18.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/15

1)

Ovatko 22.5.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/13/EU (1) 2 artikla ja 6 artiklan 1 ja 3 kohta esteenä jäsenvaltion säännökselle, jonka mukaan rikosasiassa syytetyn, joka ei asu kyseisessä jäsenvaltiossa, on nimettävä hänelle annetun rangaistusmääräyksen tiedoksiantoa varten asiamies, vaikka syytetyllä ei tämän seurauksena ole käytettävissään koko määräaikaa rangaistusmääräyksen vastustamiseksi, mutta syytetyllä ei myöskään ole osoitetta, johon rangaistusmääräys voidaan todistettavasti antaa hänelle tiedoksi, ja asiamiehen nimen ja osoitteen ilmoittaminen antaa syytetylle mahdollisuuden pitää asiamies ajan tasalla siitä, mihin rangaistusmääräys ja todistus tiedoksiannon vastaanottamisesta voidaan lähettää hänelle?

2)

Ovatko 22.5.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/13/EU 2 artiklan 1 kohta ja 6 artiklan 1 ja 3 kohta esteenä jäsenvaltion säännökselle, jonka mukaan rikosasiassa syytetyn, joka ei asu kyseisessä jäsenvaltiossa, on nimettävä hänelle annetun rangaistusmääräyksen tiedoksiantoa varten asiamies ja määräyksen vastustamisen tutkittavaksi ottamista koskevan määräajan laskennassa riittää määräyksen tiedoksianto asiamiehelle, jos syytetty siinä tapauksessa, ettei määräystä vastusteta näin lasketussa määräajassa, voi vaatia menetetyn määräajan palauttamista ja tällöin perusteeksi riittää se, että rangaistusmääräys on toimitettu hänelle ja hän on vastustanut määräystä sen toimittamisen jälkeen määräajassa, eli jos syytetty voi menetetyn määräajan palauttamisen myötä vedota jälkikäteen rangaistusmääräyksen vastustamista koskevaan lyhentämättömään määräaikaan, vaikka lainsäädännön nojalla rangaistusmääräyksestä tulee poikkeuksetta täytäntöönpanokelpoinen, jos sitä ei vastusteta määräajassa?