Beschluss des Rates

Neuvoston päätös,

vom 20. Februar 2006

tehty 20 päivänä helmikuuta 2006,

über strategische Leitlinien der Gemeinschaft für die Entwicklung des ländlichen Raums (Programmplanungszeitraum 2007—2013)

maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista (ohjelmakausi 2007–2013)

(2006/144/EG)

(2006/144/EY)

DER RAT DER EUROPÄISCHEN UNION —

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

gestützt auf den Vertrag zur Gründung der Europäischen Gemeinschaft,

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

gestützt auf die Verordnung (EG) Nr. 1698/2005 des Rates vom 20. September 2005 über die Förderung der Entwicklung des ländlichen Raums durch den Europäischen Landwirtschaftsfonds (ELER) [1], insbesondere auf Artikel 9 Absatz 2 Satz 1,

ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 [1] ja erityisesti sen 9 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen,

auf Vorschlag der Kommission,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

nach Stellungnahme des Europäischen Parlaments [2],

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [2],

in Erwägung nachstehender Gründe:

sekä katsoo seuraavaa:

(1) In Artikel 9 Absatz 1 der Verordnung (EG) Nr. 1698/2005 ist vorgesehen, dass strategische Leitlinien für die Entwicklung des ländlichen Raums für den Programmplanungszeitraum vom 1. Januar 2007 bis 31. Dezember 2013 erlassen werden.

(1) Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 9 artiklan 1 kohdassa säädetään, että maaseudun kehittämistä koskevat strategiset suuntaviivat olisi vahvistettava yhteisön tasolla 1 päivänä tammikuuta 2007 alkavaksi ja 31 päivänä joulukuuta 2013 päättyväksi ohjelmakaudeksi maaseudun kehittämistä koskevien ensisijaisten tavoitteiden asettamiseksi.

(2) Diese strategischen Leitlinien sollten der multifunktionalen Rolle der Landwirtschaft in Bezug auf Reichtum und Vielfalt der Landschaften, der Lebensmittelerzeugnisse sowie des Kultur- und Naturerbes in der gesamten Gemeinschaft Rechnung tragen.

(2) Näissä strategisissa suuntaviivoissa olisi tuotava ilmi maatalouden monivaikutteinen tehtävä maisemien, elintarvikkeiden sekä kulttuuri- ja luonnonperinnön rikkauden ja monimuotoisuuden säilyttämisessä koko yhteisössä.

(3) In diesen strategischen Leitlinien sollten die Bereiche festgelegt werden, die für die Umsetzung der Prioritäten der Gemeinschaft, insbesondere im Hinblick auf die durch den Europäischen Rat von Göteborg ( 15. und 16. Juni 2001) bzw. von Thessaloniki ( 20. und 21. Juni 2003) aufgestellten Nachhaltigkeitsziele von Göteborg und die überarbeitete Lissabon-Strategie für Wachstum und Beschäftigung, wichtig sind.

(3) Näissä strategisissa suuntaviivoissa olisi määriteltävä yhteisön ensisijaisten tavoitteiden toteutumisen kannalta tärkeät alat erityisesti Göteborgin Eurooppa-neuvostossa ( 15. ja 16. kesäkuuta 2001) vahvistettujen Göteborgin kestävän kehityksen tavoitteiden sekä Thessalonikin Eurooppa-neuvostossa ( 20. ja 21. kesäkuuta 2003) vahvistetun kasvun ja työllisyyden edistämiseen tähtäävän Lissabonin uudistetun strategian osalta.

(4) Auf der Grundlage dieser strategischen Leitlinien sollte jeder Mitgliedstaat seine nationale Strategie erarbeiten, die den Bezugsrahmen für die Erstellung der Programme zur Entwicklung des ländlichen Raums darstellen —

(4) Kunkin jäsenvaltion olisi näiden strategisten suuntaviivojen perusteella laadittava kansallinen strategiansa viitekehykseksi maaseudun kehittämisohjelmien laadinnalle,

BESCHLIESST:

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

Einziger Artikel

Ainoa artikla

Die im Anhang beigefügten strategischen Leitlinien der Gemeinschaft für die Entwicklung des ländlichen Raums (Programmplanungszeitraum 2007—2013) werden erlassen.

Vahvistetaan maaseudun kehittämistä koskevat yhteisön strategiset suuntaviivat ohjelmakaudeksi 2007–2013 liitteessä esitetyn mukaisesti.

Geschehen zu Brüssel am 20. Februar 2006.

Tehty Brysselissä 20 päivänä helmikuuta 2006.

Im Namen des Rates

Neuvoston puolesta

Der Präsident

Puheenjohtaja

J. Pröll

J. Pröll

[1] ABl. L 277 vom 21.10.2005, S. 1.

[1] EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1.

[2] Noch nicht im Amtsblatt veröffentlicht.

[2] Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

--------------------------------------------------

--------------------------------------------------

ANHANG

LIITE

Strategische Leitlinien der Gemeinschaft für die Entwicklung des ländlichen Raums

Maaseudun kehittämistä koskevat yhteisön strategiset suuntaviivat ohjelmakaudeksi 2007–2013

(im Programmplanungszeitraum 2007—2013)

1. JOHDANTO

1. EINFÜHRUNG

Asetuksessa (EY) N:o 1698/2005 määritellään maaseudun kehittämisrahastosta myönnettävän tuen käyttötarkoitus ja soveltamisala. Yhteisön strategisissa suuntaviivoissa määritellään tähän liittyen yhteisön ensisijaisten tavoitteiden toteutumisen kannalta tärkeät alat erityisesti Göteborgin kestävän kehityksen tavoitteiden sekä kasvun ja työllisyyden edistämiseen tähtäävän Lissabonin uudistetun strategian osalta.

In der Verordnung (EG) Nr. 1698/2005 werden Zweck und Anwendungsbereiche der Förderung aus dem ELER festgelegt. In den strategischen Leitlinien werden in diesem Rahmen die für die Umsetzung der Prioritäten der Gemeinschaft wichtigen Bereiche festgelegt, insbesondere im Hinblick auf die Nachhaltigkeitsziele von Göteborg und die überarbeitete Lissabon-Strategie für Wachstum und Beschäftigung.

Maaseudun kehittämistä koskevien yhteisön strategisten suuntaviivojen ansiosta voidaan

Die strategischen Leitlinien der Gemeinschaft für die Entwicklung des ländlichen Raums sollen dazu beitragen,

- määritellä ja sopia alat, joilla EU:n maaseudun kehittämistuki luo eniten lisäarvoa EU:n tasolla,

- die Bereiche zu ermitteln und zu vereinbaren, in denen die Inanspruchnahme der EU-Förderung für die Entwicklung des ländlichen Raums den größten Nutzeffekt auf EU-Ebene erzielt;

- luoda yhteys EU:n ensisijaisiin päätavoitteisiin (Lissabon, Göteborg) ja nivoa ne maaseudun kehittämispolitiikkaan,

- die Verbindung zu den wichtigsten EU-Prioritäten (Lissabon, Göteborg) herzustellen und diese in Maßnahmen zur Entwicklung des ländlichen Raums umzusetzen;

- varmistaa johdonmukaisuus muiden EU-politiikkojen ja erityisesti koheesio- ja ympäristöpolitiikan kanssa,

- die Vereinbarkeit mit anderen EU-Maßnahmen zu gewährleisten, insbesondere in den Bereichen Kohäsion und Umwelt;

- tukea uuden markkinasuuntautuneen yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanoa ja siihen liittyvää rakenteiden uudistamista vanhoissa ja uusissa jäsenvaltioissa.

- die Umsetzung der neuen marktorientierten Gemeinsamen Agrarpolitik (GAP) sowie die erforderlichen Umstrukturierungsmaßnahmen, die diese in den alten und neuen Mitgliedstaaten mit sich bringt, flankierend zu unterstützen.

2. MAASEUDUN KEHITTÄMINEN JA YHTEISÖN YLEISET TAVOITTEET

2. DIE ENTWICKLUNG DES LÄNDLICHEN RAUMS UND DIE ALLGEMEINEN ZIELE DER GEMEINSCHAFT

2.1 Yhteinen maatalouspolitiikka ja maaseudun kehittäminen

2.1. Die GAP und die Entwicklung des ländlichen Raums

Maatalous on edelleen suurin maaseutualueiden käyttäjä ja tärkein tekijä maaseudun ja ympäristön laadun kannalta. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) ja maaseudun kehittämisen merkitys on kasvanut Euroopan unionin viimeisimmän laajentumisen myötä.

Die Landwirtschaft nutzt nach wie vor die meisten Flächen im ländlichen Raum und ist der wichtigste Faktor für die Qualität der Landschaft und die Umwelt. Die Bedeutung und Relevanz der GAP und der Entwicklung des ländlichen Raums haben mit der jüngsten Erweiterung der Europäischen Union zugenommen.

Ilman YMP:n kahta pilaria eli markkinapolitiikkaa ja maaseudun kehittämispolitiikkaa monet Euroopan maaseutualueet kärsisivät yhä lisääntyvistä taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristöön liittyvistä ongelmista. Eurooppalaisen maatalouden malli heijastaa maatalouden moniulotteista tehtävää maisemien, elintarvikkeiden sekä kulttuuri- ja luonnonperinnön rikkauden ja monimuotoisuuden säilyttämisessä [1].

Ohne die zwei Säulen der GAP — Marktpolitik und Politik für die Entwicklung des ländlichen Raums — würden zahlreiche ländliche Gebiete Europas immer größeren wirtschaftlichen, sozialen und ökologischen Problemen gegenüberstehen. Das europäische Landwirtschaftsmodell trägt der multifunktionalen Rolle der Landwirtschaft in Bezug auf Reichtum und Vielfalt der Landschaften, der Lebensmittelerzeugnisse sowie des Kultur- und Naturerbes Rechnung [1].

YMP:n, markkinapolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan pääperiaatteet hahmoteltiin Göteborgin Eurooppa-neuvostossa ( 15. ja 16. kesäkuuta 2001). Sen päätelmien mukaan vahva taloudellinen suorituskyky on kytkettävä luonnonvarojen kestävään käyttöön ja kestävän kehityksen edellyttämiin jätetasoihin, biologiseen monimuotoisuuteen, ekosysteemien säilymiseen ja aavikoitumisen estämiseen. Jotta näihin haasteisiin voidaan vastata, yhteisen maatalouspolitiikan olisi tämänhetkisessä ja tulevassa muodossaan myötävaikutettava kestävän kehityksen saavuttamiseen asettamalla painopisteeksi terveellisten ja korkealaatuisten tuotteiden, ympäristöllisesti kestävien tuotantomenetelmien luonnonmukainen tuotanto mukaan lukien, uudistuvien raaka-aineiden ja biologisen monimuotoisuuden suojelun edistäminen.

Die Leitprinzipien der GAP — Marktpolitik und die Politik zur Entwicklung des ländlichen Raums — wurden 2001 auf der Tagung des Europäischen Rates in Göteborg ( 15. und 16. Juni 2001) festgelegt. Nach dessen Schlussfolgerungen muss eine starke Wirtschaftsleistung mit einer nachhaltigen Nutzung der natürlichen Ressourcen und vertretbarem Abfallaufkommen einhergehen, so dass die biologische Vielfalt erhalten bleibt, die Ökosysteme geschützt werden und die Wüstenbildung vermieden wird. Um diese Herausforderungen zu bewältigen, sollte eines der Ziele der Gemeinsamen Agrarpolitik und ihrer künftigen Entwicklung darin bestehen, einen Beitrag zur Erreichung einer nachhaltigen Entwicklung zu leisten, indem mehr Gewicht auf die Förderung gesunder, qualitativ hochwertiger Erzeugnisse, umweltfreundlicher Produktionsmethoden — einschließlich der ökologischen Erzeugung —, nachwachsender Rohstoffe und des Schutzes der biologischen Vielfalt gelegt wird.

Nämä pääperiaatteet vahvistettiin kesäkuussa 2003 Thessalonikin Eurooppa-neuvoston Lissabonin strategiaa koskevissa päätelmissä ( 20. ja 21. kesäkuuta 2003). Uudistettu YMP ja maaseudun kehittämispolitiikka voivat tulevina vuosina olla avaintekijöitä kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen edistämisessä.

