[pic] | EUROOPAN KOMISSIO | Bryssel 21.4.2010 KOM(2010)163 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE Verotus ja kehitysYhteistyö kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla SEK(2010)426 JOHDANTO Euroopan komissio antoi 28. huhtikuuta 2009 tiedonannon hyvän hallintotavan edistämisestä verotusalalla[1]. Siinä esitettiin konkreettisia toimia (avoimuus, tietojenvaihto ja oikeudenmukainen verokilpailu), joiden avulla voitaisiin edistää hyvää hallintotapaa verotusalalla sekä Euroopan unionin sisällä että yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa. Yleisenä tavoitteena on parantaa veroyhteistyötä ja torjua veropetoksia ja veronkiertoa mahdollisimman laajalti ympäri maailmaa. Tavoite on myös Monterreyn[2] ja Dohan julistusten[3] mukainen, sillä niissä todettiin nimenomaisesti, että pääoman pakeneminen ja laittomat rahavirrat ovat suuria esteitä kehitysmaiden omien tulojen käyttämiselle kehitystarkoituksiin. Norjan hallituksen asettaman toimikunnan mukaan laittomien rahavirtojen määrä kehitysmaista vuonna 2006 oli 641–979 miljardia Yhdysvaltain dollaria eli vähintään seitsenkertaisesti virallisen kehitysavun määrä.[4] Tällaisia rahavirtoja edistävät myös haitallisille käytännöille alttiit verojärjestelmät ja yhteistyöhaluttomat maat ja alueet. Ongelmaan puuttuminen edellyttää kehitys- ja teollisuusmaiden yhteisiä ponnisteluja verotusalan hyvän hallintotavan periaatteiden toteuttamiseksi. Samalla voidaan parantaa kasvunäkymiä ja poistaa köyhyyttä kehitysmaissa sekä lujittaa verojärjestelmiä kaikkialla maailmassa. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto otti huomioon komission tiedonannon kriisitilanteen tuesta kehitysmaille[5] ja pyysi komissiota 18. toukokuuta 2009 ehdottamaan konkreettisia EU:n toimia, joilla saataisiin aikaan vuoropuhelua ja apua kehitysmaille hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla sekä tehostettaisiin kansallisia verojärjestelmiä kehitystavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä on myös G8- ja G-20-ryhmien keskeisiä tavoitteita. Tässä tiedonannon tavoitteena on parantaa vero- ja kehityspolitiikkojen synergiaa ja ehdottaa tapoja, jolla EU voisi auttaa jäsenvaltioita tehokkaiden, oikeudenmukaisten ja kestävien verojärjestelmien ja hallintojen luomisessa siten, että samalla edistettäisiin kehitysmaiden omien varojen käyttöönottoa muuttuvassa kansainvälisessä ympäristössä. Euroopan parlamentti on ilmaissut tälle vahvan tukensa. 1. Hyvän hallintotavan lujittaminen verotusalalla kehitysmaissa Monissa kehitysmaissa julkisten palveluiden tarjoaminen kestävällä tavalla – mitä tarvitaan vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi – edellyttää maiden omien tulojen lisääntymistä. Verojen suhde BKT:hen on kehitysmaissa 10–20 prosenttia, kun teollisuusmaissa se on 25–40 prosenttia. Kehitysmaiden omien varojen lisääntyminen luo lisäresursseja vuosituhannen kehitystavoitteisiin käytettäviin varoihin, ja samalla maat sitoutuvat omiin poliittisiin valintoihinsa. Kuten Dohan julistuksessa korostettiin, omien taloudellisten resurssien käyttäminen kehitykseen on keskeistä kestävään kehitykseen tähtäävälle maailmanlaajuiselle yhteistyölle erityisesti vuosituhannen kehitystavoitteiden tukemiseksi. Tämä yhteisyö tarkoittaa kehitysmaille lisäponnisteluja omien varojen ohjaamiseksi kehitysprioriteettien rahoittamiseen. Avunantajien on puolestaan noudatettava sitoumuksiaan ennakoitavan pitkäaikaisen avun antamisesta kansainvälisesti sovittuihin, köyhyyden poistamiseen tähtääviin tarkoituksiin. Komissio ottaa yhteistä vastuuta antamalla yhä suuremman osuuden kehitysavusta budjettituella, myös innovatiivisin avunantojärjestelyin, esimerkiksi useiden AKT-maiden kanssa tehtyjen vuosituhattavoitesopimusten kautta. Verotus