2009R0043 — FI — 18.04.2009 — 001.001

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

Muutettu:

▼B

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 43/2009

annettu 16 päivänä tammikuuta 2009,

yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2009

I LUKU

SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan vuodeksi 2009 eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuudet sekä niihin liittyvät edellytykset, joiden mukaisesti näitä kalastusmahdollisuuksia voidaan käyttää.

Tietyt pyyntiponnistuksen rajoitukset ja niihin liittyvät edellytykset vahvistetaan lisäksi tammikuuksi 2010, ja tiettyjen Etelämantereen kantojen osalta kalastusmahdollisuudet ja erityisedellytykset vahvistetaan liitteessä I E esitetyksi kaudeksi.

2 artikla

Soveltamisala

1.  Jollei toisin säädetä, tätä asetusta sovelletaan

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tämän asetuksen säännöksiä ei liitteessä III olevaa 4.2 kohtaa sekä liitteen XI alaviitettä 1 lukuun ottamatta sovelleta kalastustoimintaan, jota harjoitetaan yksinomaan tieteellisiin tutkimustarkoituksiin sen jäsenvaltion, jonka lipun alla alus purjehtii, luvalla ja sen alaisuudessa, jos tästä toiminnasta on ilmoitettu ennakolta komissiolle ja niille jäsenvaltiolle, joiden vesillä tutkimukset suoritetaan. Jäsenvaltioiden, jotka harjoittavat kalastustoimintaa tieteellisiin tutkimustarkoituksiin, on ilmoitettava kaikki tällaisessa kalastustoiminnassa saadut saaliit komissiolle, niille jäsenvaltioille, joiden vesillä tutkimustoimintaa suoritetaan, ICESille ja STECFille.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2371/2002 3 artiklassa vahvistettujen määritelmien lisäksi seuraavia määritelmiä:

4 artikla

Kalastusalueet

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia alueiden määritelmiä:

II LUKU

YHTEISÖN ALUSTEN KALASTUSMAHDOLLISUUDET JA NIIHIN LIITTYVÄT EDELLYTYKSET

5 artikla

Saalisrajoitukset ja niiden jakaminen

1.  Yhteisön alusten saalisrajoitukset yhteisön vesillä tai tietyillä yhteisön ulkopuolisilla vesillä ja näiden saalisrajoitusten jakaminen jäsenvaltioiden kesken sekä asetuksen (EY) N:o 847/96 2 artiklan mukaiset lisäedellytykset vahvistetaan liitteessä I.

2.  Yhteisön aluksilla on oikeus kalastaa liitteessä I vahvistettujen kiintiöiden rajoissa Färsaarten, Grönlannin, Islannin ja Norjan kalastusta koskevaan lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesialueilla sekä Jan Mayenin ympärillä sijaitsevalla kalastusalueella 11, 20 ja 21 artiklassa säädetyin edellytyksin.

3.  Komissio vahvistaa tuulenkalojen saalisrajoitukset ICES-alueilla III a ja IV sekä ICES-alueen II a EY:n vesillä liitteessä II D olevassa 6 kohdassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

4.  Komissio vahvistaa yhteisön käytettävissä oleviksi villakuoreen saalisrajoituksiksi ICES-alueiden V ja XIV Grönlannin vesillä 7,7 prosenttia villakuoreen TACista heti kun TAC on vahvistettu.

5.  Asetuksen (EY) N:o 2371/2009 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen komissio voi tarkistaa harmaaturskaa koskevia saalisrajoituksia ICES-alueella III a ja ICES-alueiden II a ja IV EY:n vesillä ja kilohailia koskevia saalisrajoituksia ICES-alueiden II a ja IV EY:n vesillä vuoden 2009 alkupuoliskolla kerättävien tieteellisten tietojen perusteella.

6.  Komissio voi vahvistaa sardellikantaan alueella VIII sovellettavat saalisrajoitukset asetuksen (EY) N:o 2371/2009 30 artiklan 2 kohdassa mainittua menettelyä käyttäen vuoden 2009 alkupuoliskolla kerättävien tieteellisten tietojen perusteella.

7.  Harmaaturskaa koskevan 5 kohdan mukaisen tarkistuksen seurauksena komissio voi teolliseen käyttöön tarkoitettujen sivusaaliiden huomioon ottamiseksi harmaaturskan kalastuksessa Norjassa tarkistaa asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa mainittua menettelyä noudattaen valkoturskaa koskevia saalisrajoituksia ICES-alueilla III a ja IV sekä ICES-alueella II a sijaitsevilla EY:n vesillä samoin kuin koljaa koskevia pyyntirajoituksia ICES-alueella III a ja ICES-alueilla III b, III c and III d sijaitsevilla EY:n vesillä, ICES-alueella IV sekä ICES-alueella II a sijaitsevilla EY:n vesillä.

6 artikla

Rauhoitetut lajit

Yhteisön aluksia kielletään pyytämästä, pitämästä aluksella, jälleenlaivaamasta ja purkamasta seuraavia lajeja kaikilla yhteisön vesillä ja yhteisön ulkopuolisilla vesillä:

7 artikla

Jakamista koskevat erityiset säännökset

1.  Liitteessä I vahvistettu kalastusmahdollisuuksien jakaminen jäsenvaltioiden kesken ei rajoita seuraavien soveltamista:

2.  Vuodelle 2010 siirrettävien kiintiöiden pidättämiseksi on asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklan 2 kohtaa sovellettava kyseisen asetuksen säännöksistä poiketen kaikkiin kantoihin, joihin sovelletaan analyyttistä TACia.

8 artikla

Pyyntiponnistuksen rajoitukset ja niihin liittyvät kantojen hallinnointia koskevat edellytykset

1.  Pyyntiponnistuksen rajoituksia ja niihin liittyviä edellytyksiä sovelletaan seuraavasti 1 päivästä helmikuuta 200931 päivään tammikuuta 2010:

2.  Edellä 1 kohdassa mainittujen kantojen osalta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 200931 päivään tammikuuta 2009 ulottuvalla kaudella edelleen asetuksen (EY) N:o 40/2008 liitteissä II A, II B, II C ja II D vahvistettuja pyyntiponnistuksen rajoituksia ja niihin liittyviä edellytyksiä.

3.  Komissio vahvistaa tuulenkalankalastuksen pyyntiponnistuksen vuodeksi 2009 ICES-alueilla III a ja IV sekä ICES-alueella II a sijaitsevilla EY:n vesillä liitteessä II D olevassa 4 ja 5 kohdassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että alusten, joilla on syvänmeren kalastuslupa, pyyntiponnistus mitattuna kilowattipäivinä poissa satamasta ei vuoden 2009 osalta ylitä 65:tä prosenttia kyseisen jäsenvaltion alusten vuoden 2003 keskimääräistä vuotuista pyyntiponnistusta kalastusmatkoilla, joilla oli käytössä syvänmeren kalastuslupa ja/tai joilla pyydettiin asetuksen (EY) N:o 2347/2002 liitteissä I ja II lueteltuja syvänmeren lajeja. Tätä kohtaa sovelletaan vain kalastusmatkoihin, joilla on pyydetty yli 100 kg muita syvänmeren lajeja kuin kultakuoretta.

9 artikla

Saaliiden ja sivusaaliiden aluksesta purkamista koskevat edellytykset

1.  Aluksella ei saa pitää eikä aluksesta saa purkaa sellaisiin kantoihin kuuluvia kaloja, joille on vahvistettu saalisrajoitukset, paitsi jos

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, seuraavia kaloja voidaan pitää aluksella ja purkaa aluksesta, vaikka jäsenvaltiolla ei olisi kiintiöitä tai vaikka kiintiöt tai osuudet olisivat täyttyneet:

3.  Kaikki alukselta puretut määrät on luettava kiintiöön tai, jos yhteisön osuutta ei ole jaettu jäsenvaltioiden kesken kiintiöiksi, yhteisön osuuteen, paitsi jos saalis on pyydetty 2 kohdan säännösten mukaisesti.

4.  Sivusaaliiden prosenttiosuus ja niiden käyttö määritellään asetuksen (EY) N:o 850/98 4 ja 11 artiklan mukaisesti.

10 artikla

Lajittelemattomat saaliit ICES-alueilla III a, IV ja VII d sekä ICES-alueen II a EY:n vesillä

1.  Asetuksen (EY) N:o 1434/98 2 artiklan 1 kohtaa, joka koskee sillin pitämistä aluksella tietyissä olosuhteissa, ei sovelleta ICES-alueilta III a, IV ja VII d eikä ICES-alueen II a EY:n vesiltä pyydettyyn silliin.

2.  Kun jonkin jäsenvaltion sillin ja silakan saalisrajoitukset ICES-alueilla III a, IV ja VII d sekä ICES-alueen II a EY:n vesillä on käytetty kokonaan, asianomaisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivat ja yhteisössä rekisteröidyt alukset, jotka harjoittavat kalastusta, johon sovelletaan asiaa koskevia saalisrajoituksia, eivät saa purkaa silliä ja silakkaa sisältäviä lajittelemattomia saaliita.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on riittävä näytteenotto-ohjelma, joka mahdollistaa ICES-alueilta III a, IV ja VII d sekä ICES-alueen II a EY:n vesiltä pyydettyjen lajittelemattomien purettujen saaliiden tehokkaan lajikohtaisen valvonnan.

4.  ICES-alueilta III a, IV ja VII d sekä ICES-alueen II a EY:n vesiltä pyydetyt lajittelemattomat saaliit saa purkaa ainoastaan satamissa ja purkamispaikoissa, joissa on käytössä 3 kohdassa tarkoitettu näytteenotto-ohjelma.

11 artikla

Pääsyrajoitukset

Yhteisön alukset eivät saa kalastaa Skagerrakissa 12 meripeninkulman sisällä Norjan perusviivoista. Tanskan tai Ruotsin lipun alla purjehtivat alukset saavat kuitenkin kalastaa neljän meripeninkulman etäisyydellä Norjan perusviivoista.

12 artikla

Silmäkoon ja langan paksuuden määrittäminen

Kun yhteisön, komission ja jäsenvaltioiden tarkastajat tarkastavat yhteisön aluksia, tässä asetuksessa tarkoitetut silmäkoko ja langan paksuus määritetään neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kalaverkkojen silmäkoon ja langan paksuuden määrittämisen osalta 10 päivänä kesäkuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 517/2008 ( 42 ) mukaisesti.

13 artikla

Siirtymäkauden tekniset ja valvontaa koskevat toimenpiteet

Siirtymäkauden tekniset ja valvontaa koskevat yhteisön aluksiin sovellettavat toimenpiteet vahvistetaan liitteessä III.

III LUKU

KOLMANSIEN MAIDEN KALASTUSALUSTEN SAALISRAJOITUKSET JA NIIHIN LIITTYVÄT EDELLYTYKSET

14 artikla

Luvat

Venezuelan tai Norjan lipun alla purjehtivat kalastusalukset ja Färsaarilla rekisteröidyt kalastusalukset saavat pyytää yhteisön vesialueilla saaliita liitteessä I vahvistettujen saalisrajoitusten puitteissa sekä asetuksen (EY) N:o 1006/2008 III luvussa ja tämän asetuksen 15–18 ja 22–27 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

15 artikla

Rauhoitetut lajit

Kolmansien maiden kalastusaluksia kielletään pyytämästä, pitämästä aluksella, jälleenlaivaamasta ja purkamasta seuraavia lajeja kaikilla yhteisön vesillä:

16 artikla

Maantieteelliset rajoitukset

1.  Norjan lipun alla purjehtivat tai Färsaarilla rekisteröidyt kalastusalukset saavat kalastaa 200 meripeninkulman vyöhykkeen niissä osissa, jotka sijaitsevat vähintään 12 meripeninkulman etäisyydellä jäsenvaltioiden perusviivoista ICES-alueella IV, Kattegatissa ja Atlantin valtamerellä leveyspiirin 43°00′ N pohjoispuolella, lukuun ottamatta asetuksen (EY) N:o 2371/2002 18 artiklassa tarkoitettua aluetta.

