[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 11.3.2010

KOM(2010)84 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Raportti kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden toteutuksen edistymisestä

SEK(2010)251

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Raportti kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden toteutuksen edistymisestä

A. TAUSTAA

Vuoden 2008 lopulla ja vuoden 2009 aikana maailmaa ravisteli rahoitus- ja talouskriisi, joka vaikutti suoraan energian kysyntään ja laski ennalta arvaamattomalla tavalla öljyn hintaa kansainvälisillä markkinoilla. Tämä vaikutti puolestaan kaasun ja sähkön hintoihin.

EU:n kaasutoimituksissa ajauduttiin ennennäkemättömään kriisiin kahden EU:n ulkopuolisen yhtiön (Venäjän Gazpromin ja Ukrainan Naftogazin) välisen kiistan johdosta. Kaasutoimitukset Venäjältä Ukrainan kautta EU:hun keskeytyivät 6. ja 20. tammikuuta 2009 väliseksi ajaksi, millä oli vaikutuksia moniin jäsenvaltioihin.

Vuosi 2009 oli tärkeä vuosi myös sen vuoksi, että kolmas energian sisämarkkinapaketti[1] hyväksyttiin 13. heinäkuuta 2009. Kolmannella paketilla lujitetaan sääntelyjärjestelmää, jotta markkinat saataisiin todella avautumaan ja jotta energian hinnat saataisiin siten mahdollisimman alhaisiksi ja energiatoimitusten varmuus ja energiahuollon kestävyys paranisivat.

Tässä raportissa[2] tarkastellaan, miten edellä mainitut muutokset vaikuttivat viime vuonna EU:n sähkö- ja kaasumarkkinoihin ja miten ne todennäköisesti vaikuttavat tulevaan markkinakehitykseen.

B. KESKEISTEN ALOJEN KEHITYS JA VIELÄ RATKAISEMATTOMAT PUUTTEET

1. Lainsäädännön täytäntöönpano

Sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden toteuttaminen ja kolmannen energiapaketin täytäntöönpano edellyttävät, että nykyisten direktiivien[3] säännöt pannaan asianmukaisesti täytäntöön. Kesäkuussa 2009 Euroopan komissio käynnisti rikkomusmenettelyt 25:tä jäsenvaltiota vastaan sähköalan rikkomusten vuoksi ja 21:tä jäsenvaltiota vastaan kaasualan rikkomusten vuoksi. Tärkeimpiä rikkomuksia olivat avoimuuden puute, siirtoverkonhaltijoiden riittämättömät koordinointitoimet, joiden vuoksi yhteenliittämiskapasiteettia ei ollut maksimaalisesti saatavilla, alueellisen yhteistyön puute, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten täytäntöönpanotoimien puutteellisuus ja asianmukaisten riitojenratkaisumenettelyjen puute[4]. Lokakuussa 2009 komissio käynnisti vielä kahta jäsenvaltiota vastaan rikkomusmenettelyt, jotka liittyivät kaasun siirtoon ja varastointiin[5].

Komission käynnistämien rikkomusmenettelyjen tuloksena Euroopan unionin tuomioistuin antoi Ruotsille ja Belgialle tuomiot siitä, että ne eivät olleet panneet asianmukaisesti täytäntöön säännöksiä, jotka koskevat kansallisten sääntelyviranomaisten verkkotariffivaltuuksia[6]. Toisessa asiassa Belgia tuomittiin siitä, että se ei ollut nimennyt kaasun siirtoverkonhaltijaa[7].

Rikkomusmenettelyjen ohella komissio auttaa jäsenvaltioita saattamaan kolmanteen energiapakettiin sisältyvät uudet direktiivit asianmukaisesti ja ajoissa (3. maaliskuuta 2011 mennessä) osaksi kansallista lainsäädäntöä. Komissio on julkaissut tulkitsevat huomautukset toimintojen eriyttämisestä, kansallisista sääntelyviranomaisista, vähittäismarkkinoita koskevista kysymyksistä ja kaasun varastoinnista[8].

2. Markkinoiden yhdentyminen

Kaavio 1 – Sähkön kuukausittainen bruttokulutus EU27-maissa

[pic]

Lähde: Eurostatin energiatilastot.

Talouskriisin ilmeisin vaikutus on ollut kaasun- ja sähkönkulutuksen merkittävä väheneminen. EU27-maiden sähkönkulutus, joka oli pysynyt vuodesta toiseen suhteellisen vakaana, laski huhtikuussa 12 prosenttia ja toukokuussa 7 prosenttia. Sen jälkeen kulutus alkoi palautua, mutta oli yhä huomattavasti vähäisempää kuin aiempina vuosina.

Kaasunkulutuksessa oli vielä merkittävämpää laskua kuin sähkönkulutuksessa. Vuoden 2009 tammikuun ja maaliskuun välisenä aikana kaasunkulutus laski EU27-maissa noin neljänneksen. Kulutuksen lasku johtui osittain Venäjältä Ukrainaan suoritettujen kaasuntoimitusten keskeytymisestä, mutta kulutus oli EU27-maissa vielä kriisin jälkeenkin maaliskuussa 2009 yli 16 prosenttia alle maaliskuun 2008 tason.

Kaavio 2 – Maakaasun kuukausittainen bruttokulutus EU27-maissa

[pic]

Lähde: Eurostatin energiatilastot.

