SISÄLLYSLUETTELO

1........... Johdanto........................................................................................................................ 3

2........... Toimenpiteen kuvaus ja täytäntöönpanon edellytykset...................................................... 3

2.1........ Toimenpiteeseen osallistumisen edellytykset ja tukikelpoiset toimet................................... 4

2.2........ Yhteensopivuus ja johdonmukaisuus muiden menekinedistämistoimenpiteiden kanssa........ 5

3........... Suunnittelu ja toteutus..................................................................................................... 6

3.1........ Suunnittelu...................................................................................................................... 6

3.2........ Hakemusten valintamenettelyn toteuttaminen.................................................................... 6

3.3........ Talousarvion toteutuminen............................................................................................... 7

3.3.1..... Unionin rahoitusosuus ja täydentävä valtiontuki................................................................ 8

3.3.2..... Toteutus jäsenvaltioissa................................................................................................... 8

3.4........ Tuensaajat...................................................................................................................... 9

3.5........ Toteutetut toimet........................................................................................................... 10

3.6........ Tärkeimmät markkinat.................................................................................................. 11

4........... Jäsenvaltioiden arviointi ja ehdotukset............................................................................ 12

4.1.1..... Vahvuudet.................................................................................................................... 12

4.1.2..... Vaikeudet..................................................................................................................... 13

4.1.3..... Jäsenvaltioiden ehdotukset............................................................................................ 13

5........... Päätelmä...................................................................................................................... 14

1. Johdanto

Viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistus[1] hyväksyttiin vuonna 2008, minkä jälkeen se sisällytettiin 22. lokakuuta 2007 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1234/2007[2], jäljempänä ’YMJ-asetus’. Yhteisen markkinajärjestelyn tarkoituksena on tasapainottaa markkinoita, parantaa alan kilpailukykyä ja säilyttää unionin viinien maine ja laatu. Perinteiset markkinatoimenpiteet, kuten tislaukset, tiivistetyn rypäleen puristemehun käytön tukeminen ja istutusoikeuksien järjestelmä, lakkautetaan vähitellen ja korvataan rakenteellisemmilla toimenpiteillä (investoinnit, viinitarhojen rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen) ja uudella kolmansissa maissa toteutettavaa menekinedistämistä koskevalla toimenpiteellä. Kaikki nämä toimenpiteet pannaan täytäntöön kansallisilla tukiohjelmilla. Kolmansissa maissa toteutettavaa menekinedistämistä koskeva toimenpide on yksi uudistuksen kulmakivistä, sillä sen päätavoitteena on lisätä unionin viinien kilpailukykyä kolmansissa maissa.

Tämä YMJ-asetuksen 184 artiklan 7 kohdan mukainen kertomus koskee mainitun asetuksen 103 p artiklassa tarkoitettujen kolmansien maiden markkinoilla toteutettavien viinialan menekinedistämistoimenpiteiden täytäntöönpanoa ensimmäisenä kahtena uudistusta seuraavana vuonna. Se perustuu eräissä jäsenvaltioissa tehtyjen tarkastusten tuloksiin ja näiden toimittamiin tietoihin, erityisesti täytäntöönpanokertomuksiin, joissa on 188 a artiklan 6 kohdan mukaisesti arviointi tukiohjelman kustannuksista ja tuloksista sekä suunnitelma niiden tehokkuuden parantamiseksi.

Jäsenvaltioiden on joka vuoden maaliskuussa vuoteen 2014 saakka annettava lisäraportteja ja -arviointeja erityisesti tukiohjelman, menekinedistämistoimi mukaan luettuna, kustannuksista ja tuloksista. Asianomaista toimenpidettä koskevaa arviointia voidaan hioa näiden tietojen perusteella.

2. Toimenpiteen kuvaus ja täytäntöönpanon edellytykset

Viinien menekinedistämiseen kolmansien maiden markkinoilla sovelletaan YMJ-asetuksen 103 p artiklaa ja asetuksessa (EY) N:o 555/2008[3] olevia täytäntöönpanosäännöksiä ja erityisesti 2–5 artiklaa, jotka koskevat kansallisten tukiohjelmien ja erityisesti menekinedistämistoimenpiteen täytäntöönpanoa, sekä 35–37 a artiklaa ja liitteitä I, II, IV, V, VI ja VIII (raportointi, arviointi ja yleiset säännökset).