2.  Norjan lipun alla purjehtivat kalastusalukset saavat kalastaa Skagerrakissa vähintään neljän meripeninkulman etäisyydellä Tanskan ja Ruotsin perusviivoista.

3.  Venezuelan lipun alla purjehtivat kalastusalukset saavat kalastaa ainoastaan niissä 200 meripeninkulman vyöhykkeen osissa, jotka sijaitsevat vähintään 12 meripeninkulman etäisyydellä Ranskan departementin Guyanan perusviivoista.

17 artikla

Kulku yhteisön vesialueiden kautta

Yhteisön vesialueiden kautta kulkevilla kolmansien maiden kalastusaluksilla pidettäviä verkkoja on säilytettävä seuraavien edellytysten mukaisesti siten, että ne eivät ole käyttövalmiita:

18 artikla

Saaliiden ja sivusaaliiden aluksesta purkamista koskevat edellytykset

Aluksella ei saa pitää eikä aluksesta saa purkaa sellaisiin kantoihin kuuluvia kaloja, joille on vahvistettu saalisrajoitukset, paitsi jos saaliit on pyydetty sellaisen kolmannen maan kalastusaluksilla, joilla on kiintiö, eikä tämä kiintiö ole täyttynyt.

19 artikla

Siirtymäkauden tekniset ja valvontaa koskevat toimenpiteet

Siirtymäkauden tekniset ja valvontaa koskevat kolmansien maiden aluksiin sovellettavat toimenpiteet vahvistetaan liitteessä III.

IV LUKU

YHTEISÖN ALUSTEN KALASTUSLUVAT

20 artikla

Kalastusluvat ja niihin liittyvät edellytykset

1.  Seuraavat yhteisön alukset on vapautettu asetuksen (EY) N:o 1006/2008 3 artiklan mukaisesta kalastuslupaa koskevasta velvoitteesta, kun ne harjoittavat kalastustoimintaa Norjan vesillä Pohjanmerellä:

2.  Kolmannen maan vesillä kalastavien yhteisön alusten kalastuslupien enimmäismäärä ja muut niihin liittyvät edellytykset esitetään liitteessä IV olevassa I osassa.

3.  Jos jokin jäsenvaltio siirtää kiintiön toiselle jäsenvaltiolle liitteessä IV olevassa I osassa esitetyillä kalastusalueilla asetuksen (EY) N:o 2371/2002 20 artiklan 5 kohdan perusteella, siirtoon on sisällyttävä asianmukainen kalastuslupien siirto ja siitä on ilmoitettava komissiolle. Kullekin kalastusalueelle liitteessä IV olevassa I osassa vahvistettua kalastuslupien kokonaismäärää ei saa kuitenkaan ylittää.

4.  Yhteisön alusten on noudatettava säilyttämis- ja valvontatoimenpiteitä sekä kaikkia muita säännöksiä, joita sovelletaan sillä alueella, jolla ne kalastavat.

21 artikla

Färsaaret

Yhteisön alukset, joilla on lupa harjoittaa yhden lajin kohdennettua kalastusta Färsaarten vesillä, voivat vaihtaa kohdelajia edellyttäen, että ne ilmoittavat tästä ennakolta Färsaarten viranomaisille.

V LUKU

KOLMANSIEN MAIDEN KALASTUSALUSTEN KALASTUSLUVAT

22 artikla

Kalastuslupaa koskeva velvoite

1.  Norjan lipun alla purjehtivat alle 200 bruttotonnin (GT) kalastusalukset on vapautettu asetuksen (EY) N:o 1006/2008 18 artiklan mukaisesta kalastuslupaa koskevasta velvoitteesta, kun ne harjoittavat kalastustoimintaa yhteisön vesillä.

2.  Kalastustoimintaa yhteisön vesillä harjoittavalle kolmannen maan alukselle myönnetty kalastuslupa on pidettävä aluksella. Färsaarilla tai Norjassa rekisteröidyt kalastusalukset on kuitenkin vapautettu tästä velvoitteesta.

23 artikla

Kalastuslupahakemus

Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1006/2008 19 artiklan 2 kohdan soveltamista kolmannen maan viranomaisen komissiolle tekemässä kalastuslupahakemuksessa on oltava seuraavat tiedot:

24 artikla

Kalastuslupien lukumäärä

Yhteisön vesillä kalastavien kolmansien maiden alusten kalastuslupien enimmäismäärä ja muut niihin liittyvät edellytykset vahvistetaan liitteessä IV olevassa II osassa.

25 artikla

Mitätöinti

Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1006/2008 III luvun soveltamista kalastusluvat voidaan mitätöidä uusien kalastuslupien myöntämistä varten. Tällainen mitätöinti tulee voimaan sitä päivää edeltävänä päivänä, jona komissio myöntää kalastusluvat. Uudet kalastusluvat tulevat voimaan niiden myöntämispäivänä.

26 artikla

Kalastusluvan haltijan velvoitteet

1.  Asetuksen (EY) N:o 1006/2008 23 artiklan 1 kohdassa säädettyjen tietojen toimittamista koskevien velvoitteiden noudattamisen ohella kolmansien maiden kalastusalusten on pidettävä kalastuspäiväkirjaa, johon on merkittävä liitteessä V olevassa I osassa vahvistetut tiedot.

2.  Asetuksen (EY) N:o 1006/2008 23 artiklan mukaisia tietoja toimittaessaan kolmansien maiden kalastusalusten on toimitettava komissiolle liitteessä VI esitetyt tiedot kyseisessä liitteessä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

3.  Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta Norjan lipun alla purjehtiviin ICES-alueella III a kalastaviin aluksiin.

27 artikla

Ranskan departementtia Guyanaa koskevat erityissäännökset

1.  Asetuksen (EY) N:o 1006/2008 III luvussa asetettujen vaatimusten lisäksi Ranskan departementin Guyanan vesialueille myönnettävien kalastuslupien edellytyksenä on, että kolmannen maan kalastusaluksen omistaja sitoutuu sallimaan komission pyynnöstä tarkkailijan tulon alukselle.

2.  Asetuksen (EY) N:o 1006/2008 23 artiklassa säädettyjen tietojen toimittamista koskevien velvoitteiden noudattamisen ohella Ranskan departementin Guyanan vesillä kalastavien kolmansien maiden kalastusalusten on pidettävä liitteessä V olevassa II osassa esitetyn mallin mukaista kalastuspäiväkirjaa. Saalistiedot on lähetettävä pyynnöstä komissiolle Ranskan viranomaisten kautta.

VI LUKU

KALASTUSTA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET GFCM-ALUEELLA

1 JAKSO

Säilyttämistoimenpiteet

28 artikla

Kalastuskieltoajan vahvistaminen dolfiininkalastuksessa, jossa käytetään kalojen yhteenkokoamisvälineitä

1.  Dolfiinin (Coryphaena hippurus) ja erityisesti sen poikasten suojelemiseksi dolfiininkalastus, jossa käytetään kalojen yhteenkokoamisvälineitä, kielletään 1 päivästä tammikuuta 200914 päivään elokuuta 2009 kaikilla liitteessä VII esitetyillä GFCM:n sopimusalueen maantieteellisillä osa-alueilla.

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jos jäsenvaltio voi osoittaa, että sen lipun alla purjehtivat kalastusalukset eivät huonon sään vuoksi ole voineet käyttää tavanomaisia kalastuspäiviään, tämä jäsenvaltio voi siirtää alustensa yhteenkokoamisvälineitä käyttäen harjoitettavassa kalastuksessa menettämät päivät seuraavan vuoden 31 päivään tammikuuta saakka. Jäsenvaltioiden, jotka haluavat soveltaa tätä siirto-oikeutta, on ennen 1 päivää tammikuuta 2010 toimitettava komissiolle niiden lisäpäivien lukumäärää koskeva hakemus, jotka aluksella on lupa kalastaa dolfiinia kalojen yhteenkokoamisvälineitä käyttäen kalastuskieltoaikana 1 päivästä tammikuuta 201031 päivään tammikuuta 2010. Hakemuksessa on oltava seuraavat tiedot:

2.  Komissio toimittaa jäsenvaltiolta saamansa tiedot GFCM:n pääsihteerille.

3.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ennen 1 päivää marraskuuta 2009 kertomus 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden täytäntöönpanosta vuonna 2008.

4.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään 15 päivänä tammikuuta 2010 lippujensa alla purjehtivien kalastusalusten osalta purettujen dolfiinisaaliiden kokonaismäärät ja jälleenlaivaukset vuonna 2009 kaikilla liitteessä VII esitetyillä GFCM-sopimusalueen maantieteellisillä osa-alueilla.

4.  Komissio toimittaa jäsenvaltioilta saamansa tiedot GFCM:n pääsihteerille.

29 artikla

Kalastusrajoitusalueiden perustaminen herkkien syvänmeren luontotyyppien suojelemiseksi

1.  Kalastus pohjaharoja ja pohjatrooleja käyttäen kielletään seuraavat koordinaatit yhdistävien viivojen rajaamilla alueilla:

2.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet herkkien syvänmeren luontotyyppien suojelemiseksi 1 kohdassa tarkoitetuilla alueilla, ja niiden on erityisesti varmistettava, että nämä alueet suojellaan kaikelta sellaiselta muulta toiminnalta kuin kalastustoiminnalta, joka vaarantaa näille erityisille luontotyypeille tunnusomaisten piirteiden säilymisen.

30 artikla

Eräissä paikallisissa ja kausiluonteisissa pohjakalalajien troolikalastuksissa Välimerellä käytettävien troolien vähimmäissilmäkoko

1.  Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1967/2006 8 artiklan 1 kohdan h alakohdassa ja 9 artiklan 3 kohdan 2 alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa lippunsa alla purjehtiville kalastusaluksille edelleenkin luvan käyttää alle 40 mm:n vinoneliösilmiä troolinperissä, kun pyydetään muita kuin kolmansien maiden kanssa jaettuja kalakantoja eräissä paikallisissa ja kausiluonteisissa pohjatroolikalastuksissa.

2.  Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan ainoastaan kalastustoimiin, jotka jäsenvaltiot ovat virallisesti hyväksyneet 1 päivänä tammikuuta 2007 voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, eikä se saa tarkoittaa pyyntiponnistuksen suurentamista tulevaisuudessa vuoteen 2006 verrattuna.

3.  Jäsenvaltioiden on viimeistään 15 päivänä tammikuuta 2009 toimitettava komissiolle yleisesti käytetyllä tiedonsiirtojärjestelmällä luettelo 1 kohdan mukaisesti hyväksytyistä aluksista.

4.  Hyväksyttyjen alusten luettelon on sisällettävä seuraavat tiedot:

5.  Jos 4 kohdassa tarkoitettu hyväksyttyjen alusten luettelo ei sisällä muutoksia vuonna 2008 toimitettuun luetteloon verrattuna, jäsenvaltioiden on viimeistään 15 päivänä tammikuuta 2009 ilmoitettava komissiolle, että muutoksia ei ole tehty.

6.  Komissio toimittaa jäsenvaltioilta saamansa tiedot GFCM:n pääsihteerille.

2 JAKSO

Tilastotaulukoiden toimittaminen

31 artikla

Tietojen siirtäminen

1.  Jäsenvaltioiden on toimitettava GFCM:n pääsihteerille viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2009 liitteessä X esitetyn GFCM:n tilastotaulukon tehtävän 1.1 ja tehtävän 1.2 tiedot.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava GFCM:n pääsihteerille viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2009 ja siinä määrin kuin se on mahdollista liitteessä X esitetyn GFCM:n tilastotaulukon tehtävien 1.3, 1.4 ja 1.5 tiedot.

