[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 8.10.2010

KOM(2010) 548 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

VUODEN 2010 ARVIOINTI BIOLOGISTA MONIMUOTOISUUTTA KOSKEVAN EU:N TOIMINTASUUNNITELMAN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA

SEK(2010) 1163 SEK(2010) 1164 SEK(2010) 1165

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

VUODEN 2010 ARVIOINTI BIOLOGISTA MONIMUOTOISUUTTA KOSKEVAN EU:N TOIMINTASUUNNITELMAN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA

JOHDANTO

VUONNA 2006 ANNETUSSA TIEDONANNOSSA: ”BIOLOGISEN MONIMUOTOISUUDEN VÄHENEMISEN PYSÄYTTÄMINEN VUOTEEN 2010 MENNESSÄ - JA SEN JÄLKEEN - EKOSYSTEEMIPALVELUJEN SÄILYTTÄMINEN IHMISTEN HYVINVOINNIN VARMISTAMISEKSI” [1] korostetaan sitä, että luonnon monimuotoisuuden suojelu on ehdoton edellytys kestävälle kehitykselle, ja esitetään yksityiskohtainen toimintasuunnitelma luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi. Tiedonantoon sisältyy myös komission sitoumus laatia neuvostolle ja parlamentille määräajoin kertomus täytäntöönpanossa saavutetusta kehityksestä.

Vuonna 2008 laaditussa väliarvioinnissa[2] esitetään tärkeimmät toimet, joita komissio ja jäsenvaltiot ovat toteuttaneet vuoden 2006 jälkeen. Väliarvioinnista käy ilmi myös se, ettei EU todennäköisesti saavuta tavoitetta, jonka mukaan biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen on pysäytettävä vuoteen 2010 mennessä.

Vuoden 2008 jälkeen luonnon monimuotoisuus on ollut edelleen tärkeässä asemassa sekä EU:n että maailmanlaajuisella tasolla. Vuosi 2010 on kansainvälinen biologisen monimuotoisuuden teemavuosi. Luonnon monimuotoisuudesta keskustellaan ensimmäisen kerran valtion- ja hallitusten päämiesten tasolla syyskuussa Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa, juuri ennen Nagoyassa Japanissa lokakuussa järjestettävää YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten 10. konferenssia.

Euroopan komissio hyväksyi tammikuussa 2010 tiedonannon vaihtoehdoista biologista monimuotoisuutta koskevaksi EU:n visioksi ja tavoitteiksi vuoden 2010 jälkeen[3]. Tiedonannossa esitettiin arvio nykyisen politiikan saavutuksista ja puutteista. Ympäristöneuvosto hyväksyi maaliskuussa 2010 biologista monimuotoisuutta koskevan uuden pitkän aikavälin vision ja keskipitkän aikavälin tavoitteet vuoden 2010 jälkeiselle ajalle. Uuden tavoitteen mukaisesti ”EU aikoo pysäyttää biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen ja ekosysteemipalvelujen heikentymisen vuoteen 2020 mennessä ja palauttaa biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelut mahdollisuuksien mukaan ennalleen tehostaen samalla toimiaan koko maapallon biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen estämiseksi.”

EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet sitoutuivat myös kevään 2010 Eurooppa-neuvostossa[4] vuoden 2010 jälkeistä aikaa koskevaan biologisen monimuotoisuuden visioon ja tavoitteisiin. Myös Eurooppa 2020 -strategiassa[5], jota Eurooppa-neuvosto kannatti kesäkuussa 2010 järjestetyssä kokouksessaan, alleviivataan luonnon monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamisen merkitystä erityisesti resurssien tehokkaampaan käyttöön liittyvien aloitteiden kautta.

Nyt käsillä olevassa biologista monimuotoisuutta koskevan toimintasuunnitelman vuoden 2010 arvioinnissa korostetaan väliarvioinnin jälkeen toteutettuja toimia. Arvioinnissa käsitellään tiivistetysti sitä, miten on edistytty vuoden 2006 tiedonannossa esitetyn neljän keskeisen toiminta-alueen, 10 tavoitteen ja neljän tukitoimenpiteen osalta. Vaikka tämän kertomuksen keskiössä onkin pääasiassa EU:n tasolla tapahtunut kehitys, liiteasiakirjassa ja 27 maakertomuksessa[6] annetaan yksityiskohtaisia tietoja kehityksestä myös kansallisella tasolla.

Tässä kertomuksessa esiteltyyn kehitykseen nojautuen komissio kehittää tällä hetkellä luonnon monimuotoisuuden strategiaa vuoden 2010 jälkeiselle ajalle, ja tavoitteena on saavuttaa vuotta 2020 koskevat EU:n tavoitteet tällä alalla.

BIOLOGISEN MONIMUOTOISUUDEN TILA JA SUUNTAUKSET

EUROOPAN YMPÄRISTÖKESKUS JULKAISI KESÄKUUSSA 2010 LUONNON MONIMUOTOISUUTTA KOSKEVIA VERTAILUTIETOJA (THE EU 2010 BIODIVERSITY BASELINE [7]), joiden perusteella EU:n luonnon monimuotoisuus on erittäin suuren paineen alainen ja erittäin riskialtis. Ympäristökeskuksen selvityksessä verrataan luonnon monimuotoisuuden tilaa toteutettuihin toimenpiteisiin, jotka on kartoitettu nyt käsillä olevassa kertomuksessa.

