[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 20.12.2007

KOM(2007) 854 lopullinen

2007/0290 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) muuttamisesta

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. TAUSTAA

- Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet: yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevan uuden lainsäädännön päätökseen saaminen yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 myötä

Maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä annetulla asetuksella (EY) N:o 1234/2007 (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) tarkistettiin alakohtaisista yhteisistä markkinajärjestelyistä (YMJ) annetut 21 asetusta ja yhdistettiin ne yhdeksi kattavaksi asetukseksi, jolloin säädöskehystä saatiin selkeytettyä ja yksinkertaistettua muuttamatta sen taustalla olevia politiikkoja. Asetus tarjoaa näin ollen yhteensovitetut säännöt, joita sovelletaan markkinapolitiikan eri osa-alueisiin, kuten interventioihin, yksityiseen varastointiin, tuontitulleihin, vientitukiin, suojatoimenpiteisiin, valtiontuki- ja kilpailusääntöihin, ilmoituksiin ja tiedonantoihin. Komissio esitti joulukuussa 2006 yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetusehdotuksen, joka laadittiin siten, että YMP:n yhteydessä vuosien mittaan tehtyjä poliittisia päätöksiä ei vaarannettu. Ehdotuksessa sekä neuvoston myöhemmin hyväksymässä asetuksessa rajoituttiin näin ollen tekniseen yksinkertaistamiseen joulukuussa 2006 vallinneen oikeudellisen tilanteen perusteella. Sokerialalla sekä hedelmä- ja vihannesalalla samoin kuin hedelmä- ja vihannesjaloste-, siemen-, naudanliha- sekä maito- ja maitotuotealoilla myöhemmin tehtyjä muutoksia, jotka neuvosto on sittemmin hyväksynyt, ei voitu ottaa huomioon yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaa asetusta annettaessa, minkä vuoksi ne olisi nyt sisällytettävä siihen.

- Yleinen tausta

Tämä ehdotus on olennainen osa komission suunnitelmia, joiden tavoitteena selkeyttää ja yksinkertaistaa yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP). Komission lähestymistapaan liittyvät keskeiset kysymykset on vahvistettu vuoden 2005 tiedonannossa yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamisesta ja lainsäädännön parantamisesta, jäljempänä ’tiedonanto’[1]. Tiedonannossa komissio korosti, että vähentämällä maatalouden byrokratiaa avoimempien, helpommin ymmärrettävien ja kevyempien sääntöjen kautta voidaan alentaa yritysten kustannuksia ja varmistaa, että Euroopan kansalaiset saavat vastinetta rahoilleen.

- Voimassa olevat aiemmat säännökset

Yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevassa asetuksessa on jo luotu sokerin, siementen sekä maidon ja maitotuotteiden yhteisille markkinajärjestelyille uusi säädöskehys, ja nykyiset alakohtaiset YMJ-asetukset kumotaan siitä hetkestä alkaen, kun yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaa asetusta aletaan soveltaa kullakin mainituista aloista eli 1 päivästä heinäkuuta 2008 siementen, maidon ja maitotuotteiden osalta ja 1 päivästä lokakuuta 2008 sokerin osalta.

Hedelmien ja vihannesten sekä hedelmä- ja vihannesjalosteiden yhteiset markkinajärjestelyt pysyvät voimassa yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen rinnalla, kunnes ne kumotaan tällä ehdotuksella ja niiden asiasisältö sisällytetään kokonaisuudessaan yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen.

Naudanlihan yhteinen markkinajärjestely on jo sisällytetty kokonaisuudessaan yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen, ja asetukseen (EY) N:o 700/2007 sisältyvät uudet kaupan pitämistä koskevat säännöt ovat nykyisin ainoat säännöt, joita ei ole vielä liitetty uuteen horisontaaliseen säädöskehykseen.

- Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin

Tämä maatalousalaan liittyvä ehdotus on olennainen osa yksinkertaistamista ja lainsäädännön parantamista koskevaa komission yleistä strategiaa, jota selvitettiin 25. lokakuuta 2005 annetussa komission tiedonannossa ”Yhteisön Lissabon-ohjelman toteuttaminen - strategia sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseksi”[2] ja joka sisällytettiin paremmasta lainsäädännöstä 16. joulukuuta 2003 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen[3].

2. KUULEMISET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

- Intressitahojen kuuleminen

Intressitahoja kuultiin valmisteltaessa yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaa asetusta, jota pidettiin lopulta yleisesti ottaen myönteisenä toimenpiteenä, sillä sen avulla YMP:n markkinapolitiikan alalla sovellettava lainsäädäntö muuttuu avoimemmaksi ja helpommin saatavaksi. Lisäkuuleminen ei ole tarpeen, koska tämä ehdotus vain täydentää yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaa asetusta tekemättä siihen merkittäviä muutoksia.

- Asiantuntijatiedon käyttö

Ulkopuolista asiantuntemusta ei tarvittu.

- Vaikutusten arviointi

Ei ole. Ehdotukseen ei sovelleta vaikutusten arviointia koskevia vaatimuksia, koska se ei sisälly komission lainsäädäntö- ja työohjelmaan.

3. HORISONTAALISEN YHTEISEN MARKKINAJÄRJESTELYN OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT JA PÄÄPIIRTEET

- Oikeusperusta

Perustamissopimuksen 36 ja 37 artikla

- Ehdotuksen sisältö

Sokerin, siementen sekä maidon ja maitotuotteiden edellisiin markkinajärjestelyihin on yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetusehdotuksen esittämisen jälkeen tehty merkittäviä muutoksia. Kyseisiä muutoksia ei ole vielä otettu huomioon yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevassa asetuksessa. Ne on nyt sisällytettävä siihen, jotta vältetään vanhan lainsäädännön ottaminen uudelleen käyttöön yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen soveltamisen alkaessa.

Yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevassa asetuksessa ei otettu huomioon myöskään hedelmä- ja vihannesalaa, hedelmä- ja vihannesjalostealaa eikä viinialaa (mainitussa asetuksessa säädetään näiden alojen osalta ainoastaan hallintokomiteamenettelyn soveltamisesta), koska kyseisillä aloilla on toteutettu tai on parhaillaan käynnissä yleinen poliittinen uudistus. Yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen johdanto-osan 8 kappaleessa täsmennetään, että kyseiset alat olisi sisällytettävä kyseiseen asetukseen kokonaisuudessaan sen jälkeen kun niitä koskevista poliittisista uudistuksista on päästy ratkaisuun. Tilanne on tämä hedelmien ja vihannesten sekä hedelmä- ja vihannesjalosteiden aloilla, joita on muutettu merkittävästi hedelmä- ja vihannesalan erityissäännöistä sekä direktiivien 2001/112/EY ja 2001/113/EY, asetusten (ETY) N:o 827/68, (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96, (EY) N:o 2826/2000, (EY) N:o 1782/2003 ja (EY) N:o 318/2006 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 2202/96 kumoamisesta 26 päivänä syyskuuta 2007 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1182/2007[4].

Neuvosto vahvisti lisäksi 11 päivänä kesäkuuta 2007 annetulla asetuksella (EY) N:o 700/2007[5] säännöt enintään kahdentoista kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevan lihan kaupan pitämisestä. Myös nämä säännökset olisi nyt sisällytettävä yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen ottaen huomioon sen yleinen tavoite yhden yhtenäisen horisontaalisen oikeudellisen kehyksen luomiseksi kaikille YMP:n markkinoita koskeville säännöille.

- Toissijaisuusperiaate

Tällä ehdotuksella on sama tavoite kuin yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevalla asetuksella itsellään, eli yksinkertaistaa yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaa säädöskehystä muuttamatta taustalla olevia politiikan suuntaviivoja.

- Sääntelytavan valinta

Ehdotettu väline: asetus.

Muut vaihtoehdot eivät soveltuisi, koska ehdotuksen tavoitteena on ottaa käyttöön horisontaalinen yhteinen markkinajärjestely, jota sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Koska ehdotuksella ei muuteta voimassa olevia YMP-toimenpiteitä, sillä ei ole vaikutuksia talousarvioon.

5. YKSINKERTAISTAMINEN

Ehdotuksella täydennetään säädöstä, joka sekin annettiin tekniseen yksinkertaistamiseen liittyvistä syistä. Tällä ehdotuksella yksinkertaistetaan entisestään YMP:tä koskevaa lainsäädäntöä lisäämällä yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen eräitä siitä vielä puuttuvia sääntöjä. Sen odotetaan yksinkertaistavan merkittävästi voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Lainsäädännön kumoaminen

Ehdotuksen hyväksymisestä seuraa, että neljä neuvoston asetusta kumotaan.

2007/0290 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 36 ja 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen[6],

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon[7],

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) koskevan sääntelyn yksinkertaistamiseksi neuvoston asetuksella (EY) N:o 1234/2007[8], jäljempänä ’yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus’ kumotaan ja korvataan yhdellä ja samalla säädöksellä kaikki asetukset, jotka neuvosto on antanut YMP:n käyttöönoton jälkeen maataloustuotteiden tai tuoteryhmien yhteisten markkinajärjestelyjen perustamisen alalla.

(2) Kuten yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen johdanto-osan 7 kappaleessa täsmennetään, kyseisen yksinkertaistamisen tavoitteena ei ollut vaarantaa vuosien mittaan YMP:n yhteydessä tehtyjä poliittisia päätöksiä eikä ottaa käyttöön uusia välineitä tai toimenpiteitä. Tästä syystä yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus kuvastaa siihen ajankohtaan asti tehtyjä poliittisia päätöksiä, jolloin komissio antoi yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetusehdotuksen.

(3) Samalla kun neuvostossa käytiin neuvotteluja yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen hyväksymisestä, siellä neuvoteltiin ja hyväksyttiin joukko eri alojen poliittisia päätöksiä. Nämä päätökset koskivat sokerin, siementen sekä maidon ja maitotuotteiden aloja.

(4) Sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 20 päivänä helmikuuta 2006 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 318/2006[9] muutettiin lähinnä kyseisten markkinoiden rakenteellisen tasapainon saavuttamiseksi. Kyseiset muutokset hyväksyttiin ja julkaistiin vain hieman ennen yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen julkaisemista.

(5) Siemenalan yhteisestä markkinajärjestelystä 23 päivänä marraskuuta 2005 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1947/2005[10] muutettiin samaan aikaan kun yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus annettiin. Kyseisellä muutoksella poistetaan Suomelta mahdollisuus myöntää kansallista tukea siemenille ja siemenviljalle ja, jotta suomalaisilla viljelijöillä olisi mahdollisuus valmistautua tilanteeseen, jossa kansallista tukea ei myönnetä, säädetään viimeisestä ylimääräisestä siirtymäkaudesta, jonka aikana Suomessa voidaan myöntää tukea siementen ja siemenviljan tuotantoon timotein siemeniä lukuun ottamatta.

(6) Maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1255/1999[11] muutettiin hieman ennen yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen antamista tekemällä erinäisiä muutoksia voin ja rasvattoman maitojauheen julkisia interventioita ja yksityistä varastointia koskeviin järjestelmiin, kumoamalla armeijalle annettu mahdollisuus ostaa voita alennettuun hintaan ja vahvistamalla kiinteä tuki kaikille koulujen oppilaille tarjottaville maitoluokille. Myös maito- ja maitotuotealan yhteistä markkinajärjestelyä koskevista lisäsäännöistä kulutukseen tarkoitetun maidon osalta 18 päivänä joulukuuta 1997 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2597/97[12] muutettiin samaan aikaan kuin asetusta (EY) N:o 1255/1999 sallimalla tuotteiden, joiden rasvapitoisuus poikkeaa kyseisellä asetuksella aiemmin säädetyistä pitoisuuksista, kaupan pitäminen kulutukseen tarkoitettuna maitona.

(7) Mainitut muutokset on tarpeen sisällyttää yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen, jotta varmistetaan, että kyseiset poliittiset päätökset pysyvät voimassa, kun yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaa asetusta aletaan soveltaa asianomaisilla aloilla.

(8) Yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevasta asetuksesta käytyjen neuvottelujen ja sen hyväksymisen ohella neuvostossa neuvoteltiin ja hyväksyttiin hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan poliittinen uudistus. Sitä varten annettiin 26 päivänä syyskuuta 2007 neuvoston asetus (EY) N:o 1182/2007[13] hedelmä- ja vihannesalan erityissäännöistä sekä direktiivien 2001/112/EY ja 2001/113/EY, asetusten (ETY) N:o 827/68, (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96, (EY) N:o 2826/2000, (EY) N:o 1782/2003 ja (EY) N:o 318/2006 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 2202/96 kumoamisesta. Kuten yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen johdanto-osan 8 kappaleessa täsmennetään, yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen sisällytettiin kahden edellä mainitun alan säännökset alusta alkaen ainoastaan siltä osin kuin niitä koskevaa politiikkaa ei ollut tarkoitus uudistaa, ja keskeiset säännökset, joita koskevaa politiikkaa oli tarkoitus uudistaa, oli määrä sisällyttää yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen vasta sen jälkeen kun asianomaisista uudistuksista on päästy ratkaisuun. Tästä syystä hedelmä- ja vihannesala sekä hedelmä- ja vihannesjalosteala olisi nyt sisällytettävä kokonaisuudessaan yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen soveltamalla asetuksessa (EY) N:o 1182/2007 tehtyjä poliittisia päätöksiä, jotka koskevat näiden kahden alan tuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn sisällyttämistä yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen.

(9) Enintään kahdentoista kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevan lihan kaupan pitämisestä 11 päivänä kesäkuuta 2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 700/2007[14] otettiin kyseisten tuotteiden osalta käyttöön uusia kaupan pitämistä koskevia sääntöjä. Yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen tavoitteena oli yhdistää kaikki yhteisten markkinajärjestelyn alalla voimassa olevat säännöt yhteen säädöskehykseen ja korvata alakohtaiset lähestymistavat horisontaalisella lähestymistavalla. Yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus sisältää eri alojen kaupan pitämistä koskevia sääntöjä, minkä vuoksi asetuksella (EY) N:o 700/2007 käyttöön otetut uudet kaupan pitämistä koskevat säännöt on aiheellista sisällyttää yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen.

(10) Sen vuoksi yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaa asetusta olisi muutettava.

(11) Muutoksia olisi sovellettava viimeistään samoista päivämääristä, joista alkaen yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaa asetusta sovelletaan asianomaisilla aloilla sen 204 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Siemen-, naudanliha- sekä maito- ja maitotuotealojen osalta 204 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan a ja f alakohdassa vahvistetaan 1 päivä heinäkuuta 2008 päiväksi, josta alkaen yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaa asetusta sovelletaan. Myös tässä asetuksessa olisi sen vuoksi vahvistettava kyseisten alojen osalta soveltamisen määräpäiväksi 1 päivä heinäkuuta 2008.

(12) Niitä harvoja säännöksiä, joista oli hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta jo säädetty yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevassa asetuksessa, oli mainitun asetuksen 204 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2008. Tässä asetuksessa esitettyjä vastaavia muutoksia voitaisiin näin ollen soveltaa samasta päivästä alkaen kuin siemen-, naudanliha- sekä maito- ja maitotuotealojen muutoksia, eli 1 päivästä heinäkuuta 2008.

