2.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 156/28

1)

Voidaanko yhteisön tavaramerkkiasetuksen (1) 9 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, siltä osin kuin siinä edellytetään sekaantumisvaaraa, jotta yhteisön tavaramerkin haltija voi kieltää muita ilman hänen suostumustaan käyttämästä elinkeinotoiminnassa merkkiä asetuksessa säädetyissä tapauksissa, tulkita siten, että siinä sallitaan sekaantumisvaaran poissulkeminen silloin, kun aikaisempi tavaramerkki on esiintynyt ongelmitta rinnakkain tavaramerkin haltijan suvaitsevuuden vuoksi vuosien ajan kahdessa unionin jäsenvaltiossa samankaltaisten kansallisten tavaramerkkien kanssa, niin että sekaannusvaaran puuttuminen näissä kahdessa jäsenvaltiossa ekstrapoloituu muihin jäsenvaltioihin tai unioniin kokonaisuudessaan, kun otetaan huomion, että yhteisön tavaramerkki velvoittaa yhtenäiseen kohteluun?

2)

Onko edellisessä kohdassa esitetyssä tapauksessa mahdollista ottaa huomioon maantieteelliset, väestölliset, taloudelliset tai muunlaiset niiden jäsenvaltioiden ominaisuudet, joissa rinnakkain esiintyminen on ilmennyt, sekaannusvaaraa arvioitaessa, niin että sekaannusvaaran puuttumien kyseisissä valtioissa voi ekstrapoloitua kolmanteen valtioon tai unioniin kokonaisuudessaan?

3)

Onko yhteisön tavaramerkkiasetuksen 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyssä tapauksessa kyseistä säädöstä tulkittava niin, että jos aiempi tavaramerkki on esiintynyt rinnakkain riidanalaisen merkin kanssa tietyn vuosimäärän ajan kahdessa unionin jäsenvaltiossa ilman aikaisemman tavaramerkin haltijan riitauttamista, tämä tavaramerkin haltijan myöhäisemmän merkin käyttämistä kohtaan osoittama suvaitsevuus näissä kahdessa valtiossa erityisesti, voi ekstrapoloitua unionin jäljelle jääneelle alueelle, mistä määräytyy, että myöhäisemmän tavaramerkin käytölle kolmannen toimesta on olemassa perusteltu syy siksi, että yhteisön tavaramerkki velvoittaa yhtenäiseen kohteluun?