[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 15.4.2010

KOM(2010)152 lopullinen

2010/0082 (NLE)

Ehdotus:

NEUVOSTON PÄÄTÖS

aavan meren kalavarojen säilyttämisestä ja hoidosta Etelä-Tyynellämerellä tehdyn yleissopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta

PERUSTELUT

Australian, Chilen ja Uuden-Seelannin hallitukset tekivät vuonna 2006 aloitteen, jonka tarkoituksena oli käynnistää kansainvälinen neuvotteluprosessi Eteläisen Tyynenmeren alueellisen kalastusjärjestön (SPRFMO) perustamiseksi. Neuvottelujen tavoitteena oli korjata yhteistyössä puutteet, jotka liittyivät muiden kuin laajasti vaeltavien kalakantojen kansainväliseen säilyttämiseen ja hoitoon sekä meriympäristön biologisen monimuotoisuuden suojelemiseen Etelä-Tyynenmeren aavamerialueilla kansainvälisen oikeuden ja parhaiden käytäntöjen mukaisesti.

Euroopan unionilla on Etelä-Tyynellämerellä kalastusintressejä, minkä vuoksi sen on Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen mukaisesti tehtävä alueen kalavarojen hoitoa ja säilyttämistä koskevaa yhteistyötä muiden osapuolten kanssa.

Unioni on osallistunut tähän prosessiin alusta lähtien aktiivisessa ja rakentavassa roolissa. Yleissopimuksen tekstistä päästiin sopuun marraskuussa 2009, ja se on ollut avoinna allekirjoittamista varten 1 päivästä helmikuuta 2010 lähtien. Unionin on suositeltavaa allekirjoittaa yleissopimus hyvin pian, jotta se voisi toimia suunnannäyttäjänä ja osoittaa tukevansa voimakkaasti kyseisen alueellisen kalastusjärjestön perustamista.

2010/0082 (NLE)

Ehdotus:

NEUVOSTON PÄÄTÖS

aavan meren kalavarojen säilyttämisestä ja hoidosta Etelä-Tyynellämerellä tehdyn yleissopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan yhdessä 218 artiklan 5 kohdan kanssa,

ottaa huomioon komission ehdotuksen[1],

sekä katsoo seuraavaa:

1. Unionilla on toimivalta toteuttaa kalavarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevia toimenpiteitä sekä tehdä sopimuksia muiden maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa.

2. Unioni on sopimuspuolena Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa, joka velvoittaa kaikkia kansainvälisen yhteisön jäseniä toimimaan yhteistyössä meren biologisten luonnonvarojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi.

3. Unioni on ratifioinut sopimuksen hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta.

4. Unioni osallistui neuvotteluihin, joiden tavoitteena oli perustaa Etelä-Tyynellemerelle alueellinen kalastusjärjestö kalavaroille, jotka eivät vielä kuulu minkään alueellisen kalastusjärjestön sääntelyn piiriin. Osanottajat hyväksyivät 14 päivänä marraskuuta 2009 Aucklandissa Uudessa-Seelannissa aavan meren kalavarojen säilyttämisestä ja hoidosta Etelä-Tyynellämerellä tehdyn yleissopimuksen tekstin.

5. Kyseisen yleissopimuksen tarkoituksena on varmistaa yleissopimusalueen kalavarojen pitkän aikavälin säilyttäminen ja kestävä käyttö yleissopimuksen tehokkaan täytäntöönpanon myötä, sillä edellytyksellä, että neuvosto tekee päätöksen mainitun yleissopimuksen ratifioinnista.

6. Unionin jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivia aluksia kalastaa yleissopimusalueella, ja on unionin edun mukaista osallistua aktiivisesti yleissopimuksen täytäntöönpanoon. Unionin on sen vuoksi suotavaa allekirjoittaa yleissopimus,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Komissio valtuutetaan allekirjoittamaan Euroopan unionin puolesta aavan meren kalavarojen säilyttämisestä ja hoidosta Etelä-Tyynellämerellä tehty yleissopimus ja nimeämään henkilöt, joilla on valtuudet allekirjoittaa yleissopimus.

Yleissopimuksen teksti on tämän päätöksen liitteenä.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE

Yleissopimus aavan meren kalavarojen säilyttämisestä ja hoidosta Etelä-Tyynellämerellä

Sopimuspuolet, jotka

sitoutuvat huolehtimaan kalavarojen pitkän aikavälin säilyttämisestä ja kestävästä käytöstä Etelä-Tyynellämerellä sekä suojelemaan tällä tavoin meriekosysteemejä, joissa kyseisiä kalavaroja esiintyy,

palauttavat mieliin asiaa koskevan kansainvälisen oikeuden, sellaisena kuin se ilmenee 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdystä Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksesta, hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta 4 päivänä joulukuuta 1995 tehdystä sopimuksesta ja aavan meren kalastusalusten kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen edistämisestä 24 päivänä marraskuuta 1993 tehdystä sopimuksesta, sekä ottavat huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön konferenssin 28. istunnossa 31 päivänä lokakuuta 1995 hyväksymät vastuullisen kalastuksen toimintasäännöt,

tunnustavat , että edellä mainittujen sopimusten asiaa koskevista määräyksistä ilmenevän kansainvälisen oikeuden mukaan valtioilla on velvollisuus toimia yhteistyössä toistensa kanssa aavan meren alueiden elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi ja perustaa tarvittaessa yhteistyössä alueellisia tai osa-alueellisia kalastusjärjestöjä tai -järjestelyjä toteuttaakseen tarvittavat toimenpiteet tällaisten luonnonvarojen säilyttämiseksi,

ottavat huomioon , että 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen asiaa koskevista määräyksistä ilmenevän kansainvälisen oikeuden mukaan rannikkovaltioilla on kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvia vesiä, joiden sisällä niillä on täysivaltaiset oikeudet kalavarojen tutkimiseen, hyödyntämiseen, säilyttämiseen ja hoitamiseen sekä meren elollisten luonnonvarojen, joihin kalastus vaikuttaa, säilyttämiseen,

tunnustavat taloudelliset ja maantieteelliset näkökannat sekä kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden kehitysmaiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden, alueiden ja hallintoalueiden sekä niiden rannikkoyhteisöjen erityisvaatimukset, jotka liittyvät kalavarojen säilyttämiseen, hoitoon ja kestävään kehittämiseen sekä tasapuolisen hyödyn saamiseen kyseisistä kalavaroista,

toteavat , että tarvitaan alueellisia kalastusjärjestöjä, joilla on säilyttämis- ja hoitotavoitteita, sekä järjestelyjä sellaisten selvitysten toteuttamiseksi, joiden tarkoituksena on arvioida, missä määrin kyseiset on saavutettu,

ovat vakaasti päättäneet harjoittaa tehokasta yhteistyötä poistaakseen laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen sekä haittavaikutukset, joita sillä on maailman kalavarojen tilaan ja ekosysteemeihin, joissa näitä kalavaroja esiintyy,

ovat tietoisia tarpeesta välttää haitallisia vaikutuksia meriympäristöön, säilyttää biologinen monimuotoisuus, säilyttää meriekosysteemien koskemattomuus ja minimoida kalastustoiminnasta aiheutuvien pitkäaikaisten tai peruuttamattomien vaikutusten vaara,

ottavat huomioon , että tehokkaiden säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden on perustuttava parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin tietoihin sekä ennalta varautuvan ja ekosysteemin huomioon ottavan lähestymistavan soveltamiseen kalastuksenhoidossa,

ovat vakuuttuneita siitä, että kalavarojen pitkän aikavälin säilyttäminen ja kestävä käyttö Etelä-Tyynellämerellä sekä niiden ekosysteemien suojelu, joissa kyseisiä kalavaroja esiintyy, voidaan parhaiten saavuttaa tekemällä asiaa koskeva kansainvälinen yleissopimus,

ovat sopineet seuraavaa :

1 artikla

MÄÄRITELMÄT

7. Tässä yleissopimuksessa:

a) 'vuoden 1982 yleissopimuksella' tarkoitetaan 10 päivänä joulukuuta tehtyä Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimusta;

b) 'vuoden 1995 sopimuksella' tarkoitetaan hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta 4 päivänä joulukuuta 1995 tehtyä sopimusta;

c) 'komissiolla' tarkoitetaan 6 artiklalla perustettua Etelä-Tyynenmeren alueellisen kalastusjärjestön komissiota;

d) 'yleissopimusalueella' tarkoitetaan aluetta, johon tätä yleissopimusta sovelletaan 5 artiklan mukaisesti;

e) 'toimintasäännöillä' tarkoitetaan Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) konferenssin 28. istunnossa 31 päivänä lokakuuta 1995 hyväksymiä vastuullisen kalastuksen toimintasääntöjä;

f) 'kalavaroilla' tarkoitetaan kaikkia yleissopimusalueella esiintyviä kaloja, mukaan lukien nilviäiset, äyriäiset ja muut meren elolliset luonnonvarat, joista komissio voi päättää, ei kuitenkaan

i) sedentaarisia lajeja, jotka kuuluvat rannikkovaltioiden kansallisen lainkäyttövallan piiriin vuoden 1982 yleissopimuksen 77 artiklan 4 kohdan nojalla;

ii) vuoden 1982 yleissopimuksen liitteessä I lueteltuja laajalti vaeltavia lajeja;

iii) anadromisia ja katadromisia lajeja; eikä

iv) merinisäkkäitä, meressä eläviä matelijoita tai merilintuja;

g) 'kalastuksella' tarkoitetaan

i) kalavarojen todellisuudessa tapahtuvaa etsimistä, pyydystämistä, ottamista tai keräämistä taikka näiden yrittämistä,

ii) minkä tahansa sellaisen toiminnan harjoittamista, jonka voidaan kohtuudella olettaa johtavan kalavarojen paikallistamiseen, pyydystämiseen, ottamiseen tai keräämiseen mihin tahansa tarkoitukseen;

iii) merellä tapahtuvaa jälleenlaivausta tai mitä tahansa toimintaa, jolla tuetaan tai valmistellaan jotakin tässä määritelmässä kuvattua toimenpidettä; ja

iv) minkä tahansa aluksen, kulkuneuvon, ilma-aluksen tai ilmatyynyaluksen käyttämistä mihin tahansa tässä määritelmässä kuvailtuun toimintaan;

lukuun ottamatta toimia hätätilanteissa, joissa on kyse miehistön jäsenten terveydestä tai turvallisuudesta taikka aluksen turvallisuudesta;

h) 'kalastusaluksella' tarkoitetaan mitä tahansa alusta, jota käytetään tai joka on tarkoitettu käytettäväksi kalastukseen, mukaan luettuina kalanjalostusalukset, tukialukset, rahtialukset ja mitkä tahansa muut alukset, jotka osallistuvat suoraan tällaisiin kalastustoimiin;

i) 'lippuvaltiolla' tarkoitetaan, ellei toisin mainita,

i) valtiota, jonka kalastusaluksilla on oikeus käyttää sen lippua; tai

ii) alueellista taloudellista yhdentymisjärjestöä, jossa kalastusaluksilla on oikeus käyttää kyseisen alueellisen taloudellisen yhdentymisjärjestön jäsenvaltion lippua;

j) 'LIS-kalastuksella' tarkoitetaan laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi laaditun FAO:n kansainvälisen toimintasuunnitelman 3 kohdassa tarkoitettuja toimia ja muita toimia, joista komissio päättää;

k) 'kansalaisilla' tarkoitetaan sekä luonnollisia henkilöitä että oikeushenkilöitä;

l) 'satama' sisältää offshore-terminaalit ja muut laitokset, joita käytetään saaliiden purkamiseen, jälleenlaivaukseen, pakkaamiseen, jalostukseen, alusten tankkaukseen tai varustuksen täydentämiseen;

m) 'alueellisella taloudellisella yhdentymisjärjestöllä' tarkoitetaan alueellista taloudellista yhdentymisjärjestöä, jolle sen jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivallan tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, mukaan luettuna toimivallan tehdä näissä asioissa jäsenvaltioitaan velvoittavia päätöksiä;

n) 'vakavalla rikkomisella' tarkoitetaan samaa kuin vuoden 1995 sopimuksen 21 artiklan 11 kohdassa sekä muita komission määrittelemiä rikkomisia; ja

o) 'jälleenlaivauksella' tarkoitetaan kaikkien kalastusaluksella olevien, yleissopimusalueelta harjoitetusta kalastuksesta saatujen kalavarojen tai kalastustuotteiden purkamista kokonaisuudessaan tai osittain toiseen kalastusalukseen joko merellä tai satamassa.

8. .

a) 'Sopimuspuolella' tarkoitetaan jokaista valtiota tai alueellista taloudellista yhdentymisjärjestöä, joka on sitoutunut noudattamaan tätä yleissopimusta ja jonka osalta yleissopimus on voimassa.

b) Tätä yleissopimusta sovelletaan soveltuvin osin jokaiseen vuoden 1982 yleissopimuksen 305 artiklan 1 kohdan c, d ja e alakohdassa tarkoitettuun tahoon, josta tulee tämän yleissopimuksen osapuoli, ja tässä laajuudessa 'sopimuspuoli' viittaa kyseisiin tahoihin.

2 artikla

TAVOITE

Tämän yleissopimuksen tavoitteena on kalastuksenhoidossa noudatettavaa ennalta varautuvaa ja ekosysteemin huomioon ottavaa lähestymistapaa soveltamalla varmistaa kalavarojen pitkän aikavälin säilyttäminen ja kestävä käyttö sekä suojella tällä tavoin meriekosysteemejä, joissa kyseisiä kalavaroja esiintyy.

3 artikla

SÄILYTTÄMISTÄ JA HOITOA KOSKEVAT PERIAATTEET JA LÄHESTYMISTAVAT

9. Toteuttaessaan tämän yleissopimuksen tavoitetta ja tehdessään tämän yleissopimuksen nojalla päätöksiä sopimuspuolet, komissio sekä 6 artiklan 2 kohdassa ja 9 artiklan 1 kohdassa perustetut apuelimet

a) soveltavat erityisesti seuraavia periaatteita:

i) kalavarojen säilyttäminen ja hoito on toteutettava avoimella, vastuullisella ja osallistavalla tavalla ottaen huomioon parhaat kansainväliset käytänteet;

ii) kalastus ei saa ylittää kalavarojen kestävän hyödyntämisen tasoa ottaen huomioon vaikutukset muihin kuin kohdelajeihin sekä kohdelajeihin liittyviin tai niistä riippuvaisiin lajeihin ja yleinen velvoite suojella ja vaalia meriympäristöä;

iii) liikakalastusta on ehkäistävä ja liiallinen kalastuskapasiteetti poistettava;

iv) täydelliset ja tarkat kalastustiedot, mukaan lukien tiedot meriekosysteemeihin, joissa kalavaroja esiintyy, kohdistuvista vaikutuksista, on kerättävä ja tarkistettava, niistä on raportoitava ja ne on jaettava ajoissa ja asianmukaisella tavalla;

v) päätösten on perustuttava parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin ja teknisiin tietoihin sekä kaikkien asian kannalta merkityksellisten apuelinten lausuntoihin;

vi) sopimuspuolten välistä yhteistyötä ja koordinointia on edistettävä sen varmistamiseksi, että komission hyväksymät säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet ovat yhteensopivia samoihin kalavaroihin kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla sovellettujen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden kanssa;

vii) meriekosysteemejä on suojeltava, varsinkin ekosysteemejä, joiden toipuminen häiriöistä kestää pitkään;

viii) kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden kehitysmaiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden, alueiden ja hallintoalueiden intressit sekä kehitysmaiden rannikkoyhteisöjen tarpeet on tunnustettava;

ix) säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden tehokas noudattaminen on varmistettava, ja rikkomisiin sovellettavien seuraamusten on oltava riittävän ankaria, jotta ne ehkäisisivät rikkomisia kaikkialla, ja niiden on erityisesti vietävä rikkojalta laittomasta toiminnasta saatu hyöty; ja

x) kalastusaluksista, poisheitetyistä saaliista sekä hävinneisiin tai hylättyihin pyydyksiin jääneistä saaliista peräisin oleva saastuminen ja jätteet sekä muihin lajeihin ja meriekosysteemeihin kohdistuvat vaikutukset on vähennettävä minimiin; ja

b) soveltavat ennalta varautuvaa ja ekosysteemin huomioon ottavaa lähestymistapaa 2 kohdan mukaisesti.

