14.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 419/34


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Vrhovno sodišče Republike Slovenije (Slovenia) on esittänyt 14.9.2016 – A.S. v. Slovenian valtio

(Asia C-490/16)

(2016/C 419/44)

Oikeudenkäyntikieli: sloveeni

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Vrhovno sodišče Republike Slovenije

Pääasian asianosaiset

Valittaja: A.S.

Vastapuoli: Slovenian valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Koskeeko asetuksen N:o 604/2013 27 artiklaan perustuva oikeussuoja myös 13 artiklan 1 kohdan mukaiseen perusteeseen liittyvien olosuhteiden tulkintaa, jos kyseessä on päätös siitä, että jäsenvaltio ei tutki kansainvälistä suojaa koskevaa hakemusta, toinen jäsenvaltio on jo ottanut vastuun turvapaikanhakijan hakemuksen käsittelystä samalla perusteella ja hakija riitauttaa tämän?

2)

Onko asetuksen N:o 604/2013 13 artiklan 1 kohtaan perustuvaa luvatonta rajan ylittämistä koskevaa perustetta tulkittava riippumattomasti ja itsenäisesti vai yhdessä palauttamisdirektiivin 2008/115 3 artiklan 2 kohdan ja Schengenin rajasäännöstön 5 artiklan kanssa, siltä osin kuin niissä määritellään rajan laiton ylittäminen, ja onko tätä tulkintaa sovellettava asetuksen N:o 604/2013 13 artiklan 1 kohdan osalta?

3)

Onko toiseen kysymykseen annettavan vastauksen perusteella asetuksen N:o 604/2013 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua luvattoman rajan ylittämisen käsitettä tulkittava nyt käsiteltävän asian olosuhteissa siten, että kyseessä ei ole rajan laiton ylittäminen, jos jäsenvaltion viranomaiset järjestävät rajan ylittämisen siinä tarkoituksessa, että asianomainen kulkee jäsenvaltion läpi toiseen unionin jäsenvaltioon?

4)

Mikäli kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko tämän seurauksena asetuksen N:o 604/2013 13 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että sinä kielletään kolmannen valtion kansalaisen palauttaminen valtioon, jossa hän alun perin tuli Euroopan unionin alueelle?

5)

Onko asetuksen N:o 604/2013 27 artiklaa tulkittava siten, että 13 artiklan 1 kohdan ja 29 artiklan 2 kohdan määräajat eivät kulu silloin, kun turvapaikanhakija käyttää oikeutta oikeussuojaan, etenkään silloin, kun tämä edellyttää myös ennakkoratkaisukysymyksen esittämistä tai kansallinen tuomioistuin odottaa Euroopan unionin tuomioistuimelta vastausta tällaiseen kysymykseen, joka on esitetty jossain toisessa asiassa? Toissijaisesti: kuluvatko määräajat tällaisessa tapauksessa, koska vastuussa olevalla jäsenvaltiolla ei ole kuitenkaan oikeutta evätä vastaanottoa?