on lisäksi valtiorakenteiden kehittämisen ja kansalaisuuskäsitteen kannalta keskeisen tärkeässä asemassa. Verotusasioissa hyvää hallintotapaa ei voi siirtää sellaisenaan tai määrätä ulkopuolelta. Vastuullisten hallintoviranomaisten on huolehdittava kansalaisten perustarpeista, tai hallinto saattaa menettää oikeutuksensa ja yleisen tukensa. EU on sitoutunut kehitysstrategioissa ja -ohjelmissa kumppanimaiden omavastuullisuuden periaatteisiin. Se on kehitysmaita tukeakseen sitoutunut myös avun tuloksellisuudesta annetussa Pariisin julistuksessa vahvistettuihin keskinäisen vastuun periaatteisiin. Verohallintotapojen parantaminen kehitysmaissa lisää EU:n veronmaksajien halukkuutta tukea kehitysapua. 1.1. Kehitysmaiden tyypilliset vaikeudet 1.1.1. Sisäiset tekijät Kehitysmaat kohtaavat usein verotulojensa lisäämispyrkimysten yhteydessä seuraaviin seikkoihin liittyviä hankaluuksia: - oman talouden rakenne ja kilpailukyky (esim. suuret harmaat alat, maatalouden hallitseva osuus verrattuna teollisuuteen ja palveluihin), - poliittinen ja makrotaloudellinen epävakaus, julkisten palveluiden huono saatavuus, julkisen rahoituksen hallinnoinnin heikkous, korruptio, huono hallintotapa ja puutteet oikeusvaltioperiaatteen noudattamisessa myös luonnonvaroiltaan rikkaassa ympäristössä, mikä vaikuttaa erityisen pahasti hauraisiin maihin, - verojärjestelmän ja sen hallinnoinnin piirteet, jotka saattavat johtaa verouudistusten tuloksettomuuteen ja huonoon vastaanottoon: - kapea veropohja, joka johtaa usein verotaakan epätasaiseen jakautumiseen taloudellisten tekijöiden ja veronmaksajien välillä, - välittömän/välillisen verotuksen tasapaino, joka ei aina vastaa talouden rakennetta asianmukaisesti, - veropolitiikan ja verohallinnon heikko yhteys, - veroviranomaisten kykenemättömyys hallinnoida ja valvoa verojärjestelmää, mikä voi johtaa verosäännösten vähäiseen noudattamiseen ja veronkannon heikkouksiin. 1.1.2. Kansainväliset tekijät Kansallisten verojärjestelmien tuloksellisuuteen vaikuttaa myös kansainvälisten markkinoiden yhä laajempi yhdentyminen ja talouden globalisoituminen. - Kansallisten verosäännösten täytäntöönpano vaikeutuu maailmassa, jossa veronmaksajat liikkuvat yhä enemmän, kaupan ja pääomavirtojen määrät kasvavat ja uuden teknologian käyttö lisääntyy. - Mukautuminen pitkälti tullituloista riippuvaisista tulojärjestelmistä laajempiin ja nykyaikaisempiin järjestelmiin voi olla hankalaa. - Maita saattaa houkuttaa ulkomaisten suorien investointien edistäminen liian kalliilla verokannustimilla ja -etuuksilla, joilla ei kuitenkaan saada aikaan todellisia ja kestäviä investointeja. - Yhteistyöhaluttomat maat ja alueet sekä haitalliset verotuskäytännöt niin teollisuus- kuin kehitysmaissakin ovat vahingollisia myös kehitysmaille, sillä niillä on kielteinen vaikutus tuloihin ja ne vaikeuttavat hyvää hallintotapaa sekä hallintorakenteiden kehittämistä. 1.2. Tuki tuloksellisille, tehokkaille, oikeudenmukaisille ja kestäville verojärjestelmille Tehokkaat ja oikeudenmukaiset verojärjestelmät ovat elintärkeitä kasvun, köyhyyden poistamisen, hyvän hallintotavan ja valtiorakenteiden kehittämisen kannalta. Järjestelmillä pyritään lisäämään ja vakauttamaan tuloja sekä parantamaan investointien kestävyyttä ja talouden kilpailukykyä. Erityisen tärkeä on verouudistuksen ja liiketoimintaympäristön parantamisen yhteys: uudistuksen myötä investoinnit, kauppa ja työpaikkojen luominen helpottuvat. Lisäksi maissa, joilla on heikot hallinnolliset valmiudet, on erityisen tärkeää suunnitella verojärjestelmiä, joita on helppo hallinnoida myös rajallisin resurssein. Verojärjestelmien tuloksellisuus ja oikeudenmukaisuus ovat keskeisiä myös demokratian edistämiselle ja valtion legitimiteetille, sillä veronmaksajien näkökulmasta hallinnolla on tulosvastuu. Järjestelmien avulla voidaan saada kaikilla tasoilla aikaan kansalaisten ja heidän hallintonsa välille vahva verotuksellinen yhteiskuntasopimus, jolla kannustetaan verosäännösten noudattamiseen, parannetaan demokraattista ja taloudellista johtamista, korotetaan tuloja talouden kasvun nopeutumisen ja veropohjan laajenemisen myötä sekä torjutaan veropetoksia ja veronkiertoa, rahanpesua, korruptiota ja terrorismin rahoittamista. 