13.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 11/1

1.

Miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13 päivänä joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY (1), jäljempänä ’direktiivi’, 5 artiklassa säännellään sukupuoleen liittyvien vakuutusmatemaattisten tekijöiden käyttöä vakuutuspalvelujen ja niihin liittyvien rahoituspalvelujen tarjonnan osalta. Direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädetään, että 21. joulukuuta 2007 jälkeen tehdyissä uusissa sopimuksissa sukupuolen käyttäminen maksujen ja etuuksien laskennassa ei saa johtaa eroihin yksilöiden maksuissa ja etuuksissa (jäljempänä ’sukupuolesta riippumaton käytäntö’). Kyseistä käytäntöä koskevasta poikkeuksesta säädetään 5 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat yhä sallia suhteelliset erot yksilöiden maksuissa ja etuuksissa, jos sukupuolen käyttäminen on määräävä tekijä asiaankuuluvien ja tarkkojen vakuutusmatemaattisten tietojen ja tilastotietojen perusteella tehtävässä riskinarvioinnissa.

2.

Maaliskuun 1 päivänä 2011 antamassaan tuomiossa (2), jäljempänä ’Test-Achats-ratkaisu’, Euroopan unionin tuomioistuin, jäljempänä ’unionin tuomioistuin’, julisti 5 artiklan 2 kohdan pätemättömäksi 21. joulukuuta 2012 lukien. Unionin tuomioistuin katsoo, että 5 artiklan 2 kohta, jonka nojalla jäsenvaltiot voivat pitää ilman ajallista rajoitusta voimassa poikkeuksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetystä sukupuolesta riippumattomasta käytännöstä, on vastoin lainsäätäjän säätämää direktiivillä tavoiteltavaa miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun päämäärää vakuutusmaksujen ja etuuksien laskennan osalta vakuutusalalla, eikä se siten ole yhteensopiva Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 23 artiklojen kanssa.

3.

Tällä hetkellä kaikki jäsenvaltiot sallivat vähintään yhden vakuutuslajin osalta sukupuolten välisen erottelun. Vakuutuksenantajat voivat kaikissa jäsenvaltioissa käyttää sukupuolta riskinluokittelutekijänä etenkin henkivakuutusten kohdalla (3). Näin ollen Test-Achats-ratkaisulla on vaikutusta kaikkiin jäsenvaltioihin.

4.

Näiden suuntaviivojen tarkoituksena on helpottaa Test-Achats-ratkaisun noudattamista jäsenvaltioissa. Komission näkemys ei kuitenkaan rajoita unionin tuomioistuimen mahdollisia myöhempiä 5 artiklaa koskevia tulkintoja.

5.

Joulukuun 21 päivästä 2012 lukien 5 artiklan 1 kohdan sukupuolesta riippumatonta käytäntöä on sovellettava poikkeuksetta yksilöiden maksujen ja etuuksien laskentaan uusien sopimusten osalta.

6.

Test-Achats-ratkaisussaan unionin tuomioistuin toteaa, että 5 artiklan 2 kohtaa ”on pidettävä pätemättömänä asianmukaisen siirtymäajan päätyttyä”21. joulukuuta 2012 (4). Tämä merkitsee sitä, että 5 artiklan 1 kohdan vaatimuksia on sovellettava poikkeuksetta kyseisestä päivämäärästä lukien.

7.

Siirtymäaikaa on tulkittava 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun direktiivin tavoitteen mukaisesti. Kyseisen kohdan mukaan sukupuolesta riippumatonta käytäntöä on sovellettava vain uusiin sopimuksiin, jotka tehdään sen jälkeen, kun direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, eli 21. joulukuuta 2007 lukien. Direktiivin johdanto-osan 18 kappaleen mukaisesti kyseisen säännön tarkoituksena on välttää markkinoiden äkilliset muutokset. Test-Achats-ratkaisu ei muuta kyseistä tavoitetta tai vaikuta 5 artiklan 1 kohdassa säädetyn sukupuolesta riippumattoman käytännön soveltamiseen vain uusiin sopimuksiin. Ratkaisu merkitsee sitä, että sääntöä on sovellettava poikkeuksetta 21. joulukuuta 2012 lukien tehtäviin uusiin sopimuksiin, koska 5 artiklan 2 kohta on pätemätön kyseisestä päivämäärästä lähtien.

