[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 14.7.2006

KOM(2006) 391 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

kolmansille maille myönnetyn makrotaloudellisen rahoitusavun toteutuksesta vuonna 2005 {SEK(2006)938}

1. JOHDANTO

EY:n makrotaloudellisen rahoitusavun toteutusta koskeva kertomus toimitetaan kolmansille maille myönnettävää yhteisön makrotaloudellista tai poikkeuksellista rahoitusapua koskevien neuvoston päätösten mukaisesti, ja se on jatkoa aiempina vuosina esitetyille kertomuksille. Yksityiskohtaisempi katselmus (komission valmisteluasiakirja SEK(2006)938), joka sisältää edunsaajamaita koskevia talous- ja rahoitustietoja, julkaistaan samaan aikaan. Tässä tiedonannossa luodaan yleiskatsaus EY:n kolmansille maille myöntämään makrotaloudelliseen rahoitusapuun ja sen historialliseen taustaan, esitetään tiivistelmä vuonna 2005 toteutetuista toimenpiteistä sekä yhteenveto edunsaajamaiden taloudellisesta tilanteesta.

Osassa 3 käsitellään erityisesti talouden vakauttamisprosessia koskevia näkökohtia tiivistelmäluonteisesti sekä rakenneuudistusten toteuttamista edunsaajamaissa. Näissä asioissa saavutettu edistys kertoo myös siitä, kuinka hyvin niitä vastaavat EY:n makrotaloudelliselle rahoitusavulle asetetut talouspoliittiset ehdot on täytetty. Yksityiskohtaisempia maakohtaisia tietoja esitetään liitteenä olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa.

Tilintarkastustuomioistuin antoi maaliskuussa 2002 erityiskertomuksen, joka sisälsi suositukset varainhoidon hallinnasta edunsaajamaissa. Niiden perusteella komissio teki vuonna 2005 tilintarkastusyhteisön avustuksella operatiiviset arviot makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyvistä kyseisten maiden rahoitusketjuista ja valvontajärjestelyistä ennen rahoitusavun maksamista. Arviointien päätelmät koskivat pääasiassa talousarvioprosessia, valtionkassan hallintaa ja julkisten menojen valvontaa (lisätietoja valmisteluasiakirjassa). Päätelmiin sisältyvät suositukset otetaan asianmukaisesti huomioon määriteltäessä rahoitusavun toteuttamiseen liittyviä ehtoja.

Vuonna 2005 saatiin valmiiksi jälkiarviointi, jolla mitattiin Armenialle annetun makrotaloudellisen rahoitusavun vaikutuksia. Lisäksi parhaillaan toteutetaan erikoistuneen yrityksen avustuksella jälkiarviointeja Romanialle ja entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle annetusta rahoitusavusta. Loppukertomukset julkaistaneen vuoden 2006 lopulla.

2. YLEISKATSAUS

2.1. Taustaa

Makrotaloudellisilla rahoitusaputoimilla tuetaan edunsaajamaiden poliittisia ja taloudellisia uudistuksia, ja toimia toteutetaan yhdessä IMF:n ja Maailmanpankin tukiohjelmien kanssa. Rahoitusavussa noudatetaan edelleen neuvoston 8. lokakuuta 2002 päivätyissä päätelmissä vahvistettuja periaatteita, joissa korostetaan avun poikkeuksellisuutta, siihen liittyviä makrotaloudellisia ehtoja ja sitä, että se täydentää kansainvälisten rahoituslaitosten myöntämää rahoitusta. Yhteisön makrotaloudellisella rahoitusavulla on tuettu erityisesti edunsaajamaiden toimia talousuudistusten ja rakennemuutosten toteuttamiseksi. Rahoitusapua on toteutettu tiiviissä yhteistyössä IMF:n ja Maailmanpankin kanssa, ja sillä on edistetty toimia, jotka on suunniteltu kunkin maan erityistarpeiden mukaisiksi ja joiden yleistavoitteena on vakauttaa talouden tilaa ja luoda markkinatalouteen suuntautuneita talousjärjestelmiä.