Jäsenvaltiot esittivät ensimmäiset kansalliset tukiohjelmansa 30. kesäkuuta 2008, ja ne sisälsivät jäsenvaltion valinnan mukaan yhden tai useamman YMJ-asetuksen 103 l artiklassa säädetyistä tukikelpoisista toimenpiteistä. Ohjelmia sovelletaan viiden vuoden ajan (2009–2013), ja niitä voidaan alan kehityksen huomioon ottamiseksi muuttaa kaksi kertaa vuodessa (maalis- ja kesäkuussa).

2.1. Toimenpiteeseen osallistumisen edellytykset ja tukikelpoiset toimet

Toimenpide koskee suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien tai viinien, joihin on merkitty rypälelajike, jäljempänä ’lajikeviinit’, kolmansissa maissa toteutettavia menekinedistämis- tai tiedotusohjelmia.

Lainsäädännössä säädetään viidestä toimiluokasta, jotka ovat seuraavat:

(A)    PR-toiminta ja menekinedistäminen tai mainonta, jossa korostetaan erityisesti unionin tuotteiden hyviä ominaisuuksia, etenkin laatua, turvallisuutta tai ympäristöystävällisyyttä;

(B)    osallistuminen kansainvälisesti merkittäviin tapahtumiin, messuihin tai näyttelyihin;

(C)    tiedotuskampanjat erityisesti unionin alkuperänimitysten, maantieteellisten merkintöjen ja luonnonmukaisen tuotannon järjestelmistä;

(D)    laajempien markkinointimahdollisuuksien kannalta tarpeellisia uusia markkinoita koskevat tutkimukset;

(E)     tiedotus- ja menekinedistämistoimien tulosten arviointitutkimukset.

Alun perin toimenpiteen kesto oli rajattu kolmeen vuoteen tuensaajaa ja markkinaa kohden. Vuodesta 2010[4] lähtien toimenpidettä voidaan jatkaa saman tuensaajan osalta enintään kahdeksi vuodeksi ensimmäisten vuosien aikana toteutettujen toimien arvioinnin jälkeen.

Unionin rahoitusosuus voi olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisista menoista, ja sitä voidaan täydentää kansallisella tuella. Tällöin toimen on oltava valtiontukisääntöjen mukainen.

Tukikelpoisuusedellytyksistä säädetään yksityiskohtaisesti lainsäädännössä, mutta seuraavassa esitetään niistä tärkeimmät:

-        toimenpiteen kohdetuotteilla on vientimahdollisuuksia tai uusia markkinointimahdollisuuksia kolmansissa maissa sekä merkittävä lisäarvo,

-        tuensaajilla on riittävät valmiudet ja varat kohdata asianomaisten kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan erityisrajoitukset toimenpiteen mahdollisimman tehokkaan toteuttamisen varmistamiseksi,

-        edunsaajat voivat olla yksityisiä yrityksiä, ammattialajärjestöjä, tuottajaorganisaatioita, toimialakohtaisia organisaatioita tai (jäsenvaltion niin päättäessä) julkisia elimiä,

-        etusijalle on asetettava komission suosituksessa 2003/361/EY[5] tarkoitetut mikroyritykset sekä pienet ja keskisuuret yritykset,

-        valittujen toimien on oltava kaikkein kustannustehokkaimmat.

Jäsenvaltioiden on sovellettava valintamenettelyä valitakseen kustannustehokkuuden suhteen parhaat hankkeet ottaen huomioon säädetyt kriteerit. Samalla niiden on varmistettava hakemuksia tarkastellessaan, että ne täyttävät säädetyt edellytykset ja ovat määräajassa jätetyt.

Niiden on myös vahvistettava indikaattorit toimenpiteen tulosten ja vaikutuksen arvioimiseksi sekä toimitettava komissiolle säännöllisesti toimenpiteen täytäntöönpanoa koskevat tiedot ja raportit edellä mainittujen soveltamisasetuksen säännösten mukaisesti.

2.2. Yhteensopivuus ja johdonmukaisuus muiden menekinedistämistoimenpiteiden kanssa

Viinialalla voidaan toteuttaa menekinedistämistoimia myös horisontaalisissa puitteissa, esimerkiksi maataloustuotteiden (asetus (EY) N:o 3/2008[6]) ja maaseudun kehittämisen (asetus (EY) N:o 1698/2005[7]) osalta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että YMJ-asetuksen mukaisesti rahoitettavat menekinedistämistoimenpiteet ovat yhteensopivia muista järjestelmistä rahoitettujen toimenpiteiden kanssa, sekä vältettävä päällekkäistä rahoitusta.

