EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 23.11.2011

KOM(2011) 815 lopullinen

VOL. 1/5

KOMISSION TIEDONANTO

Vuotuinen kasvuselvitys 2012

Johdanto

Komission 10. marraskuuta 2011 julkaisemat syksyn ennusteet vuosiksi 2011–2013 osoittavat, että talouden elpyminen on pysähtynyt ja epäluottamus vaikuttaa kielteisesti investointeihin ja kulutukseen. Luottamuksen puute johtuu julkisen talouden velkakriisin ja finanssisektorin tilanteen haitallisesta vuorovaikutuksesta sekä maailmantalouden hidastumisesta. Vaikutukset ovat näkyneet selvästi varsinkin euroalueella. Tilanteen johdosta bruttokansantuotteen (BKT) kasvun arvioidaan pysähtyvän ensi vuonna ja EU:n kokonaiskasvun ennustetaan jäävän 0,6 prosenttiin vuonna 2012. Työttömyysasteen arvioidaan pysyvän korkeana eli noin 10 prosentissa vuonna 2012 ja vuoden 2013 alkupuolella, mikä pahentaa kriisin sosiaalisia vaikutuksia.

Ellei kriisiin löydetä tehokasta ratkaisua euroalueella, koko EU:n taloudelliset näkymät heikkenevät nopeasti. Sekä euroalueen että muiden jäsenvaltioiden kasvunäkymät riippuvat siitä, saadaanko julkisen talouden velkakriisi ratkaistua tehokkaasti. Samalla on osoitettava, että euro on vakaa ja vahva valuutta ja että euroalueeseen kuuluvat maat haluavat ja kykenevät noudattamaan tervettä talouspolitiikkaa. Finanssimarkkinoiden riskien välttelyn vuoksi näitä ongelmia ei ole vielä kyetty ratkaisemaan. Pitkittynyt epävarmuus on nyt saatava loppumaan. Kuten ilmenee päätöksistä, joita on tehty Eurooppa-neuvostossa ja euroalueen huippukokouksissa, viimeksi 26. ja 27. lokakuuta 2011, EU:n johtajat ovat valmiit käyttämään kaikkia keinoja ratkaistakseen kriisin. He ovat jopa valmiita harkitsemaan uusia muutoksia perussopimukseen. Vaikka hätätoimenpiteet ovat välttämättömiä ja ymmärrettäviä, ne ovat kuitenkin vieneet liikaa päättäjien aikaa ja energiaa. Liian vähän huomiota sen sijaan on kiinnitetty niiden poliittisten muutosten toteuttamiseen, joilla Euroopan taloudet saadaan takaisin kasvu-uralle.

Seuraava talouspolitiikan EU-ohjausjakso on ensimmäinen, joka toteutetaan osana euroalueen ja koko EU:n äskettäin hyväksyttyä vahvempaa talouden ohjausta ja hallintaa 2 . Kuudesta säädösehdotuksesta koostuvalla talouspolitiikan ohjauspaketilla lujitetaan merkittävästi vakaus- ja kasvusopimusta ja laajennetaan julkisen talouden valvontaa. Käyttöön otetaan ensimmäistä kertaa menettely makrotalouden epätasapainon seuraamiseksi ja korjaamiseksi: liiallista epätasapainoa koskeva menettely. Komissio on hiljattain esittänyt ehdotuksia 3 , joilla pyritään vahvistamaan edelleen euroalueen jäsenvaltioiden budjettipolitiikkojen valvontaa. Valvonta kohdistuu erityisesti niihin euroalueen jäsenvaltioihin, joilla on vakavia vaikeuksia rahoitusvakauden suhteen tai joihin sovelletaan liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä. Uudella hallintokehyksellä on tarkoitus lujittaa yhdentymistä ja vahvistaa talouskuria.

Tämän vuoden kasvuselvityksessä korostetaan voimakkaasti täytäntöönpanon tarvetta. Nyt kun EU:ssa on päästy yhteisymmärrykseen uudenlaisesta talouden ohjauksesta ja hallinnasta ja otettu huomioon jäsenvaltioiden talouksien keskinäisriippuvuus, on ensisijaiseksi tavoitteeksi asetettava jo sovittujen sitoumusten ja erityisesti kasvua tukevien toimien täytäntöönpano. Onnistuminen edellyttää toiminnan organisointia ja johdonmukaisuutta, myös koko EU:n tasolla, sekä valmiutta omaksua johtoasema muutosten toteuttamisessa ja kykyä perustella toimien oikeudenmukaisuus.

Vaikka tilanne vaatii kiireellisiä toimia, jäsenvaltiot ovat edistyneet vuotta 2011 koskevassa vuotuisessa kasvuselvityksessä esitettyjen suuntaviivojen täytäntöönpanossa odotettua heikommin. Jäsenvaltiot eivät vielä ole ottaneet täyttä vastuuta talouden uuden ohjaus- ja hallintajärjestelmän puitteissa sovituista radikaaleista muutoksista. Toisinaan kestää kauan ennen kuin EU:n tasolla tehdyt päätökset näkyvät kansallisessa päätöksenteossa. Sen vuoksi seuraavan talouspolitiikan EU-ohjausjakson aikana on korostettava toimien kiireellisyyttä, ja jäsenvaltioiden on noudatettava EU:n tasolla sovittuja ohjeita nopeasti ja näkyvästi. Täytäntöönpano on puutteellista myös EU:n tasolla, sillä jäsenvaltiot eivät ole toteuttaneet jo sovittuja päätöksiä kokonaisuudessaan tai asianmukaisesti, edes sisämarkkinoiden kaltaisilla keskeisillä aloilla. Lisäksi eräitä ehdotuksia, joilla on merkittävä kasvua edistävä vaikutus, ei ole vielä hyväksytty yhteispäätösmenettelyssä, eikä kaikkia rakennerahastoista jäsenvaltioille osoitettuja määrärahoja ole vielä käytetty.

Pääpaino on asetettava samanaikaisesti uudistuksille, joilla voidaan vauhdittaa kasvua lyhyellä aikavälillä, ja oikean kasvumallin löytämiselle keskipitkällä aikavälillä. Finanssimarkkinat arvioivat jäsenvaltioiden julkisen velan kestävyyttä ottaen huomioon pitkän aikavälin kasvunäkymät, jäsenvaltioiden kyvyn tehdä kauaskantoisia päätöksiä rakenteellisista uudistuksista ja jäsenvaltioiden sitoumukset kilpailukyvyn parantamiseksi.

Komissio katsoo, että jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla olisi vuonna 2012 keskityttävä seuraaviin viiteen ensisijaiseen osa-alueeseen:

1.Eriytetyt, kasvua edistävät strategiat julkisen talouden vakauttamiseksi

Päättäväinen julkisen talouden vakauttaminen on keskeinen keino palauttaa kasvun kannalta olennainen makrotalouden vakaus sekä turvata Euroopan sosiaalisen mallin tulevaisuus. Jäsenvaltioiden julkisen talouden velka on kasvanut kriisin seurauksena huomattavasti: keskimäärin 20 prosenttiyksikköä vuosina 2007–2010. Julkisen talouden velan arvioidaan vuonna 2012 olevan 85 prosenttia suhteessa BKT:hen koko EU:ssa ja 90 prosenttia suhteessa BKT:hen euroalueella.

EU:n yhteisen lähestymistavan mukaisesti on toteutettu merkittäviä toimenpiteitä, joilla on pyritty vakauttamaan julkista taloutta. Jos politiikkaa ei muuteta, julkisen talouden alijäämien arvioidaan vuonna 2013 laskevan keskimäärin hieman yli 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen koko EU:ssa. Vakauttamisen aikataulu on siis yleisesti ottaen oikeassa suhteessa vaadittuihin ponnistuksiin, edellyttäen että sitoumuksia noudatetaan.

Kaikki jäsenvaltiot eivät ole samassa tilanteessa, joten yhteisen kehyksen puitteissa olisi toteutettava eriytettyjä strategioita, joissa otetaan huomioon kunkin maan julkiseen talouteen ja makrotalouteen liittyvät riskit. Erityisesti on otettava huomioon seuraavaa:

Rahoitustukiohjelmista tukea saavien jäsenvaltioiden sekä markkinoiden erityistarkkailussa olevien jäsenvaltioiden olisi edelleen pyrittävä saavuttamaan julkiselle taloudelle asetetut tavoitteet riippumatta makrotaloudellisten olosuhteiden muutoksista.

Jäsenvaltioiden, joiden julkisen talouden sopeutukseen liittyy merkittävä kuilu ja joihin sovelletaan liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä tai joiden julkisen talouden alijäämä on hyvin suuri, olisi tehostettava vakauttamistoimiaan. Vaikka makrotalouden skenaariota tarkistettaisiin jossain vaiheessa hieman alaspäin, tämä ei saa viivästyttää liiallisen alijäämän korjaamista.

Jäsenvaltioissa, joilla ei ole liiallista julkisen talouden alijäämää ja jotka ovat asianmukaisella sopeuttamisuralla kohti keskipitkän aikavälin tavoitteita, voidaan finanssipolitiikalla tasata suhdanteita ja vakauttaa julkista taloutta, kunhan ei vaaranneta julkisen talouden keskipitkän aikavälin kestävyyttä.

Vaikka julkisen talouden vakauttamisessa on edistytty hyvin, uudistusten vaikutusten jakautumista on seurattava tarkemmin, jotta voidaan ehkäistä eräiden kasvun osatekijöiden laiminlyönti ja sosiaalisten vaikeuksien paheneminen.

Jäsenvaltioiden olisi pidettävä julkisten menojen kasvu BKT:n keskipitkän aikavälin kasvusuuntausta pienempänä. Komissio katsoo, että jäsenvaltioiden olisi kiinnitettävä erityistä huomiota seuraaviin toimiin:

Asetetaan etusijalle menot kasvua edistäville aloille, kuten koulutukseen, tutkimukseen, innovointiin ja energiaan, sillä ne ovat investointeja tulevaan kasvuun. Samalla on tehostettava näiden määrärahojen käyttöä. Alustavien tietojen mukaan käytänteet jäsenvaltioissa vaihtelevat huomattavasti. Lisäksi olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että pidetään yllä tai jopa parannetaan työvoimapalvelujen ja aktiivisten työmarkkinatoimenpiteiden kattavuutta ja vaikuttavuutta. Jälkimmäisiin kuuluvat esimerkiksi työttömille tarkoitetut koulutusohjelmat.

Jatketaan eläkejärjestelmien uudistamista ja nykyaikaistamista ottaen huomioon työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun perinteet eri jäsenvaltioissa, jotta voidaan varmistaa eläkejärjestelmien rahoituksen kestävyys ja riittävyys. Eläkeikää olisi nostettava elinajanodotteen mukaisesti, varhaiseläkkeelle pääsyä olisi rajoitettava, työuran pidentämistä olisi tuettava, miesten ja naisten eläkeikä olisi yhtenäistettävä, ja eläketulojen kasvattamiseen tähtääviä täydentäviä yksityisiä säästöjärjestelyjä olisi tuettava. Lisäksi olisi uudistettava terveydenhuoltojärjestelmiä ja pyrittävä lisäämään niiden kustannustehokkuutta ja kestävyyttä.

Jotta voitaisiin paremmin huomioida tarve yhdentää veropolitiikkaa, tämän vuoden kasvuselvitykseen on sisällytetty uusi liite, joka koskee kasvua suosivia veropolitiikkoja jäsenvaltioissa sekä veropolitiikkojen tehokkaampaa koordinointia EU:ssa 4 . Näillä seikoilla on erityistä merkitystä myös Euro Plus sopimuksen kannalta. Tulopuolen osuuden lisäämiseksi julkisen talouden vakauttamisessa on verojärjestelmien suunnitteluun ja rakenteeseen kiinnitettävä enemmän huomiota, jotta järjestelmistä saadaan tehokkaammat, tuloksekkaammat ja oikeudenmukaisemmat. Lisäksi olisi otettava huomioon, että jäsenvaltioiden on ehkä korotettava veroja. Verouudistuksia on jo käynnissä useissa jäsenvaltioissa. Niissä olisi otettava huomioon seuraavat seikat:

Eräiden veromuotojen veropohjaa olisi mahdollista vielä laajentaa ja siten lisätä tuloja tai laskea haitallisen korkeita varoasteita. Esimerkiksi perusveroasteeseen tehtävät vähennykset ja poikkeukset aiheuttavat usein talouden vääristymistä ja heikentävät verojärjestelmän tehokkuutta. Tämä koskee erityisesti arvonlisäverosta (alv) myönnettäviä poikkeuksia ja alennettua alv-kantaa, mutta myös yhtiöveroa ja henkilökohtaista tuloveroa. Poistamalla vähitellen eräät välilliset verotuet voitaisiin laajentaa veropohjaa. Erityisesti ympäristölle haitalliset tuet olisi poistettava.

Tarvitaan tehokkaampia toimia verotuksen painopisteen siirtämiseksi työn verottamisesta sellaisiin veromuotoihin, jotka eivät hidasta kasvua. Esimerkiksi nostamalla kulutus-, ympäristö- tai varallisuusveroja (esim. arvokkaista kiinteistöistä perittävä vero) voitaisiin osaltaan keventää työn verotusta ja siten tehdä työvoiman palkkaamisesta kannattavampaa. Verotuksen painopistettä muutettaessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ryhmien tarpeisiin.

Useissa jäsenvaltioissa voidaan lisätä valtion tuloja tehostamalla verojen keruuta ja puuttumalla veronkiertoon. Samassa yhteydessä voidaan hyödyntää verosääntöjen tehokkaampaa soveltamista kaikilla verotuksen aloilla. Lisäksi olisi tehostettava toimenpiteitä, joilla kannustetaan siirtymistä harmaasta tai pimeästä työstä lailliseen työhön.

Jäsenvaltioiden on jatkossa mahdollista hyödyntää uusia tulolähteitä, jotka perustuvat esimerkiksi hiilidioksidin päästöoikeuksien huutokauppaan ja radiotaajuuksien huutokauppaan, ja lisätä niiden avulla menoja kasvua edistävillä aloilla 5 , kuten vihreä kasvu. Jäsenvaltiot ovat sitoutuneet käyttämään huomattavan osan uusista resursseista ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Voidakseen maksimoida verouudistusten vaikutuksen jäsenvaltioiden olisi koordinoitava toimiaan EU:n tasolla käytävän tehokkaan vuoropuhelun avulla. Lisäksi olisi vauhditettava komission edellisessä vuotuisessa kasvuselvityksessä esittämien ehdotusten käsittelyä. Ehdotukset, jotka koskevat yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa, finanssitransaktioveroa ja energiaverotusta, ovat parhaillaan EU:n lainsäätäjän käsittelyssä. 

2.Talouden normaalin luotottamisen palauttaminen

Terve finanssijärjestelmä ja erityisesti vakaa pankkisektori tukevat kasvua. Kriisin taustalla oleva pankkien holtiton toiminta on johtanut epävakauteen koko pankkialalla ja saattaa nyt jarruttaa talouden elpymistä. Sijoittajien luottamus voidaan palauttaa vahvistamalla pankkien pääomatilannetta ja toteuttamalla toimenpiteitä, joilla tuetaan pankkien rahoituksen saantia. Samalla voidaan katkaista julkisen talouden velkakriisin ja finanssisektorin välinen yhteys.

Finanssialan sääntelyä ja valvontaa ollaan parhaillaan uudistamassa perusteellisesti, ja monet uusista päätöksistä ovat jo täytäntöönpanovaiheessa. Tavoitteena on korjata nykyisen sääntely- ja valvontakehyksen heikkoudet ja turvata normaali lainananto yrityksille ja kotitalouksille sekä samalla ehkäistä finanssikriisiä edeltävä liiallinen riskinotto.

Komissio katsoo, että lyhyellä aikavälillä olisi asetettava etusijalle seuraavat toimet:

Vahvistetaan tarvittaessa järjestelmän kannalta merkittävien pankkien pääomatilannetta vastaamaan kasvaneita riskejä valtionvelkakirjamarkkinoilla. Nämä toimet perustuvat Euroopan pankkiviranomaisen tekemään ehdotukseen. Olennaista on varmistaa, että pankit vahvistavat vakavaraisuussuhdettaan ensisijaisesti lisäämällä pääomaa eivätkä rajoittamalla tarpeettomasti lainanantoa reaalitaloudelle. Lisäksi pankkien olisi noudatettava yhteisesti sovittuja sääntöjä, jotka koskevat bonuksia ja palkkausta.

Parannetaan pankkien mahdollisuuksia saada pidempiaikaista rahoitusta toteuttamalla väliaikaisia toimenpiteitä (esim. valtiontakauksia), jotta voidaan rajoittaa pankkialan uudistuksen vaikutuksia reaalitalouden luotonsaantiin ja ehkäistä luottoehtojen kiristyminen edelleen. Pääomittaminen (jos tämä voidaan toteuttaa vain julkisista varoista) ja valtion takausten myöntäminen on toteutettava sopusoinnussa valtiontukisääntöjen kanssa.

Luodaan pk-yritysten kasvumarkkinoita varten erityisjärjestely, joka parantaa pk-yritysten näkyvyyttä sijoittajien keskuudessa, ja sovelletaan pk-yrityksiin kohtuullisia pörssiin listautumisvaatimuksia. Lisäksi vakavaraisuussääntöjä olisi tarkistettava sen varmistamiseksi, että ne eivät vaikuta haitallisesti luotonantoon pk-yrityksille.

Pyritään yhteistyössä Euroopan investointipankin kanssa ylläpitämään ja kasvattamaan sen lainanantoa pk-yrityksille kestävällä vauhdilla sekä hyödynnetään synergiaetuja Euroopan investointirahaston kanssa riskinjako-operaatioiden avulla. Perustetaan rahasto-osuusrahasto 6 , joka tarjoaa pääomaa useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon investoiville rahastoille.

Kehitetään uusi eurooppalainen pääomasijoitusjärjestely, jonka avulla EU:n pääomarahastot voivat markkinoida toimintaansa ja kerätä pääomaa sisämarkkinoilla koko Euroopan laajuisesti. Toimiluvan saa rekisteröitymällä kerran kotijäsenvaltiossa, ja luvan ehtona on yksinkertaistettujen raportointivelvollisuuksien sekä organisaatiota ja liiketoimintaa koskevien sääntöjen noudattaminen.

Viedään päätökseen EU:n finanssimarkkinoita koskevan uuden sääntelykehyksen täytäntöönpano G20-ryhmässä annettujen sitoumusten mukaisesti sekä vahvistetaan uusia EU:n tason finanssivalvontajärjestelyjä.

3.Nykyisen ja tulevan kasvun ja kilpailukyvyn edistäminen

Julkisen talouden vakauttaminen ja finanssisektorin uudistaminen ovat tarpeen, mutta ne eivät kuitenkaan yksinään riitä kasvun varmistamiseksi. Koska julkista taloutta on tervehdytettävä, EU:n talouden kokonaistehokkuutta ja mukautumiskykyä on ensisijaisesti parannettava rakenneuudistusten kautta. Rakenneuudistusten kasvua edistävät vaikutukset toteutuvat vähitellen, mutta kasvua suosivien olosuhteiden luomisella voidaan edistää kasvua lyhyellä aikavälillä lisäämällä luottamusta ja tukemalla kaikkia jäsenvaltioita ja erityisesti niitä, joihin kohdistuu erityistä painetta markkinoilla.

Useimmat kasvua edistävät tekijät ovat jäsenvaltioiden valvonnassa, kuten talouspolitiikan EU-ohjausjakson yhteydessä annetuissa suosituksissa korostettiin. Esimerkiksi kansallisia uudistuksia palvelujen alalla, julkisella sektorilla sekä verkkotoimialoilla olisi nopeutettava, jotta voidaan lisätä EU:n kasvupotentiaalia. Asettamalla etusijalle resurssitehokkuus ja esimerkiksi energiatehokkuus ja jätteiden vähentäminen voidaan parantaa kilpailukykyä, luoda uusia työpaikkoja ja kohentaa ympäristön tilaa. Lisäksi etusijalle olisi asetettava uudistukset, joilla parannetaan liiketoimintaympäristöä ja kilpailukykyä.

Jo kauan ennen tämänhetkistä kriisiä EU:n talouden yleinen suorituskyky oli heikompi kuin sen suurimpien kilpailijoiden. Vaikka työllisyyden osalta on tapahtunut jonkin verran edistystä, EU on ollut jäljessä kilpailijoistaan erityisesti tuottavuudessa, ja ero kasvaa jatkuvasti. EU:n heikkoon tuottavuuteen on monta syytä. EU:lla on kuitenkin kaksi erityistä ongelmaa verrattuna moniin suuriin kilpailijoihin: ensiksi Euroopan laajuiset markkinat ovat edelleen liian hajanaiset eivätkä ne tarjoa yrityksille riittäviä kasvumahdollisuuksia ja samanlaisia mittakaavaetuja. Toiseksi useat toimintaedellytykset, jotka liittyvät rahoituksen saantiin, innovointivalmiuksiin tai sääntelystä aiheutuviin esteisiin, eivät ole omiaan kannustamaan yrityksiä luovuuteen ja investointeihin.

Ellei tarpeellisia rakenneuudistuksia toteuteta, keskipitkän aikavälin näkymät viittaavat siihen, että kasvu jatkuu EU:ssa hitaana. EU:n maakohtaisissa suosituksissa on määritelty kunkin jäsenvaltion osalta tiettyjä ensisijaisia aloja, joilla tarvitaan uudistuksia. Kansallisia toimia voidaan tukea ja täydentää EU:n tasolla esimerkiksi komission ehdottamalla sisämarkkinoiden toimenpidepaketilla, jonka Euroopan parlamentti ja Eurooppa-neuvosto ovat hyväksyneet. Eräiden kasvuun vaikuttavien tekijöiden avulla on mahdollista saada aikaan nopeita tuloksia vuonna 2012, jos kaikki jäsenvaltiot toteuttavat omia toimiaan ja jos kansallisia toimia täydennetään EU:n laajuisella toiminnalla.

Kolme esimerkkiä kasvupotentiaalista

EU:n digitaalisia sisämarkkinoita voidaan kehittää

–luomalla EU:hun markkinat turvatuille mobiili- ja verkkomaksujärjestelmille sekä parantamalla tietosuojasääntöjä ja edistämällä julkisen sektorin tietojen käyttöä;

–vapauttamalla radiotaajuuksia erityisesti nopeasti kasvavilla mobiilien tietopalvelujen markkinoilla. Samanaikaisesti on edistettävä investointeja nopeisiin laajakaistayhteyksiin;

–vähentämällä verkkokaupassa ostettujen tavaroiden ja palvelujen toimituskustannuksia ja parantamalla toimitusten laatua esimerkiksi varmistamalla riittävä kuluttajansuoja;

–poistamalla myyntiä koskevat, kansallisuuteen tai asuinpaikkaan perustuvat rajoitukset. Komissio aikoo edistää tätä tavoitetta antamalla suuntaviivat palveludirektiivin 20 artiklan soveltamisesta;

–kehittämällä verkkopohjaisia riidanratkaisujärjestelmiä, joiden avulla voidaan tarjota nopeaa ja luotettavaa sovittelumenettelyä riita-asioissa kuluttajille ja yrityksille;

–hyödyntämällä tieto- ja viestintäteknologian (TVT) tarjoamia mahdollisuuksia kehittää älykkäitä energia- ja liikennejärjestelmiä, jotka yhdistävät EU:n kaikki alueet toisiinsa. Älykkäät sähköverkot, korkeatasoinen energiatehokkuus ja uusiutuvien energialähteiden laaja käyttö, jotka ovat mahdollisia edistyneen tieto- ja viestintäteknologian sekä sisämarkkinoita palvelevan huippuluokan logistiikan ansiosta, ovat olennainen osa nykyaikaista ja kilpailukykyistä taloutta sekä ehdoton edellytys EU:n kehitykselle lähivuosina.

Todelliset palvelujen sisämarkkinat:

–Monissa jäsenvaltioissa talouden toimijat eivät juurikaan ole tietoisia palveludirektiivin tarjoamista mahdollisuuksista. Eräissä jäsenvaltioissa ei ole vielä perustettu keskitettyjä asiointipisteitä, jotka auttavat yrityksiä hankkimaan tietoa ja selviämään muodollisuuksista. Komissio aikoo varmistaa, että ne jäsenvaltiot, jotka eivät vielä ole saattaneet direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään, tekevät näin. Tarkoitus on suorittaa alakohtaisia testejä ja toteuttaa ennen vuoden 2012 loppua jatkotoimia, jotta voidaan varmistaa direktiivin täysimääräinen täytäntöönpano.

–Lisätään kilpailua ja parannetaan kilpailukykyä vähittäiskaupan alalla, vähennetään esteitä yritysten markkinoille tulolta ja sieltä poistumiselta sekä poistetaan epäoikeudenmukaiset rajoitukset, jotka koskevat yrityksiä, asiantuntijapalveluja, oikeusalan ammatteja, kirjanpitoa ja teknistä neuvontaa sekä terveydenhuolto- ja sosiaalialoja.

–Poistetaan tekniset, hallinnolliset ja yhteiskunnalliset esteet innovatiivisilta teknologioilta ja tuotantoprosesseilta, myös mahdollistavien taustateknologioiden käyttöönotolta.

Kasvun ulkoinen ulottuvuus:

–Hyödynnetään ulkomaankaupan potentiaalia, sillä lähivuosina 90 prosenttia maailmanlaajuisesta kasvusta tapahtuu EU:n ulkopuolella. EU:n yrityksiä, erityisesti pk-yrityksiä 7 , voidaan auttaa monella tavoin hyödyntämään tätä kasvua. Jo kriisin aikana kauppa auttoi osaltaan lieventämään shokkia, sillä neljännes EU:n kasvusta vuonna 2010 oli peräisin kaupasta unionin ulkopuolisten kumppaneiden kanssa. Naapurimaiden kanssa äskettäin tehdyt kauppasopimukset sekä Etelä-Korean kanssa tehty vapaakauppasopimus tarjoavat useita potentiaalisia etuja, jotka perustuvat sopimuksen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Näistä olisi tiedotettava riittävästi yrityksille.

Hyödynnetään EU:n talousarviota kasvun ja kilpailukyvyn lisäämiseksi

Nykyisen kurinalaisen finanssipolitiikan aikana ei finanssipoliittisille elvytystoimille juuri ole tilaa. Käytettävissä olevien resurssien avulla voidaan kuitenkin tukea voimakkaammin kasvua ja kilpailukykyä. Vuosina 2007–2013 koheesiopolitiikan puitteissa on käytettävissä 347 miljardia euroa investointeihin jäsenvaltioissa. Eräissä jäsenvaltioissa EU:n myöntämän rahoituksen suuruus voi olla jopa 4 prosenttia BKT:sta. Hitaan alun jälkeen sekä sitoumukset että maksut ovat lisääntymässä, mutta ne jakautuvat epätasaisesti EU:n sisällä. EU:n rakennerahastojen tarjoamaa potentiaalia voidaan ja sitä täytyy hyödyntää osana uutta kasvustrategiaa:

–Käytettävissä olevia varoja voidaan edelleen käyttää tai ohjelmoida uudelleen runsaassa määrin kasvun ja kilpailukyvyn tukemiseksi sekä talouspolitiikan ensimmäisen EU-ohjausjakson yhteydessä annettujen maakohtaisten suositusten toteuttamiseksi. Useilla ohjelmilla on ollut välitön kasvua tukeva vaikutus, esimerkiksi ohjelmat, joilla tuetaan nuorten oppisopimuskoulutusta Euroopan sosiaalirahastosta, tai kotitalouksille ja yrityksille suunnatut energiatehokkuuteen liittyvät investointiohjelmat. Ohjelmilla voidaan tehokkaasti ja oivaltavasti luoda paikallisia työpaikkoja erityisesti nyt, kun rakennusala on vaikeuksissa.

–Komissio on ehdottanut, että rahoitustukiohjelmista tukea saavien jäsenvaltioiden kohdalla nostetaan yhteisrahoitusosuutta sen varmistamiseksi, että tarvittavat investoinnit saadaan toteutettua huolimatta erittäin tiukoista kansallisista budjeteista. Komissio kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa hyväksymään ehdotukset viimeistään vuoden 2011 lopussa.

–Komissio on esittänyt, että tarvittavan liikenne-, energia- ja TVT-infrastruktuurin rakentamisessa voitaisiin hyödyntää hankejoukkolainoja, joilla houkutellaan yksityistä rahoitusta keskeisiin, tuloja tuottaviin infrastruktuurihankkeisiin. Hankejoukkolainoista on tarkoitus järjestää pilottihanke, jossa EU:n nykyinen talousarvio yhdistyy tuleviin talousarvioihin. Pilottihankkeella pyritään myös aikaistamaan eräiden keskeisten hankkeiden rahoitusta.

Kohdennettu ohjelma kasvun nopeuttamiseksi

Tukeakseen näitä toimia komissio on määritellyt useita EU:n tason päätöksiä, joilla voidaan vauhdittaa kasvua välittömästi edellyttäen, että päätökset hyväksytään pikaisesti. 8 Ne koskevat seuraavia seikkoja:

Otetaan enemmän irti siitä, mistä EU:n tasolla on jo sovittu.

Nopeutetaan Euroopan parlamentissa ja neuvostossa käsiteltävänä olevien ehdotusten hyväksymistä.

Käsitellään nopeasti eräät ehdotukset, joita komissio aikoo tehdä lähikuukausina.

Toimia kuvataan yksityiskohtaisesti liitteessä. Komissio keskustelee mielellään lähiaikoina Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa kasvupaketista, joka on tarkoitus käsitellä nopeutetusti.

4.Työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin puuttuminen

Kriisillä on kauaskantoisia sosiaalisia vaikutuksia. EU:ssa on 1990-luvun puolivälin jälkeen luotu miljoonia uusia työpaikkoja ja lisätty työssäkäyvien määrää. Edistys kuitenkin lopahti vuonna 2008. Työttömyys on sen jälkeen lisääntynyt huomattavasti: tällä hetkellä EU:ssa on 23 miljoonaa työtöntä.

Kriisi on nopeuttanut suuria muutoksia taloudessa, sillä yritykset läpikäyvät nopeita rakenneuudistuksia, monet ihmiset ovat vuorotellen töissä ja työttöminä, ja työolosuhteita mukautetaan vastaamaan muuttuvaa ympäristöä. Työnsaantimahdollisuuksien heiketessä huomattava osa väestöstä ei välttämättä selviydy työelämän muutoksista. Pitkäaikaistyöttömien osuus on kasvanut, ja yhä useampi on vaarassa jäädä pysyvästi työelämän ulkopuolelle. Tasapainoisilla joustoturvapolitiikoilla voidaan auttaa työntekijöitä siirtymään työpaikasta toiseen ja selviytymään työmarkkinatilanteen vaihteluista. Samaan aikaan väestön vanheneminen nopeuttaa kokeneiden työntekijöiden poistumista työmarkkinoilta, ja useissa jäsenvaltioissa työikäisen väestön määrä ei enää lähitulevaisuudessa kasva tai alkaa jopa vähentyä.

Muutosten laajuus ja vauhti voivat johtaa siihen, että työvoiman tarjonta ja kysyntä eivät enää kohtaa. Tämä puolestaan hidastaa talouden elpymistä ja pitkän aikavälin kasvua. Vaikka työttömiä on paljon, myös avoinna olevien työpaikkojen määrät ovat kasvaneet vuoden 2009 puolivälistä lähtien. Tämä johtuu riittämättömästä palkkauksesta, ammattitaitoisen työvoiman puutteesta ja työvoiman vähäisestä maantieteellisestä liikkuvuudesta.

Jo ennen kriisiä jäsenvaltioiden välillä oli suuria eroja kaikkien ikäryhmien työvoimaosuuksissa, yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa sekä elinikäisessä oppimisessa, ja EU:n keskiarvo jäi jälkeen kansainvälisestä kärjestä.

Kasvua tukeva työllisyys:

Komissio katsoo, että työpaikkojen luomisen ja talouden elvyttämisen vuoksi jäsenvaltioiden olisi kiinnitettävä erityistä huomiota seuraaviin toimiin:

Jatketaan palkanmuodostusmekanismien tarkistamista koskevien suositusten täytäntöönpanoa ottaen samalla huomioon työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua koskevat kansalliset käytänteet, jotta palkanmuodostus vastaisi paremmin tuottavuutta, sekä mukautetaan edelleen työttömyysetuuksia ja tarjotaan tehokkaampia aktivointitoimia sekä sopivia koulutus- ja tukijärjestelyjä, joilla tuetaan paluuta työelämään.

Tehostetaan työvoiman liikkuvuutta poistamalla lainsäädännölliset esteet, helpottamalla ammattitutkintojen ja työkokemuksen tunnustamista, vahvistamalla yhteistyötä julkisten työvoimapalvelujen välillä sekä tarkastelemalla asuntomarkkinoiden toimivuutta ja liikenneinfrastruktuuria.

Rajoitetaan varhaiseläkkeelle pääsyä ja muita kanavia siirtyä varhain pois työelämästä sekä tuetaan työurien pidentämistä tarjoamalla enemmän mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen, mukauttamalla työpaikkoja vastaamaan monimuotoisempaa työvoimaa ja parantamalla ikääntyneiden työntekijöiden työllistymismahdollisuuksia esimerkiksi erilaisten kannustimien avulla.

Tuetaan yritysten perustamista ja itsenäistä ammatinharjoittamista, myös sosiaalista yrittäjyyttä, parantamalla tukijärjestelmien laatua ja edistämällä yrittäjyystaitoja.

Luodaan aloitteita niiden alojen kehityksen tukemiseksi, jotka tarjoavat parhaat työllistämismahdollisuudet, kuten vähähiilinen ja resursseja tehokkaasti käyttävä talous (vihreät työpaikat), terveys- ja sosiaalialat sekä digitaalitalous.

Erityisesti nuorten työllisyyden tukeminen:

Työllisyyden alalla etusijalle on asetettava nuoret. Nuorten (alle 25-vuotiaiden) työttömien kokonaismäärä EU:ssa kasvoi miljoonalla vuodesta 2008 vuoteen 2010. Nämä nuoret ovat yksi kriisin suurimmista uhreista. Työttömyysaste koko EU:ssa on kasvanut yli 20 prosenttiin ja eräissä jäsenvaltioissa peräti yli 40 prosenttiin. Lisäksi nuoret työttömät kärsivät eräistä muistakin rakenteellisista ongelmista, jotka vaikeuttavat heidän pääsyään työmarkkinoille. Esimerkiksi 40 prosenttia nuorista työntekijöistä työskentelee määräaikaisessa työsuhteessa. Lisäksi joka seitsemäs nuori (14,4 % nuorista) päättää koulunkäyntinsä ylempään perusasteeseen eikä tämän jälkeen osallistu minkäänlaiseen yleissivistävään tai ammatilliseen jatkokoulutukseen.

Näiden seikkojen pohjalta komissio katsoo, että jäsenvaltioiden olisi asetettava etusijalle seuraavat toimet:

Määritellään kiireellisimmät tarpeet ja esitetään käytännön toimia, jotka koskevat erityisesti työelämän sekä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen ulkopuolelle jääneitä nuoria. Sitoudutaan edistämään laadukasta oppisopimuskoulutusta, työharjoittelua ja yrittäjyystaitoja. Erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota ammatilliseen koulutukseen osana korkea-asteen koulutusta sekä työkokemuksen hankkimiseen.

Pyritään yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa panemaan täytäntöön sitoumukset, jotka koskevat laadukkaan oppisopimuskoulutuksen ja työharjoittelun edistämistä, erityisesti aloilla, joilla on vaikea löytää sopivia työntekijöitä avoimiin työpaikkoihin. Näin varmistetaan, että nuoret saavat hyödyllistä työkokemusta ja pääsevät nopeasti työmarkkinoille.

Uudistetaan työsuojalainsäädäntöä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa, vähennetään vakituisten työsuhteiden jäykkyyttä ja parannetaan työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneiden, erityisesti nuorten, suojelua ja mahdollisuuksia päästä työmarkkinoille.

Mukautetaan yleissivistävää ja ammatillista koulutusta vastaamaan työelämässä tarvittavia edellytyksiä ja taitoja, parannetaan koulutuksen tehokkuutta ja laatua sekä keskitytään niihin aloihin ja ammatteihin, jotka kärsivät eniten ammattitaitoisen työvoiman puutteesta. Esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan alalta valmistuneiden määrä ei ole kasvanut lainkaan vuoden 2008 jälkeen. Jos tilanne jatkuu samanlaisena, EU:ssa saattaa vuonna 2015 olla 700 000 TVT-alan avointa työpaikkaa, joihin ei löydetä työntekijöitä.

Tarkistetaan korkeakouluopetuksen laatua ja rahoitusta ja harkitaan toimia korkealaatuisen opetuksen rahoittamiseksi, esimerkiksi korkeakoulujen lukukausimaksujen käyttöönottoa sekä opintolaina- ja apurahajärjestelmiä tai vaihtoehtoisia rahoituslähteitä, kuten julkisen varojen käyttöä yksityisten sijoitusten houkuttelemiseksi.

Heikoimmassa asemassa olevien suojeleminen:

Taloudellisten ongelmien lisäksi kriisi koettelee koko EU:n sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Kriisi on koskettanut suhteessa eniten niitä, jotka olivat jo aiemmin heikossa asemassa. Kriisin myötä on myös syntynyt uusia ryhmiä, jotka elävät lähellä köyhyysrajaa. On myös olemassa selkeitä viitteitä siitä, että yhä useammat ihmiset ja varsinkin lapset putoavat köyhyysrajan alapuolelle ja syrjäytyvät. Äärimmillään tämä johtaa terveysongelmiin ja kodittomuuteen. Ihmiset, joilla on vain vähän tai ei lainkaan yhteyksiä työmarkkinoille (esim. eläkeläiset tai sosiaaliavustusten varassa elävät, kuten yksinhuoltajat), kärsivät myös muutoksista, joita tehdään etuuksien laskentatapaan ja etuuksien myöntämistä koskeviin ehtoihin. 

Komissio katsoo, että jäsenvaltioiden olisi asetettava etusijalle seuraavat toimet: 

Parannetaan sosiaaliturvajärjestelmien tuloksekkuutta ja varmistetaan, että automaattiset sosiaaliset vakauttajat voivat toimia asianmukaisesti. Pyritään välttämään etuuksien kattavuuteen ja etuuksien myöntämistä koskeviin ehtoihin aiemmin tehtyjen laajennusten pikaista poistamista, ennen kuin työmarkkinat ovat piristyneet merkittävästi.

Toteutetaan aktiiviseen osallistamiseen tähtääviä strategioita, jotka käsittävät työmarkkinoiden aktivointitoimia, ja varmistetaan riittävät ja kohtuuhintaiset sosiaalipalvelut, joilla ehkäistään heikommassa asemassa olevien ryhmien syrjäytyminen.

Varmistetaan sellaisten palvelujen saatavuus, joilla tuetaan työmarkkinoille integroitumista ja sosiaalista osallistamista, esimerkiksi mahdollisuus käyttää tavanomaista maksutiliä ja löytää kohtuuhintainen asunto sekä sähkötoimitukset heikossa asemassa oleville asiakkaille.

5.    Julkishallinnon nykyaikaistaminen

EU:n, jäsenvaltioiden, alueiden ja paikallisyksikköjen julkishallinnon laatu vaikuttaa keskeisesti kilpailukykyyn. Lisäksi sillä on huomattava merkitys tuottavuudelle. Julkiseen talouteen kohdistuvat paineet ovat johtamassa suuriin muutoksiin ja rakenneuudistuksiin julkisella sektorilla. Tämä haaste on kyettävä muuttamaan mahdollisuudeksi. Vaikka julkista sektoria ei ole mahdollista uudistaa hetkessä, olisi uudistuksia pyrittävä nykytilanteessa vauhdittamaan.

Euroopan unionin monitasoisten hallintorakenteiden keskinäisriippuvuus ja monimutkaisuus ovat osoittaneet varsinkin kriisin yhteydessä, että hallintoa on vara parantaa. Jäsenvaltioissa on oltava tehokkaat hallintojärjestelyt, jotta ne voivat osallistua täysimääräisesti EU:n toimintaan, täyttää velvollisuutensa ja varmistaa, että kansalaiset saavat täyden hyödyn maansa EU-jäsenyydestä. EU:n politiikkojen täytäntöönpano esimerkiksi tullivalvonnan ja tilastojen laadun kaltaisilla tärkeillä aloilla riippuu jäsenvaltioiden kyvystä saada aikaan sovitut tulokset. EU:n lainsäädännön jatkuva puutteellinen täytäntöönpano ja rakennerahastovarojen vajaakäyttö johtuvat useissa tapauksissa huonoista hallinnollisista valmiuksista.