Euroopan ympäristökeskuksen selvityksen perusteella on selvää, että tavoitetta biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisestä Euroopassa vuoteen 2010 mennessä ei ole saavutettu. Lisäksi siinä katsotaan, että Euroopan ekosysteemipalveluiden tila on vaihteleva tai huonontunut eli nämä peruspalvelut (kuten viljelykasvien pölytys sekä puhdas ilma ja vesi) eivät enää ole laadultaan eivätkä määrältään optimaalisia[8].

Maailmanlaajuinen tilanne on jopa vielä hälyttävämpi luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvien paineiden lisääntyessä, kuten toukokuussa 2010 julkaistu kolmas Global Biodiversity Outlook -raportti[9] osoittaa. Kansainvälinen yhteisö ei ole onnistunut saavuttamaa biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen tavoitetta eli vähentämään biologisen monimuotoisuuden häviämistä merkittävästi vuoteen 2010 mennessä. Eurooppa on osasyyllinen tähän epäonnistumiseen. Viimeisten 40 vuoden aikana Euroopan ekologien jalanjälki, jossa verrataan ihmisten luonnonvaroihin kohdistuvaa kysyntää planeetan ekologiseen kapasiteettiin, kasvoi 33 prosenttia[10].

TIIVISTELMÄ VÄLIARIVOINNIN JÄLKEEN TAPAHTUNEESTA KEHITYKSESTÄ

A. TOIMINTA-ALUE 1: BIOLOGINEN MONIMUOTOISUUS EU:SSA

Tavoite

1. EU:n tärkeimpien luontotyyppien ja lajien suojelu

Lintu- ja luontodirektiivit ovat suojelualueista koostuvan Natura 2000 -verkoston oikeusperusta. Natura 2000 -verkoston valmistumisessa on edistytty merkittävästi, erityisesti meriympäristön osalta. Merialueiden määrä on edelleen riittämätön, vaikka Itämeren alueiden määrä onkin enemmän kuin kaksinkertaistunut.

Natura 2000 -verkosto koostuu nyt noin 26 000 alueesta ja kattaa lähes 18 prosenttia EU:n maa-alueesta. Jäsenvaltioiden on kuitenkin vielä nimettävä useimmat yhteisön kannalta merkittävät alueet virallisesti erityisiksi suojelualueiksi.

[pic]

Toimien keskiössä on yhä suuremmassa määrin Natura 2000 -verkoston tehokas hoito ja alueiden ennallistaminen. Tavoitteena on saavuttaa mitattavissa olevaa parannusta EU:n kannalta tärkeiden lajien ja luontotyyppien suojelun tasoon.

Muut keskeiset asiat

- Ympäristövaikutusten arviointi: Komissio hyväksyi vuonna 2009 kertomukset sekä ympäristövaikutusten arviointia (YVA) että strategista ympäristövaikutusten arviointia (SEA) koskevien direktiivien soveltamisesta ja tehokkuudesta.

- Luonnon monimuotoisuus syrjäisimmillä alueilla sekä merentakaisissa maissa ja alueilla: k omissio ja tietyt jäsenvaltiot ovat kehittäneet vapaaehtoisen suojelujärjestelmän (BEST) syrjäisimpiä alueita ja merentakaisia maita ja alueita varten. Nämä alueet ovat biodiversiteetiltään maailman rikkaimpien alueiden joukossa, mutta ne eivät kuulu EU:n luontolainsäädännön soveltamisalan piiriin.

2. Biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen säilyttäminen ja ennalleen saattaminen maaseudulla EU:n alueella

Yhteisellä maatalouspolitiikalla (YMP) on politiikan välineistä merkittävimmät vaikutukset maaseudun biodiversiteettiin. Yhteiselle maatalouspolitiikalle suoritettiin vuonna 2009 arviointi, ns. terveystarkastus. Tässä yhteydessä muutettiin täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksia (GAEC).

Luonnon monimuotoisuuden kannalta eräs huononnuksista oli pakollisesta kesannoinnista luopuminen. Yhteinen maatalouspolitiikka otettiin käyttöön vuonna 1988 ja siitä tuli pakollinen vuonna 1992. Kesannoinnista on ollut merkittävää hyötyä luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja parantamisessa.

Terveystarkastuksen yhteydessä toteutettiin luonnon monimuotoisuuden kannalta myös myönteisiä muutoksia:

- luonnon monimuotoisuus on yksi YMP:n viidestä uudesta haasteesta;

- luontotyyppien perustamista ja/tai säilyttämistä vasten laadittiin uusi vaihtoehtoinen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimus (GAEC);

- vesistöalueita reunustavien suojakaistojen perustamista varten vahvistettiin uusi pakollinen standardi;

- rahasiirtoja YMP:n ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin lisättiin (tuen mukautusten avulla), joten näin saatiin lisävaroja luonnon monimuotoisuutta varten.

Lisäksi hyväksyttiin uudet direktiivit[11], jotka koskivat sellaisten viljelykasvien maatiaiskantoja ja lajikkeita, joita uhkaa geneettinen köyhtyminen ja jotka ovat luonnostaan sopeutuneet paikallisiin ja alueellisiin olosuhteisiin.

Muut keskeiset asiat

- Energia: Nestemäisten biopolttoaineiden kestävyyskriteerien hyväksymisessä ja uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin[12] täytäntöönpanossa saavutettiin edistystä. Tavoitteena on estää EU:n ja koko maailman biodiversiteetille aiheutuvat kielteiset vaikutukset.

- Vesi: Jäsenvaltiot toimittivat komissiolle joulukuun 2009 ja maaliskuun 2010 välisenä aikana vesipolitiikan puitedirektiivin[13] 13 artiklan mukaiset vesienhoitoalueiden hoitosuunnitelmat, jotka komissio hyväksyi. Komissio suorittaa parhaillaan näiden suunnitelmien täydellistä arviointia. Suunnitelmien tavoitteena olisi oltava se, että noudatetaan velvoitetta, joka koskee vesien hyvän ekologisen tilan saavuttamista vuoteen 2015 mennessä.

