21.9.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 311/26

1)

Voiko kyseessä olla direktiivin (1) 132 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettu riippumaton yhteenliittymä, kun sen jäsenet ovat sijoittautuneet Euroopan unionin eri jäsenvaltioihin, joissa edellä mainittu direktiivin säännös on pantu täytäntöön erilaisin vaatimuksin, jotka eivät ole yhteensopivia?

2)

Voiko jäsenvaltio rajoittaa verovelvollisen oikeutta soveltaa direktiivin 132 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädettyä vapautusta, kun verovelvollinen on täyttänyt kaikki edellytykset vapautuksen soveltamiselle omassa jäsenvaltiossaan, mutta kyseinen säännös on pantu täytäntöön yhteenliittymän muiden jäsenten jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä sellaisin rajoituksin, jotka koskevat muiden jäsenvaltioiden verovelvollisten mahdollisuutta soveltaa omassa jäsenvaltiossaan vastaavaa arvonlisäveron vapautusta?

3)

Onko sallittua soveltaa direktiivin 132 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädettyä vapautusta palveluihin palvelujen vastaanottajan jäsenvaltiossa, kun tämä vastaanottaja on arvonlisäverovelvollinen ja palvelujen suorittaja, joka on arvonlisäverovelvollinen, on soveltanut toisessa jäsenvaltiossa arvonlisäveroa yleisen järjestelmän mukaisesti eli katsonut, että arvonlisävero näistä palveluista oli kannettava niiden vastaanottajan jäsenvaltiossa direktiivin 196 artiklan mukaisesti?

4)

Onko direktiivin 132 artiklan 1 kohdan f alakohdan käsitteellä ”riippumaton yhteenliittymä” tulkittava tarkoitettavan erillistä oikeushenkilöä, jonka olemassaolo on osoitettava erityisellä riippumattoman yhteenliittymän perustamista koskevalla sopimuksella?

Jos tähän kysymykseen vastataan, että riippumattomana yhteenliittymänä ei ole pidettävä erillistä yhteisöä, onko katsottava, että riippumaton yhteenliittymä on toisiinsa etuyhteydessä olevien yritysten yhteenliittymä, jossa ne vaihtavat tavanomaisen liiketoimintansa yhteydessä keskenään tukipalveluja liiketoimiaan varten, ja voidaanko tällaisen yhteenliittymän olemassaolo osoittaa tehdyillä palvelusopimuksilla tai siirtohintoja koskevilla asiakirjoilla?

5)

Voiko jäsenvaltio rajoittaa verovelvollisen oikeutta soveltaa direktiivin 132 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädettyä arvonlisäveron vapautusta, kun verovelvollinen on perinyt liiketoimista lisän siten kuin edellytetään sen jäsenvaltion välitöntä verotusta koskevassa lainsäädännössä, johon se on sijoittautunut?

6)

Voidaanko direktiivin 132 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädettyä vapautusta soveltaa palveluihin, joita vastaanotetaan kolmansista maista? Toisin sanoen: voiko direktiivin edellä mainitussa säännöksessä tarkoitetun riippumattoman yhteenliittymän jäsen, joka suorittaa yhteenliittymän sisällä palveluja sen muille jäsenille, olla kolmannen maan verovelvollinen?