KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

EU:n perusoikeuskirjan soveltamista koskeva kertomus vuodelta 2011

1.           Johdanto

Kaksi vuotta Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen Euroopan unionin perusoikeuskirjasta[1], jäljempänä ’perusoikeuskirja’, on tullut EU:n politiikkojen kehittämisessä yleisesti käytetty viiteasiakirja.

Tämä kehitys on seurausta Lissabonin sopimuksesta. Kun sopimus oli tullut voimaan, komissio hyväksyi strategian perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön[2], jäljempänä ’perusoikeuskirjaa koskeva strategia’, jossa vahvistetun tavoitteen mukaan EU:n on näytettävä esimerkkiä perusoikeuksien noudattamisessa kun unioni antaa säädöksiä. Lisäksi komissio sitoutui laatimaan vuosittain kertomuksen, jonka tarkoituksena on tiedottaa kansalaisille perusoikeuskirjan soveltamisesta ja mitata sen täytäntöönpanon edistymistä. Sekä perusoikeuskirjaa koskeva strategia että ensimmäinen perusoikeuskirjan soveltamista koskeva vuotuinen kertomus ovat herättäneet keskustelua Euroopan parlamentissa, neuvostossa, alueiden komiteassa ja Euroopan talous- ja sosiaalikomiteassa.

Perusoikeuskirja on erittäin kiinnostava sekä EU:n toimielinten että yleisön kannalta. Jokin aika sitten tehdyn Eurobarometri-kyselyn[3] mukaan kaksi kolmasosaa vastaajista EU:ssa sanoi olevansa kiinnostuneita oppimaan lisää perusoikeuskirjan mukaisista oikeuksistaan (66 %), siitä, mihin he voivat ottaa yhteyttä, jos katsovat oikeuksiaan loukatun (65 %), ja siitä, milloin perusoikeuskirjaa sovelletaan tai ei sovelleta (60 %).

Tämän kertomuksen tavoitteena on vastata toiveeseen saada lisätietoja perusoikeuskirjasta. Siinä tarkastellaan perusoikeuskirjan täytäntöönpanon varmistamisen edistymistä ja esitellään vuoden 2011 tärkeimpiä toimia. Liiteasiakirjassa (I) on tarkempia tietoja perusoikeuskirjan soveltamisesta kaikissa EU:n toimielimissä ja jäsenvaltioissa, ja siinä esitellään yksilöiden kohtaamia konkreettisia ongelmia. Naisten ja miesten tasa-arvostrategian (2010–2015) täytäntöönpanon edistymistä on käsitelty erillisessä liitteessä (II).

2.           Perusoikeuskirjan tehokkaan täytäntöönpanon edistäminen

Komissio on vuoden 2010 kertomuksessa esitettyjen havaintojen pohjalta toteuttanut useita konkreettisia toimenpiteitä, joilla pyritään edistämään perusoikeuskirjan tehokasta täytäntöönpanoa.

2.1.        Perusoikeuskulttuurin edistäminen EU:ssa

Perusoikeuskirjaa koskevan strategian ja vuoden 2010 kertomuksen johdosta kaikissa EU:n toimielimissä on keskusteltu siitä, miten perusoikeuskirjasta voidaan tehdä kansalaisten kannalta toimiva ja miten varmistetaan, että sitä noudatetaan koko lainsäädäntöprosessissa. Tämä komission aloitteesta alkanut kehitys on jo tuottanut ensimmäiset konkreettiset tulokset.

Komissio on lisännyt perusoikeuksiin kohdistuvien vaikutusten arviointia, kun se valmistelee lainsäädäntöehdotuksia. Ennen uutta lainsäädäntöä koskevien ehdotusten hyväksymistä komissio toteuttaa vaikutustenarviointeja. Perusoikeuksia koskevaa vaikutusten arviointia koskevissa uusissa ohjeissa[4] selvennetään konkreettisten esimerkkien avulla, miten komission yksiköiden olisi otettava perusoikeuksia koskevat seikat huomioon. Komissio perusti perusoikeuskirjan täytäntöönpanoa käsittelevän yksiköiden välisen ryhmän tietojen ja kokemusten jakamiseksi kaikkien komission yksiköiden kesken.

Yksi käytännön esimerkiksi tästä politiikasta on lähestymistapa, jonka komissio otti käyttöön laatiessaan lainsäädäntöä matkustajien kuljettamien vaarallisten tavaroiden havaitsemiseksi EU:n lentoasemilla käytettävistä turvaskannereista[5]. Lainsäädännön hyväksymiseen johtaneissa valmisteluvaiheissa otettiin huomioon eri toimintavaihtoehtojen vaikutus perusoikeuksiin sen varmistamiseksi, että lainsäädäntö on perusoikeuskirjan mukainen. Niiden jäsenvaltioiden ja lentoasemien, jotka haluavat käyttää turvaskannereita, on täytettävä tietyt EU:n uusissa säännöissä vahvistetut vähimmäisedellytykset perusoikeuksien turvaamiseksi. Mikä tärkeintä, matkustajilla on oikeus kieltäytyä turvaskannerimenettelystä ja valita vaihtoehtoiset tarkastusmenetelmät. Matkustajille on ilmoitettava mahdollisuudesta kieltäytyä skannerimenettelystä, käytettävästä skanneriteknologiasta ja sen käyttöön liittyvistä ehdoista. Lisäksi on säädetty yksityiskohtaisista edellytyksistä sen varmistamiseksi, että oikeutta henkilötietojen ja yksityiselämän suojaan kunnioitetaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että turvaskannerit eivät saa säilyttää, ylläpitää, kopioida, tulostaa tai hakea kuvia. Siltä osin kuin on kyse terveyteen liittyvistä näkökohdista, sallittuja ovat vain sellaiset skannerit, joissa ei käytetä ionisoivaa säteilyä henkilöiden turvatarkastamiseen.

Tietojen säilyttämisestä annettuja EU:n sääntöjä[6] koskeva komission evaluointikertomus[7] on toinen esimerkki perusoikeuksiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin lujittamisesta. Komissio esitteli näiden sääntöjen vaikutusta talouden toimijoihin ja kuluttajiin sekä niiden merkitystä perusoikeuksien ja vapauksien suojelun ja erityisesti henkilötietojen suojan kannalta. Kertomuksessa todetaan, että tietojen säilyttäminen on arvokas väline lainvalvonnassa. Toisaalta kertomuksessa yksilöitiin alueet, joilla toimintaa on parannettava, sillä tietojen säilyttämistä koskeva direktiivi on otettu osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä vaihtelevasti. Komission olisi erityisesti varmistettava laajempi yhdenmukaistaminen tietyillä aloilla, kuten toimenpiteet, joilla varmistetaan perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittaminen, mukaan lukien tietojen säilytysaika, käyttötarkoituksen rajoitukset, säilytettyihin tietoihin pääsyä koskevat tarvittavat suojatoimet ja henkilötietojen suoja.

Kuten perusoikeuskirjaa koskevassa strategiassa esitettiin, komissio ei pelkästään takaa, että sen ehdotukset ovat perusoikeuskirjan mukaiset, se myös varmistaa, että perusoikeuskirjaa noudatetaan, kun jäsenvaltiot panevat täytäntöön EU:n lainsäädäntöä. Perusoikeuskirjan 51 artiklan mukaisesti sen säännöksiä sovelletaan jäsenvaltioihin ainoastaan silloin, kun ne soveltavat EU:n lainsäädäntöä. Sitä ei sovelleta tilanteissa, joissa EU:n lainsäädäntöä ei sovelleta.