3.  Jäsenvaltioiden on käytettävä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamiseen GFCM:n verkkosivuilla ( 44 ) olevaa GFCM:n tiedonsyöttöjärjestelmää.

4.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan perusteella toimitetuista tiedoista.

VII LUKU

NAFO-SÄÄNTELYALUEELLA KALASTAVIA YHTEISÖN ALUKSIA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET

32 artikla

Saaliiden ilmoittaminen

1.  Sen aluksen päällikön, jolla on lupa kalastaa grönlanninpallasta asetuksen (EY) N:o 2115/2005 5 artiklan mukaisesti, on lähetettävä lippujäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille sähköisessä muodossa oleva saalisraportti, jossa ilmoitetaan hänen aluksensa pyytämät grönlanninpallaksen saalismäärät ja myös se, että saalista ei ole.

2.  Edellä 1 kohdassa säädetty raportti on annettava ensimmäisen kerran viimeistään 10 päivän kuluttua aluksen saapumisesta NAFO-sääntelyalueelle tai kalastusmatkan alkamisesta. Raportti on toimitettava viiden päivän välein. Kun 1 kohdan mukaisesti ilmoitettujen grönlanninpallaksen saaliiden katsotaan täyttäneen 75 prosenttia lippujäsenvaltiolle osoitetusta kiintiöstä, aluksen päällikön on toimitettava raportit kolmen päivän välein.

3.  Kunkin jäsenvaltion on saalisraportit saatuaan toimitettava ne komissiolle. Komissio toimittaa tiedot viipymättä NAFOn sihteeristölle.

33 artikla

Lisävalvontatoimenpiteet

1.  Alukset, joilla on lupa kalastaa grönlanninpallasta asetuksen (EY) N:o 2115/2005 5 artiklan mukaisesti, saavat tulla NAFO-sääntelyalueelle pyytämään grönlanninpallasta ainoastaan, jos aluksella on alle 50 tonnia mitä tahansa saalista tai jos pääsy on sallittu tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

2.  Jos aluksella, jolla on lupa kalastaa grönlanninpallasta asetuksen (EY) N:o 2115/2005 5 artiklan mukaisesti, on NAFO-sääntelyalueen ulkopuolella pyydettyjä saaliita vähintään 50 tonnia, sen on viimeistään 72 tuntia ennen NAFO-sääntelyalueelle saapumista (ENT) ilmoitettava NAFOn sihteeristölle sähköpostitse tai telekopioitse aluksella pidetyn saaliin määrä, sijainti (leveyspiiri/pituuspiiri), jolla alus päällikön arvion mukaan aloittaa kalastuksen ja arvioitu saapumisaika kyseiselle paikalle.

3.  Jos tarkastusalus ilmoittaa 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen jälkeen aikomuksestaan suorittaa tarkastus, sen on ilmoitettava kalastusalukselle sen paikan koordinaatit, jossa tarkastus suoritetaan. Tarkastuspaikka voi olla enintään 60 meripeninkulman päässä paikasta, jossa alus päällikön arvion mukaan aloittaa kalastuksen.

4.  Jos kalastusalus, jolla on lupa kalastaa grönlanninpallasta asetuksen (EY) N:o 2115/2005 5 artiklan mukaisesti, ei NAFO-sääntelyalueelle saapumiseensa mennessä ole saanut NAFOn sihteeristöltä tai tarkastusalukselta ilmoitusta siitä, että tarkastusalus aikoo suorittaa 3 kohdan mukaisen tarkastuksen, se voi aloittaa kalastuksen. Kalastusalus voi aloittaa kalastustoimet ilman ennakkotarkastusta myös siinä tapauksessa, että tarkastusalus ei ole aloittanut tarkastusta kolmen tunnin kuluessa kalastusaluksen saapumisesta tarkastuspaikkaan.

VIII LUKU

KOLMANSIEN MAIDEN KALASTUSALUSTEN NEAFC-YLEISSOPIMUSALUEELLA PYYTÄMIEN JA SEN JÄLKEEN JÄÄDYTETTYJEN KALOJEN PURKAMISTA JA JÄLLEENLAIVAUSTA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET

34 artikla

Satamavaltion suorittama valvonta

Sen estämättä, mitä asetuksessa (ETY) N:o 2847/93 ja kolmansien maiden kalastusalusten saaliiden suoraan yhteisön satamissa purkamiseksi ja kaupan pitämiseksi oikeuttavien edellytysten vahvistamisesta 6 päivänä toukokuuta 1994 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1093/94 ( 45 ) säädetään, tässä luvussa säädettyjä menettelyjä sovelletaan jäsenvaltioiden satamissa tapahtuviin kolmansien maiden kalastusalusten NEAFC-yleissopimusalueella pyytämien ja sen jälkeen jäädytettyjen kalojen purkamisiin ja jälleenlaivauksiin.

35 artikla

Nimetyt satamat

Purkaminen ja jälleenlaivaaminen sallitaan yhteisön vesillä ainoastaan nimetyissä satamissa.

Jäsenvaltioiden on nimettävä saaliiden purkamiseen käytettävä paikka tai lähellä rannikkoa oleva paikka (nimetyt satamat), jossa 34 artiklassa tarkoitetut kalan purkamis- ja jälleenlaivaustoimet saadaan tehdä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista vuonna 2007 nimettyjen satamien luetteloon tehtävistä muutoksista vähintään 15 päivää ennen kuin muutos tulee voimaan.

Komissio julkaisee nimettyjen satamien luettelon ja siihen tehdyt muutokset Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa ja julkistaa ne verkkosivuillaan.

36 artikla

Satamaan saapumista koskeva ennakkoilmoitus

1.  Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 28 e artiklan 1 kohdassa säädetään, kaikkien tämän asetuksen 34 artiklassa tarkoitettuja kaloja kuljettavien kalastusalusten päälliköiden tai näiden edustajien, jotka aikovat saapua satamaan purkamista tai jälleenlaivausta varten, on annettava sen sataman, jota he aikovat käyttää, jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ilmoitus vähintään kolme työpäivää ennen arvioitua saapumisaikaa.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen on liitettävä liitteessä IX olevassa 1 osassa esitetty lomake, jonka A osa on asianmukaisesti täytetty seuraavasti:

3.  Alusten päälliköt tai heidän edustajansa voivat peruuttaa ennakkoilmoituksen antamalla sen sataman, jota he haluavat käyttää, toimivaltaisille viranomaisille tätä koskeva ilmoitus vähintään 24 tuntia ennen ilmoitettua arvioitua satamaan saapumisaikaa. Ilmoitukseen on liitettävä jäljennös alkuperäisestä PSC 1 tai PSC 2 -lomakkeesta, jonka B osaan on kirjoitettava viistosti ”CANCELLED” (”mitätöity”).

4.  Satamajäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun lomakkeen jäljennös viipymättä kalastusaluksen lippuvaltiolle, luovuttavien alusten lippujäsenvaltiolle tai -valtioille, kun alus suorittaa jälleenlaivaustoimia, sekä NEAFC:n sihteeristölle.

37 artikla

Lupa purkaa aluksesta tai jälleenlaivata

1.  Satamajäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia saaliin purkamisen tai jälleenlaivaamisen ainoastaan, jos purkamista tai jälleenlaivaamista aikovan kalastusaluksen lippuvaltio tai, jos alus suorittaa jälleenlaivaustoimia sataman ulkopuolella, luovuttavien alusten lippuvaltio tai lippuvaltiot ovat palauttamalla 36 artiklan 4 kohdan mukaisesti toimitetun lomakkeen jäljennöksen, jonka B osa on asianmukaisesti täytetty, vahvistaneet, että

1.  Purkamis- tai jälleenlaivaustoimet voidaan aloittaa vasta kun satamajäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet niihin luvan.

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, satamajäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia saaliin purkamisen kokonaan tai osittain, vaikkei 1 kohdassa tarkoitettua vahvistusta olisikaan saatu, mutta niiden on tällöin pidettävä kyseiset kalat varastossa omassa valvonnassaan. Kalat voidaan vapauttaa myyntiin, ottaa haltuun tai kuljettaa vasta kun 1 kohdassa tarkoitettu vahvistus on saatu. Jos vahvistusta ei saada 14 vuorokauden kuluessa purkamisesta, satamavaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat takavarikoida kalat ja menetellä niiden suhteen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3.  Satamajäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle ja, jos puretut tai jälleenlaivatut kalat on pyydetty NEAFC-yleissopimusalueelta, NEAFC:n sihteerille viipymättä, salliiko satamajäsenvaltio purkamisen tai jälleenlaivauksen vai ei, toimittamalla jäljennös liitteessä IX olevassa I osassa säädetystä lomakkeesta, jonka C osa on asianmukaisesti täytetty.

38 artikla

Tarkastukset

1.  Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vuosittain tarkastettava vähintään 15 prosenttia kolmansien maiden kalastusalusten tekemistä 34 artiklassa tarkoitetuista purkamisista ja jälleenlaivaamisista satamissaan.

2.  Tarkastuksissa on seurattava koko purkamista tai jälleenlaivaamista, ja niissä on tehtävä ristiintarkastus purkamista koskevaan ennakkoilmoitukseen merkittyjen lajikohtaisten määrien ja purettujen tai jälleenlaivattujen lajikohtaisten määrien välillä.

3.  Tarkastajien on tehtävä kaikkensa välttääkseen viivyttämästä kalastusalusta turhaan ja varmistettava, että kalastusalukselle koituu mahdollisimman vähän häiriötä ja vaivaa ja että kalan laadun heikkenemiseltä vältytään.

39 artikla

Tarkastuskertomukset

1.  Jokainen tarkastus on dokumentoitava laatimalla liitteessä IX olevan II osan mukainen tarkastuskertomus.

2.  Tarkastuskertomuksen jäljennös on toimitettava viipymättä tarkastetun kalastusaluksen lippuvaltiolle ja luovuttavien alusten lippuvaltiolle tai lippuvaltioille, jos kalastusalus on suorittanut jälleenlaivaustoimia, sekä komissiolle ja, jos puretut tai jälleenlaivatut kalat on pyydetty NEAFC-yleissopimusalueelta, NEAFC:n sihteerille.

3.  Tarkastuskertomuksen alkuperäiskappale tai oikeaksi todistettu jäljennös on toimitettava pyynnöstä tarkastetun kalastusaluksen lippuvaltiolle.

IX LUKU

CCAMLR-YLEISSOPIMUSALUEELLA KALASTAVIA YHTEISÖN ALUKSIA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET

1 JAKSO

Rajoitukset ja alustietoja koskevat vaatimukset

40 artikla

Kiellot ja saalisrajoitukset

1.  Liitteessä X mainittujen lajien kohdennettu kalastus on kielletty mainitussa liitteessä ilmoitettujen alueiden ja ajanjaksojen osalta.

2.  Liitteessä XI vahvistettuja uusien kalastusten ja koekalastusten saalis- ja sivusaalisrajoituksia sovelletaan mainitussa liitteessä ilmoitetuilla suuralueilla.

