseen ei liity myös yhteisiä markkinoille saattamista koskevia toimia.

4.4.3. Pass-on to consumers

4.4.3. Etujen siirtäminen kuluttajille

185. Efficiency gains attained by indispensable restrictions need to be passed on to consumers in the form of lower prices or better product quality or variety to an extent that outweighs the restrictive effects on competition. Efficiency gains that only benefit the parties or cost savings that are caused by output reduction or market allocation are not sufficient to meet the criteria of Article 101(3). If the parties to the production agreement achieve savings in their variable costs they are more likely to pass them on to consumers than if they reduce their fixed costs. Moreover, the higher the market power of the parties, the less likely they will pass on the efficiency gains to consumers to an extent that would outweigh the restrictive effects on competition.

185. Välttämättömin rajoituksin saavutetut tehokkuusedut on siirrettävä kuluttajille alhaisempina hintoina, tuotteiden parempana laatuna tai suurempana tuotevalikoimana siinä määrin, että edut ylittävät kilpailua rajoittavat vaikutukset. Tehokkuusedut, jotka hyödyttävät vain osapuolia, tai kustannussäästöt, joita saavutetaan vähentämällä tuotantoa tai jakamalla markkinoita, eivät ole riittävä peruste 101 artiklan 3 kohdan edellytysten täyttämiseksi. Jos tuotantosopimuksen osapuolet saavuttavat muuttuvien kustannusten säästöjä, on todennäköisempää, että ne siirtävät säästöt kuluttajille, kuin jos ne vähentäisivät kiinteitä kustannuksiaan. Mitä enemmän osapuolilla on markkinavoimaa, sitä epätodennäköisemmin ne siirtävät tehokkuusedut kuluttajille siinä määrin, että edut ylittävät kilpailua rajoittavat vaikutukset.

4.4.4. No elimination of competition

4.4.4. Kilpailua ei poisteta

186. The criteria of Article 101(3) cannot be met if the parties are afforded the possibility of eliminating competition in respect of a substantial part of the products in question. This has to be analysed in the relevant market to which the products subject to the co-operation belong and in any possible spill-over markets.

186. 101 artiklan 3 kohdan edellytykset eivät täyty, jos osapuolet saavat mahdollisuuden poistaa kilpailu merkittävältä osalta kyseisiä tuotteita. Kilpailuun kohdistuvia vaikutuksia on analysoitava merkityksellisillä markkinoilla, joille yhteistyön kohteena olevat tuotteet kuuluvat, sekä markkinoilla, joille yhteistyön vaikutukset voivat levitä.

4.5. Examples

4.5. Esimerkkejä

187. Commonality of costs and collusive outcomes

187. Yhteiset kustannukset ja kilpailunvastainen lopputulos

Example 1

Esimerkki 1

Situation : Companies A and B, two suppliers of a product X decide to close their current old production plants and build a larger, modern and more efficient production plant run by a joint venture, which will have a higher capacity than the total capacity of the old plants of Companies A and B. No other such investments are planned by competitors, which are using their facilities at full capacity. Companies A and B have market shares of 20 % and 25 % respectively. Their products are the closest substitutes in a specific segment of the market, which is concentrated. The market is transparent and rather stagnant, there is no entry and the market shares have been stable over time. Production costs constitute a major part of Company A and Company B's variable costs for product X. Commercialisation is a minor economic activity in terms of costs and strategic importance compared to production: marketing costs are low as product X is homogenous and established and transport is not a key driver of competition.

Tilanne : Tuotetta X toimittavat yritykset A ja B päättävät sulkea vanhentuneet tuotantolaitoksensa ja rakentaa suuremman, uudenaikaisemman ja tehokkaamman tuotantolaitoksen, jonka toimintaa harjoittaa yhteisyritys. Uuden laitoksen kapasiteetti on suurempi kuin vanhojen laitosten (A ja B) kokonaiskapasiteetti. Kilpailijoilla ei ole vastaavia investointisuunnitelmia, ja niiden laitokset toimivat täydellä kapasiteetilla. A:n markkinaosuus on 20 prosenttia ja B:n 25 prosenttia. Niiden tuotteet ovat toistensa läheisimmät korvikkeet keskittyneiden markkinoiden tietyllä segmentillä. Markkinat ovat avoimet eivätkä juuri kasva, niille ei tule uusia toimijoita ja markkinaosuudet ovat olleet vakaat pitkän aikaa. Tuotantokustannukset muodostavat suuren osan A:lle ja B:lle aiheutuvista X:ään liittyvistä muuttuvista kustannuksista. Markkinoille saattaminen muodostaa vain pienen osan taloudellisesta toiminnasta kustannustensa ja strategisen merkityksensä kannalta tuotantoon verrattuna: markkinointikustannukset ovat pienet, sillä tuote on homogeeninen ja vakiintunut, eikä kuljetus ole keskeinen kilpailutekijä.

Analysis : If Companies A and B share all or most of their variable costs, this production agreement could lead to a direct limitation of competition between them. It may lead the parties to limit the output of the joint venture compared to what they would have brought to the market if each of them had decided their output on their own. In the light of the capacity constraints of the competitors this reduction output could lead to higher prices.

Analyysi : Jos A ja B jakaisivat kaikki muuttuvat kustannuksensa tai suurimman osan niistä, tuotantosopimus saattaisi rajoittaa osapuolten välistä kilpailua. Se voi johtaa siihen, että osapuolet rajoittavat yhteisyrityksen tuotantoa verrattuna siihen, mitä ne olisivat saattaneet markkinoille, jos kukin niistä olisi itse päättänyt tuotannostaan. Kilpailijoiden kapasiteettirajoitusten vuoksi tämä tuotannon vähentäminen voisi johtaa korkeampiin hintoihin.

Even if Companies A and B were not sharing most of their variable costs, but only a significant part thereof, this production agreement could lead to a collusive outcome between Companies A and B, thereby indirectly eliminating competition between the two parties. The likelihood of this depends not only on the issue of commonality of costs (which are high in this case) but also on the characteristics of the relevant market such as, for example, transparency, stability and level of concentration.

Vaikka A ja B eivät jakaisi suurinta osaa muuttuvista kustannuksistaan vaan ainoastaan merkittävän osan, tuotantosopimus voisi johtaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen A:n ja B:n välillä ja poistaa siten epäsuoraan osapuolten välisen kilpailun. Tämän todennäköisyys ei riipu pelkästään yhteisten kustannusten osuudesta (joka tässä tapauksessa on suuri) vaan myös merkityksellisten markkinoiden ominaispiirteistä, kuten läpinäkyvyys, vakaus ja keskittymisaste.

In either of the two situations mentioned above, it is likely, in the market configuration of this example, that the production joint venture of Companies A and B would give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1) on the market of X.

Näissä kahdessa edellä mainitussa tapauksessa on todennäköistä, että esimerkin mukaisissa markkinaolosuhteissa A:n ja B:n tuotannollinen yhteisyritys johtaisi 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin X:n markkinoilla.

The replacement of two smaller old production plants by the larger, modern and more efficient one may lead the joint venture to increase output at lower prices to the benefits of consumers. However, the production agreement could only meet the criteria of Article 101(3) if the parties provided substantiated evidence that the efficiency gains would be passed on to consumers to such an extent that they would outweigh the restrictive effects on competition.

Kahden pienemmän, vanhan tuotantolaitoksen korvaaminen suuremmalla, uudenaikaisemmalla ja tehokkaammalla laitoksella voi johtaa siihen, että yhteisyritys lisää tuotantoa ja sen hinnat ovat alhaisemmat kuluttajien eduksi. Tuotantosopimus voi kuitenkin täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset vain, jos osapuolet toimittavat näyttöä siitä, että tehokkuusedut siirretään kuluttajille siinä määrin, että ne ylittävät kilpailua rajoittavat vaikutukset.

188. Links between competitors and collusive outcomes

188. Kilpailijoiden ja kilpailunvastaisen lopputuloksen väliset yhteydet

Example 2

Esimerkki 2

Situation : Two suppliers, Companies A and B, form a production joint venture with respect to product Y. Companies A and B each have a 15 % market share on the market for Y. There are 3 other players on the market: Company C with a market share of 30 %, Company D with 25 % and Company E with 15 %. Company B already has a joint production plant with Company D.

Tilanne : Kaksi tavarantoimittajaa, A ja B, perustaa tuotannollisen yhteisyrityksen, jossa valmistetaan tuotetta Y. A:lla ja B:llä on kullakin 15 prosentin osuus tuotteen Y markkinoilla. Markkinoilla on kolme muuta toimijaa: C, jonka markkinaosuus on 30 prosenttia, D, jonka markkinaosuus on 25 prosenttia, ja E, jonka markkinaosuus on 15 prosenttia. B:llä on jo yhteinen tuotantolaitos D:n kanssa.

Analysis : The market is characterised by very few players and rather symmetric structures. Co-operation between Companies A and B would add an additional link in the market, de facto increasing the concentration in the market, as it would also link Company D to Companies A and B. This co-operation is likely to increase the risk of a collusive outcome and thereby likely to give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1). The criteria of Article 101(3) could only be fulfilled in the presence of significant efficiency gains which are passed on to consumers to such an extent that they would outweigh the restrictive effects on competition.

Analyysi : Markkinoille on tunnusomaista se, että niillä on vain muutama toimija ja niiden rakenteet ovat melko symmetriset. A:n ja B:n välinen yhteistyö toisi markkinoille uuden yhteyden, jonka johdosta markkinat keskittyisivät entisestään, sillä yhteistyö yhdistäisi D:n A:han ja B:hen. On todennäköistä, että yhteistyö lisää kilpailunvastaisen lopputuloksen riskiä ja näin ollen sillä on 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytykset voivat täyttyä vain, jos yhteistyö johtaa merkittäviin tehokkuusetuihin, jotka siirretään kuluttajille siinä määrin että ne ylittävät kilpailua rajoittavat vaikutukset.

189. Anti-competitive foreclosure on a downstream market

189. Kilpailunvastainen tuotantoketjun loppupään markkinoiden sulkeminen

Example 3

Esimerkki 3

Situation : Companies A and B set up a production joint venture for the intermediate product X which covers their entire production of X. The production costs of X account for 70 % of the variable costs of the final product Y with respect to which Companies A and B compete downstream. Companies A and B each have a share of 20 % on the market for Y, there is limited entry and the market shares have been stable over time. In addition to covering their own demand for X, both Companies A and B each have a market share of 40 % on the market for X. There are high barriers to entry on the market for X and existing producers are operating near full capacity. On the market for Y, there are two other significant suppliers, each with a 15 % market share, and several smaller competitors. This agreement generates economies of scale.

Tilanne : A ja B perustavat välituotteen X valmistamista varten tuotannollisen yhteisyrityksen, joka vastaa X:n koko tuotannosta. X:n tuotantokustannusten osuus lopputuotteen Y, jolla A ja B kilpailevat tuotantoketjun loppupään markkinoilla, muuttuvista kustannuksista on 70 prosenttia. A:lla ja B:llä on kummallakin 20 prosentin osuus Y:n markkinoilla, markkinoille tulijoita on rajoitetusti ja markkinaosuudet ovat pysyneet vakaina pitkän aikaa. Sen lisäksi, että A ja B kattavat oman X:ää koskevan kysyntänsä, niillä kummallakin on 40 prosentin markkinaosuus X:n markkinoilla. Toimijoiden tulolle X:n markkinoille on suuria esteitä, ja nykyiset tuottajat toimivat lähes täydellä kapasiteetilla. Y:n markkinoilla toimii kaksi muuta merkittävää toimittajaa, joilla kummallakin on 15 prosentin markkinaosuus, sekä useita pienempiä kilpailijoita. Kyseinen sopimus tuottaa mittakaavaetuja.

Analysis : By virtue of the production joint venture, Companies A and B would be able to largely control supplies of the essential input X to their competitors in the market for Y. This would give Companies A and B the ability to raise their rivals’ costs by artificially increasing the price of X, or by reducing the output. This could foreclose the competitors of Companies A and B in market for Y. Because of the likely anti-competitive foreclosure downstream, this agreement is likely to give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1). The economies of scale generated by the production joint venture are unlikely to outweigh the restrictive effects on competition and therefore this agreement would most likely not meet the criteria of Article 101(3).

Analyysi : Tuotannollisen yhteisyrityksen ansiosta A ja B voisivat määrätä suurelta osin tärkeän tuotantopanoksen eli X:n toimituksista kilpailijoilleen Y:n markkinoilla. Tämän seurauksena A ja B voisivat lisätä kilpailijoidensa kustannuksia korottamalla keinotekoisesti X:n hintaa tai vähentämällä tuotantoa. Näin A:n ja B:n kilpailijat saattaisivat joutua pois Y:n markkinoilta. Koska kilpailijat mahdollisesti suljettaisiin tuotantoketjun loppupään markkinoilta, sopimuksella on todennäköisesti 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Tuotannollisen yhteisyrityksen aikaansaamat mittakaavaedut eivät todennäköisesti ylitä kilpailua rajoittavia vaikutuksia, ja sen vuoksi on luultavaa, että sopimus ei täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä.

190. Specialisation agreement as market allocation

190. Erikoistumissopimus markkinoiden jakamisen muotona

Example 4

Esimerkki 4

Situation : Companies A and B each manufacture both products X and Y. Company A’s market share of X is 30 % and of Y 10 %. B’s market share of X is 10 % and of Y 30 %. To obtain economies of scale they conclude a reciprocal specialisation agreement under which Company A will only produce X and Company B only Y. They do not cross-supply the products to each other so that Company A only sells X and Company B sells only Y. The parties claim that by specialising in this way they save costs due to the economies of scale and by focusing on only one product will improve their production technologies, which will lead to better quality products.

Tilanne : Sekä A että B valmistaa tuotteita X ja Y. A:n markkinaosuus X:n osalta on 30 prosenttia ja Y:n 10 prosenttia. B:n markkinaosuus X:n osalta on 10 prosenttia ja Y:n 30 prosenttia. Mittakaavaetujen saavuttamiseksi yritykset tekevät vastavuoroisen erikoistumissopimuksen, jonka mukaan A valmistaa vain tuotetta X ja B vain tuotetta Y. Ne eivät toimita tuotteita ristiin toisilleen, joten A myy vain tuotetta X ja B myy vain tuotetta Y. Osapuolet väittävät, että näin erikoistumalla ne säästävät kustannuksia mittakaavaetujen johdosta ja keskittymällä vain yhteen tuotteeseen ne parantavat tuotantoteknologiaansa, mikä puolestaan johtaa parempilaatuisiin tuotteisiin.

Analysis : With regard to its effects on competition in the market, this specialisation agreement is close to a hardcore cartel where parties allocate the market among themselves. Therefore, this agreement restricts competition by object. Because the claimed efficiencies in the form of economies of scale and improving production technology are only linked to the market allocation, they are unlikely to outweigh the restrictive effects, and therefore the agreement would not meet the criteria of Article 101(3). In any event, if Company A or B believes that it would be more efficient to focus on only one product, it can simply take the unilateral decision to only produce X or Y without at the same time agreeing that the other company will focus on producing the respective other product.

Analyysi : Markkinoilla käytävään kilpailuun kohdistuvien vaikutustensa vuoksi erikoistumissopimus on lähellä kartellia, jossa osapuolet jakavat markkinat keskenään. Näin ollen tämä sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa kilpailua. Koska mittakaavaetuina ja tuotantoteknologian parantumisena saatavat väitetyt tehokkuusedut liittyvät vain markkinoiden jakamiseen, ne eivät todennäköisesti ylitä rajoittavia vaikutuksia ja sen vuoksi sopimus ei täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Jos A tai B katsoo, että olisi tehokkaampaa keskittyä vain yhteen tuotteeseen, se voi kuitenkin yksipuolisesti päättää valmistavansa vain X:ää tai Y:tä sopimatta toisen yrityksen kanssa, että tämä keskittyisi tuottamaan toista tuotetta.

The analysis would be different if Companies A and B supplied each other with the product they focus on so that they both continue to sell X and Y. In such a case Companies A and B could still compete on price on both markets, especially if production costs (which become common through the production agreement) did not constitute a major share of the variable costs of their products. The relevant costs in this context are the commercialisation costs. Hence, the specialisation agreement would be unlikely to restrict competition if X and Y were largely heterogeneous products with a very high proportion of marketing and distribution costs (for example, 65–70 % or more of total costs). In such a scenario the risks of a collusive outcome would not be high and the criteria of Article 101(3) may be fulfilled, provided that the efficiency gains would be passed on to consumers to such an extent that they would outweigh the restrictive effects on competition of the agreement.

Analyysi olisi erilainen, jos A ja B toimittaisivat toisilleen tuotetta, johon ne keskittyvät, jolloin ne molemmat jatkaisivat X:n ja Y:n myyntiä. Tällaisessa tapauksessa A ja B voisivat silti kilpailla hinnalla molemmilla markkinoilla erityisesti, jos tuotantokustannusten (joista tulee yhteisiä tuotantosopimuksen perusteella) osuus niiden tuotteiden muuttuvista kustannuksista ei ole suuri. Merkityksellisiä kustannuksia ovat tässä yhteydessä markkinoille saattamisesta aiheutuvat kustannukset. Näin ollen erikoistumissopimus ei todennäköisesti rajoittaisi kilpailua, jos X ja Y olisivat suurelta osin heterogeenisia tuotteita, joissa markkinointi- ja jakelukustannusten osuus on erittäin suuri (esimerkiksi vähintään 65–70 prosenttia kokonaiskustannuksista). Tällaisessa tilanteessa kilpailunvastaisen lopputuloksen riski ei olisi suuri ja 101 artiklan 3 kohdan edellytykset saattaisivat täyttyä, jos tehokkuusedut siirrettäisiin kuluttajille siinä määrin, että ne ylittäisivät sopimuksen kilpailua rajoittavat vaikutukset.

191. Potential competitors

191. Mahdolliset kilpailijat

Example 5

Esimerkki 5

Situation : Company A produces final product X and Company B produces final product Y. X and Y constitute two separate product markets, in which Companies A and B respectively have strong market power. Both companies use Z as an input for their production of X and Y and they both produce Z for captive use only. X is a low added value product for which Z is an essential input (X is quite a simple transformation of Z). Y is a high value added product, for which Z is one of many inputs (Z constitutes a small part of variable costs of Y). Companies A and B agree to jointly produce Z, which generates modest economies of scale.

Tilanne : A tuottaa lopputuotetta X ja B tuottaa lopputuotetta Y. X ja Y muodostavat kahdet erilliset tuotemarkkinat. A:lla ja B:llä on vahva markkina-asema oman tuotteensa markkinoilla. Molemmat yritykset käyttävät Z:aa tuotantopanoksena X:n ja Y:n tuotannossa, ja ne molemmat tuottavat Z:aa vain omaan käyttöönsä. X on tuote, jonka lisäarvo on alhainen, ja Z on sen keskeinen tuotantopanos (X on yksinkertainen muunnos Z:sta). Y puolestaan on tuote, jonka lisäarvo on korkea, ja Z on yksi sen monista tuotantopanoksista (Z muodostaa pienen osan Y:n muuttuvista kustannuksista). A ja B sopivat tuottavansa Z:aa yhdessä, ja tämä tuottaa suhteellisen vähän mittakaavaetuja.

Analysis : Companies A and B are not actual competitors with regard to X, Y or Z. However, since X is a simple transformation of input Z, it is likely that Company B could easily enter the market for X and thus challenge Company A's position on that market. The joint production agreement with regard to Z might reduce Company B's incentives to do so as the joint production might be used for side payments and limit the probability of Company B selling product X (as Company A is likely to have control over the quantity of Z purchased by Company B from the joint venture). However, the probability of Company B entering the market for X in the absence of the agreement depends on the expected profitability of the entry. As X is a low added value product, entry might not be profitable and thus entry by Company B could be unlikely in the absence of the agreement. Given that Companies A and B already have market power, the agreement is likely to give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1) if the agreement does indeed decrease the likelihood of entry of Company B into Company A's market, that is to say, the market for X. The efficiency gains in the form of economies of scale generated by the agreement are modest and therefore unlikely to outweigh the restrictive effects on competition.

Analyysi : A ja B eivät ole todellisia kilpailijoita X:n, Y:n tai Z:n osalta. Koska X on yksinkertainen muunnos tuotantopanos Z:sta, on todennäköistä, että B voisi helposti tulla X:n markkinoille ja haastaa A:n aseman kyseisillä markkinoilla. Z:n yhteistä tuotantoa koskeva sopimus saattaisi vähentää B:n halukkuutta tulla X:n markkinoille, sillä yhteistä tuotantoa saatettaisiin käyttää kompensaatioihin ja se voisi rajoittaa todennäköisyyttä, että B myisi tuotetta X (sillä A voi luultavasti säännöstellä sitä, kuinka paljon tuotetta Z B voi ostaa yhteisyritykseltä). Se, kuinka todennäköisesti B tulisi X:n markkinoille ilman sopimusta, riippuu markkinoilletulon odotetusta kannattavuudesta. Koska X:n lisäarvo on alhainen, markkinoilletulo ei ehkä ole kannattava ja sen vuoksi saattaisi olla epätodennäköistä, että B tulisi markkinoille ilman sopimusta. Koska A:lla ja B:llä on jo markkinavoimaa, sopimuksella on todennäköisesti 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia, jos sopimus todellakin vähentää todennäköisyyttä, että B tulee A:n markkinoille, ts. tuotteen X:n markkinoille. Sopimuksen perusteella mittakaavaetuina saavutettavat tehokkuusedut ovat suhteellisen vähäiset ja sen vuoksi on todennäköistä, että ne eivät ylitä kilpailua rajoittavia vaikutuksia.

192. Information exchange in a production agreement

192. Tuotantosopimukseen perustuva tietojenvaihto

Example 6

Esimerkki 6

Situation : Companies A and B with high market power decide to produce together to become more efficient. In the context of this agreement they secretly exchange information about their future prices. The agreement does not cover joint distribution.

Tilanne : Yrityksillä A ja B on paljon markkinavoimaa, ja ne sopivat yhteisestä tuotannosta tehostaakseen toimintaansa. Sopimuksen puitteissa ne vaihtavat salaisesti tietoja tulevista hinnoistaan. Yhteinen jakelu ei kuulu sopimuksen piiriin.

Analysis : This information exchange makes a collusive outcome likely and is therefore likely have as its object the restriction of competition within the meaning of Article 101(1). It would be unlikely to meet the criteria of Article 101(3) because the sharing of information about the parties’ future prices is not indispensable for producing jointly and attaining the corresponding cost savings.

Analyysi : Tietojenvaihdon vuoksi kilpailunvastainen lopputulos on todennäköinen ja sen vuoksi on luultavaa, että sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Se ei todennäköisesti täyttäisi 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä, koska tietojen vaihtaminen osapuolten tulevista hinnoista ei ole välttämätöntä yhteisen tuotannon ja kustannussäästöjen saavuttamisen kannalta.

193. Swaps and information exchange

193. Swap-sopimukset ja tietojenvaihto

Example 7

Esimerkki 7

Situation :

Tilanne :

Companies A and B both produce Z, a commodity chemical. Z is a homogenous product which is manufactured according to a European standard which does not allow for any product variations. Production costs are a significant cost factor regarding Z. Company A has a market share of 20 % and Company B of 25 % on the Union-wide market for Z. There are four other manufacturers on the market for Z, with respective market shares of 20 %, 15 %, 10 % and 10 %. The production plant of Company A is located in Member State X in northern Europe whereas the production plant of Company B is located in Member State Y in southern Europe. Even though the majority of Company A's customers are located in northern Europe, Company A also has a number of customers in southern Europe. The majority of Company B's customers are in southern Europe, although it also has a number of customers located in northern Europe. Currently, Company A provides its southern European customers with Z manufactured in its production plant in Member State X and transports it to southern Europe by truck. Similarly, Company B provides its northern European customers with Z manufactured in Member State Y and transports it to northern Europe by truck. Transport costs are quite high, but not so high as to make the deliveries by Company A to southern Europe and Company B to northern Europe unprofitable. Transport costs from Member State X to southern Europe are lower than from Member State Y to northern Europe.

Sekä A että B tuottaa Z:aa, joka on yleisesti myynnissä oleva kemikaali. Z on homogeeninen tuote, jota valmistetaan eurooppalaisen standardin mukaisesti. Kyseinen standardi ei salli tuotemuunnoksia. Z:n tuotantokustannukset ovat merkittävä kustannustekijä. A:n markkinaosuus on 20 prosenttia ja B:n 25 prosenttia Z:n EU-markkinoilla. Z:n markkinoilla toimii neljä muuta valmistajaa, joiden markkinaosuudet ovat 20 prosenttia, 15 prosenttia, 10 prosenttia ja 10 prosenttia. A:n tuotantolaitos sijaitsee pohjoiseurooppalaisessa jäsenvaltiossa X, kun taas B:n tuotantolaitos sijaitsee eteläeurooppalaisessa jäsenvaltiossa Y. Vaikka suurin osa A:n asiakkaista sijaitsee Pohjois-Euroopassa, A:lla on myös asiakkaita Etelä-Euroopassa. Suurin osa B:n asiakkaista sijaitsee Etelä-Euroopassa, vaikka B:llä on asiakkaita myös Pohjois-Euroopassa. Tällä hetkellä A toimittaa eteläeurooppalaisille asiakkailleen Z:aa, joka valmistetaan sen X:ssä sijaitsevassa tuotantolaitoksessa ja kuljetetaan rekalla Etelä-Eurooppaan. B puolestaan toimittaa pohjoiseurooppalaisille asiakkailleen Z:aa, joka valmistetaan Y:ssä ja joka myös kuljetetaan rekalla Pohjois-Eurooppaan. Kuljetuskustannukset ovat melko suuret, mutta eivät niin suuret, etteivätkö A:n suorittamat kuljetukset Etelä-Eurooppaan ja B:n suorittamat kuljetukset Pohjois-Eurooppaan olisi kannattavia. Kuljetuskustannukset X:stä Etelä-Eurooppaan ovat alhaisemmat kuin Y:stä Pohjois-Eurooppaan.

Companies A and B decide that it would be more efficient if Company A stopped transporting Z from Member State X to southern Europe and if Company B stopped transporting the Z from Member State Y to northern Europe although, at the same time, they are keen on retaining their customers. To do so, Companies A and B intend to enter into a swap agreement which allows them to purchase an agreed annual quantity of Z from the other party's plant with a view to selling the purchased Z to those of their customers which are located closer to the other party's plant. In order to calculate a purchase price which does not favour one party over the other and which takes due account of the parties’ different production costs and different savings on transport costs, and in order to ensure that both parties can achieve an appropriate margin, they agree to disclose to each other their main costs with regard to Z (that is to say, production costs and transport costs).

A ja B päättävät, että olisi tehokkaampaa, jos A lopettaisi Z:n kuljetukset X:stä Etelä-Eurooppaan ja jos B lopettaisi Z:n kuljetukset Y:stä Pohjois-Eurooppaan, mutta ne haluavat samalla säilyttää omat asiakkaansa. Tämän toteuttamiseksi A ja B aikovat tehdä swap-sopimuksen, jonka perusteella ne voivat ostaa vuosittain sovitun määrän Z:aa toisen osapuolen laitoksesta myydäkseen ostetun Z:n niille asiakkailleen, jotka sijaitsevat lähempänä toisen osapuolen laitosta. Laskeakseen ostohinnan, joka ei suosi toista osapuolta toisen kustannuksella ja jossa otetaan huomioon osapuolten erilaiset tuotantokustannukset ja erilaiset kuljetuskustannuksista saatavat säästöt, ja varmistaakseen, että osapuolet saavuttavat asianmukaisen marginaalin, ne sopivat ilmoittavansa toisilleen Z:aan liittyvät tärkeimmät kustannukset (ts. tuotanto- ja kuljetuskustannukset).

Analysis : The fact that Companies A and B – who are competitors – swap parts of their production does not in itself give rise to competition concerns. However, the envisaged swap agreement between Companies A and B provides for the exchange of both parties’ production and transport costs with regard to Z. Moreover, Companies A and B have a strong combined market position in a fairly concentrated market for a homogenous commodity product. Therefore, due to the extensive information exchange on a key parameter of competition with regard to Z, it is likely that the swap agreement between Companies A and B will give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1) as it can lead to a collusive outcome. Even though the agreement will give rise to significant efficiency gains in the form of cost savings for the parties, the restrictions on competition generated by the agreement are not indispensable for their attainment. The parties could achieve similar cost savings by agreeing on a price formula which does not entail the disclosure of their production and transport costs. Consequently, in its current form the swap agreement does not fulfil the criteria of Article 101(3).

Analyysi : Se, että A ja B, jotka ovat kilpailijoita, vaihtavat keskenään osan tuotannostaan, ei sinällään aiheuta kilpailuongelmia. A:n ja B:n suunnitteleman swap-sopimuksen mukaan osapuolet kuitenkin vaihtavat tietoja Z:aan liittyvistä tuotanto- ja kuljetuskustannuksista. A:lla ja B:llä on myös vahva yhteenlaskettu markkina-asema homogeenisen hyödykkeen suhteellisen keskittyneillä markkinoilla. Näin ollen Z:aan liittyvää keskeistä kilpailuparametria koskevien tietojen laajan vaihtamisen vuoksi on todennäköistä, että A:n ja B:n välisellä swap-sopimuksella on 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia, sillä se voi johtaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen. Huolimatta siitä, että sopimus tuottaa osapuolille huomattavia tehokkuusetuja kustannussäästöinä, sopimuksen tuottamat kilpailunrajoitukset eivät ole välttämättömiä niiden saavuttamiseksi. Osapuolet saavuttaisivat vastaavat kustannussäästöt sopimalla hintamallista, johon ei liity tuotanto- ja kuljetuskustannuksista ilmoittamista. Tämän johdosta swap-sopimus ei nykymuodossaan täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä.

5. PURCHASING AGREEMENTS

5. OSTOSOPIMUKSET

5.1. Definition

5.1. Määritelmä

194. This chapter focuses on agreements concerning the joint purchase of products. Joint purchasing can be carried out by a jointly controlled company, by a company in which many other companies hold non-controlling stakes, by a contractual arrangement or by even looser forms of co-operation (collectively referred to as "joint purchasing arrangements"). Joint purchasing arrangements usually aim at the creation of buying power which can lead to lower prices or better quality products or services for consumers. However, buying power may, under certain circumstances, also give rise to competition concerns.

194. Tässä luvussa keskitytään sopimuksiin, jotka koskevat tuotteiden yhteisiä ostoja. Yhteisistä ostoista voi huolehtia yhteisessä määräysvallassa oleva yhtiö tai yhtiö, jossa useilla muilla yrityksillä on vähemmistöosakkuuksia, taikka ne voidaan hoitaa sopimuksin tai löyhemmän yhteistyön avulla, jäljempänä "yhteisostojärjestelyt". Yhteisostojärjestelyjen tavoitteena on yleensä neuvotteluvoiman luominen, mikä saattaa johtaa kuluttajahintojen alentumiseen tai tuotteiden tai palvelujen laadun parantumiseen. Neuvotteluvoima voi kuitenkin tietyissä olosuhteissa johtaa myös kilpailuongelmiin.

195. Joint purchasing arrangements may involve both horizontal and vertical agreements. In these cases a two-step analysis is necessary. First, the horizontal agreements between the companies engaging in joint purchasing have to be assessed according to the principles described in these guidelines. If that assessment leads to the conclusion that the joint purchasing arrangement does not give rise to competition concerns, a further assessment will be necessary to examine the relevant vertical agreements. The latter assessment will follow the rules of the Block Exemption Regulation on Vertical Restraints and the Guidelines on Vertical Restraints.

195. Yhteisostojärjestelyihin voi liittyä sekä horisontaalisia että vertikaalisia sopimuksia. Tällöin on käytettävä kaksivaiheista analyysiä. Yhteisostoja harjoittavien yritysten välisiä horisontaalisia sopimuksia on ensiksi arvioitava näissä suuntaviivoissa esitettyjen periaatteiden mukaan. Jos arvioinnin perusteella päätellään, ettei yhteisostojärjestely aiheuta kilpailuongelmia, on vielä arvioitava asianomaisia vertikaalisia sopimuksia. Jälkimmäinen arviointi tehdään vertikaalisia rajoituksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen ja vertikaalisista rajoituksista annettujen suuntaviivojen mukaisesti.

196. A common form of joint purchasing arrangement is an "alliance", that is to say an association of undertakings formed by a group of retailers for the joint purchasing of products. Horizontal agreements concluded between the members of the alliance or decisions adopted by the alliance first have to be assessed as a horizontal co-operation agreement according to these guidelines. Only if that assessment does not reveal any competition concerns does it become relevant to assess the relevant vertical agreements between the alliance and an individual member thereof and between the alliance and suppliers. Those agreements are covered – subject to certain conditions – by the Block Exemption Regulation on Vertical Restraints. Vertical agreements not covered by that Block Exemption Regulation are not presumed to be illegal but require individual examination.

196. Yleinen yhteisostojärjestelyn muoto on liittoutuma eli vähittäismyyjäryhmittymän tuotteiden yhteistä hankintaa varten muodostama yritysten yhteenliittymä. Liittoutuman jäsenten välillä tehdyt horisontaaliset sopimukset tai yhteenliittymän tekemät päätökset on ensiksi arvioitava näiden suuntaviivojen mukaisesti horisontaalisina yhteistyösopimuksina. Jos arvioinnissa ei ilmene kilpailuongelmia, on tarpeen arvioida myös vertikaaliset sopimukset liittoutuman ja yksittäisen jäsenen tai liittoutuman ja tavarantoimittajan välillä. Nämä sopimukset kuuluvat tietyin edellytyksin vertikaalisia rajoituksia koskevan ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan. Mainitun ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääviä vertikaalisia sopimuksia ei oleteta sääntöjenvastaisiksi, mutta niiden erillinen tutkiminen on tarpeen.

5.2. Relevant markets

5.2. Merkitykselliset markkinat

197. There are two markets which may be affected by joint purchasing arrangements. First, the market or markets with which the joint purchasing arrangement is directly concerned, that is to say, the relevant purchasing market or markets. Secondly, the selling market or markets, that is to say, the market or markets downstream where the parties to the joint purchasing arrangement are active as sellers.

197. Yhteisostojärjestelyt voivat vaikuttaa kaksiin eri markkinoihin. Ensinnäkin markkinoihin, joihin yhteisostojärjestely kohdistuu suoraan eli merkityksellisiin ostomarkkinoihin. Toinen mahdollisuus ovat myyntimarkkinat eli tuotantoketjun loppupään markkinat, joilla yhteisostojärjestelyn osapuolet toimivat myyjinä.

198. The definition of relevant purchasing markets follows the principles described in the Market Definition Notice and is based on the concept of substitutability to identify competitive constraints. The only difference from the definition of "selling markets" is that substitutability has to be defined from the viewpoint of supply and not from the viewpoint of demand. In other words, the suppliers’ alternatives are decisive in identifying the competitive constraints on purchasers. Those alternatives could be analysed, for instance, by examining the suppliers’ reaction to a small but non-transitory price decrease. Once the market is defined, the market share can be calculated as the percentage of the purchases by the parties out of the total sales of the purchased product or products in the relevant market.