Komissio puuttui taannoin Unkarin tiedotusvälineitä koskevaan lakiin käyttäen täysimääräisesti oikeudellista toimivaltaansa EU:n säännöstön täytäntöönpanemiseksi, minkä jälkeen Unkarin hallitus suostui muuttamaan tiedotusvälineitä koskevaa kansallista lakiaan niin, että se täyttää EU:n lainsäädännön aineelliset säännökset. Tiedotusvälinelain muiden säännösten osalta on esitetty monia kysymyksiä, jotka eivät kuulu EU:n lainsäädännön piiriin. Tällaisissa tilanteissa perusoikeudet taataan edelleen kansallisella tasolla kansallisten perustuslaillisten järjestelmien mukaisesti. Tämä tuli ilmi Unkarin perustuslakituomioistuimen 19. joulukuuta antamasta tuomiosta, jonka mukaan Unkarin tiedotusvälinelain tietyt säännökset rajoittavat lehdistön vapautta perustuslain vastaisesti.[8]

Komissio kiinnitti vuonna 2011 erityistä huomiota myös Unkarin uuteen perustuslakiin ja sen täytäntöönpanoon liittyvään kehitykseen siltä osin kuin sen tiimoilta nousee esiin EU:n oikeuteen liittyviä kysymyksiä. Komissio korosti kesäkuussa järjestetyssä Euroopan parlamentin täysistunnossa, että jokaisen jäsenvaltion perustuslain olisi perustuttava eurooppalaisiin arvoihin, joita ovat vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio, ihmisarvo ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, mukaan lukien vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet, ilman syrjintää, kuten vahvistetaan perussopimuksen 2 artiklassa. Komissio ilmaisi joulukuussa huolensa siitä, että lakiluonnoksen tietyt säännökset saattavat olla EU:n oikeuden vastaisia.[9] Unkarin viranomaiset hyväksyivät kyseisen lainsäädännön ottamatta huomioon komission oikeutettuja huolenaiheita. Tämän seurauksena komissio päätti perussopimusten valvojana ryhtyä toimiin sellaisten Unkarin lainsäädäntöön sisältyvien uusien säännösten osalta, jotka koskevat tietosuojaviranomaisen riippumattomuutta ja tuomareiden, syyttäjien ja notaarien pakollisen eläkeiän syrjivää vaikutusta. Lisäksi komissio lähetti hallinnollisen kirjeen pyytäen lisätietoja eräistä uuden lainsäädännön yksityiskohdista, jotka voivat vaikuttaa oikeuslaitoksen riippumattomuuteen.[10]

Euroopan parlamentilla oli keskeinen rooli perusoikeuskirjan mukaisten oikeuksien ja vapauksien edistämisessä. Euroopan parlamentti kiinnitti erityistä huomiota Unkarin tilanteeseen tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden[11] sekä Unkarin uuden perustuslain ja sen täytäntöönpanon[12] osalta. Parlamentti hyväksyi 16. helmikuuta 2012 päätöslauselman[13], jossa se kehottaa Unkarin hallitusta noudattamaan Euroopan komission, Euroopan neuvoston ja Venetsian komission antamia suosituksia ja kehottaa Euroopan komissiota perussopimusten valvojana seuraamaan tiiviisti kyseisiin lakeihin tehtäviä mahdollisia tarkistuksia ja niiden täytäntöönpanoa sekä sitä, ovatko lait EU:n perussopimusten kirjaimen ja hengen mukaisia.

Lainsäädäntötehtävässään Euroopan parlamentti korosti EU:n uusien lainsäädäntöehdotusten perusoikeuksia koskevaa ulottuvuutta. Se hyväksyi esimerkiksi komission ehdotuksen pakolaisaseman määrittelyä koskevan direktiivin muuttamisesta. Ehdotuksen tarkoituksena on parantaa oikeuksia, jotka myönnetään niille pakolaisille ja henkilöille, jotka voivat saada toissijaista suojelua EU:ssa (perusoikeuskirjan 18 ja 19 artikla). Lisäksi parlamentti varmisti sosiaalisten oikeuksien ulottamisen siirtotyöläisiin äskettäin annetussa yhdistelmälupaa koskevassa direktiivissä[14].

Neuvosto on toteuttanut merkittäviä perusoikeuskirjaa koskevaan strategiaan liittyviä toimia erityisesti lainsäätäjän roolissaan. Neuvosto totesi, että sillä on keskeinen rooli perusoikeuskirjan tehokkaamman täytäntöönpanon varmistamisessa, ja sitoutui varmistamaan, että jäsenvaltiot, jotka ehdottavat muutoksia komission lainsäädäntöaloitteisiin tai tekevät omia lainsäädäntöaloitteita, arvioivat niiden vaikutuksen perusoikeuksiin.[15] Neuvosto toisti, että kukin toimielin vastaa ehdotustensa ja muutostensa vaikutuksen arvioinnista. Se sitoutui paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen[16] mukaisesti arvioimaan asiasisältöä koskevien muutosten vaikutusta perusoikeuksiin. Tämä sitoumus on rohkaiseva muutos neuvoston toimintatavoissa, joihin ei tähän asti ole sisältynyt mitään erityistä menettelyä perusoikeuskirjan noudattamisen varmistamiseksi. Komission esimerkkiä seuraten neuvosto laati suuntaviivat[17] niiden perusoikeuskysymysten kartoittamiseksi ja käsittelemiseksi, jotka ovat seurausta keskusteluista, joita neuvoston valmistelevissa elimissä käydään ehdotuksista. Lopuksi neuvosto laati yhteenvedon toimista, jotka se aikoo toteuttaa perusoikeuskirjan soveltamista varten[18].

Perusoikeuskirjan vaikutukset oikeuslaitokseen sekä kansallisella että EU:n tasolla ovat jo nyt nähtävissä. Euroopan unionin tuomioistuin on enenevässä määrin viitannut perusoikeuskirjaan päätöksissään: niiden päätösten määrä, joissa viitataan perusoikeuskirjaan, kasvoi yli 50 prosenttia verrattuna vuoteen 2010 eli 27:stä 42:een. Myös kansalliset tuomioistuimet, jotka esittävät kysymyksiä unionin tuomioistuimelle (ennakkoratkaisua varten), viittaavat yhä enemmän perusoikeuskirjaan: vuonna 2011 tällaiset viittaukset lisääntyivät 50 prosenttia verrattuna vuoteen 2010 eli 18:sta 27:ään. Kansalliset tuomioistuimet ovat esittäneet unionin tuomioistuimelle kiinnostavia kysymyksiä esimerkiksi siitä, mikä vaikutus on oikeudella tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sellaisissa EU:n kansalaisten karkottamista koskevissa menettelyissä, joissa tukeudutaan turvallisuuteen liittyviin arkaluontoisiin tietoihin, joita viranomaiset eivät halua paljastaa julkisessa oikeudenistunnossa[19]. Toinen kysymys koskee tärkeää kysymystä kansallisten perusoikeuksien ja EU:n perusoikeuksien välisestä suhteesta asiassa, joka koskee eurooppalaisen pidätysmääräyksen soveltamista[20].

Unionin tuomioistuin on antanut lukuisia merkittäviä tuomioita, joihin sisältyy viittaus perusoikeuskirjaan. Esimerkiksi asiassa Test-Achats tuomioistuin mitätöi erään sukupuolten tasa-arvoa koskevaan EU:n lainsäädäntöön sisältyvän poikkeuksen, jonka nojalla vakuutuksenantajat voivat erotella miehet ja naiset määrittäessään maksuja ja etuuksia.[21] Poikkeuksen todettiin olevan vastoin lainsäädännössä tavoitteena olevaa sukupuolineutraalia hinnoittelua ja näin ollen se oli myös perusoikeuskirjan vastainen. Tuomioistuimen tuomion jälkeen komissio antoi suuntaviivat EU:n tasa-arvolainsäädännön soveltamisesta vakuutuksiin[22].

