[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO | Bryssel 23.1.2008 KOM(2008) 18 lopullinen 2008/0015 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY, direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY ja 2006/12/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta (komission esittämä){KOM(2008) 30 lopullinen}{SEK(2008) 54}{SEK(2008) 55} PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA | 110 | 110 Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Pitkällä aikavälillä energiatehokkuus ja uusiutuvat energialähteet ovat sekä toimitusvarmuuden että ilmaston kannalta kestävimpiä ratkaisuja. On kuitenkin mahdotonta vähentää EU:n tai maailman hiilidioksidipäästöjä 50 prosentilla vuoteen 2050 mennessä, jollei käytetä myös mahdollisuutta ottaa talteen teollisuuslaitoksien hiilidioksidi (CO2) ja varastoida sitä maaperään (carbon dioxide capture and storage, CCS). Arviolta kolmannes Euroopassa sijaitsevista hiilikäyttöisistä voimalaitoksista korvataan uusilla laitoksilla seuraavien 10 vuoden aikana. Kansainvälisellä tasolla Kiinan, Intian, Brasilian, Etelä-Afrikan ja Meksikon energiankulutus johtaa merkittävään maailmanlaajuisen kysynnän lisääntymiseen, joka todennäköisesti tyydytetään suurelta osin fossiilisilla polttoaineilla. Nyt ehdotettavan oikeudellisen kehyksen tarkoituksena on varmistaa, että hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on käytettävissä päästöjä vähentävänä vaihtoehtona, ja että sitä käytetään turvallisesti ja vastuullisesti. 120 Yleinen tausta Komission tiedonannossa Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen todetaan, että mikäli kasvihuonekaasupäästöjä halutaan koko maailmassa vähentää 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, tämä edellyttää teollisuusmailta 30 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2020 mennessä ja 60–80 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2050 mennessä. Nämä vähennykset ovat teknisesti toteutettavissa ja niistä saatavat hyödyt ovat paljon kustannuksia suuremmat, mutta tavoitteeseen pääsemiseksi on hyödynnettävä kaikki vähennyskeinot, myös hiilidioksidin talteenotto ja varastointi. Toisessa Euroopan ilmastonmuutosohjelmassa (ECCP II) perustettiin hiilidioksidin talteenottoa ja geologista varastointia käsittelevä työryhmä. Työryhmä painotti, että CCS:ää varten on kehitettävä sekä toimintalinjaukset että sääntelykehys. Tammikuussa 2007 julkaistussa tiedonannossa Kestävää sähköntuotantoa fossiilisista polttoaineista vahvistettiin komission vuoden 2007 toimintasuunnitelma, jossa edellytettiin järkevän hallinnointikehyksen laatimista CCS:lle. Tämän jälkeen myös Brysselissä maaliskuussa 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti jäsenvaltioita ja komissiota kehittämään tarvittavan teknisen, taloudellisen ja sääntelykehyksen ympäristön kannalta turvallisen CCS:n käyttöön ottamiseksi. 130 Voimassa olevat aiemmat säännökset Voimassa olevia säännöksiä käytetään mahdollisuuksien mukaan CCS:n riskien hallintaan. Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi (IPPC) annettua neuvoston direktiiviä 96/61/EY käytetään hiilidioksidin talteenottoon liittyvien riskien sääntelyyn. Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annettua neuvoston direktiiviä 85/337/ETY käytetään hiilidioksidin talteenoton, siirtoputkiston ja varastoinnin ympäristövaikutusten arviointiin. Ympäristövastuusta annetulla direktiivillä 2004/35/EY säännellään CCS:stä aiheutuvia paikallisia ympäristövahinkoja koskevaa vastuuta. Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetulla direktiivillä 2003/87/EY säännellään ilmastovahinkoihin liittyvää vastuuta ja edellytetään, että päästöoikeudet on palautettava vuotojen takia. 140 Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin Ehdotus on kestävän kehityksen strategian mukainen, koska siinä sovitetaan yhteen toimitusvarmuus ja ilmastonmuutokseen liittyvät tavoitteet. Se on myös kasvu- ja työllisyysstrategian mukainen, koska CCS:n mahdollistaminen edistää innovointia ja saattaa johdattaa EU:n uusille teknologiamarkkinoille. 2. KUULEMISET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Intressitahojen kuuleminen 211 Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista Kuuleminen toteutettiin pääasiassa kokouksissa sidosryhmien kanssa. Euroopan ilmastonmuutosohjelman CCS:ää käsittelevä työryhmä III kokoontui neljästi vuoden 2006 ensimmäisellä puoliskolla. Internetissä toteutettu kysely ”Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi maan alle – onko syytä huoleen?” tuotti 787 vastausta. Laaja sidosryhmien kokous järjestettiin 8. toukokuuta 2007. Komissio esitteli siellä suunnittelemansa sääntelykehyksen pääpiirteet ja antoi tilaisuuden kommentteihin. Tietyistä ehdotuksen näkökohdista järjestettiin erillisiä kokouksia pienemmässä piirissä. 212 Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon Internetkyselyssä näkyi voimakas tuki tärkeimmille tavoitteille, jotka oli esitetty komission tiedonannossa Kestävää sähköntuotantoa fossiilisista polttoaineista (KOM(2006)843 lopullinen). Sidosryhmien edustajat olivat eniten huolestuneita siitä, että mielenkiinto siirtyy pois energiatehokkuudesta ja uusiutuvista energialähteistä, sekä sen varmistamisesta, että varastoitu hiilidioksidi pysyy maan alla. Energiatehokkuudelle asetettu 20 prosentin parannustavoite vuoteen 2020 ja uusiutuvien energialähteiden osuudella asetettu 20 prosentin tavoite energian kokonaiskysynnästä varmistavat sen, että nämä aloitteet pysyvät ilmasto- ja energiapolitiikan keskipisteessä. Mahdollistavan oikeudellisen kehyksen painopisteenä on varastoinnin turvallisuus, joka on tärkein turvallisuuteen liittyvä sidosryhmien huolenaihe. Komission esitys suunnitellusta oikeudellisesta kehyksestä otettiin hyvin vastaan. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperusteilla oltiin kuitenkin huolestuneita komissiolle ehdotetusta vallasta hyväksyä tai hylätä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tekemät lupapäätösluonnokset. Tämä kysymys on ratkaistu ehdottamalla EU:n tasolla toteutettavaa tarkastelua ja varmistamalla samalla, että kansallisilla viranomaisilla on lopullinen päätösvalta. Jotkut vastaajat (lähinnä kansalaisjärjestöt) pitivät hyvänä vaatimusta CCS:n pakollisesta käyttöönotosta tietystä päivämäärästä lähtien, kun taas toiset pitivät vaatimusta kyseenalaisena. Ne, jotka asettivat vaatimuksen kyseenalaiseksi, perustelivat mielipiteensä sillä, ettei tekniikka ole vielä tarpeeksi kypsä, jotta se voitaisiin määrätä pakolliseksi. Lisäksi vaikutuksia energialähteiden yhdistelmään on vaikea arvioida. Komissio käsitteli pakollisen CCS:n merkitystä taloudelle, yhteiskunnalle ja ympäristölle vaikutustenarvioinnissa ja totesi sen päätelmissä, ettei tässä vaiheessa pitäisi asettaa pakollista vaatimusta. 213 Avoin kuuleminen internetissä järjestettiin 19. helmikuuta 2007 ja 30. huhtikuuta 2007 välisenä aikana. Komissio sai sen tuloksena 787 vastausta. Tuloksiin voi tutustua osoitteessa http://ec.europa.eu/environment/climat/ccs/index_en.htm. Asiantuntijatiedon käyttö 221 Lähteenä olleet tieteenalat ja asiantuntemuksen alat Tärkeimmät alat, joilla tarvittiin tieteellistä asiantuntemusta, olivat seuraavat: energiamallinnus, jotta voidaan ennustaa CCS:n käyttöönottoa edistävien vaihtoehtojen tulokset; Euroopassa käytettävissä olevan varastointikapasiteetin ja sen todennäköisen käytön arvioiminen näiden skenaarioiden perusteella; CCS:n käyttöönoton ympäristövaikutusten arviointi; sekä riskinhallintakehyksen laatiminen näiden vaikutusten minimoimiseksi. 222 Käytetyt menetelmät Skenaarioiden energiamallinnuksessa käytettiin Ateenan kansallisen teknisen korkeakoulun (NTUA) PRIMES-mallia. Tuloksien avulla kehitettiin mallit talteenotto-, siirto- ja varastoverkoille EU:ssa käyttäen kuudennen puiteohjelman CASTOR-hankkeessa kehitettyä lähteiden ja nielujen yhteensovittamistyökalua sekä kuudennen puiteohjelman GEOCAPACITY-hankkeen varastointikapasiteettitietokantaa. Skenaarioiden ympäristövaikutukset arvioitiin käyttäen IIASA:n (kansainvälinen sovelletun järjestelmäanalyysin instituutti) POLES-mallia ilmanlaadulle ja ERM:n (Environmental Resource Management) kehittämää menetelmää kaikille muille ympäristövaikutuksille. Teknistä tietoa asianmukaista riskinhallintastrategioista saatiin ERM:n ja ECN:n (Energy Research Center of Netherlands) kehittämistä lähestymistavoista, OSPAR-komission keskusteluista ja OSPAR-komission vuoden 2007 kokouksessa hyväksytystä riskinhallintakehyksestä (FRAM) sekä kuudennen puiteohjelman hankkeesta CO2ReMoVe. 223 Tärkeimmät organisaatiot ja asiantuntijat, joita on kuultu Ateenan kansallinen tekninen korkeakoulu energiamallinnuksesta; TNO (Netherlands Organisation for Applied Scientific Research), British Geological Survey, GEUS (Geological Survey of Denmark and Greenland) ja SINTEF-ryhmä sekä kuudennen puiteohjelman CASTOR- ja GEOCAPACITY-hankkeet; kuudennen puiteohjelman CO2ReMoVe-hanke; ECN, ERM ja IIASA ympäristöriskien arvioinnista ja riskinhallinnasta. Erityisen hyödyllinen oli fossiilisia polttoaineita käyttäviä päästöttömiä voimalaitoksia käsittelevä eurooppalainen teknologiayhteisö (ETP-ZEP), joka on komission tukema sidosryhmien aloite. Tärkeää aineistoa olivat myös asiakirjat, jotka saatiin kansainväliseltä ilmastonmuutospaneelilta (IPCC) ja kansainväliseltä energiajärjestöltä, erityisesti sen kasvihuonekaasuja koskeva tutkimus- ja kehittämisohjelma. 2241 Tiivistelmä saaduista ja huomioon otetuista asiantuntijalausunnoista Peruuttamattomiin seurauksiin mahdollisesti johtavien vakavien riskien olemassaolo on mainittu. Tällaisten riskien olemassaolosta ei ole päästy yksimielisyyteen. 225 Tämä ei merkitse sitä, ettei CCS:ään liittyisi riskejä. Muut tahot eivät kuitenkaan ole olleet samaa mieltä kuin Krakovan tiede- ja teknologiakorkeakoulu, joka näitä huolia on esittänyt. Itse asiassa tiedeyhteisö on laajalta yhtä mieltä siitä, että vuotoriski ja siitä johtuvien peruuttamattomien seurausten riski on alhainen, jos varastointipaikat valitaan huolellisesti, niitä hoidetaan hyvin ja ne poistetaan käytöstä asianmukaisesti. Tämä on parhaiten ilmaistu IPCC:n CCS:ää koskevassa erityisraportissa. Tämän ehdotuksen tarkoituksena on varmistaa, että asianmukaiset menetelmät ovat käytössä. 226 Asiantuntijalausuntojen julkistaminen Kansainvälisen energiajärjestön ja IPCC:n asiakirjat ovat jo julkisesti saatavilla. PRIMES-skenaariot asetetaan saataville internetissä vaikutustenarviointia varten, samoin kuin IIASA:n, TNO:n ja ECN/ERM:n hankkeiden raportit. 230 Vaikutusten arviointi Vaikutustenarvioinnissa tarkasteltiin, miten hiilidioksidin talteenottoa, siirtoa ja varastointia voitaisiin parhaiten säännellä. Siinä käsiteltiin myös kannustimien käyttöä CCS:lle. Seuraavissa kahdessa kappaleessa käsitellään sääntelyä ja lopuissa kappaleissa kannustimia. Talteenoton ja siirron sääntelyyn omaksuttiin varovainen lähestymistapa. Koska hiilidioksidin talteenottoon ja siirtoon liittyvät riskit ovat samanlaiset kuin jo säännellyllä samantyyppisellä toiminnalla (esimerkiksi maakaasuputket), ei siihen ole perusteltua suhtautua eri tavalla, ja voidaan soveltaa voimassa olevia sääntelykehyksiä. Varastoinnin riskien sääntelyyn voidaan i) soveltaa päästökauppadirektiiviä; ii) soveltaa IPPC-direktiiviä; iii) soveltaa jätelainsäädäntöä; tai iv) laatia uusi kehys. Päästökauppajärjestelmää ei ole suunniteltu CCS:n ympäristöriskien täydelliseen sääntelyyn, eivätkä IPPC-direktiivi ja jätelainsäädäntö sovellu hyvin hiilidioksidin varastoinnin sääntelyn erityisvaatimuksiin, ellei niitä muutettaisi huomattavasti. Tämän vuoksi päätettiin laatia uusi kehys. Kannustinvaihtoehtoja olivat seuraavat: i) mahdollistetaan CCS päästökauppajärjestelmän puitteissa ja annetaan hiilidioksidimarkkinoiden määrätä CCS:n käyttöönotosta; ja ii) edellisen vaihtoehdon lisäksi tehdään CCS:n käyttöönotto (myös jälkiasennus) pakolliseksi tietyn päivämäärän jälkeen. CCS:n tekeminen pakolliseksi edistää nopeaa käyttöönottoa, mutta aiheuttaa huomattavia lisäkustannuksia; hiilidioksidimarkkinoiden puitteissa CCS otetaan käyttöön jos ja kun se on kustannustehokasta. Päätettiin, ettei CCS:ää määrätä pakolliseksi tässä vaiheessa. 231 Komission tekemä vaikutustenarviointi, joka mainitaan myös sen työohjelmassa, on saatavissa osoitteessa http://ec.europa.eu/environment/climat/ccs/index_en.htm. 3. EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT 305 Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Ehdotuksella varmistetaan, että hiilidioksidin talteenottoa säännellään direktiivillä 96/61/EY ja että hiilidioksidin talteenottoa ja siirtoa putkissa säännellään direktiivillä 85/337/ETY. Sen päätavoitteena on kuitenkin hiilidioksidin varastoinnin sääntely ja hiilidioksidin varastoinnin esteiden poistaminen voimassa olevasta lainsäädännöstä. 