- Metsät: Metsien suojelua ja metsätietoa EU:ssa koskeva vihreä kirja[14] hyväksyttiin vuonna 2010. Vihreällä kirjalla käynnistettiin keskustelu vaihtoehdoista, joita EU voisi soveltaa metsien suojeluun ja metsätietoon ilmaston muuttuessa.

- Maaperä: EU ei ole vielä päässyt yksimielisyyteen maaperän suojelua koskevasta kehysdirektiivistä, eikä siten ole vielä hyväksynyt sitä. Direktiivissä käsitellään maaperän suurimpia uhkia ja sillä olisi merkittävä vaikutus maaperän biodiversiteetin suojeluun. Säädöksellä edistettäisiin myös näin ollen biodiversiteetin häviämisen pysäyttämistä.

3. Biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen säilyttäminen ja ennalleen saattaminen meriympäristössä EU:n alueella

Komissio aikoo hyväksyä päätöksen merivesien hyvän ekologisen tilan arvioinnissa käytettävistä perusteista ja menetelmästandardeista. Päätös on keskeinen askel meristrategiadirektiivin täytäntöönpanossa. Tämän direktiivin yhtenä päätavoitteista on meriympäristön monimuotoisuuden säilyttäminen. Tämän varmistamiseksi direktiivin täytäntöönpanossa hyödynnetään jäsenvaltioiden ja komission yhteistä strategiaa, joka koskee muun muassa tietojen käsittelyä ja seurantatoimia.

Kalastuksen osalta komissio hyväksyi vuonna 2009 vihreän kirjan yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksesta[15]. Siinä tunnustetaan yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanon puutteet, jotka ovat johtaneet siihen, että 88:aa prosenttia yhteisön kalakannoista pyydetään yli kestävän enimmäistuoton ja 46 prosentin osalta kanta on turvallisten biologisten rajojen ulkopuolella, mikä tarkoittaa, että kannat eivät mahdollisesti uusiudu. Tähän johtopäätökseen päädyttiin, vaikka yhteisen kalastuspolitiikan edellisen, vuonna 2002 toteutetun uudistuksen yhteydessä otettiin käyttöön useita positiivisia innovaatioita, erityisesti ekosysteemipohjainen, pitkän aikavälin lähestymistapa kalakantojen hoitoon. Vihreä kirja oli ensimmäinen askel kohti yhteisen kalastuspolitiikan täydellistä uudistusta, joka on tarkoitus saada päätökseen vuoteen 2012 mennessä. EU sitoutui vuonna 2002 Johannesburgissa järjestetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa nostamaan uhanalaiset kannat kestävän enimmäistuoton tasolle vuoteen 2015 mennessä.

Muut keskeiset asiat

- Yhdennetty meripolitiikka: EU:n yhdennetyssä meripolitiikassa saavutettua kehitystä käsittelevässä komission kertomuksessa[16] todetaan, että meristrategiadirektiivi on yhdennetyn meripolitiikan ympäristöpilari. Direktiivillä pyritään kaikkien meritoimintojen menestyksekkääseen kehittämiseen kuitenkin siten, että toimien kumulatiivisiin vaikutuksiin kiinnitettään asianmukaisesti huomiota.

4. Aluekehityksen ja biologisen monimuotoisuuden yhteensopivuuden vahvistaminen EU:ssa

Koheesiopolitiikan ohjelmakaudella 2007–2013 käsitellään luonnon monimuotoisuuden suojelua sekä suoraan että epäsuorasti. Jäsenvaltiot kohdentavat yhteensä noin 2,7 miljardia euroa biologisen monimuotoisuuden ja luonnonsuojelun (myös Natura 2000) edistämiseen. Matkailun alalla kohdennetaan lisäksi 1,1 miljardia euroa luonnonvarojen suojeluun ja 1,4 miljardia euroa luonnonperinnön vaalimiseen ja vahvistamiseen. Molempiin sisältyy luontoon ja luonnon monimuotoisuuteen liittyviä hankkeita. Tämän perusteella voidaan todeta, että noin 1,5 prosenttia koheesiopolitiikan vuosien 2007–2013 rahoituksesta edesauttaa suoraan luonnon monimuotoisuuden hoitoa.

Myös muilla merkittävillä ympäristöinvestoinneilla voidaan edistää luonnon ja luonnon monimuotoisuuden tilaa. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi jätevesien käsittely ja luonnononnettomuuksien ehkäisy sekä rajat ylittävä ja alueiden välinen yhteistyö[17] (myös syrjäisimmillä alueilla).

Kahta lukuun ottamatta kaikki jäsenvaltiot ovat osoittaneet jonkin osan rahoituksesta luonnon ja sen monimuotoisuuden suojeluun, vaikka tähän käytetty osuus kokonaismäärärahoista vaihteleekin eri maiden välillä. Seitsemässä jäsenvaltiossa tarkoituksena on käyttää yli 2 prosenttia myönnetyistä varoista luonnon monimuotoisuuteen liittyviin tarkoituksiin.

Vuonna 2010 julkistetusta strategiaraportista[18] käy ilmi, että useilla jäsenvaltioilla on vaikeuksia käyttää kohdennetut varat luonnon ja biodiversiteetin suojeluun.