YMJ-asetuksen mukaisen menekinedistämistoimenpiteen ja asetuksen (EY) N:o 3/2008 mukaisen menekinedistämistoimenpiteen väliset suurimmat erot ovat seuraavat:

-        YMJ-asetuksen mukaista tukea voivat saada yksityiset yritykset;

-        YMJ-asetuksen mukaisesti kohteena eivät ole jäsenvaltioiden markkinat, vaan ainoastaan kolmansien maiden markkinat,

-        tavaramerkkejä koskevat toimet ovat mahdollisia ainoastaan YMJ-asetuksen mukaisesti; edellä mainituissa horisontaalisissa menekinedistämistoimenpiteissä tämä ei ole sallittua,

-        YMJ-asetuksen mukainen hakemusten valintamenettely on kansallinen, kun taas horisontaalisissa menekinedistämistoimenpiteissä kansallisella tasolla tehdään esivalinta, ja lopullisen valinnan tekee komissio.

3. Suunnittelu ja toteutus 3.1. Suunnittelu

Kansallisten ohjelmien talousarviomäärärahat ovat 5,2 miljardia euroa vuosina 2009–2013 (ajantasaistettu vuonna 2011), ja menekinedistämistoimenpiteen osuus on jäsenvaltion valinnan mukaan 15,6 % kyseisestä määrästä, eli 768 miljoonaa euroa[8].

Kyseinen määrä on noussut samalla ajanjaksolla säännöllisesti vuonna 2009 toteutetuista 35 miljoonasta eurosta vuodeksi 2013 suunniteltuihin 265 miljoonaan euroon. Kasvu johtuu muun muassa siitä, että 31. heinäkuuta 2012 lakattiin soveltamasta tiettyjä markkinatoimenpiteitä, joita olivat esimerkiksi viinin tislaaminen alkoholijuomaksi, erityinen tislaustoimenpide, tuki tiivistetyn rypäleen puristemehun käytölle. Yksi osatekijä on alan tarve mukautua uuteen viinin yhteiseen markkinajärjestelyyn (ks. seuraava taulukko).

3.2. Hakemusten valintamenettelyn toteuttaminen

Jokainen jäsenvaltio on pannut menekinedistämistoimenpiteen täytäntöön oman hallinnollisen rakenteensa mukaisesti, kuten kaikissa tukiohjelman toimenpiteissä. Espanjan, Italian ja Saksan kaltaisten jäsenvaltioiden, joissa on alueperustaisempi rakenne, piti vuonna 2009 vahvistaa alueellisia toimenpiteen soveltamissäännöksiä. Tämä myöhästytti joissakin tapauksissa toimenpiteen täytäntöönpanoa ensimmäisenä vuonna, mistä mainitut jäsenvaltiot ovatkin täytäntöönpanokertomuksissaan maininneet.

Kun hakemuksia tarkastellaan jäsenvaltioissa, on sovellettava unionin lainsäädännön säännöksiä[9] (esim. odotetut vaikutukset, lisäarvo, hankkeen kustannustehokkuus, hankkeen tekninen ja rahoituksellinen kapasiteetti vientiä varten, usean maan yhteisesti esittämät hankkeet, kohdemarkkinat). Lisäksi eräät jäsenvaltiot edellyttävät, että hakijat esittävät yksityiskohtaisen strategia- ja markkinointianalyysin, ilmoittavat ohjelman keston, kohdemaat, menekinedistämistyypin ja hankkeen erityistavoitteet, esittävät toteutettavien toimien yksityiskohtaisen kuvauksen ja talousarvion budjettikohdittain sekä arvioivat odotetun vaikutuksen (ennakoitu vaikutus kyseisten tuotteiden kysynnän kehitykseen).

Hakemusten valintamenettelyt sen suhteen, millaisilla hakijoilla on etusija toimenpiteeseen pääsyssä, millaiset ovat maksuja koskevat edellytykset ja miten valvonta järjestetään, voivat poiketa toisistaan eri jäsenvaltioissa näiden hallinnollisen rakenteen ja viinialan järjestäytymistavan vuoksi.

Jäsenvaltiot noudattavat kustannustehokkaimpien hankkeiden valitsemiseksi tiettyjä viinialan lainsäädännössä säädettyjä kriteereitä. Mikroyrityksiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin liittyvä kriteeri ei vaikuta olevan ensisijainen.