Määrät ja likviditeetti tukkumarkkinoilla

Useimmilla tukkumarkkinoilla ei ole tapahtunut kovinkaan suuria määrällisiä muutoksia, jos tilannetta verrataan sähkön- ja kaasunkulutuksen merkittävään laskuun vuoden 2009 alkupuoliskolla. Vaikka likviditeetti on yleisesti katsoen lisääntynyt, kaupankäynti EU:n kaasukaupan keskuksissa ja kaasupörsseissä on yhä laimeaa verrattuna sähkömarkkinoihin. Sähkön johdannaismarkkinoilla rahoituskriisi näyttää edistäneen siirtymistä liiketoimien selvittämiseen, jolla pyritään vähentämään vastapuoliriskiä. Myönteisenä suuntauksena on ollut kaupankäynnin kehittyminen kaasukaupan keskuksissa Saksassa syöttö- ja ottoalueiden integroinnin johdosta.

Toisena suuntauksena on ollut Euroopan sähköpörssien yhdentyminen. EEX (European Energy Exchange) ja Powernext käynnistivät yhdessä EPEX-pörssin (European Power Exchange), joka on Ranskassa, Saksassa ja Sveitsissä toimiva spot-pörssi. APX kattaa puolestaan Alankomaat, Belgian ja Yhdistyneen kuningaskunnan. Lisäksi Nord Pool Spot, EPEX Spot ja OMEL (Espanja) ovat käynnistäneet yleiseurooppalaiseen hintakytkentään liittyvän hankkeen. Itävallassa ja Tanskassa on perustettu kaasupörssit, ja Italiassa sellainen aiotaan käynnistää alkuvuodesta 2010.

Kaavio 3 – Likviditeetti sähkön tukkukaupan spot-markkinoilla

[pic]

Sähkön ja kaasun tukkumarkkinoiden sääntelyjärjestelmään kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Euroopan nykyisessä rahoitus- ja energia-alan sääntelyssä huolenaiheena on se, takaako markkinoiden nykyinen sääntelyjärjestelmä tehokkaan valvonnan ja riittävän avoimuuden. Tämän vuoksi komissio selvittää parhaillaan, olisiko asiasta tehtävä lainsäädäntöaloite vuoden 2010 kuluessa. Lisäksi se on käynnistänyt menettelyn päätöksen antamiseksi asetuksen (EY) N:o 1775/2005 liitteenä olevien, avoimuutta koskevien suuntaviivojen muuttamisesta.

Infrastruktuuri-investoinnit

Marraskuussa 2008 julkaistussa toisessa strategisessa energiakatsauksessa[9] asetetaan EU:n energia-alan painopisteet tuleviksi vuosiksi. Kaasu- ja sähköinfrastruktuurin osalta ensisijaisena toimena on kehittää energiaverkkoja ja puuttua erityisesti maiden välisiin pullonkauloihin, ruuhkiin ja infrastruktuuriyhteyksien puutteeseen.

Euroopan energia-alan elvytysohjelman (EEPR:n) avulla pyritään varmistamaan energia-alan investoinnit ja nopeuttamaan niitä, millä olisi suora vaikutus EU:n talouteen ja työllisyyteen. Lisäksi ohjelmalla pyritään parantamaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien jäsenvaltioiden toimitusvarmuutta ja yhdistämään ”energiasaarekkeet” EU:n muihin energiamarkkinoihin. Tässä neuvoston ja parlamentin hyväksymässä ohjelmassa[10] on varattu 2,365 miljardia euroa kaasu- ja sähköalan yhdysjohtohankkeisiin.

Alueelliset aloitteet[11]

Sähköalan alueellisissa aloitteissa on keskitytty parantamaan siirtorajoitusten hallintaa ja kapasiteetin jakoa ja laskentaa, yhdenmukaistamaan avoimuusvaatimuksia ja yhdentämään markkinoiden tasapainottamista. Keski- ja Itä-Euroopan, Keski- ja Etelä-Euroopan ja Keski- ja Länsi-Euroopan alueilla on piakkoin yhdet ainoat alueelliset huutokauppasäännöt. Keski- ja Länsi-Euroopan alueen ainoa huutokauppajärjestelmä toimii nykyään yhdenmukaisten huutokauppasääntöjen pohjalta. Seuraava askel on toteuttaa virtausperusteinen markkinoiden kytkentä. Markkinakytkentä on otettu käyttöön myös Saksan ja Tanskan välillä, ja parhaillaan selvitetään, voidaanko markkinat kytkeä toisiinsa myös Italian ja Slovenian välisellä rajalla. Lisäksi energiapörssien muodostama ryhmittymä on alkanut testata yleiseurooppalaista hintakytkentäsuunnitelmaa.

Firenzen foorumissa hyväksyttiin hankekoordinointiryhmän työ, jonka tavoitteena oli kehittää malli, jolla yhdenmukaistettaisiin alueiden välinen ja myöhemmin koko EU:n laajuinen koordinoitu siirtorajoitusten hallinta. Lisäksi hyväksyttiin koordinointiryhmän työ, joka liittyi etenemissuunnitelmaa ja siihen kuuluvia konkreettisia toimenpiteitä koskevaan ehdotukseen. Tulevassa työssä keskitytään kolmeen täytäntöönpanohankkeeseen, joita johtaa uusi, tilapäinen neuvoa-antava ryhmä.

