Entscheidungsgründe
|
|
1. Mit ihrer Klage beantragt die Europäische Kommission die Feststellung, dass das Königreich der Niederlande dadurch die mit der Richtlinie 2003/109/EG des Rates vom 25. November 2003 betreffend die Rechtsstellung der langfristig aufenthaltsberechtigten Drittstaatsangehörigen (ABl. 2004, L 16, S. 44) festgelegten Verpflichtungen missachtet und somit gegen seine Verpflichtungen aus Art. 258 AEUV verstoßen hat, dass es von Drittstaatsangehörigen und deren Familienangehörigen, die die Rechtsstellung von langfristig Aufenthaltsberechtigten beantragen, hohe und unangemessene Gebühren verlangt.
|
1. Euroopan komissio vaatii kanteellaan unionin tuomioistuinta toteamaan, että Alankomaiden kuningaskunta ei ole noudattanut pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25.11.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/109/EY (EUVL 2004, L 16, s. 44) mukaisia velvoitteitaan, koska se vaatii korkeita ja kohtuuttomia maksuja kolmansien maiden kansalaisilta ja heidän perheenjäseniltään, jotka hakevat pitkään oleskelleen kansalaisen asemaa, eikä se näin ollen ole noudattanut SEUT 258 artiklan mukaisia velvoitteitaan.
|
|
Rechtlicher Rahmen
|
Asiaa koskevat oikeussäännöt
|
|
Unionsrecht
|
Unionin säännöstö
|
|
Richtlinie 2003/109
|
Direktiivi 2003/109/EY
|
|
2. Die Erwägungsgründe 2, 3, 6, 9, 10 und 18 der Richtlinie 2003/109, die auf der Grundlage von Art. 63 Nrn. 3 und 4 EG erlassen wurde, lauten:
|
2. Direktiivin 2003/109, joka annettiin EY 63 artiklan 3 ja 4 kohdan perusteella, johdanto-osan 2, 3, 6, 9, 10 ja 18 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
|
|
„(2) Der Europäische Rat hat auf seiner Sondertagung in Tampere am 15. und 16. Oktober 1999 erklärt, dass die Rechtsstellung von Drittstaatsangehörigen an diejenige der Staatsangehörigen der Mitgliedstaaten angenähert werden sollte und einer Person, die sich während eines noch zu bestimmenden Zeitraums in einem Mitgliedstaat rechtmäßig aufgehalten hat und einen langfristigen Aufenthaltstitel besitzt, in diesem Mitgliedstaat eine Reihe einheitlicher Rechte gewährt werden sollte, die denjenigen der Unionsbürger so nah wie möglich sind.
|
”(2) Eurooppa-neuvosto julisti Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pidetyssä erityiskokouksessaan, että kolmansien maiden kansalaisten oikeusasemaa olisi lähennettävä vastaamaan jäsenvaltioiden kansalaisten oikeusasemaa ja että henkilölle, joka on laillisesti oleskellut jäsenvaltiossa tietyn, myöhemmin määriteltävän ajan ja jolla on pitkäaikainen oleskelulupa, olisi annettava kyseisessä jäsenvaltiossa yhdenmukaiset, mahdollisimman lähellä Euroopan unionin kansalaisten nauttimia oikeuksia olevat oikeudet.
|
|
(3) Diese Richtlinie steht im Einklang mit den Grundrechten und berücksichtigt die Grundsätze, die insbesondere durch die Europäische Konvention zum Schutze der Menschenrechte und Grundfreiheiten und [die] Charta der Grundrechte der Europäischen Union anerkannt wurden.
|
(3) Tässä direktiivissä noudatetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.
|
|
…
|
− −
|
|
(6) Die Dauer des Aufenthalts im Hoheitsgebiet eines Mitgliedstaats sollte das Hauptkriterium für die Erlangung der Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten sein. …
|
(6) Tärkein peruste, jolla kolmannen maan kansalaiselle voidaan myöntää pitkään oleskelleen henkilön asema, olisi sen ajanjakson pituus, jonka hän on oleskellut jäsenvaltion alueella.
|
|
…
|
− −
|
|
(9) Wirtschaftliche Erwägungen sollten nicht als Grund dafür herangezogen werden, die Zuerkennung der Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten zu versagen, und dürfen nicht so aufgefasst werden, dass sie die entsprechenden Bedingungen berühren.
|
(9) Taloudelliset syyt eivät saisi olla perusteena kieltäytymiselle myöntämästä pitkään oleskelleen henkilön asemaa eikä niiden voida katsoa olevan yhteydessä asiaa koskeviin ehtoihin.
|
|
(10) Für die Prüfung des Antrags auf Gewährung der Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten sollte ein System von Verfahrensregeln festgelegt werden. Diese Verfahren sollten effizient und angemessen sein, wobei die normale Arbeitsbelastung der mitgliedstaatlichen Verwaltungen zu berücksichtigen [ist]; sie sollten auch transparent und gerecht sein, um den betreffenden Personen angemessene Rechtssicherheit zu bieten. Sie sollten nicht dazu eingesetzt werden, um die betreffenden Personen in der Ausübung ihres Aufenthaltsrechts zu behindern.
|
(10) Olisi laadittava menettelysäännöt, joiden mukaan pitkään oleskelleen henkilön asemaa koskevat hakemukset tutkitaan. Näiden menettelyjen olisi oltava tehokkaita ja helposti hoidettavia jäsenvaltioiden hallintojen tavanomaiseen työtaakkaan nähden, ja niiden olisi oltava avoimia ja tasapuolisia, jotta niiden avulla voidaan tarjota kyseisille henkilöille asianmukainen oikeusvarmuuden taso. Niiden avulla ei saisi estää oleskeluoikeuden haltijoita käyttämästä oikeuttaan.
|
|
…
|
− −
|
|
(18) Die Festlegung der Bedingungen, unter denen Drittstaatsangehörige, die langfristig Aufenthaltsberechtigte sind, das Recht erlangen, sich in einem anderen Mitgliedstaat aufzuhalten, trägt dazu bei, dass der Binnenmarkt als Raum, in dem Freizügigkeit für jedermann gewährleistet ist, Realität wird. Es könnte auch einen wesentlichen Mobilitätsfaktor darstellen, insbesondere auf dem Arbeitsmarkt der Union.“
|
(18) Niiden edellytysten määrittäminen, joiden perusteella pitkään oleskelleet kolmansien maiden kansalaiset voivat oleskella toisessa jäsenvaltiossa, edistää sisämarkkinoiden toteutumista alueena, missä kaikilla henkilöillä on oikeus vapaaseen liikkuvuuteen. Tämä voisi myös muodostaa merkittävän liikkuvuuteen vaikuttavan tekijän erityisesti unionin työmarkkinoilla.”
|
|
3. Ziel der Richtlinie 2003/109 ist ihrem Art. 1 zufolge
|
3. Direktiivin 2003/109 1 artiklasta ilmenee, että direktiivillä määritetään
|
|
„… die Festlegung
|
”− −
|
|
a) der Bedingungen, unter denen ein Mitgliedstaat einem Drittstaatsangehörigen, der sich rechtmäßig in seinem Hoheitsgebiet aufhält, die Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten erteilen oder entziehen kann, sowie der mit dieser Rechtsstellung verbundenen Rechte und
|
a) edellytykset, joilla jäsenvaltio voi myöntää alueellaan laillisesti oleskelevalle kolmannen maan kansalaiselle pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman tai peruuttaa tällaisen aseman, ja tähän asemaan liittyvät oikeudet; sekä
|
|
b) der Bedingungen für den Aufenthalt eines Drittstaatsangehörigen, der die Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten besitzt, in einem anderen Mitgliedstaat als demjenigen, der ihm diese Rechtsstellung zuerkannt hat.“
|
b) edellytykset pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen oleskeluun muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, joka on myöntänyt pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman.”
|
|
4. Kapitel II der Richtlinie 2003/109 regelt die Erlangung der Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten in einem Mitgliedstaat.
|
4. Direktiivin 2003/109 II luku koskee pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saamista jäsenvaltiossa.
|
|
5. Gemäß Art. 4 Abs. 1 dieser Richtlinie, der zu deren Kapitel II gehört, erteilen die Mitgliedstaaten Drittstaatsangehörigen, die sich unmittelbar vor der Stellung des entsprechenden Antrags fünf Jahre lang ununterbrochen rechtmäßig in ihrem Hoheitsgebiet aufgehalten haben, die Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten.
|
5. Saman direktiivin 4 artiklan 1 kohdan, joka kuuluu mainittuun II lukuun, mukaan jäsenvaltiot myöntävät pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat oleskelleet kyseisen jäsenvaltion alueella laillisesti ja yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan välittömästi ennen asiaa koskevan hakemuksen jättämistä.
|
|
6. Art. 5 der Richtlinie 2003/109 regelt die Bedingungen für die Zuerkennung der Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten. Nach Abs. 1 Buchst. a und b dieses Artikels müssen die Mitgliedstaaten vom Drittstaatsangehörigen den Nachweis verlangen, dass er für sich und seine unterhaltsberechtigten Familienangehörigen über feste und regelmäßige Einkünfte, die ohne Inanspruchnahme der Sozialhilfeleistungen des betreffenden Mitgliedstaats für seinen eigenen Lebensunterhalt und den seiner Familienangehörigen ausreichen, sowie über eine Krankenversicherung verfügt, die im betreffenden Mitgliedstaat sämtliche Risiken abdeckt, die in der Regel auch für die eigenen Staatsangehörigen abgedeckt sind.
|
6. Mainitun direktiivin 5 artiklassa säädetään pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saamisen edellytyksistä. Tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vaadittava kolmannen maan kansalaista osoittamaan, että hänellä on sekä itselleen että huollettavinaan oleville perheenjäsenille yhtäältä vakaat ja säännölliset varat, jotka riittävät hänen itsensä ja hänen perheenjäsentensä elättämiseen turvautumatta kyseisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään, sekä toisaalta sairausvakuutus, joka kattaa kaikki riskit, jotka kyseisessä jäsenvaltiossa yleensä on katettu tämän omien kansalaisten osalta.
|
|
7. Nach Art. 5 Abs. 2 können die Mitgliedstaaten von Drittstaatsangehörigen außerdem verlangen, dass sie die Integrationsanforderungen gemäß dem nationalen Recht erfüllen.
|
7. Mainitun 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat myös vaatia, että kolmansien maiden kansalaiset täyttävät kansallisen lainsäädännön mukaiset kotouttamisedellytykset.
|
|
8. Gemäß Art. 7 Abs. 1 der Richtlinie 2003/109 muss ein Drittstaatsangehöriger, um die Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten zu erlangen, bei den zuständigen Behörden des Mitgliedstaats, in dem er sich aufhält, einen Antrag einreichen, dem vom nationalen Recht zu bestimmende Unterlagen beizufügen sind, aus denen hervorgeht, dass er die Voraussetzungen der Art. 4 und 5 der Richtlinie erfüllt.
|
8. Direktiivin 2003/109 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että voidakseen saada pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman kolmannen maan kansalaisen on esitettävä hakemus sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa hän asuu, ja siihen on liitettävä kansallisessa lainsäädännössä määritellyt asiakirjat, jotka osoittavat, että hakija täyttää tämän saman direktiivin 4 ja 5 artiklassa luetellut edellytykset.
|
|
9. Art. 8 („Langfristige Aufenthaltsberechtigung – EG“) Abs. 2 dieser Richtlinie bestimmt:
|
9. Mainitun direktiivin 8 artiklan, jonka otsikko on ”Pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskelulupa”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
|
|
„Die Mitgliedstaaten stellen langfristig Aufenthaltsberechtigten eine ‚langfristige Aufenthaltsberechtigung – EG‘ aus. Dieser Aufenthaltstitel ist mindestens fünf Jahre gültig und wird – erforderlichenfalls auf Antrag – ohne weiteres verlängert.“
|
”Jäsenvaltioiden on annettava pitkään oleskelleelle kolmannen maan kansalaiselle pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskelulupa. Tämä oleskelulupa on voimassa vähintään viisi vuotta, ja se uusitaan tarvittaessa hakemuksen perusteella ilman eri toimenpiteitä.”
