Valitus, jonka Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto on tehnyt 7.11.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-159/15, Puma v. EUIPO, 9.9.2016 antamasta tuomiosta

(Asia C-564/16 P)

(2017/C 086/07)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: D. Hanf ja D. Botis)

Muu osapuoli: Puma SE

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensinnäkin, unionin yleinen tuomioistuin on todetessaan, että Puma oli ”vedonnut asianmukaisesti” kolmeen aikaisempaan viraston päätökseen täyttääkseen velvollisuutensa näyttää Puma-tavaramerkkien laaja tunnettuisuus (asetuksen N:o 2868/95 (1) 19 säännön 2 kohdan c alakohta), jättänyt huomiotta viraston aseman ja menettelylliset velvoitteet virastossa käytävissä inter partes -menettelyissä, mikä on vastoin asetuksen N:o 207/2009 (2) 76 artiklan 1 kohtaa ja hyvän hallinnon periaatetta. Näin todetessaan unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että tämä velvollisuus voitiin täyttää viittaamalla yleisesti ja epätäsmällisesti aikaisempien väitemenettelyjen – joissa oli eri osapuolet ja joiden osapuolena nyt kyseessä olevan menettelyn muu osapuoli ei ollut – yhteydessä toimitettuihin asiakirjoihin.

Koska virasto ei voi jättää huomiotta vastapuolen oikeutta tulla kuulluksi (asetuksen N:o 207/2009 75 artikla), vaan sen on otettava se huomioon, unionin yleisen tuomioistuimen tämä toteamus estää väistämättä virastoa toimimasta aktiivisesti inter partes -menettelyissä. Tämä loukkaa näiden menettelyjen kontradiktorista luonnetta, viraston velvollisuutta toimia puolueettomasti sekä näiden menettelyjen hyvää hallinnointia.

Toiseksi, luokitellessaan Puman viittaamat viraston aikaisemmat päätökset viraston ”päätöskäytännöksi”, unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt huomiotta inter partes -menettelyjen kontradiktorisen luonteen ja asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun ”laajan tunnettuisuuden” käsitteen. Tämä kaksinkertainen huomiotta jättäminen on johtanut vastaavaan hyvän hallinnon periaatteen kaksinkertaiseen loukkaamiseen.

Yhtäältä tuomiossa Technopol vahvistetun oikeuskäytännön soveltamisen ennakkoedellytys ei täyty nyt käsiteltävässä asiassa – joka on inter partes -menettely – koska mainittu oikeuskäytäntö, jossa on kyseessä viraston velvollisuus hakea viran puolesta asian kannalta merkitykselliset tosiseikat voidakseen ratkaista asian, koskee vain ex parte menettelyjä. Joka tapauksessa kun otetaan huomioon se, että ei ole viraston erityistä ”päätöskäytäntöä” Puma-tavaramerkkien laajan tunnettuisuuden osalta, ei voi olla myöskään velvollisuutta perustella sitä, että nyt käsiteltävässä asiassa ei ole sovellettu aikaisemmissa päätöksissä tehtyjä Puma-tavaramerkkien laajaa tunnettuisuutta koskevia toteamuksia.

Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin ei voinut – loukkaamatta inter partes –menettelyihin sovellettavaa kontradiktorista menettelyä koskevaa periaatetta, josta säädetään asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohdassa – johtaa hyvän hallinnon periaatteesta, että valituslautakunnalla oli ylimääräinen velvollisuus kehottaa viran puolesta Pumaa toimittamaan lisää todisteita laajasta tunnettuisuudesta, johon se oli vedonnut Puma-tavaramerkkiensä osalta.

Kolmanneksi, unionin yleisen tuomioistuimen toteamus virastolle kuuluvasta velvollisuudesta kehottaa viran puolesta Pumaa toimittamaan lisätodisteita on lisäksi vastoin asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 2 kohtaa (jota sovelletaan asetuksen N:o 2868/2009 50 säännön 1 kohdan nojalla), jota sovelletaan yksinomaan osapuolten omasta aloitteestaan esittämiin tosiseikkoihin ja todisteisiin.

(1)  Yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annettu komission asetus (EY) N:o 2868/95 (EYVL 1995, L 303, s. 1)

(2)  Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1)