198. Merkitykselliset ostomarkkinat määritellään markkinoiden määritelmästä annetun tiedonannon periaatteiden mukaisesti. Määrittelyssä käytetään korvattavuuden periaatteita kilpailupaineen selville saamiseksi. Ainoa ero myyntimarkkinoiden määritelmään verrattuna on se, että korvattavuus on määriteltävä tarjonnan eikä kysynnän kannalta. Toisin sanoen tavarantoimittajan vaihtoehdot ovat ratkaisevia määriteltäessä ostajiin kohdistuvia kilpailupaineita. Kyseisiä vaihtoehtoja voidaan analysoida esimerkiksi tutkimalla tavarantoimittajien reaktiota pieneen mutta pysyvään hinnan laskuun. Kun markkinat on määritelty, markkinaosuus voidaan ilmoittaa osuutena, jonka osapuolten ostot muodostavat ostetun tavaran kokonaismyynnistä merkityksellisillä markkinoilla.

199. If the parties are, in addition, competitors on one or more selling markets, those markets are also relevant for the assessment. The selling markets have to be defined by applying the methodology described in the Market Definition Notice.

199. Jos osapuolet ovat lisäksi kilpailijoita yksillä tai useammilla myyntimarkkinoilla, myös näillä markkinoilla on merkitystä arvioinnin kannalta. Myyntimarkkinat on määriteltävä käyttäen markkinoiden määritelmästä annetussa tiedonannossa kuvailtuja menetelmiä.

5.3. Assessment under Article 101(1)

5.3. Arviointi 101 artiklan 1 kohdan mukaan

5.3.1. Main competition concerns

5.3.1. Keskeiset kilpailuongelmat

200. Joint purchasing arrangements may lead to restrictive effects on competition on the purchasing and/or downstream selling market or markets, such as increased prices, reduced output, product quality or variety, or innovation, market allocation, or anti-competitive foreclosure of other possible purchasers.

200. Yhteisostojärjestelyt voivat johtaa kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin ostomarkkinoilla ja/tai tuotantoketjun loppupään myyntimarkkinoilla. Näitä vaikutuksia voivat olla korkeammat hinnat, tuotannon väheneminen, tuotteiden laadun heikkeneminen tai valikoiman supistuminen, markkinoiden jakaminen tai muiden mahdollisten ostajien sulkeminen markkinoilta.

201. If downstream competitors purchase a significant part of their products together, their incentives for price competition on the selling market or markets may be considerably reduced. If the parties have a significant degree of market power (which does not necessarily amount to dominance) on the selling market or markets, the lower purchase prices achieved by the joint purchasing arrangement are likely not to be passed on to consumers.

201. Jos tuotantoketjun loppupään kilpailijat ostavat merkittävän osan tuotteistaan yhdessä, niiden kannusteet käydä hintakilpailua myyntimarkkinoilla voivat vähentyä huomattavasti. Jos osapuolilla on myyntimarkkinoilla huomattava markkinavoima (joka ei välttämättä vastaa määräävää asemaa), on todennäköistä, että yhteisostojärjestelyillä saavutettuja alhaisempia ostohintoja ei siirretä kuluttajille.

202. If the parties have a significant degree of market power on the purchasing market (buying power) there is a risk that they may force suppliers to reduce the range or quality of products they produce, which may bring about restrictive effects on competition such as quality reductions, lessening of innovation efforts, or ultimately sub-optimal supply.

202. Jos osapuolilla on huomattava markkinavoima ostomarkkinoilla (neuvotteluvoima), vaarana on, että ne saattavat pakottaa tavarantoimittajat supistamaan tuottamiensa tuotteiden valikoimaa tai heikentämään niiden laatua. Tällä voi olla kilpailua rajoittavia vaikutuksia, kuten laadun heikkeneminen, innovoinnin väheneminen tai toimitusmäärien jääminen alle optimaalisen tason.

203. Buying power of the parties to the joint purchasing arrangement could be used to foreclose competing purchasers by limiting their access to efficient suppliers. This is most likely if there are a limited number of suppliers and there are barriers to entry on the supply side of the upstream market.

203. Yhteisostojärjestelyn osapuolten neuvotteluvoimaa voitaisiin käyttää sulkemaan kilpailevat ostajat markkinoilta rajoittamalla niiden yhteistyömahdollisuuksia tehokkaiden toimittajien kanssa. Tämä on todennäköistä, jos tavarantoimittajia on vain muutama ja tuotantoketjun alkupään markkinoille pääsylle on tarjontapuolella esteitä.

204. In general, however, joint purchasing arrangements are less likely to give rise to competition concerns when the parties do not have market power on the selling market or markets.

204. Yleensä on kuitenkin epätodennäköisempää, että yhteisostojärjestelyt aiheuttavat kilpailuongelmia, kun osapuolilla ei ole markkinavoimaa myyntimarkkinoilla.

5.3.2. Restrictions of competition by object

5.3.2. Sopimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua

205. Joint purchasing arrangements restrict competition by object if they do not truly concern joint purchasing, but serve as a tool to engage in a disguised cartel, that is to say, otherwise prohibited price fixing, output limitation or market allocation.

205. Yhteisostojärjestelyjen tarkoituksena on rajoittaa kilpailua, jos niillä ei todellisuudessa pyritä yhteiseen ostotoimintaan vaan niiden tarkoituksena on kartelli eli kielletty hintojen vahvistaminen, tuotannon rajoittaminen tai markkinoiden jakaminen.

206. Agreements which involve the fixing of purchase prices can have the object of restricting competition within the meaning of Article 101(1) [93]. However, this does not apply where the parties to a joint purchasing arrangement agree on the purchasing prices the joint purchasing arrangement may pay to its suppliers for the products subject to the supply contract. In that case an assessment is required as to whether the agreement is likely to give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1). In both scenarios the agreement on purchase prices will not be assessed separately, but in the light of the overall effects of the purchasing agreement on the market.

206. Sopimuksilla, joihin liittyy ostohintojen vahvistamista, voi olla tarkoituksena rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla [93]. Tämä ei kuitenkaan päde, jos yhteisostojärjestelyn osapuolet sopivat ostohinnasta, jonka järjestely saa maksaa toimittajille sopimustuotteista. Tässä tapauksessa on arvioitava, onko sopimuksella todennäköisesti 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Kummassakaan tapauksessa ostohintoja koskevan sopimuksen vaikutusta ei arvioida erikseen vaan yhdessä ostosopimuksen muiden markkinavaikutusten kanssa.

5.3.3. Restrictive effects on competition

5.3.3. Kilpailua rajoittavat vaikutukset

207. Joint purchasing arrangements which do not have as their object the restriction of competition must be analysed in their legal and economic context with regard to their actual and likely effects on competition. The analysis of the restrictive effects on competition generated by a joint purchasing arrangement must cover the negative effects on both the purchasing and the selling markets.

207. Yhteisostojärjestelyt, joiden tarkoituksena ei ole rajoittaa kilpailua, on analysoitava niiden oikeudellisessa ja taloudellisessa yhteydessä niiden todellisten ja todennäköisten kilpailuvaikutusten suhteen. Yhteisostojärjestelyn aiheuttamien kilpailua rajoittavien vaikutusten analyysin on katettava kielteiset vaikutukset sekä osto- että myyntimarkkinoihin.

Market power

Markkinavoima

208. There is no absolute threshold above which it can be presumed that the parties to a joint purchasing arrangement have market power so that the joint purchasing arrangement is likely to give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1). However, in most cases it is unlikely that market power exists if the parties to the joint purchasing arrangement have a combined market share not exceeding 15 % on the purchasing market or markets as well as a combined market share not exceeding 15 % on the selling market or markets. In any event, if the parties’ combined market shares do not exceed 15 % on both the purchasing and the selling market or markets, it is likely that the conditions of Article 101(3) are fulfilled.

208. Ei ole olemassa absoluuttista ylärajaa, jonka ylittyessä voidaan olettaa, että yhteisostojärjestelyn osapuolilla on markkinavoimaa ja että yhteistyöjärjestely todennäköisesti johtaa 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin. Useimmissa tapauksissa markkinavoimaa ei todennäköisesti ole, jos yhteisostojärjestelyn osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on enintään 15 prosenttia sekä osto- että myyntimarkkinoilla. Jos osapuolten markkinaosuus on enintään 15 prosenttia sekä osto- että myyntimarkkinoilla, on joka tapauksessa todennäköistä, että 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät.

209. A market share above that threshold in one or both markets does not automatically indicate that the joint purchasing arrangement is likely to give rise to restrictive effects on competition. A joint purchasing arrangement which does not fall within that safe harbour requires a detailed assessment of its effects on the market involving, but not limited to, factors such as market concentration and possible countervailing power of strong suppliers.

209. Markkinaosuus, joka ylittää tuon raja-arvon toisilla tai molemmilla markkinoilla, ei automaattisesti tarkoita sitä, että yhteisostojärjestelyllä todennäköisesti on kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Yhteisostojärjestelyä, joka ei kuulu tämän safe harbour -poikkeuksen piiriin, on arvioitava yksityiskohtaisesti sen markkinoihin kohdistuvien vaikutusten osalta. Tarkasteltavia tekijöitä ovat esimerkiksi markkinoiden keskittyminen ja vahvojen tavarantoimittajien mahdollinen tasapainottava neuvotteluvoima.

210. Buying power may, under certain circumstances, cause restrictive effects on competition. Anti-competitive buying power is likely to arise if a joint purchasing arrangement accounts for a sufficiently large proportion of the total volume of a purchasing market so that access to the market may be foreclosed to competing purchasers. A high degree of buying power may indirectly affect the output, quality and variety of products on the selling market.

210. Neuvotteluvoimalla voi tietyissä olosuhteissa olla kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Kilpailunvastainen neuvotteluvoima syntyy todennäköisesti silloin, jos yhteisostojärjestely kattaa riittävän suuren osan ostomarkkinoiden kokonaisvolyymista niin, että kilpailevat ostajat saatetaan sulkea markkinoiden ulkopuolelle. Huomattava neuvotteluvoima voi välillisesti vaikuttaa tuotteiden tuotantoon, laatuun ja valikoimaan myyntimarkkinoilla.

211. In the analysis of whether the parties to a joint purchasing arrangement have buying power, the number and intensity of links (for example, other purchasing agreements) between the competitors in the market are relevant.

211. Analysoitaessa, onko yhteisostojärjestelyn osapuolilla neuvotteluvoimaa, markkinoilla toimivien kilpailijoiden välisten yhteyksien (esimerkiksi muut ostosopimukset) lukumäärä ja voimakkuus ovat merkityksellisiä.

212. If, however, competing purchasers co-operate who are not active on the same relevant selling market (for example, retailers which are active in different geographic markets and cannot be regarded as potential competitors), the joint purchasing arrangement is unlikely to have restrictive effects on competition unless the parties have a position in the purchasing markets that is likely to be used to harm the competitive position of other players in their respective selling markets.

212. Jos yhteistyötä harjoittavat kilpailevat yritykset eivät toimi samoilla merkityksellisillä myyntimarkkinoilla (esimerkiksi eri maantieteellisillä markkinoilla toimivia vähittäismyyjiä ei ole realistista pitää mahdollisina kilpailijoina), on epätodennäköistä, että yhteisostojärjestelyllä on kilpailua rajoittavia vaikutuksia, ellei osapuolilla ole ostomarkkinoilla sellainen asema, jonka turvin ne luultavasti voisivat vahingoittaa muiden toimijoiden kilpailuasemaa myyntimarkkinoilla.

Collusive outcome

Kilpailunvastainen lopputulos

213. Joint purchasing arrangements may lead to a collusive outcome if they facilitate the coordination of the parties’ behaviour on the selling market. This can be the case if the parties achieve a high degree of commonality of costs through joint purchasing, provided the parties have market power and the market characteristics are conducive to coordination.

213. Yhteisostojärjestelyt voivat johtaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen, jos ne helpottavat osapuolten käyttäytymisen yhteensovittamista myyntimarkkinoilla. Näin voi olla silloin, jos suuri osa osapuolten kustannuksista on yhteisostojen ansiosta yhteneviä, edellyttäen, että osapuolilla on markkinavoimaa ja markkinoiden ominaispiirteet edistävät yhteensovittamista.

214. Restrictive effects on competition are more likely if the parties to the joint purchasing arrangement have a significant proportion of their variable costs in the relevant downstream market in common. This is, for instance, the case if retailers, which are active in the same relevant retail market or markets, jointly purchase a significant amount of the products they offer for resale. It may also be the case if competing manufacturers and sellers of a final product jointly purchase a high proportion of their input together.

214. Kilpailua rajoittavat vaikutukset ovat todennäköisempiä, jos huomattava osa yhteisostojärjestelyn osapuolten muuttuvista kustannuksista on tuotantoketjun loppupään markkinoilla yhteisiä. Näin on esimerkiksi silloin, jos samoilla merkityksellisillä vähittäismarkkinoilla toimivat vähittäismyyjät ostavat yhdessä merkittävän määrän tuotteita, joita ne sitten jälleenmyyvät. Näin voi olla myös silloin, jos keskenään kilpailevat lopputuotteen valmistajat ja myyjät hankkivat suuren osan tuotantopanoksistaan yhdessä.

215. The implementation of a joint purchasing arrangement may require the exchange of commercially sensitive information such as purchase prices and volumes. The exchange of such information may facilitate coordination with regard to sales prices and output and thus lead to a collusive outcome on the selling markets. Spill-over effects from the exchange of commercially sensitive information can, for example, be minimised where data is collated by a joint purchasing arrangement which does not pass on the information to the parties thereto.

215. Yhteisostojärjestelyn täytäntöönpano saattaa edellyttää kaupallisesti arkaluonteisten tietojen (esimerkiksi ostohinnat ja -volyymit) vaihtoa. Tällaisten tietojen vaihtaminen saattaa helpottaa myyntihintojen ja tuotannon yhteensovittamista ja johtaa näin kilpailunvastaiseen lopputulokseen myyntimarkkinoilla. Kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihdosta aiheutuvien vaikutusten leviäminen voidaan esimerkiksi minimoida, jos tiedot kerää yhteisostojärjestely, joka ei välitä tietoja osapuolille.

216. Any negative effects arising from the exchange of information will not be assessed separately but in the light of the overall effects of the agreement. Whether the exchange of information in the context of a joint purchasing arrangement is likely to lead to restrictive effects on competition should be assessed according to the guidance given in Chapter 2. If the information exchange does not exceed the sharing of data necessary for the joint purchasing of the products by the parties to the joint purchasing arrangement, then even if the information exchange has restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1), the agreement is more likely to meet the criteria of Article 101(3) than if the exchange goes beyond what was necessary for the joint purchasing.

216. Tietojenvaihdosta mahdollisesti aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia ei arvioida erikseen vaan yhdessä sopimuksen muiden vaikutusten kanssa. Sitä, johtaako yhteisostojärjestelyyn liittyvä tietojenvaihto todennäköisesti kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin, olisi arvioitava 2 luvussa esitetyn ohjeistuksen mukaan. Jos tietojenvaihto rajoittuu osapuolten yhteisostojärjestelyn kohteena olevien tuotteiden yhteisoston kannalta tarpeellisten tietojen vaihtoon, sopimus täyttää todennäköisemmin 101 artiklan 3 kohdan edellytykset kuin jos tietoja vaihdettaisiin enemmän kuin mitä yhteisosto edellyttää, vaikka tietojenvaihdolla olisi 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia.

5.4. Assessment under Article 101(3)

5.4. Arviointi 101 artiklan 3 kohdan mukaan

5.4.1. Efficiency gains

5.4.1. Tehokkuusedut

217. Joint purchasing arrangements can give rise to significant efficiency gains. In particular, they can lead to cost savings such as lower purchase prices or reduced transaction, transportation and storage costs, thereby facilitating economies of scale. Moreover, joint purchasing arrangements may give rise to qualitative efficiency gains by leading suppliers to innovate and introduce new or improved products on the markets.

217. Yhteisostojärjestelyt voivat tarjota merkittäviä tehokkuusetuja. Erityisesti ne voivat johtaa kustannussäästöihin, kuten alhaisempiin ostohintoihin tai liiketoimi-, kuljetus- ja varastointikustannuksiin, ja tuoda siten mittakaavaetuja. Lisäksi yhteisostojärjestelyt voivat tuottaa laadullisia tehokkuusetuja kannustamalla toimittajia innovoimaan ja tuomaan markkinoille uusia tai parannettuja tuotteita.

5.4.2. Indispensability

5.4.2. Välttämättömyys

218. Restrictions that go beyond what is necessary to achieve the efficiency gains generated by a purchasing agreement do not meet the criteria of Article 101(3). An obligation to purchase exclusively through the co-operation may, in certain cases, be indispensable to achieve the necessary volume for the realisation of economies of scale. However, such an obligation has to be assessed in the context of the individual case.

218. Rajoitukset, jotka menevät pitemmälle kuin mitä ostosopimukseen perustuvien tehokkuusetujen saavuttaminen edellyttää, eivät täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Velvoite tehdä kaikki hankinnat yksinomaan yhteistyön kautta voi joissain tapauksissa olla välttämätön, jotta saavutettaisiin mittakaavaetujen edellyttämä riittävä ostomäärä. Tällainen velvoite on kuitenkin arvioitava tapauskohtaisesti.

5.4.3. Pass-on to consumers

5.4.3. Etujen siirtäminen kuluttajille

219. Efficiency gains, such as cost efficiencies or qualitative efficiencies in the form of the introduction of new or improved products on the market, attained by indispensable restrictions must be passed on to consumers to an extent that outweighs the restrictive effects of competition caused by the joint purchasing arrangement. Hence, cost savings or other efficiencies that only benefit the parties to the joint purchasing arrangement will not suffice. Cost savings need to be passed on to consumers, that is to say, the parties’ customers. To take a notable example, this pass-on may occur through lower prices on the selling markets. Lower purchasing prices resulting from the mere exercise of buying power are not likely to be passed on to consumers if the purchasers together have market power on the selling markets, and thus do not meet the criteria of Article 101(3). Moreover, the higher the market power of the parties on the selling market or markets the less likely they will pass on the efficiency gains to consumers to an extent that would outweigh the restrictive effects on competition.

219. Välttämättömin rajoituksin saavutetut tehokkuusedut, kuten kustannusedut tai laatuedut, jotka saavutetaan tuomalla markkinoille uusia tai parannettuja tuotteita, on siirrettävä kuluttajille siinä määrin, että ne ylittävät yhteisostojärjestelystä aiheutuvat kilpailua rajoittavat vaikutukset. Näin ollen kustannussäästöt tai muut tehokkuusedut, jotka hyödyttävät ainoastaan yhteisostojärjestelyn osapuolia, eivät riitä. Kustannussäästöt on siirrettävä kuluttajille, ts. osapuolten asiakkaille. Tällainen siirtäminen voi tapahtua esimerkiksi myyntimarkkinoiden alhaisempina hintoina. Pelkkään neuvotteluvoiman käyttöön perustuvia alhaisempia ostohintoja ei todennäköisesti siirretä kuluttajille, jos ostajilla yhdessä on markkinavoimaa myyntimarkkinoilla, eivätkä ne näin ollen täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Mitä enemmän osapuolilla on myyntimarkkinoilla markkinavoimaa, sitä epätodennäköisemmin ne siirtävät tehokkuusedut kuluttajille siinä määrin, että edut ylittävät kilpailua rajoittavat vaikutukset.

5.4.4. No elimination of competition

5.4.4. Kilpailua ei poisteta

220. The criteria of Article 101(3) cannot be fulfilled if the parties are afforded the possibility of eliminating competition in respect of a substantial part of the products in question. That assessment has to cover both purchasing and selling markets.

220. 101 artiklan 3 kohdan edellytykset eivät täyty, jos osapuolet saavat mahdollisuuden poistaa kilpailu merkittävältä osalta kyseisiä tuotteita. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon sekä osto- että myyntimarkkinat.

5.5. Examples

5.5. Esimerkkejä

221. Joint purchasing by small companies with moderate combined market shares

221. Yhteinen ostotoiminta, jota harjoittavien pienten yritysten yhteenlaskettu markkinaosuus on kohtuullinen

Example 1

Esimerkki 1

Situation : 150 small retailers conclude an agreement to form a joint purchasing organisation. They are obliged to purchase a minimum volume through the organisation, which accounts for roughly 50 % of each retailer’s total costs. The retailers can purchase more than the minimum volume through the organisation, and they may also purchase outside the co-operation. They have a combined market share of 23 % on both the purchasing and the selling markets. Company A and Company B are their two large competitors. Company A has a 25 % share on both the purchasing and selling markets, Company B 35 %. There are no barriers which would prevent the remaining smaller competitors from also forming a purchasing group. The 150 retailers achieve substantial cost savings by virtue of purchasing jointly through the purchasing organisation.

Tilanne : 150 pientä vähittäismyyjää tekee sopimuksen yhteisen osto-organisaation perustamisesta. Sopimuspuolten on hankittava kyseisen organisaation kautta tietty vähimmäismäärä, joka muodostaa noin 50 prosenttia jokaisen vähittäismyyjän kokonaiskustannuksista. Vähittäismyyjät voivat hankkia osto-organisaation kautta vähimmäismäärää suuremmankin määrän ja ne voivat tehdä hankintansa myös yhteistyön ulkopuolelta. Vähittäismyyjien yhteenlaskettu markkinaosuus on 20 prosenttia sekä osto- että myyntimarkkinoilla. A ja B ovat niiden kaksi suurinta kilpailijaa. A:lla on 25 prosentin ja B:llä 35 prosentin osuus sekä osto- että myyntimarkkinoilla. Ei ole esteitä sille, etteivätkö jäljellä olevat pienemmät kilpailijat voisi myös perustaa ostoryhmää. Mainitut 150 vähittäismyyjää saavuttavat huomattavia kustannussäästöjä tekemällä yhteisostoja osto-organisaation kautta.

Analysis : The retailers have a moderate market position on the purchasing and the selling markets. Furthermore, the co-operation brings about some economies of scale. Even though the retailers achieve a high degree of commonality of costs, they are unlikely to have market power on the selling market due to the market presence of Companies A and B, which are both individually larger than the joint purchasing organisation. Consequently, the retailers are unlikely to coordinate their behaviour and reach a collusive outcome. The formation of the joint purchasing organisation is therefore unlikely to give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1).

Analyysi : Vähittäismyyjillä on kohtuullinen markkina-asema sekä osto- että myyntimarkkinoilla. Yhteistyöllä saavutetaan lisäksi joitain mittakaavaetuja. Vaikka vähittäismyyjien kustannukset ovatkin pitkälle yhtenevät, on epätodennäköistä, että niillä on markkinavoimaa myyntimarkkinoilla A:n ja B:n läsnäolon vuoksi, sillä ne ovat molemmat yhteisosto-organisaatiota suurempia. Näin ollen on luultavaa, etteivät vähittäismyyjät sovita yhteen käyttäytymistään eivätkä päädy kilpailunvastaiseen lopputulokseen. Tämän johdosta yhteisosto-organisaation perustamisella ei todennäköisesti ole 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia.

222. Commonality of costs and market power on the selling market

222. Yhtenevät kustannukset ja markkinavoima myyntimarkkinoilla

Example 2

Esimerkki 2

Situation : Two supermarket chains conclude an agreement to jointly purchase products which account for roughly 80 % of their variable costs. On the relevant purchasing markets for the different categories of products the parties have combined market shares between 25 % and 40 %. On the relevant selling market they have a combined market share of 60 %. There are four other significant retailers each with a 10 % market share. Market entry is not likely.

Tilanne : Kaksi supermarketketjua tekee sopimuksen, jonka perusteella ne ostavat yhdessä tuotemäärän, joka vastaa noin 80:tä prosenttia niiden muuttuvista kustannuksista. Eri tuoteryhmien merkityksellisillä ostomarkkinoilla osapuolten yhteenlasketut markkinaosuudet ovat 25–40 prosenttia. Merkityksellisillä myyntimarkkinoilla niiden yhteenlaskettu markkinaosuus on 60 prosenttia. Markkinoilla toimii neljä muuta merkittävää vähittäismyyjää, joilla kullakin on 10 prosentin markkinaosuus. Markkinoille tulo ei ole todennäköistä.

Analysis : It is likely that this purchasing agreement would give the parties the ability to coordinate their behaviour on the selling market, thereby leading to a collusive outcome. The parties have market power on the selling market and the purchasing agreement gives rise to a significant commonality of costs. Moreover, market entry is unlikely. The incentive for the parties to coordinate their behaviour would be reinforced if their cost structures were already similar prior to concluding the agreement. Moreover, similar margins of the parties would further increase the risk of a collusive outcome. This agreement also creates the risk that by the parties’ withholding demand and, consequently, as a result of reduced quantity, downstream selling prices would increase. Hence, the purchasing agreement is likely to give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1). Even though the agreement is very likely to give rise to efficiency gains in the form of cost savings, due to the parties’ significant market power on the selling market, these are unlikely to be passed on to consumers to an extent that would outweigh the restrictive effects on competition. Therefore, the purchasing agreement is unlikely to fulfil the criteria of Article 101(3).

Analyysi : On todennäköistä, että osapuolet voivat ostosopimuksen ansiosta sovittaa yhteen käyttäytymistään myyntimarkkinoilla, mikä johtaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen. Osapuolilla on markkinavoimaa myyntimarkkinoilla ja ostosopimuksen johdosta huomattava osa niiden kustannuksista on yhteneviä. Lisäksi markkinoille tulo on epätodennäköistä. Osapuolten kannustimet käyttäytymisen yhteensovittamiseen olisivat suuremmat, jos niiden kustannusrakenteet olisivat samanlaiset jo ennen sopimuksen tekemistä. Jos myös osapuolten marginaalit olisivat samanlaiset, sekin lisäisi kilpailunvastaisen lopputuloksen riskiä. Sopimuksesta aiheutuu myös riski, että myyntihinnat nousevat tuotantoketjun loppupään markkinoilla, jos osapuolet supistavat kysyntää ja sen vuoksi tuotetta on vähemmän markkinoilla. Näin ollen ostosopimuksella on todennäköisesti 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Vaikka sopimus erittäin todennäköisesti johtaa tehokkuusetuihin kustannussäästöinä, on epätodennäköistä, että ne siirretään kuluttajille siinä määrin, että ne ylittäisivät kilpailua rajoittavat vaikutukset, koska osapuolilla on myyntimarkkinoilla huomattava markkinavoima. Tämän vuoksi on epätodennäköistä, että ostosopimus täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

223. Parties active in different geographic markets

223. Eri maantieteellisillä markkinoilla toimivat osapuolet

Example 3

Esimerkki 3

Situation : Six large retailers, which are each based in a different Member State, form a purchasing group to buy several branded durum wheat flour-based products jointly. The parties are allowed to purchase other similar branded products outside the co-operation. Moreover, five of them also offer similar private label products. The members of the purchasing group have a combined market share of approximately 22 % on the relevant purchasing market, which is Union-wide. In the purchasing market there are three other large players of similar size. Each of the parties to the purchasing group has a market share between 20 % and 30 % on the national selling markets on which they are active. None of them is active in a Member State where another member of the group is active. The parties are not potential entrants to each other’s markets.

Tilanne : Kuusi suurta vähittäismyyjää, joista kukin toimii eri jäsenvaltiossa, muodostaa ostoryhmän ostaakseen yhdessä useita durumvehnäjauhosta valmistettuja merkkituotteita. Osapuolet saavat ostaa muita vastaavia merkkituotteita yhteistyön ulkopuolella. Lisäksi viisi näistä vähittäismyyjistä tarjoaa myös samantapaisia omia tuotemerkkejä. Ostoryhmän jäsenten yhteenlaskettu markkinaosuus on noin 22 prosenttia merkityksellisillä ostomarkkinoilla, jotka ovat unionin laajuiset. Ostomarkkinoilla on kolme muuta suurta vastaavankokoista toimijaa. Kullakin ostoryhmän osapuolella on 20–30 prosentin markkinaosuus kansallisilla myyntimarkkinoilla, joilla ne toimivat. Kukaan niistä ei toimi sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa jokin toinen ryhmän jäsen toimii. Osapuolet eivät ole mahdollisia tulokkaita toistensa markkinoilla.

Analysis : The purchasing group will be able to compete with the other existing major players on the purchasing market. The selling markets are much smaller (in turnover and geographic scope) than the Union-wide purchasing market and in those markets some of the members of the group may have market power. Even if the members of the purchasing group have a combined market share of more than 15 % on the purchasing market, the parties are unlikely to coordinate their conduct and collude on the selling markets since they are neither actual nor potential competitors on the downstream markets. Consequently, the purchasing group is not likely to give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1).

Analyysi : Ostoryhmä voi kilpailla muiden ostomarkkinoilla toimivien suurten toimijoiden kanssa. Myyntimarkkinat ovat huomattavasti pienemmät (liikevaihdoltaan ja maantieteelliseltä laajuudeltaan) kuin unionin laajuiset ostomarkkinat, ja näillä markkinoilla eräillä ryhmän jäsenillä saattaa olla markkinavoimaa. Vaikka ostoryhmän jäsenten yhteenlaskettu markkinaosuus olisikin yli 15 prosenttia ostomarkkinoilla, on epätodennäköistä, että ne sovittaisivat yhteen menettelytapojaan ja tekisivät yhteistyötä myyntimarkkinoilla, sillä ne eivät ole todellisia tai mahdollisia kilpailijoita tuotantoketjun loppupään markkinoilla. Sen vuoksi ostoryhmä ei todennäköisesti aiheuta kilpailua rajoittavia vaikutuksia 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

224. Information exchange

224. Tietojenvaihto

Example 4

Esimerkki 4

Situation : Three competing manufacturers A, B and C entrust an independent joint purchasing organisation with the purchase of product Z, which is an intermediary product used by the three parties for their production of the final product X. The costs of Z are not a significant cost factor for the production of X. The joint purchasing organisation does not compete with the parties on the selling market for X. All information necessary for the purchases (for example quality specifications, quantities, delivery dates, maximum purchase prices) is only disclosed to the joint purchasing organisation, not to the other parties. The joint purchasing organisation agrees the purchasing prices with the suppliers. A, B and C have a combined market share of 30 % on each of the purchasing and selling markets. They have six competitors in the purchasing and selling markets, two of which have a market share of 20 %.

Tilanne : Kolme kilpailevaa valmistajaa, A, B ja C, antaa riippumattoman yhteisen osto-organisaation tehtäväksi ostaa tuotetta Z. Se on välituote, jota kyseiset kolme osapuolta käyttävät lopputuotteen X valmistuksessa. Z:n kustannukset eivät ole merkittävä kustannustekijä X:n valmistuksessa. Yhteinen osto-organisaatio ei kilpaile osapuolten kanssa X:n myyntimarkkinoilla. Kaikki ostotoiminnan kannalta tarvittavat tiedot (esimerkiksi laatueritelmät, tavaramäärät, toimituspäivät, enimmäisostohinnat) annetaan vain yhteiselle osto-organisaatiolle, ei muille osapuolille. Yhteinen osto-organisaatio sopii ostohinnat tavarantoimittajien kanssa. A:n, B:n ja C:n yhteenlaskettu markkinaosuus on 30 prosenttia sekä osto- että myyntimarkkinoilla. Niillä on kuusi kilpailijaa osto- ja myyntimarkkinoilla, ja näistä kahdella on 20 prosentin markkinaosuus.

Analysis : Since there is no direct information exchange between the parties, the transfer of the information necessary for the purchases to the joint purchasing organisation is unlikely to lead to a collusive outcome. Consequently, the exchange of information is unlikely to give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1).

Analyysi : Koska osapuolten välillä ei ole suoraa tietojenvaihtoa, on epätodennäköistä, että hankintojen tekemiseksi tarvittavien tietojen siirtäminen yhteiselle osto-organisaatiolle johtaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen. Näin ollen ei ole todennäköistä, että tietojenvaihdolla on 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia.

6. AGREEMENTS ON COMMERCIALISATION

6. MARKKINOILLE SAATTAMISTA KOSKEVAT SOPIMUKSET

6.1. Definition

6.1. Määritelmä

225. Commercialisation agreements involve co-operation between competitors in the selling, distribution or promotion of their substitute products. This type of agreement can have widely varying scope, depending on the commercialisation functions which are covered by the co-operation. At one end of the spectrum, joint selling agreements may lead to a joint determination of all commercial aspects related to the sale of the product, including price. At the other end, there are more limited agreements that only address one specific commercialisation function, such as distribution, after-sales service, or advertising.

225. Markkinoille saattamista koskeviin sopimuksiin sisältyy kilpailijoiden välinen yhteistyö niiden korvaavien tuotteiden myynnin, jakelun tai myynninedistämisen alalla. Tällaisten sopimusten laajuus voi vaihdella paljonkin riippuen siitä, mitä markkinoille saattamisen edellyttämiä tehtäviä yhteistyön piiriin kuuluu. Yhden ääripään muodostaa yhteinen myynti, joka merkitsee kaikkien tuotteen myyntiin liittyvien kaupallisten seikkojen sopimista yhdessä, mukaan lukien hinta. Sopimukset voivat olla myös suppeampia ja koskea ainoastaan yhtä markkinoille saattamisen osa-aluetta kuten jakelua, myynnin jälkeistä palvelua tai mainontaa.

226. An important category of those more limited agreements is distribution agreements. The Block Exemption Regulation on Vertical Restraints and Guidelines on Vertical Restraints generally cover distribution agreements unless the parties to the agreement are actual or potential competitors. If the parties are competitors, the Block Exemption Regulation on Vertical Restraints only covers non-reciprocal vertical agreements between competitors, if (a) the supplier is a manufacturer and a distributor of goods, while the buyer is a distributor and not a competing undertaking at the manufacturing level or, (b) the supplier is a provider of services at several levels of trade, while the buyer provides its goods or services at the retail level and does not provide competing services at the level of trade where it purchases the contract services [94].

226. Yhden näiden suppeampien sopimusten ryhmän muodostavat jakelusopimukset. Jakelusopimukset kuuluvat yleensä vertikaalisia rajoituksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen ja vertikaalisista rajoituksista annettujen suuntaviivojen soveltamisalaan, elleivät sopimuspuolet ole todellisia tai mahdollisia kilpailijoita. Jos osapuolet ovat kilpailijoita, vertikaalisista rajoituksista annettu ryhmäpoikkeusasetus kattaa ainoastaan sellaiset kilpailijoiden väliset vertikaaliset sopimukset, jotka eivät ole vastavuoroisia, jos a) tavarantoimittaja on tavaroiden valmistaja ja jakelija, ja ostaja on vain tavaroiden jakelija eikä kilpaileva yritys valmistusportaalla tai b) tavarantoimittaja on palvelujen tarjoaja useilla kaupan portailla, kun vastaavasti ostaja tarjoaa tavaroita tai palveluja vähittäisportaassa eikä tarjoa kilpailevia palveluja samalla kaupan portaalla, jolta se ostaa sopimuspalvelut [94].

227. If competitors agree to distribute their substitute products on a reciprocal basis (in particular if they do so on different geographic markets) there is a possibility in certain cases that the agreements have as their object or effect the partitioning of markets between the parties or that they lead to a collusive outcome. The same can be true for non-reciprocal agreements between competitors. Reciprocal agreements and non-reciprocal agreements between competitors thus have first to be assessed according to the principles set out in this Chapter. If that assessment leads to the conclusion that co-operation between competitors in the area of distribution would in principle be acceptable, a further assessment will be necessary to examine the vertical restraints included in such agreements. That second step of the assessment should be based on the principles set out in the Guidelines on Vertical Restraints.