Esimerkiksi Ranskassa, jossa toimialakohtaiset organisaatiot, tuottajaorganisaatiot ja ammattialajärjestöt ovat erittäin järjestäytyneitä, valintakriteerit ovat erilaiset sen mukaan, onko kyseessä yksityisen yrityksen vai edellä mainitun organisaation esittämä ohjelma.

Italiassa menekinedistämistoimenpiteeseen myönnettävistä määrärahoista 30 prosenttia myönnetään kansallisella tasolla hankkeisiin, joita esittävät toimialakohtaiset organisaatiot, kansalliset tuottajaorganisaatiot ja ammattialajärjestöt taikka yritykset tai yritysten väliaikaiset yhteenliittymät, jotka edustavat monen alueen tuotantoa. Loput 70 prosenttia myönnetään alueellisella tasolla hankkeisiin, joita esittävät erityisesti alueellista tuotantoa tai jopa vain yhtä suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää edustavat yritykset ja yritysten yhteenliittymät.

Hakemusten valinnassa painotetaan myös kohdemarkkinoita. Eräissä jäsenvaltioissa kohdemarkkinoita rajoitetaan tai ne asetetaan ominaisuuksiensa mukaisesti tärkeysjärjestykseen (ns. vakiintuneet, potentiaaliset tai kehittyvät markkinat (vrt. 3.6 kohta). Eri jäsenvaltioilla on eri kohdemarkkinat: joskus yhdessä jäsenvaltiossa vakiintuneiksi katsottuja markkinoita pidetäänkin toisessa jäsenvaltiossa kehittyvinä tai täysin kartoittamattomina markkinoina. Esimerkiksi Saksassa rahoitusosuus on enintään 25 prosenttia tukikelpoisista menoista silloin kun kohdemarkkinat eivät kuulu suositeltujen markkinoiden joukkoon.

3.3. Talousarvion toteutuminen

Uudistuksen täytäntöönpanoa seuranneiden kahden vuoden aikana 9 jäsenvaltiota (FR, ES, IT, PT, EL, AT, SI, DE, RO) toteutti menekinedistämistoimenpiteen. Unionin rahoitusosuus oli 35 miljoonaa euroa vuonna 2009 ja 87 miljoonaa euroa vuonna 2010, mikä on 6,7 prosenttia kansallisista kokonaismäärärahoista samana ajanjaksona.

3.3.1. Unionin rahoitusosuus ja täydentävä valtiontuki

Vuosina 2009–2010 toteutunut unionin tuki oli kaikkien mainittujen jäsenvaltioiden osalta lainsäädännössä vahvistettu enimmäisosuus eli 50 prosenttia tukikelpoisista menoista, lukuun ottamatta Italiaa, jossa se oli 47 prosenttia tukikelpoisista menoista. Tämä johtuu siitä, että vuonna 2009 yrityksille, jotka edistivät omien merkkiensä menekkiä ja jotka eivät olleet mikroyrityksiä tai pk-yrityksiä, myönnettiin unionin tukea enintään 30 prosenttia tukikelpoisista menoista.

Espanjaa ja Sloveniaa lukuun ottamatta jäsenvaltioissa myönnettiin saman ajanjakson aikana täydentäviä valtiontukia. Näiden valtiontukien määrä oli 5,9 miljoonaa euroa, ja ne ovat 2,4 prosenttia EU:n rahoitusosuudesta. Italiassa täydentävän kansallisen tuen määrä voi olla enintään 20 prosenttia tukikelpoisista menoista, mikä on 2,2 prosenttia unionin Italialle myöntämästä määrästä. Ranskassa ainoastaan kahta Comité des interprofessions des vins à appellations d'origine -organisaation toteuttamaa hanketta täydennettiin kansallisella tuella, joka oli 25 prosenttia tukikelpoisesta määrästä. Portugalissa valtiontuet olivat 5,2 prosenttia toteutuneista tukikelpoisista menoista.

3.3.2. Toteutus jäsenvaltioissa

Kolmen suurimman viinin tuottaja- ja viejäjäsenvaltion (FR, ES, IT) osuus vuosina 2009 ja 2010 käytetyistä määrärahoista on noin 87 prosenttia (ks. seuraava taulukko).

Yleisesti ottaen jäsenvaltiot ovat tarkistaneet menekinedistämistoimenpiteen määrärahojaan huomattavasti alaspäin, Itävaltaa ja Kreikkaa lukuun ottamatta. Bulgaria on jakanut alun perin menekinedistämistoimenpiteeseen tarkoitetut määrärahat uudelleen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen liittyviin toimenpiteisiin (ks. seuraava taulukko).