|
|
10. Kapitel III der Richtlinie 2003/109 regelt das Recht eines Drittstaatsangehörigen mit der Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten, sich im Hoheitsgebiet eines anderen Mitgliedstaats als desjenigen, der ihm diese Rechtsstellung zuerkannt hat, aufzuhalten, sowie das Recht seiner Familienangehörigen zum Aufenthalt in diesem anderen Mitgliedstaat.
|
10. Direktiivin 2003/109 III luku koskee kolmannen maan kansalaisen, jolla on pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asema, oleskeluoikeutta muun kuin sen jäsenvaltion alueella, joka on myöntänyt hänelle tämän aseman, ja hänen perheenjäsentensä oleskeluoikeutta tässä muussa jäsenvaltiossa.
|
|
11. Art. 14 Abs. 2 der Richtlinie 2003/109, der zu deren Kapitel III gehört, bestimmt:
|
11. Saman direktiivin 14 artiklan, joka kuuluu mainittuun III lukuun, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
|
|
„Ein langfristig Aufenthaltsberechtigter kann sich aus folgenden Gründen in einem zweiten Mitgliedstaat aufhalten:
|
”Pitkään oleskellut henkilö saa oleskella toisessa jäsenvaltiossa seuraavista syistä:
|
|
a) Ausübung einer unselbstständigen oder selbstständigen Erwerbstätigkeit,
|
a) hän harjoittaa siellä taloudellista toimintaa palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana; tai
|
|
b) Absolvierung eines Studiums oder einer Berufsausbildung,
|
b) hän suorittaa opintoja tai osallistuu ammattikoulutukseen;
|
|
c) für sonstige Zwecke.“
|
c) muut syyt.”
|
|
12. Nach Art. 15 Abs. 1 der Richtlinie, der die Bedingungen für den Aufenthalt in einem zweiten Mitgliedstaat regelt, muss der langfristig Aufenthaltsberechtigte unverzüglich, spätestens jedoch drei Monate nach seiner Einreise in den zweiten Mitgliedstaat, einen Aufenthaltstitel bei den zuständigen Behörden jenes Mitgliedstaats beantragen.
|
12. Mainitun direktiivin 15 artiklan 1 kohdassa, joka koskee toisessa jäsenvaltiossa oleskelun edellytyksiä, säädetään, että pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen on haettava oleskelulupaa tämän jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta mahdollisimman pian ja viimeistään kolme kuukautta sen jälkeen, kun hän on saapunut sen alueelle.
|
|
13. Art. 16 Abs. 1 der Richtlinie 2003/109 nennt die Bedingungen für den Aufenthalt von Familienangehörigen des langfristig Aufenthaltsberechtigten, denen es gestattet ist, diesen in einen zweiten Mitgliedstaat zu begleiten oder ihm dorthin nachzureisen. Er unterscheidet zwischen Familien, die in dem ersten Mitgliedstaat, der die Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten verliehen hat, bereits bestanden haben und die unter Art. 16 Abs. 1 und 2 dieser Richtlinie fallen, und Familien, die im ersten Mitgliedstaat noch nicht bestanden haben. Nach Art. 16 Abs. 5 der Richtlinie 2003/109 findet im letztgenannten Fall die Richtlinie 2003/86/EG des Rates vom 22. September 2003 betreffend das Recht auf Familienzusammenführung (ABl. L 251, S. 12) Anwendung.
|
13. Direktiivin 2003/109 16 artiklassa ilmoitetaan edellytykset pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen sellaisten perheenjäsenten oleskelulle, jotka saavat siirtyä hänen mukanaan toiseen jäsenvaltioon tai seurata häntä sinne myöhemmin. Siinä tehdään ero ensimmäisessä jäsenvaltiossa, joka on myöntänyt pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman, jo muodostettujen perheiden, jotka kuuluvat tämän direktiivin 16 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamisalaan, ja perheiden, joita ei ole muodostettu ensimmäisessä jäsenvaltiossa, välillä. Viimeksi mainitussa tapauksessa sovelletaan saman artiklan 5 kohdan mukaan oikeudesta perheenyhdistämiseen 22.9.2003 annettua neuvoston direktiiviä 2003/86/EY (EUVL L 251, s. 12).
|
|
14. Art. 19 („Prüfung von Anträgen und Erteilung eines Aufenthaltstitels“) Abs. 2 und 3 der Richtlinie 2003/109 sieht vor:
|
14. Direktiivin 2003/109 19 artiklan, jonka otsikko on ”Hakemuksen tutkiminen ja oleskeluluvan myöntäminen”, 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
|
|
„(2) Sind die Voraussetzungen der Artikel 14, 15 und 16 erfüllt, so stellt der zweite Mitgliedstaat – vorbehaltlich der Bestimmungen der Artikel 17 und 18 über die öffentliche Ordnung, die öffentliche Sicherheit und die öffentliche Gesundheit – dem langfristig Aufenthaltsberechtigten einen verlängerbaren Aufenthaltstitel aus. …
|
”2. Jos 14, 15 ja 16 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja jollei 17 ja 18 artiklassa säädetyistä yleistä järjestystä, yleistä turvallisuutta sekä kansanterveyttä koskevista säännöksistä muuta johdu, toisen jäsenvaltion on myönnettävä pitkään oleskelleelle kolmannen maan kansalaiselle oleskelulupa, joka voidaan uusia. − −
|
|
(3) Der zweite Mitgliedstaat erteilt den Familienangehörigen des langfristig Aufenthaltsberechtigten verlängerbare Aufenthaltstitel mit der gleichen Gültigkeitsdauer wie der Aufenthaltstitel, der dem langfristig Aufenthaltsberechtigten erteilt wurde.“
|
3. Toisen jäsenvaltion on myönnettävä pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen perheenjäsenille oleskelulupa, joka voidaan uusia ja joka on voimassa yhtä kauan kuin pitkään oleskelleelle kolmannen maan kansalaiselle myönnetty oleskelulupa.”
|
|
Richtlinie 2004/38
|
Direktiivi 2004/38/EY
|
|
15. Die Richtlinie 2004/38/EG des Europäischen Parlaments und des Rates vom 29. April 2004 über das Recht der Unionsbürger und ihrer Familienangehörigen, sich im Hoheitsgebiet der Mitgliedstaaten frei zu bewegen und aufzuhalten, zur Änderung der Verordnung (EWG) Nr. 1612/68 und zur Aufhebung der Richtlinien 64/221/EWG, 68/360/EWG, 72/194/EWG, 73/148/EWG, 75/34/EWG, 75/35/EWG, 90/364/EWG, 90/365/EWG und 93/96/EWG (ABl. L 158, S. 77, berichtigt ABl. 2004, L 229, S. 35, und ABl. 2007, L 204, S. 28) – die auf der Grundlage der Art. 12 EG, 18 EG, 40 EG, 44 EG und 52 EG erlassen wurde – bestimmt in ihrem Art. 25 Abs. 2, dass alle in Abs. 1 dieses Artikels genannten Dokumente, d. h. eine Anmeldebescheinigung, ein Dokument zur Bescheinigung des Daueraufenthalts, eine Bescheinigung über die Beantragung einer Aufenthaltskarte für Familienangehörige, eine Aufenthaltskarte oder eine Daueraufenthaltskarte, „unentgeltlich oder gegen Entrichtung eines Betrags ausgestellt [werden], der die Gebühr für die Ausstellung entsprechender Dokumente an Inländer nicht übersteigt“.
|
15. Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (EUVL L 158, s. 77 sekä oikaisut EUVL 2004, L 229, s. 35; EUVL 2005, L 197, s. 34 ja EUVL 2007, L 204, s. 28) − joka annettiin EY 12, EY 18, EY 40, EY 44 ja EY 52 artiklan nojalla − 25 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kaikki saman artiklan 1 kohdassa mainitut asiakirjat, eli rekisteröintitodistus, todistus oikeudesta pysyvään oleskeluun, todistus perheenjäsenen oleskelukorttia koskevan hakemuksen jättämisestä, oleskelukortti tai pysyvä oleskelukortti ”on annettava maksutta tai sellaista maksua vastaan, joka ei ole suurempi kuin kansalaisilta samanlaisten asiakirjojen myöntämisestä perittävät maksut”.
|
|
Nationales Recht
|
Kansallinen säännöstö
|
|
16. Art. 24 Abs. 2 der Wet tot algehele herziening van de Vreemdelingenwet [Gesetz über die vollständige Reform des Ausländergesetzes] vom 23. November 2000 (Stb. 2000, Nr. 495, im Folgenden: VW) bestimmt:
|
16. Ulkomaalaislain kokonaisuudistuksesta 23.11.2000 annetun lain (Wet tot algehele herziening van de Vreemdelingenwet; Stbl. 2000, nro 495; jäljempänä VW) 24 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:
|
|
„Der Ausländer schuldet in den [vom zuständigen Minister] festzulegenden Fällen und gemäß den von diesem zu erlassenden Bestimmungen Gebühren für die Bearbeitung eines Antrags. Dabei kann [der zuständige Minister] auch bestimmen, dass der Ausländer Gebühren für die Erteilung einer Bescheinigung über seinen rechtmäßigen Aufenthalt schuldet. Im Fall der Nichtzahlung wird der Antrag nicht bearbeitet oder die Bescheinigung nicht erteilt.“
|
”[Toimivaltaisen ministerin] määrittämissä tapauksissa ja tämän vahvistamien sääntöjen mukaisesti ulkomaalaisen on maksettava maksu hakemuksen käsittelystä. [Toimivaltainen ministeri] voi tällöin määrätä, että ulkomaalaisen on maksettava maksu hänen laillisen oleskelunsa osoittavan asiakirjan myöntämisestä. Jos maksua ei makseta, hakemusta ei oteta huomioon tai asiakirjaa ei myönnetä.”
|
|
17. Art. 24 Abs. 2 der VW ist mit den Art. 3.34 bis 3.34i der Voorschrift Vreemdelingen 2000 [Ausländererlass aus dem Jahr 2000] (im Folgenden: VV) durchgeführt worden.
|
17. VW:n 24 §:n 2 momentti pantiin täytäntöön vuoden 2000 ulkomaalaisasetuksen (Voorschrift Vreemdelingen 2000, jäljempänä VV) 3.34−3.34 i §:ssä.
|
|
18. Die Art. 3.34 bis 3.34i der VV legen die Gebühren, die Drittstaatsangehörige – mit Ausnahme türkischer Staatsangehöriger – entrichten müssen, wenn sie einen Aufenthaltstitel beantragen, wie folgt fest:
|
18. Mainituissa 3.34–3.34i §:ssä vahvistetaan maksut, jotka kolmansien maiden kansalaisten, Turkin kansalaisia lukuun ottamatta, on maksettava oleskelulupaa hakiessaan, ja nämä maksut ovat seuraavan suuruiset:
|
|
>lt>19
|
>lt>1
|
|
19. Art. 3.34f der VV sieht die Möglichkeit einer Gebührenbefreiung vor, wenn dies im Hinblick auf Art. 8 der am 4. November 1950 in Rom unterzeichneten Europäischen Konvention zum Schutz der Menschenrechte und Grundfreiheiten (EMRK) gerechtfertigt ist. Der dritte Absatz dieses Artikels der VV lautet wie folgt:
|
19. VV:n 3.34 f §:ssä säädetään mahdollisesta maksuvelvollisuudesta vapauttamisesta, jos se on perusteltua Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 8 artiklan nojalla. Tämän VV:n säännöksen 3 momentissa säädetään seuraavaa:
|
|
„Abweichend von Art. 3.34c Buchst. b schuldet ein Ausländer, der kein Angehöriger eines Mitgliedstaats der Gemeinschaft ist, keine Gebühren im Zusammenhang mit der Bearbeitung eines Antrags auf Änderung einer Aufenthaltsgenehmigung in eine Aufenthaltsgenehmigung im Sinne von Art. 14 der [VW] für einen Aufenthaltszweck nach Art. 3.4 Abs. 1 Buchst. a der [VV], sofern der betreffende Ausländer Gebührenbefreiung beantragt, sich dabei auf Art. 8 [EMRK] beruft und dabei dartut, dass er nicht über die Mittel verfügt, um die Gebührenpflicht zu erfüllen.“
|
”Ulkomaalaisen, joka ei ole yhteisön kansalainen, ei tarvitse 3.34 c §:n b kohdasta poiketen maksaa maksua oleskeluluvan muuttamista koskevan hakemuksen käsittelystä, kun on kyse [VW:n] 14 §:ssä tarkoitetun kaltaisesta oleskeluluvasta, jota koskee [VV:n] 3.4 §:n 1 momentin a kohdassa mainittu oleskelun peruste, jos tämä ulkomaalainen pyytää maksuttomuutta ja jos hän tällöin perustellusti vetoaa [mainitun sopimuksen] 8 artiklaan ja jos hän osoittaa, ettei hänellä ole riittäviä varoja maksujen maksamiseen.”
