7.5.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 161/70

Kanne 14.3.2018 – Lucchini v. komissio

(Asia T-185/18)

(2018/C 161/88)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Lucchini SpA (Livorno, Italia) (edustaja: asianajaja G. Belotti)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

ottamaan huomioon rikkomukset, jotka on vahvistettu unionin tuomioistuimen tuomioissa, joilla kumottiin HT 65 artiklan rikkomista koskeva 30.9.2009 tehty komission päätös K(2009) 7492 lopullinen (asia COMP/37.956 – Betoniteräs – päätöksen tekeminen uudelleen), ja kumoamaan komission 17.1.2018 päivätyssä kirjeessä tekemän hylkäämispäätöksen sekä määräämään samanaikaisesti komission palauttamaan kantajalle viivästyskorkoineen lainvastaisesti määrätyn sakon, jonka tämä oli maksanut,

—

kumoamaan 9.3.2018 päivättyyn kirjeeseen sisältyneen komission hylkäämispäätöksen ja velvoittamaan komission hyväksymään kantajan menettelyyn COMP/37.956, joka komission on aloitettava uudelleen tuomioiden noudattamiseksi,

—

toissijaisesti myöntämään kantajalle korvauksena vähintään 10 000 000 euroa taikka menettelyn kuluessa määriteltävän summan tai summan, jonka unionin yleinen tuomioistuin katsoo olevan kohtuullinen korvaus perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomisesta.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja muistuttaa, että unionin tuomioistuin on kumonnut HT 65 artiklan rikkomista koskevan 30.9.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009) 7492 (asia COMP/37.956 – Betoniteräs), (1) ja se täsmentää, että tämän kumoamistuomion sanamuodosta huolimatta vastaaja kieltäytyi palauttamasta maksettua sakkoa kantajalle ja kehottamasta tätä osallistumaan tällä välin uudelleenavattuun hallinnolliseen menettelyyn.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 773/2004 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (2) 10–14 artiklan rikkomiseen ja erityisesti lainmukaista oikeudenkäyntiä koskevan kantajan oikeuden ja ennen kaikkea hänen puolustautumisoikeuksiensa loukkaamiseen.

—

Kantaja väittää tältä osin, että jäsenvaltioiden osallistuminen kuulemisiin ei ole pelkkä muodollisuus, koska kilpailuviranomaiset kuuluvat komiteaan, jota komission on kuultava ennen päätösten tekemistä. Näiden viranomaisten on aina oltava läsnä täysistunnossa, joka on menettelyn ratkaiseva vaihe, jonka aikana vastaajat keskittyvät puolustukseensa komission kanssa käytävän kontradiktorisen näkemystenvaihdon yhteydessä.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomiseen ja muun muassa hyvän hallinnon oikeuden loukkaamiseen.

(1)  Feralpi v. komissio, C-85/15 P (EU:C:2017:709) ja yhdistetyt asiat C-86/15 P, Ferriera Valsabbia v. komissio, C-87/15 P, Alfa Acciai v. komissio (EU:C:2017:717), C-88/15, Ferriere Nord v. komissio (EU:C:2017:716) ja C-89/15 P, Riva Fire (EU:C:2017:713).

(2)  EUVL L 123, 27.4.2004, s. 18.