10. .

a) Vuoden 1995 sopimuksessa ja toimintasäännöissä kuvattua ennalta varautuvaa lähestymistapaa on sovellettava laajalti kalavarojen säilyttämiseen ja hoitoon kyseisten kalavarojen säilyttämiseksi ja niiden meriekosysteemien suojelemiseksi, joissa niitä esiintyy, ja sopimuspuolten, komission ja apuelinten on erityisesti

i) oltava varovaisempia silloin kun saatu tieto on epävarmaa, epäluotettavaa tai puutteellista;

ii) oltava käyttämättä riittävien tieteellisten tietojen puutetta syynä siirtää tai jättää toteuttamatta säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä; ja

iii) otettava huomioon ennalta varautuvan lähestymistavan soveltamista koskevat parhaat kansainväliset käytänteet, mukaan luettuina vuoden 1995 sopimuksen liite II ja toimintasäännöt.

b) Ekosysteemin huomioon ottavaa lähestymistapaa on sovellettava laajalti kalavarojen säilyttämiseen ja hoitoon noudattaen kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa kalavarojen hoitoon liittyviä päätöksiä tarkastellaan ottaen huomioon sellaisten laajempien meriekosysteemien toiminta, joissa niitä esiintyy, jotta voidaan varmistaa kyseisten kalavarojen pitkän aikavälin säilyttäminen ja kestävä käyttö sekä suojella tällä tavoin kyseisiä meriekosysteemejä.

4 artikla

SÄILYTTÄMIS- JA HOITOTOIMENPITEIDEN YHTEENSOPIVUUS

11. Sopimuspuolet tunnustavat tarpeen huolehtia sellaisia hajallaan olevia kalavaroja varten vahvistettujen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden yhteensopivuudesta, joita esiintyy sopimuspuolena olevan rannikkovaltion kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla ja niihin liittyvällä yleissopimusalueeseen kuuluvalla aavalla merellä, ja myöntävät velvollisuutensa toimia tätä varten yhteistyössä.

12. Aavalle merelle ja kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluville alueille vahvistettujen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden on oltava yhteensopivia hajallaan olevien kalavarojen säilyttämisen ja hoidon varmistamiseksi kokonaisuudessaan. Kehittäessään hajallaan olevia kalavaroja koskevia yhteensopivia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä sopimuspuolten on

a) otettava huomioon kalavarojen biologinen yhtenäisyys ja muut biologiset ominaispiirteet sekä kalavarojen levinneisyyden, niihin kohdistetun kalastustoiminnan ja kyseisen alueen maantieteellisten erityispiirteiden väliset suhteet, myös kalavarojen esiintymisen ja kalastuksen laajuus kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla;

b) otettava huomioon rannikkovaltioiden ja aavalla merellä kalastavien valtioiden riippuvuus kyseisistä kalavaroista; ja

c) varmistettava, ettei tällaisilla toimenpiteillä ole yleissopimusalueella haitallisia vaikutuksia meren elollisiin luonnonvaroihin kokonaisuudessaan.

13. Komission alustavissa säilyttämis- ja hoitotoimenpiteissä on otettava asianmukaisesti huomioon sellaiset olemassa olevat säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet niiden tehokkuutta heikentämättä, joita asianomaiset sopimuspuolina olevat rannikkovaltiot ovat vahvistaneet kansalliseen lainkäyttövaltaansa kuuluville alueille ja joita sopimuspuolet ovat vahvistaneet näihin alueisiin rajoittuvalla yleissopimusalueeseen kuuluvalla aavalla merellä kalastaville lippunsa alla purjehtiville aluksille.

5 artikla

SOVELTAMISALUE

14. Jollei toisin määrätä, tätä yleissopimusta sovelletaan kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvien alueiden ulkopuolella sijaitseviin seuraaviin Tyynenmeren vesialueisiin kansainvälisen oikeuden mukaisesti:

a) vesialue, joka sijaitsee itään linjasta, joka kulkee etelään pitkin pituuspiiriä 120° itäistä pituutta Länsi-Australian etelärannikolla sijaitsevasta Australian kansallisen lainkäyttöalueen ulkorajasta pisteeseen, jossa se leikkaa leveyspiirin 55° eteläistä leveyttä; siitä suoraan itään pitkin leveyspiiriä 55° eteläistä leveyttä pisteeseen, jossa se leikkaa pituuspiirin 150° itäistä pituutta; siitä suoraan etelään pitkin pituuspiiriä 150° itäistä pituutta pisteeseen, jossa se leikkaa leveyspiirin 60° eteläistä leveyttä;

b) vesialue, joka sijaitsee pohjoiseen linjasta, joka kulkee itään pitkin leveyspiiriä 60° eteläistä leveyttä pituuspiiristä 150° itäistä pituutta pisteeseen, jossa se leikkaa pituuspiirin 67o16’ läntistä pituutta;

c) vesialue, joka sijaitsee länteen linjasta, joka kulkee pohjoiseen pitkin pituuspiiriä 67o16’ läntistä pituutta leveyspiiristä 60° eteläistä leveyttä pisteeseen, jossa se leikkaa Chilen kansallisen lainkäyttöalueen ulkorajan, siitä Chilen, Perun, Ecuadorin ja Kolumbian kansallisten lainkäyttöalueiden ulkorajoja pitkin pisteeseen, jossa se leikkaa leveyspiirin 2o pohjoista leveyttä; ja

d) vesialue, joka sijaitsee etelään linjasta, joka kulkee länteen pitkin leveyspiiriä 2o pohjoista leveyttä (lukuun ottamatta Ecuadorin kansallista lainkäyttöaluetta (Galapagossaaret)) pisteeseen, jossa se leikkaa pituuspiirin 150° läntistä pituutta; siitä suoraan pohjoiseen pitkin pituuspiiriä 150° läntistä pituutta pisteeseen, jossa se leikkaa leveyspiirin 10° pohjoista leveyttä, siitä länteen pitkin leveyspiiriä 10° pohjoista leveyttä pisteeseen, jossa se leikkaa Marshallinsaarten kansallisen lainkäyttöalueen ulkorajat, ja siitä etelään Tyynenmeren valtioiden ja alueiden, Uuden-Seelannin ja Australian kansallisten lainkäyttöalueiden ulkorajojen ympäri kunnes se yhtyy edellä olevassa a alakohdassa kuvaillun linjan alkupäähän.

15. Yleissopimusta sovelletaan myös kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvien alueiden ulkopuolella sijaitseviin Tyynenmeren vesialueisiin, jotka rajoittuvat leveyspiiriin 10° pohjoista leveyttä ja leveyspiiriin 20° eteläistä leveyttä sekä pituuspiiriin 135° itäistä pituutta ja pituuspiiriin 150° läntistä pituutta.

16. Jos tämän yleissopimuksen soveltamiseksi on tarpeen määritellä jonkin pisteen, linjan tai alueen sijainti maapallon pinnalla, kyseinen sijainti määritellään IERS:n (International Earth Rotation Service) ylläpitämän ITRS-järjestelmän (International Terrestrial Reference System) avulla, joka useimpia käytännön tarpeita varten vastaa WGS84-järjestelmää (maailman geodeettinen koordinaatiojärjestelmä).

17. Tällä yleissopimuksella ei tunnusteta minkään tämän yleissopimuksen sopimuspuolen vaateita tai kannanottoja, joita se on esittänyt aluevesien tai kalastusvyöhykkeiden oikeusaseman tai laajuuden osalta.

6 artikla

JÄRJESTÖ

18. Sopimuspuolet perustavat Etelä-Tyynenmeren alueellisen kalastusjärjestön, jäljempänä ’järjestö’, ja sopivat ylläpitävänsä ja vahvistavansa sitä. Järjestö suorittaa tässä yleissopimuksessa määrätyt tehtävät saavuttaakseen tämän yleissopimuksen tavoitteet.

19. Järjestöön kuuluu

a) komissio;

b) tiedekomitea;

c) tekninen ja valvontakomitea;

d) alueen itäosan hallintokomitea;

e) alueen länsiosan hallintokomitea;

f) rahoitus- ja hallintokomitea;

g) sihteeristö,

ja mitä tahansa muita apuelimiä, joita komissio voi aika ajoin perustaa 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti auttamaan sitä työssään.

20. Järjestö on kansainvälisen oikeuden mukainen oikeushenkilö ja on suhteissaan muihin kansainvälisiin järjestöihin ja sopimuspuolten alueilla siinä määrin oikeustoimikelpoinen kuin sen tehtävät ja tämän yleissopimuksen tavoitteen toteuttaminen edellyttävät. Järjestö ja sopimuspuoli, erityisesti järjestö ja sihteeristön toimipaikkana toimiva sopimuspuoli sopivat keskenään erioikeuksista ja -vapauksista, joita järjestö ja sen edustajat nauttivat sopimuspuolen alueella.

21. Järjestön sihteeristö sijaitsee Uudessa-Seelannissa tai sellaisessa muussa paikassa, jonne komissio päättää sijoittaa sen.

7 artikla

KOMISSIO

22. Kukin sopimuspuoli on komission jäsen, ja kukin jäsen nimittää komissioon yhden edustajan, jonka mukana voi olla varaedustajia, asiantuntijoita ja neuvonantajia.

23. Komissio valitsee sopimuspuolten joukosta puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan, joista kummankin toimikausi on kaksi vuotta ja jotka voidaan valita uudelleen mutta jotka voivat toimia samassa tehtävässä enintään kaksi perättäistä toimikautta. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan on oltava eri sopimuspuolten edustajia.

24. Komission ensimmäinen kokous on pidettävä viimeistään 12 kuukautta tämän yleissopimuksen voimaantulon jälkeen. Jollei komissio toisin päätä, komission puheenjohtaja kutsuu sen jälkeen koolle vuosikokouksen, joka pidetään ajankohtana ja paikassa, joista komissio päättää. Komissio pitää muita sellaisia kokouksia, jotka saattavat olla tarpeen komission tämän yleissopimuksen mukaisten tehtävien suorittamiseksi.

25. Komission ja sen apuelinten kokousten tiheyteen, kestoon ja kokousaikatauluun sovelletaan kustannustehokkuuden periaatetta.

8 artikla

KOMISSION TEHTÄVÄT

Komissio harjoittaa tämän yleissopimuksen tavoitteen, periaatteiden, lähestymistapojen ja erityismääräysten mukaisesti seuraavia tehtäviä:

a) toteuttaa tämän yleissopimuksen tavoitteen saavuttamiseksi säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, tarvittaessa myös yksittäisten kalakantojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä;

b) määrää kalavarojen, tarvittaessa myös yksittäisten kalakantojen kalastukseen osallistumisen luonteesta ja laajuudesta;

c) laatii tietojen keruuta, tarkistamista, raportointia, tallettamista ja levittämistä koskevia sääntöjä;

d) edistää tieteellistä tutkimusta yleissopimusalueen ja siihen rajoittuvien kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvien vesien kalavaroja ja meriekosysteemejä koskevan tietämyksen parantamiseksi ja vahvistaa yhteistyössä tiedekomitean kanssa tieteellisiin tarkoituksiin käytettäviä kalavaroja koskevia menettelysääntöjä yleissopimusalueella;

e) toimii yhteistyössä ja vaihtaa tietoja komission jäsenten ja asiaan liittyvien järjestöjen, rannikkovaltioiden, alueiden ja hallintoalueiden kanssa;

f) edistää säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden yhteensopivuutta yleissopimusalueella, siihen rajoittuvilla kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla ja siihen rajoittuvilla aavan meren alueilla;

g) kehittää ja vahvistaa tehokkaita seuranta-, valvonta-, tarkkailu-, noudattamis- ja täytäntöönpanomenettelyjä, myös syrjimättömiä markkinoihin ja kauppaan liittyviä toimenpiteitä;

h) kehittää kansainvälisen oikeuden mukaisia menettelyjä arvioidakseen, miten lippuvaltio on noudattanut tämän yleissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, ja tekee tarvittaessa ehdotuksia kyseisten velvoitteiden noudattamisen edistämiseksi;

i) toteuttaa toimenpiteitä LIS-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi;

j) laatii sääntöjä, jotka koskevat tämän yleissopimuksen mukaisen yhteistyötä tekevän muun kuin sopimuspuolen asemaa;

k) tarkastelee tämän yleissopimuksen määräysten sekä komission toteuttamien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden tehokkuutta tämän yleissopimuksen tavoitteen saavuttamisessa;

l) valvoo järjestön rakenteita, hallintoa, taloutta ja muita sisäisiä asioita, mukaan lukien sen eri elinten väliset suhteet;

m) ohjaa komission apuelimiä näiden työssä;

n) hyväksyy yksimielisesti järjestön talousarvion, järjestön varainhoitosäännöt ja kaikki niihin tehtävät muutokset, sekä sen menettelytapasäännöt, jotka voivat sisältää menettelyjä päätösten tekemiseksi ja kirjaamiseksi kokousten välillä;

o) hyväksyy ja tarvittaessa muuttaa muita määräyksiä, jotka ovat tarpeen sen ja sen apuelinten tehtävien suorittamiseksi; ja

p) suorittaa mitä tahansa muita tehtäviä ja tekee mitä tahansa muita päätöksiä, jotka voivat olla tarpeen tämän yleissopimuksen tavoitteen saavuttamiseksi.

9 artikla

APUELIMET

26. Komissio voi tarpeen mukaan perustaa muita apuelimiä tiedekomitean, teknisen ja valvontakomitean, alueen itäosan hallintokomitean, alueen länsiosan hallintokomitean sekä rahoitus- ja hallintokomitean lisäksi. Tällaisia ylimääräisiä apuelimiä voidaan perustaa pysyvästi tai väliaikaisesti kustannusvaikutukset huomioon ottaen.

27. Tällaisia ylimääräisiä apuelimiä perustaessaan komission on vahvistettava yksityiskohtaiset ohjeet ja työtavat, edellyttäen aina, että kyseiset yksityiskohtaiset ohjeet ovat yhteensopivia tämän yleissopimuksen tavoitteen sekä sen säilyttämistä ja hoitoa koskevien periaatteiden ja lähestymistapojen, vuoden 1982 yleissopimuksen ja vuoden 1995 sopimuksen kanssa. Komissio voi tarvittaessa aika ajoin tarkistaa ja muuttaa kyseisiä ohjeita ja työtapoja.

28. Kaikkien apuelinten on raportoitava komissiolle sekä annettava sille lausuntoja ja suosituksia ja osallistuttava komission toteuttamien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden tehokkuuden säännölliseen tarkasteluun.

29. Kaikkien apuelinten on tehtäviään suorittaessaan otettava huomioon muiden komission perustamien apuelinten asiaa koskeva toiminta ja tarvittaessa muiden kalastusjärjestöjen ja muiden asiaan liittyvien teknisten ja tieteellisten elinten toiminta.

30. Kaikki apuelimet voivat perustaa työryhmiä. Apuelimet voivat myös kuulla tarvittaessa ulkopuolisia tahoja komission antamien yleisten tai erityisten ohjeiden mukaisesti.

31. Kaikkien apuelinten on noudatettava komission menettelytapasääntöjä, ellei komissio toisin päätä.

10 artikla

TIEDEKOMITEA

32. Kullakin komission jäsenellä on oikeus nimittää tiedekomiteaan yksi edustaja, jolla saa olla mukanaan varaedustajia ja neuvonantajia.