Vuoden 2011 lopulla unionin tuomioistuin antoi uraauurtavan päätöksen Dublin-asetuksen täytäntöönpanosta, kun on kyse turvapaikkahakemuksen käsittelystä EU:ssa vastaavan jäsenvaltion määrittämisestä[23]. Tuomioistuin korosti, että jäsenvaltioilla on velvollisuus noudattaa perusoikeuskirjaa, kun ne määrittävät turvapaikkahakemuksen käsittelyvastuun. Jäsenvaltiot eivät saa siirtää turvapaikanhakijaa toiseen jäsenvaltioon, jos ne eivät voi olla tietämättä kyseisen jäsenvaltion turvapaikkamenettelyn ja vastaanotto-olosuhteiden järjestelmällisistä puutteista, joiden perusteella niillä on hyvä syy uskoa, että henkilöllä on todellinen vaara joutua epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi. Tämän kertomuksen liitteessä I esitellään useita muita tärkeitä tuomioita, joissa selvennetään esimerkiksi teollis- ja tekijänoikeuksien ja muiden perusoikeuksien, kuten elinkeinovapauden ja henkilötietojen suojan, välistä suhdetta verkkoympäristössä[24], tai joissa viitataan ihmisarvoon siltä osin kuin on kyse terapeuttisen kloonauksen avulla luotujen ihmisalkioiden patentoitavuudesta[25], tai analysoidaan ikään perustuvan syrjinnän periaatetta ottaen huomioon oikeus neuvotella ja tehdä työehtosopimuksia[26].

2.2.        Naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen EU:ssa

Komission annettua naisten ja miesten tasa-arvostrategian (2010–2015)[27] neuvosto hyväksyi Euroopan tasa-arvosopimuksen[28]. Sopimus liittyy kiinteästi Eurooppa 2020 ‑prosessiin, ja siinä vahvistetaan EU:n sitoumukset poistaa sukupuolten väliset erot työllisyydessä, koulutuksessa ja sosiaalisessa suojelussa, varmistaa samapalkkaisuus samanarvoisesta työstä, edistää naisten tasa-arvoista osallistumista päätöksentekoon ja torjua kaikenlaista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Siinä toistetaan, että on tärkeää sisällyttää sukupuolinäkökohdat kaikkiin politiikkoihin, mukaan lukien EU:n ulkoiset toimet. Lisäksi siinä korostetaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamista tasavertaisen työmarkkinoille osallistumisen edellytyksenä: koska naiset yleensä ovat pääasiallisia huoltajia, heidän työllistymistään voidaan edistää kehittämällä lastenhoitopalveluja ja lisäämällä isien vanhempainloman käyttöä.[29]

Tasa-arvon edistämiseksi päätöksenteossa ja sukupuolten välisen epätasapainon korjaamiseksi yksityisten yritysten johtoasemissa komissio kehotti naisten ja miesten tasa-arvostrategiassa esitettyjen sitoumusten mukaisesti kaikkia EU:n julkisesti noteerattuja yrityksiä allekirjoittamaan sitoumuksen naisten osuuden lisäämisestä johtokunnissa ja kehittämään omia keinoja saada enemmän naisia huipputehtäviin[30]. Tavoitteena on, että naisten osuus suurissa eurooppalaisissa julkisesti noteeratuissa yrityksissä on 30 prosenttia vuoteen 2015 mennessä ja 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

Komissio on hyväksynyt lainsäädäntöehdotuksia EU:n seuraavaa monivuotista rahoituskehystä (2014–2020) varten.[31] Perusoikeus- ja kansalaisuusohjelmalla[32] edistetään ja suojellaan henkilöiden oikeuksia, mukaan lukien syrjimättömyyden periaatteet ja naisten ja miesten välinen tasa-arvo. Lisäksi uusi sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskeva EU:n ohjelma[33], joka on perustettu tukemaan työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa kaikkialla EU:ssa, kohdistuu nimenomaisesti sukupuolten asemaan liittyviin kysymyksiin.

Osana Eurooppa 2020 -strategiaa komissio on antanut jäsenvaltioille suosituksia sukupuolten palkkaeroista, lastenhoidosta ja kotitalouden toisen ansaitsijan verotuksellisista esteistä naisten aseman lujittamiseksi työmarkkinoilla ja 20–64-vuotiaiden naisten ja miesten työllisyysasteen nostamiseksi 75 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Jäsenvaltiot, joissa verokohtelu on edullisempi joko niiden parien osalta, joiden tulot eroavat erittäin paljon toisistaan, tai yhden tulonsaajan parien osalta, eivät ole tehokkaita taloudelliselta kannalta tarkasteltuna. Ne vahvistavat sellaista kotitalouden mallia, jossa yksi henkilö työskentelee kokopäiväisesti (perinteisesti mies) ja toinen osa-aikaisesti (perinteisesti nainen), mikä johtaa inhimilliseen pääomaan tehtyjen investointien alikäyttöön erityisesti naisten osalta. Taloudellisten esteiden poistaminen vero- ja etuusjärjestelmistä ja lastenhoidon ja vanhustenhoidon kehittäminen lisäisi naisten osallistumista työmarkkinoille koko heidän elinkaarensa ajan ja takaisi heille taloudellisen riippumattomuuden.

2.3.        Miten kansalaisia voidaan auttaa käyttämään oikeuksiaan?

Komissio on vakuuttunut siitä, että kansalaisille on tiedotettava enemmän siitä, milloin perusoikeuskirjaa sovelletaan, ja mihin he voivat ottaa yhteyttä, kun heidän oikeuksiaan on loukattu. Äskettäinen Eurobarometri-kysely[34] osoitti, että vaikka yleinen tietoisuus perusoikeuskirjasta on kasvussa (64 % vuonna 2012 verrattuna 48 %:iin vuonna 2007), harvat kansalaiset tiesivät, mikä perusoikeuskirja todellisuudessa on (11 %) ja koska sitä sovelletaan (14 %). Sekaannusta oli eniten siitä, sovelletaanko perusoikeuskirjaa kaikkiin jäsenvaltioiden toimiin, mukaan lukien kansalliseen toimivaltaan kuuluvat asiat. Perusoikeuskirjaa ei sovelleta kaikkiin kysymyksiin, mutta yli puolet vastaajista – 55 prosenttia – kuvitteli näin. Lisäksi sekaannuksen laajuutta korostaa se, että lähes neljäsosa (24 %) vastaajista piti virheellisenä väittämää, jonka mukaan perusoikeuskirjaa sovelletaan jäsenvaltioihin vain silloin, kun ne soveltavat EU:n lainsäädäntöä.

Tutkimuksesta käy myös ilmi, että vastaajat kääntyisivät ensi sijassa kansallisten tuomioistuinten puoleen, jos heidän perusoikeuskirjan mukaisia oikeuksiaan rikottaisiin (21 %), toiseksi oikeusasiamiesten / riippumattomien elinten puoleen (20 %), EU:n toimielinten puoleen (19 %) ja paikallisen poliisin puoleen (19 %). Tämä osoittaa monien kansalaisten katsovan, että EU:n toimielimillä on sama oikeussuojatehtävä kuin kansallisella tuomioistuimella tai kansallisella ihmisoikeuksia käsittelevällä elimellä.

Komission kokoamista tiedoista selviää, että kansalaiset ymmärtävät usein väärin EU:n toimielinten roolin perusoikeuksien alalla. Kansalaisten komissiolle vuonna 2011 lähettämistä perusoikeuksia koskevista kirjeistä 55 prosenttia liittyi kysymyksiin, jotka eivät kuulu EU:n toimivallan piiriin. Perusoikeuskirja ei anna EU:lle yleistä toimivaltaa puuttua kaikkiin tapauksiin, joissa kansalliset viranomaiset ovat loukanneet perusoikeuksia. Perusoikeuskirjaa sovelletaan jäsenvaltioihin vain silloin kun ne panevat täytäntöön EU:n lainsäädäntöä. Jäsenvaltioilla on kattavia kansallisia sääntöjä perusoikeuksista, joiden kunnioittamisen takaavat kansalliset tuomioistuimet[35].