(13) Asetuksen (EY) N:o 1152/2007 2 artiklan toisen kohdan toisessa virkkeessä säädetään, että eräitä kyseisessä asetuksessa käyttöön otettuja maitoalan muutoksia olisi sovellettava vasta 1 päivästä syyskuuta 2008. Tässä asetuksessa tarkoitettujen muutosten osalta olisi säädettävä samasta soveltamispäivästä.

(14) Yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaa asetusta sovelletaan sokerialan osalta mainitun asetuksen 204 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan c alakohdan mukaisesti 1 päivästä lokakuuta 2008. Sen vuoksi kyseistä alaa koskevia tämän asetuksen säännöksiä olisi alettava soveltaa niin ikään 1 päivästä lokakuuta 2008,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1234/2007 seuraavasti:

(1) Muutetaan 1 artikla seuraavasti:

a) Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”Viinialan osalta sovelletaan ainoastaan tämän asetuksen 195 artiklaa.”

b) Lisätään kohta seuraavasti:

”4. CN-koodiin 0701 kuuluvien tuoreiden tai jäähdytettyjen perunoiden osalta sovelletaan IV osan II lukua.”

(2) Lisätään 3 artiklaan kohta seuraavasti:

”Komissio vahvistaa tarvittaessa hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan tuotteiden markkinointivuodet.”

(3) Korvataan 6 artiklan 2 kohdan c ja d alakohta seuraavasti:

”c) ’kermalla’ suoraan ja yksinomaan maidosta saatua kermaa.”

(4) Korvataan 8 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohta seuraavasti:

”ii) 169,80 euroa 100 kilogrammalta rasvatonta maitojauhetta;”

(5) Korvataan 10 artiklan 1 kohdan f alakohta seuraavasti:

”f) ensiluokkainen sumutuskuivattu rasvaton maitojauhe, joka on saatu yhteisön hyväksymässä yrityksessä ja jonka valkuaisainepitoisuus on vähintään 34,0 painoprosenttia rasvattomasta kuiva-aineesta.”

(6) Korvataan 15 artikla seuraavasti:

”15 artikla Voi

1. Voin julkinen interventio on avoinna minkä tahansa vuoden 1 päivän maaliskuuta ja 31 päivän elokuuta välisenä aikana.

2. Jos interventioon kyseisenä aikana tarjotut määrät ylittävät 30 000 tonnia, komissio voi keskeyttää julkiset interventio-ostot. Tässä tapauksessa ostot voidaan toteuttaa tarjouskilpailumenettelyllä komission myöhemmin määrittelemien tarjouseritelmien mukaisesti.”

(7) Poistetaan 23 artiklan toinen kohta.

(8) Korvataan 26 artiklan a kohdan ii alakohta seuraavasti:

”ii) vietäväksi joko jalostamattomana tai jalostettuna perustamissopimuksen liitteessä I tai tämän asetuksen liitteessä XX olevassa III osassa luetelluiksi tuotteiksi, tai

iii) 62 artiklassa tarkoitettuun teolliseen käyttöön.”

(9) Korvataan 28 artiklan a kohta seuraavasti:

”a) seuraavien osalta:

i) yhteisön hyväksymässä yrityksessä kermasta tai maidosta tuotetulle suolattomalle voille, jonka rasvapitoisuus on vähintään 82 painoprosenttia, johon käytetyn maidon rasvattoman kuiva-aineen pitoisuus on enintään 2 painoprosenttia ja jonka vesipitoisuus on enintään 16 painoprosenttia,

ii) yhteisön hyväksymässä yrityksessä kermasta tai maidosta tuotetulle suolatulle voille, jonka rasvapitoisuus on vähintään 80 painoprosenttia, johon käytetyn maidon rasvattoman kuiva-aineen pitoisuus on enintään 2 painoprosenttia, jonka vesipitoisuus on enintään 16 painoprosenttia ja suolapitoisuus enintään 2 painoprosenttia.”

(10) Korvataan 29 artikla seuraavasti:

”29 artikla Voita koskevat edellytykset ja tuen taso

Komissio vahvistaa voita koskevan tuen määrän ottaen huomioon varastointikustannukset sekä tuoreen ja varastoidun voin ennakoidun hintakehityksen.

Jos varastoja purettaessa markkinat ovat varastoinnin aikana kehittyneet epäedulliseen suuntaan, joka ei ollut ennakoitavissa, tuen määrää voidaan lisätä.”

(11) Muutetaan 31 artikla seuraavasti:

a) Korvataan 1 kohdan d–g alakohta seuraavasti:

”d) varastointia kestävät juustot ja lampaan ja/tai vuohen maidosta valmistetut juustot, joiden on kypsyttävä vähintään kuusi kuukautta;

e) sianliha;

f) lampaan- ja vuohenliha.”

b) Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2. Komissio vahvistaa 1 kohdassa säädetyn julkisen varastoinnin tuen ennakolta tai tarjouskilpailumenettelyllä.

Edellä 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen juustojen osalta tuki vahvistetaan ottaen huomioon varastointikustannukset sekä tukea saavien ja muiden markkinoille tulevien juustojen välillä ylläpidettävä tasapaino.”

(12) Poistetaan 35 artikla.

(13) Korvataan 36 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1. Jos 31 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen juustotuotteiden hintojen kehitys ja varastotilanne osoittavat vakavaa markkinoiden epätasapainoa, joka voidaan poistaa tai jota voidaan vähentää kausittaisella varastoinnilla, komissio voi päättää myöntää tukea yksityistä varastointia varten.”

(14) Korvataan 50 artiklan 5 ja 6 kohta seuraavasti:

”5. Sokeriyritysten, jotka eivät ole allekirjoittaneet ennen kylvöä toimitussopimuksia kiintiöjuurikkaan vähimmäishintaan sokerikiintiötään vastaavasta juurikasmäärästä, jota on tapauksen mukaan mukautettu 52 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti vahvistetulla ennaltaehkäisevällä markkinoiltapoiston kertoimella, on maksettava kaikesta sokeriksi jalostamastaan sokerijuurikkaasta ainakin kiintiöjuurikkaan vähimmäishinta.

6. Toimialakohtaisissa sopimuksissa voidaan asianomaisen jäsenvaltion luvalla poiketa 3, 4 ja 5 kohdasta.”

(15) Korvataan 52 artikla seuraavasti:

”52 artikla Sokerin poistaminen markkinoilta

1. Jotta markkinoiden rakenteellinen tasapaino säilyisi viitehintaa lähellä olevalla hintatasolla, komissio voi päättää poistaa markkinoilta tietyn markkinointivuoden osalta kiintiöiden mukaisesti tuotetut sokeri- tai isoglukoosimäärät, jotka ylittävät tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti lasketun enimmäismäärän, ottaen huomioon perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvat yhteisön sitoumukset.

2. Edellä 1 artiklassa tarkoitettu markkinoiltapoiston enimmäismäärä lasketaan kullekin yritykselle, jolla on kiintiö, kertomalla sen kiintiö kertoimella, jonka komissio vahvistaa odotettavissa olevien markkinasuuntausten perusteella viimeistään edellisen markkinointivuoden 16 päivänä maaliskuuta. Markkinointivuoden 2008/2009 osalta kyseistä kerrointa sovelletaan viimeistään 15 päivänä maaliskuuta 2008 myönnettyyn, asetuksen (EY) N:o 320/2006 mukaisesti alennettuun kiintiöön.

Ajantasaisen markkinakehityksen perusteella komissio voi päättää viimeistään kyseisen markkinointivuoden 31 päivänä lokakuuta joko mukauttaa kerrointa tai, jos päätöstä ei ole tehty tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, vahvistaa kertoimen.

3. Kunkin yrityksen, jolle on myönnetty kiintiö, on varastoitava omalla kustannuksellaan seuraavan markkinointivuoden alkuun saakka kiintiön mukaisesti tuotetut sokerimäärät, jotka ylittävät 2 kohdan mukaisesti lasketun enimmäismäärän. Minä tahansa markkinointivuonna markkinoilta poistettuja sokeri- tai isoglukoosimääriä pidetään ensimmäisinä seuraavan markkinointivuoden kiintiössä tuotettavina määrinä.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, komissio voi sokerialan odotettavissa olevan markkinakehityksen huomioon ottaen päättää, että kuluvana ja/tai seuraavana markkinointivuonna markkinoilta poistettua sokeria tai isoglukoosia pidetään kokonaan tai osittain

a) ylijäämäsokerina tai -isoglukoosina, jota voidaan käyttää teollisuudelle tarkoitettuna sokerina tai isoglukoosina, tai

b) väliaikaisena kiintiötuotantona, josta osa voidaan varata vientiä varten noudattaen perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvia yhteisön sitoumuksia.

4. Jos yhteisön sokeritarjonta on riittämätön, komissio voi päättää, että tietty määrä markkinoilta poistettua sokeria voidaan myydä yhteisön markkinoilla ennen markkinoiltapoistamisjakson päättymistä.

5. Jos markkinoilta poistettua sokeria pidetään seuraavan markkinointivuoden ensimmäisenä sokerintuotantona, sokerijuurikkaan viljelijöille maksetaan kyseisen markkinointivuoden vähimmäishinta.

Jos markkinoilta poistettu sokeri voidaan käyttää teollisuudelle tarkoitettuna sokerina tai se viedään tämän artiklan 3 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti, sokerijuurikkaan vähimmäishintaa koskevan 49 artiklan vaatimuksia ei sovelleta.

Jos markkinoilta poistettu sokeri myydään yhteisön markkinoilla ennen markkinoiltapoistamisjakson päättymistä 4 kohdan mukaisesti, sokerijuurikkaan viljelijöille maksetaan kuluvan markkinointivuoden vähimmäishinta.

52 a artikla Sokerin poistaminen markkinoilta markkinointivuosina 2008/2009 ja 2009/2010

1. Poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 52 artiklan 2 kohdassa säädetään, niiden jäsenvaltioiden osalta, joiden kansallista kiintiötä on alennettu asetuksen (EY) N:o 320/2006 3 artiklan ja 4 a artiklan 4 kohdan mukaisen kiintiöstä luopumisen vuoksi, komissio vahvistaa kertoimen markkinointivuosien 2008/2009 ja 2009/2010 osalta soveltamalla tämän asetuksen liitettä VII c.

2. Tämän asetuksen 52 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja kertoimia ei pyynnöstä sovelleta asianomaisena markkinointivuonna yritykseen, joka asetuksen (EY) N:o 320/2006 3 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti luopuu seuraavasta markkinointivuodesta alkaen mainitulle yritykselle myönnetystä kokonaiskiintiöstä. Kyseinen pyyntö on jätettävä ennen sen markkinointivuoden päättymistä, johon markkinoiltapoistoa sovelletaan.”

(16) Korvataan 59 artikla seuraavasti:

”59 artikla Kiintiöiden hallinnointi

1. Komissio mukauttaa liitteessä VI vahvistettuja kiintiöitä markkinointivuoden 2008/2009 osalta viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2008, markkinointivuoden 2009/2010 osalta viimeistään vuoden 2009 helmikuun lopussa ja markkinointivuoden 2010/2011 osalta viimeistään vuoden 2010 helmikuun lopussa. Mukautuksissa on otettava huomioon tämän artiklan 2 kohdan ja tämän asetuksen 58 artiklan sekä asetuksen (EY) N:o 320/2006 3 artiklan ja 4 a artiklan 4 kohdan soveltamisen tulokset.

2. Jotta vältetään markkinoiden epätasapaino markkinointivuodesta 2010/2011 alkaen, komissio päättää asetuksessa (EY) N:o 320/2006 säädetyn rakenneuudistusjärjestelmän tulokset huomioon ottaen viimeistään vuoden 2010 helmikuun lopussa yhteisestä prosenttiosuudesta, jolla on tarpeen alentaa olemassa olevia sokeri- ja isoglukoosikiintiöitä jäsenvaltiota tai aluetta kohden. Jäsenvaltioiden on mukautettava kunkin yrityksen kiintiötä vastaavasti.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, komissio vahvistaa niitä jäsenvaltioita, joiden kansallista kiintiötä on alennettu asetuksen (EY) N:o 320/2006 3 artiklan ja 4 a artiklan 4 kohdan mukaisen kiintiöstä luopumisen vuoksi, koskevan prosenttiosuuden soveltamalla tämän asetuksen liitettä VII a. Näiden jäsenvaltioiden on mukautettava kunkin alueelleen sijoittautuneen yrityksen, jolle on myönnetty kiintiö, prosenttiosuutta tämän asetuksen liitteen VII b mukaisesti.

Tämän kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa ei sovelleta perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin syrjäisimpiin alueisiin.”

(17) Muutetaan 60 artikla seuraavasti:

a) korvataan otsikko seuraavasti:

”60 artikla Kansallisen kiintiön uudelleen jakaminen ja kiintiöiden alentaminen”;

b) korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Jäsenvaltio voi alentaa alueelleen sijoittautuneelle yritykselle myönnettyä sokeri- tai isoglukoosikiintiötä enintään 10 prosentilla markkinointivuoden 2008/2009 ja sen jälkeisten markkinointivuosien osalta kunnioittaen samalla yritysten vapautta osallistua asetuksella (EY) N:o 320/2006 perustettuihin mekanismeihin. Tällöin jäsenvaltioiden on sovellettava puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita.”;

c) lisätään kohta seuraavasti:

”4. Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 3 kohdassa säädetään, sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 320/2006 4 a artiklaa jäsenvaltioiden on mukautettava kyseiselle yritykselle myönnettyä sokerikiintiötä soveltamalla mainitun artiklan 4 kohdan mukaisesti määritettyä alennusta tämän artiklan 1 kohdassa vahvistetun prosenttiosuuden rajoissa.”

(18) Korvataan 64 artiklan c alakohta seuraavasti:

”c) sokeri ja isoglukoosi, jotka on poistettu markkinoilta 52 ja 52 a artiklan mukaisesti ja joiden osalta 52 artiklan 3 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia ei ole täytetty.”

(19) Korvataan 101 artiklan b–e alakohta seuraavasti:

”b) konditoriatuotteiden ja jäätelön valmistajat;

c) muiden komission määrittelemien elintarvikkeiden valmistajat;

d) voiöljyä sellaisenaan käyttävät kuluttajat.”

(20) Korvataan 102 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3. Yhteisön tuki on 18,15 euroa/100 kg kaikkien maitojen osalta.

Muille tukikelpoisille maitotuotteille myönnettävän tuen määrät vahvistetaan ottaen huomioon kyseisen tuotteen maitopitoisuus.”