2 JAKSO

Koekalastus

41 artikla

Koekalastusta koskevat käytännesäännöt

Jäsenvaltioiden on varmistettava, tämän kuitenkaan vaikuttamatta asetuksen (EY) N:o 601/2004 4 artiklan soveltamiseen, että kaikilla yhteisön aluksilla on

42 artikla

Koekalastukseen osallistuminen

1.  Jäsenvaltion lipun alla purjehtivat ja jäsenvaltiossa rekisteröidyt alukset, jotka on ilmoitettu CCAMLR:lle asetuksen (EY) N:o 601/2004 7 ja 7 a artiklan säännösten mukaisesti, saavat osallistua Dissostichus spp. -lajien pitkälläsiimalla harjoitettavaan koekalastukseen FAO-suuralueilla 88.1 ja 88.2 samoin kuin alueiden 58.4.1, 58.4.2 ja 58.4.3b niissä osissa, jotka eivät kuulu kansalliseen lainkäyttövaltaan.

2.  Ainoastaan yksi kalastusalus saa kerrallaan kalastaa alueella 58.4.3b.

3.  Kokonaissaaliita ja sivusaaliita koskevat rajoitukset FAO-suuralueiden 88.1 ja 88.2 samoin kuin alueiden 58.4.1, 58.4.2 ja 58.4.3b osalta sekä niiden jakaminen pienimuotoista tutkimusta harjoittaville yksiköille (SSRU) kullakin alueella vahvistetaan liitteessä XII. Kalastus on lopetettava SSRU-alueella, kun ilmoitetut saaliit saavuttavat määritellyn saalisrajan, eikä kyseisellä SSRU-alueella saa enää kalastaa loppukauden aikana.

4.  Kalastusta on harjoitettava maantieteellisesti ja syvyyssuunnassa niin laajalla alueella kuin mahdollista, jotta saataisiin kalastusmahdollisuuksien määrittämiseksi tarvittavat tiedot ja vältettäisiin saaliiden ja pyyntiponnistuksen liiallinen keskittyminen. FAO-suuralueilla 88.1 ja 88.2 sekä alueilla 58.4.1, 58.4.2 ja 58.4.3b kalastus kielletään kuitenkin alle 550 metrin syvyydessä.

43 artikla

Ilmoitusjärjestelmät

Edellä 42 artiklassa tarkoitettuun koekalastukseen osallistuviin kalastusaluksiin sovelletaan seuraavia saaliiden ja pyyntiponnistuksen ilmoitusjärjestelmiä:

44 artikla

Laskukerran määritelmä

1.  Tässä jaksossa laskukerralla tarkoitetaan yhden tai useamman siiman laskemista yhdessä kalastuspaikassa. Laskukerran tarkka maantieteellinen sijainti saaliiden ja pyyntiponnistuksen ilmoittamista varten määritellään yhden tai useamman käytetyn siiman keskipisteenä.

2.  Jotta laskukerta voitaisiin nimetä tutkimuslaskukerraksi,

45 artikla

Tutkimussuunnitelmat

Edellä 42 artiklassa tarkoitettuun koekalastukseen osallistuvien kalastusalusten on pantava täytäntöön tutkimussuunnitelmat kaikilla SSRU-alueilla, joihin alueet 58.4.1, 58.4.2 ja 58.4.3b on jaettu. Tutkimussuunnitelma on pantava täytäntöön seuraavasti:

46 artikla

Tiedonkeruusuunnitelmat

1.  Edellä 42 artiklassa tarkoitettuun koekalastukseen osallistuvien kalastusalusten on pantava täytäntöön tiedonkeruusuunnitelmat kaikilla SSRU-alueilla, joihin FAO-suuralueet 88.1 ja 88.2 sekä alueet 58.4.1, 58.4.2 ja 58.4.3(b) on jaettu. Tiedonkeruusuunnitelmassa on oltava seuraavat tiedot:

2.  Kaikki 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on kerättävä kunkin tutkimuslaskukerran osalta; tutkimuslaskukerran kaikki kalat, kuitenkin enintään 100 kalaa, on mitattava ja saaliista on otettava vähintään 30 kalan otos biologisia tutkimuksia varten. Jos kaloja saadaan yli 100, niihin on sovellettava satunnaisotantaa.

47 artikla

Merkintäohjelma

1.  Kunkin pitkäsiima-aluksen on kalastuksen aikana jatkuvasti merkittävä ja päästettävä takaisin mereen Dissostichus spp. -lajien yksilöt CCAMLR:n merkintäpöytäkirjan mukaisesti tätä kalastusta koskevassa säilyttämistoimenpiteessä määritellyssä suhteessa sanotun vaikuttamatta asetuksen (EY) N:o 601/2004 7 b artiklan soveltamiseen.

2.  Tämän asetuksen voimaantulosta kalastuskauden 2008–2009 loppuun kunkin pitkäsiima-aluksen on kalastuksen aikana jatkuvasti merkittävä ja päästettävä takaisin mereen rauskut CCAMLR:n merkintäpöytäkirjan mukaisesti tätä kalastusta koskevassa säilyttämistoimenpiteessä määritellyssä suhteessa. Kaikki merkityt rauskut on kaksoismerkittävä ja päästettävä elävinä takaisin mereen.

3.  Kaikkien koekalastuksessa käytettävien hammaskalojen ja rauskujen merkkien on oltava peräisin CCAMLR:n sihteeristöstä.

48 artikla

Tieteelliset tarkkailijat

1.  Kullakin 42 artiklassa tarkoitettuun koekalastukseen osallistuvalla kalastusaluksella on koko kalastuskaudella harjoitettavan kalastustoiminnan ajan oltava vähintään kaksi tieteellistä tarkkailijaa, joista toisen on oltava CCAMLR:n kansainvälisen tieteellisen tarkkailusuunnitelman mukaisesti nimetty tarkkailija.

2.  Kunkin jäsenvaltion on omien lakiensa ja asetustensa mukaisesti sekä myös todisteiden hyväksyttävyyttä kotimaisissa tuomioistuimissa koskevia sääntöjä noudattaen pidettävä CCAMLR:n sopimuspuolen nimeämien tarkastajien toimittamia raportteja samanarvoisina kuin omien tarkastajiensa laatimia ja toimittava niiden osalta samoin kuin omien tarkastajiensa laatimien raporttien johdosta; kyseessä olevan jäsenvaltion ja tarkastajat nimeävän CCAMLR:n sopimuspuolen on tehtävä yhteistyötä helpottaakseen oikeudellisia tai muita menettelyjä, jotka johtuvat tällaisesta kertomuksesta.

49 artikla

Ilmoitus aikomuksesta osallistua etelänkrillin kalastukseen kalastuskaudella 2009–2010

1.  Vain ne jäsenvaltiot, jotka ovat CCAMLR:n toimikunnan jäseniä, saavat kalastaa etelänkrilliä CCAMLR:n yleissopimusalueella kalastuskaudella 2009–2010. Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 601/2004 5 a artiklassa säädetään, sellaisten jäsenvaltioiden, jotka aikovat kalastaa etelänkrilliä CCAMLR-yleissopimusalueella, on ilmoitettava aikeestaan CCAMLR:n sihteeristölle ja komissiolle viimeistään 1 päivänä kesäkuuta 2009 välittömästi ennen aiottua kalastuskautta käyttämällä tämän asetuksen liitteessä XII esitettyä lomaketta sen varmistamiseksi, että CCAMLR:n toimikunta suorittaa asianmukaisen tarkastelun ennen kuin alukset aloittavat pyynnin, sekä verkkotyypistä käyttämällä tämän asetuksen liitteessä XIII esitettyä lomaketta.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa on oltava asetuksen (EY) N:o 601/2004 3 artiklassa säädetyt tiedot kustakin aluksesta, jolle jäsenvaltio aikoo antaa luvan osallistua etelänkrillin kalastukseen.

3.  Jäsenvaltioiden, jotka aikovat pyytää etelänkrilliä CCAMLR-yleissopimusalueella, on ilmoitettava ainoastaan oman lippunsa alla ilmoitusajankohtana purjehtivat alukset.

4.  Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot saavat antaa luvan osallistua etelänkrillin kalastukseen muulla kuin 1–3 kohdan mukaisesti CCAMLR:lle ilmoitetulla aluksella, jos ilmoitettu alus on oikeutetuista toiminnallisista syistä tai ylivoimaisen esteen johdosta estynyt osallistumasta. Tällaisissa tapauksissa kyseisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava tästä heti CCAMLR:n sihteeristölle ja komissiolle sekä annettava

5.  Poiketen siitä, mitä 3 ja 4 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot eivät saa antaa kumpaankaan CCAMLR:n IUU-alusluetteloon kirjatuille aluksille lupaa osallistua etelänkrillin kalastukseen.

50 artikla

Etelänkrillin kalastuksen varosaalisrajoitukset tietyillä osa-alueilla

1.  Etelänkrillin yhteenlaskettu kokonaissaalis tilastollisilla osa-alueilla 48.1, 48.2, 48.3 ja 48.4 rajoitetaan 3,47 miljoonaan tonniin kalastuskautta kohti. Etelänkrillin kokonaissaalis tilastollisella alueella 58.4.2 rajoitetaan 2,645 miljoonaan tonniin kalastuskautta kohti.

2.  Ennen kuin tämän kokonaissaaliin enimmäismäärän jako pienempien kalastuksenhoitoalueiden kesken on määritelty tiedekomitean lausunnon perusteella, yhteenlaskettu kokonaissaalis tilastollisilla osa-alueilla 48.1, 48.2, 48.3 ja 48.4 rajoitetaan edelleen 620 000 tonniin kalastuskautta kohti. Kokonaissaalis alueella 58.4.2 rajoitetaan 260 000 tonniin linjan 55° E länsipuolella ja 192 000 tonniin linjan 55° E itäpuolella kalastuskautta kohti.

3.  Kalastuskausi alkaa 1 päivänä joulukuuta ja päättyy 30 päivänä marraskuuta seuraavana vuonna.

4.  Kullakin kalastusaluksella, joka osallistuu etelänkrillin pyyntiin alueella 58.4.2, on oltava kaiken kalastuskaudella suoritettavan kalastustoiminnan aikana vähintään yksi CCAMLR:n kansainvälisen tieteellisen tarkkailusuunnitelman mukaisesti nimetty tieteellinen tarkkailija tai kotimainen tieteellinen tarkkailija, joka täyttää mainitun järjestelmän mukaiset vaatimukset, ja mahdollisuuksien mukaan vielä toinen tarkkailija.

51 artikla

Etelänkrillin pyyntiä koskevien tietojen ilmoitusjärjestelmä

1.  Etelänkrillisaaliit on ilmoitettava asetuksen (EY) 601/2004 11, 13 ja 14 artiklan mukaisesti.

2.  Etelänkrillin pyynti on toteutettava Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevan yleissopimuksen alueella tapahtuvaan kalastustoimintaan sovellettavista teknisistä toimenpiteistä 22 päivänä maaliskuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) 600/2004 ( 46 ) 9 artiklan mukaisesti.

3.  Alusten on käytettävä trooleissa merinisäkkäiden estolaitteita.

4.  Kun kalastuskauden ilmoitettu kokonaissaalis on vähintään 80 prosenttia 620 000 tonnin tasosta osa-alueilla 48.1, 48.2, 48.3 ja 48.4 ja 260 000 tonnin tasosta linjan 55° E länsipuolella ja 192 000 tonnista linjan 55° E itäpuolella osa-alueella 58.4.2, saaliista on ilmoitettava asetuksen (EY) 601/2004 11 artiklan mukaisesti.

5.  Sen kalastuskauden, jona kokonaissaalis on ollut vähintään 80 prosenttia 2 kohdassa tarkoitetusta enimmäismäärästä, jälkeisenä kalastuskautena saaliista on ilmoitettava asetuksen (EY) 601/2004 11 artiklan mukaisesti, kun kokonaissaalis on vähintään 50 prosenttia mainitusta enimmäismäärästä.

6.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava CCAMLR:n pääsihteerille saaliiksi saadun ja menetetyn etelänkrillin kokonaistuorepaino ja toimitettava tästä kopio komissiolle.