1.2.1. Avustaminen verouudistuksissa sekä verohallinnon vahvistaminen Komissio toteaa, että on pääasiassa kehitysmaiden itsensä vastuulla parantaa tulojärjestelmiä ja -politiikkaa niiden omien taloudellisten ja poliittisten olosuhteiden ja valintojen mukaisesti. Verojärjestelmiä suunniteltaessa ja verohallintoa vahvistettaessa on puututtava useisiin haasteisiin: - välittömien ja välillisten verojen sopiva taso ja tasapaino, veropohjan laajuus ja verotaakan jakaminen talouden rakenteen, kestävien tulojen tuottamispotentiaalin ja maan sosiaalisten tarpeiden mukaan, - harmaan talouden lopettaminen, tuottavat investoinnit ja työllisyyden lisääminen erityisesti mikroyrityksissä ja pienissä yrityksissä, - vakaan oikeuskehyksen, avointen verojärjestelmien ja vastuullisten veroviranomaisten perustaminen sekä yksinkertaistetut menettelyt ja vähäiset noudattamiskustannukset, - tarvittavien varojen antaminen veroviranomaisille verotietojen tehokasta käsittelyä varten ja sen varmistamiseksi, että verosäännöksiä noudattavat kaikki talouden toimijat, niin kansalliset kuin kansainvälisetkin. 1.2.2. Sisäisen vastuullisuuden ja julkisen varainhoidon edistäminen EU:n kehitysyhteistyöpuitteissa korostetaan apua saavan maan omavastuullisuuden sekä maan sisäisen vastuuvelvollisuuden lisäämistä, ja erityisen tärkeinä pidetään maan omien järjestelmien käyttöä avun toimittamisessa, esimerkiksi budjettituen muodossa. Tämä edellyttää sitä, että maiden on sitouduttava entistä lujemmin moitteettomaan ja avoimeen julkisten varojen hoitoon, myös mineraalivaroista saatavien tulovirtojen suhteen[6]. On tärkeää tehdä budjettivalmistelusta yhä avoimempaa myös verohelpotuksina annettavien tukien suhteen, sekä toimittaa talousarvion toteuttamista koskevia kertomuksia ja tarkastusraportteja parlamenteille. Enemmän huomiota on kiinnitettävä parlamenttien teknisen asiantuntemuksen lisäämiseen, jotta ne pystyvät arvioimaan kansallisten talousarvioiden muotoilua ja valvontaa ja osallistumaan niihin itsekin aktiivisesti. Tämä koskee myös luonnonvarojen käyttöönotosta saatavia tuloja ja veroasioita. Samoin olisi parannettava paikallisten viranomaisten valmiuksia kantaa veroja ja osoittaa kansalaisille vastuullisuutta paikallistason julkisten varojen käytössä. Valtiosta riippumattomat toimijat, esimerkiksi tiedeyhteisö, ajatushautomot, kansalaisjärjestöt ja tiedotusvälineet sekä veronmaksajat ovat tärkeässä asemassa, kun verohallintotavoista keskustellaan ja niitä arvioidaan julkisilla foorumeilla. 1.2.3. Avoimuuden ja yhteistyön lisääminen kansainvälisessä verotusympäristössä Talouden globaalistuessa kansallisten verojärjestelmien on yhä vaikeampaa toimia tehokkaasti ilman kansainvälistä yhteistyötä. Tämä saattaa johtaa verotusvaltaa koskeviin jännitteisiin, jotka voidaan ratkaista sopimalla kansainvälisten periaatteiden noudattamisesta. Useat kehitysmaat ovat todenneet, että kansainväliset veropetokset ja veronkierto haittaavat niiden mahdollisuuksia ottaa käyttöön kansallisia tuloja, erityisesti, koska niiden myötä omaisuus ja voitot siirtyvät houkuttaville ja/tai yhteistyöhaluttomille veroalueille tai muille alueille niiden kautta. Koska monikansallisilta yrityksiltä ei vaadita rahoitustietojen julkistamista maittain, yritykset voivat yrittää pienentää kehitysmaihin maksettavia veroja erityisesti