310 Oikeusperusta EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohta. 320 Toissijaisuusperiaate Toissijaisuusperiaatetta sovelletaan, koska ehdotus ei kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Ehdotuksen tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla pelkästään jäsenvaltioiden toimin seuraavista syistä: 321 Pelkästään jäsenvaltioiden toiminnalla ei voitaisi varmistaa yhtä korkeatasoista hiilidioksidin varastoinnin ympäristöturvallisuutta kaikkialla Euroopassa. Jäsenvaltioiden toimilla ei voitaisi huolehtia rajat ylittävien varastointipaikkojen lupamenettelyistä tai varmistaa siirto- ja varastointiverkkojen yhtäläistä käyttöoikeutta kaikkialla Euroopassa. Lupaehtojen ja varastointipaikkaa koskevan vastuun siirtämistä valtiolle koskevien ehtojen asettaminen jäsenvaltioiden tasolla voisi myös johtaa kilpailun vääristymiseen. 323 Talteen otettua ja varastoitua hiilidioksidia pidetään päästökauppajärjestelmässä sellaisena, josta ei ole muodostunut päästöjä. Jos kaikkialla Euroopassa ei päästä samantasoiseen varastointivarmuuteen, hiilidioksidimarkkinat vääristyvät, eikä jäsenvaltioiden ilmastotavoitteita saavuteta tehokkaasti. Ehdotuksen tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin yhteisön toimilla seuraavista syistä: 324 EU:n tason toiminnalla voidaan varmistaa, että edellä mainittuja kysymyksiä käsitellään johdonmukaisesti, vahvistamalla yhteiset lupaehdot ja yhteiset edellytykset vastuun siirtämiseksi valtiolle sekä säätämällä siirto- ja varastointiverkon yhtäläisestä käyttöoikeudesta ja rajat ylittävien varastointipaikkojen lupamenettelyistä. Näin voidaan varmistaa, että ympäristön ja ihmisten terveyden suojelu on yhtä korkealla tasolla kaikkialla Euroopassa, sekä välttää hiilidioksidimarkkinoiden vääristyminen. 325 Lähestymistapa on johdonmukainen muilla aloilla sovelletun kanssa, koska toimintoja, joihin liittyy vastaavanlaisia ympäristöriskejä ja kilpailuun vaikuttavia seikkoja (esimerkiksi kaatopaikkoja), säädellään EU:n tasolla samoista syistä. 327 Lupamenettelyihin, laitosten toimintaan ja seurantaan ja niiden sulkemiseen liittyvät vaatimukset rajataan niihin, jotka ovat tarpeen yhtäläisen ympäristönsuojelun tason varmistamiseksi kaikkialla Euroopassa. Muut toimenpiteet rajoitetaan aloille, joilla pelkästään jäsenvaltioiden toiminta voi aiheuttaa kilpailun vääristymistä: vastuun siirtäminen valtiolle, vahinkovastuun rahoittaminen sekä siirto- ja varastointiverkon käyttöoikeus. Näin ollen ehdotus on toissijaisuusperiaatteen mukainen. Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä. 331 Oikeudelliseksi välineeksi on valittu direktiivi, sillä siinä vahvistetaan hiilidioksidin varastoinnille tavoitteet ja yleiset vaatimukset, mutta jätetään täytäntöönpanon yksityiskohdat jäsenvaltioille. 332 Varastointipaikkojen lupavaatimukset sekä varastointipaikkojen karakterisointiin, seurantaan ja sulkemiseen liittyvät vaatimukset ovat olennaisen tärkeitä säännöksiä, joilla varmistetaan ympäristötavoitteiden toteutuminen ja vältetään kilpailun vääristymisen riski. Erityisesti paikan valintaa ja seurantaa koskevat vaatimukset on laadittava sopivan yksityiskohtaisesti, jotta voidaan alusta lähtien varmistaa mahdollisimman korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja yleisön luottamus. Se, että komissio tarkastaa luvat, on perusteltua, koska se luo enemmän luottamusta ensimmäisen sukupolven varastoimispaikkojen turvallisuuteen ja koska sitä kautta saadaan kokemusta varastointipaikkojen karakterisoinnista ja seurannasta. Tämän kokemuksen pohjalta komissio pystyy antamaan aikanaan täytäntöönpanosääntöjä tai ohjeita. Komissio arvioi vuoteen 2015 mennessä, onko lupien tarkastaminen edelleen tarpeellista, ja se voi ehdottaa sopivia toimenpiteitä. Sääntelytavan valinta 341 Ehdotettu sääntelytapa: direktiivi. 342 Muut vaihtoehdot eivät soveltuisi seuraavasta syystä. Lupajärjestelmän on oltava oikeudellisesti sitova, jotta voidaan varmistaa vaadittu ympäristönsuojelun taso. Asetus ei käy, koska vaatimukset määritellään tavalla, joka antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden valita täytäntöönpanokeinot. 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET 401 Lupapäätösten tarkastaminen komissiossa aiheuttaa talousarviovaikutuksia noin 0,76 miljoonaa euroa vuodessa. 5. LISÄTIEDOT 510 Yksinkertaistaminen 511 Ehdotuksella yksinkertaistetaan lainsäädäntöä sekä (EU:n tai kansallisten) viranomaisten hallinnollisia menettelyjä. 512 Jos mitään ei tehtäisi, CCS:ään voitaisiin soveltaa monia voimassa olevia jätteitä, vesipolitiikkaa ja teollisuuden päästöjä koskevia säädöksiä, ja tilanne olisi epäselvä. Tässä ehdotuksessa vahvistetaan selvästi, mitä voimassa olevan lainsäädännön säännöksistä pitäisi soveltaa hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin liittyviin eri näkökohtiin. 513 Yksi ainoa lainsäädäntökehys riittää, eikä jätteitä, vesipolitiikkaa ja teollisuuden päästöjä koskevaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä tarvitsee mukauttaa hiilidioksidin varastoimisen sääntelemiseksi. 517 Ehdotus sisältyy komission työ- ja lainsäädäntöohjelmaan viitenumerolla 2007/ENV/004. 550 Vastaavuustaulukko Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisina kansalliset säännökset, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä kyseisten säännösten ja tämän direktiivin välinen vastaavuustaulukko. 560 Euroopan talousalue Ehdotettu toimenpide koskee ETA-sopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa alaa, minkä vuoksi se on ulotettava koskemaan Euroopan talousaluetta. 570 Ehdotuksen yksityiskohtainen kuvaus Ehdotuksen 1 luvussa määritellään direktiivin kohde ja soveltamisalaa ja annetaan määritelmät. Näissä artikloissa täsmennetään erityisesti, että geologisen varastoinnin tavoitteena on hiilidioksidin pysyvä eristäminen ja että varastointi vesipatsaaseen on kielletty. Ehdotuksen 2 luvussa käsitellään varastointipaikan valintaa ja tutkimuslupia. Siinä täsmennetään, että jäsenvaltiot määräävät, mitä alueita varastointiin voi käyttää. Ne määräävät myös paikan käyttöä koskevat ehdot. Luvussa annetaan myös varastointialueiden tutkimista koskevat säännökset. Ehdotuksen 3 luvussa käsitellään varastointilupia. 10 artiklassa säädetään, että komissio tarkastaa lupapäätösluonnokset. Komissio voi antaa lausunnon, joka toimivaltaisen viranomaisen olisi otettava huomioon lupapäätöstä tehdessään. Tässä yhteydessä on merkittävää, että 29 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin (85/337/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/11/EY) soveltamisesta hiilidioksidin varastointipaikkoihin ja varmistetaan siten vaikutustenarviointi ja julkinen kuuleminen. Ehdotuksen 4 luvussa käsitellään käyttöön ja sulkemiseen liittyviä sekä sulkemisen jälkeen noudatettavia velvollisuuksia. Niihin kuuluvat arviointiperusteet hiilidioksidivirtojen hyväksymiselle, seuranta- ja raportointivelvollisuudet, tarkastukset, häiriöiden ja/tai vuotojen tapahtuessa toteutettavat toimenpiteet, sulkemiseen liittyvät ja sen jälkeen noudatettavat velvollisuudet sekä rahavakuuden esittäminen. Ehdotuksen 5 luvussa säädetään siirto- ja varastoverkon käyttöoikeudesta. 6 luvussa annetaan toimivaltaista viranomaista, rajat ylittävää yhteistyötä, seuraamuksia, raportointia sekä säädöksen muuttamista ja asiaa koskevia komiteamenettelyjä koskevat yleiset säännökset. 7 luvussa esitetään muuhun lainsäädäntöön tehtävät muutokset, myös vesi- ja jätelainsäädäntöön tehtävät mukautukset. 8 luvussa annetaan tavanmukaiset loppusäännökset. Liitteessä I esitetään yksityiskohtaiset perusteet 4 artiklassa tarkoitetulle varastointipaikan karakterisoinnille ja riskinarvioinnille. Liitteessä II esitetään yksityiskohtaiset perusteet 13 artiklassa tarkoitetulle seurannalle. | 2008/0015 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY, direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY ja 2006/12/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan, ottavat huomioon komission ehdotuksen[1], ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[2], ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[3], noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä[4], sekä katsovat seuraavaa: 1. Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC), joka hyväksyttiin ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen tekemisestä 15 päivänä joulukuuta 1993 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/69/EY[5], perimmäisenä tavoitteena on ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien vakauttaminen sellaiselle tasolle, että estetään ihmisen toiminnan vaaralliset vaikutukset ilmastojärjestelmään. 2. Kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1600/2002/EY[6] säädetyssä kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa yksilöidään ilmastonmuutos keskeiseksi toimintakohteeksi. Ohjelmassa todetaan, että yhteisö on sitoutunut vähentämään vuosiin 2008–2012 mennessä kasvihuonekaasujen päästöjä kahdeksalla 8 prosentilla vuoden 1990 tasoon verrattuna ja että pitkällä aikavälillä kasvihuonekaasujen maailmanlaajuisia päästöjä on vähennettävä noin 70 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna. 3. Tammikuun 10 päivänä 2007 annetussa komission tiedonannossa Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen – Toimet vuoteen 2020 ja sen jälkeen [7] todetaan, että mikäli kasvihuonekaasupäästöjä halutaan koko maailmassa vähentää 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, tämä edellyttää teollisuusmailta 30 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2020 mennessä ja 60–80 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2050 mennessä. Nämä vähennykset ovat teknisesti toteutettavissa ja niistä saatavat hyödyt ovat paljon kustannuksia suuremmat, mutta tavoitteeseen pääsemiseksi on hyödynnettävä kaikki lievennyskeinot. 4. Hiilidioksidin talteenotto ja geologinen varastointi on yksi keino lieventää ilmastonmuutosta. Se tarkoittaa hiilidioksidin (CO2) talteenottoa teollisuuslaitoksista, sen siirtoa varastointipaikalle ja sen injektointia sopivaan geologiseen muodostumaan pysyvää varastointia varten. 5. Toisessa Euroopan ilmastonmuutosohjelmassa (ECCP II), joka perustettiin 9 päivänä helmikuuta 2005 annetun komission tiedonannon Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjuminen [8] perusteella valmistelemaan ja tarkastelemaan yhteisön tulevaa ilmastopolitiikkaa, perustettiin hiilidioksidin talteenottoa ja geologista varastointia käsittelevä työryhmä. Työryhmän tehtävänä oli tarkastella hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia keinona lieventää ilmastonmuutosta. Työryhmä julkaisi alan sääntelystä yksityiskohtaisen raportin, joka hyväksyttiin kesäkuussa 2006. Siinä korostetaan, että hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia varten on kehitettävä sekä toimintalinjaukset että sääntelykehys, ja kehotetaan komissiota tutkimaan asiaa edelleen. 6. Tammikuun 10 päivänä 2007 annetussa komission tiedonannossa Kestävää sähköntuotantoa fossiilisista polttoaineista: tavoitteena kivihiilen päästöjen lähes täydellinen eliminointi vuodesta 2020 [9] toistettiin, että hiilidioksidin talteenotolle ja varastoinnille olisi laadittava sääntelykehys, jonka olisi perustuttava hiilidioksidivuotojen kokonaisvaltaiseen riskiarviointiin, johon sisältyisivät varastointipaikan valinnalle asetettavat vaatimukset vuotoriskin minimoimiseksi sekä varastoinnin varmentamisen edellyttämät valvonta- ja raportointijärjestelyt ja riittävät toimenpidevalmiudet vuototapauksissa. Tiedonannossa vahvistettiin komission tämän alan toimintasuunnitelma vuodelle 2007. Siinä edellytetään, että hiilidioksidin talteenotolle ja varastoinnille laaditaan toimiva hallintakehys, johon sisältyvät sääntelykehyksen, kannustimien ja tukiohjelmien suunnittelu ja ulkosuhteisiin liittyvät seikat, kuten hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskeva tekninen yhteistyö tärkeimpien maiden kanssa. 7. Myös 8 ja 9 päivänä maaliskuuta 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti jäsenvaltioita ja komissiota tehostamaan tutkimusta ja teknologian kehittämistä sekä kehittämään tarvittavat tekniset, taloudelliset ja oikeudelliset puitteet ympäristölle turvallisen hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehittämiseksi uusien fossiilisia polttoaineita käyttävien voimalaitosten yhteydessä mahdollisesti vuoteen 2020 mennessä[10]. 8. Kansainvälisellä tasolla oikeudellisia esteitä hiilidioksidin varastoinnille merenpohjan geologisiin muodostumiin on poistettu hyväksymällä asiaa koskevia riskinhallintakehyksiä sekä jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyn yleissopimuksen (vuonna 1972 tehty Lontoon yleissopimus) että Koillis-Atlantin meriympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen (OSPAR-yleissopimus) nojalla. 9. Vuoden 1972 Lontoon yleissopimukseen vuonna 1996 tehdyn Lontoon pöytäkirjan sopimuspuolet hyväksyivät vuonna 2006 muutoksia pöytäkirjaan. Näillä muutoksilla sallitaan hiilidioksidin talteenottoprosesseista tulevien hiilidioksidivirtojen varastoiminen merenpohjan geologisiin muodostumiin sekä säädellään kyseistä toimintaa. 