Muut keskeiset asiat

- Vihreä infrastruktuuri: Komissio ja neuvosto ovat korostaneet vihreän infrastruktuurin[19] kehittämistä ja siihen investoimista. Komissio tukee parhaita toimintatapoja käsittelevää tiedonvaihtoa, joka on lähtökohtana vuoden 2010 jälkeen laadittavalle vihreää infrastruktuuria koskevalle EU-strategialle[20].

5. Vieraiden tulokaslajien ja vieraiden genotyyppien EU:n biologiselle monimuotoisuudelle aiheuttamien vaikutusten merkittävä vähentäminen

Vuonna 2008 annetussa tiedonannossa ”Tavoitteena haitallisia vieraslajeja koskeva EU:n strategia[21]” käynnistettiin asiaa koskeva keskustelu sidosryhmien ja EU:n toimielinten välillä. Ympäristöneuvosto kehotti kesäkuussa 2009 laatimaan tehokkaan strategian, jolla paikattaisiin nykyiset aukot EU:n tason politiikassa ja jossa harkittaisiin kaikkia poliittisia vaihtoehtoja. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea kannattivat lainsäädännön antamista asiasta. Komissio valmistelee haitallisia vieraslajeja koskevaa EU:n strategiaa.

B. TOIMINTA-ALUE 2: EU ja biologinen monimuotoisuus maailmassa

Tavoite

6. Biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluja koskevan kansainvälisen hallinnon tehokkuuden merkittävä vahvistaminen

Biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n sopimuksen vuonna 2008 pidetyn 9. osapuolikokouksen (CoP9) jälkeen komissio on keskittänyt toimensa siihen, että varmistetaan tehtyjen sitoumusten täyttäminen. Sitoumukset koskivat metsäluonnon monimuotoisuutta, suojelualueita sekä suojeltuja merialueita. Lisäksi komissio on valmistellut lokakuussa 2010 pidettävää 10. osapuolikokousta (CoP10), jotta voitaisiin varmistaa kokouksen onnistuminen. CoP10-kokouksen asialistalla on kolme keskeistä teemaa, sopimukseen pääsy yleissopimuksen ajantasaistetusta ja tarkistetusta strategisesta suunnitelmasta vuosille 2011–2020, geenivarojen saatavuutta ja niiden käytöstä saatavien hyötyjen jakoa koskevasta kansainvälisestä järjestelmästä tehtävästä pöytäkirjasta sekä maailmanlaajuisen biodiversiteettirahoituksen tavoitteesta. Nämä päätökset vaikuttavat keskeisesti kansainvälisen yhteisön mahdollisuuksiin toimia luonnon monimuotoisuuden hyväksi.

Vaikka EU on voimakkaasti pyrkinyt vahvistamaan luonnon monimuotoisuuteen liittyviä kansainvälisiä sitoumuksia, ei maailmanlaajuiseen tavoitteeseen vähentää merkittävästi biologisen monimuotoisuuden häviämistä vuoteen 2010 mennessä ole päästy[22]. Tämä käy selville vuonna 2010 julkistetuista raporteista (Millennium Development Goals Report ja kolmas Global Biodiversity Outlook -raportti (GBO3), joiden laatimiseen on osallistunut komission tukema aloite ”Global Biodiversity Indicators Partnership (BIP)”.

Muut keskeiset asiat

- G8: G8.ryhmä hyväksyi huhtikuussa 2009 Italian toimiessa G8-maiden puheenjohtajana G8-ryhmän jäseninä olevien EU:n jäsenvaltioiden ja komission voimakkaan johtajuuden ansiosta luonnon monimuotoisuutta koskevan kunnianhimoisen asiakirjan ”Siracusa Carta” , jossa vahvistetaan ensisijaiset maailmanlaajuiset toimet. G8-ryhmä antoi l’Aquila-huippukokouksensa yhteydessä julkilausuman, jossa ryhmän jäsenet sitoutuvat muun muassa vahvistamaan ja laajentamaan kansainvälisiä, alueellisia, kansallisia ja paikallisia luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen tähtääviä toimia.

- Neuvoston päätelmät maailmanlaajuisesta biodiversiteetistä: Neuvosto hyväksyi joulukuussa 2009 päätelmät kansainvälisestä biodiversiteetistä vuoden 2010 jälkeen. Päätelmissä korostetaan muun muassa ilmastonmuutoksen ja biodiversiteetin välistä yhteyttä ja suositellaan ”ekosysteemeihin perustuvien lähestymistapojen kehittämistä ja käyttämistä hillittäessä ilmastonmuutosta ja sopeuduttaessa siihen."

- Ympäristön ja luonnonvarojen kestävää hoitoa koskeva teemakohtainen ohjelma (ENRTP): Komission vuotuisessa toimintaohjelmassa on vuonna 2010 varattu miljoona euroa biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen sihteeristölle yleissopimuksen 10. osapuolikokouksen päätösten täytäntöönpanoa varten ja lisäksi miljoona euroa yleissopimuksen puitteissa toimivan suojelualueiden työohjelman täytäntöönpanoa varten. Kyseisessä työohjelmassa keskitytään suojeltuun meriympäristöön.

- AKT-valtioiden keskinäisen yhteistyön 10. EKR : Vuotta 2010 koskevassa komission työohjelmassa on varattu 20 miljoonaa euroa toimiin luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja kestävän käytön parantamiseksi pitkällä aikavälillä Afrikassa sekä Karibian ja Tyynenmeren alueilla ja kantojen köyhtymisen vähentämiseksi ympäröivillä suojelualueilla.