siirtohinnoittelukäytännöillä. G20-maat ovat sopineet työskentelevänsä avoimuussääntöjen kansainväliseksi soveltamiseksi rahoitus- ja verotusalalla. Ne ovat myös toistuvasti vedonneet standardeja asettaviin laitoksiin, jotta nämä laatisivat yhden laadukkaan maailmanlaajuisten tilinpäätösstandardien kokonaisuuden. EU pyrkii sopimaan kaikkien maiden, erityisesti kumppanimaiden, kanssa verotusalan hyvään hallintotapaan liittyvän yhteistyön perusperiaatteista, joita sen jäsenvaltiot jo soveltavat (verojärjestelmän avoimuus, tietojenvaihto ja oikeudenmukainen verokilpailu).[7] Tämän ansiosta paranisivat EU:n jäsenvaltioiden ja niiden kumppanimaiden valmiudet puuttua erityisesti vastavuoroisten kansainvälisten aloitteiden pohjalta kansainvälisiin veropetoksiin ja veronkiertoon. Komissiota ohjaa toimivaan monenvälisyyteen perustuva EU:n politiikka, ja se korostaa, että maailmanlaajuisten periaatteiden ja standardien laatiminen ja noudattaminen ovat hyvin tärkeitä avoimuudelle ja tietojenvaihdolle. Ihanteellisessa tilanteessa tehtäisiin maailmanlaajuisia yleissopimuksia, jotka sitoisivat kaikkia allekirjoittajia. Toistaiseksi on pyrittävä käyttämään tuloksellisesti jo olemassa olevia alueellisia yhteistyöpuitteita, joita on tehty esimerkiksi Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen maiden (AKT-maiden) kanssa, Latinalaisen Amerikan sekä Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien alueiden kanssa. Näin verotusalan hyvien hallintotapojen parhaat käytänteet voidaan ottaa käyttöön ja laajentaa sopivalle alueelliselle tasolle. Komissio myös lisää avoimuutta antamalla yritysten sosiaalisesta vastuusta tiedonannon, jossa se tarkastelee, miten parhaiten voitaisiin kehittää velvoittava järjestelmä hallintotapaa koskevien tietojen julkistamiseksi vuositilinpäätöksessä. Kehitysmaille on annettava mahdollisuus osallistua aktiivisemmin kansainvälisen veroyhteistyön rakenteisiin ja menettelyihin. Näin ne voisivat neuvotella asianmukaiset sopimukset, myös verotietojen vaihdosta, monenvälisellä, alueellisella ja/tai kahdenvälisellä tasolla sen mukaan, mikä on sopivin ja tuloksellisin. 2. Tuen lisääminen EU-välineiden avulla Kehitysmaiden edistyminen verojärjestelmien vahvistamisessa ja omien tulojen lisäämisessä on viime vuosina ollut varsin vaatimatonta. Komissio uskoo, että avunantajat voisivat saada vielä enemmän aikaan ja käyttää olemassa olevia varoja ja välineitä paremmin, jos alalle vahvistettaisiin johdonmukaisempi lähestymistapa. Komissio korostaa erityisesti tuen, myös teknisen yhteistyön, tärkeyttä suunniteltaessa kehitysmaiden verojärjestelmiä ja sovellettaessa hyvän hallintotavan periaatteita verotusalalla. Komissio suuntasi esimerkiksi vuonna 2009 meneillään olevaan toimintaan yhteensä 117 miljoonaa euroa ja käytti vielä 49 miljoonaa euroa uusiin hankkeisiin tukeakseen julkiseen varainhoitoon – myös veropolitiikkaan ja -hallintoon – liittyviä hankkeita kehitysmaissa[8]. Myös EU:n jäsenvaltiot ja muut avunantajat antavat alalle merkittävää tukea. Seuraavassa esitettävällä lähestymistavalla voitaneen lisätä EU:n ja kansainvälisen yhteisön tukea kehitysmaiden verojärjestelmille. 2.1. Verojärjestelmiin suunnatun EU:n tuen lisääminen ja parantaminen 2.1.1. Kattavampi lähestymistapa verohallinnolle ja verouudistuksille Komissio ehdottaa kattavampaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon erityisesti kunkin maan taloudellinen ja talouspoliittinen tilanne, kansainvälinen ympäristö sekä laajempi hallintotavan ja julkisen rahoituksen hallinnan konteksti. Tämän lähestymistavan pohjalta parannetaan asianmukaisia tukivälineitä, joita täytetään mahdollisimman tehokkaasti sopivissa puitteissa: - AKT-maita koskeva Euroopan kehitysrahasto (EKR): kiinnitetään maa- ja aluekohtaisia