8.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä unionin oikeuden yhdenmukainen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät, että unionin oikeuden sellaisen säännöksen sanamuotoa, joka ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen sisältönsä ja soveltamisalansa määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko Euroopan unionissa itsenäisesti ja yhdenmukaisesti (5).

9.

Direktiivissä ei määritellä käsitettä ’uusi sopimus’ eikä viitata kansalliseen lainsäädäntöön termin merkitysten osalta. Direktiivin soveltamisen kannalta kyseistä käsitettä olisi näin ollen pidettävä unionin lainsäädännön itsenäisenä käsitteenä, jota on sovellettava yhdenmukaisesti koko EU:ssa. Tämä yhdenmukainen tulkinta vastaa direktiivillä tavoiteltavaa sukupuolesta riippumattoman käytännön täytäntöönpanoa vakuutusalalla siirtymäajan päätyttyä. Direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu uuden sopimuksen käsite on merkittävässä asemassa kyseisen säännöksen käytännön täytäntöönpanon kannalta. Käsitteen eroavat tulkinnat kansallisten sopimuslainsäädäntöjen nojalla muodostaisivat erilaisia siirtymäaikoja koskevan riskin, joka viivästyttäisi sukupuolesta riippumattoman käytännön kokonaisvaltaista soveltamista ja asettaisi vakuutusyhtiöt eriarvoiseen asemaan. Tämä vaarantaisi direktiivillä tavoiteltavan miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun kattavan varmistamisen koko EU:ssa yksilöiden vakuutusmaksujen ja etuuksien osalta 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä lukien (6).

10.

Direktiivin 5 artiklan 1 kohdan täytäntöönpano edellyttää selkeän eron tekemistä nykyisten ja uusien sopimusten välillä. Kyseisen eron on vastattava oikeusvarmuuden vaatimukseen ja perustuttava sellaisille kriteereille, joilla vältetään aiheeton puuttuminen olemassa oleviin oikeuksiin ja suojataan kaikkien osapuolten oikeutetut odotukset. Tämä lähestymistapa on yhdenmukainen direktiivin tavoitteen kanssa. Tavoitteena on estää markkinoiden äkilliset muutokset rajoittamalla sukupuolesta riippumattoman käytännön soveltaminen vain uusiin sopimuksiin.

11.

Sukupuolesta riippumatonta käytäntöä on siis 5 artiklan 1 kohdan nojalla sovellettava, kun a) tehdään kaikkien osapuolten suostumusta edellyttävä sopimus (mukaan lukien olemassa oleviin sopimuksiin tehtävät muutokset), ja b) sopimuksen solmimista varten tarvittava osapuolen suostumus on ilmaistu 21. joulukuuta 2012 lukien.

12.

Näin ollen seuraavia sopimuksia (7) olisi pidettävä uusina sopimuksina, joissa on siksi noudatettava sukupuolesta riippumatonta käytäntöä:

13.

Sitä vastoin uusina sopimuksina ei tulisi pitää seuraavia (9):

14.

Direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa kielletään kaikki käytännöt, jotka johtavat eroihin yksilöiden maksuissa ja etuuksissa sen vuoksi, että sukupuolta käytetään tekijänä maksujen ja etuuksien laskennassa. Siinä ei kielletä sukupuolen käyttöä riskinluokittelutekijänä yleisellä tasolla. Käytäntö on sallittu maksujen ja etuuksien laskennassa kokonaismaksujen ja -etuuksien tasolla sillä edellytyksellä, ettei se johda eroihin yksilöiden maksujen ja etuuksien tasolla. Test-Achats-ratkaisun jälkeenkin on siis yhä mahdollista kerätä, säilyttää ja käyttää sukupuolta tai sukupuoleen liittyviä tietoja edellä mainittujen rajoitusten puitteissa.

—   Varaumat ja sisäinen hinnoittelu: Vakuutuksenantajat voivat yhä kerätä ja käyttää sukupuolta sisäisessä riskinarvioinnissa etenkin vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa vakuutusalan vakavaraisuussääntöjen mukaisesti sekä valvoakseen vakuutussalkkunsa sisältöä kokonaishinnoittelun näkökulmasta.