7. Biologiselle monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille suunnatun EU:n ulkoisen avun merkittävä vahvistaminen

Biologista monimuotoisuutta koskevan toimintasuunnitelman vuoden 2008 arviointi osoitti, että EU:n jäsenvaltioiden keskimääräinen vuotuinen ulkoinen apu biodiversiteettikohteisiin oli yhteensä noin 740 miljoonaa euroa kaudella 2003–2006, mikä on 48 prosenttia kaikesta biodiversiteettiin liittyvästä kehitysavusta. Vuosia 2007–2009 koskevaa vastaavaa lukua selvitetään parhaillaan. Komissio päivittää oman rahoitusosuutensa ennen CoP10-kokousta.

Euroopan komission hallinnoimien ulkoisten toimien osalta sitoumukset luonnon monimuotoisuuteen liittyvissä toimissa olivat vuosina 2007-2009 noin 325 miljoonaa euroa.

Muut keskeiset asiat

- Maailmanlaajuinen ympäristörahasto GEF: GEF:n varoja täydennettiin keväällä 2010 neljännen kerran. Varat kasvoivat 34 prosenttia. Luonnon monimuotoisuutta varten kohdennetut varat kasvoivat 28 prosenttia. Tämä on pitkälti useiden EU:n jäsenvaltioiden lisätoimien ansiota.

- Ympäristövaikutusten arviointi: Äskettäin julkaistu arvio ympäristövaikutusten arviointimenettelyistä kahdenvälistä ja monenkeskistä kehitysyhteistyötä toteuttavissa elimissä[23] osoitti, että vaikka kaikki analysoidut EU:n jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöelimet ottivat ympäristövaikutusten arvioinnin huomioon menettelyissään jossain määrin, niiden soveltamismenetelmät ja vaatimusten tiukkuus vaihtelee eri maissa.

- ENRTP:n väliarviointi osoitti, että ohjelma vastasi erittäin hyvin sen tavoitteita (muun muassa luonnon monimuotoisuuden suojelu) nähden.Arvioinnissa kehotettiin myös sisällyttämään ENRTP:n puitteissa tehtävä työ paremmin keskeisiin maantieteellisiin ohjelmiin. ENRTP:n toinen vaihe toteutetaan vuosina 2011–2013 ja biodiversiteettirahoitusta on tarkoitus lisätä.

- EU:n henkilökunnan koulutus luonnon monimuotoisuuteen liittyvissä asioissa: EU:n edustustojen ja päätoimipisteiden maavastaavien koulutus on aloitettu. Tarkoituksena on vahvistaa luonnon monimuotoisuuteen liittyviä tiedotustoimia.

8. Maailmanlaajuiselle biologiselle monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille kansainvälisestä kaupasta aiheutuvien vaikutusten merkittävä vähentäminen

Uhanalaisten lajien laiton kauppa aiheuttaa merkittäviä paineita luonnon monimuotoisuudelle. EU:lla on johtava asema uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa säätelevässä CITES-yleissopimuksessa. EU tuki tärkeiden päätösten hyväksymistä maaliskuussa 2010 Dohassa pidetyssä osapuolten 15. konferenssissa. Osapuolet eivät kuitenkaan onnistuneet merieläinten suojelua koskevissa kysymyksissä, kuten tonnikalaa koskevassa merkittävässä asiassa.

EU on edelleen täysin sitoutunut neuvotteluprosesseihin geenivarojen saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen jakoa koskevasta kansainvälisestä järjestelmästä, jotta asiasta voitaisiin tehdä päätös biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten 10. konferenssissa (CoP10) lokakuussa 2010.

Muut keskeiset asiat

- Metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa koskeva aloite (FLEGT): Ensimmäinen vapaaehtoinen kumppanuussopimus (VPA) ratifioitiin Ghanassa marraskuussa 2009. Vastaavasta sopimuksesta neuvotellaan parhaillaan myös Indonesian, Keski-Afrikan tasavallan, Liberian ja Malesian kanssa. Kamerunin ja Kongon tasavallan kanssa tehtäviä sopimuksia viimeistellään parhaillaan.

- Laiton puunkaato: Euroopan parlamentti hyväksyi heinäkuussa 2010 omalta osaltaan asetuksen, jossa säädetään velvoitteita toiminnanharjoittajille, jotka saattavat puutavaraa ja puutuotteita markkinoille. Tavoitteena on poistaa laiton puutavara EU:n markkinoilta. Asetus on tarkoitus antaa vuoden 2010 loppuun mennessä.

- Kestävään kehitykseen kohdistuvat vaikutukset (SIA): Etusijalla on edelleen sen varmistaminen, että kauppasopimuksiin sisältyvät SIA-suositukset otetaan huomioon.

C. TOIMINTA-ALUE 3: Biologinen monimuotoisuus ja ilmastonmuutos

Tavoite

9. Biologisen monimuotoisuuden sopeutuminen ilmastonmuutokseen

EU korostaa edelleen luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen välistä merkittävää yhteyttä. Tämä otetaan yhä suuremmassa määrin huomioon politiikkojen laadinnassa. Neuvoston päätelmissä korostettiin joulukuussa 2009 ja maaliskuussa 2010 erityisesti sitä, että autettaessa maita sopeutumaan ilmastonmuutokseen voi luonnon monimuotoisuus tarjota monia samoja palveluja kuin tekniset ratkaisutkin, ja usein merkittävästi alhaisemmilla kustannuksilla. Luonnon monimuotoisuuden suojelu ja ennallistaminen tarjoavat näin ollen joitakin kustannustehokkaita mahdollisuuksia hillitä ilmastonmuutosta ja sopeutua siihen. Neuvosto liitti joulukuun 2009 päätelmiinsä suosituksen siitä, että olisi kehitettävä ja käytettävä ekosysteemeihin perustuvia lähestymistapoja hillittäessä ilmastonmuutosta ja sopeuduttaessa siihen.