Monissa jäsenvaltioissa olisi varaa tehostaa julkisia palveluja sekä parantaa julkishallinnon ja oikeuslaitoksen avoimuutta ja laatua. Erityisesti olisi tehostettava siviilioikeusjärjestelmän toimintaa, jotta riita-asiat voitaisiin ratkaista kohtuullisessa ajassa. Tarpeettomista viivästyksistä aiheutuu kustannuksia yrityksille, jotka eivät tämän vuoksi voi aina hyödyntää kunnolla uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Komissio on ilmoittanut aikovansa ehdottaa parannuksia rajatylittäviin maksukyvyttömyyssääntöihin. Poliittisia tavoitteita olisi yhdenmukaistettava myös rakennuslupien myöntämisen osalta. Komissio on hiljattain tehnyt ehdotuksen asetukseksi Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista 9 . Vaikka tässä on esitetty vain muutamia esimerkkejä, on selvää, että näiden ja muiden ongelmien ratkaiseminen auttaa sovittamaan yhteen julkisen talouden vakauttamisen sekä kilpailukyvyn ja kasvunäkymien parantamisen.

Komissio on pyrkinyt edistämään järkevää sääntelyä koskevaa ohjelmaa, jonka avulla on tarkoitus varmistaa, että EU:lla on käytössään tarvittava korkealaatuinen lainsäädäntö ja että EU toimii vain silloin kun unionin toimilla päästään toissijaisuusperiaatteen mukaisesti parempiin tuloksiin kuin jäsenvaltioiden omilla toimilla. Ohjelman puitteissa pyritään yksinkertaistamaan voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä ja tarkastelemaan sitä säännöllisesti, jotta säännökset olisivat ajantasaisia ja tarkoituksenmukaisia. Toinen tärkeä hanke on komission ohjelma hallinnollisen rasituksen ja byrokratian vähentämiseksi. Komissio on jo ylittänyt tavoitteeksi asetetun 25 prosentin vähennyksen, sillä se on antanut ehdotuksia, joilla hallinnollista rasitusta on tarkoitus vähentää 31 prosenttia. Ehdotukset menevät seuraavaksi EU:n lainsäätäjän käsittelyyn. Komissio on hiljattain esittänyt 10 uutta, mikro- ja pienyrityksiä koskevaa järjestelyä, jossa yritykset jätettäisiin uusien EU:n säännösten ulkopuolelle, ellei ole olemassa perusteltuja syitä sisällyttää ne sääntelyn piiriin. Vaikka uudet säännökset koskisivat pk-yrityksiä, voidaan niiden osalta harkita kevennettyjä järjestelyjä. Sidosryhmien kuulemista, tosiseikkoihin perustuvia vaikutusten arviointeja ja EU:n lainsäädännön käytännön toteutusta on edelleen tarkoitus kehittää olennaisena osana komission asialistaa.

Komissio katsoo, että jäsenvaltioiden olisi asetettava etusijalle seuraavat toimet:

Parannetaan liiketoimintaympäristöä vähentämällä hallinnollista rasitusta esimerkiksi siten, että estetään jäsenvaltioita lisäämästä omia säännöksiään EU:n lainsäädäntöön kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä ja poistetaan tarpeettomat säännökset ja lupamenettelyt sekä otetaan käyttöön yksinkertaisempia ja nopeampia menettelyjä erityisesti oikeusjärjestelmissä. Komissio ilmoitti ehdotuksessaan mikroyritysten vapauttamiseksi uudesta sääntelystä, että se aikoo pitää kirjaa hallinnollisen rasituksen keventämiseksi tekemistään ehdotuksista sekä seurata niiden käsittelyä yhteispäätösmenettelyssä ja niiden saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tarkoitus on havaita tapaukset, joissa lainsäätäjä lisää tarpeettomasti hallinnollista rasitusta käsittelyn yhteydessä.

Varmistetaan, että viranomaiset, yritykset ja kansalaiset voivat vaihtaa keskenään tietoja digitaalisesti. Näin voidaan tehostaa hallintoa, lisätä avoimuutta ja parantaa palvelujen laatua. Julkisista verkkopalveluista voi olla hyötyä erityisesti pk-yrityksille, ja palvelut olisi mukautettava vastaamaan niiden tarpeita.

Helpotetaan yritysten perustamista toteuttamalla eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa Small Business Act aloitteessa annettu sitoumus lyhentää yrityksen perustamiseen tarvittava aika kolmeen päivään. 25 jäsenvaltiota ei ole vielä tehnyt tarvittavia muutoksia tämän tavoitteen saavuttamiseksi ennen vuoden 2012 loppua, joten niiden olisi ryhdyttävä toimeen.

Lisätään EU:n rakennerahastojen käyttöä parantamalla hallinnollisia valmiuksia, kuten tarvittavaa asiantuntemusta ja hallinnon jatkuvuutta, jotta voidaan nopeuttaa käyttämättömien varojen maksua kasvua edistäviin hankkeisiin, sekä hyödyntämällä käytettävissä olevaa teknistä apua.

6.Päätelmät

EU:n talous on historiansa suurimpien haasteiden edessä. Vuotuisessa kasvuselvityksessä 2012 keskitytään talouden uuden ohjausjärjestelmän sekä Eurooppa 2020 strategian yhteydessä sovittujen ensisijaisten tavoitteiden täytäntöönpanoon. Selvityksessä on mukautettu tavoitteita ja päämääriä vastaamaan heikkenevää taloutta. Komissio kehottaa

Eurooppa-neuvostoa ottamaan huomioon tämän vuotuisen kasvuselvityksen ja antamaan neuvoston eri kokoonpanoille tehtäväksi kasvuselvityksen tarkastelemisen ja siitä raportoimisen kevään Eurooppa-neuvostolle, jotta maaliskuussa pidettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa voidaan hyväksyä asianmukaiset suuntaviivat vuoden 2012 talouspolitiikan EU-ohjausjaksoa varten;

jäsenvaltioita ottamaan kevään Eurooppa-neuvostossa sovittavat suuntaviivat huomioon seuraavissa vakaus- ja lähentymisohjelmissaan sekä kansallisissa uudistusohjelmissaan keväällä 2012. Komissio aikoo tarkastella näitä asiakirjoja samalla kun se antaa ensi vuonna uusia tai päivitettyjä maakohtaisia suosituksia. Lisäksi komissio ottaa huomioon vuonna 2011 annettujen suositusten, myös Euro Plus sopimuksen yhteydessä tehtyjen sitoumusten, täytäntöönpanon;

jäsenvaltioita tehostamaan vakaus- ja lähentymisohjelmien, kansallisten uudistusohjelmien ja vuoden 2011 maakohtaisten suositusten täytäntöönpanoa;

Euroopan parlamenttia ja Eurooppa-neuvostoa käsittelemään pikaisesti tämän tiedonannon liitteessä luetellut ehdotukset, jotta ne voitaisiin hyväksyä ennen vuoden 2012 loppua.

I.Otetaan enemmän irti siitä, mistä EU:n tasolla on jo sovittu

Palveludirektiivin täysimääräinen täytäntöönpano

AIHEELLISET TOIMENPITEET:

Kaikki jäsenvaltiot saattavat direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään ennen vuoden 2011 loppua (täytäntöönpanokertomus ennen vuoden 2011 loppua / vuoden 2012 alussa)

Kaikki keskitetyt asiointipisteet ovat toiminnassa ennen vuoden 2011 loppua

Raportoidaan direktiivin täytäntöönpanon etenemisestä vuoden 2012 toisella vuosineljänneksellä ja hyväksytään jatkotoimet ennen vuoden 2012 loppua

Komissio esittää vuoden 2012 alkupuoliskolla direktiivin 20 artiklaan perustuvat täytäntöönpano-ohjeet, joilla pyritään poistamaan kansallisuuteen tai asuinpaikkaan perustuvat myynnin rajoitukset

Energian sisämarkkinoiden saaminen valmiiksi, jotta kuluttajat voivat valita energiantoimittajien välillä ja energiantoimittajilla on kaikilta osin pääsy markkinoille.

AIHEELLISET TOIMENPITEET:

Kaikkien jäsenvaltioiden on saatettava toinen ja kolmas energiapaketti osaksi kansallista lainsäädäntöään viipymättä (määräaika oli vuoden 2011 puolivälissä)

Neuvosto ja parlamentti hyväksyvät nopeasti asetuksen Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista

Komissio ehdottaa alustavia täytäntöönpano-ohjeita ja verkkosääntöjä vuonna 2012 (kolmannen paketin mukaisesti), jotta työ saadaan päätökseen vuoteen 2014 mennessä

Maksusuoritusten myöhästymistä koskevan direktiivin täytäntöönpanoa olisi pk-yritysten tukemiseksi aikaistettava maaliskuusta 2013 maaliskuuhun 2012

AIHEELLINEN TOIMENPIDE: Kaikki jäsenvaltiot aikaistavat täytäntöönpanopäivää ainakin käytännössä, elleivät oikeudellisesti

Korean kanssa tehdyn vapaakauppasopimuksen täysimääräinen täytäntöönpano

AIHEELLISET TOIMENPITEET:

Kaikissa jäsenvaltioissa järjestetään kampanja, jossa mainostetaan Koreassa vuonna 2012 aukeavia mahdollisuuksia

Komissio valvoo sopimuksen täytäntöönpanoa ja raportoi vuoden 2012 loppuun mennessä siitä, onko markkinoillepääsy helpottunut

II.Nopeutetaan neuvostossa ja Euroopan parlamentissa käsiteltävänä olevien ehdotusten hyväksymistä

Ehdotettu 25 jäsenvaltiossa voimassa oleva yhtenäinen eurooppalainen patenttisuoja vähentäisi yritysten kustannuksia arviolta 80 prosenttia (ehdotus sisältyy sisämarkkinoiden toimenpidepakettiin)

AIHEELLISET TOIMENPITEET:

25 jäsenvaltion ministereiden on päästävä poliittiseen yhteisymmärrykseen ehdotuksesta ennen vuoden 2011 loppua

Annetaan täytäntöönpanoasetukset ja sovitaan yhtenäisen patenttituomioistuimen perustamista koskevasta sopimuksesta poliittisella tasolla / allekirjoitetaan sopimus helmikuussa 2012 järjestettävän Euroopan parlamentin äänestyksen jälkeen

Päästään sopuun verkkovierailuasetuksen tarkistamisesta; tarkistetulla asetuksella luodaan uusia mahdollisuuksia yrityksille ja lasketaan kuluttajien maksamia hintoja 

AIHEELLINEN TOIMENPIDE: Neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyvät komission ehdotuksen (KOM(2011) 402) vuoden 2012 alkupuoliskolla (nykyisen asetuksen voimassaolo päättyy 30.6.2012)

Vireillä oleva tilinpäätösdirektiivien tarkistaminen yksinkertaistaisi tilinpäätöstietojen julkistamisvaatimuksia erityisesti mikroyrityksille myönnettävien vapautusten ansiosta ja pienyritysten rasitusta keventämällä

AIHEELLISET TOIMENPITEET:

Päästään poliittiseen sopuun komission ehdotuksesta, joka koskee mikroyhteisöjen tilinpäätöksiä (KOM(2009) 35 COD), ennen vuoden 2011 loppua

Hyväksytään tilinpäätösdirektiivien tarkistamista koskeva ehdotus (KOM(2011) 684) ennen vuoden 2012 loppua (ehdotus sisältyy sisämarkkinoiden toimenpidepakettiin)

Rakennerahastojen osarahoitusosuuksien kasvattaminen ehdotetulla tavalla ohjelmamaissa mahdollistaisi EU:n varojen nopean käyttöönoton kasvun tukemiseksi

AIHEELLINEN TOIMENPIDE: Hyväksytään komission ehdotus (KOM(2011) 482) ennen vuoden 2011 loppua

Ehdotettu energiansäästödirektiivi edistäisi tehokkaampaa energian käyttöä

AIHEELLISET TOIMENPITEET:

Neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyvät direktiivin vuoden 2012 alkupuoliskolla

Kaikki jäsenvaltiot asettavat energiatehokkuutta koskevat tavoitteet ja antavat ensimmäiset kertomukset ennen vuoden 2012 loppua (direktiivin hyväksymisen jälkeen)

Tehdään keskeisten strategisten kumppanien kanssa kauppasopimukset, joista käydään parhaillaan neuvotteluja

AIHEELLISET TOIMENPITEET:

Kumppaneiden näkemyksistä riippuen tavoitteena on saada päätökseen neuvottelut Intian ja Ukrainan kanssa ennen seuraavia maiden kanssa järjestettäviä huippukokouksia

Kumppaneiden näkemyksistä riippuen tavoitteena on saada päätökseen neuvottelut Kanadan, Singaporen ja Malesian kanssa viimeistään vuoden 2012 aikana

Tehdään vuoden 2012 alussa valmiiksi sopimukset Perun ja Kolumbian kanssa, sillä sopimusneuvottelut on jo saatu päätökseen

Tarkistetaan eurooppalaista standardointijärjestelmää (tieto- ja viestintäteknologia ja palvelut) koskevaa lainsäädäntöä (ehdotus sisältyy sisämarkkinoiden toimenpidepakettiin)

AIHEELLINEN TOIMENPIDE: Neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyvät komission ehdotuksen (KOM(2011) 315) ennen vuoden 2012 loppua

Päästään sopuun säästöjen verotusta koskevista ehdotuksista

AIHEELLINEN TOIMENPIDE: Saadaan päätökseen säästöjen verotusta koskevasta ehdotuksesta (KOM(2008) 727) neuvostossa käydyt perusteelliset keskustelut ennen vuoden 2011 loppua

Valtuutetaan komissio neuvottelemaan verosopimuksista koko EU:n puolesta kolmansien maiden kanssa, jotta veronkiertoa voidaan tehokkaasti torjua ja samalla välttää kaksinkertainen verotus

AIHEELLISET TOIMENPITEET:

Hyväksytään neuvotteluohjeet viimeistään maaliskuussa 2012

Sovitaan Liechtensteinin kanssa petostentorjuntasopimuksesta ennen vuoden 2011 loppua

Komissio tekee ennen vuoden 2012 loppua ehdotuksen, jolla puututaan verokeitaisiin

Hyväksytään yhteinen eurooppalainen kauppalaki, jonka soveltaminen on vapaaehtoista

AIHEELLINEN TOIMENPIDE: Neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyvät komission ehdotuksen (KOM(2011) 636) ennen vuoden 2012 loppua

III.Käsitellään nopeasti ehdotukset, joita komissio aikoo tehdä lähikuukausina, esim.:

Sisämarkkinoiden toimenpidepakettiin kuuluvat 12 ehdotusta, mm.: 

Helpotetaan riskipääoman saantia kaikkialla Euroopassa EU-passin avulla: Komissio tekee ehdotuksen 30.11.2011, ja neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyvät sen ennen vuoden 2012 loppua

Luodaan yhteinen oikeusperusta sähköisen todentamisen ja sähköisen allekirjoituksen vastavuoroiselle tunnustamiselle rajojen yli. Komissio tekee ehdotuksen vuoden 2012 toisella vuosineljänneksellä, ja neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyvät sen ennen vuoden 2012 loppua

Tarkistetaan julkisia hankintoja koskevaa sääntelyä niin, että säännöistä tulee yksinkertaisemmat ja menettelyistä tehokkaammat. Komissio tekee ehdotuksen 13.12.2011, ja neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyvät sen ennen vuoden 2012 loppua

Annetaan lainsäädäntöä, jolla nykyaikaistetaan ammattitutkintojen tunnustamista

AIHEELLINEN TOIMENPIDE: Neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyvät ennen vuoden 2012 loppua

Muita ehdotuksia:

Nuorten mahdollisuuksia koskeva aloite (Youth Opportunities), jolla edistetään nuorten työllisyyttä, erityisesti ensimmäisen työpaikan saantia, oppisopimuskoulutusta ja harjoittelua

AIHEELLINEN TOIMENPIDE: Komissio tekee ehdotuksen ennen vuoden 2011 loppua, ja neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyvät sen viimeistään kesäkuun lopussa vuonna 2012

Immateriaalioikeuksien kollektiivinen hallinnointi, jotta voidaan luoda musiikin verkkokaupan sisämarkkinat ja nykyaikaistaa tekijänoikeuksien hallinnointi EU:ssa

AIHEELLINEN TOIMENPIDE: Komissio tekee ehdotuksen vuoden 2012 ensimmäisellä vuosineljänneksellä, ja neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyvät sen ennen vuoden 2012 loppua

Verkkomaksujärjestelmiä koskeva ehdotus, jolla pyritään parantamaan luottamusta ja lisäämään kilpailua

AIHEELLINEN TOIMENPIDE: Komissio esittää vuonna 2012 käytännön ehdotuksia, joilla pyritään ratkaisemaan (vuoden 2011 lopulla todennäköisesti annettavassa) vihreässä kirjassa esitettävät ongelmat.

(1) Talous- ja työllisyystilannetta arvioidaan tarkemmin tämän tiedonannon liitteissä.

(2) Ks. myös ”Etenemissuunnitelma kohti vakautta ja kasvua”, KOM(2011) 669, 12.10.2011.

(3) KOM(2011) 821/2 ja KOM(2011) 819, 23.11.2011.

(4) Selvityksen taustalla on Eurooppa-neuvoston 24. kesäkuuta 2011 komissiolle esittämä kehotus raportoida edistymisestä rakenteellisissa keskusteluissa veropoliittisista kysymyksistä Euro Plus sopimuksen yhteydessä.

(5) Arvioiden mukaan päästökauppajärjestelmästä voitaisiin saada tuloja vuonna 2013 vähintään 11 miljardia euroa.

(6) Kyseessä olisi Euroopan investointipankin hallinnoima Euroopan tasolla toimiva yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys, joka investoisi muihin, kansallisiin rahastoihin eikä sijoittaisi osakkeisiin, joukkovelkakirjoihin jne.

(7) Ks. komission tiedonanto ”Pieni yritys, suuri maailma – uusi yhteistyöhanke avaa maailmanmarkkinoita pk-yrityksille”, KOM(2011) 702.

(8) Näihin kuuluvat sisämarkkinoiden toimenpidepaketin 12 ehdotusta, jotka Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat jo suostuneet käsittelemään nopeutetussa tahdissa.

(9) KOM(2011) 658, 19.10.2011.

(10) KOM(2011) 803, 23.11.2011.

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 23.11.2011

KOM(2011) 815 lopullinen

VOL. 2/5 - LIITE I

LIITE

TILANNEKATSAUS EUROOPPA 2020 -STRATEGIAN TOTEUTTAMISEEN

Liite asiakirjaan

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Vuotuinen kasvuselvitys 2012

1.Johdanto

Eurooppa-neuvosto sopi vuonna 2010 kokonaisvaltaisesta Eurooppa 2020 -strategiasta, jonka avulla Euroopan on tarkoitus vastata sitä tällä hetkellä kohtaaviin haasteisiin. Tämä strategia on nyt tärkeämpi kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka EU:n BKT kasvoi vuoden 2011 ensimmäisellä neljänneksellä, kasvu on tämän jälkeen merkittävästi hidastunut, ja talouskasvun odotetaan pysähtyvän käytännössä kokonaan vuoden loppua lähestyttäessä 1 . Euroalueella tilannetta pahentavat julkisen talouden velkakriisin pitkittyminen ja pankkisektorilla vielä korjattavat heikkoudet. Tässä tilanteessa sekä kotitaloudet että yritykset kärsivät luottamuksen puutteesta, ja ne ovat siksi vähentäneet kulutustaan ja investointejaan. Kireää julkistaloudellista tilannetta vaikeuttaa lisäksi se, että mahdollisuudet kasvun vauhdittamiseen elvyttävän finanssipolitiikan avulla ovat hyvin rajalliset.

Nykyinen tilanne heikentää tulevia kasvunäkymiä tuntuvasti, ja sillä on laaja-alaisia kielteisiä vaikutuksia yritystoimintaan, työmarkkinoihin – erityisesti nuoriin ja vähän koulutettuihin – sekä julkisen talouden tulo- ja menopuoleen. Samaan aikaan globaalissa toimintaympäristössä kilpailu kiristyy entisestään, kun kehittyvissä talouksissa edistytään teknologian käyttöönotossa.

EU:n on historiansa syvimmässä talouskriisissä. Sen on siksi tehtävä kaksin verroin enemmän kasvun vauhdittamiseksi, tuottavuuden parantamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi. Enää ei ole tarpeen erottaa toisistaan lyhyen ja pitkän aikavälin toimia, koska pitkän aikavälin talousnäkymillä on lyhyellä aikavälillä välitön vaikutus maiden valtionlainojen kustannuksiin. Pitkän aikavälin uudistuksia on toteutettava samaan aikaan lyhyen aikavälin toimenpiteiden kanssa.

Eurooppa 2020 -strategiassa korostetaan perustellusti tarvetta uuteen kasvu-uraan, jonka avulla voidaan saavuttaa älykäs, kestävä ja osallistava talous, korjata Euroopan taloudessa olevat rakenteelliset puutteet, parantaa sen kilpailukykyä ja tuottavuutta sekä luoda perusta kestävälle sosiaaliselle markkinataloudelle.

Strategiassa määritellään yleistavoitteet, jotka EU:n olisi saavutettava vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteena on tilanne, jossa työllisten osuus EU:n 20–64-vuotiaasta väestöstä on 75 prosenttia, jossa EU:n BKT:stä 3 prosenttia investoidaan T&K:hon, jossa 20/20/20-ilmasto- ja energiatavoitteet on saavutettu ja jossa koulunkäynnin keskeyttävien osuus on alle 10 prosenttia ja vähintään 40 prosenttia nuoremmasta sukupolvesta suorittaa korkea-asteen (alempi korkea-aste) tai vastaavan tutkinnon. Lisäksi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen uhan alla olevien määrää on tarkoitus vähentää 20 miljoonalla. Nämä tavoitteet ovat yhteydessä toisiinsa, ja ne vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten EU yleisesti ottaen onnistuu pyrkimyksissään. Ne vaativat kaikilta jäsenvaltioilta yhteisiä toimia, joita tuetaan EU:n tason toimilla.

Eurooppa 2020 -strategia on osa EU:n talouspolitiikan ohjausjaksoa. Tämä talouspolitiikan koordinoinnin tehostamiseen tähtäävä prosessi käynnistettiin vuoden 2011 alussa. Neuvosto saattoi ensimmäisen ohjausjakson päätökseen heinäkuussa antamalla kansallisten uudistusohjelmien ja kansallisten vakaus- ja lähentymisohjelmien perusteella joukon maakohtaisia suosituksia. Suosituksissa otetaan esille osa-alueita, joilla jäsenvaltioiden olisi toteutettava lisätoimenpiteitä 2 . Niissä tuotiin esille tarve nopeuttaa rakenteellisia uudistuksia monilla aloilla, jotta Euroopan kasvupotentiaali saataisiin käyttöön. Niissä korostettiin etenkin palvelumarkkinoiden avaamista, sääntely-ympäristön parantamista, rahoituksen saannin varmistamista sekä energiatehokkuuden edistämistä 3 . Näiden maakohtaisten suositusten täytäntöönpano olisi nyt otettava ensisijaiseksi tavoitteeksi.

2.Edistyminen Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteiden saavuttamisessa

Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisella voidaan merkittävästi lisätä jäsenvaltioiden kasvupotentiaalia. Jäsenvaltioiden kevään 2011 kansallisissa uudistusohjelmissaan esittämät sitoumukset eivät tämänhetkisessä tilanteessa kuitenkaan useimmissa tapauksissa riitä EU:n tason tavoitteiden saavuttamiseen. Tämä pätee etenkin energiatehokkuuteen liittyviin tavoitteisiin 4 . Lisäksi uusimmat käytettävissä olevat tilastot osoittavat, että koko EU:n tasolla on tähän mennessä edistytty jonkin verran vain koulutuksen alalla.

Koulutustavoite: Nykyiset jäsenvaltioiden antamat sitoumukset eivät riitä koulun keskeyttäneiden vähentämistä koskevan, EU:n tason tavoitteen saavuttamiseen. Kansallisten tavoitteiden perusteella voidaan olettaa, että koulun keskeyttäneiden osuus on 10,5 prosenttia vuonna 2020, joten Euroopan tasolla asetettua 10 prosentin tavoitetta ei saavuteta. Koulun keskeyttäneiden osuus oli EU:ssa vuonna 2010 edelleen keskimäärin 14,1 prosenttia. Vastaava osuus vuonna 2009 oli 14,4 prosenttia. Tarkempi tarkastelu paljastaa merkittäviä eroja maiden välillä ja saman maan sisällä. Kun tarkastellaan korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuutta (30–34-vuotiaat), jäsenvaltioiden asettamien nykyisten tavoitteiden saavuttamisen kumulatiivisen vaikutuksen perusteella saavutettaisiin vuonna 2020 tilanne, jossa kyseinen osuus olisi vain 37 prosenttia. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on EU:n tasolla kuitenkin kasvanut 32,3 prosentista 33,6 prosenttiin vuosien 2009 ja 2010 välisenä aikana, ja nykysuuntaukset viittaavat siihen, että 40 prosentin yleistavoite saatetaan saavuttaa 30–34-vuotiaiden ikäryhmässä.

Työllisyystavoite: Siinäkin tapauksessa, että kaikki jäsenvaltiot saavuttaisivat kansalliset tavoitteensa, EU:n tason tavoitteeksi asetetusta 75 prosentista jäätäisiin 1,0–1,3 prosenttiyksikköä. Tällä osa-alueella ei ole vuonna 2011 merkittävästi edistytty. Vuoden alkupuoliskolla elpyminen on pysähtynyt ja kokonaistyöllisyys kasvanut vain marginaalisesti. Työllisyysaste 27 jäsenvaltion EU:ssa on tämän vuoksi vuonna 2011 todennäköisesti vain hieman korkeampi kuin vuonna 2010, jolloin se oli 68,6 prosenttia. Se jää näin selvästi alle kriisiä edeltäneen korkean työllisyysasteen (70,3 prosenttia). Haasteena on näin edelleen lisätä työllisten määrää 17,6 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä.

Tutkimusta ja kehittämistä koskeva tavoite: Kansallisten tavoitteiden perusteella arvioituna EU jää 3 prosentin tavoitteestaan noin 0,3 prosenttiyksikköä. Vuonna 2009 T&K-investointien osuus oli 2,01 prosenttia, ja osuuden arvioidaan kasvavan vain vähän vuonna 2011.

Köyhyyden vähentämistä koskeva tavoite: EU:n tavoitteena olevaa köyhien ja sosiaalisesti syrjäytyneiden määrän vähentämistä vähintään 20 miljoonalla ei saavuteta nykyisten kansallisten tavoitteiden avulla. Köyhien ja sosiaalisesti syrjäytyneiden määrä vähenee kokonaistavoitteen saavuttamista koskevien ensimmäisten alustavien arvioiden mukaan noin 12 miljoonaa vuoteen 2020 mennessä. Jos otetaan huomioon muiden tähän tavoitteeseen vaikuttavien strategioiden heijastusvaikutukset, edellä mainittu määrä voi kasvaa 25 prosentilla. Esimerkkeinä tällaisista strategioista voidaan mainita lasten köyhyyden torjuntaan ja pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseen tähtäävät strategiat. EU:n tason yleistavoitteesta jäätäisiin kuitenkin tässäkin tapauksessa vähintään 5 miljoonalla eli 25 prosentilla.

20/20/20-tavoite: Kun tarkastellaan 20/20/20-tavoitetta, päästöjen vähentämistä koskevat viimeaikaiset ennusteet 5 viittaavat siihen, että EU:ssa saavutetaan EU:n tason tavoitteeksi asetettu kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 prosentilla, joskin useiden jäsenvaltioiden on toteutettava lisätoimia sitovien kansallisten tavoitteidensa saavuttamiseksi. Energiatehokkuuteen liittyviä jäsenvaltioiden kansallisia tavoitteita arvioidaan parhaillaan, ja arviointikertomuksen on tarkoitus valmistua vuoden 2012 alussa. Voidaan kuitenkin olettaa, että jäsenvaltioiden asettamiin oikeudellisesti sitoviin tavoitteisiin perustuva tilanne, jossa uusiutuvien energialähteiden osuus on 20 prosenttia, saavutetaan, jos jäsenvaltiot toteuttavat uusiutuvaa energiaa koskevat toimintasuunnitelmansa kaikilta osin. Vuosien 2008 ja 2009 välisenä aikana uusiutuvan energian osuus kasvoi EU:n tasolla 10,34 prosentista 11,6 prosenttiin 6 .

Tavoitteilla pyritään kannustamaan jäsenvaltioita vaatimaan itseltään mitattavissa olevaa edistystä avainaloilla, jotka on koottu viiteen yleistavoitteeseen. Vaikka nykyinen vaikea taloudellinen tilanne ja edelleen käynnissä oleva julkisen talouden vakauttaminen rajoittavat tällä hetkellä jäsenvaltioiden toimintamahdollisuuksia, tulevina vuosina tarvitaan lisää työtä, jotta voitaisiin varmistaa, että EU:n tasolla asetetut tavoitteet saavutetaan vuoteen 2020 mennessä.

3.Euroopan kasvupotentiaalin vapauttaminen

Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyvät lippulaivahankkeet ja EU:n välineet on otettava kaikilta osin käyttöön kasvun vauhdittamiseksi. Kaikki seitsemän lippulaivahanketta 7 on nyt määritelty, ja painopiste on siirtynyt toteutukseen. Edistys on ollut yleisesti ottaen tyydyttävää. Jokaisessa lippulaivahankkeessa on vuosina 2010 ja 2011 saatu päätökseen useita avaintoimia. Monet toimista ovat kuitenkin edelleen ehdotusvaiheessa, ja niille tarvitaan neuvoston ja Euroopan parlamentin hyväksyntä. Koska tilanne vaatii ripeitä toimia, komissio on yksilöinyt joukon ensisijaisia ehdotuksia, joihin liittyy merkittävästi kasvupotentiaalia ja joiden hyväksymistä olisi sen vuoksi nopeutettava kasvun uudelleen käynnistämiseksi 8 .

3.1.Eurooppa 2020 -lippulaivahanke: Innovaatiounioni

Euroopassa ei viime vuosina ole riittävästi edistytty tutkimuksen ja innovoinnin aloilla. EU:n ja Yhdysvaltojen ja EU:n ja Japanin välillä oleva merkittävä innovaatiokuilu on sen vuoksi kasvanut entisestään. Monet tärkeät kilpailijat, kuten Kiina ja Brasilia, ovat nyt nopeasti saamassa EU:ta kiinni innovaatiotoiminnan tuloksissa 9 . EU:n kokonaistilanteen tarkempi tarkastelu paljastaa, että tulokset ovat eri jäsenvaltioissa hyvin erilaisia ja että joidenkin jäsenvaltioiden (etenkin Ruotsin, Tanskan, Suomen ja Saksan) tulokset ovat maailmanlaajuisessa mittakaavassa arvioituina hyviä.

Euroopan innovaatiovajetta on selitetty monilla tavoin. Syyksi on esitetty muun muassa sitä, että suurin osa Euroopan yrityksistä toimii perinteisillä aloilla, joilla T&K-toiminnan osuus on vähäisempi (ns. polkuriippuvuus), sekä sitä, että epätäydellisesti toteutuneet sisämarkkinat haittaavat innovaatiopohjaisiin kasvualoihin (kuten biotekniikkaan ja internetiin) tehtäviä investointeja, myös palvelualoilla, koska innovatiivisten tuotteiden markkinanäkymät ovat heikot ja koska tarvittavaa osaamista omaavasta työvoimasta on kasvava pula. Muita esitettyjä syitä ovat rahoituksen saannin vaikeus, innovaatiota tukevan toimintapolitiikan ja sitä tukevien kysyntäpuolen toimien vähäinen hyödyntäminen sekä se, että yhteydet osaamiskolmiossa ovat EU:ssa melko heikkoja.

Innovaatiounioni-lippulaivahankkeella on tarkoitus puuttua näihin haasteisiin. Se sisältää 34 erillistä sitoumusta, joiden täyttämiselle on asetettu selkeät määräajat. Hankkeessa on yleisesti ottaen edistytty hyvin, ja sen 34 toimesta 30:n toteutus etenee täysin suunnitelmien mukaisesti. Lisäksi on käynnistetty konkreettisia aloitteita ja pilottihankkeita. Komissio esittää lippulaivahankkeeseen liittyvät kuusi lainsäädäntöehdotusta (yhtenäinen patenttisuoja, standardisointipaketti, Horisontti 2020, uusi koheesiopolitiikka, julkisten hankintojen sääntelykehyksen uudistaminen sekä pääomarahastojen EU:n laajuinen toimilupa) vuoden 2011 loppuun mennessä. Ehdotukset perustuvat sidosryhmien kanssa käytyihin kattaviin keskusteluihin.

Euroopassa tarvitaan nopeampaa ja nykyajan vaatimuksia paremmin vastaavaa standardisointia, kustannuksiltaan edullisempia patentteja, enemmän innovatiivisiin tuotteisiin ja palveluihin liittyviä julkisia hankintoja, pääoman saatavuuden parantamista sekä todellisia eurooppalaisia osaamismarkkinoita. Komissio on myös esittänyt ehdotukset yhtenäisen patenttisuojan luomisesta yksinkertaistaakseen patentointia ja vähentääkseen sen kustannuksia. Se katsoo, että näistä ehdotuksista samoin kuin yhdistettyä patenttituomioistuinta koskevasta sopimuksesta olisi saavutettava poliittinen yhteisymmärrys ennen vuoden 2011 loppua. Komissio on myös esittänyt ehdotuspaketin, jolla on tarkoitus uudistaa standardisointia ja tehdä siitä puolet nykyistä nopeampaa.

Vuonna 2011 toteutettuihin avaintoimiin kuuluu aktiivisena ja terveenä ikääntymiseen liittyvän eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden käynnistäminen. Tavoitteena on terveiden elinvuosien määrän lisääminen kahdella ja tästä seurauksena oleva parempi työllistettävyys ja työmarkkinoille aiheutuvien menetysten väheneminen. Tarkoituksena on kannustaa kaikkia innovaatiosyklin vaiheita ja kaikkia aloja edustavia toimijoita nopeuttamaan innovatiivisten ratkaisujen löytymistä yhteiskunnallisiin haasteisiin. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta koskevien ehdotusten yhteydessä on lisäksi käynnistetty maataloutta ja maaseudun kehittämistä koskeva eurooppalainen innovaatiokumppanuus. Kumppanuuden avulla on tarkoitus kaventaa tutkimuksen ja viljelymenetelmien parantamisen välillä nykyisin olevaa merkittävää kuilua. Edistystä on lisäksi saavutettu niiden 48 ensisijaisen eurooppalaisen tutkimusinfrastruktuurin osalta, jotka esitetään Euroopan tutkimusinfrastruktuurien strategiafoorumin laatimassa vuoden 2010 etenemissuunnitelmassa. Kymmenen infrastruktuurin kehittäminen on jo käynnissä, ja 16 infrastruktuurin kehittäminen voitaneen aloittaa vuonna 2012.

Julkisten hankintojen osuus EU:n BKT:sta oli vuonna 2009 noin 19,9 prosenttia, joten ne tarjoavat mittavat mahdollisuudet EU:n innovaatioiden markkinoille tuomiseksi. Komissio pyrkii yhdessä jäsenvaltioiden kanssa siihen, että tätä potentiaalia voitaisiin hyödyntää entistä paremmin. Se aikoo esittää ennen vuoden 2011 loppua ehdotuksen, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa julkisiin hankintoihin liittyvää sääntelyä ja tehostaa hankintamenettelyjä ja tehdä niistä nykyistä ympäristöystävällisempiä. Ehdotus sisältää myös uuden hankintamenettelyn, jota on tarkoitus soveltaa uusien innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen ja hankintaan sekä innovatiivisiin urakoihin.

Komissio selvittää lisäksi parhaillaan, miten yritykset voisivat entistä paremmin hyödyntää immateriaalioikeuksia. Se on tarkastellut eri vaihtoehtoja, joilla voidaan lisätä immateriaalioikeuksien arvoa EU:n tasolla. Se aikoo käynnistää vuonna 2012 keskustelut jäsenvaltioiden kanssa lisätoimien suunnittelemiseksi. EU:ssa perustettiin vuonna 2008 Euroopan teknologiainstituutti (EIT), jonka tehtävänä on parantaa tieteellisten tutkimusyhteisöjen ja yritysmaailman välisiä yhteyksiä. Sen tavoitteena on tukea korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysten yhdessä muodostamia uudentyyppisiä kumppanuuksia, ns. osaamis- ja innovointiyhteisöjä. Tällaisia yhteisöjä on tähän mennessä perustettu kolmella osa-alueella, jotka ovat kestävä energia, ilmastonmuutos ja tieto- ja viestintäteknologia, ja niistä saadut tulokset ovat myönteisiä. Komissio seuraa ja arvioi jo toiminnassa olevien EIT:n osaamisyhteisöjen tuloksia myös jatkossa ja esittää Horisontti 2020 -aloitteen yhteydessä ehdotuksia EIT:n toiminnan laajentamiseksi vuodesta 2014 lähtien.

Komissio tukee myös liikemaailman ja tiedemaailman yhteistyöhankkeita koulutusalan ja liike-elämän osaamisyhteenliittymien avulla. Tarkoituksena on kehittää uusia monitieteellisiä opetussuunnitelmia innovointiin ja yrittäjyyteen liittyvän osaamisvajeen paikkaamiseksi. Tällä osa-alueella käynnistettiin vuonna 2011 pilottihanke. Lisäksi komissio aikoo esittää vuonna 2012 ehdotuksen eurooppalaisen tutkimusalueen puitteista ja niitä tukevista toimenpiteistä. Ehdotuksella pyritään poistamaan liikkuvuuden ja rajat ylittävän yhteistyön esteitä. Nämä toimenpiteet on tarkoitus toteuttaa vuoden 2014 loppuun mennessä. Komissio aikoo käynnistää vuonna 2012 myös yliopistojen luokitusjärjestelmän (U-Multirank). Kyseessä on tuloksiin perustuva luokitus- ja tietojärjestelmä yliopistojen profiloimiseksi. Ensimmäiset tulokset järjestelmän toiminnasta saadaan vuonna 2013.

Kahdelle jäsenvaltiolle annetuissa maakohtaisissa suosituksissa kehotettiin parantamaan tutkimus- ja innovointijärjestelmiä etenkin siltä osin kuin on kyse yksityisen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan puitteista. Suositusten täytäntöönpanosta saatujen ensimmäisten tulosten perusteella voidaan todeta, että tällä osa-alueella on edistytty jonkin verran, joskin edistys on jäänyt vähäiseksi.

3.2.Eurooppa 2020 -lippulaivahanke: Euroopan digitaalistrategia

Tieto- ja viestintäteknologia on tärkeä kasvun vauhdittaja, jonka ansioksi voidaan nykyajan talouksissa lukea puolet tuottavuuden kasvusta. Eurooppa on kuitenkin jäänyt jälkeen tärkeimmistä kilpailijoistaan, kun tarkastellaan tieto- ja viestintäteknologiaan tehtyjä investointeja ja nopeiden laajakaistayhteyksien käyttöönottoa. Se ei näin hyödynnä täysimääräisesti sitä kasvu- ja työllisyyspotentiaalia, jota näillä nopeaan kasvun edellytykset omaavilla sektoreilla olisi tarjota.

Digitaalistrategian toteuttamisessa on strategian tulostaulun 10 mukaan edistytty jatkuvasti, mutta toimia on tehostettava, jos asetetut tavoitteet aiotaan saavuttaa. Strategian seitsemään pilariin kuuluvista 101 toimesta 14 on jo saatu päätökseen vuosina 2010 ja 2011. Lisäksi 50 toimen toteuttaminen etenee aikataulun mukaan, ja ne saataneen päätökseen seuraavien 12 kuukauden kuluessa. Nopean internetin käyttöönottoa haittaavien esteiden vähentämisellä ja verkkoympäristön luotettavuuden lisäämisellä voitaisiin auttaa käynnistämään BKT:n kasvu, parantamaan Euroopan kilpailuasemaa sekä luomaan uusia työpaikkoja ja yrityksiä. Digitaalistrategian mukaan kiireellisimpiä ovat toimet, joiden tarkoituksena on luoda digitaaliset sisämarkkinat. Näiden markkinoiden on arvioitu lisäävän BKT:n kasvua 4 prosentilla seuraavien kymmenen vuoden aikana 11 .

