9.1.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/42

Kanne 28.10.2016 – Confédération Nationale du Crédit Mutuel v. EKP

(Asia T-751/16)

(2017/C 006/53)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Confédération Nationale du Crédit Mutuel (Pariisi, Ranska) (edustaja: asianajaja M. Grégoire)

Vastaaja: Euroopan keskuspankki

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan SEUT 263 artiklan perusteella 24.8.2016 annetun Euroopan keskuspankin päätöksen, joka koskee Crédit Mutuelin hakemusta, että vastuita julkiselle sektorille ei otettaisi huomioon vähimmäisomavaraisuusasteen laskennassa asetuksen (EU) N:o 575/2013 429 artiklan 14 kohdan mukaisesti Crédit Mutuelin ja kaikkien konserniin kuuluvien yksiköiden, joihin vähimmäisomavaraisuusastetta sovelletaan, osalta (ECB/SSM/2016 – 9695000CG7B84NLR5984/92)

—

velvoittamaan Euroopan keskuspankin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu toimivallan ylittämiseen riidanalaisen päätöksen osalta. Kantajan mukaan Euroopan keskuspankilla (EKP) on ainoastaan toimivalta selvittää vaadittujen edellytysten konkreettisen soveltamisen varmistamiseksi mutta vahvistamatta niitä tai arvioimatta niiden merkityksellisyyttä, täyttyvätkö edellytykset, jotta laitokselle voidaan myöntää poikkeus vähimmäisomavaraisuusasteen laskentaa koskevista säännöistä, sellaisina kuin komissio on vahvistanut ne lopullisesti ja täsmällisesti yksinomaisen toimivallan perusteella delegoidulla asetuksella, jolla on tarkoitus ottaa huomioon Euroopan unionin pankki- ja rahoitusmaailman erityispiirteet.

2)

Toinen kanneperuste, joka on esitetty toissijaisesti ja perustuu siihen, että EKP on tehnyt riidanalaisessa päätöksessä oikeudellisen virheen. Kantajan mukaan koska vastuut julkiselle sektorille rinnastetaan vastuisiin keskushallinnolle, niiden on katsottava olevan täysin riskittömiä, kun ne merkitään kansalliseen valuuttaan.

3)

Kolmas kanneperuste, joka on esitetty toissijaisesti ja perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen. Kantajan mukaan riidanalainen päätös on ilmeisen soveltumaton toiminnan vakautta koskevilla vaatimuksilla tavoiteltuihin päämääriin nähden, kun otetaan huomioon säänneltyjen säästöjen erityispiirteet; lisäksi päätös on sen mukaan ilmeisen suhteeton siitä kyseiselle laitokselle aiheutuvien negatiivisten seurausten vuoksi.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen, koska EKP ei ole tutkinut eikä ottanut huomioon kaikkia asian kannalta merkityksellisiä seikkoja.