7.  Jäsenvaltioiden on kunkin kalastuskauden lopussa saatava kaikilta aluksiltaan tarvittavat vetokertakohtaiset tiedot CCAMLR:n yksityiskohtaisen saaliiden ja pyyntiponnistuksen ilmoituslomakkeen täyttämiseksi. Niiden on toimitettava tiedot CCAMLR:n troolikalastuslomakkeella C1 CCAMLR:n pääsihteerille ja komissiolle viimeistään seuraavan vuoden 1 päivään huhtikuuta mennessä.

52 artikla

Väliaikainen syvänmeren verkkokalastuskielto

1.  Tässä artiklassa sovelletaan seuraavaa määritelmää:

1.  ”Verkoilla” tarkoitetaan pystysuoraan lähelle veden pintaa, välivesiin tai pohjaan asetettavia yksin-, kaksin- tai kolminkertaisten havasseinien sarjoja, joihin kalat jäävät saaliiksi jäämällä kiinni niiden sisälle, takertumalla niihin tai jäämällä kiinni verkon silmiin. Verkkojen yläpaulassa (yläköydessä) on kohoja ja alapaulassa (alaköydessä) yleensä painoja. Verkot muodostuvat yleensä yhdestä hapaasta tai joskus kahdesta tai kolmesta hapaasta (ns. riimuverkko), jotka on kiinnitetty samaan selkänaruun. Yhteen pyydykseen voidaan yhdistää useita erityyppisiä verkkoja (voidaan esimerkiksi yhdistää verkko ja riimuverkko). Näitä verkkoja voidaan käyttää joko yksittäisinä tai yleisemmin suurina määrinä jonoissa (jatoina). Pyydys voidaan kiinnittää pohjaan ankkuroimalla (ns. ankkuroitu verkko) tai jättää ajelehtimaan vapaasti taikka kiinnittää alukseen (ns. ajoverkko).

2.  Verkkojen käyttö CCAMLR-yleissopimusalueella muuhun kuin tieteelliseen tutkimustarkoitukseen on kiellettyä, kunnes tiedekomitea on tutkinut verkkopyynnin mahdolliset vaikutukset ja antanut niitä koskevan raporttinsa ja kunnes komissio on tiedekomitean tieteellisen lausunnon perusteella antanut luvan verkkojen käyttöön CCAMLR-yleissopimusalueella.

3.  Verkkojen käytöstä tieteellisessä tutkimuksessa yli 100 metrin syvyydessä on ilmoitettava ennalta tiedekomitealle, ja komission on hyväksyttävä tämä ennen tällaisen tutkimuksen aloittamista.

4.  Aluksen, joka aikoo kulkea CCAMLR-yleissopimusalueen kautta ja jolla on verkkoja aluksella, on ilmoitettava ennalta aikeensa ja CCAMLR-yleissopimusalueen kautta kulkunsa suunnitellut päivämäärät CCAMLR:n sihteeristölle. Aluksen, jolla on verkkoja CCAMLR-yleissopimusalueella ja joka ei ole antanut edellä mainittua ennakkoilmoitusta, katsotaan rikkovan tätä säännöstä.

53 artikla

Merilintujen tahattoman kuolevuuden minimointi

1.  Aluksissa, joissa käytetään yksinomaan espanjalaista pitkäsiimakalastusmenetelmää, painot on vapautettava ennen kuin siimat kiristyvät, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 601/2004 8 artiklan soveltamista.

2.  Seuraavia painoja voidaan käyttää:

3.  Aluksissa, joissa käytetään yksinomaan pohjasiimoja (trotline-menetelmää), saadaan käyttää painoja ainoastaan pohjasiiman tapsien uloimmaisessa päässä. Painojen on oltava vähintään 6 kilogramman perinteisiä painoja tai vähintään 5 kilogramman teräspainoja.

4.  Aluksissa, joissa käytetään sekä 1 kohdassa tarkoitettua espanjalaista menetelmää että 3 kohdassa tarkoitettuja pohjasiimoja (trotline-menetelmää), on käytettävä:

54 artikla

Pyyntialueen sulkeminen

1.  Kun CCAMLR:n sihteeristö ilmoittaa pyyntialueen sulkemisesta, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki niiden lipun alla purjehtivat alukset, jotka kalastavat sellaisella alueella, kalastuksenhoitoalueella, suuralueella, alueella, pienimuotoisella tutkimusalueella tai muulla kalastuksenhoitoalueella, jota sulkemisilmoitus koskee, nostavat pyydyksensä vedestä ilmoitettuun sulkemispäivään ja -aikaan mennessä.

2.  Aluksen on tällaisen ilmoituksen vastaanotettuaan lopetettava uusien pitkäsiimojen laskeminen 24 tuntia ennen ilmoitettua sulkemispäivää ja -aikaa. Jos tällainen ilmoitus saadaan alle 24 tuntia ennen sulkemispäivän ja -ajan alkua, uusia pitkäsiimoja ei saa enää laskea tällaisen ilmoituksen saannin jälkeen.

3.  Jos pyyntialue suljetaan, on kaikkien alusten poistuttava kalastusalueelta heti kun kaikki pyydykset on nostettu vedestä.

4.  Jos alus ei pysty nostamaan kaikkia pyydyksiään vedestä ilmoitettuun sulkemispäivään ja -aikaan mennessä seuraaviin seikkoihin liittyvistä syistä:

4.  aluksen on ilmoitettava asianomaiselle jäsenvaltiolle tilanteesta. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava asiasta viipymättä CCAMLR:n sihteeristölle ja komissiolle. Aluksen on kuitenkin kaikin kohtuullisin toimin pyrittävä nostamaan pyydyksensä vedestä mahdollisimman pian.

5.  Edellä olevaa 4 kohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden on tutkittava aluksen toimet ja raportoitava kansallisten menettelyjensä mukaisesti tuloksista, kaikki merkitykselliset seikat mukaan lukien, CCAMLR:n sihteeristölle ja komissiolle viimeistään CCAMLR:n seuraavassa kokouksessa. Loppuraportissa on arvioitava, toteuttiko alus kaikki kohtuulliset toimet nostaakseen pyydyksensä vedestä

6.  Jos alus ei lähde pyyntikieltoalueelta heti kun kaikki pyydykset on nostettu vedestä, lippujäsenvaltion tai aluksen on ilmoitettava tästä CCAMLR:n sihteeristölle ja komissiolle.

X LUKU

SEAFO-ALUEELLA KALASTAVIA YHTEISÖN ALUKSIA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET

1 JAKSO

Alusten luvat

55 artikla

Alusten luvat

1.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä kesäkuuta 2009 mahdollisuuksien mukaan sähköisessä muodossa oleva luettelo aluksistaan, joilla on lupa toimia SEAFOn yleissopimusalueella kalastusluvan nojalla.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa luettelossa olevien alusten omistajien on oltava yhteisön kansalaisia tai oikeushenkilöitä.

3.  Kalastusaluksille voidaan antaa lupa toimia SEAFO-yleissopimusalueella ainoastaan, jos ne pystyvät täyttämään SEAFO-yleissopimuksen sekä sen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden mukaiset vaatimukset ja velvollisuudet.

4.  Kalastuslupaa ei saa myöntää aluksille, jotka ovat harjoittaneet laitonta, ilmoittamatonta tai sääntelemätöntä kalastusta, paitsi jos uudet omistajat ovat toimittaneet riittävän selvityksen siitä, että aiemmilla omistajilla ja toimijoilla ei ole näiden alusten suhteen oikeudellisia tai taloudellisia etuja valvottavanaan, tai että kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen heidän aluksensa eivät osallistu laittomaan, ilmoittamattomaan tai sääntelemättömään kalastukseen taikka ole muutoin siihen yhteydessä.

5.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun luettelon on sisällettävä seuraavat tiedot:

6.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä kaikista luvan saaneiden alusten alkuperäiseen luetteloon sen vahvistamisen jälkeen tehdyistä lisäyksistä, poistoista ja/tai muutoksista aina kun sellaisia tehdään.

56 artikla

Luvan saaneiden alusten velvollisuudet

1.  Alusten on noudatettava kaikkia asiaa koskevia SEAFOn säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä.

2.  Luvan saaneilla aluksilla on oltava mukanaan voimassa oleva aluksen rekisteritodistus ja voimassa oleva kalastus- ja/tai jälleenlaivauslupa.

57 artikla

Alukset, joilla ei ole lupaa

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet SEAFO-yleissopimuksen kattamien lajien kalastuksen, aluksella pitämisen, jälleenlaivaamisen ja purkamisen kieltämiseksi aluksilta, joita ei ole merkitty SEAFOn luvan saaneiden alusten rekisteriin.

2.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki tosiseikat, joiden perusteella on perusteltua aihetta epäillä, että alukset, joita ei ole merkitty SEAFOn luvan saaneiden alusten rekisteriin, harjoittavat SEAFO-yleissopimuksen kattamien lajien kalastusta tai jälleenlaivausta SEAFO-yleissopimusalueella.

3.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että SEAFOn luvan saaneiden alusten rekisteriin merkittyjen alusten omistajat eivät osallistu sellaisten alusten harjoittamaan kalastukseen, joita ei ole merkitty SEAFOn luvan saaneiden alusten rekisteriin, taikka ole muutoin siihen yhteydessä.

2 JAKSO

Jälleenlaivaaminen

58 artikla

Merellä tapahtuvan jälleenlaivauksen kieltäminen

Jäsenvaltioiden on kiellettävä lippunsa alla purjehtivilta aluksilta SEAFO-yleissopimuksen kattamien lajien jälleenlaivaus merellä SEAFO-yleissopimusalueella.

59 artikla

Jälleenlaivaus satamassa

1.  Yhteisön alukset, jotka pyytävät SEAFO-yleissopimuksen kattamia lajeja SEAFO-yleissopimusalueella, saavat jälleenlaivata SEAFOn sopimuspuolen satamassa ainoastaan, jos ne ovat saaneet etukäteen luvan sopimuspuolelta, jonka satamassa jälleenlaivaus tapahtuu. Yhteisön alukset saavat jälleenlaivata ainoastaan, jos ne ovat saaneet etukäteen tällaisen jälleenlaivausluvan lippujäsenvaltiolta ja satamavaltiolta.

2.  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen kalastusluvan saaneet kalastusalukset saavat etukäteen luvan ryhtyä jälleenlaivaukseen satamassa. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että jälleenlaivaus vastaa kunkin aluksen ilmoitettua saalista, ja vaadittava selvitys jälleenlaivauksesta.

3.  Yhteisön kalastusaluksen, joka jälleenlaivaa toiseen alukseen, jäljempänä ”vastaanottava alus”, minkä tahansa määrän SEAFO-yleissopimuksen kattamia SEAFO-yleissopimusalueella pyydettyjä lajeja, päällikön on jälleenlaivausta tehtäessä ilmoitettava vastaanottavan aluksen lippuvaltiolle kyseessä olevat lajit ja määrät sekä saaliiden jälleenlaivauksen päivämäärä ja sijainti sekä toimitettava lippujäsenvaltiolleen SEAFOn jälleenlaivausilmoitus liitteessä XIV olevassa I osassa esitetyn mallin mukaisesti.

4.  Yhteisön kalastusaluksen päällikön on toimitettava vähintään 24 tuntia etukäteen seuraavat tiedot sille SEAFOn sopimuspuolelle, jonka satamassa jälleenlaivaus tapahtuu:

5.  Yhteisön lipun alla purjehtivan vastaanottavan aluksen päällikön on ilmoitettava satamavaltion toimivaltaisille viranomaisille viimeistään 24 tuntia ennen jälleenlaivaamisen aloittamista ja jälleenlaivaamisen päättyessä, kun se tapahtuu SEAFOn sopimuspuolen satamassa, aluksellaan olevat SEAFOn yleissopimuksen kattamien lajien saalismäärät ja toimitettava SEAFOn jälleenlaivausilmoitus näille toimivaltaisille viranomaisille 24 tunnin kuluessa.