Diese Leitprinzipien wurden in den Schlussfolgerungen zur Lissabon-Strategie während des Europäischen Rates in Thessaloniki ( 20. und 21. Juni 2003) bestätigt. Die reformierte GAP und die Entwicklung des ländlichen Raums können in den kommenden Jahren einen entscheidenden Beitrag zur Wettbewerbsfähigkeit und zur nachhaltigen Entwicklung leisten.

2.2 Kohti kestävää maataloutta: vuosien 2003 ja 2004 YMP-uudistukset

2.2. Auf dem Weg zu einer nachhaltigen Landwirtschaft: die GAP-Reformen von 2003 und 2004

Vuosina 2003 ja 2004 toteutetut YMP-uudistukset vauhdittivat merkittävästi pyrkimyksiä parantaa EU:n maatalouden kilpailukykyä ja edistää sen kestävää kehitystä. Ne myös loivat puitteet tuleville uudistuksille. Euroopan maatalouden kilpailukyky on parantunut perättäisten uudistusten ansiosta, joissa alennettiin hintatukitakuita ja edistettiin rakennesopeutusta. Tuotantomääristä riippumattomien suorien tukien käyttöönotto kannustaa viljelijöitä vastaamaan kuluttajien kysyntään perustuviin markkinasignaaleihin, eikä määrällisiin kannustimiin. Kun sovelletaan täydentäviä ehtoja eli ympäristöä, elintarvikkeiden turvallisuutta sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevia vaatimuksia, kuluttajien luottamus paranee ja maanviljelyksen ympäristöllisesti kestävä kehitys edistyy.

Die GAP-Reformen von 2003 und 2004 sind ein großer Schritt vorwärts auf dem Weg zur Verbesserung der Wettbewerbsfähigkeit und zu einer nachhaltigen Entwicklung der landwirtschaftlichen Tätigkeit in der EU und bilden den Rahmen für künftige Reformen. Mehrere aufeinander folgende Reformen haben durch die Verringerung der Preisstützungsgarantien und durch die Förderung von strukturellen Anpassungen zur Stärkung der Wettbewerbsfähigkeit der europäischen Landwirtschaft beigetragen. Die Einführung entkoppelter Direktzahlungen veranlasst die Landwirte, auf Marktsignale zu reagieren, die von der Verbrauchernachfrage ausgehen und nicht von mengenbezogenen Anreizen. Die Einbeziehung von Umwelt-, Lebensmittelsicherheits- und Tierschutzstandards in die Auflagenbindung stärkt das Verbrauchervertrauen und erhöht die ökologische Nachhaltigkeit der Landwirtschaft.

2.3 Maaseudun kehittäminen kaudella 2007–2013

2.3. Entwicklung des ländlichen Raums 2007—2013

Tulevassa maaseudun kehittämispolitiikassa keskitytään kolmeen avainalueeseen: elintarviketalous, ympäristö sekä maaseudun elinkeinoelämä ja väestö laajemmin käsitettynä. Uuden sukupolven maaseudun kehittämisstrategiat ja -ohjelmat laaditaan jäsenneltyinä toimintalinjoiksi, jotka ovat maa- ja metsätalousalan kilpailukyvyn parantamista koskeva toimintalinja 1, ympäristön ja maaseudun tilan parantamista koskeva toimintalinja 2, maaseutualueiden elämänlaatua ja maaseudun elinkeinoelämän monipuolistamista koskeva toimintalinja 3 sekä Leader-toimintalinja 4.

Die Maßnahmen zur Entwicklung des ländlichen Raums konzentrieren sich künftig auf drei Hauptbereiche: die Agrarlebensmittelindustrie, die Umwelt und die ländliche Wirtschaft und Bevölkerung im weiteren Sinn. Die neue Generation der Strategien und Programme zur Entwicklung des ländlichen Raums wird auf vier Schwerpunkte aufbauen, nämlich Schwerpunkt 1: Verbesserung der Wettbewerbsfähigkeit der Land- und Forstwirtschaft, Schwerpunkt 2: Verbesserung der Umwelt und der Landschaft, Schwerpunkt 3: Lebensqualität im ländlichen Raum und Diversifizierung der ländlichen Wirtschaft, und Schwerpunkt 4: das Leader-Konzept.

Toimintalinjassa 1 sovellettavat toimenpiteet kohdistetaan maa-, metsä- ja elintarviketalouden inhimilliseen ja fyysiseen pääomaan (tiedonsiirron ja innovaatioiden edistäminen) sekä laadukkaaseen tuotantoon. Toimintalinjan 2 toimenpiteillä pyritään suojelemaan ja parantamaan luonnonvaroja sekä säilyttämään luonnonarvoiltaan arvokkaat maa- ja metsätalousjärjestelmät sekä kulttuurimaisemat Euroopan maaseutualueilla. Toimintalinjan 3 tavoitteena on maaseutualueiden paikallisten infrastruktuurien ja inhimillisen pääoman kehittäminen sekä talouskasvua ja työllisyyttä koskevien edellytysten parantaminen kaikilla aloilla, kuten myös taloudellisen toiminnan monipuolistaminen. Toimintalinja 4 perustuu Leader-toiminnasta saatuihin kokemuksiin, ja se mahdollistaa innovatiivisen hallinnoinnin maaseudun kehittämistä koskevan paikallistasolla toteutettavan alhaalta ylös -lähestymistavan mukaisesti.

Im Rahmen des Schwerpunkts 1 wird eine Reihe von Maßnahmen (durch die Förderung von Wissenstransfer und Innovation) auf Human- und Sachkapital im Agrar-, Lebensmittel- und Forstsektor sowie auf Qualitätsproduktion abzielen. Der Schwerpunkt 2 umfasst Maßnahmen zum Schutz und zur Verbesserung der natürlichen Ressourcen, zur Erhaltung von Bewirtschaftungssystemen mit hohem Naturschutzwert in Land- und Forstwirtschaft sowie zur Erhaltung der Kulturlandschaften des ländlichen Raums in Europa. Schwerpunkt 3 trägt dazu bei, im ländlichen Raum Humankapital und Infrastruktur auf lokaler Ebene aufzubauen, um in allen Sektoren die Bedingungen für Wachstum und die Schaffung von Arbeitsplätzen sowie die Diversifizierung der Wirtschaftstätigkeiten zu verbessern. Schwerpunkt 4, der auf den Erfahrungen mit dem Leader-Programm beruht, führt Möglichkeiten für eine innovative Verwaltung durch lokale Partnerschaften ein, die auf Bottom-up-Konzepten für die Entwicklung des ländlichen Raums beruhen.

2.4 Haasteiden kohtaaminen

2.4. Den Herausforderungen begegnen

Maaseutualueille on ominaista olosuhteiden moninaisuus: esimerkiksi syrjäiset maaseutualueet kärsivät väestökadosta ja taantuvat, kun taas kaupunkien lähialueet joutuvat kaupunkikeskusten aiheuttaman yhä suuremman paineen kohteeksi.

Ländliche Gebiete können äußerst verschieden sein: von abgelegenen ländlichen Gebieten, die unter Entvölkerung und rückläufiger Entwicklung leiden, bis hin zu Stadtrandgebieten, die einem zunehmenden Druck von Ballungszentren ausgesetzt sind.

OECD:n väestötiheyteen perustuvan määritelmän mukaan EU:n pinta-alasta on maaseutualuetta [2] 92 prosenttia. Lisäksi 19 prosenttia väestöstä asuu maaseutuvoittoisilla alueilla ja 37 prosenttia sellaisilla alueilla, joista huomattava osa on maaseutualuetta. Nämä alueet tuottavat 45 prosenttia EU:n bruttoarvonlisästä ja työllistävät 53 prosenttia väestöstä mutta ovat monien sosioekonomisten ja myös rakenteellisten indikaattorien perusteella taajama-alueiden jäljessä. Maaseutualueilla ovat tulot asukasta kohden noin kolmanneksen alhaisemmat [3] ja naisten työllisyysaste on pienempi. Palveluala ei ole niin kehittynyt ja korkeakoulutuksen saaneita asukkaita on vähemmän, kuten myös niitä kotitalouksia, joilla on laajakaistayhteys Internetiin. Joillakin maaseutualueilla suurimpana ongelmana on kaukainen ja syrjäinen sijainti. Nämä haittatekijät näyttävät voimistuvan maaseutuvoittoisilla alueilla, vaikka koko EU:n tasolla yleiskuva voi vaihdella suuresti jäsenvaltioittain. Mahdollisuuksien, kontaktien ja koulutustarjonnan puute ovat erityisesti syrjäisimpien maaseutualueiden naisten ja nuorten ongelma.

Nach der OECD-Definition, die sich auf die Bevölkerungsdichte stützt, machen ländliche Gebiete [2] 92 % der Fläche der EU aus. Außerdem leben 19 % der Bevölkerung in überwiegend ländlichen Gebieten und 37 % in teilweise ländlichen Gebieten. Diese Regionen erwirtschaften 45 % der Bruttowertschöpfung (BWS) in der EU und stellen 53 % der Arbeitsplätze, hinken jedoch in der Regel im Vergleich zu nicht ländlichen Gebieten in Bezug auf mehrere sozioökonomische Indikatoren, einschließlich der Strukturindikatoren, hinterher. In den ländlichen Gebieten beträgt das Einkommen je Einwohner etwa ein Drittel weniger [3], der Anteil der erwerbstätigen Frauen ist niedriger, der Dienstleistungssektor ist weniger entwickelt, der Anteil der höheren Bildungsabschlüsse ist im Allgemeinen geringer und ein geringerer Prozentsatz der Haushalte hat Zugang zum Breitband-Internet. Die Abgelegenheit und die Randlage stellen in einigen ländlichen Gebieten große Probleme dar. Diese Nachteile verstärken sich in der Regel in überwiegend ländlichen Gebieten, obwohl es im EU-weiten Vergleich erhebliche Unterschiede zwischen den Mitgliedstaaten geben kann. Der Mangel an Chancen, Kontakten sowie Aus- und Weiterbildungsinfrastruktur ist für Frauen und junge Menschen in abgelegenen ländlichen Gebieten ein besonders großes Problem.

EU:n laajentuminen on muuttanut maatalouden kokonaiskuvaa. Maatalouden osuus BKT:sta on vanhoissa jäsenvaltioissa 2 prosenttia, uusissa jäsenvaltioissa 3 prosenttia sekä Romaniassa ja Bulgariassa yli 10 prosenttia. Uusissa jäsenvaltioissa maataloudessa työskentelevien osuus on kolme kertaa suurempi (12 %) kuin vanhoissa jäsenvaltioissa (4 %), Bulgariassa ja Romaniassa huomattavasti enemmän.

Durch die Erweiterung hat sich das Bild der Landwirtschaft verändert. In den alten Mitgliedstaaten trägt die Landwirtschaft mit 2 % zum BIP bei, in den neuen Mitgliedstaaten mit 3 % und in Rumänien und Bulgarien mit mehr als 10 %. In den neuen Mitgliedstaaten ist der Anteil der in der Landwirtschaft tätigen Bevölkerung dreimal so hoch (12 %) wie in den alten Mitgliedstaaten (4 %). In Bulgarien und Rumänien ist das Beschäftigungsniveau in der Landwirtschaft wesentlich höher.

Maatalous- ja elintarvikealat ovat tärkeä osa EU:n taloutta, sillä ne tarjoavat 15 miljoonaa työpaikkaa (8,3 % kokonaistyöllisyydestä) ja muodostavat 4,4 prosenttia BKT:stä. EU on maailman suurin elintarvikkeiden ja juomien tuottaja, ja niiden kokonaistuotannon arvio on noin 675 miljardia euroa. Ala on kuitenkin yritysten koon suhteen jyrkästi kaksijakoinen ja pirstoutunut, mistä aiheutuu niille merkittäviä mahdollisuuksia ja uhkia. Metsätalous ja siihen liittyvät tuotannonalat työllistävät noin 3,4 miljoonaa henkeä, ja niiden liikevaihto on 350 miljardia euroa. Kuitenkin vain 60 prosenttia vuotuisesta metsänkasvusta hyödynnetään.