Vuonna 2009 kaasualan alueellisissa aloitteissa keskityttiin seuraaviin viiteen painopistealaan: uusi yhteenliittämiskapasiteetti, putkikapasiteetin käyttömahdollisuus, avoimuus, yhteentoimivuus ja toimitusvarmuus. Vaikuttavimpia esimerkkejä kullakin painopistealalla saavutetusta edistyksestä ovat open season -menettelyn käynnistäminen markkinakysynnän arvioimiseksi ja kapasiteetin jakamiseksi Ranskan ja Espanjan välisessä yhdysputkessa; Saksassa, Alankomaissa ja Tanskassa käynnistetty toinen kapasiteettia jakava järjestelmä, jossa tarjotaan kiinteää kapasiteettia seuraavan vuorokauden kapasiteettina; siirtokapasiteettia ja kaasuvirtoja koskevien tietojen julkaiseminen päivittäin Pohjois- ja Länsi-Euroopan alueella; sellaisten keinojen selvittäminen, joilla voidaan lisätä käänteisvirtoja Etelä- ja Kaakkois-Euroopan alueella; yhteenliittämispisteitä koskevien sopimusten ja toiminnallista tasehallintaa koskevien sopimusten tekeminen sekä EASEE-gas-yhteistyöelimen kehittämien yhteisten liiketoimintatapojen täytäntöönpano. Toimitusvarmuuteen liittyvässä työssä keskityttiin jäsenvaltioiden valmiustason parantamiseen siten, että varastot saataisiin paremmin käyttöön ja kaasun virtaussuunta voitaisiin tarvittaessa kääntää.

Kaasu- ja sähköalan alueellisten aloitteiden täytäntöönpanossa on edistytty eri tavoin, mikä on epäilemättä myötävaikuttanut markkinoiden yhdentymiseen. Joissakin tapauksissa, kuten Keski- ja Länsi-Euroopan alueella, tulokset ovat varsin merkittäviä. Toisilla aloilla taas, kuten tasehallinnassa, näyttää olevan vaikeampaa saada aikaan konkreettisia tuloksia sääntelyviranomaisten ja sidosryhmien jatkuvista ponnisteluista huolimatta. Useimmilla alueilla ei ole myöskään edistytty niin pitkälle, että nykyisiä kaasu- ja sähköasetuksia voitaisiin noudattaa täysimittaisesti, mikä johti rikkomusmenettelyjen käynnistämiseen kesäkuussa 2009.

Alueellisten aloitteiden merkitys tulevaisuudessa

Alueellisten aloitteiden menestyminen tulevaisuudessa riippuu siitä, miten ne vastaavat erilaisiin haasteisiin. Ensimmäisenä haasteena on sovittaa yhteen alueellisissa aloitteissa noudatettu ”alhaalta ylös” -lähestymistapa kolmannessa energiapaketissa noudatetun lähestymistavan kanssa, joka on pikemminkin ”ylhäältä alas” suuntautuva varsinkin puiteohjeiden ja verkossa toimimista koskevien sääntöjen laadinnan osalta. Toisena haasteena on eriytymisen vaara, jos eri alueet soveltavat samoihin ongelmiin erilaisia ratkaisuja. Vastatakseen näihin haasteisiin komissio aikoo antaa alueellisten aloitteiden tulevaa roolia ja muotoa käsittelevän tiedonannon, jossa voidaan tarkastella sellaisia kysymyksiä kuin yhteisen markkinamallin kehittäminen, sopivan osallistumismuodon määrittely sidosryhmiä varten ja jäsenvaltioiden poliittisen tuen saaminen alueelliselle yhdentymiselle.

Myönteistä kehitystä on ollut se, että jäsenvaltiot ovat alkaneet osallistua yhä enemmän alueelliseen yhdentämiseen. Kesäkuussa 2009 Euroopan komissio ja kahdeksan Itämeren alueen jäsenvaltiota (Tanska, Saksa, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Suomi ja Ruotsi) allekirjoittivat yhteistyöpöytäkirjan Itämeren alueen energiayhteyksiä käsittelevästä suunnitelmasta. Joulukuussa 2009 allekirjoitettiin puolestaan Itävallan, Tšekin, Saksan, Unkarin, Puolan, Slovakian ja Slovenian välinen yhteisymmärryspöytäkirja Keski- ja Itä-Euroopan foorumista sähkömarkkinoiden integroimiseksi.

3. Markkinoiden keskittyminen ja yhdistyminen

Lievää suuntausta näyttää olevan siihen, että sähkön tukkumarkkinoiden keskittyneisyys vähenee kapasiteetin osalta. Herfindahl-Hirschman-indeksin (HHI) arvon ilmoitettiin laskeneen raportointikaudella jopa kymmenessä jäsenvaltiossa. Tämä suuntaus oli erityisen selvä Belgiassa, Sloveniassa ja Slovakiassa, vaikka Belgian ja Slovakian markkinat ovatkin vielä erittäin keskittyneitä. Slovenian markkinoilla keskittyneisyys väheni. Edistys näkyy siis pikemminkin yksittäisissä jäsenvaltioissa kuin eri alueilla. Sähkön tukkumarkkinoiden suurta keskittyneisyyttä kuvaa sekin, että ainoastaan seitsemässä jäsenvaltiossa markkinat ovat ”melko keskittyneitä”.[12]

Kaasun tukkumarkkinat ovat yhä erittäin keskittyneitä. Kymmenessä jäsenvaltiossa kolmella suurimmalla tukkumyyjällä on vähintään 90 prosentin markkinaosuus[13]. Kolmen suurimman yrityksen markkinaosuus pieneni ainoastaan viidessä jäsenvaltiossa (Belgiassa, Ranskassa, Unkarissa, Italiassa ja Espanjassa). Kolmen suurimman kaasuntoimittajan kokonaismarkkinaosuudet kasvoivat merkittävästi Romaniassa ja erityisesti Bulgariassa (+57 prosenttia)[14].