Kaistanleveyksien kysyntä maailmassa on kasvanut 50–60 prosentin vuosivauhtia. Nykyään yli 50 prosenttia Japanin laajakaistayhteyksistä ja 40 prosenttia Korean laajakaistayhteyksistä on kuituyhteyksiä, jotka mahdollistavat suuren kapasiteetin. Euroopassa kuituyhteyksien osuus on sen sijaan vain 5 prosenttia. Laajakaistan levinneisyysasteen 10 prosenttiyksikön kasvun odotetaan johtavan BKT:n kasvuun 0,9–1,5 prosenttiyksiköllä. Laajakaistainvestoinnit olisi sen vuoksi otettava keskeiseksi osaksi EU:n kasvustrategiaa, ja niihin olisi käytettävä etenkin saatavilla olevaa kansallista ja alueellista rahoitusta. Samalla olisi annettava tarkoituksenmukaiset kaavoitussäännöt käyttökustannusten vähentämiseksi ja keskityttävä energiainfrastruktuurin tarjoamien synergiaetujen hyödyntämiseen, jolloin nopeutetaan myös älykkäiden verkkojen kehittämistä. Komissio antoi vuonna 2010 tiedonannon 12 , jossa se esitti yhteisiä sääntöjä siitä, miten EU:n ja kansallisen tason politiikkaa olisi suunniteltava laajakaistatavoitteiden saavuttamiseksi. Tiedonannon tavoitteena on nopeuttaa erittäin nopeiden internetyhteyksien kehittämistä. Tiedonanto hyväksyttiin yhdessä suosituksen kanssa, joka koskee seuraavan sukupolven liityntäverkkoja. Tarkoituksena on toteuttaa selkeitä ja tehokkaita sääntelytoimenpiteitä ja näin kannustaa investointien tekemiseen.

Langattoman internetliikenteen lisääntyminen edellyttää taajuusalueiden saatavuuden parantamista. Liikenteen lisääntymisestä ovat osoituksena älypuhelimien yleistyminen (niiden levinneisyys voi maailmanlaajuisella tasolla olla jopa 100 prosenttia vuoteen 2020 mennessä) sekä tablettitietokoneiden käytön nopea yleistyminen (ennusteiden mukaan 62 miljoonaa kappaletta vuonna 2011 13 ). Videon käyttö on lisääntynyt, ja sen osuus kaikesta matkaviestinverkon liikenteestä on jo kaksi kolmannesta. Myös tämä edellyttää verkolta suurempaa kapasiteettia. Radiotaajuutta käyttävien palvelujen osuus EU:n BKT:sta on 2–2,5 prosenttia (noin 250 miljardia euroa), ja langattoman sähköisen viestinnän alan työpaikkoja on EU:ssa 3,5 miljoonaa, ala tuottaa vuosittain noin 130 miljardin euron verotulot, ja sen välitön osuus EU:n BKT:sta on 140 miljardia euroa. Neuvoston ja Euroopan parlamentin olisi sen vuoksi päästävä mahdollisimman pian vuoden 2012 alkupuolella yhteisymmärrykseen viisivuotisesta radiotaajuuspoliittisesta ohjelmasta, josta on jo periaatteessa sovittu toimielinten kesken. 

Sähköisen kaupan kasvupotentiaali on EU:ssa edelleen pitkälti hyödyntämättä. Sähköisellä kaupalla on tärkeä merkitys yritysten välisessä kaupankäynnissä, sillä 27 prosenttia yrityksistä ostaa ja 13 prosenttia yrityksistä myy verkossa. Tästä huolimatta verkkokaupan osuus on vain 3,4 prosenttia vähittäiskaupasta. Kansalaisista 40,4 prosenttia teki vuonna 2010 ostoksia verkossa, joskin vain 9 prosenttia osti oman maansa ulkopuolelta (Eurostat). Viimeaikaiset tiedot viittaavat siihen, että kuluttajien pelkästään tavaroiden verkkokaupasta nykyisin saamat hyödyt, jotka liittyvät verkossa tarjottavien tuotteiden edullisempiin hintoihin ja laajempaan tuotevalikoimaan, ovat arvioiden mukaan noin 11,7 miljardia euroa eli 0,12 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen. Jos verkkokaupan osuus koko vähittäiskaupasta kasvaa 15 prosenttiin ja sisämarkkinoilla vielä olevat esteet saadaan poistettua, kuluttajien saamien kokonaishyötyjen arvioidaan olevan noin 204 miljardia euroa eli 1,7 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen 14 . Kun tarkastellaan kirjojen ja musiikin verkkokauppaa, ero Yhdysvaltoihin on merkittävä. Digitaalisen musiikin myynnin osuus musiikkiäänitteiden kokonaismyynnistä oli vuonna 2010 EU:ssa 19 prosenttia, kun vastaava osuus Yhdysvalloissa oli 49 prosenttia. Musiikin verkkopalvelujen tarjoajista vain kaksi toimii EU:n kaikissa 27 jäsenvaltiossa. Suurin osa musiikin verkkopalveluista on sellaisia, että ne ovat saatavina vain yhdessä tai muutamassa jäsenvaltiossa. Yhdysvalloissa verkkokirjojen myynti ohitti massamarkkinoiden taskukirjapainosten myynnin vuoden 2011 ensimmäisellä puoliskolla, kun verkkokirjojen myynti EU:ssa oli hyvin vähäistä.

Komissio ehdotti vuonna 2011 lainsäädäntöä, jolla pyritään parantamaan unionissa olevien kuluttajien ja yritysten välisten riitojen vaihtoehtoisia ratkaisumenettelyjä. Ehdotuksiin sisältyi esitys EU:n laajuisesta verkkovälitteisestä muutoksenhakuvälineestä, jolla on tarkoitus auttaa ratkaisemaan rajatylittävään sähköiseen kauppaa liittyviä riitoja tehokkaasti. Komissio ilmoittaa vuonna 2012 ehdotuksista, joiden tarkoituksena on helpottaa sähköistä kauppaa. Ehdotukset koskevat muun muassa sähköisen tunnistautumisen ja sähköisten allekirjoitusten vastavuoroista tunnustamista sekä sääntöjä, joilla nykyaikaistetaan tekijänoikeussääntelyä digitaalisen sisällön rajatylittävän kaupan vilkastuttamiseksi. Komissio harkitsee lisäksi toimenpiteitä, joilla tuetaan kortti-, verkko- ja mobiilimaksumarkkinoiden yhdentymistä EU:n tasolla ja jotka on tarkoitus esittää vihreään kirjaan pohjautuvan kuulemisen perusteella. Se esittää myös uutta lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena on parantaa henkilötietojen suojaa, sekä toimia, jotka liittyvät täytäntöönpanon valvontaan ja tiedon tarjontaan, lisätäkseen kuluttajien luottamusta sähköiseen kauppaan.

Sähköisten hankintamenettelyjen täysimääräisestä hyödyntämisestä kaikkialla EU:ssa voidaan saada merkittäviä tehokkuusetuja. Eräiden arvioiden mukaan säästöjä voitaisiin saada jopa 50–70 miljardia euroa vuosittain. Komissio arvioi, että vuonna 2009 menettelyistä vain 5 prosenttia oli sähköisiä. Julkisista hankinnoista annettujen direktiivien ajanmukaistamista koskevat ehdotukset, jotka on tarkoitus esittää joulukuussa 2011, sisältävät sen vuoksi toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan, että sähköisten menettelyjen käyttö on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Jotta voitaisiin tukea pitkälle kehitettyjen digitaalisten laitteiden toimintaa, EU:n yrityksille ja hallintoelimille olisi voitava taata riittävä oikeusvarmuus, jota etäresurssipalvelujen (ns. cloud computing) tarjoaminen ja käyttäminen edellyttää. Näistä palveluista on nopeasti tulossa tehokkuuden ja yrittäjyyden tärkeitä edellytyksiä tämän päivän digitaalitaloudessa. On arvioitu, että etäresurssipalvelujen keskimääräinen osuus BKT:sta on noin 0,1 prosenttia lyhyellä ja 0,4 prosenttia keskipitkällä aikavälillä ja että niiden ansiosta Eurooppaan syntyy noin 300 000 uutta työpaikkaa 15 . Komissio esittää vuoteen 2013 mennessä ehdotuksen etäresurssipalveluja koskevaksi eurooppalaiseksi lähestymistavaksi taatakseen riittävän oikeusvarmuuden eurooppalaisille tarjoajille ja käyttäjille.

Lisäksi tarvitaan määrätietoisia toimia internetin turvallisuuden parantamiseksi sekä niiden kustannusten vähentämiseksi, joita aiheutuu jatkuvasti lisääntyvistä hyökkäyksistä tätä sisämarkkinoiden keskeisen infrastruktuurin muodostavaa järjestelmää kohtaan. Komission on tarkoitus esittää vuonna 2012 ehdotus internetin turvallisuutta koskevaksi kattavaksi EU:n strategiaksi.

3.3.Eurooppa 2020 -lippulaivahanke: Resurssitehokas Eurooppa

Eurooppa voi saada taloudellista hyötyä toimista, joilla pyritään vastaamaan energiaan, ilmastoon ja resursseihin liittyviin haasteisiin. Unioni on asettanut energiatehokkuustavoitteekseen 20 prosentin energiansäästöt vuoteen 2020 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttamisella voidaan vähentää kuluttajien vuotuisia energiamenoja jopa 1 000 euroa kotitaloutta kohti sekä parantaa Euroopan teollisuuden kilpailukykyä ja näin luoda jopa 2 miljoonaa uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä. Tarkasteltaessa resurssitehokkuutta laajemmasta näkökulmasta voidaan todeta, että mallintamiseen perustuvien alustavien komission tulosten perusteella luonnonvarojen kokonaiskäytön (TMR) vähentäminen taloudessa 15 prosentilla voi kasvattaa BKT:tä jopa 3,6 prosenttia ja lisätä työllisyyttä EU:ssa noin 2,5 miljoonalla. Luonnonvarojen kokonaiskäytön vähentäminen prosenttiyksiköllä vastaa noin 25 miljardin euron säästöjä yrityksille ja 150 000:ta uutta työpaikkaa 16 . Yritykset voisivat saavuttaa merkittäviä säästöjä (noin 25 miljardia vuodessa pelkästään Yhdistyneessä kuningaskunnassa) toteuttamalla sellaisia resurssitehokkuuteen liittyviä toimenpiteitä, joista aiheutuu hyvin vähän tai ei lainkaan kustannuksia, tehostamalla raaka-aineiden käyttöä ja tuottamalla vähemmän jätettä. Parhaimmat mahdollisuudet tällaisten toimenpiteiden toteuttamiseen on katsottu olevan seuraavilla aloilla: kemikaalit, mineraalit, metalliteollisuus, sähköntuotanto, julkiset palvelut, rakentaminen sekä jätehuolto 17 . Talouskriisin seurauksena olleesta hiilidioksidipäästöjen vähentymisestä huolimatta ennusteet viittaavat siihen, että useissa jäsenvaltioissa tarvitaan lisätoimia, jotta ne voisivat saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian mukaiset kansalliset päästötavoitteensa. Lisäksi tarvitaan tehokkaita toimenpiteitä, jotta uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen liittyvät tavoitteet saavutettaisiin kokonaisuudessaan. Samalla on merkittävästi lisättävä energiainfrastruktuuriin, energiansiirtoverkkoihin, uusiutuvaan energiaan sekä rakennusten energiatehokkuuteen tehtäviä investointeja.

Komissio on toteuttanut resurssitehokkuutta koskevaan lippulaivahankkeeseen liittyvistä 20 strategisesta aloitteesta 14. Ohjatakseen tämän lippulaivahankkeen toteuttamista komissio julkaisi etenemissuunnitelman, jossa luetellaan konkreettisia toimia ja eritellään eniten resursseja kuluttavat ja eniten ympäristövaikutuksia aiheuttavat talouden sektorit sekä ehdotetaan välineitä ja indikaattoreita, jotka auttavat toiminnan suunnittelussa Euroopan ja kansainvälisellä tasolla. Komissio on myös esittänyt ehdotuksen energiatehokkuutta koskevaksi direktiiviksi. Direktiivi sisältää useita energiatehokkuuteen liittyviä toimenpiteitä, joiden toteuttamisella saavutetaan lisää energiansäästöjä. Komissio on myös antanut tiedonannon energian toimitusvarmuudesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä. Tiedonannossa esitetään kattava strategia EU:n energia-alan ulkosuhteille. Lisäksi se on julkaissut etenemissuunnitelman, jonka tarkoituksena on siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen. Suunnitelmassa asetetaan välitavoitteita, joilla pyritään varmistamaan päästöjen kustannustehokas vähentäminen 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Asteittaisella siirtymisellä vähähiiliseen talouteen parannettaisiin energian toimitusvarmuutta ja vähennettäisiin EU:n keskimääräisiä polttoainekustannuksia 175–320 miljardia vuodessa. Muihin hyötyihin kuuluu muun muassa ilmanlaadun ja kansanterveystilanteen parantuminen, minkä ansiosta saavutettaisiin jopa 27 miljardin euron kustannussäästöt vuoteen 2030 mennessä. Komissio on lisäksi esittänyt uuden liikennettä koskevan valkoisen kirjan, jolla pyritään kilpailukykyisen ja resurssitehokkaan liikennejärjestelmän luomiseen. Siinä asetetaan kunnianhimoisia tavoitteita, jotka koskevat hiilen käytön vähentämistä, todellisen yhtenäisen eurooppalaisen liikennealueen luomista sekä öljyriippuvuuden vähentämistä.

Komissio hyväksyi vuonna 2011 säädösehdotuspaketin yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta. Paketissa sitoudutaan määrätietoisesti merkittäviin parannuksiin luonnonvarojen hallinnoinnissa. Muutoksilla, joita on ehdotettu sekä ensimmäiseen että toiseen yhteisen maatalouspolitiikan pilariin, pyritään ottamaan ympäristöön ja ilmastoon liittyvät haasteet entistä paremmin huomioon maatilojen toiminnassa sekä kannustamaan maaseutualueiden kestävää taloudellista kehitystä.

Energian sisämarkkinoiden loppuun saattaminen on edellytyksenä sille, että säästömahdollisuudet, joita todelliset yhdentyneet yleiseurooppalaiset kaasu- ja sähkömarkkinat tarjoavat parantuneen likviditeetin ja kilpailun ansiosta, voidaan hyödyntää kokonaisuudessaan. Markkinoiden yhdentyminen parantaa myös energian toimitusvarmuutta ja helpottaa uusien, uusiutuvaan energiaan perustuvien energialähteiden integroimista markkinoille laajempien tasehallinta-alueiden ansiosta. Sähkön ja kaasun rajatylittävän kaupan lisääntyminen voi tasapainottaa hinnanvaihteluita ja helpottaa uusien toimijoiden markkinoilletuloa ja näin lisätä innovaatiotoimintaa ja kilpailua.

Energian sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta on ratkaisevan tärkeää, että jäsenvaltiot noudattavat toimintapolitiikassaan nykyistä yhtenäisempää lähestymistapaa, kun kyse on naapurimaihin vaikuttavista kysymyksistä. Annettaessa kansallisen tason lainsäädäntöä ja luotaessa investointikannustimia, joihin kuuluvat myös hinta- ja verokannustimet, olisi tarkkaan arvioitava eri välineiden välistä vuorovaikutusta sen varmistamiseksi, että Euroopan teollisuudelle ja palveluntuottajille tarjotaan vakaat investointipuitteet. Esimerkiksi uusiutuvan energian alalla olisi vältettävä radikaaleja politiikan muutoksia, myös takautuvia, jotta voitaisiin välttää tarpeettomat sääntelyriskit, jotka heikentävät uusiutuvan energian tuotannon taloudellista elinkelpoisuutta. Uusiutuvan energian nykyisistä tukijärjestelmistä olisi saatava kustannustehokkaampia. Haasteena on tukea laajamittaista tuotantoa, jonka ansiosta markkinatoimijat voivat alentaa kustannuksiaan, vähentää tukia ja integroida uusiutuvat energialähteet todellisille eurooppalaisille markkinoille.

Kaikissa energiaan liittyvissä tulevaisuudenskenaarioissa energiainfrastruktuureilla on ratkaisevan tärkeä merkitys kysynnän ja tarjonnan tasapainottajina unionissa. Tämän vuoksi Euroopan sähkö- ja kaasuverkkoja on nykyaikaistettava ja laajennettava nopeasti. Komissio esitti jokin aika sitten ehdotuksen 18 uudeksi energiainfrastruktuuria koskevaksi sääntelykehykseksi, jolla on tarkoitus korvata nykyinen Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskeva sääntelykehys. Uudella sääntelykehyksellä on tarkoitus varmistaa, että strategiset energiaverkot ja -varastot saadaan EU:n eri alueilla valmiiksi vuoteen 2020 mennessä. Verkkojen Eurooppa -välinettä koskevassa komission ehdotuksessa esitetty 9,1 miljardin euron EU-rahoitus puolestaan mahdollistaa niiden 200 miljardin euron investointien täysimääräisen toteuttamisen, jotka tarvitaan Euroopan kannalta olennaisia infrastruktuurihankkeita varten vuoteen 2020 ulottuvalla jaksolla. Tällä investoinnilla on merkittävä myönteinen kokonaisvaikutus BKT:hen ja työllisyyteen: BKT:hen kohdistuvat kumulatiiviset vaikutukset ovat noin +0,4 prosenttia ja työpaikkojen lisäys noin 400 000 vuosina 2011–2020.

Energia- ja resurssitehokkuutta koskevien tutkimusten mukaan rakentamisen ja rakennusten käytön parantaminen EU:ssa vaikuttaa 42 prosenttiin energian loppukulutuksesta 19 , noin 35 prosenttiin kasvihuonekaasupäästöistä 20 ja noin 50 prosenttiin materiaalien käyttöönotosta 21 . Lisäksi vedenkulutuksessa saatetaan säästää 30 prosenttia 22 . Rakennusala työllistää 8 prosenttia Euroopan työvoimasta. Työntekijöistä noin 230 000 työskentelee eristeiden valmistuksen ja asennuksen alalla. Koska energiatehokkuutta lisäävät investoinnit rahoitetaan osin energiansäästöillä, esteitä poistavilla julkisilla toimenpiteillä, kuten pääoman ja tiedon saatavuuden parantamisella, voi olla merkittävä vipuvaikutus. Ehdotetun energiatehokkuutta koskevan direktiivin nopealla hyväksymisellä autettaisiin saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategiassa asetetun tavoitteen edellyttämä edistys, luomaan tarvittavat puite-edellytykset 23 sekä tarjoamaan jäsenvaltioille mahdollisuus asettaa energiatehokkuutta koskevat tavoitteensa ja toimittaa ensimmäiset kertomuksensa vuoden 2012 loppuun mennessä.

Myös EU:n rakennerahoituksella voitaisiin nykyistä paremmin tukea energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Kestävään energiaan tehtäviä investointeja voidaan lisätä hyödyntämällä EU:n ELENA-tukijärjestelmää (Euroopan paikallinen energiatuki) ja EEE-F-tukijärjestelmää (Euroopan energiatehokkuuden rahoitusväline). Lisäksi alkuinvestointeja, joita tarvitaan rakennusten kunnostamiseen ja julkisen sektorin energiatehokkuuden edistämiseen, voidaan kattaa ja hankkia ottamalla mukaan energiapalvelujen tarjoajat (energiapalveluyhtiöt).

Ympäristölle haitallisten tukien asteittaisella lakkauttamisella voidaan parantaa resurssitehokkuutta ja tukea talouskasvua. Tehottomat tuet estävät vanhentuneiden teknologioiden ja yritysrakenteiden uudistamisen ja vähentävät investointeja puhtaaseen energiaan ja muihin ympäristöystävällisiin teknologioihin. Lisäksi tällaisten tukien poistamisella voisi olla merkittävä vaikutus julkisen talouden vakauttamiseen. Esimerkiksi suorien verotulojen menetykset voivat olla lähes 0,5 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen (60 miljardia euroa), ja kuluttajavalintojen vääristyminen aiheuttaa merkittäviä hyvinvoinnin menetyksiä, jotka ovat arviolta 0,1–0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen (12–37 miljardia euroa). Komissio on pyytänyt jäsenvaltioita selvittämään vuonna 2012, mitkä ovat merkittävimmät ympäristön kannalta vahingolliset tuet, ja laatimaan suunnitelmat tällaisten tukien asteittaisesta lakkauttamisesta 24 .

Ympäristöverotusta voitaisiin kehittää nykyisestä huomattavasti. Näin autettaisiin samalla vastaamaan niihin nykyisiin ja tuleviin haasteisiin, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen, vesivarojen niukkuuteen, energian toimitusvarmuuteen ja resurssien rajallisuuteen. Yhdistämällä ympäristöverotukseen liittyviin toimenpiteisiin työvoiman verotuksen keventäminen siten, ettei toimenpiteillä ole vaikutusta verotulojen kokonaismäärään, parannetaan resurssienjakoa ja tuetaan näin samalla työllisyyttä 25 . Komission vuonna 2011 esittämän energiaverodirektiivin 26 tarkistusehdotuksen hyväksymisellä helpotetaan siirtymää. Lisäksi oikean hintatason määrittämisellä edistetään uusien teollisuudenalojen kehitystä ja investointeja ympäristöystävälliseen teknologiaan.

Monissa vuotta 2011 koskevalla talouspolitiikan eurooppalaisella ohjausjaksolla annetuissa maakohtaisissa suosituksissa viitataan kestävään kasvuun liittyviin kysymyksiin, kuten energiamarkkinoiden toimintaan ja kilpailuun, verkkojen yhteenliittämiseen sekä resurssitehokkuuteen. Suositusten täytäntöönpanosta tähän mennessä saadut kokemukset viittaavat siihen, että täytäntöönpanossa on useimmissa jäsenvaltioissa saavutettu jonkin verran edistystä.

3.4.Eurooppa 2020 -lippulaivahanke: Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka

Talouskriisistä elpyminen on perustunut suurelta osin tuotantoteollisuuteen, jonka tuotos on kasvanut noin 15 prosenttia vuoden 2009 alun pohjalukemista. EU:n teollisuuden elpyminen on kuitenkin viime kuukausina pysähtynyt, ja yritysten luottamusta mittaava indikaattori on pudonnut takaisin aikaisempaan keskiarvoonsa. Euroopan talouden epävarmat näkymät ja euroalueen velkakriisiin liittynyt myllerrys ovat verottaneet teollisuuden luottamusta. Elpymistä haittaavat lisäksi korkeat energian hinnat ja rahoituksen saantiin edelleen liittyvät vaikeudet. EU:n teollisuudella on tästä huolimatta kuitenkin paremmat edellytykset laskusuhdanteesta selviämiseen, sillä teollisuuden varastot ovat pienemmät ja tuottavuus parempi kuin vuonna 2008.

Globalisaation aikakauden yhdennettyä teollisuuspolitiikkaa koskeva lippulaivahanke sisältää 70 avaintointa, joista komissio on jo käynnistänyt useita. Komissio esimerkiksi varmistaa jo, että sen esittämien, merkittäviä vaikutuksia aiheuttavien uusien poliittisten aloitteiden vaikutukset kilpailukykyyn ja pk-yrityksiin arvioidaan perusteellisesti. Näin on tehty muun muassa päästöoikeuksia koskevan ehdotuksen tapauksessa hiilivuotoriskin huomioon ottamiseksi sekä neljännen vakavaraisuusdirektiivin tapauksessa.

Komissio aikoo myös esittää konkreettisia toimia, joilla on tarkoitus vähentää pk-yrityksille ja etenkin mikroyrityksille sääntelystä aiheutuvia rasitteita mahdollisimman paljon. Suunnitteilla oleviin toimiin kuuluvat pienille yrityksille nykyisestä unionin säännöstöstä mahdollisesti myönnettävät poikkeukset, parempien osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen pienille yrityksille EU:n sääntelyn valmistelun yhteydessä, mikroyritysten huomioon ottaminen arvioitaessa uuden lainsäädännön vaikutuksia pk-yrityksiin sekä tulostaulu, joka sisältää tiedot komission säädösehdotuksiin sisältyvistä pk-yrityksiin ja mikroyrityksiin sovellettavista poikkeuksista ja kevennetyistä järjestelyistä, niiden hyväksymisestä EU:n lainsäädäntöprosessissa sekä niiden täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa.

Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevaa aloitetta (Small Business Act) tarkistettiin helmikuussa 2011 27 . Tarkistuksessa korostettiin rahoituksen saatavuutta, pk-yrityksiä paremmin tukevan sääntely-ympäristön tarvetta sekä toimia, joilla pk-yrityksiä autetaan vastaamaan globalisaation aiheuttamiin haasteisiin. Viimeksi mainitulla osa-alueella on ehdotettu lisätoimia seurantatoimien yhteydessä, kuten osana marraskuussa 2011 hyväksyttyä pk-yritysten kansainvälistymistä tukevaa uutta strategiaa 28 . Tarkistuksessa tuotiin myös esille se, että jäsenvaltioiden olisi keskityttävä yritysten toimintaympäristöön liittyviin toimiin, joihin kuuluvat muun muassa järkevä sääntely, tarpeettomien säännösten ja lupien poistaminen, menettelyjen yksinkertaistaminen sähköisten viranomaispalvelujen avulla sekä uuden yrityksen perustamiseen tarvittavan ajan vähentäminen 3 työpäivään.

Komissio aikoo esittää ennen vuoden 2011 loppua toimintasuunnitelman, jolla on tarkoitus parantaa pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta. Sen yhteydessä esitetään lisäksi ehdotus, jolla on tarkoitus helpottaa pääomarahoituksen saatavuutta kaikkialla EU:ssa toimiluvalla, jonka ansiosta pääomarahastot voivat kerran rekisteröidyttyään hankkia pääomaa kaikissa 27 jäsenvaltiossa. On arvioitu, että tämän aloitteen onnistuneen toteuttamisen seurauksena saadaan jopa 315 000 uutta työpaikkaa ja BKT kasvaa 100 miljardilla eurolla. Komissio pyrkii poistamaan kaikki sellaiset verotukseen liittyvät toimenpiteet, jotka haittaavat rajatylittäviä pääomasijoituksia, ja vähentämään hallinnollisia rasitteita.

Jotta koko talouden kilpailukykyä voitaisiin parantaa, tarvitaan horisontaalisia ja alakohtaisia sekä tuotteisiin ja palveluihin liittyviä markkinauudistuksia. Lisäksi tarvitaan kilpailusääntöjen tehokasta täytäntöönpanoa ja sellaista institutionaalista toimintaympäristöä, joka tukee kilpailua kaikilla tasoilla (EU:n tasolla sekä alueellisella ja paikallisella tasolla) ja jossa jäsenvaltioille aiheutuvat kustannukset voidaan pitää vähäisinä. Tällöin edellytyksenä on, että kaikki kilpailun suojaamisesta ja edistämisestä vastuussa olevat kilpailuviranomaiset, eri alojen sääntelyviranomaiset ja oikeusviranomaiset toimivat tehokkaasti. Hyvin toimiva siviilioikeusjärjestelmä on ratkaisevan tärkeä osa kilpailua ja kasvua tukevaa institutionaalista toimintaympäristöä.

Teollisuusinnovaatioiden alalla keskeistä mahdollistavaa teknologiaa käsittelevä korkean tason ryhmä esitti kesäkuussa 2011 loppuraporttinsa, joka sisältää konkreettisia suosituksia näiden teknologioiden kehittämisestä ja käytöstä 29 . Näillä teknologioilla on mittava markkinapotentiaali. Alan on arvioitu kasvavan vuosittain 5–16 prosenttia vuoteen 2020 asti, ja sillä on ratkaisevan tärkeitä innovaatioihin ja kasvuun liittyviä heijastusvaikutuksia jalostusketjun loppupään teollisuuteen. Komissio esitti kesäkuussa myös Euroopan standardointijärjestelmän perusteellista ajantasaistamista 30 . Ehdotuksessa esitetään muun muassa palveluja koskevien standardien ottamista osaksi eurooppalaista järjestelmää sekä tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvien teollisuusstandardien entistä parempaa tunnistamista.

Komissio on myös käynnistänyt eräitä alakohtaisia aloitteita. Se on muun muassa hyväksynyt avaruuspolitiikan strategian 31 , jolla on tarkoitus vahvistaa Euroopan avaruusalaa, sekä käynnistänyt uudelleen CARS 21 -prosessin 32 , jolla tuetaan puhtaita ja energiatehokkaita ajoneuvoja koskevaa EU:n strategiaa. Sähköautojen käyttöönottoon liittyy merkittävää markkinapotentiaalia. Hybridiajoneuvojen määrä kasvaa nykyisestä 100 000:sta 1 miljoonaan vuoteen 2020 mennessä, ja täysin sähköllä toimivien ajoneuvojen markkinoilla saavutetaan vuoteen 2020 mennessä 750 000 yksikön määrä. Komissio jatkaa lisäksi toimiaan energiaintensiivisten teollisuudenalojen ongelmien ratkaisemiseksi. Se käynnistää muun muassa kestävän teollisuuden vähähiilisen ohjelman (SILC), edistää erittäin vähähiilisen tuotantoteknologian kehittämistä sekä tukee yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuden perustamista energiaintensiivisen prosessiteollisuuden innovaatioiden edistämiseksi.

Tähän osa-alueeseen liittyvien maakohtaisten suositusten täytäntöönpano on ensimmäisten tietojen perusteella ollut jäsenvaltioissa epätasaista. Pk-yritysten rahoituksensaantimahdollisuuksien parantamista koskevien suositusten täytäntöönpanossa ei ole juurikaan edistytty. Tilanne on hieman parempi yritysten toimintaympäristöön liittyvien toimenpiteiden osalta, joihin kuuluvat muun muassa hallinnollisten rasitteiden vähentäminen, hallintokapasiteetin lisääminen ja oikeuslaitoksen toiminnan tehostaminen. Kuusi niistä kymmenestä jäsenvaltiosta, joille osoitettiin yritysten toimintaympäristön parantamiseen liittyviä suosituksia, on toteuttanut joitakin toimenpiteitä, joskin näiden suositusten täytäntöönpano on useimmissa tapauksissa ollut vain osittaista.

3.5.Eurooppa 2020 -lippulaivahanke: Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma

Työllisyysasteen nostaminen ja työvoiman tuottavuuden parantaminen kuuluvat yhdessä pääomainvestointien ja innovaatiotoiminnan kanssa kasvun keskeisiin lähteisiin. EU:ssa on tällä hetkellä 23 miljoonaa työtöntä. Määrä vastaa 10:tä prosenttia työikäisestä väestöstä.

Työttömien määrässä vuodesta 2010 tapahtunut vähäinen myönteinen kehitys on nyt pysähtynyt. Pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työnhakijoista on yli 40 prosenttia. Osuus on kasvanut kolmanneksen kahden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna, jolloin se oli 30 prosenttia. Lisäksi erittäin alhaisen työssäkäyntiasteen kotitalouksissa elävien osuus on kasvanut 12:ssa niistä 15 jäsenvaltiosta, joista tietoja on saatavilla.

Elpyminen ilman uusien työpaikkojen syntymistä aiheuttaa merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia kustannuksia ja viittaa lisäksi siihen, että työmarkkinoilla on rakenteellisia puutteita, jotka heikentävät kasvun mahdollisuuksia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Talouden elpymistä vaikeuttavat etenkin ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuus ja osaamisvajeet. Avoinna olevien työpaikkojen määrä alkoi kasvaa vuoden 2009 puolivälistä, mutta työllisyystilanne ei tästä huolimatta näytä parantuneen. Tämä viittaa siihen, että työmarkkinoilla on kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen liittyviä ongelmia, kuten osaamisvajetta tai työvoiman liikkuvuuden puutetta, ainakin tietyillä aloilla ja alueilla.

Elinikäiseen oppimiseen liittyvät toimet ovat ratkaisevassa asemassa pyrittäessä varmistamaan, että työntekijöillä on työmarkkinoilla tarvittavaa osaamista. Vuonna 2000 EU:n työvoimasta 22 prosenttia oli korkeasti koulutettua ja vähän koulutetun työvoiman osuus oli 29 prosenttia. Vuonna 2010 tilanne oli päinvastainen. Vuoteen 2020 mennessä 35 prosenttia työpaikoista edellyttää korkeaa koulutustasoa, kun taas vähän koulutetun työvoiman tarve vähenee 12 miljoonalla. Nykyiset koulutustasoa koskevat tulokset eivät kuitenkaan ole riittäviä, kun otetaan huomioon, että tarjolla olevat työpaikat edellyttävät yhä enemmän osaamista. EU:ssa yksi seitsemästä (14,41 prosenttia) 18–24-vuotiaasta nuoresta päättää koulunkäynnin ylempään perusasteeseen eikä tämän jälkeen osallistu minkäänlaiseen jatkokoulutukseen (varhain koulunkäynnin päättäneet nuoret), ja monilla tähän ryhmään kuuluvilla nuorilla koulutus ei vastaa työmarkkinoiden vaatimuksia. Lisäksi kaikista koululaisista yli viidenneksellä luku- ja laskutaidot eivät täytä näille taidoille asetettuja perusvaatimuksia (15-vuotiaina).

Näihin haasteisiin pyritään vastaamaan toimilla, joita suunnitellaan osana uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelmaa koskevaa lippulaivahanketta. Tähän lippulaivahankkeeseen sisältyvien 13 avaintoimen osalta on edistytty hyvin. Esimerkkinä voidaan mainita EU:n osaamispanoraama, joka pyrkii tarjoamaan entistä enemmän avoimuutta työnhakijoille, työntekijöille, yrityksille ja/tai julkisille laitoksille tuottamalla päivitettyjä ennusteita osaamistarjonnasta ja työmarkkinoiden tarpeista vuoteen 2020 ulottuvalla jaksolla. Tämä toimi on tarkoitus saada toteutettua lokakuuhun 2012 mennessä. Myös lippulaivahankkeen alakohtaisten aloitteiden, kuten terveydenhuoltohenkilöstöä koskevan toimintasuunnitelman, toteuttamisessa on edistytty.

EU:n työmarkkinalainsäädännön tarkistamista koskevia lainsäädäntöehdotuksia valmistellaan parhaillaan. Työmarkkinaosapuolet ovat sopineet neuvottelevansa työaikadirektiivin tarkistamisesta, ja kahdesta säädösehdotuksesta koostuva työntekijöiden lähettämiseen liittyvä säädöspaketti on tarkoitus hyväksyä tulevina viikkoina. Neuvoston odotetaan lisäksi antavan vuoden 2012 alkupuoliskolla suosituksen, jolla on tarkoitus edistää epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen tunnustamista, ja verkossa otetaan lokakuuhun 2012 mennessä käyttöön työkalu, jonka avulla kansalaiset voivat kirjata työssä ja muualla hankkimansa osaamisen. Lisäksi komissio aikoo antaa vuoden 2012 jälkipuoliskolla tiedonannon, jossa tarkastellaan laajemmin Eurooppaa kohtaavia osaamishaasteita.

3.6.Eurooppa 2020 -lippulaivahanke: Nuoret liikkeellä

Nykyinen työmarkkinatilanne on erittäin vaikea etenkin nuorten osalta, joiden työttömyysaste on yli 20 prosenttia eli kaksinkertainen kokonaisväestön työttömyysasteeseen verrattuna. Lisäksi suhteettoman suuri osuus kriisin seurauksena olleen, vakinaisten työpaikkojen vähentymisen vaikutuksista on kohdistunut nuoriin, ja vaikka nuoret ovat tilapäisessä työsuhteessa olevien työntekijöiden ryhmässä yliedustettuina, he eivät ole merkittävästi hyötyneet näiden työsuhteiden viimeaikaisesta nettokasvusta.

Kaikkien suunniteltujen Nuoret liikkeellä -lippulaivahankkeen toimien työstäminen on aloitettu ja joitakin keskeisiä työttömyyden torjuntaan liittyviä toimia on jo käynnistetty. Viimeksi mainittuihin kuuluvat muun muassa Youth@work-tiedotuskampaja, jonka tavoitteena on luoda yhteyksiä nuorten ja pienten yritysten (pk-yritysten) välille, ja avoimien työpaikkojen eurooppalainen seurantaväline, jonka avulla kerätään ajantasaista tietoa avoinna olevista työpaikoista ja joka voi toimia myös ennakkovaroitusjärjestelmänä, kun on kyse tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuudesta ja muista työmarkkinoiden toimintaa haittaavista ongelmista.

Neuvosto antoi 7. kesäkuuta 2011 suosituksen koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseen tähtäävistä toimintastrategioista. Suosituksessa esitetään jäsenvaltioille puitteet johdonmukaisten, kattavien ja tietoon perustuvien strategioiden laatimiseksi tällä osa-alueella. Suositus olisi nyt pantava täytäntöön.

Lisäksi komissio hyväksyi lokakuussa 2011 tiedonannon korkeakoulutuksen nykyaikaistamisesta. Tiedonanto sisältää ehdotuksen maisterin tutkintojen liikkuvuutta koskevaan Erasmus-ohjelmaan liittyvästä eurooppalaisesta opintolainojen takausjärjestelmästä, jonka tarkoituksena on lisätä ylempää korkeakoulututkintoa suorittavien opiskelijoiden liikkuvuutta.

Nuorisotyöllisyyttä koskevan eurooppalaisen kehyksen tarkoituksena on varmistaa, että politiikkaa koordinoidaan Euroopan tasolla tehokkaasti joustoturvaa koskevien periaatteiden mukaisesti. Kehys perustuu seuraaviin neljään pilariin: 1) apu ensimmäisen työpaikan löytämiseen ja uran aloittamiseen; 2) tuki riskialttiissa tilanteessa oleville nuorille; 3) nuorille tarkoitettujen riittävien sosiaalisten turvaverkkojen tarjoaminen ja 4) tuki nuorille yrittäjille ja itsenäiseen ammattitoimintaan. Komissio on ehdottanut osana kehystä, että jäsenvaltiot toteuttavat toimia seuraavilla osa-alueilla: nuorisotakuut, joiden avulla varmistetaan, että kaikki nuoret ovat mukana työelämässä, jatkokoulutuksessa tai muissa aktivointitoimissa viimeistään neljän kuukauden kuluttua koulun päättämisestä, toistaiseksi voimassa olevat yleisesti sovellettaviksi tulevat sopimukset, joilla vähennetään työmarkkinoiden segmentoitumista, ja nuorille myönnettävät molemminpuolisiin velvoitteisiin perustuvat työttömyys- ja sosiaaliavustukset. Nuorten mahdollisuuksia koskevan tulevan aloitteen yhteydessä tarvitaan lisätoimia, joiden avulla tuetaan nuorten työmarkkinoille siirtymistä, lisätään harjoittelumahdollisuuksien tarjontaa sekä kannustetaan liikkuvuuteen. Komissio aikoo esittää tämän aloitteen ennen vuoden loppua.

3.7.Eurooppa 2020 -lippulaivahanke: Köyhyyden torjunnan eurooppalainen foorumi

Paitsi että osallistavien työmarkkinoiden ja yhteiskuntien tukeminen on jo itsessään arvokas tavoite, tällaisilla toimilla on myös vaikutusta kasvuun, koska ne parantavat työmarkkinoiden toimintaa, lisäävät kokonaiskysyntää ja vahvistavat luottamusta. Edellä mainituilla kolmella osa-alueella esiintyvät ongelmat ovat siksi merkittäviä vakaata elpymistä haittaavia tekijöitä.

Niissä muutamissa jäsenvaltioissa, joista on jo saatavana tietoja talouskriisin vaikutuksista tuloihin, kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen määrä on pienentynyt merkittävästi 33 . Lisäksi on todisteita siitä, että sekä tuloköyhyys, etenkin lapsiin kohdistuva köyhyys, että vaikea aineellinen puute ovat useassa jäsenvaltiossa yhä suurempi haaste. Tilanteessa, jossa pitkäaikaistyöttömien osuus kasvaa ja työttömyysetuudet käytetään loppuun, on vaarana se, että pienituloisten käytettävissä olevat tulot vähenevät merkittävästi.