Der Anteil des Agrar- und des Lebensmittelsektors zusammen genommen an der EU-Wirtschaft ist erheblich. Diese Sektoren bieten 15 Mio. Arbeitsplätze (8,3 % der Arbeitsplätze insgesamt) und machen zu 4,4 % das BIP aus. Die EU ist der weltweit größte Erzeuger von Lebensmitteln und Getränken, die Produktion beider Sektoren zusammen wird auf 675 Mrd. EUR geschätzt. Der Sektor ist jedoch hinsichtlich der Größe nach wie vor stark polarisiert und zersplittert, was für die Firmen große Chancen, aber auch Gefahren mit sich bringt. In der Forstwirtschaft und den damit verbundenen Wirtschaftszweigen sind 3,4 Mio. Personen beschäftigt. Der Umsatz beträgt 350 Mrd. EUR, jedoch werden derzeit nur 60 % des Forstwachstums genutzt.

Maa- ja metsätalouden osuus maankäytöstä EU:ssa on 77 prosenttia. Maatalouden ympäristönsuojelutulokset luonnonvarojen säilyttämisen ja parantamisen osalta ovat olleet viime vuosina vaihtelevia. Vedenlaadun osalta voidaan todeta, että kokonaistyppikuormitus on useimmissa vanhoissa jäsenvaltioissa hieman vähentynyt vuodesta 1990, vaikkakin ravinteiden huuhtoutuminen on joillekin maille ja alueille yhä merkittävä ongelma. Ammoniakkipäästöt, rehevöityminen, maaperän köyhtyminen ja biologisen monimuotoisuuden väheneminen ovat edelleen ongelmia monilla alueilla. Yhä suurempi osa maatalousmaasta käytetään kuitenkin luonnonmukaiseen tuotantoon (5,4 miljoonaa hehtaaria EU:ssa) ja uusiutuvien energialähteiden tuotantoon (noin 1,4:ää miljoonaa hehtaaria käytettiin bioenergian tuottamiseen vuonna 2004; 0,3 miljoonalla hehtaarilla sovellettiin energiakasvipalkkiota ja 0,6 miljoonaa hehtaaria oli tuotannosta poistettua maata). Ilmastonmuutoksen pitkän aikavälin näkymät tulevat yhä enemmän vaikuttamaan maa- ja metsätaloustoimintaan. Biologisen monimuotoisuuden suojeleminen on edistynyt Natura 2000 -hankkeen täytäntöönpanon myötä: 12–13 prosenttia maa- ja metsäaloista on nimetty Natura-alueeksi. Luonnonarvoiltaan arvokkailla maatalousjärjestelmillä on tärkeä tehtävä paitsi biologisen monimuotoisuuden ja elinympäristöjen säilyttämisessä sekä myös maiseman ja maaperän laadun suojelemisessa. Useimmissa jäsenvaltioissa tällaisia maatalousjärjestelmiä on 10–30 prosenttia maatalousmaasta. Joillakin alueilla maataloustoiminnan lopettaminen voisi aiheuttaa vakavia ympäristöriskejä.

77 % der Flächen in der EU werden land- und forstwirtschaftlich genutzt. Die Umweltleistung der Landwirtschaft bei der Erhaltung und Verbesserung natürlicher Ressourcen war in den letzten Jahren uneinheitlich. Im Bereich der Wasserqualität ist der Stickstoffüberschuss in den meisten alten Mitgliedstaaten seit 1990 leicht zurückgegangen, auch wenn in einigen Ländern und Regionen weiterhin eine beträchtliche Nährstoffeinschwemmung zu verzeichnen ist. Ammoniakemissionen, die Eutrophierung, die Verschlechterung der Böden und der Rückgang der Artenvielfalt sind Probleme, mit denen viele Gebiete nach wie vor zu kämpfen haben. Ein immer größerer Teil der landwirtschaftlichen Flächen ist jedoch dem ökologischen Landbau (5,4 Mio. ha in der EU) und erneuerbaren Ressourcen (geschätzte 1,4 Mio. ha wurden 2004 für die Bioenergiegewinnung verwendet, davon 0,3 Mio. ha im Rahmen der Energiepflanzenprämie und 0,6 Mio. ha auf stillgelegten Flächen) gewidmet. Die langfristigen Tendenzen des Klimawandels werden die land- und forstwirtschaftlichen Strukturen zunehmend prägen. Beim Schutz der Artenvielfalt wurden mit der Umsetzung von Natura 2000 einige Fortschritte erzielt — etwa 12—13 % der Agrar- und Forstflächen wurden als Natura 2000-Gebiete ausgewiesen. Bewirtschaftungssysteme mit hohem Naturschutzwert spielen eine wichtige Rolle bei der Erhaltung der Artenvielfalt und der Lebensräume sowie beim Landschaftsschutz und bei der Bodenqualität. In den meisten Mitgliedstaaten werden diese Bewirtschaftungssysteme auf 10—30 % der Agrarflächen angewandt. In einigen Gebieten könnte die Aufgabe der Landwirtschaft ernsthafte Gefahren für die Umwelt mit sich bringen.

Maaseutualueilla on sen vuoksi tulevina vuosina erityisiä haasteita, jotka liittyvät kasvuun, työllisyyteen ja kestävään kehitykseen. Maaseutualueet tarjoavat kuitenkin sisältämänsä potentiaalin ansiosta todellisia mahdollisuuksia: kasvu uusilla aloilla, maaseudun tarjoamien palvelujen ja hyödykkeiden sekä matkailun kehittyminen, maaseutualueiden houkuttavuus asuin- ja työskentelypaikkana sekä niiden tehtävä luonnonvarojen ja erittäin arvostettujen maisemien säilyttämisessä.

Die ländlichen Gebiete werden sich daher im Hinblick auf Wachstum, Beschäftigung und Nachhaltigkeit in den nächsten Jahren besonderen Herausforderungen gegenüber sehen. Sie bieten aber auch echte Chancen aufgrund ihres Wachstumspotenzials in neuen Wirtschaftszweigen wie Dienstleistungs- und Freizeitinfrastrukturen und Fremdenverkehr, durch ihre Attraktivität als Ort zum Leben und Arbeiten und durch ihre Rolle als Reservoir natürlicher Ressourcen und Landschaften von hohem Wert.

Jotta maatalous- ja elintarvikealat voisivat vastata kehittyvien markkinoiden kysyntään sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti, niiden on hyödynnettävä mahdollisuudet, joita uudet lähestymistavat, teknologiat ja innovaatiot tarjoavat. Tärkein voimavara on inhimillinen pääoma, johon investoimalla maaseutualueet ja maataloustuotteita jalostava elintarviketeollisuus voivat katsoa luottavasti tulevaisuuteen.

Der Agrar- und der Lebensmittelsektor müssen die Möglichkeiten nutzen, die ihnen neue Konzepte, Technologien und Innovation bieten, um der sich wandelnden Marktnachfrage sowohl in Europa als auch weltweit zu entsprechen. Vor allem, wenn sie in die äußerst wichtige Ressource Humankapital investieren, werden die ländlichen Gebiete und der Agrarlebensmittelsektor der Zukunft mit Zuversicht entgegensehen können.

Lissabonin strategian elvyttämisen yhteydessä Eurooppa-neuvosto vahvisti jälleen, että Lissabonin strategia on nähtävä kestävän kehityksen vaatimuksen laajemmassa yhteydessä ja nykypäivän tarpeisiin on vastattava vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuutta vastata omiin tarpeisiinsa [4]. Uudella ohjelmakaudella on ainutkertainen mahdollisuus suunnata uudesta maaseudun kehittämisrahastosta myönnettävää tukea talouskasvun, työllisyyden ja kestävän kehityksen edistämiseksi. Tässä suhteessa se on täysin yhdenmukainen kestävän kehityksen pääperiaatteista annetun julistuksen [5] ja uudistetun Lissabonin toimintaohjelman kanssa, jolla pyritään kohdistamaan varoja siten, että Euroopasta tulee houkuttelevampi paikka sijoittajille ja työntekijöille, osaaminen ja innovointi lisääntyy kasvun tueksi ja uusia ja parempia työpaikkoja syntyy.

Der Europäische Rat hat anlässlich der Neubelebung der Lissabonner Strategie bekräftigt, dass diese Strategie in dem größeren Rahmen der nachhaltigen Entwicklung gesehen werden muss, was bedeutet, dass bei der Befriedigung der gegenwärtigen Bedürfnisse die Fähigkeit künftiger Generationen, ihre Bedürfnisse zu befriedigen, nicht gefährdet wird [4]. Der neue Programmplanungszeitraum bietet die einzigartige Gelegenheit, die Förderung aus dem neuen ELER neu auf Wachstum, Beschäftigung und Nachhaltigkeit auszurichten. Insofern besteht hier vollkommene Übereinstimmung mit der Erklärung über die Leitprinzipien der nachhaltigen Entwicklung [5] und dem erneuerten Lissabon-Aktionsplan, der auf einen gezielten Ressourceneinsatz abzielt, um die Anziehungskraft Europas für Investoren und Arbeitskräfte zu stärken, Wissen und Innovation für Wachstum zu fördern sowie mehr und bessere Arbeitsplätze zu schaffen.

Maaseudun kehittämispolitiikan on autettava maaseutualueita pääsemään näihin tavoitteisiin kaudella 2007–2013. Tämä edellyttää, että maaseutualueiden kilpailukyvyn lisäämiseen, työpaikkojen luomiseen ja innovointiin sovelletaan strategisempaa lähestymistapaa ja ohjelmien toteuttamiseen liittyvää hallinnointia parannetaan. Maa- ja metsätalousalalla on yhä enemmän keskityttävä ihmisiin, taitotietoon ja pääomaan tehtäviin kaukonäköisiin investointeihin, kaikkia osapuolia hyödyttävien ympäristöpalvelujen uusiin toteuttamistapoihin sekä useampien ja parempien työpaikkojen luomiseen toimintoja monipuolistamalla, erityisesti naisille ja nuorille. Kun EU:n maaseutualueita autetaan hyödyntämään potentiaaliaan houkuttelevina työskentely- ja asuinpaikkoina, maaseudun kehittämispolitiikalla voidaan osaltaan edistää kestävää kehitystä Euroopan alueella.

Die Maßnahmen zur Entwicklung des ländlichen Raums müssen die ländlichen Gebiete unterstützen, damit sie diese Ziele im Programmplanungszeitraum 2007—2013 erreichen. Dies erfordert ein stärker strategisch ausgerichtetes Konzept für Wettbewerbsfähigkeit, für die Schaffung von Arbeitsplätzen und für Innovation in ländlichen Gebieten sowie eine bessere Verwaltungspraxis bei der Durchführung der Programme. Der Schwerpunkt muss stärker auf zukunftsorientierte Investitionen in Menschen, Fachkenntnis und Kapital in der Land- und Forstwirtschaft gelegt werden, auf neue Arten von Umweltleistungen, die allen zugute kommen, sowie auf die Schaffung von mehr und besseren Arbeitsplätzen durch Diversifizierung, insbesondere für Frauen und junge Menschen. Die Maßnahmen zur Entwicklung des ländlichen Raums können ihren Teil zur nachhaltigen Entwicklung des europäischen Territoriums beitragen, indem sie den ländlichen Gebieten der EU helfen, ihr Potenzial als attraktive Orte für Investitionen, zum Arbeiten und Leben zu entfalten.

3. MAASEUDUN KEHITTÄMISTÄ KOSKEVAT YHTEISÖN ENSISIJAISET TAVOITTEET OHJELMAKAUDELLA 2007–2013

3. AUFSTELLUNG DER PRIORITÄTEN DER GEMEINSCHAFT FÜR DEN PROGRAMMPLANUNGSZEITRAUM FÜR DIE ENTWICKLUNG DES LÄNDLICHEN RAUMS 2007—2013

Asetuksessa (EY) N:o 1698/2005 vahvistettujen tavoitteiden mukaisesti jäljempänä esitetyissä strategisissa suuntaviivoissa määritellään yhteisön ensisijaiset tavoitteet asetuksen 9 artiklan mukaisesti. Suuntaviivoissa otetaan huomioon Lissabonin ja Göteborgin Eurooppa-neuvostojen päätelmissä esitetyt keskeiset poliittiset tavoitteet. Kunkin ensisijaisten tavoitteiden ryhmän osalta esitetään ohjeellisia avaintoimia. Kukin jäsenvaltio laatii näiden strategisten suuntaviivojen perusteella maaseudun kehittämistä koskevat kansalliset strategiansa viitekehykseksi maaseudun kehittämisohjelmien laadinnalle.