Syyt siihen, miksi useat jäsenvaltiot ovat jakaneet määrärahoja uudelleen tukiohjelman muihin toimenpiteisiin, ovat seuraavat:

-        tarve vahvistaa muita toimenpiteitä.

Erityisesti Ranska ilmoitti, että vuosien 2008 ja 2009 suhdannekriisi ja viinin maailmanlaajuinen kulutuksen lasku vaikuttivat ensisijaisesti ”hinnakkaisiin” ranskalaisiin viineihin ja että määrärahoja on tarpeen jakaa uudelleen investointitoimenpiteeseen ja muihin sisämarkkinoilla hyödyllisempiin toimenpiteisiin,

-        uuden toimenpiteen täytäntöönpanoon liittyvät hallinnolliset ongelmat (jäsenvaltiossa ja asianomaisissa kolmansissa maissa).

Eniten hallinnollisia vaikeuksia näyttää olleen Saksalla, jossa toimivalta on jakautunut liittovaltion ja alueellisten viranomaisten kesken. Saksassa rahoitettiin liittovaltion tasolla kaksi hanketta, ja yhden rahoitti Rheinland-Pfalzin osavaltio.

Jäsenvaltiot mainitsivat määrärahojen vähäisen käytön syyksi myös talouskriisin ja erityisesti mikro- ja pk-yritysten vaikeudet päästä luottojärjestelmään yhteisrahoituksen varmistamiseksi. Itävalta ja Kypros korostivat myös heikon sadon vaikuttaneen ennusteisiin negatiivisesti.

3.4. Tuensaajat

Vuosina 2009–2010 menekinedistämistoimenpiteeseen osallistui 672 tuensaajaa (ks. taulukko jäljempänä). On syytä huomata, että suurin osa tuensaajista osallistuu useaan hankkeeseen, jossa voi olla yksi tai useampi toimi ja joka voi olla suunnattu yksille tai useammille markkinoille.

Yksikään hanke ei ole eri jäsenvaltioissa olevien tuensaajien yhteisesti esittämä.

Tuensaajia on kaiken tyyppisiä (ks. seuraava taulukko): eräissä jäsenvaltioissa, joissa toimialakohtaiset organisaatiot, tuottajaorganisaatiot ja ammattialajärjestöt ovat parhaiten edustettuina, keskimääräiset hankekohtaiset menot ovat suuremmat ja pienten ja suurten hankkeiden vaihtelu on suurempaa. Unionin keskimääräiset menot tuensaajat kohden ovat 182 120 euroa.

Italiassa, jossa tuensaajakohtainen keskiarvo oli 336 832 euroa, perustettiin yritysten väliaikaisia yhteenliittymiä. Niiden päätarkoituksena on toteuttaa yhteisiä menekinedistämistoimia, ja jossain määrin niiden ansiosta on voitettu vaikeudet, jotka johtuvat yritysten varsin pienestä koosta.

Ranskassa tuensaajakohtainen keskiarvo on korkeampi (462 382 euroa), ja se johtuu toimialakohtaisten organisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden ja ammattialajärjestöjen mittavasta osallistumisesta. Niiden osuus unionin talousarviosta oli 67 prosenttia (esim. Comité national des interprofessions -organisaation osallistuminen USA:n ja Sveitsin markkinoilla) ja ne pyrkivät parantamaan toimijoiden tietämystä ja luomaan synergioita muiden tahojen kanssa. Vuonna 2009 yritysten osuus toteutuneesta talousarviosta oli 3 prosenttia ja vuonna 2010 taas 53 prosenttia, jolloin keskiarvoksi tulee 33 prosenttia.

Espanjassa, jossa tuensaajakohtaiset keskimenot olivat 107 663 euroa, suurin osa hankkeista oli yritysten ja tuottajaosuuskuntien esittämiä. Lisäksi Espanjassa useat tuensaajat esittivät kohdemarkkinoiden osalta useita hankkeita.

3.5. Toteutetut toimet

Vuosina 2009–2010 toteutettiin 2 781 toimea.

Edellä 2.1 kohdassa tarkoitetut toimet voidaan jakaa ryhmiin (ks. taulukko jäljempänä), ja yhdessä hankkeessa toteutettiin keskimäärin 1,7 toimea. Valtaosa hankkeista liittyi toimeen A. Tämä toimi on toteutettu lähes kaikilla kohdemarkkinoilla (70–90 prosenttia menoista), ja sitä voidaan täydentää toimilla B ja C, joiden osalta toteutuneet menot olivat selvästi alhaisemmat (5–20 prosenttia menoista).