Komissio muistuttaa, että EU:n toimielimillä ja elimillä (erityisesti Euroopan oikeusasiamies) ja jäsenvaltioiden kansallisilla, alueellisilla ja paikallisilla viranomaisilla on yhteinen vastuu tiedottaa kansalaisille paremmin perusoikeuskirjasta ja siitä, minkä tahon puoleen kansalaiset voivat kääntyä, kun he katsovat oikeuksiaan loukatun. Komissio julkisti yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa uudet perusoikeuksia koskevat sivut Euroopan sähköisen oikeudenkäytön portaalissa[36]. Portaali tarjoaa tietoa siitä, minne kansalaiset voivat tehdä kantelun, kun he katsovat, että heidän perusoikeuksiaan on loukattu. Se tarjoaa tietoa kansallisista tuomioistuimista, perusoikeuksia koskevia kanteluja käsittelevistä elimistä, joita ovat esimerkiksi kansalliset oikeusasiamiehet, kansalliset ihmisoikeusinstituutit ja tasa-arvoelimet.

Komission päämääränä on auttaa kansalaisia käyttämään oikeuksiaan tekemällä monitasoista yhteistyötä kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden kanssa EU:ssa ja kansallisella tasolla. Tiiviimpää vuoropuhelua tarvitaan jäsenvaltioiden monien eri instituutioiden välillä, sillä sen lisäksi, että oikeusistuimilla on keskeinen asema perusoikeuksien puolustamisessa, jäsenvaltioita kehotetaan käsittelemään kanteluja, joita kansalaiset tekevät katsoessaan, että heidän perusoikeuksiaan on loukattu. Komissio järjesti 6. lokakuuta 2011 ensimmäisen kerran yhdessä Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnan kanssa seminaarin, johon osallistui tasa-arvoelinten, oikeusasiamiesten ja lapsiasiavaltuutettujen toimielinten sekä Euroopan ja kansallisia ihmisoikeuksia edistävien laitosten edustajia. Seminaarissa keskityttiin siihen, kuinka kyseiset viranomaiset käsittelevät perusoikeuksia koskevia kanteluja käytännössä. Tätä monitasoista vuoropuhelua jatketaan, tavoitteena jakaa kokemuksia perusoikeuskirjan täytäntöönpanosta ja viranomaisten kohtaamista yhteisistä haasteista, jotka liittyvät niiden toimivaltaan, riippumattomuuteen ja tehokkuuteen. Tavoitteena on erityisesti selvittää, kuinka kutakin elintä voidaan kannustaa luomaan kansalaisia varten helppokäyttöinen ”tarkastusluettelo”, jonka avulla kantelija voi määrittää, voiko kyseinen elin todennäköisesti käsitellä hänen asiansa. Tällaiset järjestelmät ovat jo osoittautuneet hyvin hyödyllisiksi Euroopan oikeusasiamiehen tapauksessa, sillä oikeusasiamies julkisti verkkosivuillaan interaktiivisen oppaan kaikilla 23:lla EU:n virallisella kielellä. Oppaan avulla kansalaiset voivat nopeasti löytää tarkoituksenmukaisimman elimen, jonka puoleen he voivat kääntyä, kun on kyse hallinnollisesta epäkohdasta. Vuonna 2011 vastaanotetuista 22 000 tiedustelusta 80 prosenttia oli sellaisia, että niihin voitiin vastata interaktiivisen oppaan kautta. Yhteistyö EU:n perusoikeusviraston kanssa on tärkeää laadittaessa tällaisia ”tarkastusluetteloita”, koska perusoikeusviraston tarkoituksena on ottaa käyttöön käyttäjäystävällisiä apuvälineitä, jotka opastavat kansalaisia tekemään tarvittaessa kantelun perusoikeuksiensa loukkaamisesta.

3.           Tärkeimmät vuonna 2011 toteutetut toimet

Komissio on harjoittanut aktiivista politiikkaa perusoikeuskirjan tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi useilla EU:n lainsäädäntöön kuuluvilla aloilla. Tämän kertomuksen liitteessä esitetään useita perusoikeuskirjan soveltamista koskevia esimerkkejä oikeuksista, jotka liittyvät perusoikeuskirjan kuuteen osastoon (ihmisarvo, vapaudet, tasa-arvo, yhteisvastuu, kansalaisten oikeudet ja lainkäyttö), mukaan luettuina merkittävät toimet, jotka on toteutettu valmisteltaessa ehdotusta EU:n uusiksi tietosuojasäännöiksi, jotka esitetään vuonna 2012.

Ihmisoikeuksien edistäminen kolmansissa maissa on myös yksi EU:n ensisijaisista tavoitteista, vaikkei se kuulukaan tämän kertomuksen piiriin. Tämä vahvistettiin komission ja unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisessä tiedonannossa ”Ihmisoikeudet ja demokratia keskeisenä osana EU:n ulkoisia toimia”[37], joka hyväksyttiin 12. joulukuuta 2011, sekä kahdessa tiedonannossa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikasta[38]. Ihmisoikeuksien suojelu on myös yksi keskeisistä ensisijaisista tavoitteista EU:n laajentumisprosessissa, ja sitä vahvistetaan edelleen liittymisneuvotteluissa.

Perusoikeuskirja sitoo EU:n jäsenvaltioita, kun ne panevat EU:n lainsäädäntöä täytäntöön. Vielä ei ole kuitenkaan tarpeeksi tietoa perusoikeuskirjan tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi toteutetuista toimista. Komissio pyrkii seuraavissa perusoikeuskirjan soveltamista koskevissa vuosikertomuksissaan tarkastelemaan tässä suhteessa saavutettua edistymistä.

3.1.        Uutta vauhtia kansalaisten vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden täytäntöönpanoon

Henkilöiden liikkuvuus EU:ssa on Euroopan talouskasvun kannalta keskeinen tekijä, sillä väestö vähenee ja työvoiman tarjonnan ja kysynnän välillä on huomattava epätasapaino EU:n eri osissa. Samalla opiskelijoiden, matkailijoiden, työntekijöiden ja heidän perheidensä vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä on yksi unionin tärkeimmistä saavutuksista ja käytännön osoitus keskinäisestä kunnioituksesta, avoimuudesta ja suvaitsevaisuudesta Euroopan unionin keskeisinä arvoina. Näistä syistä komissio jatkoi aktiivista täytäntöönpanopolitiikkaa, jotta EU:n vapaata liikkuvuutta koskevat säännöt[39] saatetaan täysimääräisesti ja oikein osaksi kansallista lainsäädäntöä ja jotta niitä sovelletaan oikein kaikkialla Euroopan unionissa. Tämän politiikan seurauksena useimmat jäsenvaltiot ovat muuttaneet lainsäädäntöään tai ovat ilmoittaneet aikovansa tehdä niin. Komissio jatkoi työtä muiden jäsenvaltioiden kanssa ratkaistakseen avoinna olevat kysymykset, esimerkiksi käynnistämällä tarvittaessa rikkomismenettelyjä.

Samaan aikaan komissio pyrki ehdottomasti varmistamaan, että syrjimättömyyden periaatetta ja muita vapaata liikkuvuutta koskeviin EU:n sääntöihin perustuvia suojatoimia noudatetaan jäsenvaltioissa täysimääräisesti kaikkien EU:n kansalaisten hyväksi. Tässä yhteydessä komissio ilmaisi huolensa Alankomaiden hallituksen siirtotyöläisiä koskevista suunnitelmista. Se jatkaa vuoropuhelua toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa varmistaakseen, että kaikki mahdollisesti toteutettavat toimenpiteet ovat EU:n lainsäädännön mukaisia.

Ranskan perustuslakituomioistuin teki maaliskuussa 2011 päätöksen laittomien ryhmäasutusten häätöjä koskevasta kysymyksestä[40]. Komissio ei puuttunut tähän asiaan kesällä 2010[41], sillä häädöissä ei ollut kyse EU:n kansalaisten karkottamisesta jäsenvaltiosta eikä se siis koskenut oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen. Tuomioistuin julisti perustuslain vastaisiksi säännökset, joiden perusteella viranomaiset voivat panna häädöt täytäntöön kiireellisesti mihin vuodenaikaan tahansa, ottamatta huomioon henkilökohtaisia tai perhesyitä. Päätös vahvistaa sen, että silloin kun EU:n lainsäädäntöä ei sovelleta, perusoikeudet pannaan silti täytäntöön kansallisella tasolla erityisesti tuomioistuinten kautta.