Im Rahmen der Ziele, die in der Verordnung (EG) Nr. 1698/2005 aufgestellt wurden, werden mit den nachstehend dargelegten strategischen Leitlinien entsprechend Artikel 9 der genannten Verordnung die Prioritäten für die Gemeinschaft festgelegt. Diese Leitlinien sind auf die Integration der wichtigsten politischen Prioritäten gemäß den Schlussfolgerungen des Europäischen Rates von Lissabon und Göteborg ausgerichtet. Für jede Gruppe von Prioritäten werden beispielhaft mögliche Kernaktionen vorgestellt. Auf der Grundlage dieser strategischen Leitlinien wird jeder Mitgliedstaat seinen nationalen Strategieplan entwickeln, der den Bezugsrahmen für die Ausarbeitung der Programme zur Entwicklung des ländlichen Raums bildet.

Yhteisön maaseudun kehittämisen ensisijaisiin tavoitteisiin myönnetään määrärahoja ottaen huomioon kunkin ohjelma-alueen tilanne, vahvuudet, heikkoudet ja mahdollisuudet (kuitenkin siten, että jokaiselle toimintalinjalle on vahvistettu vähimmäismäärä). Kukin yhteisön ensisijaisista tavoitteista ja niiden osuus Lissabonin ja Göteborgin tavoitteiden saavuttamisessa on otettava huomioon jäsenvaltioiden tasolla kansallisessa strategiasuunnitelmassa ja maaseudun kehittämisohjelmissa. Monissa tapauksissa ensisijaisia tavoitteita on myös kansallisella tai alueellisella tasolla elintarvikeketjuun taikka maa- ja metsätalouden ympäristölliseen, ilmastolliseen ja maantieteelliseen tilanteeseen liittyvien erityisongelmien vuoksi. Maaseutualueet saattavat joutua käsittelemään muita erityiskysymyksiä, kuten kaupunkien lähialueiden paineet, työttömyys, kaukainen sijainti tai alhainen väestötiheys.

Die für die gemeinschaftlichen Prioritäten bei der Entwicklung des ländlichen Raums eingesetzten Mittel (im Rahmen des in den Rechtsvorschriften festgelegten Mindestfinanzierungsumfangs für jeden der Schwerpunkte) werden von der besonderen Situation, den Stärken, Schwächen und Möglichkeiten des jeweiligen Programmgebiets abhängen. Jede der gemeinschaftlichen Prioritäten und ihr Beitrag zu den Zielen von Lissabon und Göteborg müssen auf Ebene der Mitgliedstaaten ihren Niederschlag im Strategieplan und in den Entwicklungsprogrammen für den ländlichen Raum finden. In zahlreichen Fällen wird es bei spezifischen Problemen bei der Lebensmittelkette oder der ökologischen, klimatischen und geografischen Situation der Land- und Forstwirtschaft nationale oder regionale Prioritäten geben. In den ländlichen Gebieten stellen sich unter Umständen auch noch andere spezifische Fragen wie Verstädterung, Arbeitslosigkeit, Abgelegenheit oder eine niedrige Bevölkerungsdichte.

3.1 Maa- ja metsätalousalan kilpailukyvyn parantaminen

3.1. Verbesserung der Wettbewerbsfähigkeit des Agrar- und Forstsektors

Yhteisön strateginen suuntaviiva

Strategische Leitlinie der Gemeinschaft

Euroopan maa- ja metsätalouden sekä elintarvikkeiden jalostuksen aloilla on merkittävät mahdollisuudet kehittää edelleen laadukkaita ja suuremman lisäarvon tuotteita, jotka vastaavat eurooppalaisten kuluttajien ja maailmanmarkkinoiden monipuoliseen ja kasvavaan kysyntään.

Die europäische Land- und Forstwirtschaft und die Lebensmittelindustrie verfügen über ein großes Potenzial zur Entwicklung hochwertiger Erzeugnisse mit hoher Wertschöpfung, die der vielfältigen und wachsenden Nachfrage der europäischen Verbraucher und der Weltmärkte gerecht werden.

Toimintalinjaan 1 osoitetuilla määrärahoilla olisi pyrittävä rakentamaan Euroopan elintarviketaloudesta vahva ja dynaaminen. Olisi keskityttävä tietämyksen siirtoon, uudenaikaistamiseen, innovointiin ja laatuun elintarvikeketjussa ja aloilla, joilla ensisijaisesti tehdään fyysisiä ja inhimillisiä pääomainvestointeja.

Die für den Schwerpunkt 1 eingesetzten Mittel sollten zu einem starken und dynamischen europäischen Agrarlebensmittelsektor beitragen, indem sie auf die Prioritäten Wissenstransfer, Modernisierung, Innovation und Qualität in der Lebensmittelkette und auf die vorrangigen Sektoren für Investitionen in Sach- und Humankapital konzentriert werden.

Näiden ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioita kannustetaan suuntaamaan tuki avaintoimiin. Tällaisia avaintoimia voisivat olla muun muassa

Zur Umsetzung dieser Prioritäten sind die Mitgliedstaaten aufgefordert, die Unterstützung auf Kernaktionen zu konzentrieren. Diese Kernaktionen könnten unter anderem Folgendes beinhalten:

i) maatalousalan rakenneuudistus ja uudenaikaistaminen, joilla on edelleen merkittävä tehtävä useiden maaseutualueiden kehittämisessä erityisesti uusissa jäsenvaltioissa. Maatalouden onnistunut mukauttaminen voi olla olennaisen tärkeää maatalousalan kilpailukyvyn ja ympäristöllisesti kestävän kehityksen parantamisessa, työpaikkojen luomisessa ja kasvun edistämisessä maatalouteen liittyvillä aloilla. Tähän kuuluu muutokseen valmistautumisen tukeminen maatalousalan rakenneuudistuksen ja uudenaikaistamisen toteuttamiseksi ja ennakoivan lähestymistavan kehittäminen viljelijöiden koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen erityisesti siirrettävien taitojen osalta;

i) Umstrukturierung und Modernisierung des Agrarsektors. Diese sind für die Entwicklung vieler ländlicher Gebiete, insbesondere in den neuen Mitgliedstaaten, weiterhin von großer Bedeutung. Die erfolgreiche Anpassung der Landwirtschaft kann der Schlüssel zur Verbesserung der Wettbewerbsfähigkeit und der ökologischen Nachhaltigkeit des Agrarsektors sein und so zu Beschäftigung und Wachstum in den mit ihm verbundenen Wirtschaftszweigen beitragen. Hierzu gilt es unter anderem darauf hinzuarbeiten, dass Veränderungen im Agrarsektor im Kontext der Umstrukturierung und der Modernisierung rechtzeitig erkannt werden, und einen proaktiven Ansatz bei der Ausbildung und Umschulung von Landwirten, insbesondere im Hinblick auf übertragbare Qualifikationen, zu entwickeln.

ii) elintarvikeketjuun osallistumisen edistäminen. Euroopan elintarviketeollisuus on yksi maailman kilpailukykyisimmistä ja innovatiivisimmista, mutta se joutuu kilpailemaan yhä kiristyvillä maailmanmarkkinoilla. Maaseudun elinkeinoelämällä on huomattavia mahdollisuuksia luoda ja markkinoida uusia tuotteita, säilyttää maaseutualueilla suurempi arvo tuotteista laatujärjestelmiä soveltamalla ja parantaa eurooppalaisten tuotteiden imagoa muualla maailmassa. Elintarvikeketjuun osallistumista edistävät myös neuvonta- ja tukipalvelujen käyttö yhteisön vaatimusten täyttämiseksi. Markkinasuuntautunut maatalousala lujittaa entisestään Euroopan elintarviketeollisuuden asemaa merkittävänä työllistäjänä ja talouskasvun lähteenä;

ii) Bessere Integration der Lebensmittelkette. Die Lebensmittelindustrie Europas zählt weltweit zu den wettbewerbsfähigsten und innovativsten, aber sie steht im globalen Wettbewerb zunehmend unter Druck. In der ländlichen Wirtschaft gibt es beträchtliche Möglichkeiten, neue Erzeugnisse zu schaffen und zu vermarkten, durch Qualitätsprogramme größere Wertschöpfung im ländlichen Raum zu binden und europäische Erzeugnisse auf dem Weltmarkt noch besser zu positionieren. Der Einsatz von Beratungsdiensten und Unterstützung bei der Erfüllung der Gemeinschaftsstandards wird zu diesem Integrationsprozess beitragen. Ein marktorientierter Agrarsektor wird dazu beitragen, die Position der europäischen Agrarlebensmittelbranche als wichtiger Arbeitgeber und als Motor für Wirtschaftswachstum weiter zu konsolidieren.

iii) innovoinnin edistäminen sekä tutkimuksen ja kehityksen hyödyntämismahdollisuuksien parantaminen. Innovointi on yhä tärkeämpää Euroopan maa- ja metsätalous- sekä elintarvikealoilla. Vaikka Euroopan suuret elintarvikealan yritykset ovat usein uusien suuntausten etulinjassa, uusien tuotteiden ja prosessien käyttöönotto voisi merkittävästi parantaa pienten jalostus- ja maatalousyritysten tehokkuutta. Erityisesti uusien yhteistyömuotojen soveltaminen voisi parantaa mahdollisuuksia hyödyntää tutkimusta ja kehittämistä sekä edistää innovointia ja seitsemännessä puiteohjelmassa toteutettavia toimia [6];

iii) Erleichterung von Innovationen und leichterer Zugang zu Forschung und Entwicklung (FuE). Innovationen werden immer wichtiger für die Agrar-, Forst- und Lebensmittelwirtschaft in Europa. Während die großen europäischen Lebensmittelkonzerne bei neuen Trends oft eine Spitzenposition einnehmen, könnte die Einführung neuer Erzeugnisse und Verfahren auch einen wichtigen Beitrag zur wirtschaftlichen Leistungsfähigkeit von kleineren Verarbeitungsunternehmen und landwirtschaftlichen Betrieben leisten. Neue Formen der Zusammenarbeit sollten insbesondere den Zugang zu FuE, Innovationen und Maßnahmen im Rahmen des 7. Rahmenprogramms [6] erleichtern.

iv) tieto- ja viestintätekniikan käyttöönoton ja levittämisen edistäminen. Elintarviketalousalan on kokonaisuutena todettu olevan jäljessä tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisessä. Tämä koskee erityisesti pienyrityksiä. Sähköisen liiketoiminnan sovelluksia käytetään edelleen vähän suuria monikansallisia yrityksiä ja niiden merkittäviä toimittajia lukuun ottamatta. Maaseudun kehittämisvaroilla olisi täydennettävä erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osalta komission aloitteita (kuten i2010) sähköisen liiketoiminnan, tietoteknisten taitojen ja verkko-opiskelun aloilla;

iv) Förderung der Einführung und Verbreitung von Informations- und Kommunikationstechnologien (IKT). Der gesamte Agrarlebensmittelsektor ist mit der Einführung von IKT-Technologien im Rückstand. Dies gilt insbesondere für kleinere Unternehmen. E-Business-Anwendungen sind außer bei den multinationalen Unternehmen und ihren großen Zulieferfirmen noch wenig verbreitet. Auf den Gebieten e-Business (insbesondere in Bezug auf die kleinen und mittleren Unternehmen (KMU), e-Skills und e-Learning sollten Initiativen der Kommission wie i2010 durch die Fonds zur Entwicklung des ländlichen Raums ergänzt werden.

v) dynaamisen yrittäjyyden edistäminen. Viimeaikaisilla uudistuksilla on Euroopan maataloudelle luotu markkinasuuntautunut ympäristö, joka tarjoaa maatalousyrityksille uusia mahdollisuuksia. Tämän taloudellisen potentiaalin toteutuminen riippuu kuitenkin strategisista ja organisatorisista taidoista. Nuorten viljelijöiden kannustamisella alalle voi olla tässä suhteessa merkittävä tehtävä;

v) Förderung eines dynamischen Unternehmertums. Mit den in letzter Zeit durchgeführten Reformen wurde ein marktorientiertes Umfeld für die europäische Landwirtschaft geschaffen, das den landwirtschaftlichen Betrieben neue Möglichkeiten bietet. Inwieweit dieses wirtschaftliche Potenzial ausgeschöpft werden kann, hängt aber von der Entwicklung strategischer und organisatorischer Fähigkeiten ab. Eine wichtige Rolle können in diesem Zusammenhang Maßnahmen spielen, mit denen Junglandwirten die Aufnahme ihrer Berufstätigkeit erleichtert wird.

