1)

Onko vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU 2 artiklan j alakohtaa ja 23 artiklaa tulkittava siten, että niitä sovelletaan kahden Belgiassa syntyneen ja siellä pakolaisiksi tunnustettujen lapsen isään, vaikka edellä mainitussa 2 artiklan j alakohdassa täsmennetään, että kansainvälistä suojelua saavan perheenjäsenet ovat direktiivissä 2011/95/EU (1) tarkoitettuja perheenjäseniä, ”jos perhe on muodostettu jo alkuperämaassa”?

2)

Merkitseekö seikka, johon valittaja on vedonnut istunnossa ja jonka mukaan hänen lapsensa ovat riippuvaisia hänestä ja hänen lastensa ensisijaisesti huomioon otettava etu edellyttää valittajan mielestä, että hänelle annetaan kansainvälistä suojelua, direktiivin 2011/95/EU johdanto-osan 18, 19 ja 38 perustelukappaleen kannalta sitä, että direktiivissä 2011/95/EU tarkoitettua kansainvälistä suojelua saavan perheenjäsenten käsitettä pitäisi laajentaa koskemaan perhettä, jota ei ollut vielä muodostettu alkuperämaassa?

3)

Jos kahteen ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi, voiko direktiivin 2011/95/EU 23 artiklalla, jota ei ole pantu täytäntöön Belgian oikeudessa siten, että Belgiassa pakolaisiksi tunnustettujen ja siellä syntyneiden lasten isälle annettaisiin oleskelulupa tai kansainvälistä suojelua, olla välitön vaikutus?

4)

Jos tähän vastataan myöntävästi, antaako direktiivin 2011/95/EU 23 artikla, kun sitä ei ole pantu täytäntöön, Belgiassa pakolaisiksi tunnustettujen ja siellä syntyneiden lasten isälle oikeuden vaatia 24–35 artiklassa tarkoitettuja etuuksia, kuten oleskelulupaa, jonka perusteella hän voi elää Belgiassa laillisesti perheensä kanssa, tai oikeutta kansainväliseen suojeluun, vaikka tämä isä ei henkilökohtaisesti täytä kansainvälisen suojelun saamisen välttämättömiä edellytyksiä?

5)

Velvoittaako direktiivin 2011/95/EU 23 artiklan tehokas vaikutus, kun sitä luetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 18 ja 24 artiklan sekä direktiivin 2011/95/EU johdanto-osan 18, 19 ja 38 perustelukappaleen valossa, jäsenvaltiota, joka ei ole muuttanut kansallista lainsäädäntöään siten, että tällaisen aseman saaneiden kyseisessä direktiivissä [sen 2 artiklan j alakohdassa tarkoitetut] perheenjäsenet tai [perheenjäsenet, joihin heillä on henkilökohtainen riippuvuussuhde] voisivat, jos he eivät henkilökohtaisesti täytä tämän aseman myöntämisen edellytyksiä, vaatia tiettyjä etuuksia, myöntämään näille perheenjäsenille oikeuden toisesta henkilöstä johdettuun pakolaisasemaan, jotta he voivat vaatia kyseisiä etuuksia perheen yhtenäisyyden säilyttämiseksi?

6)

Velvoittaako direktiivin 2011/95/EU 23 artikla, kun sitä luetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 18 ja 24 artiklan sekä direktiivin 2011/95/EU johdanto-osan 18, 19 ja 38 perustelukappaleen valossa, jäsenvaltiota, joka ei ole muuttanut kansallista lainsäädäntöään siten, että pakolaiseksi tunnustetun vanhemmat voisivat saada direktiivin 24–35 artiklassa lueteltuja etuuksia, myöntämään toisesta henkilöstä johdettua kansainvälistä suojelua, jotta ensisijaisesti huomioon otettavalle lapsen edulle annetaan suurempi merkitys kuin muille seikoille ja varmistetaan viimeksi mainitun pakolaisaseman tehokkuus?