KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA

TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA, JOKA KOSKEE KLIINISIÄ TUTKIMUKSIA KOSKEVAN DIREKTIIVIN 2001/20/EY TARKISTAMISTA

Oheisasiakirja

ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi

ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kliinisistä lääketutkimuksista ja direktiivin 2001/20/EY kumoamisesta

1.           Ongelmien määrittely

1.           Kliinisillä lääketutkimuksilla tarkoitetaan kliinisiä tutkimuksia koskevan direktiivin mukaan ihmisillä tehtäviä lääketutkimuksia, joissa lääkkeet annetaan tutkimussuunnitelman perusteella tavanomaisesta lääketieteellisestä käytännöstä poikkeavasti. Myyntilupahakemukset ja lääketieteellisten julkaisujen artikkelit perustuvat kliinisissä lääketutkimuksissa saatuihin tietoihin. Sen vuoksi kliiniset lääketutkimukset ovat olennaisen tärkeitä lääkkeiden kehittämistä ja sairaanhoidon parantamista varten.

2.           Kliinisistä tutkimuksista säädetään direktiivissä 2001/20/EY. Direktiivin pääasiallinen tavoite on varmistaa tutkittavien turvallisuus ja oikeudet sekä kliinisessä tutkimuksessa tuotettavien tietojen luotettavuus ja varmuus.

3.           Kaikki sidosryhmät (yhtälailla potilaat, tutkijat kuin lääketeollisuuskin) ovat arvostelleet kliinisiä tutkimuksia koskevaa direktiiviä siitä, että se on vähentänyt huomattavasti kiinnostusta potilaslähtöisen tutkimustyön ja siihen liittyvien tutkimusten tekemiseen EU:ssa. EU:ssa tehtyjen kliinisten lääketutkimusten määrä onkin pudonnut 5 028:sta (2007) 4 400:aan (2010). Tämä suuntaus vähentää huomattavasti Euroopan kilpailukykyä kliinisen lääketutkimuksen alalla, joten sillä on kielteinen vaikutus uusien ja innovatiivisten hoitojen ja lääkkeiden kehittämiseen. Suurimmat todetut ongelmat liittyvät seuraaviin seikkoihin:

4.           Kliinisiä lääketutkimuksia koskevat hakemukset toimitetaan yksitellen, ja niiden arvioinnissa ja säännöksiin perustuvassa seurannassa on kirjavuutta: Kliinisiä lääketutkimuksia varten tarvitaan hyväksyntä (hakemusten toimittaminen ja arviointi) ja niitä on seurattava/valvottava säännösten mukaisesti. Samaan kliiniseen lääketutkimukseen liittyvä hakemusten toimittaminen, arviointi ja säännöksiin perustuva seuranta toteutetaan eri jäsenvaltioissa täysin erillään toisistaan. Lisäksi kussakin jäsenvaltiossa asiaa käsittelee kaksi eri elintä: kansallinen toimivaltainen viranomainen ja yksi tai useampi eettinen toimikunta. Tällainen järjestelmä lisää hallinnollista rasitetta ja asettaa hankalia esteitä tutkimusten tekemiselle ja sitä kautta viivästyttää innovatiivisten, mahdollisesti hengenpelastavien hoitojen saamista käyttöön.

5.           Kliinisten lääketutkimusten tekeminen on vaikeutunut, koska säännösvaatimukset eivät vastaa käytännön näkökohtia ja tarpeita: Potilaiden turvallisuuteen kohdistuva riski kliinisessä lääketutkimuksessa voi vaihdella paljon erityisesti sen mukaan, kuinka paljon kliinisen lääketutkimuksen kohteena olevasta lääkkeestä, jäljempänä ’tutkimuslääke’, on tietoa ja aikaisempaa kokemusta. On ratkaisevan tärkeää ottaa huomioon se, onko tutkimuslääke jo hyväksytty EU:ssa tai muualla. Kliinisiä tutkimuksia koskevassa direktiivissä ei kuitenkaan riittävästi käsitellä eikä oteta huomioon näitä riskin eroja, vaan direktiivissä säädettyjä velvoitteita ja rajoituksia sovelletaan yleisesti riippumatta tutkittavan turvallisuudelle aiheutuvasta riskistä ja sovittamatta vaatimuksia yhteen käytännön näkökohtien kanssa.

6.           Kliinisissä lääketutkimuksissa saatujen tietojen luotettavuus globaalissa tutkimusympäristössä: Kliininen tutkimustyö on globaalistumassa ja siirtymässä etenkin nousevan talouden maihin. Maailman mittakaavassa kliininen tutkimus hyödyttää osallistuvia maita, niiden väestöjä ja maailman kansanterveyttä. Kliinisen tutkimuksen globaalistuminen asettaa kuitenkin haasteita hyvän kliinisen tutkimustavan noudattamista koskevalle valvonnalle.

2.           Toissijaisuusanalyysi

7.           Kliinisiä lääketutkimuksia koskeva unionin lainsäädäntö perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä SEUT-sopimus, 114 artiklaan. SEUT-sopimuksen 114 artiklan perusteella EU:lla on jaettu toimivalta.

8.           Yhdenmukaisten sääntöjen ansiosta on mahdollista viitata kliinisten lääketutkimusten tuloksiin ja päätelmiin, kun lääkkeen saattamiselle unionin markkinoille haetaan hyväksyntää. Se on ratkaisevan tärkeää, sillä käytännössä kaikki laajat kliiniset lääketutkimukset tehdään useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa. Tätä varten kliinisiä lääketutkimuksia koskevassa direktiivissä säädetään kattavista unionin tason säännöistä, joiden mukaisia kliinisten lääketutkimusten on oltava.