|
|
Vorverfahren
|
Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely
|
|
20. Nachdem bei der Kommission Beschwerden von Drittstaatsangehörigen über die Erhebung von Gebühren eingegangen waren, die in den niederländischen Rechtsvorschriften über die Erteilung von Aufenthaltstiteln an Drittstaatsangehörige vorgesehen sind, ersuchte die Kommission die niederländischen Behörden mit Schreiben vom 30. November 2007 um Aufklärung.
|
20. Koska kolmansien maiden kansalaiset olivat tehneet komissiolle kanteluja Alankomaiden lainsäädännössä, joka koskee oleskelulupien myöntämistä kolmansien maiden kansalaisille, säädettyjen maksujen kantamisesta, komissio pyysi kirjeellä 30.11.2007 selvitystä Alankomaiden viranomaisilta.
|
|
21. Die niederländischen Behörden stellten in einem Schreiben vom 7. Februar 2008 ihre Auslegung der geltenden Regelung dar. Sie bestritten nicht die Höhe der den Drittstaatsangehörigen auferlegten Gebühren, machten aber geltend, dass die Frage der Gebührenhöhe, da sie in der Richtlinie 2003/109 nicht geregelt sei, in die Zuständigkeit der Mitgliedstaaten falle.
|
21. Alankomaiden viranomaiset esittivät tulkintansa sovellettavasta lainsäädännöstä 7.2.2008 päivätyssä kirjeessä. Ne eivät kiistäneet mainituilta kansalaisilta perittävien maksujen suuruutta, mutta väittivät, että toimivalta kuuluu tältä osin jäsenvaltioille, koska direktiivissä 2003/109 ei ole säännelty tällaisten maksujen suuruutta.
|
|
22. Daraufhin sandte die Kommission am 27. Juni 2008 ein Aufforderungsschreiben an das Königreich der Niederlande, in dem sie darauf hinwies, dass die Gebühren, die von Drittstaatsangehörigen verlangt würden, denen die Richtlinie 2003/109 Rechte verleihe, angemessen sein müssten. Diese Gebühren dürften auf keinen Fall die Drittstaatsangehörigen, wenn sie die Voraussetzungen der Richtlinie 2003/109 erfüllten, davon abhalten, die Rechte, die sie aus dieser Richtlinie ableiteten, geltend zu machen. Selbst wenn die tatsächlichen Kosten für die Bearbeitung der Anträge von Drittstaatsangehörigen die Kosten für die Bearbeitung von Anträgen von Unionsbürgern überstiegen, seien die vom Königreich der Niederlande verlangten Gebühren unverhältnismäßig.
|
22. Tässä tilanteessa komissio lähetti Alankomaiden kuningaskunnalle 27.6.2008 virallisen huomautuksen, jossa se esitti, että kolmansien maiden kansalaisilta, joille annetaan oikeuksia direktiivissä 2003/109, vaadittujen maksujen on oltava kohtuullisia. Nämä maksut eivät saa missään tapauksessa tehdä näille kansalaisille, jos he täyttävät tässä direktiivissä säädetyt edellytykset, vähemmän houkuttelevaksi vedota direktiiviin perustuviin oikeuksiinsa. Vaikka oletettaisiin, että mainittujen kansalaisten hakemusten käsittelyn todelliset kustannukset ylittävät unionin kansalaisten hakemusten käsittelyn kustannukset, Alankomaiden kuningaskunnan vaatimat maksut olisivat suuruudeltaan kohtuuttomia.
|
|
23. Da die Kommission die Antwort des Königreichs der Niederlande auf das Aufforderungsschreiben als unzureichend ansah, sandte sie an diesen Mitgliedstaat am 23. März 2009 eine mit Gründen versehene Stellungnahme mit der Aufforderung, binnen zwei Monaten ab deren Erhalt die erforderlichen Maßnahmen zu ergreifen, um dieser nachzukommen.
|
23. Koska komissio katsoi Alankomaiden kuningaskunnan vastauksen mainittuun viralliseen huomautukseen riittämättömäksi, komissio lähetti tälle jäsenvaltiolle 23.3.2009 perustellun lausunnon, jossa sitä kehotettiin toteuttamaan kyseisen lausunnon noudattamisen edellyttämät toimenpiteet kahden kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta.
|
|
24. Mit Schreiben vom 25. Mai 2009 antwortete das Königreich der Niederlande auf die mit Gründen versehene Stellungnahme, wobei es erneut geltend machte, dass die Mitgliedstaaten im Rahmen der Umsetzung der Richtlinie 2003/109 zur Erhebung von Gebühren befugt seien, sofern diese Erhebung die Ausübung der mit der Richtlinie verliehenen Rechte nicht unmöglich mache oder übermäßig erschwere. Die in der niederländischen Regelung vorgeschriebenen Gebührenbeträge, die anhand der tatsächlichen Kosten der Formalitäten berechnet worden seien, hinderten die betroffenen Drittstaatsangehörigen nicht an der Ausübung ihrer Rechte.
|
24. Alankomaiden kuningaskunta vastasi mainittuun perusteltuun lausuntoon 25.5.2009 päivätyllä kirjeellä ja korosti uudelleen jäsenvaltioiden toimivaltaa periä maksuja direktiivin 2003/109 täytäntöönpanon yhteydessä, kuitenkin sillä edellytyksellä, ettei tällainen maksujen periminen tee tässä direktiivissä annettujen oikeuksien käyttämistä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi. Tämän jäsenvaltion mukaan Alankomaiden lainsäädännössä asetetut maksut, jotka on laskettu muodollisuuksien todellisten kustannusten mukaan, eivät estä kyseisiä kolmansien maiden kansalaisia käyttämästä oikeuksiaan.
|
|
25. Unter diesen Umständen beschloss die Kommission, die vorliegende Klage zu erheben.
|
25. Tässä tilanteessa komissio päätti nostaa nyt käsiteltävänä olevan kanteen.
|
|
26. Mit Beschluss des Präsidenten des Gerichtshofs vom 12. April 2011 ist die Hellenische Republik als Streithelferin zur Unterstützung der Anträge des Königreichs der Niederlande zugelassen worden.
|
26. Helleenien tasavalta hyväksyttiin 12.4.2011 annetulla unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä väliintulijaksi tukemaan Alankomaiden kuningaskunnan vaatimuksia.
|
|
Zur Klage
|
Kanne
|
|
Zur Zulässigkeit der Klage
|
Kanteen tutkittavaksi ottaminen
|
|
Vorbringen der Verfahrensbeteiligten
|
Asianosaisten ja väliintulijan lausumat
|
|
27. Das Königreich der Niederlande ist der Ansicht, die Klage müsse als unzulässig abgewiesen werden.
|
27. Alankomaiden kuningaskunta vaatii, että kanne on jätettävä tutkimatta.
|
|
28. Die Klage der Kommission beziehe sich nämlich zum einen auf keinen Verstoß gegen eine bestimmte Vorschrift der Richtlinie 2003/109. Der zehnte Erwägungsgrund dieser Richtlinie, auf den die Kommission ihre Klage hauptsächlich stütze, habe keine zwingende Rechtswirkung und erzeuge keine selbständigen Pflichten. Die Kommission verweise zwar auch auf die in Art. 10 EG, jetzt Art. 4 Abs. 3 EUV, vorgesehene Pflicht zur loyalen Zusammenarbeit; sie habe aber nicht deutlich gemacht, inwiefern sich ihre Rügen gegen die in Rede stehenden Gebühren auf diese Vorschrift stützen.
|
28. Yhtäältä komission kanne ei sen mukaan nimittäin koske direktiivin 2003/109 minkään tietyn säännöksen rikkomista. Sen johdanto-osan kymmenes perustelukappale, johon komissio pääasiallisesti perustaa kanteensa, ei ole oikeudellisesti sitova eikä sillä luoda itsenäisiä velvoitteita. Vaikka onkin totta, että komissio viittaa myös EY 10 artiklassa, josta on tullut SEU 4 artiklan 3 kohta, määrättyyn vilpittömän yhteistyön periaatteeseen, se ei kuitenkaan esitä, miten sen kyseisiä maksuja koskevat väitteet perustuvat tähän määräykseen.
|
|
29. Außerdem habe die Kommission zu keinem Zeitpunkt des Vorverfahrens gerügt, dass die niederländische Regelung gegen das System, den Aufbau oder den Geist der Richtlinie 2003/109 verstoße. Selbst wenn entschieden würde, dass die Kommission berechtigt sei, eine solche Rüge in einem fortgeschrittenen Stadium des Vertragsverletzungsverfahrens geltend zu machen, werde vorliegend –anders als im Urteil vom 29. November 2001, Kommission/Italien (C‑202/99, Slg. 2001, I‑9319), in dem der Gerichtshof einer solchen Rüge stattgegeben habe – auf keine zwingende Bestimmung des Unionsrechts Bezug genommen.
|
29. Alankomaiden kuningaskunta väittää lisäksi, ettei komissio ole oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn missään vaiheessa vedonnut väitteeseen, jonka mukaan Alankomaiden lainsäädäntö on mainitun direktiivin järjestelmän, rakenteen tai tarkoituksen vastainen. Vaikka katsottaisiin, että komissiolla on oikeus esittää tällainen väite jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn myöhemmässä vaiheessa, kyseinen jäsenvaltio väittää tältä osin, että toisin kuin asiassa C-202/99, komissio vastaan Italia, 29.11.2001 annetussa tuomiossa (Kok., s. I-9319), jossa hyväksyttiin tällainen väite, käsiteltävässä kanteessa ei viitata mihinkään sitovaan unionin oikeuden säännökseen.
|
|
30. Zum anderen beanstandet das Königreich der Niederlande den Umfang der von der Kommission erhobenen Klage, da diese ihren Klageantrag auf die Gebühren beschränkt habe, die von Drittstaatsangehörigen, die die Erteilung der Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten nach Kapitel II der Richtlinie 2003/109 beantragten, verlangt würden. Die vorliegende Klage könne sich daher nicht auf die Gebühren beziehen, die im Zusammenhang mit Anträgen nach Kapitel III dieser Richtlinie verlangt würden.
|
30. Toisaalta Alankomaiden kuningaskunta kiistää komission nostaman kanteen laajuuden siltä osin kuin komissio on sen mukaan rajannut kannekirjelmänsä vaatimusosan kolmansien maiden kansalaisilta direktiivin 2003/109 II luvussa säädetyn pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saamisesta perittäviin maksuihin. Käsiteltävänä oleva kanne ei siis voi koskea maksuja, joita vaaditaan tämän direktiivin III luvun nojalla tehdyistä hakemuksista.
|
|
31. Das Königreich der Niederlande ist daher der Auffassung, dass die Klage der Kommission als unzulässig abzuweisen sei.