—   Jälleenvakuutuksia koskeva hinnoittelu: Jälleenvakuutussopimuksia tehdään vakuutuksenantajan ja jälleenvakuutuksenottajan välillä. Kyseisten tuotteiden kohdalla on yhä mahdollista käyttää sukupuolta hinnoittelussa sillä edellytyksellä, että se ei johda sukupuolten välisiin eroihin yksilön tasolla.

—   Markkinointi ja mainonta: Direktiivin 3 artiklan 3 kohdan nojalla direktiiviä ei sovelleta tiedotusvälineiden ja mainonnan sisältöön. Lisäksi 5 artiklan 1 kohdassa käsitellään ainoastaan yksilöiden maksujen ja etuuksien laskentaa. Näin ollen vakuutuksenantajat voivat yhä hyödyntää markkinointia ja mainontaa vaikuttaakseen vakuutussalkkunsa sisältöön esimerkiksi kohdentamalla mainontaa joko miehille tai naisille. Vakuutuksenantajat eivät kuitenkaan voi kieltäytyä myöntämästä tiettyä vakuutustuotetta henkilön sukupuolen perusteella paitsi, jos 4 artiklan 5 kohdan ehdot toteutuvat (12).

—   Henki- ja sairausvakuutusten riskit: Sukupuolesta riippumaton käytäntö merkitsee sitä, että kahden yksilön maksut ja etuudet eivät voi olla erilaiset saman vakuutuksen osalta vain eri sukupuolen vuoksi. On kuitenkin olemassa muita riskitekijöitä, kuten terveydentila tai sukuhistoria, joiden perusteella eriyttäminen on mahdollista ja joiden arviointia varten vakuutuksenantajien on otettava sukupuoli huomioon tiettyjen miesten ja naisten välisten fysiologisten erojen takia (13).

15.

Komissio katsoo myös, että direktiivin 4 artiklan 5 kohdan ehtojen nojalla vakuutuksenantajat voivat yhä tarjota sukupuolikohtaisia vakuutustuotteita (tai sopimustensisäisiä vaihtoehtoja) sellaisten tapausten osalta, jotka koskevat yksinomaan tai pääasiallisesti miehiä tai naisia (14). Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan 5 artiklan 3 kohdassa säädetyn solidaarisuusmekanismin vuoksi koske raskautta ja äitiyttä.

16.

Test-Achats-ratkaisussa käsitellään vain sukupuolen käyttöä riskiluokittelutekijänä muttei vakuutuksenantajien käyttämien muiden tekijöiden sallittavuutta. Direktiivin 2 artiklan b kohdan nojalla välillinen syrjintä kuitenkin tarkoittaa sitä, että näennäisesti puolueeton riskitekijä saattaa henkilöt sukupuolensa takia erityisen epäedulliseen asemaan. Toisin kuin välitön syrjintä, välillinen syrjintä on perusteltua, jos sillä on oikeutettu tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia.

17.

Sukupuoleen mahdollisesti liittyvien riskitekijöiden käyttö on siis yhä mahdollista sillä edellytyksellä, että ne ovat jo itsessään todellisia riskitekijöitä (15).

18.

Test-Achats-ratkaisussa käsitellään vain sukupuolitekijän käyttöä tapauksissa, joissa lainsäätäjät ovat katsoneet miehiin ja naisiin liittyvien tilanteiden olevan rinnastettavissa. Ratkaisu ei vaikuta muiden riskiluokitustekijöiden kuten iän tai vammaisuuden käyttöön, sillä tätä ei tällä hetkellä ole säännelty EU:ssa.

19.

Test-Achats-ratkaisussa unionin tuomioistuin huomauttaa, että ”(…) yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella” ja että ”tilanteiden rinnastettavuutta toisiinsa on arvioitava unionin sen toimen kohteen ja päämäärän valossa, jolla kyseinen erottelu otetaan käyttöön (…)” (16).

20.

Uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta annetun direktiiviehdotuksen (17) nojalla iän ja vammaisuuden käyttö olisi yhä sallittua, sillä sitä ei katsottaisi syrjiväksi toiminnaksi. Vaikka lainsäätäjän mukaan tietty käytäntö ei tiettyjen ehtojen täyttyessä ole syrjivää toimintaa, se ei merkitse poikkeusta tasavertaisen kohtelun periaatteesta rinnastettavissa olevissa tilanteissa (joka sallittaisiin ainoastaan siirtymäajan aikana). Tällainen sääntely on ennemminkin tasavertaisen kohtelun periaatteen mukaista, kun siinä tunnustetaan, että asianomaiset tilanteet eivät ole rinnastettavissa ja siten niitä tulisi kohdella eri tavalla (tai että niiden rinnastettavuudesta huolimatta on olemassa objektiivisia perusteita niiden erilaiselle kohtelulle).