(21) Lisätään II osan I osaston IV luvun IV jakson jälkeen IV a jakso seuraavasti:

”IV A JAKSO HEDELMÄ- JA VIHANNESALAN TUET

I ALAJAKSOTUOTTAJARYHMITTYMÄT

103 a artikla Tuki tuottajaryhmittymille

1. Siirtymäkaudella, joka on 125 e artiklan mukaisesti myönnetty tuottajaorganisaatioksi hyväksymistä varten perustetuille hedelmä- ja vihannesalan tuottajaryhmittymille, jäsenvaltiot voivat myöntää tällaisille tuottajaryhmittymille:

a) tukea edistääkseen niiden perustamista ja helpottaakseen niiden hallinnoimista;

b) tukea joko suoraan tai luottolaitosten välityksellä tarkoituksena kattaa osa hyväksymistä varten tarvittavista investoinneista, jotka on esitetty tähän tarkoitukseen 125 e artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetussa hyväksymissuunnitelmassa.

2. Yhteisö korvaa 1 kohdassa tarkoitetun tuen sellaisten komission myöhemmin antamien sääntöjen mukaisesti, jotka koskevat tällaisten toimenpiteiden rahoitusta, muun muassa kynnyksiä ja enimmäismääriä sekä yhteisön rahoitusosuutta.

3. Edellä 1 kohdan a kohdassa tarkoitettu tuki määritetään kunkin tuottajaryhmittymän osalta sen kaupan pidetyn tuotannon arvon perusteella ja se on tasoltaan:

a) ensimmäisenä vuonna 10 prosenttia, toisena vuonna 10 prosenttia, kolmantena vuonna 8 prosenttia, neljäntenä vuonna 6 prosenttia ja viidentenä vuonna 4 prosenttia kaupan pidetyn tuotannon arvosta jäsenvaltioissa, jotka ovat liittyneet Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen; ja

b) ensimmäisenä vuonna 5 prosenttia, toisena vuonna 5 prosenttia, kolmantena vuonna 4 prosenttia, neljäntenä vuonna 3 prosenttia ja viidentenä vuonna 2 prosenttia kaupan pidetyn tuotannon arvosta perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla yhteisön syrjäisimmillä alueilla tai asetuksen (EY) N:o 1405/2006* 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla Egeanmeren pienillä saarilla.

Näitä tasoja voidaan alentaa suhteessa kynnyksen ylittävän kaupan pidetyn tuotannon arvoon. Tuottajaryhmittymälle maksettavalle tuelle voidaan minä tahansa vuotena asettaa yläraja.

II ALAJAKSOTOIMINTARAHASTOT JA -OHJELMAT

103 b artikla Toimintarahastot

1. Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatio voi perustaa toimintarahaston. Toimintarahastoa rahoitetaan:

a) jäsenten tai tuottajaorganisaation omilla maksuosuuksilla;

b) yhteisön taloudellisella tuella, jota voidaan myöntää tuottajaorganisaatioille.

2. Toimintarahastosta rahoitetaan ainoastaan jäsenvaltioiden 103 f artiklan mukaisesti hyväksymiä toimintaohjelmia.

103 c artikla Toimintaohjelmat

1. Toimintaohjelman tavoitteisiin on kuuluttava vähintään kaksi tavoitetta, jotka ovat joko 122 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja tai seuraavia:

a) tuotannonsuunnittelu,

b) tuotteen laadun parantaminen,

c) tuotteen kaupallisen arvon lisääminen,

d) tuotteiden menekin edistäminen riippumatta siitä, ovatko kyseessä tuoretuotteet vai jalosteet,

e) ympäristötoimenpiteet ja ympäristöystävälliset tuotantomenetelmät, myös luonnonmukainen maatalous,

f) kriisinehkäisy ja -hallinta.

2. Kriisinehkäisyllä ja -hallinnalla on pyrittävä välttämään hedelmä- ja vihannesmarkkinoilla esiintyvät kriisit ja ratkaisemaan ne seuraavin toimenpitein:

a) markkinoiltapoisto,

b) hedelmien ja vihannesten korjaaminen raakana tai niiden korjaamatta jättäminen,

c) menekinedistäminen ja tiedotus,

d) koulutustoimenpiteet,

e) satovakuutus,

f) sijoitusrahastojen perustamisesta aiheutuvien hallinnollisten kustannusten tukeminen.

Enintään kolmannes toimintaohjelman menoista saa liittyä kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteisiin, kolmannessa alakohdassa tarkoitettu pääoman takaisinmaksu ja korko mukaan luettuina.

Kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteiden rahoittamiseksi tuottajaorganisaatiot voivat ottaa kaupallisin ehdoin myönnettäviä lainoja. Tässä tapauksessa pääoman takaisinmaksu ja lainoista perittävä korko voivat muodostaa osan toimintaohjelmasta, ja sille voidaan siten myöntää 103 d artiklan mukaista yhteisön taloudellista tukea. Kriisinehkäisyn ja -hallinnan erityistoimet on rahoitettava joko tällaisin lainoin tai suoraan mutta ei molempia käyttäen.

3. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että

a) toimintaohjelmien on sisällettävä vähintään kaksi ympäristötointa; tai

b) toimintaohjelmien menoista vähintään 10 prosentilla on katettava ympäristötoimia.

Ympäristötoimien on oltava Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005** 39 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa maatalouden ympäristötuille asetettujen vaatimusten mukaisia.

Kun vähintään 80 prosenttia tuottajaorganisaation kaikista tuottajajäsenistä on sitoutunut yhteen tai useampaan edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettuun samanlaiseen maatalouden ympäristösitoumukseen, on kukin näistä sitoumuksista laskettava ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetuksi ympäristötoimeksi.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuille ympäristötoimille myönnettävällä tuella on katettava toimesta aiheutuvat lisäkustannukset ja tulon menetykset.

4. Edellä olevaa 3 kohtaa sovelletaan Bulgariassa ja Romaniassa vasta 1 päivästä tammikuuta 2011.

5. Ympäristöpaineita lisäävät investoinnit ovat sallittuja vain, jos on otettu käyttöön tehokkaat järjestelyt ympäristön suojaamiseksi näiltä paineilta.

103 d artikla Yhteisön taloudellinen tuki

1. Yhteisön taloudellisen tuen määrä on yhtä suuri kuin 103 b artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tosiasiallisesti suoritettujen maksuosuuksien määrä, mutta kuitenkin enintään 50 prosenttia tosiasiallisesti aiheutuneista menoista.

2. Yhteisön taloudellinen tuki voi olla enintään 4,1 prosenttia kunkin tuottajaorganisaation kaupan pidetyn tuotannon arvosta.

Prosenttiosuutta voidaan kuitenkin korottaa 4,6 prosenttiin kaupan pidetyn tuotannon arvosta edellyttäen, että määrä, joka ylittää 4,1 prosenttia kaupan pidetyn tuotannon arvosta, käytetään yksinomaan kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteisiin.

3. Tuottajaorganisaation pyynnöstä 1 kohdassa säädetty prosenttiosuus on 60 prosenttia, kun kyse on toimintaohjelmasta tai sen osasta, joka täyttää vähintään yhden seuraavista edellytyksistä:

a) sen jättää useampi yhteisön tuottajaorganisaatio, joka harjoittaa eri jäsenvaltioissa kansainvälistä toimintaa;

b) sen jättää yksi tai useampi yhteisön tuottajaorganisaatio, joka harjoittaa toimialakohtaisesti toteutettavia toimia;

c) se koskee yksinomaan tukea luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä 28 päivänä kesäkuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 834/2007*** soveltamisalaan kuuluville, luonnonmukaisesti tuotetuille tuotteille;

d) sen jättää tuottajaorganisaatio jossakin 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen Euroopan unioniin liittyneessä jäsenvaltiossa ja se koskee enintään vuoden 2013 loppuun kestäviä toimenpiteitä;

e) se on ensimmäinen toimintaohjelma, jonka jättää hyväksytty tuottajaorganisaatio, joka on sulautunut toiseen hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon;

f) se on ensimmäinen toimintaohjelma, jonka hyväksytty tuottajaorganisaatioiden liitto jättää;

g) sen jättää tuottajaorganisaatio jäsenvaltiossa, jossa tuottajaorganisaatiot pitävät kaupan alle 20 prosenttia hedelmien ja vihannesten tuotannosta;

h) sen jättää tuottajaorganisaatio jollakin yhteisön syrjäisimmistä alueista;

i) se kattaa ainoastaan erityistuen toimille, joiden tarkoituksena on edistää hedelmien ja vihannesten kulutusta oppilaitoksissa olevien lasten keskuudessa.

4. Edellä 1 kohdassa säädetty prosenttiosuus on 100 prosenttia, kun on kyse markkinoilta poistettavista hedelmistä ja vihanneksista, joiden osuus voi olla enintään 5 prosenttia kunkin tuottajaorganisaation kaupan pidetyn tuotannon määrästä ja jotka poistetaan markkinoilta:

a) jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten hyväksymille hyväntekeväisyysorganisaatioille tai -säätiöille niiden toimintaan sellaisten henkilöiden hyväksi, joita kansallisessa lainsäädännössä pidetään oikeutettuina valtion apuun erityisesti elämiseen tarvittavien varojen puutteellisuuden takia;

b) ilmaisjakeluna rangaistuslaitoksille, kouluille, oppilaitoksille ja lasten lomaleireille sekä jäsenvaltioiden nimeämille sairaaloille ja vanhainkodeille, jotka toteuttavat tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että näin jaetut määrät ovat niiden tavallisesti ostamien määrien lisänä.

103 e artikla Kansallinen taloudellinen tuki

1. Kun kyseessä ovat jäsenvaltioiden alueet, joilla tuottajien järjestäytymisaste on erityisen alhainen, jäsenvaltiot voivat komission luvalla asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä maksaa tuottajaorganisaatioille kansallista taloudellista tukea, joka on suuruudeltaan enintään 80 prosenttia 103 b artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista maksuosuuksista. Tällä tuella täydennetään toimintarahastosta myönnettävää tukea.

Yhteisö voi asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä korvata ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tuen, kun kyseessä ovat jäsenvaltioiden alueet, joiden hedelmä- ja vihannestuotannon arvosta alle 15 prosenttia pidetään kaupan tuottajaorganisaatioiden kautta ja joiden hedelmä- ja vihannestuotanto edustaa vähintään 15:tä prosenttia niiden maatalouden kokonaistuotannosta.

2. Poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 180 artiklassa säädetään, kansalliseen taloudelliseen tukeen, joka sallitaan 1 kohdan mukaisesti, ei sovelleta perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa.

103 f artikla Toimintaohjelmien kansallinen säännöstö ja kansallinen strategia

1. Jäsenvaltioiden on vahvistettava kansallinen säännöstö 103 c artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä koskevien yleisedellytysten laatimiseksi. Säännöstössä on edellytettävä erityisesti, että tällaisten toimien on täytettävä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005**** asianomaiset vaatimukset, myös sen 5 artiklassa säädetyt täydentävyyttä, johdonmukaisuutta ja vaatimustenmukaisuutta koskevat vaatimukset.

Jäsenvaltion on toimitettava kansallista säännöstöään koskeva ehdotuksensa komissiolle, joka voi vaatia siihen muutoksia kolmen kuukauden kuluessa, jos se havaitsee, ettei ehdotus mahdollista niiden tavoitteiden saavuttamista, jotka on asetettu perustamissopimuksen 174 artiklassa ja kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa*****. Myös toimintaohjelmista rahoitettavien yksittäisten tilojen investointien on oltava mainittujen tavoitteiden mukaisia.

2. Jäsenvaltioiden on laadittava hedelmä- ja vihannesmarkkinoilla toteutettaville kestäville toimintaohjelmille kansalliset strategiat. Strategiaan on sisällyttävä seuraavat osatekijät:

a) tilanneanalyysi vahvuuksien ja heikkouksien osalta sekä kehitysmahdollisuuksista;

b) perusteet valituille ensisijaisille toimille;

c) toimintaohjelmien tavoitteet sekä välineet ja suoritusindikaattorit;

d) toimintaohjelmien arviointi;

e) tuottajaorganisaatioiden raportointivelvollisuudet.

Kansallisen strategian on sisällettävä myös 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen säännöstö.

3. Jäsenvaltioihin, joissa ei ole hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita, ei sovelleta 1 ja 2 kohtaa.

103 g artikla Toimintaohjelmien hyväksyminen

1. Toimintaohjelman luonnos on jätettävä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, joiden on hyväksyttävä tai hylättävä se tai vaadittava sen muuttamista tämän alajakson säännösten mukaiseksi.

2. Tuottajaorganisaatioiden on annettava jäsenvaltiolle tiedoksi arvio kunkin vuoden toimintarahaston suuruudesta ja esitettävä tälle asianmukaiset perusteet, jotka pohjautuvat toimintaohjelmaa koskeviin arvioihin, kuluvan vuoden ja mahdollisesti edellisten vuosien menoihin sekä tarvittaessa arvioihin tulevan vuoden tuotantomääristä.

3. Jäsenvaltion on ilmoitettava tuottajaorganisaatiolle tai tuottajaorganisaatioiden liitolle yhteisön taloudellisen tuen ennakoitu määrä 103 d artiklassa vahvistettuja enimmäismääriä noudattaen.

4. Yhteisön taloudellinen tuki maksetaan toimintaohjelman kattamista järjestelmistä aiheutuneiden menojen perusteella. Näiden järjestelmien yhteydessä voidaan maksaa ennakkoa takuun tai vakuuksien asettamista vastaan.

5. Jotta tuottajaorganisaatio voisi saada yhteisön taloudellisen tuen loppuosan, sen on annettava jäsenvaltiolle tiedoksi edellisen vuoden lopullisten menojen määrä asianmukaisesti asiakirjoin todistettuna.

6. Toimintaohjelman sekä tuottajien, tuottajaorganisaatioiden ja yhteisön sille antaman rahoituksen on kestettävä vähintään kolme ja enintään viisi vuotta.

103 h artikla Täytäntöönpanosäännöt

Komissio vahvistaa tämän jakson soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, erityisesti:

a) säännöt, jotka koskevat 103 a artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden rahoitusta, myös kynnyksiä ja enimmäismääriä sekä yhteisön rahoitusosuutta tuen osalta;

b) edellä 103 e artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden korvaamisessa noudatettavat osuudet ja säännöt;

c) säännöt, jotka koskevat yksittäisten tilojen investointeja;

d) edellä 103 g artiklassa tarkoitettujen ilmoitusten ja tiedoksiantojen määräajat:

e) säännöt, jotka koskevat 103 g artiklassa tarkoitettua yhteisön taloudellisen avun maksamista osissa.

* EUVL L 265, 26.9.2006, s. 1.

** EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1.

*** EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1.

**** EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1.

***** Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1600/2002/EY, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2002, kuudennesta ympäristöä koskevasta toimintaohjelmasta (EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1).”