227. Jos kilpailevat yritykset sopivat korvaavien tuotteittensa vastavuoroisesta jakelusta (erityisesti eri maantieteellisillä markkinoilla), joissain tapauksissa on mahdollista, että sopimusten tarkoituksena tai seurauksena on markkinoiden jakaminen osapuolten välillä, tai sopimukset voivat johtaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen. Sama voi päteä kilpailijoiden välisiin muihin kuin vastavuoroisiin sopimuksiin. Kilpailevien yritysten vastavuoroiset sopimukset ja muut kuin vastavuoroiset sopimukset on sen vuoksi ensin arvioitava tässä luvussa esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Jos arviointi johtaa päätelmään, että kilpailijoiden yhteistyö jakelun alueella on periaatteessa hyväksyttävää, on tarpeen arvioida vielä sopimuksiin sisältyvät vertikaaliset rajoitukset. Tämän arvioinnin toisen vaiheen olisi perustuttava vertikaalisista rajoituksista annetuissa suuntaviivoissa vahvistettuihin periaatteisiin.

228. A further distinction should be drawn between agreements where the parties agree only on joint commercialisation and agreements where the commercialisation is related to another type of co-operation upstream, such as joint production or joint purchasing. When analysing commercialisation agreements combining different stages of co-operation it is necessary to determine the centre of gravity of the co-operation in accordance with paragraphs 13 and 14.

228. Toisistaan on erotettava myös sopimukset, joissa osapuolet sopivat vain yhteisestä markkinoille saattamisesta, ja sopimukset, joissa markkinoille saattaminen liittyy muuhun tuotantoketjun alkupään yhteistyöhön, kuten yhteinen tuotanto tai yhteinen ostotoiminta. Yhteistyön eri vaiheita sisältäviä, markkinoille saattamista koskevia sopimuksia analysoitaessa on tarpeen määrittää yhteistyön painopiste 13 ja 14 kohdan mukaisesti.

6.2. Relevant markets

6.2. Merkitykselliset markkinat

229. To assess the competitive relationship between the parties, the relevant product and geographic market or markets directly concerned by the co-operation (that is to say, the market or markets to which the products subject to the agreement belong) have to be defined. As a commercialisation agreement in one market may also affect the competitive behaviour of the parties in a neighbouring market which is closely related to the market directly concerned by the co-operation, any such neighbouring market also needs to be defined. The neighbouring market may be horizontally or vertically related to the market where the co-operation takes place.

229. Osapuolten kilpailusuhteiden arvioimiseksi on määriteltävä merkitykselliset tuote- ja maantieteelliset markkinat, joihin yhteistyö vaikuttaa suoraan (eli markkinat, joille sopimustuotteet kuuluvat). Koska tiettyjä markkinoita koskeva markkinoille saattamista koskeva sopimus voi vaikuttaa osapuolten kilpailukäyttäytymiseen myös lähimarkkinoilla, jotka ovat yhteydessä yhteistyön välittömään vaikutusalaan kuuluviin markkinoihin, myös mahdolliset lähimarkkinat on määriteltävä. Tällaiset lähimarkkinat voivat liittyä horisontaalisesti tai vertikaalisesti markkinoihin, joilla yhteistyötä harjoitetaan.

6.3. Assessment under Article 101(1)

6.3. Arviointi 101 artiklan 1 kohdan mukaan

6.3.1. Main competition concerns

6.3.1. Keskeiset kilpailuongelmat

230. Commercialisation agreements can lead to restrictions of competition in several ways. First, and most obviously, commercialisation agreements may lead to price fixing.

230. Markkinoille saattamista koskevat sopimukset voivat rajoittaa kilpailua monin tavoin. Ensiksi ja ilmiselvästi markkinoille saattamista koskevat sopimukset voivat johtaa hintojen vahvistamiseen.

231. Secondly, commercialisation agreements may also facilitate output limitation, because the parties may decide on the volume of products to be put on the market, therefore restricting supply.

231. Toiseksi markkinoille saattamista koskevat sopimukset voivat myös helpottaa tuotannon rajoittamista, koska osapuolet voivat sopimuksen avulla päättää markkinoille tuotavasta tuotemäärästä ja siten rajoittaa tarjontaa.

232. Thirdly, commercialisation agreements may become a means for the parties to divide the markets or to allocate orders or customers, for example in cases where the parties’ production plants are located in different geographic markets or when the agreements are reciprocal.

232. Kolmanneksi markkinoille saattamista koskevista sopimuksista voi tulla keino, jonka avulla osapuolet jakavat markkinat tai kohdistavat tilaukset tai asiakkaat, esimerkiksi tapauksissa, joissa osapuolten tuotantolaitokset sijaitsevat eri maantieteellisillä markkinoilla, tai kun sopimukset ovat vastavuoroisia.

233. Finally, commercialisation agreements may also lead to an exchange of strategic information relating to aspects within or outside the scope of the co-operation or to commonality of costs – in particular with regard to agreements not encompassing price fixing – which may result in a collusive outcome.

233. Lopuksi markkinoille saattamista koskevat sopimukset voivat myös johtaa strategisten tietojen vaihtoon seikoista, jotka voivat kuulua joko yhteistyön piiriin tai sen ulkopuolelle, tai yhtenevistä kustannuksista – erityisesti kun on kyse sopimuksista, joihin ei sisälly hintojen vahvistamista. Näin sopimukset saattavat johtaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen.

6.3.2. Restrictions of competition by object

6.3.2. Sopimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua

234. Price fixing is one of the major competition concerns arising from commercialisation agreements between competitors. Agreements limited to joint selling generally have the object of coordinating the pricing policy of competing manufacturers or service providers. Such agreements may not only eliminate price competition between the parties on substitute products but may also restrict the total volume of products to be delivered by the parties within the framework of a system for allocating orders. Such agreements are therefore likely to restrict competition by object.

234. Kilpailijoiden välisissä markkinoille saattamista koskevissa sopimuksissa kilpailuongelmana on erityisesti hintojen vahvistaminen. Yhteiseen myyntiin rajoittuvien sopimusten tarkoituksena on yleensä kilpailevien valmistajien tai palveluntarjoajien hintapolitiikan yhteensovittaminen. Tällaiset sopimukset voivat poistaa hintakilpailun osapuolten väliltä korvaavien tuotteiden osalta ja saattavat lisäksi rajoittaa osapuolten toimittamien tavaroiden kokonaismäärää tilaustenjakojärjestelmän puitteissa. Näin ollen tällaisten sopimusten tarkoituksena on todennäköisesti kilpailun rajoittaminen.

235. That assessment does not change if the agreement is non-exclusive (that is to say, where the parties are free to sell individually outside the agreement), as long as it can be concluded that the agreement will lead to an overall coordination of the prices charged by the parties.

235. Tämä arviointi ei muutu, vaikka kyseessä ei olisikaan yksinoikeussopimus, ts. kun osapuolet voivat erikseen myydä sopimuksen ulkopuolella, niin kauan kuin voidaan olettaa, että sopimus johtaa osapuolten perimien hintojen yhteensovittamiseen.

236. Another specific competition concern related to distribution arrangements between parties which are active in different geographic markets is that they can be an instrument of market partitioning. If the parties use a reciprocal distribution agreement to distribute each other’s products in order to eliminate actual or potential competition between them by deliberately allocating markets or customers, the agreement is likely to have as its object a restriction of competition. If the agreement is not reciprocal, the risk of market partitioning is less pronounced. It is necessary, however, to assess whether the non-reciprocal agreement constitutes the basis for a mutual understanding to avoid entering each other's markets.

236. Toinen eri maantieteellisillä markkinoilla toimivien osapuolten välisiin jakelujärjestelyihin liittyvä kilpailuongelma on se, että järjestelyt voivat toimia markkinoiden jakamisen välineenä. Jos osapuolet käyttävät toistensa tuotteiden jakelemista koskevaa vastavuoroista jakelusopimusta poistaakseen välisensä todellisen tai potentiaalisen kilpailun jakamalla tietoisesti markkinat tai asiakkaat, on todennäköistä, että sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa kilpailua. Jos sopimus ei ole vastavuoroinen, markkinoiden jakamisen riski ei ole yhtä suuri. On kuitenkin arvioitava, muodostaako sopimus, joka ei ole vastavuoroinen, perustan yhteisymmärrykselle olla tulematta toisen markkinoille.

6.3.3. Restrictive effects on competition

6.3.3. Kilpailua rajoittavat vaikutukset

237. A commercialisation agreement is normally not likely to give rise to competition concerns if it is objectively necessary to allow one party to enter a market it could not have entered individually or with a more limited number of parties than are effectively taking part in the co-operation, for example, because of the costs involved. A specific application of this principle would be consortia arrangements that allow the companies involved to participate in projects that they would not be able to undertake individually. As the parties to the consortia arrangement are therefore not potential competitors for implementing the project, there is no restriction of competition within the meaning of Article 101(1).

237. Markkinoille saattamista koskeva sopimus ei yleensä aiheuta kilpailuongelmia, jos se on objektiivisesti tarpeen jotta toinen osapuoli voi tulla markkinoille, joille se ei olisi esimerkiksi kustannusten vuoksi voinut tulla yksin tai siten että yhteistyöhön osallistuvia osapuolia olisi ollut vähemmän. Erikoistapauksen muodostavat konsortiojärjestelyt, joiden avulla yritykset voivat osallistua hankkeisiin, joihin ne eivät olisi voineet osallistua yksin. Koska konsortiojärjestelyn osapuolet eivät ole potentiaalisia kilpailijoita hankkeen täytäntöönpanossa, kyse ei ole 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta kilpailun rajoittumisesta.

238. Similarly, not all reciprocal distribution agreements have as their object a restriction of competition. Depending on the facts of the case at hand, some reciprocal distribution agreements may, nevertheless, have restrictive effects on competition. The key issue in assessing an agreement of this type is whether the agreement in question is objectively necessary for the parties to enter each other’s markets. If it is, the agreement does not create competition problems of a horizontal nature. However, if the agreement reduces the decision-making independence of one of the parties with regard to entering the other parties’ market or markets by limiting its incentives to do so, it is likely to give rise to restrictive effects on competition. The same reasoning applies to non-reciprocal agreements, where the risk of restrictive effects on competition is, however, less pronounced.

238. Vastaavasti vastavuoroisten jakelusopimusten tarkoituksena ei aina ole kilpailun rajoittaminen. Asiaan liittyvistä seikoista riippuen eräillä vastavuoroisilla jakelusopimuksilla voi kuitenkin olla kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Keskeinen kysymys arvioitaessa tämän tyyppistä sopimusta on se, onko kyseinen sopimus objektiivisesti katsoen välttämätön, jotta osapuolet pääsisivät toistensa markkinoille. Jos sopimus on välttämätön, se ei aiheuta horisontaalisia kilpailuongelmia. Jos sopimus pienentää yhden osapuolen itsenäistä päätösvaltaa sen osalta, tuleeko se toisten osapuolten markkinoille, rajoittamalla sen kannusteita tulla kyseisille markkinoille, sopimuksella on todennäköisesti kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Sama pätee myös muihin kuin vastavuoroisiin sopimuksiin, joiden kilpailua rajoittavien vaikutusten riski on kuitenkin vähäisempi.

239. Moreover, a distribution agreement can have restrictive effects on competition if it contains vertical restraints, such as restrictions on passive sales, resale price maintenance, etc.

239. Lisäksi jakelusopimuksella voi olla kilpailua rajoittavia vaikutuksia, jos se sisältää vertikaalisia rajoituksia, kuten passiivisen myynnin rajoittaminen, jälleenmyyntihinnan määrääminen jne.

Market power

Markkinavoima

240. Commercialisation agreements between competitors can only have restrictive effects on competition if the parties have some degree of market power. In most cases, it is unlikely that market power exists if the parties to the agreement have a combined market share not exceeding 15 %. In any event, if the parties’ combined market share does not exceed 15 % it is likely that the conditions of Article 101(3) are fulfilled.

240. Kilpailijoiden välisillä markkinoille saattamista koskevilla sopimuksilla voi olla kilpailua rajoittavia vaikutuksia vain, jos osapuolilla on jonkin verran markkinavoimaa. Useimmissa tapauksissa markkinavoimaa tuskin on, jos sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on enintään 15 prosenttia. Jos osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on enintään 15 prosenttia, on joka tapauksessa todennäköistä, että 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät.

241. If the parties’ combined market share is greater than 15 %, their agreement will fall outside the safe harbour of paragraph 240 and thus the likely impact of the joint commercialisation agreement on the market must be assessed.

241. Jos sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on yli 15 prosenttia, heidän sopimuksensa ei kuulu 240 kohdan safe harbour -poikkeuksen piiriin ja yhteistä markkinoille saattamista koskevan sopimuksen todennäköinen vaikutus markkinoihin on tutkittava.

Collusive outcome

Kilpailunvastainen lopputulos

242. A joint commercialisation agreement that does not involve price fixing is also likely to give rise to restrictive effects on competition if it increases the parties’ commonality of variable costs to a level which is likely to lead to a collusive outcome. This is likely to be the case for a joint commercialisation agreement if prior to the agreement the parties already have a high proportion of their variable costs in common as the additional increment (that is to say, the commercialisation costs of the product subject to the agreement) can tip the balance towards a collusive outcome. Conversely, if the increment is large, the risk of a collusive outcome may be high even if the initial level of commonality of costs is low.

242. Yhteistä markkinoille saattamista koskeva sopimus, johon ei liity hintojen vahvistamista, johtaa todennäköisesti kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin, jos osapuolten muuttuvista kustannuksista entistä suurempi osa muuttuu yhteisiksi siinä määrin, että kilpailunvastainen lopputulos on todennäköinen. Tämä on todennäköistä, jos jo ennen yhteistä markkinoille saattamista koskevan sopimuksen tekemistä suuri osa osapuolten muuttuvista kustannuksista on yhteisiä, sillä kustannusten lisäys (ts. sopimustuotteen markkinoille saattamista koskevat kustannukset) voi muuttaa tasapainoa ja johtaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen. Toisaalta jos kustannusten lisäys on suuri, kilpailunvastaisen lopputuloksen riski voi olla huomattava, vaikka yhtenevien kustannusten lähtötaso olisi alhainen.

243. The likelihood of a collusive outcome depends on the parties’ market power and the characteristics of the relevant market. Commonality of costs can only increase the risk of a collusive outcome if the parties have market power and if the commercialisation costs constitute a large proportion of the variable costs related to the products concerned. This is, for example, not the case for homogeneous products for which the highest cost factor is production. However, commonality of commercialisation costs increases the risk of a collusive outcome if the commercialisation agreement concerns products which entail costly commercialisation, for example, high distribution or marketing costs. Consequently, joint advertising or joint promotion agreements can also give rise to restrictive effects on competition if those costs constitute a significant cost factor.

243. Kilpailunvastaisen lopputuloksen todennäköisyys riippuu osapuolten markkinavoimasta ja merkityksellisten markkinoiden ominaispiirteistä. Yhtenevät kustannukset voivat lisätä kilpailunvastaisen lopputuloksen riskiä vain, jos osapuolilla on markkinavoimaa ja jos markkinoille saattamista koskevat kustannukset muodostavat suuren osan kyseisiin tuotteisiin liittyvistä muuttuvista kustannuksista. Tämä ei päde esimerkiksi silloin kun on kyse homogeenisista tuotteista, joiden tärkein kustannustekijä on tuotanto. Yhteiset markkinoille saattamista koskevat kustannukset lisäävät kuitenkin kilpailunvastaisen lopputuloksen riskiä, jos markkinoille saattamista koskeva sopimus koskee tuotteita, joiden markkinoille saattaminen edellyttää kalliita toimenpiteitä, esimerkiksi kun jakelu- tai markkinointikustannukset ovat korkeat. Tämän vuoksi yhteistä mainontaa tai myynninedistämistä koskevilla sopimuksilla voi myös olla kilpailua rajoittavia vaikutuksia, jos kyseiset kustannukset muodostavat merkittävän kustannustekijän.

244. Joint commercialisation generally involves the exchange of sensitive commercial information, particularly on marketing strategy and pricing. In most commercialisation agreements, some degree of information exchange is required in order to implement the agreement. It is therefore necessary to verify whether the information exchange can give rise to a collusive outcome with regard to the parties’ activities within and outside the co-operation. Any negative effects arising from the exchange of information will not be assessed separately but in the light of the overall effects of the agreement.

244. Yhteiseen markkinoille saattamiseen liittyy yleensä arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtoa, erityisesti markkinointistrategian ja hinnoittelun osalta. Useimmissa markkinoille saattamista koskevissa sopimuksissa edellytetään jonkinasteista tietojenvaihtoa sopimuksen täytäntöönpanemiseksi. Näin ollen on tarpeen tutkia, voiko tietojenvaihto johtaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen kun on kyse sekä yhteistyön piiriin että sen ulkopuolelle kuuluvista osapuolten toiminnoista. Tietojenvaihdosta mahdollisesti aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia ei arvioida erikseen vaan yhdessä sopimuksen muiden vaikutusten kanssa.

245. For example, where the parties to a joint advertising agreement exchange pricing information, this may lead to a collusive outcome with regard to the sale of the jointly advertised products. In any event, the exchange of such information in the context of a joint advertising agreement goes beyond what would be necessary to implement that agreement. The likely restrictive effects on competition of information exchange in the context of commercialisation agreements will depend on the characteristics of the market and the data shared, and should be assessed in the light of the guidance given in Chapter 2.

245. Esimerkiksi jos yhteistä mainontaa koskevan sopimuksen osapuolet vaihtavat hintatietoja, tämä saattaa johtaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen yhdessä mainostettujen tuotteiden myynnin osalta. Joka tapauksessa tällaisten tietojen vaihto yhteistä mainontaa koskevan sopimuksen puitteissa menee pitemmälle kuin sopimuksen täytäntöönpano edellyttää. Markkinoille saattamista koskevien sopimusten puitteissa harjoitetun tietojenvaihdon todennäköiset kilpailua rajoittavat vaikutukset riippuvat markkinoiden piirteistä ja jaetuista tiedoista, ja sitä olisi arvioitava 2 luvussa esitetyn ohjeistuksen mukaan.

6.4. Assessment under Article 101(3)

6.4. Arviointi 101 artiklan 3 kohdan mukaan

6.4.1. Efficiency gains

6.4.1. Tehokkuusedut

246. Commercialisation agreements can give rise to significant efficiency gains. The efficiencies to be taken into account when assessing whether a commercialisation agreement fulfils the criteria of Article 101(3) will depend on the nature of the activity and the parties to the co-operation. Price fixing can generally not be justified, unless it is indispensable for the integration of other marketing functions, and this integration will generate substantial efficiencies. Joint distribution can generate significant efficiencies, stemming from economies of scale or scope, especially for smaller producers.

246. Markkinoille saattamista koskevat sopimukset voivat johtaa merkittäviin tehokkuusetuihin. Tehokkuusedut, jotka otetaan huomioon arvioitaessa, täyttääkö markkinoille saattamista koskeva sopimus 101 artiklan 3 kohdan edellytykset, riippuvat toimintojen luonteesta ja yhteistyön osapuolista. Hintojen vahvistaminen ei yleensä ole perusteltua, jollei se ole välttämätöntä muiden markkinointitoimintojen integroimiseksi ja jollei kyseinen integrointi johda merkittäviin tehokkuusetuihin. Yhteinen jakelu voi tuottaa erityisesti pienemmille tuottajille huomattavia tehokkuusetuja, jotka perustuvat mittakaavaetuihin tai tuotevarioinnin etuihin.

247. In addition, the efficiency gains must not be savings which result only from the elimination of costs that are inherently part of competition, but must result from the integration of economic activities. A reduction of transport cost which is only a result of customer allocation without any integration of the logistical system can therefore not be regarded as an efficiency gain within the meaning of Article 101(3).

247. Tehokkuusedut eivät lisäksi saa perustua säästöihin, jotka johtuvat kilpailuun olennaisesti kuuluvien kustannusten poistumisesta, vaan niiden on seurattava taloudellisten toimintojen integroinnista. Tämän vuoksi kuljetuskustannusten alenemista ei voida pitää 101 artiklan 3 kohdan mukaisina tehokkuusetuina, jos se johtuu vain asiakkaiden jakamisesta eikä logistiikan integroinnista.

248. Efficiency gains must be demonstrated by the parties to the agreement. An important element in this respect would be the contribution by the parties of significant capital, technology, or other assets. Cost savings through reduced duplication of resources and facilities can also be accepted. However, if the joint commercialisation represents no more than a sales agency without any investment, it is likely to be a disguised cartel and as such unlikely to fulfil the conditions of Article 101(3).

248. Sopimuspuolten on osoitettava tehokkuusedut. Tämän kannalta merkittävä tekijä on osapuolten huomattava panos pääomaan, teknologiaan tai omaisuuteen. Päällekkäisten resurssien ja tuotantovälineiden poistumisesta seuraavat kustannussäästöt voidaan myös hyväksyä. Jos yhteinen markkinoille saattaminen kuitenkin käsittää vain yhteisen myyntitoimiston ilman investointeja, kyseessä on todennäköisesti verhottu kartelli ja on epätodennäköistä, että sopimus täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

6.4.2. Indispensability

6.4.2. Välttämättömyys

249. Restrictions that go beyond what is necessary to achieve the efficiency gains generated by a commercialisation agreement do not fulfil the criteria of Article 101(3). The question of indispensability is especially important for those agreements involving price fixing or market allocation, which can only under exceptional circumstances be considered indispensable.

249. Rajoitukset, jotka menevät pitemmälle kuin mitä markkinoille saattamista koskevaan sopimukseen perustuvien tehokkuusetujen saavuttaminen edellyttää, eivät täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Kysymys välttämättömyydestä on erityisen tärkeä, jos sopimuksiin liittyy hintojen vahvistaminen tai markkinoiden jakaminen, sillä ne voidaan katsoa välttämättömiksi vain poikkeuksellisissa olosuhteissa.

6.4.3. Pass-on to consumers

6.4.3. Etujen siirtäminen kuluttajille

250. Efficiency gains attained by indispensable restrictions must be passed on to consumers to an extent that outweighs the restrictive effects on competition caused by the commercialisation agreement. This can happen in the form of lower prices or better product quality or variety. The higher the market power of the parties, however, the less likely it is that efficiency gains will be passed on to consumers to an extent that outweighs the restrictive effects on competition. Where the parties have a combined market share of below 15 %, it is likely that any demonstrated efficiency gains generated by the agreement will be sufficiently passed on to consumers.

250. Välttämättömin rajoituksin saavutetut tehokkuusedut on siirrettävä kuluttajille siinä määrin, että ne ylittävät markkinoille saattamista koskevasta sopimuksesta aiheutuvat kilpailua rajoittavat vaikutukset. Tämä voi tapahtua alhaisempina hintoina tai tuotteiden parempana laatuna tai suurempana valikoimana. Mitä enemmän osapuolilla on markkinavoimaa, sitä epätodennäköisemmin ne siirtävät tehokkuusedut kuluttajille siinä määrin, että edut ylittävät kilpailua rajoittavat vaikutukset. Jos osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on alle 15 prosenttia, on todennäköistä, että sopimuksesta mahdollisesti saatavat, osoitetut tehokkuusedut siirretään riittävässä määrin kuluttajille.

6.4.4. No elimination of competition

6.4.4. Kilpailua ei poisteta

251. The criteria of Article 101(3) cannot be fulfilled if the parties are afforded the possibility of eliminating competition in respect of a substantial part of the products in question. This has to be analysed in the relevant market to which the products subject to the co-operation belong and in possible spill-over markets.

251. 101 artiklan 3 kohdan edellytykset eivät täyty, jos osapuolet saavat mahdollisuuden poistaa kilpailu merkittävältä osalta kyseisiä tuotteita. Kilpailuun kohdistuvia vaikutuksia on analysoitava merkityksellisillä markkinoilla, joille yhteistyön kohteena olevat tuotteet kuuluvat, sekä markkinoilla, joille yhteistyön vaikutukset voivat levitä.

6.5. Examples

6.5. Esimerkkejä

252. Joint commercialisation necessary to enter a market

252. Yhteinen markkinoille saattaminen välttämätöntä markkinoille tulemiseksi

Example 1

Esimerkki 1

Situation : Four companies providing laundry services in a large city close to the border of another Member State, each with a 3 % market share of the overall laundry market in that city, agree to create a joint marketing arm for the selling of laundry services to institutional customers (that is to say, hotels, hospitals and offices), whilst keeping their independence and freedom to compete for local, individual clients. In view of the new segment of demand (the institutional customers) they develop a common brand name, a common price and common standard terms including, inter alia, a maximum period of 24 hours before deliveries and schedules for delivery. They set up a common call centre where institutional clients can request their collection and/or delivery service. They hire a receptionist (for the call centre) and several drivers. They further invest in vans for dispatching, and in brand promotion, to increase their visibility. The agreement does not fully reduce their individual infrastructure costs (since they are keeping their own premises and still compete with each other for the individual local clients), but it increases their economies of scale and allows them to offer a more comprehensive service to other types of clients, which includes longer opening hours and dispatching to a wider geographic coverage. In order to ensure the viability of the project, it is indispensable that all four of them enter into the agreement. The market is very fragmented, with no individual competitor having more than 15 % market share.

Tilanne : Neljä yritystä, jotka tarjoavat pesulapalveluja lähellä toisen jäsenvaltion rajaa sijaitsevassa suuressa kaupungissa ja joilla kullakin on 3 prosentin markkinaosuus kyseisen kaupungin pesulapalvelumarkkinoista, sopii perustavansa yhteisen markkinointiorganisaation pesulapalvelujen myymiseksi institutionaalisille asiakkaille (ts. hotellit, sairaalat, toimistot). Yritykset pysyvät itsenäisinä ja ne voivat kilpailla vapaasti yksittäisistä paikallisista asiakkaista. Uuden kysyntäsegmentin (institutionaaliset asiakkaat) vuoksi ne ottavat käyttöön yhteisen tuotenimen, yhteisen hinnan ja yhteiset vakioehdot, kuten enintään 24 tunnin toimitusajan ja toimitusaikataulun. Ne perustavat yhteisen puhelinpalvelukeskuksen, johon institutionaaliset asiakkaat voivat ottaa yhteyttä ja pyytää keräys- ja/tai toimituspalvelua. Ne palkkaavat puhelinpalvelukeskukseen vastaanottovirkailijan ja useita autonkuljettajia. Ne investoivat pakettiautoihin jakelua varten ja tuotemerkin myynninedistämiseen lisätäkseen näkyvyyttään. Sopimus ei täysimääräisesti alenna niiden yrityskohtaisia infrastruktuurikustannuksia (koska yritykset säilyttävät omat toimitilansa ja kilpailevat edelleen yksittäisistä paikallisista asiakkaista), mutta se lisää niiden mittakaavaetuja. Sopimuksen ansiosta ne voivat myös tarjota kattavampia palveluja muunlaisille asiakkaille, esimerkiksi pitempien aukioloaikojen ja laajemman maantieteellisen jakelualueen muodossa. Hankkeen elinkelpoisuuden varmistamiseksi on välttämätöntä, että kaikki neljä tekevät sopimuksen. Markkinat ovat hyvin hajanaiset, eikä yhdenkään kilpailijan markkinaosuus ylitä 15:tä prosenttia.

Analysis : Although the joint market share of the parties is below 15 %, the fact that the agreement involves price fixing means that Article 101(1) could apply. However, the parties would not have been in a position to enter the market for providing laundry services to institutional customers, either individually or in co-operation with a fewer number of parties than the four currently taking part in the agreement. As such, the agreement would not create competition concerns, irrespective of the price-fixing restriction, which in this case can be considered as indispensable to the promotion of the common brand and the success of the project.

Analyysi : Vaikka osapuolten yhteinen markkinaosuus on alle 15 prosenttia, 101 artiklan 1 kohtaa voitaisiin soveltaa, sillä sopimukseen liittyy hintojen vahvistaminen. Osapuolet eivät olisi kuitenkaan voineet tulla institutionaalisille asiakkaille tarjottavien pesulapalvelujen markkinoille yksinään tai yhteistyössä muiden kanssa, jos sopimuspuolia olisi vähemmän kuin nykyiset neljä. Sopimus ei sellaisenaan aiheuttaisi kilpailuongelmia hintojen vahvistamista koskevasta rajoituksesta huolimatta, sillä kyseinen rajoitus voidaan tässä tapauksessa katsoa välttämättömäksi yhteisen tuotemerkin ja hankkeen onnistumisen varmistamiseksi.

253. Commercialisation agreement by more parties than necessary to enter a market

253. Markkinoille saattamista koskeva sopimus, jossa osapuolia on useampia kuin markkinoille tuloon tarvitaan

Example 2

Esimerkki 2

Situation : The same facts as in Example 1, paragraph 252, apply with one main difference: in order to ensure the viability of the project, the agreement could have been implemented by only three of the parties (instead of the four actually taking part in the co-operation).

Tilanne : Tilanne on muuten sama kuin esimerkissä 1, 252 kohta yhtä tärkeää eroa lukuun ottamatta: hankkeen elinkelpoisuuden varmistamiseksi sopimus olisi voitu panna täytäntöön myös vain kolmen osapuolen toimesta (yhteistyöhön todellisuudessa osallistuvan neljän osapuolen sijaan).

Analysis : Although the joint market share of the parties is below 15 %, the fact that the agreement involves price fixing and could have been carried out by fewer than the four parties means that Article 101(1) applies. The agreement thus needs to be assessed under Article 101(3). The agreement gives rise to efficiency gains as the parties are now able to offer improved services for a new category of customers on a larger scale (which they would not otherwise have been able to service individually). In the light of the parties’ combined market share of below 15 %, it is likely that they will sufficiently pass-on any efficiency gains to consumers. It is further necessary to consider whether the restrictions imposed by the agreement are indispensable to achieve the efficiencies and whether the agreement eliminates competition. Given that the aim of the agreement is to provide a more comprehensive service (including dispatch, which was not offered before) to an additional category of customers, under a single brand with common standard terms, the price fixing can be considered as indispensable to the promotion of the common brand and, consequently, the success of the project and the resulting efficiencies. Additionally, taking into account the market fragmentation, the agreement will not eliminate competition. The fact that there are four parties to the agreement (instead of the three that would have been strictly necessary) allows for increased capacity and contributes to simultaneously fulfilling the demand of several institutional customers in compliance with the standard terms (that is to say, meeting maximum delivery time terms). As such, the efficiency gains are likely to outweigh the restrictive effects arising from the reduction of competition between the parties and the agreement is likely to fulfil the conditions of Article 101(3).

Analyysi : Vaikka osapuolten yhteinen markkinaosuus on alle 15 prosenttia, 101 artiklan 1 kohtaa sovelletaan, sillä sopimukseen liittyy hintojen vahvistaminen ja sopimus olisi voitu toteuttaa, vaikka siihen olisi osallistunut vähemmän kuin neljä osapuolta. Näin ollen sopimusta on arvioitava 101 artiklan 3 kohdan mukaan. Sopimus johtaa tehokkuusetuihin, sillä osapuolet voivat nyt tarjota parannettuja palveluja uudelle asiakasryhmälle suuremmassa mitassa (ne eivät olisi voineet tarjota kyseisille asiakkaille palveluja yksin). Koska osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on alle 15 prosenttia, on todennäköistä, että ne siirtävät riittävästi mahdollisia tehokkuusetuja kuluttajille. Lisäksi on tutkittava, ovatko sopimuksen mukaiset rajoitukset välttämättömiä tehokkuusetujen saavuttamiseksi ja poistaako sopimus kilpailun. Koska sopimuksen tavoitteena on tarjota kattavampia palveluja (mukaan lukien jakelu, jota ei tarjottu aikaisemmin) uudelle asiakasryhmälle yhdellä tuotemerkillä yhteisiä vakioehtoja käyttäen, hintojen vahvistaminen voidaan katsoa välttämättömäksi yhteisen tuotemerkin myynninedistämiseksi ja sen johdosta hankkeen menestymiseksi ja tehokkuusetujen saavuttamiseksi. Markkinoiden hajanaisuus merkitsee sitä, että sopimus ei poista kilpailua. Koska sopimuspuolia on neljä (ehdottomasti tarvittavien kolmen sijaan), kapasiteettia voidaan lisätä ja samanaikaisesti voidaan täyttää usean institutionaalisen asiakkaan kysyntätarpeet vakioehtojen mukaisesti (eli täyttää toimituksen enimmäisaikaa koskevat ehdot). On todennäköistä, että tehokkuusedut ylittävät osapuolten välisen kilpailun vähenemisestä aiheutuvat rajoittavat vaikutukset ja että sopimus täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

254. Joint internet platform

254. Yhteinen internetsivusto

Example 3

Esimerkki 3

Situation : A number of small specialty shops throughout a Member State join an electronic web-based platform for the promotion, sale and delivery of gift fruit baskets. There are a number of competing web-based platforms. By means of a monthly fee, they share the running costs of the platform and jointly invest in brand promotion. Through the webpage, where a wide range of different types of gift baskets are offered, customers order (and pay for) the type of gift basket they want to be delivered. The order is then allocated to the specialty shop closest to the address of delivery. The shop individually bears the costs of composing the gift basket and delivering it to the client. It reaps 90 % of the final price, which is set by the web-based platform and uniformly applies to all participating specialty shops, whilst the remaining 10 % is used for the common promotion and the running costs of the web-based platform. Apart from the payment of the monthly fee, there are no further restrictions for specialty shops to join the platform, throughout the national territory. Moreover, specialty shops having their own company website are also able to (and in some cases do) sell gift fruit baskets on the internet under their own name and thus can still compete among themselves outside the co-operation. Customers purchasing over the web-based platform are guaranteed same day delivery of the fruit baskets and they can also choose a delivery time convenient to them.

Tilanne : Muutamat eri puolilla jäsenvaltiota toimivat pienet erikoisliikkeet liittyvät sähköiseen internetpohjaiseen järjestelmään lahjaksi tarkoitettujen hedelmäkorien myynninedistämistä, myyntiä ja toimitusta varten. Kilpailevia internetpohjaisia järjestelmiä on muutamia. Järjestelmän käyttökustannukset ja yhteiset investoinnit tuotemerkin myynninedistämiseen rahoitetaan kuukausimaksulla. Internetsivustolla tarjotaan useita erilaisia lahjakoreja, ja asiakkaat voivat sivuston kautta tilata (ja maksaa) toimitettavaksi haluamansa lahjakorin. Tämän jälkeen tilaus siirtyy toimitusosoitetta lähimpänä olevaan erikoisliikkeeseen. Kyseinen liike vastaa kustannuksista, joita aiheutuu lahjakorin kokoamisesta ja sen toimittamisesta asiakkaalle. Liike saa 90 prosenttia lopullisesta hinnasta, jonka internetpohjainen järjestelmä määrittää ja jota sovelletaan yhtäläisesti kaikkiin osallistuviin erikoisliikkeisiin. Loput 10 prosenttia hinnasta käytetään järjestelmästä aiheutuviin yhteisiin myynninedistämis- ja juokseviin kustannuksiin. Kuukausimaksun lisäksi ei ole muita rajoituksia, joita sovellettaisiin järjestelmään liittyviin erikoisliikkeisiin koko maassa. Lisäksi erikoisliikkeet, joilla on oma verkkosivustonsa, voivat myydä (ja eräissä tapauksissa myyvätkin) hedelmäkoreja internetissä myös omalla nimellään ja siten kilpailla keskenään yhteistyön ulkopuolella. Internetin kautta hedelmäkoreja tilaaville taataan toimitus saman päivän aikana ja he voivat myös valita heille sopivan toimitusajan.