9.           Vaikka kliinisiä lääketutkimuksia koskeva sääntely on toissijaisuusperiaatteen mukaista, toimintavaihtoehtoja muotoiltaessa on otettava huomioon perussopimuksissa määrätyt rajoitukset: perussopimuksessa asetetaan rajat eettisten näkökohtien (erityisesti tarve saada tutkittavalta ”tietoinen suostumus”) yhdenmukaistamiselle. On myös useita muita luonteeltaan kansallisia näkökohtia, kuten säännöt, jotka koskevat tutkittavan ”laillisen edustajan” määrittämistä tai vastuuta tutkittavan kärsimästä vahingosta.

3.           Tavoitteet

· Tavoite nro 1: Nykyaikainen, monikansalliseen tutkimusympäristöön soveltuva sääntelykehys kliinisiä lääketutkimuksia koskevien hakemusten toimittamista, arviointia ja säännöksiin perustuvaa seurantaa varten. Tähän liittyvinä toiminnallisina tavoitteina on vähentää hallinnollista rasitetta ja toimintakustannuksia ja vähentää sääntelystä johtuvia kliinisten lääketutkimusten viivästymisiä.

· Tavoite nro 2: Sääntelyvaatimukset, jotka on mukautettu käytännön näkökohtiin, rajoituksiin ja tarpeisiin vaarantamatta osallistujien turvallisuutta, hyvinvointia ja oikeuksia sekä tietojen varmuutta kliinisissä lääketutkimuksissa. Tähän liittyvinä toiminnallisina tavoitteina on vähentää kahteen keskeiseen sääntelyvaatimukseen eli vuotuiseen turvallisuusraporttiin ja pakolliseen vakuutukseen/korvaukseen liittyvää hallinnollista rasitetta ja toimintakustannuksia.

· Tavoite nro 3: Hyvän kliinisen tutkimustavan varmistamisen yhteydessä otetaan huomioon kliinisten lääketutkimusten maailmanlaajuinen ulottuvuus. Tähän liittyvänä toiminnallisena tavoitteena on varmistaa hyvän kliinisen tutkimustavan noudattaminen EU:n ulkopuolisissa maissa toteutettavissa kliinisissä lääketutkimuksissa.

4.           Toimintavaihtoehdot

4.1.        Tavoite nro 1 – Nykyaikainen sääntelykehys kliinisiä lääketutkimuksia koskevien hakemusten toimittamista, arviointia ja säännöksiin perustuvaa seurantaa varten

4.1.1.     Toimintavaihtoehto nro 1/1 – Ei unionin tason toimia, vaan luotetaan jäsenvaltioiden vapaaehtoiseen yhteistyöhön (perusskenaario)

4.1.2.     Toimintavaihtoehto nro 1/2 – Hakemukset toimitetaan yhteisesti ja arvioidaan erikseen

10.         Tämän toimintavaihtoehdon mukaisesti hakemukset toimitettaisiin keskitetysti EU:n tason internetportaalin kautta, minkä jälkeen ne arvioitaisiin erikseen kussakin asianosaisessa maassa.

4.1.3.     Toimintavaihtoehto nro 1/3 – Hakemukset toimitetaan yhteisesti ja jäsenvaltiot arvioivat yhdessä muihin kuin eettisiin näkökohtiin liittyvät kysymykset

11.         Tässä toimintavaihtoehdossa hakemukset toimitettaisiin keskitetysti, minkä jälkeen ne jäsenvaltiot, joissa asianomainen kliininen lääketutkimus toteutetaan, arvioisivat tiedot yhdessä. Tässä vaihtoehdossa komission tai Euroopan lääkeviraston (lukuun ottamatta keskitettyä hakemusten toimituspistettä, ks. edellä) osallistuminen rajoittuisi tekniseen tukeen ja edellytysten luomiseen yhteisarviointia varten.

4.1.4.     Toimintavaihtoehto nro 1/4 – Hakemukset toimitetaan yhteisesti ja Euroopan lääkevirasto arvioi keskitetysti muihin kuin eettisiin näkökohtiin liittyvät kysymykset

12.         Tässä vaihtoehdossa tiedot toimitettaisiin keskitetysti, minkä jälkeen Euroopan lääkevirastossa sijaitseva ja sen hallinnoima tiedekomitea arvioisi ne keskitetysti.

13.         Lisäksi kukin asianosainen jäsenvaltio tekisi kansallisen päätöksen kliinisen lääketutkimuksen eettisistä näkökohdista.

4.1.5.     Toimintavaihtoehto nro 1/5 – Säädöksen oikeudellinen muoto: kliinisiä tutkimuksia koskevan direktiivin teksti annetaan asetuksena

4.1.6.     Toimintavaihtoehto nro 1/6 – vaihtoehtojen nro 1/3 (yhteisarviointi) ja nro 1/5 (säädös annetaan asetuksena) yhdistäminen

4.2.        Tavoite nro 2 – Sääntelyvaatimukset mukautetaan käytännön näkökohtiin ja tarpeisiin

4.2.1.     Toimintavaihtoehto nro 2/1 – Ei unionin tason toimia (perusskenaario)

4.2.2.     Toimintavaihtoehto nro 2/2 – Laajennetaan non-interventiotutkimusten soveltamisalaa

14.         Kliinisiä tutkimuksia koskevaa direktiiviä sovelletaan ainoastaan ”interventiotutkimuksiin”, ei ”muihin kuin interventiotutkimuksiin”. Non-interventiotutkimukset ovat hyväksytyillä lääkkeillä tehtäviä lääketutkimuksia, joissa tutkittavia ei valita etukäteen ja joihin ei sisälly lisäinterventiota. Tällä vaihtoehdolla laajennettaisiin non-interventiotutkimusten soveltamisalaa poistamalla viimeksi mainittu vaatimus (lisäinterventio). Näin ollen kliinisiä tutkimuksia koskevan direktiivin soveltamisala kaventuisi.