(22) Muutetaan 113 artikla seuraavasti:

a) Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Komissio voi säätää seuraavien alojen yhden tai useamman tuotteen kaupan pitämistä koskevista vaatimuksista:

a) oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit liitteessä I olevan VII osan a kohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta;

b) hedelmät ja vihannekset;

c) hedelmä- ja vihannesjalosteet;

d) banaanit;

e) elävät kasvit.”

b) Muutetaan 2 kohta seuraavasti:

i) muutetaan a alakohta seuraavasti:

i a ) korvataan iii alakohta seuraavasti:

”iii) kuluttajien tarve saada riittäviä ja avoimia tuotetietoja erityisesti tuotteen alkuperämaan, luokan ja tarpeen mukaan lajikkeen (tai kaupallisen tyypin) osalta;”

i b ) lisätään kohta seuraavasti:

”v) hedelmä- ja vihannes- sekä hedelmä- ja vihannesjalostejalan osalta YK:n Euroopan talouskomission (YK/ECE) hyväksymät standardisuositukset.”

ii) korvataan b alakohta seuraavasti:

”b) voivat koskea erityisesti tuotteen laatua, luokittelua, painoa, kokoluokittelua, pakkaamista, käärimistä, varastointia, kuljetusta, tarjontamuotoa, kaupan pitämistä, alkuperää ja pakkausmerkintöjä.”

(23) Lisätään 113 artiklan jälkeen 113 a ja 113 b artikla seuraavasti:

”113 a artikla Hedelmä- ja vihannesalan tuotteiden kaupan pitämistä koskevat lisävaatimukset

1. Hedelmä- ja vihannesalan tuotteita, jotka on tarkoitettu myytäviksi tuoreena kuluttajalle, voidaan pitää kaupan ainoastaan, jos ne ovat laadultaan virheettömiä, aitoja ja kauppakelpoisia ja jos alkuperämaa on ilmoitettu.

2. Kaupan pitämisen vaatimusten soveltamisalaan kuuluvien hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan tuotteiden haltija on vastuussa 113 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan noudattamisesta.

3. Sen lisäksi, mitä 113 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, ja rajoittamatta niiden erityissäännösten soveltamista, joita komissio voi vahvistaa 194 artiklan mukaisesti erityisesti vaatimustenmukaisuustarkastusten yhdenmukaisen soveltamisen suhteen, jäsenvaltioiden on hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta tarkastettava valikoivasti riskianalyysin pohjalta, ovatko kyseiset tuotteet niitä koskevien kaupan pitämisen vaatimusten mukaisia. Nämä tarkastukset on kohdistettava tuotantoalueilta lähtöä edeltävään tuotteiden pakkaus- tai lastausvaiheeseen. Kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden osalta tarkastukset on tehtävä ennen luovutusta vapaaseen liikkeeseen.

113 b artikla Enintään 12 kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevan lihan kaupan pitäminen

1. Enintään 12 kuukauden ikäisistä 1 päivän heinäkuuta 2008 jälkeen teurastetuista nautaeläimistä peräisin olevaan lihaan, riippumatta siitä, onko se tuotettu yhteisössä vai tuotu kolmansista maista, sovelletaan liitteessä XI a vahvistettuja edellytyksiä ja erityisesti sen III kohdassa vahvistettuja käytettäviä myyntinimikkeitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 42 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja liitteessä V olevan A kohdan säännösten soveltamista.

Enintään 12 kuukauden ikäisistä ennen 1 päivää heinäkuuta 2008 teurastetuista eläimistä peräisin olevaa lihaa voidaan kuitenkin pitää edelleen kaupan täyttämättä liitteessä XI a vahvistettuja edellytyksiä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä ei sovelleta nautaeläimistä peräisin olevaan lihaan, jota koskeva suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on rekisteröity asetuksen (EY) N:o 510/2006 mukaisesti ennen 29 päivää kesäkuuta 2007.”

(24) Muutetaan 121 artikla seuraavasti:

a) Korvataan a alakohta seuraavasti:

”a) edellä 113 ja 113 a artiklassa tarkoitetut kaupan pitämistä koskevat vaatimukset, mukaan luettuina säännöt, jotka koskevat:

i) vaatimusten soveltamisesta tehtäviä poikkeuksia tai vapautuksia,

ii) vaatimuksiin liittyviä merkintöjä sekä kaupan pitämistä ja pakkausmerkintöjä;

iii) vaatimusten soveltamista yhteisöön tuotuihin tai yhteisöstä vietyihin tuotteisiin;

iv) 113 a artiklan 1 kohdan osalta sen määrittelemistä, millainen on laadultaan virheetön, aito ja kauppakelpoinen tuote;”

b) Lisätään j alakohta seuraavasti:

”j) niiden edellytysten osalta, joita on 113 b artiklan mukaisesti käytettävä enintään 12 kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevan lihan kaupan pitämisessä:

i) käytäntö liitteessä XI a olevassa II kohdassa määritellyn luokan kirjaintunnuksen ilmoittamiseksi siltä osin kuin on kyse käytettävien kirjainten sijaintipaikasta ja koosta;

ii) liitteessä XI a olevassa VIII kohdassa tarkoitettu lihan tuonti kolmansista maista siltä osin kuin on kyse tämän asetuksen noudattamisen valvontamenetelmästä.”

c) Lisätään kohta seuraavasti:

”Komissio voi muuttaa liitteessä XI a olevassa III(2) kohdassa esitetyn taulukon B osaa.”

(25) Muutetaan 122 artikla seuraavasti:

a) Korvataan a alakohta seuraavasti:

”a) muodostuvat jonkin seuraavan alan tuottajista:

i) humala-ala;

ii) oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien ala;

iii) hedelmä- ja vihannesala niiden tuottajien osalta, jotka viljelevät yhtä tai useampaa kyseisen alan tuotetta ja/tai tällaisia yksinomaan jalostukseen tarkoitettuja tuotteita;

iv) silkkiäistoukka-ala;”

(b) Korvataan c alakohdan iii alakohta seuraavasti:

”iii) edistämään tuotannon järkeistämistä ja koneistamista, erityisesti tuotantokustannusten optimoimiseksi ja tuottajahintojen vakauttamiseksi.”

(26) Muutetaan 123 artikla seuraavasti:

a) Ensimmäisestä kohdasta tulee 1 kohta.

b) Korvataan toinen kohta seuraavasti:

”2. Silloin kun 1 kohdassa tarkoitetut toimialakohtaiset organisaatiot harjoittavat toimintaansa useamman jäsenvaltion alueilla, hyväksynnän myöntää komissio ilman 195 artiklassa tarkoitetun komitean myötävaikutusta.

3. Sen lisäksi, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on hyväksyttävä myös toimialakohtaiset organisaatiot:

a) joihin kuuluu edustajia taloudellisten toimien aloilta, jotka liittyvät hedelmä- ja vihannesalan tuotteiden tuotantoon, kauppaan ja/tai jalostukseen;

b) jotka on perustettu kaikkien tai joidenkin siihen kuuluvien tuottajaorganisaatioiden tai tuottajaorganisaatioiden liittojen aloitteesta;

c) jotka harjoittavat kuluttajien edun huomioon ottaen yhdellä tai useammalla yhteisön alueella vähintään kahta seuraavista toimista:

i) tuotantoa ja markkinoita koskevan tietämyksen ja avoimuuden parantaminen,

ii) hedelmien ja vihannesten markkinoillesaattamismenetelmien yhteensovittamisen parantaminen erityisesti markkinatutkimusten avulla,

iii) yhteisön sääntöjen mukaisten vakiosopimusten laatiminen,

iv) hedelmiin ja vihanneksiin liittyvän koko potentiaalin hyödyntäminen,

v) tiedottaminen ja tutkimukset tuotannon mukauttamiseksi markkinoiden tarpeita sekä kuluttajien makua ja odotuksia vastaavaksi erityisesti tuotteiden laadun ja ympäristönsuojelun osalta,

vi) keinojen etsiminen kasvinsuojeluaineiden ja muiden tuotantopanosten käytön rajoittamiseksi ja tuotteiden laadun sekä maaperän ja vesien suojelemiseksi,

vii) menetelmien ja keinojen kehittäminen tuotteiden laadun parantamiseksi,

viii) luonnonmukaisen maatalouden, alkuperänimitysten, laatumerkintöjen ja maantieteellisten merkintöjen suojaaminen sekä näiden potentiaalin hyödyntäminen,

ix) integroidun tuotannon tai muiden ympäristöystävällisten tuotantotapojen edistäminen,

x) liitteessä XVI a olevassa 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevien sääntöjen vahvistaminen yhteisön tai kansallisia sääntöjä tiukempina.”

(27) Lisätään II osan II osaston II luvun I jakson jälkeen I a jakso seuraavasti:

”I A JAKSO HEDELMÄ- JA VIHANNESALAN TOIMIJAORGANISAATIOITA JA TOIMIALAKOHTAISIA ORGANISAATIOITA KOSKEVAT SÄÄNNÖT

I ALAJAKSO TUOTTAJAORGANISAATIOIDEN PERUSSÄÄNNÖT JA HYVÄKSYNTÄ

125 a artikla Tuottajaorganisaatioiden perussäännöt

1. Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation perussäännöissä on määrättävä, että sen jäsentuottajien on erityisesti:

a) sovellettava tuottajaorganisaation vahvistamia sääntöjä, jotka liittyvät tuotantoilmoitusvelvoitteeseen, tuotantoon, kaupan pitämiseen ja ympäristönsuojeluun;

b) kuuluttava minkä tahansa 122 artiklan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitetun, tietyn tilan tietyn tuotteen osalta vain yhteen tuottajaorganisaatioon;

c) myytävä tuottajaorganisaation välityksellä koko kyseinen tuotantonsa;

d) toimitettava tuottajaorganisaation tilastotarkoituksiin pyytämät tiedot, jotka koskevat erityisesti viljelyaloja, satoja, tuotoksia ja suoramyyntiä;

e) suoritettava säännöissä määrätyt maksut 103 b artiklassa säädettyjen toimintarahastojen perustamiseksi ja kartuttamiseksi.

2. Sen estämättä, mitä 1 kohdan c alakohdassa säädetään, tuottajajäsenet voivat tuottajaorganisaation luvalla ja tuottajaorganisaation vahvistamin edellytyksin:

a) myydä enintään tietyn osuuden tuotannostaan ja/tai tuotteistaan suoraan tilalla ja/tai tilan ulkopuolella kuluttajille näiden omiin tarpeisiin; jäsenvaltio vahvistaa tämän osuuden, jonka on oltava vähintään 10 prosenttia;

b) pitää kaupan itse tai oman organisaationsa osoittaman toisen tuottajaorganisaation välityksellä tuotteita, joiden määrä on vähäinen heidän oman tuottajaorganisaationsa kaupan pidettävän tuotannon määrään nähden;

c) pitää kaupan itse tai oman organisaationsa osoittaman toisen tuottajaorganisaation välityksellä tuotteita, jotka ominaispiirteidensä vuoksi eivät ensisijaisesti kuulu tuottajajäsenen oman tuottajaorganisaation kaupallisen toiminnan piiriin.

3. Tuottajaorganisaation perussäännöissä on lisäksi määrättävä:

a) menettelyistä, joilla 1 kohdassa tarkoitetut säännöt määritellään, annetaan ja muutetaan;

b) tuottajaorganisaation rahoittamiseen tarvittavien maksujen perimisestä jäseniltä;

c) säännöistä, jotka varmistavat, että tuottajajäsenet voivat demokraattisella tavalla valvoa organisaatiota ja päätöksentekoa;

d) seuraamuksista, kun tuottajaorganisaation perussääntöjen mukaisia velvoitteita, erityisesti maksujen suorittamista, jätetään noudattamatta tai tuottajaorganisaation hyväksymiä sääntöjä rikotaan;

e) säännöistä, jotka liittyvät uusien jäsenten hyväksymiseen ja erityisesti jäsenyyden vähimmäiskestoon;

f) tuottajaorganisaation toiminnan kannalta välttämättömistä kirjanpito- ja budjettisäännöistä.

4. Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden katsotaan toimivan taloudellisissa asioissa jäsentensä nimissä ja näiden puolesta.

125 b artikla Hyväksyminen

1. Jäsenvaltion on hyväksyttävä tuottajaorganisaatioiksi kaikki oikeussubjektit tai oikeussubjektin tarkoin määritellyt osat, jotka hakevat tällaista hyväksymistä, jos:

a) niiden tavoitteena on käyttää ympäristöystävällisiä viljelymenetelmiä, tuotantotekniikoita ja jätehuoltomenetelmiä erityisesti veden, maaperän ja maiseman laadun suojelemiseksi sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi tai parantamiseksi, ja jos ne täyttävät 122 ja 125 a artiklassa säädetyt vaatimukset ja esittävät tästä asianmukaisen selvityksen;

b) niillä on vähimmäismäärä jäseniä ja niiden kaupan pidetyn tuotannon määrä tai arvo täyttää jäsenvaltion asettamat vähimmäisvaatimukset, ja ne esittävät tästä asianmukaisen selvityksen;

c) on olemassa riittävä selvitys siitä, että ne voivat toteuttaa toimintaansa asianmukaisesti niin keston, tehokkuuden kuin tarjonnan keskittämisen suhteen, mitä varten jäsenvaltiot voivat päättää, minkä 122 artiklan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitetuista tuotteista tai tuoteryhmistä olisi kuuluttava tuottajaorganisaation piiriin;

d) ne auttavat jäsentuottajiaan saamaan ympäristöystävällisten viljelymenetelmien käyttämiseen tarvittavaa teknistä apua;

e) ne asettavat tosiasiallisesti tuottajajäsenten käyttöön tarpeen mukaan teknisiä apuvälineitä tuotteiden keräämiseksi, varastoimiseksi, pakkaamiseksi ja kaupan pitämiseksi;

f) ne varmistavat toimintansa asianmukaisen kaupallisen ja kirjanpidollisen hallinnoinnin; ja

g) niillä ei ole määräävää markkina-asemaa tietyillä markkinoilla, ellei perustamissopimuksen 33 artiklassa tarkoitettuihin tavoitteisiin pyrkiminen sitä edellytä.

2. Jäsenvaltioiden on:

a) päätettävä tuottajaorganisaation hyväksymisestä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus kaikkine selvityksineen on tehty;

b) tehtävä säännöllisin väliajoin tarkastuksia varmistuakseen, että tuottajaorganisaatiot ovat tämän osaston edellytysten mukaisia, määrättävä näihin organisaatioihin sovellettavista seuraamuksista, jos tämän asetuksen säännöksiä ei noudateta tai niiden noudattamisessa ilmenee epäsäännönmukaisuuksia, sekä päätettävä tarvittaessa hyväksymisen peruuttamisesta;

c) ilmoitettava komissiolle kerran vuodessa hyväksymisen myöntämistä, epäämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistä.

II ALAJAKSO TUOTTAJAORGANISAATIOIDEN LIITTO JA TUOTTAJARYHMITTYMÄT

125 c artikla Tuottajaorganisaatioiden liitto hedelmä- ja vihannesalalla

Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden liitto perustetaan hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden aloitteesta ja se voi suorittaa mitä tahansa tässä asetuksessa tarkoitettuja tuottajaorganisaation tehtäviä. Tätä varten jäsenvaltiot voivat pyynnöstä hyväksyä tuottajaorganisaatioiden liiton, jos:

a) jäsenvaltio katsoo, että liitto kykenee tehokkaasti suorittamaan kyseiset tehtävät; ja

b) sillä ei ole määräävää markkina-asemaa tietyillä markkinoilla, ellei perustamissopimuksen 33 artiklassa tarkoitettuihin tavoitteisiin pyrkiminen sitä edellytä.