33. Tiedekomitean tehtävänä on:

a) suunnitella, toteuttaa ja tarkastella tieteellisiä arvioita kalavarojen tilasta, myös yhteistyössä asianomaisten sopimuspuolina olevien rannikkovaltioiden kanssa sellaisten kalavarojen tilasta, jotka ovat hajallaan yleissopimusalueella ja kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla;

b) antaa komissiolle ja sen apuelimille lausuntoja ja suosituksia, jotka perustuvat tällaisiin arvioihin ja tarvittaessa myös:

i) viitearvoja, mukaan luettuina vuoden 1995 sopimuksen liitteessä II kuvaillut ennalta varautuvat viitearvot;

ii) tällaisiin viitearvoihin perustuvia kalavarojen hoitostrategioita tai -suunnitelmia; ja

iii) säilyttämis- ja hoitoratkaisujen analyysejä; tällaisia ratkaisuja ovat esimerkiksi suurimman sallitun saaliin tai pyyntiponnistuksen vahvistaminen eri tasoille arvioimalla, missä määrin kullakin ratkaisulla saavutettaisiin minkä tahansa komission hyväksymän tai harkitseman hoitostrategian tai -suunnitelman tavoite tai tavoitteet;

c) antaa komissiolle ja sen apuelimille lausuntoja ja suosituksia kalastuksen vaikutuksesta yleissopimusalueen meriekosysteemeihin, mukaan luettuina lausunnot ja suositukset haavoittuvien meriekosysteemien tunnistamisesta ja esiintymisestä, kalastuksen todennäköisistä vaikutuksista tällaisiin meriekosysteemeihin ja toimenpiteistä, joilla on tarkoitus torjua niille aiheutuvia merkittäviä haittavaikutuksia;

d) kannustaa ja edistää tieteellisen tutkimuksen alalla tehtävää yhteistyötä yleissopimusalueen kalavarojen ja meriekosysteemien tilaa koskevien tietojen parantamiseksi, mukaan luettuina tiedot sellaisten kalavarojen tilasta, jotka ovat hajallaan yleissopimusalueella ja kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla; ja

e) antaa komissiolle ja sen apuelimille muita tieteellisiä lausuntoja, jotka se katsoo aiheellisiksi tai joita komissio pyytää.

34. Komission menettelytapasäännöissä on määrättävä, että jos tiedekomitea ei pysty antamaan lausuntoaan yksimielisesti, sen on esitettävä jäsentensä eriävät näkemykset raportissaan. Tiedekomitean raportit on julkistettava.

35. Komissio, joka ottaa huomioon tiedekomitean suositukset, voi käyttää tieteellisten asiantuntijoiden palveluja hankkiakseen yleissopimusalueen kalavaroja ja meriekosysteemejä sekä niihin liittyviä asioita koskevia tietoja ja lausuntoja, jotka voivat olla komission harkitsemien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden kannalta merkityksellisiä.

36. Komission on toteutettava tarvittavat järjestelyt tiedekomitean raporttien, lausuntojen ja suositusten säännöllistä riippumatonta vertaisarviointia varten.

11 artikla

TEKNINEN JA VALVONTAKOMITEA

37. Kullakin komission jäsenellä on oikeus nimittää tekniseen ja valvontakomiteaan yksi edustaja, jolla saa olla mukanaan varaedustajia ja neuvonantajia.

38. Teknisen ja valvontakomitean tehtävänä on:

a) seurata ja valvoa tämän yleissopimuksen mukaisesti toteutettujen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden täytäntöönpanoa ja noudattamista sekä antaa komissiolle lausuntoja ja suosituksia;

b) antaa sellaisia muita tietoja, teknisiä lausuntoja ja suosituksia, jotka se katsoo aiheellisiksi tai joita komissio voi pyytää ja jotka liittyvät tämän yleissopimuksen määräysten ja komission hyväksymien tai harkitsemien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden täytäntöönpanoon ja noudattamiseen; ja

c) valvoa komission hyväksymien seuranta-, tarkastus-, valvonta- ja täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamista ja antaa komissiolle lausuntoja ja suosituksia.

12 artikla

ALUEEN ITÄ- JA LÄNSIOSIEN HALLINTOKOMITEAT

39. Alueen itä- ja länsiosien hallintokomiteoiden on omasta aloitteestaan tai komission pyynnöstä laadittava ja annettava komissiolle suosituksia 20 artiklan mukaisista säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä ja 21 artiklan mukaisesta kalavarojen kalastukseen osallistumisesta liitteessä I kuvailtujen yleissopimusalueen osien osalta. Näiden suositusten on oltava johdonmukaisia komission hyväksymien yleisesti sovellettavien toimenpiteiden kanssa, ja ne edellyttävät sellaisten sopimuspuolina olevien rannikkovaltioiden suostumusta, joita suostumusta edellyttävä asia koskee 20 artiklan 4 kohdan ja 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Komiteoiden on tarvittaessa pyrittävä kaikin keinoin koordinoimaan suosituksensa.

40. Komissio voi milloin tahansa muuttaa yksimielisesti liitettä I sen sisältämien maantieteellisten koordinaattien mukauttamiseksi. Tällainen muutos tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään, tai muuna tarkistuksessa ilmoitettuna päivänä.

41. Komissio voi päättää asettaa yhden osa-alueellisen hallintokomitean pääasialliseen vastuuseen tämän artiklan mukaisten, tiettyjä kalavaroja koskevien suositusten laatimisesta ja antamisesta komissiolle, vaikka kyseisten kalavarojen levinneisyysalue ulottuisi yleissopimuksen sen osan ulkopuolelle, josta komitea on liitteen I mukaisesti vastuussa.

42. Kunkin komitean on laadittava omat suosituksensa tiedekomitean lausuntojen ja suositusten perusteella.

43. .

a) Komission jäsenet, joiden alue sijaitsee sen yleissopimusalueen osan vieressä, josta komitea on tämän artiklan mukaisesti vastuussa, tai joiden kalastusalukset

i) kalastavat parhaillaan kyseisellä alueella; tai

ii) ovat kalastaneet kyseisellä alueella viimeisten kahden vuoden aikana; tai

iii) kalastavat tiettyjä kalavaroja, joista kyseinen komitea on 3 kohdan mukaisesti asetettu vastuuseen, myös yleissopimusalueeseen rajoittuvilla kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla,

ovat kyseisen komitean jäseniä.

b) Jokaisesta komission jäsenestä, joka ei ole a alakohdan nojalla jonkin komitean jäsen ja joka ilmoittaa sihteeristölle aikovansa kalastaa kahden vuoden kuluessa ilmoituksen antamisesta siinä yleissopimusalueen osassa, josta jokin komitea on tämän artiklan mukaisesti vastuussa, tulee kyseisen komitean jäsen. Jos ilmoituksen tekevä komission jäsen ei kalasta kyseisessä yleissopimusalueen osassa kahden vuoden kuluessa ilmoituksen antamisesta, se lakkaa olemasta kyseisen komitean jäsen.

c) Jokainen komission jäsen, joka ei ole a tai b alakohdan nojalla jonkin komitean jäsen, voi lähettää edustajansa osallistumaan kyseisen komitean toimintaan.

d) Tässä kohdassa ilmaisulla "kalastus" tarkoitetaan ainoastaan 1 artiklan 1 kohdan g alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettuja toimia.

44. Alueen itä- ja länsiosien hallintokomiteoiden on parhaansa mukaan pyrittävä antamaan suosituksensa komissiolle yksimielisesti. Jos kaikki keinot yksimielisyyden saavuttamiseksi suosituksesta on käytetty, suositus on annettava kyseisen osa-alueellisen hallintokomitean jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä. Komissiolle annettavissa raporteissa voidaan esittää enemmistön ja vähemmistön näkemyksiä.

45. Tämän artiklan mukaisesti annetut suositukset muodostavat perustan komission hyväksymille 20 ja 21 artiklassa tarkoitetuille säilyttämis- ja hoitotoimenpiteille ja päätöksille.

46. Kaikki kumman tahansa komitean työhön liittyvät lisäkustannukset ovat kyseisen komitean jäsenten vastuulla.

13 artikla

RAHOITUS- JA HALLINTOKOMITEA

47. Kullakin komission jäsenellä on oikeus nimittää rahoitus- ja hallintokomiteaan yksi edustaja, jolla saa olla mukanaan varaedustajia ja neuvonantajia.

48. Rahoitus- ja hallintokomitean tehtävänä on antaa komissiolle neuvoja kysymyksissä, jotka koskevat talousarviota, komission kokousten ajankohtaa ja paikkaa, komission julkaisuja, pääsihteeriin ja sihteeristön henkilöstöön liittyviä seikkoja ja muita komission sille osoittamia rahoitukseen ja hallintoon liittyviä seikkoja.

14 artikla

SIHTEERISTÖ

49. Sihteeristön on suoritettava komission sille antamat tehtävät.

50. Sihteeristön hallintopäällikkönä on pääsihteeri, joka nimitetään sopimuspuolten hyväksynnällä ja niiden vahvistamin edellytyksin.

51. Pääsihteeri nimittää sihteeristön työntekijät komission vahvistamien henkilöstösääntöjen mukaisesti.

52. Pääsihteerin on varmistettava sihteeristön tehokas toiminta.

53. Tällä yleissopimuksella perustettavan sihteeristön on oltava tehokas ja kustannuksia säästävä. Sihteeristön suunnittelussa ja toiminnassa on tarpeen mukaan otettava huomioon olemassa olevien alueellisten laitosten kapasiteetti suorittaa tiettyjä teknisiä sihteeritehtäviä ja erityisesti sopimusjärjestelyn piiriin kuuluvien palvelujen saatavuus.

15 artikla

TALOUSARVIO

54. Komission on ensimmäisessä kokouksessaan hyväksyttävä talousarvio komission ja sen apuelinten rahoittamiseksi, ja lisäksi sen on hyväksyttävä varainhoitosäännöt. Kaikki talousarviota ja varainhoitosääntöjä koskevat päätökset, mukaan luettuina päätökset, jotka koskevat komission jäsenten maksuosuuksia ja niiden laskukaavaa, on tehtävä yksimielisesti.

55. Kunkin komission jäsenen on osallistuttava talousarvion rahoitukseen. Kunkin komission jäsenen vuotuisen maksuosuuden määrä on vaihtelevan maksun, joka perustuu komission sille määrittämään kalavarojen kokonaissaaliiseen, sekä perusmaksun yhdistelmä, ja siinä on otettava huomioon jäsenen taloudellinen tila. Niiden komission jäsenten taloudellinen tila, joiden ainoat saaliit yleissopimusalueella saadaan sen yleissopimusalueeseen rajoittuvilta alueilta, on kyseisen alueen taloudellinen tila. Komissio vahvistaa näiden maksuosuuksien laskukaavan ja voi muuttaa sitä, ja se on esitettävä komission varainhoitosäännöissä.

56. Komissio voi pyytää ja hyväksyä rahoitusosuuksia tai muuta apua järjestöiltä, yksityishenkilöiltä ja muista lähteistä tehtäviensä täyttämiseen liittyviin tarkoituksiin.

57. Pääsihteerin on toimitettava kullekin komission jäsenelle luonnos seuraavien kahden rahoitusvuoden vuotuiseksi talousarvioksi sekä maksuosuuksia koskeva aikataulu viimeistään 60 päivää ennen sitä rahoitus- ja hallintokomitean kokousta, jossa komitea antaa suosituksensa komissiolle. Talousarvioluonnosta laatiessaan sihteeristö ottaa täysipainoisesti huomioon kustannustehokkuutta koskevan tarpeen sekä komission ohjeet, jotka koskevat varainhoitovuonna mahdollisesti vaadittavia apuelinten kokouksia. Komissio hyväksyy jokaisessa vuosikokouksessaan seuraavaa varainhoitovuotta koskevan talousarvion.

58. Jos komissio ei pysty hyväksymään talousarviota, komission hallinnolliseen talousarvioon maksettavien osuuksien taso määritetään edeltävän vuoden talousarvion mukaisesti komission seuraavan vuoden hallinnollisten menojen maksamiseksi, kunnes uusi talousarvio voidaan hyväksyä yksimielisesti.

59. Komission vuosikokouksen jälkeen pääsihteerin on ilmoitettava kullekin komission jäsenelle sen maksettavaksi tuleva osuus, joka on laskettu komission 2 kohdan mukaisesti vahvistamalla kaavalla, ja kunkin komission jäsenen on tämän jälkeen mahdollisimman pian maksettava osuutensa järjestölle.

60. Maksuosuudet maksetaan sen valtion valuuttana, jossa järjestön sihteeristö sijaitsee, jollei komissio toisin päätä.

61. Sopimuspuoli, josta tulee tämän yleissopimuksen jäsen kesken varainhoitovuotta, maksaa kyseiseltä varainhoitovuodelta sellaisen osan maksuosuudesta, joka on laskettu tämän artiklan määräysten perusteella suhteessa siihen montako kokonaista kuukautta varainhoitovuodesta on jäljellä siitä päivästä alkaen, jona yleissopimus tulee kyseisen sopimuspuolen osalta voimaan.

62. Jollei komissio toisin päätä, komission jäsen, jonka järjestölle suoritettavat maksut ovat myöhässä yli kaksi vuotta, ei saa osallistua komission päätöksentekoon, kunnes se on maksanut kaikki velkansa komissiolle.

63. Järjestön rahoitustoimet toteutetaan komission hyväksymien varainhoitosääntöjen mukaisesti, ja komission nimittämät riippumattomat tilintarkastajat tarkastavat ne vuosittain.

16 artikla

PÄÄTÖKSENTEKO

64. Yleensä komissio tekee päätökset yksimielisesti. Tässä artiklassa ilmaisu ”yksimielisesti” tarkoittaa, että päätöstä tehtäessä ei ole esitetty virallisia vastalauseita.

65. Jollei tässä yleissopimuksessa nimenomaisesti määrätä, että päätös on tehtävä yksimielisesti, ja jos puheenjohtaja katsoo, että kaikki keinot yksimielisen päätöksen aikaan saamiseksi on käytetty,

a) menettelytapakysymyksiä koskevat komission päätökset tehdään puolesta tai vastaan äänestävien komission jäsenten enemmistöllä; ja

b) asiakysymyksiä koskevat päätökset tehdään puolesta tai vastaan äänestävien komission jäsenten kolmen neljäsosan määräenemmistöllä.

66. Kysymystä siitä, onko jokin kysymys asiakysymys, käsitellään asiakysymyksenä.

17 artikla

KOMISSION PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

67. Asiakysymyksiä koskevista komission päätöksistä tulee komission jäseniä velvoittavia seuraavalla tavalla:

a) pääsihteeri ilmoittaa viipymättä jokaisen päätöksen kaikille komission jäsenille; ja

b) ellei 2 kohdasta muuta johdu, päätöksestä tulee kaikkia komission jäseniä velvoittava 90 päivän kuluttua a alakohdan mukaisesta ilmoituksessa mainitusta toimituspäivästä (”ilmoituspäivä”).

68. .

a) Komission jäsen voi esittää pääsihteerille päätöstä koskevan vastalauseen 60 päivän kuluessa ilmoituspäivästä (”vastalauseiden esittämisaika”). Tällöin päätöksestä ei tule vastalauseen osalta kyseistä komission jäsentä velvoittavaa muuten kuin 3 kohdan ja liitteen II mukaisesti.

b) Komission jäsenen, joka esittää vastalauseen, on samalla

i) annettava yksityiskohtaiset perustelut vastalauseelleen;

ii) toteutettava vaihtoehtoisia toimenpiteitä, jotka vastaavat vaikutukseltaan päätöstä, jota se vastustanut ja joilla on sama soveltamispäivä; ja

iii) ilmoitettava pääsihteerille tällaisia vaihtoehtoisia toimenpiteitä koskevat ehdot.

c) Vastalauseen ainoa hyväksyttävä peruste on, että päätös syrjii perusteettomasti muodoltaan tai sisällöltään kyseistä komission jäsentä tai ei ole sopusoinnussa tämän yleissopimuksen määräysten tai muun asiaa koskevan kansainvälisen oikeuden kanssa, sellaisena kuin se ilmenee vuoden 1982 yleissopimuksesta tai vuoden 1995 sopimuksesta.

69. Päätöstä vastustanut komission jäsen voi peruuttaa vastalauseensa milloin tahansa. Päätöksestä tulee sen jälkeen kyseistä jäsentä velvoittava 1 kohdan b alakohdan mukaisesti tai päätöksen peruutuspäivänä, sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi.