|
31. Tässä tilanteessa mainittu jäsenvaltio katsoo, että komission kanne on jätettävä tutkimatta.
|
|
32. Die Kommission tritt der vom Königreich der Niederlande erhobenen Unzulässigkeitseinrede entgegen. Zum einen sei eine Klage, mit der dargetan werden solle, dass die niederländische Regelung gegen das System, den Aufbau oder den Geist der Richtlinie 2003/109 verstoße, sehr wohl zulässig, wie der Gerichtshof im angeführten Urteil Kommission/Italien entschieden habe. Zum anderen habe der betreffende Mitgliedstaat, auch wenn die Kommission ihre Einwände gegen die niederländische Regelung in den Anträgen der Klageschrift nur in gedrängter Form dargestellt habe, den Umfang ihrer Klage genau bestimmen können. Dies werde im Übrigen dadurch belegt, dass das Königreich der Niederlande eingehende Erläuterungen habe liefern und seine Verteidigungsmittel gegen alle von der Kommission im Vorverfahren angeführten Gesichtspunkte habe geltend machen können.
|
32. Komissio kiistää Alankomaiden kuningaskunnan esittämän oikeudenkäyntiväitteen. Yhtäältä kanne, jolla vaaditaan toteamaan, että Alankomaiden lainsäädäntö on direktiivin järjestelmän, rakenteen tai tarkoituksen vastainen, voidaan ottaa tutkittavaksi, kuten edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Italia annetussa tuomiossa todettiin. Toisaalta komissio väittää, että huolimatta siitä, että sen Alankomaiden lainsäädäntöä koskevat moitteet esitettiin tiivistetysti kannekirjelmän vaatimusosassa, tämä jäsenvaltio on voinut määritellä tarkasti komission kanteen laajuuden. Tämän kannan paikkansapitävyyttä puoltaa myös se, että Alankomaiden kuningaskunta on voinut toimittaa yksityiskohtaisia selityksiä ja tuoda esiin puolustautumisperusteensa kaikkien komission oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä esittämien seikkojen osalta.
|
|
Würdigung durch den Gerichtshof
|
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
|
|
33. Zunächst ist zu berücksichtigen, dass im Rahmen eines Vertragsverletzungsverfahrens das Vorverfahren dem betroffenen Mitgliedstaat Gelegenheit geben soll, zum einen seinen sich aus dem Unionsrecht ergebenden Verpflichtungen nachzukommen und zum anderen sich gegenüber den Rügen der Kommission wirksam zu verteidigen (Urteil vom 14. Oktober 2004, Kommission/Frankreich, C‑340/02, Slg. 2004, I‑9845, Randnr. 25).
|
33. Ensiksi on muistutettava, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tarkoituksena on antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle yhtäältä tilaisuus täyttää unionin oikeuden mukaiset velvoitteensa ja toisaalta tilaisuus puolustautua asianmukaisesti komission esittämiä väitteitä vastaan (asia C-340/02, komissio v. Ranska, tuomio 14.10.2004, Kok., s. I-9845, 25 kohta).
|
|
34. Der Gegenstand einer Klage nach Artikel 258 AEUV wird folglich durch das in dieser Bestimmung vorgesehene Vorverfahren eingegrenzt. Der ordnungsgemäße Ablauf dieses Verfahrens ist eine vom AEU-Vertrag vorgeschriebene wesentliche Garantie nicht nur für den Schutz der Rechte des betroffenen Mitgliedstaats, sondern auch dafür, dass ein etwaiges streitiges Verfahren einen eindeutig festgelegten Streitgegenstand hat (vgl. Urteile vom 13. Dezember 2001, Kommission/Frankreich, C‑1/00, Slg. 2001, I‑9989, Randnr. 53, und vom 29. April 2010, Kommission/Deutschland, C‑160/08, Slg. 2010, I‑3713, Randnr. 42).
|
34. SEUT 258 artiklan nojalla nostetun kanteen kohde rajataan näin ollen tässä määräyksessä määrätyssä oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä. Tämän menettelyn virheettömyys on EUT-sopimuksessa tavoiteltu olennainen tae, jolla ei ainoastaan suojata kyseisen jäsenvaltion oikeuksia vaan myös varmistetaan se, että mahdollisen oikeudenkäynnin kohteena oleva riita on selvästi määritelty (ks. asia C-1/00, komissio v. Ranska, tuomio 13.12.2001, Kok., s. I-9989, 53 kohta ja asia C-160/08, komissio v. Saksa, tuomio 29.4.2010, Kok., s. I-3713, 42 kohta).
|
|
35. Nach Art. 21 Abs. 1 der Satzung des Gerichtshofs der Europäischen Union und Art. 38 § 1 Buchst. c seiner Verfahrensordnung obliegt es der Kommission, in jeder nach Art. 258 AEUV erhobenen Klage genau die Rügen anzugeben, über die der Gerichtshof entscheiden soll, und zumindest in gedrängter Form die rechtlichen und tatsächlichen Umstände darzulegen, auf die diese Rügen gestützt sind (vgl. u. a. Urteile vom 13. Dezember 1990, Kommission/Griechenland, C‑347/88, Slg. 1990, I‑4747, Randnr. 28, und vom 16. Juni 2005, Kommission/Italien, C‑456/03, Slg. 2005, I‑5335, Randnr. 23).
|
35. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 38 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan komission on kaikissa SEUT 258 artiklan nojalla nostamissaan kanteissa ilmoitettava ne täsmälliset kanneperusteet, joista unionin tuomioistuinta pyydetään lausumaan, sekä vähintään yhteenvedonomaisesti ne oikeudelliset seikat ja tosiseikat, joihin kanneperusteet perustuvat (ks. mm. asia C-347/88, komissio v. Kreikka, tuomio 13.12.1990, Kok., s. I-4747, 28 kohta ja asia C-456/03, komissio v. Italia, tuomio 16.6.2005, Kok., s. I-5335, 23 kohta).
|
|
36. Daraus folgt, dass die Klage der Kommission eine zusammenhängende und detaillierte Darlegung der Gründe enthalten muss, aus denen diese zu der Überzeugung gelangt ist, dass der betreffende Mitgliedstaat gegen eine der ihm nach den Verträgen obliegenden Verpflichtungen verstoßen hat.
|
36. Tästä seuraa, että komission kanteessa on esitettävä johdonmukaisesti ja yksityiskohtaisesti syyt, joiden vuoksi se on vakuuttunut siitä, että kyseinen jäsenvaltio on jättänyt noudattamatta jotakin sille perussopimusten perusteella kuuluvista velvoitteista.
|
|
37. Die vorliegende Klage enthält eine klare Darlegung der tatsächlichen und rechtlichen Umstände, auf die sie sich stützt. Denn sowohl aus dem Vorverfahren, insbesondere aus der mit Gründen versehenen Stellungnahme, die die Kommission an das Königreich der Niederlande gerichtet hatte, als auch aus ihrer Klageschrift geht hervor, dass die Kommission im Wesentlichen die Auffassung vertritt, dass die unverhältnismäßige Höhe der Gebühren, die dieser Mitgliedstaat von Drittstaatstaatsangehörigen für die Durchführung der Richtlinie 2003/109 fordere, dem Ziel dieser Richtlinie zuwiderlaufe und die Ausübung der Rechte behindere, die sie den betreffenden Drittstaatsangehörigen verleihe.
|
37. On todettava, että nyt käsiteltävässä kanteessa esitetään selvästi ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin se perustuu. Oikeudenkäyntiä edeltäneestä menettelystä sekä erityisesti komission Alankomaiden kuningaskunnalle lähettämästä perustellusta lausunnosta että sen kannekirjelmästä nimittäin ilmenee, että komissio väittää etenkin, että kyseisen jäsenvaltion direktiivin 2003/109 täytäntöönpanon nojalla kolmansien maiden kansalaisilta vaatimien maksujen suuruuden kohtuuttomuus aiheuttaa haittaa direktiivin tarkoitukselle ja estää siinä näille kansalaisille annettujen oikeuksien käyttämisen.
|
|
38. Zwar hat die Kommission in ihrer Klageschrift nicht versucht, darzutun, dass das Königreich der Niederlande gegen eine bestimmte Vorschrift der Richtlinie 2003/109 verstoßen habe, sondern vielmehr unter Hinweis auf deren Erwägungsgründe geltend gemacht, dass dieser Mitgliedstaat gegen die Systematik, den Geist und das Ziel und damit gegen die praktische Wirksamkeit der Richtlinie 2003/109 verstoßen habe.
|
38. On kuitenkin selvää, ettei komissio ole pyrkinyt kanteessaan osoittamaan Alankomaiden kuningaskunnan rikkoneen tiettyä direktiivin 2003/109 säännöstä, vaan se on päinvastoin väittänyt kanteensa perusteluissa, että jäsenvaltio on rikkonut direktiivin yleistä rakennetta, tarkoitusta ja tavoitetta sekä näin ollen sen tehokasta vaikutusta.
|
|
39. Der Gerichtshof hat jedoch bereits entschieden, dass eine Klage der Kommission, mit der diese geltend macht, dass eine nationale Regelung gegen das System, den Aufbau oder den Sinn und Zweck einer Richtlinie verstoße, ohne dass die daraus folgende Verletzung des Unionsrechts auf spezielle Vorschriften dieser Richtlinie bezogen werden könnte, nicht allein deswegen als unzulässig qualifiziert werden kann (Urteil vom 29. November 2001, Kommission/Italien, Randnr. 23).
|
39. Unionin tuomioistuin on kuitenkin jo katsonut, että silloin, kun komissio väittää kansallisen lainsäädännön olevan direktiivin järjestelmän, rakenteen tai tarkoituksen vastainen ja kun tästä johtuvaa unionin oikeuden rikkomista ei voida yhdistää mihinkään tiettyyn kyseisen direktiivin säännökseen, komission kannetta ei voida jättää tutkimatta vain tästä syystä (em. asia komissio v. Italia, tuomio 29.11.2001, 23 kohta).
|
|
40. Wie der Generalanwalt in Nr. 38 seiner Schlussanträge festgestellt hat, hat die Kommission in ihrer Erwiderung auf das in der vorstehenden Randnummer angeführte Urteil hingewiesen, um der vom Königreich der Niederlande in seiner Klagebeantwortung erhobenen Unzulässigkeitseinrede entgegenzutreten, und dieser Hinweis stellt keine den Erfordernissen des Art. 258 AEUV zuwiderlaufende Änderung des Gegenstands der vorgeworfenen Vertragsverletzung dar.
|
40. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 38 kohdassa todennut, sillä, että komissio mainitsi vastauskirjelmässään edellisessä kohdassa mainitussa asiassa annetun tuomion, pyrittiin vastaamaan Alankomaiden kuningaskunnan vastineessa esitettyyn oikeudenkäyntiväitteeseen, eikä tällä maininnalla muuteta SEUT 258 artiklan vaatimusten vastaisesti jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen kohdetta.
|
|
41. Im vorliegenden Fall konnte sich der betroffene Mitgliedstaat auch wirksam gegen die von der Kommission vorgebrachten Rügen verteidigen, und zwar unbeschadet der Kürze der in der Klageschrift der Kommission enthaltenen Begründung.
|
41. On myös todettava, että käsiteltävässä asiassa mainittu jäsenvaltio on voinut puolustautua asianmukaisesti komission esittämiä väitteitä vastaan huolimatta viimeksi mainitun kanteessa esitettyjen vaatimusten tiiviistä sanamuodosta.
|
|
42. Die Kommission hat nämlich im Aufforderungsschreiben, in der mit Gründen versehenen Stellungnahme und in der Klageschrift ausdrücklich nicht nur auf die unter Kapitel II der Richtlinie 2003/109 fallende Situation von Drittstaatsangehörigen, die die Zuerkennung der Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten beantragen, Bezug genommen, sondern auch auf die Situation der Drittstaatsangehörigen, die diese Rechtsstellung bereits in einem anderen Mitgliedstaat erlangt haben und für sich selbst oder ihre Familienangehörigen das Recht zum Aufenthalt in den Niederlanden beantragen – eine Fallgestaltung, die unter Kapitel III dieser Richtlinie fällt. Außerdem ergibt sich der Umfang der Klage sehr deutlich aus den Ausführungen der mit Gründen versehenen Stellungnahme, aus denen hervorgeht, dass sich die Kommission mit der Erwähnung der Art. 7, 8, 15 und 16 der Richtlinie 2003/109 sowohl auf die Gebühren für Anträge auf Erteilung von unter Kapitel II als auch von unter Kapitel III der Richtlinie fallenden Aufenthaltstiteln beziehen wollte.