Sovelletaan 125 a artiklan 4 kohdan säännöksiä soveltuvin osin.

125 d artikla Ulkoistaminen

Jäsenvaltiot voivat sallia hedelmä- ja vihannesalan hyväksytyn tuottajaorganisaation tai kyseisen alan hyväksytyn tuottajaorganisaatioiden liiton ulkoistavan minkä tahansa toimintonsa, myös tytäryrityksilleen, edellyttäen, että se antaa jäsenvaltiolle riittävän selvityksen siitä, että tämä menettely on asianmukainen keino saavuttaa asianomaisen tuottajaorganisaation tai tuottajaorganisaatioiden liiton tavoitteet.

125 e artikla Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaryhmittymät

1. Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen liittyneissä jäsenvaltioissa, perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla yhteisön syrjäisimmillä alueilla tai asetuksen (EY) N:o 1405/2006 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla pienillä Egeanmeren saarilla voidaan sellaisten viljelijöiden aloitteesta, jotka viljelevät yhtä tai useampaa hedelmä- ja vihannesalan tuotetta ja/tai tällaisia yksinomaan jalostukseen tarkoitettuja tuotteita, perustaa tuottajaryhmittymiä tuottajaorganisaatioksi hyväksymistä varten.

Tällaisille tuottajaryhmittymille voidaan myöntää siirtymäkausi 122 artiklan mukaisten tuottajaorganisaation hyväksymisedellytysten täyttämiseksi.

Näiden tuottajaryhmittymien on esitettävä asianomaiselle jäsenvaltiolle hyväksymistä varten porrastettu hyväksymissuunnitelma, jonka hyväksyminen käynnistää toisessa alakohdassa tarkoitetun siirtymäkauden ja vastaa esihyväksymistä. Siirtymäkausi saa olla enintään viisi vuotta.

2. Jäsenvaltion on ennen hyväksymissuunnitelman hyväksymistä ilmoitettava komissiolle aikomuksistaan ja niiden todennäköisistä taloudellisista seurauksista.

III ALAJAKSO SÄÄNTÖJEN SOVELTAMISALAN LAAJENTAMINEN KOSKEMAAN TALOUSALUEEN TUOTTAJIA

125 f artikla Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen

1. Jos tietyllä talousalueella toimivan hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation katsotaan olevan kyseisellä talousalueella edustava jonkin tuotteen tuotannon ja tuottajien osalta, asianomainen jäsenvaltio voi tuottajaorganisaation pyynnöstä velvoittaa talousalueelle sijoittautuneet mutta tuottajaorganisaatioon kuulumattomat tuottajat noudattamaan seuraavia sääntöjä:

a) edellä 125 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut säännöt,

b) edellä 103 c artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden täytäntöönpanon edellyttämät säännöt.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan, jos:

a) kyseisiä sääntöjä on sovellettu vähintään yhden markkinointivuoden ajan,

b) kyseiset säännöt ovat liitteessä XVI a olevassa luettelossa,

c) kyseisten sääntöjen noudattamiseen velvoitetaan enintään kolmen markkinointivuoden pituiseksi ajanjaksoksi.

Toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettua edellytystä ei kuitenkaan sovelleta, jos asianomaiset säännöt ovat sääntöjä, jotka luetellaan liitteessä XVI a olevassa 1, 3 ja 5 kohdassa. Tällöin sääntöjen soveltamisalan laajentamista ei voida soveltaa yhtä markkinointivuotta pidempään.

2. Tässä alajaksossa ’talousalueella’ tarkoitetaan maantieteellistä aluetta, joka muodostuu vierekkäisistä tai läheisistä tuotantoalueista, joilla on samanlaiset tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyvät edellytykset.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo talousalueista.

Komissio hyväksyy luettelon yhden kuukauden kuluessa kyseisestä tiedoksi antamisesta tai päättää kyseistä jäsenvaltiota kuultuaan muutoksista, joita tämän on tehtävä luetteloon. Komissio julkaisee hyväksytyn luettelon asianmukaiseksi katsomallaan tavalla.

3. Tuottajaorganisaatiota pidetään 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla edustavana, jos siihen kuuluu vähintään 50 prosenttia sen talousalueen tuottajista, jolla se toimii, ja jos se kattaa vähintään 60 prosenttia kyseisen talousalueen tuotannon määrästä. Prosenttimääriä laskettaessa ei oteta huomioon asetuksessa (EY) N:o 834/2007 tarkoitettujen luonnonmukaisten tuotteiden tuottajia tai tuotantoa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 kohdan soveltamista.

4. Tietyn talousalueen kaikkia tuottajia velvoittavat säännöt:

a) eivät saa aiheuttaa vahinkoa asianomaisen jäsenvaltion ja yhteisön muille tuottajille;

b) eivät ole sovellettavissa ennen markkinointivuoden alkua allekirjoitetun sopimuksen perusteella jalostettaviksi toimitettuihin tuotteisiin, ellei niitä erityisesti tarkoiteta sopimuksessa, lukuun ottamatta 125 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tuotantoilmoitusvelvoitetta koskevia sääntöjä;

c) eivät saa olla ristiriidassa voimassa olevien yhteisön ja kansallisten sääntöjen kanssa.

5. Asetuksen (ETY) N:o 834/2007 soveltamisalaan kuuluvien luonnonmukaisten tuotteiden tuottajia ei voida velvoittaa noudattamaan sääntöjä, jollei tällaiselle toimenpiteelle ole antanut suostumustaan vähintään 50 prosenttia näistä tuottajista sillä talousalueella, jolla tuottajaorganisaatio toimii ja jolla se kattaa vähintään 60 prosenttia kyseisen talousalueen tällaisesta tuotannosta.

125 g artikla Tiedoksianto

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle viipymättä tiedoksi säännöt, jotka ne ovat tehneet pakollisiksi tietyn talousalueen kaikille tuottajille 125 f artiklan 1 kohdan mukaisesti. Komissio julkaisee kyseiset säännöt asianmukaiseksi katsomallaan tavalla.

125 h artikla Sääntöjen soveltamisalan laajentamisen peruuttaminen

Komissio päättää, että jäsenvaltion on peruutettava 125 f artiklan 1 kohdan mukaisesti päättämänsä sääntöjen soveltamisalan laajentaminen, jos se toteaa:

a) että kyseinen laajentaminen koskemaan muita tuottajia estää kilpailun merkittävällä osalla sisämarkkinoita tai että se haittaa kaupan vapautta tai että perustamissopimuksen 33 artiklan tavoitteet vaarantuvat;

b) että sääntöihin, joiden soveltamisalaa on laajennettu koskemaan muita tuottajia, sovelletaan perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa. Komission näiden sääntöjen osalta tekemää päätöstä sovelletaan vasta toteamispäivästä alkaen;

c) tarkastuksissa, että tämän alajakson säännöksiä ei ole noudatettu.

125 i artikla Muiden kuin jäsentuottajien maksuosuudet

Edellä 125 f artiklan 1 kohtaa sovellettaessa asianomainen jäsenvaltio voi päättää selvitystä tarkasteltuaan, että tuottajaorganisaatioon kuulumattomilla tuottajilla on velvollisuus suorittaa tuottajaorganisaatiolle tuottajajäsenten maksuosuus siltä osin kuin maksuilla katetaan:

a) edellä 125 f artiklan 1 kohdassa tarkoitetun järjestelmän soveltamisesta aiheutuvia hallintokustannuksia;

b) tuottajaorganisaation tai tuottajaorganisaatioiden liiton tekemistä, koko talousalueen tuottajia hyödyttävistä tutkimuksista, markkinatutkimuksista ja myynninedistämistoimista aiheutuvat kustannukset.

125 j artikla Tuottajaorganisaatioiden liittoja koskevien sääntöjen soveltamisalan laajentaminen

Tässä alajaksossa kaikkia viittauksia tuottajaorganisaatioihin on pidettävä viittauksina myös hyväksyttyihin tuottajaorganisaatioiden liittoihin.

IV ALAJAKSO HEDELMÄ- JA VIHANNESALAN TOIMIALAKOHTAISET ORGANISAATIOT

125 k artikla Hyväksyntä ja hyväksynnän peruutus

1. Jos jäsenvaltion rakenteiden kannalta on perusteltua, jäsenvaltio voi hyväksyä toimialakohtaisiksi organisaatioiksi organisaatiot, jotka ovat sijoittautuneet asianomaisen jäsenvaltion alueelle ja jotka hakevat asianmukaisesti hyväksyntää, jos ne:

a) harjoittavat toimintaansa yhdellä tai useammalla alueella asianomaisessa jäsenvaltiossa;

b) edustavat merkittävää osaa kyseisen seudun tai kyseisten seutujen hedelmien ja vihannesten sekä hedelmä- ja vihannesjalosteiden tuotannosta, kaupasta ja/tai jalostuksesta, ja silloin kun ne toimivat useammalla alueella, jos ne voivat osoittaa olevansa kullakin alueella riittävän edustavia kunkin niihin kuuluvan ammattialan osalta;

c) toteuttavat vähintään kahta 123 artiklan 3 kohdan c kohdassa mainituista toimista;

d) eivät itse toteuta hedelmien ja vihannesten sekä hedelmä- ja vihannesjalosteiden tuotantoon, jalostukseen tai kaupan pitämiseen liittyviä toimia;

e) eivät ole sitoutuneet mihinkään 176 a artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista sopimuksista, päätöksistä ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista.

2. Jäsenvaltioiden on ennen hyväksymistä annettava komissiolle tiedoksi toimialakohtaiset organisaatiot, jotka ovat esittäneet hyväksymistä koskevan hakemuksen, johon on liitetty kaikki näiden organisaatioiden edustavuuteen ja niiden harjoittamiin toimintoihin liittyvät tiedot sekä muut arviointia varten tarvittavat tiedot.

Komissio voi vastustaa hyväksymistä kahden kuukauden kuluessa mainitun tiedonannon vastaanottamisesta.

3. Jäsenvaltioiden on:

a) päätettävä hyväksymisen myöntämisestä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus kaikkine liiteasiakirjoineen on jätetty;

b) tehtävä säännöllisin väliajoin tarkastuksia varmistaakseen, että toimialakohtaiset organisaatiot ovat hyväksymiselle asetettujen ehtojen ja edellytysten mukaisia, määrättävä näihin organisaatioihin sovellettavista seuraamuksista, jos tämän asetuksen säännöksiä ei noudateta tai niiden noudattamisessa ilmenee epäsäännönmukaisuuksia, sekä päätettävä tarvittaessa hyväksymisen peruuttamisesta;

c) peruutettava hyväksyntä, jos:

i) tässä alajaksossa säädetyt vaatimukset ja hyväksymisen edellytykset eivät enää täyty;

ii) toimialakohtainen organisaatio sitoutuu johonkin 176 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun sopimukseen, päätökseen ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön perusteella määrättävien muiden seuraamusten soveltamista;

iii) toimialakohtainen organisaatio ei noudata 176 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tiedonantovelvoitetta;

d) ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa hyväksynnän myöntämistä, epäämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistä.

4. Komissio vahvistaa edellytykset ja aikataulun, joita jäsenvaltioiden on noudatettava antaessaan komissiolle kertomuksia toimialakohtaisten organisaatioiden toiminnasta.

Komissio voi tarkastusten perusteella pyytää jäsenvaltiota peruuttamaan hyväksynnän.

5. Hyväksyntä antaa oikeuden harjoittaa 123 artiklan 3 kohdan c alakohdassa lueteltuja toimia, jollei tässä asetuksessa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu.

6. Komissio julkistaa asianmukaiseksi katsomallaan tavalla hyväksytyistä toimialakohtaisista organisaatioista luettelon, jossa mainitaan myös talousalue tai alue, jolla ne toimivat, sekä niiden toteuttamat 125 l artiklassa tarkoitetut toimet. Myös hyväksynnän peruuttamiset julkaistaan.

125 l artikla Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen

1. Jos jäsenvaltion yhdellä tai useammalla alueella toimiva toimialakohtainen organisaatio katsotaan jonkin tuotteen tuotannon, kaupan tai jalostuksen osalta edustavaksi, kyseinen jäsenvaltio voi tämän toimialakohtaisen organisaation pyynnöstä velvoittaa siihen kuulumattomat, kyseisellä yhdellä tai useammalla alueella toimivat yksittäiset tuottajat tai ryhmittymät noudattamaan tietyllä ajanjaksolla joitakin sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joista on sovittu kyseisessä organisaatiossa.

2. Toimialakohtaista organisaatiosta pidetään 1 kohdan mukaisesti edustavana, jos se kattaa vähintään kaksi kolmasosaa kyseisen jäsenvaltion jonkin alueen tai joidenkin alueiden asianomaisten tuotteiden tuotannosta, kaupasta tai jalostuksesta. Jos sääntöjen soveltamisalan laajentamista koskeva hakemus kattaa useampia alueita, toimialakohtaisen organisaation on osoitettava olevansa kullakin asianomaisista alueista riittävän edustava kunkin siihen kuuluvan ammattialan osalta.

3. Sääntöjä, joiden soveltamisalan laajentamista voidaan hakea, koskevat seuraavat vaatimukset:

a) niillä on oltava jokin seuraavista tavoitteista:

i) tuotantoon ja markkinoihin liittyvät ilmoitukset;

ii) tuotantoa koskevat säännöt, jotka ovat yhteisön ja kansallisessa sääntelyssä vahvistettuja tiukemmat;

iii) yhteisön sääntöjen mukaisten vakiosopimusten laatiminen;

iv) kaupan pitämistä koskevat säännöt;

v) ympäristönsuojelua koskevat säännöt;

vi) toimenpiteet tuotteiden potentiaalin lisäämiseksi ja hyödyntämiseksi;

vii) luonnonmukaisen maatalouden, alkuperänimitysten, laatumerkintöjen ja maantieteellisten merkintöjen suojaamista koskevat toimet;

b) niitä on täytynyt soveltaa vähintään yhden markkinointivuoden ajan;

c) niiden noudattamiseen voidaan velvoittaa enintään kolmen markkinointivuoden ajaksi;

d) ne eivät saa aiheuttaa vahinkoa asianomaisen jäsenvaltion ja yhteisön muille tuottajille.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettua edellytystä ei kuitenkaan sovelleta, jos asianomaiset säännöt ovat sääntöjä, jotka luetellaan liitteessä XVI a olevassa 1, 3 ja 5 kohdassa. Tällöin sääntöjen soveltamisalan laajentamista ei voida soveltaa yhtä markkinointivuotta pidempään.

4. Edellä olevan 3 kohdan a alakohdan ii, iv ja v alakohdassa tarkoitetut säännöt eivät saa poiketa liitteessä XVI a esitetyistä säännöistä. Tuotteisiin, jotka on tuotettu 1 kohdassa tarkoitetun alueen tai tarkoitettujen alueiden ulkopuolella, ei sovelleta 3 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuja sääntöjä.

125 m artikla Sääntöjen soveltamisalan laajentamisen tiedoksiantaminen ja peruuttaminen

1. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle viipymättä tiedoksi säännöt, jotka ne ovat saattaneet pakollisiksi tietyn alueen tai tiettyjen alueiden kaikille toimijoille 125 l artiklan 1 kohdan mukaisesti. Komissio julkaisee kyseiset säännöt asianmukaiseksi katsomallaan tavalla.