2.2. Makrotaloudellinen rahoitusapu vuonna 2005

Vuosina 2000–2005 Balkanin maat (entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Kosovo, Bosnia ja Herzegovina, Serbia ja Montenegro ja Albania) ovat saaneet rahoitusta neuvoston tekemien kahdentoista rahoitusapupäätöksen perusteella. Balkanin maat ovat siten makrotaloudellisen rahoitusavun pääasiallisia edunsaajia, sillä niille myönnetyn rahoitusavun suuruus on yhteensä enintään 733 miljoonaa euroa.

2.2.1. Uudet päätökset

Neuvosto ei ole tehnyt uusia päätöksiä vuonna 2005.

Komissio hyväksyi kuitenkin 14. marraskuuta 2005 ehdotuksen makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Georgialle. Rahoitusapu on suuruudeltaan enintään 33,5 miljoonaa euroa (yksinomaan avustuksina). Neuvosto hyväksyi ehdotuksen tammikuussa 2006.

2.2.2. Maksut

Makrotaloudellista rahoitusapua maksettiin yhteensä 66,5 miljoonaa euroa, josta 51,5 miljoonaa euroa oli avustuksia. Albanialle maksettiin 3 miljoonaa euroa, Armenialle 1,5 miljoonaa euroa, Bosnia ja Herzegovinalle 15 miljoonaa euroa, Serbia ja Montenegrolle 25 miljoonaa euroa ja Tadžikistanille 7 miljoonaa euroa.

Serbia ja Montenegrolle myönnettiin apua lainan muodossa yhteensä 15 miljoonaa euroa.

2.3. Makrotaloudellisen rahoitusavun suuntauksia ja maantieteellinen jakautuminen

Yhteisön makrotaloudellisella rahoitusavulla on tarkoitus tukea edunsaajamaiden talouden vakauttamista ja lievittää niiden maksutaseongelmia (ja talousarvio-ongelmia). Avusta on myös suuri hyöty rakenneuudistusten edistämisessä. Vuosien kuluessa niiden maiden määrä, joille yhteisön oli tarkoituksenmukaista myöntää kyseistä tukea, kasvoi, kun yhä useammassa unionin naapurimaassa oli maksutaseongelmia ja yhä useampi niistä sitoutui toteuttamaan tiukkoja talousuudistusohjelmia. Tämä johti avun maantieteellisen tasapainon muuttumiseen alkuvuosista, jolloin suurin osa edunsaajamaista oli Keski- ja Itä-Euroopan maita. Länsi-Balkanin selkkausten ja erityisesti Kosovon vuoden 1999 kriisin sekä Serbia ja Montenegron (entisen Jugoslavian liittotasavallan) poliittisten muutosten jälkeen voidaan havaita selvä suuntaus, jonka mukaan Balkanin maiden osuus myönnettävästä makrotaloudellisesta rahoitusavusta on kasvanut, mikä ilmenee neuvoston vuosina 2000–2005 tekemistä päätöksistä.

Vuosina 2000–2005 tehdyille päätöksille oli tunnusomaista avustusten merkittävä osuus rahoitusavun kokonaismäärästä: se oli 41 prosenttia, kun se vuosina 1990–1999 oli ainoastaan 6 prosenttia. Avustusten ja lainojen uusi jakautuminen rahoitusapupaketeissa perustuu EU:n toimielinten tekemiin arvioihin edunsaajamaiden suhteellisesta köyhyydestä ja niiden heikosta velanhoitokyvystä. Kuten edellisinä vuosina on jo todettu, makrotaloudellisen avun tarkoituksena on edistää talouden vakauttamista, mutta sillä on lisäksi merkittävä tehtävä edunsaajamaiden hallitusten rakenneuudistusohjelmien tukemisessa. Siten sitä on tehokkaasti yhdistetty Phare-/Ispa-, Tacis- ja Cards-ohjelmien apuun, joilla pyritään parantamaan rakenneuudistusohjelman onnistumisen kannalta keskeisten hallintoelinten toimintavalmiuksia.