21.

Jotkin vakuutustuotteet, kuten annuiteetit, täydentävät eläketuloja. Direktiivissä kuitenkin käsitellään vain sellaisia vakuutuksia ja eläkkeitä, jotka ovat yksityisiä, vapaaehtoisia ja työsuhteesta riippumattomia, sillä työnteko ja ammattia koskevat asiat on nimenomaisesti jätetty direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle (18). Naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua työeläkkeiden osalta käsitellään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/54/EY, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006, miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (uudelleenlaadittu toisinto) (19).

22.

Joissakin työeläkejärjestelmissä edellytetään etuuksien maksamista tietyssä muodossa, kuten annuiteetteina. Kyseisissä tapauksissa asianomainen järjestelmä kuuluu direktiivin 2006/54/EY soveltamisalaan, vaikka vakuutuksenantaja maksaisikin etuuden. Sitä vastoin, jos yksittäisen työntekijän on tehtävä vakuutussopimus suoraan vakuutuksenantajan kanssa ilman työnantajan osallisuutta, kuten esimerkiksi muuttaakseen kertakorvauksen annuiteetiksi, tapaus kuuluu tässä tiedonannossa käsiteltävän direktiivin soveltamisalaan. Direktiivin 2006/54/EY 8 artiklan 1 kohdan c alakohta nimenomaisesti jättää työntekijöiden sellaiset vakuutussopimukset, joissa työnantaja ei ole osapuolena, soveltamisalansa ulkopuolelle.

23.

Direktiivin 2006/54/EY 9 artiklan 1 kohdan h alakohdassa sallitaan miesten ja naisten etuuksien asettaminen eri tasolle, jos tällainen käytäntö voidaan perustella vakuutusmatemaattisilla tekijöillä. Komissio katsoo, että Test-Achats-ratkaisulla ei ole oikeudellisia vaikutuksia kyseiseen säännökseen, jota sovelletaan työeläkkeitä koskevaan selkeästi erilliseen tilanteeseen ja joka on laadittu hyvin eri tavalla kuin direktiivin 5 artiklan 2 kohta. Direktiivin 9 artiklan 1 kohdan h alakohdan nojalla erilaisten etuuksien asettamista miehille ja naisille ei pidetä syrjivänä käytäntönä, mikäli se voidaan perustella vakuutusmatemaattisin tiedoin.

24.

Jäsenvaltioiden on tehtävä Test-Achats-ratkaisusta johtopäätöksensä ja mukautettava lainsäädäntönsä 21. joulukuuta 2012 mennessä sen varmistamiseksi, että vakuutuksenantajat soveltavat sukupuolesta riippumatonta käytäntöä tuomion vaatimusten mukaisesti. Komissio seuraa tilannetta varmistaakseen, että kyseisestä päivämäärästä lähtien kansalliset vakuutusalaa koskevat lainsäädännöt noudattavat täysin ratkaisua näissä suuntaviivoissa esitettyjen kriteerien mukaisesti.

25.

Komissio rohkaisee kilpailukykyisiä ja innovatiivisia toimialoja, kuten vakuutusalaa, tekemään tarvittavat muutokset ja tarjoamaan kuluttajille houkuttelevia sukupuolesta riippumattomia tuotteita, joilla ei ole perusteettomia vaikutuksia kokonaishintatasoon. Komissio seuraa tarkasti vakuutusmarkkinoiden kehittymistä havaitakseen mahdolliset hintojen perusteettomat nostamiset Test-Achats-ratkaisun perusteella sekä käyttää kilpailulainsäädännön nojalla käytettävissä olevia työkaluja (20) mahdollisen väitetyn kilpailunvastaisen toiminnan kohdalla.

26.

Komissio raportoi Test-Achats-ratkaisun täytäntöönpanosta kansallisissa lainsäädännöissä ja vakuutuskäytännöissä vuonna 2014 direktiivin täytäntöönpanoa kattavammin käsittelevän kertomuksen yhteydessä.