2. Ennen sääntöjen julkaisemista komissio tiedottaa 195 artiklalla perustetulle komitealle kaikista toimialakohtaisten sopimusten soveltamisalan laajentamista koskevista tiedonannoista.

3. Komissio päättää, että jäsenvaltion on peruutettava päättämänsä sääntöjen soveltamisalan laajentaminen 125 h artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa.

125 n artikla Muiden kuin jäsenten maksuosuudet

Tapauksessa, jossa yhtä tai useampaa tuotetta koskevien sääntöjen soveltamisalaa laajennetaan, ja jos yhdestä tai useammasta 125 l artiklan 3 kohdan a alakohdassa mainitusta hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation harjoittamasta toiminnasta aiheutuu yleistä taloudellista hyötyä taloudellisille toimijoille, joiden toiminta liittyy kyseiseen tuotteeseen tai kyseisiin tuotteisiin, hyväksynnän antanut jäsenvaltio voi päättää, että toimialakohtaiseen organisaatioon kuulumattomilla yksittäisillä toimijoilla tai ryhmittymillä, jotka hyötyvät tästä toiminnasta, on velvollisuus suorittaa organisaatiolle tuottajajäsenten maksuosuutta joko kokonaan tai osittain vastaava määrä siltä osin kuin tällaiset maksut on tarkoitettu kattamaan kyseisistä toimista suoraan aiheutuneita kustannuksia.”

(28) Korvataan 127 artiklan e alakohta seuraavasti:

”e) tapauksen mukaan säännöt, jotka koskevat kansainvälisiä tuottajaorganisaatioita ja kansainvälisiä tuottajaorganisaatioiden liittoja, mukaan luettuina asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten antama hallinnollinen apu ylikansallisessa yhteistyössä;

f) toimialakohtaisen organisaation hyväksynnästä mahdollisesti aiheutuvat vaikutukset.”

(29) Korvataan 130 artiklan g–o alakohta seuraavasti:

”g) hedelmät ja vihannekset;

h) hedelmä- ja vihannesjalosteet;

i) banaanit;

j) elävät kasvit;

k) naudanliha;

l) maito ja maitotuotteet;

m) sianliha;

n) lampaan- ja vuohenliha;

o) munat;

p) siipikarjanliha;

q) maatalousperäinen alkoholi.”

(30) Lisätään 140 artiklan jälkeen artikla 140 a seuraavasti:

”140 a artikla Tulohintajärjestelmä hedelmä- ja vihannesalalla sekä hedelmä- ja vihannesjalostealalla

1. Jos yhteisen tullitariffin tulleja sovelletaan tuodun erän tulohinnan mukaan, kyseisen hinnan todenperäisyys tarkastetaan kiinteän tuontiarvon avulla, jonka komissio laskee kunkin alkuperän ja kunkin tuotteen osalta kyseisten tuotteiden jäsenvaltioiden edustavilla tuontimarkkinoilla tai tarvittaessa muilla markkinoilla todettujen hintanoteerausten painotetun keskiarvon perusteella.

Komissio voi kuitenkin antaa erityissäännöksiä pääosin jalostettaviksi tarkoitettujen tuontituotteiden tulohinnan tarkastamiseksi.

2. Jos kyseisen erän ilmoitettu tulohinta on korkeampi kuin kiinteä tuontiarvo, johon on lisätty komission vahvistama marginaali ja joka ei voi ylittää kiinteää arvoa yli 10 prosentilla, vaaditaan tuontitullien suuruinen kiinteän arvon perusteella määritetty vakuus.

3. Jos kyseisen erän tulohintaa ei ole ilmoitettu tulliselvityksessä, sovelletaan yhteisen tullitariffin tullia, joka riippuu kiinteästä tuontiarvosta, tai tullilainsäädännön asiaan kuuluvia säännöksiä komission myöhemmin määrittelemien edellytysten mukaisesti.”

(31) Korvataan 141 artiklan 1 kohdan johdantokappale seuraavasti:

”Yhden tai useamman 135–140 artiklassa säädetyn tullimaksun alaisen vilja-, riisi-, sokeri-, hedelmä- ja vihannes-, hedelmä- ja vihannesjaloste-, naudanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha-, muna-, siipikarja- tai banaanialan tuotteen tuonnissa on sovellettava lisätuontitullia kyseisestä tuonnista johtuvien epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi yhteisön markkinoilla, jos:”

(32) Korvataan 153 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1. Puhdistettavaksi tarkoitetun sokerin perinteiseksi hankintatarpeeksi yhteisössä vahvistetaan markkinointivuotta kohden 2 324 735 tonnia valkoisena sokerina ilmaistuna.”

(33) Lisätään 161 artiklan 1 kohtaan d alakohdan jälkeen alakohdat seuraavasti:

”e) hedelmät ja vihannekset;

f) hedelmä- ja vihannesjalosteet;

g) naudanliha;

h) maito ja maitotuotteet;

i) sianliha;

j) lampaan- ja vuohenliha;

k) munat;

l) siipikarjanliha;

m) maatalousperäinen alkoholi.”

(34) Lisätään 176 artiklan jälkeen artikla seuraavasti:

”176 a artikla Hedelmä- ja vihannesalan sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat

1. Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta niihin hyväksyttyjen toimialakohtaisten organisaatioiden sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joiden tavoitteena on tämän asetuksen 123 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen toimien toteuttaminen.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan ainoastaan, jos:

a) sopimuksista, päätöksistä ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista on ilmoitettu komissiolle;

b) komissio ei ole kahden kuukauden kuluessa tarvittavien tietojen saamisesta havainnut sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen olevan ristiriidassa yhteisön sääntöjen kanssa.

3. Sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja ei voida panna täytäntöön ennen 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräajan päättymistä.

4. Seuraavien sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen katsotaan olevan ristiriidassa yhteisön sääntöjen kanssa:

a) sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka voivat aiheuttaa markkinoiden lokeroitumista yhteisössä;

b) sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka voivat haitata yhteisen markkinajärjestelyn toimintaa;

c) sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka voivat aiheuttaa kilpailun vääristymiä, jotka eivät ole välttämättömiä yhteisen maatalouspolitiikan niiden tavoitteiden saavuttamiseksi, joihin toimialakohtaisia organisaatioiden toimilla pyritään;

d) sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka merkitsevät hintojen vahvistamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten toimien soveltamista, joita toimialakohtaiset organisaatiot toteuttavat yhteisön erityissääntöjen mukaisesti;

e) sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka voivat olla syrjiviä tai poistaa kilpailua merkittävältä osalta asianomaisia tuotteita.

5. Jos komissio toteaa 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun kahden kuukauden määräajan päättymisen jälkeen, että 1 kohdan soveltamisen edellytykset eivät täyty, se tekee päätöksen, jonka mukaan kyseiseen sopimukseen, päätökseen ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan sovelletaan perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa.

Komission päätös voi tulla voimaan aikaisintaan sinä päivänä, jona se annetaan tiedoksi asianomaiselle toimialakohtaiselle organisaatiolle, paitsi jos tämä on antanut vääriä tietoja tai on väärinkäyttänyt 1 kohdassa säädettyä poikkeusta.

6. Kun kyseessä ovat monivuotiset sopimukset, ensimmäisenä vuotena annettu ilmoitus koskee myös seuraavia sopimuksen kattamia vuosia. Tällöin komissio voi kuitenkin milloin tahansa joko omasta aloitteestaan tai toisen jäsenvaltion pyynnöstä antaa lausunnon yhteensopimattomuudesta.”

(35) Korvataan 179 artikla seuraavasti:

”179 artikla Hedelmä- ja vihannesalan sekä tupakka-alan sopimuksia ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja koskevat täytäntöönpanosäännöt

Komissio voi antaa yksityiskohtaiset säännöt 176 a, 177 ja 178 artiklan soveltamiseksi, mukaan luettuina tiedoksi antamista ja julkaisemista koskevat säännöt.”

(36) Muutetaan 182 artikla seuraavasti:

a) Korvataan 2 kohta seuraavasti:

“2. Suomi voi komission suostumuksella myöntää tukia enintään satovuoteen 2010 asti, mainittu satovuosi mukaan luettuna, tietyille määrille siemeniä ja siemenviljaa, jotka on tuotettu yksinomaan Suomessa, timotein ( Phleum pratense L.) siemeniä lukuun ottamatta.

Suomen on toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2008 yksityiskohtainen kertomus sallitun tuen tuloksista.”

b) Lisätään kohdat seuraavasti:

"5. Jäsenvaltiot voivat jatkaa nykyisten järjestelmien mukaisen valtiontuen maksamista CN-koodiin 0701 kuuluvien tuoreiden tai jäähdytettyjen perunoiden tuotannon ja kaupan osalta 31 päivään joulukuuta 2011 asti.

6. Jäsenvaltiot voivat hedelmä- ja vihannesalan osalta maksaa valtiontukea 31 päivään joulukuuta 2010 asti seuraavin edellytyksin:

a) valtiontukea maksetaan ainoastaan hedelmien ja vihannesten tuottajille, jotka eivät ole hyväksytyn tuottajaorganisaation jäseniä ja jotka allekirjoittavat hyväksytyn tuottajaorganisaation kanssa sopimuksen, jossa ne sitoutuvat soveltamaan kyseisen tuottajaorganisaation kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteitä;

b) tällaisille tuottajille maksettavan tuen määrä on enintään 75 prosenttia kyseisen tuottajaorganisaation jäsenten saaman yhteisön tuen määrästä; ja

c) kyseinen jäsenvaltio toimittaa komissiolle ennen 31 päivää joulukuuta 2010 valtiontuen tehokkuutta ja toimivuutta koskevan selvityksen, jossa arvioidaan erityisesti, missä määrin sillä on tuettu alan järjestelyä. Komissio tarkastelee selvitystä ja päättää asianmukaisten ehdotusten tekemisestä.”

(37) Lisätään 184 artiklaan kohta seuraavasti:

”(4) ennen 31 päivää joulukuuta 2013 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen II osan I osaston IV luvun IV a alajaksossa ja II osan II osaston II luvussa annettujen säännösten täytäntöönpanosta hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden, toimintarahastojen ja toimintaohjelmien osalta.”

(38) Lisätään 203 artiklan jälkeen artikla seuraavasti:

”203 a artikla Hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan siirtymäsäännöt

1. Asetuksissa (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 2202/96 säädettyjä tukijärjestelmiä, jotka kumotaan asetuksella (EY) N:o 1182/2007, sovelletaan edelleen kuhunkin asianomaiseen tuotteeseen sen markkinointivuoden osalta, joka päättyy vuonna 2008.

2. Asetuksen (EY) N:o 2200/96 nojalla ennen tämän asetuksen voimaantuloa jo hyväksytyt tuottajaorganisaatiot ja tuottajaorganisaatioiden liitot ovat edelleen hyväksyttyjä tämän asetuksen nojalla. Tarvittaessa niiden on tehtävä tämän asetuksen vaatimusten edellyttämät mukautukset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010.

Asetuksen (EY) N:o 1182/2007 nojalla jo hyväksytyt tuottajaorganisaatiot ja tuottajaorganisaatioiden liitot ovat edelleen hyväksyttyjä tämän asetuksen nojalla.

3. Tuottajaorganisaation pyynnöstä asetuksen (EY) N:o 2200/96 nojalla ennen asetuksen (EY) N:o 1182/2007 voimaantuloa hyväksytty toimintaohjelma voidaan:

a) pitää voimassa sen päättymiseen asti; tai

b) muuttaa vastaamaan tämän asetuksen vaatimuksia; tai

c) korvata uudella tämän asetuksen nojalla hyväksytyllä toimintaohjelmalla.

Edellä olevan 103 d artiklan 3 kohdan e ja f alakohtaa sovelletaan toimintaohjelmiin, jotka on toimitettu vuonna 2007 mutta joita ei ole vielä hyväksytty päivänä, josta alkaen tätä asetusta sovelletaan, ja jotka muuten täyttävät kyseisissä alakohdissa säädetyt perusteet.

4. Niiden tuottajaryhmittymien osalta, joille on myönnetty esihyväksyntä asetuksen (EY) N:o 2200/96 nojalla, kyseinen esihyväksyntä pysyy voimassa tämän asetuksen nojalla. Asetuksen (EY) N:o 2200/96 nojalla hyväksytyt hyväksymissuunnitelmat pysyvät voimassa tämän asetuksen nojalla. Suunnitelmia on kuitenkin muutettava tarvittaessa siten, että tuottajaryhmittymä pystyy täyttämään tämän asetuksen 125 b artiklassa vahvistetut tuottajaorganisaatioon sovellettavat hyväksymisperusteet. Siltä osin kuin on kyse sellaisten jäsenvaltioiden tuottajaryhmittymistä, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen, 103 a artiklan 3 kohdan a alakohdassa esitettyjä tukitasoja on sovellettava hyväksymissuunnitelmiin tämän asetuksen soveltamispäivästä alkaen.

5. Asetuksen (EY) N:o 2202/96 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja sopimuksia, jotka kattavat sitrushedelmien jalostustukijärjestelmän osalta useamman kuin yhden markkinointivuoden 1 päivänä lokakuuta 2008 alkavasta tai sen jälkeisestä markkinointivuodesta alkaen, voidaan molempien osapuolten suostumuksella muuttaa tai ne voidaan päättää, jotta otetaan huomioon mainitun asetuksen kumoaminen asetuksella (EY) N:o 1182/2007 ja siitä johtuva tuen kumoutuminen. Asianomaisiin osapuoliin ei sovelleta minkäänlaisia mainitun asetuksen tai sen täytäntöönpanosääntöjen mukaisia seuraamuksia tällaisen muuttamisen tai päättämisen johdosta.

6. Jos jäsenvaltio käyttää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 b artiklan tai 143 bc artiklan mukaisia siirtymäjärjestelyjä, sen alueella korjattuun raaka-aineeseen sovelletaan edelleen asetuksen (EY) N:o 2201/96 6 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 2202/96 6 artiklan nojalla hyväksyttyjä sääntöjä, jotka koskevat jalostettavaksi toimitetun raaka-aineen vähimmäisominaisuuksia ja lopputuotteiden vähimmäislaatuvaatimuksia.

7. Asetuksen (EY) N:o 2200/96 ja (EY) N:o 2201/96 nojalla määriteltyjä kaupan pitämisen vaatimuksia sovelletaan edelleen siihen asti, kun hedelmä- ja vihannesalalla sekä hedelmä- ja vihannesjalostealalla annetaan 113 ja 113 a artiklan mukaisesti uusia kaupan pitämisen vaatimuksia.

8. Komissio voi päättää toimenpiteistä, joita tarvitaan helpottamaan siirtymistä asetuksissa (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96, (EY) N:o 2202/96 ja (EY) N:o 1182/2007 säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin, mukaan luettuina tämän artiklan 1–7 kohdassa tarkoitetut järjestelyt.