Pienituloisilla kulutuksen osuus on yleensä suuri, sillä he joutuvat käyttämään suurimman osan ansioistaan hankkiakseen välttämättömiä tavaroita ja palveluja. Tulojakauman pohjalla oleviin kohdistuvilla tulojen lisävähennyksillä voi tämän vuoksi olla pysyvä vaikutus kotimaiseen kysyntään ja näin myös kasvuun 34 . Tämän vuoksi myös kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on tärkeää, jotta kuluttajat voisivat tehdä mahdollisimman hyviä kulutusvalintoja ja näin edistää mahdollisimman paljon omaa hyvinvointiaan.

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaiseen foorumiin kuuluu kymmenen avaintointa, joita kaikkia valmistellaan parhaillaan. Osa toimista on jo käynnistetty tänä vuonna. Tällaisiin kuuluvat uusi eurooppalainen kotouttamisohjelma, jolla tuetaan jäsenvaltioita niiden edistäessä EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten aktiivista osallistumista yhteiskunnan toimintaan, sekä EU:n kehys romanien integraatiota edistäville kansallisille strategioille.

Lokakuussa 2011 hyväksyttiin sosiaalisen yrittäjyyden aloite, johon sisältyvien avaintoimien toteuttaminen on tarkoitus aloittaa tulevina kuukausina. Ensimmäisinä toteutettaviin aloitteisiin kuuluvat sosiaalisesti vastuullisia sijoitusrahastoja koskeva uusi sääntelykehys, sosiaalisten yritysten ottaminen yhdeksi rakennerahastojen ensisijaisista investointikohteista rakennerahastoja koskevan ehdotuksen mukaisesti sekä tuleva asetusehdotus eurooppalaisten säätiöiden perussäännöstä.

Tulevina kuukausina on lisäksi tarkoitus hyväksyä valkoinen kirja, joka käsittelee eläkkeiden kestävyyttä ja riittävyyttä kriisinjälkeisessä tilanteessa.

Köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä olisi torjuttava uudistamalla sosiaaliturvajärjestelmiä aktiivisen osallistamisen periaatteita noudattaen. Etenkin julkiset palvelut ovat ratkaisevan tärkeässä asemassa tuettaessa työmarkkinoille integroitumista ja sosiaalista osallistamista. Tehokkaiden ja kohtuuhintaisten palvelujen saatavuus on lisäksi tärkeä kulutusmenojen vähentämiseen vaikuttava tekijä, jonka ansiosta voidaan kasvattaa käytettävissä olevien tulojen määrää ja näin vähentää tuloköyhyyttä ja eriarvoisuutta 35 . OECD:n tekemässä julkisia palveluja koskevassa tutkimuksessa todetaan, että jos julkisten palvelujen laskennallinen vaikutus otetaan huomioon kotitalouksien tuloissa, köyhyyttä koskevat arviot pienenevät huomattavasti. Köyhyysriskiaste laskee merkittävästi: se supistuu lähes 40 prosenttia, kun käytetään suhteellista köyhyysrajaa, ja jopa lähes 80 prosenttia, kun käytetään kiinteää köyhyysrajaa. Kaikkien luontaisetujen huomioon ottamisella voitaisiin tämän vuoksi kaventaa köyhyyskuilua keskimäärin 80 prosenttia.

On arvioitu, että niistä 30 miljoonasta yli 18-vuotiaasta eurooppalaisesta, joilla ei ole pankkitiliä, noin 6,4 miljoonaa on sellaisia, joilla ei mahdollisuutta saada pankkitiliä tai jotka eivät uskalla pyytää tilin avaamista 36 . Pankkitilin puuttumisen osalta tilanne EU:ssa vaihtelee suuresti maittain. Esimerkiksi Romaniassa ja Bulgariassa puolet vastaajista ilmoitti, ettei heillä ole pankkitiliä. Pankkitilittömillä kuluttajilla on todennäköisesti myös vaikeuksia työpaikan saannissa, asunnon vuokraamisessa ja palkan tai etuuksien saannissa ja heille koituu asioinnista enemmän kustannuksia. Komission suosituksessa 37 mahdollisuudesta käyttää tavanomaista maksutiliä käsitellään tarkemmin toimia, joita tarvitaan taloudellisen syrjäytymisen torjumiseksi.

Asumiskustannukset ja asuntojen laatu ovat erittäin tärkeitä elinoloihin ja hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, etenkin kun on kyse heikoimmassa asemassa olevista väestöryhmistä. Tämä käy selvästi ilmi EU:n indikaattoreista, joilla mitataan asumiskustannuksia ja asuntopulaa 38 . Köyhyysriskissä elävistä 38 prosenttia käytti vuonna 2010 yli 40 prosenttia käytettävissä olevista tuloistaan asumiseen. Osuus on yli kuusinkertainen muuhun väestöön verrattuna (6 prosenttia) 39 . Samaan aikaan asumiskustannusten osuus käytettävissä olevista kokonaistuloista kasvoi puolella köyhyysriskiryhmään kuuluvista 32 prosenttiin ja tämän yli, kun se muulla väestöllä oli 16 prosenttia. Asumiskustannusten tarkempi analyysi osoittaa, että vuokrien ja asuntolainojen korkojen osuus on noin 30 prosenttia asumisen yhteenlasketuista bruttokustannuksista ja muiden erien, kuten korjausten, kunnossapidon ja muiden kustannusten, osuus noin 70 prosenttia 40 . Komission kulutustutkimuksen mukaan asuminen, vesi, sähkö, kaasu ja muut polttoaineet muodostavat kotitalouksien suurimman yksittäisen menoerän, jonka osuus kulutuksesta on 27,7 prosenttia.

Asumiskustannuksilla ja etenkin sähkön, kaasun ja veden kustannuksilla on merkittävä vaikutus köyhyysasteisiin: jos käytettävissä oleva tulo määritellään tuloksi, josta on vähennetty asumiskustannukset, niiden osuus, joiden tulot ovat 60 prosenttia alle (uuden) mediaanitulon, kasvoi vuonna 2007 EU:ssa 16 prosentista 22 prosenttiin 41 . Tämä merkitsee näin myös sitä, että on tärkeää panna kaikilta osin täytäntöön sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annettu direktiivi 2009/72/EY, myös sen 3 artiklan 8 kohta, joka koskee energiaköyhyyden torjuntaa.

3.8.Puutteet ja pullonkaulat

3.8.1.Sisämarkkinoiden tehokkaampi hyödyntäminen

Sisämarkkinoiden kehittäminen ja rajojen avaaminen ovat olleet kahden viime vuosikymmenen aikana Euroopan kasvun tärkeimpiä moottoreita. On arvioitu, että EU:n markkinoiden yhdentyminen on johtanut vuosina 1992–2006 2,75 miljoonan uuden työpaikan syntymiseen ja lisännyt BKT:n kasvua 2,1 prosenttia. Euroopan sisäisen kaupan osuus maailman tavarakaupasta on nykyään 17 prosenttia ja palvelukaupasta 28 prosenttia. On arvioitu, että kun jäsenvaltion vauraus kasvaa 1 000 euroa, tästä summasta 200 euroa päätyy kaupan kautta muiden jäsenvaltioiden hyödyksi.

Huhtikuussa 2011 julkistettu sisämarkkinoiden toimenpidepaketti sisältää 12 viputekijää, joiden avulla sisämarkkinoita voidaan täydentää ja syventää seuraavilla osa-alueilla: rahoituksen saatavuus, kansalaisten liikkuvuus, julkiset hankinnat, ammattitutkinnot, immateriaalioikeudet, kuluttajien oikeudet, palvelut, verkot, digitaaliset markkinat, verotus, yritysten sääntely-ympäristö, sosiaalinen yrittäjyys ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Komissio on jo esittänyt useita toimenpidepakettiin liittyvistä 12 keskeisestä säädösehdotuksesta, ja loputkin on tarkoitus esittää tämän vuoden loppuun mennessä (lukuun ottamatta sähköisiä allekirjoituksia, henkilötunnisteita ja todentamista koskevaa säädösehdotusta). Nämä ehdotukset olisi hyväksyttävä Euroopan parlamentissa ja neuvostossa vuoden 2012 loppuun mennessä, jotta niiden käytännön vaikutukset alkaisivat tuntua nopeasti EU:ssa.

Sisämarkkinoiden toimenpidepaketin täytäntöönpano antaa ratkaisevan sysäyksen eurooppalaisten yritysten, etenkin pk-yritysten, liiketoimintaympäristön parantamiselle. Se lujittaa myös kuluttajien ja työntekijöiden luottamusta ja uskallusta tarttua sisämarkkinoiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Komissio seuraa markkinoiden toimintaa kaikilla talouden aloilla ja laatii vuosittain kuluttajamarkkinoiden tulostaulun, jonka avulla voidaan selvittää, mitkä alat eivät toimi kunnolla kuluttajan näkökulmasta. EU:n osuus maailmanlaajuisesta palvelujen kaupasta on yli puolet, ja yli puolet EU:n palvelukaupasta käydään sisämarkkinoilla. Tästä huolimatta palvelujen sisämarkkinoita ei vieläkään hyödynnetä parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka palvelujen osuus EU:n BKT:sta ja työllisyydestä on yli kaksi kolmasosaa, palvelukaupan osuus kaikesta EU:n sisäisestä kaupasta on edelleen vain viidenneksen luokkaa. Sisämarkkinoiden palvelukaupan esteet ovat osasyynä kilpailun tehottomuuteen, mikä puolestaan heikentää tuottavuutta.

Tästä syystä on yhä runsaasti mahdollisuuksia hyödyntää sisämarkkinoita kasvun vauhdittamiseen ja työpaikkojen luomiseen. Vuoden 2011 talouspoliittisen EU-ohjausjakson aikana suurin osa maakohtaista rakennepolitiikkaa koskevista suosituksista koski palveluja, muun muassa palveludirektiivin 42 voimaansaattamisen vauhdittamista, markkinoille pääsyä haittaavien perusteettomien esteiden poistamista ja asiantuntijapalvelujen tarjonnan helpottamista. Palveludirektiivin soveltamisalaan kuuluu laaja valikoima toimialoja, jotka muodostavat yhteensä 45 prosenttia EU:n taloudesta. Esimerkkeinä suurista toimialoista voidaan mainita vähittäiskauppa, rakentaminen, yrityspalvelut, matkailu ja suurin osa säännellyistä ammateista. Varovaistenkin arvioiden mukaan palveludirektiivin avulla voitaisiin lisätä talouskasvua jopa 1,5 prosenttia suhteessa unionin BKT:hen. Jäsenvaltiot ovat tähän mennessä edistyneet suositusten täytäntöönpanossa vaihtelevasti. Joitakin suositusten mukaisia uudistuksia on toteutettu, kun taas toisten uudistusten toteuttamisessa ei ole edistytty lainkaan.

Jotta kaikki direktiivin tarjoamat mahdollisuudet voitaisiin hyödyntää, olisi siirryttävä säännösten noudattamisen valvomisesta kilpailukykyä korostavaan toimintamalliin. Komissio analysoi jatkossa edelleen täytäntöönpanon laatua ja turvautuu tarvittaessa muodolliseen täytäntöönpanomenettelyyn. Lisäksi komissio käynnistää vuoden 2012 aikana täydentäviä toimia palvelujen sisämarkkinoiden syventämiseksi.

Myös palveludirektiivin nykyiseen soveltamisalaan kuulumattomilla aloilla on merkittävää kasvupotentiaalia. Esimerkiksi terveys- ja sosiaalialalla luotiin vuosina 2000–2009 yhteensä 4,2 miljoonaa työpaikkaa. Määrä on yli neljännes kaikista kyseisellä jaksolla luoduista työpaikoista. Alan osuus kaikista työpaikoista esimerkiksi Alankomaissa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa on 10 prosentin luokkaa, ja sen osuus kokonaistuotannosta noin viisi prosenttia. Väestön ikääntyminen lisää näiden palvelujen kysyntää, ja sen vuoksi niiden kehittämistä olisi helpotettava. Ratkaistaviin ongelmiin kuuluvat muun muassa pätevän henkilöstön puute monissa jäsenvaltioissa, sijoittautumisvapauden rajoitukset, jotka johtuvat erilaisista perusteettomista ja kohtuuttomista rajoituksista, sekä ammatillisen pätevyyden rajatylittävän tunnustamisen vaikeus. Tämä koskee terveys- ja sosiaalialan lisäksi muun muassa koulutusta, rakennusalaa, tehdasteollisuutta ja yrityspalveluja.

Työttömyyden kasvaessa koulutetut työntekijät lähtevät hakemaan työtä muista jäsenvaltioista 43 , mikä muuttaa työvoiman liikkuvuuden kuvaa EU:ssa. Ammattipätevyyden tunnustamista koskevaa EU:n lainsäädäntöä 44 ajantasaistetaan lähiaikoina. Tämä helpottaa niiden jäsenvaltioiden tilannetta, joissa on yhä pahempi pula ammattitaitoisesta työvoimasta, ja helpottaa myös työttömyydestä johtuvia paineita.

Kaikkien sidosryhmien luottamusta sisämarkkinoihin lisätään turvaamalla yleishyödyllisten palvelujen (valtiontukien ja julkisten hankintojen) lainsäädäntökehys ja huolehtimalla kilpailukyvystä ja kilpailun vapauttamisesta siten, että kunnioitetaan työntekijöiden ja kansalaisten sosiaalisia perusoikeuksia.

3.8.2.EU:n rahoituksen vaikutuksen maksimointi

Nykyisessä taloustilanteessa komissio korostaa, että käytettävissä olevia EU:n budjettivaroja olisi hyödynnettävä maksimaalisesti ja että monivuotista rahoituskehystä olisi uudistettava siten, että se tukee kokonaisvaltaisemmin Eurooppa 2020 –tavoitteita. 49

EU:lla olisi hyvät mahdollisuudet merkittävästi vauhdittaa kasvua hyödyntämällä nykyisiä budjettikohtia. Erilaisilla koheesiorahaston ja Euroopan aluekehitysrahaston kautta tehtävillä mittavilla investoinneilla muun muassa ympäristönsuojeluun sekä liikenneinfrastruktuurin, energiaverkkojen ja laajakaistayhteyksien kehittämiseen voidaan vaikuttaa suoraan kasvuun ja työllisyyteen. Suorien investointien lisäksi Euroopan aluekehitysrahasto myöntää merkittävää tukea yrittäjyyden edistämiseen, yritysinvestointeihin, innovointiin, tutkimukseen sekä yritysten tieto- ja viestintätekniikan kehittämiseen. Euroopan sosiaalirahastolla on neljä painopistealuetta: työllisyys (erityisesti painotetaan muita heikommassa asemassa olevien ryhmien ja nuorten työllistymistä), ammattitaito ja elinikäinen oppiminen, työmarkkinoiden sopeutumiskyvyn lisääminen ja sosiaalisen osallisuuden edistäminen. Monissa tapauksissa näitä tukemalla toteutetaan Eurooppa 2020 strategian yhteydessä jäsenvaltioille esitettyjä suosituksia.

Rakennerahastoihin perustuvan kasvupotentiaalin lisäämiseksi jäsenvaltioiden olisi ensisijaisesti tarjottava sellaista välitöntä rahoitusta, jolla tuetaan maakohtaisten suositusten toteuttamista tai suuren kasvupotentiaalin aloja. Niiden olisi tällöin hyödynnettävä maakohtaisten ohjelmien joustavuutta. Joissain tapauksissa voi olla tarpeen muuttaa ohjelmasuunnitelmaa, koska EU-rahoituksen tehokkaampi ja etupainotteisempi käyttö tukisi paremmin kasvun lähteitä. Kasvua voitaisiin tukea toteuttamalla muun muassa seuraavat toimet:

–Parannetaan pk-yritysten likviditeettiä rahoitusrajoitteisessa pankkitoimintaympäristössä lisäämällä JEREMIE-rahoitusvälineiden (lainojen, takausten ja riskipääoman) käyttöä.

–Investoidaan enemmän rakennusten energiatehokkuuteen (kuten on tehty Ranskassa). Samalla voidaan turvata työpaikkoja rakennusalalla, joka on kokenut kovia talouskriisin aikana ja jonka kapasiteetti on pahasti alikäytössä.

–Lisätään resurssitehokkuutta investoimalla ekoinnovointiin, uudistuviin energialähteisiin ja ympäristöteknologiaan.

–Vauhditetaan suurhankkeita lähentymisalueilla (kuten on jo tehty Kreikassa).

–Laaditaan luettelo ensisijaisista hankkeista, jotka voidaan toteuttaa nopeasti ja joilla voidaan suoraan vauhdittaa kasvua. Näillä hankkeilla voidaan korvata sellaisia ohjelmia, joiden tulokset ovat selvästi odotettua huonommat. Komissio on valmiina tarjoamaan apuaan tämän prosessin vauhdittamiseksi, kuten se on jo tehnytkin Kreikassa ja Romaniassa.

–Nopeutetaan rahoituksen käyttöönottoa vähentämällä ohjelmien painopisteiden määrää. Tavoitteena on parantaa kasvun edellytyksiä ja kuroa umpeen alueellisia eroja. Tällaisesta toimintatavasta sovittiin hiljattain Italian kanssa tehdyn koheesiota koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä.

Jäsenvaltioiden olisi joka tapauksessa raportoitava vuoden 2012 loppuun mennessä siitä, miten ne ovat edistyneet koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamisessa ja miten koheesiopolitiikka on edistänyt Eurooppa 2020 strategian toteuttamista. 50  

Komissio ehdotti 1. elokuuta 2011, että EU:n osarahoitusosuutta nostettaisiin, jotta käyttämättömät määrärahat saataisiin jaettua nykyisten julkisen talouden rajoitteiden vallitessa ja jotta osa unionin pahimmissa vaikeuksissa olevista kansantalouksista saataisiin takaisin raiteilleen. Ehdotuksen mukaan EU:n rahoitusosuutta kasvua ja kilpailukykyä edistävissä hankkeissa voitaisiin nostaa Irlannissa, Kreikassa, Latviassa, Portugalissa, Romaniassa ja Unkarissa. Kokonaisvaikutus olisi enimmillään 2,884 miljardia euroa. Neuvostoa ja Euroopan parlamenttia kehotetaan hyväksymään tämä ehdotus kiireellisesti ennen vuoden 2011 loppua.

Komissio on edistynyt hyvin Eurooppa 2020 strategian mukaisen, kasvua ja uusien työpaikkojen luomista vauhdittavien tulevien EU:n rahoituspuitteiden valmistelussa. Yksityiskohtaiset ehdotukset on jo annettu Verkkojen Eurooppa välineestä ja koheesiopolitiikasta sekä yhteisestä maatalouspolitiikasta ja maaseudun kehittämisestä, ja lisää on tulossa: muun muassa Horisontti 2020 ohjelmaa koskevat ehdotukset hyväksyttäneen lähiaikoina. Tämän säädösperustan tueksi laaditaan toimintakehyksiä, kuten Euroopan laajuisia liikenne- ja energiaverkkoja koskevat tarkistetut suuntaviivat ja vuoden 2012 alkupuolella annettavat kaksi ehdotusta EU:n puitestrategioista, joista toinen koskee yhteistyössä hallinnoitavia rahastoja 51 ja toinen tutkimusta ja innovointia. Puitestrategioissa priorisoidaan aloja, joilla tarvitaan EU:n tukea. Lisäksi niiden avulla tehostetaan EU:n eri rahoitusohjelmien koordinointia.

Monivuotista rahoituskehystä koskevien ehdotusten yhtenä keskeisenä tavoitteena on varmistaa, että EU:n talousarviosta tehtävät investoinnit ovat tehokkaita ja tukevat kasvua. Myös koheesiopolitiikkaa koskevissa ehdotuksissa on tämän tavoitteen saavuttamista tukevia osia. Näistä keskeisiä ovat Eurooppa 2020 painopisteiden mukaiset temaattiset painotukset, resurssien keskittäminen ja uudet rahoituksen ehdollisuutta koskevat säännöt. Uusien sääntöjen avulla varmistetaan, että EU:n rahoitus keskittyy tuloksiin ja luo voimakkaita kannustimia jäsenvaltioille, jotta ne varmistaisivat, että Eurooppa 2020 strategian kasvu- ja työllisyystavoitteet saavutetaan. Kunkin jäsenvaltion kanssa tehdään kumppanuussopimus sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden rahoitus ja EU:n rahoitus täydentävät toisiaan.

Seuraavaan rahoituskehykseen kuuluvan Verkkojen Eurooppa välineen käyttöönottoa odotettaessa komissio esitti lokakuussa Eurooppa 2020 strategiaan kuuluvan, hankkeiden rahoittamiseen tarkoitetun joukkovelkakirjalaina-aloitteen pilottivaiheen käynnistämistä. Pilottiin on varattu 230 miljoonaa euroa. Aloitteella pyritään saamaan liikkeelle investointeja sellaisilla aloilla, jotka edistävät kasvua ja luovat työpaikkoja. Infrastruktuureihin on tehtävä tuntuvia ja kiireellisiä investointeja. Koska hankkeiden valmistelu vaatii aikaa, tarvitaan välittömiä toimia rahoitusvajeen kattamiseksi. Kireässä taloudellisessa tilanteessa tarvitaan viipymättä innovatiivisia ratkaisuja, joiden avulla pystyttäisiin saamaan liikkeelle enemmän yksityisiä säästöjä ja laajentamaan infrastruktuurihankkeiden käytettävissä olevien rahoitusvälineiden määrää erityisesti energia-, liikenne- sekä tieto- ja viestintätekniikkasektoreilla. Kun infrastruktuurihankkeilla on nykyisin aiempaa vähäisemmät mahdollisuudet löytää rahoitusta, tarvitaan vaihtoehtoisia vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen lähteitä. Silloin kun infrastruktuurihankkeilla on kaupallista potentiaalia, olisi normaalisti turvauduttava EU:n varojen sekä pääomamarkkinoiden ja pankkisektorin kanssa solmittavien kumppanuuksien yhdistelmään. EU:n toimijana näissä kumppanuuksissa olisi erityisesti Euroopan investointipankki (EIP), sillä se on perussopimuksella perustettu EU:n rahoituselin.

3.8.3.Maailmanmarkkinoiden tarjoaman potentiaalin hyödyntäminen

Sisämarkkinat muodostavat jatkossakin EU:n talouden perustan. Kansainvälisen kaupan merkitys kasvun vauhdittajana ei kuitenkaan ole koskaan ollut niin suuri kuin nyt: vuonna 2010 sen osuus EU:n kasvusta oli noin 25 prosenttia. Lyhyellä aikavälillä suurin osa – vuoteen 2015 mennessä jopa 90 prosenttia – maailman talouskasvusta tapahtuu Euroopan ulkopuolella. EU:n kasvupotentiaali riippuu siitä, miten hyvin tämän kasvun tarjoamia mahdollisuuksia pystytään hyödyntämään. Nopeimmin kasvavat markkinat eivät kuitenkaan ole yhtä avoimia kuin EU:n markkinat.

Euroopan unionilla on vakaat taloudelliset ulkosuhteet. EU jatkaa näiden suhteiden hoitamista kaikkien kumppaneidensa, etenkin kehitysmaiden, kanssa ja mukauttaa niitä muuttuneisiin olosuhteisiin. EU:n tärkeimmät kauppakumppanit ovat Yhdysvallat ja Kiina. EU on kehittänyt uusia laaja-alaisia välineitä strategisten kumppaniensa kanssa. Näistä voidaan mainita esimerkiksi yhteistyö Yhdysvaltojen sähköautojen alalla kanssa transatlanttisen talousneuvoston puitteissa ja innovointiin liittyvä yhteistyö Kiinan kanssa taloutta ja kauppaa koskevan korkean tason vuoropuhelun puitteissa. Maailman nopeimmin kasvavat taloudet sijaitsevat Aasian alueella. Alueen taloudellinen yhdentyminen on nopeaa, ja EU pyrkii hyödyntämään tilanteen tarjoamia mahdollisuuksia. Intian kanssa tehtävällä vapaakauppasopimuksella on EU:n strategiassa keskeinen merkitys. Aasia tarjoaa EU:lle ratkaisevan tärkeät vientimarkkinat, ja se on lisäksi tärkeä osa EU:n toimitusketjua. Venäjän osalta EU:n kannalta on tärkeää saada maa kytkettyä globaaliin talousjärjestelmään ja mahdollisesti neuvotella sen kanssa vapaakauppasopimus. Myös Mercosurin ja Japanin kanssa tutkitaan mahdollisuuksia vapaakauppasopimuksen tekemiseen. Kauppaa koskevat tavoitteet kattavat EU:n lähinaapureiden tapauksessa paitsi kasvun ja työllisyyden myös turvallisuuden ja solidaarisuuden. EU:n naapurialueet ovat silti sen viidenneksi tärkeimpänä kauppakumppanina myös taloudellisesti merkityksellinen tekijä. Eteläisen Välimeren alueella EU on keskittynyt vapaakauppasopimuksiin ja lyhyen aikavälin aloitteisiin. Sen lisäksi EU tekee yhteistyötä Ukrainan (DCFTA) ja muiden itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvien maiden kanssa.

Perushyödykkeitä ja raaka-aineita koskevassa aloitteessa 52 esitetään toimia, joiden avulla varmistettaisiin, että EU:n teollisuus saa tarvitsemiaan raaka-aineita maailmanmarkkinoilta, ja lisättäisiin rahoitus- ja perushyödykemarkkinoiden avoimuutta.

Kansainvälisen kaupan ja kansainvälisten investointien lisäämisellä on ratkaiseva merkitys vakaalle ja kestävälle talouden elpymiselle sekä kasvulle ja työpaikkojen luomiselle Euroopassa. Tältä osin EU:n välittömänä tavoitteena on käynnissä olevien kauppasopimusneuvottelujen päätökseen saattaminen. EU pyrkii 1) kumppaneidensa kannasta riippuen saattamaan päätökseen neuvottelut Intian ja Ukrainan kanssa ennen kyseisten maiden kanssa pidettäviä seuraavia huippukokouksia; 2) kumppaneidensa kannasta riippuen saattamaan päätökseen neuvottelut Kanadan, Singaporen ja Malesian kanssa viimeistään vuoden 2012 aikana ja 3) tekemään vuoden 2012 alussa virallisesti sopimukset Perun ja Kolumbian kanssa; kyseisiä sopimuksia koskevat neuvottelut on jo saatu päätökseen.

Huom. 1: Ainoa Irlantia, Kreikkaa, Latviaa, Portugalia ja Romaniaa koskeva suositus on se, että ne täyttäisivät EU:n/IMF:n rahoitustukiohjelmiin liittyvät nykyiset sitoumuksensa.

Huom. 2: Rastien määrä ei välttämättä vastaa kaikissa jäsenvaltioissa maakohtaisten suositusten määrää, koska suositukset kattavat usein useita eri aloja.

Eurooppa 2020 tavoitteet 53

*Nämä maat ovat ilmaisseet kansalliset tavoitteensa suhteessa indikaattoriin, joka on toinen kuin EU:n yleistavoitteen indikaattori.

(1) http://ec.europa.eu/economy_finance/eu/forecasts/2011_autumn_forecast_en.htm

(2) KOM(2011) 400, 7.6.2011.

(3) Ks. liitteen 1 taulukossa esitetty yhteenveto.

(4) Ks. liitteen 2 taulukossa esitetty yhteenveto.

(5) KOM(2011) 1151, 7.10.2011.

(6) Ennakkotieto.

(7) Euroopan digitaalistrategia (KOM(2010) 245 lopullinen/2, 19.5.2010), Nuoret liikkeellä (KOM(2010) 477, 15.9.2010), Innovaatiounioni (KOM(2010) 456, 6.10.2010), Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka (KOM(2010) 614, 27.10.2010, Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma: Eurooppa tähtää täystyöllisyyteen (KOM(2010) 682, 23.11.2010), Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle (KOM(2010) 758, 15.12.2010), Resurssitehokas Eurooppa (KOM(2011) 21, 26.1.2011).

(8) Vuoden 2012 kasvuselvityksen liite EU:n tason ehdotuksista.

(9) http://ec.europa.eu/research/innovation-union/pdf/iu-scoreboard-2010_en.pdf

(10) http://ec.europa.eu/information_society/digital-agenda/scoreboard/index_en.htm

(11) http://ec.europa.eu/bepa/pdf/monti_report_final_10_05_2010_en.pdf

(12) KOM(2010) 472 lopullinen, 20.9.2010.

(13) IDC:n raportti, syyskuu 2011.

(14) Civic Consulting (2011), ”Consumer market study on the functioning of e-commerce”.

(15) F. Etro (2010), ”The economic impact of cloud computing”, Review of Business and Economics.

(16) Resurssien kokonaiskäyttöä kuvaava indikaattori kattaa luonnosta taloudellista toimintaa varten otettavien raaka-aineiden kumulatiivisen määrän tietyssä maassa. Indikaattori kuvaa talouden aineellista perustaa. Se sisältää sekä kyseisen maan alueelta saadut raaka-aineet että maahantuontiin liittyvän resurssien käytön.

(17) Oakdene Hollins (2011), ”Further Benefits of Business Resource Efficiency”.

(18) KOM(2011) 658, 19.10.2011.

(19) KOM(2007) 860 lopullinen, 21.12.2007.

(20) KOM(2007) 860 lopullinen, 21.12.2007.

(21) KOM(2007) 860 lopullinen, 21.12.2007.

(22) KOM(2007) 414 lopullinen, 18.7.2007.

(23) KOM(2011) 370, 22.6.2011.

(24) KOM(2011) 571, 20.9.2011.

(25) Esimerkiksi on arvioitu, että työn keskimääräisen verotuksen keventäminen pysyvästi yhdellä prosenttiyksiköllä kasvattaa tyypillisessä maassa pitkällä aikavälillä työllisyysastetta noin 0,4 prosenttiyksiköllä. OECD (2006), ”OECD Employment Outlook 2006 – Boosting Jobs and Incomes: Policy Lessons from Reassessing the OECD Job Strategy”, Paris.

(26) KOM(2011) 169, 13.4.2011.

(27) KOM(2011) 78, 23.2.2011.

(28) http://ec.europa.eu/enterprise/policies/sme/market-access/internationalisation/index_en.htm

(29) http://ec.europa.eu/enterprise/sectors/ict/key_technologies/kets_high_level_group_en.htm

(30) KOM(2011) 311 ja KOM(2011) 315, 1.6.2011.

(31) KOM(2011) 152, 4.4.2011.

(32) Toimintansa uudelleen aloittaneen korkean tason ryhmän 10. marraskuuta 2010 pitämä ensimmäinen kokous.

(33) Esimerkiksi keskituloisten (mediaanitulolla mitattuna) kotitalouksien tulojen määrä on pudonnut yli 15 prosenttia Liettuassa ja Latviassa, 8 prosenttia Virossa ja 2–4 prosenttia Espanjassa, Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

(34) IMF (2011): ”World Economic Outlook Report 2011”, Global Prospects and Policies, Washington.

(35) Ks. OECD (2011), ”The impact of publicly provided services on the distribution of resources”; Report for the European Commission.

(36) European Financial Integration Report 2008, SEC(2009) 19 lopullinen, 19.1.2009.

(37) K(2011) 4977, 18.7.2011.

(38) Tarkempi analyysi esitetään vuonna 2010 laadittuun sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevaan yhteiseen raporttiin liitetyn oheisasiakirjan kohdassa 5.2.

(39) Sosiaalisen suojelun komitean alaisuudessa toimiva indikaattoreita käsittelevä alakomitea oli yhtä mieltä siitä, että 40 prosentin kynnysarvon voidaan katsoa merkitsevän, että asumiskustannukset ovat kestämättömällä tasolla.

(40) Ks. ”Social Situation in the EU 2009” -raportin kohta 3.2.1.

(41) Ks. ”Social Situation in the EU 2009” -raportissa esitetty kuvio 69, s. 138.

(42) Palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY.

(43) Viimeaikaisten Eurobarometrikyselyjen tulosten mukaan 28 prosenttia EU:n kansalaisista harkitsee lähtemistä ulkomaille töihin.

(44) Direktiivi 2005/36/EY.

(45) Ks. lehdistötiedote IP/11/1283, 27.10.2011.

(46) Asiasta on pidetty kokouksia Bulgarian, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Portugalin ja Kreikan kanssa.

(47) Alankomaat, Espanja, Itävalta, Luxemburg, Ruotsi, Tanska, Tšekki, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta.

(48) Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Puola, Ranska, Saksa, Suomi ja Unkari.

(49) Ks. myös alueiden komitean lausunto ”Paikallis- ja alueviranomaisten rooli Eurooppa 2020 strategian tavoitteiden saavuttamisessa”, 12.10.2011.

(50) Nykyiset säännöt edellyttävät kansallisten strategiaraporttien laatimista.

(51) EAKR, ESR, koheesiorahasto, kalatalousrahasto ja maatalouden kehittämisrahasto.

(52) KOM(2011) 25, 2.2.2011.

(53) Lopulliset kansalliset tavoitteet vahvistettiin huhtikuussa 2011 esitetyissä kansallisissa uudistusohjelmissa.

(54) Kansalliset päästövähennystavoitteet, jotka on määritelty päätöksessä 2009/406/EY (nk. vastuunjakopäätös), koskevat päästökauppajärjestelmään kuulumattomia päästöjä. Päästökauppajärjestelmän piirin kuuluvia päästöjä vähennetään 21 prosenttia vuoden 2005 tasoon verrattuna. Päästöjen kokonaisvähennys on 20 prosenttia suhteessa vuoden 1990 määriin.

(55) Kansallisissa ennusteissa on saatettu käyttää myös eri perusvuotta tai -vuosia säästöjä arvioitaessa.

(56) Laskelma ei käsitä ISCED 4:ää (Saksa, Itävalta); tulos ISCED 4 mukaan luettuna 39,9–40,4 %.

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 23.11.2011

KOM(2011) 815 lopullinen

VOL. 3/5 - LIITE II

LIITE

MAKROTALOUDELLINEN KERTOMUS

Liite asiakirjaan

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Vuotuinen kasvuselvitys 2012

Johdanto

EU:n talouskasvu tyrehtyy. Euroalueella tilannetta pahentavat valtioiden velkakriisi ja pankkisektorin epävakaus. Ne ovat luoneet pahan negatiivisen kierteen. Luottamuksen puute finanssimarkkinoilla on luonut volatiliteettia ja rapauttanut luottamusta laajemmilla markkinoilla, mikä heikentää voimakkaasti talouden näkymiä. Monen vuoden kriisin jälkeen talouspolitiikalla on hyvin rajalliset mahdollisuudet vauhdittaa kasvua. Erityisesti finanssipolitiikkaa ovat monissa maissa rajoittaneet markkinoilta saatavan rahoituksen suuret kustannukset tai jopa rahoituksen tyrehtyminen kokonaan.

Tässä tilanteessa kasvua nopeuttavat toimet ovat keskeisessä asemassa. Kasvua edistävä julkisen talouden vakauttaminen on tarpeen markkinapaineiden ja väestön ikääntymiseen liittyvien poliittisten haasteiden vuoksi. Vakaa pankkisektori ja valtioiden joukkovelkakirjamarkkinoiden tehokkaammat suojamekanismit ovat keskeisessä asemassa, kun pyritään hillitsemään rahoitusalan myllerrystä ja saamaan kasvu uudelleen vauhtiin. Rakenneuudistukset ovat ehdottoman tärkeitä, koska niillä tehostetaan koko EU:n taloutta ja lisätään sen sopeutumiskapasiteettia. Positiivisessa kierteessä parantuneet kasvunäkymät tukevat muita tavoitteita luottamuksen lisääntyessä ja työllisyyden parantuessa. Ne edistävät myös julkisen talouden vakauttamista ja pankkisektorin vakautta sekä parantavat tilannetta huonossa asemassa olevissa maissa.

1.Taloustilanne ja tulevaisuudennäkymät: uudet haasteet

EU:n talouskasvu on alkanut elpyä maailmanlaajuisen finanssi- ja talouskriisin jälkimainingeissa. Finanssikriisin jälkeinen kasvu on ollut odotetun hidasta, mutta jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja. Erityisesti ne jäsenvaltiot, joiden julkinen talous on pahasti epätasapainossa, ovat joutuneet toteuttamaan kasvua rajoittavia, mutta välttämättömiä sopeutustoimia. Samaan aikaan jäsenvaltiot, joiden julkisessa taloudessa ei ollut suurta epätasapainoa, hyötyivät vakaammasta ulkoisesta ympäristöstä, ja niiden talous kasvoi vahvasti (kaavio 1). Työttömyyskehityksessä erot ovat samansuuntaisia tai jopa suurempia. Yleisesti ottaen talouden elpyminen on parantanut työllisyyttä hitaasti. Vaikka tämä johtuu osittain työvoiman hamstrauksesta taantuman aikana, työllisyyden kasvulla ei ole olennaisesti pystytty helpottamaan korkeana pysyvää työttömyyttä.

Kasvuvauhdin erot edistivät makrotalouden epätasapainon huomattavaa lieventymistä erityisesti vaihtotaseen alijäämän osalta, mutta julkisen velan kokonaismäärä on pysynyt korkeana. Suurimmat korjaavat toimenpiteet toteutettiin niissä jäsenvaltioissa, joiden ulkoinen epätasapaino oli suurin ennen kriisiä (kaavio 2). Tämä johtuu pääasiassa kotimaisen kulutuksen supistumisesta. Kotimaan kysynnän vahvistuminen ja dynaaminen tuonti näyttävät kuitenkin supistavan vähitellen joidenkin maiden suuria rakenteellisia vaihtotaseen ylijäämiä. Joissakin jäsenvaltioissa tarvitaan kuitenkin lisää sopeuttamistoimia, koska julkinen velka on pysynyt suurena ja kustannus/hintakilpailukyvyn elpyminen on ollut hidasta erityisesti osassa euroalueen jäsenvaltioita.

Julkisen talouden epätasapaino jatkuu. Julkisen talouden vakauttaminen on alkanut vuonna 2011, kuten jäsenvaltiot sopivat lokakuussa 2009: EU:n yhteenlaskettu julkisen talouden alijäämä supistui lähes 2 prosenttiyksikköä 6,6 prosentista (2010) 4,7 prosenttiin (2011) suhteessa BKT:n. Julkisen velan määrä on kuitenkin edelleen suuri huolenaihe. Julkisen velan suhde BKT:hen on kasvanut EU:ssa vuodesta 2007 yli 20 prosenttiyksikköä ja ylitti 82 prosenttia vuonna 2011, mikä on kaikkien aikojen suurin lukema. Julkisen velan ennustetaan nousevan vuonna 2012 lähes 85 prosenttiin suhteessa BKT:hen, mihin se vakiintuu.

Finanssimarkkinoiden jännitteet ovat kasvaneet. Epäilyt joidenkin euroalueen jäsenvaltioiden julkisen velan kestävyydestä ovat heikentäneet sijoittajien luottamusta alkukesästä asti. Tämä on ajoittain lisännyt epävakautta finanssimarkkinoilla ja kasvattanut heikommassa asemassa olevien euroalueen jäsenvaltioiden joukkovelkakirjalainojen riskilisiä viitearvoon verrattuna (kaavio 3). Viime aikoina jännitteet ovat levinneet muihinkin jäsenvaltioihin, ja joidenkin valtioiden AAA-luokiteltujen joukkovelkakirjalainojen korot ovat nousseet. Jännitteet leviävät myös pankkisektorille, koska eurooppalaiset pankit ovat suurimpia Euroopan valtioiden joukkovelkakirjojen haltijoita. Tämän lisäksi euroalueen maiden ja Yhdysvaltojen poliittisiin linjanvetoihin liittyvä epävarmuus aiheutti kesällä jyrkän korjausliikkeen kansainvälisillä finanssimarkkinoilla, minkä jälkeen tilanne markkinoilla on ollut hyvin jännittynyt (kaavio 4).