strategia-asiakirjoja laadittaessa huomiota hyvän hallintotavan periaatteisiin verotusalalla kyseisten maiden hallintotapaa koskevien sitoumusten perusteella. Maan omia tuloja ja verotusalan hyvän hallintotavan periaatteita painotetaan aiempaa enemmän osana maiden hallintotapaa koskevia sitoumuksia ja profiileja. Kehitysapua saavat maat, jotka hallintoprofiilin valmistelua koskevan arvioinnin jälkeen hyväksyvät yksityiskohtaiset sitoumukset (hallintotapaa koskeva toimintasuunnitelma), voivat saada lisärahoitusta sitoutuneisuutensa perusteella. Tämän ansiosta alan vuoropuhelu vahvistuu myös väli- ja loppuarviointien sekä 8 artiklan mukaisen poliittisen vuoropuhelun yhteydessä. Verotusalan hyvään hallintotapaan ja verouudistuksiin liittyviä tärkeitä säännöksiä on otettu mukaan Cotonoun sopimuksen tarkistusprosessiin hyvän hallintotavan edistämisestä verotusalalla vuonna 2009 annetussa tiedonannossa esitettyjen ehdotusten mukaisesti. - Kehitysyhteistyön rahoitusväline ja eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline (ENPI): erityistä huomiota kiinnitetään omien tulojen ja verotusalan hyvän hallintotavan periaatteiden liittämiseen tosiasiallisesti osaksi kansallisten ja alueellisten määrärahojen suunnittelua, toteuttamista ja valvontaa strategia-asiakirjojen painopisteiden mukaisesti. Tämä koskee myös kumppanimaiden kanssa vahvistettuja, asianomaisia politiikkaa ja toimintalinjoja koskevan vuoropuhelun rakenteita. - Kansallisia valvontaelimiä, parlamentteja ja valtioista riippumattomia toimijoita tuetaan laadukkaan veropetoksia ja sen seurauksia koskevan työn tekemisessä ja sen tulosten levittämisessä, jotta voidaan varmistaa julkisen varainhoidon julkinen valvonta myös verohallintotapojen suhteen sekä helpottaa toimintalinjojen suunnittelua, kun se on tarpeen ja mahdollista. Verokysymysten painottaminen aiempaa vahvemmin ja laajemmin edellyttää lisää asiantuntemusta EU:n tasolla ja resurssien johdonmukaisempaa jakoa ja käyttöä. 2.1.2. Tuki monenvälisille ja alueellisille aloitteille Monenvälisiä ja alueellisia verohallintoon ja verouudistukseen liittyviä aloitteita olisi tuettava. Komissio pitää tervetulleina sellaisia aloitteita kuten African Tax Administration Forum (Afrikan verohallintofoorumi) ja Inter-American Centre of Tax Administrations (Amerikan verohallintokeskus), joiden tavoitteena on parantaa verohallintoa jakamalla kokemuksia, asettamalla vertailuarvoja ja tekemällä parhaiden käytänteiden vertaisarviointeja. Komissio harkitsee näiden aloitteiden taloudellista tukemista esimerkiksi AKT-maiden väliseen yhteistyöhön tarkoitetuilla varoilla. Komissio katsoo, että tukea Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n alueellisille teknisille keskuksille, jotka antavat kehitysmaille kysyntälähtöistä ja kohdennettua teknistä asiantuntija-apua veroasioissa, olisi lisättävä. Lisäksi myös EU:n jäsenvaltiot harkitsevat antavansa tukea IMF:n kehitysyhteistyöhön suunnattavien tulojen säätiölle, jotta teknistä yhteistyötä voitaisiin laajentaa kehitysmaiden tulojen hallinnointiin. Jos luonnonvaroja on paljon, komission (erityisesti EKR:n kautta) ja jäsenvaltioiden olisi lisättävä tukea kaivosteollisuuden avoimuutta koskevalle EITI-aloitteelle ( Extractive Industries Transparency Initiative ). Aloite on ollut keskeisessä asemassa, kun on vahvistettu hallintoa parantamalla avoimuutta ja vastuullisuutta erityisesti luonnonvarojen käyttöönotosta saatavien valtion tulojen ja yritysten maksujen julkistamisen kautta. 