Toimi (vrt. 2.1) || Kuvaus

(A) PR-toimet erityisesti ostajien, toimittajien, viinimestarien ja -kouluttajien, viininmyyjien jne. keskuudessa, kauppavaltuuskuntien vierailut, suhteet lehdistöön, mainokset ja ilmoitukset tiedotusvälineissä, viininmaistajaiset, tuotteiden esittely, esitteiden ja muun materiaalin laatiminen, vientiin liittyvien internetsivujen laatiminen, tavaramerkkien luomis- ja kehittämiskustannukset, menekinedistämistoimet myyntipaikoissa, tapahtumien järjestäminen (tapaamiset jakelijoiden kanssa, viestintä, työpajat).

(B) Kolmansissa maissa järjestetyt menekinedistämistapahtumat, kuten messut, katutapahtumat, illalliset, seminaarit ja eri kohderyhmille (toimittajille, jakelijoiden edustajille, tuojille ja kuluttajille) tarkoitetut viininmaistajaiset.

(C) Tuotantojärjestelmiä ja tuotteiden laatua koskeva tiedotus: tapaamiset mielipidevaikuttajien ja toimittajien kanssa, seminaarit, viininmaistajaiset.

(D) Markkinatutkimukset, markkinoita koskevat asiantuntijalausunnot ja neuvonta, uusien tuotteiden esitestaus, tavaramerkin lanseerauskokeilut, kohderyhmätutkimukset, paneelit.

Toimia D, jotka koskevat uusiin markkinoihin liittyviä tutkimuksia ja toteutettujen toimien tulosten arviointitutkimuksia, on käytetty vain vähän.

Vaikka menekinedistämistoimenpiteen toimien pääviesti koskee suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettuja unionin viinejä tai lajikeviinejä, siihen näytään usein lisätyn viittaus tuottajajäsenvaltioon. Jäsenvaltioiden mukaan tällainen maininta on olennainen toteutettavien toimien lisäarvon kannalta. Ne katsovat, että kolmansien maiden kuluttajien on usein vaikea paikallistaa unionin viinejä etenkin silloin kun tuottajamaa on pieni tai kyseessä on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä, joka ei ole kolmannessa maassa järin tunnettu tai on jopa tuntematon.

3.6. Tärkeimmät markkinat

Vuosina 2009 ja 2010 toimia toteutettiin 42 kolmannessa maassa. Maat voidaan jakaa kolmeen luokkaan:

· perinteiset markkinat, jotka ovat vakiintuneet tai joita tulee vahvistaa. Näille viennille avoimille markkinoille eurooppalaiset tuottajat ovat jo sijoittautuneet, ja niillä kulutus kasvaa. Näille markkinoille myös kohdistetaan korkean lisäarvon viinien myynti. (USA, Kanada, Sveitsi);

· kehittyvät markkinat: Nämä markkinat ovat vähemmän kehittyneitä kuin edelliset markkinat, vaikka unioni on niille jo sijoittautunut. Ne ovat lähinnä Aasian (Kiina, Hongkong, Japani, Etelä-Korea, Japani, Singapore), Venäjän, Meksikon ja Brasilian markkinat. Eräissä näistä maissa, esimerkiksi Venäjällä ja Kiinassa, kehitys on kiivasta ja potentiaali suuri. Muiden maiden, kuten Japanin, markkinat ovat vakaammat ja vaikeammin kehitettävissä.

· Kartoitettavat potentiaaliset markkinat, jotka ovat vielä tuntemattomat mutta voivat talouskasvunsa ansiosta tarjota merkittäviä mahdollisuuksia. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Intia ja eräät entiset Neuvostoliiton tasavallat.

Vain 37 prosentissa rahoitetuista hankkeista kohdemarkkinoita oli vain yksi; suurin osa hankkeista oli kohdistettu 2–7 eri markkinoille. Toimet olivat maantieteellisesti hyvin keskittyneitä: 75 prosenttia toimista koski seitsemää maata (USA, Kiina, Hongkong, Japani, Meksiko, Kanada, Venäjä ja Sveitsi), joista kuuden suurimman markkinan osuus oli noin 75 prosenttia unionin viennin määrästä ja arvosta vuonna 2010.