6.  Vastaanottavan yhteisön aluksen päällikön on toimitettava viimeistään 48 tuntia ennen saaliin purkamista SEAFOn jälleenlaivausilmoitus sen satamavaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa purkaminen tapahtuu.

7.  Kunkin jäsenvaltion on toteutettava aiheelliset toimenpiteet saatujen tietojen täsmällisyyden tarkistamiseksi ja tehtävä yhteistyötä lippuvaltion kanssa sen varmistamiseksi, että puretut saaliit vastaavat kunkin aluksen ilmoitettuja saaliita.

8.  Jäsenvaltioiden, joiden aluksilla on lupa kalastaa SEAFOn yleissopimusalueella SEAFOn yleissopimuksen kattamia lajeja, on ilmoitettava viimeistään 1 päivänä kesäkuuta 2009 komissiolle niiden lipun alla purjehtivien alusten jälleenlaivaamisia koskevat yksityiskohtaiset tiedot.

3 JAKSO

Säilyttämistoimenpiteet haavoittuvien syvänmeren luontotyyppien ja ekosysteemien hallinnoimiseksi

60 artikla

Kalastuskieltoalueet

Kaikki yhteisön alusten harjoittama SEAFO-yleissopimuksen kattamiin lajeihin kohdistuva kalastustoiminta on kiellettyä seuraavassa määritellyillä alueilla:

61 artikla

Kalastuksen uudelleen aloittaminen kalastuskieltoalueella

1.  Mitään kalastusta ei saa aloittaa uudelleen 60 artiklassa tarkoitetulla kalastuskieltoalueella ennen kuin lippuvaltio on määritellyt ja kartoittanut alueella sijaitsevat haavoittuvat meriekosysteemit, mukaan luettuina merenalaiset vuoret, hydrotermiset halkeamat ja kylmän veden korallit, ja laatinut arvion tällaisissa haavoittuvissa meriekosysteemeissä harjoitettavan kalastuksen jatkamisen vaikutuksista.

2.  Lippujäsenvaltion on toimitettava 1 kohdan mukaisesti toteutetun määrittelyn, kartoituksen ja vaikutustenarvioinnin tulokset komissiolle, joka puolestaan toimittaa ne SEAFOn tiedekomitean vuotuiseen kokoukseen.

3.  Jäsenvaltiot voivat esittää komissiolle kalastustutkimussuunnitelmia, joiden tavoitteena on arvioida kalastuksen vaikutusta elollisten vesiluonnonvarojen kestävyyteen ja meren haavoittuviin elinympäristöihin.

4 JAKSO

Toimenpiteet merilintujen tahattomien sivusaaliiden vähentämiseksi

62 artikla

Merilintujen kanssa kosketuksiin joutumista koskevat tiedot

Jäsenvaltioiden on kerättävä ja toimitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä kesäkuuta 2009 kaikki saatavissa olevat tiedot merilintujen kanssa kosketuksiin joutumisista, mukaan luettuina tiedot niiden kalastusalusten tahattomista merilintusaaliista, jotka pyytävät SEAFO-yleissopimuksen piiriin kuuluvia lajeja.

63 artikla

Vähentämistoimenpiteet

1.  Kaikilla leveyspiirin 30 astetta eteläistä leveyttä eteläpuolella kalastavilla yhteisön aluksilla on oltava käytössään lintujenkarkotussiimat (tori-mastot):

2.  Pitkätsiimat saa laskea ainoastaan yöllä (eli nauttisen ilta- ja aamuhämärän välisen pimeän aikana ( 47 )). Yöllisessä pitkäsiimakalastuksessa saa käyttää ainoastaan turvallisuuden vaatimia aluksen valoja.

3.  Kalanjätteiden heittäminen mereen on kielletty pyydyksiä heitettäessä tai laskettaessa. Kalanjätteiden heittämistä mereen on vältettävä pyydyksiä nostettaessa. Kalanjätteet on heitettävä aina kun se on mahdollista aluksen päinvastaiselta puolelta kuin miltä pyydys nostetaan. Sellaisilla aluksilla tai sellaisissa kalastuksissa, joissa kalanjätteitä ei vaadita pitämään aluksella, on otettava käyttöön järjestelmä koukkujen poistamiseksi kalanjätteistä ja -päistä ennen kuin ne heitetään mereen. Verkot on puhdistettava ennen laskemista, ja niistä on poistettava kaikki, mikä saattaisi houkutella vesilintuja.

4.  Yhteisön alusten on otettava käyttöön lasku- ja nostomenettelyjä, jotka minimoivat ajan, jonka verkko lepää pinnalla silmät löysinä. Verkkojen huolto on mahdollisuuksien mukaan tehtävä siten, etteivät verkot ole vedessä.

5.  Yhteisön aluksia on rohkaistava kehittämään sellaisia pyydysmalleja, joilla minimoidaan todennäköisyys, että linnut osuvat sellaiseen verkon kohtaan, johon ne helpoiten sotkeutuvat. Tämä voi merkitä verkon painotuksen lisäämistä tai kelluttavuuden vähentämistä niin, että verkko vajoaa nopeammin, tai värillisten nauhojen taikka muiden välineiden asettamista sellaisten tiettyjen verkon osien yläpuolelle, joissa silmäkoko muodostaa erityisen vaaran linnuille.

6.  Sellaisille yhteisön aluksille, jotka on suunniteltu siten, että niistä puuttuu jalostustilat tai asianmukaiset tilat kalanjätteiden säilyttämiseksi aluksella taikka mahdollisuus heittää kalanjätteet mereen aluksen päinvastaiselta puolelta kuin miltä pyydys nostetaan, ei saa myöntää lupaa kalastaa SEAFO-yleissopimusalueella.

7.  Kalastustoimien yhteydessä elävinä kiinni saadut linnut on kaikin keinoin pyrittävä vapauttamaan elävinä, ja koukut on poistettava aina kun se on mahdollista, jottei lintujen henkeä vaarannettaisi.

5 JAKSO

Tekniset toimenpiteet

64 artikla

Toimenpiteet syvänmeren haiden suojelemiseksi

Syvänmeren haiden kohdennettu kalastus kielletään SEAFO-yleissopimusalueella.

6 JAKSO

Valvonta

65 artikla

Hammaskalaa (Dissostichus eleginoides) koskevat erityissäännökset

1.  Sellaisen aluksen päällikön, jolle on annettu lupa kalastaa hammaskalaa SEAFO- yleissopimusalueella 55 artiklan mukaisesti, on lähetettävä lippujäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille ja SEAFOn sihteeristölle sähköisessä muodossa oleva saalisraportti, jossa ilmoitetaan aluksen pyytämät hammaskalan määrät, myös se, että saalista ei ole. Raportti on lähetettävä joka viidentenä päivänä kalastusmatkan aikana. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava nämä tiedot viipymättä komissiolle.

2.  Jäsenvaltioiden, joiden aluksilla on lupa harjoittaa hammaskalan kalastusta SEAFO-yleissopimusalueella, on viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2009 toimitettava yksityiskohtaiset saalis- ja pyyntiponnistustiedot komissiolle ja SEAFOn sihteeristölle.

66 artikla

Syvänmerenpunataskurapuja (Chaceon spp.) koskevat erityissäännökset

1.  Sellaisen aluksen päällikön, jolle on annettu lupa kalastaa syvänmerenpunataskurapuja SEAFO-yleissopimusalueella 55 artiklan mukaisesti, on lähetettävä lippujäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille ja SEAFOn sihteeristölle sähköisessä muodossa oleva saalisraportti, jossa ilmoitetaan aluksen pyytämät syvänmerenpunataskurapujen määrät, myös se, että saalista ei ole. Raportti on lähetettävä joka viidentenä päivänä kalastusmatkan aikana. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava nämä tiedot viipymättä komissiolle.

2.  Jäsenvaltioiden, joiden aluksilla on lupa harjoittaa syvänmerenpunataskurapujen kalastusta SEAFO-yleissopimusalueella, on viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2009 toimitettava yksityiskohtaiset saalis- ja pyyntiponnistustiedot komissiolle ja SEAFOn sihteeristölle.

67 artikla

Limapäitä (Beryx spp.) koskevat erityissäännökset

1.  Sellaisen aluksen päällikön, jolle on annettu lupa kalastaa limapäitä SEAFO-yleissopimusalueella 55 artiklan mukaisesti, on lähetettävä lippujäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille ja SEAFOn sihteeristölle sähköisessä muodossa oleva saalisraportti, jossa ilmoitetaan aluksen pyytämät limapäiden määrät, myös se, että saalista ei ole. Raportti on lähetettävä joka viidentenä päivänä kalastusmatkan aikana. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava nämä tiedot viipymättä komissiolle.

2.  Jäsenvaltioiden, joiden aluksilla on lupa harjoittaa limapäiden kalastusta SEAFO-yleissopimusalueella, on viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2009 toimitettava yksityiskohtaiset saalis- ja pyyntiponnistustiedot komissiolle ja SEAFOn sihteeristölle.

68 artikla

Keltaroussia (Hoplostethus atlanticus) koskevat erityissäännökset

1.  Sellaisen aluksen päällikön, jolle on annettu lupa kalastaa keltaroussia SEAFO-yleissopimusalueella 55 artiklan mukaisesti, on lähetettävä lippujäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille ja SEAFOn sihteeristölle sähköisessä muodossa oleva saalisraportti, jossa ilmoitetaan aluksen pyytämät keltaroussin määrät, myös se, että saalista ei ole. Raportti on lähetettävä joka viidentenä päivänä kalastusmatkan aikana. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava nämä tiedot viipymättä komissiolle.

2.  Jäsenvaltioiden, joiden aluksilla on lupa harjoittaa keltaroussin kalastusta SEAFO-yleissopimusalueella, on viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2009 toimitettava yksityiskohtaiset saalis- ja pyyntiponnistustiedot komissiolle ja SEAFOn sihteeristölle.

69 artikla

Tiedot alusten liikkeistä ja saaliista

1.  Kalastusalusten ja kalastustutkimusalusten, joilla on lupa kalastaa SEAFO-yleissopimusalueella ja joita käytetään kalastukseen, on lähetettävä saapumis-, saalis- ja poistumisilmoitus lippujäsenvaltion viranomaisille VMS-järjestelmää tai jotakin muuta soveltuvaa menettelyä käyttäen sekä, jos lippujäsenvaltio niin haluaa, SEAFOn pääsihteerille.

2.  Saapumisilmoitus on tehtävä enintään 12 tuntia ja vähintään 6 tuntia ennen aluksen kutakin saapumista SEAFO-yleissopimusalueelle, ja siinä on mainittava saapumispäivä ja -aika, aluksen maantieteellinen sijainti sekä aluksella olevien kalojen määrä lajeittain (kolmikirjaiminen FAO-koodi) ja elopainona (kg) ilmaistuna.

3.  Kunkin kalenterikuukauden lopussa on tehtävä saalisilmoitus lajeittain (kolmikirjaiminen FAO-koodi) ja elopainona (kg) ilmaistuna.