70. Pääsihteerin on viipymättä ilmoitettava kaikille komission jäsenille

a) kunkin vastalauseen vastaanottamisesta ja peruuttamisesta; ja

b) kyseisen vastalauseen perusteluista ja 2 kohdan mukaisesti toteutetuista tai toteutettavaksi ehdotetuista vaihtoehtoisista toimenpiteistä.

71. .

a) Kun jokin komission jäsen esittää 2 kohdan mukaisesti vastalauseen, 30 päivän kuluessa vastalauseiden esittämisajan päättymisestä on perustettava arviointilautakunta. Arviointilautakunta on perustettava liitteessä II vahvistettujen menettelyjen mukaisesti.

b) Pääsihteerin on viipymättä ilmoitettava kaikille komission jäsenille arviointilautakunnan perustamisesta.

c) Jos vähintään kaksi komission jäsentä esittää vastalauseita samoin perustein, kyseiset vastalauseet käsitellään samassa arviointilautakunnassa, jolla on oltava liitteessä II olevassa 2 kohdassa täsmennetty jäsenyys.

d) Jos vähintään kaksi komission jäsentä esittää vastalauseita eri perustein, kyseiset vastalauseet voidaan kyseisten komission jäsenten suostumuksella käsitellä samassa arviointilautakunnassa, jolla on oltava liitteessä II olevassa 2 kohdassa täsmennetty jäsenyys. Ellei tällaista suostumusta saada, vastalauseet, jotka on esitetty eri perustein, on käsiteltävä erillisissä arviointilautakunnissa.

e) Arviointilautakunnan on 45 päivän kuluessa perustamisestaan esitettävä pääsihteerille havaintonsa ja suosituksensa siitä, ovatko komission jäsenen tai jäsenten esittämän vastalauseen perusteet oikeutettuja ja vastaavatko toteutetut vaihtoehtoiset toimenpiteet vaikutukseltaan päätöstä, johon vastalause on esitetty.

f) Pääsihteerin on viipymättä ilmoitettava kaikille komission jäsenille arviointilautakunnan havainnoista ja suosituksista. Arviointilautakunnan havaintoja ja suosituksia on käsiteltävä, ja ne on saatettava voimaan liitteen II mukaisesti.

72. Tämän artiklan määräyksillä ei rajoiteta komission jäsenten oikeutta saattaa tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskeva riita sitovaan riidanratkaisumenettelyyn riitojen ratkaisemista koskevien tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

18 artikla

AVOIMUUS

73. Komission on edistettävä avoimuutta päätöksentekomenettelyissä ja muissa tämän yleissopimuksen mukaisesti toteutetuissa toimissa.

74. Jollei komissio toisin päätä, kaikki komission ja sen apuelinten kokoukset ovat avoinna kaikille 4 kohdan mukaisesti rekisteröidyille osallistujille ja tarkkailijoille. Komission on julkaistava kaikki raporttinsa ja säilyttämis- ja hoitotoimenpiteensä, kun ne on hyväksytty, ja pidettävä julkista rekisteriä kaikista yleissopimusalueella voimassa olevista raporteista ja säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä.

75. Komission on edistettävä tämän yleissopimuksen täytäntöönpanossa avoimuutta levittämällä julkisesti tietoja, jotka eivät ole kaupallisesti arkaluonteisia ja helpottamalla tarvittaessa valtiosta riippumattomien järjestöjen, kalatalousalan ja erityisesti kalastuslaivaston edustajien sekä muiden eturyhmien ja yksityisten henkilöiden kuulemista ja osallistumista.

76. Muille kuin sopimuspuolina oleville valtioille, hallitustenvälisille järjestöille ja valtiosta riippumattomille järjestöille, mukaan luettuina ympäristöjärjestöt ja kalastusjärjestöt, joilla on intressejä komission kannalta tärkeissä kysymyksissä, varataan tilaisuus osallistua komission ja sen apuelinten kokouksiin tarkkailijoina tai muulla asianmukaisella tavalla. Komission menettelytapasäännöissä on määrättävä tällaisesta osallistumisesta, eivätkä ne saa olla tältä osin tarpeettoman rajoittavia. Menettelytapasäännöissä on määrättävä myös, että tällaisten edustajien on voitava tutustua ajoissa kaikkiin kyseessä oleviin tietoihin.

19 artikla

KEHITYSMAIDEN ERITYISVAATIMUSTEN TUNNUSTAMINEN

77. Komission on tunnustettava täysimääräisesti sopimuspuolina olevien alueen kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden kehitysmaiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden, alueiden ja hallintoalueiden erityisvaatimukset, jotka liittyvät kalavarojen säilyttämiseen ja hoitoon yleissopimusalueella sekä näiden luonnonvarojen kestävään käyttöön.

78. Toteuttaessaan velvollisuuttaan toimia yhteistyössä tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien kalavarojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vahvistamiseksi komission jäsenten on otettava huomioon sopimuspuolina olevien alueen kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden kehitysmaiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden, alueiden ja hallintoalueiden erityisvaatimukset, erityisesti:

a) sellaisten kehitysmaiden, alueiden ja hallintoalueiden haavoittuvuus, jotka ovat riippuvaisia meren elollisten luonnonvarojen hyödyntämisestä, mukaan lukien niiden väestöjen tai väestön osan ravitsemuksellisten tarpeiden tyydyttäminen;

b) tarve välttää haitallisia vaikutuksia kalastuksiin ja varmistaa kotitarvekalastajien, pienimuotoista kalastusta harjoittavien ja yksittäisten kalastajien sekä kalastuksen parissa työskentelevien naisten ja sopimuspuolina olevien kehitysmaiden, alueiden ja hallintoalueiden alkuperäiskansoihin kuuluvien mahdollisuus kalastaa; ja

c) tarve varmistaa, etteivät nämä toimenpiteet johda säilyttämistoimista aiheutuvien velvoitteiden siirtämiseen suoraan tai välillisesti sopimuspuolina olevien kehitysmaiden, alueiden ja hallintoalueiden kannettavaksi suhteettomassa määrin.

79. Komission jäsenten on toimittava yhteistyössä, joko suoraan tai komission ja osa-alueellisten tai alueellisten järjestöjen kautta,

a) tehostaakseen sopimuspuolina olevien, kyseisen alueen kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden kehitysmaiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden, alueiden ja hallintoalueiden kykyä säilyttää ja hoitaa kalavaroja ja kehittää niiden omaa, näitä kalavaroja koskevaa kalastusta;

b) auttaakseen sopimuspuolina olevia alueen kehitysmaita, erityisesti vähiten kehittyneitä kehitysmaita ja pieniä kehittyviä saarivaltioita, alueita ja hallintoalueita osallistumaan kalavarojen kalastukseen, mukaan lukien kyseisiin kalavaroihin pääsyn helpottaminen 3 ja 21 artiklan mukaisesti; ja

c) helpottaakseen sopimuspuolina olevien, kyseisen alueen kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden kehitysmaiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden, alueiden ja hallintoalueiden osallistumista komission ja sen apuelinten toimintaan.

80. Tässä artiklassa esitetyssä tarkoituksessa tehtävä yhteistyö voi käsittää taloudellisen tuen antamisen, tuen henkilöresurssien kehittämiseen, teknisen avun ja teknologian siirron, yhteisyritysjärjestelyjen ja neuvontapalveluiden muodossa annettu tuki mukaan luettuna. Tällainen tuki ohjataan muun muassa seuraaviin tarkoituksiin:

a) kalavarojen säilyttämisen ja hoidon parantamiseen kalastusta koskevien ja siihen liittyvien tietojen keruun, raportoinnin, tarkastamisen, vaihdon ja analysoinnin avulla;

b) kalakantojen arviointiin ja tieteelliseen tutkimukseen; ja

c) seurantaan, valvontaan, tarkkailuun, määräysten noudattamiseen ja täytäntöönpanoon, joihin sisältyy koulutus ja kapasiteetin lisääminen paikallisella tasolla, kansallisten ja alueellisten tarkkailijaohjelmien kehittäminen ja rahoittaminen sekä teknologian ja laitteiden saatavuus.

81. Komissio perustaa rahaston helpottaakseen sopimuspuolina olevien alueen kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden kehitysmaiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden ja tarvittaessa alueiden ja hallintoalueiden osallistumista komission ja sen apuelinten toimintaan. Komission varainhoitosäännöt sisältävät rahaston hallintoa koskevat suuntaviivat ja tukikelpoisuusperusteet.

20 artikla

SÄILYTTÄMIS- JA HOITOTOIMENPITEET

82. Komission toteuttamiin säilyttämis- ja hoitotoimenpiteisiin on kuuluttava toimenpiteitä, joilla

a) varmistetaan kalavarojen pitkän aikavälin kestävyys ja edistetään niiden vastuullisen käytön tavoitetta;

b) ehkäistään tai lopetetaan liikakalastus ja liiallinen kalastuskapasiteetti sen varmistamiseksi, että pyyntiponnistuksen tasot eivät ylitä kalavarojen kestävän hyödyntämisen tasoja;

c) pidetään muiden kuin kohdelajien ja kohdelajeista riippuvaisten tai niihin liittyvien lajien kannat sellaisen tason yläpuolella tai palautetaan ne sellaisen tason yläpuolelle, jolla niiden lisääntyminen saattaisi olla vakavasti uhattuna; ja

d) suojellaan elinympäristöjä ja meriekosysteemejä, joissa kalavaroja ja muita kuin kohdelajeja ja kohdelajeista riippuvaisia tai niihin liittyviä lajeja esiintyy, kalastuksen vaikutuksilta, mukaan luettuina toimenpiteet, joilla on tarkoitus torjua haavoittuville meriekosysteemeille aiheutuvia merkittäviä haittavaikutuksia, ja varotoimenpiteet, ellei voida riittävän tarkoin todeta, esiintyykö alueella haavoittuvia meriekosysteemejä tai aiheutuisiko kalastuksesta merkittäviä haittavaikutuksia haavoittuviin meriekosysteemeihin.

83. Komission toteuttamissa erityisissä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteissä on tarvittaessa määriteltävä seuraavat:

a) viitearvot, mukaan luettuina vuoden 1995 sopimuksen liitteessä II kuvaillut ennalta varautuvat viitearvot;

b) toimet, joita on toteutettava, jos mainitut viitearvot ollaan saavuttamassa tai jos ne ylitetään;

c) kalavarojen kalastuksen luonne ja laajuus, mukaan luettuina suurimman sallitun saaliin tai suurimman sallitun pyyntiponnistuksen vahvistaminen;

d) yleiset tai erityiset paikat, joissa kalastusta saa tai ei saa harjoittaa;

e) ajanjaksot, joina kalastusta saa tai ei saa harjoittaa;

f) saaliisiin, jotka voidaan pitää aluksella, sovellettavat kokorajat; ja

g) pyydystyypit, kalastustekniikat tai kalastuskäytänteet, joita kalastuksessa saadaan käyttää.

84. Edellä olevan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen kalavarojen suurinta sallittua saalista tai suurinta sallittua pyyntiponnistusta määrittäessään komission on otettava huomioon seuraavat seikat:

a) kalavarojen tila ja kehitysvaihe;

b) kalavarojen kalastustavat;

c) tarvittaessa samojen kalavarojen saaliit kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla;

d) poisheitettyjä määriä ja muuta tahatonta kuolevuutta koskeva myönnytys;

e) muiden kuin kohdelajien tai kohdelajeihin liittyvien taikka niistä riippuvaisten lajien saaliit ja meriekosysteemeihin, joissa kalavaroja esiintyy, kohdistuvat vaikutukset;

f) merkitykselliset ekologiset ja biologiset tekijät, jotka määrittävät niiden kalavarojen luonteen, joiden pyynti on sallittua;

g) merkitykselliset ympäristötekijät, mukaan luettuina ravintoketjuun liittyvät tekijät, joilla voi olla vaikutusta asianomaisiin kalavaroihin sekä muihin kuin kohdelajeihin ja kohdelajeihin liittyviin tai niistä riippuvaisiin lajeihin; ja

h) tapauksen mukaan muiden hallitustenvälisten järjestöjen toteuttamat asiaan liittyvät säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet.

Komissio tarkistaa säännöllisesti kalavarojen osalta vahvistettua suurinta sallittua saalista tai suurinta sallittua pyyntiponnistusta.

85. .

a) Sellaisten kalavarojen osalta, jotka ovat hajallaan yleissopimusalueella ja sopimuspuolina olevien rannikkovaltioiden kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla,

i) komissio vahvistaa suurimman sallitun saaliin tai suurimman sallitun pyyntiponnistuksen ja tarvittaessa muita säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä yleissopimusalueelle. Komissio ja asiaan liittyvät sopimuspuolina olevat rannikkovaltiot tekevät yhteistyötä koordinoidakseen omia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitään tämän yleissopimuksen 4 artiklan mukaisesti;

ii) komissio voi asiaan liittyvien sopimuspuolina olevien rannikkovaltioiden erityisellä suostumuksella vahvistaa tämän yleissopimuksen liitteen III mukaisesti ja tapauksen mukaan suurimman sallitun saaliin tai suurimman sallitun pyyntiponnistuksen, jota sovelletaan kalavarojen koko esiintymisalueella; ja

iii) jos yksi tai useampi sopimuspuolena oleva rannikkovaltio ei suostu siihen, että suurinta sallittua saalista tai suurinta sallittua pyyntiponnistusta sovelletaan kalavarojen koko esiintymisalueella, komissio voi tapauksen mukaan vahvistaa suurimman sallitun saaliin tai suurimman sallitun pyyntiponnistuksen, jota sovelletaan yleissopimusalueella sekä niiden sopimuspuolina olevien rannikkovaltioiden kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla, jotka ovat antaneet tätä koskevan suostumuksensa. Liitettä III sovelletaan soveltuvin osin kyseisen suurimman sallitun saaliin tai suurimman sallitun pyyntiponnistuksen vahvistamiseen komissiossa.

b) Edellä olevan a alakohdan ii tai iii alakohdan kattamissa tapauksissa voidaan toteuttaa muita täydentäviä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, jotta varmistetaan kalavarojen kestävä säilyttäminen ja hoito koko niiden esiintymisalueella. Tämän kohdan määräysten noudattamiseksi tällaisten toimenpiteiden toteuttajana voi 4 artiklassa esitettyjen yhteensopivuusperiaatteiden mukaisesti olla aavan meren osalta komissio ja kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvien alueiden osalta yksi tai useampi sopimuspuolena oleva rannikkovaltio; lisäksi komissio voi asiaan liittyvien sopimuspuolina olevien rannikkovaltioiden suostumuksella toteuttaa toimenpiteitä, joita sovelletaan kalavarojen koko esiintymisalueella.

c) Mitkään komission a alakohdan ii ja iii alakohdan sekä b alakohdan mukaisesti toteuttamat säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet, suurin sallittu saalis tai suurin sallittu pyyntiponnistus mukaan lukien, eivät rajoita rannikkovaltioiden täysivaltaisia oikeuksia meren elollisten luonnonvarojen tutkimiseen, hyödyntämiseen, säilyttämiseen ja hoitamiseen kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla vuoden 1982 yleissopimuksen ja vuoden 1995 sopimuksen asiaa koskevista määräyksistä ilmenevän kansainvälisen oikeuden mukaisesti, eivätkä vaikuta millään muulla tavoin tämän yleissopimukseen soveltamisalueeseen, joka vahvistetaan 5 artiklassa.