10. OSPAR-yleissopimuksen sopimuspuolet hyväksyivät vuonna 2007 yleissopimuksen liitteisiin muutoksia, joissa sallitaan hiilidioksidin varastoiminen merenpohjan geologisiin muodostumiin. Sopimuspuolet hyväksyivät myös päätöksen ympäristölle turvallisesta hiilidioksidivirtojen varastoinnista geologisiin muodostumiin sekä OSPARin ohjeet tämän toiminnan riskinarvioinnista ja hallinnoinnista. Ne tekivät myös päätöksen, jolla kielletään hiilidioksidin sijoittaminen meren vesipatsaaseen ja merenpohjalle mahdollisten kielteisten vaikutusten vuoksi. 11. Yhteisössä on jo olemassa useita oikeudellisia välineitä joidenkin hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin liittyvien ympäristöriskien, erityisesti hiilidioksidin talteenottoon ja siirtoon liittyvien riskien hallitsemiseksi, ja näitä välineitä olisi käytettävä aina kun se on mahdollista. 12. Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annettu neuvoston direktiivi 96/61/EY[11], joka koskee tiettyjä teollisuustoimintoja, on sopiva väline hiilidioksidin talteenottoon liittyvien riskien sääntelyyn, ja sitä olisi sen vuoksi sovellettava mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvista laitoksista tulevien hiilidioksidivirtojen talteenottoon geologista varastointia varten. 13. Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annettua neuvoston direktiiviä 85/337/ETY[12] olisi sovellettava hiilidioksidivirtojen talteenottoon ja siirtoon geologista varastointia varten. Sitä olisi sovellettava myös tässä direktiivissä tarkoitettuihin varastointipaikkoihin. 14. Tätä direktiiviä olisi sovellettava hiilidioksidin geologiseen varastointiin jäsenvaltioiden alueilla, niiden talousvyöhykkeillä ja niiden mannerlaatoilla. Direktiiviä ei tulisi soveltaa tutkimushankkeisiin. Sitä olisi kuitenkin sovellettava demonstrointihankkeisiin, joissa aiotaan varastoida yhteensä vähintään 100 000 tonnia hiilidioksidia. Tämä kynnysarvo vaikuttaa sopivalta myös muiden asian kannalta merkityksellisten yhteisön säädösten soveltamiseksi. Hiilidioksidin varastointia tämän direktiivin alueellisen soveltamisalan ulkopuolelle ulottuviin geologisiin muodostumiin ja hiilidioksidin varastointia vesipatsaaseen ei pitäisi sallia. 15. Jäsenvaltioille pitäisi jättää oikeus määrittää, miltä niiden alueeseen kuuluvilta alueilta varastointipaikat voidaan valita. Sopivan varastointipaikan valinta on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että varastoitu hiilidioksidi pysyy paikallaan määrittelemättömään tulevaisuuteen. Varastointiin saisi sen vuoksi valita vain sellaisia paikkoja, joissa ei ole merkittävää vuotoriskiä ja joissa ei ainakaan voisi todennäköisesti esiintyä merkittäviä ympäristö- tai terveysvaikutuksia. Tämä olisi määritettävä karakterisoimalla ja arvioimalla mahdollisen varastointikompleksin ominaisuudet erityisten vaatimusten mukaisesti. 16. Jäsenvaltioiden olisi määrättävä, missä tapauksissa tarvitaan tutkimuksia paikan valintaa varten tarvittavien tietojen keräämiseksi. Tutkimuksiin olisi saatava lupa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tutkimuslupia voivat hakea kaikki tahot, joilla on tarvittavat valmiudet, ja että luvat myönnetään puolueettomien ja julkisten arviointiperusteiden perusteella. Tutkimusinvestointien suojaamiseksi ja rohkaisemiseksi tutkimusluvat olisi myönnettävä rajatulle kolmiulotteiselle alueelle ja rajatuksi ajaksi, jona aikana luvanhaltijalla olisi yksinomainen oikeus tutkia mahdollista hiilidioksidin varastointikompleksia. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, ettei tänä aikana alueelle myönnetä lupia toimintaan, joka häiritsisi tutkimuksia. 17. Varastointipaikkoja ei saisi käyttää ilman varastointilupaa. Varastointiluvan olisi oltava tärkein väline, jolla varmistetaan, että direktiivin aineelliset vaatimukset täytetään ja että hiilidioksidin geologinen varastointi tehdään ympäristön kannalta turvallisella tavalla. 18. Kaikki varastointilupaluonnokset olisi toimitettava komissiolle, jotta se voi antaa lausunnon lupaluonnoksista kuuden kuukauden kuluessa niiden toimittamisesta. Kansallisten viranomaisten olisi otettava komission lausunto huomioon, kun ne päättävät luvista, ja niiden olisi perusteltava kaikki poikkeamat komission lausunnosta. Yhteisön tasolla tehtävän tarkastuksen pitäisi auttaa varmistamaan, että direktiivin vaatimuksia sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkialla yhteisössä, ja sen pitäisi myös parantaa yleisön luottamusta hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin, erityisesti direktiivin täytäntöönpanon alkuvaiheessa. 19. Toimivaltaisen viranomaisen olisi tarkasteltava uudelleen varastointilupaa ja tarvittaessa saatettava se ajan tasalle tai peruttava se, muun muassa silloin, kun sille on ilmoitettu merkittävistä häiriöistä tai vuodoista, tai kun toiminnanharjoittajien jättämissä raporteissa tai tehdyissä tarkastuksissa käy ilmi, ettei lupaehtoja ole noudatettu, tai kun se saa tietoonsa, ettei toiminnanharjoittaja jollain muulla tavalla täytä lupaehtoja. Jos lupa perutaan, toimivaltaisen viranomaisen olisi joko myönnettävä uusi lupa tai suljettava varastointipaikka. Sillä välin toimivaltaisen viranomaisen olisi otettava vastuulleen varastointipaikka ja kaikki siitä johtuvat oikeudelliset velvoitteet. Aiheutuneet kustannukset olisi perittävä entiseltä toiminnanharjoittajalta niin suuressa määrin kuin mahdollista. 20. Hiilidioksidivirran koostumukselle on asetettava rajoituksia, jotka sopivat yhteen geologisen varastoinnin tärkeimmän tavoitteen kanssa, joka on hiilidioksidipäästöjen eristäminen ilmakehästä, ja jotka perustuvat riskeihin, joita saastuminen voi aiheuttaa siirto- ja varastointiverkon turvallisuudelle. Tämän vuoksi hiilidioksidivirran koostumus olisi todennettava ennen injektointia ja varastointia. 21. Seuranta on olennaisen tärkeää sen arvioimiseksi, käyttäytyykö injektoitu hiilidioksidi odotetulla tavalla, tapahtuuko kulkeutumista tai vuotamista ja vahingoittaako mahdollinen havaittu vuoto ympäristöä tai ihmisten terveyttä. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että toiminnanharjoittaja seuraa toiminnan aikana varastointikompleksia ja injektointilaitteistoja noudattaen seurantasuunnitelmaa, joka on laadittu erityisten seurantavaatimusten perusteella. Suunnitelma olisi esitettävä toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi. 22. Toiminnanharjoittajan olisi raportoitava muun muassa seurannan tuloksista toimivaltaiselle viranomaiselle vähintään kerran vuodessa. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi perustettava tarkastusjärjestelmä sen varmistamiseksi, että varastointipaikkaa käytetään tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti. 23. Olisi annettava säännökset korvausvastuusta, joka liittyy pysyvän eristyksen pettämisen johdosta paikalliselle ympäristölle ja ilmastolle aiheutuviin vahinkoihin. Vastuuta ympäristövahingoista (suojeltaville lajeille ja luontotyypeille aiheutuvasta vahingosta ja vesille ja maaperälle aiheutuvasta vahingosta) säännellään ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/35/EY[13], jota olisi sovellettava tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien varastointipaikkojen käyttöön. Vuodoista aiheutuviin ilmastovahinkoihin liittyvä vastuu katetaan sisällyttämällä varastointipaikat kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 2003 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2003/87/EY[14], jossa vaaditaan päästöoikeuksien palauttamista vuotaneiden päästöjen takia. Tässä direktiivissä olisi lisäksi säädettävä, että toiminnanharjoittajan on merkittävien häiriöiden tai vuotojen ilmetessä toteutettava korjaavia toimenpiteitä niitä koskevan suunnitelman mukaisesti, joka on jätettävä toimivaltaisen kansallisen viranomaisen hyväksyttäväksi. Jos toiminnanharjoittaja ei toteuta vaadittuja korjaavia toimenpiteitä, on toimivaltaisen viranomaisen toteutettava ne ja perittävä kustannukset toiminnanharjoittajalta. 24. Varastointipaikka olisi suljettava, jos luvassa ilmoitetut sulkemista koskevat ehdot täyttyvät, jos toiminnanharjoittaja pyytää sitä saatuaan luvan toimivaltaiselta viranomaiselta tai jos toimivaltainen viranomainen niin päättää varastointiluvan peruuttamisen jälkeen. 25. Varastointipaikan sulkemisen jälkeen toiminnanharjoittajan olisi edelleen vastattava ylläpidosta, seurannasta ja valvonnasta, raportoinnista ja korjaavista toimenpiteistä tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti noudattaen sulkemisen jälkeistä vaihetta koskevaa suunnitelmaa, joka on jätettävä toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi. Toiminnanharjoittaja olisi vastattava myös muista yhteisön lainsäädännöstä johtuvista velvollisuuksista siihen asti, kunnes vastuu varastointipaikasta siirretään toimivaltaiselle viranomaiselle. 26. Vastuu varastointipaikasta ja kaikista siitä johtuvista oikeudellisista velvollisuuksista olisi siirrettävä toimivaltaiselle viranomaiselle, jos ja kun kaikki saatavilla oleva näyttö viittaa siihen, että varastoitu hiilidioksidi pysyy täysin eristettynä määräämättömään tulevaisuuteen. Toiminnanharjoittajan olisi laadittava tätä varten raportti, jossa osoitetaan kyseisen vaatimuksen täyttyminen, ja toimitettava se toimivaltaiselle viranomaiselle siirron hyväksymiseksi. Kaikki hyväksymispäätösluonnokset olisi toimitettava komissiolle, jotta se voi antaa lausunnon hyväksymispäätösluonnoksista kuuden kuukauden kuluessa niiden toimittamisesta. Kansallisten viranomaisten olisi otettava komission lausunto huomioon, kun ne päättävät hyväksymisestä, ja niiden olisi perusteltava kaikki poikkeamat komission lausunnosta. Samoin kuin yhteisön tasolla tehtävän varastointilupaluonnosten tarkastuksen, myös hyväksymispäätösluonnosten tarkastuksen pitäisi auttaa varmistamaan, että direktiivin vaatimuksia sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkialla yhteisössä, ja sen pitäisi myös parantaa yleisön luottamusta hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin, erityisesti direktiivin täytäntöönpanon alkuvaiheessa. 27. Vastuun siirtämisen jälkeen seuranta pitäisi voida lopettaa, mutta se olisi aloitettava uudelleen, jos ilmenee vuotoja tai merkittäviä häiriöitä. Toimivaltainen viranomainen ei saisi periä kustannuksia entiseltä toiminnanharjoittajalta vastuun siirtämisen jälkeen. 28. Jotta voitaisiin lisätä luottamusta siihen, että sulkemiseen ja sulkemisen jälkeiseen aikaan liittyvät velvollisuudet, direktiivin 2003/87/EY soveltamisesta johtuvat velvollisuudet sekä tästä direktiivistä johtuvat velvollisuudet toteuttaa korjaavia toimenpiteitä merkittävien häiriöiden tai vuotojen sattuessa voidaan täyttää, näiden toimien rahoitukseen olisi varauduttava. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että hakija ennen lupahakemuksen jättämistä huolehtii rahoituksesta rahavakuuden tai muun vastaavan järjestelyn avulla. 29. Hiilidioksidin siirtoverkkojen ja varastointipaikkojen käyttöoikeudesta voitaisiin tehdä edellytys sähkön- ja lämmöntuotannon sisämarkkinoille tulolle tai kilpailullisen toiminnan harjoittamiselle näillä markkinoilla riippuen hiilidioksidin ja sen talteenoton ja varastoinnin suhteellisista hinnoista. Onkin asianmukaista tehdä järjestelyjä sitä varten, että mahdolliset käyttäjät saavat tällaisen oikeuden. Tämä olisi tehtävä tavalla, josta kukin jäsenvaltio voi itse päättää pitäen tavoitteenaan oikeudenmukaista ja vapaata pääsyä ja ottaen huomioon muun muassa käytettävissä olevan tai kohtuullisin keinoin käyttöön saatavan siirto- ja varastointikapasiteetin sekä sen osuuden kansainvälisiin oikeudellisiin välineisiin ja yhteisön lainsäädäntöön perustuvista päästönvähennysvelvoitteistaan, jotka on määrä täyttää hiilidioksidin talteenoton ja geologisen varastoinnin avulla. Jäsenvaltioiden on myös otettava käyttöön riitojenratkaisumenettelyjä, jotta hiilidioksidin siirtoverkkojen ja varastointipaikkojen käyttöoikeutta koskevat riidat voitaisiin ratkaista nopeasti. 30. Tarvitaan säännöksiä, joilla varmistetaan, että rajat ylittävien hiilidioksidin siirtojen, rajat ylittävien varastointipaikkojen tai rajat ylittävien varastointikompleksien ollessa kyseessä asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset noudattavat yhdessä tämän direktiivin ja kaikkien muiden yhteisön säädösten vaatimuksia. 31. Toimivaltaisen viranomaisen olisi laadittava rekisteri kaikista suljetuista varastointipaikoista ja niitä ympäröivistä varastointikomplekseista ja pidettävä se ajan tasalla. Rekisteriin olisi sisällyttävä myös näiden alueiden kolmiulotteista rakennetta kuvaavia karttoja, jotka toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on otettava huomioon asiaa koskevissa suunnittelu- ja lupamenettelyissä. Rekisteri on myös toimitettava komissiolle. 32. Jäsenvaltioiden olisi laadittava tämän direktiivin täytäntöönpanosta kertomuksia, jotka perustuvat kyselylomakkeisiin, jotka komissio laatii eräiden ympäristöä koskevien direktiivien täytäntöönpanoon liittyvien kertomusten standardoinnista ja järkeistämisestä 23 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/692/ETY[15] mukaisesti. 33. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista. Kyseisten seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. 34. Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY[16] mukaisesti. 35. Direktiivi 85/337/ETY olisi muutettava siten, että sen soveltamisalaan lisätään tässä direktiivissä tarkoitetut hiilidioksidivirtojen talteenotto ja siirto geologista varastointia varten sekä hiilidioksidin varastointipaikat. Direktiivi 96/61/EY olisi muutettava siten, että sen soveltamisalaan lisätään hiilidioksidivirtojen talteenotto geologista varastointia varten mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvista laitoksista. Direktiivi 2004/35/EY olisi muutettava siten, että sen soveltamisalaan lisätään tässä direktiivissä tarkoitettujen varastointipaikkojen käyttö. 36. Tämän direktiivin antamisen pitäisi varmistaa ympäristön ja ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu hiilidioksidin geologisen varastoinnin aiheuttamilta riskeiltä. Tästä syystä jätteistä 5 päivänä huhtikuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/12/EY[17] ja jätteiden siirrosta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1013/2006[18] olisi muutettava siten, ettei geologista varastointia varten talteen otettu ja siirretty hiilidioksidi kuuluu mainittujen säädösten soveltamisalaan. Yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY[19] olisi myös muutettava siten, että siinä sallitaan hiilidioksidin injektointi suolaisiin pohjavesiesiintymiin geologista varastointia varten. 37. Siirtyminen vähähiiliseen sähköntuotantoon edellyttää, että uudet investoinnit fossiilisia polttoaineita käyttävään sähköntuotantoon tehdään siten, että päästöjen merkittävä vähentäminen on entistä helpompaa. Tämän vuoksi tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 23 päivänä lokakuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/80/EY[20] olisi muutettava siten, että siinä edellytetään, että kaikissa polttolaitoksissa, joiden alkuperäinen rakennus- tai käyttölupa on myönnetty tämän direktiivin voimaantulon jälkeen, on laitosalueella sopiva tila hiilidioksidin talteenotto- ja paineistuslaitteistoille, ja että sopivien varastointipaikkojen ja siirtoverkkojen saatavuus sekä hiilidioksidin talteenottolaitteiden jälkiasennuksen tekninen toteutettavuus on arvioitu. 38. Suunnitellun toiminnan tavoitetta, joka on oikeudellisen kehyksen vahvistaminen hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin ympäristöriskien sääntelemiseksi, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan suunnitellun toiminnan vaikutusten ja laajuuden takia toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. 39. Tämän direktiivin soveltaminen ei rajoita EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamista, OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: 1 LUKU Kohde, soveltamisala ja määritelmät 1 artikla Kohde ja tarkoitus 1. Tällä direktiivillä vahvistetaan oikeudellinen kehys hiilidioksidin geologista varastointia varten. 2. Geologisen varastoinnin tarkoituksena on hiilidioksidin pysyvä eristäminen siten, että ympäristölle aiheutuvat kielteiset vaikutukset ja niistä mahdollisesti ihmisten terveydelle aiheutuvat riskit voidaan mahdollisimman hyvin estää tai niitä voidaan vähentää. 2 artikla Soveltamisala ja kiellot 1. Tätä direktiiviä sovelletaan hiilidioksidin geologiseen varastointiin jäsenvaltioiden alueilla, niiden talousvyöhykkeillä ja niiden mannerlaatoilla, siten kuin ne on määritelty Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa (UNCLOS). 2. Tätä direktiiviä ei sovelleta hiilidioksidin geologiseen varastointiin, jonka tarkoituksena on uusien tuotteiden ja prosessien tutkimus, kehittäminen tai testaus. 3. Hiilidioksidin varastointi 1 kohdassa mainittujen alueiden ulkopuolelle ulottuviin geologisiin muodostumiin ei ole sallittua. 4. Hiilidioksidin varastointi vesipatsaaseen ei ole sallittua. 3 artikla Määritelmät Tässä direktiivissä tarkoitetaan: (1) ’hiilidioksidin geologisella varastoinnilla’ hiilidioksidivirtojen injektointia ja varastoimista maanalaisiin geologisiin muodostumiin; (2) ’vesipatsaalla’ pystysuunnassa yhtäjaksoista vesistön pinnasta pohjasedimenttiin ulottuvaa vesimassaa; (3) ’varastointipaikalla’ erityistä geologista muodostumaa, jota käytetään hiilidioksidin varastointiin; (4) ’geologisella muodostumalla’ litostratigraafista yksikköä, jossa voidaan erottaa ja kartoittaa toisistaan erottuvia kivilajikerroksia; (5) ’vuodolla’ kaikenlaista hiilidioksidin vapautumista varastointikompleksista; (6) ’varastointikompleksilla’ varastointipaikkaa ja sitä ympäröiviä geologisia alueita, joilla voi olla vaikutusta varastoinnin eheyteen ja varmuuteen (sekundaariset hiilidioksidia sitovat muodostumat); (7) ’tutkimuksella’ mahdollisten varastointikompleksien arvioimista erityisellä menettelyllä, johon kuuluvat muun muassa geologiset tutkimukset fysikaalisin tai kemiallisin menetelmin ja poraukset geologisten tietojen hankkimiseksi mahdollisen varastointikompleksin kerroksista; (8) ’tutkimusluvalla’ toimivaltaisen viranomaisen tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti tekemää kirjallista ja perusteltua päätöstä tutkimuksen sallimisesta; (9) ’toiminnanharjoittajalla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, sekä yksityistä että julkista, joka käyttää varastointipaikkaa tai jolla on se hallinnassaan tai jolle on kansallisen lainsäädännön mukaisesti luovutettu ratkaiseva taloudellinen päätäntävalta varastointipaikan teknisen toiminnan suhteen; tämä voi paikan sulkemisen jälkeisessä vaiheessa olla eri henkilö kuin varastointipaikan valmisteluvaiheessa; (10) ’varastointiluvalla’ toimivaltaisen viranomaisen tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti tekemää kirjallista ja perusteltua päätöstä, jolla sallitaan hiilidioksidin geologinen varastointi varastointipaikassa; (11) ’merkittävällä muutoksella’ muutosta, jolla voi olla merkittäviä vaikutuksia ympäristöön; (12) ’hiilidioksidivirralla’ hiilidioksidin talteenottoprosesseista aiheutuvaa aineiden virtaa; (13) ’jätteellä’ aineita, jotka on määritelty jätteeksi direktiivin 2006/12/EY 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa; (14) ’hiilidioksidipluumilla’ hiilidioksidin leviämistilavuutta geologisessa muodostumassa; (15) ’kulkeutumisella’ hiilidioksidin liikkumista varastointikompleksissa; (16) ’merkittävällä häiriöllä’ mitä tahansa injektointi- tai varastointitoiminnoissa tai itse varastointipaikan tilassa esiintyvää häiriötä, johon voi liittyä vuodon riski; (17) ’korjaavilla toimenpiteillä’ mitä tahansa toimenpiteitä, joita toteutetaan merkittävien häiriöiden korjaamiseksi tai vuotojen sulkemiseksi, jotta hiilidioksidin vapautuminen varastointikompleksista voidaan estää tai minimoida; (18) ’hiilidioksidin varastointipaikan sulkemisella’ hiilidioksidin injektoinnin lopettamista lopullisesti kyseiseen varastointipaikkaan; (19) ’sulkemisen jälkeisellä ajalla’ varastointipaikan sulkemisen jälkeistä aikaa, johon lukeutuu myös aika sen jälkeen, kun vastuu on siirretty toimivaltaiselle viranomaiselle; (20) ’siirtoverkolla’ putkiverkkoa, myös siihen liittyviä paineenkorotusasemia, jota käytetään hiilidioksidin siirtämiseen varastointipaikkaan. 2 LUKU Paikan valinta ja tutkimusluvat 4 artikla Varastointipaikkojen valinta 1. Jäsenvaltioilla on oikeus määrätä, miltä niiden alueeseen kuuluvilta alueilta varastointipaikat voidaan valita tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti. 2. Varastointipaikaksi saa valita vain sellaisia geologisia muodostumia, joissa ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa ole merkittävää vuotoriskiä ja joissa ei voi todennäköisesti esiintyä merkittäviä ympäristö- tai terveysvaikutuksia. 3. Geologisen muodostuman sopivuus varastointipaikaksi on määritettävä karakterisoimalla ja arvioimalla mahdollinen varastointikompleksi ja sitä ympäröivä alue liitteessä I annettujen perusteiden mukaisesti. 5 artikla Tutkimusluvat 1. Jos jäsenvaltio katsoo, että 4 artiklan mukaista paikan valintaa varten tarvittavien tietojen tuottaminen edellyttää tutkimusta, niiden on varmistettava, ettei tällaista tutkimusta tehdä ilman tutkimuslupaa. 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tutkimuslupia voivat hakea kaikki tahot, joilla on tarvittavat valmiudet, ja että luvat myönnetään puolueettomien ja julkisten arviointiperusteiden perusteella. 3. Tutkimusluvat myönnetään rajatulle kolmiulotteiselle alueelle ja enintään kahdeksi vuodeksi, ja ne voidaan uusia kerran enintään kahdeksi vuodeksi. 4. Tutkimusluvan haltijalla on yksinoikeus tutkia mahdollista hiilidioksidin varastointikompleksia. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei alueelle tänä aikana myönnetä lupia toimintaan, joka häiritsisi tutkimuksia. 3 LUKU Varastointiluvat 6 artikla Varastointiluvat 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei mikään varastointipaikka toimi ilman varastointilupaa. 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että varastointilupia voivat hakea kaikki tahot, joilla on tarvittavat valmiudet, ja että luvat myönnetään puolueettomien ja julkisten arviointiperusteiden perusteella. 7 artikla Varastointilupahakemukset Toimivaltaisille viranomaisille tehtävissä varastointilupahakemuksissa on annettava seuraavat tiedot: (1) hakijan nimi ja osoite ja tarvittaessa toiminnanharjoittajan nimi ja osoite, jos se ei ole sama; (2) osoitus hakijan tai mahdollisen toiminnanharjoittajan teknisistä valmiuksista; (3) varastointipaikan ja -kompleksin karakterisointi ja arviointi varastoinnin odotetusta turvallisuudesta 4 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti; (4) injektoitavan ja varastoitavan hiilidioksidin kokonaismäärä ja suunnitellut lähteet, hiilidioksidivirtojen koostumus ja injektointinopeudet; (5) ehdotettu seurantasuunnitelma 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti; (6) ehdotettu korjaavia toimenpiteitä koskeva suunnitelma 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti; (7) ehdotettu alustava suunnitelma sulkemisen jälkeiseksi ajaksi 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti; (8) direktiivin 85/337/ETY 5 artiklan mukaisesti toimitettavat tiedot; (9) 19 artiklassa vaadittu todiste rahavakuudesta tai muusta vastaavasta järjestelystä. 8 artikla Varastointiluvan ehdot Toimivaltainen viranomainen saa myöntää varastointiluvan vain, jos seuraavat ehdot täyttyvät: (1) toimivaltainen viranomainen on vakuuttunut siitä, että a) kaikkia tämän direktiivin vaatimuksia on noudatettu; b) varastointipaikan hoito on siihen teknisesti pätevän ja luotettavan luonnollisen henkilön vastuulla; tämän henkilön ja muun henkilöstön ammatillinen ja tekninen kehittäminen ja koulutus on varmistettu; (2) komissio on antanut lausunnon lupaluonnoksesta 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti; (3) toimivaltainen viranomainen on ottanut lausunnon huomioon 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti. 9 artikla Varastointilupien sisältö Luvassa on oltava seuraavat tiedot: (1) toiminnanharjoittajan nimi ja osoite; (2) varastointipaikan ja varastointikompleksin täsmällinen sijaintipaikka ja rajat; (3) kuinka paljon hiilidioksidia saa kaikkiaan varastoida maaperään ja suurimmat injektointinopeudet; (4) 12 artiklassa tarkoitetut hiilidioksidivirran koostumusta ja sen hyväksymismenettelyä koskevat vaatimukset sekä tarvittaessa injektointia ja varastointia koskevat lisävaatimukset; (5) 13 artiklassa tarkoitettu hyväksytty seurantaohjelma, velvollisuus panna se täytäntöön ja vaatimukset sen pitämiseksi ajan tasalla sekä 14 artiklassa tarkoitetut raportointivaatimukset; (6) vaatimus, jonka mukaan toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoitettava merkittävistä häiriöistä tai vuodoista, sekä 16 artiklassa tarkoitettu hyväksytty korjaavia toimenpiteitä koskeva suunnitelma ja velvollisuus toteuttaa korjaavia toimenpiteitä suunnitelman mukaisesti merkittävien häiriöiden tai vuotojen sattuessa; (7) sulkemisehdot ja 17 artiklassa tarkoitettu hyväksytty alustava suunnitelma sulkemisen jälkeiseksi ajaksi; (8) määräykset varastointiluvan muuttamisesta, uudelleentarkastelusta, päivittämisestä ja perumisesta 11 artiklan mukaisesti; (9) vaatimus pitää voimassa rahavakuutta tai muuta vastaavaa järjestelyä 19 artiklan mukaisesti. 10 artikla Komission suorittama varastointilupaluonnosten tarkastus 1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista varastointilupaluonnoksista, lupahakemuksista ja muusta aineistosta, jonka toimivaltainen viranomainen on ottanut huomioon päätösluonnosta laatiessaan. Komissio voi antaa lausunnon lupaluonnoksista kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun ne on toimitettu komissiolle. 2. Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava komissiolle lopullisesta päätöksestä ja esitettävä perustelut, jos se poikkeaa komission lausunnosta. 11 artikla Varastointilupien muuttaminen, uudelleentarkastelu, päivittäminen ja peruminen 1. Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista varastointipaikan toimintaan suunnitelluista muutoksista. Toimivaltaisen viranomaisen on tarvittaessa päivitettävä varastointilupa tai sen ehdot. 