4.2.3.     Toimintavaihtoehto nro 2/3 – Ei-kaupalliset toimeksiantajat soveltamisalan ulkopuolelle

15.         Kliinisiä tutkimuksia koskevassa direktiivissä vahvistetut vaatimukset ovat erityisen hankalia toimeksiantajille, joilla ei aina ole keinoja ja voimavaroja täyttää vaatimuksia. Tämä koskee pääasiassa ei-kaupallisia toimeksiantajia. Ei-kaupalliset toimeksiantajat ovat yleensä yliopistoja, tiedelaitoksia, säätiöitä tai hyväntekeväisyysjärjestöjä. Tässä vaihtoehdossa seurattaisiin Yhdysvaltojen ja Japanin esimerkkiä jättämällä ei-kaupalliset toimeksiantajat kliinisiä lääketutkimuksia koskevan asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

4.2.4.     Toimintavaihtoehto nro 2/4 – Poistetaan sääntelyvaatimukset tutkimuslääkkeestä käytettävissä olevien tietojen perusteella

16.         Tällä vaihtoehdolla poistettaisiin tietyt sääntelyvaatimukset (esimerkiksi pakollinen vakuutus/vakuus ja pakollinen vuotuinen turvallisuusraportti) sellaisilta kliinisiltä lääketutkimuksilta, jotka tehdään hyväksyttyä indikaatiota varten käytettävillä hyväksytyillä lääkkeillä tai tutkimuslääkkeillä, jotka on tarkoitettu hyvin tunnettuun käyttöön.

4.2.5.     Toimintavaihtoehto nro 2/5 – Vakuutus / vapaaehtoinen kansallinen korvausmekanismi

17.         Tämä toimintavaihtoehto koskee ainoastaan pakollista vakuutusta/vakuutta. Sen mukaan jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön niiden alueella toteutettavia kliinisiä lääketutkimuksia varten korvausmekanismi, jossa otetaan huomioon oikeudellista vastuuta koskeva kansallinen järjestelmä. Toimeksiantajat voisivat liittyä kansalliseen korvausmekanismiin vapaaehtoisesti.

4.2.6.     Toimintavaihtoehto nro 2/6 – vaihtoehtojen nro 2/4 ja nro 2/5 yhdistäminen

18.         Tämä toimintavaihtoehto koskee ainoastaan pakollista vakuutusta/korvausta. Vähäisen riskin kliiniset lääketutkimukset jäisivät pakollisen vakuutuksen/korvauksen (toimintavaihtoehto nro 2/4) ulkopuolelle. Muut kliiniset lääketutkimukset kuuluisivat pakollisen korvausmekanismin (toimintavaihtoehto nro 2/5) piiriin.

4.3.        Tavoite nro 3 – Varmistettaessa hyvä kliininen tutkimustapa otetaan huomioon kliinisten lääketutkimusten maailmanlaajuinen ulottuvuus

4.3.1.     Toimintavaihtoehto nro 3/1 – Jätetään tilanne entiselleen (perusskenaario)

19.         Itsesääntelyyn perustuva vaihtoehto tarkoittaisi sitä, että jatkossakin luotetaan toimeksiantajien sitoutuvan vapaaehtoisesti varmistamaan hyvän kliinisen tutkimustavan noudattaminen EU:n ulkopuolisissa maissa toteutettavissa kliinisissä lääketutkimuksissa, EU:n ulkopuoliset maat toteuttavat säännöksiin perustuvaa valvontaa ja tarkastuksia omalla lainkäyttöalueellaan ja jäsenvaltioiden tarkastajat tekevät joitakin tarkastuksia myyntilupahakemusten yhteydessä.

4.3.2.     Toimintavaihtoehto nro 3/2 – Helpotetaan hyvän kliinisen tutkimustavan tarkastamista lisäämällä avoimuutta

20.         Tämä vaihtoehto velvoittaisi toimeksiantajat rekisteröimään julkisesti kaikki kliiniset lääketutkimukset, joiden tuloksia käytetään myöhemmin jonkin lääkkeen kliinistä tutkimusta tai myyntilupaa koskevassa hakemuksessa. Tämä antaisi valvontaviranomaisille mahdollisuuden puuttua kyseisiin kliinisiin lääketutkimuksiin ja valvoa niitä. Se myös asettaisi toimeksiantajille painetta hyvän kliinisen tutkimustavan noudattamiseen.

4.3.3.     Toimintavaihtoehto nro 3/3 – Kliinisiin lääketutkimuksiin EU:n ulkopuolisissa maissa sovellettavien sääntelyjärjestelmien tarkastukset

21.         Tämä vaihtoehto antaisi komissiolle tai Euroopan lääkevirastolle mahdollisuuden tehdä järjestelmätarkastuksia EU:n ulkopuolisissa maissa sen arvioimiseksi, vastaavatko kliinisiä lääketutkimuksia koskevat maiden sääntely- ja valvontajärjestelmät EU:n järjestelmiä.

4.3.4.     Toimintavaihtoehto nro 3/4 – Euroopan lääkevirasto tekee hyvän kliinisen tutkimustavan tarkastuksia EU:n ulkopuolisissa maissa

22.         Tämän vaihtoehdon mukaan Euroopan lääkevirastolla tai komissiolla olisi toimivalta toteuttaa tarkastuksia kliinisten lääketutkimusten suorituspaikoissa EU:n ulkopuolisissa maissa ilman, että niiden tarvitsee käyttää jäsenvaltioiden vapaaehtoisesti tarjoamaa tarkastuskapasiteettia.

