|
6.11.2010 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 301/40 |
Kanne 8.9.2010 — Keramag Keramische Werke AG ym. v. komissio
(Asia T-379/10)
()
2010/C 301/66
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantajat: Keramag Keramische Werke AG (Ratingen, Saksa), Koralle Sanitärprodukte GmbH (Vlotho, Saksa), Koninklijke Sphinx BV (Maastricht, Alankomaat), Allia SAS (Avon, Ranska), Produits Céramique de Touraine SA (PCT) (Selles sur Cher, Ranska) ja Pozzi Ginori SpA (Milano, Italia) (edustajat: barrister J. Killick, asianajaja P. Lindfelt, solicitor I. Reynolds ja asianajaja K. Struckmann)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
|
— |
Riidanalainen päätös on kumottava joko kokonaan tai osittain |
|
— |
on todettava, että kantajat eivät ole syyllistyneet kilpailua rajoittavaan menettelyyn hanojen alalla, ja tarvittaessa kumottava päätös sikäli kuin siinä todetaan kantajien syyllistyneen mainittuun rikkomiseen |
|
— |
lisäksi tai vaihtoehtoisesti on alennettava sakon määrää |
|
— |
komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut |
|
— |
on annettava kaikki muut nyt esillä olevan asian olosuhteissa mahdollisesti tarpeelliset määräykset. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantajat vaativat SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/39092 — Kylpyhuonekalusteet) 23.6.2010 tehdyn komission päätöksen K(2010) 4185 lopullinen kumoamista sikäli kuin siinä todetaan kantajien osallistuneen jatkettuun sopimukseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan kylpyhuonekalusteiden alalla Saksassa, Itävallassa, Italiassa, Ranskassa, Belgiassa, ja Alankomaissa.
Kantajat vetoavat kanteensa tueksi seitsemään kanneperusteeseen.
Kantajat väittävät ensinnäkin, että komissio ei tutkinut taloudellista asiayhteyttä eikä siten osoittanut väitettyjen kilpailusääntöjen rikkomisten kilpailunvastaista tavoitetta laillisesti riittävällä tavalla. Kantajat katsovat, ettei komissio voinut laillisesti olettaa (eikä todeta), että (i) yritysten, jotka eivät kilpaile keskenään, välillä käydyillä keskusteluilla, jotka koskivat (ii) hintoja, joita kukaan markkinoilla toimija ei maksa, olisi kilpailua rajoittava tavoite.
Toiseksi kantajat väittävät, että komissio oli väärässä todetessaan kantajien syyllistyneen kilpailusääntöjen rikkomiseen hanojen osalta, kun otetaan huomioon ensimmäinen syytekohte ja se seikka, että kantajat eivät valmista hanoja.
Kolmanneksi kantajat katsovat, että komissio ei osoittanut väitetyn kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaoloa laillisesti riittävällä tavalla erityisesti siksi, että se analysoi todisteita virheellisesti Ranskan ja Italian osalta sekä Keramag Keramische Werke Aktiengesellschaftin osalta Saksassa.
Neljänneksi kantajat väittävät, että komissio ei osoittanut intressiä kilpailusääntöjen rikkomisen toteamiselle Alankomaissa, miltä osin asia oli vanhentunut.
Viidenneksi kantajat väittävät, että komissio ei (i) esittänyt väitteitään asianmukaisella tavalla väitetiedoksiannossa eikä (ii) sillä ollut eikä se esittänyt merkityksellistä ja mahdollisesti raskauttavia todisteita.
Kuudenneksi kantajat väittävät, että tutkinta nyt esillä olevassa asiassa oli luonteeltaan valikoivaa ja sattumanvaraista, kun otetaan huomioon se seikka, että monia yrityksiä, joiden on väitetty osallistuneen väitetysti sääntöjenvastaisiin tapaamisiin ja keskusteluihin, vastaan ei ole missään vaiheessa esitetty syytteitä.
Seitsemänneksi kantajat katsovat, että määrätty sakko oli määrältään perustelemattoman ja kohtuuttoman korkea erityisesti sen vuoksi, ettei ollut kilpailua rajoittavia toimia, jotka olisi toteutettu, eikä vaikutuksia, jotka olisivat ilmenneet markkinoilla. Kantajat pyytävät tuomioistuinta käyttämään sille SEUT 261 artiklan mukaan kuuluvaa rajoittamatonta harkintavaltaa sakon määrän alentamiseksi.