Talouden elpyminen on pysähtynyt kaikkialla EU:ssa. Finanssimarkkinoiden myllerrys ja maailmantalouden huonot kasvunäkymät ovat vähentäneet luottamusta koko talouteen, mikä vähentää kulutusta ja investointeja. Julkisen talouden vakauttamistarve hidastaa kasvua. Euroalueen velkakriisin ratkaisuun tähtäävien päättäväisten poliittisten toimien pitäisi palauttaa luottamus, mutta kasvun ei odoteta nopeutuvan lähitulevaisuudessa. Rahoituksen saatavuuden ennustetaan pysyvän haasteellisena, mikä haittaa investointeja. Julkisen talouden epätasapainon korjaaminen ja sekä yksityisen että julkisen sektorin velan vähentäminen jarruttavat kasvua jonkin aikaa. EU:n talouskasvun ennustetaan pysähtyvän vuoden 2012 alussa, ja koko vuoden kasvun arvioidaan olevan vaivaiset 0,6 prosenttia (kaavio 5). Työllisyyden kasvun ennustetaan pysähtyvän vuonna 2012 ja jatkuvan hitaana vuonna 2013. Työpaikkojen vähäisyyden vuoksi työttömyyden kesto on pidentynyt. Työttömyys uhkaa vakiintua tasolleen, mikä vaikuttaa negatiivisesti kasvupotentiaaliin.

Kasvun hidastuminen pahentaa Euroopan talouskasvun pitkäaikaisia heikkouksia. Tuloerot ovat kaventuneet selvästi Euroopan maissa, mutta EU ei ole enää pystynyt kaventamaan Yhdysvaltojen etumatkaa viimeksi kuluneiden 25 vuoden aikana. Finanssikriisi on entisestään heikentänyt EU:n vaatimatonta kasvupotentiaalia. Komission arvioiden mukaan EU:n ja erityisesti euroalueen välimatka Yhdysvaltoihin todennäköisesti kasvaa entisestään kasvun ja tuottavuuden osalta tulevan vuosikymmenen aikana. Seuraavien kymmenen vuoden aikana EU:n keskimääräisen talouskasvun arvioidaan olevan vain 1 ¼ prosenttia eli prosenttiyksikön hitaampaa kuin viime vuosikymmenellä (kaavio 6).

Maailmantalouden painopiste on siirtymässä hyvin dynaamisiin talouksiin, mikä tekee globaalista toimintaympäristöstä entistä kilpaillumman. Nousevan talouden maiden asema maailmantaloudessa on vahvistunut nopeasti, ja vahvistumisen ennustetaan jatkuvan tulevaisuudessakin. Vaikka osa avoimista nousevista talouksistakin on myös kärsinyt pahasti kriisistä, elpyminen on ollut nopeaa (kaavio 7). Näiden talouksien kehitys on nykyään voimakkaasti suuntautunut vientisektorille. Tämä kehitys ei voi jatkua loputtomiin, vaan pitkällä aikavälillä luultavasti toteutetaan jonkin verran tasapainottavia toimia. Tästä huolimatta kilpailun kiristyminen maailmantaloudessa jatkuu lähitulevaisuudessa. Erityisesti nousevien markkinoiden vientikorien koostumus on muuttunut kohti korkeamman teknologian tuotteita. Joissakin tapauksissa nousevat taloudet ovat tunkeutuneet onnistuneesti aloille, joilla Euroopalla on perinteisesti ollut kilpailuetu. Tämä tarkoittaa sitä, että maailmantalouden kasvun ennustetusta hidastumisesta huolimatta ulkoisesta toimintaympäristöstä tulee entistä haastavampi sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, jos EU ei onnistu parantamaan kilpailukykyään.

Euroopan talouteen on syntynyt vaarallinen negatiivinen kierre. Sijoittajien huoli Euroopan valtioiden velkataakasta on ensinnäkin synnyttänyt kriisin valtioiden joukkovelkakirjalainamarkkinoilla ja johtanut jännitteiden kasvuun pankkisektorilla, koska pankit ovat suurimpia valtioiden joukkovelkakirjojen haltijoita. Pankkisektorin levottomuus puolestaan lisää valtioriskiä, koska sijoittajat pitävät jäsenvaltioita ongelmiin joutuneiden rahoituslaitosten viimeisenä tukijärjestelmänä. Toisaalta nämä jännitteet ja joidenkin jäsenvaltioiden talouden epätasapaino johtavat velkaa vähentäviin toimiin sekä yksityisellä että julkisella sektorilla, mikä jarruttaa kasvua. Hidastuneet kasvunäkymät puolestaan heikentävät julkisen velkaantumisen kestävyyttä. Markkinoilla vallitsevat jännitteet myös nostavat valtioiden hankkiman rahoituksen korkoja, mikä heikentää entisestään julkisen talouden kestävyyttä.

Kaikki negatiivisen kierteen aiheuttamat ongelmat on ratkaistava, mutta kasvun nopeuttaminen on keskeisessä asemassa. Valtioiden ja hallitusten päämiehet sopivat 26. lokakuuta 2011 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa kattavasta uudistusstrategiasta, jolla varmistetaan julkisen talouden kestävyys ja palautetaan luottamus Euroopan pankkisektorille. Kasvu on keskeinen osa tätä strategiaa, koska sillä voidaan ilman ylimääräisiä kustannuksia helpottaa kaikkiin muihin haasteisiin vastaamista. Talouskasvun kiihtyminen antaa paremmat edellytykset maksaa velkoja tulevaisuudessa. Parantuneet kasvunäkymät auttavat luottamuksen palauttamisessa finanssimarkkinoille ja markkinoiden vakauttamisessa. Optimismin kasvaessa yritykset alkavat taas tehdä investointeja. Kasvu on myös välttämätön osa eurooppalaista yhteiskuntamallia, joka luotiin Euroopan talouskasvun kultaisina vuosina Jos talouskasvu ei nopeudu, nykyisen tasoista sosiaaliturvaa ei pystytä ylläpitämään.

2.Kasvua edistävä julkisen talouden vakauttaminen, julkiset menot ja tulot

Julkinen talous oli keskeisessä asemassa vakauttamassa maailmanlaajuista kriisiä, mutta velan määrä kasvoi. Vuonna 2007 alkaneen finanssikriisin aikana EU:n jäsenvaltioiden julkisen velan arvioidaan kasvaneen 59 prosentista (2007) noin 82,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2011. Velan kasvulle on useita syitä. Ensinnäkin kriisin aiheuttama talouden toimeliaisuuden romahtaminen johti julkisen talouden alijäämien kasvamiseen, kun automaattisten vakauttajien annettiin lieventää taantuman vaikutuksia. Koska kriisi oli ennennäkemättömän syvä, Euroopan komissio käynnisti joulukuussa 2008 Euroopan talouden elvytyssuunnitelman, joka sisältää taloutta tukevia finanssipoliittisia toimia. Lisäksi osa jäsenvaltioista joutui myöntämään finanssilaitoksille kohdennettua tukea, jotta rahoitusjärjestelmän elinkelpoisuus voitiin säilyttää.

Julkinen velka on kasvanut aiemminkin samojen maiden keskuudessa. Aiemmat finanssikriisit ovat tulleet kalliiksi julkiselle taloudelle: ne ovat johtaneet velkasuhteen suureen, kauan jatkuneeseen kasvuun. Vaikka nykyinen kriisi on johtanut julkisen velan jyrkkään kasvuun Euroopassa, velan määrä ja kasvuvauhti ovat olleet vielä suurempia muissa kehittyneissä talouksissa, kuten Yhdysvalloissa ja Japanissa (kaavio 8).

EU:ssa on kuitenkin tällä hetkellä useita erityisongelmia, jotka kyseenalaistavat velkatason kestävyyden.

Velan määrä on ensinnäkin suurempi kuin aiempien kriisien aikana. Useilla jäsenvaltioilla on hälyttävän paljon julkista velkaa (kaavio 9). Vuonna 2007 yhdeksällä jäsenvaltiolla oli velkaa yli 60 prosenttia suhteessa BKT:hen. Kreikalla ja Italialla velkaa oli yli 100 prosenttia. Ennusteiden mukaan julkinen velka suhteessa BKT:hen kasvaa keskimäärin noin 25 prosenttiyksikköä vuosina 2007–2013. Maiden väliset vaihtelut ovat kuitenkin suuria. Irlannissa velan kasvu on yli 96 prosenttiyksikköä, Kreikassa 90 prosenttiyksikköä ja Espanjassa, Portugalissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa 40 prosenttiyksikköä.

Myös väestön ikääntymisen aiheuttamat kustannukset ovat lisärasite julkiselle taloudelle. Nykypolitiikan pohjalta väestön ikääntymiseen liittyvien julkisten menojen ennustetaan nousevan keskimäärin noin 4 ¾ prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen seuraavien 50 vuoden aikana koko EU:ssa, erityisesti eläkkeiden, terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon menojen johdosta. Tältäkin osin tilanne vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioittain. Erot johtuvat väestön ikärakenteesta, kasvupotentiaalista ja eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmien rakenteesta, mutta myös julkisen talouden tilasta ja ulkoisesta kilpailukyvystä.

Markkinapaineet ovat ennätyskorkealla. Vaimeiden kasvunäkymien vuoksi rahoitusmarkkinoilla on esiintynyt vakavia epäilyjä joidenkin euroalueen jäsenvaltioiden julkisen talouden kestävyydestä. Tämä on johtanut valtioiden ottamien lainojen korkojen nousuun ja edellisessä jaksossa kuvattuihin negatiiviseen kierteeseen ja heijastusvaikutuksiin.

Tällä hetkellä ainoa järkevä vaihtoehto on kattavan ja uskottavan finanssipoliittisen irtautumisstrategian toteuttaminen. Tämän strategian periaatteista sovittiin Ecofin-neuvostossa. Niiden mukaan julkisen talouden vakauttaminen on koordinoitava EU-maiden välillä ottaen huomioon kunkin maan erityistilanne. Lisäksi on sovittu, että vakauttaminen on käynnistettävä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa viimeistään vuonna 2011, ja useiden maiden on käynnistettävä vakauttaminen jo aiemmin. Yhtä tärkeää on se, että jäsenvaltiot vahvistavat sovitulla tavalla julkisen talouden kehystä ja toteuttavat rakenteellisia toimia, jotka edistävät potentiaalista tuotannon kasvua ja näin tukevat julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä.

Irtautumisstrategia toimii: julkisen talouden vakauttaminen on käynnissä. Jäsenvaltioiden vuonna 2011 päivitetyissä vakaus- ja lähentymisohjelmissa esittämissä julkisen talouden suunnitelmissa ennustetaan, että julkisen talouden alijäämä supistuu alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2013. Julkisen talouden suunnitelmien täytäntöönpano on käynnissä. EU:n jäsenvaltioiden talous alkoi hieman kohentua jo vuonna 2010 sekä nopeutuvan talouskasvun että ensimmäisten vakautustoimenpiteiden ansiosta. Käytännössä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa toteutettujen laajapohjaisten vakautustoimien vuoksi tilanne parantuu huomattavasti enemmän vuoden 2011 aikana. Positiivisen kehityksen odotetaan jatkuvan vuonna 2012 ja (politiikan pysyessä muuttumattomana) myös vuonna 2013, vaikka vauhti hieman hidastuukin. Kokonaistrendit peittävät kuitenkin alleen huomattavia maiden välisiä eroja. Tällä hetkellä 23 jäsenvaltioon sovelletaan liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä, ja niistä viidelle maalle on luotu rahoitustukiohjelma 1 . Osa jäsenvaltioista on hyvää vauhtia korjaamassa kestävällä tavalla liiallisen alijäämänsä, mutta joillakin jäsenvaltioilla on julkisen talouden sopeutukseen liittyvä kuilu, joten niiden on tehostettava toimiaan saavuttaakseen julkisen talouden tavoitteensa (kaavio 9, taulukko 1).

Kestävyyden varmistaminen on tärkein talouden vakauteen vaikuttava tekijä. Vuoden 2011 puoliväliin saakka finanssipoliittista irtautumisstrategiaa toteutettiin talouden toimeliaisuuden elpyessä. Kasvun ennustetaan kuitenkin pysähtyvän ensi vuonna. Valtioiden joukkovelkakirjojen markkinoilla esiintyneiden vakavien häiriöiden vuoksi useimmilla jäsenvaltioilla ei ole mahdollisuutta kasvattaa julkisen talouden alijäämää, koska julkisen talouden kestävyys on nyt tärkein tavoite. Tämä koskee erityisesti jäsenvaltioita, joita markkinat seuraavat tarkasti, ja niitä jäsenvaltioita, joiden julkinen talous on pahasti epätasapainossa (kaavio 10). Julkisen talouden liian vähäinen vakauttaminen voi nostaa riskilisiä, mikä puolestaan on erittäin haitallista talouskehitykselle.

Tämän vuoksi vakauttamistoimien sisältö olisi määritettävä jäsenvaltioittain. Jäsenvaltioiden erilaisista tilanteista tietoisena Ecofin-neuvosto vahvisti 4. lokakuuta 2011 pidetyssä kokouksessaan jälleen periaatteen, jonka mukaan julkisen talouden sopeuttamista olisi jatkettava eri tahtiin maakohtaisten julkisen ja makrotalouden riskien mukaisesti. Erityisesti on otettava huomioon seuraavaa:

Jäsenvaltioiden, jotka ovat rahoitustukiohjelmien piirissä tai markkinoiden tarkassa seurannassa, olisi jatkossakin saavutettava sovitut julkisen talouden tavoitteet mahdollisesti muuttuvista makrotaloudellisista olosuhteista huolimatta.

Jäsenvaltioiden, joilla on huomattava sopeutukseen liittyvä kuilu, joihin sovelletaan liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä tai joilla on suuri alijäämä, olisi nopeutettava sopeutustoimiaan. Keskeisen makrotaloudellisen skenaarion mahdollinen rajoitettu tarkistaminen alaspäin ei saisi johtaa viipeisiin liiallisten alijäämien korjaamisessa.

Niissä jäsenvaltioissa, joilla ei ole liiallista ylijäämää ja jotka ovat asianmukaisella sopeutusuralla kohti keskipitkän aikavälin tavoitteitaan, finanssipolitiikka voi täysimääräisesti toteuttaa vastasyklistä ja vakauttavaa tehtäväänsä, kunhan julkisen talouden keskipitkän aikavälin kestävyys ei vaarannu.

Nykyisessä taloudellisessa toimintaympäristössä on ehdottomasti varmistettava, että sekä meno- että tulopuolen vakauttamissuunnitelmilla rajoitetaan talouskasvua hidastavia negatiivisia vaikutuksia.

Käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että menoperusteiset vakauttamistoimet onnistuvat todennäköisemmin, mutta asiaan vaikuttavat myös menojen koostumus ja laatu:

Tuottaviin kohteisiin suunnattujen menojen, erityisesti pääomainvestointien, leikkauksissa olisi joka tapauksessa suosittava hankkeita, joilla on paras tuotto, jotta voidaan minimoida haittavaikutukset kasvupotentiaaliin.

Julkisten menojen tehokkuus tietyssä menoluokassa vaihtelee selvästi paitsi jäsenvaltioittain myös yksittäisen jäsenvaltion sisällä. Tässä on potentiaalisesti parantamisen varaa: tehottomimpien toimintayksiköiden nostaminen muiden tasolle voisi tuottaa suuria säästöjä julkisten palvelujen volyymin pysyessä samana.

Menoja on priorisoitava, ja varojen käyttöä on tehostettava kaikilla hallintotasoilla. Tämän vuoksi talousarvioon on sisällytettävä tarvittavat toimintaa tukevat institutionaaliset välineet, kuten menojen tarkastelu, ohjelmabudjetointi ja tulosbudjetointi. Tasapuolisuuteen liittyvät näkökohdat on otettava huomioon, jotta varmistetaan julkisen talouden sopeuttamisesta aiheutuvan taakan tasapuolinen jakautuminen.

Samaan aikaan olisi kehitettävä verotuksen rakennetta ja sisältöä, jotta se edistää kasvua. Verouudistuksilla voi olla kaksi päämäärää: niillä voidaan ensinnäkin tukea julkisen talouden vakauttamista niissä jäsenvaltioissa, joissa on potentiaalia tukea menojen hillintää kasvattamalla verotuloja. Toisaalta verouudistuksilla voidaan tukea kasvua muuttamalla verotuksen rakennetta tai mukauttamalla yksittäisiä veroja. Näin voidaan esimerkiksi kannustaa työntekoa, tuotantoa ja investointeja tai tehostaa resurssien käytön tehokkuutta. Myös verotuksen rakenteella on merkitystä:

Jäsenvaltioiden, joissa erityisesti heikommassa asemassa olevien työntekijöiden (esimerkiksi alhaisen ammattitaidon työntekijät ja kotitalouden toiset tulonsaajat) ansiotulojen verotus on kireää, olisi siirrettävä verotuksen painopistettä veroihin, jotka haittaavat vähemmän kasvua. Näitä veroja ovat esimerkiksi kulutus-, kiinteistö- ja ympäristöverot. Työn verotuksen jakautumista eri tuloluokkien kesken voitaisiin myös harkita.

Jäsenvaltioiden, joilla on entisestään korkeat yritysten tuloverot, pitäisi välttää veronkorotuksia erityisesti näinä aikoina, kun investoinnit ovat vähäisiä.

Työvoiman liikkumisen lisäämiseksi ja asuntokannan tehokkaan jakautumisen kannalta voisi olla aiheellista siirtää asumisen verottamisen painopistettä kauppatapahtuman verottamisesta toistuviin veroihin.

Verotukien leikkaaminen ansio- ja yritystuloverotuksessa ja arvonlisäverodirektiivin mukainen alv-vapautusten ja alennettujen verokantojen rajoittaminen laajentavat veropohjaa. Näin saadaan enemmän tuloja ja/tai voidaan alentaa verokantoja, mikä piristää kasvua.

Yksityistä velkaa lisääviä kannustimia olisi monissa jäsenvaltioissa vähennettävä yritysverotuksessa ja asuntomenojen käsittelyssä henkilökohtaisessa tuloverotuksessa.

Verotus saadaan useimmissa jäsenvaltioissa ympäristöystävällisemmäksi poistamalla asteittain piilevät verotuet.

Jäsenvaltioiden, joissa verolakeja noudatetaan heikosti, olisi tehostettava hallintonsa veronkantovalmiuksia ja puututtava tiukemmin veronkiertoon.

Verosääntöjen noudattamisesta aiheutuvan taakan keventäminen voi parantaa yritysten toimintaympäristöä. Tämä edellyttää läpinäkyvyyden lisäämistä, verolainsäädännön ja sen noudattamiseen liittyvien säännösten yksinkertaistamista sekä maksumenettelyjen rationalisointia.

Jäsenvaltioita kehotetaan hyödyntämään täysimääräisesti välineitä, joilla helpotetaan eri maiden verohallintojen välistä yhteistyötä. Näin varmistetaan, että parhaat käytänteet tunnistetaan ja niitä vaihdetaan EU:n alueella, veronkantoa tehostetaan ja säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia alennetaan.

Väestön ikääntymisestä aiheutuviin julkisen talouden haasteisiin on vastattava pikaisilla uudistuksilla. Sosiaaliturvajärjestelmien (eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmä) uudistusten toteuttaminen on edennyt huomattavasti viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana, mutta paljon on vielä tehtävä. Viimeisimmässä vuotuisessa kasvuselvityksessä korostettiin, että eläkeuudistus vaatii välittömiä toimia. Useissa maissa eläkeuudistusprosessia ei ole aloitettu, ja eläkemenojen ennustetaan kasvavan voimakkaasti lähivuosina. Eläkkeiden tasoon liittyvät lupaukset on näissä maissa mukautettava siihen, mikä on realistista julkisen talouden kestokyvyn kannalta. Myös terveydenhuoltojärjestelmistä on tehtävä kustannustehokkaampia, kestävämpiä ja enemmän ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon suuntautuneita, jotta väestön ikääntymiseen liittyvää arvioitua kustannusten nousua voidaan hillitä.

Erityisen tärkeää on yhdistää eläkkeellejäämisikä ja elinajanodotteen kehitys. Eläkeiän nostaminen korvaisi osittain jo tapahtuneen eliniän pidentymisen, jota ei ole vielä otettu huomioon eläkejärjestelmissä. Eläkeiän yhdistäminen elinajanodotteeseen auttaisi tasapainottamaan työ- ja eläkevuosien suhdetta. Jotta ihmiset pystyvät ja heitä kannustetaan työskentelemään pidempään, eläkejärjestelmien uudistamista on tuettava politiikalla, jolla varmistetaan ikääntyneiden työntekijöiden integrointi työmarkkinoille ja tuetaan aktiivista terveenä ikääntymistä. Lisäksi tarvitaan verotukseen ja etuuksien tasoon liittyviä kannustimia, joiden avulla ihmiset pysyvät pidempään työelämässä.

Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä parantavien maakohtaisten suositusten täytäntöönpano on käynnissä, mutta täytäntöönpanon vauhti ja määrätietoisuus vaihtelevat. Tätä alaa koskevia suosituksia on annettu 17 jäsenvaltiolle, joista 12 on toteuttanut toimia. Jäsenvaltiot ovat muun muassa uudistaneet eläkejärjestelmiään ja lisänneet ikääntyneiden työntekijöiden kannustimia pysyä työmarkkinoilla. Työmarkkinaosapuolten ja valtion väliseen sopimukseen perustuva lakisääteisen eläkeiän nostaminen ja sen yhdistäminen elinajanodotteeseen on tärkeä edistysaskel. Tosin näitä sopimuksia, jotka ovat useilla jäsenvaltioilla työn alla, ei ole juurikaan vielä saatu valmiiksi. Työkyvyttömyyseläkejärjestelmiin pääsyä ja pitkäaikaishoidon vakuutusten uudistamista koskevat toimet ovat olleet vähäisiä.

Julkisen talouden uskottava kehys ja tehokkaat valvontamekanismit lujittavat julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä. Tällä hetkellä ongelman muodostavat julkisen talouden rooli lyhyen aikavälin vakauttamisessa ja sijoittajien huoli julkisen velan kestävästä tasosta joissakin jäsenvaltioissa. Tilannetta parantaisi uskottava sitoutuminen julkisen talouden saattamiseen kestävälle pohjalle. Jos markkinoiden odotukset perustuvat uskottavaan keskipitkän aikavälin sopeutusuraan, sijoittajat hermostuvat vähemmän finanssipolitiikan aggregaattien lyhyen aikavälin vaihtelusta, mikä jättää vakauttamistoimille enemmän liikkumavaraa. Markkinoiden rauhoittamisessa kansallisilla julkisen talouden kehyksillä ja EU:n suorittamalla julkisen talouden valvonnalla on keskeinen tehtävä.

Vakaus- ja kasvusopimukseen tehtävät laajapohjaiset muutokset tehostavat julkisen talouden valvontaa. Talouden valvonnan tehostamiseksi on annettu komission syyskuussa 2010 ehdottama kuuden säädöksen paketti talouden ohjauksesta ja hallinnasta. Säädöspaketti tulee voimaan vuoden 2011 loppuun mennessä, ja sillä vahvistetaan EU:n talouden valvonnan ja koordinoinnin sääntelykehystä vuodesta 2012. Uusi lainsäädäntö muuttaa selvästi talouden valvonnan toteuttamista EU:ssa. Säädöspaketti on pantava täytäntöön nopeasti ja määrätietoisesti, jotta voidaan vastata markkinoiden odotuksiin, finanssipoliittinen ja makrotaloudellinen epätasapaino voidaan poistaa ja kestävälle talouskasvulle saadaan perusta (kehikko 1). 

Julkisen talouden kansallisten kehysten vähimmäisvaatimuksista annettavalla uudella direktiivillä on mahdollista parantaa kansallisia talousarviomenettelyjä. Julkisen talouden päätöksentekoa sääntelevien institutionaalisten ja menettelyjä koskevien järjestelyjen (esimerkiksi kansallisten julkisen talouden sääntöjen, monivuotisten julkisen talouden puitteiden ja riippumattomien instituutioiden) laatu voi huomattavasti parantaa julkisen talouden toteutumaa. Direktiiviin perustuvat muutokset voivat parantaa finanssipolitiikan toteuttamista kansallisella tasolla ja edistää vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamista. Jäsenvaltioiden olisi pantava direktiivi nopeasti täytäntöön toteuttamalla tarvittavat uudistukset direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla aloilla. Euroalueen jäsenvaltioilla on erityisen suuret kannustimet nopeuttaa direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Euroalueen huippukokouksessa lokakuussa tehty sopimus vähimmäisvaatimusten ylittämisestä on askel oikeaan suuntaan. Joidenkin euroalueen jäsenvaltioiden (esimerkiksi Espanja) perustuslakeihin sisällytetyt kansalliset julkisen talouden säännöt ovat direktiivin säännöksiä tiukempia.

Julkisen talouden kehyksiä parantavien maakohtaisten suositusten täytäntöönpano on edennyt vaihtelevaa tahtia. Yhdelletoista jäsenvaltiolle on annettu tätä alaa koskevia maakohtaisia suosituksia. Suositukset koskivat monia aloja, kuten verohallinnon ja veronkannon tehokkuutta, monivuotisten talousarviosääntöjen ja menokattojen käyttöönottoa, velkajarrujen toteuttamista käytännössä, riippumattomien julkisen talouden neuvostojen roolia sekä talousarviotietoihin ja läpinäkyvyyteen yleisemmin liittyviä kysymyksiä. Tähän mennessä vain viisi jäsenvaltiota kymmenestä on edistynyt selvästi. Toteutettuihin toimiin kuuluu talousarvion tasapainottamista ja velkajarruja koskevia perustuslain tasoisia säännöksiä, finanssipolitiikasta keskushallinnossa vastaavien viranomaisten valtuuksien kasvattamista suunnittelun ennustettavuuden parantamiseksi sekä riippumattomien julkisen talouden neuvostojen perustamista tai vahvistamista. Niissä maissa, joissa toteuttaminen on kesken, lainsäädäntöprosessi on varhaisessa vaiheessa, mutta menossa oikeaan suuntaan.

Talouspolitiikan koordinoinnin tehostamista on jatkettava erityisesti euroalueella. Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso ja kuuden säädöksen paketti muodostavat vahvan ohjaus- ja valvontakehyksen. Ohjaus- ja valvontakehyksessä, mukaan lukien unionin ulottuvuus, on kuitenkin vielä tehostamisen varaa, joka on käytettävä. Euroalueen tarpeet pitäisi ottaa korostuneemmin huomioon jäsenvaltioiden politiikan suunnittelussa, toteuttamisessa ja jälkiarvioinnissa. Näin voitaisiin tehostaa talouspolitiikan koordinointia tiukentuvilla valvontamenettelyillä (asettamalla enemmän rajoitteita kansallisille talousarvioille ja talouspolitiikalle), jos jäsenvaltio poikkeaa sovitusta varovaisen politiikan linjasta. Tältä osin komissio on vahvistanut talous- ja raha-asioista vastaavan komission jäsenen asemaa tekemällä hänestä talous- ja raha-asioista ja eurosta vastaavan komission varapuheenjohtajan. Unionin menetelmän pohjalta on muodostettava yksi johdonmukainen kehys, jolla tehostetaan talouden ohjausta ja hallintaa.

Kehikko 1: Kuuden säädöksen paketti, jolla parannetaan talouden ohjausta ja hallintaa EU:ssa

Politiikan painopisteet

Jotta edellä esitettyihin haasteisiin voidaan vastata, vuosina 2012–2013 tarvitaan toimia erityisesti seuraavilla osa-alueilla:

Julkisen talouden vakauttamista olisi jatkettava, mutta sopeuttamisen eteneminen eriytetään maakohtaisesti.

Julkisen talouden sopeuttamistoimien olisi oltava ennen kaikkea talouskasvua edistäviä. Yleisesti ottaen on suosittava menoihin vaikuttavia sopeuttamistoimia, mutta kasvua edistävien menojen on oltava etusijalla. Menojen laatua on pyrittävä parantamaan kaikilta osin.

Verotuksen rakenteiden vaikutusta kasvuun on tarkasteltava.

Eläkejärjestelmien uudistukset on aloitettava, ja käynnissä olevat uudistukset on toteutettava täysimääräisesti. Eläkeiän nostaminen voisi olla lupaava lyhyen aikavälin prioriteetti.

Kuuden säädöksen paketti on pantava täytäntöön nopeasti ja määrätietoisesti, mukaan lukien julkisen talouden kehyksiä koskevaan direktiiviin sisältyvät vaatimukset. Euroalueen jäsenvaltioiden on perustettava toimensa näihin säädöksiin ja noudatettava sitoumustaan ylittää direktiivin vähimmäisvaatimukset. Komission ehdotukset euroalueen talouden ohjauksen ja hallinnan tehostamisen jatkamiseksi on toteutettava viipymättä.

3.Rahoitusala: noidankehän rikkominen

Pankkisektorin ja valtionvelkamarkkinoiden negatiivinen kierre on ollut keskeinen jännitteitä lisäävä tekijä nykyisessä kriisissä. Kuten 1 jaksossa esitetään, pankkisektorin ja valtionvelkamarkkinoiden välinen negatiivinen kierre on lisännyt sijoittajien epäilyjä pankkien ja valtioiden velanhoitokyvystä. Tämä on johtanut sekä valtioiden että rahoituslaitosten rahoituskustannusten kasvuun. Pitkittyessään tilanne on kestämätön (kaavio 11). Edellisessä jaksossa mainittujen toimenpiteiden lisäksi noidankehän rikkominen edellyttää sitä, että samaan aikaan vahvistetaan pankkisektoria ja luodaan uskottava ja tehokas tukijärjestelmä pankeille ja valtionvelkamarkkinoille.

Terve rahoitusjärjestelmä ja vakaa pankkisektori ovat keskeisiä elpymisen tukijoita ja pitkän aikavälin kasvun rahoittajia. Rahoitusmarkkinoiden ylilyönnit, jotka johtivat maailmanlaajuiseen kriisiin, ovat heikentäneet finanssialan uskottavuutta ja asemaa taloudessa. Finanssiala kärsi suuresti kriisistä, ja täydellinen romahdus vältettiin vain julkisella tuella. Finanssialalla on kuitenkin ratkaiseva merkitys markkinataloudessa, koska se yhdistää säästäjien ja lainanottajien tarpeet alueellisesti ja ajallisesti ja edistää reaalitalouden rahoittamista. Euroopassa pankkisektori toteuttaa tehtäväänsä tarjoamalla luottoja yrityksille ja kotitalouksille. Tämän vuoksi on tärkeää viedä loppuun käynnissä oleva rahoitusjärjestelmän tervehdyttäminen ja pankkialan rakenneuudistus. Näin turvataan kestävän elpymisen edellytykset.

Julkinen ja yksityinen sektori ovat toteuttaneet lukuisia toimia, joilla palautetaan EU:n finanssialan elinkelpoisuus. Julkinen tuki on täysin EU:n valtiontukisäännösten mukaisesti ollut pääasiassa pääomasijoituksia, joilla katetaan aiempia tappioita ja parannetaan pankkien valmiuksia selviytyä heikommista ajoista. Myös takauksia on käytetty pyrittäessä palauttamaan luottamus finanssialaan ja elvyttämään pankkien tukkurahoitusmarkkinoita. Sisämarkkinoille soveltuvin ehdoin myönnettävän tarpeellisen julkisen tuen saatavuutta helpotettiin finanssilaitoksille myönnettävän valtiontuen erityisillä kriisisäännöillä, jotka komissio otti käyttöön vuosina 2008–2009. Näillä poliittisilla toimilla saavutettiin jonkin verran edistystä, mutta tilanne pysyi epävakaana eikä luottamus koskaan täysin palautunut. Kolmella peräkkäisellä vuodesta 2009 suoritetulla EU:n kattavalla stressitestillä ei ole onnistuttu vakuuttamaan sijoittajia EU:n pankkien taseiden vakaudesta, vaikka pankit ovat ennen testejä tai niiden jälkeen huomattavasti parantaneet pääomiensa määrää ja laatua. Pankkisektorin jatkuvan epävakauden vuoksi komissio aikoo jatkaa valtiontukea koskevien kriisitilanteen poikkeussääntöjen soveltamista vuoden 2011 jälkeen.

Finanssialan sääntelyä ja valvontaa on tehostettu, ja niillä on tärkeä tehtävä pyrittäessä palauttamaan luottamus finanssimarkkinoilla. Kolme uutta Euroopan valvontaviranomaista aloittivat toimintansa vuoden 2011 alussa. Ne edistävät valvonnan lähentymistä pankkien ja markkinoiden sekä vakuutusten ja eläkkeiden valvonnassa. Ne toimivat tiiviissä yhteistyössä uuden Euroopan järjestelmäriskikomitean kanssa, joka vastaa makrotason vakauden valvonnasta. Lisäksi komissio antoi 20. heinäkuuta 2011 ehdotuksen säädöspaketiksi, jolla lujitetaan pankkisektorin valvontaa. Ehdotuksessa EU:n lainsäädäntöön sisällytetään Basel III -sopimus, joka on G20-maiden tasolla sovittu pankkien pääomarakenteen kansainvälinen normi. Sen mukaan pankeilla on oltava enemmän ja parempaa pääomaa tulevien häiriöiden varalta. Ehdotukseen sisältyy myös pankkivalvonnan ohjekirja, jolla lisätään läpinäkyvyyttä ja parannetaan vakavaraisuussäännösten soveltamisen valvontaa. Tulevaisuudessa tarvitaan vielä asianmukainen EU:n laajuinen finanssilaitosten kriisinhallintakehys, jolla vahvistetaan pankkien kriisinsietokykyä ja ennaltaehkäistään paremmin häiriöt.

Eurooppa-neuvosto hyväksyi vastikään ns. pankkipaketin, joka koostuu pankkisektoria entisestään vahvistavista toimenpiteistä. Euroopan pankkiviranomaisen ehdotukseen perustuva paketti on keskeinen osa kattavaa suunnitelmaa, jolla pyritään palauttamaan luottamus pankkimarkkinoihin ja ratkaisemaan euroalueen valtionvelkakriisin aiheuttamat ongelmat. Sovittu paketti koostuu kahdesta osasta: i) EU:n koordinoitu pidempiaikaisen rahoituksen takausjärjestelmä, jolla tuetaan pankkien mahdollisuuksia hankkia pidempiaikaista rahoitusta; ja ii) toimenpiteet, joilla vahvistetaan pankkien pääomatilannetta ja luodaan aiempaa parempi pääomapuskuri EU:n pankkijärjestelmään. Kansallisia valvontaviranomaisia on pyydetty toimimaan yhteistyössä pankkien kanssa ja laatimaan pääomapohjan vahvistamiseen tähtääviä strategioita, jotka eivät vaaranna luottojen myöntämistä talouselämälle. Uutta pääomaa on hankittava ensisijaisesti yksityisistä lähteistä. Niiden puuttuessa voidaan käyttää julkisia varoja, ensin kansallisista lähteistä ja viimeisenä keinona Euroopan rahoitusvakausvälineestä (ERVV). Pankkipaketti on ehdottomasti pantava täytäntöön sovitussa aikataulussa. Suunnitelman onnistuminen edellyttää valvontaviranomaisten ja hallitusten toimien tiivistä EU:n tason koordinointia.

Vahvistettu ERVV vähentää saastumisriskiä valtionvelkamarkkinoilla ja koko finanssimarkkinoilla. Muutamat viime vuodet ovat selvästi osoittaneet, että kriisejä ei pystytä tehokkaasti ratkaisemaan pelkillä kansallisilla toimilla, jotka eivät myöskään ole yhteensopivia EU:n pitkälle yhdentyneen finanssi- ja talousjärjestelmän kanssa, etenkään euroalueella. Valtioiden ja pankkien vakavaraisuuden lujittaminen on ensimmäinen puolustuslinja, mutta EU-tason välineet ovat tarpeen, koska ne toimivat viime kädessä finanssilaitosten ja valtioiden tukena. Tämän vuoksi euroalueen valtioiden ja hallitusten päämiehet sopivat 21. heinäkuuta 2011 ERVV:n ja sen seuraajan Euroopan vakausmekanismin (EVM) vahvistamisesta antamalla niille uusia välineitä, joiden avulla ne voivat i) toteuttaa toimia varautumisohjelman avulla; ii) rahoittaa finanssilaitosten pääomapohjan vahvistamista myöntämällä lainoja valtioille, myös sellaisille, jotka eivät osallistu ohjelmaan; iii) osallistua valtionvelkakirjojen ensisijaisille ja jälkimarkkinoille. Eurooppa-neuvosto päätti 26. lokakuuta 2011 kasvattaa ERVV:n resursseja kahdella vaihtoehdolla, jotka eivät sulje toisiaan pois: i) erilliset takaukset jäsenvaltioiden liikkeeseen laskemalle uudelle velalle ja ii) yksityisen ja julkisen sektorin rahoituslaitosten ja sijoittajien resurssien yhdistäminen.

Strategian onnistuminen edellyttää nopeaa täytäntöönpanoa ja viranomaisten tiivistä yhteistyötä. Euroopan rahoitusvakausvälinettä ja Euroopan vakausmekanismia koskevat toimenpiteet ovat kunnianhimoisia, mutta ne on toteutettava viipymättä, jotta uudet välineet saadaan välittömästi käyttöön. Samaan aikaan on pyrittävä pääsemään sopimukseen EVM:n mahdollisimman pikaisesta perustamisesta, koska sen vankemmalla pääomarakenteella voidaan parantaa ERVV:n tiettyjä ominaisuuksia. Lisäksi jäsenvaltioiden toiminnan hyvällä koordinaatiolla sekä kriisin ratkaisuun tähtääviä strategioita laativien finanssi- ja rahapolitiikasta vastaavien viranomaisten tiiviillä yhteistyöllä voidaan lisätä luottamusta EU:n kykyyn palauttaa vakaus. Johdonmukainen viestintä on toimien onnistumisen ehdoton edellytys.

Maakohtaisten finanssialaa koskevien suositusten täytäntöönpanossa on edistytty merkittävästi, mutta ei kaikissa maissa. Kahdeksalle jäsenvaltiolle on annettu tätä alaa koskevia maakohtaisia suosituksia. Useat maat ovat aloittaneet toimet, joilla vahvistetaan vakavaraisuusvalvonnan kehystä, jatketaan pankkialan rakenneuudistuksia, lisätään kilpailua alalla ja tuetaan pääomasijoitusten saatavuutta. Joissakin tapauksissa ilmoitetut suunnitelmat eivät ole riittävän kunnianhimoisia, ja täytäntöönpano on puutteellista. Edellä kuvattujen riskien ja epävarmuustekijöiden vuoksi tarvitaan määrätietoisempia toimia erityisesti silloin, kun heijastusvaikutukset ovat todennäköisesti suuria.

Politiikan painopisteet:

Kaikkien finanssipoliittisten aloitteiden tärkein strateginen tavoite on valtionvelkakriisin ja finanssialan yhteyden katkaiseminen.

ERVV:n ja EVM:n valmiuksia on kasvatettava erillisillä takauksilla ja yhdistämällä julkisen ja yksityisen sektorin resursseja, perussopimuksen säännöksiä noudattaen.

Koska joidenkin jäsenvaltioiden julkisessa taloudessa ei ole riittävästi liikkumavaraa finanssialan tukemiseksi, on perustettava jäsenvaltioita tukevia mekanismeja ja vahvistettava EU:n roolia näiden toimien koordinoijana.

Pääomia koskeva lainsäädäntö on annettava ja pantava nopeasti täytäntöön samalla kun laaditaan finanssilaitoksia koskevaa EU:n kriisinhallintakehystä. Pankkisektorin uudistusten yhteydessä on huolehdittava siitä, että ne eivät haittaa luottojen myöntämistä reaalitalouden toimijoille.

4.Rakenneuudistukset kasvun tukemiseksi ja epätasapainon korjaamiseksi

Kasvua edistävien rakenneuudistusten on oltava asialistan kärjessä. Euroopan pitkän aikavälin kasvupotentiaali on jäänyt jälkeen vertailumaista ja heikentynyt entisestään finanssikriisin aikana (kaavio 12). Myös lyhyen aikavälin kasvunäkymät ovat heikot, mutta kasvua tukevat välineet on erityisesti finanssipolitiikan osalta käytetty suurelta osin loppuun. Nyt on keskityttävä vakauden varmistamiseen, kuten edellisissä jaksoissa selitetään. Kunnianhimoisista rakenneuudistuksista muodostuvalla kunnianhimoisella ohjelmalla näkymistä saadaan positiivisempia parantamalla kasvupotentiaalia, poistamalla kilpailukyvyssä olevat erot ja edistämällä sopeutumistoimia. Jäsenvaltioiden ja koko EU:n on toteutettava rakenneuudistukset (yksityiskohtaiset tiedot koko EU:n kattavista uudistuksista on liitteessä I ”Tilannekatsaus Eurooppa 2020 -strategian toteuttamiseen”).