Komissio aloitti toukokuussa 2011 tiiviin vuoropuhelun Tanskan hallituksen kanssa sen suunnitelmista kiristää EU:n sisäisiä rajavalvontatoimia. Tanskan hallitus ilmoitti lokakuussa 2011, ettei se aio toteuttaa suunnitelmia ja että tullivalvontaa toteutetaan vapaata liikkuvuutta koskevien EU:n sääntöjen ja Schengenin säännöstön mukaisesti.

Komissio otti yhteyttä Tanskan viranomaisiin myös heinäkuussa 2011 voimaan tulleiden, Tanskan ulkomaalaislakiin tehtyjen muutosten johdosta. Muutosten tarkoituksena on vahvistaa tiukemmat säännöt ulkomaalaisten, myös EU:n kansalaisten, karkottamiselle, ja ne herättävät vakavia epäilyjä siitä, ovatko ne vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin mukaisia. Komissio ei epäröi käyttää sille perussopimuksessa vahvistettuja valtuuksia, jos Tanskan vastausta ei katsota tyydyttäväksi.

3.2.        Lapsen oikeuksien edistäminen

Komissio hyväksyi lapsen oikeuksia koskevan EU:n toimintasuunnitelman helmikuussa 2011[42]. EU:n toimintasuunnitelman tavoitteena on toteuttaa käytännössä perusoikeuskirjassa ja lapsen oikeuksista tehdyssä YK:n yleissopimuksessa vahvistetut oikeudet laajan toimenpideohjelman avulla vuosina 2011–2014. EU:n toimintasuunnitelmassa on yksilöity 11 konkreettista toimea, jotka edistävät lapsen oikeuksien tehokasta täytäntöönpanoa ja suojelua. Komissio on tässä lapsen oikeuksia koskevassa kattavassa lähestymistavassa asettanut etusijalle toimenpiteet, joiden tarkoituksena on varmistaa, että oikeusjärjestelmä ottaa lapset paremmin huomioon ja että se on lapsiystävällisempi. Lisäksi komissio asetti etusijalle haavoittuvassa asemassa olevien lasten suojelun ja lasten oikeuksien edistämisen EU:n ulkoisessa toiminnassa. Komissio otti toimenpideohjelman puitteissa käyttöön lapsille tarkoitetun internetpalvelupisteen (Kid’s Corner)[43], jossa lapsille kerrotaan heidän oikeuksistaan lapsiystävällisten tekstien, pelien ja tietokilpailujen avulla.

EU on antanut uusia sääntöjä lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta[44], mikä helpottaa lapsiin kohdistuvien rikosten torjumista eri rintamilla toteutetuin toimin. Uusissa säännöissä on kriminalisoitu monenlaisia seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston muotoja, mukaan lukien uudet internetpohjaiset ilmiöt, kuten lasten houkuttelu seksuaalisessa tarkoituksessa (”verkkoviettely”), verkkokameran väärinkäyttö ja lasten hyväksikäyttöä koskevan materiaalin katselu verkossa.

Komissio tuki edelleen sellaisten keinojen käyttöönottoa ja toimintaa, joiden tarkoituksena on auttaa kadonneita tai kaapattuja lapsia. Näitä keinoja ovat kadonneita lapsia koskevat 116 000 -vihjelinjat ja lasten hälytysjärjestelmät. Eräiden jäsenvaltioiden[45] on vielä panostettava vihjelinjaan, jotta se voidaan ottaa käyttöön ja tiedottaa siitä kaikkialla EU:ssa. Komissio jatkaa toimiaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan Haagin yleissopimuksen[46] voimaantulo Venäjällä ja Japanin toteuttamat toimet maan liittymiseksi kyseiseen yleissopimukseen ovat merkittäviä tapahtumia, jotka edistävät lasten suojelua EU:ssa kaappaustapauksissa. Komissio esitti ehdotuksia varmistaakseen yleissopimuksen soveltamisen yhdenmukaisuuden EU:n ja yleissopimukseen viime vuosina liittyneiden kolmansien valtioiden[47] välillä.

3.3.        Uhrien oikeuksien ja menettelyä koskevien oikeuksien lujittaminen

Komissio ehdotti uusia välineitä, joilla varmistetaan, että uhreja kohdellaan kunnioittavasti ja ihmisarvoisesti, heidän fyysistä koskemattomuuttaan ja omaisuuttaan suojellaan ja tuetaan ja heidän saatavillaan on oikeussuojakeinoja ja mahdollisuus korvauksiin. Ehdotetuissa uusissa säännöissä[48] kiinnitetään asianmukaista huomiota uhreihin, joilla on erityistarpeita, kuten lapsiin. Lisäksi komissio on työskennellyt väkivallan (esimerkiksi perheväkivallan) uhrien suojelemiseksi rikoksentekijän heihin kohdistamilta uusilta vahingoilta, kun he matkustavat EU:ssa[49]. Uusilla säännöillä varmistetaan myös, että oikeus puolustukseen ei kärsi. Direktiivissä ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta säädetään monenlaisista uhrien oikeuksista rikosoikeudenkäynneissä, mukaan lukien uhrien auttaminen ja tukeminen erityisesti silloin kun on kyse ihmiskaupan lapsiuhreista[50].

Merkittävää edistystä on saavutettu, jotta komission ehdotukset epäiltyjen prosessuaalisten oikeuksien vahvistamisesta voitaisiin hyväksyä. Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat uusia sääntöjä, joilla varmistetaan, että rikoksesta epäillyille tiedotetaan heidän oikeuksistaan kielellä, jota he ymmärtävät. Jokaiselle pidätetylle on tiedotettava heidän oikeuksistaan asiakirjalla ”oikeuksia koskeva ilmoitus”. Lisäksi komissio antoi ehdotuksen uusista säännöistä, joilla varmistetaan muun muassa mahdollisuus asianajajapalveluihin jo poliisikuulustelujen ensimmäisessä vaiheessa ja koko rikosoikeudellisen menettelyn ajan[51]. Komissio käynnisti julkisen kuulemisen säilöönottoon liittyvistä kysymyksistä EU:ssa tarkoituksena tarkastella mahdollisuutta ottaa käyttöön samanlaiset suojelua koskevat standardit kaikkialla EU:ssa[52].

3.4.        Rasistisen ja muukalaisvastaisen vihapuheen torjunta

Euroopan parlamentti ilmaisi huolensa useista EU:n jäsenvaltioissa sattuneista tapauksista, joihin liittyi rasistista ja muukalaisvastaista vihapuhetta ja rikoksia. EU:n perusoikeusviraston vuoden 2011 vuosikertomuksen mukaan rasistiset rikokset lisääntyivät[53] vuosina 2000–2009 kymmenessä niistä kahdestatoista jäsenvaltiosta, jotka julkaisevat niin riittäviä rikosoikeudellisia tietoja rasistisista rikoksista, että niiden perusteella voidaan analysoida kehityssuuntauksia.

Vastauksena Euroopan parlamentin esittämiin huolenaiheisiin komissio toisti torjuvansa lujasti kaikenlaiset rasismin ja muukalaisvihan ilmenemismuodot. Se muistutti, että viranomaisten on yksiselitteisesti tuomittava tällainen käytös ja torjuttava sitä aktiivisesti. Kaikki lausunnot, joissa yhdistetään rikollisuus tiettyyn kansalaisuuteen, leimaa kyseisen kansalaisuuden ja ruokkii muukalaisvihaa. Näin ollen ne ovat ristiriidassa niiden ihmisarvoa, tasa-arvoa ja perusoikeuksien kunnioittamista koskevien periaatteiden kanssa, joille EU perustuu.