Neljässätoista jäsenvaltiossa kolmella yrityksellä, jotka olivat suurimmat yritykset koko sähkön vähittäismarkkinoilla, oli yli 80 prosentin markkinaosuus vähittäismarkkinoista[15]. Kolmen suurimman yrityksen markkinaosuus koko vähittäismarkkinoista pieneni merkittävästi Unkarissa ja Sloveniassa edelliseen raportointikauteen verrattuna. Slovakiassa kolmen suurimman yrityksen markkinaosuus kasvoi 25 prosenttia, vaikka niiden kokonaismarkkinaosuus rajoittui 60 prosenttiin. Kaasun vähittäismarkkinoista on vaikea muodostaa selkeää yleiskuvaa, koska 11 jäsenvaltiota ei ole antanut niitä koskevia tietoja.

4. Hintakehitys

Maailmanlaajuinen talouskriisi vaikutti öljyn hintaan kansainvälisillä markkinoilla. Heinäkuussa 2008 Brent-raakaöljyn hinta oli korkeimmillaan noin 92 euroa (147 dollaria) barrelilta, mutta vuoden 2008 loppuun mennessä se laski jopa 27 euroon (37 dollariin) barrelilta, mikä merkitsee 70 prosentin laskua. Vuonna 2009 Brent-raakaöljyn hinta nousi jälleen heikosta kysynnästä huolimatta. Tämä kehitys heijastaa sekä OPECin asettamia toimitusrajoituksia että markkinoiden elpymistä. Vuoden 2009 puoliväliin mennessä Brent-raakaöljyn hinta oli noin puolet heinäkuun 2008 huippuhinnasta.

Kaavio 4 – Brent-raakaöljyn hintakehitys euroina barrelia kohden[16]

[pic]

Lähde: Platts.

Öljyn hinnan muutokset vaikuttavat suoraan kaasun tukkuhintoihin, koska öljyn ja kaasun hinnat on kytketty toisiinsa monissa pitkäaikaisissa kaasuntoimitussopimuksissa. Kaasun tukkuhinnat vaikuttavat puolestaan sähkön tukkuhintoihin.

Kaasukaupan keskusten hinnat olivat huomattavasti alhaisempia kuin öljyn hintaan sidotut hinnat pitkäaikaisissa sopimuksissa, mikä johtui talouskriisistä, tuotantovaiheen lisääntyneestä LNG-kapasiteetista sekä epätavanomaisista lähteistä saadun kaasun suosiosta Yhdysvalloissa. Vaikka tämä kohdisti paineita Manner-Euroopan pitkäaikaisten kaasusopimusten hintamekanismeihin, se avasi myös kilpailumahdollisuuksia likvideissä kaasukaupan keskuksissa sovituille joustaville toimituksille, koska ne olivat halvempia kuin pitkäaikaiset sopimukset.

Kaavio 5 – Kilpailukykyisten polttoaineiden hinnat (vasen akseli) ja kaasun hinnat (oikea akseli)[17]

[pic]

Lähde: Platts ja BAFA.

Vuoden 2008 raportissa kiinnitettiin huomiota kaasun ja sähkön hintojen nousuun, joka johtui öljyn hintojen noususta kansainvälisillä markkinoilla vuoden 2008 alkupuoliskolla. Kun öljyn hinnat alkoivat laskea talouskriisin johdosta, oli odotettavissa, että kaasun ja sähkön hinnat kehittyisivät samalla tavoin vuoden 2009 alussa.

Vuoden 2009 alkupuoliskolla teollisuuskäyttäjien maksamat kaasun hinnat laskivat useimmissa jäsenvaltioissa (keskimäärin 7–12 prosenttia)[18]. Liettuassa, Ruotsissa ja Puolassa hinnat laskivat yli 20 prosenttia. Useimmissa jäsenvaltioissa kotitalouksien kaasulaskut pienenivät noin 8 prosenttia. Bulgariassa ja Liettuassa kotitalouksien maksamat kaasun hinnat nousivat kuitenkin vähintään 11 prosenttia, mikä johtui todennäköisesti siitä, että näissä jäsenvaltioissa hinnat ovat säänneltyjä ja niitä on täytynyt mukauttaa markkinahintoihin.

Sähkön hinnat pysyivät suhteellisen vakaina, jos vuoden 2009 alkupuoliskoa verrataan vuoden 2008 loppupuoliskoon. Sähkönkuluttajat joutuivat kuitenkin kokemaan suhteellisen suuria hinnankorotuksia Ranskassa, Liettuassa, Latviassa, Portugalissa, Sloveniassa ja Slovakiassa (teollisuuskäyttäjät) sekä Liettuassa, Sloveniassa ja Portugalissa (kotitaloudet). Toisaalta sähkön hinnat laskivat merkittävästi Kyproksella, Tanskassa, Irlannissa, Romaniassa ja Ruotsissa (teollisuuskäyttäjien osalta) sekä Belgiassa, Kyproksella, Puolassa, Romaniassa ja Ruotsissa (kotitalouksien osalta)[19].