Analysis : Although the agreement is of a limited nature, since it only covers the joint selling of a particular type of product through a specific marketing channel (the web-based platform), since it involves price-fixing, it is likely to restrict competition by object. The agreement therefore needs to be assessed under Article 101(3). The agreement gives rise to efficiency gains such as greater choice and higher quality service and the reduction of search costs, which benefit consumers and are likely to outweigh the restrictive effects on competition the agreement brings about. Given that the specialty stores taking part in the co-operation are still able to operate individually and to compete one with another, both through their shops and the internet, the price-fixing restriction could be considered as indispensable for the promotion of the product (since when buying through the web-based platform consumers do not know where they are buying the gift basket from and do not want to deal with a multitude of different prices) and the ensuing efficiency gains. In the absence of other restrictions, the agreement fulfils the criteria of Article 101(3). Moreover, as other competing web-based platforms exist and the parties continue to compete with each other, through their shops or over the internet, competition will not be eliminated.

Analyysi : Vaikka sopimus kattaa vain tietyntyyppisen tuotteen yhteismyynnin tietyn markkinointikanavan (internet-pohjainen järjestelmä) kautta ja sen vuoksi on luonteeltaan rajoitettu, todennäköisesti sen tarkoituksena on rajoittaa kilpailua siihen liittyvän hintojen vahvistamisen vuoksi. Tämän vuoksi sopimusta on arvioitava 101 artiklan 3 kohdan mukaan. Sopimus johtaa tehokkuusetuihin, esimerkiksi suurempaan valikoimaan, palvelun parempaan laatuun ja pienempiin tiedonhakukustannuksiin. Nämä hyödyttävät kuluttajia ja on todennäköistä, että ne ylittävät sopimuksen kilpailua rajoittavat vaikutukset. Koska yhteistyöhön osallistuvat erikoisliikkeet voivat edelleen toimia itsenäisesti ja kilpailla toistensa kanssa sekä liikkeiden että internetin kautta, hinnan vahvistamista koskeva rajoitus voidaan katsoa välttämättömäksi tuotteen myynninedistämiseksi (koska internetsivustolta ostaessaan kuluttajat eivät tiedä, keneltä he ostavat lahjakorin eivätkä he halua käsitellä kovin monenlaisia hintoja) ja tehokkuusetujen saavuttamiseksi. Koska muita rajoituksia ei ole, sopimus täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset. Lisäksi kilpailu ei häviä, sillä muita kilpailevia internetpohjaisia järjestelmiä on olemassa ja osapuolet kilpailevat edelleen toistensa kanssa sekä liikkeissään että internetissä.

255. Sales joint venture

255. Yhteinen myyntiyritys

Example 4

Esimerkki 4

Situation : Companies A and B, located in two different Member States, produce bicycle tyres. They have a combined market share of 14 % on the Union-wide market for bicycle tyres. They decide to set up a (non full-function) sales joint venture for marketing the tyres to bicycle producers and agree to sell all their production through the joint venture. The production and transport infrastructure remains separate within each party. The parties claim considerable efficiency gains stem from the agreement. Such gains mainly relate to increased economies of scale, being able to fulfil the demands of their existing and potential new customers and better competing with imported tyres produced in third countries. The joint venture negotiates the prices and allocates orders to the closest production plant, as a way to rationalise transport costs when further delivering to the customer.

Tilanne : Yritykset A ja B, jotka sijaitsevat kahdessa eri jäsenvaltioissa, valmistavat polkupyörän renkaita. Niiden yhteenlaskettu markkinaosuus on 14 prosenttia polkupyörän renkaiden markkinoilla unionissa. Ne päättävät perustaa yhteisyrityksen (joka ei hoida kaikkea itsenäiselle taloudelliselle yksikölle kuuluvaa toimintaa) renkaiden markkinoimiseksi polkupyöränvalmistajille ja sopivat myyvänsä koko tuotantonsa yhteisyrityksen kautta. Osapuolilla säilyvät niiden omat tuotanto- ja kuljetusinfrastruktuurit. Osapuolet väittävät saavansa sopimuksen perusteella huomattavia tehokkuusetuja. Nämä edut liittyvät ensi sijassa suurempiin mittakaavaetuihin, sillä yritykset pystyvät täyttämään nykyisten ja mahdollisten uusien asiakkaiden tarpeet ja kilpailemaan tehokkaammin kolmansissa maissa valmistettujen tuontirenkaiden kanssa. Yhteisyritys neuvottelee hinnat ja jakaa tilaukset lähimmälle tuotantolaitokselle. Näin rationalisoidaan tuotteen toimittamisesta asiakkaalle aiheutuvat kuljetuskustannukset.

Analysis : Even though the combined market share of the parties is below 15 %, the agreement falls under Article 101(1). It restricts competition by object since it involves customer allocation and the setting of prices by the joint venture. The claimed efficiencies deriving from the agreement do not result from the integration of economic activities or from common investment. The joint venture would have a very limited scope and would only serve as an interface for allocating orders to the production plants. It is therefore unlikely that any efficiency gains would be passed on to consumers to such an extent that they would outweigh the restrictive effects on competition brought about by the agreement. Thus, the conditions of Article 101(3) would not be fulfilled.

Analyysi : Vaikka osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on alle 15 prosenttia, sopimus kuuluu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Sen tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen, sillä yhteisyritys jakaa asiakkaat ja vahvistaa hinnat. Sopimukseen perustuvat väitetyt tehokkuusedut eivät johdu taloudellisten toimintojen integroinnista tai yhteisistä investoinneista. Yhteisyrityksen toimiala olisi hyvin suppea ja yritys toimisi ainoastaan tuotantolaitoksille tilauksia jakavana yhteyspisteenä. Tämän johdosta on epätodennäköistä, että tehokkuusetuja siirrettäisiin kuluttajille siinä määrin, että ne ylittäisivät sopimuksesta johtuvat kilpailua rajoittavat vaikutukset. Näin ollen 101 artiklan 3 kohdan edellytykset eivät täyty.

256. Non-poaching clause in agreement on outsourcing of services

256. Palvelujen ulkoistamista koskevaan sopimukseen sisältyvä asiakkaiden houkuttelun kieltävä lauseke

Example 5

Esimerkki 5

Situation : Companies A and B are competing providers of cleaning services for commercial premises. Both have a market share of 15 %. There are several other competitors with market shares between 10 and 15 %. A has taken the (unilateral) decision to only focus on large customers in the future as servicing large and small customers has proved to require a somewhat different organisation of the work. Consequently, Company A has decided to no longer enter into contracts with new small customers. In addition, Companies A and B enter into an outsourcing agreement whereby Company B would directly provide cleaning services to Company A's existing small customers (which represent 1/3 of its customer base). At the same time, Company A is keen not to lose the customer relationship with those small customers. Hence, Company A will continue to keep its contractual relationships with the small customers but the direct provision of the cleaning services will be done by Company B. In order to implement the outsourcing agreement, Company A will necessarily need to provide Company B with the identities of Company A's small customers which are subject to the agreement. As Company A is afraid that Company B may try to poach those customers by offering cheaper direct services (thereby bypassing Company A), Company A insists that the outsourcing agreement contain a "non-poaching clause". According to that clause, Company B may not contact the small customers falling under the outsourcing agreements with a view to providing direct services to them. In addition, Companies A and B agree that Company B may not even provide direct services to those customers if Company B is approached by them. Without the "non-poaching clause" Company A would not enter into an outsourcing agreement with Company B or any other company.

Tilanne : A ja B ovat molemmat kilpailevia yrityksiä, jotka tarjoavat liiketilojen siivouspalveluja. Kummankin markkinaosuus on 15 prosenttia. Markkinoilla toimii useita muita kilpailijoita, joiden markkinaosuudet ovat 10–15 prosenttia. A on tehnyt (yksipuolisen) päätöksen keskittyä tulevaisuudessa suuriin asiakkaisiin, sillä on osoittautunut, että suurten ja pienten asiakkaiden palveleminen edellyttää töiden järjestelemistä hieman eri tavalla. Tämän vuoksi A on päättänyt olla tekemättä sopimuksia uusien pienasiakkaiden kanssa. Lisäksi A ja B tekevät ulkoistamissopimuksen, jonka mukaan B tarjoaa suoraan siivouspalveluja A:n nykyisille pienasiakkaille (joiden osuus on 1/3 tämän asiakaskunnasta). A ei kuitenkaan halua menettää näiden pienasiakkaiden asiakassuhdetta. Tämän vuoksi A säilyttää sopimussuhteensa pienasiakkaisiin, mutta siivouspalveluista huolehtii suoraan B. Ulkoistamissopimuksen täytäntöönpanemiseksi A:n on ilmoitettava B:lle sopimuksen kohteena olevat A:n pienasiakkaiden nimet. Koska A pelkää, että B yrittää houkutella nämä asiakkaat omiksi asiakkaiksi tarjoamalla halvempia palveluja suoraan (A:n ohitse), A vaatii, että ulkoistamissopimukseen on sisällytettävä asiakkaiden houkuttelua koskeva kieltolauseke. Lausekkeen mukaan B ei saa ottaa yhteyttä ulkoistamissopimuksen kohteena oleviin pienasiakkaisiin tarjotakseen niille palveluja suoraan. Lisäksi A ja B sopivat, että B ei saa tarjota näille asiakkaille palveluja suoraan, vaikka ne ottaisivat siihen yhteyttä. Ilman asiakkaiden houkuttelemista koskevaa kieltolauseketta A ei tekisi ulkoistamista koskevaa sopimusta B:n tai muun yrityksen kanssa.

Analysis : The outsourcing agreement removes Company B as an independent supplier of cleaning services for Company A's small customers as they will no longer be able to enter into a direct contractual relationship with Company B. However, those customers only represent 1/3 of Company A's customer base, that is to say, 5 % of the market. They will still be able to turn to Company A and Company B's competitors, which represent 70 % of the market. Hence, the outsourcing agreement will not enable Company A to profitably raise the prices charged to the customers subject to the outsourcing agreement. In addition, the outsourcing agreement is not likely to give rise to a collusive outcome as Companies A and B only have a combined market share of 30 % and they are faced with several competitors that have market shares similar to Company A’s and Company B's individual market shares. Moreover, the fact that servicing large and small customers is somewhat different minimises the risk of spill-over effects from the outsourcing agreement to Company A’s and Company B's behaviour when competing for large customers. Consequently, the outsourcing agreement is not likely to give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1).

Analyysi : Ulkoistamissopimuksen johdosta B ei enää tarjoa itsenäisesti siivouspalveluja A:n pienasiakkaille, sillä ne eivät enää voi tehdä sopimusta B:n kanssa suoraan. Näiden asiakkaiden osuus A:n asiakaskunnasta on kuitenkin vain 1/3 eli 5 prosenttia markkinoista. Ne voivat edelleen kääntyä A:n ja B:n kilpailijoiden puoleen, joiden osuus markkinoista on 70 prosenttia. Tämän vuoksi A ei voi ulkoistamissopimuksen perusteella korottaa kannattavasti sopimuksen piiriin kuuluvien asiakkaiden hintoja. Lisäksi on epätodennäköistä, että ulkoistamissopimus johtaa kilpailunvastaiseen lopputulokseen, sillä A:n ja B:n yhteenlaskettu markkinaosuus on 30 prosenttia ja niillä on useita kilpailijoita, joiden markkinaosuudet ovat samantapaiset kuin A:n ja B:n markkinaosuudet. Lisäksi se, että suurten ja pienten asiakkaiden palvelemisessa on eroja, vähentää riskiä siitä, että ulkoistamissopimuksen vaikutukset leviäisivät A:n ja B:n käyttäytymiseen niiden kilpaillessa suurista asiakkaista. Näin ollen ulkoistamissopimuksella ei todennäköisesti ole 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia.

7. STANDARDISATION AGREEMENTS

7. STANDARDOINTISOPIMUKSET

7.1. Definition

7.1. Määritelmä

Standardisation agreements

Standardointisopimukset

257. Standardisation agreements have as their primary objective the definition of technical or quality requirements with which current or future products, production processes, services or methods may comply [95]. Standardisation agreements can cover various issues, such as standardisation of different grades or sizes of a particular product or technical specifications in product or services markets where compatibility and interoperability with other products or systems is essential. The terms of access to a particular quality mark or for approval by a regulatory body can also be regarded as a standard. Agreements setting out standards on the environmental performance of products or production processes are also covered by this chapter.

257. Standardointisopimusten ensisijaisena tarkoituksena on määritellä tekniset tai laadulliset vaatimukset, joita nykyisten tai tulevien tuotteiden, tuotantoprosessien, palveluiden tai menetelmien on vastattava [95]. Standardointisopimukset voivat koskea useita tekijöitä, kuten tietyn tuotteen eri laatuja tai kokoja taikka teknisiä eritelmiä tuote- tai palvelumarkkinoilla, joilla yhteensopivuus ja -käytettävyys muiden tuotteiden tai järjestelmien kanssa on olennaista. Standardina voidaan pitää myös laatumerkin saamisen tai sääntelyviranomaisen hyväksynnän edellyttämiä ehtoja. Tämän luvun piiriin kuuluvat myös sopimukset, joissa määritellään tuotteiden tai tuotantomenetelmien ympäristönsuojelun tasoa koskevia standardeja.

258. The preparation and production of technical standards as part of the execution of public powers are not covered by these guidelines [96]. The European standardisation bodies recognised under Directive 98/34/EC of the European Parliament and of the Council of 22 June 1998 laying down a procedure for the provision of information in the field of technical standards and regulations and on rules on Information Society services [97] are subject to competition law to the extent that they can be considered to be an undertaking or an association of undertakings within the meaning of Articles 101 and 102 [98]. Standards related to the provision of professional services, such as rules of admission to a liberal profession, are not covered by these guidelines.

258. Nämä suuntaviivat eivät kata julkisen toimivallan täytäntöönpanon osana suoritettavaa teknisten standardien valmistelua ja tuotantoa [96]. Teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY [97] mukaisesti tunnustettuihin eurooppalaisiin standardointielimiin sovelletaan kilpailulainsäädäntöä siinä määrin kuin niiden voidaan katsoa olevan 101 ja 102 artiklassa tarkoitettuja yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä [98]. Nämä suuntaviivat eivät koske ammatinharjoittajien tarjoamien palvelujen standardeja, esimerkiksi sääntöjä, joita sovelletaan vapaisiin ammatteihin pääsyyn.

Standard terms

Vakioehdot

259. In certain industries companies use standard terms and conditions of sale or purchase elaborated by a trade association or directly by the competing companies ("standard terms") [99]. Such standard terms are covered by these guidelines to the extent that they establish standard conditions of sale or purchase of goods or services between competitors and consumers (and not the conditions of sale or purchase between competitors) for substitute products. When such standard terms are widely used within an industry, the conditions of purchase or sale used in the industry may become de facto aligned [100]. Examples of industries in which standard terms play an important role are the banking (for example, bank account terms) and insurance sectors.

259. Tietyillä toimialoilla yritykset käyttävät vakiomuotoisia myynti- tai ostoehtoja, jotka on laatinut toimialajärjestö tai jotka kilpailevat yritykset ovat laatineet suoraan ("vakioehdot") [99]. Tällaiset vakioehdot kuuluvat näiden suuntaviivojen piiriin siltä osin kuin niissä vahvistetaan kilpailijoiden ja kuluttajien väliset vakiomuotoiset tavaroiden tai palvelujen myynti- tai ostoehdot (ei kilpailijoiden välisiä myynti- tai ostoehtoja) korvaavien tuotteiden osalta. Kun vakioehtoja käytetään toimialalla laajalti, kyseisen toimialan osto- tai myyntiehdoista saattaa tulla yhdenmukaisia [100]. Tällaisia toimialoja, joilla vakioehdot ovat keskeisessä asemassa, ovat esimerkiksi pankkitoiminta (kuten tiliehdot) ja vakuutusala.

260. Standard terms elaborated individually by a company solely for its own use when contracting with its suppliers or customers are not horizontal agreements and are therefore not covered by these guidelines.

260. Vakioehdot, jotka yritys on erikseen laatinut pelkästään omaan käyttöönsä tehdessään sopimuksia toimittajiensa tai asiakkaidensa kanssa, eivät ole horisontaalisia sopimuksia eivätkä ne sen vuoksi kuulu näiden suuntaviivojen soveltamisalaan.

7.2. Relevant markets

7.2. Merkitykselliset markkinat

261. Standardisation agreements may produce their effects on four possible markets, which will be defined according to the Market Definition Notice. First, standard-setting may have an impact on the product or service market or markets to which the standard or standards relates. Second, where the standard-setting involves the selection of technology and where the rights to intellectual property are marketed separately from the products to which they relate, the standard can have effects on the relevant technology market [101]. Third, the market for standard-setting may be affected if different standard-setting bodies or agreements exist. Fourth, where relevant, a distinct market for testing and certification may be affected by standard-setting.

261. Standardointisopimusten vaikutukset voivat näkyä neljillä mahdollisilla markkinoilla, jotka määritellään markkinoiden määritelmästä annetun tiedonannonmukaisesti. Ensimmäiseksi standardien laatiminen voi vaikuttaa tuote- tai palvelumarkkinoihin, joita standardit koskevat. Toiseksi jos standardin laatimiseen liittyy teknologian valinta ja jos teollis- ja tekijänoikeuksia markkinoidaan tuotteesta erillään, standardilla voi olla vaikutuksia merkityksellisiin teknologiamarkkinoihin [101]. Kolmanneksi standardien laatiminen voi vaikuttaa standardointimarkkinoihin, jos asiaan liittyy standardointijärjestöjä tai -sopimuksia. Neljänneksi standardien laatiminen voi (soveltuvissa tapauksissa) vaikuttaa erillisiin testauksen ja varmentamisen markkinoihin.

262. As regards standard terms, the effects are, in general, felt on the downstream market where the companies using the standard terms compete by selling their product to their customers.

262. Vakioehtojen osalta voidaan todeta, että vaikutukset tuntuvat yleensä tuotantoketjun loppupään markkinoilla, joilla vakioehtoja käyttävät yritykset kilpailevat myyden tuotettaan asiakkailleen.

7.3. Assessment under Article 101(1)

7.3. Arviointi 101 artiklan 1 kohdan mukaan

7.3.1. Main competition concerns

7.3.1. Keskeiset kilpailuongelmat

Standardisation agreements

Standardointisopimukset

263. Standardisation agreements usually produce significant positive economic effects [102], for example by promoting economic interpenetration on the internal market and encouraging the development of new and improved products or markets and improved supply conditions. Standards thus normally increase competition and lower output and sales costs, benefiting economies as a whole. Standards may maintain and enhance quality, provide information and ensure interoperability and compatibility (thus increasing value for consumers).

263. Standardointisopimuksilla on yleensä huomattavia myönteisiä taloudellisia vaikutuksia [102], sillä ne esimerkiksi edistävät pääsyä toisten jäsenvaltioiden markkinoille sisämarkkinoilla ja kannustavat kehittämään uusia ja parempia tuotteita/markkinoita ja parantamaan tarjontaolosuhteita. Näin ollen standardit yleensä lisäävät kilpailua ja supistavat tuotanto- ja myyntikustannuksia, mikä hyödyttää talouselämää kokonaisuutena tarkasteltuna. Standardien avulla voidaan ylläpitää laatu ja parantaa sitä, toimittaa tietoja ja varmistaa yhteentoimivuus ja yhteensopivuus (ja lisätä näin arvoa kuluttajien kannalta).

264. Standard-setting can, however, in specific circumstances, also give rise to restrictive effects on competition by potentially restricting price competition and limiting or controlling production, markets, innovation or technical development. This can occur through three main channels, namely reduction in price competition, foreclosure of innovative technologies and exclusion of, or discrimination against, certain companies by prevention of effective access to the standard.

264. Standardien laatiminen voi kuitenkin erityisolosuhteissa johtaa myös kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin rajoittamalla mahdollisesti hintakilpailua taikka rajoittamalla tai säätelemällä tuotantoa, markkinoita, innovointia tai teknistä kehitystä. Tämä voi tapahtua kolmen pääkanavan kautta, jotka ovat hintakilpailun vähentäminen, innovatiivisten teknologioiden sulkeminen markkinoilta ja tiettyjen yritysten ulkopuolelle jättäminen tai niiden syrjiminen estämällä niiltä standardin käyttö.

265. First, if companies were to engage in anti-competitive discussions in the context of standard-setting, this could reduce or eliminate price competition in the markets concerned, thereby facilitating a collusive outcome on the market [103].

265. Ensinnäkin jos yritykset kävisivät kilpailunvastaisia keskusteluja standardien laatimisen yhteydessä, tämä voisi vähentää hintakilpailua tai poistaa sen kyseisillä markkinoilla ja helpottaa tällä tavoin kilpailunvastaista lopputulosta markkinoilla [103].

266. Second, standards that set detailed technical specifications for a product or service may limit technical development and innovation. While a standard is being developed, alternative technologies can compete for inclusion in the standard. Once one technology has been chosen and the standard has been set, competing technologies and companies may face a barrier to entry and may potentially be excluded from the market. In addition, standards requiring that a particular technology is used exclusively for a standard or preventing the development of other technologies by obliging the members of the standard-setting organisation to exclusively use a particular standard, may lead to the same effect. The risk of limitation of innovation is increased if one or more companies are unjustifiably excluded from the standard-setting process.

266. Toiseksi standardit, joissa vahvistetaan tuotteen tai palvelun yksityiskohtaiset tekniset eritelmät, rajoittavat teknistä kehitystä ja innovointia. Standardia laadittaessa vaihtoehtoiset teknologiat voivat kilpailla standardiin sisällyttämisestä. Kun teknologia on valittu ja standardi vahvistettu, se saattaa muodostaa esteen kilpailevien teknologioiden ja yritysten markkinoille tulolle, ja on mahdollista, että kyseiset teknologiat ja yritykset suljetaan markkinoiden ulkopuolelle. Lisäksi standardeilla, jotka edellyttävät sitä, että standardissa käytetään yksinomaan tiettyä teknologiaa, tai jotka estävät muiden teknologioiden kehittämisen velvoittamalla standardointijärjestön jäsenet käyttämään yksinomaan tiettyä standardia, voi olla sama vaikutus. Innovoinnin vähenemisen riski lisääntyy, jos vähintään yksi yritys suljetaan perusteettomasti standardien laatimismenettelyn ulkopuolelle.

267. In the context of standards involving intellectual property rights ("IPR") [104], three main groups of companies with different interests in standard-setting can be distinguished in the abstract [105]. First, there are upstream-only companies that solely develop and market technologies. Their only source of income is licensing revenue and their incentive is to maximise their royalties. Secondly, there are downstream-only companies that solely manufacture products or offer services based on technologies developed by others and do not hold relevant IPR. Royalties represent a cost for them, and not a source of revenue, and their incentive is to reduce or avoid royalties. Finally, there are vertically integrated companies that both develop technology and sell products. They have mixed incentives. On the one hand, they can draw licensing revenue from their IPR. On the other hand, they may have to pay royalties to other companies holding IPR essential to the standard. They might therefore cross-license their own essential IPR in exchange for essential IPR held by other companies.

267. Kun on kyse standardeista, joihin liittyy teollis- ja tekijänoikeuksia [104], voidaan erottaa kolme pääasiallista yritysryhmää, joilla on erilaiset intressit standardien laatimisessa [105]. Ensimmäisen ryhmän muodostavat vain tuotantoketjun alkupään markkinoilla toimivat yritykset, jotka kehittävät ja markkinoivat teknologioita. Lisensoinnista saatavat tulot ovat niiden ainoa tulolähde ja sen vuoksi ne haluavat maksimoida rojaltit. Toisen ryhmän muodostavat vain tuotantoketjun loppupään markkinoilla toimivat yritykset, jotka valmistavat muiden teknologioihin perustuvia tuotteita tai tarjoavat näihin perustuvia palveluja ja joilla ei ole tuotteiden teollis- ja tekijänoikeuksia. Rojaltit ovat niille kustannuserä, eivät tulonlähde, joten ne haluavat pienentää rojalteja tai välttää ne kokonaan. Kolmannen ryhmän muodostavat vertikaalisesti integroituneet yritykset, jotka sekä kehittävät teknologiaa että myyvät tuotteita. Niillä on kahdenlaisia kannusteita. Ne voivat saada lisensointituloa teollis- ja tekijänoikeuksistaan. Toisaalta ne saattavat joutua maksamaan rojalteja muille yrityksille, joiden teollis- ja tekijänoikeudet ovat olennaisia standardin kannalta. Tämä saattaa kannustaa niitä lisensoimaan ristiin omia olennaisia teollis- ja tekijänoikeuksiaan muiden yritysten olennaisia teollis- ja tekijänoikeuksia vastaan.

268. Third, standardisation may lead to anti-competitive results by preventing certain companies from obtaining effective access to the results of the standard-setting process (that is to say, the specification and/or the essential IPR for implementing the standard). If a company is either completely prevented from obtaining access to the result of the standard, or is only granted access on prohibitive or discriminatory terms, there is a risk of an anti-competitive effect. A system where potentially relevant IPR is disclosed up-front may increase the likelihood of effective access being granted to the standard since it allows the participants to identify which technologies are covered by IPR and which are not. This enables the participants to both factor in the potential effect on the final price of the result of the standard (for example choosing a technology without IPR is likely to have a positive effect on the final price) and to verify with the IPR holder whether they would be willing to license if their technology is included in the standard.

268. Kolmanneksi standardointi voi johtaa kilpailunvastaisiin tuloksiin estämällä tiettyjä yrityksiä saamasta käyttöönsä standardien laatimismenettelyn tuloksia (ts. standardin täytäntöönpanon edellyttämät tekniset eritelmät ja/tai olennaiset teollis- ja tekijänoikeudet). Jos yritykseltä estetään kokonaan standardin tuloksen käyttö tai jos sille myönnetään käyttöoikeus vain ehdoin, joihin sisältyy kieltoja tai jotka ovat syrjiviä, kilpailunvastaisen vaikutuksen riski on olemassa. Järjestelmä, jossa mahdollisesti merkitykselliset teollis- ja tekijänoikeudet julkistetaan heti alussa, voi lisätä standardin käyttöoikeuden myöntämisen todennäköisyyttä, koska osallistujat voivat kartoittaa, mitkä teknologiat kuuluvat teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin ja mitkä eivät. Tämän ansiosta osallistujat voivat ottaa huomioon sekä standardin tuloksen mahdollisen vaikutuksen lopulliseen hintaan (ts. sellaisen teknologian valitsemisella, joka ei kuulu teollis- ja tekijänoikeudet piiriin, on todennäköisesti myönteinen vaikutus lopulliseen hintaan) ja tarkistaa teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoilta, ovatko ne halukkaita myöntämään lisenssin, jos niiden teknologia sisällytetään standardiin.

269. Intellectual property laws and competition laws share the same objectives [106] of promoting innovation and enhancing consumer welfare. IPR promote dynamic competition by encouraging undertakings to invest in developing new or improved products and processes. IPR are therefore in general pro-competitive. However, by virtue of its IPR, a participant holding IPR essential for implementing the standard, could, in the specific context of standard-setting, also acquire control over the use of a standard. When the standard constitutes a barrier to entry, the company could thereby control the product or service market to which the standard relates. This in turn could allow companies to behave in anti-competitive ways, for example by "holding-up" users after the adoption of the standard either by refusing to license the necessary IPR or by extracting excess rents by way of excessive [107] royalty fees thereby preventing effective access to the standard. However, even if the establishment of a standard can create or increase the market power of IPR holders possessing IPR essential to the standard, there is no presumption that holding or exercising IPR essential to a standard equates to the possession or exercise of market power. The question of market power can only be assessed on a case by case basis.

269. Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevalla lainsäädännöllä ja kilpailulainsäädännöllä on samat tavoitteet [106] eli innovoinnin edistäminen ja kuluttajien hyvinvoinnin parantaminen. Teollis- ja tekijänoikeudet edistävät dynaamista kilpailua kannustamalla yrityksiä investoimaan uusien tai parannettujen tuotteiden ja prosessien kehittelyyn. Teollis- ja tekijänoikeudet ovat sen vuoksi yleensä kilpailua edistäviä. Osallistuja, jolla on standardin täytäntöönpanon kannalta olennaisia teollis- ja tekijänoikeuksia, voisi standardin laatimismenettelyssä saada kuitenkin määräysvallan myös standardin käytön suhteen. Kun standardi muodostaa esteen markkinoille tulolle, yritys voisi sen vuoksi saada määräysvallan tuote- tai palvelumarkkinoilla, joita standardit koskevat. Tämä puolestaan voisi antaa yrityksille mahdollisuuden kilpailunvastaisiin käytäntöihin, esimerkiksi sitomalla käyttäjien kädet standardin hyväksymisen jälkeen joko kieltäytymällä myöntämästä lisenssiä tarvittaviin teollis- ja tekijänoikeuksiin tai perimällä liiallista hintaa liian korkeina [107] rojalteina. Näin estettäisiin käytännössä standardin käyttö. Vaikka standardin laatiminen voi luoda tai lisätä standardin kannalta olennaisten teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoiden markkinavoimaa, ei voida olettaa, että standardin kannalta keskeisten teollis- ja tekijänoikeuksien hallinta tai käyttö merkitsisi markkinavoiman hallintaa tai käyttöä. Markkinavoimaa koskevaa kysymystä voidaan arvioida vain tapauskohtaisesti.

Standard terms

Vakioehdot

270. Standard terms can give rise to restrictive effects on competition by limiting product choice and innovation. If a large part of an industry adopts the standard terms and chooses not to deviate from them in individual cases (or only deviates from them in exceptional cases of strong buyer-power), customers might have no option other than to accept the conditions in the standard terms. However, the risk of limiting choice and innovation is only likely in cases where the standard terms define the scope of the end-product. As regards classical consumer goods, standard terms of sale generally do not limit innovation of the actual product or product quality and variety.

270. Vakioehdot voivat johtaa kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin rajoittamalla tuotevalikoimaa ja innovointia. Jos suuri osa toimialasta ryhtyy käyttämään vakioehtoja eikä poikkea niistä yksittäisissä tapauksissa (tai poikkeaa niistä ainoastaan poikkeustapauksissa, jos ostajalla on paljon neuvotteluvoimaa), asiakkailla ei ehkä ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä vakioehdot. Riski valinnanvaran ja innovoinnin rajoittamisesta on kuitenkin todennäköinen vain tapauksissa, joissa vakioehdot määrittävät lopputuotteen soveltamisalan. Kun on kyse klassisista kulutushyödykkeistä, vakiomuotoiset myyntiehdot eivät yleensä rajoita varsinaisen tuotteen innovointia ja laatua tai tuotevalikoimaa.

271. In addition, depending on their content, standard terms might risk affecting the commercial conditions of the final product. In particular, there is a serious risk that standard terms relating to price would restrict price competition.

271. Sisällöstä riippuen vakioehdot saattavat myös vaikuttaa lopputuotteen kaupallisiin ehtoihin. Erityisesti on vaarana, että hintaa koskevat vakioehdot rajoittavat hintakilpailua.

272. Moreover, if the standard terms become industry practice, access to them might be vital for entry into the market. In such cases, refusing access to the standard terms could risk causing anti-competitive foreclosure. As long as the standard terms remain effectively open for use for anyone that wishes to have access to them, they are unlikely to give rise to anti-competitive foreclosure.

272. Jos vakioehdoista tulee toimialalla vallitseva käytäntö, mahdollisuus käyttää niitä saattaa olla olennaista markkinoille tulon kannalta. Jos mahdollisuutta käyttää vakioehtoja ei anneta, se voi johtaa kilpailunvastaiseen markkinoilta sulkemiseen. Niin kauan kuin vakioehdot ovat avoinna kaikille, jotka haluavat käyttää niitä, on epätodennäköistä, että ne johtavat kilpailunvastaiseen markkinoilta sulkemiseen.

7.3.2. Restrictions of competition by object

7.3.2. Sopimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua

Standardisation agreements

Standardointisopimukset

273. Agreements that use a standard as part of a broader restrictive agreement aimed at excluding actual or potential competitors restrict competition by object. For instance, an agreement whereby a national association of manufacturers sets a standard and puts pressure on third parties not to market products that do not comply with the standard or where the producers of the incumbent product collude to exclude new technology from an already existing standard [108] would fall into this category.

273. Jos sopimuksissa käytetään standardeja osana laajempaa rajoittavaa sopimusta, jolla pyritään sulkemaan todelliset tai mahdolliset kilpailijat markkinoilta, sopimusten tarkoituksena on rajoittaa kilpailua. Esimerkki tällaisesta on sopimus, jolla valmistajien kansallinen yhdistys laatii standardin ja painostaa ulkopuolisia olemaan valmistamatta tuotteita, jotka eivät ole standardin mukaisia, tai jolla tuotteen valmistajat tekevät yhteistyötä sulkeakseen uuden teknologian jo olemassa olevan standardin ulkopuolelle [108].

274. Any agreements to reduce competition by using the disclosure of most restrictive licensing terms prior to the adoption of a standard as a cover to jointly fix prices either of downstream products or of substitute IPR or technology will constitute restrictions of competition by object [109].

274. Sopimusten tarkoituksena on rajoittaa kilpailua, jos niillä pyritään vähentämään kilpailua ilmoittamalla rajoittavimmista lisensointiehdoista ennen standardin hyväksymistä, jotta voidaan sopia salassa joko tuotantoketjun loppupään tuotteiden tai korvaavien teollis- ja tekijänoikeuksien tai teknologioiden hinnoista [109].

Standard terms

Vakioehdot

275. Agreements that use standard terms as part of a broader restrictive agreement aimed at excluding actual or potential competitors also restrict competition by object. An example would be where a trade association does not allow a new entrant access to its standards terms, the use of which is vital to ensure entry to the market.

275. Jos sopimuksissa käytetään vakioehtoja osana laajempaa rajoittavaa sopimusta, jolla pyritään sulkemaan todelliset tai mahdolliset kilpailijat markkinoilta, myös näiden sopimusten tarkoituksena on rajoittaa kilpailua. Esimerkkinä olisi tapaus, jossa toimialajärjestö ei luovuta uudelle markkinoille tulijalle vakioehtojaan, joiden käyttö on välttämätöntä markkinoille tulemiseksi.

276. Any standard terms containing provisions which directly influence the prices charged to customers (that is to say, recommended prices, rebates, etc.) would constitute a restriction of competition by object.

276. Vakioehtojen, joihin sisältyvillä määräyksillä on suora vaikutus asiakkailta veloitettuihin hintoihin (esimerkiksi suositushinnat ja alennukset), tarkoituksena on rajoittaa kilpailua.

7.3.3. Restrictive effects on competition

7.3.3. Kilpailua rajoittavat vaikutukset

Standardisation agreements

Standardointisopimukset

Agreements normally not restrictive of competition

Sopimukset, jotka eivät yleensä rajoita kilpailua

277. Standardisation agreements which do not restrict competition by object must be analysed in their legal and economic context with regard to their actual and likely effect on competition. In the absence of market power [110], a standardisation agreement is not capable of producing restrictive effects on competition. Therefore, restrictive effects are most unlikely in a situation where there is effective competition between a number of voluntary standards.

277. Standardointisopimuksia, joiden tarkoituksena ei ole rajoittaa kilpailua, on analysoitava niiden oikeudellisessa ja taloudellisessa yhteydessä niiden todellisen ja todennäköisen kilpailuvaikutuksen suhteen. Jos markkinavoimaa [110] ei ole, standardointisopimus ei pysty tuottamaan kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Tämän vuoksi rajoittavat vaikutukset ovat epätodennäköisimpiä tilanteessa, jossa eri vapaaehtoisten standardien välillä on todellista kilpailua.

