4.6.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 190/5


Valitus, jonka RF on tehnyt 24.11.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-880/16, RF v. komissio, 13.9.2017 antamasta määräyksestä

(Asia C-660/17 P)

(2018/C 190/07)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Valittaja: RF (edustaja: asianajaja K. Komar-Komarowski)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Unionin tuomioistuimen on kumottava valituksenalainen määräys ja palautettava asia unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi aineellisen kysymyksen osalta siten, että siitä voi valittaa.

Toissijaisesti – jos unionin tuomioistuin katsoo, että edellytykset asian ratkaisemiseksi lopullisesti täyttyvät tässä asiassa – unionin tuomioistuimen on kumottava valituksenalainen määräys ja hyväksyttävä ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt vaatimukset kokonaisuudessaan.

Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

(1)

Unionin yleinen tuomioistuin rikkoi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toista kohtaa, luettuna yhdessä sen 53 artiklan kanssa, tulkitsemalla kyseisiä määräyksiä väärin. Katsoessaan, että ylivoimaisen esteen ja ennalta arvaamattomien seikkojen käsitteet merkitsivät samaa, unionin yleinen tuomioistuin loukkasi lainsäätäjän rationaalisuutta koskevaa periaatetta. Mainitunlainen kyseisten käsitteiden tulkinta on myös ristiriidassa perussäännön 45 artiklan tavoitteen kanssa, sillä sen tavoitteena on kompensoida kaikki erot, jotka johtuvat etäisyydestä (asianosaisten asuinpaikan ja tuomioistuimen sijaintipaikan välillä). Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin jätti lainvastaisesti ottamatta huomioon ennalta arvaamattomat seikat, jotka estivät valittajaa toimittamasta ajoissa (alkuperäistä) paperiversiota kanteesta.

(2)

Unionin yleinen tuomioistuin rikkoi 4.3.2015 annetun työjärjestyksensä 126 artiklaa soveltamalla kyseistä säännöstä virheellisesti. Vaikka siihen ei ollut mitään perusteita, unionin yleinen tuomioistuin sovelsi kyseisen työjärjestyksen 126 artiklaa, todeten lainvastaisesti, että valittajan kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi eivät täyttyneet. Se, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut kyseistä säännöstä, on väistämätön ja ilmeinen seuraus siitä, että se rikkoi perussäännön 45 artiklaa, luettuna yhdessä sen 53 artiklan kanssa.

(3)

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, ettei valittaja ollut näyttänyt toteen, että kyseessä olivat olleet ennalta arvaamattomat seikat, joihin perussäännön 45 artiklan toisessa kohdassa viitataan. Valittaja näytti ennalta arvaamattomat seikat toteen. Se ei ainoastaan esittänyt enemmän todisteita kyseisistä seikoista kuin oli tarpeen, vaan esitti myös kaikki todisteet, jotka sen saatavilla yleensä oli. Siltä osin kuin on kyse kanteen sisältäneen paketin toimittamisesta ajoissa, valittaja oli toiminut niin huolellisesti kuin siltä kohtuudella voitiin edellyttää. Siitä hetkestä lukien, jolloin valittaja oli lähettänyt paketin, valittajalla ei enää ollut mitään vaikutusvaltaa sen toimitusmenettelyyn; mainitusta ajankohdasta lukien kaikki seikat, jotka vaikuttivat toimituspäivään, olivat täysin valittajan vaikutusvallan ulkopuolella.

(4)

Unionin yleinen tuomioistuin rikkoi Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 1 artiklaa, 6 artiklan 1 kappaletta ja 14 artiklaa epäämällä oikeuden oikeudenkäyntiin ja syrjimällä asianosaisia heidän asuinpaikkansa tai kotipaikkansa perusteella. Se, että unionin yleinen tuomioistuin on määrännyt yhdestä ainoasta määräajan pidennyksestä etäisyyden perusteella kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden osalta, epää oikeuden oikeudenkäyntiin sellaisilta asianosaisilta, joiden asuinpaikka tai kotipaikka on huomattavalla etäisyydellä unionin yleisen tuomioistuimen sijaintipaikasta, mukaan lukien niiden maiden maakunnat, ja näin ollen merkitsee asianosaisten syrjintää oikeudenkäynnissä heidän asuinpaikkansa perusteella.