4.  Poistumisilmoitus on tehtävä enintään 12 tuntia ja vähintään 6 tuntia ennen aluksen poistumista SEAFO-yleissopimusalueelta. Ilmoituksessa on mainittava poistumispäivä ja -aika, aluksen maantieteellinen sijainti, kalastuspäivien lukumäärä sekä sellaiset SEAFO-yleissopimusalueella pyydetyt saaliit lajeittain (kolmikirjaiminen FAO-koodi) ja elopainona (kg) ilmaistuna, jotka pyydettiin sen jälkeen, kun kalastus aloitettiin SEAFO-yleissopimusalueella tai sen jälkeen, kun viimeisin saalisilmoitus tehtiin.

70 artikla

Tieteelliset havainnot ja kantojen arviointia tukevien tietojen kerääminen

1.  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että kaikilla sen SEAFO-yleissopimusalueella toimivilla kalastusaluksilla, jotka kohdentavat kalastuksensa SEAFO-yleissopimuksen piiriin kuuluviin lajeihin, on päteviä tieteellisiä tarkkailijoita.

2.  Kunkin jäsenvaltion on vaadittava, että kutakin sen lipun alla purjehtivaa alusta koskevat tarkkailijoiden keräämät tiedot toimitetaan 30 päivän kuluessa siitä, kun alus on poistunut SEAFO-yleissopimusalueelta. Tiedot on toimitettava SEAFOn tiedekomitean määrittelemässä muodossa. Jäsenvaltioiden on toimitettava jäljennös tiedoista komissiolle mahdollisimman pian huolehtien samalla yhdistämättömien tietojen luottamuksellisuuden turvaamisesta. Jäsenvaltio voi toimittaa jäljennöksen tiedoista myös SEAFOn pääsihteerille.

3.  Nimettyjen tarkkailijoiden on kerättävä ja tarkistettava tässä artiklassa tarkoitetut tiedot mahdollisimman laajasti 30 päivään kesäkuuta 2009 mennessä.

71 artikla

Muiden kuin sopimuspuolten alusten tarkkailu

1.  Jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivien kalastusalusten on annettava lippujäsenvaltiolleen tiedot muiden kuin sopimuspuolten lipun alla purjehtivien alusten mahdollisista kalastustoimista SEAFO-yleissopimusalueella. Tällaisten tietojen on käsitettävä muun muassa seuraavat:

2.  Kunkin jäsenvaltion on toimitettava 1 kohdassa tarkoitetut tiedot komissiolle niin pian kuin mahdollista. Komissio toimittaa tiedot edelleen SEAFOn pääsihteerille.

7 JAKSO

Haavoittuvien meriekosysteemien suojelu

72 artikla

Määritelmät

Tässä jaksossa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

73 artikla

Nykyisten pohjakalastusalueiden määritteleminen

Jäsenvaltioiden, joiden alukset ovat harjoittaneet pohjakalastustoimintaa vuosien 1987 ja 2007 välisenä aikana SEAFO-yleissopimusalueella, on toimitettava komissiolle 1 päivään huhtikuuta 2009 mennessä kattavat kartat nykyisistä kalastusalueista. Komissio toimittaa nämä kartat viipymättä SEAFOn pääsihteerille. Karttojen on perustuttava VMS-tietoihin ja/tai muuhun saatavilla olevaan maantieteelliseen viitetietoon, ja paikallisen ja ajallisen erottelutarkkuuden on oltava mahdollisimman korkea.

74 artikla

Pohjakalastustoiminta uusilla pohjakalastusalueilla

1.  Koekalastusta tai kalastustoimintaa sellaisilla pohjapyydyksillä, joita ei ole aiemmin käytetty asianomaisella nykyisellä kalastusalueella, on 1 päivästä marraskuuta 2009 alkaen harjoitettava koepohjakalastusta koskevassa pöytäkirjassa asetettujen vaatimusten mukaisesti.

2.  Kunkin asianomaisen jäsenvaltion on laadittava 1 kohdassa tarkoitettu koepohjakalastusta koskeva pöytäkirja, jonka tulee sisältää seuraavat osat:

3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetusta päivästä alkaen koekalastusta tai kalastustoimintaa sellaisilla pohjapyydyksillä, joita ei ole aiemmin käytetty asianomaisella nykyisellä kalastusalueella, ei saa aloittaa ennen kuin jäsenvaltiot ovat komission kautta toimittaneet 2 kohdassa tarkoitetut tiedot SEAFOn pääsihteerille.

4.  Jäsenvaltioiden on toimitettava SEAFOn pääsihteerille komission kautta selvitys pohjakalastustoiminnan tuloksista.

75 artikla

Pohjakalastustoiminnan arviointi uusilla ja nykyisillä alueilla

1.  Jäsenvaltioiden, joiden alukset harjoittavat tai aikovat harjoittaa pohjakalastustoimintaa SEAFO-sääntelyalueella, on laadittava arviointi tämän toiminnan tunnetuista ja ennakoiduista vaikutuksista haavoittuviin meriekosysteemeihin. Arvioinnin tarkoituksena on selvittää, olisiko toiminnalla merkittäviä haittavaikutuksia haavoittuville meriekosysteemeille ottaen huomioon aikaisempi pohjakalastustoiminta SEAFO-sääntelyalueella.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin toteuttamiseksi jäsenvaltioiden on käytettävä parasta saatavilla olevaa tieteellistä ja teknistä tietoa haavoittuvien meriekosysteemien sijainnista alueilla, joilla niiden kalastusalukset aikovat toimia. Tämän tiedon on mahdollisuuksien mukaan sisällettävä tieteellistä tietoa, jonka perusteella voidaan arvioida näiden ekosysteemien esiintymistodennäköisyys.

3.  Jäsenvaltioiden on toimitettava 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu arviointinsa komissiolle ja SEAFOn sihteeristölle mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä syyskuuta 2009. Samalla on toimitettava kuvaus lievennystoimenpiteistä, joilla on tarkoitus torjua haavoittuville meriekosysteemeille aiheutuvia merkittäviä haittavaikutuksia ja joita on tarkoitus toteuttaa SEAFOn tiedekomitean kehittämien ohjeiden mukaisesti, kun ne ovat saatavilla.

76 artikla

Tieteelliset tarkkailijat

1.  Edellä 70 artiklassa asetetun vaatimuksen lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että 74 artiklan mukaista koekalastusta harjoittavilla, niiden lipun alla purjehtivilla aluksilla on tieteellinen tarkkailija. Tieteelliset tarkkailijat keräävät tietoa haavoittuvia meriekosysteemejä koskevan tiedon keräämistä koskevan pöytäkirjan mukaisesti.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun haavoittuvia meriekosysteemejä koskevan tiedon keräämistä koskevan pöytäkirjan mukaisesti tietoa keräävät tarkkailijat

77 artikla

Haavoittuvan meriekosysteemin havaitseminen

1.  Yhteisön lipun alla purjehtivien alusten, jotka harjoittavat pohjakalastustoimintaa SEAFO-sääntelyalueella, on noudatettava seuraavaa:

2.  Jos varmistettu haavoittuvan meriekosysteemin havaitseminen tapahtuu uusilla kalastusalueilla, komissio sulkee SEAFOn pääsihteerin ilmoituksen perusteella tilapäisesti 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun ilmoitetun sijainnin ympäristön kahden meripeninkulman laajuudelta. Ilmoitettu sijainti on aluksen ilmoittama sijainti, joko kalastustoimen/vetokerran päättämispiste tai muu sijainti, joka vaikuttaa näytön perusteella olevan lähimpänä havaitsemisen tarkkaa sijaintia. Tilapäinen sulkeminen on voimassa, kunnes SEAFOn sihteeristö ilmoittaa, että alue voidaan avata uudelleen.

XI LUKU

IOTC-ALUEELLA KALASTAVIA YHTEISÖN ALUKSIA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET

78 artikla

Merilintusivusaaliiden vähentäminen

1.  Jäsenvaltioiden on kerättävä ja toimitettava IOTC:lle ja jäljennöksenä komissiolle kaikki saatavissa olevat tiedot merilintujen kanssa kosketuksiin joutumisista, mukaan luettuina tiedot niiden kalastusalusten tahattomista saaliista.

2.  Jäsenvaltioiden on pyrittävä vähentämään merilintusivusaaliita kaikilla kalastusalueilla, kaikkina kausina ja kaikissa kalastusmuodoissa käyttämällä tehokkaita sivusaaliiden vähentämistoimenpiteitä.

3.  Leveyspiirin 30 astetta eteläistä leveyttä eteläpuolella kalastavilla yhteisön aluksilla on oltava lintujenkarkotussiimat (tori-mastot), joita koskevat seuraavat tekniset säännökset:

4.  Miekkakalaa pyytävät ”amerikkalaista pitkäsiimajärjestelmää” käyttävät ja siimanheittolaitteella varustetut yhteisön pintasiima-alukset vapautetaan 3 kohdan vaatimuksista.

79 artikla

Trooppisia tonnikaloja pyytävien alusten kalastuskapasiteetin rajoittaminen

1.  Trooppisia tonnikaloja pyytävien yhteisön alusten enimmäismäärä IOTC-alueella ja sitä vastaava kapasiteetti bruttovetoisuutena (GT) ovat seuraavat:

2.  Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat muuttaa alusten lukumäärää pyydystyypeittäin, jos ne voivat osoittaa komissiolle, ettei tämä muutos johda kyseisten kalakantojen pyyntiponnistuksen lisääntymiseen.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos niiden laivastoon ehdotetaan kapasiteetin siirtoa, siirrettävät alukset kuuluvat IOTC:n alusrekisteriin tai muiden alueellisten tonnikalan kalastusjärjestöjen alusrekisteriin. Alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta harjoittavien alusten (IUU-alukset) luetteloon kirjattuja aluksia ei saa siirtää.

4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetuille yhteisön aluksille annetaan lupa pyytää myös miekkakalaa ja valkotonnikalaa IOTC-alueella.

5.  IOTC:n käsiteltäväksi annettujen kehityssuunnitelmien täytäntöönpanon ottamiseksi huomioon kalastuskapasiteettia, sellaisena kuin se mainitaan tässä artiklassa, voidaan lisätä kyseisissä kehityssuunnitelmissa asetetuissa rajoissa.

80 artikla

Miekkakalaa ja valkotonnikalaa pyytävien alusten kalastuskapasiteetin rajoittaminen

1.  Miekkakalaa ja valkotonnikalaa pyytävien yhteisön alusten enimmäismäärä IOTC-alueella ja sitä vastaava kapasiteetti bruttovetoisuutena ovat seuraavat:

2.  Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat muuttaa alusten lukumäärää pyydystyypeittäin, jos ne voivat osoittaa komissiolle, ettei tämä muutos johda kyseisten kalakantojen pyyntiponnistuksen lisääntymiseen.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos niiden laivastoon ehdotetaan kapasiteetin siirtoa, siirrettävät alukset kuuluvat IOTC:n alusrekisteriin tai muiden alueellisten tonnikalan kalastusjärjestöjen alusrekisteriin. Alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta harjoittavien alusten (IUU-alukset) luetteloon kirjattuja aluksia ei saa siirtää.

4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetuille yhteisön aluksille annetaan lupa pyytää myös trooppisia tonnikaloja IOTC-alueella.

5.  IOTC:n käsiteltäväksi annettujen kehityssuunnitelmien täytäntöönpanon ottamiseksi huomioon kalastuskapasiteettia, sellaisena kuin se mainitaan tässä artiklassa, voidaan lisätä kyseisissä kehityssuunnitelmissa asetetuissa rajoissa.

XII LUKU

SPFO-ALUEELLA KALASTAVIA YHTEISÖN ALUKSIA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET

81 artikla

Pelaginen kalastus — kapasiteetin rajoittaminen

1.  Vuonna 2008 aktiivisesti kalastusta harjoittaneiden jäsenvaltioiden on rajoitettava lippunsa alla purjehtivien ja pelagisia kantoja vuonna 2009 pyytävien alusten bruttotonneina (GT) ilmaistu kokonaisvetoisuus yhteensä 63 000 bruttotonniin (GT) SPFO-alueella siten, että varmistetaan Etelä-Tyynenmeren pelagisten kalavarojen kestävä hyödyntäminen.