278. For those standard-setting agreements which risk creating market power, paragraphs 280 to 286 set out the conditions under which such agreements would normally fall outside the scope of Article 101(1).

278. Niiden standardien laatimista koskevien sopimusten osalta, joihin liittyy markkinavoiman luomisen riski, 280–286 kohdassa esitetään edellytykset, joiden täyttyessä nämä sopimukset kuuluvat yleensä 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle.

279. The non-fulfilment of any or all of the principles set out in this section will not lead to any presumption of a restriction of competition within Article 101(1). However, it will necessitate a self-assessment to establish whether the agreement falls under Article 101(1) and, if so, if the conditions of Article 101(3) are fulfilled. In this context, it is recognised that there exist different models for standard-setting and that competition within and between those models is a positive aspect of a market economy. Therefore, standard-setting organisations remain entirely free to put in place rules and procedures that do not violate competition rules whilst being different to those described in paragraphs 280 to 286.

279. Jos jokin tai yksikään tässä jaksossa esitetyistä periaatteista ei täyty, ei sen perusteella voida olettaa, että kilpailu rajoittuu 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että on tehtävä itsearviointi, jonka avulla selvitetään, kuuluuko sopimus 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, ja jos näin on, täyttyvätkö 101 artiklan 3 kohdan edellytykset. Tässä yhteydessä on todettava, että on olemassa erilaisia standardien laatimismalleja ja että näiden mallien sisäinen ja niiden välinen kilpailu on yksi markkinatalouden myönteisistä seikoista. Tämän vuoksi standardointijärjestöt voivat vapaasti ottaa käyttöön sellaisia sääntöjä ja menettelyjä, jotka eivät ole kilpailusääntöjen vastaisia, vaikka ne eroavat 280-286 kohdassa esitetyistä säännöistä ja menettelyistä.

280. Where participation in standard-setting is unrestricted and the procedure for adopting the standard in question is transparent, standardisation agreements which contain no obligation to comply [111] with the standard and provide access to the standard on fair, reasonable and non-discriminatory terms will normally not restrict competition within the meaning of Article 101(1).

280. Jos osallistuminen standardin laatimiseen on vapaata ja standardin hyväksymismenettely on läpinäkyvä, standardointisopimukset, joissa ei aseteta velvollisuutta noudattaa [111] standardia ja jonka mukaan standardi on käytettävissä oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin, eivät tavallisesti rajoita kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

281. In particular, to ensure unrestricted participation the rules of the standard-setting organisation would need to guarantee that all competitors in the market or markets affected by the standard can participate in the process leading to the selection of the standard. The standard-setting organisations would also need to have objective and non-discriminatory procedures for allocating voting rights as well as, if relevant, objective criteria for selecting the technology to be included in the standard.

281. Erityisesti vapaan osallistumisen varmistamiseksi standardointijärjestön olisi taattava, että kaikki markkinoilla toimivat kilpailijat, joita standardi koskee, voivat osallistua standardin valintamenettelyyn. Lisäksi standardointijärjestöillä olisi oltava objektiiviset ja syrjimättömät äänioikeuksien jakamista koskevat menettelyt ja tarvittaessa objektiiviset perusteet standardiin sisällytettävän teknologian valitsemiseksi.

282. With respect to transparency, the relevant standard-setting organisation would need to have procedures which allow stakeholders to effectively inform themselves of upcoming, on-going and finalised standardisation work in good time at each stage of the development of the standard.

282. Läpinäkyvyyden osalta on todettava, että standardointijärjestöillä olisi oltava menettelyt, joiden ansiosta sidosryhmät voivat hyvissä ajoin saada tietoja tulevista, meneillään olevista ja päättyneistä standardointitoimista kussakin standardin kehitysvaiheessa.

283. Furthermore, the standard-setting organisation's rules would need to ensure effective access to the standard on fair, reasonable and non discriminatory terms [112].

283. Lisäksi standardointijärjestöjen säännöissä olisi varmistettava, että standardi on käytettävissä oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin [112].

284. In the case of a standard involving IPR, a clear and balanced IPR policy [113], adapted to the particular industry and the needs of the standard-setting organisation in question, increases the likelihood that the implementers of the standard will be granted effective access to the standards elaborated by that standard-setting organisation.

284. Jos standardiin liittyy teollis- ja tekijänoikeuksia, selvä ja tasapuolinen teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva toimintapolitiikka [113], joka on sovitettu tiettyä toimialaa ja kyseisen standardointijärjestön tarpeita varten, lisää standardin täytäntöönpanijoiden todennäköisyyttä saada käyttöönsä standardointijärjestön laatima standardi.

285. In order to ensure effective access to the standard, the IPR policy would need to require participants wishing to have their IPR included in the standard to provide an irrevocable commitment in writing to offer to license their essential IPR to all third parties on fair, reasonable and non-discriminatory terms ("FRAND commitment") [114]. That commitment should be given prior to the adoption of the standard. At the same time, the IPR policy should allow IPR holders to exclude specified technology from the standard-setting process and thereby from the commitment to offer to license, providing that exclusion takes place at an early stage in the development of the standard. To ensure the effectiveness of the FRAND commitment, there would also need to be a requirement on all participating IPR holders who provide such a commitment to ensure that any company to which the IPR owner transfers its IPR (including the right to license that IPR) is bound by that commitment, for example through a contractual clause between buyer and seller.

285. Jotta varmistetaan, että standardi on käytettävissä, teollis- ja tekijänoikeuksia koskevassa toimintapolitiikassa olisi edellytettävä, että osallistujat (jos ne haluavat sisällyttää teollis- ja tekijänoikeutensa standardiin) antavat peruuttamattoman kirjallisen sitoumuksen, jossa ne tarjoutuvat lisensoimaan olennaiset teollis- ja tekijänoikeutensa kaikille kolmansille osapuolille oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin (ns. FRAND-sitoumus, fair, reasonable and non-discriminatory terms) [114]. Sitoumus oli annettava ennen standardin hyväksymistä. Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevassa toimintapolitiikassa olisi annettava teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoille mahdollisuus sulkea standardointimenettelyn ja näin ollen myös lisensointisitoumuksen ulkopuolelle tietty teknologia sillä edellytyksellä, että poissulkeminen tapahtuu standardin kehittämisen varhaisessa vaiheessa. FRAND-sitoumuksen vaikuttavuuden varmistamiseksi olisi myös vaadittava, että kaikkien sitoumuksen tekevien osallistuvien teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoiden on varmistettava, että sitoumus koskee kaikkia yrityksiä, joille teollis- ja tekijänoikeuden haltija siirtää teollis- ja tekijänoikeutensa (mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeuksien lisensointioikeudet), esimerkiksi myyjän ja ostajan välisellä sopimuslausekkeella.

286. Moreover, the IPR policy would need to require good faith disclosure, by participants, of their IPR that might be essential for the implementation of the standard under development. This would enable the industry to make an informed choice of technology and thereby assist in achieving the goal of effective access to the standard. Such a disclosure obligation could be based on ongoing disclosure as the standard develops and on reasonable endeavours to identify IPR reading on the potential standard [115]. It is also sufficient if the participant declares that it is likely to have IPR claims over a particular technology (without identifying specific IPR claims or applications for IPR). Since the risks with regard to effective access are not the same in the case of a standard-setting organisation with a royalty-free standards policy, IPR disclosure would not be relevant in that context.

286. Lisäksi teollis- ja tekijänoikeuksia koskevassa toimintapolitiikassa olisi edellytettävä, että osallistujat ilmoittavat vilpittömässä mielessä sellaiset teollis- ja tekijänoikeudet, jotka saattaisivat olla olennaisia kehitettävän standardin täytäntöönpanolle. Tämän ansiosta toimiala voisi tehdä tietoihin perustuvia teknologiavalintoja ja auttaa saavuttamaan standardin käyttömahdollisuutta koskevan tavoitteen. Tällainen ilmoitusvelvollisuus voisi perustua standardin kehittämisen kuluessa jatkuvasti tehtäviin ilmoituksiin ja kohtuullisiin pyrkimyksiin kartoittaa mahdolliseen standardiin sisällytettävät teollis- ja tekijänoikeudet [115]. Riittää, että osallistuja ilmoittaa, että sillä on todennäköisesti teollis- ja tekijänoikeuksia tietyn teknologian suhteen (ilmoittamatta tarkemmin teollis- ja tekijänoikeuksiaan tai tällaisiin oikeuksiin liittyviä hakemuksiaan). Koska standardin käyttömahdollisuutta koskevat riskit eivät ole samat tapauksessa, jossa standardointijärjestö ei peri standardeista rojaltimaksuja, teollis- ja tekijänoikeuksien ilmoittaminen ei olisi tarpeen tässä yhteydessä.

FRAND Commitments

FRAND-sitoumus

287. FRAND commitments are designed to ensure that essential IPR protected technology incorporated in a standard is accessible to the users of that standard on fair, reasonable and non-discriminatory terms and conditions. In particular, FRAND commitments can prevent IPR holders from making the implementation of a standard difficult by refusing to license or by requesting unfair or unreasonable fees (in other words excessive fees) after the industry has been locked-in to the standard or by charging discriminatory royalty fees.

287. FRAND-sitoumusten tarkoituksena on varmistaa, että teollis- ja tekijänoikeuksilla suojattu standardiin sisällytetty teknologia on standardin käyttäjien käytettävissä oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin. Erityisesti FRAND-sitoumuksilla voidaan estää teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoita vaikeuttamasta standardin täytäntöönpanoa kieltäytymällä myöntämästä lisenssiä tai pyytämällä epäoikeudenmukaisia tai kohtuuttomia (ts. liiallisia) palkkioita sen jälkeen kun toimiala on sitoutunut standardiin ja/tai veloittamalla syrjiviä rojalteja.

288. Compliance with Article 101 by the standard-setting organisation does not require the standard-setting organisation to verify whether licensing terms of participants fulfil the FRAND commitment. Participants will have to assess for themselves whether the licensing terms and in particular the fees they charge fulfil the FRAND commitment. Therefore, when deciding whether to commit to FRAND for a particular IPR, participants will need to anticipate the implications of the FRAND commitment, notably on their ability to freely set the level of their fees.

288. Standardointijärjestön toiminta voi olla 101 artiklan mukaista, vaikka järjestö ei tarkistaisi, ovatko osallistujien lisensointiehdot FRAND-sitoumusten mukaiset. Osallistujien on itse arvioitava, täyttävätkö lisensointiehdot ja erityisesti veloitettavat maksut FRAND-sitoumusten mukaiset edellytykset. Päättäessään, tehdäkö tietyistä teollis- ja tekijänoikeuksista FRAND-sitoumus, osallistujien on ennakoitava FRAND-sitoumusten vaikutukset erityisesti mahdollisuuksiinsa määrittää vapaasti maksujensa suuruus.

289. In case of a dispute, the assessment of whether fees charged for access to IPR in the standard-setting context are unfair or unreasonable should be based on whether the fees bear a reasonable relationship to the economic value of the IPR [116]. In general, there are various methods available to make this assessment. In principle, cost-based methods are not well adapted to this context because of the difficulty in assessing the costs attributable to the development of a particular patent or groups of patents. Instead, it may be possible to compare the licensing fees charged by the company in question for the relevant patents in a competitive environment before the industry has been locked into the standard (ex ante) with those charged after the industry has been locked in (ex post). This assumes that the comparison can be made in a consistent and reliable manner [117].

289. Riitatilanteen kyseessä ollessa teollis- ja tekijänoikeuksista veloitettujen hintojen epäoikeudenmukaisuutta tai kohtuuttomuutta arvioitaessa arviointiperusteena olisi oltava maksujen kohtuullisuus teollis- ja tekijänoikeuksien taloudelliseen arvoon nähden [116]. Tämä arviointi voidaan yleensä tehdä usein eri tavoin. Kustannuspohjaiset menetelmät eivät periaatteessa sovi erityisen hyvin tähän yhteyteen, sillä on vaikeaa arvioida tietyn patentin tai patenttiryhmien kehittämiseen liittyviä kustannuksia. Sen sijaan saattaa olla mahdollista verrata lisenssimaksuja, joita yritys veloittaa kilpailuympäristössä ennen kuin toimiala sitoutuu standardiin, maksuihin, joita veloitetaan standardiin sitoutumisen jälkeen. Tämä edellyttää sitä, että vertailu voidaan tehdä johdonmukaisella ja luotettavalla tavalla [117].

290. Another method could be to obtain an independent expert assessment of the objective centrality and essentiality to the standard at issue of the relevant IPR portfolio. In an appropriate case, it may also be possible to refer to ex ante disclosures of licensing terms in the context of a specific standard-setting process. This also assumes that the comparison can be made in a consistent and reliable manner. The royalty rates charged for the same IPR in other comparable standards may also provide an indication for FRAND royalty rates. These guidelines do not seek to provide an exhaustive list of appropriate methods to assess whether the royalty fees are excessive.

290. Toinen tapa on hankkia riippumattoman asiantuntijan arvio kyseisen teollis- ja tekijänoikeussalkun objektiivisesta merkityksestä ja olennaisuudesta standardin kannalta. Asianmukaisessa tapauksessa voi olla myös mahdollista viitata ennakkoilmoituksiin lisensointiehdoista tietyssä standardointimenettelyssä Tämä edellyttää myös sitä, että vertailu voidaan tehdä johdonmukaisella ja luotettavalla tavalla. Samoista teollis- ja tekijänoikeuksista muissa vastaavissa standardeissa veloitetut rojaltimaksut voivat myös antaa viitteitä FRAND-rojaltimaksuista. Näissä suuntaviivoissa ei pyritä luettelemaan tyhjentävästi asianmukaisia menetelmiä, joilla voidaan arvioida, ovatko rojaltit liian suuria.

291. However, it should be emphasised that nothing in these Guidelines prejudices the possibility for parties to resolve their disputes about the level of FRAND royalty rates by having recourse to the competent civil or commercial courts.

291. On kuitenkin korostettava, että mikään näissä suuntaviivoissa ei vaikuta osapuolten mahdollisuuteen ratkaista FRAND-rojaltimaksuja koskevat kiistat toimivaltaisissa siviili- tai kauppatuomioistuimissa.

Effects based assessment for standardisation agreements

Standardointisopimusten vaikutuksiin perustuva arviointi

292. The assessment of each standardisation agreement must take into account the likely effects of the standard on the markets concerned. The following considerations apply to all standardisation agreements that depart from the principles as set out in paragraphs 280 to 286.

292. Kunkin standardointisopimuksen arvioinnissa on otettava huomioon standardin todennäköiset vaikutukset kyseisillä markkinoilla. Seuraavat huomiot koskevat kaikkia standardointisopimuksia, jotka eivät ole 280–286 kohdassa esitettyjen periaatteiden mukaisia.

293. Whether standardisation agreements may give rise to restrictive effects on competition may depend on whether the members of a standard-setting organisation remain free to develop alternative standards or products that do not comply with the agreed standard [118]. For example, if the standard-setting agreement binds the members to only produce products in compliance with the standard, the risk of a likely negative effect on competition is significantly increased and could in certain circumstances give rise to a restriction of competition by object [119]. In the same vein, standards only covering minor aspects or parts of the end-product are less likely to lead to competition concerns than more comprehensive standards.

293. Standardointisopimusten mahdolliset kilpailua rajoittavat vaikutukset voivat riippua siitä, missä määrin standardointijärjestön jäsenet voivat vapaasti kehittää vaihtoehtoisia standardeja tai tuotteita, jotka eivät ole sovitun standardin mukaisia [118]. Esimerkiksi jos standardointisopimus sitoo jäseniä niin, että ne voivat valmistaa vain standardinmukaisia tuotteita, riski kilpailuun todennäköisesti kohdistuvasta kielteisestä vaikutuksesta kasvaa merkittävästi ja sopimuksen tarkoituksena voi tietyissä tapauksissa olla kilpailun rajoittaminen [119]. Vastaavasti standardit, jotka kattavat vain lopputuotteeseen liittyviä vähäisiä ominaisuuksia/osia, eivät aiheuta yhtä todennäköisesti kilpailuongelmia kuin kattavammat standardit.

294. The assessment whether the agreement restricts competition will also focus on access to the standard. Where the result of a standard (that is to say, the specification of how to comply with the standard and, if relevant, the essential IPR for implementing the standard) is not at all accessible, or only accessible on discriminatory terms, for members or third parties (that is to say, non-members of the relevant standard-setting organisation) this may discriminate or foreclose or segment markets according to their geographic scope of application and thereby is likely to restrict competition. However, in the case of several competing standards or in the case of effective competition between the standardised solution and non-standardised solution, a limitation of access may not produce restrictive effects on competition.

294. Arvioitaessa, rajoittaako sopimus kilpailua, tarkastellaan myös mahdollisuutta käyttää standardia. Jos standardin tulos (eli tiedot siitä, kuinka standardia on noudatettava, ja tarvittaessa standardin täytäntöönpanon kannalta olennaiset teollis- ja tekijänoikeudet) ei ole ollenkaan jäsenten tai kolmansien (ts. niiden, jotka eivät ole standardointijärjestön jäseniä) käytettävissä tai jos se on käytettävissä vain syrjivin ehdoin, tämä saattaa syrjiä kyseisiä toimijoita tai sulkea ne markkinoilta tai jakaa markkinat maantieteellisesti standardin soveltamisalueen mukaan ja siten rajoittaa kilpailua. Jos kilpailevia standardeja on kuitenkin useita tai standardoidun ratkaisun ja ei-standardoidun ratkaisun välillä on todellista kilpailua, standardin käytön rajoittamisella ei välttämättä ole tuntuvia kielteisiä vaikutuksia kilpailuun.

295. If participation in the standard-setting process is open in the sense that it allows all competitors (and/or stakeholders) in the market affected by the standard to take part in choosing and elaborating the standard, this will lower the risks of a likely restrictive effect on competition by not excluding certain companies from the ability to influence the choice and elaboration of the standard [120]. The greater the likely market impact of the standard and the wider its potential fields of application, the more important it is to allow equal access to the standard-setting process. However, if the facts at hand show that there is competition between several such standards and standard-setting organisations (and it is not necessary that the whole industry applies the same standards) there may be no restrictive effects on competition. Also, if in the absence of a limitation on the number of participants it would not have been possible to adopt the standard, the agreement would not be likely to lead to any restrictive effect on competition under Article 101(1) [121]. In certain situations the potential negative effects of restricted participation may be removed or at least lessened by ensuring that stakeholders are kept informed and consulted on the work in progress [122]. The more transparent the procedure for adopting the standard, the more likely it is that the adopted standard will take into account the interests of all stakeholders.

295. Jos osallistuminen standardien laatimismenettelyyn on avointa siinä mielessä, että kaikki kilpailijat (ja/tai sidosryhmät) markkinoilla, joita standardi koskee, voivat osallistua standardin valintaan ja laadintaan, se vähentää todennäköisen kilpailua rajoittavan vaikutuksen riskiä, sillä tietyiltä yrityksiltä ei viedä niiden mahdollisuutta vaikuttaa standardin valintaan ja laadintaan [120]. Mitä suurempi standardin todennäköinen markkinavaikutus on ja mitä laajempi sen mahdollinen soveltamisala on, sitä tärkeämpää on antaa tasavertainen pääsy standardien laatimismenettelyyn. Jos tosiasiat kuitenkin osoittavat, että useiden standardien ja standardointijärjestöjen välillä on kilpailua (ja ettei koko toimialan tarvitse soveltaa samoja standardeja), saattaa olla, ettei standardeilla ole kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Jos standardin hyväksyminen ei olisi ollut mahdollista rajoittamatta osallistujien määrää, sopimuksella ei todennäköisesti ole 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia [121]. Tietyissä tilanteissa rajoitetun osallistumisen mahdolliset kielteiset vaikutukset voidaan poistaa tai niitä voidaan ainakin vähentää varmistamalla, että sidosryhmät saavat tietoja ja niitä kuullaan toimien edistymisen tiimoilta [122]. Mitä läpinäkyvämpi standardin hyväksymismenettely on sitä todennäköisempää on, että hyväksytyssä standardissa otetaan huomioon kaikkien sidosryhmien intressit.

296. To assess the effects of a standard-setting agreement, the market shares of the goods or services based on the standard should be taken into account. It might not always be possible to assess with any certainty at an early stage whether the standard will in practice be adopted by a large part of the industry or whether it will only be a standard used by a marginal part of the relevant industry. In many cases the relevant market shares of the companies having participated in developing the standard could be used as a proxy for estimating the likely market share of the standard (since the companies participating in setting the standard would in most cases have an interest in implementing the standard) [123]. However, as the effectiveness of standardisation agreements is often proportional to the share of the industry involved in setting and/or applying the standard, high market shares held by the parties in the market or markets affected by the standard will not necessarily lead to the conclusion that the standard is likely to give rise to restrictive effects on competition.

296. Standardointisopimuksen vaikutuksia arvioitaessa olisi otettava huomioon standardiin perustuvien tavaroiden tai palvelujen markkinaosuudet. Ei ehkä ole aina mahdollista arvioida riittävän varmasti varhaisessa vaiheessa, ottaako suuri osa toimialasta standardin käyttöön vai tuleeko siitä standardi, jota vain pieni osa toimialasta käyttää. Monissa tapauksissa standardin kehittämiseen osallistuneiden yritysten markkinaosuuksia voidaan käyttää arvioitaessa standardin markkinaosuutta (koska standardin täytäntöönpano olisi useimmiten sen laatimiseen osallistuvien yritysten edun mukaista) [123]. Koska standardointisopimusten vaikuttavuus on usein suhteessa siihen, kuinka suuri osuus toimialasta osallistuu standardin laatimiseen ja/tai soveltamiseen, osapuolten suuret markkinaosuudet markkinoilla, joita standardi koskee, eivät kuitenkaan välttämättä tarkoita, että standardi todennäköisesti johtaa kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin.

297. Any standard-setting agreement which clearly discriminates against any of the participating or potential members could lead to a restriction of competition. For example, if a standard-setting organisation explicitly excludes upstream only companies (that is to say, companies not active on the downstream production market), this could lead to an exclusion of potentially better technologies.

297. Standardointisopimus, joka selvästi syrjii osallistuvia tai mahdollisia jäseniä, voi johtaa kilpailun rajoittumiseen. Esimerkiksi jos standardointijärjestö nimenomaisesti sulkee tuotantoketjun alkupään yritykset (eli yritykset, jotka eivät toimi tuotantoketjun loppupään markkinoilla) standardin piiristä, tämä voi johtaa siihen, että mahdollisesti paremmat teknologiat eivät kuulu standardin piiriin.

298. As regards standard-setting agreements with different types of IPR disclosure models from the ones described in paragraph 286, it would have to be assessed on a case by case basis whether the disclosure model in question (for example a disclosure model not requiring but only encouraging IPR disclosure) guarantees effective access to the standard. In other words, it needs to be assessed whether, in the specific context, an informed choice between technologies and associated IPR is in practice not prevented by the IPR disclosure model.

298. Jos standardointisopimukseen liittyvät erilaiset teollis- ja tekijänoikeuksien ilmoitusmallit poikkeavat 286 kohdassa esitetyistä malleista, on arvioitava tapauskohtaisesti, takaako kyseinen ilmoitusmalli (esimerkiksi jos mallissa vaatimisen sijasta vain kehotetaan ilmoittamaan teollis- ja tekijänoikeuksista), että standardi todella on käytettävissä. Toisin sanoen on arvioitava, estääkö teollis- ja tekijänoikeuksien ilmoitusmalli tietyssä yhteydessä teknologioiden ja niihin liittyvien teollis- ja tekijänoikeuksien tietoon perustuvan valinnan.

299. Finally, standard-setting agreements providing for ex ante disclosures of most restrictive licensing terms, will not, in principle, restrict competition within the meaning of Article 101(1). In that regard, it is important that parties involved in the selection of a standard be fully informed not only as to the available technical options and the associated IPR, but also as to the likely cost of that IPR. Therefore, should a standard-setting organisation's IPR policy choose to provide for IPR holders to individually disclose their most restrictive licensing terms, including the maximum royalty rates they would charge, prior to the adoption of the standard, this will normally not lead to a restriction of competition within the meaning of Article 101(1) [124]. Such unilateral ex ante disclosures of most restrictive licensing terms would be one way to enable the standard-setting organisation to take an informed decision based on the disadvantages and advantages of different alternative technologies, not only from a technical perspective but also from a pricing perspective.

299. Lopuksi todettakoon, että standardointisopimukset, joissa määrätään rajoittavimpien lisensointiehtojen ilmoittamisesta ennakkoon, eivät periaatteessa rajoita kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tältä osin on tärkeää, että standardin valintaan osallistuville osapuolille ilmoitetaan sekä saatavilla olevista teknisistä vaihtoehdoista ja niihin liittyvistä teollis- ja tekijänoikeuksista että kyseisten oikeuksien todennäköisistä kustannuksista. Näin ollen jos standardointijärjestön teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan toimintapolitiikan mukaan teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoiden on ennen standardin hyväksymistä ilmoitettava rajoittavimmista lisensointiehdoistaan, mukaan lukien niiden veloittamat enimmäisrojaltit, tämä ei yleensä johda kilpailun rajoittumiseen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla [124]. Tällaiset yksipuoliset ennakkoilmoitukset rajoittavimmista lisensointiehdoista olisivat yksi keino, jonka avulla standardointijärjestö voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen vaihtoehtoisten teknologioiden etujen ja haittojen perusteella sekä teknisestä että hinnoittelun näkökulmasta.

Standard terms

Vakioehdot

300. The establishment and use of standard terms must be assessed in the appropriate economic context and in the light of the situation on the relevant market in order to determine whether the standard terms at issue are likely to give rise to restrictive effects on competition.

300. Vakioehtojen laatimista ja käyttöä on arvioitava asianmukaisessa taloudellisessa yhteydessä ja merkityksellisillä markkinoilla vallitsevan tilanteen valossa, jotta voidaan määrittää, onko todennäköistä, että vakioehdot johtavat kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin.

301. As long as participation in the actual establishment of standard terms is unrestricted for the competitors in the relevant market (either by participation in the trade association or directly), and the established standard terms are non-binding and effectively accessible for anyone, such agreements are not likely to give rise to restrictive effects on competition (subject to the caveats set out in paragraphs 303, 304, 305 and 307).

301. Niin kauan kuin merkityksellisillä markkinoilla toimivien kilpailijoiden osallistumista vakioehtojen todelliseen laadintaan ei ole rajoitettu (joko edellyttämällä osallistumista toimialajärjestöön tai suoraan) ja vahvistetut vakioehdot eivät ole sitovia ja ehdot ovat kaikkien käytettävissä, kyseiset sopimukset eivät todennäköisesti johda kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin (303, 304, 305 ja 307 kohdassa esitettyjen ehtojen täyttyessä).

302. Effectively accessible and non-binding standard terms for the sale of consumer goods or services (on the presumption that they have no effect on price) thus generally do not have any restrictive effect on competition since they are unlikely to lead to any negative effect on product quality, product variety or innovation. There are, however, two general exceptions where a more in-depth assessment would be required.

302. Kulutushyödykkeiden myynnissä tai palvelujen tarjonnassa vapaasti käytettävillä, ei-sitovilla vakioehdoilla (olettaen, että niillä ei ole vaikutusta hintaan) ei tämän vuoksi yleensä ole kilpailua rajoittavia vaikutuksia, koska on epätodennäköistä, että ne heikentävät tuotteiden laatua, tuotevalikoimaa tai innovointia. On kuitenkin kaksi yleistä poikkeusta, jolloin perusteellisempi arviointi on tarpeen.

303. Firstly, standard terms for the sale of consumer goods or services where the standard terms define the scope of the product sold to the customer, and where therefore the risk of limiting product choice is more significant, could give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1) where their common application is likely to result in a de facto alignment. This could be the case when the widespread use of the standard terms de facto leads to a limitation of innovation and product variety. For instance, this may arise where standard terms in insurance contracts limit the customer's practical choice of key elements of the contract, such as the standard risks covered. Even if the use of the standard terms is not compulsory, they might undermine the incentives of the competitors to compete on product diversification.

303. Ensiksi kulutushyödykkeiden tai palvelujen vakiomyyntiehdot, joissa määritetään asiakkaalle myytävän tuotteen laajuus ja joissa sen vuoksi tuotevalikoiman rajoittamista koskeva riski on suurempi, voi johtaa 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin, jos niiden yhteinen soveltaminen johtaa todennäköisesti käytäntöjen yhdenmukaistamiseen. Näin voi olla silloin, kun vakioehtojen käyttäminen laajalti johtaa innovoinnin vähenemiseen ja tuotevalikoiman supistumiseen. Tästä esimerkkinä on tilanne, jossa vakuutussopimusten vakioehdot rajoittavat asiakkaan valinnanvaraa sopimusten keskeisten tekijöiden, kuten katettujen vakioriskien, suhteen. Vaikka vakioehtojen käyttö ei ole pakollista, ne voivat heikentää kilpailijoiden kannusteita kilpailla tuotteiden erilaistamisella.

304. When assessing whether there is a risk that the standard terms are likely to have restrictive effects by way of a limitation of product choice, factors such as existing competition on the market should be taken into account. For example if there is a large number of smaller competitors, the risk of a limitation of product choice would seem to be less than if there are only a few bigger competitors [125]. The market shares of the companies participating in the establishment of the standard terms might also give a certain indication of the likelihood of uptake of the standard terms or of the likelihood that the standard terms will be used by a large part of the market. However, in this respect, it is not only relevant to analyse whether the standard terms elaborated are likely to be used by a large part of the market, but also whether the standard terms only cover part of the product or the whole product (the less extensive the standard terms, the less likely that they will lead, overall, to a limitation of product choice). Moreover, in cases where in the absence of the establishment of the standard terms it would not have been possible to offer a certain product, there would not be likely to be any restrictive effect on competition within the meaning of Article 101(1). In that scenario, product choice is increased rather than decreased by the establishment of the standard terms.

304. Arvioitaessa, onko vaarana, että vakioehdoilla on todennäköisesti kilpailua rajoittavia vaikutuksia tuotevalikoiman rajoittumisen muodossa, on otettava huomioon markkinoilla käytävän kilpailun tapaiset tekijät. Jos esimerkiksi pieniä kilpailijoita on paljon, tuotevalikoiman rajoittumisen riski näyttäisi pienemmältä kuin jos olisi vain muutama suuri kilpailija [125]. Vakioehtojen laatimiseen osallistuvien yritysten markkinaosuudet voivat myös antaa viitteitä vakioehtojen käytön todennäköisyydestä tai siitä, että vakioehtoja tullaan todennäköisesti käyttämään suuressa osassa markkinoita. Tältä osin on kuitenkin analysoitava, onko todennäköistä, että laadittuja vakioehtoja käytetään suuressa osassa markkinoita, ja myös sitä, kattavatko vakioehdot vain osan tuotteesta vai koko tuotteen (mitä vähemmän kattavammat vakioehdot ovat, sitä epätodennäköisempää on, että ne rajoittavat tuotevalikoimaa). Lisäksi tapauksissa, joissa ilman vakioehtoja ei olisi ollut mahdollista tarjota tiettyä tuotetta, ei todennäköisesti ole kyse kilpailua rajoittavista vaikutuksista 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tässä tapauksessa tuotevalikoima pikemminkin laajenee kuin supistuu vakioehtojen johdosta.

305. Secondly, even if the standard terms do not define the actual scope of the end-product they might be a decisive part of the transaction with the customer for other reasons. An example would be online shopping where customer confidence is essential (for example, in the use of safe payment systems, a proper description of the products, clear and transparent pricing rules, flexibility of the return policy, etc). As it is difficult for customers to make a clear assessment of all those elements, they tend to favour widespread practices and standard terms regarding those elements could therefore become a de facto standard with which companies would need to comply to sell in the market. Even though non-binding, those standard terms would become a de facto standard, the effects of which are very close to a binding standard and need to be analysed accordingly.

305. Toiseksi vaikka vakioehdoissa ei määriteltäisi lopputuotteen todellista laajuutta, ne voivat olla muista syistä ratkaiseva osa asiakkaan kanssa tehtävää liiketoimea. Esimerkkinä voidaan mainita verkkokauppa, jossa asiakkaan luottamus on olennaista (kuten turvallisten maksujärjestelmien käyttö, tuotteiden asianmukainen kuvaus, selkeät ja läpinäkyvät hinnoittelusäännöt, palautusehtojen joustavuus). Koska asiakkaiden on vaikea arvioida kaikkia näitä seikkoja, niillä on taipumuksena suosia laajalti käytettyjä käytäntöjä ja vakioehdoista voi sen vuoksi tulla käytännössä standardi, jota yritysten on noudatettava myydäkseen markkinoilla. Vaikka vakioehdot eivät olisi sitovia, niistä tulisi tosiasiallinen standardi, jonka vaikutukset ovat hyvin lähellä sitovaa standardia, ja sen vuoksi niitä on analysoitava vastaavasti.

306. If the use of standard terms is binding, there is a need to assess their impact on product quality, product variety and innovation (in particular if the standard terms are binding on the entire market).

306. Jos vakioehtojen käyttö on sitovaa, on arvioitava niiden vaikutus tuotteiden laatuun, tuotevalikoimaan ja innovointiin (erityisesti silloin kun vakioehdot sitovat markkinoita kokonaisuudessaan).

307. Moreover, should the standard terms (binding or non-binding) contain any terms which are likely to have a negative effect on competition relating to prices (for example terms defining the type of rebates to be given), they would be likely to give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1).

307. Jos vakioehdot (olivatpa ne sitovia tai eivät) sisältävät ehtoja, joilla todennäköisesti on kielteinen vaikutus kilpailuun hintojen osalta (esimerkiksi jos ehdoissa määritetään minkälaisia alennuksia annetaan), on todennäköistä, että ne johtavat 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin.

7.4. Assessment under Article 101(3)

7.4. Arviointi 101 artiklan 3 kohdan mukaan

7.4.1. Efficiency gains

7.4.1. Tehokkuusedut

Standardisation agreements

Standardointisopimukset

308. Standardisation agreements frequently give rise to significant efficiency gains. For example, Union wide standards may facilitate market integration and allow companies to market their goods and services in all Member States, leading to increased consumer choice and decreasing prices. Standards which establish technical interoperability and compatibility often encourage competition on the merits between technologies from different companies and help prevent lock-in to one particular supplier. Furthermore, standards may reduce transaction costs for sellers and buyers. Standards on, for instance, quality, safety and environmental aspects of a product may also facilitate consumer choice and can lead to increased product quality. Standards also play an important role for innovation. They can reduce the time it takes to bring a new technology to the market and facilitate innovation by allowing companies to build on top of agreed solutions.

308. Standardointisopimukset johtavat usein merkittäviin tehokkuusetuihin. Esimerkiksi unionin laajuiset standardit voivat helpottaa markkinoiden yhdentymistä ja antaa yrityksille mahdollisuuden markkinoida tuotteitaan ja palvelujaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä lisää kuluttajien valinnanvaraa ja alentaa hintoja. Standardit, joissa vahvistetaan tekninen yhteentoimivuus ja yhteensopivuus, edistävät usein eri yritysten teknologioiden välistä kilpailua niiden omilla ominaisuuksilla ja auttavat estämään sitomisen yhteen tiettyyn toimittajaan. Standardit voivat myös vähentää ostajien ja myyjien liiketoimikustannuksia. Standardit, jotka koskevat esimerkiksi tuotteen laatua, turvallisuutta ja ympäristöseikkoja, voivat myös helpottaa kuluttajien valintaa ja parantaa tuotteen laatua. Standardeilla voi myös olla tärkeä rooli innovoinnissa. Ne voivat lyhentää aikaa, joka tarvitaan uuden teknologian tuomiseen markkinoille, ja edistää innovointia antamalla yrityksille mahdollisuuden käyttää sovittuja ratkaisuja pohjana.