4.3.5.     Toimintavaihtoehto nro 3/5 – vaihtoehtojen nro 3/2 ja nro 3/3 yhdistäminen

5.           Vaikutusten arviointi

5.1.        Tavoite nro 1 – Nykyaikainen sääntelykehys kliinisiä lääketutkimuksia koskevien hakemusten toimittamista, arviointia ja säännöksiin perustuvaa seurantaa varten

5.1.1.     Toimintavaihtoehto nro 1/1 – Ei unionin tason toimia, vaan luotetaan jäsenvaltioiden vapaaehtoiseen yhteistyöhön (perusskenaario)

23.         Sosiaalisten vaikutusten ja terveysvaikutusten kannalta nykyinen hajanaisuus eli se, että kliinisiin lääketutkimuksiin liittyvät arviointimenettelyt suoritetaan jokaisessa asianomaisessa maassa erikseen, ei välttämättä takaa arvioinnin mahdollisimman korkeaa laatua. Lisäksi samaan kliiniseen lääketutkimukseen saatetaan tehdä erilaisia muutoksia ja mukautuksia hyväksymismenettelyssä. Näillä eroilla voi olla vaikutusta tutkimuksella hankittaviin tietoihin. Jos tutkimuksen toteuttaminen poikkeaa liiaksi suunnitellusta, toimeksiantajat päättävät perua asianomaisen kliinisen tutkimuksen yhdestä tai useammasta jäsenvaltiosta. Näin ollen potilaat kyseisissä jäsenvaltioissa jäävät vaille kliinisen lääketutkimuksen mahdollisia hyötyjä, mikä aiheuttaa kansanterveyden epätasa-arvoa.

24.         Kliinisiä tutkimuksia koskevan direktiivin talousvaikutukset ovat noin 360 miljoonaa euroa vuodessa ja muut kuin hallinnolliset toimintakustannukset noin 2 200 miljoonaa euroa vuodessa.

5.1.2.     Toimintavaihtoehto nro 1/2 – Hakemukset toimitetaan yhteisesti ja arvioidaan erikseen

25.         Vaikutukset terveyteen ja potilaiden turvallisuuteen eivät muuttuisi nykyisestä.

26.         Talousvaikutusten osalta tämä toimintavaihtoehto alentaisi hallintokustannukset 45,5 miljoonaan euroon. Toimintakustannukset olisivat kuitenkin samat kuin toimintavaihtoehdossa nro 1/1, sillä tässä vaihtoehdossa on kyse ainoastaan tietojen toimittamiseen tarkoitetusta tietoteknisestä välineestä. Täytäntöönpanokustannukset eli tietotekniikkavälineestä johtuva kertakustannus ja sen käyttökustannukset vaihtelevat teknisestä ratkaisusta riippuen; kertakustannus olisi 1,62 ja 6,3 miljoonan euron välillä ja käyttökustannukset 0,34 ja 1,26 miljoonan euron välillä (ja lisäksi 0,25 ja 19 kokoaikavastaavan työntekijän välillä). Teknisen ratkaisun valinta riippuu olennaisesti siitä, sijoitetaanko keskitetty hakemusten toimituspiste Euroopan lääkeviraston vai komission yhteyteen. Asiasta tehdään myöhemmin poliittinen päätös, johon vaikutusten arviointi antaa tukea.

5.1.3.     Toimintavaihtoehto nro 1/3 – Hakemukset toimitetaan yhteisesti ja jäsenvaltiot arvioivat yhdessä muihin kuin eettisiin näkökohtiin liittyvät kysymykset

27.         Sosiaalisten ja terveysvaikutusten osalta osallistujien turvallisuuden ja oikeuksien suojelu olisi parempi kuin perusskenaariossa, kun eri jäsenvaltioiden asiantuntemus voitaisiin yhdistää. Yhtenäinen vastaus kliinisen lääketutkimuksen suorittamista koskevaan pyyntöön mahdollistaisi kliinisen lääketutkimuksen nopeamman aloittamisen saman tutkimussuunnitelman pohjalta, ja näin vältyttäisiin perusskenaariossa todetulta epätasa-arvolta.

28.         Tämän toimintavaihtoehdon talousvaikutukset olisivat pääosin samat kuin vaihtoehdossa nro 1/2. Se laskisi hallintokustannukset 34,3 miljoonaan euroon eli olisi 271,7 miljoonaa euroa vuodessa perusskenaariota edullisempi. Toimintakustannusten osalta tämä vaihtoehto alentaisi kliinisten lääketutkimusten toteuttamiskustannuksia EU:ssa huomattavasti (säästöt olisivat 440 miljoonan euron luokkaa).

29.         Tukirakenteen laajuudesta riippuen henkilöresurssien tarve olisi 1,5 ja 7 kokoaikavastaavan välillä. Päätös tukirakenteen laajuudesta riippuu siitä, valitaanko tuen toimittajaksi Euroopan lääkevirasto vai komissio. Asiasta tehdään myöhemmin poliittinen päätös, johon vaikutusten arviointi antaa tukea.