Useimmissa jäsenvaltioissa hinnat olivat kuitenkin vuoden 2009 alkupuoliskollakin korkeampia kuin vuonna 2008, vaikka loppukäyttäjähintojen olisi öljyn hintakehityksen perusteella täytynyt laskea huomattavasti enemmän. Tämä voi johtua osittain siitä viipeestä, jolla öljymarkkinoilla tapahtuneet hinnanmuutokset otetaan huomioon loppukäyttäjähinnoissa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tukkukaupassa tapahtunut energian hintojen lasku ei näy kokonaan loppukäyttäjähinnoissa.

5. Verkonhaltijoiden riippumattomuus

Jäsenvaltioita, jotka ovat asettaneet tiukempia siirtoverkonhaltijoiden oikeudellista ja toiminnallista eriyttämistä koskevia vaatimuksia kuin nykyään edellytetään, oli yhtä monta kuin aiemminkin.

Vuonna 2009 sähköalalla nähtiin ensimmäinen esimerkki rajat ylittävästä siirtoverkonhaltijasta, kun E.ON myi suurjännitteisen siirtoverkkonsa Alankomaiden valtion omistamalle siirtoverkonhaltijalle (TenneT:lle). Kaasualalla oli ollut aiemminkin rajatylittävä siirtoverkonhaltija Gasunie, joka omistaa Alankomaissa GTS:n ja Saksassa Gasunie Deutschlandin. RWE ilmoitti, että se käynnistäisi kaasuverkkonsa myynnin vuoden 2010 ensimmäisen neljänneksen aikana[20]. Nämä muutokset toteutettiin komission kilpailupolitiikan mukaisesti.

Jakelutasolla eriyttämisjärjestelmä on säilynyt jotakuinkin muuttumattomana, vaikka jakeluverkonhaltijoiden määrä onkin muuttunut joissakin jäsenvaltioissa. Jäsenvaltiot käyttävät edelleen laajalti hyväkseen mahdollisuutta myöntää poikkeuksia jakelutason eriyttämisvelvoitteesta[21].

Monet jäsenvaltiot joutuvat todennäköisesti sovittamaan lainsäädäntönsä kolmannen energiapaketin uusien eriyttämisvaatimusten mukaiseksi.

6. Sääntelyviranomaisten toiminnan tehokkuus

Sääntelyviranomaisille olisi annettava riittävät valtuudet valvoa säännösten noudattamista. Komission kesäkuussa käynnistämissä rikkomusmenettelyissä oli kyse myös siitä, että jäsenvaltioilla ei ollut tehokkaita seuraamusjärjestelmiä sähkö- ja kaasuasetusten rikkomisen varalta. Kolmas energiapaketti saattaa muuttaa tätä tilannetta, koska se sisältää tarkat säännöt sääntelyviranomaisten tehtävistä ja valtuuksista. Sääntelyviranomaisten edellytetään edistävän kilpailullisia, varmoja ja ympäristön kannalta kestäviä sähkön ja kaasun sisämarkkinoita unionissa. Lisäksi energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston tehtävänä on varmistaa rajatylittävien kysymysten lakisääteinen valvonta.

Siirtoverkonhaltijat valmistautuvat jo kolmannen energiapaketin täytäntöönpanoon. Sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto (Sähkö-ENTSO) alkoi toimia täysimittaisesti heinäkuussa 2009. Joulukuussa 2009 perustettiin puolestaan kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto (Kaasu-ENTSO). Kummankin organisaation perussääntö ja työjärjestys on hyväksyttävä heti asetusten tullessa voimaan maaliskuussa 2011.

Kolmannessa energiapaketissa komissiolle annetaan tehtäväksi yksilöidä puiteohjeiden ja verkkosääntöjen painopisteet sen jälkeen, kun se on kuullut niistä energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa, ENTSO-verkostoja ja muita sidosryhmiä. Vuonna 2009 pidetyillä Madridin ja Firenzen sääntelyfoorumeilla[22] sovittiin, että tämä työ käynnistettäisiin pilottihankkeilla, joiden avulla voitaisiin selvittää, miten kyseisestä menettelystä saataisiin tehokas ja toimiva. Kaasualaa varten laaditaan kokeiluluonteisesti siirtorajoitusten hallintaa koskevat puiteohjeet ja verkkosäännöt ja sähköalaa varten kokeiluluonteisesti verkkoon kytkemistä koskevat puiteohjeet. Komissio aikoo käynnistää myös muiden puiteohjeiden ja verkkosääntöjen laadinnan.

7. Asiakkaat

Kansalaisten energiafoorumin toisessa kokouksessa, joka pidettiin Lontoossa syyskuussa 2009, käsiteltiin monia kysymyksiä, joiden tavoitteena oli parantaa vähittäismarkkinoita kuluttajien kannalta.[23] Yksi toimenpide, jota pohdittiin, oli mallilaskujen laatiminen ja suositusten antaminen parhaista laskutuskäytännöistä. Foorumilla hyväksyttiin hyviä laskutuskäytäntöjä koskevat suositukset, joiden tavoitteena on, että EU-kuluttajien kaasu- ja sähkölaskut olisivat yksinkertaisia, selkeitä ja informatiivisia. Suositukset perustuvat useiden EU-maiden hyviin laskutuskäytäntöihin. Lisäksi foorumilla pohdittiin valitusten käsittelyä, älykästä mittaamista ja jakeluverkonhaltijoiden roolia.