(39) Muutetaan liitteet seuraavasti:

a) Lisätään liitteen VII jälkeen liitteet VII a, VII b ja VII c tämän asetuksen liitteen I mukaisesti.

b) Korvataan liitteessä VIII oleva VI kohta seuraavasti:

”VI.

Soveltaessaan 59 artiklan 2 kohtaa jäsenvaltion on myönnettävä mukautetut kiintiöt helmikuun loppuun mennessä, jotta niitä voidaan soveltaa seuraavana markkinointivuonna.”

c) Lisätään liitteen XI jälkeen liite XI a tämän asetuksen liitteen II mukaisesti.

d) Lisätään liitteessä XIII olevan III kohdan 1 alakohtaan alakohta seuraavasti:

”Lämpökäsiteltyä maitoa, jonka rasvapitoisuus ei ole ensimmäisen alakohdan b, c ja d alakohdassa vahvistettujen vaatimusten mukainen, on pidettävä kulutukseen tarkoitettuna maitona edellyttäen, että rasvapitoisuus ilmoitetaan pakkauksessa yhden desimaalin tarkkuudella ja selvästi ja helposti luettavasti muodossa ”rasvaa … %”. Tällaista maitoa ei saa kuvailla täysmaidoksi, kevytmaidoksi eikä rasvattomaksi maidoksi.”

e) Lisätään liitteen XVI jälkeen liite XVI a tämän asetuksen liitteen III mukaisesti.

f) Muutetaan liite XXII tämän asetuksen liitteen IV mukaisesti.

2 artikla Kumoamiset

Kumotaan asetukset (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96, (EY) N:o 700/2007 ja (EY) N:o 1182/2007.

Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina asetukseen (EY) N:o 1234/2007, ja ne luetaan mainitun asetuksen liitteessä XXII olevien vastaavuustaulukkojen mukaisesti.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2008. Kuitenkin:

a) sen 1 artiklan 3, 4, 5, 7, 11 ja 12 kohtaa sovelletaan 1 päivästä syyskuuta 2008;

b) sen 1 artiklan 8, 13–17 ja 30 kohtaa sovelletaan 1 päivästä lokakuuta 2008.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE I

”LIITE VII a

59 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti vahvistettavan prosenttiosuuden laskeminen

1. Jäljempänä 2 kohdassa vahvistetussa laskelmassa noudatetaan seuraavia määritelmiä:

a) ’jäsenvaltiotason prosenttiosuudella’ tarkoitetaan 2 kohdan mukaisesti vahvistettavaa prosenttiosuutta kyseisen jäsenvaltion tasolla alennettavan kokonaismäärän määrittämiseksi;

b) ’yhteisellä prosenttiosuudella’ tarkoitetaan komission 59 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti vahvistamaa yhteistä prosenttiosuutta;

c) ’alennuksella’ tarkoitetaan lukua, joka saadaan jakamalla jäsenvaltion kiintiöiden kokonaisalennus asetuksen (EY) N:o 318/2006 1 päivänä heinäkuuta 2006 sovelletun toisinnon liitteessä III vahvistetuilla kansallisilla kiintiöillä. Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät olleet yhteisön jäseniä 1 päivänä heinäkuuta 2006, viittaus kyseiseen liitteeseen koskee toisintoa, jota sovellettiin niiden liittymispäivänä yhteisöön.

2. Jäsenvaltiotason prosenttiosuus on yhteinen prosenttiosuus kerrottuna luvulla 1 – [(1/0,6) x alennus].

Kun saatu tulos on pienempi kuin 0, sovellettava prosenttiosuus on 0.

LIITE VII b

59 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti yrityksiin sovellettavan prosenttiosuuden laskeminen

1. Jäljempänä 2 kohdassa vahvistetussa laskelmassa noudatetaan seuraavia määritelmiä:

a) ’sovellettavalla prosenttiosuudella’ tarkoitetaan 2 kohdan mukaisesti vahvistettavaa prosenttiosuutta, jota sovelletaan kyseiselle yritykselle myönnettyyn kiintiöön;

b) ’jäsenvaltiotason yhteisellä prosenttiosuudella’ tarkoitetaan prosenttiosuutta, joka lasketaan kyseisen jäsenvaltion osalta seuraavalla kaavalla:

Qty / Σ [ (1- R/K ) x Q]

jossa

Qty = liitteessä VII a olevan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu jäsenvaltiotasolla alennettava määrä,

R = c alakohdassa tarkoitettu kiintiön luovutus tietyn yrityksen osalta,

Q = vuoden 2010 helmikuun lopussa kyseisen yrityksen käytettävissä oleva kiintiö,

K = d alakohdan mukaisesti laskettu määrä,

Σ viittaa kaavan (1 – R/K) × Q lopputulokseen, joka lasketaan kunkin yrityksen osalta, jolla on kiintiö jäsenvaltion alueella; kun saatu tulos on pienempi kuin 0, tulos on 0;

c) ’luovutuksella’ tarkoitetaan määrää, joka saadaan jakamalla kyseisen yrityksen luovuttamien kiintiöiden määrä sille 56 ja 60 artiklan mukaisesti myönnetyllä kiintiöllä;

d) ’K’ lasketaan kussakin jäsenvaltiossa jakamalla kyseisen jäsenvaltion koko kiintiöalennus (vapaaehtoiset luovutukset ja liitteessä VII a olevan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu jäsenvaltiotasolla vähennettävä määrä) sille asetuksen (EY) N:o 318/2006 1 päivänä heinäkuuta 2006 sovelletun toisinnon liitteessä III vahvistetulla alkuperäisellä kiintiöllä. Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät olleet yhteisön jäseniä 1 päivänä heinäkuuta 2006, viittaus kyseiseen liitteeseen koskee toisintoa, jota sovellettiin niiden liittymispäivänä yhteisöön.

2. Sovellettava prosenttiosuus on jäsenvaltiotason yhteinen prosenttiosuus kerrottuna luvulla 1 –[(1/0,6) x alennus].

Kun saatu tulos on pienempi kuin 0, sovellettava prosenttiosuus on 0.

LIITE VII c

52 a artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistettavan kertoimen laskeminen

1. Jäljempänä 2 ja 3 kohdassa vahvistetuissa laskelmissa noudatetaan seuraavia määritelmiä:

a) ’jäsenvaltiotason kertoimella’ tarkoitetaan 2 kohdan mukaisesti vahvistettua kerrointa;

b) ’alennuksella’ tarkoitetaan lukua, joka saadaan jakamalla jäsenvaltion sokerikiintiöiden kokonaisalennus, mukaan luettuina sen markkinointivuoden, jona markkinoiltapoistoa sovelletaan, kiintiöistä luopumiset, asetuksen (EY) N:o 318/2006 1 päivänä heinäkuuta 2006 sovelletun toisinnon liitteessä III vahvistetuilla kansallisilla sokerikiintiöillä. Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät olleet yhteisön jäseniä 1 päivänä heinäkuuta 2006, viittaus kyseiseen liitteeseen koskee toisintoa, jota sovellettiin niiden liittymispäivänä yhteisöön;

c) ’kertoimella’ tarkoitetaan komission 52 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistamaa kerrointa.

2. Markkinointivuosina 2008/2009 ja 2009/2010 jäsenvaltiotason kerroin on kerroin lisättynä luvulla [(1/0,6) x alennus] x (1 – kerroin).

Kun saatu tulos on suurempi kuin 1, sovellettava kerroin on 1.

LIITE II

"Liite XI a Enintään 12 kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevan lihan kaupan pitäminen 113 b artiklan mukaisesti

I. Määritelmä

Tässä liitteessä ’lihalla’ tarkoitetaan ihmisravinnoksi tarkoitettuja, enintään 12 kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevia ruhoja, luullista tai luutonta lihaa ja muita eläimenosia, leikattuja tai leikkaamattomia, jotka tarjotaan tuoreena, pakastettuna tai jäädytettynä riippumatta siitä, onko ne kauppakunnostettu tai pakattu.

II. Enintään 12 kuukauden ikäisten nautaeläinten luokittelu teurastamossa

Toimijoiden on jaettava teurastettaessa kaikki enintään 12 kuukauden ikäiset nautaeläimet tämän liitteen VII kohdan 1 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa jompaankumpaan seuraavista luokista:

(A) Luokka V: enintään 8 kuukauden ikäiset nautaeläimet

Luokan kirjaintunnus: V;

(B) Luokka Z: yli 8 mutta enintään 12 kuukauden ikäiset nautaeläimet

Luokan kirjaintunnus: Z.

Tämä luokittelu on tehtävä nautaeläinten mukana seuraavan passin tietojen perusteella, tai jos sellaista ei ole, nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta 17 päivänä heinäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1760/2000* 5 artiklassa säädetyn atk-tietokannan perusteella.

* EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1.

III. Myyntinimikkeet

1. Myyntinimike on nimi, jolla elintarvike myydään ja jota tarkoitetaan myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY* 5 artiklan 1 kohdassa

2. Enintään 12 kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevaa lihaa saa pitää jäsenvaltioissa kaupan ainoastaan seuraavilla myyntinimikkeillä:

(A) Luokkaan V kuuluvista nautaeläimistä peräisin oleva liha:

Myyntimaa | Käytettävät myyntinimikkeet |

Belgia | veau, viande de veau / kalfsvlees / Kalbfleisch |

Bulgaria | месо от малки телета |

Tšekki | Telecí |

Tanska | lyst kalvekød |

Saksa | Kalbfleisch |

Viro | Vasikaliha |

Kreikka | μοσχάρι γάλακτος |

Espanja | ternera blanca, carne de ternera blanca |

Ranska | veau, viande de veau |

Irlanti | Veal |

Italia | vitello, carne di vitello |

Kypros | μοσχάρι γάλακτος |

Latvia | teļa gaļa |

Liettua | veršiena |

Luxemburg | veau, viande de veau / Kalbfleisch |

Unkari | Borjúhús |

Malta | Vitella |

Alankomaat | Kalfsvlees |

Itävalta | Kalbfleisch |

Puola | Cielęcina |

Portugali | Vitela |

Romania | carne de vițel |

Slovenia | Teletina |

Slovakia | teľacie mäso |

Suomi | vaalea vasikanliha / ljust kalvkött |

Ruotsi | ljust kalvkött |

Yhdistynyt kuningaskunta | Veal |

(B) Luokkaan Z kuuluvista nautaeläimistä peräisin oleva liha:

Myyntimaa | Käytettävät myyntinimikkeet |

Belgia | jeune bovin, viande de jeune bovin / jongrundvlees / Jungrindfleisch |

Bulgaria | телешко месо |

Tšekki | hovězí maso z mladého skotu |

Tanska | Kalvekød |

Saksa | Jungrindfleisch |

Viro | Noorloomaliha |

Kreikka | νεαρό μοσχάρι |

Espanja | ternera, carne de ternera |

Ranska | jeune bovin, viande de jeune bovin |

Irlanti | rosé Veal |

Italia | vitellone, carne di vitellone |

Kypros | νεαρό μοσχάρι |

Latvia | jaunlopa gaļa |

Liettua | Jautiena |

Luxemburg | jeune bovin, viande de jeune bovin / Jungrindfleisch |

Unkari | növendék marha húsa |

Malta | Vitellun |

Alankomaat | rosé kalfsvlees |

Itävalta | Jungrindfleisch |

Puola | młoda wołowina |

Portugali | Vitelão |

Romania | carne de tineret bovin |

Slovenia | meso težjih telet |

Slovakia | mäso z mladého dobytka |

Suomi | vasikanliha / kalvkött |

Ruotsi | Kalvkött |

Yhdistynyt kuningaskunta | Beef |

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja myyntinimikkeitä voidaan täydentää kyseisten lihanpalojen tai muiden eläimenosien nimeä tai kuvausta tarkoittavalla merkinnällä.

4. Edellä 2 kohdassa esitetyn taulukon A kohdassa lueteltuja luokan V myyntinimikkeitä tai niistä johdettuja uusia nimikkeitä saa käyttää ainoastaan, jos kaikki tämän liitteen vaatimukset täyttyvät.

Erityisesti termejä "veau", "telecí", "Kalb", "μοσχάρι", "ternera" "kalv", "veal", "vitello", "vitella", "kalf", "vitela" ja "teletina" ei saa käyttää myyntinimikkeessä eikä mainita yli 12 kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevan lihan päällysmerkinnässä.

* EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29.

IV. Päällysmerkinnän pakolliset tiedot

1. Toimijoiden on ilmoitettava enintään 12 kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevan lihan päällysmerkinnässä kaikissa tuotannon ja kaupan pitämisen vaiheissa seuraavat tiedot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2000/13/EY 3 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 1760/2000 13, 14 ja 15 artiklan soveltamista:

a) eläinten teurastusikä ilmoitettuna tapauksen mukaan joko muodossa ”teurastusikä: enintään 8 kuukautta”, kun on kyse enintään 8 kuukauden ikäisistä eläimistä peräisin olevasta lihasta, tai ”teurastusikä: 8–12 kuukautta”, kun on kyse yli 8 ja enintään 12 kuukauden ikäisistä eläimistä peräisin olevasta lihasta;

b) myyntinimike tämän liitteen III kohdan mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä a alakohdassa säädetään, toimijat voivat kuitenkin kaikissa tuotannon ja kaupan pitämisen vaiheissa, paitsi luovutuksessa loppukuluttajalle, korvata teurastusiän tämän liitteen II kohdassa määritellyllä luokan kirjaintunnuksella.

2. Kun on kyse enintään 12 kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevasta lihasta, joka tarjotaan myyntiin pakkaamattomana vähittäismyyntipaikalla loppukuluttajalle, jäsenvaltioiden on säädettävä yksityiskohtaiset säännöt siitä, miten 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ilmoitetaan.

V. Päällysmerkinnän vapaaehtoiset tiedot

Toimijat voivat täydentää IV kohdassa tarkoitettuja pakollisia tietoja asetuksen (EY) N:o 1760/2000 16 tai 17 artiklassa säädettyä menettelyä käyttäen hyväksytyillä vapaaehtoisilla tiedoilla.

VI. Rekisteröinti

Toimijoiden on IV ja V kohdassa tarkoitettujen päällysmerkinnän tietojen todenperäisyyden takaamiseksi rekisteröitävä enintään 12 kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevan lihan kaikissa tuotannon ja kaupan pitämisen vaiheissa erityisesti seuraavat tiedot:

a) eläinten tunnistenumero ja syntymäaika (ainoastaan teurastamotasolla);

b) viitenumero, jonka avulla voidaan todeta yhteys yhtäältä lihan alkuperänä olevien eläinten tunnistamisen ja toisaalta lihan päällysmerkinnässä olevan myyntinimikkeen, teurastusiän ja luokan kirjaintunnuksen välillä;

c) eläinten ja lihan laitokseen saapumispäivä ja laitoksesta poistumispäivä, jotta saapumisten ja poistumisten välinen suhde voidaan todeta.

VII. Viralliset tarkastukset

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä ennen 1 päivää heinäkuuta 2008 yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa virallisista tarkastuksista 113 a artiklan ja tämän liitteen soveltamisen varmistamiseksi, ja annettava ne komissiolle tiedoksi.