5.1.4.     Toimintavaihtoehto nro 1/4 – Hakemukset toimitetaan yhteisesti ja Euroopan lääkevirasto arvioi keskitetysti muihin kuin eettisiin näkökohtiin liittyvät kysymykset

30.         Sosiaalisten ja terveysvaikutusten kannalta tämän vaihtoehdon etuna on kaikkien jäsenvaltioiden osallistuminen, jolloin saadaan koottua yhteen paras mahdollinen sääntelijöiden asiantuntemus. Tämä vaihtoehto saattaisi kuitenkin viivästyttää entisestään kliinisen lääketutkimuksen aloittamista, koska kaksinkertainen (kansallinen ja EU:n tason) hyväksymisjärjestelmä aiheuttaisi todennäköisesti ristiriitoja, joiden ratkaisemiseen kuluisi lisää aikaa. Lisäksi jokaisen jäsenvaltion – myös niiden, joita asia ei välttämättä koske – osallistuminen mutkistaisi neuvotteluja ja kompromissiin pääsemistä vielä lisää. Tämä toimintavaihtoehto johtaisi myös ”institutionaaliseen jatkumoon” lääkkeen koko kehittämisen aikana suoritettavien kliinisten lääketutkimusten ja niiden tuloksena olevan tuotteen myyntiluvan hyväksymismenettelyjen välillä. Siihen liittyy riski tuoreen näkökulman puuttumisesta arvioitaessa tietoja kehittämisprosessin lopussa myyntilupahakemuksen yhteydessä.

31.         Talousvaikutusten ja ‑kustannusten osalta tämä toimintavaihtoehto toisi hallintokustannuksiin 264,2 miljoonan euron säästöt. Vaikutukset toimintakustannuksiin olisivat samat kuin vaihtoehdossa nro 1/3 eli säästöjä saataisiin noin 440 miljoonaa euroa. Täytäntöönpanokustannukset liittyisivät enimmäkseen Euroopan lääkeviraston uusiin tehtäviin. Lisähenkilöstön tarpeeksi voidaan arvioida noin 4 000 kokoaikavastaavaa.

5.1.5.     Toimintavaihtoehto nro 1/5 – Säädöksen oikeudellinen muoto: kliinisiä tutkimuksia koskevan direktiivin teksti annetaan asetuksena

32.         Tällä toimintavaihtoehdolla taattaisiin, että jäsenvaltiot arvioivat kliinisten lääketutkimusten lupahakemukset täysin samanlaisen tekstin pohjalta eivätkä toisistaan väistämättä poikkeavien eri maiden kansallisten täytäntöönpanosäädösten pohjalta.

5.1.6.     Toimintavaihtoehto nro 1/6 – vaihtoehtojen nro 1/3 (yhteisarviointi) ja nro 1/5 (säädös annetaan asetuksena) yhdistäminen

33.         Tässä toimintavaihtoehdossa yhteisarviointia (toimintavaihtoehto nro 1/3) vahvistettaisiin asetuksena (vaihtoehto nro 1/5) annettavalla oikeudellisesti sitovalla tekstillä. Se helpottaisi jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä kliinistä lääketutkimusta koskevan hakemuksen arvioinnissa.

5.2.        Tavoite nro 2 – Sääntelyvaatimukset mukautetaan käytännön näkökohtiin ja tarpeisiin

5.2.1.     Toimintavaihtoehto nro 2/1 – Ei EU:n tason toimia (perusskenaario)

34.         Pakollisella vakuutuksella/vakuudella varmistetaan, että jos kliinisestä lääketutkimuksesta aiheutuu vahinkoa, tutkittava saa hyvityksen – riippumatta toimeksiantajan tai tutkijan taloudellisista resursseista. Vuotuinen turvallisuusraportti voi olla hyödyllinen väline toimivaltaisille kansallisille viranomaisille tai eettisille toimikunnille tutkimuslääkkeen turvallisuusprofiilin valvontaa ja siihen liittyviä seurantatoimia varten erityisesti, jos yhdiste on vielä paljolti tuntematon eikä sitä ole vielä hyväksytty.

35.         Pakollisesta vakuutuksesta/vakuudesta sekä turvallisuusraportista aiheutuvat vuotuiset kustannukset ovat noin 222,8 miljoonaa euroa ja hallintokustannukset 7,2 miljoonaa euroa. Toisaalta suunnilleen 0,025 prosenttia kaikista tutkittavista hakee ja saa hyvitystä kliinisessä lääketutkimuksessa kärsimäänsä vahinkoon. Kussakin vahingonkorvausvaatimuksessa pyydetään keskimäärin 3 000–6 000 euron korvausta.

5.2.2.     Toimintavaihtoehto nro 2/2 – Laajennetaan non-interventiotutkimusten soveltamisalaa

36.         Sosiaalisten ja terveysvaikutusten osalta välittömänä vaikutuksena olisi asianomaisten tutkimusten sääntely kansallisesti jäsenvaltioissa. Sen mukaan, millaisia toimenpiteitä kussakin jäsenvaltiossa toteutetaan, tämän tyyppisten tutkimusten sääntely olisi tiukempaa tai löysempää tai niitä ei säänneltäisi. Talousvaikutusten ja ‑kustannusten osalta tämä toimintavaihtoehto alentaisi toimintakustannuksia 16,98 miljoonaa euroa ja hallintokustannuksia 219 000 euroa.

5.2.3.     Toimintavaihtoehto nro 2/3 – Ei-kaupalliset toimeksiantajat soveltamisalan ulkopuolelle

37.         Sosiaalisten ja terveysvaikutusten osalta voidaan todeta, että ei-kaupallisen toimeksiantajan suorittamaan kliiniseen lääketutkimukseen osallistuvilla tutkittavilla ei olisi EU:n tason suojaa. Myöskään tietojen varmuuden ja luotettavuuden takaavia EU:n sääntöjä ei sovellettaisi. Se haittaisi suuresti tasapuolisten toimintaedellytysten luomista kliinisten lääketutkimusten suorittamiselle EU:ssa vaarantamatta potilaiden oikeuksien ja turvallisuuden suojelua ja tietojen varmuutta EU:ssa. Tämä toimintavaihtoehto myös vaikuttaisi kielteisesti yleiseen kansanterveyteen. Ei-kaupallisten toimeksiantajien suorittamilla kliinisillä lääketutkimuksilla voi olla ratkaiseva vaikutus kansanterveyteen, sillä tutkimusten tulokset saatetaan julkaista, mikä voi vaikuttaa hoitovaihtoehtojen ja valintaan ja hoitoon yleisesti.