2.1.3. Julkisen varainhoidon vahvistaminen budjettituen yhteydessä Budjettitukiohjelmien rakenne helpottaa poliittista vuoropuhelua, tulosten mittausta ja valmiuksien kehittämistä tulojärjestelmien ja tulojen keräämisen tehostamiseksi. Myös julkisen varainhoidon tueksi kehitetyt menettelyt ja välineet (PFM) ovat tulojen käyttämisen kannalta merkityksellisiä. Yhden mahdollisuuden tähän tarjoaa julkisia menoja ja taloudellista vastuuta koskeva PEFA-ohjelma, johon sisältyy tuloindikaattoreita. Cotonoun sopimuksen tarkistuksessa sujuvoitetaan AKT-maille annettavaa tukea verouudistuksiin ja verotusalan hyvään hallintotapaan liittyvien hallintorakenteiden ja valmiuksien kehittämiseen. Siinä myös luodaan budjettitukikelpoisuuteen liittyviä kannustimia sitoutua julkisen varainhoidon uudistamiseen myös tulojen osalta. EU:n olisi kannustettava kumppanimaiden hallituksia kehittämään uudistusohjelmia, joissa asetetaan selkeät veropolitiikkaan ja verohallintouudistuksiin liittyvät tavoitteet. Huomioon olisi otettava myös tilanteet, joissa luonnonvaroja on paljon, sekä paikallisviranomaisten tukeminen. Jäsennelty uudistusohjelma helpottaa siirtymistä monista hajanaisista hankkeista yhdenmukaisempaan avunantajien lähestymistapaan. 2.1.4. Alueellisen yhdentymisen syventäminen Alueellinen yhdentyminen on elintärkeää kehitysmaille, ja sillä onkin keskeinen asema EU:n kehitysyhteistyössä. Tulliliittojen perustaminen ja yhteisten ulkoisten tullitariffien käyttöönotto useilla aloilla sekä EU:n kanssa allekirjoitettavat talouskumppanuussopimukset tuovat kumppanimaille merkittävää taloudellista etua mutta myös uusia haasteita. Erityisesti on tarpeen siirtää resurssiperusta ulkoisista tullitariffeista muuntyyppiseen verotukseen. Alueelliset järjestöt ovat ottaneet käyttöön makrotaloudellisia lähentymisperusteita kuten verotulotavoitteita, yhdenmukaistaneet arvonlisäverokantoja ja investointisäännöstöjä sekä antaneet ohjausta muiden veromuotojen kehittämisessä, kansainvälisten veropalvelujen tehostamisessa ja avoimuudessa. Komissio katsoo, että kumppanialueiden alueellisen yhdentymisen tukea olisi lisättävä erityisesti asianomaisten alueellisten järjestöjen kanssa toteutettavien alueohjelmien kautta. 2.1.5. Avunantajien koordinaation parantaminen Komissio aikoo parantaa avunantajien koordinointia EU:n tasolla ja kansainvälisesti. EU:n tason työnjaon perusperiaatteet esitetään kehitysyhteistyöpolitiikan työnjakoa koskevissa EU:n menettelysäännöissä[9]. Näitä periaatteita, myös johtavan avunantajan ja hajautetun yhteistyön ja kumppanuuden käsitteitä, olisi sovellettava verotusalaan. Komission ja jäsenvaltioiden olisi koordinoitava hallitusten painopisteisiin annettavaa tukea ottamalla huomioon erityisasiantuntemuksen ja välttämällä päällekkäisyyksiä. Jos työnjako on tehokas yleisesti avunantajien tasolla sekä erityisesti EU:n kumppaneiden kesken, on mahdollista antaa asianmukaisesti kohdennettua apua verohallinnolle siten, että samalla noudatetaan avun tuloksellisuutta koskevia periaatteita täysimääräisesti. Lisäksi olisi varmistettava läheinen yhteistyö Euroopan investointipankin kanssa sekä EU:n verotusalan poliittisten painopisteiden yhdenmukaisuus asianomaisten EIP:n ja muiden kansainvälisten rahoituslaitosten toimien kanssa.[10] Avunantajien koordinointia verotusasioissa olisi parannettava edelleen myös kansainvälisesti erityisesti verotuksesta käytävän kansainvälisen keskustelun (ITD) kautta. ITD:n jäseniin kuuluvat esimerkiksi Euroopan komissio, IMF, OECD, YK ja Maailmanpankki. 2.2. Kohti avointa, yhteistyöhön perustuvaa ja oikeudenmukaista kansainvälistä verotusympäristöä Komissio on vakuuttunut siitä, että veropetoksiin ja veronkiertoon ei voida puuttua kunnolla ilman kansainvälistä veroyhteistyötä ympäristössä, jossa kehitys- ja teollisuusmaat hyötyvät kansainvälisistä aloitteista ja antavat niihin oman panoksensa. 