Taulukot 1 ja 2 sekä niihin liittyvät kuviot 1a ja 2a korostavat EU:n myöntämän makrotaloudellisen rahoitusavun poikkeuksellisuutta. Hyväksyttyjen ja maksettujen makrotaloudellisten tukitoimien määrät olivat suurimpia Keski- ja Itä-Euroopan poliittisten ja taloudellisten järjestelmien muutoksia seuranneina vuosina. Makrotaloudellisen rahoitusavun määrien myöhemmät vaihtelut ovat seurausta tapauskohtaisista päätöksistä, jotka perustuvat mahdollisten edunsaajamaiden makrotalouden kehityksestä ja niillä edelleen olevasta ulkoisesta rahoitustarpeesta tehtyihin arvioihin. Kuviossa 1a esitetään koko ajanjaksolla 1990–2005 hyväksyttyjen tukitoimien nettomäärät (yhteensä noin 6,1 miljardia euroa), ja kuviossa 2a esitetään tosiasiassa maksetut määrät (yhteensä yli 5,1 miljardia euroa). Ne osoittavat tuen huomattavan keskittymisen Keski- ja Itä-Euroopan maihin (joiden osuus 14:n viime vuoden makrotaloudellisesta rahoitusavusta on noin 54 prosenttia). Näille maille osoitettua makrotaloudellista rahoitusapua on kuitenkin vähennetty asteittain sitä mukaa, kun ne ovat edistyneet taloutensa sopeuttamisessa ja uudistamisessa. Uusilla päätöksillä makrotaloudellista rahoitusapua on myönnetty pääasiassa Länsi-Balkanin maille (63,5 prosenttia vuosina 1999–2002 ja 84 prosenttia vuosina 2000–2005 hyväksytyistä toimista) ja joillekin pienituloisille uusille itsenäisille valtioille. Välimeren maiden suhteellisen alhaisia rahoitusapumääriä (13 prosenttia myönnetyn avun kokonaismäärästä; uusia päätöksiä ei kuitenkaan ole tehty vuoden 1996 jälkeen) selittää se, että näille maille on myönnetty muunlaista makrotaloudellista tukea (ennen kaikkea MEDA-ohjelman rakennesopeutustukia).

3. YHTEENVETO EDUNSAAJAMAIDEN TALOUDELLISESTA TILANTEESTA JA TALOUSUUDISTUKSESTA

3.1. Länsi-Balkan

Talouskasvu jatkui Länsi-Balkaneilla vuonna 2005. BKT:n keskimääräinen kasvu oli 5,2 prosenttia. Kosovossa kasvu oli kuitenkin IMF:n arvion mukaan negatiivista (-1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen). Inflaatio pysytteli kohtuullisena, lukuun ottamatta Serbiaa, jossa hintapaineet saivat uutta vauhtia. Julkisen talouden vakauttamisessa edistyttiin, sillä julkisen talouden alijäämä supistui 1 prosenttia suhteessa BKT:hen. Keskimäärin päästiin lähelle tasapainossa olevaa rahoitusasemaa. Albaniassa ja Kosovossa julkisen talouden alijäämä pysytteli kuitenkin 3,5–4 prosentissa suhteessa BKT:hen. Kuten edellisinäkin vuosina, talouden vakauden haasteena oli edelleen ulkoinen epätasapaino. Koko alueella kauppataseen alijäämä pysyi huomattavana (noin 27 prosentissa suhteessa BKT:hen). Vaihtotaseen alijäämän arvioidaan keskimäärin supistuneen noin 12 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2005 (vuonna 2004 se oli 12,5 prosenttia). Vaihtotaseen alijäämä on erityisen haavoittavainen tekijä Bosnia ja Herzegovinassa, jossa sen arvioidaan olevan noin 20 prosenttia suhteessa BKT:hen. Länsi-Balkanin maiden palkkataso aiheutti edelleen huolta kilpailukyvyn kannalta, erityisesti Montenegron ja Kosovon kaltaisissa yksinomaan euroa käyttävissä kansantalouksissa. Tämän vuoksi tarvitaankin markkinoiden sopeutusmekanismien joustavaa vuorovaikutusta.