38.         Talousvaikutusten ja ‑kustannusten osalta tämä toimintavaihtoehto alentaisi toimintakustannuksia 73,9 miljoonaa euroa ja hallintokustannuksia 926 000 euroa.

5.2.4.     Toimintavaihtoehto nro 2/4 – Poistetaan sääntelyvaatimukset tutkimuslääkkeestä käytettävissä olevien tietojen perusteella

39.         Hyväksytyillä lääkkeillä tehtävistä kliinisistä lääketutkimuksista aiheutuva riski kansanterveydelle on vain hieman – tai ei lainkaan – suurempi kuin tavanomaisesta hoidosta johtuva riski. Sen vuoksi tutkittavien suoja ei heikkenisi havaittavasti, vaikka pakollinen vakuutus/vakuus ja vuotuisen turvallisuusraportin toimittamista koskeva velvollisuus poistettaisiin. Etenkin vakuutuksen osalta olisi (epätodennäköisen) vahingon sattuessa olemassa usean muun tyyppisiä vakuutuksia, kuten myyntiluvan haltijan hyväksytylle lääkkeelle hankkima tuotevastuuvakuutus ja hoitavan lääkärin hoitovirhevakuutus.

40.         Talousvaikutusten ja ‑kustannusten osalta tämä toimintavaihtoehto toisi toimintakustannuksiin 34 miljoonan euron ja hallintokustannuksiin 438 000 euron säästöt.

5.2.5.     Toimintavaihtoehto nro 2/5 – Vakuutus / vapaaehtoinen kansallinen korvausmekanismi

41.         Kansallinen korvausmekanismi antaisi jokaiselle vahinkoa mahdollisesti kärsivälle tutkittavalle saman varmuuden hyvityksen saamisesta kuin kliinisiä tutkimuksia koskevassa direktiivissä nykyisin edellytetty pakollinen vakuutus/vakuus.

42.         Toimeksiantajille koituvat hallinto- ja toimintakustannukset olisivat vähäiset ja toisivat huomattavia säästöjä perusskenaarioon verrattuna. Koska myönnettyjen vahingonkorvausten määrä on hyvin pieni, täytäntöönpanosta jäsenvaltioille aiheutuvat kustannukset jäisivät vähäisiksi eli noin 0,817 miljoonaan euroon vuodessa.

5.2.6.     Toimintavaihtoehto nro 2/6 – vaihtoehtojen nro 2/4 ja nro 2/5 yhdistäminen

43.         Vaikutukset kansanterveyteen ja potilasturvallisuuteen olisivat samat kuin vaihtoehtojen 2/4 ja 2/5 vaikutukset yhteensä. Vähäisen riskin lääketutkimukset kuuluisivat muiden vastuujärjestelmien piiriin (esim. tuotevastuu). Muut kuin vähäisen riskin lääketutkimukset kuuluisivat kansallisen korvausjärjestelmän piiriin. Talousvaikutusten ja ‑kustannusten osalta tämä toimintavaihtoehto toisi säästöä 0,03 miljoonaa euroa enemmän kuin toimintavaihtoehto nro 2/5.

5.3.        Tavoite nro 3: Varmistettaessa hyvä kliininen tutkimustapa otetaan huomioon kliinisten lääketutkimusten maailmanlaajuinen ulottuvuus

5.3.1.     Toimintavaihtoehto nro 3/1 – Jätetään tilanne entiselleen (perusskenaario)

44.         Tällä vaihtoehdolla ei ratkaistaisi ongelman määrittelyssä esiin otettuja kysymyksiä.

5.3.2.     Toimintavaihtoehto nro 3/2 – Helpotetaan hyvän kliinisen tutkimustavan tarkastamista lisäämällä avoimuutta

45.         Tämä toimintavaihtoehto edesauttaisi hyvän kliinisen tutkimustavan noudattamisen varmistamista lisäämällä avoimuutta. Toimeksiantajiin kohdistuvat talousvaikutukset/‑kustannukset olisivat lähinnä hallintokustannuksia (noin 6,72 miljoonaa euroa vuodessa), jotka johtuvat EU:n ulkopuolisissa maissa suoritettavia kliinisiä lääketutkimuksia koskevien tietojen toimittamisesta julkiseen rekisteriin.

5.3.3.     Toimintavaihtoehto nro 3/3 – Kliinisiin lääketutkimuksiin EU:n ulkopuolisissa maissa sovellettavien sääntelyjärjestelmien tarkastukset

46.         Tämä toimintavaihtoehto helpottaisi sen varmistamista, että kliinisissä lääketutkimuksissa saadut tiedot, joihin viitataan EU:n myyntilupahakemuksissa, ovat luotettavia ja varmoja. Se vahvistaisi yleistä sääntöä, jonka mukaan kolmansista maista saadut kliinisiä tutkimuksia koskevat tiedot on täytynyt hankkia sellaisilla kliinisillä lääkekokeilla, joiden pohjana olevat periaatteet vastaavat EU:ssa sovellettavia periaatteita.

47.         Merkittävimmät talousvaikutukset/‑kustannukset johtuvat täytäntöönpanosta: tarvitaan noin 5 kokoaikavastaavaa työntekijää vuodessa, ja kustannuksia tulee noin 76 000 euroa.