Suurin kohdemarkkina oli Yhdysvallat, jossa toteutettiin 22 prosenttia toimista. Yhdeksästä toimenpiteeseen osallistuneesta jäsenvaltiosta kahdeksan otti pääkohteekseen juuri tämän markkinan. On myös havaittavissa, että tietyt jäsenvaltiot suosivat tiettyjä markkinoita, esimerkiksi Espanja Meksikoa, Portugali Brasiliaa, Slovenia entisiä Jugoslavian maita, Italia Kanadaa, Ranska Kiinaa ja Japania, Kreikka Venäjää ja Itävalta Sveitsiä.

Toimien kohdemarkkinat vuosina 2009 ja 2010

4. Jäsenvaltioiden arviointi ja ehdotukset

Kaikki menekinedistämistoimenpiteeseen osallistuneet jäsenvaltiot pitävät sitä viinialan kannalta erittäin positiivisena. Niiden mukaan vuoden 2008 kriisin jälkeen vienti alkoi vuodesta 2009 kasvaa, erityisesti menekinedistämistoimenpiteen kohdemarkkinoilla.

4.1.1. Vahvuudet

-        Yritysten mahdollisuus osallistua tukiohjelmaan päinvastoin kuin horisontaalisessa järjestelmässä. Tämä mahdollisuus piristää viinialaa huomattavasti.

-        Suora vaikutus kolmansissa maissa, joissa toimia toteutetaan; uutta osaamista syntyy (markkinointikanavien löytäminen ja aukeaminen, markkinoiden tuntemus, lainsäädäntö, asiakkaat, kontaktien luominen).

-        Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti toteutettavan täytäntöönpanon joustavuus, jolloin voidaan ottaa huomioon alan ominaispiirteet ja hallinnolliset vaatimukset eri jäsenvaltioissa.

-        Mahdollisuus luoda synergioita ja täydentäviä toimia toimialakohtaisten organisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden, ammattialajärjestöjen, yritysten, yritysten yhteenliittymien ja julkisten elinten välillä, jolloin syntyy heijastusvaikutuksia.

-        Uusien markkinoiden avautuminen, markkinatietämyksen paraneminen ja uusien mahdollisuuksien saaminen.

-        Viinien markkinoiden vaatimuksiin mukautumisen paraneminen (tuotanto, pakkaaminen, merkitseminen).

-        Kerrannaisvaikutus muihin tuensaajiin. Mitä enemmän toimia toteutetaan, sitä suurempi on toimenpiteen vaikutus.

4.1.2. Vaikeudet

-        Hallinnoinnin hankaluus, josta mainitsivat erityisesti Portugali, Italia ja Itävalta (erityisesti kustannuksiin liittyvien tositteiden tarkastelun monimutkaisuus); reagointiajat voivat kehittyvillä markkinoilla olla liian pitkät (ohjelmien muuttaminen niiden toteutusaikana).

-        Logistiikan, teknisen tietämyksen ja tuen puute kehittyvillä markkinoilla.

-        Eräät jäsenvaltiot (esim. Italia ja Portugali) mainitsivat, että mikro- ja pk-yrityksillä on enemmän vaikeuksia täyttää toimenpiteen edellytykset (rajoituksia tuotteiden saatavuudessa, viennin teknisissä valmiuksissa ja taloudellisissa valmiuksissa).

4.1.3. Jäsenvaltioiden ehdotukset

Eräät jäsenvaltiot ehdottavat – tekemättä kuitenkaan konkreettisia ehdotuksia unionin lainsäädännön muuttamiseksi – että menekinedistämistoimenpiteen kustannustehokkuuden parantamiseksi

-        toimenpide laajennetaan koskemaan sisämarkkinoita, jotka ovat viinien maailmanlaajuisesti suurin markkina ja joilla kolmannet maat ovat napanneet monia markkinaosuuksia; samalla olisi kuitenkin vältettävä unionin viinien välistä kilpailua tai rajattava toimet tiedotukseen;

-        etusija toimenpiteeseen pääsyssä annetaan mikro- ja pk-yrityksille;

-        edistetään uusia markkinoita koskevia tutkimuksia ja toteutettujen toimien arviointia. Nämä muiden toimien edellytyksenä olevat toimet ovat olennaisen tärkeitä teknisten ja markkinointia koskevien tietojen saamiseksi;

-        luodaan rakenteellisempia synergioita muiden toimenpiteiden kanssa erityisesti EU:n toimijoiden toiminnan helpottamiseksi ja vahvistamiseksi uusilla markkinoilla (pääasiassa ensimmäisten kanavien luomiseksi tuojien kanssa);

-        hallinnon tehokkuutta parannetaan myöntämällä kiinteitä korvauksia toimille, joissa on matkakustannusten kaltaisia standardikustannuksia.