Kuluttajien reaktiot – toimittajan vaihtaminen

Käytettävissä olevien tietojen perustella on vaikea muodostaa selkeää käsitystä energiantoimittajien vaihtamisesta eri jäsenvaltioissa. Niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat toimittaneet tietoja sähköntoimittajien vaihtamisesta, vaihtoprosentit ovat yleensä säilyneet koko vähittäismarkkinoilla jotakuinkin samoina kuin vuonna 2007. Poikkeuksina ovat kuitenkin Saksa, jossa sähköntoimittajien vaihtaminen lisääntyi 1,4 prosenttia, ja Ruotsi, jossa se lisääntyi 11,3 prosenttiin. Tšekissä vuosittainen vaihtoprosentti oli suuryritysten osalta varsin merkittävä, sillä se oli kasvanut edelliseen vuoteen verrattuna 12 prosenttia ja oli nyt 45 prosenttia. Pienten yritysten ja kotitalouksien osalta vaihtoprosentit olivat suurimmat Ruotsissa, Alankomaissa, Italiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa[24]. Jos vuotuiset vaihtoprosentit suhteutetaan ostetun sähkön määriin, suurten teollisuusasiakkaiden osalta vaihtoprosentti oli yli 10 prosenttia Itävallassa, Bulgariassa, Saksassa, Liettuassa, Puolassa, Romaniassa ja Irlannissa[25].

Kaasuntoimittajien vaihdosta ei ole saatavilla kovinkaan paljon vertailukelpoisia lukuja. Niistä maista, jotka ilmoittivat vaihtojen määrät koko vähittäismarkkinoiden osalta vaatimukset täyttävien asiakkaiden mittareiden perusteella, suurimmat vaihtoprosentit olivat Alankomaissa (9,1 prosenttia) ja Ranskassa (9,8 prosenttia). Pienet yritykset ja kotitaloudet vaihtoivat kaikkein aktiivisimmin kaasuntoimittajaansa Yhdistyneen kuningaskunnan (18,9 prosenttia), Ranskan (9,8 prosenttia) ja Alankomaiden (9,1 prosenttia) markkinoilla[26]. Niistä maista, jotka ilmoittivat tiedot kaasumäärien perusteella, Tanskan vaihtoprosentti pieneni 29 prosentista 16 prosenttiin ja Espanjan vastaavasti 6 prosenttiin koko vähittäismarkkinoilla. Unkarin markkinoilla, jossa vaihtoprosentti oli 11,8, pienyritykset ja kotitalousasiakkaat ovat kaikkein innokkaimpia vaihtamaan kaasuntoimittajaansa[27].

Energiantoimittajan vaihtamisessa on huomattavia eroja eri jäsenvaltioiden välillä. Joillakin kehittyneillä markkinoilla, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa, toimittajan vaihtaminen on suhteellisen yleistä, kun taas monilla muilla markkinoilla sitä ei tapahdu juuri lainkaan. Ilmoitettujen tietojen perusteella vaikuttaisi siltä, että pienyritykset ja kotitaloudet vaihtavat useammin sähkön- kuin kaasuntoimittajaa.

Säännellyt hinnat

On vielä melko yleistä, että jäsenvaltioissa on sekä avoimet energiamarkkinat että säännellyt hinnat. Jäsenvaltioista yli puolet on sellaisia, joissa käytetään hintasääntelyä. Sähkön ja kaasun hintoja säännellään yhä Bulgariassa, Tanskassa, Virossa, Ranskassa, Kreikassa, Unkarissa, Irlannissa, Italiassa, Liettuassa, Puolassa, Portugalissa, Romaniassa ja Slovakiassa. Latviassa ja Kyproksella säännellään sähkön muttei kaasun hintoja. Joissakin maissa, kuten Ranskassa ja Italiassa, hintasääntelyn piiriin kuuluvat kotitaloudet edustavat huomattavaa osaa väestöstä. Useimmissa jäsenvaltioissa hintasääntely ei rajoitu pelkästään kotitalouksiin[28].

Komissio on lähettänyt viralliset ilmoitukset Kreikalle, Liettualle, Puolalle, Portugalille ja Romanialle siitä syystä, että nämä pitävät yllä hintasääntelyjärjestelmää EU:n sähkö- ja kaasudirektiivien vastaisesti[29]. Hintasääntelyä koskevat rikkomusmenettelyt ovat vireillä myös Viroa, Irlantia, Italiaa ja Ranskaa vastaan.

Työryhmä, joka käsittelee älykkäiden verkkojen toteutusta energian sisämarkkinoilla

Energian sisämarkkinoiden tulevan kehityksen kannalta on olennaisen tärkeää ottaa käyttöön aktiivisempia ja älykkäämpiä siirto- ja jakelujärjestelmiä älykkäiden verkkojen muodossa. Tätä varten perustettiin marraskuussa 2009 työryhmä, jonka tehtävänä on neuvoa politiikan ja sääntelyn linjauksissa Euroopan tasolla sekä koordinoida ensimmäisiä vaiheita kolmannen energiapaketin säännösten mukaisessa älykkäiden verkkojen toteutuksessa. Työryhmä arvioi muiden sidosryhmien teknologiavisioita ja teknologian kehitystä. Sen on tarkoitus antaa loppuraporttinsa vuoden 2011 alkupuoliskolla.