86. .

a) Komission on kiireellisesti toteutettava 16 artiklan mukaisesti ja tarvittaessa myös kokousten välillä toimenpiteitä, jos kalastustoiminta uhkaa vakavasti kalavarojen tai meriekosysteemin, jossa näitä kalavaroja esiintyy, kestävyyttä, tai jos jollain luonnonilmiöllä tai ihmisen toiminnasta aiheutuneella katastrofilla on tosiasiallisesti tai todennäköisesti merkittävä kielteinen vaikutus kalavarojen tilaan, varmistaakseen, ettei kalastustoiminta lisää tällaista uhkaa tai kyseisiä kielteisiä vaikutuksia.

b) Kiireellisesti toteutettujen toimenpiteiden on perustuttava parhaisiin mahdollisiin saatavilla oleviin tieteellisiin tietoihin. Tällaisten toimenpiteiden on oltava väliaikaisia, ja niitä on tarkasteltava uudelleen niiden toteuttamista seuraavassa komission kokouksessa. Toimenpiteistä tulee komission jäseniä velvoittavia 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tällaiset toimenpiteet eivät ole avoinna 17 artiklan 2 kohdassa määrätylle vastalausemenettelylle, mutta niihin voidaan soveltaa tämän yleissopimuksen mukaista riitojenratkaisumenettelyä.

87. Komission toteuttamia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä on kehitettävä, ja ne on sisällytettävä asteittain osaksi hoitostrategioita tai -suunnitelmia, joissa vahvistetaan kalavarojen hoitotavoitteet, viitearvot, joihin kyseisten tavoitteiden toteutumista verrataan, näiden viitearvojen mittaamisessa käytettävät indikaattorit sekä toimenpiteet, joita on toteutettava tiettyjen indikaattoritasojen varalta.

21 artikla

KALAVAROJEN KALASTUKSEEN OSALLISTUMINEN

88. Päättäessään kalavarojen kalastukseen osallistumisesta, suurimman sallitun saaliin tai suurimman sallitun pyyntiponnistuksen jakaminen mukaan lukien, komission on otettava huomioon kyseisten kalavarojen tila ja niitä koskevan pyyntiponnistuksen nykyinen taso sekä, siinä määrin kuin on tarpeen, seuraavat perusteet:

a) aiemmat saaliit ja entiset ja nykyiset kalastustavat ja käytänteet yleissopimusalueella;

b) tämän yleissopimuksen mukaisten säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden noudattaminen;

c) osoitettu kyky ja halu kohdistaa kalastusaluksiin tehokasta lippuvaltiovalvontaa;

d) kalavarojen säilyttämisen ja hoidon edistäminen, mukaan luettuna täsmällisten tietojen antaminen ja tehokas seuranta, valvonta, tarkkailu ja täytäntöönpano;

e) alueen kehitysmaiden ja erityisesti pienten kehittyvien saarivaltioiden, alueiden ja hallintoalueiden toiveet ja kiinnostuksenkohteet kalastuksen kehittämisen alalla;

f) rannikkovaltioiden ja erityisesti kehittyvien rannikkovaltioiden, alueiden ja hallintoalueiden intressit sellaisten kalavarojen suhteen, jotka ovat hajallaan tällaisten valtioiden, alueiden ja hallintoalueiden kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla ja yleissopimusalueella;

g) sellaisten rannikkovaltioiden, alueiden ja hallintoalueiden tarpeet, joiden talous on pääasiallisesti riippuvainen tällaisten valtioiden, alueiden ja hallintoalueiden kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla ja yleissopimusalueella hajallaan olevien kalavarojen hyödyntämisestä ja kalastuksesta;

h) se, missä määrin komission jäsen käyttää saaliit kotimaiseen kulutukseen, ja saaliiden merkitys kyseisen jäsenen elintarviketurvan kannalta;

i) uusien kalastusten tai koekalastusten vastuullisen kehittämisen edistäminen 22 artiklan mukaisesti; ja

j) kalavaroja koskevan tieteellisen tutkimuksen edistäminen ja sen tulosten julkistaminen.

89. Kun komissio vahvistaa kalavaroille suurimman sallitun saaliin tai suurimman sallitun pyyntiponnistuksen 20 artiklan 4 kohdan a alakohdan ii tai iii alakohdan nojalla, se voi asiaan liittyvien sopimuspuolina olevien rannikkovaltioiden erityisellä suostumuksella tehdä myös päätöksiä, jotka koskevat kyseisten kalavarojen kalastukseen osallistumista koko niiden esiintymisalueella.

90. Edellä olevan 2 kohdan mukaisia päätöksiä tehdessään komission on otettava huomioon aiemmat saaliit sekä entiset ja nykyiset kalastustavat ja käytänteet kyseisten kalavarojen koko esiintymisalueella sekä 1 kohdan b–j alakohdassa luetellut perusteet.

91. Jos 2 kohdassa tarkoitettua sopimuspuolina olevien rannikkovaltioiden suostumusta ei saada,

a) komission on tehtävä 1 kohdan mukaiset päätökset, jotka koskevat 20 artiklan 4 kohdan a alakohdan i alakohdan nojalla vahvistetun suurimman sallitun saaliin tai suurimman sallitun pyyntiponnistuksen jakamista, ja jotka voidaan tehdä yleissopimusalueella; ja

b) komission ja asiaan liittyvien sopimuspuolina olevien rannikkovaltioiden on tehtävä yhteistyötä 4 artiklan mukaisesti.

92. Tämän artiklan mukaisia päätöksiä tehdessään komissio voi tarvittaessa ottaa huomioon myös saavutukset muiden kansainvälisten kalatalouden hallinnointijärjestelmien suhteen.

93. Komission on tarvittaessa tarkistettava päätöksiä, jotka koskevat kalavarojen kalastukseen osallistumista, suurimman sallitun saaliin tai suurimman sallitun pyyntiponnistuksen jakaminen mukaan lukien, ottaen huomioon tämän artiklan määräykset ja uusien sopimuspuolten intressit.

22 artikla

UUDET KALASTUKSET TAI KOEKALASTUKSET

94. Kalavarat, joita ei ole kalastettu lainkaan tai joita ei ole kalastettu tietyin pyydyksin tai menetelmin vähintään kymmeneen vuoteen, voidaan avata kalastukselle tai niiden kalastus voidaan aloittaa tällaisin pyydyksin tai menetelmin vasta, kun komissio on toteuttanut kyseisten kalavarojen ja tarvittaessa muiden kuin kohdelajien tai kohdelajeihin liittyvien taikka niistä riippuvaisten lajien osalta varovaisia alustavia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä sekä aiheellisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on suojella meriekosysteemiä, jossa kyseisiä kalavaroja esiintyy, kalastustoiminnan haitallisilta vaikutuksilta.

95. Tällaisten alustavien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden, joihin voi kuulua vaatimuksia, jotka koskevat kalastusaikomuksesta annettavaa ilmoitusta, kehittämissuunnitelman laatimista, meriekosysteemeihin kohdistuvien haittavaikutusten torjuntatoimenpiteitä, tiettyjen pyydysten käyttöä, tarkkailijoiden läsnäoloa, tietojen keruuta ja kalastustutkimuksen tai koekalastuksen harjoittamista, on oltava yhdenmukaisia tämän yleissopimuksen tavoitteen sekä sen sisältämien säilyttämistä ja hoitoa koskevien periaatteiden ja lähestymistapojen kanssa. Toimenpiteillä on varmistettava, että uusien kalavarojen kalastusta kehitetään varoen ja asteittain, kunnes saadaan riittävät tiedot, joiden perusteella komissio voi toteuttaa sopivan yksityiskohtaisia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä.

96. Komissio voi aika ajoin toteuttaa säilyttämistä ja hoitoa koskevia vaatimusten mukaisia vähimmäistoimenpiteitä, joita on sovellettava joihinkin tai kaikkiin uusiin kalavaroihin ennen niiden kalastuksen aloittamista.

23 artikla

TIETOJEN KERUU, KOKOAMINEN JA VAIHTO

97. Parantaakseen tietopohjaa kalavarojen, muiden kuin kohdelajien tai kohdelajeihin liittyvien taikka niistä riippuvaisten lajien säilyttämisestä ja hoidosta sekä niiden meriekosysteemien suojelusta, joissa tällaisia kalavaroja esiintyy, ja edistääkseen LIS-kalastuksen ja siitä kyseisiin kalavaroihin aiheutuvien kielteisten vaikutusten poistamista tai vähentämistä, komission on, ottaen täysipainoisesti huomioon vuoden 1995 sopimuksen liitteen I, laadittava vaatimuksia, sääntöjä ja menettelyjä muun muassa seuraavia tavoitteita varten:

a) komission jäsenet keräävät ja tarkistavat kaikki asiaan liittyvät tiedot ja raportoivat niistä komissiolle hyvissä ajoin;

b) komissio kokoaa ja hallinnoi tarkkoja ja täydellisiä tietoja helpottaakseen kalakantojen tehokasta arviointia ja varmistaakseen parhaiden tieteellisten lausuntojen hankinnan;

c) tietoturva sekä tietojen saatavuus ja levittäminen, samalla kun tarvittaessa huolehditaan tietojen luottamuksellisuudesta;

d) tietojen vaihto komission jäsenten kesken sekä muiden alueellisten kalastusjärjestöjen ja muiden asiaan liittyvien järjestöjen kanssa, mukaan luettuina tiedot LIS-kalastusta harjoittavista aluksista ja tarvittaessa tällaisten alusten todellisista omistajista, kyseisten tietojen kokoamiseksi tarvittaessa keskitettyyn muotoon niiden jakamista varten;

e) koordinoidun dokumentoinnin ja tietojen yhteiskäytön helpottaminen alueellisten kalastusjärjestöjen välillä, mukaan lukien menettelyt tietojen vaihtamiseksi tapauksen mukaan alusrekistereistä, saalisasiakirjoista ja kaupan seurantajärjestelmistä; ja

f) säännölliset tarkastukset, joilla varmistetaan, että komission jäsenet noudattavat tietojen keräämistä ja vaihtoa koskevia vaatimuksia, ja näissä tarkastuksissa havaittuihin laiminlyönteihin puuttuminen.

98. Komission on varmistettava, että yleissopimusalueella toimivien alusten lukumäärää, tämän yleissopimuksen nojalla hallinnoitujen kalavarojen tilaa, kalavaroista tehtyjä arvioita, yleissopimusalueella toteutettavia tutkimusohjelmia sekä alueellisten ja maailmanlaajuisten organisaatioiden kanssa tehtäviä yhteistyöaloitteita koskevat tiedot ovat julkisesti saatavilla.

24 artikla

KOMISSION JÄSENTEN VELVOLLISUUDET

99. Kunkin komission jäsenen on yleissopimusalueella harjoittamiensa kalastustoimien osalta:

a) pantava täytäntöön tämä yleissopimus ja kaikki komission hyväksymät säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet sekä toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden tehokkuuden varmistamiseksi;

b) tehtävä yhteistyötä tämän yleissopimuksen tavoitteen edistämiseksi;

c) toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tukeakseen pyrkimyksiä LIS-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi; ja

d) kerättävä ja tarkistettava yleissopimusalueen kalavaroja ja meriekosysteemejä koskevia tieteellisiä, teknisiä ja tilastotietoja sekä raportoitava niistä komission vahvistamien vaatimusten, sääntöjen ja menettelyiden mukaisesti.

100. Kunkin komission jäsenen on raportoitava komissiolle vuosittain, miten se on pannut täytäntöön komission hyväksymät säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet sekä määräysten noudattamisen ja toimeenpanon varmistavat menettelyt. Sopimuspuolina olevien rannikkovaltioiden on annettava raporteissaan tiedot säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä, joita ne ovat toteuttaneet yleissopimusalueeseen rajoittuvilla lainkäyttövaltaansa kuuluvilla vesillä esiintyvien hajallaan olevien kalavarojen osalta 20 artiklan 4 kohdan ja 4 artiklan mukaisesti. Nämä raportit on julkistettava.

101. Lippuvaltion velvollisuuksien ensisijaisuudesta riippumatta kunkin komission jäsenen on mahdollisuuksien mukaan toteutettava toimenpiteitä ja toimittava yhteistyössä huolehtiakseen siitä, että sen kansalaiset tai sen kansalaisten omistamat, käyttämät tai valvomat kalastusalukset noudattavat tämän yleissopimuksen määräyksiä sekä komission hyväksymiä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, ja tutkittava viipymättä kaikki tällaisten määräysten ja toimenpiteiden väitetyt rikkomiset. Komission jäsenten on kansallisen lainsäädäntönsä sallimissa rajoissa toimitettava komissiolle ja asiaan liittyville komission jäsenille asianmukaisin ja säännöllisin väliajoin tutkimusten etenemistä koskevia raportteja sekä tutkimuksia koskeva loppuraportti tutkimusten päätyttyä.

102. Kunkin komission jäsenen on kansallisen lainsäädäntönsä sallimissa rajoissa otettava käyttöön järjestelyjä, jotka mahdollistavat yleissopimuksen määräysten ja komission hyväksymien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden väitettyihin rikkomisiin liittyvien todisteiden luovuttamisen muiden komission jäsenten syyttäjäviranomaisille, mukaan luettuina saatavilla olevat tiedot sen lipun alla purjehtivien alusten todellisista omistajista.

103. Kunkin komission jäsenen on vilpittömin mielin täytettävä tämän yleissopimuksen puitteissa hyväksymänsä velvollisuudet, ja sen on käytettävä tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia tavalla, joka ei merkitse oikeuksien väärinkäyttöä.

25 artikla

LIPPUJÄSENVALTION VELVOLLISUUDET

104. Kunkin komission jäsenen on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että sen lipun alla purjehtivat kalastusalukset:

a) noudattavat tämän yleissopimuksen määräyksiä ja komission hyväksymiä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, ja etteivät tällaiset alukset ryhdy yleissopimusalueella toimiessaan mihinkään sellaiseen toimintaan, joka heikentäisi mainittujen toimenpiteiden tehokkuutta;

b) eivät harjoita luvatonta kalastusta yleissopimusalueeseen rajoittuvilla kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä;

c) käyttävät niille asennettuja laitteita, jotka riittävät täyttämään komission vahvistamat alusten seurantajärjestelmää koskevat vaatimukset ja menettelyt; ja

d) purkavat tai jälleenlaivaavat yleissopimusalueella pyydettyjä kalavaroja komission vahvistamien vaatimusten ja menettelyjen mukaisesti.

105. Yksikään komission jäsen ei saa sallia yhdenkään lippunsa alla purjehtimaan oikeutetun kalastusaluksen käyttöä kalastukseen yleissopimusalueella, elleivät kyseisen komission jäsenen asianomaiset viranomaiset ole antaneet alukselle siihen lupaa.

106. Kunkin komission jäsenen on:

a) sallittava lippunsa alla purjehtivien kalastusalusten käyttö kalastukseen yleissopimusalueella vain, jos se voi tehokkaasti täyttää tämän yleissopimuksen ja kansainvälisen lainsäädännön mukaiset velvollisuutensa näiden alusten osalta;

b) pidettävä rekisteriä lippunsa alla purjehtimaan oikeutetuista kalastusaluksista, joilla on lupa kalastaa kalavaroja, ja varmistettava, että komission vaatimat tiedot merkitään rekisteriin kaikkien näiden alusten osalta;

c) tutkittava komission hyväksymien toimenpiteiden mukaisesti viipymättä toimet, joita on toteutettu sellaisten tämän yleissopimuksen määräysten tai komission hyväksymien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden rikkomisten johdosta, joihin sen lipun alla purjehtivien kalastusalusten väitetään syyllistyneen, ja raportoitava niistä yksityiskohtaisesti. Tähän on kansallisen lainsäädännön sallimissa rajoissa kuuluttava komissiolle toimitettavia tutkimusten etenemistä koskevia raportteja sekä tutkimuksia koskeva loppuraportti tutkimusten päätyttyä;

d) varmistettava, että tällaisiin rikkomisiin sovellettavat rangaistukset ovat sopivan ankaria ottaen huomioon saaliin arvon kaltaiset asiaan kuuluvat tekijät, jotta voidaan taata sääntöjen noudattaminen, ehkäistä uudet rikkomiset ja viedä rikkojalta laittomasta toiminnasta saatu hyöty; ja

e) varmistettava erityisesti, että silloin kun sen lakien mukaisesti on osoitettu, että sen lipun alla purjehtiva kalastusalus on syyllistynyt tämän yleissopimuksen määräysten tai komission hyväksymien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vakavaan rikkomiseen, kyseinen alus lopettaa kalastustoimintansa eikä ryhdy harjoittamaan kalastusta yleissopimusalueella ennen kuin kaikki komission jäsenen määräämät rikkomista koskevat suorittamattomat seuraamukset on sovitettu.