|
42. Komissio on nimittäin nimenomaisesti viitannut virallisessa huomautuksessaan, perustellussa lausunnossaan ja kannekirjelmässään paitsi pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa hakevien kolmansien maiden kansalaisten tilanteeseen, mikä kuuluu direktiivin 2003/109 II luvun soveltamisalaan, myös sellaisten kolmansien maiden kansalaisten tilanteeseen, jotka ovat jo saaneet tämän aseman toisessa jäsenvaltiossa ja hakevat itselleen ja perheenjäsenilleen oikeutta oleskella Alankomaiden alueella, mikä kuuluu tämän direktiivin III luvun soveltamisalaan. Lisäksi kanteen laajuus ilmenee hyvin selvästi perustellun lausunnon vaatimuksista, joista ilmenee, että kun komissio viittasi mainitun direktiivin 7, 8, 15 ja 16 artiklaan, sen tarkoituksena oli viitata sekä saman direktiivin II luvun että sen III luvun soveltamisalaan kuuluvia oleskelulupia koskevista hakemuksista perittäviin maksuihin.
|
|
43. Darin, dass in den Anträgen der Klageschrift allein darauf Bezug genommen wird, dass „von Drittstaatsangehörigen und deren Familienangehörigen, die die Rechtsstellung von langfristig Aufenthaltsberechtigten beantragen, hohe und unangemessene Gebühren“ verlangt werden, kann keine Beschränkung des Umfangs der Klage auf nur die unter Kapitel II der Richtlinie 2003/109 fallenden Anträge von Drittstaatsangehörigen gesehen werden, für die die zuständigen niederländischen Behörden einen Betrag von 201 Euro verlangen, während sich aus diesen Anträgen in Verbindung mit der Klagebegründung ergibt, dass sich die Klage auch auf die Höhe der Gebühren bezieht, die von Drittstaatsangehörigen und deren Familienangehörigen im Hinblick auf Kapitel III dieser Richtlinie verlangt werden.
|
43. Sen seikan, että kannekirjelmän vaatimukset liittyvät ainoastaan ”korkeiden ja kohtuuttomien maksujen perimiseen kolmansien maiden kansalaisilta ja heidän perheenjäseniltään, jotka hakevat pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa”, ei voida katsoa rajoittavan kannetta pelkästään direktiivin 2003/109 II luvussa tarkoitettuihin kolmansien maiden kansalaisten hakemuksiin, joista toimivaltaiset Alankomaiden viranomaiset perivät 201 euron maksun, koska kannekirjelmän vaatimuksista, luettuna sen perustelujen kanssa, ilmenee, että siinä tarkoitetaan myös saman direktiivin III luvun nojalla kolmansien maiden kansalaisilta ja heidän perheenjäseniltään perittäviä maksuja.
|
|
44. Nach alledem ist die Vertragsverletzungsklage der Kommission für zulässig zu erklären; soweit das Königreich der Niederlande mit seinem Vorbringen darüber hinaus das Vorliegen der behaupteten Vertragsverletzung bestreitet, ist darauf im Rahmen der Prüfung der Begründetheit der Klage einzugehen.
|
44. Edellä esitetystä seuraa, että komission jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne on otettava tutkittavaksi ja siltä osin kuin Alankomaiden kuningaskunnan väitteillä pyritään muilta osin kiistämään väitetty jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen niiden perusteltavuutta on tutkittava tarkasteltaessa käsiteltävän asian aineellista kysymystä.
|
|
Zur Begründetheit
|
Asiakysymys
|
|
Vorbringen der Verfahrensbeteiligten
|
Asianosaisten ja väliintulijan lausumat
|
|
45. Das Vorbringen der Verfahrensbeteiligten konzentriert sich auf drei Gesichtspunkte: das Vorliegen oder Nichtvorliegen eines Hindernisses für die Ausübung der durch die Richtlinie 2003/109 verliehenen Rechte, die Unverhältnismäßigkeit der Gebühren, die von Drittstaatsangehörigen verlangt werden, sowie den Vergleich zwischen Drittstaatsangehörigen und Unionsbürgern und damit zwischen den Richtlinien 2003/109 und 2004/38, was die Höhe dieser Gebühren betrifft.
|
45. On huomattava, että osapuolten väitteet liittyvät kolmeen seikkaan, nimittäin direktiivissä 2003/109 annettujen oikeuksien käyttämisen esteen olemassaoloon, kolmansien maiden kansalaisilta vaadittujen maksujen suhteettomuuteen ja kolmansien maiden kansalaisten ja unionin kansalaisten väliseen vertailuun ja näin ollen direktiivien 2003/109 ja 2004/38 väliseen vertailuun kyseisten maksujen suuruuden osalta.
|
|
46. Die Kommission bestreitet weder, dass für die Erteilung der in der Richtlinie 2003/109 vorgesehenen Aufenthaltstitel grundsätzlich Gebühren erhoben werden dürfen, noch den Entscheidungsspielraum, über den die Mitgliedstaaten mangels einer spezifischen Bestimmung in dieser Richtlinie über die Höhe solcher Gebühren verfügen. Sie ist jedoch der Ansicht, dass diese Gebühren in Anbetracht insbesondere des zehnten Erwägungsgrundes der Richtlinie 2003/109 eine vernünftige und angemessene Höhe aufweisen müssten und Drittstaatsangehörige, die die in dieser Richtlinie aufgestellten Voraussetzungen erfüllten, nicht davon abhalten dürften, das ihnen nach der Richtlinie zustehende Aufenthaltsrecht auszuüben.
|
46. Komissio ei kiistä periaatetta, jonka mukaan direktiivissä 2003/109 säädettyjen oleskelulupien myöntämisestä voidaan periä maksu, eikä jäsenvaltioiden harkintavaltaa, kun direktiivissä ei ole tällaisten maksujen suuruuden määrittämisestä erityistä säännöstä. Se kuitenkin katsoo erityisesti kyseisen direktiivin johdanto-osan kymmenennen perustelukappaleen valossa, että näiden maksujen on oltava suuruudeltaan järkeviä ja tasapuolisia eivätkä ne saa tehdä mainitussa direktiivissä asetetut edellytykset täyttäville kolmansien maiden kansalaisille vähemmän houkuttelevaksi niille siinä myönnetyn oleskeluoikeuden käyttämistä.
|
|
47. In den Niederlanden seien die Beträge, die Drittstaatsangehörige zahlten, die die Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten beantragten oder in diesem Mitgliedstaat einen Antrag auf Aufenthalt stellten, nachdem sie diese Rechtsstellung in einem anderen Mitgliedstaat erlangt hätten, 7- bis 27-mal höher als die Beträge, die bei Unionsbürgern für die Bearbeitung ihrer Anträge auf Erteilung eines Aufenthaltstitels vorgesehen seien. Diese hohen Beträge, die die Ausübung der in der Richtlinie 2003/109 vorgesehenen Rechte behinderten, beeinträchtigten die praktische Wirksamkeit der Richtlinie.
|
47. Alankomaissa kolmansien maiden kansalaisten, jotka hakevat pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa tai jotka tekevät oleskelua tässä jäsenvaltiossa koskevan hakemuksen saatuaan tämän aseman toisessa jäsenvaltiossa, maksamat maksut ovat 7–27 kertaa korkeammat kuin unionin kansalaisten oleskelulupahakemusten käsittelystä vaaditut maksut. Komission mukaan nämä korkeat maksut, joilla estetään direktiivissä 2003/109 annettujen oikeuksien käyttäminen, heikentävät direktiivin tehokasta vaikutusta.
|
|
48. Die Kommission vertritt unter Hinweis auf den zweiten Erwägungsgrund der Richtlinie 2003/109 die Ansicht, dass die aufgrund dieser Richtlinie verlangten Gebühren hinsichtlich ihrer Höhe mit den Gebühren „vergleichbar“ sein müssten, die Unionsbürger, die ihr Recht auf Freizügigkeit ausübten, für den Erhalt entsprechender Dokumente entrichten müssten. Insoweit räumt die Kommission ein, dass die Rechtsstellung von Drittstaatsangehörigen nicht mit der von Unionsbürgern identisch sei und sie nicht dieselben Rechte hätten. Da jedoch der Regelungszweck der Richtlinie 2003/109 dem der Richtlinie 2004/38 vergleichbar sei, sei es unverhältnismäßig, wenn bei vergleichbaren, zu ähnlichen Zwecken erfolgenden Untersuchungen die von Drittstaatsangehörigen verlangten Gebühren um ein Vielfaches höher seien als der Betrag, der bei Unionsbürgern im Kontext der Richtlinie 2004/38 als vernünftig angesehen werde. Der in der Richtlinie 2004/38 festgelegte Höchstbetrag sei daher ein wichtiger Anhaltspunkt für die Bestimmung eines Betrags, der im Sinne der Richtlinie 2003/109 angemessen und nicht dazu angetan sei, die Betreffenden zu entmutigen, die Zuerkennung der Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten zu beantragen.
|
48. Komissio väittää lisäksi direktiivin 2003/109 johdanto-osan toiseen perustelukappaleeseen vedoten, että tämän direktiivin nojalla vaadittujen maksujen on oltava määrältään ”verrattavissa” maksuihin, jotka oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttävien unionin kansalaisten on maksettava samankaltaisten asiakirjojen saamiseksi. Tästä komissio katsoo, ettei kolmansien maiden kansalaisten oikeudellinen asema ole sama kuin unionin kansalaisten asema ja ettei heillä ole samoja oikeuksia. Koska tällä direktiivillä on kuitenkin sama tarkoitus kuin direktiivillä 2004/38, komissio pitää suhteettomana, että samankaltaisia tarkoituksia palvelevista vertailukelpoisista tutkimuksista peritään mainituilta kansalaisilta useita kertoja suurempia maksuja kuin mikä katsotaan kohtuulliseksi unionin kansalaisten osalta direktiiviä 2004/38 sovellettaessa. Viimeksi mainitussa direktiivissä vahvistettu enimmäismäärä pitäisi näin ollen katsoa tärkeäksi tekijäksi, kun määritellään direktiivissä 2003/109 tarkoitettua kohtuullista määrää, joka ei voi tehdä pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa koskevan hakemuksen jättämistä kyseisille henkilöille vähemmän houkuttelevaksi.
|
|
49. Dass die im vorliegenden Fall streitigen Gebühren unverhältnismäßig seien, ergebe sich auch aus den Randnrn. 74 und 75 des Urteils vom 29. April 2010, Kommission/Niederlande (C‑92/07, Slg. 2010, I‑3683), in dem der Gerichtshof festgestellt habe, dass das Königreich der Niederlande durch die Einführung und Beibehaltung von Gebühren für die Ausstellung von Aufenthaltserlaubnissen an türkische Staatsangehörige, die im Vergleich zu den von Staatsangehörigen der Mitgliedstaaten verlangten Gebühren unverhältnismäßig seien, gegen seine sich aus dem Unionsrecht ergebenden Verpflichtungen verstoßen habe. In der vorliegenden Rechtssache sei die Höhe der Gebühren, die die niederländischen Behörden für die Ausstellung der in der Richtlinie 2003/109 vorgesehenen Dokumente verlange, erst recht als ebenfalls unverhältnismäßig zu werten.
|
49. Komissio viittaa käsiteltävässä asiassa kyseisten oikeuksien suhteettomuuden korostamiseksi asiassa C-92/07, komissio vastaan Alankomaat, 29.4.2010 annetun tuomion (Kok., s. I-3683), jossa unionin tuomioistuin totesi, että kun Alankomaiden kuningaskunta on ottanut käyttöön ja pitänyt voimassa oleskeluluvan myöntämistä Turkin kansalaisille koskevat maksut, jotka olivat suhteettomat jäsenvaltioiden kansalaisilta vaadittaviin maksuihin nähden, se ei ole noudattanut unionin oikeudesta johtuvia velvollisuuksiaan, 74 ja 75 kohtaan. Käsiteltävässä asiassa Alankomaiden viranomaisten direktiivissä 2003/109 säädettyjen asiakirjojen myöntämisestä vaatimien maksujen suuruutta pitäisi myös sitä suuremmalla syyllä pitää suhteettomana.