5.3.4.     Toimintavaihtoehto nro 3/4 – Euroopan lääkevirasto tekee hyvän kliinisen tutkimustavan tarkastuksia EU:n ulkopuolisissa maissa

48.         Tämä toimintavaihtoehto edesauttaisi hyvän kliinisen tutkimustavan noudattamisen varmistamista EU:n ulkopuolisissa maissa toteutettavissa kliinisissä lääketutkimuksissa. Olisi kuitenkin mahdotonta tarkastaa kaikki tutkimuspaikat säännöllisesti ja järjestelmällisesti. Lisäksi tarkastuksia tehdään tavallisesti myyntilupamenettelyjen yhteydessä eli useita vuosia sen jälkeen, kun kliininen lääketutkimus on päättynyt.

49.         Resurssien tarve EU:n tasolla olisi noin 1 300 kokoaikavastaavaa.

5.3.5.     Toimintavaihtoehto nro 3/5 – vaihtoehtojen nro 3/2 ja nro 3/3 yhdistäminen

50.         Kyseisten toimintavaihtoehtojen yhdistäminen vahvistaisi yksinään toteutettujen vaihtoehtojen vaikutusta: avoimuus (vaihtoehto nro 3/2) mahdollistaa EU:n ulkopuolisten maiden sääntelyjärjestelmien tarkastusten paremman kohdentamisen.

6.           Vaihtoehtojen vertailu

6.1.        Tavoite nro 1 – Nykyaikainen sääntelykehys kliinisiä lääketutkimuksia koskevien hakemusten toimittamista, arviointia ja säännöksiin perustuvaa seurantaa varten

51.         Perusskenaario ei riitä ongelman ratkaisemiseen. Toimintavaihtoehdoissa nro 1/2 (arviointi erikseen), nro 1/3 (jäsenvaltiot arvioivat yhdessä) ja nro 1/4 (Euroopan lääkevirasto arvioi) on yksi yhteinen tekijä (keskitetty hakemusten toimituspiste), mutta ne sulkevat pois toinen toisensa.

52.         Vaihtoehtoihin nro 1/2, 1/3 ja 1/4 sisältyvä yhteinen nimittäjä vähentää merkittävästi hallintokustannuksia ja auttaa siten merkittävästi ongelman ratkaisemisessa.

53.         Vaihtoehdolla nro 1/2 ei kuitenkaan riittävästi ratkaista ongelmaa, joka johtuu samaan kliiniseen lääketutkimukseen liittyvien samanlaisten kysymysten arvioimisesta erikseen. Tässä mielessä vaihtoehdot nro 1/3 ja 1/4, joilla tartutaan sekä kliinisiä lääketutkimuksia koskevien hakemusten toimittamismenettelyyn että niiden arviointimenettelyyn, ovat suositeltavampia. Toimintavaihtoehtojen nro 1/3 ja 1/4 välinen vertailu osoittaa, että vaihtoehto 1/4 edellyttää hyvin raskasta järjestelmää, joka helposti aiheuttaa viivästyksiä. Sen mukaan kaikki jäsenvaltiot osallistuvat menettelyihin, mikä ei kliinisten lääketutkimusten toteuttamisen kannalta ole tarpeellista. Vain noin 6 prosenttia kaikista kliinisistä lääketutkimuksista toteutetaan kahdeksassa tai useammassa jäsenvaltiossa. Tällä perusteella tuntuu suhteettomalta ottaa kaikki jäsenvaltiot mukaan kliinisiä lääketutkimuksia koskevien hakemusten arviointiin. Tämän kaksoisarvioinnin (EU:n ja kansallinen) lisäksi vaihtoehto nro 1/4 aiheuttaisi lisää monimutkaisuutta, joka voidaan välttää vaihtoehdolla nro 1/3.

54.         Toimintavaihtoehto nro 1/3 tarjoaa kevyemmän menettelyn kuin vaihtoehto nro 1/4. Alkuperäiseen hyväksymiseen osallistuvat vain ne jäsenvaltiot, joissa kliininen lääketutkimus on määrä toteuttaa (olisi otettava käyttöön menetelmä, jolla tutkimusta voidaan myöhemmin laajentaa muihin jäsenvaltioihin). Vaihtoehdon nro 1/3 mukaisesti hyväksyntä on todennäköisesti edullisempaa ja nopeampaa kuin vaihtoehdossa nro 1/4. Tällä on merkitystä erityisesti tieteelliselle tutkimukselle ja pk-yrityksille.

55.         Toimintavaihtoehdossa nro 1/5 (asetus vs. direktiivi) ei ole kyse kahden välisestä valinnasta vaan lisäarvosta. Sillä varmistettaisiin, että kliinisen lääketutkimuksen ja seurantatoimien arvioinnissa noudatetaan täysin samoihin kriteereihin perustuvaa lähestymistapaa.

56.         Toimintavaihtoehdossa nro 1/6 yhdistyvät vaihtoehdot nro 1/3 ja nro 1/5. Se edistää vielä paremmin tavoitteen nro 1 saavuttamista luomalla yhtenäiset oikeudelliset puitteet kliinisten lääketutkimusten hyväksymiselle, mikä helpottaa vaihtoehtoon nro 1/3 sisältyvää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Tämä on avuksi erityisesti hallinnollisen rasitteen ja viivästysten vähentämiseen tähtäävien toiminnallisten tavoitteiden saavuttamisessa.