2.  Jäsenvaltiot, jotka ovat harjoittaneet pelagista kalastusta Etelä-Tyynellämerellä muulloin kuin vuonna 2008, voivat harjoittaa kalastusta SPFO-alueella vuonna 2009 edellyttäen, että ne rajoittavat pyyntiponnistustaan vapaaehtoisesti.

3.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kuukausittain SPFO-alueella kalastusta harjoittavien alustensa nimet ja tiedot, bruttovetoisuus mukaan luettuna.

4.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kuukausittain alustensa tosiasiallinen paikallaolo SPFO-alueella vuonna 2009. Ilmoittamisessa käytetään VMS-tietueita, saalisraportteja ja satamakäyntejä koskevia tietoja, mikäli ne ovat käytettävissä.

5.  Jäsenvaltioiden on toimitettava mahdolliset SPFO-alueen pelagisia kantoja koskevat arvioinnit ja tutkimukset SPFO:n väliaikaisen tieteellisen työryhmän tarkasteltavaksi ja rohkaistava tieteellisten asiantuntijoidensa aktiivista osallistumista SPFO:n pelagisia lajeja koskeviin tutkimuksiin.

6.  Jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan varmistettava tarkkailijajärjestelmän kattavuuden asianmukainen taso niiden lipun alla purjehtivilla kalastusaluksilla Etelä-Tyynellämerellä harjoitettavan pelagisen kalastuksen tarkkailemiseksi ja merkityksellisten tieteellisten tietojen keräämiseksi.

82 artikla

Pohjakalastus

1.  Jäsenvaltioiden on rajoitettava SPFO-alueella harjoitettavaa pohjakalastusta koskeva pyyntiponnistus tai saalismäärä 1 päivän tammikuuta 2002 ja 31 päivän joulukuuta 2006 välisen ajanjakson vuotuisille keskitasoille, jotka ilmaistaan kalastusalusten lukumääränä ja muina saalistasoa, pyyntiponnistusta ja kalastuskapasiteettia kuvastavina muuttujina.

2.  Jäsenvaltiot eivät saa laajentaa pohjakalastustoimintaansa SPFO-alueeseen kuuluville uusille alueille, joilla tällaista kalastusta ei nykyisin harjoiteta.

3.  Yhteisön alusten on lopetettava pohjakalastustoimintansa alle viiden meripeninkulman päässä sellaisesta SPFO-alueeseen kuuluvasta paikasta, jossa on kalastustoimien yhteydessä havaittu näyttöä haavoittuvista meriekosysteemeistä. Yhteisön alusten on raportoitava havainnostaan ja ilmoitettava kyseisen ekosysteemin sijainti ja laji lippuvaltionsa viranomaisille, komissiolle ja SPFO:n väliaikaiselle sihteeristölle, jotta asianomaisen paikan suhteen voidaan toteuttaa tarvittavat toimenpiteet.

4.  Jäsenvaltioiden on nimettävä tarkkailijat kullekin lippunsa alla purjehtivalle alukselle, joka harjoittaa tai aikoo harjoittaa SPFO-alueella pohjatroolausta, sekä varmistettava tarkkailijajärjestelmän kattavuuden asianmukainen taso lippunsa alla purjehtivilla kalastusaluksilla, jotka harjoittavat SPFO-alueella muunlaista pohjakalastusta.

83 artikla

Tietojen keruu ja jako

Jäsenvaltioiden on kerättävä, tarkistettava ja toimitettava tietoja noudattaen tietojen keruuta, raportointia, tarkistamista ja vaihtoa koskevissa SPFO:n säännöissä esitettyjä menettelyjä.

XIII LUKU

WCPFC-ALUEELLA KALASTAVIA YHTEISÖN ALUKSIA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET

84 artikla

Pyyntiponnistusrajoitukset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että isosilmätonnikalan, keltaevätonnikalan, boniitin ja eteläisen Tyynenmeren valkotonnikalan kokonaispyyntiponnistus WCPFC-alueella rajoitetaan yhteisön ja alueen rannikkovaltioiden kalastuskumppanuussopimuksissa määriteltyyn pyyntiponnistukseen.

85 artikla

Kalojen yhteenkokoamiseen tarkoitetuilla välineillä harjoitettavaa kalastusta koskeva pyyntikieltoalue

1.  WCPFC-alueen osassa, joka sijaitsee 20 astetta pohjoista leveyttä ja 20 astetta eteläistä leveyttä välisellä alueella, kielletään 1 päivän elokuuta 2009 kello 00:00 ja 30 päivän syyskuuta 2009 klo 24:00 välisenä aikana kurenuotta-aluksilta kalastustoiminta kalojen yhteenkokoamiseen tarkoitetuilla välineillä. Tänä aikana kurenuotta-alus saa toteuttaa kalastustoimia mainitussa WCPFC-alueen osassa vain, jos aluksella on tarkkailija, joka tarkkailee, ettei alus millään hetkellä

2.  Edellä 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla WCPFC-alueella kalastavien kurenuotta-alusten on pidettävä aluksella ja purettava tai jälleenlaivattava kaikki isosilmätonnikalan, keltaevätonnikalan ja boniitin saaliit.

3.  Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta

86 artikla

Kalojen yhteenkokoamiseen tarkoitettujen välineiden käyttöä koskevat hoitosuunnitelmat

1.  Jäsenvaltioiden, joiden alukset saavat kalastaa WCPFC-alueella, on laadittava kalojen yhteenkokoamiseen tarkoitettujen ankkuroitujen tai kelluvien välineiden käyttöä koskevia hoitosuunnitelmia. Hoitosuunnitelmien on sisällettävä strategioita isosilmätonnikalan ja keltaevätonnikalan nuoriin yksilöihin kohdistuvan vaikutuksen rajoittamiseksi.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut hoitosuunnitelmat on toimitettava komissiolle viimeistään 15 päivänä lokakuuta 2009. Komissio laatii näiden hoitosuunnitelmien perusteella yhteisön hoitosuunnitelman, jonka se toimittaa WCPFC:n sihteeristöön viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009.

87 artikla

Miekkakalaa pyytävien alusten enimmäismäärä

1.  WCPFC:n alueella leveyspiirin 20 astetta eteläistä leveyttä eteläpuolella sijaitsevilla alueilla miekkakalaa pyytävien yhteisön alusten lukumäärä saa olla enintään 14. Tähän kalastukseen voivat osallistua ainoastaan Espanjan lipun alla purjehtivat yhteisön alukset.

2.  Miekkakalan kokonaissaalis rajoitetaan 1 kohdassa tarkoitetulla alueella 3 107 tonniin.

XIV LUKU

ICCAT-ALUEELLA KALASTAVIA YHTEISÖN ALUKSIA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET

88 artikla

Merilintusivusaaliiden vähentäminen

1.  Jäsenvaltioiden on kerättävä kaikki saatavissa olevat tiedot merilintujen kanssa kosketuksiin joutumisista, mukaan luettuina tiedot niiden kalastusalusten tahattomista merilintusaaliista, ja toimitettava tiedot ICCAT:n sihteeristölle ja komissiolle.

2.  Jäsenvaltioiden on pyrittävä vähentämään merilintusivusaaliita kaikilla kalastusalueilla, kaikkina kausina ja kaikissa kalastusmuodoissa käyttämällä tehokkaita sivusaaliiden vähentämistoimenpiteitä.

3.  Leveyspiirin 20 astetta eteläistä leveyttä eteläpuolella kalastavilla yhteisön aluksilla on oltava käytössään lintujenkarkotussiimat (tori-mastot), joita koskevat seuraavat tekniset säännökset:

4.  Miekkakalaa pyytävät yhteisön pitkäsiima-alukset voivat 3 kohdasta poiketen käyttää monofilamentista valmistettua pitkäsiimapyydystä edellyttäen, että kyseiset alukset

89 artikla

Miekkakalan pyyntikieltoalueen ja -kauden vahvistaminen Välimerellä

Miekkakalan, erityisesti pienten kalojen, suojelemiseksi kielletään miekkakalan kalastus Välimerellä 1 päivästä lokakuuta30 päivään marraskuuta 2009.

90 artikla

Atlantin miekkakalan vähimmäiskoko

Asetuksen (EY) N:o 520/2007 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti alamittaisina pidettävien Atlantin miekkakalojen tahaton pyynti on sallittua, jos tällaisten tahattomien saaliiden määrä ei ylitä 15 prosenttia asianomaisen aluksen miekkakalan kokonaissaaliista ilmaistuna yksilöiden määränä aluksesta purkamista kohden.

91 artikla

Hait

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä kalastuskuolevuuden vähentämiseksi Pohjois-Atlantin makrillihain pyynnissä.

2.  Yhteisön alusten on viipymättä päästettävä takaisin mereen elävinä ja vahingoittumattomina ICCAT:n hallinnoiman kalastustoiminnan yhteydessä saaliiksi saadut isosilmäkettuhait (Alopias superciliosus), kun ne tuotu aluksen sivulle alukselle ottamista varten.

2.  Tahattomat saaliit ja elävinä mereen päästetyt kalat on merkittävä aluspäiväkirjaan.

▼M1 —————

▼B

XV LUKU

LAITON, ILMOITTAMATON JA SÄÄNTELEMÄTÖN KALASTUS

94 artikla

Pohjois-Atlantti

Laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta Pohjois-Atlantilla harjoittaviin aluksiin sovelletaan liitteessä XV säädettyjä toimenpiteitä.

XVI LUKU

YHTEISÖN ALUKSIA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET BERINGINMEREN AAVALLA MERELLÄ

95 artikla

Beringinmeren aavan meren kalastuskielto

Alaskanseitin (Theragra chalcogramma) kalastus Beringinmeren aavalla merellä on kiellettyä.

XVII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

96 artikla

Tietojen siirtäminen

Kun jäsenvaltiot toimittavat asetuksen (ETY) N:o 2847/93 15 artiklan 1 kohdan ja 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissiolle tietoja pyydettyjen kantojen puretuista määristä, niiden on käytettävä tämän asetuksen liitteessä I säädettyjä kantojen koodeja.

97 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009.

Ennen 1 päivää tammikuuta 2009 alkaviksi ajanjaksoiksi vahvistettujen CCAMLR-alueen TACien osalta 40 artiklaa sovelletaan niiden jaksojen alusta, joina TACeja sovelletaan.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

LIITE I

Yhteisön kalastusaluksiin pyyntirajoitusten alaisilla alueilla ja kolmansien maiden aluksiin yhteisön vesillä sovellettavat pyyntirajoitukset lajeittain ja alueittain (tonneina elopainoa, jollei ole toisin mainittu)

Kaikkia tässä liitteessä säädettyjä pyyntirajoituksia pidetään tämän asetuksen 5 artiklassa tarkoitettuina kiintiöinä, ja niihin sovelletaan asetuksen (ETY) N:o 2847/93 sekä erityisesti sen 14 ja 15 artiklan säännöksiä.

Kunkin alueen kalakannat mainitaan lajin tieteellisen nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Seuraavassa esitetään tämän asetuksen soveltamiseksi tieteellisten nimien ja suomenkielisten nimien vastaavuustaulukko:

Seuraavassa esitetään yksinomaan selvennykseksi suomenkielisten ja tieteellisten nimien vastaavuustaulukko:

LIITE IA

SKAGERRAK, KATTEGAT, ICES-alueet I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X, XII ja XIV, CECAF-alueella sijaitsevat EY:n vedet sekä Ranskan Guyanan vedet