—

kumoamaan komission 17.2.2021 antaman täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/261 siltä osin kuin siinä tehdään Italian maksettaviksi jäävät rahoitusoikaisut, jotka liittyvät tarkastuksiin AA/2017/013 (Pinta-alatuet – Kaikki maksajavirastot – Varainhoitovuosi 2018 – 67 368 272,99 euroa) ja CEB/2018/057 (Varainhoitovuosi 2017 ja maksuviivästykset – Kaikki maksajavirastot – nettomäärä 74 978 660,98 euroa – bruttomäärä 75 696 497,28 euroa)

—

toissijaisesti kumoamaan saman päätöksen siltä osin kuin siinä tehdään tarkastukseen AA/2017/013 (Pinta-alatuet – Kaikki maksajavirastot – Varainhoitovuosi 2018 – 67 368 272,99 euroa), liittyvä kiinteämääräinen 67 368 272,99 euron korjaus AGEA:n arvioiman 27 848 824,26 euron kertaluonteisen korjauksen sijasta

—

joka tapauksessa velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka liittyy pinta-alatukia koskevaan tarkastukseen AA/2017/013 ja perustuu yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 608) 4 artiklan 1 kohdan h alakohdan rikkomiseen ”pysyvien nurmien” määritelmän osalta, joka on kansallisella tasolla hyväksytty 18.11.2014 annetulla ministeriön asetuksella.

2)

Toinen kanneperuste, joka liittyy pinta-alatukia koskevaan tarkastukseen AA/2017/013 ja perustuu yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 549) 52 artiklan 2 kohdan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen, vakuuksien sekä euron käytön osalta 11.3.2014 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 907/2014 (EUVL 2014, L 255, s. 18) 12 artiklan 2 ja 6 kohdan rikkomiseen soveltamalla kiinteää määrää, vaikka unionin talousarvioon kohdistuva todellinen riski on ollut laskettavissa.

3)

Kolmas kanneperuste, joka liittyy pinta-alatukia koskevaan tarkastukseen AA/2017/013 ja perustuu SEUT 296 artiklan toisen kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomiseen sovellettaessa ”suhteettomia ponnistuksia” koskevaa yleislauseketta, jolla kiinteämääräisen korjauksen soveltaminen perustellaan.

4)

Neljäs kanneperuste, joka liittyy maksuviivästyksiä koskevaan tarkastukseen CEB/2018/057 ja perustuu asetuksen (EU) N:o 907/2014 5 artiklan 4 kohdan rikkomiseen vuotta 2015 koskevassa yhtenäishakemuksessa mainittujen maksujen väitettyjen viivästysten yhteydessä, vaikka yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen 2015–2020 soveltamisen yhteydessä esiintyi hallinnollisia erityisiä edellytyksiä.