|
|
50. Nach Ansicht des Königreichs der Niederlande ist die Richtlinie 2004/38 für die Definition des Begriffs des „gerechten“ Verfahrens im Sinne des zehnten Erwägungsgrundes der Richtlinie 2003/109 nicht maßgebend. Die Richtlinie 2004/38 sei jüngeren Datums als die Richtlinie 2003/109 und betreffe einen anderen rechtlichen Rahmen. Denn während die aufgrund der Richtlinie 2004/38 erteilte Aufenthaltsgenehmigung lediglich deklaratorische Wirkung habe, weil sich das Grundrecht der Unionsbürger auf Freizügigkeit und freien Aufenthalt innerhalb der Mitgliedstaaten aus dem AEU-Vertrag selbst ergebe, habe die nach der Richtlinie 2003/109 erteilte Aufenthaltsgenehmigung konstitutive Wirkung.
|
50. Alankomaiden kuningaskunta kiistää direktiivin 2004/38 merkityksellisyyden määritettäessä direktiivin 2003/109 johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa olevan ”tasapuolisen” menettelyn käsitteen merkitystä. Sen mukaan direktiivi 2004/38 on annettu direktiivin 2003/109 jälkeen ja se koskee erillistä lainsäädäntökehystä. Kun nimittäin direktiivin 2004/38 nojalla myönnetyllä oleskeluluvalla on vain toteava vaikutus, koska unionin kansalaisten perusoikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella johtuu itse EUT-sopimuksesta, direktiivin 2003/109 nojalla myönnetyllä oleskeluluvalla taas on konstitutiivinen vaikutus.
|
|
51. Die Kommission berücksichtige auch nicht die Entstehungsgeschichte der Richtlinie 2003/109. Der Unionsgesetzgeber habe sich ausdrücklich dafür entschieden, keine Bestimmung über die Erhebung von Gebühren vorzusehen, da ein entsprechender Vorschlag der Kommission verworfen worden sei. Er habe sich folglich entschlossen, die Befugnis zur Festlegung der Höhe der Gebühren, die aufgrund dieser Richtlinie verlangt werden können, den Mitgliedstaaten zu überlassen.
|
51. Kyseinen jäsenvaltio väittää myös, ettei komission kanteessa oteta huomioon direktiivin 2003/109 syntyhistoriaa. Unionin lainsäätäjä päätti nimenomaisesti olla säätämättä maksujen perimistä koskevasta säännöksestä, koska komission tätä koskeva ehdotus hylättiin. Unionin lainsäätäjä siis päätti jättää jäsenvaltioille oikeuden määrittää tämän direktiivin nojalla perittävien maksujen suuruus.
|
|
52. Das angeführte Urteil Kommission/Niederlande lasse sich nicht auf die vorliegende Rechtssache übertragen. Zum einen habe der Gerichtshof seine Wertung, dass die in jener Rechtssache streitigen Gebühren unverhältnismäßig seien, mit Blick auf die „Stillhalte“-Klausel in dem am 19. September 1980 ergangenen Beschluss Nr. 1/80 des Assoziationsrates getroffen, der mit dem Abkommen zur Gründung einer Assoziation zwischen der Europäischen Wirtschaftsgemeinschaft und der Republik Türkei geschaffen wurde, das am 12. September 1963 in Ankara von der Republik Türkei einerseits und den Mitgliedstaaten der EWG sowie der Gemeinschaft andererseits unterzeichnet und mit dem Beschluss 64/732/EWG des Rates vom 23. Dezember 1963 (ABl. 1964, Nr. 217, S. 3685) im Namen der Gemeinschaft geschlossen, gebilligt und bestätigt wurde. Diese Klausel stehe der Einführung neuer Beschränkungen in die Rechtsordnung des betreffenden Mitgliedstaats entgegen. Zum anderen schreibe zwar Art. 59 des am 23. November 1970 in Brüssel unterzeichneten und mit der Verordnung (EWG) Nr. 2760/72 des Rates vom 19. Dezember 1972 (ABl. L 293, S. 1) im Namen der Gemeinschaft geschlossenen, gebilligten un d bestätigten Zusatzprotokolls einen Vergleich zwischen den von türkischen Staatsangehörigen und den von Unionsbürgern verlangten Gebühren vor; in der Richtlinie 2003/109 sei eine derartige Pflicht, einen Vergleich zwischen Unionsbürgern und langfristig aufenthaltsberechtigten Drittstaatsangehörigen anzustellen, aber nicht enthalten.
|
52. Alankomaiden kuningaskunnan mukaan edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Alankomaat annettua tuomiota ei voida soveltaa käsiteltävässä asiassa. Ensinnäkin Alankomaiden kuningaskunta esittää, että vaikka unionin tuomioistuin katsoi, että mainitussa asiassa kyseessä olleet maksut olivat suhteettomia, se teki näin assosiaationeuvoston, joka perustettiin Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisellä assosiaatiosopimuksella, jonka allekirjoittivat 12.9.1963 Ankarassa yhtäältä Turkin tasavalta ja toisaalta ETY:n jäsenvaltiot ja yhteisö ja joka tehtiin, hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 23.12.1963 tehdyllä neuvoston päätöksellä 64/732/ETY (EYVL 1964, 217, s. 3685), 19.9.1980 tekemässä päätöksessä N:o 1/80 olevan sellaisen standstill-lausekkeen nojalla, joka estää uusista rajoituksista säätämisen kyseisen jäsenvaltion oikeusjärjestelmässä. Toiseksi se toteaa, että vaikka Brysselissä 23.11.1970 allekirjoitetun lisäpöytäkirjan, joka tehtiin, hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 19.12.1972 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2760/72 (EYVL L 293, s. 1), 59 artikla velvoittaa vertaamaan Turkin kansalaisilta vaadittujen maksujen suuruutta unionin kansalaisilta vaadittujen maksujen suuruuteen, direktiivissä 2003/109 ei säädetä tällaisesta velvoitteesta verrata unionin kansalaisia pitkään oleskelleisiin kolmansien maiden kansalaisiin.
|
|
53. Außerdem habe die Kommission nicht dargetan, dass die Drittstaatsangehörigen wegen der Höhe der geforderten Gebühren daran gehindert würden, die durch die Richtlinie 2003/109 verliehenen Rechte auszuüben. Die Zahl der Anträge von Drittstaatsangehörigen auf Zuerkennung der Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten sei zwischen 2006 und 2009 rasch gestiegen, was keinesfalls den Eindruck vermittele, dass die Höhe solcher Gebühren eine beschränkende Wirkung habe. Auch der bloße Umstand, dass die für die Beantragung der Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten geltenden Gebühren höher seien als die, die für Unionsbürger vorgesehen seien, die die Ausstellung vergleichbarer Dokumente beantragten, sei als solcher nicht gleichbedeutend mit einem Hindernis. Darüber hinaus sei die bei Anträgen von Drittstaatsangehörigen vorzunehmende Prüfung erheblich eingehender als die, die bei Unionsbürgern durchzuführen sei.
|
53. Kyseinen jäsenvaltio väittää myös, ettei komissio ole osoittanut, että vaadittujen maksujen suuruus estäisi kolmansien maiden kansalaisia käyttämästä direktiivissä 2003/109 annettuja oikeuksia. Näiden kansalaisten hakemukset pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saamiseksi ovat lisääntyneet nopeasti vuosina 2006–2009, mikä ei mitenkään osoita sitä, että tällaisten maksujen suuruudella olisi rajoittava vaikutus. Samoin yksin se seikka, että pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa haettaessa voimassa olevat maksut ovat suuremmat kuin unionin kansalaisilta vastaavia asiakirjoja haettaessa perittäviksi säädetyt maksut, ei ole sellaisenaan este. Lisäksi kolmansien maiden kansalaisten hakemukset tutkitaan huomattavasti perusteellisemmin kuin unionin kansalaisten hakemukset.
|
|
54. Die Hellenische Republik vertritt in ihrem Streithilfeschriftsatz zur Unterstützung der Anträge des Königreichs der Niederlande die Ansicht, dass die Richtlinie 2003/109 und die Richtlinie 2004/38 unterschiedliche Ziele verfolgten und dass auch hinsichtlich der in diesen Richtlinien vorgesehenen Voraussetzungen und Verfahren ein Unterschied bestehe.
|
54. Helleenien tasavalta väittää väliintulokirjelmässään, jolla se tukee Alankomaiden kuningaskunnan vaatimuksia, että direktiivien 2003/109 ja 2004/38 päämäärät ovat erilaiset, ja esittää myös, että näissä direktiiveissä säädettyjen edellytysten ja menettelyjen välillä on ero.
|
|
55. Bei der Festlegung der Gebühren, die für die Erteilung eines Aufenthaltstitels an langfristig aufenthaltsberechtigte Drittstaatsangehörige verlangt würden, müssten auf der einen Seite die Höhe der Gegenleistung in Gestalt der Kosten für die Dienstleistungen der Verwaltung bei der Überprüfung nicht nur des Aufenthaltsrechts, sondern auch der Integration der Betreffenden – als notwendige Voraussetzung für die Erlangung der Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten – und auf der anderen Seite das finanzielle Gleichgewicht des nationalen Systems zur Steuerung der Einwanderung insgesamt als im Allgemeininteresse liegende Gründe berücksichtigt werden.
|
55. Helleenien tasavallan mukaan pitkään oleskelleille kolmansien maiden kansalaisille myönnettävästä oleskeluluvasta perittävien maksujen määrittämisessä on yhtäältä otettava huomioon vastikkeen määrä, joka vastaa niitä kustannuksia, joita aiheutuu hallintopalvelujen suorittamisesta paitsi oleskeluoikeuden mutta myös kyseisten henkilöiden kotoutumisen, mikä on ehdoton edellytys pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saamiselle, valvomiseksi, ja toisaalta maahanmuuton hallintaa koskevan kansallisen järjestelmän taloudellinen tasapaino kokonaisuutena, joka on yleistä etua koskeva peruste.
|
|
Würdigung durch den Gerichtshof
|
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
|
|
56. Zunächst ist zu bemerken, dass die vom Königreich der Niederlande von Drittstaatsangehörigen verlangten Gebühren 188 Euro bis 830 Euro betragen.
|
56. Aluksi on huomattava, että Alankomaiden kuningaskunnan kolmansien maiden kansalaisilta vaatimien, kanteen kohteena olevien maksujen suuruus vaihtelee 188 eurosta 830 euroon.
|
|
57. Auf die schriftlichen Fragen des Gerichtshofs hat das Königreich der Niederlande erläutert, wofür die jeweiligen Beträge erhoben werden.
|
57. Vastauksena unionin tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin kysymyksiin Alankomaiden kuningaskunta selitti, mitä vaaditut maksut vastaavat.
|
|
58. So werden 201 Euro verlangt für die langfristige Aufenthaltsberechtigung – EG, die vom Königreich der Niederlande einem Drittstaatsangehörigen nach dem in Kapitel II der Richtlinie 2003/109 stehenden Art. 8 Abs. 2 erteilt wird. Diese Aufenthaltsberechtigung wird denjenigen Drittstaatsangehörigen ausgestellt, die gemäß den Art. 4, 5 und 7 Abs. 2 dieser Richtlinie die Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten erlangt haben.
|
58. Alankomaiden kuningaskunnan kolmannen maan kansalaiselle direktiivin 2003/109 II luvussa olevan 8 artiklan 2 kohdan nojalla myöntämästä pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskeluluvasta peritään 201 euron maksu. Tämä lupa annetaan kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat saaneet pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman tämän direktiivin 4 ja 5 artiklan ja 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
|
|
59. Der Betrag von 433 Euro entspricht den Gebühren, die von einem Drittstaatsangehörigen verlangt werden, der, nachdem er die Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten in einem anderen Mitgliedstaat erworben hat, nach Art. 14 Abs. 1 der Richtlinie 2003/109 das Recht beantragt, sich im niederländischen Hoheitsgebiet aufzuhalten. Ein solcher Antrag auf Aufenthaltsgenehmigung bezieht sich auf die Ausübung einer unselbständigen oder selbständigen Erwerbstätigkeit oder die Absolvierung eines Studiums oder einer Berufsausbildung gemäß Abs. 2 Buchst. a und b dieses Artikels.