vi) uusien markkinoiden löytäminen maa- ja metsätaloustuotteille. Uusilla markkinoilla voi lisäarvo olla suurempi erityisesti laatutuotteiden osalta. Non food -tuotannon alalla investointeihin ja koulutukseen myönnettävällä maaseudun kehittämistuella voidaan täydentää ensimmäisen pilarin alan toimenpiteitä luomalla tuotannolle innovatiivisia uusia markkinoita tai auttamalla kehittämään uusiutuvan energian raaka-aineita, biopolttoaineita ja jalostuskapasiteettia;

vi) Erschließung neuer Absatzmärkte für die Erzeugnisse der Land- und Forstwirtschaft. Neue Absatzmärkte können insbesondere für Qualitätserzeugnisse eine höhere Wertschöpfung bieten. Unterstützung für Investitionen und Ausbildung auf dem Gebiet der Non-Food-Erzeugung im Rahmen der Entwicklung des ländlichen Raums kann die im Rahmen des ersten Pfeilers getroffenen Maßnahmen ergänzen, indem innovative neue Absatzmärkte für die Erzeugung erschlossen oder die Entwicklung von erneuerbaren Energiematerialien und Biokraftstoffen sowie der Ausbau der Verarbeitungskapazität gefördert werden.

vii) maa- ja metsätalouden ympäristövaikutusten vähentäminen. Kestävä kehitys riippuu kyvystä tuottaa tiukkojen ympäristövaatimusten mukaisia tuotteita, joita kuluttajat haluavat ostaa. Ympäristötehokkuuden parantamiseksi tehtävät investoinnit voivat lisätä myös tuotannon tehokkuutta kaikkien osapuolten hyödyksi.

vii) Verbesserung der Umweltbilanz in Land- und Forstwirtschaft. Die langfristige Nachhaltigkeit hängt davon ab, ob es gelingt, die Erzeugnisse zu produzieren, die die Verbraucher wollen, und gleichzeitig hohe Umweltstandards zu erfüllen. Investitionen in besseren Umweltschutz können auch zu Effizienzsteigerungen in der Produktion führen, was dann für alle Beteiligten von Vorteil ist.

Maatalouden sukupolvenvaihdosten vauhdittamiseksi voidaan harkita toimintalinjan 1 mukaisten toimenpiteiden yhdistelmää nuorten viljelijöiden tarpeisiin mukautettuna.

Zur Förderung des Generationswechsels in der Landwirtschaft könnten Kombinationen der Maßnahmen im Rahmen von Schwerpunkt 1 in Betracht gezogen werden, die auf die Bedürfnisse der Junglandwirte zugeschnitten sind.

3.2 Ympäristön ja maaseudun parantaminen

3.2. Verbesserung von Umwelt und Landschaft

Yhteisön strateginen suuntaviiva

Strategische Leitlinie der Gemeinschaft

Toimintalinjaan 2 osoitetuilla määrärahoilla olisi pyrittävä suojelemaan ja parantamaan EU:n luonnonvarojen ja maaseutualueiden maisemia osallistumalla toimintaan kolmella EU-tason ensisijaisella alalla, jotka ovat: biologinen monimuotoisuus ja luonnonarvoiltaan arvokkaiden maa- ja metsätalousjärjestelmien sekä perinteisten maatalousmaisemien säilyttäminen ja kehittäminen, vesi sekä ilmastonmuutos.

Zum Schutz und zur Verbesserung der natürlichen Ressourcen der EU und der Landschaft im ländlichen Raum sollten die für den Schwerpunkt 2 vorgesehenen Mittel einen Beitrag zu drei auf EU-Ebene prioritären Gebieten leisten: biologische Vielfalt, Erhaltung und Entwicklung land- und forstwirtschaftlicher Systeme von hohem Naturschutzwert und traditioneller landwirtschaftlicher Landschaften, Wasser und Klimawandel.

Toimintalinjan 2 mukaisia toimenpiteitä olisi käytettävä nämä ympäristötavoitteet huomioon ottaen. Samalla olisi pyrittävä edistämään maa- ja metsätalouden Natura 2000 -verkoston toteuttamista, Göteborgin sitoumusta pysäyttää biologisen monimuotoisuuden väheneminen vuoteen 2010 mennessä, yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY [7] tavoitteita ja Kioton pöytäkirjan tavoitteita ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Die im Rahmen von Schwerpunkt 2 verfügbaren Maßnahmen sollten zur Integration dieser Umweltziele genutzt werden und einen Beitrag leisten zur Umsetzung des Netzes Natura 2000 in der Land- und Forstwirtschaft, zu der Verpflichtung von Göteborg, den Rückgang der biologischen Vielfalt bis 2010 umzukehren, zu den Zielen der Richtlinie 2000/60/EG des Europäischen Parlaments und des Rates vom 23. Oktober 2000 zur Schaffung eines Ordnungsrahmens für Maßnahmen der Gemeinschaft im Bereich der Wasserpolitik [7] und zu den Zielen des Kyoto-Protokolls zur Begrenzung des Klimawandels.

Näiden ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioita kannustetaan suuntaamaan tuki avaintoimiin. Tällaisia avaintoimia voisivat olla muun muassa

Zur Umsetzung dieser Prioritäten sind die Mitgliedstaaten aufgefordert, die Unterstützung auf Kernaktionen zu konzentrieren. Diese Kernaktionen könnten unter anderem Folgendes beinhalten:

i) ympäristöpalvelujen ja eläinystävällisten tuotantomenetelmien edistäminen. Euroopan kansalaiset odottavat, että viljelijät noudattavat pakollisia vaatimuksia. Monien mielestä viljelijöitä pitäisi kuitenkin palkita sitoutumisesta noudattaa tiukempia vaatimuksia tuottaen palveluja, joita markkinat yksin eivät tuota, erityisesti silloin kun kyseiset palvelut koskevat tiettyjä maa- ja metsätalouden kannalta merkittäviä luonnonvaroja, kuten vettä ja maaperää;

i) Förderung von Umweltleistungen und artgerechter Tierhaltung. Die Bürger in Europa erwarten, dass die Landwirte verbindliche Normen einhalten. Aber viele sind auch der Auffassung, dass die Landwirte dafür entlohnt werden sollten, wenn sie sich verpflichten, darüber hinaus bestimmte Leistungen zu erbringen, die der Markt alleine nicht erbringen würde, insbesondere wenn es um bestimmte im Zusammenhang mit der Land- und Forstwirtschaft besonders wichtige Ressourcen wie Wasser und Boden geht.

ii) viljelymaiseman ja metsien säilyttäminen. Suuri osa arvostetusta maaseutuympäristöstä Euroopassa on maatalouden tulosta. Kestävällä maankäytön suunnittelulla voidaan vähentää autioitumiseen, aavikoitumiseen ja metsäpaloihin liittyviä riskejä erityisesti epäsuotuisilla alueilla. Maisemia ja luontotyyppejä aina soista niittyihin ja vuoristolaitumiin voidaan säilyttää asianmukaisin viljelyjärjestelmin. Monilla alueilla tämä on tärkeä osa kulttuuri- ja luonnonperintöä sekä myös maaseutualueiden yleistä houkuttavuutta asuin- ja työskentelypaikkana;

ii) Erhaltung der Kulturlandschaft und der Wälder. Ein Großteil der wertvollen ländlichen Umwelt in Europa ist von der Landwirtschaft gestaltet worden. Eine nachhaltige Landbewirtschaftung kann mithelfen, die Gefahren aufgrund der Aufgabe der wirtschaftlichen Nutzung sowie die Gefahr der Wüstenbildung und von Waldbränden insbesondere in benachteiligten Gebieten zu verringern. Geeignete Bewirtschaftungssysteme tragen dazu bei, dass so unterschiedliche Landschaften und Lebensräume wie Feuchtgebiete, Trockenrasen und Bergweiden erhalten bleiben. In vielen Regionen sind dies wichtige Bestandteile des Kultur- und Naturerbes und der Attraktivität des ländlichen Raums insgesamt als Wohn- und Arbeitsort.

iii) ilmastonmuutoksen torjuminen. Maa- ja metsätalous ovat merkittävässä asemassa uusiutuvan energian ja bioenergialaitosten raaka-aineiden kehittämisessä. Asianmukaisilla maa- ja metsätalouskäytännöillä voidaan edistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä sekä maaperän orgaanisen aineen ja hiilinieluvaikutuksen säilyttämistä, ja ne voivat myös auttaa mukautumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin;

iii) Bekämpfung des Klimawandels. Land- und Forstwirtschaft spielen eine wichtige Rolle bei der Entwicklung von erneuerbaren Energien und Bioenergieanlagen. Geeignete land- und forstwirtschaftliche Verfahren können zur Verringerung der Emission von Treibhausgasen sowie zur Erhaltung der Kohlenstoffspeicherwirkung und der organischen Materie in der Bodenzusammensetzung beitragen und auch die Anpassung an die Folgen des Klimawandels erleichtern.

iv) luonnonmukaisen maatalouden edistäminen. Luonnonmukainen maatalous on kokonaisvaltainen lähestymistapa kestävään maatalouteen. Tästä syystä sen osuutta ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskevien tavoitteiden toteuttamisessa voitaisiin lisätä;

iv) Konsolidierung des Beitrags des ökologischen Landbaus. Der ökologische Landbau stellt einen ganzheitlichen Ansatz nachhaltiger Landwirtschaft dar. In dieser Hinsicht sollte sein Beitrag zu den Zielen des Umwelt- und Tierschutzes weiter gestärkt werden.

v) kaikkia osapuolia hyödyttävien ympäristö- ja talousaloitteiden edistäminen. Erityisesti maatalouden ympäristötoimenpiteiden puitteissa tarjotut ympäristöhyödykkeet voivat vahvistaa maaseutualueiden ja niillä tuotettujen elintarvikkeiden identiteettiä. Ne voivat muodostaa perustan matkailun ja maaseudun tarjoamien palvelujen ja hyödykkeiden luomalle talouskasvulle ja työllisyydelle erityisesti silloin, kun toimintaa monipuolistetaan matkailulla, käsiteollisuudella, koulutuksella tai non food -tuotannolla;

v) Förderung von Initiativen, die sowohl für die Umwelt als auch für die Wirtschaft von Vorteil sind. Die Umweltleistungen, insbesondere durch Agrarumweltmaßnahmen, können zur Identität des ländlichen Raums und seiner Lebensmittelerzeugnisse beitragen. Sie können die Grundlage für Wachstum und Beschäftigung im Tourismus und in Dienstleistungs- und Freizeitinfrastrukturen auf dem Land bilden, insbesondere wenn sie mit einer Diversifizierung in Bereiche wie Tourismus, Handwerk, Ausbildung und Non-Food einhergehen.

vi) alueellisen tasapainon parantaminen. Maaseudun kehittämisohjelmilla voidaan olennaisesti parantaa maaseutualueiden houkuttavuutta. Niillä voidaan myös varmistaa, että kaupunki- ja maaseutualueiden kestävä tasapaino säilyy kilpailukykyisessä osaamiseen perustuvassa taloudessa. Kun maankäyttötoimenpiteitä yhdistetään muihin toimintalinjoihin, niillä voidaan edistää taloudellisen toiminnan tasaisempaa jakautumista ja alueellista koheesiota.

vi) Förderung der räumlichen Ausgewogenheit. Programme zur Entwicklung des ländlichen Raums können einen wichtigen Beitrag zur Attraktivität des ländlichen Raums leisten. Sie können auch dazu beitragen, dass in einer wettbewerbsorientierten, wissensbasierten Wirtschaft ein nachhaltiges Gleichgewicht zwischen städtischem und ländlichem Raum erhalten bleibt

3.3 Maaseutualueiden asukkaiden elämänlaadun parantaminen ja maaseudun elinkeinoelämän monipuolistamiseen kannustaminen

3.3. Verbesserung der Lebensqualität im ländlichen Raum und Förderung der Diversifizierung der ländlichen Wirtschaft

Yhteisön strateginen suuntaviiva

Strategische Leitlinie der Gemeinschaft

Toimintalinjaan 3 osoitetut määrärahat on tarkoitettu maaseudun elinkeinoelämän monipuolistamiseen ja maaseutualueiden asukkaiden elämänlaadun parantamiseen. Niillä olisi pyrittävä saavuttamaan olennaisin tavoite, joka on työllisyysmahdollisuuksien ja kasvun edellytysten luominen. Toimintalinjan 3 mukaisia toimenpiteitä on käytettävä erityisesti valmiuksien kehittämiseksi, taitojen hankkimiseksi ja paikallisten kehittämisstrategioiden toteuttamiseksi sekä sen varmistamiseksi, että maaseutualueet säilyvät houkuttavina tuleville sukupolville. Koulutusta, tiedotusta ja yrittäjyyttä edistettäessä olisi otettava huomioon naisten, nuorten ja iäkkäiden työntekijöiden erityistarpeet.