C. TOIMITUSVARMUUS

Direktiivissä 2005/89/EY, joka koskee sähkön toimitusvarmuuden ja infrastruktuuri-investointien turvaamiseksi toteutettavia toimenpiteitä, keskitytään pääasiassa sähkönsiirron seurantaan, sähköntuotannon riittävyyteen ja niitä koskevaan raportointiin. Direktiivin tavoitteena on yhtenäistää jäsenvaltioiden politiikkoja, jotta niissä ei olisi merkittäviä eroja, jotka vääristäisivät kilpailua. Vuonna 2009 kaikki jäsenvaltiot Itävaltaa lukuun ottamatta ilmoittivat siirtäneensä koko direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Rajatylittävää sähkökauppaa käsittelevä komitea[30] tarkastelee seurantatehtävänsä yhteydessä sähköhuollon riittävyyttä lyhyellä aikavälillä. Asiasta tehdyn selvityksen mukaan tuotanto ja kuorma ovat useimmissa maissa riittävän hyvin tasapainossa, jotta järjestelmät toimisivat luotettavasti normaalioloissa.

Kaasun osalta komissio ehdotti 16. heinäkuuta 2009[31] uutta asetusta, jolla myös kumottaisiin direktiivi 2004/67/EY. Asetuksessa keskitytään sekä ennalta ehkäiseviin toimiin että kriisinhallinnan valmisteluun, jotta kriisitilanteissa ja toimitushäiriöiden yhteydessä toteutetut toimet olisivat tehokkaita ja koordinoituja koko EU:ssa. Lisäksi asetuksessa vahvistetaan infrastruktuurinormi (N-1-indikaattori), toimitusnormi ja käänteisvirtausmekanismit. Komissio on vakuuttunut siitä, että asetus annetaan vuoden 2010 kuluessa.

Talouskriisin aikana suurena haasteena on jatkaa energiainfrastruktuuriin tehtyjä investointeja. Kriisi saattaa johtaa siihen, että investointeja lykätään tai ne perutaan kokonaan, mikä kasvattaa sitä riskiä, että EU jää ilman infrastruktuuria, jota tarvitaan tulevien energiantoimitustarpeiden tyydyttämiseen, tai että tällaisen infrastruktuurin rakentaminen viivästyy. Tämä on erityisen huolestuttavaa nykyisessä tilanteessa, jossa ilmastonmuutokseen ja energiahuoltoon liittyvä haasteet edellyttävät energia-alan uudistamista. Torjuakseen tämän riskin ja edistääkseen talouden elpymistä EU helpottaa energiainfrastruktuurihankkeiden rahoittamista Euroopan talouden elvytyssuunnitelman avulla. Suunnitelman mukaan keskeisiä sähköverkkojen ja kaasuverkkojen yhteenliittämishankkeita tuetaan 2,365 miljardilla eurolla. Jatkaakseen infrastruktuuri-investointien tukemista komissio antaa vielä vuonna 2010 erityisen infrastruktuuripaketin.

D. PÄÄTELMÄT

Rahoituskriisi on vaikuttanut merkittävästi energian sisämarkkinoihin tämän raportointikauden aikana. Se on vaikeuttanut suunniteltuja investointeja mahdollisten rahoitusongelmien ja epävarmuustekijöiden vuoksi, jotka ovat vaikuttaneet tarjontapuoleen, ja johtanut kysynnän laskuun, joka on ollut merkittävämpää kaasu- kuin sähköalalla. Toisaalta rahoituskriisi on myös luonut uusia kilpailumahdollisuuksia, koska kaasua on ollut enemmän ja halvempaan hintaan tarjolla likvideissä kauppakeskuksissa. Kaasumarkkinoilla oleva ylitarjonta voi myös johtaa siihen, että loppukäyttäjille tarjotaan kaasun hintoja, jotka perustuvat kaasun tarjontaan ja kysyntään eivätkä öljyn hintaan.

Vaikka kaasun- ja sähkönkulutuksen lasku on vaikuttanut loppukäyttäjähintoihin, tukkukaupassa tapahtunut energiakustannusten lasku ei kuitenkaan näy niissä kokonaan. Yleisesti katsoen hinnat olivat vuoden 2009 alkupuoliskolla yhä korkeampia kuin vuoden 2008 alkupuoliskolla. Vähittäishintojen kehitys oli varsin vaihtelevaa, mikä saattaa viitata siihen, että markkinat eivät ole yhdentyneet riittävästi vähittäiskaupan tasolla.

Vaikuttaa siltä, että kansalliset sääntelyviranomaiset panostavat työssään yhä enemmän kuluttajiin, mikä käsittää myös älykkäiden mittareiden käyttöönoton älykkäiden verkkojen keskeisenä osatekijänä energian sisämarkkinoilla. Tämä on tervetullut suuntaus, koska sen ansiosta voidaan kehittää asiakkaiden aktiivista osallistumista energian sisämarkkinoilla, lisätä energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden laajamittaista integrointia, kehittää uusia energiapalveluja, lisätä markkinoiden avoimuutta ja helpottaa energiantoimittajan vaihtamista.

Myös Euroopan sähköpörssien välinen yhteistyö ja kaupan nykyinen kasvusuuntaus ovat lupaavia merkkejä siitä, että markkinat toimivat asianmukaisesti. Markkinoiden keskittyneisyys ei ole kuitenkaan muuttunut kovin paljon, vaikka vähittäis- ja tukkakaupan alalla onkin havaittavissa myönteistä kehitystä.