Rakenneuudistuksilla voidaan lisätä kasvupotentiaalia ja puuttua makrotalouden epätasapainoon. Rakenneuudistusten avulla voidaan tehostaa taloutta ja resurssien käyttöä ja siten laajentaa sitä tuotannon tasoa, johon taloudessa voitaisiin päästä täystyöllisyyden aikana, sekä kiihdyttää kasvuvauhtia. Uudistuksilla voidaan lisäksi parantaa talouksien sopeutumiskykyä, sillä ne tukevat välttämätöntä työvoiman ja pääoman uudelleenkohdentamista alojen välillä. Rakenneuudistukset ovat keskeinen keino korjata makrotalouden epätasapainoa. Vaikka makrotalouden epätasapainoa on jo saatu vähennettyä, eräissä jäsenvaltioissa tarvitaan edelleen merkittäviä sopeutustoimia. Rakenteelliset ongelmat, jotka koskevat esimerkiksi kilpailukykyä tai kysynnän kestävyyttä, vaikuttivat osaltaan makrotalouden epätasapainon kehittymiseen ennen kriisiä. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan rakenneuudistuksia, jotta voidaan turvata asianmukaiset sopeutustoimet, ehkäistä epätasapainon kehittyminen tulevaisuudessa ja varmistaa kasvun käynnistyminen.

EU:n väestöennusteet osoittavat, että tarvitaan uudistuksia, joilla voidaan nostaa työllisyysastetta kestävällä tavalla. Työikäisen väestön osuus on EU:ssa vähentynyt jatkuvasti, ja tämän kehityssuuntauksen arvioidaan jatkuvan (Kaavio 13). Eurooppa 2020 strategiassa asetetaan tavoitteeksi työllisyysasteen nostaminen nykyisestä 69 prosentista 75 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tarkoitus on näin osittain tasapainottaa tätä kehityssuuntausta. Lisäksi kriisi on lisännyt merkittävästi työttömyyttä, ja tämä tilanne uhkaa jäädä pysyväksi. Tässä tilanteessa etusijalle olisi asetettava uudistukset, joilla tuetaan työpaikkojen luomista, vähennetään työttömyyttä ja varmistetaan työmarkkinoille osallistumisasteen säilyminen. Samalla olisi otettava oppia eräissä jäsenvaltioissa onnistuneesti toteutetuista työmarkkinauudistuksista ja vaihdettava hyviä käytänteitä, joilla on onnistuttu lisäämään työllisyyttä ja vähentämään työttömyyttä ennen kriisiä.

Tuottavuuden kasvu olisi asetettava etusijalle, sillä sen avulla voidaan lisätä tuotannon kasvua ja edistää sopeutustoimia. Tämänhetkinen väestönkehitys viittaa siihen, että asukaskohtaista kasvua voidaan lisätä lähivuosikymmeninä pääasiassa kasvattamalla tuottavuutta. Jos samalla vertaillaan tuottavuutta eri jäsenvaltioissa, vaikuttaa siltä, että monissa maissa on runsaasti parantamisen varaa (Kaavio 14). On tärkeä huomata, että kaikista käytettävissä olevista kasvutekijöistä pääomaintensiteetin lisäämisellä tai työpaikkojen luomisella on vain väliaikaisia vaikutuksia tuotantoon. Sen sijaan innovoinnista ja teknologisista edistysaskelista peräisin oleva tuottavuuden kasvu on kestävää pitkällä aikavälillä. Tieto- ja viestintäteknologia on merkittävä kasvun veturi, jonka osuus tuottavuuden kasvusta kehittyneissä talouksissa on yli puolet. Tällöin tuottavuuden kasvu on sopusoinnussa työllisyyden kasvun kanssa.

Kasvattamalla tuottavuutta voidaan osaltaan vähentää vaihtotaseen epätasapainoa pysyvästi. Tuottavuuden kasvu erityisesti suljetulla sektorilla, kuten useimpien palvelujen alalla, vähentää kotimaisia hintapaineita, jotka kohdistuvat esimerkiksi vientisektorille suuntautuviin kotimaisiin tuotantopanoksiin, ja siten parantaa kyseisen sektorin kilpailukykyä. Lisäksi palvelualan tuottavuuden paraneminen lisää mahdollisuuksia siirtää resursseja vientisektorille, mikä on tarpeen kestävän mukauttamisen toteuttamiseksi. Nämä sopeutuskeinot ovat erityisen tärkeitä niille maille, joilla on ulkoinen vaje. Samalla suurempi tuottavuuden kasvu lisää kotimaista kysyntää, joka on kärsinyt markkinoiden toimintahäiriöistä ja epäonnistuneesta päätöksenteosta. Tämä on erityisen tärkeää ylijäämämaissa, joissa kotimainen kysyntä on heikkoa.

Tuottavuushaaste vaihtelee maittain (Kaavio 14). Vaikka tuottavuutta on parannettava kaikkialla EU:ssa, eräissä jäsenvaltioissa haaste on muita suurempi. Tämä koskee lähinnä niitä jäsenvaltioita, joissa ulkoinen epätasapaino on suuri. Näissä maissa tuottavuuden kasvu tuo erityistä lisäarvoa helpottamalla tasapainottamista, kuten edellä on esitetty, mutta toisaalta niiden tilanne näyttää olevan muita jäsenvaltioita huonompi.

Työvoimakustannuksia on mukautettava tehokkaasti, jotta voidaan vähentää epätasapainoa ja jarruttaa työttömyyden kasvua. Tämä on erityisen tärkeää euroalueella, sillä kustannusten ja hintojen sopeuttaminen on ainoa nimellisen sopeuttamisen keino rahaliitossa. Sopeuttaminen on jo käynnistetty, mutta sitä on jatkettava, jotta voidaan vähentää sisäistä epätasapainoa (jatkuva suuri työttömyys, kotitalouksien kotimaista kysyntää heikentävät rakenteelliset heikkoudet) ja ulkoista epätasapainoa (kilpailukyvyn jatkuva lasku, joka lisää vaihtotaseen epätasapainoa). Nämä tavoitteet on otettava huomioon palkanmuodostusmekanismeissa.

Tämänhetkisissä makrotaloudellisissa olosuhteissa tarvitaan huolellista ja valikoivaa lähestymistapaa rakenteellisiin toimiin. Hitaan kasvun ja finanssimarkkinoiden jännitteiden vuoksi etusijalle on asetettava uudistukset, joilla voidaan vauhdittaa kasvua lähitulevaisuudessa ja joiden talouspoliittiset kustannukset ovat kaikkein pienimmät. Sääntelyn uudistaminen ja suojattujen alojen avaaminen kilpailulle täyttävät suurimmaksi osaksi nämä edellytykset.

Tasapuolisuuteen liittyvät näkökohdat olisi otettava huomioon uudistussuunnitelmissa. Vuosien hitaan kasvun ja eräissä maissa toteutettujen vaikeiden sopeutustoimien jälkeen hitaasti käynnistyvä talouden elpyminen kuormittaa väistämättä työllisyystilannetta ja Euroopan sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Eräät väestöryhmät, kuten nuoret ja ammattitaidottomat työntekijät, kärsivät tilanteesta eniten. Sen vuoksi uudistuksissa on otettava huomioon myös tasapuolisuuteen liittyvät näkökohdat. Tältä osin on varmistettava sosiaalisten turvaverkkojen riittävä rahoitus ja tehokas organisointi erityisesti niissä maissa, joissa sosiaalinen syrjäytyminen on jatkuvasti paheneva ongelma.

Parantamalla julkisten laitosten toiminnan laatua voidaan aikaansaada merkittäviä etuja. Monissa jäsenvaltioissa voitaisiin tehostaa julkisia palveluja ja parantaa julkishallinnon avoimuutta ja laatua, esimerkiksi lisäämällä sähköistä hallintoa. Ongelmien ratkaiseminen antaa mahdollisuuden sovittaa yhteen julkisen talouden vakauttaminen sekä kilpailukyvyn ja kasvunäkymien parantaminen. Erityisesti veronkannon heikkous hankaloittaa eräissä jäsenvaltioissa julkisen talouden sopeuttamistoimia. Toisaalta tehostamalla veronkantoa voitaisiin varmistaa julkisen talouden tervehdyttämisestä aiheutuvan rasituksen oikeudenmukaisempi jakautuminen myös muissa jäsenvaltioissa. Lisäksi talouden kilpailukykyä tukevan ja yrityksille suotuisan liiketoimintaympäristön luominen edellyttää tehokkaasti toimivia kilpailuviranomaisia, markkinoiden sääntelyelimiä ja oikeusviranomaisia.

Edessä olevat taloudelliset haasteet ovat sitä luokkaa, että EU:n talouden rakenteisiin tarvitaan todellisia muutoksia. Sitä varten on voitava siirtää resursseja hitaasti kasvavilta yrityksiltä ja aloilta dynaamisille yrityksille ja aloille, sekä valtioiden sisällä että rajojen yli. Resurssien uudelleenkohdentaminen on tärkeää erityisesti niissä maissa, joissa talouden epätasapaino on huomattavaa, sillä resursseja on siellä siirrettävä suljetulta sektorilta avoimelle sektorille. Tämä tarkoittaa sitä, että joissakin maissa on lakkautettava vähitellen osa toiminnoista, jotta voidaan tehdä tilaa uusille, tuottaville yrityksille. Tällöin on kiinnitettävä erityistä huomiota työvoiman liikkuvuuteen yritysten ja alojen sekä alueiden ja maiden välillä. Liikkuvuutta voidaan tukea asianmukaisilla hintasignaaleilla. Sen vuoksi on varmistettava palkanmuodostusmekanismien avulla, että palkkojen kasvu vastaa riittävällä tavalla paikallisia ja alakohtaisia muutoksia tuottavuudessa. Myös yleissivistävän ja ammatillisen koulutusjärjestelmän on kyettävä tarjoamaan tarvittavaa uudelleenkoulutusta ja osaamisen täydentämistä työvoiman liikkuvuuden tueksi.

Maakohtaisia suosituksia, joilla pyritään lisäämään kilpailua palvelumarkkinoilla ja verkkotoimialoilla, ei toistaiseksi ole pantu täytäntöön kovin tehokkaasti. Tämä on valitettavaa, sillä kilpailulla on merkittävä vaikutus tuottavuuden, kilpailukyvyn ja kasvun tukemisessa, ja toisaalta näiden alojen tehokkaalla uudistamisella voitaisiin saada aikaan merkittäviä hyötyjä. Kilpailuun liittyviä suosituksia annettiin 12 jäsenvaltiolle, mutta niistä vain seitsemän on toteuttanut toimenpiteitä. Nämä toimet ovat kuitenkin olleet yleisesti ottaen epätäydellisiä ja toistaiseksi riittämättömiä, eikä tavoitteita ole kyetty saavuttamaan. Kesäkuussa 2011 annetuissa suosituksissa kehotettiin muun muassa tehostamaan kilpailua vähittäispalvelujen alalla, poistamaan aiheettomat rajoitukset eräiltä säännellyiltä ammateilta, uudistamaan sääntelyä, lisäämään kilpailua verkkotoimialoilla sekä vahvistamaan kilpailuviranomaisten hallinnollisia valmiuksia. Useissa jäsenvaltioissa on annettu lisävaltuuksia energiaverkkojen hintakehitystä valvoville viranomaisille, on lisätty raportointia asianomaisissa virastoissa ja on päästy poliittiseen yhteisymmärrykseen asioista, joiden pohjalta saatetaan jatkossa antaa uutta lainsäädäntöä.

Uudistuksia, joilla pyritään varmistamaan, että palkkojen nousu vastaa paremmin työn tuottavuutta, olisi jatkettava. Eräissä jäsenvaltioissa työmarkkinaosapuolet ovat sopineet uusista palkkaneuvottelujärjestelyistä, joiden avulla pyritään helpottamaan ja joustavoittamaan yrityskohtaista sopimista. Lisäksi on annettu lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena on hillitä julkisen sektorin palkkamenoja esimerkiksi ottamalla käyttöön virkamiesten eläkemaksut. Toistaiseksi palkkojen indeksointijärjestelmiä ja minimipalkkoja koskevat uudistukset eivät juuri ole edistyneet. Työsopimusten ja työsuhdeturvalainsäädännön alalla on tapahtunut edistystä, mutta toistaiseksi on liian aikaista arvioida, voidaanko uudistusten avulla saavuttaa haluttu tavoite eli poistaa työmarkkinoiden segmentoituminen.

Politiikan painopisteet

Jotta edellä esitettyihin haasteisiin voidaan vastata, vuosina 2012–2013 tarvitaan toimia erityisesti seuraavilla osa-alueilla:

Rakenneuudistukset on asetettava tärkeysjärjestykseen sen mukaan, miten hyvin niillä voidaan stimuloida kasvua lyhyellä aikavälillä ilman merkittäviä talousarviomenoja.

Etusijalle olisi asetettava uudistukset, jotka tukevat tuottavuuden kasvua lisäämällä tuotantoa ja parantamalla sopeutumiskykyä, koska työvoimaresurssit supistuvat. Nämä uudistukset ovat tärkeitä etenkin niille jäsenvaltioille, joiden makrotalous on epätasapainossa.

Työmarkkinoita ja erityisesti palkanmuodostusmekanismeja koskevilla uudistuksilla on varmistettava työvoimakustannusten tehokas mukauttaminen, jotta voidaan tukea makrotalouden epätasapainon vähentämistä ja supistaa työttömyyttä. Keskeisiä ovat myös vero- ja etuusjärjestelmien uudistukset sekä toimet, joilla puututaan työsuhdeturvalainsäädännön jäykkyyteen, sillä niiden avulla voidaan edistää työpaikkojen luomista ja vähentää työmarkkinoiden segmentoitumista ja samalla tukea mukauttamista.

Julkisten laitosten toiminnan tehostaminen erityisesti finanssipolitiikan, markkinoiden sääntelyn ja oikeuslaitoksen alalla voi olla yksinkertainen keino tukea julkisen talouden vakauttamista ja samalla parantaa kilpailukykyä.

On toteutettava toimia, joilla tuetaan resurssien uudelleenkohdentamista yritysten, alojen, alueiden ja maiden välillä, jotta voidaan tukea rakenteellista muutosta kohti dynaamisia aloja ja tuottoisia toimintoja. Kansallisella tasolla tärkeitä ovat politiikat, joilla edistetään työvoiman liikkuvuutta ja inhimillisen pääoman kouluttamista. Näitä tavoitteita voidaan lisäksi tukea kilpailupolitiikan täytäntöönpanolla EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla.

Liite. Valikoidut makrotaloudelliset indikaattorit [ml. Euro Plus –sopimuksen indikaattorit]

(1) Kreikka, Irlanti, Portugali, Latvia (EU:n maksutasetukiohjelman voimassaoloaika päättyy tammikuussa 2012) ja Romania (johon sovelletaan varautumisohjelmaa).

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 23.11.2011

KOM(2011) 815 lopullinen

VOL. 4/5 - LIITE III

LIITE

LUONNOS: YHTEINEN TYÖLLISYYSRAPORTTI

Liite asiakirjaan

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Vuotuinen kasvuselvitys 2012

Tämänvuotinen yhteinen työllisyysraportti, joka perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklaan, on osa komission pakettia talouspolitiikan vuoden 2012 eurooppalaisen ohjausjakson käynnistämiseksi. Yhteinen työllisyysraportti on keskeinen tekijä taloudellisen ohjauksen vahvistamisessa. Sillä tuetaan ja laajennetaan vuotuiseen kasvuselvitykseen sisältyviä tärkeimpiä työllisyyttä koskevia viestejä. Raportin sisältämät analyysit ja viestit perustuvat Euroopan työllisyystilanteeseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen, työllisyyssuuntaviivojen 1 täytäntöönpanoon ja kansallisten uudistusohjelmien maakohtaisen tarkastelun tuloksiin, joiden perusteella neuvosto antoi heinäkuussa 2011 maakohtaiset suositukset, sekä niiden tähänastiseen täytäntöönpanoon.

1.Työmarkkinoita koskevat ja yhteiskunnalliset suuntaukset

Kasvun hidastuminen haittaa jo ennestään heikkoa työllisyyden elpymistä ja on esteenä työllisyysasteen nousulle

Työllisyyden elpyminen on ollut kaiken kaikkiaan hidasta ja haparoivaa, ja lähes koko vuoden 2010 ajan kasvu jäikin EU:n 27 jäsenvaltion alueella negatiiviseksi (– 0,5 prosenttia) kääntyäkseen hiukan positiiviseen suuntaan vuoden loppua kohti. Vuoden 2011 puoliväliin mennessä kirjattu työllisyyden parantuminen 1,5 miljoonalla työpaikalla ei kuitenkaan auttanut juurikaan kriisin aikana menetettyjen peräti 6 miljoonan työpaikan korvaamisessa. Työllisyys on edistänyt BKT:n kasvua heikosti ja viipeellä, mikä on johtunut osittain työvoiman hamstrauksesta ja siihen liittyneestä tuottavuuden hidastumisesta, joita käytettiin sopeutumismekanismeina. BKT:n kasvu on hidastunut vuoden 2011 aikana, joten työllisyysnäkymät ovat epävarmat.

EU:n työllisyysaste supistui vuosien 2008–2010 aikana 1,8 prosenttiyksiköllä, ja työllisyysaste nousi vain muutamassa jäsenvaltiossa (Puola, Saksa, Luxemburg ja Malta). Työllisyysasteen muutokset jakautuivat epätasaisesti työmarkkinoiden eri segmenttien välillä. Suurimmat vaikutukset ovat vuoteen 2010 mennessä kohdistuneet miesten työllisyyteen tuotantoteollisuuden ja rakentamisen aloilla, heikosti koulutettuihin ja erityisesti nuoriin, joiden osalta negatiivinen suuntaus on jatkunut vuoden 2011 puolelle. Naisten työllisyysasteeseen kriisi on vaikuttanut vaiheittaisemmin. Ikääntyneiden henkilöiden työllisyysaste on sen sijaan parantunut.

Työllisyys on parantunut pääasiassa määräaikaisten ja osa-aikaisten työsuhteiden osalta...

Työllisyysasteen viimeaikainen parantuminen johtuu pääasiassa määräaikaisten työsopimusten lisääntymisestä, kun ennen kriisiä se perustui ensisijaisesti vakinaisiin työsopimuksiin. Lisäksi työllisyyden kasvun taustalla vuonna 2011 on huomattavassa määrin myös osa-aikaisten työpaikkojen lisääntyminen, kun ennen kriisiä työllisyys kasvoi pääasiassa kokoaikaisten työpaikkojen lisääntymisen ansiosta. Tässä näkyy yritysten tarve sopeutua heikkoihin ja epävarmoihin taloudellisiin olosuhteisiin ja tulevaisuudennäkymiin.

Vakinaisissa työsuhteissa olevien ikääntyneiden työntekijöiden lukumäärä on jatkanut kasvuaan: se kasvoi 4,7 prosenttia vuonna 2010 verrattuna edelliseen vuoteen ja 7,9 prosenttia (1,4 miljoonalla työntekijällä) verrattuna tilanteeseen kaksi vuotta aiemmin. Samanaikaisesti parhaassa työiässä olevien vakinaisten työntekijöiden määrän supistuminen pysähtyi vuoden 2011 ensimmäisellä neljänneksellä, kun taas vakinaisissa työsuhteissa olevien nuorten määrä jatkaa vähenemistään.

Kuvio 1: Vakinaisten työpaikkojen muutos ikäryhmittäin

Tilapäisten ja osa-aikaisten työpaikkojen lisääntyminen hyödyttää lähinnä parhaassa työiässä olevia työntekijöitä ja jossakin määrin ikääntyneitä työntekijöitä. Osa-aikaisten työpaikkojen kasvusta jäävät paitsi erityisesti nuoret. Naiset ovat miehiin verrattuna hiukan yliedustettuja tilapäisissä työsuhteissa, kun taas osa-aikaisista työntekijöistä naisten osuus on paljon suurempi kuin miesten.

Kuvio 2: Tilapäisten työpaikkojen muutos ikäryhmittäin

… mutta nuorten tilanne on huonontunut

Nuorisotyöttömyys nousi vuosien 2008–2010 aikana 15,5 prosentista 20,9 prosenttiin, ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien nuorten osuus kasvoi 55,6 prosentista 56,9 prosenttiin. Nuorten jääminen työmarkkinoiden ulkopuolelle yhä enenevässä määrin saattaa johtua osittain siitä, että synkentyneiden työllistymisnäkymien vuoksi entistä useammat nuoret palasivat yleissivistävään tai ammatilliseen koulutukseen. Tämä ei ole sinällään negatiivista, erityisesti jos koulutus voi parantaa nuorten työmarkkinanäkymiä tulevaisuudessa. Kuitenkin niiden 15–24-vuotiaiden osuus, jotka eivät ole työelämässä eivätkä koulutuksessa, nousi 2 prosenttiyksikköä vuosina 2008–2010. Korkea nuorisotyöttömyys ja työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneiden osuus yhdistettynä siihen, että jatkuvan epävarmuuden aikana nuorten on entistä vaikeampaa päästä siirtymään koulutuksesta työelämään, aiheuttavat väistämättä pitkällä aikavälillä työmarkkinoilta irtautumisen ja inhimillisen pääoman menettämisen vaaran.

Kuvio 3: Työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien osuuden muutokset prosentteina 15–24-vuotiaista

Lähde: Eurostat, EU Labour Force Survey (EU:n työvoimatutkimus)

Pitkäaikaistyöttömyys ja matalan taitotason työntekijöiden työttömyys on kasvussa koko unionissa...

EU:n työttömyysasteen oltua vuoden 2010 puolivälissä 9,7 prosentin huippulukemissa se laski hiukan vuoden 2011 ensimmäisellä puoliskolla, mutta nousi sitten uudelleen 9,7 prosenttiin. Naisten työttömyys on ollut koko ajanjakson ajan korkeammalla tasolla, syyskuussa se oli 9,9 prosenttia (miesten työttömyysaste oli 9,5 prosenttia). Tilanne vaihtelee huomattavasti EU:n eri osissa. Joissakin jäsenvaltioissa työttömyysaste on laskenut kriisiä edeltävää aikaa alhaisemmalle tasolle, kun taas toisissa jäsenvaltioissa työttömyysprosentti on edelleen yli 12. Vuosina 2007–2010 koko EU:n työttömien määrän kasvusta lähes kolme neljännestä tapahtui ainoastaan neljässä jäsenvaltiossa: Espanjassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Italiassa ja Ranskassa. Muissakin jäsenvaltioissa, kuten Baltian maissa, Irlannissa, Kreikassa, Portugalissa, Slovakiassa ja Bulgariassa, työttömyysaste kuitenkin kasvoi dramaattisesti. Sitä vastoin samana ajankohtana työttömyysaste pysyi alhaisena Itävallassa, Alankomaissa ja Luxemburgissa, ja Saksassa se laski.

Pitkäaikaistyöttömyys (12 kuukautta kestävä tai pidempi työttömyysjakso) laski taantuman alkuvaiheessa tilapäisesti, mutta on useimmissa jäsenvaltioissa alkanut jälleen kasvaa, ja vuoden 2011 toisella neljänneksellä se saavutti 43 prosentin osuuden kokonaistyöttömyydestä. Tämä viittaa siihen, että työttömyydestä pois pääseminen on hidastumassa.

Matalan taitotason työntekijöiden työttömyysaste nousi 11,6 prosentista (vuonna 2008) keskimäärin 16,6 prosenttiin vuoden 2011 ensimmäisellä puoliskolla. Tämä viittaa siihen, että matalan taitotason työntekijöiden kysyntä työmarkkinoilla laskee jatkuvasti. Tämä johtuu toisaalta talouksissa meneillään olevista alakohtaisista muutoksista, joiden yhteydessä siirrytään kehittyneempään teknologiaan ja tietointensiivisempään toimintaan. Toisaalta se liittyy myös kriisin seurauksiin ja siihen, että kun uusia työpaikkoja syntyy hitaammassa tahdissa, kilpailu on kovempaa ja matalamman taitotason työntekijät korvataan osaavammilla.

Nämä kehityssuuntaukset lisäävät huomattavasti EU:n työmarkkinoiden rakenteellisia ongelmia ja pahentavat sosiaalisia riskejä, erityisesti altistamalla heikoimmassa asemassa olevat ryhmät köyhyydelle ja sosiaaliselle syrjäytymiselle, kun he marginalisoituvat yhä enemmän tai heillä on vaikeuksia päästä kunnon alkuun aikuis- ja työelämässä.

…sosiaaliset turvaverkot joutuvat koetukselle...

Suuret työttömyysaallot ovat johtaneet joko työttömyyskorvauksista tai sosiaalituista riippuvaisten ihmisten määrän huomattavaan kasvuun. Monissa maissa sosiaalitukijärjestelmiin kohdistui yhä enemmän painetta kesäkuun 2010 ja kesäkuun 2011 välisenä aikana, kun kriisin pahimpaan aikaan irtisanotut työntekijät eivät enää olleet oikeutettuja työttömyysetuuksiin. Tämä suuntaus on todennäköisesti pahenemassa pitkäaikaistyöttömyyslukujen pysyessä korkeina. Kriisin alkuvaiheessa hyväksytyt automaattiset vakauttajat ja elvytyspaketit ovat useimmissa Euroopan maissa auttaneet pitämään yllä kotitalouksien käytettävissä kokonaisuudessaan olevien tulojen määrää. Keskiluokkaisissa kotitalouksissa käytettävissä olevien tulojen määrä alkoi kuitenkin laskea huomattavasti puolessa niistä maista, joista on käytettävissä tietoja vuodelta 2009, mikä saattaa vaikuttaa kokonaiskysyntään. Tämä johtuu jossakin määrin työmarkkinoiden lisääntyvästä keskittymisestä, joka alkoi ennen kriisiä ja paheni vuosina 2008–2009, jolloin työpaikkojen vähennykset kohdistuivat erityisesti keskipalkkaisten ryhmään tuotantoteollisuuden ja rakentamisen aloilla. Lisäksi suuntauksena on, että uudessa työpaikkarakenteessa koulutus- ja taitoprofiili muuttuu vaativammaksi, mikä vaikeuttaa matalan taitotason työntekijöiden uudelleentyöllistymismahdollisuuksia ja pääsyä hyvin palkattuihin tehtäviin.

Eläkejärjestelmien tulot ovat laskeneet huomattavasti työttömyyden ja osa-aikatyön lisääntymisen seurauksena ja palkasta perittävien eläkemaksujen määrän ennallaan pysymisen vuoksi. Lisäksi sukupuolten välisen epätasa-arvoisuuden jatkuminen työmarkkinoilla muodostaa todellisen esteen naisten osallistumiselle eläkkeensä kartuttamiseen. Tämä on johtanut siihen, että tarvitaan enemmän ristikkäistukia yleisistä tuloista, ja viittaa pidempään kestäviin alijäämiin maksuihin perustuvissa sosiaaliturvan eläkejärjestelmissä. Sen vuoksi parhaillaan pyritään mukauttamaan rahastoiviin eläkejärjestelmiin maksettavien osuuksien keräämisaikaa ja suuruutta tulevien eläkkeiden riittävyyden varmistamiseksi tai tarkistetaan verohelpotusten kustannuksia, jotta voitaisiin edistää toisen ja kolmannen pilarin lisäeläkkeitä osana julkisen talouden vakauttamistoimenpiteitä. Kummassakin tapauksessa toimet todennäköisesti vähentävät ja viivästyttävät lisäeläkkeiden mahdollisuuksia lieventää kansaneläkkeisiin kohdistuvia paineita tulevaisuudessa.

… ja asiaan liittyy uusia pitkäaikaisen syrjäytymisen riskejä

Kriisi on lisännyt riskiä syrjäytyä pitkäaikaisesti työmarkkinoilta ja yhteiskunnasta. Työttömissä kotitalouksissa (kotitaloudet, joissa työssäkäyntiaste on nolla tai hyvin alhainen) elävien lasten ja aikuisten osuus nousi vuosina 2009–2010 EU:n alueella kokonaisuudessaan 9 prosentista 9,9 prosenttiin. Noin puolessa jäsenvaltioista tilanne on huonontunut huomattavasti, niin että kasvu on ollut 1 prosenttiyksikkö tai enemmän. Seitsemässä jäsenvaltiossa työttömissä kotitalouksissa elävien henkilöiden osuus oli vuonna 2010 yli 10 prosenttia. Työttömissä kotitalouksissa yksinhuoltajat, jotka ovat pääasiassa naisia, ja heidän lapsensa ovat erityisen suuressa vaarassa syrjäytyä pitkäksi aikaa.

Useimmissa maissa sosiaaliset tulonsiirrot ovat viime aikoihin saakka mahdollistaneet tulojakauman alapäässä olevien ihmisten suojaamisen tulojen vähenemiseltä. Vuosilta 2009–2010 käytettävissä olevissa tiedoissa on kuitenkin merkkejä monissa maissa lisääntymässä olevasta köyhyydestä ja puutteesta. Köyhyyden tai syrjäytymisen kokonaisriski, joka arvioidaan kolmen indikaattorin (suhteellinen köyhyys, aineellinen puute ja työttömät kotitaloudet) perusteella, on alkanut vuonna 2010 usean vuoden laskusuunnan jälkeen uudestaan kasvaa. Köyhyysuhan alla elävien osuus kasvoi vuonna 2010 kolmessa jäsenvaltiossa yli 0,5 prosenttiyksiköllä. Vuosina 2008–2010 vakavaa aineellista puutetta kärsivien osuus on kasvanut neljässä jäsenvaltiossa vähintään 3 prosenttiyksikköä ja kahdessa jäsenvaltiossa vähintään 1 prosenttiyksikön. Lisäksi väestöllä on havaittu kaiken kaikkiaan olevan yhä suurempia vaikeuksia selvitä välttämättömistä kuluistaan.

Eräät väestöryhmistä, joihin kriisi vaikuttaa eniten, ovat vaarassa syrjäytyä entisestään (maahanmuuttajat, kodittomat, romanit). Nämä ryhmät ovat tulevinakin vuosina kaikkein haavoittuvimmassa asemassa. Kun otetaan huomioon kriisin jatkuminen ja lisääntyvän pitkäaikaistyöttömyyden aiheuttamat riskit ja sen ennustettavissa olevat vaikutukset aineelliseen puutteeseen ja köyhyyteen, automaattisten sosiaalisten vakauttajien käyttö on edelleen tarpeen. Näihin järjestelmiin itseensäkin kohdistuu kuitenkin enenevässä määrin paineita julkisen talouden tervehdyttämisohjelmien yhteydessä.

Osallistumisaste on pysynyt pitkälti ennallaan…

Työmarkkinoiden vaisuus ei ole johtanut yleiseen osallistumisasteen putoamiseen, ja useimmat työttömiksi joutuneet pitävät yllä yhteyksiä työmarkkinoille. Osallistumisasteen yleinen vakaus pitää kuitenkin sisällään toisistaan poikkeavia kehityssuuntia naisten ja miesten sekä eri ikäryhmien kohdalla. Naisten osallistuminen on lisääntynyt, mikä johtuu pääasiassa siitä, että lisää naisia on tullut työmarkkinoille puolison menetettyä työnsä, kun taas miesten osallistumisaste on ollut laskusuunnassa. Ikääntyneiden työntekijöiden (sekä miesten että naisten) osallistumisaste nousi, mikä kertoo eläkeiän nostamisen ja varhaiseläkejärjestelmien vaiheittaisen poistamisen vaikutuksista, kun taas nuorten osallistumisaste on ollut jatkuvassa laskussa.

…mutta työmarkkinoiden heikko toiminta voi viivästyttää työpaikkojen syntymistä entisestään...

Niin kutsuttu Beveridge-käyrä, jolla työttömyysaste suhteutetaan avoimien työpaikkojen määrään (mistä kertoo työvoimapulan indikaattori, ks. kuvio 4), osoittaa, että avoimien työpaikkojen lisääntymisellä vuosina 2010 ja 2011 ei ole vaikutusta työttömyyteen, ja kertoo näin ollen siitä, että ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuus on saattanut pahentua. Euroopan työmarkkinoiden tehokkuuden rajat käyvät ilmi vähentyneinä mahdollisuuksina kohdentaa työnhakijat avoimiin työpaikkoihin ja luoda uusia työpaikkoja, erityisesti tilanteessa, jossa tarvitaan yhä enemmän sujuvaa resurssien uudelleenkohdentamista ja nopeaa mukautumista talous- ja finanssikriisin aiheuttamien iskujen tapaisiin merkittäviin ulkoisiin iskuihin. Tämä viittaa epäsuorasti siihen, että aktiiviset työmarkkinapolitiikat, taitoprofiilit ja liikkuvuutta koskevat kannustimet ovat puutteellisia ja johtavat mahdollisesti rakenteellisen työttömyyden lisääntymiseen.

Kuvio 4: EU:ta koskeva Beveridge-käyrä – avoimien työpaikkojen ja työttömyyden välinen suhde

...ja koulutustulokset ovat riittämättömiä työmarkkinoiden tarpeisiin 

Koulutuspolitiikalla on erittäin tärkeä tehtävä varustaa ihmiset työmarkkinoilla tarvittavilla taidoilla. EU:n alueella vuonna 2000 työssä olleesta väestöstä 22 prosentilla oli korkea koulutustaso ja 29 prosentilla alhainen koulutustaso. Vuonna 2010 tilanne oli päinvastainen. Vuoteen 2020 mennessä 35 prosentissa työpaikoista edellytetään korkeaa koulutustasoa ja vain 15 prosentissa alhaista koulutusta. Koulutustulokset eivät kuitenkaan vastaa tätä avoinna olevien työpaikkojen lisääntyvää osaamisvaltaisuutta. Vuonna 2010 yksi seitsemästä (14,1 prosenttia) 18–24-vuotiaasta nuoresta EU:ssa poistui koulutusjärjestelmän piiristä suoritettuaan vain ylemmän perusasteen koulutuksen eikä osallistunut sen jälkeen jatkokoulutukseen, eikä heistä monenkaan pätevyys vastaa työmarkkinoiden tarpeita. Näiden nuorten työttömyysaste vuonna 2010 oli 53 prosenttia, mikä on kaksi kertaa korkeampi kuin nuorisotyöttömyys keskimäärin. Lisäksi yli viidesosa kaikista lapsista ei hallitse luku- ja laskutaidon perusteita (taidot arvioitu 15-vuotiailta). 

Nimelliset yksikkötyökustannukset ovat yleisesti ottaen maltilliset…

Nimelliset työvoimakustannukset 2 kasvoivat kohtuullisessa määrin vuonna 2009, ja kasvu jatkui useimmissa jäsenvaltioissa hiukan positiivisena vuonna 2010. Huomattavan poikkeuksen tästä suuntauksesta muodostavat Baltian maat, Irlanti ja Unkari, joissa kirjattiin negatiiviset kasvuasteet sekä vuonna 2009 että 2010, ja toisaalta eräät uudet jäsenvaltiot, joissa palkat kasvoivat voimakkaasti, koska talous on vielä kuromassa umpeen eroa suhteessa muihin. Vuoden 2011 puoleenväliin mennessä nimelliset työvoimakustannukset alkoivat kasvaa voimakkaammin myös joissakin muissa jäsenvaltioissa, erityisesti Saksassa, kun taas monissa muissa jäsenvaltioissa ne jatkoivat rauhallista kasvuaan. Tällaisen yksikkötyökustannusten epäsymmetrisen kehityksen jatkuminen ”ylijäämä”- ja ”alijäämäjäsenvaltioiden” välillä saattaa viitata makrotalouden epätasapainotilojen supistumiseen EU-tasolla.

Vuonna 2009 lähes yleisesti havaittavissa ollut negatiivinen tuottavuuden kasvu, joka kuvasti enimmäkseen talouskasvun hidastumista ja lyhennettyjä työaikajärjestelyjä (jotka johtivat BKT:n supistumiseen työllisyyttä enemmän), pysähtyi vuonna 2010. Vuotuinen työn tuottavuus työntekijää kohti kasvoi viime vuonna kaikissa jäsenvaltioissa paitsi Kreikassa (– 2,4 prosenttia). Huomionarvoinen on tilanne Saksassa, missä vuotuinen työn tuottavuuden kasvu lisääntyi – 5,2 prosentista vuonna 2009 + 3,2 prosenttiin vuonna 2010. Vaikka tuottavuuden kasvu jatkui vuoden 2011 ensimmäisen neljänneksen ajan kaikissa jäsenvaltioissa vankkana (lukuun ottamatta Kreikkaa, missä tuottavuus supistui edelleen), se alkoi useimmissa jäsenvaltioissa hidastua vuoden toisella neljänneksellä, mikä kertoo taloustilanteen heikkenemisestä.

Tämän kehityksen seurauksena euroalueella kokonaisuudessaan kirjattiin vuonna 2010 nimellisten yksikkötyökustannusten lasku ensimmäistä kertaa vuoden 2001 jälkeen. Kaikkein huomattavin oli Saksassa kirjattu lasku, vuonna 2009 vallinneesta 5,5 prosentin kasvusta 1,1 prosentin laskuun vuonna 2010, mikä heijasteli ensisijaisesti jyrkkää nousua maan työn tuottavuudessa. Samanlainen suuntaus voidaan havaita Tanskassa ja Alankomaissa, kun taas Kreikassa vuonna 2010 koettu laskusuunta heijastelee jyrkempää laskua palkkioiden suuruudessa kuin tuottavuudessa. Huomattavaa laskua on havaittavissa myös Irlannissa, Latviassa ja Liettuassa, mikä vahvistaa niissä vuonna 2009 alkanutta laskusuuntausta. Hidastuvasta tuottavuuden kasvusta vuoden 2011 toisella neljänneksellä johtuen nimellisten yksikkötyökustannusten kasvu ylitti kuitenkin toisella neljänneksellä (+ 1,2 prosenttia) ensimmäisen neljänneksen vauhdin (+ 0,2 prosenttia) euroalueella.

Reaaliset yksikkötyökustannukset, joilla mitataan reaalipalkkaa suhteessa työn tuottavuuteen (ts. työtulon osuutta), palasivat vuonna 2010 negatiiviseen kasvuvauhtiinsa (eli työtulojen osuus laski), joka oli keskeytynyt lyhyeksi ajaksi taloudellisen taantuman aikana tuottavuuden laskettua jyrkästi. Tämä palkkojen osuuden laskeva suuntaus jatkui vuoden 2011 ensimmäisellä puoliskolla useimmissa jäsenvaltioissa. Huomionarvoisia poikkeuksia tähän kehitykseen voidaan havaita Tšekissä ja Puolassa, joissa reaalipalkkojen kasvu ohitti tuottavuuden kasvun.

...mutta välilliset työvoimakustannukset jarruttavat edelleen työpaikkojen syntyä

Välillisten työvoimakustannusten aiheuttama rasite taloudelliselle toiminnalle jarruttaa edelleen työpaikkojen syntyä erityisesti joidenkin jäsenvaltioiden työmarkkinoiden alhaisemmissa palkkaryhmissä, vaikkakin ne vaihtelevat huomattavasti EU:n alueella. Nämä kustannukset muodostavat talouden toiminnalle huomattavan esteen, sillä ne nähdään elintärkeänä työpaikkojen synnyn osatekijänä, jolla on kielteisiä vaikutuksia erityisesti matalan ammattitaidon omaavien työntekijöiden työllistymismahdollisuuksiin. Lisäksi verokiilan suuruus ja sen yhteys etuusjärjestelmään vähentää entisestään näiden ryhmien halukkuutta työntekoon.

Kuvio 5: Verokiilan osatekijät 67 prosentin osuudessa keskimääräisestä palkasta vuonna 2010

Lähde: OECD:n tiedot Bulgarian, Viron, Liettuan, Latvian, Maltan ja Romanian osalta ovat vuodelta 2009.

... ja pimeää työtä esiintyy edelleen

Virallisen talouden piirissä esiintyvistä vaikeuksista huolimatta pimeää työtä tehdään edelleen (ja se voi olla entistä yleisempääkin). Sen arvioidaan vastaavan yli 20:tä prosenttia eräiden jäsenvaltioiden taloudesta. Pimeään työhön liittyvä verotulojen menetys on luonnollisestikin erityisen epätoivottavaa vakavien julkisten talouden alijäämien aikana, mutta pimeä työ liittyy myös yleiseen työmarkkinoiden lohkoutumiseen, työntekijöiden oikeuksien vähenemiseen ja sosiaalisen syrjäytymisen mahdollisuuteen.