6.2.        Tavoite nro 2 – Sääntelyvaatimukset mukautetaan käytännön näkökohtiin ja tarpeisiin

57.         Perusskenaariolla ei voida ratkaista todettua ongelmaa. Vaihtoehtojen nro 2/2 (non-interventiotutkimusten soveltamisalan laajentaminen) ja nro 2/3 (ei-kaupallisten toimeksiantajien pois sulkeminen) vaikutuksena olisi sääntelyn siirtyminen takaisin jäsenvaltioille. Lisäksi vaihtoehdon nro 2/3 osalta on vaikea käsittää, miksi sääntöjä, jotka on tarkoitettu osallistujien turvallisuuden ja oikeuksien suojaamiseen ja tietojen luotettavuuden ja varmuuden turvaamiseen, pitäisi soveltaa tietyn tyyppisiin toimeksiantajiin mutta ei kaikkiin.

58.         Toimintavaihtoehto nro 2/4 (vaatimusten poistaminen tutkimuslääkkeestä saatavilla olevien tietojen perusteella) tuo mukanaan vähemmän säästöä toimeksiantajille kuin vaihtoehto nro 2/3. Kansanterveyden ja potilasturvallisuuden kannalta se on kuitenkin parempi kuin vaihtoehto nro 2/3, koska siinä ei erotella ei-kaupallisia ja teollisuuden toimeksiantajia, vaan kiinnitetään huomio objektiiviseen kriteeriin eli siihen, onko tutkimuslääkkeellä myyntilupa.

59.         Toimintavaihtoehto nro 2/5 (kansallinen korvausmekanismi) voi olla hyödyllinen ja kustannustehokas väline pakollista vakuutusta/vakuutta koskevan kysymyksen ratkaisemiseen.

60.         Toimintavaihtoehdossa nro 2/6 yhdistyvät vaihtoehdot nro 2/4 ja nro 2/5. Tämä yhdistelmä vähentää hallinnollista rasitetta enemmän kuin vaihtoehto nro 2/5 eikä vaaranna potilasturvallisuutta.

6.3.        Tavoite nro 3: Hyvän kliinisen tutkimustavan varmistamisen yhteydessä otetaan huomioon kliinisten lääketutkimusten maailmanlaajuinen ulottuvuus

61.         Perusskenaario ei ole tyydyttävä vaihtoehto. Toimintavaihtoehdoilla nro 3/3 (kliinisiin lääketutkimuksiin EU:n ulkopuolisissa maissa sovellettavien sääntelyjärjestelmien tarkastukset) ja nro 3/4 (Euroopan lääkeviraston tekemät hyvän kliinisen tutkimustavan tarkastukset EU:n ulkopuolisissa maissa) on melko samanlaiset vaikutukset tavoitteen saavuttamisen kannalta, vaikka niiden lähestymistavat ovat erilaiset. Suurimmat erot vaikutuksissa koskevat EU:n tason resursseja. Vaihtoehdon nro 3/4 mukainen tarkastustoiminnan lisääminen ei nykyisten budjettirajoitusten vuoksi ole mahdollista. Vaihtoehdon nro 3/3 vaikutusten arviointi osoittaa, että huomattaviin saavutuksiin on mahdollista päästä paljon vähemmillä resursseilla kuin mitä vaihtoehto nro 3/4 edellyttää.

62.         Toimintavaihtoehdolla nro 3/2 (kaikkien kliinisten lääketutkimusten pakollinen rekisteröinti) voidaan hyvin edistää EU:n ulkopuolisissa maissa toteutettavien kliinisten lääketutkimusten tehokasta valvontaa. Toimeksiantajalle koituva rasite, joka tarkoittaa ainoastaan hallintokustannuksia, on hyväksyttävissä, kun otetaan huomioon tämän vaihtoehdon tuomat hyödyt.

63.         Toimintavaihtoehdossa nro 3/5 yhdistyvät vaihtoehdot nro 3/2 ja nro 3/4. Yhdistäminen vahvistaa entisestään sääntöjen noudattamisen tarkistamiseen ja varmistamiseen tarkoitettuja välineitä, sillä sen ansiosta järjestelmätarkastukset voidaan kohdentaa paremmin.

7.           Valitut vaihtoehdot

64.         Paras toimintavaihtoehto tavoitteen nro 1 saavuttamista varten on vaihtoehto nro 1/6, jonka avulla hyväksyminen on nopeaa eikä uusia keskitettyjä hallintorakenteita tarvitse perustaa. Lisäksi tässä vaihtoehdossa sääntelytapana oleva asetus helpottaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Tavoite nro 2 voidaan saavuttaa parhaiten toimintavaihtoehdolla nro 2/6, joka vähentää kustannuksia (hallinnollista rasitetta ja toimintakustannuksia) huomattavasti vaarantamatta potilasturvallisuutta. Tavoitteen nro 3 saavuttamiseksi pidetään parhaana toimintavaihtoehtoa nro 3/5, jossa sääntelyjärjestelmien resurssitehokas tarkastaminen yhdistyy lisääntyvään avoimuuteen, jolloin tarkastukset voidaan kohdentaa paremmin.

8.           Seuranta ja arviointi

65.         Tavoitteiden toteutumisen tärkeimmät indikaattorit ovat EU:ssa tehtyjen kliinisiä lääketutkimuksia koskevien hakemusten määrä, EU:ssa toteutettujen monikansallisten kliinisten lääketutkimusten määrä, lainsäädännöstä aiheutuvat kliinisten lääketutkimusten kustannukset sekä viivästykset kliinisten lääketutkimusten aloittamisessa. Komissio arvioi tavoitteiden toteutumista kliinisiä lääketutkimuksia koskevasta EU-tietokannasta saatavien säännöllisten raporttien avulla, järjestämällä julkisen kuulemisen sekä perustamalla foorumeja, joilla sidosryhmät voivat arvioida lainsäädäntöä, ja osallistumalla kyseisiin foorumeihin.