Komissio on päättänyt varmistaa, että kansalliset lait ovat niiden EU:n säädösten mukaisia, joissa kielletään rasistinen ja muukalaisvihamielinen vihapuhe ja rikollisuus[54]. Vuoden loppuun mennessä 22 jäsenvaltiota oli ilmoittanut komissiolle kansalliset lakinsa, joiden tarkoituksena on rangaista rasistisesta ja muukalaisvihamielisestä vihapuheesta. Komissio ei saanut ilmoitusta täytäntöönpanotoimenpiteistä Belgialta, Virolta, Kreikalta, Espanjalta ja Puolalta. Komissio tarkastelee ilmoituksia vuonna 2012 varmistaakseen, että kansalliset lait ovat EU:n lainsäädännön mukaisia. Se pyrkii täydentämään tätä toimintaa säännöllisellä vuoropuhelulla jäsenvaltioiden välillä esimerkiksi rasististen verkkosivustojen kautta järjestäytyneesti levitettävän rasismin ja vihapuheen seuraamiseksi, jotta voidaan lujittaa tällaisten ilmiöiden analyysin ja raportoinnin perustaa, erityisesti silloin, kun niihin liittyy valtioiden rajat ylittävä ulottuvuus.

Rotuun tai etniseen alkuperään perustuva syrjintä on kielletty EU:n lainsäädännössä ja komissio on sitoutunut varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat sitä. Komissio lopetti neljää jäsenvaltiota vastaan lainsäädännöllisten vaatimusten noudattamatta jättämisen vuoksi aloitetun menettelyn, sillä ne ovat saattaneet kansallisen lainsäädäntönsä vaatimusten mukaiseksi. Komissio jatkaa työtä kolmen jäsenvaltion kanssa, joiden osalta menettely on edelleen vireillä[55].

Komissio vahvisti eurooppalaisessa toimintasuunnitelmassa kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten[56], että tarvitaan myönteistä asennetta moninaisuutta ja yhdenvertaista kohtelua kohtaan. Syrjinnän torjuntaa olisi vahvistettava ja maahanmuuttajille olisi tarjottava enemmän välineitä, joiden avulla he voivat oppia tuntemaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden perusarvot.

EU otti huomattavan askeleen eteenpäin romanien sosiaalisen ja taloudellisen yhdentymisen edistämisessä, kun komissio antoi tiedonannon ”EU:n puitekehys vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille”[57]. Tässä puitekehyksessä jäsenvaltioita kehotetaan laatimaan tai tarkistamaan omia kansallisia romaniväestön integrointistrategioitaan ottaen huomioon puitekehyksessä esitetyt EU:n tavoitteet ja esittämään ne komissiolle joulukuun 2011 loppuun mennessä. Myös Eurooppa-neuvosto[58] vahvisti tämän EU:n puitekehyksen ja Euroopan parlamentti suhtautui siihen myönteisesti.

EU antoi taloudellista tukea kansalaisyhteiskuntaa koskeville toimille ja kansallisille politiikoille syrjinnän torjumiseksi, tasa-arvon edistämiseksi ja oikeussuojakeinojen parantamiseksi rasistisen puheen ja rikollisuuden osalta[59]. Komissio tukee myös EU:n perusoikeusviraston työtä sen kerätessä tietoja perusoikeuksia, rasismia ja syrjintää koskevasta tilanteesta jäsenvaltioissa. Virasto on julkaissut useita tutkimuksia ja käsikirjoja, joissa käsitellään esimerkiksi vainojen muistopaikkojen asemaa ihmisoikeuksia koskevassa koulutuksessa, antisemitismin ilmenemistä unionissa, Euroopan syrjinnänvastaista lainsäädäntöä, moninkertaista syrjintää ja vähemmistöjen suojelua EU:ssa.

3.5.        EU:n kilpailukyvyn edistäminen

Perusoikeuskirja on viitoittanut tietä kasvua edistävien EU:n aloitteiden muotoilussa. Useita EU:n toimenpiteitä on arvioitu ottaen huomioon oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa (perusoikeuskirjan 47 artikla). Tämä oikeus on tärkeä paitsi kaikkien kansalaisten kannalta myös kasvua edistävien EU:n talousalan säädösten täytäntöönpanemiseksi. Sillä varmistetaan, että yritykset voivat tehokkaasti tukea EU:n lainsäädännön mukaisia oikeuksia, ja se tarjoaa suojan laittoman toiminnan riskiä ja valvontavaltaa käyttävien viranomaisten mielivaltaa vastaan. Komissio arvioi useita EU:n toimenpiteitä ottaen huomioon oikeuden tehokkaaseen oikeussuojaan tuomioistuimessa. Näitä toimenpiteitä olivat lainsäädäntöehdotukset, jotka liittyivät rahoitusvälineiden markkinoihin, markkinoiden väärinkäyttöön, rahoitusmarkkinoiden avoimuuteen, lakisääteisiin tilintarkastuksiin, ammattipätevyyteen ja kuluttajien vaihtoehtoisiin riidanratkaisumenettelyihin.

Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin oli unionin tuomioistuimen vuonna 2011 tekemissä päätöksissä useimmin mainittu oikeus viitattaessa EU:n perusoikeuskirjaan. Se mainittiin kolmasosassa kaikista näistä päätöksistä. Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin edellyttää itsenäistä, puolueetonta ja täysin toimintakykyistä oikeuslaitosta.

Elinkeinovapaus (perusoikeuskirjan 16 artikla) on erityisen tärkeä EU:n kilpailukyvyn kannalta, ja komissio otti sen asianmukaisesti huomioon valmistellessaan uutta lainsäädäntöä, joka koskee rahoitusvälineiden markkinoita, vakuutusedustusta, luottoluokituslaitoksia ja tieliikenteen valvontalaitteita (ajopiirturit). Elinkeinovapaus oli keskeisessä asemassa myös valmisteltaessa ehdotusta yhteiseksi eurooppalaiseksi kauppalaiksi, jonka tarkoituksena on poistaa esteet, jotka johtuvat sopimuksia koskevien kansallisten lakien eroista[60]. Unionin tuomioistuin on tunnustanut elinkeinovapauden tärkeyden asioissa Scarlet[61] ja SABAM[62] antamissaan uraauurtavissa tuomioissa. Tuomioistuin totesi, että internet- tai hosting-palvelun tarjoajan velvollisuus asentaa suodatusjärjestelmä tekijänoikeuksien loukkaamisen estämiseksi rikkoisi palveluntarjoajan vapautta harjoittaa liiketoimintaansa sekä sen asiakkaiden oikeutta suojella henkilötietojaan ja vastaanottaa tai levittää tietoa. Nämä tuomiot korostavat sitä, että on tärkeää ottaa huomioon kaikki tiettyyn toimenpiteeseen liittyvät perusoikeudet ja varmistaa, että se on kaikkien näiden oikeuksien mukainen.

Komissio kiinnitti useissa aloitteissa erityistä huomiota omistusoikeuteen (perusoikeuskirjan 17 artikla), jonka mukaan teollis- ja tekijänoikeudet on turvattava. Komissio esitti tiedonannon ”Teollis- ja tekijänoikeuksien sisämarkkinat”[63], jossa se ilmoitti useista aloitteista, mukaan luettuna teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen valvontaa koskevan EU:n lainsäädännön mahdollinen uudelleentarkastelu, erityisesti verkkopiratismin vuoksi. Komissio ilmoitti, että uudelleentarkastelu edellyttää vaikutustenarviointia ei ainoastaan omistusoikeuden vaan myös yksityisyyden suojan, henkilötietojen suojan, sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden sekä tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden osalta. Kuten perusoikeuskirjaa koskevassa strategiassa todetaan, mahdollisten perusoikeuksia koskevien näkökohtien korostaminen ennen ehdotusten valmistelua kannustaa antamaan palautetta, jota voidaan hyödyntää vaikutusten arvioinnissa.