Muut keskeiset asiat

- Valkoinen kirja sopeutumisesta ilmastonmuutokseen [24] : Vuonna 2009 hyväksytyssä valkoisessa kirjassa korostetaan ekosysteemin koskemattomuuden säilyttämistä ja ennallistamista ja vihreän infrastruktuurin kehittämistä.

- Kööpenhaminan sitoumus: Ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen puitteissa tehdyn Kööpenhaminan sitoumuksen ja erityisesti sen teollisuusmaiden antamaa rahoitusapua koskevien säännösten mukaisesti komissio tutkii vaihtoehtoja edistää biodioversiteetin rinnakkaisvaikutuksia.

- Metsäkadosta ja metsien tilan huonontumisesta aiheutuvien päästöjen vähentäminen (REDD): Vuonna 2008 annettuun metsäkatoa koskevaan tiedonantoon perustuen EU kehottaa pysäyttämään maailmanlaajuisen metsäkadon viimeistään vuoteen 2030 mennessä ja vähentämään trooppisten metsien häviämistä vähintään 50 prosentilla nykytasosta vuoteen 2020 mennessä. REDD on keskeinen väline tämän tavoitteen saavuttamisessa. Tuloksena olisi merkittäviä ilmastoon ja biodiversiteettiin liittyviä rinnakkaisvaikutuksia. EU:n keskeisenä tavoitteena on päästä sopimukseen REDD-aloitteesta UNFCCC:n osapuolikokouksessa joulukuussa 2010 Cancunissa.

- Euroopan komission maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma GCCA: tukee muun muassa sopeutumistoimia vähiten kehittyneissä maissa ja pienissä saarikehitysvaltioissa. Useat hankkeet perustuvat ekosysteemipohjaiseen lähestymistapaan ja niillä pyritään esimerkiksi ennallistamaan kosteikkojen ja rannikkojen ekosysteemejä.

D. TOIMINTA-ALUE 4: Tietopohja

Tavoite

10. Biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön liittyvän tietopohjan merkittävä vahvistaminen EU:ssa ja maailmanlaajuisesti

Viimeisen kahden vuoden aikana on pystytty merkittävästi lisäämään ihmisten tietämystä luonnon monimuotoisuudesta sekä ekosysteemipalveluista niin EU:ssa kuin viime aikoina myös maailmanlaajuisesti.

Muut keskeiset asiat

- Luonnon monimuotoisuuden perustila EU:ssa: Euroopan ympäristökeskus esitteli kesäkuussa 2010 luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen tämänhetkistä tilaa EU:ssa ja maailmanlaajuisesti sekä asiaankuuluvia indikaattoreita koskevan selvityksen (EU 2010 Biodiversity Baseline).

- Euroopan biodiversiteettitietojärjestelmä (Biodiversity Information System for Europe, BISE): Komissio ja Euroopan ympäristökeskus käynnistivät kesäkuussa 2010 BISE-järjestelmän. Kyseessä on ensimmäinen verkkoportaali, jonka kautta on pääsy kaikkeen luonnon monimuotoisuutta koskevaan tietoon EU:ssa.

- Puiteohjelmat ja eurooppalainen tutkimusalue: Maaperän, meren, maan ja makean veden biodiversiteettiä koskevissa innovatiivisissa tutkimuksissa on saatu uutta tietoa politiikan laatimisen ja luonnon monimuotoisuuden hoidon tueksi.

- IPBES (Biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevä hallitustenvälinen tiede- ja politiikkafoorumi): Kansainvälinen yhteisö päätti kesäkuussa 2010 perustaa biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen foorumin (Inter-Governmental Platform on Biodiversity and Ecosystem Services, IPBES) kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) esimerkin mukaisesti. EU oli IPBESin suurin puolestapuhuja ja aloitteentekijä foorumin perustamisprosessissa.

- TEEB (ekosysteemit ja biologinen monimuotoisuus talouskysymyksenä): G8-ryhmän vuonna 2007 hyväksymän Potsdamin aloitteen osana käynnistettiin tutkimus ekosysteemeistä ja biologisesta monimuotoisuudesta talouskysymyksenä. Tutkimuksella pyritään selvittämään biologisen monimuotoisuuden suojelun taloudellisia näkökohtia. Komissio on ollut alusta saakka TEEBin keskeinen rahoittaja. Useita muita TEEB-selvityksiä on julkaistu vuoden 2008 jälkeen. Erityisesti voidaan mainita vuonna 2009 julkaistu ”TEEB for Decision Makers” ja vuonna 2010 julkaistu ”TEEB for Businesses”. Kaikki TEEB-raportit on tarkoitus saada valmiiksi lokakuussa 2010[25].

E. NELJÄ TÄRKEINTÄ TUKITOIMENPIDETTÄ

1. Riittävän rahoituksen varmistaminen

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (erityisesti sen toimintalinja 2) on edelleen Natura 2000 -verkoston ja luonnon monimuotoisuuden tärkein rahoittaja EU:ssa. Euroopan aluekehitysrahasto ja Euroopan kalatalousrahasto ovat myös merkittäviä yhteisön rahoituksen lähteitä. Ongelmana on edelleen sopiminen menetelmästä, jolla voidaan laskea, miten paljon yhteisön rahoitusta jäsenvaltiot ovat käyttäneet luonto- ja biodiversiteettihankkeisiin. Täysin luotettavia lukua on vaikea saada ja asiaa on käsiteltävä edelleen.