Tätä taustaa vasten komissio tarjoaa kannustimia investointien tekemiseen, mikä näkyy myös myöhemmin annettavassa infrastruktuuripaketissa. Vuonna 2009 hyväksytty kolmas energiapaketti sisältää myös tällaisia kannustimia, sillä siinä selkeytetään alakohtaisia sääntöjä. Komissio valmistelee parhaillaan kolmannen energiapaketin säädösten soveltamista kehittämällä yhdessä Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmän, Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn kanssa kokeiluluonteisia puiteohjeita ja verkkosääntöjä. Jäsenvaltiot voivat osoittaa oman sitoutumisensa energian sisämarkkinoiden kehittämiseen saattamalla kolmannen energiapaketin säädökset ajoissa ja asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään. Komissio auttaa jäsenvaltioita säädösten täytäntöönpanossa ja varmistaa myös muun muassa virallisten rikkomusmenettelyjen avulla, että toisen energiapaketin säädökset pannan asianmukaisesti ja kokonaan täytäntöön.

Näiden investointien lisäksi energian sisämarkkinoiden kehittämisen kannalta on olennaisen tärkeää toteuttaa nykyistä aktiivisempia siirto- ja jakelujärjestelmiä älykkäiden mittareiden ja verkkojen muodossa.

Komissio ei aio rajoittaa omia toimiaan energia-alan sääntelyyn, jos muutkin toimet ovat tarpeen, eikä se epäröi käyttää valtuuksiaan kilpailulainsäädännön alalla.

EU joutuu kohtamaan suuria haasteita toteuttaessaan strategiaansa, joka tähtää kestävään, kilpailukykyiseen ja toimitusvarmaan energiapolitiikkaan. Asianmukaisesti toimivat energian sisämarkkinat vaikuttavat ratkaisevasti investointihalukkuuteen ja antavat mahdollisuuden reagoida yleiseen taloustaantumaan. Komissio on ryhtymässä toimiin varmistaakseen, että energiamarkkinat tuovat selviä etuja sähkön- ja kaasunkuluttajille koko EU:ssa.

[1] Paketti sisältää viisi uutta säädöstä: sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta annettu direktiivi 2009/72/EY, maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta annettu direktiivi 2009/73/EY, energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta annettu asetus (EY) N:o 713/2009, verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa ja asetuksen (EY) N:o 1228/2003 kumoamisesta annettu asetus (EY) N:o 714/2009 ja maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ja asetuksen (EY) N:o 1775/2005 kumoamisesta annettu asetus (EY) N:o 715/2009.

[2] Raportin aineisto on kerätty kahdesta lähteestä: kansallisten sääntelyviranomaisten toimittamista raporteista ja loppukäyttäjähintoja koskevista Eurostatin tilastotiedoista. Kansalliset raportit toimitettiin komissiolle vuoden 2009 jälkipuoliskolla, ja niissä käsitellään pääasiassa vuotta 2008. Eurostatin tiedot koskevat vuoden 2009 alkupuoliskoa, ja ne saatiin 26. tammikuuta 2010.

[3] Direktiivi 2003/54/EY ja direktiivi 2003/55/EY.

[4] Lehdistötiedote IP/09/1035, ks. http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=IP/09/1035&format=HTML&aged=0&language=EN&guiLanguage=en

[5] Lehdistötiedote IP/09/1490, ks. http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=IP/09/1490&language=en

[6] Asia C-274/08 (Ruotsi) ja asia C-474/08 (Belgia).

[7] Asia C-475/08.

[8] http://ec.europa.eu/energy/gas_electricity/interpretative_notes/interpretative_note_en.htm

[9] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Toinen strateginen energiakatsaus: Energian toimitusvarmuutta ja energia-alan solidaarisuutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma, KOM(2008) 781 lopullinen.

[10] Asetus (EY) N:o 663/2009, EUVL L 200, 31.7.2009, s. 52.

[11] Ks. myös Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmän alueellisista aloitteista antama tilanneselvitys ”Safeguarding the move to a single EU energy market”, marraskuu 2009.

[12] Ks. teknisen liitteen taulukot 3.1 ja 3.2.

[13] Ks. teknisen liitteen taulukko 4.2.

[14] Ks. teknisen liitteen taulukko 4.1.

[15] Ks. teknisen liitteen taulukko 3.4.

[16] Ks. myös energiamarkkinoiden seurantakeskuksen vuosiraportti 2009, TREN/69693/2009, kuva 30, s. 27.

[17] Ks. myös energiamarkkinoiden seurantakeskuksen vuosiraportti 2009, TREN/69693/2009, kuva 52, s. 48.

[18] Verrattuna vuoden 2008 loppupuoliskon hintoihin. Ks. teknisen liitteen taulukko 5.13.

[19] Ks. teknisen liitteen taulukot 5.7 ja 5.9.

[20] Lehdistötiedote IP/09/410, ks. http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=IP/09/410&format=HTML&aged=0&language=EN&guiLanguage=en

[21] Ks. teknisen liitteen kuva 7.4.

[22] www.ec.europa.eu/energy/gas_electricity/index_en.html

[23] Ks. komission asiakirja MEMO/09/429, 30.9.2009.

[24] Ks. teknisen liitteen taulukko 2.2.

[25] Ks. teknisen liitteen taulukko 2.1.

[26] Ks. teknisen liitteen taulukko 2.4.

[27] Ks. teknisen liitteen taulukko 2.3.

[28] Ks. teknisen liitteen taulukot 2.5 ja 2.6.

[29] Ks. lehdistötiedote IP/09/1035 http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=IP/09/1035&format=HTML&aged=0&language=EN&guiLanguage=en

[30] Ks. http://ec.europa.eu/energy/gas_electricity/cross-border_committee_en.htm.

[31] Ks. KOM(2009) 363 lopullinen.