309. To achieve those efficiency gains in the case of standardisation agreements, the information necessary to apply the standard must be effectively available to those wishing to enter the market [126].

309. Jotta tällaiset standardointisopimusten tehokkuusedut toteutuisivat, markkinoille tuloa suunnittelevien on saatava standardin soveltamisen edellyttämät tiedot [126].

310. Dissemination of a standard can be enhanced by marks or logos certifying compliance thereby providing certainty to customers. Agreements for testing and certification go beyond the primary objective of defining the standard and would normally constitute a distinct agreement and market.

310. Standardin levittämistä voidaan edistää merkkien tai logojen avulla, jotka osoittavat standardinmukaisuuden ja näin antavat varmuuden ostajille. Testausta ja varmentamista koskevat sopimukset ylittävät standardin määrittämisen ensisijaisen tavoitteen ja ne katsottaisiin tavallisesti erillisiksi sopimuksiksi ja markkinoiksi.

311. While the effects on innovation must be analysed on a case-by-case basis, standards creating compatibility on a horizontal level between different technology platforms are considered to be likely to give rise to efficiency gains.

311. Innovointiin kohdistuvia vaikutuksia on arvioitava tapauskohtaisesti. Standardit, joilla luodaan eri teknologiajärjestelmien horisontaalinen yhteensopivuus, todennäköisesti johtavat tehokkuusetuihin.

Standard terms

Vakioehdot

312. The use of standard terms can entail economic benefits such as making it easier for customers to compare the conditions offered and thus facilitate switching between companies. Standard terms might also lead to efficiency gains in the form of savings in transaction costs and, in certain sectors (in particular where the contracts are of a complex legal structure), facilitate entry. Standard terms may also increase legal certainty for the contract parties.

312. Vakioehtojen käyttö voi tuottaa taloudellisia hyötyjä, kuten sen, että asiakkaan on helpompi verrata tarjottuja ehtoja ja sen vuoksi vaihtaa helpommin yritystä. Vakioehdot voivat myös tuottaa tehokkuusetuja liiketoimintakustannusten säästöinä ja helpottaa markkinoille tuloa tietyillä aloilla (erityisesti silloin kun sopimusten oikeudellinen rakenne on monimutkainen). Vakioehdot voivat myös lisätä sopimuspuolten oikeusvarmuutta.

313. The higher the number of competitors on the market, the greater the efficiency gain of facilitating the comparison of conditions offered.

313. Mitä enemmän kilpailijoita markkinoilla on, sitä suuremmat ovat tehokkuusedut, jotka saadaan helpottamalla tarjottujen ehtojen vertailua.

7.4.2. Indispensability

7.4.2. Välttämättömyys

314. Restrictions that go beyond what is necessary to achieve the efficiency gains that can be generated by a standardisation agreement or standard terms do not fulfil the criteria of Article 101(3).

314. Rajoitukset, jotka menevät pitemmälle kuin mitä standardointisopimuksen tai vakioehtojen johdosta mahdollisesti saatavien tehokkuusetujen saavuttaminen edellyttää, eivät täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä.

Standardisation agreements

Standardointisopimukset

315. The assessment of each standardisation agreement must take into account its likely effect on the markets concerned, on the one hand, and the scope of restrictions that possibly go beyond the objective of achieving efficiencies, on the other [127].

315. Jokaisen standardointisopimuksen arvioinnissa on otettava huomioon toisaalta sen todennäköinen vaikutus kyseisiin markkinoihin ja toisaalta niiden rajoitusten laajuus, jotka mahdollisesti ylittävät tehokkuusetujen saavuttamista koskevan tavoitteen [127].

316. Participation in standard-setting should normally be open to all competitors in the market or markets affected by the standard unless the parties demonstrate significant inefficiencies of such participation or recognised procedures are foreseen for the collective representation of interests [128].

316. Osallistumisen standardin laatimiseen olisi tavallisesti oltava avointa kaikille niiden markkinoiden kilpailijoille, joita standardi koskee, paitsi jos osapuolet osoittavat osallistumisesta seuraavan merkittävää tehottomuutta tai yhteinen edunvalvonta varmistetaan tunnustetuin menetelmin [128].

317. As a general rule standardisation agreements should cover no more than what is necessary to ensure their aims, whether this is technical interoperability and compatibility or a certain level of quality. In cases where having only one technological solution would benefit consumers or the economy at large that standard should, be set on a non-discriminatory basis. Technology neutral standards can, in certain circumstances, lead to larger efficiency gains. Including substitute IPR [129] as essential parts of a standard while at the same time forcing the users of the standard to pay for more IPR than technically necessary would go beyond what is necessary to achieve any identified efficiency gains. In the same vein, including substitute IPR as essential parts of a standard and limiting the use of that technology to that particular standard (that is to say, exclusive use) could limit inter-technology competition and would not be necessary to achieve the efficiencies identified.

317. Yleisesti ottaen standardointisopimusten olisi rajoituttava vain niiden tavoitteiden saavuttamisen kannalta välttämättömään, olipa tämä sitten tekninen yhteentoimivuus ja yhteensopivuus tai tietty laatutaso. Tapauksissa, joissa vain yksi tekninen ratkaisu hyödyttäisi kuluttajia tai taloutta yleisesti tarkasteltuna, standardi olisi laadittava syrjimättömällä tavalla. Teknisesti neutraalit standardit voivat tietyissä olosuhteissa tuottaa suurempia tehokkuusetuja. Korvaavien teollis- ja tekijänoikeuksien [129] sisällyttäminen standardiin sen olennaisina seikkoina ja standardin käyttäjien pakottaminen maksamaan useammista teollis- ja tekijänoikeuksista kuin on teknisesti tarpeen menisi pitemmälle kuin mitä mahdollisten tehokkuusetujen saavuttaminen edellyttää. Vastaavasti korvaavien teollis- ja tekijänoikeuksien sisällyttäminen standardiin sen olennaisina seikkoina ja kyseessä olevan teknologian käytön rajoittaminen standardiin (ts. yksinoikeudellinen käyttö) voisi rajoittaa teknologioiden välistä kilpailua eikä olisi tarpeen tehokkuusetujen saavuttamiseksi.

318. Restrictions in a standardisation agreement making a standard binding and obligatory for the industry are in principle not indispensable.

318. Rajoitukset standardointisopimuksessa, joilla standardista tehdään toimialalla sitova ja pakollinen, eivät periaatteessa ole välttämättömiä.

319. In a similar vein, standardisation agreements that entrust certain bodies with the exclusive right to test compliance with the standard go beyond the primary objective of defining the standard and may also restrict competition. The exclusivity can, however, be justified for a certain period of time, for example by the need to recoup significant start-up costs [130]. The standardisation agreement should in that case include adequate safeguards to mitigate possible risks to competition resulting from exclusivity. This concerns, inter alia, the certification fee which needs to be reasonable and proportionate to the cost of the compliance testing.

319. Samoin standardointisopimukset, joissa annetaan joillekin laitoksille yksinoikeus testata standardinmukaisuus, ylittävät standardin antamisen ensisijaisen tarkoituksen ja voivat lisäksi rajoittaa kilpailua. Yksinoikeus voi kuitenkin olla perusteltua tietyn ajan, esimerkiksi silloin, kun huomattavat aloituskustannukset on saatava takaisin [130]. Tässä tapauksessa standardointisopimukseen olisi sisällyttävä riittävät suojatoimet yksinoikeudesta kilpailuun kohdistuvien mahdollisten riskien vähentämiseksi. Tämä koskee muun muassa varmentamismaksua, jonka on oltava kohtuullinen ja oikeassa suhteessa vaatimustenmukaisuuden tarkastamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

Standard terms

Vakioehdot

320. It is generally not justified to make standard terms binding and obligatory for the industry or the members of the trade association that established them. The possibility cannot, however, be ruled out that making standard terms binding may, in a specific case, be indispensable to the attainment of the efficiency gains generated by them.

320. Ei ole yleensä perusteltua tehdä vakioehdoista sitovia ja pakollisia toimialan tai ne laatineen toimialajärjestön jäsenten suhteen. Ei ole kuitenkaan poissuljettua, että sitovat vakioehdot voivat tietyssä tapauksessa olla välttämättömiä niistä seuraavien tehokkuusetujen saavuttamiseksi.

7.4.3. Pass-on to consumers

7.4.3. Etujen siirtäminen kuluttajille

Standardisation agreements

Standardointisopimukset

321. Efficiency gains attained by indispensable restrictions must be passed on to consumers to an extent that outweighs the restrictive effects on competition caused by a standardisation agreement or by standard terms. A relevant part of the analysis of likely pass-on to consumers is which procedures are used to guarantee that the interests of the users of standards and end consumers are protected. Where standards facilitate technical interoperability and compatibility or competition between new and already existing products, services and processes, it can be presumed that the standard will benefit consumers.

321. Välttämättömin rajoituksin saavutetut tehokkuusedut on siirrettävä kuluttajille siinä määrin, että ne ylittävät standardointisopimuksesta tai vakioehdoista aiheutuvat kilpailua rajoittavat vaikutukset. Olennainen osa kuluttajille todennäköisesti siirrettäviä etuja koskevaa analyysia on tutkia, mitä menettelyjä käytetään takaamaan, että standardeja käyttävien ja loppukuluttajien edut on suojattu. Jos standardit helpottavat uusien ja jo olemassa olevien tuotteiden, palvelujen ja prosessien välistä teknistä yhteentoimivuutta ja yhteensopivuutta ja/tai kilpailua, voidaan olettaa, että standardi hyödyttää kuluttajia.

Standard terms

Vakioehdot

322. Both the risk of restrictive effects on competition and the likelihood of efficiency gains increase with the companies’ market shares and the extent to which the standard terms are used. Hence, it is not possible to provide any general "safe harbour" within which there is no risk of restrictive effects on competition or which would allow the presumption that efficiency gains will be passed on to consumers to an extent that outweighs the restrictive effects on competition.

322. Sekä kilpailua rajoittavien vaikutusten riski että tehokkuusetujen todennäköisyys lisääntyy yritysten markkinaosuuksien ja vakioehtojen käytön laajuuden myötä. Sen vuoksi ei ole mahdollista tarjota yleistä safe harbour -poikkeusta, jonka piirissä ei ole riskiä kilpailua rajoittavista vaikutuksista, tai jonka perusteella voitaisiin olettaa, että tehokkuusedut siirretään kuluttajille siinä määrin, että ne ylittävät kilpailua rajoittavat vaikutukset.

323. However, certain efficiency gains generated by standard terms, such as increased comparability of the offers on the market, facilitated switching between providers, and legal certainty of the clauses set out in the standard terms, are necessarily beneficial for the consumers. As regards other possible efficiency gains, such as lower transaction costs, it is necessary to make an assessment on a case-by-case basis and in the relevant economic context whether these are likely to be passed on to consumers.

323. Tietyt vakioehtoihin sisältyvät tehokkuusedut, kuten markkinoilla tehtyjen tarjousten parempi verrattavuus, toimittajien vaihtamisen helppous ja vakioehtoihin sisältyvien lausekkeiden oikeusvarmuus, hyödyttävät väistämättä kuluttajia. Muiden mahdollisten tehokkuusetujen, kuten alhaisempien liiketoimintakustannusten, osalta on arvioitava tapauskohtaisesti taloudellisessa yhteydessä, onko todennäköistä, että ne siirretään kuluttajille.

7.4.4. No elimination of competition

7.4.4. Kilpailua ei poisteta

324. Whether a standardisation agreement affords the parties the possibility of eliminating competition depends on the various sources of competition in the market, the level of competitive constraint that they impose on the parties and the impact of the agreement on that competitive constraint. While market shares are relevant for that analysis, the magnitude of remaining sources of actual competition cannot be assessed exclusively on the basis of market share except in cases where a standard becomes a de facto industry standard [131]. In the latter case competition may be eliminated if third parties are foreclosed from effective access to the standard. Standard terms used by a majority of the industry might create a de facto industry standard and thus raise the same concerns. However, if the standard or the standard terms only concern a limited part of the product or service, competition is not likely to be eliminated.

324. Se, antaako standardointisopimus osapuolille mahdollisuuden poistaa kilpailu, riippuu markkinoilla käytävän kilpailun eri lähteistä, niiden osapuoliin kohdistamasta kilpailupaineesta ja sopimuksen vaikutuksesta kilpailupaineeseen. Vaikka markkinaosuudet ovat merkityksellisiä kyseisen analyysin kannalta, jäljellä olevien tosiasiallisen kilpailun lähteiden merkitystä ei voida arvioida pelkästään markkinaosuuden perusteella lukuun ottamatta tapauksia, joissa standardista tulee tosiasiassa koko toimialan standardi [131]. Jälkimmäisessä tapauksessa kilpailu saattaa hävitä, jos standardi ei ole kolmansien osapuolten käytettävissä. Vakioehdot, joita suurin osa toimialasta käyttää, saattavat johtaa koko toimialaa koskevaan standardiin ja aiheuttaa samoja ongelmia. Jos standardi tai vakioehdot koskevat kuitenkin vain tiettyä tuotteen/palvelun osaa, on luultavaa, ettei kilpailu häviä.

7.5. Examples

7.5. Esimerkkejä

325. Setting standards competitors cannot satisfy

325. Sellaisten standardien laatiminen, joita kilpailijat eivät voi täyttää

Example 1

Esimerkki 1

Situation : A standard-setting organisation sets and publishes safety standards that are widely used by the relevant industry. Most competitors of the industry take part in the setting of the standard. Prior to the adoption of the standard, a new entrant has developed a product which is technically equivalent in terms of the performance and functional requirements and which is recognised by the technical committee of the standard-setting organisation. However, the technical specifications of the safety standard are, without any objective justification, drawn up in such a way as to not allow for this or other new products to comply with the standard.

Tilanne : Standardointijärjestö laatii ja julkaisee turvallisuusstandardeja, joita käytetään laajasti kyseisellä toimialalla. Useimmat toimialan toimijat osallistuvat standardin laatimiseen. Ennen standardin hyväksymistä uusi markkinoille tulija on kehittänyt teknisesti asetettuja suoritus- ja toimintavaatimuksia vastaavan tuotteen, minkä standardointijärjestön tekninen komitea on myöntänyt. Turvallisuusstandardin tekniset eritelmät laaditaan kuitenkin ilman objektiivisia perusteita siten, että kyseinen tuote tai muut uudet tuotteet eivät voi olla standardin mukaisia.

Analysis : This standardisation agreement is likely to give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1) and is unlikely to meet the criteria of Article 101(3). The members of the standards development organisation have, without any objective justification, set the standard in such a way that products of their competitors which are based on other technological solutions cannot satisfy it, even though they have equivalent performance. Hence, this standard, which has not been set on a non-discriminatory basis, will reduce or prevent innovation and product variety. It is unlikely that the way the standard is drafted will lead to greater efficiency gains than a neutral one.

Analyysi : Standardisointisopimus johtaa todennäköisesti 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin eikä todennäköisesti täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Standardointijärjestön jäsenet ovat laatineet standardin ilman objektiivisia perusteita sellaisella tavalla, että niiden kilpailijoiden tuotteet, jotka perustuvat muihin teknisiin ratkaisuihin, eivät voi täyttää standardia vaikka tuotteiden suorituskyky olisi sama. Näin ollen standardi, jota ei ole laadittu syrjimättömällä tavalla, vähentää innovointia tai estää sen ja supistaa tuotevalikoimaa. On epätodennäköistä, että standardin laatimistapa johtaa suurempiin tehokkuusetuihin kuin neutraalimpi standardi.

326. Non-binding and transparent standard covering a large part of the market

326. Suuren osan markkinoita kattava ei-sitova ja läpinäkyvä standardi

Example 2

Esimerkki 2

Situation : A number of consumer electronics manufacturers with substantial market shares agree to develop a new standard for a product to follow up the DVD.

Tilanne : Joukko kuluttajaelektroniikan valmistajia, joilla on huomattavat markkinaosuudet, sopivat laativansa uuden standardin DVD:tä seuraavalle tuotteelle.

Analysis : Provided that (a) the manufacturers remain free to produce other new products which do not conform to the new standard, (b) participation in the standard-setting is unrestricted and transparent, and (c) the standardisation agreement does not otherwise restrict competition, Article 101(1) is not likely to be infringed. If the parties agreed to only manufacture products which conform to the new standard, the agreement would limit technical development, reduce innovation and prevent the parties from selling different products, thereby creating restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1).

Analyysi : Edellyttäen, että a) valmistajat voivat tuottaa vapaasti muita uusia tuotteita, jotka eivät ole uuden standardin mukaisia, b) standardin laatimiseen osallistuminen on rajoittamatonta ja läpinäkyvää, ja c) standardointisopimus ei muuten rajoita kilpailua, on todennäköistä, että 101 artiklan 1 kohtaa ei rikota. Jos osapuolet sopisivat valmistavansa vain tuotteita, jotka ovat uuden standardin mukaisia, sopimus rajoittaisi teknistä kehitystä, vähentäisi innovointia ja estäisi osapuolia myymästä erilaisia tuotteita. Tämä rajoittaisi kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

327. Standardisation agreement without IPR disclosure

327. Standardointisopimus, johon ei liity teollis- ja tekijänoikeuksien ilmoittamista

Example 3

Esimerkki 3

Situation : A private standard-setting organisation active in standardisation in the ICT (information and communication technology) sector has an IPR policy which neither requires nor encourages disclosures of IPR which could be essential for the future standard. The standard-setting organisation took the conscious decision not to include such an obligation in particular considering that in general all technologies potentially relevant for the future standard are covered by many IPR. Therefore the standard-setting organisation considered that an IPR disclosure obligation would, on the one hand, not lead to the benefit of enabling the participants to choose a solution with no or little IPR and, on the other, would lead to additional costs in analysing whether the IPR would be potentially essential for the future standard. However, the IPR policy of the standard-setting organisation requires all participants to make a commitment to license any IPR that might read on the future standard on FRAND terms. The IPR policy allows for opt-outs if there is specific IPR that an IPR holder wishes to put outside the blanket licensing commitment. In this particular industry there are several competing private standard-setting organisations. Participation in the standard-setting organisation is open to anyone active in the industry.

Tilanne : Yksityisellä standardointijärjestöllä, joka harjoittaa standardointia tieto- ja viestintätekniikan alalla, on teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva toimintapolitiikka, jossa ei edellytetä tulevan standardin kannalta mahdollisesti olennaisten teollis- ja tekijänoikeuksien ilmoittamista eikä kehoteta siihen. Standardointijärjestö teki tietoisen päätöksen olla sisällyttämättä kyseistä velvoitetta toimintapolitiikkaansa, sillä se katsoi erityisesti, että yleensä kaikki teknologiat, jotka saattavat olla relevantteja tulevan standardin kannalta, kuuluvat monien teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin. Tämän vuoksi standardointijärjestö katsoi, että teollis- ja tekijänoikeuksien ilmoittamisvelvollisuus ei antaisi osallistujille mahdollisuutta valita ratkaisua, johon ei sisältyisi teollis- ja tekijänoikeuksia tai johon niitä sisältyisi vain vähän, vaan se aiheuttaisi lisäkustannuksia arvioitaessa, olisiko teollis- ja tekijänoikeus mahdollisesti olennainen tulevan standardin kannalta. Standardointijärjestön teollis- ja tekijänoikeuksia koskevassa toimintapolitiikassa edellytetään kuitenkin, että kaikki osallistujat sitoutuvat lisensoimaan kaikki tulevaan standardiin mahdollisesti sisältyvät teollis- ja tekijänoikeudet FRAND-ehdoin. Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevassa toimintapolitiikassa sallitaan kuitenkin poikkeuksia, jos jokin teollis- ja tekijänoikeuksien haltija haluaa jättää tietyn teollis- ja tekijänoikeuden yleisen lisensointisitoumuksen ulkopuolelle. Tällä toimialalla on useita kilpailevia yksityisiä standardointijärjestöjä. Standardointijärjestöön voivat liittyä kaikki alan toimijat.

Analysis : In many cases an IPR disclosure obligation would be pro-competitive by increasing competition between technologies ex ante. In general, such an obligation allows the members of a standard-setting organisation to factor in the amount of IPR reading on a particular technology when deciding between competing technologies (or even to, if possible, choose a technology which is not covered by IPR). The amount of IPR reading on a technology will often have a direct impact on the cost of access to the standard. However, in this particular context, all available technologies seem to be covered by IPR, and even many IPR. Therefore, any IPR disclosure would not have the positive effect of enabling the members to factor in the amount of IPR when choosing technology since regardless of what technology is chosen, it can be presumed that there is IPR reading on that technology. IPR disclosure would be unlikely to contribute to guaranteeing effective access to the standard which in this scenario is sufficiently guaranteed by the blanket commitment to license any IPR that might read on the future standard on FRAND terms. On the contrary, an IPR disclosure obligation might in this context lead to additional costs for the participants. The absence of IPR disclosure might also, in those circumstances, lead to a quicker adoption of the standard which might be important if there are several competing standard-setting organisations. It follows that the agreement is unlikely to give rise to any negative effects on competition within the meaning of Article 101(1).

Analyysi : Monissa tapauksissa teollis- ja tekijänoikeuksien ilmoitusvelvollisuus edistäisi kilpailua, sillä se lisäisi teknologioiden välistä kilpailua ennakkoon. Yleensä tällainen velvoite antaa standardointijärjestön jäsenille mahdollisuuden ottaa huomioon tiettyyn teknologiaan liittyvien teollis- ja tekijänoikeuksien määrän valitessaan kilpailevien teknologioiden välillä (tai mahdollisuuksien mukaan jopa valita teknologian, joka ei kuuluteollis- ja tekijänoikeuksien piiriin). Teknologiaan liittyvien teollis- ja tekijänoikeuksien määrällä on usein suora vaikutus standardin käytöstä aiheutuviin kustannuksiin. Tässä yhteydessä näyttää kuitenkin siltä, että kaikki saatavilla olevat teknologiat kuuluvat jopa useiden teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin. Tämän vuoksi teollis- ja tekijänoikeuksien ilmoittamisella ei olisi sitä myönteistä vaikutusta, että jäsenet voisivat ottaa huomioon teollis- ja tekijänoikeuksien määrän teknologiaa valitessaan, sillä riippumatta siitä, mikä teknologia valitaan, voidaan olettaa, että kyseinen teknologia kuuluu teollis- ja tekijänoikeuden piiriin. Olisi epätodennäköistä, että teollis- ja tekijänoikeuksien ilmoittaminen vaikuttaisi myönteisesti standardin käyttöön saannin takaamiseen, sillä tässä tapauksessa standardin käyttömahdollisuus on taattu riittävästi yleisellä sitoumuksella, joka koskee kaikkien tulevaan standardiin mahdollisesti sisältyvien teollis- ja tekijänoikeuksien lisensointia FRAND-ehdoin. Teollis- ja tekijänoikeuksien ilmoitusvelvollisuus johtaisi tässä tilanteessa pikemminkin osallistujille aiheutuviin lisäkustannuksiin. Kun teollis- ja tekijänoikeuksien ilmoittamisvelvollisuutta ei ole, standardi voidaan tällöin hyväksyä nopeammin, mikä saattaa olla tärkeää, kun kilpailevia standardointijärjestöjä on useita. Tämän johdosta on epätodennäköistä, että sopimuksella on kielteisiä vaikutuksia kilpailuun 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

328. Standards in the insurance sector

328. Vakuutusalan standardit

Example 4

Esimerkki 4

Situation : A group of insurance companies comes together to agree non-binding standards for the installation of certain security devices (that is to say, components and equipment designed for loss prevention and reduction and systems formed from such elements). The non-binding standards set by the insurance companies (a) are agreed in order to address a specific need and to assist insurers to manage risk and offer risk-appropriate premiums; (b) are discussed with the installers (or their representatives) and their views are taken on board prior to finalisation of the standards; (c) are published by the relevant insurance association on a dedicated section of its website so that any installer or other interested party can access them easily.

Tilanne : Joukko vakuutusyhtiöitä sopii ei-sitovista standardeista, jotka koskevat tiettyjen turvalaitteiden asennusta (muun muassa komponentit ja laitteet, jotka on suunniteltu estämään ja vähentämään vahinkoja, ja niistä koostuvat järjestelmät). Vakuutusyhtiöiden asettamista ei-sitovista standardeista voidaan todeta seuraavaa: a) niistä sovitaan tietyn tarpeen täyttämiseksi, jotta vakuutusyhtiöt voivat hallita riskiä ja tarjota riskinmukaisia vakuutusmaksuja; b) niistä keskustellaan asentajien (tai niiden edustajien) kanssa ja niiden näkemykset otetaan huomioon ennen standardien viimeistelyä; c) ne julkaisee asianomainen vakuutusyhdistys verkkosivustonsa tietyssä osassa, jotta ne ovat helposti asentajien tai muiden osapuolten saatavilla.

Analysis : The process for setting these standards is transparent and allows for the participation of interested parties. In addition, the result is easily accessible on a reasonable and non-discriminatory basis for anyone that wishes to have access to it. Provided that the standard does not have negative effects on the downstream market (for example by excluding certain installers through very specific and unjustified requirements for installations) it is not likely to lead to restrictive effects on competition. However, even if the standards led to restrictive effects on competition, the conditions set out in Article 101(3) would seem to be fulfilled. The standards would assist insurers in analysing to what extent such installation systems reduce relevant risk and prevent losses so that they can manage risks and offer risk-appropriate premiums. Subject to the caveat regarding the downstream market, they would also be more efficient for installers, allowing them to comply with one set of standards for all insurance companies rather than be tested by every insurance company separately. They could also make it easier for consumers to switch between insurers. In addition, they could be beneficial for smaller insurers who may not have the capacity to test separately. As regards the other conditions of Article 101(3), it seems that the non-binding standards do not go beyond what is necessary to achieve the efficiencies in question, that benefits would be passed on to the consumers (some would even be directly beneficial for the consumers) and that the restrictions would not lead to an elimination of competition.

Analyysi : Standardien laatimismenettely on läpinäkyvä, ja osapuolet, joita standardi koskee, voivat osallistua siihen. Lisäksi lopputulos on kaikkien niiden, jotka haluavat käyttää sitä, helposti saatavilla kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin. Edellyttäen, että standardilla ei ole kielteisiä vaikutuksia tuotantoketjun loppupään markkinoilla (esimerkiksi sulkemalla markkinoilta tietyt asentajat asettamalla asennuksille hyvin yksityiskohtaisia ja perusteettomia vaatimuksia), ei ole todennäköistä, että standardi rajoittaa kilpailua. Jos standardit kuitenkin rajoittaisivat kilpailua, näyttää siltä, että 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät silti. Standardit auttaisivat vakuutusyhtiöitä analysoimaan, missä määrin kyseiset asennusjärjestelmät vähentävät asianomaista riskiä ja estävät vahinkoja niin, että ne voivat hallita riskejä ja tarjota riskinmukaisia vakuutusmaksuja. Tuotantoketjun loppupään markkinoita koskevan ehdon täyttyessä ne olisivat asentajien kannalta myös tehokkaampia, sillä asentajat voisivat noudattaa yhtä standardikokonaisuutta kaikkien vakuutusyhtiöiden osalta sen sijaan, että kukin vakuutusyhtiö testaisi ne erikseen. Ne voivat auttaa myös kuluttajia vaihtamaan vakuutusyhtiötä. Lisäksi ne voisivat olla hyödyllisiä sellaisten pienten vakuutusyhtiöiden kannalta, joilla ei ehkä ole mahdollisuuksia tehdä erillisiä testejä. Muiden 101 artiklan 3 kohdan edellytysten osalta näyttää siltä, etteivät ei-sitovat standardit mene pitemmälle kuin mitä tehokkuusetujen saavuttaminen edellyttää; että edut siirretään kuluttajille (jotkin edut hyödyttävät kuluttajia suoraan) ja että rajoitukset eivät johda kilpailun poistamiseen.

329. Environmental standards

329. Ympäristönsuojelua koskevat standardit

Example 5

Esimerkki 5

Situation : Almost all producers of washing machines agree, with the encouragement of a public body, to no longer manufacture products which do not comply with certain environmental criteria (for example, energy efficiency). Together, the parties hold 90 % of the market. The products which will be thus phased out of the market account for a significant proportion of total sales. They will be replaced by more environmentally friendly, but also more expensive products. Furthermore, the agreement indirectly reduces the output of third parties (for example, electric utilities and suppliers of components incorporated in the products phased out). Without the agreement, the parties would not have shifted their production and marketing efforts to the more environmentally friendly products.

Tilanne : Lähes kaikki pesukoneiden valmistajat sopivat viranomaisten tuella, että ne eivät enää valmista tuotteita, jotka eivät vastaa tiettyjä ympäristövaatimuksia (kuten energiatehokkuus). Yhdessä osapuolten osuus markkinoilla on 90 prosenttia. Tuotteet, jotka tämän myötä poistuvat vähitellen markkinoilta, muodostavat merkittävän osan kokonaismyynnistä. Tuotteet korvataan ympäristöystävällisimmillä mutta myös kalliimmilla tuotteilla. Sopimus vähentää lisäksi välillisesti kolmansien osapuolten tuotantoa (esimerkiksi sähkölaitokset, markkinoilta poistuviin tuotteisiin komponentteja toimittaneet yritykset). Jos sopimusta ei olisi, osapuolet eivät olisi siirtyneet tuotannossaan ja markkinoinnissaan ympäristöystävällisempiin tuotteisiin.

Analysis : The agreement grants the parties control of individual production and concerns an appreciable proportion of their sales and total output, whilst also reducing third parties’ output. Product variety, which is partly focused on the environmental characteristics of the product, is reduced and prices will probably rise. Therefore, the agreement is likely to give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1). The involvement of the public authority is irrelevant for that assessment. However, newer, more environmentally friendly products are more technically advanced, offering qualitative efficiencies in the form of more washing machine programmes which can be used by consumers. Furthermore, there are cost efficiencies for the purchasers of the washing machines resulting from lower running costs in the form of reduced consumption of water, electricity and soap. Those cost efficiencies are realised on markets which are different from the relevant market of the agreement. Nevertheless, those efficiencies may be taken into account as the markets on which the restrictive effects on competition and the efficiency gains arise are related and the group of consumers affected by the restriction and the efficiency gains is substantially the same. The efficiency gains outweigh the restrictive effects on competition in the form of increased costs. Other alternatives to the agreement are shown to be less certain and less cost-effective in delivering the same net benefits. Various technical means are economically available to the parties in order to manufacture washing machines which do comply with the environmental characteristics agreed upon and competition will still take place for other product characteristics. Therefore, the criteria of Article 101(3) would appear to be fulfilled.

Analyysi : Sopimus antaa osapuolille määräysvallan yritysten tuotannon suhteen ja koskee huomattavaa osaa yritysten myynnistä ja kokonaistuotannosta ja vähentää lisäksi kolmansien osapuolten tuotantoa. Tuotevalikoima, joka perustuu osittain tuotteen ympäristöominaisuuksiin, rajoittuu ja hinnat todennäköisesti nousevat. Näin ollen sopimuksella on todennäköisesti 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Viranomaisten mukanaololla ei ole arvioinnin kannalta merkitystä. Uudemmat, ympäristöystävällisemmät tuotteet ovat kuitenkin myös teknisesti edistyneempiä, sillä ne tarjoavat laadullisia tehokkuusetuja, kuten useampia pesuohjelmia, joita kuluttajat voivat käyttää. Pesukoneiden ostajat saavat myös kustannusetuja alhaisempina käyttökustannuksina, sillä veden, sähkön ja pesuaineen kulutus vähenee. Nämä kustannusedut toteutuvat markkinoilla, jotka poikkeavat sopimuksen kohteena olevista markkinoista. Nämä edut voidaan kuitenkin ottaa huomioon, sillä markkinat, joilla kilpailua rajoittavat vaikutukset ja tehokkuusedut syntyvät, liittyvät toisiinsa, ja kuluttajaryhmä, joita rajoitukset ja tehokkuusedut koskevat, on periaatteessa sama. Tehokkuusedut ylittävät kustannusten nousuna ilmenevät kilpailua rajoittavat vaikutukset. Muiden vaihtoehtojen on osoitettu olevan saman nettohyödyn saamisen kannalta epävarmempia eivätkä ne ole yhtä kustannustehokkaita. Osapuolilla on taloudelliset mahdollisuudet käyttää erilaisia teknisiä keinoja valmistaakseen pesukoneita, joilla on sovitut ympäristöominaisuudet, ja kilpailua esiintyy edelleen tuotteen muiden ominaisuuksien suhteen. Näin ollen näyttää siltä, että 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät.

330. Government encouraged standardisation

330. Viranomaisten kannustama standardointi

Example 6

Esimerkki 6

Situation : In response to the findings of research into the recommended levels of fat in certain processed food conducted by a government-funded think tank in one Member State, several major manufacturers of the processed foods in the same Member State agree, through formal discussions at an industry trade association, to set recommended fat levels for the products. Together, the parties represent 70 % of sales of the products within the Member State. The parties’ initiative will be supported by a national advertising campaign funded by the think tank highlighting the dangers of a high fat content in processed foods.

Tilanne : Eräässä jäsenvaltiossa on valtion rahoittama pohdintaryhmä tutkinut tiettyjen jalostettujen elintarvikkeiden sisältämän rasvan suositeltavaa määrää. Tämän seurauksena useat suuret kyseisessä jäsenvaltiossa toimivat jalostettujen elintarvikkeiden valmistajat sopivat toimialajärjestönsä piirissä käytyjen muodollisten keskustelujen jälkeen antavansa suosituksen tuotteiden sisältämästä rasvamäärästä. Yhdessä osapuolten osuus on 70 prosenttia tuotteiden myynnistä kyseisessä jäsenvaltiossa. Osapuolten aloitetta edistetään pohdintaryhmän rahoittamalla kansallisella mainoskampanjalla, jossa korostetaan jalostettujen elintarvikkeiden suuren rasvapitoisuuden vaaroja.

Analysis : Although the fat levels are recommendations and therefore voluntary, as a result of the wide publicity resulting from the national advertising campaign, the recommended fat levels are likely to be implemented by all manufacturers of the processed foods in the Member State. It is therefore likely to become a de facto maximum fat level in the processed foods. Consumer choice across the product markets could therefore be reduced. However, the parties will be able to continue to compete with regard to a number of other characteristics of the products, such as price, product size, quality, taste, other nutritional and salt content, balance of ingredients, and branding. Moreover, competition regarding the fat levels in the product offering may increase where parties seek to offer products with the lowest levels. The agreement is therefore unlikely to give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1).

Analyysi : Vaikka rasvamäärät ovat suosituksia ja näin ollen vapaaehtoisia, kansallisesta mainoskampanjasta johtuvan laajan julkisuuden seurauksena on todennäköistä, että kaikki kyseisessä jäsenvaltiossa jalostettuja elintarvikkeita valmistavat yritykset noudattavat suositeltuja rasvamääriä. Sen vuoksi on todennäköistä, että niistä tulee tosiasiassa rasvan enimmäismääriä kyseisissä elintarvikkeissa. Tämän seurauksena kuluttajien valinnanvara eri tuotemarkkinoilla saattaa supistua. Osapuolet voivat kuitenkin edelleen kilpailla tuotteiden muilla ominaisuuksilla, kuten hinta, koko, laatu, maku, muu ravintosisältö ja suolan määrä, ainesten suhteelliset osuudet ja tuotemerkki. Kaiken lisäksi tuotteiden rasvamääriin kohdistuva kilpailu voi kiristyä, kun osapuolet pyrkivät tarjoamaan mahdollisimman vähärasvaisia tuotteita. Näin ollen on todennäköistä, ettei sopimuksella ole 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia.