Die Mittel, die im Rahmen von Schwerpunkt 3 für die Bereiche Diversifizierung der ländlichen Wirtschaft und Lebensqualität im ländlichen Raum eingesetzt werden, sollten zu der übergreifenden Priorität der Schaffung von Beschäftigungsmöglichkeiten und von Voraussetzungen für Wachstum beitragen. Die im Rahmen von Schwerpunkt 3 verfügbaren Maßnahmen sollten insbesondere dazu eingesetzt werden, die Schaffung von Kapazitäten, den Erwerb von Qualifikationen und die Organisation für die örtliche strategische Entwicklung zu fördern, und mit dafür sorgen, dass der ländliche Raum auch für die künftigen Generationen attraktiv bleibt. Bei der Förderung von Ausbildung, Information und Unternehmergeist sollten die besonderen Bedürfnisse von Frauen, jungen Menschen und älteren Arbeitnehmern berücksichtigt werden.

Näiden ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioita kannustetaan suuntaamaan tuki avaintoimiin. Tällaisia avaintoimia voisivat olla muun muassa

Zur Umsetzung dieser Prioritäten sind die Mitgliedstaaten aufgefordert, die Unterstützung auf Kernaktionen zu konzentrieren. Diese Kernaktionen könnten unter anderem Folgendes beinhalten:

i) työvoimaosuuden ja työllisyyden lisääminen maaseudun laajemmassa elinkeinoelämässä. Taloudellisen toiminnan monipuolistaminen on välttämätöntä maaseutualueiden kasvun, työllisyyden ja kestävän kehityksen kannalta, jolloin se myös parantaa alueellista tasapainoa sekä taloudellisesti että sosiaalisesti. Matkailu, käsiteollisuus ja muut maaseudun tarjoamat palvelut ja hyödykkeet ovat monilla alueilla kasvavia aloja, jotka tarjoavat mahdollisuuksia monipuolistaa tilan toimintoja maatalouden ulkopuolella ja perustaa mikroyrityksiä maaseudun laajemmassa elinkeinoelämässä;

i) Ankurbelung der Wirtschaft und Steigerung der Beschäftigungsraten in der ländlichen Wirtschaft. Die Diversifizierung ist notwendig für Wachstum, Beschäftigung und nachhaltige Entwicklung im ländlichen Raum und trägt so zu einer besseren räumlichen Ausgewogenheit in wirtschaftlicher und sozialer Hinsicht bei. Tourismus, Handwerk und Dienstleistungs- und Freizeitinfrastrukturen auf dem Land sind in vielen Regionen Wachstumssektoren und bieten Möglichkeiten sowohl für die Diversifizierung im landwirtschaftlichen Betrieb hin zu nichtlandwirtschaftlichen Tätigkeiten als auch für den Aufbau von Mikrounternehmen in der ländlichen Wirtschaft im weiteren Sinne.

ii) naisten työssäkäynnin edistäminen. Monilla maaseutualueilla puutteelliset lastenhoitopalvelut luovat erityisiä esteitä. Paikalliset aloitteet lastenhoitopalvelujen kehittämiseksi voivat helpottaa työmarkkinoille pääsyä. Näihin voivat kuulua lastenhoidon perusrakenteiden kehittäminen mahdollisesti yhdistettynä aloitteisiin, joilla kannustetaan luomaan maaseutuelinkeinoihin ja paikallisiin palveluihin liittyviä pienyrityksiä;

ii) Förderung des Zugangs von Frauen zum Arbeitsmarkt. Ein spezielles Hemmnis stellen in vielen ländlichen Gebieten unzureichende Kinderbetreuungseinrichtungen dar. Örtliche Initiativen für Kinderbetreuungseinrichtungen können den Zugang zum Arbeitsmarkt erleichtern. Dazu kann auch der Aufbau einer Kinderbetreuungsinfrastruktur gehören, möglicherweise in Kombination mit Initiativen zur Gründung kleiner Unternehmen, die für den ländlichen Raum relevante Tätigkeiten und örtliche Dienstleistungen anbieten.

iii) kylien elinvoiman palauttaminen. Yhdennetyt aloitteet, joissa yhdistyvät toiminnan monipuolistaminen, yritysten perustaminen, kulttuuriperintöön investoiminen, infrastruktuuri paikallisia palveluja varten ja kunnostus, voivat parantaa sekä talousnäkymiä että elämänlaatua;

iii) Neubelebung der Dörfer. Integrierte Initiativen, die Diversifizierung, Unternehmensgründungen, Investitionen in das Kulturerbe, Infrastrukturmaßnahmen zugunsten örtlicher Dienstleistungen und Erneuerungsmaßnahmen miteinander kombinieren, können dazu beitragen, sowohl die wirtschaftlichen Aussichten wie auch die Lebensqualität zu verbessern.

iv) mikroyritysten ja käsiteollisuuden kehittäminen. Näin voidaan hyödyntää perinteisiä taitoja tai ottaa käyttöön uutta pätevyyttä – erityisesti jos tähän yhdistyy välineiden hankinta sekä koulutus ja opastus – yrittäjyyden edistämiseksi ja elinkeinoelämän kehittämiseksi;

iv) Die Förderung von Mikrounternehmen und Handwerksbetrieben kann auf traditionelle Fertigkeiten aufbauen oder neue Fähigkeiten einbringen, insbesondere in Kombination mit dem Erwerb von Ausrüstung oder mit Ausbildung und Schulung, und so den Unternehmergeist und die Entwicklung des wirtschaftlichen Gefüges fördern.

v) paikallisen elinkeinoelämän monipuolistamiseen tarvittavien taitojen opettaminen nuorille. Näin voidaan vastata matkailun, vapaa-ajan toimintojen, ympäristöpalvelujen, maaseudun perinteisten käytäntöjen ja laatutuotteiden kysyntään;

v) Durch die Ausbildung junger Menschen in für die Diversifizierung der ländlichen Wirtschaft erforderlichen Fertigkeiten kann Bedarf in den Bereichen Tourismus, Freizeit, Umweltdienste, traditionelle ländliche Praktiken und Qualitätserzeugnisse gedeckt werden.

vi) tieto- ja viestintätekniikan käyttöönoton ja levittämisen edistäminen. Tieto- ja viestintätekniikan käyttöönotto ja levittäminen on maaseutualueilla olennaisen tärkeää taloudellisen toiminnan monipuolistamiseksi, paikallisen kehityksen edistämiseksi, paikallisten palvelujen tarjoamiseksi ja tietoyhteiskuntaan osallistumisen edistämiseksi. Mittakaavaetuja voidaan saada aikaan toteuttamalla kylien tieto- ja viestintätekniikka-aloitteita, joissa tietotekniikkalaitteet, verkottuminen ja tietoteknisten taitojen opettaminen sovitetaan yhteisörakenteisiin. Tällaisin aloittein voidaan vauhdittaa tieto- ja viestintätekniikan käyttöönottoa paikallisilla tiloilla ja maaseutuyrityksissä sekä sähköisen liiketoiminnan ja kaupankäynnin aloittamista. Internetin ja laajakaistaviestinnän tarjoamia mahdollisuuksia on hyödynnettävä täysimääräisesti epäedullisesta sijainnista johtuvien haittojen lieventämiseksi käyttämällä esimerkiksi rakennerahastojen tukea alueellisille ohjelmille;

vi) Förderung der Einführung und Verbreitung von IKT. Die Einführung und Verbreitung von IKT ist im ländlichen Raum sowohl für die Diversifizierung als auch für die örtliche Entwicklung, die Erbringung örtlicher Dienstleistungen und die Förderung der digitalen Integration von Bedeutung. Durch IKT-Initiativen in den Dörfern in Kombination mit IT-Ausrüstung, Vernetzung und Schulung in e-Skills durch Gemeinschaftsstrukturen können Größenvorteile erreicht werden. Derartige Initiativen können die Einführung von IKT in landwirtschaftlichen Betrieben und Unternehmen im ländlichen Raum sowie die Verbreitung von e-Business und e-Commerce wesentlich erleichtern. Um Standortnachteile auszugleichen, müssen die Möglichkeiten des Internets und der Breitbandkommunikation in vollem Umfang genutzt werden, z. B. mit Unterstützung regionaler Programme im Rahmen der Strukturfonds.

vii) uusiutuvien energialähteiden tuottamisen ja innovatiivisen käytön lisääminen. Näin voidaan saada maa- ja metsätaloustuotteille uusia markkinoita, edistää paikallisia palveluja ja monipuolistaa maaseudun elinkeinoelämää;

vii) Die Bereitstellung und innovative Nutzung erneuerbarer Energiequellen kann zur Erschließung neuer Absatzmärkte für Erzeugnisse der Land- und Forstwirtschaft zur Förderung örtlicher Dienstleistungen sowie zur Diversifizierung der Wirtschaftstätigkeit im ländlichen Raum beitragen.

viii) matkailun kehittäminen. Matkailu on monilla maaseutualueilla tärkeä kasvava ala, ja siinä voidaan hyödyntää kulttuuri- ja luonnonperintöä. Lisäämällä matkailualalla tieto- ja viestintätekniikan käyttöä varausten, mainonnan, markkinoinnin, palvelujen suunnittelun ja vapaa-ajan toimintojen yhteydessä voidaan lisätä vierailijoiden määrää ja pidentää oleskelun kestoa erityisesti pienempien palvelujentarjoajien ja maatilamatkailun osalta;

viii) Förderung des Fremdenverkehrs. Der Tourismus ist in vielen ländlichen Gebieten ein wichtiger Wachstumssektor und kann sich auf deren Kultur- und Naturerbe stützen. Mit dem verstärkten Einsatz von IKT in der Tourismusbranche für Buchungen, Werbung, Marketing, die Gestaltung von Dienstleistungen und Freizeitaktivitäten können Gästezahlen und Aufenthaltsdauer gesteigert werden, insbesondere wenn Verbindungen zu kleineren Einrichtungen geschaffen werden und der Agrotourismus gefördert wird.

ix) paikallisen infrastruktuurin parantaminen erityisesti uusissa jäsenvaltioissa. Tulevina vuosina tehdään televiestinnän, liikenteen, energian ja vesihuollon infrastruktuureihin huomattavia investointeja. Rakennerahastoista myönnetään merkittävästi määrärahoja eri toimenpiteisiin, jotka ulottuvat Euroopan laajuisista verkoista ja yrityksiin luotavista yhteyksistä teknologiakeskuksiin. Jotta kerrannaisvaikutus olisi mahdollisimman suuri työpaikkojen ja talouskasvun osalta, maaseudun kehittämisohjelmissa tuetut pienimuotoiset paikalliset infrastruktuurihankkeet voivat olla olennaisen tärkeitä, sillä ne yhdistävät toisiinsa kyseiset laajemmat investoinnit, paikalliset toiminnan monipuolistamisstrategiat sekä maatalous- ja elintarvikealan potentiaalin kehittämisen.

ix) Modernisierung der örtlichen Infrastruktur, insbesondere in den neuen Mitgliedstaaten. In die Telekommunikations-, Verkehrs-, Energie- und Wasserinfrastruktur werden in den kommenden Jahren beträchtliche Investitionen fließen. Die Strukturfonds werden Projekte, die von den transeuropäischen Netzen bis zum Aufbau von Verbindungen zu Industrie- und Wissenschaftsparks reichen, nachdrücklich unterstützen. Um den maximalen Multiplikatoreffekt bei Wachstum und Beschäftigung zu erreichen, können kleine örtliche Infrastrukturen mit Unterstützung durch Programme zur Entwicklung des ländlichen Raums eine entscheidende Rolle bei der Verbindung dieser wichtigen Investitionen mit örtlichen Diversifizierungsstrategien und der Entwicklung des Potenzials des Agrar- und Lebensmittelsektors spielen.