Yksityistämisprosessi on edennyt epätasaisesti ja eriasteisesti Länsi-Balkanin eri maissa. Joitakin merkittäviä kauppoja on toteutettu, mutta prosessi on viivästynyt huomattavasti joissakin maissa, erityisesti Albaniassa ja Serbiassa. Pitkittynyt päätöksenteko ja huono hallinto hidastivat viime vuosien tapaan varsinkin tappiollisten valtionyritysten rakennemuutosta. Omistus- ja sopimusoikeuden soveltaminen oli edelleen huomattavan vaikeaa koko alueella oikeuslaitoksen heikkouksien vuoksi. Viimeksi mainitulla seikalla oli edelleen laajoja taloudellisia vaikutuksia, ja se esti liiketoimintapäätösten, varsinkin investointipäätösten, tekemistä ja markkinoilta poistumista. Laaja harmaa sektori aiheutti edelleen kilpailun vääristymistä ja veronkiertoa.

Käynnissä oleviin makrotaloudellisiin rahoitusaputoimiin liittyviä ehtoja noudatettiin kuitenkin täydellisesti, ja maksut voitiin suorittaa Albaniassa, Bosnia ja Herzegovinassa sekä Serbia ja Montenegrossa. Julkisen hallinnon uudistus eteni kyseisissä maissa erityisesti varainhoidon valvonnan ja tarkastusten alalla. Yleisemmin on voitu havaita veronkannon tehostuneen erilaisten toimenpiteiden ansiosta (esimerkiksi alv-järjestelmän käyttöönotto, korruptionvastaiset strategiat ja veronkierron torjunta). Pankkialalla on tapahtunut rakenneuudistuksia laajan yksityistämisprosessin ansiosta, ja ulkomaiset pankit ovat nousseet merkittävään asemaan.

3.2. Uudet itsenäiset valtiot

Useimpien uusien itsenäisten valtioiden (UIV) talous pysyi hyvin vahvana vuonna 2005, ja alueen talouskasvu olikin toiseksi nopeinta maailmassa Itä-Aasian jälkeen. Uusien itsenäisten valtioiden kokonaistuotannon lisäys oli lähes 7 prosenttia. Yleisimmin kasvua ruokkivat hyödykkeiden korkeat hinnat ja kotimainen kysyntä, jonka veturina toimivat yksityiset varainsiirrot, erityisesti palkansaajien rahalähetykset.

Venäjällä, joka on alueen ehdottomasti suurin kansantalous, kasvu pysyi vahvana, vaikkakin se osoitti merkkejä hiljenemisestä. Vuonna 2005 kokonaistuotanto kasvoi 6,4 prosenttia, kun kasvu oli vuotta aiemmin ollut 7,2 prosenttia. Venäjän talouskasvu hidastui jonkin verran siitä huolimatta, että maan tärkeimpien vientituotteiden hinnat pysyttelivät korkeina (Venäjä on maailman toiseksi suurin öljynviejä ja suurin kaasunviejä). Tämä selittyy tuotantokustannusten kasvulla tuottavuutta nopeammin, vähäisillä investoinneilla ja kapasiteettirajoitteilla. Hiipunut investointivauhti (kotimaiset ja ulkomaiset investoinnit) piristyi kuitenkin vuoden 2005 jälkipuoliskolla. Ukrainan talouskasvu oli ollut vuonna 2004 poikkeuksellisen hyvä mutta kääntyi laskuun vuonna 2005. Syynä tähän oli ulkomaankaupan negatiivinen vaihtosuhdehäiriö (tuontienergian hinnannousut vientimetallin maailmanmarkkinahintojen romahtaessa), johon yhdistyivät laimea investointivauhti ja hallituksen epävarmat toimintalinjaukset. Kokonaistuotannon kasvu oli vuonna 2005 ainoastaan 2,4 prosenttia, kun se vuonna 2004 oli ollut 12,1 prosenttia.