2.2.1. Kehitysmaiden osallistuminen alan kansainvälisiin foorumeihin Kehitysmaita on tuettava laittomien rahavirtojen torjumisessa ja aiempaa aktiivisemmassa osallistumisessa kansainväliseen verotusta koskevaan vuoropuheluun ja yhteistyöhön, myös standardien laatimiseen. Kansainvälisistä yhteistyötä koskevista verostandardeista olisi myös keskusteltava foorumilla, jolla sekä kehitys- että teollisuusmaat ovat edustettuina. Komissio tukee tämän vuoksi kansainvälisen verotusalaa koskevan vuoropuhelun ja yhteistyön vauhdittamista ja erityisesti kehitysmaiden laajempaa osallistumista avoimuutta ja tietojenvaihtoa käsittelevään sekä kehitysasioita käsittelevään OECD:n maailmanlaajuiseen foorumiin. Lisäksi komissio edistää yhteistyön lisäämistä OECD:n kehitysapukomitean ja verotusta koskevia kysymyksiä käsittelevän komitean, kansainvälisestä yhteistyöstä verotuksessa vastaavan YK:n asiantuntijakomitean, ITD:n ja epämuodollisemmin International Tax Compact - foorumin välillä. Cotonoun sopimuksen meneillään olevan tarkistuksen yhteydessä on jo otettu konkreettisia edistysaskeleita AKT-maiden tukemiseksi, jotta ne voisivat osallistua kansainvälisiin veroyhteistyörakenteisiin ja ottaisivat käyttöön verotusasioiden parhaita käytänteitä kuten avoimuuden ja tietojenvaihdon periaatteen. 2.2.2. Kansainvälisten standardien käyttöönoton ja täytäntöönpanon tukeminen Komissio katsoo, että EU:n toimien olisi kohdistuttava kehitysmaiden kannustamiseen ja tukemiseen verotusalan kansainvälisten standardien käyttöönotossa ja täytäntöönpanossa. Komissio pyrkii verotusasioiden hyvän hallintotavan periaatteisiin liittyen - saamaan ne hyväksytyiksi EU:n ja sen kumppaneiden välisiin sopimuksiin Ecofin-neuvoston 14. toukokuuta 2008 antamien päätelmien mukaisesti, - tukemaan niiden hyväksymistä ja täytäntöönpanoa alueellisella ja kansallisella tasolla, pyydettäessä myös teknisen yhteistyön kautta, muun muassa seuraavin keinoin: - valmiuksien parantaminen, jotta voidaan tehdä verotietojen vaihtoa koskevia sopimuksia ja tarvittaessa kaksinkertaista verotusta koskevia sopimuksia sekä panna ne täytäntöön esimerkiksi monenvälisin järjestelyin, - oikeuskehyksen mukauttaminen ja verohallintokapasiteetin parantaminen tilanteen mukaan, - sovellettavista välineistä, esimerkiksi säästötulojen verotusta koskevasta direktiivistä, saatujen kansainväliseen veroyhteistyöhön liittyvien kokemusten vaihtaminen, jotta voidaan tarkastella monenvälisten sopimusten ja automaattisen tiedonvaihdon tärkeyttä ja toteuttamiskelpoisuutta kehitysmaiden kannalta. Komissio kannustaa sellaisten innovatiivisten lähestymistapojen tarkasteluun, joilla kehitysmaat voisivat toteuttaa OECD:n siirtohinnoitteluohjeita. Tällaisia ovat toisten maiden antama apu sääntöjen soveltamisessa tai kehitysmaiden hallintoviranomaisten yhteiset verotarkastukset. Komissio katsoo myös, että kumppanimaiden veroviranomaisten arviointikyvyn vahvistaminen on tarpeen markkinaehtoperiaatteen soveltamisen kannalta. Jotta voitaisiin lisätä avoimuutta ja helpottaa kehitysmaiden veroviranomaisten tiedonsaantia, maakohtainen raportointi vaikuttaa yhä hyödyllisemmältä standardilta kehitysmaissa toimiville monikansallisille yrityksille. Komissio tukee OECD:n maakohtaisen raportoinnin toimintaohjeisiin liittyvän meneillään olevan työn nopeaa loppuun saattamista. Toimintaohjeisiin olisi tämän jälkeen viitattava OECD:n toimintaohjeissa monikansallisille yrityksille ja OECD:n antamissa omistajaohjauksen periaatteissa. Lisäksi komissio tukee kansainvälisen tilinpäätösstandardilautakunnan parhaillaan tekemää tutkimustyötä maakohtaisen raportoinnin mahdolliseksi sisällyttämiseksi kaivosteollisuuden kansainvälisiin tilinpäätösstandardeihin. Komissio myös kannattaa lisätutkimuksia muista menettelyistä, joita kehitysmaiden viranomaiset voisivat käyttää apuna, jotta ne voisivat määritellä veronmaksajiensa verotusta oikein ja pienin kustannuksin. 