107. Kutakin komission jäsentä kannustetaan varmistamaan, että sen lipun alla purjehtivat kalastusalukset toimivat yleissopimusalueella alusten ja niiden miehistöjen meriturvallisuutta koskevien voimassaolevien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti ja ottaen huomioon asiaa koskevat suositukset ja suuntaviivat.

108. Kunkin komission jäsenen on varmistettava, että sen lipun alla purjehtivat kalastusalukset, jotka harjoittavat tai aikovat harjoittaa kalavarojen tutkimustoimintaa, noudattavat komission yleissopimusalueella tehtävän tieteellisen tutkimuksen osalta vahvistamia menettelyjä.

26 artikla

SATAMAVALTION VELVOLLISUUDET

109. Sopimuspuolena olevalla satamavaltiolla on oikeus ja velvollisuus toteuttaa toimenpiteitä kansainvälisen oikeuden mukaisesti edistääkseen alueiden sisäisten, alueellisten ja maailmanlaajuisten säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden tehokkuutta. Sopimuspuolena oleva satamavaltio ei tällaisia toimenpiteitä toteuttaessaan saa syrjiä muodollisesti tai tosiasiallisesti minkään valtion kalastusaluksia.

110. Kunkin komission jäsenen on:

a) pantava täytäntöön komission hyväksymät säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet, jotka koskevat yleissopimusalueella kalastusta harjoittaneiden kalastusalusten pääsyä sen satamiin ja kyseisten satamien käyttöä sekä muun muassa kalavarojen aluksesta purkamista ja jälleenlaivaamista, kalastusalusten, asiakirjojen ja aluksella olevien saaliiden ja pyydysten tarkastamista sekä satamapalvelujen käyttöä; ja

b) annettava apua lippujäsenvaltioille kohtuullisessa määrin ja oman kansallisen lainsäädäntönsä sekä kansainvälisen lainsäädännön mukaisesti, silloin kun kalastusalus on vapaaehtoisesti sen satamassa ja aluksen lippuvaltio pyytää apua tämän yleissopimuksen määräysten ja komission hyväksymien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen varmistamiseksi.

111. Jos komission jäsen katsoo, että sen satamia käyttävä kalastusalus on rikkonut tämän yleissopimuksen määräyksiä tai komission hyväksymiä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, sen on ilmoitettava tästä asianomaiselle lippuvaltiolle, komissiolle ja muille asiaan liittyville valtioille ja kansainvälisille järjestöille. Komission jäsenen on toimitettava lippuvaltiolle ja tarvittaessa komissiolle kaikki asiaa koskevat asiakirjat, mukaan luettuna mahdollinen tarkastuspöytäkirja.

112. Tämän artiklan määräykset eivät millään tavoin vaikuta sopimuspuolten kansainvälisen oikeuden mukaiseen täysivaltaisuuteen niiden alueella sijaitsevien satamien osalta.

27 artikla

MÄÄRÄYSTEN SEURANTA, NOUDATTAMINEN JA TÄYTÄNTÖÖNPANO

113. Komission on luotava asianmukaisia yhteistyömenettelyjä kalastuksen tehokasta seurantaa, valvontaa ja tarkkailua varten sekä tämän yleissopimuksen määräysten ja komission hyväksymien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen varmistamiseksi. Tämä pitää sisällään muun muassa seuraavaa:

a) komission rekisterin luominen ja ylläpitäminen aluksista, joilla on lupa kalastaa yleissopimusalueella, alusten ja pyydysten merkitseminen, kalastustoimien kirjaaminen sekä alusten liikkeistä ja toiminnasta ilmoittaminen sellaisen satelliittivalvontajärjestelmän avulla, jolla voidaan varmistaa komissiolle ja lippuvaltiolle lähes reaaliaikaisesti toimitettavien tietojen eheys ja turvallisuus, mukaan luettuna mahdollisuus tietojen suoraan ja samanaikaiseen toimittamiseen;

b) sopimuspuolten tarkastusohjelma sekä merellä että satamissa, mukaan lukien sopimuspuolten menettelyt yleissopimusalueella olevalle vastapuolen alukselle nousua ja sen tarkastamista varten sekä menettelyt sopimuspuolten sellaisten tarkastusalusten ja tarkastukseen käytettävien ilma-alusten ilmoittamiseksi, jotka saavat osallistua tarkastusohjelmaan;

c) jälleenlaivausten sääntely ja valvonta;

d) kansainvälisen oikeuden mukaiset syrjimättömät markkinatoimenpiteet, joilla seurataan jälleenlaivaamista, saaliiden purkamista ja kauppaa LIS-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi, ja tarvittaessa myös saaliiden dokumentointijärjestelyt;

e) raportointi havaituista sääntöjen rikkomisista sekä tutkimusten etenemisestä ja tuloksista ja toteutetuista täytäntöönpanotoimista; ja

f) laittomien, ilmoittamattomien ja sääntelemättömien (LIS) kalastustoimien käsittely muun muassa nimeämällä LIS-kalastusta harjoittavia aluksia ja toteuttamalla LIS-kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista varten asianmukaisia toimenpiteitä, kuten LIS-alusten luettelon laatiminen, jotta tällaista toimintaa harjoittavien alusten omistajilta ja käyttäjiltä voidaan viedä kyseisestä toiminnasta saatu hyöty.

114. Komissio voi vahvistaa menettelyjä, joiden ansiosta komission jäsenet voivat soveltaa kalavarojen kauppaan liittyviä toimenpiteitä mihin tahansa komission jäsenenä olevaan valtioon tai yhteisöön, jonka kalastusalukset harjoittavat kalastustoimintaa, joka heikentää komission hyväksymien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden tehokkuutta tai on muutoin niiden vastaista. Näihin toimenpiteisiin olisi kuuluttava erilaisia ratkaisumalleja, jotta voitaisiin ottaa huomioon sääntöjen noudattamatta jättämisen syy ja laajuus, sekä tarvittaessa kapasiteetin lisäämiseen tähtääviä yhteistyöaloitteita. Komission jäsenen toteuttamien kauppaan liittyvien toimenpiteiden on oltava johdonmukaisia kyseisen jäsenen kansainvälisten velvoitteiden kanssa, mukaan luettuina sen Maailman kauppajärjestön perustamisesta tehdystä sopimuksesta johtuvat velvoitteet.

115. Jos komissio ei kolmen vuoden kuluessa tämän yleissopimuksen voimaantulosta ole vahvistanut 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja merellä toteutettavia tarkastusmenettelyjä tai jotakin muuta järjestelmää, jonka avulla komission jäsenet voivat tehokkaasti täyttää vuoden 1995 sopimuksen ja tämän yleissopimuksen mukaiset velvollisuutensa varmistaa komission hyväksymien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden noudattaminen, sopimuspuolten keskuudessa sovelletaan vuoden 1995 sopimuksen 21 ja 22 artiklaa, aivan kuin ne olisivat osa tätä yleissopimusta, ja kalastusaluksille nousu ja niiden tarkastaminen yleissopimusalueella samoin kuin mikä tahansa niistä seuraava täytäntöönpanotoimi toteutetaan vuoden 1995 sopimuksen 21 ja 22 artiklaa noudattaen ja sellaisten käytännön menettelyiden mukaisesti, jotka komissio mahdollisesti katsoo tarpeellisiksi kyseisten artiklojen täytäntöön panemiseksi.

28 artikla

TARKKAILIJAOHJELMA

116. Komission on kolmen vuoden kuluessa tämän yleissopimuksen voimaantulosta tai komission sopiman muun määräajan kuluessa laadittava tarkkailijaohjelma yleissopimusalueella harjoitettuun kalastustoimintaan liittyvien tarkistettujen saalis- ja pyyntiponnistustietojen, muiden tieteellisten ja lisätietojen sekä siitä meriympäristöön aiheutuvia vaikutuksia koskevien tietojen keräämistä varten. Tarkkailijaohjelmassa kerättyjä tietoja on tarvittaessa käytettävä myös komission ja sen apuelinten, kuten teknisen ja valvontakomitean, tehtävien tukena. Tarkkailijaohjelmaa koordinoi komission sihteeristö, ja se on organisoitava joustavalla tavalla ottaen huomioon kalavarojen luonne ja muut asiaan kuuluvat tekijät. Komissio voi teettää tarkkailijaohjelman alihankintana.

117. Tarkkailijaohjelmassa on käytettävä komission hyväksymistä ohjelmista tai palveluntarjoajista hankittuja riippumattomia ja puolueettomia tarkkailijoita. Ohjelma on koordinoitava mahdollisimman laajasti muiden alueellisten, alueiden sisäisten tai kansallisten tarkkailijaohjelmien kanssa.

118. Komission on laadittava tarkkailijaohjelma ottaen huomioon tiedekomitean sekä teknisen ja valvontakomitean lausunnot. Ohjelmaa on hoidettava komission vahvistamien vaatimusten, sääntöjen ja menettelyiden mukaisesti, ja siinä on otettava huomioon muun muassa

a) järjestelyt komission jäsenen tarkkailijoiden sijoittamiseksi toisen komission jäsenen lipun alla purjehtiville aluksille tämän jäsenen suostumuksella;

b) eri kalavarojen osalta asianmukaiset kattavuustasot saaliin, pyyntiponnistuksen, saaliin koostumuksen ja muiden kalastustoimia koskevien seikkojen seurantaa ja tarkastamista varten;

c) tämän yleissopimuksen määräysten ja komission hyväksymien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden täytäntöönpanon kannalta merkityksellisten tieteellisten tietojen keräämistä, vahvistamista ja raportointia koskevat vaatimukset; ja

d) vaatimukset, joilla varmistetaan tarkkailijoiden turvallisuus ja koulutus sekä majoittaminen aluksella sekä se, että tarkkailijat saavat käyttöönsä kaikki aluksella olevat asiaankuuluvat välineet ja laitteet, jotta he pystyvät hoitamaan tehtäviään tehokkaasti.

29 artikla

KOMISSION VUOSIKERTOMUS

119. Komission on julkaistava vuosikertomus, jossa on esitettävä yksityiskohtaisia tietoja komission tämän yleissopimuksen tavoitteen saavuttamiseksi tekemistä päätöksistä. Kertomuksessa on annettava tietoja myös toimista, joita komissio on toteuttanut Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen tai FAO:n suosituksesta.

120. Kertomus on julkistettava ja toimitettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille ja FAO:n pääjohtajalle.

30 artikla

TARKASTELU

121. Komission on tarkasteltava hyväksymiensä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden tehokkuutta tämän yleissopimuksen tavoitteen saavuttamisessa sekä kyseisten toimenpiteiden johdonmukaisuutta 3 artiklassa esitettyjen periaatteiden ja lähestymistapojen kanssa. Tällainen tarkastelu voi sisältää itse yleissopimuksen määräysten tehokkuuden tutkimista, ja se on toteutettava vähintään viiden vuoden välein.

122. Komission on vahvistettava tällaisen tarkastelun tehtävänmäärittely ja menetelmät, siinä on noudatettava parhaisiin kansainvälisiin käytänteisiin pohjautuvia komission vahvistamia vaatimuksia, ja siihen on kuuluttava tarvittaessa apuelinten ja päteviksi tunnustettujen, komissiosta riippumattomien henkilöiden esittämiä näkemyksiä.

123. Komission on otettava huomioon tällaisen tarkastelun pohjalta annetut suositukset muun muassa muuttamalla asianmukaisesti säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitään ja niiden täytäntöönpanomekanismeja. Tällaiseen tarkasteluun perustuvia ehdotuksia, jotka koskevat tämän yleissopimuksen määräysten muuttamista, on käsiteltävä 35 artiklan mukaisesti.

124. Tällaisen tarkastelun tulokset on julkistettava sen jälkeen, kun se on toimitettu komissiolle.

31 artikla

YHTEISTYÖ MUIDEN JÄRJESTÖJEN KANSSA

125. Komissio toimii tarvittaessa yhteistyössä muiden alueellisten kalastusjärjestöjen, FAO:n ja Yhdistyneiden Kansakuntien muiden erityisjärjestöjen sekä muiden asiaan liittyvien järjestöjen kanssa yhteistä etua koskevissa asioissa.

126. Komissio ottaa huomioon sellaisten muiden alueellisten kalastushoitojärjestöjen ja muiden asiaan liittyvien hallitustenvälisten järjestöjen vahvistamat säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet tai suositukset, joilla on toimivaltaa yleissopimusalueella, yleissopimusalueeseen rajoittuvilla alueilla tai tiettyjen meren elollisten luonnonvarojen suhteen, muut kuin kohdelajit tai kohdelajeihin liittyvät taikka niistä riippuvaiset lajit mukaan luettuina, ja joiden tavoitteet ovat johdonmukaisia tämän yleissopimuksen tavoitteen kanssa ja tukevat sitä. Se pyrkii varmistamaan, että sen omat päätökset ovat yhteensopivia tällaisten säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden tai suositusten kanssa ja tukevat niitä.

127. Komissio pyrkii toteuttamaan kuulemista ja yhteistyötä koskevia asianmukaisia järjestelyjä tällaisten muiden järjestöjen kanssa. Se pyrkii erityisesti tekemään muiden asiaan liittyvien järjestöjen kanssa yhteistyötä, jonka tavoitteena on LIS-kalastuksen vähentäminen ja viime kädessä sen poistaminen.

32 artikla

MUUT KUIN SOPIMUSPUOLET

128. Komission jäsenten on vaihdettava tietoja yleissopimusalueella kalastusta harjoittavien, muiden kuin tämän yleissopimuksen sopimuspuolten lipun alla purjehtivien kalastusalusten toimista. Komission jäsenten on joko erikseen tai yhdessä toteutettava tämän yleissopimuksen ja kansainvälisen oikeuden kanssa yhteensopivia toimenpiteitä ehkäistäkseen sellaisten alusten toimia, jotka heikentävät yleissopimusalueella sovellettavien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden tehokkuutta, ja niiden on raportoitava komissiolle toimista, joita on toteutettu muiden kuin sopimuspuolten yleissopimusalueella harjoittaman kalastuksen johdosta.

129. Ottaen huomioon vuoden 1982 yleissopimuksen 116–119 artiklan komission jäsenet voivat joko erikseen tai yhdessä kiinnittää muun kuin sopimuspuolena olevan valtion tai kalastusyhteisön huomion mihin tahansa toimintaan, joka komission jäsenen tai jäsenten mielestä vaikuttaa tämän yleissopimuksen tavoitteen toteutumiseen.

130. Komission jäsenet voivat joko erikseen tai yhdessä pyytää muita kuin tämän yleissopimuksen sopimuspuolia, joiden alukset kalastavat yleissopimusalueella, liittymään tähän yleissopimukseen tai tekemään täysipainoisesti yhteistyötä komission hyväksymien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden täytäntöön panemiseksi.

131. Tämän yleissopimuksen tavoitteen toteutumiseksi komission jäsenten on joko erikseen tai yhdessä pyrittävä yhteistyöhön merkitykselliseksi satama- tai markkinavaltioksi määritellyn muun kuin sopimuspuolen kanssa.

33 artikla

SUHDE MUIHIN SOPIMUKSIIN

132. Tämän yleissopimuksen määräykset eivät millään tavoin rajoita vuoden 1982 yleissopimuksesta tai vuoden 1995 sopimuksesta ilmeneviä, kansainvälisen oikeuden asiaa koskevien määräysten mukaisia sopimuspuolten oikeuksia, lainkäyttövaltaa ja velvollisuuksia.

133. Tämä yleissopimus ei muuta muista tämän yleissopimuksen kanssa sopusoinnussa olevista sopimuksista johtuvia sopimuspuolten oikeuksia eikä velvollisuuksia, jotka eivät vaikuta muiden sopimuspuolten tämän yleissopimuksen mukaisesti nauttimiin oikeuksiin eivätkä niille tässä yleissopimuksessa asetettujen velvoitteiden täyttämiseen.