331. Open standardisation of product packaging

331. Tuotepakkausten avoin standardointi

Example 7

Esimerkki 7

Situation : The major manufacturers of a fast-moving consumer product in a competitive market in a Member State – as well as manufacturers and distributors in other Member States who sell the product into the Member State ("importers") – agree with the major packaging suppliers to develop and implement a voluntary initiative to standardise the size and shape of the packaging of the product sold in that Member State. There is currently a wide variation in packaging sizes and materials within and across the Member States. This reflects the fact that the packaging does not represent a high proportion of total production costs and that switching costs for packaging producers are not significant. There is no actual or pending European standard for the packaging. The agreement has been entered into by the parties voluntarily in response to pressure from the Member State's government to meet environmental targets. Together, the manufacturers and importers represent 85 % of sales of the product within the Member State. The voluntary initiative will give rise to a uniform-sized product for sale within the Member State that uses less packaging material, occupies less shelf space, has lower transport and packaging costs, and is more environmentally friendly through reduced packaging waste. It also reduces the recycling costs of producers. The standard does not specify that particular types of packaging materials must be used. The specifications of the standard have been agreed between manufacturers and importers in an open and transparent manner, with the draft specifications having been published for open consultation on an industry website in a timely manner prior to adoption. The final specifications adopted are also published on an industry trade association website that is freely accessible to any potential entrants, even if they are not members of the trade association.

Tilanne : Erään jäsenvaltion kilpailumarkkinoilla toimivat hyvin myyvän kulutustuotteen tärkeimmät valmistajat – sekä muissa jäsenvaltioissa toimivat valmistajat ja jakelijat, jotka myyvät tuotetta kyseisessä jäsenvaltiossa ("maahantuojat") – sopivat tärkeimpien pakkausten toimittajien kanssa, että ne kehittävät ja toteuttavat vapaaehtoisen aloitteen, jonka tarkoituksena on standardoida kyseisessä jäsenvaltiossa myytävän tuotteen pakkauskoko ja -muoto. Pakkauskoot ja -materiaalit vaihtelevat suuresti eri jäsenvaltioissa. Tämä johtuu siitä, että pakkauksen osuus kokonaistuotantokustannuksista ei ole kovin suuri ja että pakkauksen valmistajille siirtymisestä toisenlaisen pakkauksen valmistamiseen aiheutuvat vaihtokustannukset eivät ole merkittäviä. Kyseiselle pakkaukselle ei ole eurooppalaista standardia eikä sellaista ole myöskään suunnitteilla. Osapuolet ovat tehneet sopimuksen vapaaehtoisesti vastauksena jäsenvaltion hallituksen painostukseen täyttää ympäristötavoitteet. Valmistajien ja maahantuojien yhteenlaskettu osuus on 85 prosenttia tuotteen myynnistä kyseisessä jäsenvaltiossa. Vapaaehtoisen aloitteen johdosta jäsenvaltiossa myytävän tuotteen koko yhdenmukaistuu, pakkausmateriaalin määrä vähenee, tuote vie vähemmän hyllytilaa, kuljetus- ja pakkauskustannukset vähenevät ja tuote on ympäristöystävällisempi, sillä pakkausjätteen määrä vähenee. Myös tuottajien kierrätyskustannukset vähenevät. Standardissa ei määrätä tiettyjen pakkausmateriaalien käytöstä. Valmistajat ja maahantuojat ovat sopineet standardin teknisistä eritelmistä avoimella ja läpinäkyvällä tavalla ja eritelmien luonnos on julkaistu avointa kuulemista varten toimialan verkkosivuilla hyvissä ajoin ennen standardin hyväksymistä. Lopulliset hyväksytyt eritelmät julkaistaan myös toimialajärjestön verkkosivuilla, jotka ovat kaikkien potentiaalisten markkinoille tulijoiden käytettävissä, vaikka ne eivät olisi toimialajärjestön jäseniä.

Analysis : Although the agreement is voluntary, the standard is likely to become a de facto industry practice because the parties together represent a high proportion of the market for the product in the Member State and retailers are also being encouraged by the government to reduce packaging waste. As such, the agreement could in theory create barriers to entry and give rise to potential anti-competitive foreclosure effects in the Member State market. This would in particular be a risk for importers of the product in question who may need to repackage the product to meet the de facto standard in order to sell in the Member State if the pack size used in other Member States does not meet the standard. However, significant barriers to entry and foreclosure are unlikely to occur in practice because (a) the agreement is voluntary, (b) the standard has been agreed with major importers in an open and transparent manner, (c) switching costs are low, and (d) the technical details of the standard are accessible to new entrants, importers and all packaging suppliers. In particular, importers will have been aware of potential changes to packaging at an early stage of development and will have had the opportunity through the open consultation on the draft standards to put forward their views before the standard was eventually adopted. The agreement therefore may not give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1).

Analyysi : Vaikka sopimus on vapaaehtoinen, on todennäköistä, että standardista tulee tosiasiallinen toimialan käytäntö, sillä osapuolten yhteinen osuus tuotteen markkinoilla on suuri kyseisessä jäsenvaltiossa ja hallitus on kehottanut myös vähittäismyyjiä vähentämään pakkausjätteen määrää. Sopimus voisi teoriassa luoda esteitä markkinoille tulolle ja johtaa markkinoilta sulkeviin, kilpailunvastaisiin vaikutuksiin jäsenvaltion markkinoilla. Tämä olisi erityisesti riski tuotteen maahantuojien kannalta, joiden on ehkä pakattava tuote uudelleen standardin noudattamiseksi, jotta ne voisivat myydä tuotetta kyseisessä jäsenvaltiossa, jos muissa jäsenvaltioissa käytetty pakkauskoko ei ole standardin mukainen. Markkinoille tulolle ei ole todennäköisesti kuitenkaan merkittäviä esteitä eikä markkinoita suljeta, koska a) sopimus on vapaaehtoinen, b) standardista on sovittu suurten maahantuojien kanssa avoimella ja läpinäkyvällä tavalla, c) vaihtokustannukset ovat alhaiset ja d) standardin tekniset vaatimukset ovat uusien markkinoille tulijoiden, maahantuojien ja kaikkien pakkausten toimittajien käytettävissä. Erityisesti on huomattava, että maahantuojat ovat olleet tietoisia pakkauksen mahdollisista muutoksista jo varhaisessa vaiheessa ja niillä on ollut mahdollisuus esittää näkemyksensä standardiluonnosta koskevan avoimen kuulemisen aikana ennen standardin lopullista hyväksymistä. Näin ollen on mahdollista, ettei sopimuksella ole 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tuntuvia kilpailua rajoittavia vaikutuksia.

In any event, it is likely that the conditions of Article 101(3) will be fulfilled in this case: (i) the agreement will give rise to quantitative efficiencies through lower transport and packaging costs, (ii) the prevailing conditions of competition on the market are such that these costs reductions are likely to be passed on to consumers, (iii) the agreement includes only the minimum restrictions necessary to achieve the packaging standard and is unlikely to result in significant foreclosure effects and (iv) competition will not be eliminated in a substantial part of the products in question.

Joka tapauksessa on todennäköistä, että 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät tässä tapauksessa: i) sopimus tuottaa määrällisiä tehokkuusetuja alhaisempien kuljetus- ja pakkauskustannusten muodossa, ii) kilpailuedellytykset ovat markkinoilla sellaiset, että kustannusten alennukset todennäköisesti siirretään kuluttajille, iii) sopimukseen sisältyvät vain vähimmäisrajoitukset, jotka ovat tarpeen pakkausstandardin toteuttamiseksi, eikä sillä todennäköisesti ole huomattavia markkinoilta sulkemiseen johtavia vaikutuksia ja iv) kilpailu ei häviä merkittävältä osalta kyseisiä tuotteita.

332. Closed standardisation of product packaging

332. Tuotepakkausten suljettu standardointi

Example 8

Esimerkki 8

Situation : The situation is the same as in Example 7, paragraph 331, except the standard is agreed only between manufacturers of the fast-moving consumer product located within the Member State (who represent 65 % of the sales of the product in the Member State), there was no open consultation on the specifications adopted (which include detailed standards on the type of packaging material that must be used) and the specifications of the voluntary standard are not published. This resulted in higher switching costs for producers in other Member States than for domestic producers.

Tilanne : Tilanne on sama kuin esimerkissä 7, 331 kohdassa lukuun ottamatta sitä, että standardista sopivat vain jäsenvaltiossa toimivat hyvin myyvän kulutustuotteen valmistajat (joiden osuus on 65 prosenttia tuotteen myynnistä kyseisessä jäsenvaltiossa), hyväksytyistä teknisistä eritelmistä ei järjestetty avointa kuulemista (eritelmiin kuuluvat käytettävää pakkausmateriaalia koskevat yksityiskohtaiset standardit) eikä vapaaehtoisen standardin teknisiä eritelmiä julkaista. Tämän johdosta muissa jäsenvaltioissa toimivien tuottajien vaihtokustannukset ovat suuremmat kuin kotimaisten tuottajien vaihtokustannukset.

Analysis : Similar to Example 7, paragraph 331, although the agreement is voluntary, it is very likely to become de facto standard industry practice since retailers are also being encouraged by the government to reduce packaging waste and the domestic manufacturers account for 65 % of sales of the product within the Member State. The fact that relevant producers in other Member States were not consulted resulted in the adoption of a standard which imposes higher switching costs on them compared to domestic producers. The agreement may therefore create barriers to entry and give rise to potential anti-competitive foreclosure effects on packaging suppliers, new entrants and importers – all of whom were not involved in the standard-setting process – as they may need to repackage the product to meet the de facto standard in order to sell in the Member State if the pack size used in other Member States does not meet the standard.

Analyysi : Kuten esimerkissä 7, 331 kohdassa, vaikka sopimus on vapaaehtoinen, on hyvin todennäköistä, että siitä tulee käytännössä koko toimialaa koskeva standardi, sillä hallitus kannustaa myös vähittäismyyjiä vähentämään pakkausjätteen määrää ja kotimaisten valmistajien osuus on 65 prosenttia tuotteen myynnistä kyseisessä jäsenvaltiossa. Se, että muissa jäsenvaltioissa toimivia valmistajia ei kuultu, johti sellaisen standardin hyväksymiseen, jonka johdosta näiden valmistajien vaihtokustannukset ovat suuremmat kuin kotimaisten valmistajien vaihtokustannukset. Tämän vuoksi sopimus saattaa luoda markkinoille tulon esteitä ja johtaa kilpailunvastaisiin vaikutuksiin sulkemalla markkinoilta pakkausten toimittajia, uusia markkinoille tulijoita ja maahantuojia, jotka eivät osallistuneet standardointimenettelyyn. Nämä toimijat joutuvat ehkä pakkaamaan tuotteen uudelleen standardin noudattamiseksi, jotta ne voisivat myydä tuotetta kyseisessä jäsenvaltiossa, jos muissa jäsenvaltioissa käytetty pakkauskoko ei ole standardin mukainen.

Unlike in Example 7, paragraph 331, the standardisation process has not been carried out in an open and transparent manner. In particular, new entrants, importers and packaging suppliers have not been given the opportunity to comment on the proposed standard and may not even be aware of it until a late stage, creating the possibility that they may not be able to change their production methods or switch suppliers quickly and effectively. Moreover, new entrants, importers and packaging suppliers may not be able to compete if the standard is unknown or difficult to comply with. Of particular relevance here is the fact that the standard includes detailed specifications on the packaging materials to be used which, because of the closed nature of the consultation and the standard, importers and new entrants will struggle to comply with. The agreement may therefore restrict competition within the meaning of Article 101(1). This conclusion is not affected by the fact the agreement has been entered into in order to meet underlying environmental targets agreed with the Member State's government.

Toisin kuin edellä esimerkissä 7, 331 kohdassa, standardointimenettelyä ei toteutettu avoimella ja läpinäkyvällä tavalla. Erityisesti on huomattava, että uusille markkinoille tulijoille, maahantuojille ja pakkausten toimittajille ei annettu mahdollisuutta kommentoida ehdotettua standardia ja on mahdollista, että ne saivat tiedon standardista vasta myöhäisessä vaiheessa. Tämän vuoksi on mahdollista, että ne eivät voi muuttaa tuotantomenetelmiään tai vaihtaa toimittajiaan nopeasti ja tehokkaasti. Lisäksi uudet markkinoille tulijat, maahantuojat ja pakkausten toimittajat eivät ehkä pysty kilpailemaan, jos standardista ei tiedetä tai jos sitä on vaikea noudattaa. Tältä osin on tärkeää, että standardiin sisältyvät käytettäviä pakkausmateriaaleja koskevat yksityiskohtaiset vaatimukset, joita maahantuojien ja uusien markkinoille tulijoiden on vaikea noudattaa kuulemismenettelyn ja standardin suljetun luonteen vuoksi. Näin ollen sopimus saattaa rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tähän päätelmään ei vaikuta se, että sopimus tehtiin jäsenvaltion hallituksen kanssa sovittujen ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi.

It is unlikely that the conditions of Article 101(3) will be fulfilled in this case. Although the agreement will give rise to similar quantitative efficiencies as arise under Example 7, paragraph 331, the closed and private nature of the standardisation agreement and the non-published detailed standard on the type of packaging material that must be used are unlikely to be indispensable to achieving the efficiencies under the agreement.

On epätodennäköistä, että 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät tässä tapauksessa. Vaikka sopimus tuottaa samanlaisia määrällisiä tehokkuusetuja kuin edellä esimerkissä 7, 331 kohdassa, on epätodennäköistä, että standardointisopimuksen suljettu ja yksityinen luonne ja se, että käytettävää pakkausmateriaalia koskevaa yksityiskohtaista standardia ei julkaista, ovat välttämättömiä sopimukseen liittyvien tehokkuusetujen saavuttamiseksi.

333. Non-binding and open standard terms used for contracts with end-users

333. Loppukuluttajien kanssa tehtäviin sopimuksiin sisältyvät ei-sitovat ja avoimet vakioehdot

Example 9

Esimerkki 9

Situation : A trade association for electricity distributors establishes non-binding standard terms for the supply of electricity to end-users. The establishment of the standard terms is made in a transparent and non-discriminatory manner. The standard terms cover issues such as the specification of the point of consumption, the location of the connection point and the connection voltage, provisions on service reliability as well as the procedure for settling the accounts between the parties to the contract (for example, what happens if the customer does not provide the supplier with the readings of the measurement devices). The standard terms do not cover any issues relating to prices, that is to say, they contain no recommended prices or other clauses related to price. Any company active within the sector is free to use the standard terms as it sees fit. About 80 % of the contracts concluded with end-users in the relevant market are based on these standard terms.

Tilanne : Sähkönjakelijoiden toimialajärjestö laatii ei-sitovat vakioehdot, joita sovelletaan toimitettaessa sähköä loppukäyttäjille. Vakioehdot laaditaan läpinäkyvällä ja syrjimättömällä tavalla. Vakioehdot kattavat sellaiset seikat kuin kulutuspaikan määrittäminen, liityntäpisteen sijainti ja liitynnän volttimäärä, palvelun luotettavuutta koskevat säännöt sekä sopimuspuolten välisten maksujen selvitysmenettely (esimerkiksi mitä tapahtuu, jos asiakas ei toimita mittarilukemia). Vakioehdot eivät kata hintoihin liittyviä seikkoja, ts. niissä ei ole tietoja suositushinnoista eikä muita hintoja koskevia lausekkeita. Kaikki alan yritykset voivat käyttää vakioehtoja vapaasti kuten haluavat. Noin 80 prosenttia kyseisillä markkinoilla loppukäyttäjien kanssa tehdyistä sopimuksista perustuu vakioehtoihin.

Analysis : These standard terms are not likely to give rise to restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1). Even if they have become industry practice, they do not seem to have any appreciable negative impact on prices, product quality or variety.

Analyysi : Näillä vakioehdoilla ei todennäköisesti ole 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Vaikka niistä tulisikin käytäntö toimialalla, niillä ei näytä olevan tuntuvaa kielteistä vaikutusta tuotteen hintaan tai laatuun taikka tuotevalikoimaan.

334. Standard terms used for contracts between companies

334. Yritysten välisissä sopimuksissa käytetyt vakioehdot

Example 10

Esimerkki 10

Situation : Construction companies in a certain Member State come together to establish non-binding and open standard terms and conditions for use by a contractor when submitting a quotation for construction work to a client. A form of quotation is included together with terms and conditions suitable for building or construction. Together, the documents create the construction contract. Clauses cover such matters as contract formation, general obligations of the contractor and the client and non-price related payment conditions (for example, a provision specifying the contractor's right to give notice to suspend the work for non-payment), insurance, duration, handover and defects, limitation of liability, termination, etc. In contrast to Example 9, paragraph 333, these standard terms would often be used between companies, one active upstream and one active downstream.

Tilanne : Tietyn jäsenvaltion rakennusyritykset päättävät laatia ei-sitovat ja avoimet vakioehdot, joita urakoitsija käyttää tehdessään asiakkaalle tarjouksen rakennustyöstä. Lisäksi yritykset laativat tarjouslomakkeen, jossa on rakennushankkeisiin soveltuvat ehdot. Yhdessä asiakirjat muodostavat rakennussopimuksen. Lausekkeet kattavat sellaiset seikat kuin sopimuksen laatiminen, urakoitsijan ja asiakkaan yleiset velvollisuudet sekä maksuehdot, jotka eivät liity hintaan (esimerkiksi lauseke urakoitsijan oikeudesta ilmoittaa töiden keskeyttämisestä maksulaiminlyönnin vuoksi), vakuutukset, hankkeen kesto, luovutus ja puutteet, vastuurajoitukset, sopimuksen irtisanominen jne. Toisin kuin esimerkissä 9, 333 kohdassa näitä vakioehtoja käytettäisiin paljon yritysten välillä (toinen toimii tuotantoketjun alkupäässä, toinen sen loppupäässä).

Analysis : These standard terms are not likely to have restrictive effects on competition within the meaning of Article 101(1). There would normally not be any significant limitation in the customer's choice of the end-product, namely the construction work. Other restrictive effects on competition do not seem likely. Indeed, several of the clauses above (handover and defects, termination, etc.) would often be regulated by law.

Analyysi : Näillä vakioehdoilla ei todennäköisesti ole 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Ne eivät yleensä rajoita merkittävästi asiakkaan mahdollisuuksia valita lopputuotetta, nimittäin rakennustyötä. Muut kilpailua rajoittavat vaikutukset eivät näytä todennäköisiltä. Itse asiassa monet edellä mainituista lausekkeista (luovutus ja puutteet, sopimuksen irtisanominen) kuuluvat usein lainsäädännön piiriin.

335. Standard terms facilitating the comparison of different companies’ products

335. Vakioehdot, jotka helpottavat eri yritysten tuotteiden vertailua

Example 11

Esimerkki 11

Situation : A national association for the insurance sector distributes non-binding standard policy conditions for house insurance contracts. The conditions give no indication of the level of insurance premiums, the amount of the cover or the excesses payable by the insured. They do not impose comprehensive cover including risks to which a significant number of policyholders are not simultaneously exposed and do not require the policyholders to obtain cover from the same insurer for different risks. While the majority of insurance companies use standard policy conditions, not all their contracts contain the same conditions as they are adapted to each client's individual needs and therefore there is no de facto standardisation of insurance products offered to consumers. The standard policy conditions enable consumers and consumer organisations to compare the policies offered by the different insurers. A consumer association is involved in the process of laying down the standard policy conditions. They are also available for use by new entrants, on a non-discriminatory basis.

Tilanne : Vakuutusalan kansallinen järjestö levittää ei-sitovia vakioehtoja, joita on tarkoitus käyttää kotivakuutuksissa. Ehdoissa ei ole mainintaa vakuutusmaksujen tasosta, vakuutusmäärästä tai vakuutetun omavastuusta. Niissä ei määrätä kattavasta vakuutuksesta, johon sisältyisivät riskit, jotka eivät kohdistu samanaikaisesti merkittävään määrään vakuutettuja, eikä niissä vaadita vakuutettuja hankkimaan eri riskejä koskevat vakuutukset samalta vakuutusyhtiöltä. Vaikka suurin osa vakuutusyhtiöistä käyttää vakioehtoja, kaikki niiden sopimukset eivät sisällä samoja ehtoja, sillä sopimusehtoja mukautetaan asiakkaan tarpeisiin eikä kuluttajille tarjottavia vakuutustuotteita todellisuudessa standardoida. Vakioehtojen ansiosta kuluttajat ja kuluttajajärjestöt voivat vertailla eri vakuutusyhtiöiden tarjoamia vakuutussopimuksia. Kuluttajajärjestö osallistuu sopimusten vakioehtojen laatimiseen. Vakioehdot ovat uusien markkinoille tulijoiden käytettävissä syrjimättömällä tavalla.

Analysis : These standard policy conditions relate to the composition of the final insurance product. If the market conditions and other factors would show that there might be a risk of limitation in product variety as a result of insurance companies using such standard policy conditions, it is likely that such possible limitation would be outweighed by efficiencies such as facilitation of comparison by consumers of conditions offered by insurance companies. Those comparisons in turn facilitate switching between insurance companies and thus enhance competition. Furthermore the switching of providers, as well as market entry by competitors, constitutes an advantage for consumers. The fact that the consumer association has participated in the process could, in certain instances, increase the likelihood of those efficiencies which do not automatically benefit the consumers being passed on. The standard policy conditions are also likely to reduce transaction costs and facilitate entry for insurers on a different geographic and/or product markets. Moreover, the restrictions do not seem to go beyond what is necessary to achieve the identified efficiencies and competition would not be eliminated. Consequently, the criteria of Article 101(3) are likely to be fulfilled.

Analyysi : Vakioehdot liittyvät lopullisen vakuutustuotteen laatimiseen. Jos markkinaolosuhteet ja muut tekijät osoittaisivat, että tuotevalikoima saattaisi rajoittua sen vuoksi, että vakuutusyhtiöt käyttävät kyseisiä vakioehtoja, on todennäköistä, että tehokkuusedut, kuten kuluttajien mahdollisuus vertailla helpommin vakuutusyhtiöiden tarjoamia ehtoja, ovat tätä mahdollista vaikutusta suurempia. Nämä vertailut helpottavat vakuutusyhtiön vaihtamista ja parantavat siten kilpailua. Lisäksi vakuutusyhtiön vaihtaminen ja kilpailijoiden tulo markkinoille hyödyttävät kuluttajia. Se, että kuluttajajärjestö on osallistunut prosessiin, voi tietyissä tapauksissa lisätä todennäköisyyttä sellaisten tehokkuusetujen siirtymisestä kuluttajille, jotka eivät automaattisesti hyödytä kuluttajia. On myös luultavaa, että vakioehdot alentavat liiketoimikustannuksia ja että vakuutusyhtiöiden on helpompi tulla eri maantieteellisille ja/tai tuotemarkkinoille. Rajoitukset eivät myöskään näytä menevän pitemmälle kuin mitä tehokkuusetujen saavuttaminen edellyttää eikä kilpailua poisteta. Näin ollen on todennäköistä, että 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät.

[*] With effect from 1 December 2009, Article 81 of the EC Treaty has become Article 101 of the Treaty on the Functioning of the European Union ("TFEU"). The two Articles are, in substance, identical. For the purposes of these guidelines, references to Article 101 of the TFEU should be understood as references to Article 81 of the EC Treaty where appropriate. The TFEU also introduced certain changes in terminology, such as the replacement of "Community" by "Union" and "common market" by "internal market". The terminology of the TFEU will be used throughout these guidelines.

[*] EY:n perustamissopimuksen 81 artiklasta tuli Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 101 artikla 1 päivänä joulukuuta 2009. Kyseiset artiklat ovat olennaisesti yhdenmukaiset. Näissä suuntaviivoissa tarkoitetaan tarvittaessa viittauksella SEUT-sopimuksen 101 artiklaan viittausta EY:n perustamissopimuksen 81 artiklaan. SEUT-sopimuksella muutettiin myös tiettyjä käsitteitä. Yhteisö korvattiin unionilla ja yhteismarkkinat korvattiin sisämarkkinoilla. Näissä suuntaviivoissa käytetään SEUT-sopimuksen terminologiaa.

[2] OJ L 24, 29.1.2004, p. 1.

[2] EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1.

[3] See Article 3(4) of the Merger Regulation. However, in assessing whether there is a full-function joint venture, the Commission examines whether the joint venture is autonomous in an operational sense. This does not mean that it enjoys autonomy from its parent companies as regards the adoption of its strategic decisions (see Commission Consolidated Jurisdictional Notice under Council Regulation (EC) No 139/2004 on the control of concentrations between undertakings, OJ C 95, 16.4.2008, p. 1, paragraphs 91–109 ("Consolidated Jurisdictional Notice")). It also needs to be recalled that if the creation of a joint venture constituting a concentration under Article 3 of the Merger Regulation has as its object or effect the coordination of the competitive behaviour of undertakings that remain independent, then that coordination will be appraised under Article 101 of the Treaty (see Article 2(4) of the Merger Regulation).

[3] Ks. sulautuma-asetuksen 3 artiklan 4 kohta.. Arvioidessaan, onko kyse kaiken toiminnan hoitavasta yhteisyrityksestä, komissio tutkii sitä, toimiiko yhteisyritys riippumattomasti. Tämä ei merkitse sitä, että se voi tehdä strategiset päätöksensä emoyhtiöistään riippumattomasti (ks. komission konsolidoitu tiedonanto toimivaltakysymyksistä, annettu yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 mukaisesti EUVL C 95, 16.4.2008, s. 1, 91–109 kohta). On myös muistettava, että siinä tapauksessa, että sulautuma-asetuksen 3 artiklassa tarkoitetun keskittymän muodostavan yhteisyrityksen perustamisen tarkoituksena tai vaikutuksena on itsenäisinä pysyvien yritysten kilpailukäyttäytymisen yhteensovittaminen, kyseistä yhteensovittamista arvioidaan perussopimuksen 101 artiklan mukaan (ks. sulautuma-asetuksen 2 artiklan 4 kohta).

[4] OJ L […], […], p. […].

[4] EUVL L […], […] s. […].

[5] OJ L […], […], p. […].

[5] EUVL L […], […] s. […].

[6] What constitutes a "short period of time" depends on the facts of the case at hand, its legal and economic context, and, in particular, on whether the company in question is a party to the agreement or a third party. In the first case, that is to say, where it is analysed whether a party to an agreement should be considered a potential competitor of the other party, the Commission would normally consider a longer period to be a "short period of time" than in the second case, that is to say, where the capacity of a third party to act as a competitive constraint on the parties to an agreement is analysed. For a third party to be considered a potential competitor, market entry would need to take place sufficiently fast so that the threat of potential entry is a constraint on the parties’ and other market participants’ behaviour. For these reasons, both the R&D and the Specialisation Block Exemption Regulations consider a period of not more than three years a "short period of time".

[6] Se, mikä katsotaan "lyhyeksi ajaksi", riippuu tarkasteltavaan asiaan liittyvistä tosiseikoista, asian oikeudellisesta ja taloudellisesta yhteydestä ja erityisesti siitä, onko kyseinen yritys sopimuspuoli vai kolmas osapuoli. Kun arvioidaan sitä, olisiko sopimuksen osapuoli katsottava toisen sopimuspuolen mahdolliseksi kilpailijaksi, komissio pitää yleensä pitempää ajanjaksoa "lyhyenä aikana" kuin toisessa tapauksessa eli kun analysoidaan sitä, voiko kolmas osapuoli rajoittaa sopimuspuolten kilpailukäyttäytymistä. Kolmannen osapuolen katsominen mahdolliseksi kilpailijaksi edellyttää sitä, että markkinoille tulo tapahtuu riittävän nopeasti, jotta mahdollisen markkinoille tulon uhka rajoittaa osapuolten ja muiden markkinatoimijoiden käyttäytymistä. Näistä syistä T&K-sopimuksia ja erikoistumissopimuksia koskevissa ryhmäpoikkeusasetuksissa "lyhyeksi ajaksi" katsotaan enintään kolmen vuoden pituinen ajanjakso.

[7] OJ C 372, 9.12.1997, p. 5, paragraph 24; see also the Commission’s Thirteenth Report on Competition Policy, point 55 and Commission Decision in Case IV/32.009, Elopak/Metal Box-Odin, OJ L 209, 8.8.1990, p. 15.

[7] EYVL C 372, 9.12.1997, s. 5, 24 kohta ("markkinoiden määritelmästä annettu tiedonanto"); ks. myös XIII kilpailupolitiikkaa koskeva komission kertomus, 55 kohta, ja komission päätös asiassa IV/32.009, Elopak / Metal Box-Odin, EYVL L 209, 8.8.1990, s. 15.

[8] See, for example, Case C-73/95, Viho, [1996] ECR I-5457, paragraph 51. The exercise of decisive influence by the parent company over the conduct of a subsidiary can be presumed in case of wholly-owned subsidiaries; see, for example, Case 107/82, AEG, [1983] ECR-3151, paragraph 50; Case C-286/98 P, Stora, [2000] ECR-I 9925, paragraph 29; or Case C-97/08 P, Akzo, [2009] ECR I-8237, paragraphs 60 et seq.

[8] Ks. esimerkiksi asia C-73/95, Viho (Kok. 1996, s. I-5457, 51 kohta). Kun on kyse emoyhtiön kokonaan omistamista tytäryhtiöistä, voidaan olettaa, että emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiössä; ks. esim. asia 107/82, AEG (Kok. 1983, s. 3151, 50 kohta); asia C-286/98 P, Stora (Kok. 2000, s. I-9925, 29 kohta); tai asia C-97/08 P, Akzo (Kok. 2009, s. I-8237, 60 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

[9] OJ L 102, 23.4.2010, p. 1.

[9] EUVL L 102, 23.4.2010, s. 1.

[10] OJ C 130, 19.5.2010, p. 1.

[10] EUVL C 130, 19.5.2010, s. 1.

[11] This does not apply where competitors enter into a non-reciprocal vertical agreement and (i) the supplier is a manufacturer and a distributor of goods, while the buyer is a distributor and not a competing undertaking at the manufacturing level, or (ii) the supplier is a provider of services at several levels of trade, while the buyer provides its goods or services at the retail level and is not a competing undertaking at the level of trade where it purchases the contract services. Such agreements are exclusively assessed under the Block Exemption Regulation and the Guidelines on Vertical Restraints (see Article 2(4) of the Block Exemption Regulation on Vertical Restraints).

[11] Näin ei ole silloin, kun kilpailijat tekevät sellaisen vertikaalisen sopimuksen, joka ei ole vastavuoroinen, ja i) toimittaja on tavaroiden valmistaja ja jakelija, ja ostaja on vain tavaroiden jakelija eikä kilpaileva yritys valmistusportaalla tai ii) toimittaja on palvelujen tarjoaja useilla kaupan portailla, mutta ostaja tarjoaa tavaroita tai palveluja vähittäisportaassa eikä ole kilpaileva yritys sillä kaupan portaalla, jolta se ostaa sopimuspalvelut. Tällaisia sopimuksia arvioidaan ainoastaan vertikaalisia rajoituksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen ja suuntaviivojen mukaisesti (ks. vertikaalisia rajoituksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 4 kohta).

[12] It should be noted that this test only applies to the relationship between the different chapters of these guidelines, not to the relationship between different block exemption regulations. The scope of a block exemption regulation is defined by its own provisions.

[12] On syytä huomata, että tämä koskee ainoastaan näiden suuntaviivojen eri lukujen välistä suhdetta, ei eri ryhmäpoikkeusasetusten välistä suhdetta. Ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisala määritellään kyseisen asetuksen säännöksissä.

[13] See Case T-51/89, Tetra Pak I, [1990] ECR-II 309, paragraphs 25 et seq. and Guidance on the Commission's enforcement priorities in applying Article 82 of the EC Treaty to abusive exclusionary conduct by dominant undertakings, OJ C 45, 24.2.2009, p. 7 ("Article 102 Guidance Paper").

[13] Ks. asia T-51/89, Tetra Pak I (Kok. 1990, s. II-309, 25 kohta ja sitä seuraavat kohdat), sekä "Ohjeita komission ensisijaisista täytäntöönpanotavoitteista sovellettaessa EY:n perustamissopimuksen 82 artiklaa yritysten määräävän aseman väärinkäyttöön perustuvaan markkinoiden sulkemiseen", EUVL C 45, 24.2.2009, s. 7 ("102 artiklaa koskevat ohjeet").

[14] OJ C 3, 6.1.2001, p. 2. These guidelines do not contain a separate chapter on "environmental agreements" as was the case in the previous guidelines. Standard-setting in the environment sector, which was the main focus of the former chapter on environmental agreements, is more appropriately dealt with in the standardisation chapter of these guidelines. In general, depending on the competition issues "environmental agreements" give rise to, they are to be assessed under the relevant chapter of these guidelines, be it the chapter on R&D, production, commercialisation or standardisation agreements.

[14] EYVL C 3, 6.1.2001, s. 2. Näihin suuntaviivoihin ei sisälly erillistä ympäristösopimuksia koskevaa lukua kuten vuonna 2001 annettuihin horisontaalisiin suuntaviivoihin. Ympäristöalan standardointia, jota ympäristösopimuksia koskeva luku pääasiassa koski, on asianmukaisempaa käsitellä näiden suuntaviivojen standardointia koskevassa luvussa. Yleensä ottaen ympäristösopimuksia on niiden aiheuttamista kilpailuongelmista riippuen arvioitava näiden suuntaviivojen asianmukaisen luvun perusteella, joka voi olla T&K-sopimuksia, tuotantosopimuksia, markkinoille saattamista koskevia sopimuksia tai standardointisopimuksia koskeva luku.

[15] Council Regulation (EC) No 1184/2006 of 24 July 2006 applying certain rules of competition to the production of, and trade in, agricultural products, OJ L 214, 4.8.2006, p. 7.

[15] Tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan 24 päivänä heinäkuuta 2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1184/2006, EUVL L 214, 4.8.2006, s. 7.

[16] Council Regulation (EC) No 169/2009 of 26 February 2009 applying rules of competition to transport by rail, road and inland waterway, OJ L 61, 5.3.2009, p. 1; Council Regulation (EC) No 246/2009 of 26 February 2009 on the application of Article 81(3) of the Treaty to certain categories of agreements and concerted practices between liner shipping companies (consortia), OJ L 79, 25.3.2009, p. 1; Commission Regulation (EC) No 823/2000 of 19 April 2000 on the application of Article 81(3) of the Treaty to certain categories of agreements, decisions and concerted practices between liner shipping companies (consortia), OJ L 100, 20.4.2000, p. 24; Guidelines on the application of Article 81 of the EC Treaty to maritime transport services, OJ C 245, 26.9.2008, p. 2.

[16] Kilpailusääntöjen soveltamisesta rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen 26 päivänä helmikuuta 2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 169/2009, EUVL L 61, 5.3.2009, s. 1; perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta linjaliikennettä harjoittavien varustamoiden sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin (konsortiot) 26 päivänä helmikuuta 2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 246/2009, EUVL L 79, 25.3.2009, s. 1; perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta linjaliikennettä harjoittavien varustamoiden sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin (konsortiot) 19 päivänä huhtikuuta 2000 annettu komission asetus (EY) N:o 823/2000, EUVL L 100, 20.4.2000, s. 24; EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisesta meriliikennepalveluihin annetut suuntaviivat, EUVL C 245, 26.9.2008, s. 2.