Vain 20 prosenttia suojelualueiden, mukaan luettuna Natura 2000 -verkosto, vaatiman rahoituksen kokonaistarpeesta on koossa[26]. Vuonna 2004 arviointiin, että Natura 2000-verkoston hoito edellyttää noin 6,1 miljardin euron vuotuista investointia EU-25-mailta[27]. Jäsenvaltioiden toimittamien tietojen ensimmäinen arvio tukee tätä aikaisempaa arviota laajalti. Euroopan komissio on näin ollen sitoutunut arvioimaan jäsenvaltioiden kanssa taloudelliset ja sosiaaliset hyödyt, samoin kuin nykyisen rahankäytön ja Natura 2000 -verkoston todellisen rahoitustarpeen. Tässä tarkoituksessa on kehitetty tietotekninen väline.

Vuotta 2020 koskevaa EU:n biodiversiteettistrategiaa varten tehdään Natura 2000 -verkostoa laajempia arvioita tarvittavista toimista.

Muut keskeiset asiat

- Natura 2000 -alueiden hoitosuunnitelmat: Tällaisten välineiden kehittämisen puute rajoittaa edelleen Natura 2000 -verkoston riittävän rahoituksen varmistamista.

- LIFE+: Life+-välineestä varattu rahoitus luonto- ja biodiversiteettihankkeille on vähäisempää kuin muista EU:n rahoituslähteistä, mutta vuosina 2007–2013 käytetty noin 836 miljoonan euron summa on suunnattu suoraan luonto- ja biodiversiteettihankkeisiin.

2. EU:n päätöksenteon ja täytäntöönpanon vahvistaminen

Komissio totesi aiemmin täytäntöönpanossa esiintyvät puutteet yhdeksi todennäköisimmistä syistä, joiden vuoksi EU ei saavuttanut vuotta 2010 koskevaa biodiversiteettitavoitettaan. Komissio työskentelee aktiivisesti suurimpien puutteiden poistamiseksi.

Muut keskeiset asiat

- Ympäristölainsäädäntö: Vuonna 2008 annetussa tiedonannossa Euroopan yhteisön ympäristölainsäädännön täytäntöönpanosta[28] pyritään osoittamaan, miten EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa voitaisiin parantaa innovatiivisten työvälineiden erilaisilla yhdistelmillä.

- Euroopan ympäristöviranomaisten verkosto (ENEA): Komission perustama verkosto ENEA, joka koostuu rakennerahasto-ohjelmien parissa työskentelevistä jäsenvaltioiden asiantuntijoista) perusti vuonna 2009 erityisen biodiversiteettityöryhmän.

- Biologista monimuotoisuutta koskevaan toimintasuunnitelmaan liittyvä raportointi: Vaikka toimintasuunnitelma ei olekaan luoteeltaan sitova ja sitä koskeva raportointi perustuu vapaaehtoisuuteen, ovat jäsenvaltiot tehneet merkittävästi työtä toimittaakseen komissiolle kattavia ja ajantasaisia tietoja.

3. Kumppanuuksien muodostaminen

Sekä kansallisella että EU:n tasolla on toistuvasti korostettu sitä, että kumppanuuksien muodostaminen muiden elinten ja sidosryhmien kanssa on eräs onnistuneen biodiversiteettipolitiikan edellytyksistä.

Muut keskeiset asiat

- EU:n liike-elämän ja biologisen monimuotoisuuden teknisen tuen foorumi: Komissio perusti foorumin kesäkuussa 2010 auttamaan yrityksiä tunnistamaan biologiseen monimuotoisuuteen liittyviä liiketoiminnan riskejä ja mahdollisuuksia. Tavoitteena on nyt luoda synergiaa samanlaisilla aloitteilla kansallisella tasolla.

- Euroopan investointipankkiryhmä (EIP-ryhmä): Komissio ryhtyi vuonna 2010 valmistelemaan kumppanuutta EIP-ryhmän kanssa. Tavoitteena on kehittää innovatiivisia rahoitusvälineitä luonnon monimuotoisuushankkeita varten.

4. Yleisön koulutuksen, tietoisuuden ja osallistumisen kehittäminen

EU on jatkanut pyrkimyksiään lisätä tietoisuutta luonnon monimuotoisuuden ja sen säilyttämisen merkityksestä.

Muut keskeiset asiat

- Eurobarometri: Komissio toteutti luonnon monimuotoisuutta koskevan Eurobarometri-tutkimuksen vuonna 2010[29]. Kaksi kolmasosaa EU:n kansalaisista tuntee ilmaisun luonnon monimuotoisuus. Kuitenkin ainoastaan 38 prosenttia ilmoitti tuntevansa tämän ilmaisun merkityksen. 80 prosenttia vastaajista ei ollut koskaan kuullut Natura 2000 -verkostosta.

- EU:n biodiversiteettikampanja: Tammikuussa 2010[30] käynnistettiin laaja kampanja, jolla pyritään saamaa tukea luonnon monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämistä koskeville toimille.

- Vihreä viikko: Vuoden 2010 vihreällä viikolla teemana oli kokonaan omistettu luonnon monimuotoisuudelle. Tavoitteena oli antaa sidosryhmille lisää tietoa ja sitouttaa heitä toimintaan.

F. SEURANTA

Edellä mainittujen tärkeiden asioiden (EU:n biologisen monimuotoisuuden perustila, BISE) lisäksi on tutkimusta ja seurantaa tehostettu tietopuutteiden korjaamiseksi ja luonnon monimuotoisuuden tilaa koskevien vielä tuntemattomien parametrien selvittämiseksi.

Muut keskeiset asiat

- Tietopuutteita koskeva analyysi: Euroopan ympäristökeskuksen tarkoituksena on julkistaa tällainen analyysi, jossa käsitellään erityisesti ekosysteemejä ja ekosysteemipalveluja.