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei mitään huomattavia muutoksia toteuteta ilman että myönnetään uusi varastointilupa tämän direktiivin mukaisesti. 3. Toimivaltaisen viranomaisen on tarkasteltava uudelleen varastointilupaa ja tarvittaessa päivitettävä tai peruttava se: a) jos sille on ilmoitettu merkittävistä häiriöistä tai vuodoista 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti; b) jos 14 artiklan mukaisesti toimitetuissa raporteissa tai 15 artiklan mukaisesti tehdyissä ympäristötarkastuksista käy ilmi, ettei lupaehtoja ole noudatettu tai että merkittävien häiriöiden tai vuotojen riski on olemassa; c) jos se on tietoinen mistä tahansa muusta tapauksesta, jossa toiminnanharjoittaja ei ole noudattanut lupaehtoja; d) joka viides vuosi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta edellä olevien a–c alakohtien soveltamista. 4. Kun lupa on peruttu 3 kohdan mukaisesti, toimivaltaisen viranomaisen on joko myönnettävä uusi varastointilupa tai suljettava varastointipaikka 17 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti. Toimivaltaisen viranomaisen on vastattava varastointipaikasta ja kaikista siitä johtuvista oikeudellisista velvoitteista siihen saakka, kunnes uusi varastointilupa on myönnetty. Toimivaltaisen viranomaisen on mahdollisuuksien mukaan perittävä mahdolliset kustannuksensa entiseltä toiminnanharjoittajalta. 4 LUKU Toimintaa, sulkemista ja sulkemisen jälkeistä aikaa koskevat velvollisuudet 12 artikla Hiilidioksidivirran hyväksymisperusteet ja -menettelyt 1. Hiilidioksidivirran on koostuttava lähes yksinomaan hiilidioksidista. Tästä syystä siihen ei saa lisätä mitään jätettä tai muuta ainetta tämän jätteen tai muun aineen hävittämiseksi. Hiilidioksidivirrassa voi kuitenkin olla pieniä määriä siihen liittyviä aineita, jotka ovat peräisin lähteestä tai talteenotto- tai injektointiprosessista. Näiden aineiden konsentraatioiden on oltava alle niiden tasojen, joilla voisi olla haitallisia vaikutuksia varastointipaikan ja siihen liittyvän siirtoinfrastruktuurin eheyteen ja jotka voisivat aiheuttaa merkittävän riskin ympäristölle tai rikkoa sovellettavan yhteisön lainsäädännön vaatimuksia. 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että injektoitaessa ja varastoitaessa hiilidioksidivirtaa: a) toiminnanharjoittaja voi ennen toimitusta tai toimituksen yhteydessä, tai jos kyseessä on toimitusten sarja, ennen ensimmäistä toimituskertaa tai ensimmäisen toimituskerran yhteydessä osoittaa asianmukaisin asiakirjoin, että kyseessä oleva hiilidioksidivirta voidaan hyväksyä varastointipaikalle lupaehtojen mukaisesti ja että se täyttää 1 kohdassa säädetyt koostumusta koskevat vaatimukset; b) toiminnanharjoittaja pitää toimitetuista hiilidioksidivirroista ja niiden ominaisuuksista rekisteriä, jossa ilmoitetaan hiilidioksidivirtojen alkuperä ja koostumus sekä niiden tuottajat ja siirtoyritykset. 13 artikla Seuranta 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toiminnanharjoittaja seuraa injektointilaitteistoja, varastointikompleksia (mahdollisuuksien mukaan myös hiilidioksidipluumia) ja tarpeen mukaan ympäröivää aluetta, jotta voidaan: a) vertailla hiilidioksidin todellista ja mallinnettua käyttäytymistä varastointipaikassa; b) havaita hiilidioksidin kulkeutuminen; c) havaita hiilidioksidivuodot; d) havaita ympäristöön, väestöön tai ympäröivän biosfäärin hyödyntäjiin kohdistuvat merkittävät kielteiset vaikutukset; e) arvioida 16 artiklan mukaisesti mahdollisesti toteutettujen korjaavien toimenpiteiden tehoa; f) arvioida, pysyykö varastoitu hiilidioksidi täydellisesti eristettynä määräämättömään tulevaisuuteen. 2. Seurannan on perustuttava seurantasuunnitelmaan, jonka toiminnanharjoittaja laatii liitteessä II esitettyjen vaatimusten mukaisesti ja joka toimitetaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi 7 artiklan 5 kohdan ja 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Suunnitelma on päivitettävä liitteessä II esitettyjen vaatimusten mukaisesti ja joka tapauksessa joka viides vuosi tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi. Päivitetyt suunnitelmat on toimitettava uudelleen toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäviksi. 14 artikla Raportointi Toiminnanharjoittajan on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle sen vahvistamin määräajoin ja joka tapauksessa vähintään kerran vuodessa seuraavat tiedot: (1) kaikki 13 artiklan mukaisen seurannan tulokset raportointikaudelta; (2) raportointikaudella toimitettujen hiilidioksidivirtojen määrät ja ominaisuudet sekä niiden 12 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti rekisteröidyt alkuperät, koostumukset, tuottajat ja siirtoyritykset; (3) todiste rahavakuuden voimassa pitämisestä 19 artiklan ja 9 artiklan 9 kohdan mukaisesti; (4) kaikki muut tiedot, joiden toimivaltainen viranomainen katsoo olevan merkityksellisiä lupaehtojen noudattamisen arvioimiseksi ja tiedon lisäämiseksi hiilidioksidin käyttäytymisestä varastointipaikassa. 15 artikla Tarkastukset 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset järjestävät säännöllisiä ja satunnaisia tarkastuksia sisältävän tarkastusjärjestelmän kaikille tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluville varastointipaikoille, jotta voidaan tarkistaa direktiivin säännösten noudattaminen ja edistää sitä sekä seurata ympäristövaikutuksia. 2. Tarkastuksiin voi kuulua muun muassa käyntejä varastointikompleksin alueella, myös injektointilaitoksissa, toiminnanharjoittajan toteuttamien injektointi- ja seurantatoimien arviointi sekä toiminnanharjoittajan pitämien varastopaikkaa koskevien rekisterien tarkastaminen. 3. Säännölliset tarkastukset on tehtävä vähintään kerran vuodessa. Niissä on tutkittava asiaan kuuluvat injektointi- ja seurantalaitteistot sekä kaikki varastointikompleksista aiheutuvat merkitykselliset ympäristövaikutukset. 4. Satunnaisia tarkastuksia on tehtävä: a) jos toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoitettu vuodoista tai merkittävistä häiriöistä 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti; b) jos 14 artiklan mukaisissa raporteissa on havaittu lupaehtojen puutteellista noudattamista; c) jos on tutkittava vakavia ympäristöön liittyviä valituksia; d) muissa tapauksissa, joissa toimivaltainen viranomainen katsoo sen asianmukaiseksi. 5. Toimivaltaisen viranomaisen on laadittava tarkastuksen tuloksista kertomus kunkin tarkastuksen jälkeen. Kertomuksessa on arvioitava direktiivin vaatimusten noudattamista ja ilmoitettava, tarvitaanko jatkotoimenpiteitä. Kertomus on toimitettava asianomaiselle toiminnanharjoittajalle, ja sen on oltava julkisesti saatavilla kahden kuukauden kuluessa tarkastuksesta. 16 artikla Merkittävien häiriöiden tai vuotojen ilmetessä toteutettavat toimenpiteet 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että merkittävien häiriöiden tai vuotojen ilmetessä toiminnanharjoittaja ilmoittaa asiasta välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselle ja toteuttaa tarvittavat korjaavat toimenpiteet. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut korjaavat toimenpiteet on toteutettava korjaavia toimenpiteitä koskevan suunnitelman pohjalta, joka on toimitettu toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi 7 artiklan 6 kohdan ja 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti. 3. Toimivaltainen viranomainen voi milloin tahansa vaatia toiminnanharjoittajaa toteuttamaan lisätoimenpiteitä tai erilaisia toimenpiteitä kuin ne, jotka mainitaan korjaavia toimenpiteitä koskevassa suunnitelmassa. Toimivaltainen viranomainen voi myös milloin tahansa toteuttaa itse korjaavia toimenpiteitä, jolloin se perii kustannukset toiminnanharjoittajalta. 4. Jos toiminnanharjoittaja ei toteuta tarvittavia korjaavia toimenpiteitä, toimivaltaisen viranomaisen on itse toteutettava korjaavat toimenpiteet ja perittävä kustannukset toiminnanharjoittajalta 17 artikla Varastointipaikan sulkemiseen ja sulkemisen jälkeiseen aikaan liittyvät velvollisuudet 1. Varastointipaikka tai sen osa on suljettava: a) jos luvassa ilmoitetut asiaa koskevat ehdot täyttyvät; b) toiminnanharjoittajan pyynnöstä, kun toimivaltainen viranomainen on antanut luvan; c) jos toimivaltainen viranomainen niin päättää sen jälkeen kun varastointilupa on peruttu 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti. 2. Jos varastointipaikka on suljettu 1 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti, toiminnanharjoittaja vastaa edelleen tämän direktiivin vaatimusten mukaisesta ylläpidosta, seurannasta, valvonnasta, raportoinnista ja korjaavista toimenpiteistä sekä muusta asiaan liittyvästä yhteisön lainsäädännöstä johtuvista velvollisuuksista siihen asti, kunnes vastuu varastointipaikasta siirretään toimivaltaiselle viranomaiselle 18 artiklan 1–4 kohdan mukaisesti. Toiminnanharjoittaja vastaa myös varastointipaikan sinetöinnistä ja injektointilaitteistojen purkamisesta. 3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetut velvollisuudet on täytettävä sulkemisen jälkeistä aikaa koskevan suunnitelman perusteella, jonka toiminnanharjoittaja on laatinut parhaan käytännön pohjalta ja liitteessä II olevassa 2 kohdassa esitettyjen vaatimusten mukaisesti. Alustava sulkemisen jälkeistä aikaa koskeva suunnitelma on toimitettava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi 7 artiklan 7 kohdan ja 9 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Ennen kuin varastointipaikka suljetaan 1 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti, on alustava sulkemisen jälkeistä aikaa koskeva suunnitelma: a) päivitettävä tarvittaessa, erityisesti parhaiden käytäntöjen huomioon ottamiseksi; b) toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle; ja c) toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä se lopulliseksi sulkemisen jälkeistä aikaa koskevaksi suunnitelmaksi. 4. Jos varastointipaikka on suljettu 1 kohdan c alakohdan mukaisesti, toimivaltainen viranomainen vastaa tämän direktiivin vaatimusten mukaisesta ylläpidosta, seurannasta, valvonnasta, raportoinnista ja korjaavista toimenpiteistä sekä muusta asiaan liittyvästä yhteisön lainsäädännöstä johtuvista velvollisuuksista. Tässä direktiivissä säädetyt sulkemisen jälkeistä aikaa koskevat velvollisuudet on täytettävä alustavan sulkemisen jälkeistä aikaa koskevan suunnitelman pohjalta, joka on toimitettu toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi 7 artiklan 7 kohdan ja 9 artiklan 7 kohdan mukaisesti ja joka on tarvittaessa päivitetty. 18 artikla Vastuun siirto 1. Jos varastointipaikka on suljettu 17 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti, vastuu suljetusta varastointipaikasta ja kaikki siitä johtuvat oikeudelliset velvollisuudet on siirrettävä toimivaltaiselle viranomaiselle joko sen omasta aloitteesta tai toiminnanharjoittajan pyynnöstä, jos ja kun kaikki saatavilla oleva näyttö osoittaa, että varastoitu hiilidioksidi pysyy täysin eristettynä määräämättömään tulevaisuuteen. Toiminnanharjoittajan on laadittava tätä varten raportti, jossa kyseisen vaatimuksen täyttyminen osoitetaan, ja toimitettava se toimivaltaiselle viranomaiselle vastuun siirron hyväksymiseksi. 2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista toimivaltaisen viranomaisen 1 kohdan mukaisesti laatimista hyväksymispäätösluonnoksista sekä toiminnanharjoittajan toimittamista raporteista ja mahdollisesta muusta aineistosta, jonka toimivaltainen virnaomainen on ottanut huomioon päätöstä tehdessään. Komissio voi antaa lausunnon hyväksymispäätösluonnoksista kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun ne on toimitettu komissiolle. 3. Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava komissiolle lopullisesta päätöksestä ja esitettävä perustelut, jos se poikkeaa komission lausunnosta. 4. Toimivaltainen viranomainen voi toimittaa toiminnanharjoittajalle yhdessä 3 kohdassa tarkoitetun hyväksymispäätöksen kanssa myös päivitetyt vaatimukset varastointipaikan sinetöimiseksi ja injektointilaitteistojen purkamiseksi 17 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Vastuun siirto tapahtuu, kun paikka on sinetöity ja injektointilaitteistot on purettu. 5. Kun vastuu on siirretty 1–4 kohdan mukaisesti, seuranta voidaan lopettaa. Jos kuitenkin ilmenee vuotoja tai merkittäviä häiriöitä, seuranta on aloitettava uudelleen ongelman laajuuden ja korjaavien toimenpiteiden tehon arvioimiseksi. 6. Entiseltä toiminnanharjoittajalta ei voi periä kustannuksia sen jälkeen, kun vastuu on siirretty toimivaltaiselle viranomaiselle 1–4 kohdan mukaisesti. 7. Jos varastointipaikka on suljettu 17 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti, vastuun siirron katsotaan toteutuneen jos ja kun kaikki saatavilla oleva näyttö osoittaa, että varastoitu hiilidioksidi pysyy täysin eristettynä määräämättömään tulevaisuuteen ja kun paikka on sinetöity ja injektointilaitteistot on purettu. 