—

toteamaan, että lainvastaisuusväite on otettava tutkittavaksi ja että Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeiden 33 ja 68 artikla ovat lainvastaisia, ja tämän seurauksena

—

katsomaan, että pääsihteerin 4.10.2018 tekemä päätös on vailla oikeudellista perustaa

—

kumoamaan Euroopan parlamentin pääsihteerin 4.10.2018 päivätyn päätöksen, joka annettiin tiedoksi 10.10.2018 päivätyllä kirjeellä nro D316037, joka tehtiin ”Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeista”19.5. ja 9.7.2008 tehdyn Euroopan parlamentin puhemiehistön päätöksen 2009/C 159/01, sellaisena kuin se on muutettuna, nojalla ja jossa todetaan, että kantajaan kohdistuu 130 339,35 euron suuruinen saatava parlamentin jäsenten avustajiin liittyvinä aiheettomasti maksettuina määrinä ja perustellaan saatavan takaisinperintä

—

kumoamaan veloitusilmoituksen nro 2018–1597, jossa kantajalle ilmoitettiin, että häneen kohdistuva saatava oli todettu 4.10.2018 päivätyllä pääsihteerin päätöksellä, joka koski ”parlamentin jäsenten avustajiin liittyvien aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperintää parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeiden 68 artiklan ja varainhoitoasetuksen 78 ja 79 artiklan nojalla”,

—

velvoittamaan Euroopan parlamentin korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu lainvastaisuusväitteeseen, koska Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeiden, jotka annettiin 19.5. ja 9.7.2008 tehdyllä Euroopan parlamentin puhemiehistön päätöksellä, 33 ja 68 artiklassa loukataan oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita muun muassa sen vuoksi, että ne eivät ole selkeät ja täsmälliset.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu menettelyvirheeseen, koska riidanalaisesta päätöksestä ei saada täsmällistä tietoa syistä, joiden vuoksi asiakirjoja, jotka toimitettiin esittämään näyttöä suoritetusta työstä, ei hyväksytty. Näin ollen päätöstä jätettiin kantajan mukaan perustelematta, millä rikotaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa, jossa vahvistetaan oikeus hyvään hallintoon.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu kantajan oikeuksien rikkomiseen siltä osin kuin pääsihteeri ei kuullut tätä viimeksi mainittua suullisesti vaan vain kirjallisessa menettelyssä.