3.6.        Keskeiset toimenpiteet EU:n liittymiseksi Euroopan ihmisoikeussopimukseen

Komissio toteutti konkreettisia toimia täyttääkseen Lissabonin sopimuksessa vahvistetun vaatimuksen, että EU liittyy Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Komissio kävi teknisiä neuvotteluja Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa, sillä jäsenvaltiot ovat yleissopimuksen nykyisiä sopimuspuolia. Liittymissopimuksen luonnos, joka laadittiin kesäkuussa 2011, on parhaillaan neuvoston tarkasteltavana.

4.           Päätelmät

EU toteutti vuonna 2011 konkreettisia lisätoimenpiteitä perusoikeuskirjan tehokasta täytäntöönpanoa varten. Nämä toimet auttavat kansalaisia käyttämään perusoikeuksiaan, kun EU:n lainsäädäntöä sovelletaan.

Erityisesti talouskriisin aikana oikeudellisesti vakaa ympäristö, joka perustuu oikeusvaltioperiaatteeseen ja perusoikeuksien kunnioittamiseen, on paras tae kansalaisten, yhteistyökumppanien ja rahoittajien luottamukselle. Komissio on vakuuttunut siitä, että EU:n kaikkien toimielinten, jäsenvaltioiden ja sidosryhmien on jatkettava yhteistyötä perusoikeuskirjan soveltamiseksi käytännössä.

[1]               Euroopan unionin perusoikeuskirja, EUVL C 83, 30.3.2010, s. 389–403.

[2]               Komission tiedonanto: Euroopan unionin strategia perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön, KOM(2010) 573 lopullinen, saatavilla osoitteessa

                http://ec.europa.eu/justice/news/intro/doc/com_2010_573_en.pdf.

[3]               Flash-Eurobarometri nro 340: ”Euroopan unionin perusoikeuskirja”.

[4]               Operational Guidance on taking account of fundamental rights in Commission Impact Assessments (Toimintaohjeet perusoikeuksien huomioimiseksi komission vaikutustenarvioinneissa), SEC(2011) 567, 6.5.2011, saatavilla osoitteessa

                http://ec.europa.eu/justice/fundamental-rights/files/operational-guidance_en.pdf.

[5]               Komission asetus (EU) N:o 1141/2011 siviili-ilmailun turvaamista koskevien yhteisten perusvaatimusten täydentämisestä annetun asetuksen (EY) N:o 272/2009 muuttamisesta turvaskannereiden käytön osalta EU:n lentoasemilla, EUVL L 293, 11.11.2011, s. 22–23. Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1147/2011, yksityiskohtaisista toimenpiteistä ilmailun turvaamista koskevien yhteisten perusvaatimusten täytäntöönpanemiseksi annetun asetuksen (EU) N:o 185/2010 muuttamisesta turvaskannereiden käytön osalta EU:n lentoasemilla, EUVL L 294, 12.11.2011, s. 7–11.

[6]               Tietojen säilyttämistä koskevan direktiivin (2006/24/EY) mukaan jäsenvaltioiden on velvoitettava yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen tarjoajat säilyttämään liikenne- ja paikkatietoja kuudesta kuukaudesta kahteen vuoteen vakavan rikollisuuden tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa varten.

[7]               Komission kertomus: Arviointikertomus tietojen säilyttämistä koskevasta direktiivistä (direktiivi 2006/24/EY), KOM(2011) 225 lopullinen, saatavilla osoitteessa

                http://ec.europa.eu/commission_2010-2014/malmstrom/archive/20110418_data_retention_evaluation_en.pdf.

[8]               Varapuheenjohtaja Kroes ilmaisi huolensa sekä Unkarin viranomaisille osoitetuissa kirjeissä että asiasta vastaavan oikeusministerin kanssa pidetyssä kahdenvälisessä kokouksessa. Unkarin perustuslakituomioistuimen tuomio, annettu 19 päivänä joulukuuta 2011, 1746/B/2010, saatavilla osoitteessa www.mkab.hu/admin/data/file/1146_1746_10.pdf.

[9]               Varapuheenjohtaja Reding lähetti Unkarin oikeusministerille kirjeen 12. joulukuuta. Varapuheenjohtaja Kroes lähetti myös tiedotusvälineiden moniarvoisuutta koskeneen kirjeen ja varapuheenjohtaja Rehn kirjeen Unkarin keskuspankin riippumattomuudesta.

[10]             Lehdistötiedote 17. tammikuuta 2012 (IP 12/24), saatavilla osoitteessa

                        http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=IP/12/24&format=HTML&aged=0&language=EN&guiLanguage=fr.

[11]             Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2011 Unkarin tiedotusvälineitä koskevasta laista, saatavilla osoitteessa http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+P7-TA-2011-0094+0+DOC+XML+V0//EN.

[12]             Päätöslauselma 5. heinäkuuta 2011 Unkarin tarkistetusta perustuslaista, saatavilla osoitteessa http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+P7-TA-2011- 0315+0+DOC+XML+V0//EN.

[13]             Päätöslauselma 16. helmikuuta 2012 Unkarin viimeaikaisesta poliittisesta kehityksestä, saatavilla osoitteessa http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-%2f%2fEP%2f%2fTEXT%2bTA%2bP7-TA-2012-0053%2b0%2bDOC%2bXML%2bV0%2f%2fEN&language=EN.

[14]             Direktiivi 2011/98/EU kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista, EUVL L 343, 23.12.2011, s. 1–9.

[15]             Neuvoston päätelmät Euroopan unionin neuvoston roolista Euroopan unionin perusoikeuskirjan tehokkaan täytäntöönpanon varmistamisessa, 24.–25. helmikuuta 2011, saatavilla osoitteessa http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/jha/119464.pdf.

[16]             Toimielinten välinen sopimus paremmasta lainsäädännöstä, EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1–5.

[17]             Suuntaviivat menettelyvaiheista perusoikeuksien mukaisuuden tarkistamiseksi neuvoston valmisteluelimissä, 19.5.2001, saatavilla osoitteessa

                http://register.consilium.europa.eu/pdf/en/11/st10/st10140.en11.pdf.

[18]             Neuvoston päätelmät neuvoston toimista ja aloitteista Euroopan unionin perusoikeuskirjan panemiseksi täytäntöön, 23.5.2011, saatavilla osoitteessa http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/EN/genaff/122181.pdf.

[19]             Euroopan unionin tuomioistuin, asia C-300/11, ZZ v. Secretary of State for the Home Department, tuomio 17.6.2011.

[20]             Euroopan unionin tuomioistuin, asia C-399/11, Stefano Melloni, tuomio 1.10.2011.

[21]             Euroopan unionin tuomioistuin, asia C-236/09, Test-Achats, tuomio 30.4.2011.

[22]             Suuntaviivat neuvoston direktiivin 2004/113/EY soveltamisesta vakuutuksiin Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-236/09 (Test-Achats) antaman tuomion valossa, EUVL C 11, 13.1.2012, s. 1–11.

[23]             Euroopan unionin tuomioistuin, yhdistetyt asiat C-411/10 ja C-493/10, N.S. v. Secretary of State for the Home Department ja M.E. ym. v. Refugee Applications Commissioner, tuomio 21.12.2011.

[24]             Euroopan unionin tuomioistuin, asia C-70/10, Scarlet v. SABAM, tuomio 24.11.2011.

[25]             Euroopan unionin tuomioistuin, C-34/10, Brüstle v. Greenpeace, tuomio 18.10.2011.

[26]             Yhdistetyt asiat C-297/10 ja C-298/10, Hennings ja Land Berlin.

[27]             Komission tiedonanto: Naisten ja miesten tasa-arvostrategia 2010–2015, KOM(2010) 491 lopullinen, saatavilla osoitteessa

                http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2010:0491:FIN:EN:PDF.