[17] Commission Regulation (EU) No 267/2010 of 24 March 2010 on the application of Article 101(3) of the Treaty on the Functioning of the European Union to certain categories of agreements, decisions and concerted practices in the insurance sector, OJ L 83, 31.3.2010, p. 1.

[17] Komission asetus (EU) N:o 267/2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vakuutusalan sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin, EUVL L 83, 31.3.2010, s. 1.

[18] OJ C 101, 27.4.2004, p. 97.

[18] EUVL C 101, 27.4.2004, s. 97.

[19] Article 101(1) prohibits both actual and potential anti-competitive effects; see for example Case C-7/95 P, John Deere, [1998] ECR I-3111, paragraph 77; Case C-238/05, Asnef-Equifax, [2006] ECR I-11125, paragraph 50.

[19] Perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa kielletään sekä todelliset että mahdolliset kilpailunvastaiset vaikutukset; ks. esim. asia C-7/95 P, John Deere (Kok. 1998, s. I-3111, 77 kohta); asia C-238/05, Asnef-Equifax (Kok. 2006, s. I-11125, 50 kohta).

[20] See Joined Cases C-501/06 P and others, GlaxoSmithKline, [2009] ECR I-9291, paragraph 95.

[20] Ks. yhdistetyt asiat C-501/06 P ym., GlaxoSmithKline (Kok. 2009, s. I-9291 , 95 kohta).

[21] See Case T-65/98, Van den Bergh Foods, [2003] ECR II-4653, paragraph 107; Case T-112/99, Métropole télévision (M6) and others, [2001] ECR II-2459, paragraph 74; Case T-328/03, O2, [2006] ECR II-1231, paragraphs 69 et seq., where the General Court held that it is only in the precise framework of Article 101(3) that the pro- and anti-competitive aspects of a restriction may be weighed.

[21] Ks. asia T-65/98, Van den Bergh Foods (Kok. 2003, s. II-4653, 107 kohta); asia T-112/99, Métropole télévision (M6) ym. (Kok. 2001, s. II-2459, 74 kohta); asia T-328/03, O2 (Kok. 2006, s. II-1231, 69 kohta ja sitä seuraavat kohdat), jossa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että kilpailunrajoituksen kilpailua edistävien ja sitä estävien vaikutusten kartoittaminen on suoritettava yksinomaan 101 artiklan 3 kohdan tarkoissa puitteissa.

[22] See judgment of 14 October 2010 in Case C-280/08 P, Deutsche Telekom, ECR I not yet reported, paragraph 82 and the case-law cited therein.

[22] Ks. asiassa C-280/08 Deutsche Telekom 14 päivänä lokakuuta 2010 annettu tuomio, Kok. I, ei vielä julkaistu, 82 kohta ja siinä viitattu oikeuskäytäntö.

[23] See Case C-198/01, CIF, [2003] ECR I-8055, paragraphs 56–58; Joined Cases T-217/03 and T-245/03, French Beef, [2006] ECR II-4987, paragraph 92; Case T-7/92, Asia Motor France II, [1993] ECR II-669, paragraph 71; and Case T-148/89, Tréfilunion, [1995] ECR II-1063, paragraph 118.

[23] Ks. asia C-198/01, CIF (Kok. 2003, s. I-8055, 56–58 kohta); yhdistetyt asiat T-217/03 ja T-245/03, ranskalainen naudanliha (Kok. 2006, s. II-4987, 92 kohta); asia T-7/92, Asia Motor France II (Kok. 1993, s. II-669, 71 kohta); ja asia T-148/89, Tréfilunion (Kok. 1995, s. II-1063, 118 kohta).

[24] See Case C-280/08 P, Deutsche Telekom, paragraph 80-81. This possibility has been narrowly interpreted; see, for example, Joined Cases 209/78 and others, Van Landewyck, [1980] ECR 3125, paragraphs 130–134; Joined Cases 240/82 and others, Stichting Sigarettenindustrie, [1985] ECR 3831, paragraphs 27–29; and Joined Cases C-359/95 P and C-379/95 P, Ladbroke Racing, [1997] ECR I-6265, paragraphs 33 et seq.

[24] Ks. asia C-280/08 P. Deutsche Telekom, 80–81 kohta. Tätä mahdollisuutta on tulkittu kapea-alaisesti. Ks. esim. yhdistetyt asiat 209/78 jne., Van Landewyck (Kok. 1980, s. 3125, 130–134 kohta); yhdistetyt asiat 240/82 ym., Stichting Sigarettenindustrie (Kok. 1985, s. 3831, 27–29 kohta); ja yhdistetyt asiat C-359/95 P ja C-379/95 P, Ladbroke Racing (Kok. 1997, s. I-6265, 33 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

[25] At least until a decision to disapply the national legislation has been adopted and that decision has become definitive; see Case C-198/01, CIF, paragraphs 54 et seq.

[25] Ainakin siihen asti kunnes on tehty päätös olla soveltamatta kansallista lainsäädäntöä ja kyseinen päätös on tullut lopulliseksi; ks. asia C-198/01, CIF, 54 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

[26] For the purpose of these guidelines, the term "restriction of competition" includes the prevention and distortion of competition.

[26] Näissä suuntaviivoissa käsite "kilpailun rajoittaminen" sisältää myös kilpailun estämisen ja vääristämisen.

[27] See, for example, Case C-209/07, BIDS, [2008] ECR I-8637, paragraph 17.

[27] Ks. esimerkiksi asia C-209/07, BIDS (Kok. 2008, s. I-8637, 17 kohta).

[28] See, for example, Joined Cases C-501/06 P and others, GlaxoSmithKline, paragraph 55; Case C-209/07, BIDS, paragraph 16; Case C-8/08, T-Mobile Netherlands, ECR [2009] I-4529, paragraph 29 et seq.; Case C-7/95 P, John Deere, paragraph 77.

[28] Ks. esimerkiksi yhdistetyt asiat C-501/06 P ym., GlaxoSmithKline, 55 kohta; asia C-209/07, BIDS, 16 kohta; asia C-8/08 P, T-Mobile Netherlands (Kok. 2009, s. I-04529, 29 kohta ja sitä seuraavat kohdat; asia C-7/95 P. John Deere, 77 kohta.

[29] See, for example, Joined Cases C-501/06 P and others, GlaxoSmithKline, paragraph 58; Case C-209/07, BIDS, paragraphs 15 et seq.

[29] Ks. esimerkiksi yhdistetyt asiat C-501/06 P ym., GlaxoSmithKline, 58 kohta; asia C-209/07, BIDS, 15 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

[30] See Case C-7/95 P, John Deere, paragraph 88; Case C-238/05, Asnef-Equifax, paragraph 51.

[30] Ks. asia C-7/95 P, John Deere, 88 kohta; asia C-238/05, Asnef-Equifax, 51 kohta.

[31] See also paragraph 18 of the General Guidelines.

[31] Ks. yleisten suuntaviivojen 18 kohta.

[32] OJ C 368, 22.12.2001, p. 13.

[32] EYVL C 368, 22.12.2001, s. 13.

[33] If there are more than two parties, then the collective share of all co-operating competitors has to be significantly greater than the share of the largest single participating competitor.

[33] Jos osapuolia on enemmän kuin kaksi, kaikkien yhteistyötä tekevien kilpailijoiden kollektiivisen markkinaosuuden on oltava merkittävästi suurempi kuin suurimman mukana olevan kilpailijan markkinaosuus.

[34] As to the calculation of market shares, see also Market Definition Notice, paragraphs 54–55.

[34] Markkinaosuuksien laskentaa käsitellään myös markkinoiden määritelmästä annetussa tiedonannossa, 54–55 kohta.

[35] OJ L 1, 4.1.2003, p. 1.

[35] EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1.

[36] See, for example, Joined Cases C-501/06 P and others, GlaxoSmithKline, paragraphs 93–95.

[36] Ks. esimerkiksi yhdistetyt asiat C-501/06 P ym., GlaxoSmithKline, 93–95 kohta.

[37] More detail on the concept of consumer is provided in paragraph 84 of the General Guidelines.

[37] Kuluttajan käsitettä käsitellään tarkemmin yleisten suuntaviivojen 84 kohdassa.

[38] R&D Block Exemption Regulation.

[38] T&K-sopimuksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus.

[39] Specialisation Block Exemption Regulation.

[39] Erikoistumissopimuksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus.

[40] Economic theory on information asymmetries deals with the study of decisions in transactions where one party has more information than the other.

[40] Informaation epäsymmetrisyyttä koskeva talouden teoria käsittelee tilanteita, joissa toisella liiketoimen päätöksentekijällä on enemmän tietoa kuin toisella.

[41] See Case C-7/95 P, John Deere, paragraph 88.

[41] Ks. asia C-7/95 P, John Deere, 88 kohta.

[42] See for example Case C-8/08, T-Mobile Netherlands, paragraph 26; Joined Cases C-89/85 and others, Wood Pulp, [1993] ECR 1307, paragraph 63.

[42] Ks. esimerkiksi asia C-8/08, T-Mobile Netherlands, 26 kohta; yhdistetyt asiat C-89/85 ym., sellu (Kok. 1993, s. 1307, 63 kohta).

[43] See Case C-7/95 P, John Deere, paragraph 86.

[43] Ks. asia C-7/95 P, John Deere, 86 kohta.

[44] Case C-7/95 P, John Deere, paragraph 87.

[44] Asia C-7/95 P, John Deere, 87 kohta.

[45] See Cases 40/73 and others, Suiker Unie, [1975] ECR 1663, paragraph 173 et seq.

[45] Ks. asiat 40/73 ym., Suiker Unie (Kok. 1975, s. 1663, 173 kohta ja sitä seuraavat).

[46] Strategic uncertainty in the market arises as there is a variety of possible collusive outcomes available and because companies cannot perfectly observe past and current actions of their competitors and entrants.

[46] Markkinoilla syntyy strategista epävarmuutta, koska on olemassa useita mahdollisia kilpailunvastaisia lopputuloksia ja koska yritykset eivät pysty huomioimaan kaikkia kilpailijoidensa ja markkinoille tulijoiden aikaisempia ja nykyisiä toimia.

[47] See for example Joined Cases T-25/95 and others, Cimenteries, [2000] ECR II-491, paragraph 1849: "[…] the concept of concerted practice does in fact imply the existence of reciprocal contacts […]. That condition is met where one competitor discloses its future intentions or conduct on the market to another when the latter requests it or, at the very least, accepts it".

[47] Ks. esimerkiksi yhdistetyt asiat T-25/95 jne., Cimenteries (Kok. 2000, s. II-491, 1849 kohta): "[…] yhdenmukaistetun menettelytavan käsite tosiasiassa edellyttää vastavuoroisten yhteyksien olemassaoloa […]. Tämä edellytys täyttyy silloin kun kilpailija pyytää toista ilmaisemaan itselleen omat suunnitelmansa tai tulevan toimintansa markkinoilla tai ainakin hyväksyy tällaisen ilmaisemisen."

[48] See Opinion of Advocate General Kokott, Case C-8/08, T-Mobile Netherlands, [2009] ECR I-4529, paragraph 54.

[48] Ks. julkisasiamies Juliane Kokottin ratkaisuehdotus, asia C-8/08, T-Mobile Netherlands (Kok. 2009, s. I-4529, 54 kohta).

[49] See Case C-8/08, T-Mobile Netherlands, paragraph 59: "Depending on the structure of the market, the possibility cannot be ruled out that a meeting on a single occasion between competitors, such as that in question in the main proceedings, may, in principle, constitute a sufficient basis for the participating undertakings to concert their market conduct and thus successfully substitute practical cooperation between them for competition and the risks that that entails."

[49] Ks. asia C-8/08, T-Mobile Netherlands (Kok. 2009, s. I-4529, 59 kohta): "Ei kuitenkaan ole pois suljettua, että kulloisenkin markkinarakenteen mukaisesti pääasiassa kyseessä olevan kaltainen yksi ainoa yhteydenotto voi periaatteessa riittää siihen, että kyseiset yritykset yhdenmukaistavat markkinakäyttäytymistään ja pääsevät näin käytännön yhteistyöhön, jolla korvataan kilpailu ja siihen sisältyvät riskit."

[50] See Joined Cases T-202/98 and others, Tate & Lyle v Commission, [2001] ECR II-2035, paragraph 54.

[50] Ks. yhdistetyt asiat T-202/98 jne., Tate & Lyle v. komissio (Kok. 2001, s. II-2035, 54 kohta).

[51] See Case C-199/92 P, Hüls, [1999] ECR I-4287, paragraph 162; Case C-49/92 P, Anic Partezipazioni, [1999] ECR I-4125, paragraph 121.

[51] Ks. asia C-199/92 P, Hüls (Kok. 1999, s. I-4287, 162 kohta); asia C-49/92 P, AnicPartezipazioni (Kok. 1999, s. I-4125, 121 kohta).

[52] This would not cover situations where such announcements involve invitations to collude.

[52] Tämä ei kuitenkaan kata tilanteita, joissa ilmoituksessa kehotetaan yhteistyöhön.

[53] The use of the term "main competition concerns" means that the ensuing description of competition concerns is neither exclusive nor exhaustive.

[53] Ilmaisu "keskeiset kilpailuongelmat" merkitsee sitä, että seuraava kilpailuongelmien kuvaus ei ole tyhjentävä.

[54] With regard to foreclosure concerns that vertical agreements can give rise to, see paragraphs 100 et seq. of the Guidelines on Vertical Restraints.

[54] Vertikaalisiin sopimuksiin liittyviä markkinoilta sulkemista koskevia ongelmia käsitellään vertikaalisia rajoituksia koskevien suuntaviivojen 100 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa.

[55] See, for example, Joined Cases C-501/06 P and others, GlaxoSmithKline, paragraph 58; Case C-209/07, BIDS, paragraphs 15 et seq.

[55] Ks. esimerkiksi yhdistetyt asiat C-501/06 P ym., GlaxoSmithKline, 58 kohta; asia C-209/07, BIDS, 15 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

[56] See also General Guidelines, paragraph 22.

[56] Ks. myös yleisten suuntaviivojen 22 kohta.

[57] Information regarding intended future quantities could for instance include intended future sales, market shares, territories, and sales to particular groups of consumers.

[57] Suunniteltuja tulevia määriä koskeviin tietoihin voisivat sisältyä esimerkiksi suunnitellut tulevat myyntimäärät, markkinaosuudet, alueet ja myyntimäärät tietyille kuluttajaryhmille.

[58] The notion of "intended future prices" is illustrated in Example 1. In specific situations where companies are fully committed to sell in the future at the prices that they have previously announced to the public (that is to say, they can not revise them), such public announcements of future individualised prices or quantities would not be considered as intentions, and hence would normally not be found to restrict competition by object. This could occur, for example, because of the repeated interactions and the specific type of relationship companies may have with their customers, for instance since it is essential that the customers know future prices in advance or because they can already take advanced orders at these prices. This is because in these situations the information exchange would be a more costly means for reaching a collusive outcome in the market than exchanging information on future intentions, and would be more likely to be done for pro-competitive reasons. However, this does not imply that in general price commitment towards customers is necessarily pro-competitive. On the contrary, it could limit the possibility of deviating from a collusive outcome and hence render it more stable.

[58] "Suunniteltujen tulevien hintojen" käsitettä havainnollistetaan esimerkissä 1. Erityistilanteissa, joissa yritykset ovat täydellisesti sitoutuneet myymään tulevaisuudessa hinnoilla, jotka ne ovat aikaisemmin ilmoittaneet yleisölle (eli ne eivät voi tarkistaa hintoja), tällaista tulevien yksilöityjen hintojen tai määrien ilmoittamista julkisesti ei katsottaisi aikomukseksi eikä sen tarkoituksena näin ollen tavallisesti katsottaisi olevan kilpailun rajoittaminen. Tämä olisi mahdollista esimerkiksi siitä syystä, että yritysten ja asiakkaiden välinen vuorovaikutus on toistuvaa ja niiden välillä on erityinen suhde, koska asiakkaiden on esimerkiksi tärkeää tietää tulevat hinnat etukäteen tai koska ne voivat jo ottaa vastaan ennakkotilauksia näillä hinnoilla. Tämä johtuu siitä, että näissä tilanteissa tietojenvaihto olisi kalliimpi tapa päästä kilpailunvastaiseen lopputulokseen markkinoilla kuin tulevia aikomuksia koskevien tietojen vaihtaminen, ja se tehtäisiin todennäköisemmin kilpailua edistävistä syistä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että asiakkaille annetut hintasitoumukset olisivat yleensä kilpailua edistäviä. Ne voisivat päinvastoin rajoittaa mahdollisuutta poiketa kilpailunvastaisesta lopputuloksesta ja siten tehdä siitä vakaamman.

[59] This is without prejudice to the fact that public announcements of intended individualised prices may give rise to efficiencies and that the parties to such exchange would have a possibility to rely on Article 101(3).

[59] Tämä ei vaikuta siihen, että suunniteltujen hintojen ilmoittaminen julkisesti voi johtaa tehokkuusetuihin ja että tällaisen tietojenvaihdon osapuolilla olisi mahdollisuus vedota 101 artiklan 3 kohtaan.

[60] Case C-7/95 P, John Deere v Commission, paragraph 76.

[60] Asia C-7/95 P, John Deere v. komissio, 76 kohta.

[61] Information exchange may restrict competition in a similar way to a merger if it leads to more effective, more stable or more likely coordination in the market; see Case C-413/06 P, Sony, [2008] ECR I-4951, paragraph 123, where the Court of Justice endorsed the criteria established by the General Court in Case T-342/99, Airtours, [2002] ECR II-2585, paragraph 62.

[61] Tietojenvaihto voi rajoittaa kilpailua samalla tavoin kuin sulautuma, jos se johtaa tehokkaampaan, vakaampaan tai todennäköisempään yhteensovittamiseen markkinoilla. Ks. asia C-413/06 P, Sony (Kok. 2008, s. I-4951, 123 kohta, jossa unionin tuomioistuin vahvisti yleisen tuomioistuimen asiassa T-342/99, Airtours (Kok. 2002, s. II-2585, 62 kohta) määrittämät perusteet.

[62] Case C-238/05, Asnef-Equifax, paragraph 54.

[62] Asia C-238/05, Asnef-Equifax, 54 kohta.

[63] It should be noted that the discussion in paragraphs 78 to 85 is not a complete list of relevant market characteristics. There may be other characteristics of the market which are important in the setting of certain information exchanges.

[63] On syytä huomata, että 78–85 kohdassa ei esitetä täydellistä luetteloa merkityksellisten markkinoiden ominaispiirteistä. Voi olla myös muita markkinoiden ominaispiirteitä, jotka ovat tärkeitä tietojenvaihdon kannalta tietyissä tapauksissa.

[64] See Case T-35/92, John Deere v Commission, [1994] ECR II-957, paragraph 78.

[64] Ks. asia T-35/92, John Deere v. komissio (Kok. 1994, s. II-957, 78 kohta).

[65] See Commission Decision in Cases IV/31.370 and 31.446, UK Agricultural Tractor Registration Exchange, OJ L 68, 13.3.1992, p. 19, paragraph 51 and Case T-35/92, John Deere v Commission, paragraph 78. It is not necessary that absolute stability be established or fierce competition excluded.

[65] Ks. komission päätös asioissa IV/31.370 ja 31.446, UK Agricultural Tractor Registration Exchange, EYVL L 68, 13.3.1992, s. 19, johdanto-osan 51 kappale, ja asia T-35/92, John Deere v. komissio, 78 kohta. Absoluuttisen vakauden luominen tai kovan kilpailun poistaminen ei ole välttämätöntä.

[66] Exchanges of information in the context of an R&D agreement, if they do not exceed what is necessary for implementation of the agreement, can benefit from the safe harbour of 25 % set out in the R&D Block Exemption Regulation. For the Specialisation Block Exemption Regulation, the relevant safe harbour is 20 %.

[66] T&K-sopimuksen puitteissa harjoitettuun tietojenvaihtoon, joka ei ylitä sitä mikä on välttämätöntä sopimuksen täytäntöönpanolle, voidaan soveltaa T&K-sopimuksia koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa, säädettyä 25 prosentin safe harbour -raja-arvoa. Erikoistumissopimuksia koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa, säädetään 20 prosentin suuruisesta safe harbour -raja-arvosta.

[67] The collection of historic data can also be used to convey a sector association’s input to or analysis of a review of public policy.

[67] Historiallisia tietoja voidaan myös käyttää apuna, kun toimialajärjestö valmistelee panostaan julkisen politiikan tarkistukseen tai analyysiaan julkisen politiikan tarkistuksesta.

[68] For example, in past cases the Commission has considered the exchange of individual data which was more than one year old as historic and as not restrictive of competition within the meaning of Article 101(1), whereas information less than one year old has been considered as recent; Commission Decision in Case IV/31.370, UK Agricultural Tractor Registration Exchange, paragraph 50; Commission Decision in Case IV/36.069, Wirtschaftsvereinigung Stahl, OJ L 1, 3.1.1998, p. 10, paragraph 17.

[68] Esimerkiksi komissio on aikaisemmissa asioissa katsonut sellaisten yksilöityjen tietojen, jotka ovat yli vuoden vanhoja, olevan historiallisia tietoja, jotka eivät rajoita kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kun taas alle vuoden vanhat tiedot on katsottu tuoreiksi tiedoiksi; komission päätös asiassa IV/31.370, UK Agricultural Tractor Registration Exchange, johdanto-osan 50 kappale; komission päätös asiassa IV/36.069, Wirtschaftsvereiningung Stahl, EYVL L 1, 3.1.1998, s. 10, 17 kohta.

[69] However, infrequent contracts could decrease the likelihood of a sufficiently prompt retaliation.

[69] On kuitenkin huomattava, että harvoin tehtävät sopimukset voisivat pienentää riittävän nopeiden vastatoimien todennäköisyyttä.

[70] However, depending on the structure of the market and the overall context of the exchange, the possibility cannot be excluded that an isolated exchange may constitute a sufficient basis for the participating undertakings to concert their market conduct and thus successfully substitute practical co-operation between them for competition and the risks that that entails; see Case C-8/08, T-Mobile Netherlands, paragraph 59.

[70] Markkinoiden rakenteesta ja tietojenvaihdon yleisestä yhteydestä riippuen on kuitenkin mahdollista, että yksittäinen tietojenvaihto voi muodostaa riittävän perustan siihen osallistuville yrityksille toimintansa yhdenmukaistamiseen markkinoilla (eli yhteisymmärrykseen pääsemiseen yhteensovittamisen ehdoista) ja siten korvata kilpailun ja siihen liittyvät riskit yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä.; ks. asia C-8/08, T-Mobile Netherlands, 59 kohta.

[71] Joined Cases T-191/98 and others, Atlantic Container Line (TACA), [2003] ECR II-3275, paragraph 1154. This may not be the case if the exchange underpins a cartel.

[71] Ks. yhdistetyt asiat T-191/98 ym., Atlantic Container Line (TACA), Kok. 2003, s. II-3275, 1154 kohta. Tilanne voi olla toinen, jos tietojenvaihto liittyy kartelliin.

[72] Moreover, the fact that the parties to the exchange have previously communicated the data to the public (for example through a daily newspaper or on their websites) does not imply that a subsequent non-public exchange would not infringe Article 101.

[72] Lisäksi se, että tietojenvaihtoon osallistuvat yritykset ovat aikaisemmin ilmoittaneet kyseiset tiedot yleisölle (esim. päivittäin ilmestyvässä sanomalehdessä tai verkkosivuillaan), ei merkitse sitä, että myöhempi ei-julkinen tietojenvaihto ei rikkoisi 101 artiklaa.

[73] See Joined Cases T-202/98 and others, Tate & Lyle v Commission, paragraph 60.

[73] Ks. yhdistetyt asiat T-202/98 jne., Tate & Lyle v. komissio, 60 kohta.

[74] This does not preclude that a database be offered at a lower price to customers which themselves have contributed data to it, as by doing so they normally would have also incurred costs.

[74] Tämä ei estä tarjoamasta tietokantaa alhaisempaan hintaan asiakkaille, jotka ovat itse antaneet tietoja siihen, sillä niille olisi tavallisesti aiheutunut kustannuksia myös tietojen antamisesta.

[75] Assessing barriers to entry and countervailing "buyer power" in the market would be relevant for determining whether outsiders to the information exchange system would be able to jeopardise the outcomes expected from coordination. However, increased transparency to consumers may either decrease or increase scope for a collusive outcome because with increased transparency to consumers, as price elasticity of demand is higher, pay-offs from deviation are higher but retaliation is also harsher.

[75] Markkinoille tulon esteitä ja asiakkaiden tasapainottavaa neuvotteluvoimaa olisi arvioitava määritettäessä sitä, voisivatko tietojenvaihtojärjestelmän ulkopuolella olevat pystyä uhkaamaan yhteensovittamisesta odotettuja tuloksia. Suurempi avoimuus kuluttajia kohtaan voi kuitenkin joko pienentää tai lisätä mahdollisuuksia kilpailunvastaiseen lopputulokseen, koska suurempi avoimuus kuluttajia kohtaan johtaa kysynnän hintajouston lisääntymiseen, jolloin poikkeamisesta saadaan suurempaa hyötyä mutta vastatoimet ovat myös kovempia.

[76] The discussion of potential efficiency gains from information exchange is neither exclusive nor exhaustive.

[76] Tietojenvaihdosta aiheutuvia tehokkuusetuja ei käsitellä tyhjentävästi.

[77] Such efficiencies need to be weighed against the potential negative effects of, for example, limiting competition for the market which stimulates innovation.

[77] Tällaisia tehokkuusetuja on arvioitava ottaen huomioon mahdolliset kielteiset vaikutukset, joita esimerkiksi kilpailun rajoittamisella on innovointia edistävillä markkinoilla.

[78] For market definition, see the Market Definition Notice.

[78] Markkinamääritelmän osalta ks. markkinoiden määritelmästä annettu tiedonanto.

[79] See also Commission Guidelines on the application of Article 81 of the EC Treaty to technology transfer agreements, OJ C 101, 27.4.2004, p. 2 ("Technology Transfer Guidelines"), paragraph 33.

[79] Ks. myös komission suuntaviivat EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisesta teknologiansiirtosopimuksiin, EUVL C 101, 27.4.2004, s. 2, 33 kohta, "teknologiansiirtoa koskevat suuntaviivat".

[80] See Market Definition Notice; see also Technology Transfer Guidelines, paragraphs 19 et seq.

[80] Ks. määritelmästä annettu tiedonanto. Ks. myös teknologiansiirtoa koskevat suuntaviivat, 19 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

[81] Point (u) of Article 1(1) of the R&D Block Exemption Regulation.

[81] T&K-sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan u alakohta.

[82] Article 4(2) of the R&D Block Exemption Regulation.

[82] T&K-sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 2 kohta.

[83] See also Technology Transfer Guidelines, paragraph 23.

[83] Ks. myös teknologiansiirtoa koskevat suuntaviivat, 23 kohta.

[84] Article 4(1) of the R&D Block Exemption Regulation.

[84] T&K-sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 1 kohta.

[85] See recitals 19, 20 and 21 in the preamble to the R&D Block Exemption Regulation.

[85] T&K-sopimuksia koskeva ryhmäpoikkeusasetuksen johdanto-osan 19, 20 ja 21 kappale.

[86] Article 4(3) of the R&D Block Exemption Regulation.

[86] T&K-sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 3 kohta.

[87] R&D co-operation between non-competitors can, however, produce foreclosure effects under Article 101(1) if it relates to an exclusive exploitation of results and if it is concluded between companies, one of which has a significant degree of market power (which does not necessarily amount to dominance) with respect to a key technology.

[87] Muiden kuin kilpailevien yritysten välisellä T&K-yhteistyöllä voi kuitenkin olla 101 artiklan 1 kohdan mukaisia markkinoiden sulkemisvaikutuksia, jos siihen liittyy yksinoikeus tulosten hyödyntämiseen ja jos sitä harjoittavat sellaiset yritykset, joista yhdellä on merkittävää markkinavoimaa (joka ei välttämättä merkitse määräävää asemaa) keskeisen teknologian alalla.

[88] This is without prejudice to the analysis of potential efficiency gains, including those that regularly exist in publicly co-funded R&D.

[88] Tämä ei vaikuta mahdollisten tehokkuusetujen arviointiin, mukaan lukien julkista rahoitusta saavaan T&K:hon usein liittyvät tehokkuusedut.

[89] See Article 3(2) of the R&D Block Exemption Regulation.

[89] T&K-sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 3 artiklan 2 kohta.

[90] See Article 3(2) of the R&D Block Exemption Regulation.

[90] T&K-sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 3 artiklan 2 kohta.

[91] OJ C 1, 3.1.1979, p. 2.

[91] EYVL C 1, 3.1.1979, s. 2.

[92] As also referred to in Article 2(4) of the Merger Regulation.

[92] Tätä tarkoitetaan myös sulautuma-asetuksen 2 artiklan 4 kohdassa.

[93] See Article 101(1)(a); Joined Cases T-217/03 and T-245/03, French Beef, paragraphs 83 et seq.; Case C-8/08, T-Mobile Netherlands, paragraph 37.

[93] Ks. 101 artiklan 1 kohdan a alakohta; yhdistetyt asiat T-217/03 ja T-245/03, ranskalainen naudanliha, 83 kohta ja sitä seuraavat kohdat; asia C-8/08, T-Mobile Netherlands, 37 kohta.

[94] Article 2(4) of the Block Exemption Regulation on Vertical Restraints.

[94] Vertikaalisia rajoituksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 4 kohta.

[95] Standardisation can take different forms, ranging from the adoption of consensus based standards by the recognised European or national standards bodies, through consortia and fora, to agreements between independent companies.

[95] Standardointi voi toteutua eri muodoissa, kuten tunnustettujen eurooppalaisten tai kansallisten standardointielinten hyväksyminä yksimielisyyteen perustuvina standardeina, erilaisten konsortioiden ja foorumeiden kautta tai itsenäisten yritysten välisinä sopimuksina.

[96] See Case C-113/07, SELEX, [2009] ECR I-2207, paragraph 92.

[96] Ks. asia C-113/07, SELEX (Kok. 2009, s. I-2207, 92 kohta).

[97] OJ L 204, 21.7.1998, p. 37.

[97] EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37.

[98] See judgment of 12 May 2010 in Case T-432/05, EMC Development AB v. Commission, not yet reported.

[98] Ks. asiassa T-432/05, EMC Development AB v. komissio 12 päivänä toukokuuta 2010 annettu tuomio, ei vielä julkaistu.

[99] Such standard terms might cover only a very small part of the clauses contained in the final contract or a large part thereof.

[99] Vakioehdot saattavat kattaa vain erittäin pienen osan tai suuren osan lopulliseen sopimukseen sisältyvistä lausekkeista.

[100] This refers to a situation where (legally non-binding) standard terms in practice are used by most of the industry and/or for most aspects of the product/service thus leading to a limitation or even lack of consumer choice.

[100] Tämä viittaa tilanteeseen, jossa suurin osa toimialasta käyttää (oikeudellisesti ei-sitovia) vakioehtoja ja/tai niitä käytetään tuotteen/palvelun useimpien ominaisuuksien osalta, mikä rajoittaa kuluttajien valinnanvaraa tai jopa johtaa sen puuttumiseen.

[101] See Chapter 3 on R&D agreements.

[101] Ks. T&K-sopimuksia koskeva 3 luku.

[102] See also paragraph 308.

[102] Ks. myös kohta 308.

[103] Depending on the circle of participants in the standard-setting process, restrictions can occur either on the supplier or on the purchaser side of the market for the standardised product.

[103] Riippuen standardin laatimismenettelyyn osallistuvien ryhmästä rajoitukset voivat koskea joko standardoidun tuotteen toimittajan tai ostajan markkinoita.

[104] In the context of this chapter IPR in particular refers to patent(s) (excluding non-published patent applications). However, in case any other type of IPR in practice gives the IPR holder control over the use of the standard the same principles should be applied.

[104] Tässä luvussa teollis- ja tekijänoikeuksilla tarkoitetaan erityisesti patentteja (julkaisemattomat patenttihakemukset pois luettuina). Jos muunlainen teollis- ja tekijänoikeus antaa oikeudenhaltijalle määräysvallan standardin käytön suhteen, olisi sovellettava samoja periaatteita.

[105] In practice, many companies use a mix of these business models.

[105] Käytännössä monet yritykset käyttävät näiden liiketoimintamallien yhdistelmää.

[106] See Technology Transfer Guidelines, paragraph 7.

[106] Ks. myös teknologiansiirtoa koskevat suuntaviivat, 7 kohta.

[107] High royalty fees can only be qualified as excessive if the conditions for an abuse of a dominant position as set out in Article 102 of the Treaty and the case-law of the Court of Justice of the European Union are fulfilled. See for example Case 27/76, United Brands, [1978] ECR 207.

[107] Korkeat rojaltit voidaan katsoa liian suuriksi vain, jos perussopimuksen 102 artiklassa ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetut määräävän aseman väärinkäyttöä koskevat edellytykset täyttyvät. Ks. esimerkiksi asia 27/76, United Brands (Kok. 1978, s. 207).

[108] See for example Commission Decision in Case IV/35.691, Pre-insulated pipes, OJ L 24, 30.1.1999, p. 1, where part of the infringement of Article 101 consisted in "using norms and standards in order to prevent or delay the introduction of new technology which would result in price reductions" (paragraph 147).

[108] Ks. esimerkiksi komission päätös asiassa IV/35.691, Esieristetyt kaukolämmitysputket, EYVL L 24, 30.1.1999, s. 1. Päätöksen mukaan osa 101 artiklan rikkomista oli "normien ja standardien käyttö estämään tai viivästyttämään uuden, hintoja alentavan tekniikan käyttöönottoa" (johdanto-osan 147 kappale).

[109] This paragraph should not prevent unilateral ex ante disclosures of most restrictive licensing terms as described in paragraph 299. It also does not prevent patent pools created in accordance with the principles set out in the Technology Transfer Guidelines or the decision to license IPR essential to a standard on royalty-free terms as set out in this Chapter.

[109] Tämän kohdan ei pitäisi estää rajoittavimpia lisensointiehtoja koskevia yksipuolisia ennakkoilmoituksia, joita käsitellään 299 kohdassa. Se ei myöskään estä patenttipooleja, jotka on perustettu teknologiansiirtoa koskevissa suuntaviivoissa esitettyjen periaatteiden mukaisesti, tai päätöstä lisensoida standardin kannalta keskeisiä teollis- ja tekijänoikeuksia rojaltivapaasti tämän luvun mukaisesti.

[110] See by analogy paragraph 39 et seq. As regards market shares see also paragraph 296.

[110] Ks. myös 38 kohta ja sitä seuraavat kohdat. Markkinaosuuksista katso myös 296 kohta.

[111] See also paragraph 293 in this regard.

[111] Ks. 293 kohta.

[112] For example effective access should be granted to the specification of the standard.

[112] Esimerkiksi standardin teknisten eritelmien olisi oltava käytettävissä.

[113] As specified in paragraphs 285 and 286.

[113] Kuten 285 ja 286 kohdassa esitetään.

[114] It should be noted that FRAND can also cover royalty-free licensing.

[114] On huomattava, että FRAND-sitoumus voi kattaa myös rojaltivapaan lisensoinnin.