|
59. Maksu, jonka suuruus on 433 euroa, vastaa sellaiselta kolmannen maan kansalaiselta vaadittua maksua, joka saatuaan pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman ensimmäisessä jäsenvaltiossa hakee direktiivin 2003/109 14 artiklan 1 kohdan nojalla oikeutta oleskella Alankomaiden alueella. Tällainen oleskelulupahakemus kattaa mainitun artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti taloudellisen toiminnan harjoittamisen palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana tai opintojen suorittamisen tai ammattikoulutukseen osallistumisen.
|
|
60. Bei Anträgen auf eine Aufenthaltsgenehmigung „für sonstige Zwecke“ im Sinne von Art. 14 Abs. 2 Buchst. c der Richtlinie 2003/109 werden 331 Euro von den Drittstaatsangehörigen verlangt.
|
60. ”Muihin syihin” perustuvista oleskelulupahakemuksista, jotka kuuluvat direktiivin 2003/109 14 artiklan 2 kohdan c alakohdan soveltamisalaan, vaaditaan kolmansien maiden kansalaisilta 331 euroa.
|
|
61. Hinsichtlich der Gebühren, die von den Familienangehörigen von Drittstaatsangehörigen erhoben werden, die nach Art. 16 der Richtlinie 2003/109 einen Aufenthaltstitel in den Niederlanden beantragen, unterscheiden sowohl dieser Artikel als auch die nationale Regelung zwischen Anträgen, die von Familienangehörigen des langfristig Aufenthaltsberechtigten in den Fällen gestellt werden, in denen die Familie in dem ersten Mitgliedstaat, in dem der Drittstaatsangehörige seine Rechtsstellung erlangt hat, bereits bestand, und Anträgen, die von Familienangehörigen in den Fällen gestellt werden, in denen die Familie in dem ersten Mitgliedstaat noch nicht bestand. Während in den erstgenannten Fällen von allen Familienangehörigen ein Betrag von 188 Euro verlangt wird, wird bei der zweiten Fallgestaltung von dem ersten Familienangehörigen, der einen Antrag nach Art. 16 der Richtlinie 2003/109 stellt, ein Betrag von 830 Euro und von jedem weiteren Familienangehörigen ein Betrag von 188 Euro erhoben.
|
61. Kolmansien maiden kansalaisten perheenjäseniltä, jotka hakevat oleskelulupaa Alankomaissa direktiivin 2003/109 16 artiklan nojalla, vaadittavien maksujen osalta tehdään sekä kyseisessä artiklassa että kansallisessa lainsäädännössä ero pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen perheenjäsenten hakemusten, kun perhe on jo muodostettu ensimmäisessä jäsenvaltiossa, jossa kyseinen kolmannen maan kansalainen sai pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman, ja perheenjäsenten hakemusten, kun perhettä ei ole muodostettu ensimmäisessä jäsenvaltiossa, välillä. Kun ensimmäisen kansalaisten ryhmän osalta kaikilta perheenjäseniltä vaaditaan 188 euron maksu, toisen ryhmän osalta perheen ensimmäiseltä jäseneltä, joka tekee hakemuksen mainitun 16 artiklan nojalla, vaaditaan 830 euron maksu ja muilta perheenjäseniltä 188 euron maksu.
|
|
62. In Bezug auf die den Mitgliedstaaten nach der Richtlinie 2003/109 obliegenden Verpflichtungen hinsichtlich der von Drittstaatsangehörigen und ihren Familienangehörigen für die Ausstellung von Aufenthaltstiteln geforderten Gebühren ist zunächst zu beachten, dass keine Bestimmung dieser Richtlinie die Höhe der Gebühren festlegt, die die Mitgliedstaaten für die Ausstellung solcher Dokumente verlangen dürfen.
|
62. Ensiksi on todettava jäsenvaltioille direktiivin 2003/109 nojalla kuuluvista velvoitteista, jotka koskevat kolmansien maiden kansalaisilta ja heidän perheenjäseniltään oleskelulupien myöntämisestä vaadittuja maksuja, ettei direktiivin missään säännöksessä vahvisteta niiden maksujen määrää, joita jäsenvaltiot voivat vaatia tällaisten asiakirjojen myöntämisestä.
|
|
63. Wie das Königreich der Niederlande geltend gemacht hat, sah der von der Kommission vorgelegte Vorschlag für eine Richtlinie zwar vor, dass Aufenthaltsgenehmigungen kostenlos oder gegen Zahlung eines Betrags, der die von den Angehörigen des betreffenden Mitgliedstaats geforderten Gebühren für die Ausstellung eines Personalausweises nicht übersteigt, ausgestellt werden sollten; der Unionsgesetzgeber hat sich jedoch beim Erlass der Richtlinie 2003/109 dafür entschieden, keine derartige Bestimmung darin aufzunehmen.
|
63. Kuten Alankomaiden kuningaskunta väittää, komission direktiiviehdotuksessa säädettiin, että oleskelulupa oli joko myönnettävä maksuttomana tai siitä perittävä maksu voi olla enintään yhtä suuri kuin ne maksut ja verot, jotka kyseisen jäsenvaltion kansalaisilta peritään henkilökortista, mutta unionin lainsäätäjä ei kuitenkaan direktiivin 2003/109 hyväksyessään sisällyttänyt sen sanamuotoon tällaista säännöstä.
|
|
64. Es wird daher – auch von der Kommission – nicht bestritten, dass die Mitgliedstaaten die Ausstellung von Aufenthaltstiteln im Sinne der Richtlinie 2003/109 von der Zahlung von Gebühren abhängig machen dürfen und dass ihnen bei der Festlegung der Gebührenhöhe ein Entscheidungsspielraum zukommt.
|
64. Myöskään komissio ei ole kiistänyt sitä, että jäsenvaltiot voivat vaatia direktiivin 2003/109 nojalla myönnettävistä oleskeluluvista maksuja, eikä sitä, että niillä on harkintavaltaa näiden maksujen määrää määrittäessään.
|
|
65. Allerdings ist das den Mitgliedstaaten nach der Richtlinie 2003/109 zustehende Ermessen nicht schrankenlos. Denn die Mitgliedstaaten dürfen keine nationale Regelung anwenden, die die Verwirklichung der mit einer Richtlinie verfolgten Ziele gefährden und dieser damit ihre praktische Wirksamkeit nehmen könnte (vgl. in diesem Sinne Urteil vom 28. April 2011, El Dridi, C‑61/11 PPU, Slg. 2011, I‑0000, Randnr. 55).
|
65. Jäsenvaltioille direktiivissä 2003/109 tältä osin annettu harkintavalta ei kuitenkaan ole rajaton. Viimeksi mainitut eivät nimittäin voi soveltaa kansallista lainsäädäntöä, jolla saatetaan vaarantaa direktiivillä tavoiteltujen päämäärien toteuttaminen ja estää näin sen tehokas vaikutus (ks. vastaavasti asia C-61/11 PPU, El Dridi, tuomio 28.4.2011, 55 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
|
|
66. Wie aus den Erwägungsgründen 4, 6 und 12 der Richtlinie 2003/109 hervorgeht, ist deren vorrangiges Ziel die Integration von Drittstaatsangehörigen, die in den Mitgliedstaaten langfristig ansässig sind. Das in Kapitel III dieser Richtlinie vorgesehene Aufenthaltsrecht für langfristig Aufenthaltsberechtigte und deren Familienangehörige in einem anderen Mitgliedstaat soll außerdem dazu beitragen, dass der Binnenmarkt als Raum, in dem Freizügigkeit für jedermann gewährleistet ist, Realität wird, wie sich aus dem achtzehnten Erwägungsgrund dieser Richtlinie ergibt.
|
66. Kuten direktiivin 2003/109 johdanto-osan 4, 6 ja 12 perustelukappaleesta ilmenee, sen päätavoitteena on jäsenvaltioihin pysyvästi asettautuneiden kolmansien maiden kansalaisten kotouttaminen. Pitkään oleskelleiden kolmannen maan kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oleskeluoikeuden toisessa jäsenvaltiossa, josta säädetään saman direktiivin III luvussa, tarkoituksena on myös edistää sisämarkkinoiden toteutumista alueena, missä kaikilla henkilöillä on oikeus vapaaseen liikkuvuuteen, kuten mainitun direktiivin 18 perustelukappaleesta ilmenee.
|
|
67. Sowohl für die erste Kategorie von Drittstaatsangehörigen, die unter Kapitel II der Richtlinie 2003/109 fallen, als auch für die zweite Kategorie, deren Anträge auf Aufenthalt in einem anderen Mitgliedstaat unter Kapitel III fallen, legt diese Richtlinie – insbesondere in ihren Art. 4, 5, 7 und 14 bis 16 – genaue materielle und verfahrensrechtliche Voraussetzungen fest, die erfüllt sein müssen, bevor die betreffenden Mitgliedstaaten die beantragten Aufenthaltstitel ausstellen. Im Wesentlichen müssen die Antragsteller ausreichende Mittel und einen Krankenversicherungsschutz nachweisen, damit sie keine Last für den betreffenden Mitgliedstaat werden, und bei den zuständigen Behörden einen Antrag unter Beifügung der erforderlichen Belege stellen.
|
67. Sekä kolmansien maiden kansalaisten ensimmäisen ryhmän, joka kuuluu direktiivin 2003/109 II luvun soveltamisalaan, että toisen ryhmän, jonka oleskelua koskevat hakemukset toisessa jäsenvaltiossa kuuluvat saman direktiivin III luvun soveltamisalaan, osalta vahvistetaan etenkin direktiivin 4, 5, 7 ja 14−16 artiklassa tarkat aineelliset ja menettelyä koskevat edellytykset, joita on noudatettava, ennen kuin kyseiset jäsenvaltiot myöntävät haetut oleskeluluvat. Hakijoiden on lähinnä osoitettava, että heillä on riittävät varat ja sairausvakuutus, jotta heistä ei tulisi taakkaa kyseiselle jäsenvaltiolle, ja heidän on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille hakemus, johon on liitetty tarvittavat asiakirjat.
|
|
68. In Anbetracht des mit der Richtlinie 2003/109 verfolgten Ziels und des mit ihr eingeführten Systems ist festzustellen, dass Drittstaatsangehörige, wenn sie die Bedingungen erfüllen und die Verfahren einhalten, die in dieser Richtlinie vorgesehen sind, Anspruch auf Zuerkennung der Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten sowie der weiteren Rechte haben, die sich aus der Zuerkennung dieser Rechtsstellung ergeben.
|
68. Kun otetaan huomioon direktiivillä 2003/109 tavoiteltu päämäärä ja sillä luotu järjestelmä, on todettava, että jos kolmansien maiden kansalaiset täyttävät tässä direktiivissä asetetut edellytykset ja noudattavat siinä säädettyjä menettelyjä, heillä on oikeus saada pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asema ja muita oikeuksia, jotka perustuvat tämän aseman myöntämiseen.
|
|
69. Daher steht es dem Königreich der Niederlande zwar frei, die Erteilung von Aufenthaltstiteln nach der Richtlinie 2003/109 von dem Erhalt von Gebühren abhängig zu machen; deren Höhe darf jedoch weder bezwecken noch bewirken, dass ein Hindernis für die Erlangung der durch diese Richtlinie verliehenen Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten geschaffen wird, da andernfalls sowohl das mit der Richtlinie verfolgte Ziel als auch ihr Geist beeinträchtigt würden.
|
69. Vaikka Alankomaiden kuningaskunta voi näin ollen asettaa direktiivin 2003/109 nojalla myönnettävän oleskeluoikeuden edellytykseksi maksujen maksamiseen, niiden suuruuden tarkoituksena tai seurauksena ei saa olla esteen luominen tässä direktiivissä vahvistetun pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saamiselle, koska muutoin direktiivillä tavoitellulle päämäärälle tai sen tarkoitukselle aiheutuisi haittaa.