19 artikla Rahavakuus 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakija hankkii riittävät rahavakuudet tai vastaavat järjestelyt jäsenvaltioiden määräämien sääntöjen mukaisesti ennen varastointilupahakemuksen jättämistä sen varmistamiseksi, että kaikki tämän direktiivin mukaisesti myönnettävästä luvasta johtuvat velvollisuudet, myös ne, jotka liittyvät sulkemiseen ja sen jälkeiseen aikaan, samoin kuin direktiivin 2003/87/EY soveltamisesta johtuvat velvollisuudet voidaan täyttää. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu rahavakuus tai muu vastaava järjestely on pidettävä voimassa: a) siihen asti kunnes vastuu varastointipaikasta on siirretty toimivaltaiselle viranomaiselle 18 artiklan 1–4 kohdan mukaisesti, jos varastointipaikka on suljettu 17 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti; b) sen jälkeen kun varastointilupa on peruttu 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti: i) kunnes uusi varastointilupa on myönnetty; ii) kunnes vastuun siirron katsotaan tapahtuneen 18 artiklan 7 kohdan mukaisesti, jos varastointipaikka on suljettu 17 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti. 5 LUKU Kolmansille osapuolille myönnettävä käyttöoikeus 20 artikla Siirtoverkon ja varastointipaikkojen käyttöoikeus 1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että mahdolliset käyttäjät voivat käyttää hiilidioksidin siirtoverkkoja ja varastointipaikkoja tuotetun ja talteen otetun hiilidioksidin geologista varastointia varten 2–4 kohdan mukaisesti. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu käyttöoikeus myönnetään jäsenvaltion määräämällä tavalla. Jäsenvaltioiden on pidettävä tavoitteena oikeudenmukaista ja avointa pääsyä ja otettava tässä huomioon: a) varastointikapasiteetti, joka on käytettävissä tai voidaan kohtuullisin keinoin saada käyttöön 4 artiklassa määritellyillä alueilla, ja siirtokapasiteetti, joka on käytettävissä tai voidaan kohtuullisin keinoin saattaa käyttöön; b) se osuus kansainvälisiin oikeudellisiin välineisiin ja yhteisön lainsäädäntöön perustuvista päästövähennysvelvoitteista, joka on määrä täyttää hiilidioksidin talteenoton ja geologisen varastoinnin avulla; c) tarve evätä käyttöoikeus, jos tekniset eritelmät eivät ole yhteensopivia eikä ongelmaa voida kohtuullisesti ratkaista; d) tarve ottaa huomioon varastointipaikan tai hiilidioksidin siirtoverkon omistajan tai toiminnanharjoittajan asianmukaisesti perustellut kohtuulliset tarpeet sekä kaikkien muiden sellaisten varaston tai verkon tai niihin liittyvien prosessointi- tai käsittelylaitosten käyttäjien edut, joihin asia voi vaikuttaa; ja e) tarve soveltaa asiaa koskevia kansallisia lakeja ja hallinnollisia menettelyjä yhteisön lainsäädännön mukaisesti myönnettäessä lupia tuotantoon ja tuotantovaiheen kehitykseen. 3. Hiilidioksidin siirtoverkon haltijat ja varastointipaikkojen toiminnanharjoittajat voivat evätä käyttöoikeuden kapasiteetin puutteen vuoksi. Epäämiselle on esitettävä asianmukaiset perustelut. 4. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yritys, joka epää käyttöoikeuden kapasiteetin puutteen tai liittymän puuttumisen vuoksi, tekee tarpeelliset parannukset niiltä osin kuin se on taloudellista tai kun mahdollinen asiakas on valmis maksamaan niistä, edellyttäen, ettei tämä vaikuta kielteisesti hiilidioksidin siirron ja geologisen varastoinnin ympäristöturvallisuuteen. 21 artikla Riitojen ratkaiseminen 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä on riitojen ratkaisemiseen soveltuvat menettelyt, mukaan luettuna osapuolista riippumaton viranomainen, jolla on käytettävissään kaikki asiaa koskevat tiedot, jotta hiilidioksidin siirtoverkon ja varastointipaikkojen käyttöoikeuksia koskevat riidat voidaan ratkaista nopeasti ottaen huomioon 20 artiklan 2 kohdassa esitetyt perusteet ja näitä käyttöoikeuksia koskevissa neuvotteluissa mahdollisesti mukana olevien osapuolten lukumäärä. 2. Rajojen yli ulottuvat riitatapaukset ratkaistaan sen jäsenvaltion riitojenratkaisumenettelyn mukaisesti, jonka lainkäyttövaltaan kuuluu se hiilidioksidin siirtoverkko tai se varastointipaikka, johon pääsy on evätty. Jos rajojen yli ulottuvassa riitatapauksessa riidanalainen hiilidioksidin siirtoverkko tai varastointipaikka ulottuu useamman kuin yhden jäsenvaltion alueelle, asianomaisten jäsenvaltioiden on neuvoteltava keskenään varmistaakseen, että tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan johdonmukaisesti. 6 LUKU Yleiset säännökset 22 artikla Toimivaltainen viranomainen Jäsenvaltioiden on perustettava tai nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa tässä direktiivissä säädettyjen velvollisuuksien noudattamisesta. Jos viranomaisia nimetään useampi kuin yksi, näiden viranomaisten toiminta tämän direktiivin soveltamiseksi on sovitettava yhteen. 23 artikla Valtioiden rajat ylittävä yhteistyö Rajat ylittävien hiilidioksidin siirtojen, rajat ylittävien varastointipaikkojen tai rajat ylittävien varastointikompleksien ollessa kyseessä asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on noudatettava yhdessä tämän direktiivin ja kaikkien muiden yhteisön säädösten vaatimuksia. 24 artikla Suljettujen varastointipaikkojen rekisteri 1. Toimivaltaisen viranomaisen on laadittava rekisteri kaikista suljetuista varastointipaikoista ja niitä ympäröivistä varastointikomplekseista ja pidettävä se ajan tasalla. Rekisteriin on sisällyttävä myös näiden alueiden kolmiulotteista rakennetta kuvaavia karttoja. 2. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on otettava rekisteri huomioon asiaa koskevissa suunnittelumenettelyissä ja myönnettäessä lupia toiminnalle, joka voi vaikuttaa hiilidioksidin geologiseen varastointiin suljetuissa varastointipaikoissa tai joihin kyseinen varastointi voi vaikuttaa. 3. Rekisteri on toimitettava komissiolle, kun se on laadittu, ja aina kun sitä päivitetään. 25 artikla Jäsenvaltioiden laatimat kertomukset 1. Jäsenvaltioiden on annettava joka kolmas vuosi komissiolle kertomus tämän direktiivin soveltamisesta. Ensimmäinen kertomus on toimitettava komissiolle 30 päivään kesäkuuta 2011 mennessä. Kertomuksen pohjana on käytettävä kyselylomaketta tai mallia, jonka komissio laatii direktiivin 91/692/ETY 6 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Kyselylomake tai malli lähetetään jäsenvaltioille vähintään kuusi kuukautta ennen kertomuksen toimittamisen määräaikaa. 2. Komissio julkaisee kertomuksen direktiivin soveltamisesta 1 kohdassa tarkoitettujen kertomusten pohjalta. 3. Komissio järjestää jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä tietojenvaihtoa tämän direktiivin soveltamisesta. 26 artikla Seuraamukset Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista, ja niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava nämä säännökset tiedoksi komissiolle viimeistään 36 artiklassa mainittuna päivänä ja niiden muutokset viipymättä. 27 artikla Liitteiden muuttaminen Komissio voi muuttaa liitteitä. Näistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, päätetään 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. 28 artikla Komitea 1. Komissiota avustaa ilmastonmuutoskomitea. 2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1-4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset. 7 LUKU Muutokset 29 artikla Direktiivin 85/337/ETY muuttaminen Muutetaan direktiivi 85/337/ETY seuraavasti: (1) Muutetaan liite I seuraavasti: a) Korvataan 16 kohta seuraavasti: ”16. Kaasu-, öljy- ja kemikaaliputket sekä hiilidioksidivirtojen siirtoihin geologista varastointia varten tarkoitetut putket, joiden halkaisija on yli 800 mm ja pituus yli 40 km, mukaan luettuina niihin liittyvät paineenkorotusasemat.” b) Lisätään 23 ja 24 kohta seuraavasti: ”23. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä XX/XX/EY* tarkoitetut varastointipaikat. 24. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä XX/XX/EY* tarkoitetut laitokset, jotka on tarkoitettu hiilidioksidivirtojen talteenottoon geologista varastointia varten tämän liitteen soveltamisalaan kuuluvista laitoksista tai joissa talteen otetun hiilidioksidin kokonaismäärä on vähintään 1,5 megatonnia vuodessa. ________ *EUVL L …, …, s. ...” (2) Lisätään liitteessä II olevaan 3 kohtaan j alakohta seuraavasti: ”j) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä XX/XX/EY* tarkoitetut laitokset, jotka on tarkoitettu hiilidioksidivirtojen talteenottoon geologista varastointia varten laitoksista, jotka eivät kuulu tämän direktiivin liitteen I soveltamisalaan. ________ *EUVL L …, …, s. ...” 30 artikla Direktiivin 96/61/EY muuttaminen Lisätään direktiivin 96/61/EY liitteeseen I 6.9 kohta seuraavasti: ”6.9 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin XX/XX/EY* mukainen hiilidioksidivirtojen talteenotto geologista varastointia varten tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista laitoksista. ________ *EUVL L …, …, s. ...” 31 artikla Direktiivin 2000/60/EY muuttaminen Lisätään direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan 3 kohdan j alakohtaan kolmannen luetelmakohdan jälkeen luetelmakohta seuraavasti: ”– hiilidioksidivirtojen johtamisen varastointitarkoituksessa geologisiin muodostumiin, jotka ovat luontaisesti soveltumattomia muihin tarkoituksiin, jos tällainen johtaminen on sallittua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin XX/XX/EY* nojalla; ________ *EUVL L …, …, s. ...” 32 artikla Direktiivin 2001/80/EY muuttaminen Lisätään direktiiviin 2001/80/EY 9 a artikla seuraavasti: ”9 a artikla Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikissa polttolaitoksissa, joiden kapasiteetti on vähintään 300 megawattia ja joiden alkuperäinen rakennuslupa, tai jos tällaista menettelyä ei ole, alkuperäinen käyttölupa on myönnetty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin XX/XX/EY* voimaantulon jälkeen, on laitosalueella sopiva tila hiilidioksidin talteenotto- ja paineistuslaitteistoille, ja että sopivien varastointipaikkojen ja sopivien siirtolaitteistojen saatavuus sekä hiilidioksidin talteenottolaitteiden jälkiasennuksen tekninen toteutettavuus on arvioitu. ________ *EUVL L …, …, s. ...” 33 artikla Direktiivin 2004/35/EY muuttaminen Lisätään direktiivin 2004/35/EY liitteeseen III 14 kohta seuraavasti: ”14. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin XX/XX/EY* mukaisten varastointipaikkojen käyttö; ________ *EUVL L …, …, s. ...” 34 artikla Direktiivin 2006/12/EY muuttaminen Korvataan direktiivin 2006/12/EY 2 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti: ”a) kaasumaisiin päästöihin ilmakehään eikä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin XX/XX/EY* säännösten mukaisesti talteen otettuun ja geologista varastointia varten siirrettyyn ja geologisesti varastoituun hiilidioksidiin; ________ *EUVL L …, …, s. ...” 35 artikla Asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttaminen Lisätään asetuksen (EY) N:o 1013/2006 1 artiklan 3 kohtaan h alakohta seuraavasti: ”h) hiilidioksidin siirrot geologista varastointia varten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin XX/XX/EY* säännösten mukaisesti; ________ *EUVL L …, …, s. ...” 8 LUKU Loppusäännökset 36 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä 1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [1 vuoden kuluttua julkaisemisesta]. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. 2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. 37 artikla Voimaantulo Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä . 38 artikla Osoitus Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty Brysselissä päivänä kuuta . Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta Puhemies Puheenjohtaja LIITE I 4 ARTIKLASSA TARKOITETUT PERUSTEET VARASTOINTIPAIKKOJEN KARAKTERISOINTIA JA ARVIOINTIA VARTEN Tämän direktiivin 4 artiklassa tarkoitettu varastointipaikkojen karakterisointi ja arviointi on toteutettava neljässä vaiheessa seuraavassa esitettävien perusteiden mukaisesti. Yhden tai useamman perusteen noudattamisesta voidaan poiketa, mikäli karakterisoinnin ja arvioinnin pohjalta voidaan edelleen tehdä 4 artiklan mukaiset määritykset. Vaihe 1: Tietojen keruu Tietoa on kerättävä riittävästi, jotta voidaan laatia volumetrinen ja dynaaminen kolmiulotteinen geologinen malli varastointipaikasta ja varastointikompleksista, peitteenä oleva kivilajiyksikkö mukaan luettuna, sekä ympäröivästä alueesta, hydrologisessa yhteydessä olevat alueet mukaan luettuina. Näiden tietojen on katettava ainakin seuraavat kompleksin sisäiset ominaispiirteet: a) varaston geologia ja geofysiikka; b) hydrogeologia (erityisesti juomakelpoisen pohjaveden olemassaolo); c) varastotekniikka (mukaan luettuna huokostilavuuden laskeminen hiilidioksidin injektoinnille kallioperään sekä lopullisen varastointikapasiteetin laskeminen, paine- ja lämpötilaolosuhteet ja painetilavuuskäyttäytyminen muodostuman vastaanottokyvyn, kumulatiivisen injektointinopeuden ja ajan funktiona); d) geokemia (liukenemisnopeudet, mineralisaationopeudet); e) geomekaniikka (läpäisevyys, rakopaine); f) seismisyys (sen arviointi, voiko varastointi aiheuttaa maanjäristyksiä); g) luonnolliset ja ihmisen tekemät mahdolliset hiilidioksidin vuotoreitit; Seuraavat kompleksin ympäristön ominaispiirteet on dokumentoitava: h) varastointikompleksin ympäristössä sijaitsevat alueet, joihin hiilidioksidin varastointi saattaa vaikuttaa; i) väestöjakauma varastointipaikan yläpuolisella alueella; j) lähellä sijaitsevat arvokkaat luonnonvarojen esiintymät (erityisesti direktiivien 79/409/ETY ja 92/43/ETY mukaiset Natura 2000 -alueet ja juomakelpoinen pohjavesi sekä hiilivedyt); k) mahdolliset vuorovaikutukset muiden toimintojen kanssa (esimerkiksi hiilivetyjen etsintä, tuotanto ja varastointi, pohjavesiesiintymien käyttö maalämpöön); l) lähellä sijaitsevat mahdolliset hiilidioksidilähteet (myös arviot hiilidioksidin kokonaismäärästä, joka voisi olla taloudellisesti käytettävissä varastointiin). Vaihe 2: Varastointikompleksin tietokonesimulaatio Vaiheessa 1 kerättyjen tietojen pohjalta laaditaan varaston tietokonesimulaatioiden avulla kolmiulotteinen staattinen geologinen malli tai joukko tällaisia malleja ehdolla olevasta varastointikompleksista, peitteenä oleva kivilajiyksikkö ja hydrologisessa yhteydessä olevat alueet mukaan luettuina. Tässä staattisessa geologisessa mallissa (malleissa) on käsiteltävä seuraavia kompleksin ominaispiirteitä: a) fyysisen hiilidioksidiloukun geologinen rakenne; b) varaston geomekaaniset ja geokemialliset ominaisuudet; c) mahdolliset siirrokset ja raot sekä niiden sulkeutuminen; d) pintakerrokset (peitteenä oleva kivilajiyksikkö sekä läpäisemättömät, huokoiset ja läpäisevät kerrokset); e) varastointiin käytettävän muodostuman pinta-ala ja paksuus; f) huokostilavuus (mukaan luettuna huokoisuuden jakautuminen); g) mahdolliset muut merkitykselliset ominaispiirteet. Mallin laatimisessa käytettyihin muuttujiin liittyvä epävarmuus on arvioitava laatimalla kullekin muuttujalle useita skenaarioita ja laskemalla niihin liittyvät luottamusrajat. Myös itse malliin liittyvät mahdolliset epävarmuudet on arvioitava. Vaihe 3: Turvallisuuden, herkkyyden ja vaarojen karakterisointi Vaihe 3.1 Turvallisuuden karakterisointi Turvallisuuden karakterisoinnin on perustuttava dynaamiseen mallinnukseen, johon sisältyy useita aika-askelsimulaatioita hiilidioksidin injektoinnista varastointipaikkaan. Simuloinnissa käytetään vaiheessa 2 tehdystä varastointikompleksin tietokonesimulaatiosta saatua kolmiulotteista staattista geologista mallia (malleja). Huomioon on otettava seuraavat tekijät: a) mahdolliset injektointinopeudet ja hiilidioksidin ominaisuudet; b) kytketyn prosessin (eli sen, miten simulaatioissa tutkitut yksittäiset vaikutukset vaikuttavat yhdessä) mallinnuksen toimivuus; c) reaktiiviset prosessit (eli miten maaperään injektoidun hiilidioksidin reaktiot mineraalien kanssa vaikuttavat malliin); d) mitä varastosimulaattoria on käytetty (tiettyjen löydösten validoimiseksi voidaan tarvita useita simulaattoreita); e) lyhyen ja pitkän aikavälin simulaatiot (hiilidioksidin kohtalon ja käyttäytymisen selvittämiseksi vuosikymmenten ja vuosituhanten aikana, mukaan luettuna hiilidioksidin liukenemisnopeus veteen). Dynaamisella mallinnuksella on selvitettävä seuraavia tekijöitä: f) varastointimuodostuman painetilavuuskäyttäytyminen ajan funktiona; g) hiilidioksidin sijainti syvyys- ja vaakasuunnassa ajan funktiona; h) hiilidioksidin virtauksen luonne varastossa, myös faasikäyttäytyminen; i) hiilidioksidin sitoutumis- ja kiinnittymismekanismit ja -nopeudet (myös vuotokohdat sekä pysty- ja vaakatasossa olevat läpäisemättömät kerrokset); j) sekundaariset hiilidioksidia sitovat prosessit koko varastointikompleksissa; k) varastointipaikan kapasiteetti ja painegradientit; l) varastointimuodostuman (-muodostumien) ja peitteenä olevan kivilajiyksikön murtumariski; m) riski, että osa hiilidioksidista imeytyy peitteenä olevaan kivilajiyksikköön (esim. peitekiven kapillaaripaineen ylittyessä tai peitekiven kulumisen vuoksi); n) vuotoriski hylätyistä tai huonosti suljetuista porausrei’istä; o) hiilidioksidin kulkeutuminen (reunalta avoimessa varastossa); p) murtumien sulkeutumisnopeus; q) muutokset muodostuman (muodostumien) fluidikemiassa ja siitä aiheutuvat reaktiot (esim. pH-muutokset ja mineraalin muodostuminen), myös reaktiivisuusmallinnus vaikutusten arvioimiseksi; r) muodostumassa olevien fluidien siirtyminen. Vaihe 3.2 Herkkyyden karakterisointi Jotta voidaan selvittää arvioinnin herkkyys tietyistä muuttujista tehtyjen oletusten suhteen, on tehtävä useita simulaatioita. Simulaatioissa on muutettava staattisen geologisen mallin (mallien) muuttujia, ja dynaamisessa mallinnuksessa on muutettava nopeusfunktioita ja oletuksia. Kaikki merkittävät herkkyydet on otettava huomioon riskinarvioinnissa. Vaihe 3.3 Vaarojen karakterisointi Vaarojen karakterisoinnissa on tarkasteltava vuotomahdollisuutta varastointikompleksista, jolle on tehty edellä kuvattu dynaaminen mallinnus ja turvallisuuden karakterisointi. Tarkastelussa on käsiteltävä muun muassa seuraavia tekijöitä: a) mahdolliset vuotoreitit; b) kuinka suuria vuodot kyseisillä vuotoreiteillä voivat olla (vuotonopeudet); c) mahdollisten vuotojen kannalta kriittiset muuttujat (esim. varaston enimmäispaine, suurin injektointinopeus ja herkkyys staattisessa geologisessa mallissa (malleissa) tehdyille oletuksille); d) hiilidioksidin varastoinnin toissijaiset vaikutukset, kuten muodostuman fluidien siirtyminen ja hiilidioksidin varastoinnin seurauksena muodostuneet uudet aineet; e) muut mahdolliset tekijät, jotka voisivat uhata ihmisten terveyttä tai ympäristöä (esim. hankkeeseen liittyvät fyysiset rakenteet). Vaarojen karakterisoinnissa on tarkasteltava useita mahdollisia skenaarioita, myös sellaisia, joilla testataan varastointikompleksin turvateknisiä ominaisuuksia äärimmäisissä tilanteissa. Vaihe 4: Riskinarviointi Riskinarvioinnissa on käsiteltävä vaiheen 3 vaarojen karakterisoinnissa laadittuja skenaarioita ja siihen on sisällyttävä seuraavat osat: a) Altistumisen arviointi – Altistumisen arvioinnin on perustuttava ympäristön ominaisuuksiin ja varastointikompleksin yläpuolella olevan väestön jakaumaan sekä vaiheessa 3 yksilöidyistä mahdollisista vuotoreiteistä vuotavan hiilidioksidin mahdolliseen käyttäytymiseen ja kohtaloon. b) Vaikutusten arviointi – Vaikutusten arvioinnin on perustuttava niiden lajien, yhteisöjen ja luontotyyppien herkkyyteen, joihin vaiheessa 3 yksilöidyt mahdolliset hiilidioksidivuodot voivat vaikuttaa. Tarvittaessa on käsiteltävä vaikutuksia, jotka johtuvat altistuksesta korkeille hiilidioksidikonsentraatioille biosfäärissä, mukaan luettuina maaperä, merisedimentit ja merenpohjan vedet (tukehtuminen, hyperkapnia), sekä näiden ympäristöjen hiilidioksidivuotojen johdosta alentuneille pH-arvoille. Arvioinnissa on käsiteltävä myös muiden aineiden vaikutuksia, joita voi esiintyä vuotavissa hiilidioksidivirroissa (joko injektoitavassa hiilidioksidivirrassa olevat epäpuhtaudet tai hiilidioksidin varastoinnin yhteydessä muodostuvat uudet aineet). Näitä vaikutuksia on tarkasteltava useissa aika- ja avaruusskaaloissa, ja ne on yhdistettävä vakavuudeltaan eritasoisiin vuoto-onnettomuuksiin. c) Riskien kartoitus – Tähän sisältyy varastointipaikan turvallisuuden ja eheyden arviointi lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, mukaan luettuna vuotoriskin arviointi ehdotetuissa käyttöoloissa sekä pahimpien mahdollisten ympäristö- ja terveysvaikutusten arviointi. Riskien kartoitus on tehtävä vaaran, altistumisen ja vaikutusten arvioinnin perusteella. Siinä on myös arvioitava epävarmuuden lähteet. LIITE II PERUSTEET 13 ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETUN SEURANTASUUNNITELMAN LAATIMISTA JA PÄIVITTÄMISTÄ SEKÄ SULKEMISEN JÄLKEISTÄ SEURANTAA VARTEN 1. Seurantasuunnitelman laatiminen ja päivittäminen Tämän direktiivin 13 artiklan 1 kohdassa säädettyjen seurantavaatimusten täyttämiseksi on laadittava ja pidettävä ajan tasalla 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu seurantasuunnitelma seuraavien perusteiden mukaisesti: 1.1 Suunnitelman laatiminen Seurantasuunnitelmassa on selostettava yksityiskohtaisesti hankkeen tärkeimmissä vaiheissa toteutettava seuranta, johon kuuluvat käyttöä edeltävä (perustasoon liittyvä) ja käytönaikainen sekä sulkemisen jälkeen toteutettava seuranta. Kussakin vaiheessa on määriteltävä seuraavat tekijät: a) seurattavat muuttujat; b) käytetty seurantatekniikka ja perustelut sen valinnalle; c) seurantapaikat ja näytteenottopaikat; d) seurantatiheys ja näytteenottoajankohdat. Muuttujiksi valitaan sellaisia muuttujia, joiden avulla voidaan toteuttaa seurannan tarkoitukset. Joka tapauksessa suunnitelman mukaan on seurattava jatkuvasti tai tietyin ajoin seuraavia muuttujia: e) hiilidioksidivuodot injektointilaitoksessa; f) hiilidioksidin tilavuusvirta injektointiaukoissa; g) hiilidioksidin paine ja lämpötila injektointiaukoissa (massavirran määrittämiseksi); h) injektoidun aineen kemiallinen analyysi; i) varaston lämpötila ja paine (hiilidioksidin faasikäyttäytymisen ja olomuodon määrittämiseksi). Seurantatekniikan valinnan on perustuttava parhaisiin suunnitteluajankohtana saatavilla oleviin käytäntöihin. Valintaa tehtäessä on harkittava seuraavia vaihtoehtoja, ja kuhunkin tapaukseen valitaan sopivin: j) tekniikat, joilla voidaan osoittaa ja paikantaa hiilidioksidi ja määrittää sen kulkeutumisreitit pinnanalaisessa kerroksessa; k) tekniikat, joilla saadaan tietoa hiilidioksidipluumin painetilavuuskäyttäytymisestä ja vaaka- ja syvyyssuuntaisesta kyllästymisjakaumasta soveltamalla numeerista kolmiulotteista simulaatiota 4 artiklan ja liitteen I mukaisesti laadittuihin varastointimuodostuman kolmiulotteisiin geologisiin malleihin; l) tekniikat, joilla on suuri alueellinen kattavuus, jotta voidaan saada tietoja mahdollisista aiemmin tuntemattomista vuotoreiteistä koko varastointikompleksin alueelta ja sen ulkopuolelta siltä varalta, että esiintyy vakavia häiriöitä tai hiilidioksidin kulkeutumista varastointikompleksin ulkopuolelle. 1.2 Suunnitelman päivittäminen Seurannassa kerätyt tiedot on koottava yhteen. Havaittuja tuloksia on verrattava käyttäytymiseen, jota on ennustettu 4 artiklan ja liitteessä I olevan vaiheen 3 mukaisesti toteutetun turvallisuuden karakterisoinnin yhteydessä tehdyssä kolmiulotteisen painetilavuus- ja kyllästyskäyttäytymisen dynaamisessa simuloinnissa. Jos havaittu käyttäytyminen poikkeaa merkittävästi ennustetusta, on kolmiulotteista mallia kalibroitava niin, että se vastaa havaittua käyttäytymistä. Mallin kalibroinnin on perustuttava seurantasuunnitelman mukaisesti tehtyihin havaintoihin, ja tarvittaessa on hankittava lisätietoja, jotta luottamusta kalibroinnin yhteydessä tehtyihin oletuksiin voidaan lisätä. Liitteessä I olevat vaiheet 2 ja 3 on toistettava käyttäen kalibroitua kolmiulotteista mallia (malleja) uusien vaaraskenaarioiden ja vuotonopeuksien tuottamiseksi. Uusia skenaarioita on käytettävä liitteessä I olevan vaiheen 4 mukaisesti laadittujen riskinarvioiden tarkistamiseen ja päivittämiseen. Jos mallin mukauttaminen aiempaan kehitykseen ja kalibrointi johtaa siihen, että määritellään uusia hiilidioksidilähteitä, reittejä ja vuotonopeuksia, on seurantasuunnitelma päivitettävä ottaen huomioon uudet tiedot. 2. Sulkemisen jälkeinen seuranta Sulkemisen jälkeisen seurannan on perustuttava 13 artiklan 2 kohdassa ja edellä 1.2 kohdassa tarkoitetun seurantasuunnitelman toteuttamisen aikana kerättyihin ja mallinnettuihin tietoihin. Sulkemisen jälkeistä seurantaa käytetään erityisesti tietojen hankkimiseen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua määritystä varten. SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS 1. EHDOTUKSEN NIMI Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY, direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY ja 2006/12/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta. 2. LUOKITTELU TOIMINTOPERUSTEISESSA JOHTAMIS- JA BUDJETOINTIJÄRJESTELMÄSSÄ Ympäristö (toimintoperusteisen budjetoinnin koodi 0703: EU:n ympäristöpolitiikan ja -lainsäädännön täytäntöönpano). 3. BUDJETTIKOHTA/-KOHDAT 3.1. Budjettikohdat (toimintamäärärahat sekä niihin liittyvät teknisen ja hallinnollisen avun määrärahat (entiset BA-budjettikohdat)) ja budjettinimikkeet: Ympäristöalan rahoitusväline (LIFE+ (2007–2013) (7.3.2007) 3.2. Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto: Hiilidioksidin varastointipaikkojen lupapäätösluonnosten tarkastamiseen liittyvä komission toiminta ei ole ajaltaan rajoitettu. Asiantuntijoille maksettavia palkkioita koskevien rahoitussäännösten kesto määräytyy ympäristöpolitiikan- ja hallinnon LIFE+-rahoitusvälineen keston perusteella: 1. tammikuuta 2007–31. joulukuuta 2013. 