34 artikla

Riitojen ratkaiseminen

134. Sopimuspuolet toimivat yhteistyössä estääkseen riitojen syntymistä ja pyrkivät parhaan kykynsä mukaan ratkaisemaan riidat noudattaen sovittelumenettelyjä, joihin voi kuulua, silloin kun riita on luonteeltaan tekninen, riidan antaminen tilapäisen asiantuntijalautakunnan ratkaistavaksi.

135. Silloin kun riitaa ei saada ratkaistua 1 kohdassa vahvistetuin keinoin, sopimuspuolten välisiin riitoihin sovelletaan soveltuvin osin vuoden 1995 sopimuksen VIII osassa vahvistettuja riitojenratkaisua koskevia määräyksiä.

136. Edellä oleva 2 kohta ei vaikuta minkään sopimuspuolen asemaan vuoden 1995 sopimuksen tai vuoden 1982 yleissopimuksen osalta.

35 artikla

MUUTOKSET

137. Ehdotettujen muutosten teksti on toimitettava pääsihteerille vähintään 90 päivää ennen komission kokousta. Pääsihteerin on viipymättä jaettava tekstin jäljennös kaikille komission jäsenille.

138. Komissio hyväksyy tällaiset yleissopimuksen muutosehdotukset läsnä olevien, puolesta tai vastaan äänestävien sopimuspuolten kolmen neljäsosan enemmistöllä. Tallettaja toimittaa hyväksytyt muutokset viipymättä kaikille sopimuspuolille.

139. Muutos tulee voimaan kaikkien sopimuspuolten osalta sadankahdenkymmenen päivän kuluttua toimituspäivämäärästä, joka on mainittu ilmoituksessa, jolla tallettaja ilmoittaa vastaanottaneensa kaikkien sopimuspuolten kolmen neljäsosan enemmistöllä hyväksymää muutosta koskevan kirjallisen lausunnon, jollei jokin sopimuspuoli ole esittänyt muutosta koskevaa vastalausettaan yhdeksänkymmenen päivän kuluessa tallettajan vastaanottoilmoituksessa mainitusta toimituspäivämäärästä, jolloin muutos ei tule voimaan minkään sopimuspuolen osalta. Vastalauseen esittänyt sopimuspuoli voi peruuttaa sen milloin tahansa. Jos kaikki vastalauseet peruutetaan, muutos tulee voimaan kaikkien sopimuspuolten osalta sadankahdenkymmenen päivän kuluttua ilmoituksesta, jolla tallettaja ilmoittaa vastaanottaneensa viimeisen peruutuksen.

140. Muutetun yleissopimuksen katsotaan velvoittavan jokaista 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua valtiota, alueellista taloudellista yhdentymisjärjestöä tai muuta yhteisöä, josta tulee sopimuspuoli sen jälkeen, kun muutos on 2 kohdan mukaisesti hyväksytty, kunhan kyseinen muutos on tullut voimaan 3 kohdan mukaisesti.

141. Tallettaja ilmoittaa välittömästi kaikille sopimuspuolille muutosten hyväksymistä sekä vastalauseita tai vastalauseiden peruuttamista koskevien ilmoitusten vastaanottamisesta sekä muutosten voimaantulosta.

36 artikla

ALLEKIRJOITTAMINEN, RATIFIOINTI JA HYVÄKSYMINEN

142. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten:

a) tämän yleissopimuksen 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuille valtioille, alueellisille taloudellisille yhdentymisjärjestöille ja muille yhteisöille, jotka osallistuivat kansainvälisiin neuvotteluihin Eteläisen Tyynenmeren alueellisen kalastusjärjestön perustamiseksi; ja

b) tämän yleissopimuksen 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuille muille valtioille tai yhteisöille, joilla on lainkäyttövaltaa yleissopimusalueeseen rajoittuvilla vesillä;

ja pysyy avoinna allekirjoittamista varten 12 kuukauden ajan 1 päivästä helmikuuta 2010.

143. Tämä yleissopimus edellyttää allekirjoittajien ratifioimista tai hyväksymistä.

144. Ratifioimis- tai hyväksymiskirjat on talletettava tallettajan huostaan.

37 artikla

LIITTYMINEN SOPIMUKSEEN

145. Tämä yleissopimus on allekirjoittamisensa jälkeen avoinna liittymistä varten kaikille 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille valtioille, alueellisille taloudellisille yhdentymisjärjestöille tai muille yhteisöille sekä muille 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuille valtioille tai yhteisöille, joilla on intressejä kalavarojen suhteen.

146. Liittymisasiakirjat talletetaan tallettajan huostaan.

38 artikla

VOIMAANTULO

147. Tämä yleissopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua päivästä, jona tallettaja on vastaanottanut kahdeksannen ratifioimis-, liittymis- tai hyväksymisasiakirjan edellyttäen, että ratifioimis-, liittymis- tai hyväksymisasiakirjan toimittaa

a) vähintään kolme yleissopimusalueeseen rajoittuvaa rannikkovaltiota, joissa on oltava edustajia sekä siltä puolelta yleissopimusaluetta, joka sijaitsee pituuspiirin 120° läntistä pituutta itäpuolella, että siltä puolelta yleissopimusaluetta, joka sijaitsee pituuspiirin 120° läntistä pituutta länsipuolella; ja

b) vähintään kolme valtiota, jotka eivät ole yleissopimusalueeseen rajoittuvia rannikkovaltioita ja joiden kalastusalukset kalastavat tai ovat kalastaneet yleissopimusalueella.

148. Jos tämä yleissopimus ei kolmen vuoden kuluttua sen hyväksymisestä ole tullut 1 kohdan mukaisesti voimaan, se tulee voimaan joko kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun kymmenes ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymisasiakirja on talletettu, tai 1 kohdan mukaisesti riippuen siitä, kumpi edellytys täyttyy ensin.

149. Kun allekirjoittaja ratifioi tai hyväksyy tämän yleissopimuksen sen voimaantulon jälkeen, tämä yleissopimus tulee voimaan kyseisen allekirjoittajan osalta kolmantenakymmenentenä päivänä ratifioimis- tai hyväksymisasiakirjan tallettamisesta.

150. Kun valtio tai alueellinen taloudellinen yhdentymisjärjestö liittyy tähän yleissopimukseen sen voimaantulon jälkeen, tämä yleissopimus tulee voimaan kyseisen valtion tai alueellisen taloudellisen yhdentymisjärjestön osalta kolmantenakymmenentenä päivänä sen liittymisasiakirjan tallettamisesta.

151. Tässä artiklassa ilmaisulla "kalastus" tarkoitetaan ainoastaan 1 artiklan 1 kohdan g alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettuja toimia.

39 artikla

TALLETTAJA

152. Uuden-Seelannin hallitus toimii tämän yleissopimuksen ja siihen tehtävien muutosten tallettajana. Tallettaja toimittaa tästä yleissopimuksesta varmennetun jäljennöksen kaikille allekirjoittajille ja rekisteröi tämän yleissopimuksen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin virastossa Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti.

153. Tallettaja ilmoittaa kaikille tämän sopimuksen allekirjoittajille ja sopimuspuolille 36 ja 37 artiklan mukaisesti tehdyistä allekirjoituksista ja tallennetuista ratifioimis-, liittymis- ja hyväksymisasiakirjoista sekä yleissopimuksen voimaantulopäivästä ja siihen tehdyistä muutoksista.

40 artikla

ALUEIDEN OSALLISTUMINEN

154. Alueet, joilla on intressejä kalavarojen suhteen, voivat osallistua komission ja sen apuelinten työhön komission kansainvälisistä asioista vastaavan sopimuspuolen asianmukaisella suostumuksella.

155. Sopimuspuolet määräävät alueiden osallistumisen luonteen ja laajuuden erillisissä komission menettelytapasäännöissä ottaen huomioon kansainvälisen oikeuden, toimivallan jakautumisen tämän yleissopimuksen kattamissa asioissa ja tällaisen alueen kehittymisen kyvyssä käyttää tämän yleissopimuksen mukaisia oikeuksiaan ja huolehtia siihen sisältyvistä vastuistaan. Näissä menettelytapasäännöissä alueille on annettava oikeus osallistua täysipainoisesti komission ja sen apuelinten työhön, lukuun ottamatta oikeutta äänestää tai estää yhteisymmärryksen saavuttamista päätöksistä, lausunnoista tai suosituksista.

156. Sen estämättä, mitä 2 kohdassa määrätään, kaikilla tällaisilla alueilla on oikeus olla läsnä ja käyttää puheoikeutta komission ja sen apuelinten kokouksissa. Komission on tehtäviään suorittaessaan ja päätöksiä tehdessään otettava huomioon kaikkien osallistujien edut.

41 artikla

IRTISANOMINEN

157. Sopimuspuoli voi tallettajalle osoitetulla kirjallisella ilmoituksella irtisanoa tämän yleissopimuksen ja ilmoittaa perustelunsa. Perustelujen puuttuminen ei vaikuta irtisanoutumisen pätevyyteen. Irtisanoutuminen tulee voimaan yhden vuoden kuluttua siitä, kun ilmoitus on vastaanotettu, ellei ilmoituksessa mainita myöhempää ajankohtaa.

158. Tämän yleissopimuksen irtisanominen ei vaikuta sopimuspuolen taloudellisiin velvoitteisiin, jotka ovat syntyneet ennen irtisanoutumisen voimaantuloa.

159. Sopimuspuolen irtisanoutuminen tästä yleissopimuksesta ei vaikuta mitenkään tällaisen sopimuspuolen velvollisuuteen täyttää sellaisia tähän yleissopimukseen sisältyviä velvoitteita, jotka sitoisivat sitä kansainvälisen oikeuden mukaisesti tästä yleissopimuksesta riippumatta.

42 artikla

VOIMASSAOLON PÄÄTTYMINEN

Tämän yleissopimuksen voimassaolo katsotaan päättyneeksi, jos sopimuspuolten lukumäärä irtisanomisten vuoksi vähenee alle neljään.

43 artikla

VARAUMAT

Tähän yleissopimukseen ei voida tehdä mitään varaumia tai poikkeuksia.

44 artikla

ILMOITUKSET JA LAUSUMAT

Edellä oleva 43 artikla ei estä sitä, että 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu valtio, alueellinen taloudellinen yhdentymisjärjestö tai yhteisö tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan tai siihen liittyessään antaa eri muotoisia tai nimisiä ilmoituksia tai lausumia, joilla se pyrkii muun muassa yhtenäistämään lakejaan ja määräyksiään tämän yleissopimuksen määräysten kanssa edellyttäen, että näillä ilmoituksilla tai lausumilla ei suljeta pois tai muuteta tämän yleissopimuksen määräysten kyseiseen valtioon, alueelliseen taloudelliseen yhdentymisjärjestöön tai yhteisöön kohdistuvia oikeusvaikutuksia.

45 artikla

LIITTEET

Liitteet ovat erottamaton osa tätä yleissopimusta, ja jollei toisin nimenomaan määrätä, viittaus tähän yleissopimukseen sisältää viittauksen myös sen liitteisiin.

TÄMÄN VAKUUDEKSI allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat ovat hallitustensa asianmukaisesti valtuuttamina allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

TEHTY Aucklandissa neljäntenätoista päivänä marraskuuta vuonna kaksituhattayhdeksän yhtenä alkuperäiskappaleena.

Liite I

YLEISSOPIMUSALUEEN OSAT, JOILLA ALUEEN ITÄ- JA LÄNSIOSIEN HALLINTOKOMITEOILLA ON TOIMIVALTAA

160. Alueen itäosan hallintokomitea vastaa pituuspiirin 120° läntistä pituutta itäpuolella sijaitsevaa yleissopimusalueen osaa koskevien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden kehittämisestä ja komissiolle suosittelemisesta.

161. Alueen länsiosan hallintokomitea vastaa pituuspiirin 120° läntistä pituutta länsipuolella sijaitsevaa yleissopimusalueen osaa koskevien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden kehittämisestä ja komissiolle suosittelemisesta.

Liite II

ARVIOINTILAUTAKUNTA

Perustaminen

162. Tämän yleissopimuksen 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti perustettava arviointilautakunta muodostetaan seuraavasti:

a) Se muodostuu kolmesta jäsenestä, jotka nimetään FAO:n vuoden 1982 yleissopimuksen liitteessä VIII olevan 2 artiklan mukaisesti laatimasta ja ylläpitämästä kalastusalan asiantuntijaluettelosta tai pääsihteerin ylläpitämästä vastaavasta luettelosta. Pääsihteerin ylläpitämän luettelon on koostuttava asiantuntijoista, joiden pätevyys tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvan kalastustoiminnan oikeudellisissa, tieteellisissä ja teknisissä näkökohdissa on osoitettu ja yleisesti tunnustettu, ja jotka ovat kiistattomasti tunnettuja tasapuolisuudestaan ja rehellisyydestään. Kullakin komission jäsenellä on oikeus nimetä enintään viisi asiantuntijaa, ja niiden on annettava tietoja kunkin nimetyn asiantuntijan pätevyydestä ja kokemuksesta.

b) Komission puheenjohtajan ja päätöstä vastustaneen komission jäsenen on kummankin nimettävä yksi jäsen. Vastalauseen esittäneen komission jäsenen nimeämän jäsenen nimi on esitettävä 17 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti pääsihteerille toimitettavassa vastalausetta koskevassa ilmoituksessa. Komission puheenjohtajan nimeämän jäsenen nimi on ilmoitettava vastalauseen esittäneelle komission jäsenelle 10 päivän kuluessa vastalauseiden esittämisajan päättymisestä.

c) Kolmas jäsen on nimettävä 20 päivän kuluessa vastalauseiden esittämisajan päättymisestä vastalauseen esittäneen komission jäsenen ja komission puheenjohtajan välisellä sopimuksella, eikä se saa olla vastalauseen esittäneen komission jäsenen kansalainen. Ellei kolmannen jäsenen nimeämisestä päästä mainitussa määräajassa sopimukseen, kolmannen jäsenen nimeää pysyvän välitystuomioistuimen pääsihteeri, ellei sovita, että jokin toinen henkilö tai kolmas maa huolehtii kyseisestä nimeämisestä.

d) Arviointilautakunta katsotaan perustetuksi päivänä, jona kolmas jäsen nimetään, ja tämän kolmannen jäsenen on toimittava arviointilautakunnan puheenjohtajana.

163. Jos useampi kuin yksi komission jäsen esittää päätökseen vastalauseen samoin perustein, tai jos 17 artiklan 5 kohdan d alakohdan mukaisesti vallitsee yhteisymmärrys siitä, että päätökseen eri perustein esitetyt vastalauseet voidaan käsitellä samassa arviointilautakunnassa, arviointilautakunnan on koostuttava viidestä jäsenestä, jotka nimetään 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista luetteloista, ja se on muodostettava seuraavasti:

a) Ensimmäisen vastalauseen esittäneen komission jäsenen on 1 kohdan b alakohdan mukaisesti nimettävä yksi jäsen, komission puheenjohtajan on 10 päivän kuluessa vastalauseiden esittämisajan päättymisestä nimettävä kaksi jäsentä, yksi jäsen on nimettävä seuraavat vastalauseet esittäneiden komission jäsenten yhteisellä sopimuksella 15 päivän kuluessa vastalauseiden esittämisajan päättymisestä ja yksi jäsen on nimettävä kaikkien vastalauseita esittäneiden komission jäsenten ja komission puheenjohtajan yhteisellä sopimuksella 20 päivän kuluessa vastalauseiden esittämisajan päättymisestä. Ellei tapauksen mukaan kahden viimeksi mainitun määräajan kuluessa päästä sopimukseen jommastakummasta viimeisestä nimeämisestä, jäsenen tai jäsenet nimeää pysyvän välitystuomioistuimen pääsihteeri, ellei sovita, että jokin toinen henkilö tai kolmas maa huolehtii kyseisestä nimeämisestä tai kyseisistä nimeämisistä.

b) Arviointilautakunta katsotaan perustetuksi päivänä, jona viimeinen jäsen nimetään. Arviointilautakunnan puheenjohtajana toimii jäsen, joka on a alakohdan mukaisesti nimetty kaikkien vastalauseita esittäneiden komission jäsenten ja komission puheenjohtajan yhteisellä sopimuksella.