5. Päätelmä

Koska jäsenvaltiot ovat toteuttaneet menekinedistämistoimenpidettä vasta kahden vuoden ajan, lopullisia päätelmiä ei voida vielä tehdä varsinkaan kilpailukyvyn paranemisen ja kolmansien maiden markkinoilla saavutetun aseman osalta. Vaikka viinin vienti eräisiin maihin ja erityisesti kohdemarkkinoille on kasvanut vuodesta 2009 lähtien, kauppavirtoihin vaikuttavat tekijät (valuuttakurssien vaihtelu, talouskriisi, paikalliset poliittiset kriisit, kohdemaiden lainsäädännön muutokset) ovat niin moninaiset, ettei voida arvioida, missä määrin tulokset johtuvat suoraan menekinedistämistoimesta.

Voidaan kuitenkin todeta, että toimenpide, jossa on ensimmäisinä kahtena vuonna käytetty 122 miljoonaa euroa, on ollut valtaisa menestys ja toimijoiden mieleen. Vuosien 2009–2013 menoarvio on 768 miljoonaa euroa, mikä osoittaa kiinnostuksen toimenpiteeseen kasvavan. Näin ollen menekinedistämistoimenpide on rakenneuudistuksen ja uusiin lajikkeisiin siirtymisen jälkeen talousarviomäärärahojen osalta tukiohjelmista toiseksi merkittävin.

Vaikuttaa siltä, että ensi alkuun menekinedistämistoimenpide on vahvistanut unionin yritysten asemaa perinteisillä vientimarkkinoilla ja antanut markkinatutkimusten ansiosta mahdollisuuden tutkia uusia markkinoita ja hakeutua niille.

Varsinkin toissijaisuusperiaatteen mukaisesti toteutettavan täytäntöönpanon joustavuus mahdollistaa sen, että viiniala voi eri jäsenvaltioissa ja jopa eri alueilla mukauttaa menekinedistämistoimenpidettä kohdemaiden mukaan.

Lisäksi ala saa merkittävän piristysruiskeen, kun sillä on mahdollisuus luoda uusia kontakteja ja saada tarvittavia tietoja pystyäkseen mukautumaan markkinoiden mukaan (uudet tuotteet, merkinnät jne.).

Jäsenvaltioiden kommenttien perusteella voitaisiin tarkastella seuraavia seikkoja: (1) eri toimien ja edunsaajien välisten synergioiden vahvistaminen, (2) uusia markkinoita koskevien tutkimusten parempi kohdentaminen, jotta tulevaisuudessa vientiriippuvuus ei olisi niin suuri markkinoiden rajallisen määrän vuoksi, 3) edunsaajien kohdennetumpi valinta toimenpiteen optimoimiseksi ja mahdollisesti (4) hankkeiden hyväksymiskriteereitä koskevien suuntaviivojen laatiminen jäsenvaltioita varten.

Mikro- ja pk-yrityksiin liittyvää kriteeriä ja toimenpiteeseen liittyviä tukikelpoisuusedellytyksiä voitaisiin pohtia raportissa, joka komission on toimitettava neuvostolle ja Euroopan parlamentille vuonna 2012.

[1]               EUVL L 148, 6.6.2008, s. 1.

[2]               EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

[3]               EUVL L 170, 30.6.2008, s. 1.

[4]               EUVL L 232, 2.9.2010, s. 1.

[5]               Komission suositus, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).

[6]               EUVL L 3, 5.1.2008, s. 1.

[7]               EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1.

[8]               Komissio ehdotti vuonna 2007 uudistusta edeltäneissä keskusteluissa menekinedistämistoimenpiteelle 120 miljoonan euron vuotuisia määrärahoja, mikä tekee vuosien 2009–2013 yhteismääräksi 600 miljoonaa euroa. Tämän jälkeen menekinedistämistoimenpide sisällytettiin ohjelmien toimenpidevalikoimaan, ja varojen jakaminen eri toimenpiteiden kesken jätettiin jäsenvaltioiden tehtäväksi. Jäsenvaltiot ovat ylittäneet tämän toimenpiteen osalta komission alun perin ehdottaman määrän.

[9]               Asetus (EY) N:o 1234/2007 ja sen soveltamissäännökset, joista säädetään asetuksessa (EY) N:o 555/2008.