3.4 Paikallisten valmiuksien kehittäminen työllisyyden parantamiseksi ja elinkeinoelämän monipuolistamiseksi

3.4. Aufbau lokaler Kapazitäten für Beschäftigung und Diversifizierung

Yhteisön strateginen suuntaviiva

Strategische Leitlinie der Gemeinschaft

Toimintalinjaan 4 (Leader) osoitetuilla määrärahoilla pyritään toimintalinjojen 1 ja 2 ja erityisesti toimintalinjan 3 ensisijaisiin tavoitteisiin, mutta ne ovat tärkeitä myös horisontaalisen, hallinnoinnin kehittämiseen liittyvän ensisijaisen tavoitteen saavuttamiseksi ja maaseutualueiden oman kehityspotentiaalin hyödyntämiseksi.

Die für den Schwerpunkt 4 (Leader) eingesetzten Mittel sollten zu den Prioritäten der Schwerpunkte 1 und 2 sowie insbesondere des Schwerpunkts 3 beitragen, aber auch eine wichtige Rolle bei der horizontalen Priorität Verwaltungsverbesserung und Erschließung des endogenen Entwicklungspotenzials der ländlichen Gebiete spielen.

Leader-toimintalinjasta myönnettävä tuki tarjoaa mahdollisuuden yhdistää paikallisiin tarpeisiin ja vahvuuksiin perustuvien yhteisön johtamien paikallisten kehittämisstrategioiden puitteissa kaikki kolme tavoitetta: kilpailukyky, ympäristö ja elämänlaatu / toiminnan monipuolistaminen. Yhdennetyillä lähestymistavoilla, joiden toteuttamiseen osallistuvat viljelijät, metsänomistajat ja muut maaseudun toimijat, voidaan suojella ja parantaa paikallista luonnon- ja kulttuuriperintöä, lisätä ympäristötietoisuutta ja edistää erikoistuotteiden, matkailun sekä uusiutuvien luonnonvarojen ja uusiutuvan energian hyödyntämistä.

Die Förderung im Rahmen des Schwerpunktes 4 bietet die Möglichkeit, nach einer auf die örtlichen Bedürfnisse und Stärken abgestellten und von der Gemeinschaft geleiteten Entwicklungsstrategie alle drei Ziele — Wettbewerbsfähigkeit, Umwelt, Lebensqualität und Diversifizierung — miteinander zu kombinieren. Durch integrierte Ansätze, die die Land- und Forstwirte ebenso wie die anderen ländlichen Akteure einbeziehen, kann das örtliche Natur- und Kulturerbe bewahrt und aufgewertet und das Umweltbewusstsein erhöht werden; des Weiteren können dadurch Erzeugnisspezialitäten, Fremdenverkehr sowie erneuerbare Ressourcen und erneuerbare Energie gefördert und entsprechende Investitionen getätigt werden.

Näiden ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioita kannustetaan suuntaamaan tuki avaintoimiin. Tällaisia avaintoimia voisivat olla muun muassa

Zur Umsetzung dieser Prioritäten sind die Mitgliedstaaten aufgefordert, die Unterstützung auf Kernaktionen zu konzentrieren. Diese Kernaktionen könnten unter anderem Folgendes beinhalten:

i) paikallisten kumppanuusvalmiuksien kehittäminen. Toiminnan edistäminen ja valmiuksien hankkimisen rohkaiseminen voivat auttaa paikallisen potentiaalin liikkeelle saamista;

i) Aufbau lokaler Kapazitäten für Partnerschaften, Werbung und Unterstützung für Kompetenzerwerb, was zu einer besseren Nutzung des örtlichen Potenzials beitragen kann.

ii) yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksien edistäminen. Leader-toiminnalla tulee edelleenkin olemaan tärkeä tehtävä, sillä se edistää innovatiivisia lähestymistapoja maaseudun kehittämiseen ja tuo yksityisen ja julkisen sektorin toimijat kosketuksiin toistensa kanssa;

ii) Förderung der öffentlich-privaten Partnerschaft. Das Leader-Programm wird insbesondere durch Unterstützung innovativer Konzepte zur Entwicklung des ländlichen Raums und Zusammenführung des privaten und des öffentlichen Sektors weiterhin eine wichtige Rolle spielen.

iii) yhteistyön ja innovoinnin edistäminen. Leaderin kaltaisilla paikallisilla aloitteilla ja toiminnan monipuolistamisen tukemisella voi olla tärkeä tehtävä, sillä ne tarjoavat ihmisille uusia ideoita ja lähestymistapoja sekä edistävät innovointia, yrittäjyyttä, osallisuutta ja paikallisia palveluja. Verkossa toimivat yhteisöt voivat edistää tietämyksen jakamista, hyvien käytänteiden vaihtoa sekä maaseudun tuotteita ja palveluja koskevaa innovointia;

iii) Förderung von Zusammenarbeit und Innovation. Lokale Initiativen wie das Leader-Programm und die Unterstützung der Diversifizierung können eine wesentliche Rolle dabei spielen, dass Menschen für neue Ideen und Ansätze gewonnen, Innovation und Unternehmergeist gefördert sowie die allgemeine Integration und das Angebot an örtlichen Dienstleistungen verstärkt werden. Online-Foren können hilfreich sein für die Verbreitung von Wissen, den Austausch über bewährte Verfahren und Innovationen bei ländlichen Erzeugnissen und Dienstleistungen.

iv) paikallisen hallinnoinnin kehittäminen. Leader-toimintalinjassa voidaan toteuttaa innovatiivisia lähestymistapoja maatalouden, metsätalouden ja paikallisen elinkeinoelämän yhdistämiseksi toisiinsa, jolloin maaseutualueiden taloudellinen perusta monipuolistuu ja sosioekonominen rakenne vahvistuu.

iv) Verbesserung der lokalen Verwaltung. Das Leader-Programm kann durch Unterstützung innovativer Konzepte, die die Land- und Forstwirtschaft und die örtliche Wirtschaft insgesamt stärker miteinander verflechten, zur Diversifizierung der wirtschaftlichen Grundlagen und zur Stärkung des sozioökonomischen Gefüges der ländlichen Gebiete beitragen.

3.5 Ohjelmien johdonmukaisuuden varmistaminen

3.5. Gewährleistung einer kohärenten Programmplanung

Yhteisön strateginen suuntaviiva

Strategische Leitlinie der Gemeinschaft

Jäsenvaltioiden olisi kansallisia strategioita laatiessaan varmistettava, että toimintalinjojen väliset ja sisäiset synergiat maksimoidaan ja mahdolliset ristiriitaisuudet vältetään. Tarvittaessa ne voivat kehittää yhdennettyjä lähestymistapoja. Ne voivat myös pohtia, miten otetaan huomioon muut EU-tason strategiat, kuten luonnonmukaisia elintarvikkeita ja luonnonmukaista maataloutta koskeva toimintasuunnitelma, sitoutuminen uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseen [8], tarve laatia ilmastonmuutoksen torjumiseksi EU:n keskipitkän ja pitkän aikavälin strategia [9] ja tarve ennakoida sen mahdollisia vaikutuksia maanviljelykseen ja metsänhoitoon, Euroopan unionin metsästrategia ja toimintasuunnitelma (joilla voidaan auttaa pääsemään kasvun ja työllisyyden sekä kestävän kehityksen tavoitteisiin) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1600/2002/EY [10] säädetyn kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman painopisteet, erityisesti ne, joiden katsotaan edellyttävän aihekohtaisia ympäristöstrategioita (maaperän suojelu, meriympäristön suojelu ja säilyttäminen, torjunta-aineiden kestävä käyttö, ilmansaasteet, kaupunkiympäristö, luonnonvarojen kestävä käyttö ja jätteiden kierrätys).

Bei der Ausarbeitung ihrer nationalen Strategien sollten die Mitgliedstaaten darauf achten, dass größtmögliche Synergien zwischen den Schwerpunkten und innerhalb der Schwerpunkte entstehen und Widersprüche vermieden werden. Gegebenenfalls können sie integrierte Konzepte entwickeln. Ferner sind sie aufgefordert, sich zu überlegen, wie andere auf EU-Ebene verfolgte Strategien berücksichtigt werden können, z. B. der Aktionsplan für ökologische Landwirtschaft, die Entscheidung, verstärkt auf erneuerbare Energiequellen zurückzugreifen [8], die erforderliche Entwicklung einer mittel- und langfristigen EU-Strategie zur Bekämpfung des Klimawandels [9], die erforderliche Vorbereitung auf die zu erwartenden Auswirkungen auf die Land- und Forstwirtschaft, die EU-Forststrategie und der Forst-Aktionsplan (der zur Erreichung des Wachstums- und Beschäftigungsziels wie auch des Nachhaltigkeitsziels beitragen kann) und die Prioritäten des mit dem Beschluss Nr. 1600/2002/EG des Europäischen Parlaments und des Rates vom 22. Juli 2002 [10] festgelegten Sechsten Umweltaktionsprogramms der Europäischen Gemeinschaft, insbesondere diejenigen Prioritäten, die diesem Programm zufolge thematische Umweltstrategien erfordern (Bodenschutz, Schutz und Erhaltung der Meeresumwelt, nachhaltiger Einsatz von Pestiziden, Luftverschmutzung, städtische Umwelt, nachhaltige Ressourcenverwendung sowie Abfallrecycling).

EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla on käytettävissä monia välineitä hallinnoinnin ja toimien toteuttamisen tehostamiseksi. Teknistä apua voidaan käyttää eurooppalaisten ja kansallisten verkostojen perustamiseksi maaseudun kehittämistä varten; niiden kautta sidosryhmät voivat vaihtaa parhaita toimintatapoja ja asiantuntemusta kaikista toiminnan suunnitteluun, hallinnointiin ja toteuttamiseen liittyvistä asioista. Kansallisia strategioita laadittaessa on huolehdittava tiedotus- ja julkisuustoimista, jotta eri toimijat saadaan osallistumaan mahdollisimman aikaisin, ja näitä toimia on suunniteltava myös täytäntöönpanon myöhäisempiä vaiheita varten.

Auf Ebene der Europäischen Union und der Mitgliedstaaten gibt es mehrere Möglichkeiten, um die Verwaltung und die Umsetzung der Maßnahmen zu verbessern. Im Wege der technischen Hilfe können europäische und nationale Netzwerke für ländliche Entwicklung als Foren aufgebaut werden, in denen die Beteiligten bewährte Verfahren und Erfahrungen bei allen Aspekten der Konzipierung, Verwaltung und Durchführung der Maßnahmen austauschen können. Bei der Festlegung der einzelstaatlichen Strategien müssen ferner Information und Publizität zwecks einer frühzeitigen Einbeziehung der verschiedenen Akteure bedacht und für die späteren Durchführungsstufen ausgearbeitet werden.

3.6 Yhteisön välineiden keskinäinen täydentävyys

3.6. Komplementarität zwischen den Gemeinschaftsinstrumenten

Yhteisön strateginen suuntaviiva

Strategische Leitlinie der Gemeinschaft

On pyrittävä rakenne-, työllisyys- ja maaseudun kehittämispolitiikkojen väliseen synergiaan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että Euroopan aluekehitysrahastosta, koheesiorahastosta, Euroopan sosiaalirahastosta, Euroopan kalastusrahastosta ja maaseudun kehittämisrahastosta rahoitettavat toimet täydentävät toisiaan ja ovat johdonmukaiset tietyllä alueella ja tietyllä toiminta-alalla. Eri rahastoista rahoitettujen toimien välisiä rajoja ja yhteensovittamista koskevat pääperiaatteet on määriteltävä kansallisissa strategisissa viitekehyksissä tai kansallisissa strategiasuunnitelmissa.