3.3. Budjettitiedot: Budjettikohta | Menolaji | Uusi | EFTA osallistuu | Ehdokasmaat osallistuvat | Rahoitusnäkymien otsake | 070307 | Ei-pakoll. | JM | KYLLÄ | EI | EI | Nro 2 | 4. YHTEENVETO RESURSSEISTA 4.1. Taloudelliset resurssit 4.1.1. Yhteenveto maksusitoumusmäärärahoista (MSM) ja maksumäärärahoista (MM) milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Menolaji | Kohdan nro | 2008 | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 ja myöh. | Yht. | Toimintamenot[21] | Maksusitoumusmäärärahat (MSM) | 8.1. | a | 0 | 0 | 0 | 0,6068 | 0,6068 | 0,6068 | 3,6228 | Maksumäärärahat (MM) | b | 0 | 0 | 0 | 0,6068 | 0,6068 | 0,6068 | 3,6228 | Viitemäärään sisältyvät hallintomenot[22] | Tekninen ja hallinnollinen apu (EI-JM) | 8.2.4. | c | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | VIITEMÄÄRÄ YHTEENSÄ | Maksusitoumusmäärärahat | a+c | 0 | 0 | 0 | 0,6068 | 0,6068 | 0,6068 | 3,6228 | Maksumäärärahat | b+c | 0 | 0 | 0 | 0,6068 | 0,6068 | 0,6068 | 3,6228 | Hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään[23] | Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot (EI-JM) | 8.2.5. | d | 0 | 0 | 0 | 0,0648 | 0,0648 | 0,0648 | 0,1944 | Viitemäärään sisältymättömät hallintomenot lukuun ottamatta henkilöstömenoja ja niihin liittyviä menoja (EI-JM) | 8.2.6. | e | 0 | 0 | 0,027 | 0,096 | 0,046 | 0,096 | 0,265 | Toimenpiteen alustavat rahoituskustannukset yhteensä | MSM YHTEENSÄ henkilöstökustannukset mukaan luettuina | a+c+d+e | 0 | 0 | 0,027 | 0,7676 | 0,7176 | 0,7676 | 2,2798 | MM YHTEENSÄ henkilöstökustannukset mukaan luettuina | b+c+d+e | 0 | 0 | 0,027 | 0,7676 | 0,7176 | 0,7676 | 2,2798 | Tiedot yhteisrahoituksesta Jos ehdotukseen liittyy jäsenvaltioilta tai muilta tahoilta (jotka on ilmoitettava) saatavaa osarahoitusta, seuraavassa taulukossa ilmoitetaan kyseisen osarahoituksen arvioitu määrä (rivejä voidaan lisätä, jos rahoitusta saadaan useilta tahoilta): milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Rahoitukseen osallistuva taho | 2008 | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 ja myöh. | Yht. | …………………… | f | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | MSM YHTEENSÄ yhteisrahoitus mukaan luettuna | a+c+d+e+f | 0 | 0 | 0,027 | 0,7676 | 0,7176 | 0,7676 | 2,2798 | 4.1.2. Yhteensopivuus rahoitussuunnitelman kanssa X Ehdotus on nykyisen rahoitussuunnitelman mukainen. ( Ehdotus edellyttää kyseeseen tulevan rahoitusnäkymien otsakkeen rahoitussuunnitelman muuttamista. ( Ehdotus voi edellyttää toimielinten sopimuksen[24] määräysten soveltamista (ts. joustovälineen käyttöä tai rahoitusnäkymien tarkistamista). 4.1.3. Vaikutukset tuloihin X Ehdotuksella ei ole vaikutuksia tuloihin. ( Ehdotuksella on seuraavat vaikutukset tuloihin: milj. euroa (yhden desimaalin tarkkuudella) Ennen toteutusta [Vuosi n-1] | Toteutuksen jälkeen | Henkilöstön määrä yhteensä | 0 | 0 | 0 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 5. OMINAISPIIRTEET JA TAVOITTEET 5.1. Tarve, johon ehdotuksella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä Hiilidioksidin geologinen varastointi on uusi tekniikka, ja ehdotuksessa vahvistetaan vaatimukset, joita sovelletaan lupien myöntämiseen varastointipaikoille. Luvan myöntäminen on ratkaisevan tärkeä päätös, koska vuotojen ja niihin liittyvien haitallisten seurausten riski voidaan minimoida, jos paikka on oikein valittu. Direktiivin täytäntöönpanon alkuvaiheessa on erittäin suotavaa, että kaikkialla EU:ssa varmistetaan johdonmukainen lähestymistapa lupien myöntämiseen. 5.2. Yhteisön osallistumisesta saatava lisäarvo, ehdotuksen johdonmukaisuus muiden rahoitusvälineiden kanssa sekä mahdolliset synergiaedut Menetelmä, jota ehdotetaan lupamenettelyn johdonmukaisuuden varmistamiseksi, on lupaluonnosten tarkastaminen yhteisön tasolla ja komission niistä antama lausunto. Tarkastelussa i) tarkistetaan direktiivin vaatimusten noudattaminen kyseisen varastointipaikan suhteen, ii) arvioidaan, onko esitetty analyysi riittävä tarkka direktiivissä säädettyjen, erityisesti mahdollisiin vuotoihin ja ympäristö- ja terveysvaikutuksiin liittyvien määritysten tekemiseksi, iii) arvioidaan analyysissä käytettyjen tietojen ja välineiden/menetelmien luotettavuus ja iv) arvioidaan, tukeeko näyttö lupaluonnoksessa esitettyjä määrityksiä. 5.3. Ehdotuksen tavoitteet ja odotetut tulokset sekä näihin liittyvät indikaattorit toimintoperusteisessa johtamismallissa Lupapäätösten tarkastuksen tarkoituksena on varmistaa, että ehdotuksen sääntöjä, joilla pyritään varmistamaan hiilidioksidin varastoinnin turvallinen käyttöönotto, sovelletaan yhdenmukaisesti. Nämä tarkastukset ja saadut kokemukset muodostavat myös perustan sääntöjen soveltamista koskevien yleisten ohjeiden laatimiselle. 5.4. Toteutustapa (alustava) X Keskitetty hallinnointi X Komissio hallinnoi suoraan ( hallinnointivastuu siirretään ( toimeenpanovirastoille ( varainhoitoasetuksen 185 artiklassa tarkoitetuille yhteisöjen perustamille elimille ( kansallisille julkisoikeudellisille yhteisöille tai julkisen palvelun tehtäviä suorittaville yhteisöille ( Yhteistyössä toteutettava tai hajautettu hallinnointi ( jäsenvaltioiden kanssa ( kolmansien maiden kanssa ( Hallinnointi yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa (tarkennettava) Huomautukset: 6. SEURANTA JA ARVIOINTI 6.1. Seurantamenettely Komissio järjestää tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä ehdotetun direktiivin soveltamisesta. Tähän kuuluvat myös kertomukset lupapäätösluonnosten tarkastuksesta. Komission direktiivin täytäntöönpanemiseksi tekemissä sopimuksissa on määrättävä komission (tai sen valtuuttaman edustajan) suorittamasta varainhoidon ja muusta valvonnasta ja tilintarkastustuomioistuimen suorittamista tarkastuksista, jotka voidaan tarvittaessa tehdä paikalla. 6.2. Arviointimenettely 6.2.1. Ennakkoarviointi Ehdotusta koskevassa vaikutustenarvioinnissa analysoitiin vaihtoehtoja, joilla voidaan varmistaa direktiivin johdonmukainen soveltaminen alkuvaiheessa, ja tehtiin päätelmä, että komission suorittama tarkastus on sopivin keino. 6.2.2. Väli-/jälkiarviointien perusteella toteutetut toimenpiteet(aikaisemmat kokemukset vastaavasta toiminnasta) Ei sovelleta. 6.2.3. Tulevaa arviointia koskevat määräykset ja arviointien suorittamisvälit Komissio laatii direktiivin toiminnasta joka kolmas vuosi kertomuksen, jossa se raportoi lupapäätösluonnosten tarkastuksesta sekä edistymisestä direktiivin yhdenmukaisessa soveltamisessa koko EU:ssa ja arvioi tuloksena saatuja oppeja. 7. Petostentorjunta Sisäisen valvonnan standardien nro 14, 15, 16, 18, 19, 20 ja 21 sekä Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 periaatteita sovelletaan täysimääräisesti. Komissio varmistaa, että kun tämän ohjelman perusteella rahoitettuja toimia pannaan täytäntöön, yhteisön taloudelliset edut suojataan soveltamalla ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä petoksia, korruptiota ja muita laittomuuksia vastaan tekemällä tehokkaita tarkastuksia, perimällä perusteetta maksetut summat takaisin ja – jos säännönvastaisuuksia havaitaan – määräämällä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia neuvoston asetusten (EY, Euratom) N:o 2988/95 ja (Euratom, EY) N:o 2185/96 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 mukaisesti. 8. YKSITYISKOHTAINEN ERITTELY TARVITTAVISTA RESURSSEISTA 8.1. Ehdotuksen tavoitteet ja niihin liittyvät rahoituskustannukset Maksusitoumusmäärärahoina, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) 2008 | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | Virkamiehet tai väliaikaiset toimihenkilöt[26] (XX 01 01) | A*/AD | 0 | 0 | 0 | 0,4 | 0,4 | 0,4 | B*, C*/AST | 0 | 0 | 0 | 0,2 | 0,2 | 0,2 | Momentilta XX 01 02 rahoitettava henkilöstö[27] | Momenteilta XX 01 04/05 rahoitettava muu henkilöstö[28] | YHTEENSÄ | 0 | 0 | 0 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 8.2.2. Toimintaan liittyvien tehtävien kuvaus A*/AD-virkamies toimii tieteellisen paneelin sihteeristönä ja vastaa hallinnollisesta tuesta sekä sisäisten menettelyjen seuraamisesta, kun komissio antaa lausunnon paneelin arvioinnin perusteella. AST-virkamies antaa hallinnollista tukea. 8.2.3. Henkilöresurssien lähteet (henkilöstösääntöjen alainen henkilöstö) ( Korvattavan tai jatkettavan ohjelman hallinnointiin osoitetut tämänhetkiset virat ja/tai toimet ( Vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvässä vuotta n koskevassa menettelyssä jo myönnetyt virat ja/tai toimet ( Vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvässä seuraavassa menettelyssä pyydettävät virat ja/tai toimet X Hallinnoinnista vastaavan henkilöstön nykyisten virkojen ja/tai toimien uudelleenjärjestely (henkilöstön sisäinen uudelleenjärjestely) ( Vuodeksi n tarvittavat virat ja/tai toimet, jotka eivät sisälly vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvään, kyseistä vuotta koskevaan menettelyyn 8.2.4. Muut viitemäärään sisältyvät hallintomenot (XX 01 04/05 – hallintomenot) milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Budjettikohta (numero ja nimi) | 2008 | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 ja myöh. | YHT. | Muu tekninen ja hallinnollinen apu | - sisäinen | - ulkoinen | Tekninen ja hallinnollinen apu yhteensä | 0,000 | 0,000 | 0,000 | 0,000 | 0,000 | 0,000 | 0,000 | 8.2.5. Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot, jotka eivät sisälly viitemäärään milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Laji | 2008 | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 ja myöh. | Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt (XX 01 01) | 0 | 0 | 0 | 0,0648 | 0,0648 | 0,0648 | Momentilta XX 01 02 rahoitettava henkilöstö (ylim. toimihlöt, kans. asiantuntijat, sopimussuhteinen hlöstö jne.) (budjettikohta ilmoitettava) | Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot yhteensä (EIVÄT sisälly viitemäärään) | 0 | 0 | 0 | 0,0648 | 0,0648 | 0,0648 | Laskelma – virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt | Kohdassa 8.2.1 tarkoitetun 1A* /AD:n normien mukainen palkka on 0,108 miljoonaa euroa. | Laskelma – momentilta XX 01 02 rahoitettava henkilöstö | 8.2.6. Muut hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) | 2008 | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 ja myöh. | YHT. | XX 01 02 11 01 – Virkamatkat | 0 | 0 | 0 | 0,019 | 0,019 | 0,019 | 0,057 | XX 01 02 11 02 – Konferenssit ja kokoukset | 0 | 0 | 0 | 0,05 | 0 | 0,05 | 0,1 | XX 01 02 11 03 – Komiteoiden[30] kokoukset | 0 | 0 | 0,027 | 0,027 | 0,027 | 0,027 | 0,108 | XX 01 02 11 04 – Selvitykset ja kuulemiset | XX 01 02 11 05 – Tietojärjestelmät | 2. Muut hallintomenot yhteensä (XX 01 02 11) | 3. Muut hallintomenojen kaltaiset menot (eritellään budjettikohdittain) | Hallintomenot yhteensä lukuun ottamatta henkilöstömenoja ja niihin liittyviä menoja (EIVÄT sisälly viitemäärään) | 0,027 | 0,096 | 0,046 | 0,096 | 0,266 | Laskelma – Muut hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään | 10 virkamatkaa kutakin tieteellisen paneelin kokousta kohti (2 kertaa vuodessa) à 950 euroa = 0,019 milj. euroa Konferenssi joka toinen vuosi à 0,05 milj. euroa vuodesta 2011 eteenpäin Komitean kokoukset (yksikkökustannukset 27 000 euroa) joka vuosi vuodesta 2010 alkaen tietojenvaihdon mahdollistamiseksi sekä asianmukaisten ohjeiden ja suositusten antamiseksi, jotta jäsenvaltioiden toimia voitaisiin yhdenmukaistaa edelleen. | Henkilöstö- ja hallintoresurssien tarve katetaan hallinnoivalle pääosastolle vuotuisessa määrärahojen jaossa myönnetystä osuudesta.[pic][pic][pic][pic][pic][pic] [1] EUVL C [...], [...], s. [...]. [2] EUVL C [...], [...], s. [...]. [3] EUVL C [...], [...], s. [...]. [4] EUVL C [...], [...], s. [...]. [5] EYVL L 33, 7.2.1994, s. 11. [6] EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1. [7] KOM(2007) 2 lopullinen. [8] KOM(2005) 35 lopullinen. [9] KOM(2006) 843 lopullinen. [10] Neuvoston asiakirja 7224/07. [11] EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 166/2006 (EUVL L 33, 4.2.2006, s. 1). [12] EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/35/EY (EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17). [13] EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56. [14] EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/101/EY (EUVL L 338, 13.11.2004, s. 18). [15] EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1). [16] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11). [17] EUVL L 114, 27.4.2006, s. 9. [18] EUVL L 190, 12.7.2006, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1379/2007 (EUVL L 309, 27.11.2007, s. 7). [19] EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä N:o 2455/2001/EY (EYVL L 331, 15.12.2001, s. 1). [20] EYVL L 309, 27.11.2001, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston direktiivillä 2006/105/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 368). [21] Menot, jotka eivät kuulu kyseisen osaston xx lukuun xx 01. [22] Menot, jotka otetaan osaston xx momentille xx 01 04. [23] Menot, jotka otetaan lukuun xx 01 muille momenteille kuin xx 01 04 tai xx 01 05. [24] Katso toimielinten sopimuksen 19 ja 24 kohta. [25] Taulukkoon lisätään sarakkeita, jos toiminnan kesto ylittää kuusi vuotta. [26] Kyseisen henkilöstön kustannukset EIVÄT sisälly viitemäärään. [27] Kyseisen henkilöstön kustannukset EIVÄT sisälly viitemäärään. [28] Kyseisen henkilöstön kustannukset sisältyvät viitemäärään. [29] Tässä olisi viitattava asianomaisia toimeenpanovirastoja koskeviin rahoitusselvityksiin. [30] Ilmoitetaan, millaisesta komiteasta on kysymys ja mihin ryhmään se kuuluu.