1)

Onko direktiivin 2002/58 (1) 15 artiklan 1 kohtaa (mahdollisesti luettuna yhdessä 5 artiklan kanssa), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/136/EY, (2) tulkittava perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan valossa siten, että viranomaisten mahdollisuus saada matkapuhelimessa säilytettäviä tietoja merkitsee kyseisissä perusoikeuskirjan artikloissa taattujen perusoikeuksien loukkausta, joka on niin vakava, että tämä tiedonsaanti on rajoitettava rikosten torjunnan, tutkinnan, selvittämisen ja syyteharkinnan alalla vakavan rikollisuuden torjuntaan?

2)

Onko direktiivin 2002/58 15 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/136, tulkittava perusoikeuskirjan 7, 8 ja 11 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan valossa siten, että se on esteenä rikosprosessilain (Strafprozessordnung) 18 §:n, luettuna yhdessä 99 §:n 1 momentin kanssa, kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka nojalla turvallisuusviranomaisilla on esitutkinnan yhteydessä ilman tuomioistuimen tai riippumattoman hallintoviranomaisen lupaa kattava ja valvomaton oikeus päästä kaikkiin matkapuhelimessa säilytettäviin digitaalisiin tietoihin?

3)

Onko perusoikeuskirjan 47 artikla, luettuna mahdollisesti yhdessä 41 ja 52 artiklan kanssa, ymmärrettävä prosessuaalisen yhdenvertaisuuden ja tehokkaan oikeussuojan näkökulmasta siten, että se on esteenä rikosprosessilain 18 §:n, luettuna yhdessä 99 §:n 1 momentin kanssa, kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, joka mahdollistaa sen, että matkapuhelinta tutkitaan digitaalisesti, ilman että tästä ilmoitetaan rekisteröidylle etukäteen tai ainakin toimenpiteiden toteuttamisen jälkeen?