2.Rakenteellisten työmarkkinapolitiikkojen toteuttaminen

Eurooppa-neuvoston kokouksessaan 24. ja 25. maaliskuuta 2011 jäsenvaltioille antaman poliittisen ohjauksen mukaisesti näiden olisi esitettävä kansalliset uudistusohjelmat, joissa kuvataan niiden suunnitelmia työmarkkinoiden uudistamiseksi työllisyyssuuntaviivoissa esitettyjen EU:n yleistavoitteiden saavuttamiseksi.

Neuvosto hyväksyi komission ehdotusten perusteella maakohtaiset suositukset, ja niissä nostettiin esiin aloja, joilla jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimintalinjojen uudistuksia työllisyyspolitiikan suuntaviivojen yleisissä puitteissa. Näitä ovat muun muassa työnteon houkuttelevuuden lisääminen, työttömien auttaminen takaisin työmarkkinoille, köyhyyden torjunta ja sosiaalisen osallisuuden edistäminen, investoiminen koulutukseen, joustavuuden ja turvan välisen tasapainon parantaminen, eläkejärjestelmien uudistaminen, koulutustulosten parantaminen ja heikoimmassa asemassa olevien ryhmien aktiivinen osallistaminen.

2.1.Työnteon houkuttelevuuden lisääminen (suuntaviiva 7)

Useat jäsenvaltiot ovat pyrkineet ratkomaan vero- ja etuusjärjestelmiinsä liittyviä haasteita muuttaakseen järjestelmiä työllisyyttä edistävämmiksi, vaikkakin finanssipoliittisen liikkumavaran vähyys on saattanut rajoittaa uudistuspyrkimyksiä jossakin määrin. Etuuksien osalta toteutetut toimenpiteet koskivat yleensä järjestelmien järkeistämistä, kun taas verotuksen osalta joissakin jäsenvaltioissa vähennettiin työhön kohdistuvaa verorasitusta.

Kahdeksalle jäsenvaltiolle annettiin maakohtainen suositus joko supistaa pieni-/keskipalkkaisten verokiilaa tai siirtää verotuksen painopistettä pois työstä työllisyyden edistämiseksi. Harvat tämän johdosta toteutetut toimenpiteet liittyvät finanssipoliittisten esteiden kohdennettuun poistamiseen tiettyjen väestöryhmien työllistymiseltä (Belgia) ja aloitteisiin, joilla pidennetään korvausta matalapalkkaisten työntekijöiden verohyvityksen asteittaisesta pienentämisestä vuonna 2012 (Unkari). Muutamat jäsenvaltiot ovat jo hyväksyneet verotuksen painopisteen yleisen siirtämisen pois työn verotuksesta tai sitoutuneet tällaisiin toimenpiteisiin (Tanska, Viro). Edelleen olisi pyrittävä siirtämään verorasitusta, erityisesti heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien, matalan osaamistason työntekijöiden ja/tai kotitalouden toisen tulonsaajan osalta, entistä kattavammin työn verotuksesta kohti vähemmän haitallisia verotyyppejä tai suunnittelemalla työn verotus uudelleen.

Seitsemälle jäsenvaltioille annettiin palkkoihin liittyvä maakohtainen suositus. Suurin osa niistä koski palkkaneuvottelujen uudistamista sen varmistamiseksi, että palkat kehittyvät tuottavuuden kehityksen mukaisesti. Jotkin suosituksista koskivat kapeampialaista kysymystä, palkkojen indeksointijärjestelmiä. Näiden suositusten johdosta toteutettuja poliittisia toimenpiteitä ovat olleet muun muassa sitoutuminen palkkaneuvottelujen hajauttamiseen (Italia, Espanja), sitoumukset tarkistaa palkkojen indeksointimekanismia (Malta, Kypros), ja niihin yhdistetty mekanismin soveltamisen tilapäinen ja osittainen keskeyttäminen (Kypros).

Pimeän työn torjuntaa koskeneen suosituksen johdosta on annettu laittomien työsopimusten torjumista koskevia uusia säädöksiä (Italia). Muissa jäsenvaltioissa on toteutettu täytäntöönpanotoimia keskittymällä tarkastuksiin (Puola, Tšekki, Bulgaria), ja yhdessä jäsenvaltiossa on käytetty ESR:n varoja laittoman työnteon torjumiseen. Joissakin jäsenvaltioissa on otettu aloite omiin käsiin ja keskitytty pimeän työnteon muuttamiseen lailliseksi myöntämällä asuntojen remontointia koskevia verovähennyksiä (Espanja). Vielä nykyistä enemmän tarvitaan toimenpiteitä, joilla tuetaan siirtymistä harmaasta tai pimeästä työstä lailliseen työntekoon, esimerkiksi aloitteita, joilla pyritään parantamaan pimeän työn havaitsemista ja vähentämään harmaaseen työhön liittyviä taloudellisia kannustimia.

Julkisen talouden paineet ja tarve parantaa työmarkkinoille kiinnittymistä sekä estää ihmisiä päätymästä etuuksista riippuvaisiksi ovat useissa jäsenvaltioissa johtaneet etuuksien laajempaan järkeistämiseen. Tällä alalla toteutettuja toimenpiteitä ovat mm. hallitusten aikomukset asettaa etuuksien myöntämisen ehdoksi niiden saajien suostumus osallistua julkisiin töihin (Tšekki, Unkari). Lisäksi on laadittu suunnitelmia kohdentaa sosiaalietuudet paremmin (Kypros, Slovenia). Muilla sosiaaliturvan uudistuksilla pyritään luomaan kannustimia työntekoon ja varmistamaan työnteon kannattavuus pienentämällä sosiaalietuuksista tehtäviä vähennyksiä ja korottamalla sosiaalietuuksien tarkistamisrajoja (Yhdistynyt kuningaskunta).

Jotkin jäsenvaltiot ovat leikanneet työttömyysetuuksia (Unkari, Liettua), kun taas toiset jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet leikkaavansa lastenhoitopaikkojen tukia (Alankomaat). Työttömyys- ja sosiaalietuusjärjestelmien rakennetta, tehokkuutta ja johdonmukaisuutta on tarpeen lujittaa edelleen parantamalla kohdentamista ja yhteyksiä aktivointitoimenpiteisiin.

Kahdeksalle jäsenvaltiolle annettiin maakohtainen suositus edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa tai työn ja yksityiselämän yhteensovittamista. Suurin osa suosituksista koski asianmukaisten ja kohtuuhintaisten hoitopalvelujen tarjoamista, kun taas toinen ryhmä koski kotitalouksien toisen ansaitsijan verokohtelun parantamista.

Näiden suositusten pohjalta on ryhdytty toimiin ja ilmoitettu muun muassa lastenhoidon tarjonnan parantamisesta tai uudistamisesta (Yhdistynyt kuningaskunta, Puola, Itävalta, Tšekki, Alankomaat) taikka kokopäiväisen koulun kehittämisestä (Itävalta). Näillä toimilla tähdätään työmarkkinoiden ulkopuolella olevien tai yksinhuoltajavanhempien työhön kannustamiseen tai tarjoamaan osa-aikaisesti työskenteleville vanhemmille mahdollisuus pidentää työaikaansa. Muita toimenpiteitä ovat olleet esimerkiksi aloitteet, joilla pyritään parantamaan tietämystä naisten ja miesten tasa-arvoisesta kohtelusta, esimerkiksi ottamalla käyttöön tulolaskuri tai sukupuoli-indeksi (Itävalta).

Kaksi jäsenvaltiota on pyrkinyt parantamaan kotitalouden toisen ansaitsijan verotuskohtelua esimerkiksi yhdistämällä valtion maksaman lastenhoitoavustuksen vähemmän työskentelevän puolison työaikaan (Alankomaat) tai ottamalla käyttöön valtion lastenhoitoavustuksen, jotta kotitalouden toisen ansaitsijan verotuksellisia esteitä saataisiin vähennettyä. Lisätoimenpiteitä olisi toteutettava taloudellisesti epäedullisten tekijöiden sekä vero- ja etuusjärjestelmien, pitkien vanhempainvapaiden ja riittämättömien tai kohtuuttoman hintaisten hoitojärjestelyjen yhteisvaikutuksen torjumiseksi.

2.2.Työttömien auttaminen takaisin työmarkkinoille (suuntaviiva 7)

Aktiivisten työmarkkinatoimenpiteiden kohdentamista on parannettava, jotta työttömyydestä ei tule rakenteellista eikä sosiaalinen syrjäytyminen lisäänny. Kahdelletoista jäsenvaltiolle osoitettiin maakohtainen suositus, joka koski aktiivisten työmarkkinapolitiikkojen toteuttamista ja laajuutta. Huomattavin osa niistä koski uudistuksia, jotka parantaisivat aktiivisten työmarkkinapolitiikkojen tehoa, muun muassa niiden suuntaamista erityisryhmiin. Pienempi osa koski julkisten työvoimapalvelujen voimavarojen kehittämistä paremman ja johdonmukaisemman palvelun tarjoamiseksi.

Edellä esitetyn mukaisesti joissakin jäsenvaltioissa suunnitellaan aktiivisen työmarkkinapolitiikan uudistamista hallitusohjelmassa esitetyn mukaisesti (Suomi, Portugali, Saksa). Toisissa jäsenvaltioissa on toteutettu toimenpiteitä toimien kohdentamiseksi nuoriin niin kutsutulla nuorten yhteiskuntatakuulla, jonka avulla nuorelle tarjotaan työtä, työharjoittelua tai koulutusta (Suomi), laajamittaisilla nuorten harjoitteluohjelmilla (Bulgaria), uudistamalla nuorten työntekijöiden koulutuksen sopimusjärjestelyjä (Espanja) tai ottamalla käyttöön uusia, työnantajille suunnattuja taloudellisia kannustimia oppisopimuspaikkojen määrän lisäämiseksi (Luxemburg).

Eräissä jäsenvaltioissa on toteutettu toimia pitkäaikaistyöttömien tilanteen ratkaisemiseksi (Slovakia, Viro, Espanja) tutkimalla ESR:n rahoittamien hankkeiden parempaa hyödyntämistä (Viro, Kreikka, Puola) tai ikääntyneiden työntekijöiden työttömyysvakuutusmaksuja koskeneiden poikkeusten lakkauttamisesta saatujen varojen parempaa käyttöä (Itävalta). Joissakin jäsenvaltioissa pitkäaikaistyöttömyyteen pyritään puuttumaan luomalla välityömarkkinat (Slovakia).

Joissakin jäsenvaltioissa on avattu työvoimapalvelut yksityisille työnvälityspalveluille (Espanja), ja jotkin niistä ovat valmiita aloittamaan julkisen työnvälityspalvelun toimintaa ja palveluja koskevat kolmikantaneuvottelut, kun taas joissakin jäsenvaltioissa ollaan ottamassa käyttöön koulutusseteli, jonka avulla työnhakijat voisivat valita koulutuksentarjoajan (Liettua).

Nuorten työttömyyden torjumiseksi ja nuorten työmarkkinoille pääsyn parantamiseksi osa jäsenvaltioista on päättänyt kehittää edelleen nuorille suunnattua jaksoittaista harjoittelua.

2.3.Köyhyyden torjunta ja sosiaalisen osallisuuden edistäminen (suuntaviiva 10)

Jäsenvaltiot ovat luoneet seurantavälineitä kriisin sosiaalisten vaikutusten arvioimiseksi ja ottaneet käyttöön erityistoimenpiteitä sen kielteisten vaikutusten pitämiseksi kurissa esimerkiksi yksinkertaistamalla sosiaaliturva- ja -avustusjärjestelmiä ja mukauttamalla sosiaaliavustusten etuus- ja/tai kelpoisuusehtoja. Hyvin arvokkaita ovat olleet myös erityiset uudistustoimenpiteet, joilla on pyritty torjumaan julkisen talouden vakauttamistoimien kielteisiä vaikutuksia eri maissa, usein näiden toimenpiteiden sosiaalisen vaikutuksen ennakkoarviointien perusteella. Joissakin jäsenvaltioissa on myös tarkasteltu sitä, miten muita aloja (energia-, asunto-, liikennepolitiikka jne.) voitaisiin saada mukaan kriisin vaikutusten lieventämiseen. Tätä on tarpeen laajentaa terveydenhoitopalveluihin, jotta pienituloisille ja heikoimmassa asemassa oleville väestöryhmille voitaisiin taata mahdollisuus käyttää terveydenhuoltopalveluja, erityisesti perusterveydenhuoltopalveluja, kroonisten sairauksien hoito- ja mielenterveyspalveluja kohtuuhintaan. Samalla on otettava asianmukaisesti huomioon vaikutus, joka terveydenhuollon määrärahoihin liittyvillä toimenpiteillä saattaa olla köyhyyden yleisyyteen. Lisäksi olisi kiinnitettävä huomiota vastuullisiin hyvityskäytäntöihin, erityisesti heikoimmassa asemassa olevien ryhmien osalta.

Useissa jäsenvaltioissa toteutettiin toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään erityisten heikoimmassa asemassa olevien kohderyhmien, kuten nuorten, maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen, työmarkkinoille osallistumista, tarkoituksena ehkäistä heidän jäämisensä pitkäksi aikaa työmarkkinoiden ulkopuolelle. Yhdeksälle jäsenvaltiolle osoitettiin maakohtainen suositus, joka koski köyhyyden torjuntaa ja sosiaalisen osallistamisen edistämistä. Suurin osa niistä liittyi erityisryhmien parempaan integroimiseen työmarkkinoille, ja suppeampi osa niistä koski suoraan köyhyyden tai köyhyysriskin laajuutta. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota Euroopan työssä käyvien köyhien (8,4 prosenttia EU:n väestöstä) tilanteen parantamiseen erityisesti aktiivisilla osallistamispolitiikoilla, joilla helpotetaan muutoksiin sopeutumista ja turvataan työntekijöiden osaaminen ja tuottavuus.

Suositusten johdosta toteutettuihin toimiin kuuluu muun muassa ehdotuksia lisätä työnantajien tukia, joita myönnetään erityisille kohderyhmille suunnatun, kaikkia osapuolia hyödyttävän suunnitelman yhteydessä (Belgia). Joissakin jäsenvaltioissa on käynnistetty yhdennettyjä toimintoja (ESR ja EAKR), jotka koskevat painopisteen siirtämistä lasten laitoshoidosta yhteisöllisiin hoitopalveluihin ja uusien sosiaalisen asuntotuotannon vaihtoehtojen kehittämistä romaneja varten (Bulgaria).

Joissakin jäsenvaltioissa on ryhdytty toimiin maahanmuuttajien tilanteeseen liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi parantamalla äskettäin maahan saapuneiden maahanmuuttajien uudistettua työmarkkinoihin perehdyttämisjärjestelmää erityisesti kielikoulutuksen osalta (Ruotsi). Joissakin jäsenvaltioissa taas on toteutettu toimia, joiden tarkoituksena on helpottaa tutkintojen tunnustamista, tarjota nuorille aikuisille mahdollisuuksia päästä uudelleen opiskelemaan ja käynnistää naisille tarkoitettuja mentorointi- ja koulutusohjelmia (Itävalta).

2.4.Investoiminen koulutukseen (suuntaviivat 8 ja 9)

Useissa jäsenvaltioissa on toteutettu erityisesti nuorille, työttömille ja maahanmuuttajille kohdennettuja yleisluonteisia toimenpiteitä yleissivistävän koulutuksen ja ammattikoulutuksen uudistamiseksi. Lisäksi on toteutettu uudistuksia, joilla pyritään ennakoimaan osaamistarpeita tai parantamaan ammattikoulutuksen laatua ja saatavuutta. Tämänhetkinen nuorisotyöttömyyden haaste merkitsee sitä, että on ehdottoman välttämätöntä uudenaikaistaa yleissivistävän koulutuksen ja ammattikoulutuksen järjestelmiä, jotta varmistetaan, että ne todella tarjoavat nuorille tarkoituksenmukaisen osaamisen ja taidot. Useissa maissa on huolehdittava siitä, että niiden keskiasteen koulutusjärjestelmissä todella luodaan opiskelijoille edellytykset siirtyä onnistuneesti korkea-asteen koulutukseen tai tarjotaan erityisosaaminen, joka mahdollistaa suoran pääsyn työmarkkinoille. Korkeakoulujen hallinnon olisi luotava opiskelijoille sekä opetus- ja tutkimushenkilöstölle kannustimia, huolehdittava opetussuunnitelmien mukauttamisesta työmarkkinoiden muuttuviin tarpeisiin ja tarjottava perusta tutkimuksen ja liiketoimintaympäristön vahvemmalle yhteydelle.

Tämä edellyttää myös tulevien osaamistarpeiden parempaa ennakointia ja yhteistyön lujittamista koulutuslaitosten, yritysten ja työvoimapalvelujen välillä hyödyntäen eri alojen ammatillista osaamista käsittelevien neuvostojen kansallisella ja EU:n tasolla tekemää työtä. Koulutukseen ja osaamiseen tehtävien investointien olisi oltava etusijalla osana älykästä julkisen talouden vakauttamista samalla kun vahvistetaan yleissivistävän koulutuksen ja ammattikoulutuksen järjestelmien tehokkuutta ja vaikuttavuutta ja varmistetaan, että uudistukset lisäävät koulutuksen tarkoituksenmukaisuutta työmarkkinoiden kannalta.

Koulunkäynnin keskeyttämisen torjumiseksi jotkin jäsenvaltiot ovat tehostaneet ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä ottamalla käyttöön pakollisen esikouluvuoden (Itävalta, Bulgaria, Kypros, Tanska, Kreikka, Unkari, Puola, Romania) ja suuri enemmistö on toteuttanut interventiotoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tukea opiskelijoita esimerkiksi mentoroinnin tai tutoroinnin avulla. Koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseen tähtäävistä politiikoista vuonna 2011 annetun neuvoston suosituksen mukaisesti tällaisten toimenpiteiden on täydennettävä kompensaatiotoimenpiteitä, kuten uuden opiskelumahdollisuuden tarjoamista niille, jotka ovat keskeyttäneet yleissivistävän tai ammatillisen koulutuksen.

Monissa jäsenvaltioissa pyritään lisäämään korkeakoulutuksen suorittaneiden määrää monenlaisilla toimenpiteillä, joissa usein keskitytään laajentamaan tällä hetkellä aliedustettuina olevien väestöryhmien pääsyä koulutukseen. Tähän tähdätään esimerkiksi antamalla suoraa taloudellista tukea, ohjausta ja neuvontaa tai järjestämällä valmistavia kursseja. Monissa maissa tarjotaan kohdennettua tukea alhaisen tulotason väestöryhmille (Belgia, Ranska, Puola, Kypros, Romania) tai maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille (Bulgaria, Belgia, Alankomaat, Tanska, Viro, Suomi, Kreikka). Joissakin jäsenvaltioissa on toteutettu erityistoimenpiteitä tutkinnonsuorittamisprosentin nostamiseksi esimerkiksi auttamalla opintojen keskeyttämisvaarassa olevia opiskelijoita ohjauksella ja neuvonnalla (Ranska, Luxemburg, Alankomaat, Ruotsi, Slovenia). Uudistusten yhteydessä on vastattava kaksinkertaiseen haasteeseen: on pyrittävä lisäämään tutkinnon suorittaneiden määrää, mutta säilytettävä koulutuksen ja tutkimuksen laatu ja jopa kohotettava sitä.

Muutamat maat ovat käynnistäneet ammatillisen koulutuksen uudistuksia (Puola, Slovakia, Kypros, Viro) muuttamalla koulutusjärjestelmiään siihen suuntaan, että ne pystyvät vastaamaan paremmin olemassa oleviin ja ennakoituihin osaamistarpeisiin (Belgia, Ranska, Kreikka, Espanja, Ranska, Unkari, Irlanti, Italia, Romania, Slovakia, Slovenia, Yhdistynyt kuningaskunta). Ammatillisessa koulutuksessa tarvitaan voimakkaampaa suuntautumista työmarkkinoihin samalla kun luodaan yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa riittäviä ammatillisen koulutuksen väyliä, erityisesti oppisopimuskoulutusmahdollisuuksia.

Kuudelletoista jäsenvaltioille annettujen, koulutukseen investoimista ja sen uudistamista koskevien maakohtaisten suositusten johdosta on toteutettu lukuisia aloitteita.

Niissä jäsenvaltioissa, joiden kohdalla kiinnitettiin huomiota koulunkäynnin keskeyttämiseen, on toteutettu aloitteita tämän ongelman ehkäisemiseksi esimerkiksi käynnistämällä nuorten valmennushankkeita (Itävalta), laajentamalla uusimuotoista keskikoulua edelleen (Itävalta) tai tukemalla koulun keskeyttäneitä koulutuseron kiinnikuromisessa tai tarvittavien todistusten saamisessa (Itävalta, Bulgaria). Lisäksi on ehdotettu toimenpiteitä, joiden avulla koulun keskeyttämisvaarassa olevia opiskelijoita ohjataan kohti kiinnostavia urapolkuja ammatillisella koulutuksella ja monipuolistamalla koulujen ja koulutusohjelmien tarjontaa (Malta). On ehdotettu myös yhteiskunnallisten lausekkeiden lisäämistä julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin, jotta ammatillisen koulutuksen järjestelmän piirissä oleville nuorille taattaisiin oppisopimuspaikkoja (Tanska).

Edelleen on kuitenkin varaa tehostaa ehkäiseviä ja varhaisen puuttumisen toimintalinjoja, jotka on kohdennettu koulun keskeyttämisvaarassa oleville esimerkiksi tehostamalla varhaiskasvatuksen ja hoitopaikkojen kapasiteettia ja laatua, tarjoamalla yksilöllisempiä oppimismahdollisuuksia, paremmin kohdennettua tukea koulun keskeyttämisvaarassa oleville oppilaille, varhaisvaroitusjärjestelmiä ja kouluajan ulkopuolista toimintaa oppimisen ja henkilökohtaisen kehityksen mahdollisuuksien laajentamiseksi. Lisäksi on kiinnitettävä erityishuomiota maahanmuuttajalasten oppimistulosten merkitykseen työmarkkinoiden kannalta.

Toimiin on ryhdytty myös uudistamalla korkeakoulutusta sen tarjonnan mukauttamiseksi paremmin työmarkkinoiden tarpeisiin. Tähän on pyritty esimerkiksi toteuttamalla osaamiseen tähtäävää kumppanuutta edistävä korkeakoulutuksen uudistusohjelma (Puola) tai käynnistämällä yhteistyössä työnantajien ja yliopistojen kanssa teknisiin opintoihin suuntautuneita yliopistojen sponsoroimia oppilaitoksia (University technical college (UTC), Yhdistynyt kuningaskunta). Joissakin jäsenvaltioissa on pyritty helpottamaan ammatilliseen koulutukseen pääsyä (Espanja).

Eräissä jäsenvaltioissa on esitelty elinikäistä oppimista koskeva uusi strategia (Itävalta, Puola, Slovakia), uudistettu sitä koskevia entisiä strategioita (Viro) tai käynnistetty kansallinen vuoropuhelu ja laadittu valkoinen kirja (Luxemburg). On tärkeää edistää edelleen osaamisen täydentämistä ja elinikäistä oppimista ja kohdistaa toimia erityisesti työttömiin nuoriin ja aikuisiin, joilla on heikko tai vanhentunut ammattitaito, sekä saada yritykset ja paikallisviranomaiset mukaan kumppanuuksiin sen varmistamiseksi, että osaamisen täydentäminen vastaa paikallisten työmarkkinoiden erityistarpeisiin.

2.5.Turvallisuuden ja joustavuuden tasapainottaminen (suuntaviiva 7)

Useissa jäsenvaltioissa toteutettiin yleisiä toimenpiteitä, joilla pyrittiin ratkomaan turvallisuuden ja joustavuuden väliseen tasapainoon liittyviä kysymyksiä esimerkiksi tarkistamalla työttömyys- ja sosiaalietuuksia, torjumalla työmarkkinoiden lohkoutumista ja uudistamalla voimassa olevaa lainsäädäntöä minimipalkoista tai lujittamalla minimipalkkaa ja pimeää työtä koskevien säädösten noudattamista. Joustoturvan täytäntöönpanon parantaminen kattavalla tavalla säilyy edelleen useimpien jäsenvaltioiden työmarkkinoiden painopistealana.

Viidelle jäsenvaltiolle annettiin maakohtainen suositus, joka koski työmarkkinoiden toimintaa ja lohkoutumisen torjuntaa. Suositusten kohteet vaihtelivat huomattavasti, mutta painopisteenä oli työsuhdeturvalainsäädännön uudistaminen lohkoutumisen vähentämiseksi määräaikaisissa työsuhteissa ja vakituisissa työsuhteissa työskentelevien henkilöiden välillä.

Kahdessa jäsenvaltiossa on ryhdytty poliittisiin toimiin muun muassa uudistamalla lainsäädäntöä siten, että pyritään vähentämään työmarkkinoiden kahtiajakautuneisuutta, lujittamaan sisäistä joustoa ja parantamaan työttömien työllistymisnäkymiä (Espanja) tai säätämällä työllistymisen tukitoimenpiteitä koskevan lain vahvistamaan työehtosopimusneuvottelujen toista tasoa (Italia).

Eräissä maissa on hyväksytty tilapäisten työnvälitystoimistojen toimintaa säätelevä oikeusperusta (Liettua) tai lisätty työmarkkinoiden joustavuutta uudistamalla työlakia (Slovakia). On välttämätöntä varmistaa, että tilapäisessä tai osa-aikaisessa työsuhteessa työskentelevillä henkilöillä on asianmukainen sosiaaliturva. Tähän olisi pyrittävä erityisesti mahdollistamalla näille työntekijöille kohtuullisten eläkeoikeuksien kertyminen ja luomalla edellytykset sille, että he voivat edetä työmarkkinoilla esimerkiksi saamalla mahdollisuuden siirtyä kokopäivätyöhön, luoda uraa ja osallistua koulutukseen.

2.6.Eläkejärjestelmien uudistaminen (suuntaviiva 10)

Monissa jäsenvaltioissa on jo toteutettu eläkejärjestelmän yleinen uudistus tai sellaista valmistellaan parhaillaan (Tšekki, Tanska, Kypros, Liettua, Alankomaat), ja joissakin on puolestaan toteutettu rajatylittäviin eläkkeisiin liittyviä uudistuksia (Malta, Puola). Lisäksi useissa jäsenvaltioissa on pyritty rajoittamaan varhaiseläkkeelle jäämistä tai kannustamaan työntekijöitä olemaan käyttämättä tätä mahdollisuutta (Tšekki, Liettua, Portugali).

Yhteensä 19 jäsenvaltiota sai vähintään yhden eläkejärjestelmiin liittyvän suosituksen. Useimmissa tapauksissa suositukset koskivat joko todellisen eläkeiän tai lakisääteisen eläkeiän nostamista ja sen kytkemistä eliniänodotteeseen. Noin puolet näistä jäsenvaltioista on tähän mennessä esittänyt joko poliittisia toimia tai sitoumuksen näiden kysymysten ratkaisemiseksi.

Jotkin maat ovat ehdottaneet uudistuksia, joilla rajoitetaan pitkän vakuutuskauden omaavien henkilöiden varhaiseläkkeelle pääsyä, tai päättäneet tällaisista uudistuksista tai jo toteuttaneet niitä (Itävalta, Espanja). Toisissa maissa taas on parannettu julkisen talouden kestävyyttä nostamalla lakisääteistä eläkeikää (Liettua, Tšekki) tai parantamalla työmarkkinoille osallistumisen kannustimia (Espanja).

Yhdessä jäsenvaltiossa on toteutettu merkittäviä varhaiseläkejärjestelmän uudistamistoimia (Tanska). Lisäksi on ryhdytty toteuttamaan suunniteltuja eläkeuudistuksia esimerkiksi kansaneläkkeiden rakennetta uudistamalla ja toteuttamalla toimenpiteitä julkisen sektorin työntekijöiden maksuosuuksien lisäämiseksi (Kypros). Joissakin maissa on ehdotettu eläkemaksujen osittaista siirtämistä yksityisiin rahastoihin (Tšekki) tai eläkkeeseen vaadittavien työvuosien määrän lisäämistä vähitellen (Bulgaria) tai eläkeiän kytkemistä elinajanodotteeseen ja kansaneläkeiän korottamista 66 vuoteen (Alankomaat). Lisätoimia tarvitaan sellaisten puitteiden kehittämiseksi, jotka sisältävät kannustimia ja mahdollisuuksia naisten ja miesten työssäkäyntiajan pidentämiseksi täydennyksenä eläkeiän nostamiselle. Samalla on huolehdittava asianmukaisista vähimmäistulosäännöksistä heikoimmassa asemassa olevien ikääntyneiden henkilöiden köyhyyden ja aineellisen puutteen riskin välttämiseksi ja lieventämiseksi.

3.Työmarkkinoiden rakenteen uudistaminen kasvun tukemiseksi

Edellisissä jaksoissa esitetty analyysi viittaa siihen, että vaikka vuoden 2011 painopisteet ja toimenpiteet ovat edelleen kaiken kaikkiaan perusteltuja ja niitä vastaavien uudistusten toteuttamista ei ole vielä saatu läheskään päätökseen, tietyillä aloilla on tarpeen toteuttaa lisätoimia.

Valmiutta uusien työpaikkojen luomiseen on parannettava, jotta varmistetaan työpaikkavaltainen elpyminen, joka tukee talouskasvua ja työttömyyden vähenemistä. Vaikkakin uudet työmahdollisuudet ovat pitkän tähtäimen näkökulmasta ennen kaikkea seurausta vahvasta talouskasvusta ja tarkoituksenmukaisista makrotaloudellisista politiikoista, myös joustoturvan periaatteiden mukainen työllisyyttä tukeva yritystoiminta ja kannustavat työmarkkinapolitiikat voivat edistää kasvun piristymistä lyhyellä aikavälillä. Olennaisen tärkeässä asemassa on liiketoiminnan tukemisen ja rahoitustuen järjestelmien laadun parantaminen, myös sosiaaliselle yrittäjyydelle kohdistettu tuki. Harmaasta tai pimeästä työstä lailliseen työsuhteeseen siirtymistä tukevia toimia olisi lujitettava. Tukemalla maantieteellistä ja ammatillista liikkuvuutta sekä lisäämällä työnantajien ja työvoimapalvelujen välistä yhteistyötä voidaan välttää työpaikkojen jääminen täyttämättä työvoimapulan takia tai sen vuoksi, etteivät ammattitaidon kysyntä ja tarjonta kohtaa. Hyvin suunnitellut sosiaaliturvajärjestelmät, jotka kattavat asianmukaisesti kaikki työsopimukset ja itsenäisen ammatinharjoittamisen, voivat minimoida epävarmuuden ja tehdä työnteosta houkuttelevampaa.

Nuorten vaikea tilanne on vaarassa aiheuttaa korjaamatonta vahinkoa työmarkkinoille ja edellyttää kattavien puitteiden täytäntöönpanoa nuorisotakuun mukaisesti. Nuorten työttömyysaste nousi jyrkästi vuosien 2008 ja 2010 välillä, ja samalla jaksolla myös yleissivistävän tai ammatillisen koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten osuus kasvoi huimasti. EU:lla on todellinen riski menettää kokonaisen nuorisosukupolven kyvyt, ja siitä seuraisi lisäksi kielteinen vaikutus näiden nuorten työllistettävyyteen. Nuorisotakuuta 3 koskevan lähestymistavan mukaisesti tarvitaan kattavia poliittisia puitteita turvaamaan siirtyminen koulutuksesta työelämään, mihin kuuluu osaamisen kartuttaminen, oppisopimuskoulutus ja harjoittelut, kohdennettu avustaminen työpaikan etsinnässä sekä uraohjaus. Tämänhetkisessä käännekohdassa suurin huomio olisi sen vuoksi kohdistettava kumppanuuksien luomiseen koulutus- ja työmarkkinalaitosten, työmarkkinaosapuolten ja liikeyritysten välille erityisesti alueellisella ja paikallisella tasolla, tarvittaessa EU-varojen tuella.

Korkeat työttömyysluvut ja synkät työllisyysnäkymät edellyttävät tehokkaita aktiivisen työmarkkinapolitiikan toimenpiteitä, joita tuetaan vastavuoroisesti asianmukaisilla etuusjärjestelmillä työllistettävyyden säilyttämiseksi ja työhönpaluussa avustamiseksi. Erittäin suurta huomiota on kiinnitettävä pitkäaikaistyöttömien suureen määrään, koska pitkäaikainen työelämän ulkopuolelle jäänti saattaa johtaa lannistumiseen ja osaamisen heikentymiseen ja vanhentumiseen, millä puolestaan on kielteisiä vaikutuksia yksilön ansaitsemismahdollisuuksiin ja talouden potentiaaliseen kasvuun. Pitkäaikaistyöttömien työllistettävyyden säilyttämisessä saattaa olla apua heille suunnatusta uudelleenkoulutuksesta ja työharjoittelusta. Tehokkaiden ja vaikuttavien, paikallisten kumppanuuksien tukemien työvoimapalvelujen on tarjottava henkilökohtaisempaa aktivointi- ja työnhakutukea sekä todellista työvoiman kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamista sekä huolehdittava koordinoinnista sosiaaliavustusten kanssa.

Yhteiskunnallisen tilanteen huonontuminen viime kuukausina edellyttää lisätoimenpiteitä. On tarpeen huolehtia siitä, että heikoimmassa asemassa olevia väestöryhmiä ja kriisistä pahiten kärsineitä suojataan talouskriisin ja julkisen talouden vakauttamissuunnitelmien aiheuttamilta tulojen uudelleenjakovaikutuksilta. Työttömyyden ja sosiaalisten olosuhteiden huononemisen kierre olisi torjuttava kaikin keinoin. Sosiaaliturvajärjestelmien tehokkuutta olisi parannettava siten, että niiden taataan toimivan jatkossakin puskureina köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan. Tulotasoltaan alhaisten ja heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien syrjäytymisen estämisen kannalta olennaisen tärkeässä asemassa ovat aktiiviset osallistamisstrategiat, jotka kattavat työmarkkinoiden aktivointitoimet, asianmukaiset sosiaalipalvelut ja toimeentulotuen. Älykkään vakauttamisen yhteydessä etusijalle olisi asetettava vähimmäiseläketasojen säilyttäminen ja terveydenhuoltopalvelujen saannin takaaminen heikoimmassa asemassa oleville väestöryhmille. 

Ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuus ja puutteet estävät talouden toimintaa lyhyellä aikavälillä, kun taas yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen investoimisella nostetaan tuottavuuden ja tulojen tasoa pitkällä aikavälillä. Ammattitaito ja osaaminen ovat edellytys innovaation, tuottavuuden ja korkean työllisyyden välityksellä tapahtuvalle kasvulle. Erityisen tärkeää on parantaa luonnontieteiden, tekniikan, insinööritieteiden ja matematiikan alalla suoritettujen tutkintojen määrää ja laatua sekä edistää lisäosaamisen ja -pätevyyden hankintaa esimerkiksi yrittäjyyden sekä luovien ja innovatiivisten taitojen alalla. Tämänhetkinen finanssipoliittinen tilanne edellyttää, että etusijalle asetetaan sellaiset koulutukseen ja osaamiseen tehtävät investoinnit, joilla uudenaikaistetaan koulutusjärjestelmiä niiden tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi. Ehkäisevät ja varhaiseen puuttumiseen perustuvat toimintalinjat, jotka kohdennetaan koulunkeskeyttämisvaarassa oleviin, sekä koulutuksen tarkoituksenmukaisuuden parantaminen suhteessa työmarkkinoihin auttavat vähentämään työttömyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä sekä parantamaan työmarkkinavaikutuksia. Eri alojen ammatillista osaamista käsittelevät neuvostot kansallisella ja EU:n tasolla voivat lujittaa yhteistyötä koulutuslaitosten, yritysten ja työvoimapalvelujen välillä, jotta pystytään paremmin ennakoimaan osaamisen muutoksia ja tarjontaa.

(1) Neuvoston päätös 2010/707/EU, annettu 21 päivänä lokakuuta 2010, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (EUVL L 308, 24.11.2010, s. 46).

(2) Mitattuna työntekijäkohtaisen palkkion muutoksina.

(3) Sellaisena kuin sitä ehdotetaan Nuoret liikkeellä -aloitteessa.

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 23.11.2011

KOM(2011) 815 lopullinen

VOL. 5/5 - LIITE IV

LIITE

KASVUA EDISTÄVÄT VEROPOLITIIKAT JÄSENVALTIOISSA JA VEROTUKSEN PAREMPI KOORDINOINTI EU:SSA

Liite asiakirjaan

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Vuotuinen kasvuselvitys 2012

Kertomus kasvua edistävistä veropolitiikoista jäsenvaltioissa ja verotuksen paremmasta koordinoinnista on ensimmäistä kertaa osa komission pakettia, jolla käynnistetään vuotta 2012 koskeva talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso. Tämä kertomus on myös seurausta Eurooppa-neuvoston 24. kesäkuuta 2011 esittämistä päätelmistä, joissa komissiota pyydettiin raportoimaan joulukuuhun 2011 mennessä edistymisestä rakenteellisissa keskusteluissaan veropoliittisista kysymyksistä Euro Plus sopimuksen 1 yhteydessä, jotta varmistetaan erityisesti ”parhaiden käytäntöjen vaihto, haitallisten käytäntöjen välttäminen ja ehdotusten tekeminen petosten ja veronkierron torjunnasta”. Tämä kertomus on keskeinen tekijä taloudellisen ohjauksen vahvistamisessa, joten se helpottanee entisestään veroyhteistyötä, jonka avulla pyritään kehittämään entistä tehokkaampia verojärjestelmiä kriisistä toipumisen tehostamiseksi ja vauhdittamiseksi. Koska kertomuksessa tarkastellaan vuotuisen kasvuselvityksen keskeisiä asiakohtia, jäsenvaltiot voinevat hyödyntää sitä myös veropolitiikkojen koordinointia koskevien rakenteellisten keskustelujensa syventämisessä johdonmukaisella ja tehokkaalla tavalla talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson 2 yhteydessä määriteltyjen tai määriteltävien suositusten ja Eurooppa 2020 strategian tavoitteiden mukaisesti.

1.Tausta

Verotus on erityisen merkittävä tekijä nykyisessä taloustilanteessa, jossa jäsenvaltioiden on tarpeen vauhdittaa vakauttamistoimiaan. Niiden on otettava harkittavaksi julkisen sektorin tuloja lisäävät toimenpiteet samalla, kun pyritään suojaamaan Euroopan edelleenkin haurasta talouskasvua. Verotuksen paremmasta koordinoinnista EU:n tasolla voi olla hyötyä tässä yhteydessä sekä yhteisiin haasteisiin vastaamisen että kansallisten poliittisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

Verotuksen laadun parantaminen osana talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa helpottaa tulojen lisäämistarpeen ja kasvun välisen tasapainon saavuttamista jäsenvaltioissa. Neuvoston 12. heinäkuuta 2011 hyväksymissä maakohtaisissa suosituksissa, joilla päätetään ensimmäinen EU-ohjausjakso, nostetaan esiin sellaisten verouudistusten jatkamisen tärkeys, joiden yhteydessä etusijalle asetetaan kasvua edistävät verolähteet samalla, kun verotulojen kokonaismäärä pidetään vakaana. Työn verotuksen keventäminen työnteon kannattavuuden varmistamiseksi mainitaan yhtenä mahdollisesti merkittävänä tekijänä. Erityisen hyödyllisiä tässä yhteydessä voisivat olla parhaiden käytäntöjen vaihto ja tehostettu vuoropuhelu komission ja jäsenvaltioiden välillä. Tarve parantaa verotuksen laatua on tällä välin kasvanut entisestään ja samalla on kasvanut myös tarve kiinnittää huomiota julkisen talouden vakauttamisen laatuun yleensä ja siihen, mitkä ovat sen vaikutukset kasvuun.