3. Päätelmät ja suositukset Komissio ehdottaa seuraavia toimia: - Kehitysmaiden omien tulojen käyttöönoton tukeminen osana laajempaa pyrkimystä hyvän hallintotavan ja kyseisten maiden julkisen varainhoidon vahvistamiseksi seuraavasti: - parannetaan sen tuen tuloksellisuutta, jolla pyritään lisäämään kehitysmaiden valmiuksia kerätä omia tuloja verotusalan hyvän hallintotavan periaatteiden mukaisesti. Tämä tapahtuu erityisesti kokonaisvaltaistavalla verouudistusta ja -hallintoa tukevaa lähestymistapaa, lisäämällä tukea kysyntälähtöisille alueellisille ja kansainvälisille valmiuksien kehittämiseen tähtääville aloitteille kuten EITI- ja IMF-aloitteille sekä parantamalla avunantajien koordinointia EU:n tasolla ja kansainvälisesti, - käytetään olennaisia vuoropuhelu- ja arviointivälineitä, esimerkiksi hallintokriteerejä, profiileja ja toimintasuunnitelmia parhaalla mahdollisella tavalla omiin tuloihin liittyvien kysymysten ja verotusalan hyvää hallintotapaa sitoumusten tehokkaaseen valvontaan, - yhdistetään veroasiat paremmin budjettitukikelpoisuuden arviointiin ja julkisen varainhoidon uudistusten tukemiseen, - vahvistetaan kehitysmaiden valvontavalmiuksia laittomien rahavirtojen torjunnassa, myös tukemalla valtiosta riippumattomia toimijoita, - tuetaan alueellisia hallintoelimiä ja maita, jotka ovat toteuttamassa alueellista taloudellista yhdentymistä ja vapauttamassa kauppaa, sekä vahvistetaan niiden valmiuksia parantaa omien verotulojen käyttöönottoa. - Verotusalan hyvän hallintotavan periaatteiden edistäminen ja kehitysmaiden tukeminen veropetosten ja muiden haitallisten verokäytäntöjen torjunnassa seuraavasti: - kannustetaan ja tuetaan OECD:n ja YK:n asianomaisten elinten läheistä yhteistyötä kehitettäessä kansainvälisiä veroyhteistyöstandardeja siten, että otetaan huomioon kehitysmaiden erityistarpeet ja -valmiudet, - lisätään tilanteen mukaan kaikkiin kolmansien osapuolten kanssa tehtäviin kehitysyhteistyösopimuksiin erityinen viittaus verojärjestelmien vahvistamiseen ja verotusalan hyvän hallintotavan periaatteisiin, - toteutetaan teknistä yhteistyötä niiden kehitysmaiden kanssa, jotka ovat sitoutuneet verotusalan hyvän hallintotavan periaatteisiin, jotta ne voivat tehdä verotietojen vaihtoa koskevia sopimuksia ja tarvittaessa myös kaksinkertaista verotusta koskevia sopimuksia sekä panna nämä sopimukset täytäntöön, - tuetaan OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden käyttöönottoa ja noudattamista kehitysmaissa, - tuetaan maakohtaisen raportoinnin vaatimusta koskevaa meneillään olevaa tutkimusta osana monikansallisten yritysten raportointistandardia erityisesti kaivosteollisuudessa. - [1] KOM(2009) 201. [2] Monterreyssä vuonna 2002 järjestetty kehitysrahoituskonferenssi. [3] Dohassa vuonna 2008 järjestetty kehitysrahoituskonferenssi. [4] Norjan hallituksen toimikunnan raportti veroparatiiseista ja kehitysyhteistyöstä, kesäkuu 2009. [5] KOM(2009) 160, 2.4.2009. [6] Raaka-aineita koskeva aloite – KOM(2008) 699, 4.11.2008. [7] KOM(2009) 160 ja 201 sekä Ecofin-neuvoston päätelmät 14.5.2006. [8] Määrillä katetaan seuraavia toimia: veropolitiikka ja -suunnittelu, tuki valtiovarainministeriöille, rahoituksen ja johtotason vastuuvelvollisuus, julkisten menojen hallinta, taloushallintojärjestelmien parantaminen, veropolitiikka ja hallinto, talousarvion laatiminen, hallitustenväliset julkistaloudelliset suhteet, julkinen tilintarkastus, julkinen velka. [9] KOM(2007) 72. [10] Kansainvälisten rahoituslaitosten on toteutettava laaja due diligence -prosessi sen välttämiseksi, että EU:n varoja käytetään suoraan tai välikäsien kautta offshore-rahoituskeskuksissa, nk. veroparatiiseissa tai muissa maissa tai alueilla, tarkoituksena välttää verojen maksaminen tuensaajamaihin ja EU:n jäsenvaltioihin, tai osallistua veropetoksiin ja veronkiertoon.