[28]             Neuvoston päätelmät Euroopan tasa-arvosopimuksesta kaudelle 2011–2020, 7.3.2011, saatavilla osoitteessa http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/lsa/119628.pdf.

[29]             Neuvoston päätelmät työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta väestörakenteen

                muuttuessa, 17.6.2011, saatavilla osoitteessa

                http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/lsa/122875.pdf.

[30]             Sitoumus naisten osuuden lisäämisestä johtokunnissa, saatavilla osoitteessa

                http://ec.europa.eu/commission_2010-2014/reding/pdf/p_en.pdf.

[31]             Tietoa EU:n rahoituskehyksestä vuosiksi 2014–2020 on saatavilla osoitteessa

                http://ec.europa.eu/budget/biblio/documents/fin_fwk1420/fin_fwk1420_en.cfm.

[32]             Ehdotus perusoikeus- ja kansalaisuusohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020, KOM(2011) 758 lopullinen, saatavilla osoitteessa

                http://ec.europa.eu/justice/newsroom/files/1_en_act_part1_v5_frc_en.pdf.

[33]             Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskevasta Euroopan unionin ohjelmasta, KOM(2011) 609 lopullinen, saatavilla osoitteessa

                http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52011PC0609:EN:NOT.

[34]             Flash-Eurobarometri nro 340, ”Euroopan unionin perusoikeuskirja”.

[35]             Jopa Yhdysvaltojen Bill of Rightsia sovellettiin alun perin vain liittovaltion tasolla.

[36]             Euroopan sähköisen oikeudenkäytön portaali on osoitteessa https://e-justice.europa.eu/home.do?action=home.

[37]             Komission ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteinen tiedonanto: Ihmisoikeudet ja demokratia keskeisenä osana EU:n ulkoisia toimia – kohti tehokkaampaa lähestymistapaa, 12.12.2011, KOM(2011) 886 lopullinen, saatavilla osoitteessa

                http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2011:0886:FIN:EN:PDF.

[38]             Komission tiedonanto: EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma, KOM(2011) 637 lopullinen; komission tiedonanto: kolmansille maille annettavaa EU:n budjettitukea koskeva uusi lähestymistapa, KOM(2011) 638 lopullinen, saatavilla osoitteessa

                http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2011:0637:FIN:EN:PDF;

                http://ec.europa.eu/europeaid/how/delivering-aid/budget-support/documents/future_eu_budget_support_en.pdf.

[39]             Direktiivi 2004/38/EY Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77–123.

[40]             Ranskan perustuslakituomioistuimen päätös nro 2011-625 DC, tehty 10. maaliskuuta 2011, saatavilla osoitteessa

                http://www.conseil-constitutionnel.fr/conseil-constitutionnel/root/bank/download/2011625DCen2010625dc.pdf.

[41]             Ks. komission vuoden 2010 kertomus perusoikeuskirjan soveltamisesta, s. 10, saatavilla osoitteessa

                http://ec.europa.eu/justice/fundamental-rights/files/annual_report_2010_en.pdf.

[42]             Komission tiedonanto: Lapsen oikeuksia koskeva EU:n toimintasuunnitelma, KOM(2011) 60 lopullinen, saatavilla osoitteessa http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52011DC0060:en:NOT.

[43]             Saatavilla osoitteessa http://europa.eu/kids-corner/index_en.htm.

[44]             Direktiivi lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta, saatavilla osoitteessa

                http://register.consilium.europa.eu/pdf/en/11/pe00/pe00051.en11.pdf.

[45]             Vihjelinja ei ole vielä käytössä Bulgariassa, Irlannissa, Itävallassa, Kyproksessa, Latviassa, Liettuassa, Luxemburgissa, Ruotsissa, Suomessa ja Tšekissä.

[46]             Kansainvälisestä lapsikaappauksesta 25. lokakuuta 1980 tehty yksityisoikeuden alaa koskeva Haagin yleissopimus, saatavilla osoitteessa http://www.hcch.net/index_en.php?act=conventions.text&cid=24.

[47]             Albania, Andorra, Armenia, Gabon, Marokko, Seychellit, Singapore ja Venäjä.

[48]             Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistamisesta, KOM(2011) 275, saatavilla osoitteessa

                http://ec.europa.eu/justice/policies/criminal/victims/docs/com_2011_275_en.pdf.

                Komission tiedonanto: Uhrin oikeuksien lujittaminen EU:ssa, KOM(2011) 274 lopullinen, saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/justice/policies/criminal/victims/docs/com_2011_274_en.pdf.

[49]             Ehdotus: Asetus yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta, KOM(2011) 276, saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/justice/policies/criminal/victims/docs/com_2011_276_en.pdf.

[50]             Direktiivi 2011/36/EU ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta, EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1–11.

[51]             Ehdotus: Direktiivi oikeudesta asianajajaan rikosoikeudenkäyntimenettelyissä ja oikeudesta ilmoittaa pidätyksestään, KOM(2011) 326, saatavilla osoitteessa

                http://eur- lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2011:0326:FIN:EN:PDF.

[52]             Vihreä kirja: Keskinäisen luottamuksen lujittaminen Euroopan oikeudenkäyttöalueella – Vihreä kirja EU:n rikosoikeuden soveltamisesta vapaudenmenetykseen liittyvissä kysymyksissä, KOM(2011) 327, saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/justice/policies/criminal/procedural/docs/com_2011_327_en.pdf.

[53]             EU:n perusoikeusvirasto, ”Fundamental Rights: Challenges and achievements in 2010”, kesäkuu 2011, s. 127. Saatavilla osoitteessa http://fra.europa.eu/fraWebsite/attachments/annual-report-2011_EN.pdf.

[54]             Neuvoston puitepäätös 2008/913/YOS rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin, EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55–58.

[55]             Neuvoston direktiivi 2000/43/EY, annettu 29 päivänä kesäkuuta 2000, rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta, EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22–26.

[56]             Komission tiedonanto: Eurooppalainen toimintasuunnitelma kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten, KOM(2011) 455 lopullinen, saatavilla osoitteessa

                http://ec.europa.eu/home-affairs/news/intro/docs/110720/1_EN_ACT_part1_v10.pdf.

[57]             Komission tiedonanto: EU:n puitekehys vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille, KOM(2011) 173 lopullinen, saatavilla osoitteessa

                http://ec.europa.eu/justice/policies/discrimination/docs/com_2011_173_en.pdf.

[58]             Eurooppa-neuvoston päätelmät 24. kesäkuuta 2011, http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/ec/123075.pdf.

[59]             Esimerkiksi vuonna 2011 perusoikeus- ja kansalaisuusohjelman puitteissa tuettiin yli 20:tä hanketta, joilla puututtiin rasismiin ja muukalaisvihaan tai edistettiin moninaisuutta ja suvaitsevaisuutta. Rahoitustukea myönnettiin yli 9,5 miljoonaa euroa. Lisätietoja ohjelmasta on saatavilla osoitteessa

                http://ec.europa.eu/justice/grants/programmes/fundamental-citizenship/index_en.htm.

[60]             Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yhteisestä eurooppalaisesta kauppalaista, KOM(2011) 635 lopullinen, saatavilla osoitteessa

                http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2011:0635:FIN:EN:PDF.

[61]             Euroopan unionin tuomioistuin, asia C-70/10, Scarlet v. SABAM, tuomio 24.11.2011.

[62]             Euroopan unionin tuomioistuin, asia C-360/10, SABAM v. Netlog, tuomio 16.2.2012.

[63]             Komission tiedonanto: Teollis- ja tekijänoikeuksien sisämarkkinat – Luovuuden ja innovoinnin kannustaminen talouskasvun, laadukkaiden työpaikkojen ja ensiluokkaisten tuotteiden ja palvelujen tarjoamiseksi Euroopassa, KOM(2011) 287 lopullinen, saatavilla osoitteessa

                http://ec.europa.eu/internal_market/copyright/docs/ipr_strategy/COM_2011_287_en.pdf.