Muista alueen maista vuonna 2005 eniten kasvoi luonnonvaroiltaan rikkaan Azerbaidžanin talous. Syynä tähän oli öljyntuotannon kehittyminen (lähinnä ulkomaisten investointien ansiosta) ja turkkilaiseen Ceyhanin satamaan Välimeren rannalle johtavan uuden öljyputken ottaminen käyttöön. Maan BKT kasvoi yli 26 prosenttia. Talouskasvu oli huomattavaa myös Armeniassa (+13,9 prosenttia vuonna 2005), jossa pääasiallisena veturina toimi kotimainen kysyntä ulkomaisten investointien, maastamuuttajien rahalähetysten ja yksityisten varainsiirtojen tukemana. Lähes kaikkien muiden alueen maiden talous kasvoi paremmin kuin Venäjän talous. Kasvu oli ainakin 9 prosenttia Kazakstanissa, Valko-Venäjällä, Georgiassa, Moldovassa, Tadžikistanissa ja luultavasti Turkmenistanissa (jossa talouskasvu oli virallisten tilastojen mukaan 20 prosenttia, mutta lukua pidetään kuitenkin yleisesti täysin ylimitoitettuna).

Finanssipolitiikka pysyi tiukkana suurimmassa osassa alueen maista, ja inflaatiopaineet saatiin yleensä pysymään hallinnassa. Monissa maissa julkisen talouden ylijäämä oli huomattava, sillä energianviennistä ja kulutustavaroiden tuonnista saatiin runsaasti verotuloja. Vaihtotaseen kehittyminen on ollut vaihtelevaa. Runsaiden luonnonvarojen maat ovat yleensä kasvattaneet kauppataseen ylijäämää, jota on kuitenkin joskus kompensoinut tulo- ja palvelutaseen kasvava alijäämä. Monissa energiaa tuovissa maissa kauppataseen alijäämä on samanaikaisesti yhä kasvanut. Tämä ei ole kuitenkaan näkynyt vaihtotaseen heikkenemisenä, sillä kasvanut kauppataseen alijäämä on yleensä kompensoitunut joko yksityisten tai julkisten varainsiirtojen tai – tätäkin useammin – maastamuuttajien rahalähetysten ansiosta. Ainoa poikkeus on Ukraina, jossa vaihtotaseen ylijäämä supistui ennätyskorkeasta 10,5 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2004 noin 5 prosenttiin vuonna 2005. Ulkoinen velkaantumisaste supistui useimmissa uusissa itsenäisissä valtioissa heijastaen nimellisen BKT:n kasvua. Virallisten velkojien Pariisin klubi vähensi yhden valtion eli Kirgisian velkamäärää. Monet uusista itsenäisistä valtiosta ovat edelleen täysin riippuvaisia monen- tai kahdenvälisten rahoittajien myöntämästä ulkoisesta rahoituksesta julkisen taloutensa saamiseksi kestävälle pohjalle.

Toimivaan markkinatalouteen siirtyminen on edennyt alueella epätasaisesti, ja institutionaalisten uudistusten toisen vaiheen täytäntöönpano, jossa tuetaan markkinoita ja yksityisyrittäjyyttä, on useimmissa uusissa itsenäisissä valtioissa vasta alkutekijöissä. Kaikista yhteisön makrotaloudellisen rahoitusavun edunsaajista Moldova luultavasti onnistui parhaiten rakenneuudistusten toteuttamisessa osana kattavaa strategiaa, jolla pyritään talouskasvuun ja köyhyyden poistamiseen. Moldovan on vielä tehtävä paljon töitä kuroakseen umpeen eron alueen kaikkein edistyneimpiin maihin, mutta muutos oli tervetullut, sillä vuosikausien ajan valtion rooli on ollut voimakas ja hallinto heikkoa. Ukrainassa valta vaihtui vuoden 2005 alussa, mutta uusien poliittisten päättäjien aito sitoutuminen muutokseen ei vielä täysin näy käytännössä poliittisen epävarmuuden vuoksi. Armenia, Georgia ja Tadžikistan jatkoivat kansainvälisten rahoituslaitosten tukemien mukauttamis- ja uudistusohjelmien toteuttamista.

TECHNICAL ANNEX

[pic]

[pic][pic][pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]