|
|
70. Gebühren mit erheblichen finanziellen Auswirkungen für die Drittstaatsangehörigen, die die in der Richtlinie 2003/109 vorgesehenen Voraussetzungen für die Erteilung dieser Aufenthaltstitel erfüllen, könnten diesen die Möglichkeit nehmen, die durch die Richtlinie verliehenen Rechte geltend zu machen, was im Widerspruch zu deren zehnten Erwägungsgrund stünde.
|
70. Maksut, joilla on huomattava taloudellinen vaikutus sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka täyttävät direktiivissä 2003/109 näiden oleskelulupien myöntämiselle säädetyt edellytykset, voisivat kyseisen johdanto-osan kymmenennen perustelukappaleen vastaisesti estää näitä kansalaisia käyttämästä kyseisessä direktiivissä annettuja oikeuksia.
|
|
71. Aus diesem Erwägungsgrund geht hervor, dass das System von Verfahrensregeln zur Prüfung des Antrags auf Gewährung der Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten nicht dazu eingesetzt werden sollte, um die betreffenden Personen in der Ausübung ihres Aufenthaltsrechts zu behindern.
|
71. Kuten mainitusta perustelukappaleesta ilmenee, menettelysääntöjen, joiden mukaan pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa koskevat hakemukset tutkitaan, avulla ei saisi estää oleskeluoikeuden haltijoita käyttämästä oikeuttaan.
|
|
72. In Anbetracht der engen Beziehung zwischen den Rechten, die Drittstaatsangehörigen nach Kapitel II der Richtlinie 2003/109 gewährt werden, und denen, die unter Kapitel III der Richtlinie fallen, gelten dieselben Erwägungen für Anträge auf Aufenthaltsgenehmigungen, die gemäß den Art. 14 bis 16 dieser Richtlinie von Drittstaatsangehörigen und ihren Familienangehörigen in einem anderen Mitgliedstaat als dem, der die Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten gewährt hat, gestellt werden.
|
72. Kun otetaan huomioon läheinen yhteys kolmansien maiden kansalaisille direktiivin 2003/109 II ja III luvussa annettujen oikeuksien välillä, samat edellytykset soveltuvat kolmansien maiden kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, joka on myöntänyt pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman, tämän direktiivin 14−16 artiklan mukaisesti jättämiin oleskelulupahakemuksiin.
|
|
73. Da der hohe Betrag der Gebühren, die das Königreich der Niederlande von Drittstaatsangehörigen verlangt, ein Hindernis für die Ausübung der durch die Richtlinie 2003/109 verliehenen Rechte schaffen könnte, stellt die niederländische Regelung folglich das mit der Richtlinie verfolgte Ziel in Frage und nimmt ihr ihre praktische Wirksamkeit.
|
73. Tästä seuraa, että jos Alankomaiden kuningaskunnan kolmansien maiden kansalaisilta perimät suuret maksut voivat muodostaa esteen direktiivissä 2003/109 annettujen oikeuksien käyttämiselle, Alankomaiden lainsäädännössä kyseenalaistetaan tällä direktiivillä tavoiteltu päämäärä ja estetään sen tehokas vaikutus.
|
|
74. Außerdem ist, wie in Randnr. 65 des vorliegenden Urteils ausgeführt, das Ermessen, das dem Königreich der Niederlande in Bezug auf die Festlegung der Gebühren zukommt, die von Drittstaatsangehörigen für die Erteilung von Aufenthaltstiteln im Sinne der Kapitel II und III der Richtlinie 2003/109 verlangt werden können, nicht schrankenlos und ermöglicht daher nicht, die Zahlung von Gebühren vorzusehen, die wegen ihrer erheblichen finanziellen Auswirkungen auf die Drittstaatsangehörigen überhöht wären.
|
74. On lisäksi todettava tämän tuomion 65 kohdan mukaisesti, ettei Alankomaiden kuningaskunnan harkintavalta määrittää niiden maksujen suuruus, joita voidaan periä kolmansien maiden kansalaisilta direktiivin 2003/109 II ja III lukuihin perustuvien oleskelulupien myöntämisestä, ole rajaton eikä sen perusteella ole mahdollista säätää maksuista, jotka ovat liian suuria, kun otetaan huomioon niiden huomattava taloudellinen vaikutus kolmansien maiden kansalaisille.
|
|
75. Nach dem Grundsatz der Verhältnismäßigkeit, der zu den allgemeinen Grundsätzen des Unionsrechts gehört, müssen nämlich die Mittel, die von der nationalen Regelung zur Umsetzung der Richtlinie 2003/109 eingesetzt werden, zur Erreichung der mit dieser Regelung verfolgten Ziele geeignet sein und dürfen nicht über das dazu Erforderliche hinausgehen.
|
75. Unionin oikeuden perusperiaatteisiin kuuluvan suhteellisuusperiaatteen mukaan direktiivin 2003/109 tavoitteiden on oltava toteutettavissa kansallisessa lainsäädännössä, jolla pannaan täytäntöön kyseinen direktiivi, säädettyjen keinojen avulla, eikä näillä keinoilla saa ylittää sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
|
|
76. Zwar lässt sich nicht ausschließen, dass die Höhe der Gebühren, die auf unter die Richtlinie 2003/109 fallende Drittstaatsangehörige Anwendung finden, je nach der Art der beantragten Aufenthaltsgenehmigung und den Prüfungen, die der Mitgliedstaat insoweit durchführen muss, unterschiedlich sein kann. Wie aus Randnr. 61 des vorliegenden Urteils hervorgeht, unterscheidet die Richtlinie 2003/109 selbst in ihrem Art. 16 in Bezug auf die Erteilung von Aufenthaltstiteln an Familienangehörige des Drittstaatsangehörigen danach, ob die Familie in dem Mitgliedstaat, der dem Drittstaatsangehörigen seine Rechtsstellung als langfristig Aufenthaltsberechtigtem gewährt hat, bereits bestanden hat oder nicht.
|
76. Ei voida kuitenkaan sulkea pois sitä, että direktiivin 2003/109 soveltamisalaan kuuluviin kolmansien maiden kansalaisiin sovellettavien maksujen suuruus voisi vaihdella haettujen oleskelulupien ja niiden tutkimusten mukaan, joita jäsenvaltion on niiden vuoksi tehtävä. Kuten tämän tuomion 61 kohdasta ilmenee, direktiivissä itsessään tehdään sen 16 artiklassa ero kolmannen maan kansalaisen perheenjäsenten oleskeluluvan myöntämisessä sen mukaan, onko perhe muodostettu siinä jäsenvaltiossa, joka myönsi tälle kansalaiselle pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman, vai ei.
|
|
77. Im vorliegenden Fall bewegen sich die vom Königreich der Niederlande verlangten Gebühren jedoch innerhalb einer Spanne, deren niedrigster Wert ungefähr siebenmal höher ist als der Betrag, der für die Ausstellung eines inländischen Personalausweises zu entrichten ist. Auch wenn sich niederländische Staatsbürger und Drittstaatsangehörige sowie deren Familienangehörige, die unter die Richtlinie 2003/109 fallen, nicht in einer identischen Lage befinden, belegt eine derartige Diskrepanz die Unverhältnismäßigkeit der Gebühren, die nach der vorliegend in Rede stehenden nationalen Regelung verlangt werden.
|
77. On joka tapauksessa todettava, että käsiteltävässä asiassa Alankomaiden kuningaskunnan vaatimien maksujen määrät vaihtelevat sellaisen asteikon sisällä, jonka alin arvo on suunnilleen seitsemän kertaa suurempi kuin kansallisesta henkilökortista perittävä maksu. Vaikka Alankomaiden kansalaiset ja direktiivissä 2003/109 tarkoitetut kolmansien maiden kansalaiset ja heidän perheenjäsenensä eivät ole samanlaisessa tilanteessa, näin suuri ero osoittaa, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevaa kansallista lainsäädäntöä soveltamalla vaadittavat maksut ovat suhteettomia.
|
|
78. Da die Gebühren, die das Königreich der Niederlande nach der nationalen Regelung zur Durchführung der Richtlinie 2003/109 verlangt, für sich genommen unverhältnismäßig sind und ein Hindernis für die Ausübung der durch diese Richtlinie verliehenen Rechte schaffen können, braucht das zusätzliche Argument der Kommission nicht geprüft zu werden, wonach die von den Drittstaatsangehörigen und ihren Familienangehörigen nach dieser Richtlinie verlangten Gebühren und die von Unionsbürgern für die Ausstellung entsprechender Dokumente nach der Richtlinie 2004/38 erhobenen Gebühren miteinander zu vergleichen seien.
|
78. Koska Alankomaiden kuningaskunnan direktiivin 2003/109 täytäntöön panemiseksi antaman kansallisen lainsäädännön nojalla vaatimat maksut ovat sellaisenaan suhteettomia ja voivat muodostaa esteen direktiivissä annettujen oikeuksien käyttämiselle, ei ole tarpeen tarkastella komission lisäksi esittämää väitettä, jonka mukaan olisi vertailtava kolmansien maiden kansalaisilta ja heidän perheenjäseniltään mainitun direktiivin nojalla vaadittavia maksuja ja unionin kansalaisilta direktiivin 2004/38 nojalla vastaavien asiakirjojen myöntämisestä perittäviä maksuja.
|
|
79. Demzufolge ist festzustellen, dass das Königreich der Niederlande dadurch gegen seine Verpflichtungen aus der Richtlinie 2003/109 verstoßen hat, dass es von Drittstaatsangehörigen, die in den Niederlanden die Zuerkennung der Rechtsstellung eines langfristig Aufenthaltsberechtigten beantragen, und von Drittstaatsangehörigen, die diese Rechtsstellung in einem anderen Mitgliedstaat als dem Königreich der Niederlande erworben haben und das Recht, sich im letztgenannten Staat aufzuhalten, ausüben möchten, sowie von deren Familienangehörigen, die die Erlaubnis beantragen, sie zu begleiten oder ihnen nachzuziehen, überhöhte und unverhältnismäßige Gebühren erhebt, die geeignet sind, ein Hindernis für die Ausübung der durch diese Richtlinie verliehenen Rechte zu schaffen.
|
79. Näin ollen on todettava, että Alankomaiden kuningaskunta ei ole noudattanut direktiivin 2003/109 mukaisia velvoitteitaan, koska se on soveltanut pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa Alankomaissa hakeviin kolmansien maiden kansalaisiin ja henkilöihin, jotka ovat saaneet tämän aseman muussa jäsenvaltiossa kuin Alankomaiden kuningaskunnassa ja jotka haluavat käyttää oikeutta oleskella tässä jäsenvaltiossa, sekä heidän perheenjäseniinsä, jotka hakevat lupaa siirtyä heidän mukanaan tai seurata heitä myöhemmin, liiallisia ja suhteettomia maksuja, jotka voivat muodostaa esteen mainitussa direktiivissä annettujen oikeuksien käyttämiselle.
|
|
Kosten
|
Oikeudenkäyntikulut
|
|
80. Nach Art. 69 § 2 Abs. 1 der Verfahrensordnung ist die unterliegende Partei auf Antrag zur Tragung der Kosten zu verurteilen. Gemäß Art. 69 § 4 Abs. 1 tragen die Mitgliedstaaten, die dem Rechtsstreit als Streithelfer beigetreten sind, ihre eigenen Kosten.
|
80. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Saman artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
|
|
81. Da die Kommission die Verurteilung des Königreichs der Niederlande beantragt hat und dieses mit seinem Vorbringen unterlegen ist, sind ihm die Kosten aufzuerlegen. Die Hellenische Republik, die dem Rechtsstreit als Streithelferin beigetreten ist, trägt ihre eigenen Kosten.
|
81. Koska komissio on vaatinut, että Alankomaiden kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut, ja koska tämä on hävinnyt asian, Alankomaiden kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Helleenien tasavalta, joka on asiassa väliintulijana, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
|