164. Arviointilautakunnasta vapautuneiden paikkojen täyttämisessä on noudatettava alkuperäistä nimeämismenettelyä.

Toiminta

165. Arviointilautakunta vahvistaa työjärjestyksensä.

166. Arviointilautakunta määrää kuulemistilaisuuden paikan ja ajan 30 päivän kuluessa perustamisestaan.

167. Jokainen komission jäsen voi toimittaa arviointilautakunnalle tarkasteltavaa vastalausetta koskevan muistion, ja arviointilautakunnan on annettava tällaiselle komission jäsenelle täysi mahdollisuus tulla kuulluksi.

168. Ellei arviointilautakunta asian erityisluonteen vuoksi toisin päätä, arviointilautakunnan menot, sen jäsenten palkkiot mukaan luettuina, katetaan seuraavasti:

a) 70 prosenttia maksaa vastalauseen esittänyt komission jäsen, tai jos vastalauseen esittäneitä komission jäseniä on useita, ne yhdessä yhtä suurella osuudella kukin; ja

b) 30 prosenttia maksetaan komission vuosittaisista varoista.

169. Arviointilautakunnan havainnot ja suositukset on hyväksyttävä sen jäsenten enemmistöllä. Jokainen lautakunnan jäsen voi esittää erillisen tai eriävän mielipiteensä. Arviointilautakunnan on tehtävä menettelyä koskevat päätöksensä niin ikään jäsentensä enemmistöllä.

170. Arviointilautakunnan on 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti esitettävä havaintonsa ja suosituksensa pääsihteerille 45 päivän kuluessa perustamisestaan.

Havainnot ja suositukset

171. Arviointilautakunnan havaintoja ja suosituksia on käsiteltävä seuraavasti:

Syrjintää koskevat havainnot

a) Jos arviointilautakunta havaitsee, että päätös, johon vastalause on esitetty, syrjii muodoltaan tai sisällöltään yhtä tai useampaa vastalauseen esittänyttä komission jäsentä, ja vaihtoehtoiset toimenpiteet vastaavat vaikutukseltaan päätöstä, johon vastalause on esitetty, vaihtoehtoisten toimenpiteiden on katsottava vastaavan päätöstä ja sitovan kyseistä yhtä tai useampaa komission jäsentä päätöksen asemesta.

b) Ellei d ja e alakohdasta muuta johdu ja jos arviointilautakunta havaitsee, että päätös, johon vastalause on esitetty, syrjii muodoltaan tai sisällöltään yhtä tai useampaa vastalauseen esittänyttä komission jäsentä, ja vaihtoehtoiset toimenpiteet vastaavat vaikutukseltaan päätöstä, johon vastalause on esitetty, arviointilautakunnan on, jollei erityisistä muutoksista muuta johdu, suositeltava tällaisia muutoksia. Arviointilautakunnan havainnot ja suositukset vastaanotettuaan vastalauseen esittäneen komission jäsenen tai jäsenten on 60 päivän kuluessa muutettava asiaa koskevia vaihtoehtoisia toimenpiteitä arviointilautakunnan suosituksen mukaisesti tai aloitettava tämän yleissopimuksen mukaiset riitojenratkaisumenettelyt. Vaihtoehtoisten toimenpiteiden on katsottava vastaavan päätöstä, johon vastalause on esitetty, kun niitä muutetaan arviointilautakunnan suosituksen mukaisesti. Tällaiset vaihtoehtoiset toimenpiteet sitovat muutetussa muodossaan asiaa koskevia komission jäseniä päätöksen asemesta. Jos vastalauseen esittänyt yksi tai useampi komission jäsen päättää aloittaa tämän yleissopimuksen mukaiset riitojenratkaisumenettelyt, päätös tai muutetut vaihtoehtoiset toimenpiteet eivät voi sitoa vastalauseen esittäneitä komission jäseniä ennen kuin kyseisissä menettelyissä tehdään päätöksiä.

c) Ellei d ja e alakohdasta muuta johdu ja jos arviointilautakunta havaitsee, että päätös, johon vastalause on esitetty, syrjii perusteettomasti muodoltaan tai sisällöltään yhtä tai useampaa vastalauseen esittänyttä komission jäsentä, mutta vaihtoehtoiset toimenpiteet eivät vastaa vaikutukseltaan päätöstä, johon vastalause on esitetty, vastalauseen esittäneen komission jäsenen tai jäsenten on 60 päivän kuluessa toteutettava arviointilautakunnan suosittelemia toimenpiteitä, jotka vastaavat vaikutukseltaan päätöstä, johon vastalause on esitetty, tai aloitettava tämän yleissopimuksen mukaiset riitojenratkaisumenettelyt. Jos vastalauseen esittänyt yksi tai useampi komission jäsen toteuttaa arviointilautakunnan suosittelemat toimenpiteet, kyseisten toimenpiteiden on katsottava sitovan kyseistä yhtä tai useampaa komission jäsentä päätöksen asemesta. Jos vastalauseen esittänyt yksi tai useampi komission jäsen päättää aloittaa tämän yleissopimuksen mukaiset riitojenratkaisumenettelyt, päätös tai arviointilautakunnan suosittelemat toimenpiteet eivät voi sitoa vastalauseen esittäneitä komission jäseniä ennen kuin kyseisissä menettelyissä tehdään päätöksiä.

d) Kun arviointilautakunta tekee havaintoja ja antaa suosituksia b tai c alakohdan mukaisesti, vastalauseen esittänyt yksi tai useampi komission jäsen voi 30 päivän kuluessa kyseisiä havaintoja ja suosituksia koskevan ilmoituksen toimittamispäivästä pyytää komissiolta ylimääräistä kokousta. Puheenjohtajan on kutsuttava ylimääräinen kokous koolle 45 päivän kuluessa tällaisen pyynnön vastaanottamisesta.

e) Jos d alakohdan mukaisesti koolle kutsutussa ylimääräisessä kokouksessa vahvistetaan arviointilautakunnan suositukset tai muutetaan niitä, b tai c alakohdan mukainen 60 päivän määräaika mainittujen alkuperäisessä tai muutetussa muodossa olevien havaintojen ja suositusten täytäntöönpanemiseksi tai riitojenratkaisumenettelyjen aloittamiseksi alkaa ylimääräisessä kokouksessa tehdyn päätöksen toimittamispäivästä. Jos komission ylimääräisessä kokouksessa päätetään olla vahvistamatta tai muuttamatta arviointilautakunnan suosituksia mutta peruutetaan päätös, johon vastalause esitettiin, ja korvataan se uudella päätöksellä tai alkuperäisen päätöksen muutetulla toisinnolla, uudesta tai muutetusta päätöksestä tulee 17 artiklan mukaisesti komission jäseniä sitova.

Yhteensopimattomuutta koskevat havainnot

f) Jos arviointilautakunta havaitsee, että päätös, johon vastalause on esitetty, on yhteensopimaton tämän yleissopimuksen, vuoden 1982 yleissopimuksen tai vuoden 1995 sopimuksen kanssa, puheenjohtaja kutsuu koolle komission ylimääräisen kokouksen 45 päivän kuluessa arviointilautakunnan havaintojen ja suositusten ilmoittamisesta tarkastellakseen päätöstä uudelleen mainittujen havaintojen ja suositusten pohjalta.

g) Jos komission ylimääräisessä kokouksessa peruutetaan päätös, johon vastalause on esitetty, ja korvataan se uudella päätöksellä tai aiemman päätöksen muutetulla toisinnolla, uudesta tai muutetusta päätöksestä tulee 17 artiklan mukaisesti komission jäseniä sitova.

h) Jos komission ylimääräisessä kokouksessa vahvistetaan komission alkuperäinen päätös, vastalauseen esittäneen yhden tai useamman komission jäsenen on 45 päivän kuluessa pantava päätös täytäntöön tai aloitettava tämän yleissopimuksen mukaiset riitojenratkaisumenettelyt. Jos vastalauseen esittänyt yksi tai useampi komission jäsen päättää aloittaa tämän yleissopimuksen mukaiset riitojenratkaisumenettelyt, päätös ei voi sitoa vastalauseen esittäneitä komission jäseniä ennen kuin kyseisissä menettelyissä tehdään päätöksiä.

Vastalauseen perusteettomuutta koskevat havainnot

i) Jos arviointilautakunta havaitsee, että päätös, johon vastalause on esitetty, ei syrji muodoltaan tai sisällöltään vastalauseen esittänyttä yhtä tai useampaa komission jäsentä eikä ole yhteensopimaton tämän yleissopimuksen, vuoden 1982 yleissopimuksen tai vuoden 1995 sopimuksen kanssa, vastalauseen esittäneen yhden tai useamman komission jäsenen on 45 päivän kuluessa pantava päätös täytäntöön tai aloitettava tämän yleissopimuksen mukaiset riitojenratkaisumenettelyt, ellei j alakohdasta muuta johdu. Jos vastalauseen esittänyt yksi tai useampi komission jäsen päättää aloittaa tämän yleissopimuksen mukaiset riitojenratkaisumenettelyt, päätös ei voi sitoa vastalauseen esittäneitä komission jäseniä ennen kuin kyseisissä menettelyissä tehdään päätöksiä.

j) Jos arviointilautakunta havaitsee, että päätös, johon vastalause on esitetty, ei syrji muodoltaan tai sisällöltään vastalauseen esittänyttä yhtä tai useampaa komission jäsentä eikä ole yhteensopimaton tämän yleissopimuksen, vuoden 1982 yleissopimuksen tai vuoden 1995 sopimuksen kanssa, mutta että vaihtoehtoiset toimenpiteet vastaavat vaikutukseltaan kyseistä päätöstä ja komission olisi hyväksyttävä ne sellaisenaan, vaihtoehtoisten toimenpiteiden on sidottava vastalauseen esittäneitä komission jäseniä päätöksen asemesta, kunnes komissio vahvistaa hyväksyvänsä ne seuraavassa kokouksessaan.

Liite III

HAJALLAAN OLEVIIN KALAVAROIHIN KOKO NIIDEN ESIINTYMISALUEELLA SOVELLETTAVAN SUURIMMAN SALLITUN SAALIIN TAI SUURIMMAN SALLITUN PYYNTIPONNISTUKSEN VAHVISTAMISTA JA TÄYTÄNTÖÖNPANOA KOSKEVAT MENETTELYT

172. Sopimuspuolina olevien rannikkovaltioiden ja komission jäsenten, joiden alukset kalastavat hajallaan olevia kalavaroja kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla tai yleissopimusalueen viereisellä aavalla merellä, on 23 ja 24 artiklan mukaisesti toimitettava kaikki tällaisia kalavaroja koskevat tieteelliset, tekniset ja tilastotiedot komissiolle tarkasteltaviksi tiedekomiteassa ja tarvittaessa teknisessä ja valvontakomiteassa.

173. Tiedekomitea arvioi 10 artiklan mukaisesti hajallaan olevien kalavarojen tilaa koko niiden esiintymisalueella ja antaa komissiolle ja asianomaiselle osa-alueelliselle hallintokomitealle lausuntoja suurimmista sallituista saaliista tai suurimmista sallituista pyyntiponnistuksista, joita kyseisiin kalavaroihin olisi sovellettava koko niiden esiintymisalueella. Tällaisten lausuntojen olisi mahdollisuuksien mukaan sisällettävä arvioita siitä, missä määrin suurimman sallitun saaliin tai suurimman sallitun pyyntiponnistuksen vahvistaminen eri tasoille auttaisi saavuttamaan komission hyväksymien hoitostrategioiden tai -suunnitelmien tavoitteita.

174. Asianomainen osa-alueellinen hallintokomitea antaa 12 artiklan mukaisesti tiedekomitean lausuntojen sekä teknisen ja valvontakomitean mahdollisten asiaa koskevien lausuntojen perusteella komissiolle suosituksia kyseisiin kalavaroihin koko niiden esiintymisalueella sovellettavista suurimmista sallituista saaliista tai suurimmasta sallitusta pyyntiponnistuksesta sekä aiheellisista toimenpiteistä, joilla varmistetaan, että suurinta sallittua saalista tai suurinta sallittua pyyntiponnistusta ei ylitetä.

175. Komissio vahvistaa 16 ja 20 artiklan mukaisesti tiedekomitean ja asianomaisen osa-alueellisen hallintokomitean suositusten ja lausuntojen sekä teknisen ja valvontakomitean mahdollisten asiaa koskevien lausuntojen perusteella kyseisiin kalavaroihin koko niiden esiintymisalueella sovellettavan suurimman sallitun saaliin tai suurimman sallitun pyyntiponnistuksen sekä toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että suurinta sallittua saalista tai suurinta sallittua pyyntiponnistusta ei ylitetä.

176. Perunpiikkimakrillin ( Trachurus murphyi ) säilyttämisen ja hoidon suhteen komission on 20 artiklan mukaisesti ja tapauksen mukaan annettava etusija suurimman sallitun saaliin vahvistamiselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, joiden toteuttamista se pitää aiheellisena kyseisten kalavarojen säilyttämisen ja kestävän käytön varmistamiseksi.

Liite IV

KALASTUSTA HARJOITTAVAT YHTEISÖT

177. Tämän yleissopimuksen tultua voimaan jokainen kalastusta harjoittava yhteisö, jonka alukset ovat pyytäneet tai aikovat pyytää kalavaroja, voi tallettajalle toimittamallaan kirjallisella asiakirjalla antaa vakaan sitoumuksensa noudattaa tämän yleissopimuksen määräyksiä sekä kaikkia sen nojalla toteutettuja säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä. Tällainen sitoumus tulee voimaan 30 päivän kuluttua asiakirjan vastaanottamisesta. Tällainen kalastusta harjoittava yhteisö voi irtisanoa sitoumuksensa tallettajalle osoitetulla kirjallisella ilmoituksella. Irtisanoutuminen tulee voimaan yhden vuoden kuluttua siitä, kun ilmoitus on vastaanotettu, ellei ilmoituksessa mainita myöhempää ajankohtaa.

178. Jokainen 1 kohdassa tarkoitettu kalastusta harjoittava yhteisö voi tallettajalle toimittamallaan kirjallisella asiakirjalla antaa vakaan sitoumuksensa noudattaa yleissopimuksen määräyksiä, joita on muutettu 35 artiklan 3 kohdan nojalla. Tämä sitoumus tulee voimaan 35 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista päivistä tai päivänä, jona tässä kohdassa tarkoitettu kirjallinen ilmoitus on vastaanotettu, sen mukaan, kumpi niistä on myöhäisempi.

179. Kalastusta harjoittavan yhteisön, joka on 1 kohdan mukaisesti antanut vakaan sitoumuksensa noudattaa tämän yleissopimuksen määräyksiä sekä sen nojalla toteutettuja säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, on noudatettava komission jäsenten velvollisuuksia, ja se voi osallistua komission työhön ja sen päätöksentekoon tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti. Tätä yleissopimusta sovellettaessa komissioon tai komission jäseniin tehdyt viittaukset koskevat myös tällaisia kalastusta harjoittavia yhteisöjä.

180. Jos riidassa on osallisena kalastusyhteisö, joka on tämän liitteen mukaisesti antanut sitoumuksensa noudattaa tämän yleissopimuksen määräyksiä, eikä riitaa voida sopia sovittelumenettelyä noudattaen, riita on jonkun riidan osapuolen pyynnöstä saatettava välitystuomioistuimen lopulliseen ja sitovaan käsittelyyn pysyvän välitystuomioistuimen asiaa koskevien sääntöjen mukaisesti.

181. Tämän liitteen kalastusta harjoittavien yhteisöjen osallistumista koskevia määräyksiä käytetään ainoastaan tässä yleissopimuksessa määrättyihin tarkoituksiin.

[1] EUVL C […], […], s. […].