Die Synergien zwischen der Strukturpolitik, der Beschäftigungspolitik und den Maßnahmen zur Entwicklung des ländlichen Raums müssen erhöht werden. In diesem Zusammenhang sollten die Mitgliedstaaten für Komplementarität und Kohärenz zwischen den Maßnahmen sorgen, die in einem bestimmten geografischen Gebiet und einem bestimmten Tätigkeitsbereich durch den Europäischen Regionalfonds, den Kohäsionsfonds, den Europäischen Sozialfonds, den Europäischen Fischereifonds und den ELER zu finanzieren sind. Die wichtigsten Leitprinzipien für die Abgrenzung und die Koordinierungsmechanismen zwischen den durch die verschiedenen Fonds geförderten Maßnahmen sollten in dem nationalen Strategieplan und dem nationalen strategischen Bezugsrahmen festgelegt werden.

Infrastruktuureihin tehtävien investointien osalta periaatteena voisi olla intervention mittakaava. Esimerkiksi liikenteeseen tai muuhun infrastruktuuriin jäsenvaltion tai alueen/seutukunnan tasolla tehtävien investointien osalta voitaisiin käyttää koheesiopolitiikan välineitä, kun taas paikallistasolla voitaisiin käyttää toimintalinjan 3 peruspalvelutoimenpidettä, jolloin varmistettaisiin yhteys paikallis- ja aluetason välillä.

Für Infrastrukturinvestitionen könnte die Größe der Förderintervention als Leitprinzip herangezogen werden. So würden z. B. für Investitionen in Verkehrsinfrastrukturen und andere Infrastrukturvorhaben auf Ebene des Mitgliedstaates oder der Region bzw. Unterregion die kohäsionspolitischen Instrumente eingesetzt, wohingegen auf der unteren lokalen Ebene gegebenenfalls die im Rahmen von Schwerpunkt 3 vorgesehene Maßnahme für Dienstleistungen zur Grundversorgung zum Tragen käme und auf diese Weise die Verbindung zwischen der lokalen und der regionalen Ebene hergestellt würde.

Kun kyseessä on inhimillisen pääoman kehittäminen, maaseudun kehittämistuki on kohdistettava viljelijöihin ja taloudellisiin toimijoihin, jotka osallistuvat maaseudun elinkeinoelämän monipuolistamiseen. Maaseutualueen väestölle voidaan antaa tukea soveltamalla yhdennettyä alhaalta ylös -lähestymistapaa. Toimet näillä aloilla olisi toteutettava kasvua ja työllisyyttä koskevissa yhdennetyissä suuntaviivoissa vahvistetun Euroopan työllisyysstrategian tavoitteita noudattaen ja johdonmukaisesti kansallisissa uudistusohjelmissa Lissabonin prosessin puitteissa toteutettujen toimien kanssa. Koulutuksen osalta Lissabonin tavoitteet pyritään saavuttamaan Koulutus 2010 -työohjelmalla. Tämän ohjelman ytimenä on elinikäisen oppimisen periaate ja sitä sovelletaan kaikkiin koulutustasoihin ja -tyyppeihin, myös maatalous-, metsätalous- ja elintarvikealalla.

Bei der Entwicklung des Humankapitals würde die Förderung im Rahmen der Entwicklung des ländlichen Raums auf die Landwirte und Wirtschaftsakteure abzielen, die in die Diversifizierung der ländlichen Wirtschaft involviert sind. Die Bevölkerung der ländlichen Gebiete könnte im Rahmen eines von unten nach oben ausgerichteten Ansatzes unterstützt werden. Bei der Durchführung der Maßnahmen in diesem Bereich ist auf vollkommene Übereinstimmung mit den Zielen der Europäischen Beschäftigungsstrategie, die in den Integrierten Leitlinien für Wachstum und Beschäftigung festgelegt sind, und auf Kohärenz mit den Maßnahmen, die aufgrund der nationalen Reformprogramme im Rahmen des Lissabon-Prozesses getroffen wurden, zu achten. Mit dem Arbeitsprogramm "Allgemeine und berufliche Bildung 2010" sollen die Ziele von Lissabon in Bezug auf die Allgemein- und Berufsbildung verwirklicht werden. Im Mittelpunkt dieses Programms steht das lebenslange Lernen, das sich auf alle Stufen und Arten von allgemeiner und beruflicher Bildung, auch in der Land- und Forstwirtschaft und im Agrarlebensmittelsektor, erstreckt.

4. RAPORTOINTIJÄRJESTELMÄ

4. BERICHTERSTATTUNGSSYSTEM

Asetuksessa (EY) N:o 1698/2005 säädetään yhteisön ja kansallisten strategioiden strategisesta seurannasta. Edistymistä koskeva raportointi perustuu jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä vahvistettaviin seuranta- ja arviointisääntöihin.

Die Verordnung (EG) Nr. 1698/2005 sieht eine strategische Begleitung der gemeinschaftlichen und einzelstaatlichen Strategien vor. Grundlage für die Berichterstattung über die Fortschritte wird der in Zusammenarbeit mit den Mitgliedstaaten zu erstellende gemeinsame Rahmen für die Begleitung und Bewertung sein.

Näissä säännöissä vahvistetaan rajallinen määrä yhteisiä indikaattoreita ja yhteiset menetelmät. Niitä täydennetään ohjelmakohtaisilla indikaattoreilla kunkin ohjelma-alueen luonteen huomioon ottamiseksi.

Dieser wird eine begrenzte Anzahl gemeinsamer Indikatoren und eine gemeinsame Methodologie vorgeben. Ergänzt wird dies noch durch programmspezifische Indikatoren, die die besonderen Merkmale des jeweiligen Programmgebiets widerspiegeln.

Yhteisten indikaattorien avulla voidaan tuotokset, tulokset ja vaikutukset koota yhteen EU:n tasolla ja arvioida yhteisön ensisijaisten tavoitteiden saavuttamisen edistymistä. Kunkin ohjelmakauden alussa määriteltävien perusindikaattorien avulla voidaan arvioida alkutilanne ja luoda perusta ohjelmastrategian kehittämiselle.

Dank der Anwendung einer bestimmten Anzahl gemeinsam festgelegter Indikatoren können die Leistungen, Ergebnisse und Wirkungen auf EU-Ebene aggregiert werden, was die Beurteilung der Fortschritte im Hinblick auf die gemeinschaftlichen Prioritäten erleichtert. Anhand von Indikatoren für die Ausgangssituation, die zu Beginn des Programmplanungszeitraums festgelegt werden, kann eine Ausgangsbewertung vorgenommen werden, die die Grundlage für die Ausarbeitung der Programmstrategie bildet.

Arviointi on jatkuvaa: ohjelmista tehdään ennakko-, väli- ja jälkiarvioinnit, minkä lisäksi toteutetaan muuta arviointitoimintaa ohjelman hallinnoinnin ja vaikutusten parantamiseksi. Näiden lisäksi yhteisön tasolla toteutetaan aihekohtaisia tutkimuksia ja yhdistettyjä arviointeja, kuten myös eurooppalaisen maaseudun kehittämisen verkoston toimia; tämä verkosto mahdollistaa tiedonvaihdon ja valmiuksien hankkimisen arviointien tekemiseksi jäsenvaltioissa. Hyvien käytänteiden vaihto ja arviointitulosten jakaminen tehostavat maaseudun kehittämistoimia huomattavasti. Näin ollen eurooppalaisen verkoston tulisi olla keskeisessä asemassa helpotettaessa yhteydenpitoa.

Es werden laufend Bewertungen stattfinden, darunter auf Programmebene eine Ex-ante- Bewertung, eine Halbzeitbewertung und eine Ex-post- Bewertung sowie andere zur Verbesserung der Verwaltung und der Wirksamkeit der Programme als zweckdienlich erachtete Bewertungen. Hinzu kommen thematische Studien und Synthesebewertungen auf Gemeinschaftsebene sowie die Aktivitäten des Europäischen Netzes für die Entwicklung des ländlichen Raums, das ein Forum für Erfahrungsaustausch und Unterstützung beim Kapazitätsaufbau im Hinblick auf die Bewertung in den Mitgliedstaaten bietet. Der Austausch bewährter Verfahren und die Verbreitung von Bewertungsergebnissen können einen wesentlichen Beitrag zur Wirksamkeit der ländlichen Entwicklung liefern. In diesem Zusammenhang sollte das europäische Netz eine zentrale Rolle spielen, um die Kontakte zu erleichtern.

[1] Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät: Luxemburg ( 12. ja 13. joulukuuta 1997), Berliini ( 24. ja 25. maaliskuuta 1999) ja Bryssel ( 24. ja 25. lokakuuta 2002).

[1] Schlussfolgerungen des Vorsitzes des Europäischen Rates von Luxemburg ( 12. und 13. Dezember 1997), Berlin ( 24. und 25. März 1999) und Brüssel ( 24. und 25. Oktober 2002).

[2] OECD:n määritelmä perustuu siihen, miten suuri osa väestöstä asuu jollakin NUTS 3 -alueella maaseutumaisissa kunnissa, joissa on alle 150 asukasta/km2. Ks. Laajennettu vaikutusten arviointi, SEC(2004) 931. Tämä on ainoa kansainvälisesti hyväksytty maaseutualueen määritelmä. Joissakin tapauksissa määritelmässä ei kuitenkaan oteta täysin huomioon tiheämmin asutettujen maaseutualueiden väestöä erityisesti kaupunkien lähialueilla. Näissä suuntaviivoissa sitä käytetään ainoastaan tilastollisiin ja kuvaileviin tarkoituksiin.

[2] Die OECD-Definition stützt sich auf den Bevölkerungsanteil, der in ländlichen Gemeinden (d. h. mit weniger als 150 Einwohnern je km2) in einer bestimmten NUTS III-Region lebt. Siehe Ausführliche Folgenabschätzung — SEK(2004) 931. Diese Definition ist die einzige international anerkannte Definition ländlicher Gebiete. In einigen Fällen berücksichtigt sie jedoch die in dichter bewohnten Gebieten, insbesondere in Stadtrandgebieten, lebende Bevölkerung nicht vollständig. Im Rahmen dieser Leitlinien wird sie lediglich zu statistischen und deskriptiven Zwecken verwendet.

[3] BKT ostovoimastandardilla painotettuna.

[3] Gemessen am BIP auf der Grundlage der Kaufkraftparität.

[4] Puheenjohtajan päätelmät, Brysselin Eurooppa-neuvosto, 22. ja 23. maaliskuuta 2005.

[4] Schlussfolgerungen des Vorsitzes des Europäischen Rates von Brüssel ( 22. und 23. März 2005).

[5] Puheenjohtajan päätelmät, Brysselin Eurooppa-neuvosto, 16. ja 17. kesäkuuta 2005.

[5] Schlussfolgerungen des Vorsitzes des Europäischen Rates von Brüssel ( 16. und 17. Juni 2005).

[6] Myös maataloustutkimuksen pysyvän komitean työ olisi otettava huomioon tässä yhteydessä.

[6] In diesem Zusammenhang sollten auch die Arbeiten des Ständigen Agrarforschungsausschusses berücksichtigt werden.

[7] EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä N:o 2455/2001/EY (EYVL L 331, 15.12.2001, s. 1).

[7] ABl. L 327 vom 22.12.2000, S. 1. Geändert durch die Entscheidung Nr. 2455/2001/EG (ABl. L 331 vom 15.12.2001, S. 1).

[8] Puheenjohtajan päätelmät, Brysselin Eurooppa-neuvosto, 25. ja 26. maaliskuuta 2004.

[8] Schlussfolgerungen des Vorsitzes des Europäischen Rates von Brüssel ( 25. und 26 März 2004).

[9] Puheenjohtajan päätelmät, Brysselin Eurooppa-neuvosto, 22. ja 23. maaliskuuta 2005.

[9] Schlussfolgerungen des Vorsitzes des Europäischen Rates von Brüssel ( 22. und 23. März 2005).

[10] EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1.

[10] ABl. L 242 vom 10.9.2002, S. 1.

--------------------------------------------------

--------------------------------------------------