- Biosoil-hanke: EU sai tämän mallihankkeen päätökseen vuonna 2009. Hanke koski metsän maaperän monimuotoisuuden seuraamista. Hanke sai yhteisrahoitusta Forest Focus –asetuksen nojalla[31].

- Natura 2000 -katseluohjelma: Komissio julkisti vuonna 2010 interaktiivisen välineen (Natura 2000 -katseluohjelma), jonka avulla kiinnostuneet ovat paikallistaa Natura 2000 -alueita ja saada asiaan liittyvää tietoa.

- Ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seuranta (GMES): GMES-aloitteen alkuvaihe käynnistyy vuonna 2011. Tarkoituksena on tuottaa maahavaintotietoja ja niistä saatavia tietotuotteita tukemaa sekä meri- että maaympäristön seurantaa.

PÄÄTELMÄT

Vaikka biologista monimuotoisuutta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa on edistytty merkittävästi, ei biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämistä vuoden 2010 loppuun mennessä koskevaa EU:n tavoitetta ole saavutettu, kuten ei ole myöskään maailmanlaajuista tavoitetta.

Edistystä, vaikkakin riittämätöntä, on kuitenkin tapahtunut seuraavilla aloilla:

- uusien Natura 2000 -alueiden valinta ja alueiden tehokkaampi suojelu;

- tietopohjan parantaminen;

- luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen välisten linkkien osoittaminen ja yhdennettyjen lähestymistapojen ansiosta saatavien rinnakkaisvaikutusten korostaminen.

Tämän kertomuksen havainnot vahvistavat myös ne epäonnistumiset, jotka komissio toi esille tiedonannossa vaihtoehdoiksi vuoden 2010 jälkeen[32]. Edistystä olisi saavutettava erityisesti:

- luonnon monimuotoisuutta koskevien näkökohtien sisällyttämisessä muihin politiikan osa-alueisiin;

- tarvittavan rahoituksen saamisessa;

- toimintapolitiikan nykyisten puutteiden korjaamisessa.

Komissio valmistelee EU:n tulevan biodiversiteettipolitiikan kehystä. Tämän vuotta 2010 koskevan arvioinnin päätelmät ovat tärkeitä tässä työssä. Toimia ja täytäntöönpanoa on jatkettava eri tasoilla: kansainvälisesti, EU:ssa, kansallisesti ja alueellisesti. EU:n biologista monimuotoisuutta koskevassa toimintasuunnitelmassa valittu lähestymistapa, jonka mukaan täytäntöönpanovastuu jaetaan kaikkien alojen kesken ja jäsenvaltioiden kanssa luodaan kumppanuuksia, on edelleen täysin asianmukainen. Lisäksi on selvää, että toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa ilmenneitä puutteita ja epäonnistumista vuotta 2010 koskevassa biodiversiteettitavoitteessa on käsiteltävä, jotta voidaan varmistaa vuotta 2020 koskevan tavoitteen saavuttaminen sekä EU:n tasolla että maailmanlaajuisesti.

[1] KOM(2006) 216.

[2] KOM(2008) 864 lopullinen.

[3] KOM(2010) 4 lopullinen.

[4] EUCO 7/10 http://www.consilium.europa.eu/ueDocs/cms_Data/docs/pressData/en/ec/113591.pdf.

[5] KOM(2010) 2020.

[6] Saatavilla internet-osoitteessa: http://biodiversity.europa.eu/countries_and_networks

[7] http://www.eea.europa.eu/publications/eu-2010-biodiversity-baseline/

[8] http://www.rubicode.net

[9] http://gbo3.cbd.int/.

[10] Global Footprint Network 2010.

[11] Direktiivit 2008/62/EY ja 2009/145/EY.

[12] Direktiivi 2009/28/EY.

[13] Direktiivi 2000/60/EY.

[14] KOM(2010) 66 lopullinen.

[15] KOM(2009) 163.

[16] SEC(2009) 1343.

[17] http://www.surf-nature.eu/index.php?id=2

[18] KOM(2010) 110 ja SEC(2010) 360 lopullinen.

[19] Vihreällä infrastruktuurilla tarkoitetaan toisiinsa liittyvistä luonnonalueista koostuvaa verkostoa, johon voi kuulua maatalousmaita, viheralueita, kosteikkoja, puistoja, suojeltuja metsiä, kotoperäisten kasvien yhdyskuntia sekä merialueita, jotka säätelevät myrskyjä, lämpötiloja, tulvariskiä sekä veden, ilman ja ekosysteemin laatua luonnonmukaisesti.

[20] KOM(2010) 4 lopullinen.

[21] KOM(2008) 789 lopullinen.

[22] GBO3.

[23] Environmental Assessment Summary Sheets: Bilateral and Multilateral Development Agencies, Canadian International Development Agency on behalf of the DAC Working Party on Environmental and Development Assistance http://www.acdi-cida.gc.ca/acdi-cida/acdi-cida.nsf/en/REN-218131217-PEH

[24] KOM(2009) 147 lopullinen.

[25] TEEB: www.teebweb.org

[26] TEEB 2009.www.teebweb.org

[27] KOM(2004) 431.

[28] KOM(2008) 2876.

[29] Flash Eurobarometer Series No. 290 http://ec.europa.eu/public_opinion/flash/fl_290_en.pdf

[30] http://ec.europa.eu/environment/biodiversity/campaign/index.htm

[31] Metsien ja ympäristövuorovaikutusten seurannasta yhteisössä (Forest Focus) 17 päivänä marraskuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2152/2003.

[32] KOM(2010) 4.