2. Toimivaltainen viranomainen tai toimivaltaiset viranomaiset suorittavat viralliset tarkastukset rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004* yleisten periaatteiden mukaisesti.

3. Komissio tarkistaa yhdessä toimivaltaisten viranomaisten kanssa, että jäsenvaltiot noudattavat 113 a artiklan ja tämän liitteen säännöksiä.

4. Komission asiantuntijat tekevät tarvittaessa yhdessä asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja tarvittaessa jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa tarkastuksia paikalla 113 a artiklan ja tämän liitteen säännösten täytäntöönpanon varmistamiseksi.

5. Jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus tehdään, on annettava komissiolle kaikki apu, jota se tehtäviensä hoidossa tarvitsee.

* EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1.

VIII. Kolmansista maista tuotu liha

1. Kolmansista maista tuotu enintään 12 kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin oleva liha on pidettävä yhteisössä kaupan tämän liitteen säännösten mukaisesti.

2. Kolmannen maan toimijan, joka haluaa saattaa yhteisön markkinoille 1 kohdassa tarkoitettua lihaa, on annettava mainitun kolmannen maan nimeämän toimivaltaisen viranomaisen, tai jos sellaista ei ole, ulkopuolisen riippumattoman elimen valvoa toimintaansa. Riippumattoman elimen on annettava takeet eurooppalaisessa standardissa EN 45011 tai julkaisussa Guide ISO/IEC 65 vahvistettujen edellytysten noudattamisesta (”Tuotteita sertifioivat elimet. Yleiset vaatimukset”).

3. Toimivaltaisen viranomaisen tai tarvittaessa ulkopuolisen riippumattoman elimen on varmistettava, että tämän liitteen edellytyksiä noudatetaan.

IX. Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on annettava säännöt tämän liitteen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden erityissäännösten soveltamista, joita komissio voi vahvistaa tämän asetuksen 194 artiklan mukaisesti. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä seuraamuksia koskevista säännöksistä komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2009 ja ilmoitettava komissiolle niihin vaikuttavista mahdollisista myöhemmistä muutoksista viipymättä.”

LIITE III

”Liite XVI a Täydellinen luettelo säännöistä, jotka voidaan 125 f ja 125 l artiklan nojalla laajentaa koskemaan tuottajaorganisaatioihin kuulumattomia tuottajia

1. Tuotantoilmoitusvelvollisuutta koskevat säännöt

a) ilmoitus viljelysuunnitelmista tuotekohtaisesti ja tapauksen mukaan lajikekohtaisesti;

b) ilmoitus kylvöistä ja istutuksista;

c) ilmoitus viljellystä kokonaispinta-alasta eriteltynä tuotteittain ja, jos mahdollista, lajikkeittain;

d) ilmoitus ennakoitavasta tonnimäärästä sekä todennäköisistä sadonkorjuuajankohdista tuotteittain ja, jos mahdollista, lajikkeittain;

e) kausittainen ilmoitus korjatun sadon määrästä tai käytettävissä olevista varastomääristä lajikkeittain;

f) tiedot varastointikapasiteetista;

2. Tuotantoa koskevat säännöt

a) käytettävien siementen valinta tuotteen käyttötarkoituksen perusteella: tuoremarkkinat tai teollinen jalostus;

b) hedelmätarhojen harventaminen.

3. Kaupan pitämistä koskevat säännöt

a) sadonkorjuulle määrättyjen alkamispäivämäärien noudattaminen ja kaupan pitämisen porrastaminen;

b) laatua ja kokoa koskevat vähimmäisvaatimukset;

c) kauppakunnostus, tarjontamuoto, pakkaaminen ja merkinnät markkinoille saattamisen ensimmäisessä vaiheessa;

d) tuotteen alkuperää koskevat merkinnät.

4. Ympäristönsuojelua koskevat säännöt

a) lannoitteiden ja lannan käyttö;

b) kasvinsuojeluaineiden ja muiden viljelysten suojelua koskevien menetelmien käyttö;

c) hedelmien ja vihannesten kasvinsuojeluaineiden ja lannoitteiden jäämien enimmäispitoisuudet;

d) sivutuotteiden ja käytettyjen tarvikkeiden hävittämistä koskevat säännöt;

e) markkinoilta poistettuja tuotteita koskevat säännöt.

5. Säännöt, jotka koskevat 103 c artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaista menekinedistämistä ja tiedotusta kriisinehkäisyn ja -hallinnan yhteydessä.”

LIITE IV Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitettä XXII koskevat muutokset

(1) Asetusta (ETY) N:o 2759/75 koskevassa 4 kohdassa esitetyssä taulukossa rivi, joka ilmoittaa kyseisen asetuksen 3 artiklan ensimmäisen kohdan ensimmäisen luetelmakohdan ja yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen vastaavan säännöksen välisen vastaavuuden, korvataan seuraavasti:

”3 artiklan ensimmäisen kohdan ensimmäinen luetelmakohta | 31 artiklan 1 kohdan e alakohta” |

(2) Asetusta (ETY) N:o 1255/1999 koskevassa 26 kohdassa esitetyssä taulukossa rivi, joka ilmoittaa kyseisen asetuksen 6–9 artiklan ja yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen vastaavien säännösten välisen vastaavuuden, korvataan seuraavasti:

”6 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta | 15 artiklan 1 kohta ja 22 artikla |

6 artiklan 1 kohdan toinen ja kolmas alakohta | 15 artiklan 2 kohta |

6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan ensimmäinen luetelmakohta | 10 artiklan 1 kohdan e alakohta |

6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan toinen ja kolmas luetelmakohta sekä b alakohta | 10 artikla yhdessä 43 artiklan a alakohdan kanssa |

6 artiklan 2 kohdan toinen alakohta | 10 artikla yhdessä 43 artiklan a alakohdan kanssa |

6 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta | 28 artiklan a alakohta |

6 artiklan 3 kohdan toinen alakohta | 29 artikla |

6 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta | 43 artiklan d alakohdan i alakohta |

6 artiklan 3 kohdan neljäs alakohta | 43 artiklan d alakohdan iii alakohta |

6 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta ja toisen alakohdan ensimmäinen virke | 25 artikla ja 43 artiklan f alakohta |

6 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan toinen virke | 43 artiklan d alakohdan iii alakohta |

6 artiklan 5 kohta | – |

6 artiklan 6 kohta | 6 artiklan 2 kohdan b ja c alakohta |

7 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta | 10 artiklan 1 kohdan f alakohta, 16 artiklan ensimmäinen kohta ja 43 artiklan a alakohta |

7 artiklan 1 kohdan toinen alakohta | 23 artikla ja 43 artiklan a alakohta |

7 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta | 43 artiklan l kohta |

7 artiklan 2 kohta | 16 artiklan toinen kohta |

7 artiklan 4 kohta | 25 artikla ja 43 artiklan e alakohta |

8 artiklan 1 kohta | 28 artiklan b alakohta |

8 artiklan 2 ja 3 kohta | 30 artikla ja 43 artiklan d alakohdan i ja iii alakohta |

9 artiklan 1 kohta | 31 artiklan 1 kohdan d alakohta ja 36 artiklan 1 kohta |

9 artiklan 2 kohta | 31 artiklan 2 kohta |

9 artiklan 3 kohta | 43 artiklan d alakohdan iii alakohta |

9 artiklan 4 kohta | 36 artiklan 2 kohta” |

(3) Asetusta (EY) N:o 2529/2001 koskevassa 30 kohdassa esitetyssä taulukossa rivi, joka ilmoittaa kyseisen asetuksen 12 artiklan ja yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen vastaavan säännöksen välisen vastaavuuden, korvataan seuraavasti:

”12 artikla | 31 artiklan 1 kohdan f alakohta ja 38 artikla” |

(4) Asetusta (EY) N:o 318/2006 koskevassa 40 kohdassa esitettyyn taulukkoon lisätään kyseisen asetuksen 19 artiklaa koskevan rivin jälkeen kohta seuraavasti:

”19 a artikla | 52 a artikla” |

(5) Lisätään seuraavat taulukot:

”45. Asetus (EY) N:o 700/2007

Asetus (EY) N:o 700/2007 | Tämä asetus |

1 artiklan 1 ja 2 kohta | 113 b artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |

1 artiklan 3 kohta | 113 b artiklan 2 kohta |

2 artikla | Liitteessä XI a oleva I kohta |

3 artikla | Liitteessä XI a oleva II kohta |

4 artikla | Liitteessä XI a oleva III kohta |

5 artikla | Liitteessä XI a oleva IV kohta |

6 artikla | Liitteessä XI a oleva V kohta |

7 artikla | Liitteessä XI a oleva VI kohta |

8 artikla | Liitteessä XI a oleva VII kohta |

9 artikla | Liitteessä XI a oleva VIII kohta |

10 artikla | Liitteessä XI a oleva IX kohta |

11 artiklan 1 kohta | 121 artiklan ensimmäisen kohdan j alakohta |

11 artiklan 2 kohta | 121 artiklan toinen kohta |

12 artikla | 195 artikla |

13 artikla | 113 b artiklan 1 kohdan toinen alakohta |

46. Asetus (EY) N:o 1182/2007

Asetus (EY) N:o 1182/2007 | Tämä asetus |

1 artiklan 1 kohta | 1 artiklan 1 kohdan i ja j alakohta. |

1 artiklan 2 kohta | 1 artiklan 4 kohta |

2 artiklan 1 kohta | 113 a artiklan 1 kohta |

2 artiklan 2 kohta | 113 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta |

2 artiklan 3 kohta | 113 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohta |

2 artiklan 4 kohdan a alakohta | 121 artiklan a alakohta |

2 artiklan 4 kohdan b alakohta | 113 artiklan 2 kohdan a alakohta |

2 artiklan 4 kohdan c alakohta | 113 artiklan 2 kohdan b alakohta |

2 artiklan 5 kohta | 113 a artiklan 2 kohta |

2 artiklan 6 kohta | 113 a artiklan 3 kohta |

2 artiklan 7 kohta | 203a artiklan 7 kohta |

3 artiklan 1 kohdan a alakohta | 122 artiklan a ja b kohta |

3 artiklan 1 kohdan b alakohta | 125 b artiklan 1 kohdan a alakohta |

3 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohta | 122 artiklan c alakohdan ii alakohta |

3 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohta | 122 artiklan c alakohdan i alakohta |

3 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohta | 122 artiklan c alakohdan iii alakohta |

3 artiklan 1 kohdan d alakohta | 125 a artiklan 1 kohdan johdantolause |

3 artiklan 1 kohdan e alakohta | 122 artikla |

3 artiklan 2–5 kohta | 125 a artikla |

4 artikla | 125 b artikla |

5 artikla | 125 c artikla |

6 artikla | 125 d artikla |

7 artiklan 1 ja 2 kohta | 125 e artikla |

7 artiklan 3–5 kohta | 103 a artikla |

8 artikla | 103 b artikla |

9 artikla | 103 c artikla |

10 artikla | 103 d artikla |

11 artikla | 103 e artikla |

12 artikla | 103 f artikla |

13 artikla | 103 g artikla |

14 artikla | 125 f artikla |

15 artikla | 125 g artikla |

16 artikla | 125 h artikla |

17 artikla | 125 i artikla |

18 artikla | 125 j artikla |

19 artikla | 184 artiklan 4 kohta |

20 artikla | 123 artiklan 3 kohta |

21 artikla | 125 k artikla |

22 artikla | 176 a artikla |

23 artikla | 125 l artikla |

24 artikla | 125 m artikla |

25 artikla | 125 n artikla |

26 artikla | 128 artikla |

27 artikla | 129 artikla |

28 artikla | 130 artiklan 1 kohdan g ja h alakohta |

29 artikla | 131 artikla |

30 artikla | 132 artikla |

31 artikla | 133 artikla |

32 artikla | 134 artikla |

33 artikla | 135 artikla |

34 artikla | 140 a artikla |

35 artiklan 1–3 kohta | 141 artikla |

35 artiklan 4 kohta | 143 artikla |

36 artikla | 144 artikla |

37 artiklan ensimmäinen kohta | 145 artikla |

37 artiklan toisen kohdan a, b ja c alakohta | 148 artikla |

38 artikla | 159 artikla |

39 artikla | 160 artikla |

40 artikla | 161 artiklan 1 kohdan e ja f alakohta |

41 artikla | 174 artikla |

42 artiklan a alakohdan i alakohta | 121 artiklan a alakohta |

42 artiklan a alakohdan ii alakohta | 113 a artiklan 3 kohta |

42 artiklan a alakohdan iii alakohta | 121 artiklan a alakohdan i alakohta |

42 artiklan a alakohdan iv alakohta | 121 artiklan a alakohdan ii alakohta |

42 artiklan a alakohdan v alakohta | 121 artiklan a alakohdan iii alakohta |

42 artiklan b alakohdan i alakohta | 127 artiklan e alakohta |

42 artiklan b alakohdan ii alakohta | 103 h artiklan a alakohta |

42 artiklan b alakohdan iii alakohta | 103 h artiklan b alakohta |

42 artiklan b alakohdan iv alakohta | 103 h artiklan c alakohta |

42 artiklan b alakohdan v alakohta | 103 h artiklan d alakohta |

42 artiklan b alakohdan vi alakohta | 103 h artiklan e alakohta |

42 artiklan c alakohta | 127 ja 179 artikla |

42 artiklan d–g alakohta | 194 artikla |

42 artiklan h alakohta | 134 artikla, 143 artiklan b alakohta ja 148 artikla |

42 artiklan i alakohta | 192 artikla |

42 artiklan j alakohta | 203 a artiklan 8 kohta |

43 artiklan ensimmäinen kohta | 1 artiklan 4 kohta ja 180 artikla |

43 artiklan toisen kohdan a alakohta | 182 artiklan 5 kohta |

43 artiklan toisen kohdan b alakohta | - |

43 artiklan toisen kohdan c alakohta | 182 artiklan 6 kohta |

44 artikla | 192 artikla |

45 artikla | 190 artikla |

46–54 artikla; | - |

55 artikla | 203 a artiklan 1–6 kohta |

”

[1] KOM(2005) 509 lopullinen.

[2] KOM(2005) 535 lopullinen.

[3] EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

[4] EUVL L 273, 17.10.2007, s. 1.

[5] EUVL L 161, 22.6.2007, s. 1.

[6] EUVL C […], […], s. […]

[7] EUVL C […], […], s. […]

[8] EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

[9] EUVL L 58, 28.2.2006, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1260/2007 (EUVL L 283, 27.10.2007, s. 1).

[10] EUVL L 312, 29.11.2005, s. 3, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1247/2007 (EUVL L 282, 26.10.2007, s. 1).

[11] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 48, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1152/2007 (EUVL L 258, 4.10.2007, s. 3).

[12] EYVL L 351, 23.12.1997, s. 13, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1153/2007 (EUVL L 258, 4.10.2007, s. 6).

[13] EUVL L 273, 17.10.2007, s. 1.

[14] EUVL L 161, 22.6.2007, s. 1.