—

kumoamaan riidanalaisen asetuksen siltä osin kuin se koskee kantajia ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja koskevan ilmeisen virheen sekä kehäpäätelmän perusteluissaan, kun se ensinnäkin totesi, että kantajat kieltäytyivät toistuvasti ja olennaisilta osin yhteistyöstä komission kanssa ja käyttivät siten perusasetuksen (2) 17 artiklan 4 kohtaa, kun se toiseksi totesi, että kantajat olivat pyytäneet yksilöllistä polkumyyntimarginaalia sen sijaan että ne olisivat perusasetuksen 17 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti otokseen valittuja vientiä harjoittavia tuottajia, ja siten se rikkoi myös perusasetuksen 6 artiklaa, ja kun se kolmanneksi määräsi kantajille sellaisen rangaistusluonteisen jäännöspolkumyyntitullin enimmäismäärän, joka on tarkoitettu yhteistyöstä kieltäytyville osapuolille tai osapuolille, jotka eivät ole ilmoittautuneet, ja näin ollen se rikkoi myös perusasetuksen 2 ja 3 artiklaa sekä 9 artiklan 4 kohtaa ja loukkasi luottamuksensuojan ja hyvän hallinnon periaatteita sekä syrjintäkieltoa ja oikeasuhteisuutta koskevia periaatteita.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja koskevan ilmeisen virheen, loukkasi hyvän hallinnon periaatetta, ei esittänyt asianmukaisia perusteluja, ja esitti virheelliset ja ristiriitaiset perustelut, kun se ensinnäkin sovelsi käytettävissä olevien tietojen käsitettä kantajiin, ja kun se toiseksi ei ottanut huomioon kantajien normaaliarvoa ja vientihintaa tai vaihtoehtoisia tapoja vahvistaa kantajien vientihinta niiden polkumyyntimarginaalin laskennassa, mikä on vastoin perusasetuksen 2 artiklan 6 a., 8, 10 ja 11 kohtaa, 3 ja 6 artiklaa, 9 artiklan 4 kohtaa, 18 artiklan 1 ja 3 kohtaa sekä WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2 ja 3 artiklaa, 6 artiklan 6 ja 8 kohtaa sekä sopimuksen liitteessä II olevaa 3 kohtaa.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio loukkasi kantajien puolustautumisoikeuksia, kun se ei ensinnäkään laskenut eikä ilmoittanut niiden normaaliarvoa, mikä on vastoin perusasetuksen 20 artiklan 2 ja 4 kohtaa sekä WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 12 artiklan 2 kohtaa, ja kun se toiseksi ei ilmoittanut tietoja, joita se käytti kantajien polkumyynti- ja vahinkomarginaalien laskennassa.