EU-ohjausjakson yhteydessä tarkastellaan veropoliittisia uudistuksia jäsenvaltioiden tasolla. Tarkoituksena on löytää keinoja talouskasvun ja julkisen talouden kestävyyden tukemiseksi. Samalla parhaiden käytäntöjen vaihto voisi vahvistaa EU-ohjausjaksoa veropolitiikan alalla, hyödyttää kaikkia jäsenvaltioita ja tarjota hyödyllisiä ohjeita siitä, miten voitaisiin yhteisin toimenpitein kehittää kestävämpiä, kasvua ja työllisyyttä edistäviä verojärjestelmiä ja samalla toteuttaa tarvittavat julkisen talouden merkittävät vakauttamistoimet, poistaa vääristymiä, jotka edistävät makrotalouden epätasapainoa, ja säilyttää mahdollisuudet tulojen (uudelleen)jakoon.

Verotuksen koordinointi on tarpeen erityisesti tapauksissa, joihin liittyy rajatylittäviä näkökohtia. Sillä voidaan auttaa parantamaan sisämarkkinoiden tehokkuutta, sillä eräät tärkeimmistä sisämarkkinoiden toimintaa haittaavista esteistä ovat tällä hetkellä tulosta jäsenvaltioiden yhteen sopimattomista veropolitiikoista. EU:n sisämarkkinoiden yhdentymisen ja tiettyjen tuotannontekijöiden liikkuvuuden vuoksi verotus vaikuttaa talouden toimijoiden päätöksiin rajatylittävissä asioissa. Jäsenvaltioiden verosäännösten väliset ristiriitaisuudet voivat estää kansalaisia ja yrityksiä hyödyntämästä täysimääräisesti sisämarkkinoiden tuomia etuja 3 . Koordinointi voi myös osaltaan tukea jäsenvaltioiden kasvua edistävien veropoliittisten strategioiden täytäntöönpanoa, esimerkiksi silloin, kun sen avulla poistetaan haitallisia verokäytänteitä ja estetään veropetoksia ja veronkiertoa. Veropetosten ja veronkierron yhteisillä torjuntatoimilla voidaan turvata jäsenvaltioiden veropohja ja kasvattaa tuloja verorasitusta nostamatta.

2.EU-ohjausjakson aikana käsiteltävät jäsenvaltioiden veropolitiikan haasteet

EU:n jäsenvaltioilla on edessään kaksi yhteistä haastetta veropolitiikan alalla. Ensimmäisenä haasteena on veropetosten ja veronkierron torjuminen, verotuksen aukkojen vähentäminen ja veronkannon tehostaminen. Näillä voi olla merkittävä osuus tulojen kasvattamisessa. Toisena haasteena on parantaa verotuksen kokonaisrakenteen kasvua tukevia ominaisuuksia, mikä on tärkeä osatekijä EU:n talouksien kasvupotentiaalin yleisissä edistämispyrkimyksissä. Tämä on sekä tavoite sinänsä että edellytys julkisen talouden kestävyydelle. Lisäksi monien jäsenvaltioiden on parannettava yksittäisten verolajien rakennetta, muun muassa laajentamalla veropohjaa, edistettävä verosäännösten noudattamista ja kehitettävä verohallintoa. Jos tarvetta lisätuloihin on vielä sen jälkeen, kun näihin haasteisiin on onnistuneesti vastattu, verokantoja on ehkä korotettava julkisen talouden vakauttamiseksi.

Tässä jaksossa hyödynnetään äskettäin julkaistun, EU:n jäsenvaltioiden verouudistuksia käsittelevän komission kertomuksen "'Tax reforms in EU Member States 2011” 4 päätelmiä. Siinä pyritään makrotalouden indikaattoreihin perustuvan horisontaalisen tarkastelun avulla yksilöimään alustavasti edellä mainittuja veropolitiikan haasteita yksittäisissä jäsenvaltioissa. Jotta voitaisiin antaa yksittäisten jäsenvaltioiden tarpeisiin sovitettuja, toteuttamiskelpoisia toimintaohjeita, tätä kansallisten veropolitiikkojen alustavaa arviointia on täydennettävä kutakin maata koskevilla mikrotaloudellisilla tai laadullisilla tiedoilla.

2.1.Verotulojen kasvun vaikutus talouden vakauttamiseen

Finanssi- ja talouskriisin seuraukset näkyvät selvästi jäsenvaltioiden tuloissa nyt ja tulevaisuudessa. Vuosina 2008–2010 toteutettujen monenlaisten verokannustintoimien jälkeen veropolitiikan painopiste on nyt selvästi siirtynyt kohti erittäin tarpeellista julkisen talouden vakauttamista. Eräissä jäsenvaltioissa voitaisiin harkita menovalvonnan täydentämistä verotulojen kasvattamisella julkisen talouden vakauttamiseksi. Tämä koskee erityisesti niitä maita, joiden julkisen talouden tilanne on kestämätön mutta joilla samalla on liikkumavaraa verotulojen lisäämisen toteuttamiseksi. Tutkimukset osoittavat, että tuloihin perustuva vakauttaminen onnistuu todennäköisesti paremmin silloin, kun verojen suhde BKT:hen on lähtötilanteessa alhainen. Verotuloja voitaisiin ensisijaisesti pyrkiä lisäämään tehostamalla verosäännösten noudattamista ja verohallintoa eikä niinkään harkinnanvaraisia veronkorotuksia toteuttamalla. Jos verosäännöksiä noudatetaan jo hyvin ja/tai tulojen lisäämistarpeisiin ei voida vastata pelkästään verosäännösten noudattamista tehostamalla, harkittavaksi olisi otettava verotuksen tehostaminen veropohjaa laajentavilla toimenpiteillä, kuten verohelpotusten ja alennettujen ALV-kantojen tarkistuksilla (ks. 2.3 jakso). Joissakin tapauksissa on viimeisenä vaihtoehtona turvauduttava verokantojen korottamiseen tai uusien verojen käyttöönottoon. Kun arvioidaan veropohjaisen vakauttamisen sopivuutta, on tarkasteltava sekä verotoimenpiteisiin käytettävissä olevaa liikkumavaraa että sitä, i) onko tuloja kasvattavia toimenpiteitä jo käytetty laajasti lähimenneisyydessä ja ii) onko tuloja mahdollista lisätä sellaisissa verolajeissa, joista on vähiten haittaa kasvulle. Määrittäessään veropohjaisten vakauttamistoimiensa tärkeysjärjestystä jäsenvaltiot mitä todennäköisimmin tekevät valintansa käytettävissään olevan finanssipoliittisen liikkumavaran, taloutensa suhdannetilanteen ja muiden mikrotaloudellisten tai institutionaalisten tekijöiden perusteella.

2.2.Kasvua paremmin edistävä verorakenne

Verotuksen painopisteen siirtomahdollisuudet

Työn raskas verotus, erityisesti heikossa asemassa olevien ryhmien tapauksessa, sekä alhaiset välilliset verot ja kulutusverot voivat olla merkki siitä, että verojärjestelmän rakennetta olisi tarkistettava. Taloustieteellisessä kirjallisuudessa korostetaan veroyhdistelmän merkitystä talouskasvulle ja ehdotetaan, että tärkeimmät verolajit luokitellaan kasvuun kohdistuvien vaikutusten perusteella: vähiten talouskasvua vääristävät kiinteästä omaisuudesta perittävät verot ja niiden jälkeen kulutusverot (ympäristöverot mukaan luettuina), kun taas tuloverot (henkilö- ja yritystuloihin kohdistuvat) ovat kasvun kannalta haitallisimpia.

Kuten vuotta 2011 koskevassa vuotuisessa kasvuselvityksessä jo todettiin, useimpien jäsenvaltioiden olisi tärkeää siirtää verotuksen painopistettä pois työn verottamisesta, jotta voitaisiin edistää työvoiman kysyntää ja luoda työpaikkoja. Erityisesti pienituloisten työntekijöiden ja talouden toisten tulonsaajien osallistuminen työmarkkinoille on huolestuttavan alhaisella tasolla, mikä osoittaa, että työnteon kannattavuutta syytä lisätä näiden heikossa asemassa olevien ryhmien osalta. Tarvitaan myös vero- ja etuusjärjestelmien uudistuksia talouden toisten tulonsaajien työmarkkinoille osallistumisen helpottamiseksi ja pimeän työn ja etuusriippuvuuden vähentämiseksi.

Jäsenvaltioiden verouudistuksia käsittelevässä kertomuksessa 5 esitetty analyysi mahdollisuuksista kehittää verorakennetta kasvua edistävämpään suuntaan viittaa siihen, että talouskasvua voitaisiin joissakin jäsenvaltioissa lisätä muuttamalla verorakennetta siten, että painopistettä siirretään pois työn verotuksesta (henkilöiden tuloverot ja sosiaaliturvamaksut). Eräät jäsenvaltiot ovat äskettäin siirtäneet verorasitusta jossain määrin kohti kulutusta, lähinnä ALV-kantoja ja valmisteveroja korottamalla. Monissa jäsenvaltioissa työn verotus on kuitenkin edelleen kireää, ja tuloista suhteellisen pieni osa saadaan kulutusveroista ja muista välillisistä veroista. Kulutus-, ympäristö ja/tai asuntoverotuksen kiristäminen voisi olla keino keventää työn korkeaa verorasitusta ja samalla lisätä talouden kasvupotentiaalia. Työn verorasituksen mahdollinen keventäminen olisi kohdistettava matalan osaamistason työntekijöihin ja/tai kotitalouksien toisiin tulonsaajiin, sillä näillä ryhmillä on usein erityisen vahvat työnteon pidäkkeet ja samalla palkkaa koskeva työntarjontajousto on niissä suhteellisen korkea.

Harkittavaksi voitaisiin ottaa myös työn verotuksen uudelleenprofilointi eri tulotasoilla. Työvoiman liikkuvuuden ja asuntokannan tehokkaan käytön edistämiseksi asuntoverotuksen painopistettä voitaisiin siirtää varainsiirtoveroista kohti toistuvia veroja. Myös ympäristöverojen korottamista voitaisiin harkita, sillä ne voivat edistää julkisen talouden vakauttamista kasvuun, tuloihin, tuottavuuteen ja verotuloihin kohdistuvien keskipitkän aikavälin vaikutustensa ansiosta 6 . Samalla on kuitenkin muistettava, että niiden veropohja on yleensä edelleen melko kapea ja että niiden ensisijaisena tavoitteena on korjata ympäristöön vaikuttavia vääristymiä.

Empiiristen tutkimusten mukaan yhtiöveroista on eniten haittaa talouskasvulle yleensä, joten jäsenvaltioiden, joissa yritystuloja verotetaan suhteellisen raskaasti, olisi pyrittävä välttämään yhtiöverojen korottamista tässä vaiheessa. Liikevoittoihin kohdistuvat verot muuttavat liiketoiminnallisten päätösten riski/tuottoprofiilia ja voivat sen myötä vääristää pääoman muodostusta ja vähentää investointeja.

2.3.Veropohjan laajentaminen

Edellä käsiteltyjen makrotalouden kestävyyteen ja kasvuun liittyvien yleisten haasteiden lisäksi on verotuksen tehokkuuden parantamiseksi tarpeen kiinnittää erityistä huomiota joihinkin yksittäisten verojen rakennetta koskeviin erityiskysymyksiin. Tämä koskee erityisesti tapauksia, joissa perusteettomat verohelpotukset ja alennettujen verokantojen laaja käyttö ovat murentaneet veropohjaa. Kuten edellä jo mainittiin, tuloihin perustuva vakauttaminen olisi ensisijaisesti pyrittävä toteuttamaan veropohjaa laajentamalla eikä korottamalla verokantoja (entisestään).

Välittömään verotukseen liittyvien verotukien uudelleentarkastelu ja vähentäminen

Välittömään verotukseen liittyvien verotukien määrä on osoitus veropohjan laajuudesta. Verotuet ovat laajasti määritellystä veropohjasta tehtäviä vähennyksiä, vapautuksia ja poikkeamia. Vaikka niitä voidaankin perustella oikeudenmukaisuuteen ja tulojen uudelleenjakoon liittyvillä syillä, ulkoisvaikutusten korjaamisella tai positiivisten tai negatiivisten kannustimien luomisella, ne ovat usein perusteettomia etuuskohtelujärjestelyjä, jotka johtavat taloudellisiin vääristymiin ja verojärjestelmän tehokkuuden heikkenemiseen. Henkilö- ja/tai yritystulojen verotuksessa sovellettavien verotukien karsiminen laajentaa veropohjaa ja yksinkertaistaa verojärjestelmää. Tämän ansiosta lisätuloihin voitaisiin päästä nykyisillä (tai jopa alemmilla) verokannoilla. Verosäännösten noudattamisesta johtuvien rasitteiden väheneminen voisi lisäksi parantaa merkittävästi liiketoimintaympäristöä. Tämä edellyttää verolainsäädännön ja soveltamissäännösten suurempaa läpinäkyvyyttä ja yksinkertaistamista, maksumenettelyjen yksinkertaistamista, muun muassa käyttämällä sähköistä hallintoa, ja verolainsäädännön vakauden varmistamista.

ALV:n tehokkuuden lisääminen

Arvonlisävero on kulutusverotuksen keskeisin osa. Veropohjaa voidaan laajentaa ja verotuksen tehokkuutta kokonaisuutena katsoen lisätä rajoittamalla ALV-direktiiviin (2006/112/EY) perustuvien ALV-vapautusten ja alennettujen verokantojen soveltamista 7 . Tosiasialliset ALV-tulot ovat monissa jäsenvaltioissa huomattavasti alle tason, joka teoriassa voitaisiin saavuttaa, jos käyttöön otettaisiin yhtenäinen kulutusvero (ks. kuvio 2, jossa esitetään EU:n / euroalueen keskiarvot). Käytännössä nykyinen ALV-järjestelmä ei ole suinkaan yhtenäinen, mikä johtuu lähinnä sosiaalipoliittisista tavoitteista, jotka voitaisiin saavuttaa tehokkaammin muilla toimintapoliittisilla välineillä. Jäsenvaltiot soveltavat hyvin erilaisia ALV-kantoja, mikä tekee ALV-järjestelmästä erittäin monitasoisen ja monimutkaisen.

ALV-tulojen suhteellisen vähäinen määrä voi erityisesti joissakin jäsenvaltioissa johtua myös veropetoksista ja veronkierrosta eli säännösten noudattamisessa esiintyvistä puutteista. ALV:n tehokkuuden ja verosäännösten noudattamisen parantaminen poistamalla alennettuja verokantoja ja torjumalla veronkiertoa ja veropetoksia voisi tehostaa huomattavasti veronkantoa ja vähentää taloudellisia vääristymiä monissa jäsenvaltioissa.

2.4.Yksittäisten verojen rakenteen parantaminen

Jäsenvaltioiden verouudistuksia käsittelevässä vuoden 2011 kertomuksessa yksilöitiin kaksi muutakin erityiskysymystä, joilla on merkitystä talouden tehokkuuden lisäämiselle monissa jäsenvaltioissa.

Yritys- ja asuntoverotukseen liittyvien, velkaantumista edistävien vinoumien vähentäminen

Jäsenvaltioiden yhtiöverojärjestelmät ja asuntoinvestointien verotusta koskevat säännökset johtavat velanoton suosimiseen investointien rahoittamisessa.

Velkaantumista edistävä vinouma yritysverotuksessa on seurausta siitä, että yrityslainojen korkomaksut voidaan vähentää verotettavasta tulosta mutta oman pääoman tuottoa ei. Tästä vinoumasta yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset voivat olla huomattavat. Mikä tärkeämpää, liiallinen velkaantuminen lisää maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä, ja äskettäinen finanssikriisi on osoittanut, että sopeutumiskustannukset voivat olla merkittäviä.

Asuntoverotuksen velkaantumista edistävä vinouma johtuu sekin asuntolainojen korkokulujen (tai jopa pääoman takaisinmaksujen) verovähennyskelpoisuudesta henkilöiden tuloverotuksessa. Tämä kannustaa ottamaan lisää velkaa ja investoimaan liikaa asumiseen, mikä merkitsee resurssien väärää kohdentamisesta (paremmin) tuottavien investointien kustannuksella. Tämäntyyppisten veronhuojennusten katsotaan osaltaan nostaneen asuntojen hintoja ja lisänneen velanottoa ja vaikuttaneen tämän myötä asuntomarkkinakuplan syntymiseen. On myös näyttöä siitä, että omistusasumista asuntolainojen edullisen verokohtelun kautta suosivien maiden asuntolainakanta suhteessa BKT:hen on muita suurempi.

Nämä molemmat vinoumat johtavat siihen, että kotitaloudet ja yritykset tekevät velkarahoitusta suosivia päätöksiä verokannustimien perusteella eivätkä taloudellisin perustein. Ne lisäävät talouden riskejä ja epävakautta ja voivat pahentaa kielteisiä taloudellisia vaikutuksia tapauksissa, joissa nämä riskit toteutuvat.

Ympäristöystävällisen verotuksen kehittäminen

Mahdollisuudet toteuttaa talousarvion menopuoleen liittyviä ympäristöpoliittisia toimenpiteitä näyttävät erittäin huonoilta, kun otetaan huomioon tarve toteuttaa säästöjä ja julkisen talouden vakauttamiseen tähtääviä toimia. Näin ollen olisikin tärkeää, että ympäristöpolitiikassa hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti verosäännöksiä. Ympäristön kannalta haitallista verotuet olisi sen vuoksi poistettava asteittain ja ympäristöveroille olisi samalla kehitettävä asianmukainen rakenne. Erityisen ongelmallista on energiankulutuksen tukeminen alennettujen ALV-kantojen kautta, työsuhdeautojen edullinen verokohtelu 8 ja hiilidioksidipäästöjen epäjohdonmukainen hinnoittelu (esim. dieselöljyn välilliset tuet). Se, että tällaisia tukia esiintyy monissa jäsenvaltioissa 9 , antaa aihetta harkita uudelleen ympäristöverotuksen rakennetta, jotta voitaisiin varmistaa ympäristönsuojelun asianmukainen kannustaminen ja ottaa paremmin huomioon näihin tukiin liittyvät hyvinvoinnin menetykset. Koordinointia EU:ssa ja kansainvälisellä tasolla olisi lisäksi tehostettava, jotta voitaisiin saavuttaa yhteiskunnallisesti ihanteellinen ympäristöverotuksen taso, hyödyntää ympäristöveroja laajalti käyttäneiden jäsenvaltioiden kokemuksia ja myötävaikuttaa tasapuolisten toimintaedellytysten luomiseen EU:n yrityksille.

2.5.Talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson rooli ja parhaiden käytäntöjen vaihto

Komission ja EU:n jäsenvaltioiden välinen tehostettu vuoropuhelu voi auttaa parantamaan talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annettavien toimintaohjeiden laatua ja voi myös auttaa jäsenvaltioita soveltamaan näitä ohjeita asianmukaisella tavalla kunkin maan erityistilanne huomioon ottaen. Tällaista tehostettua vuoropuhelua voitaisiin käydä eri foorumeilla, joita ovat seuraavat:

Verotusta käsittelevä korkean tason työryhmä, jonka puitteissa jäsenvaltioiden olisi keskusteltava sekä prosessista että asiasisällöstä, jotta voidaan laatia ajantasaisia ja ennakoivia selvitysehdotuksia, joita voidaan jatkossa käyttää etenemissuunnitelmina veropolitiikan koordinointiin liittyvässä työssä.

Veropoliittinen työryhmä, jonka puitteissa komissio on keskustellut jäsenvaltioiden kanssa kasvua edistävästä verotuksesta ja sen rakenteesta. Työryhmässä on keskusteltu myös parhaista käytännöistä keskittyen erityisesti kokemuksiin, joita on saatu siirtymisestä kohti ympäristöveroja. Näitä keskusteluja olisi jatkettava ja niissä voitaisiin käsitellä muun muassa verohallintoa koskevia kysymyksiä tarkoituksena auttaa jäsenvaltioita varmistamaan veronkannon tehokkuus.

Ecofin-neuvosto ja erityisesti sen yhteydessä toimiva talouspoliittinen komitea 10 , joiden puitteissa olisi käytävä teknisiä keskusteluja kasvua edistävien ja kestävyyttä painottavien politiikkojen horisontaalisista periaatteista maakohtaisten kokemusten perusteella. Tavoitteena on vahvistaa entisestään veropolitiikan ohjauksen metodologista ja analyyttistä perustaa.

Hyvät ja luotettavat tiedot ovat myös keskeinen osatekijä. Niitä tarvitaan, jotta aiempia ja tulevia verouudistuksia voitaisiin analysoida, arvioida ja verrata. Lisäksi ne helpottavat hyvien käytäntöjen vaihtoa. Parhaiden käytänteiden vaihtoa voitaisiin tehostaa i) kehittämällä edelleen Euroopan komission verkkoportaalia 11 , johon on kerätty tietoa jäsenvaltioiden verouudistusten keskeisistä piirteistä ja joka sisältää myös arvioita niiden tehokkuudesta, ja ii) määrittämällä tarvittaessa ohjeellisia tavoitteita.

3.Verotuksen koordinointi ja EU:n lainsäädäntö

Verotuksen koordinoinnilla EU:ssa tai sellaisella EU:n lainsäädännöllä, jonka antamista voidaan pitää tarkoituksenmukaisena sisämarkkinoiden toimivuuden kannalta merkittävillä aloilla, voidaan tukea jäsenvaltioiden pyrkimyksiä lisätä verojärjestelmänsä kasvua edistäviä vaikutuksia ja tehostaa veronkantoa.

Verotuksen koordinointi ja EU:n lainsäädäntö ovat erityisen tarpeellisia kolmen erityyppisen ongelman yhteydessä. Verotuksen koordinoinnilla voidaan ensinnäkin auttaa poistamaan sisämarkkinoiden toimintaa haittaavia esteitä ja luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset yrityksille ja kansalaisille. Sen avulla voidaan siten välttää kaksinkertainen verotus ja puuttua muihinkin verotoimenpiteisiin, joista aiheutuu esteitä rajatylittävälle toiminnalle sisämarkkinoilla ja investoinneille EU:ssa. Toiseksi verotuksen koordinoinnilla voi olla merkittävä osuus myös verottamatta jättämisen ja väärinkäytösten vähentämisessä ja ehkäisyssä, sillä nämä tekijät vaarantavat jäsenvaltioiden verojärjestelmien oikeudenmukaisuuden ja tehokkaan vuorovaikutuksen niiden välillä. Tämä voisi tehostaa verosäännösten noudattamista ja tuoda kipeästi kaivattuja lisätuloja jäsenvaltioiden talousarvioihin. Lopuksi koordinointi voi auttaa estämään haitallista verokilpailua ja siitä johtuvaa kilpailua alhaisimmasta verotustasosta. Tällainen kilpailu heikentää jäsenvaltioiden mahdollisuuksia verottaa liikkuvia verotuskohteita ja pakottaa ne hankkimaan tuloja vähiten liikkuvista verotuskohteista, joita ovat muun muassa työ ja erityisesti matalan osaamistason työ. Tämä johtaa todennäköisesti merkittäviin vääristymiin heikentämällä työnteon kannattavuutta ja nostamalla työnantajan työvoimakustannuksia. Koordinoinnin avulla jäsenvaltiot saisivat hyödyllistä liikkumavaraa, jonka puitteissa ne voisivat parantaa veropolitiikkojensa rakennetta.

Komissio on esittänyt useita säädösehdotuksia (ks. kehysteksti 1 jäljempänä), joiden täytäntöönpano parantaisi sisämarkkinoita ja jäsenvaltioiden verojärjestelmiä.

3.1.Haitalliset verokäytännöt ja vakaa liiketoimintaympäristö

Haitalliseen verokilpailuun voidaan puuttua vain EU:ssa ja sen ulkopuolella tehtävän kansainvälisen yhteistyön avulla. Yritysverotuksen käytännesäännöillä, jotka ovat pehmeä sääntelyväline eivätkä oikeudellisesti sitovia, on voitu poistaa monia haitallisia verotoimenpiteitä.

Käytännesääntötyöryhmä on viime aikoina ryhtynyt keskustelemaan horisontaalisemmista kysymyksistä, kuten käytännesääntöjen periaatteiden edistämisestä kolmansissa maissa. Komissio aloitti viime vuonna neuvoston pyynnöstä keskustelut Sveitsin ja Liechtensteinin kanssa käytännesääntöjen periaatteiden ja perusteiden soveltamisesta näissä kahdessa maassa. Toinen veronkierron ja veropetosten vähentämiseen liittyvä osa-alue on väärinkäytösten vastaisten toimenpiteiden koordinointi.

Komission näkemyksenä on myös, että yritysten verosuunnittelusta on viimeisten 15 vuoden aikana tullut yhä monimutkaisempaa. Osa yrityksistä ei tyydy käyttämään pelkästään yhden valtion veroetuusjärjestelmää vaan pyrkii monimutkaisella verokeinottelulla saamaan veroetuuksia kahden tai useamman valtion verojärjestelmien eroja hyödyntämällä. Tämä kehitys on pannut alulle keskustelun käytännesääntötyöryhmän nykyisestä ja tulevasta roolista. Työryhmän toimintaan kaivattaisiin uusia, tehokkuutta parantavia virikkeitä ja sen toimeksiantoa olisi vahvistettava. Etusijalle olisi asettava haitallisia verokäytäntöjä koskevien yhteisten toimien tehostaminen. Työryhmän toimintaa olisi laajennettava, jotta voitaisiin erityisesti varmistaa, että verojärjestelmien yhteensopimattomuus ei aiheuta haittaa verohallinnoille tai yrityksille. Järjestelmien yhteensopimattomuus voi johtaa kaksinkertaisen verottamatta jättämisen tilanteisiin, joita voidaan hyödyntää jäsenvaltioiden verotulojen vähentämiseksi ja perusteettomien etujen hankkimiseksi tietyille yrityksille. Nykyisinä kriisiaikoina on tarpeen puuttua tällaisiin porsaanreikiin, jotka myös heikentävät sisämarkkinoiden ilmapiiriä. Jos tuloksiin ei päästä vuoden 2012 loppuun mennessä, komissio aikoo turvautua aloiteoikeuteensa saadakseen nämä tärkeät ongelmat ratkaistua.

Haitallisten verokäytäntöjen torjumisen lisäksi veroyhteistyöllä pyritään poistamaan niitä veroesteitä, jotka yhä estävät talouden toimijoita hyödyntämästä sisämarkkinoiden tarjoamia etuja. Selvitysten mukaan yksi sisämarkkinoiden toimintaa eniten haittaavista jäljellä olevista esteistä on kaksinkertainen verotus. Siihen liittyy monia erilaisia näkökohtia, ja työ ongelman joidenkin osa-alueiden ratkaisemiseksi on jo aloitettu. Komissio on esimerkiksi perustanut asiantuntijafoorumin, jonka tehtävänä on löytää ratkaisuja siirtohinnoitteluongelmiin. Komissio tarkastelee lisäksi parhaillaan pääomasijoitusrahastojen kohtaamien kaksinkertaisen verotuksen ongelmien laajuutta. Tavoitteena on löytää sopivia ratkaisuja näille rahastoille, jotka voivat olla arvokas rahoituslähde pk-yrityksille. Komissio on vakaasti päättänyt ratkaista jäljellä olevat ongelmat ja on tässä tarkoituksessa antanut kaksinkertaista verotusta käsittelevän tiedonannon, jossa selostetaan, millä aloilla EU:ssa kaksinkertainen verotus on suurin ongelma ja mitä konkreettisia toimia komissio aikoo toteuttaa näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Komission tavoitteena on poistaa todellisia esteitä kilpailukykyisemmän talouden tieltä ja helpottaa investointi- ja liiketoimintamahdollisuuksia EU:ssa 12 . Yksi tarkasteltavana olevista vaihtoehdoista on sitova riitojenratkaisujärjestelmä, jonka avulla kaksinkertainen verotus voitaisiin EU:ssa poistaa kokonaisvaltaisella tavalla. 

Markkinoiden yhdentymistä voidaan syventää ja vääristymiä poistaa EU:ssa myös viemällä päätökseen sellaiset aloitteet kuin ehdotus yhteiseksi yhdistetyksi yhtiöveropohjaksi. Tämä järjestely tarjoaa yrityksille mahdollisuuden käyttää yhteistä järjestelmää ja välttää sen myötä rajatylittävää toimintaa haittaavat merkittävät veroesteet. Energiaverotusdirektiiviä koskevalla ehdotuksella puolestaan korjataan voimassa olevan direktiivin puutteita, ja sen hyväksyminen edistäisi aidosti tasapuolisten toimintaedellytysten luomista ja helpottaisi siirtymistä kasvua paremmin edistävään verotukseen. 

3.2.Petosten ja veronkierron torjunta

Useiden jäsenvaltioiden haastavana tehtävänä on toteuttaa verotuksen aukkojen vähentämiseen tähtääviä, kannustimiin perustuvia poliittisia toimenpiteitä, joilla tehostetaan veronkantoa ja veronkierron ehkäisyä. Hallinnollisen ohjausmallin laatu ja veronmaksajien käyttäytymisen parempi ymmärtäminen ovat olennaisen tärkeitä verojärjestelmän yleisen toimintakyvyn optimoinnin ja verohallinnon kustannusten vähentämisen kannalta. Täytäntöönpanotoimien tehokkuus riippuu myös säännösten rikkomistapausten selvittämiseen osoitetuista resursseista (henkilöstö ja tietotekniikka), säännösten rikkomiseen liittyvistä seuraamuksista ja siitä, miten täytäntöönpanoprosessin tehokkuutta valvotaan. Verotusalan hyvästä hallintotavasta on keskusteltu veropoliittisessa työryhmässä ja neuvoston verotusta käsittelevässä korkean tason työryhmässä. Keskusteluissa on käsitelty erityisesti sitä, miten voitaisiin parantaa avoimuutta ja tietojenvaihtoa ja varmistaa oikeudenmukainen verokilpailu.

EU:n tasolla on käynnissä monia alaan liittyviä toimia verotuksen kaikki alat kattavien hallinnollisen yhteistyön säännösten pohjalta. EU:n jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti olemassa olevia välineitä veropetosten torjumiseksi. Käytännössä näitä toimia voidaan tukea Fiscalis-ohjelmalla 13 , johon kuuluvilla yhteisillä toimilla voidaan tukea jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä.

Jäsenvaltiot harkitsevat parhaillaan säästökorkodirektiivin tarkistamista. Tarkoituksena on laajentaa sen soveltamisalaa ja varmistaa sellaisten korkomaksujen verotus, jotka kanavoidaan verovapaiden välittäjärakenteiden kautta. Harkittavana on myös mahdollisuus neuvotella uusiksi kolmansien maiden kanssa tehdyt säästötuloja koskevat sopimukset direktiiviin tehtävien muutosten pohjalta. Neuvoston olisi nyt saatava päätökseen säästökorkodirektiivin käsittely ja hyväksyttävä pikaisesti neuvotteluvaltuudet komission valtuuttamiseksi aloittamaan asiaa koskevat neuvottelut kolmansien maiden kanssa.

Mitä tulee EU:n ulkopuolisiin maihin, EU:n ja kolmansien maiden neuvottelut erilaisista sopimuksista (esimerkiksi kumppanuus- ja yhteistyösopimukset ja talouskumppanuussopimukset) olisi nähtävä tilaisuutena varmistaa, että unionin ulkopuoliset maat sitoutuvat verotusalan hyvän hallintotavan periaatteisiin. Yleiseen lähestymistapaan olisi myös sisällytettävä toimia, joilla suojellaan jäsenvaltioita yhteistyöstä kieltäytyviä oikeudenkäyttöalueita vastaan. Verotusalan hyvän hallintotavan edistämiseen tähtäävää työtä kansainvälisillä foorumeilla, kuten OECD:ssä ja G20-ryhmässä, on jatkettu. Jotta yhteistyöstä kieltäytyviin oikeudenkäyttöalueisiin kohdistuva paine säilyisi uskottavana, jäsenvaltioiden lähestymistapoja olisi koordinoitava entistä tehokkaammin. Kyseeseen voisivat tulla muun muassa yhteiset vastatoimet kyseisiä oikeudenkäyttöalueita vastaan. Tällainen toimenpiteiden yhteensovittaminen ja jäsenvaltioiden kantojen laajempi koordinointi kansainvälisillä foorumeilla ovat ratkaisevan tärkeitä osatekijöitä veropetosten torjunnassa.

Äskettäin antamassaan tiedonannossa ”Kohti EU:n kriminaalipolitiikkaa: EU:n politiikkojen tehokkaan täytäntöönpanon varmistaminen rikosoikeuden keinoin” komissio painotti rikosoikeuden merkitystä EU:n politiikkojen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamisessa. Komissio katsoo, että tähän kehykseen perustuvilla toimilla voitaisiin edistää veropetosten ja erityisesti rajatylittävien petosmuotojen torjuntaa. Komissio aikoo tästä syystä selvittää, miten sen äskettäisessä rikosoikeutta koskevassa aloitteessa määriteltyä kehystä voidaan käyttää veropetosten vastaisten toimenpiteiden tehostamiseen.

4.Päätelmät

Verotuksen koordinointi ja parhaiden käytäntöjen vaihto ovat kasvun ja vakauttamispyrkimysten kannalta keskeisiä tekijöitä. Tämä pätee erityisesti nykyisessä taloustilanteessa, jossa tulojen laatu on merkittävä tekijä ja jossa useiden jäsenvaltioiden saattaa olla tarpeen harkita tuloja kasvattavia toimenpiteitä. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa monet kasvua edistävät verouudistukset yksin. EU:n jäsenvaltioiden tehostetusta vuoropuhelusta voi kuitenkin olla hyötyä kansallisten veropoliittisten strategioiden toteutuksessa esimerkiksi silloin, kun se johtaa parhaiden käytäntöjen vaihtoon tai kansallisten järjestelmien välisten ristiriitaisuuksien poistamiseen. Joidenkin uudistusten yhteydessä on lisäksi hyvä varmistaa koordinointi jäsenvaltioiden ja EU:n lainsäädännön välillä, sillä rajojen yli ulottuvat heijastusvaikutukset saattavat rajoittaa yksittäisen jäsenvaltion verotusmahdollisuuksia.

Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso, samoin kuin erinäiset muutkin EU-foorumit, tarjoaa tilaisuuden harkita veropoliittisten uudistusten toteuttamista jäsenvaltioissa talouskasvun ja julkisen talouden kestävyyden tukemiseksi ja huolehtia samalla yhtenäisellä tavalla talouspolitiikan koordinoinnista EU:ssa. Jäsenvaltioiden välinen ja niiden komission kanssa käymä tehostettu vuoropuhelu, joka käsittää myös parhaiden käytäntöjen vaihdon, voisi auttaa parantamaan talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annettavien toimintaohjeiden analyyttistä laatua ja ottamaan huomioon kunkin maan erityistilanteen. Tätä vuoropuhelua voitaisiin ja pitäisi käydä olemassa olevilla EU-foorumeilla, kuten neuvoston verotusta käsittelevässä korkean tason työryhmässä, veropoliittisessa työryhmässä ja Ecofin-neuvoston eri elimissä, erityisesti talouspoliittisessa komiteassa.

EU:n tason koordinoiduilla toimilla ja EU:n lainsäädäntöaloitteilla olisi edistettävä eri verojärjestelmien sopivuutta sisämarkkinoille ja vähennettävä jäsenvaltioiden veropolitiikan kielteisiä heijastusvaikutuksia. Niillä voidaan tukea jäsenvaltioiden pyrkimyksiä kehittää verojärjestelmiään kasvua paremmin edistävään suuntaan ja auttaa poistamaan sisämarkkinoiden toimintaa haittaavia huomattavia esteitä. EU on tehnyt lainsäädäntöaloitteita aloilla, jotka ovat erityisen merkittäviä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta. Tällaisia ovat muun muassa säästötulojen verotus, energia ja yritystulot. Neuvostoa pyydetään käsittelemään nämä ehdotukset nopeasti, sillä niillä voidaan lisätä talouden tehokkuutta ja syventää sisämarkkinoita. Myös ALV-järjestelmän tulevaisuutta on pohdittava, koska sillä on keskeinen asema sisämarkkinoiden moitteettomassa toiminnassa. Merkittäviin haasteisiin kuuluu myös verokeitaiden ja kaksinkertaisen verotuksen torjunta, johon tarvitaan sekä olemassa olevia että uusia välineitä.

(1) ()Euroalueen valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyivät 11. maaliskuuta 2011 euroa koskevan sopimuksen, jäljempänä Euro Plus sopimus, joka mahdollistaa muidenkin kuin euroalueen jäsenten osallistumisen vapaaehtoisuuden pohjalta. Se vahvistettiin 24. ja 25. maaliskuuta 2011 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Sopimuksessa todetaan seuraavaa: Veropolitiikkojen käytännön koordinointi on tärkeä osa talouspolitiikan tehokkaampaa koordinointia euroalueella julkisen talouden vakauttamisen ja talouskasvun tukemiseksi. Tässä yhteydessä jäsenvaltiot sitoutuvat käymään rakenteellisia keskusteluja veropoliittisista kysymyksistä erityisesti parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi, haitallisten käytäntöjen välttämiseksi sekä veropetosten ja veronkierron torjuntaa koskevien ehdotusten tekemiseksi.”

(2) ()Komission tiedonannossa ”Etenemissuunnitelma kohti vakautta ja kasvua” mainittiin tarve vahvistaa talouspolitiikan koordinoinnin EU-ohjausjaksoa talous- ja finanssipolitiikan valvonnan tehostamiseksi, myös sisällyttämällä Euro Plus -sopimus sen menettelyihin (KOM(2011) 669 lopullinen).

(3) ()Monti, M. (2010): Uusi sisämarkkinastrategia.

(4) ()European Economy 5/2011 ja Taxation Papers nro 28.

(5) ()Ks. edellinen alaviite.

(6) ()Eräät maat ovat talouskriisin seurauksena ottaneet ympäristöverojen korotuksen osaksi julkisen talouden tervehdyttämiseen tähtääviä strategioitaan. Hyvä esimerkki tästä on Irlanti, jossa polttoaineverojen korotus, hiilidioksidiveron käyttöönotto (nyt 15 euroa tonnilta, mutta kaksinkertaistetaan 30 euroon tonnilta vuoteen 2014 mennessä) ja veden käyttömaksut ovat olleet keskeinen osa viimeaikaisia talousarvioita.

(7) ()Toisin kuin alennetut ALV-kannat, useimmat verovapautukset eivät ole jäsenvaltioille valinnaisia vaan ne vahvistetaan ALV-direktiivissä.

(8) ()Komission teettämien arvioiden mukaan työsuhdeautojen edullisen verokohtelun aiheuttamat suorat tulonmenetykset ovat lähes 0,5 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen (54 miljardia euroa) ja siitä aiheutuvat hyvinvoinnin menetykset ovat merkittäviä, 0,1–0,3 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen (12–37 miljardia euroa).

(9) ()Euroopan komissio 2011, Tax reforms in EU Member States 2011.

(10) ()Komitea perustettiin neuvoston päätöksellä vuonna 1974. Sen tehtävänä on tarjota neuvoja ja apua Ecofin-neuvostolle ja komissiolle. Komitean pääasiallinen toiminta jakautuu kahteen toisiinsa vaikuttavaan osa-alueeseen: i) talouspolitiikan osa-alue, jolla tarkoitetaan ennen kaikkea Eurooppa 2020 strategiaa ja ii) julkisen talouden osa-alue, jonka osalta komitean tehtävät liittyvät erityisesti laatuun ja kestävyyteen. Nykyisessä taloustilanteessa komitean työssä keskitytään erityisesti kasvuun ja työllisyyteen, varsinkin uudistuksiin, joilla tuetaan kilpailukykyä ja sopeutusvalmiuksia ja varmistetaan julkisen talouden kestävyys.

(11) ()Verouudistustietokanta.

(12) ()Euroopan komissio (2011), KOM (2011) 712.

(13) ()Fiscalis-ohjelma tukee verotuksen koordinointia jäsenvaltioiden välillä tarjoamalla puitteet jäsenvaltioiden verohallintojen väliselle yhteistyölle ja tehostamalla niiden verojärjestelmien välistä koordinointia. Ehdotetun FISCUS 2020 -ohjelman tavoitteena on tehostaa jäsenvaltioiden verohallintojen toimintaa tapauksissa, joissa on kyse on rajatylittävistä liiketoimista. Näin ne pystyvät aiempaa tuloksekkaammin torjumaan veropetoksia ja lisäämään verotuloja.