SISÄLLYSLUETTELO

Maatalous ja maaseudun kehittäminen........................................................................................... 3

Kansalaiset................................................................................................................................... 7

Pelastuspalvelu.............................................................................................................................. 9

Ilmastotoimet.............................................................................................................................. 12

Kilpailukyky ja pk-yritykset........................................................................................................ 18

Tulliliitto ja verotus...................................................................................................................... 22

Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio.......................................................................... 25

Koulutus ja kulttuuri.................................................................................................................... 30

Työllisyys- ja sosiaaliasiat............................................................................................................ 34

Ympäristö................................................................................................................................... 39

Ulkoiset toimet............................................................................................................................ 44

Petostentorjunta.......................................................................................................................... 49

Terveys- ja kuluttaja-asiat........................................................................................................... 51

Sisäasiat..................................................................................................................................... 54

Infrastruktuuri – Euroopan laajuisten verkkojen kehittämisväline ”Verkkojen eurooppa”............... 57

Innovatiiviset rahoitusvälineet....................................................................................................... 79

Oikeusasiat................................................................................................................................. 82

Meri- ja kalastuspolitiikka........................................................................................................... 84

Tutkimus ja innovointi.................................................................................................................. 87

Hallinto....................................................................................................................................... 92

Maatalous ja maaseudun kehittäminen

1. Poliittiset tavoitteet

Valtaosa EU:n alueesta on joko maatalousmaata tai metsiä, ja maa- ja metsätaloudella on keskeinen sija maaseudun elinkeinoelämän ja maaseutumaiseman hyvinvoinnin kannalta. Maataloustuottajat suorittavat monenlaisia tehtäviä elintarvikkeiden ja muiden maataloustuotteiden tuotannosta maisemanhoitoon, luonnonsuojeluun ja matkailuun.

Yhteisellä maatalouspolitiikalla (YMP) Euroopan maataloussektorista pyritään tekemään nykyaikainen, kestävä ja tehokas. Tavoitteena on edistää alan kilpailukykyä, huolehtia elintarvikeketjun riittävyydestä ja turvallisuudesta, säilyttää ympäristö ja maaseutu sekä turvata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso.

YMP on eurooppalaista politiikkaa aidoimmillaan: jäsenvaltiot yhdistävät resurssinsa, ja tuloksena on yksi ainoa eurooppalainen politiikka ja eurooppalainen maatalousbudjetti 27 erillisen politiikan ja budjetin sijaan. Tämä tarkoittaa luonnollisestikin sitä, että YMP:n osuus EU:n talousarviosta on huomattava. Se on silti tehokkaampi ja taloudellisempi toimintapa kuin kansalliset, keskenään koordinoimattomat toimintatavat.

Euroopan maataloussektorilla on monta haastetta. Viime vuosina maataloustuotteiden hinnat ovat nousseet 50 prosenttia samaan aikaan kun energian hinta on noussut 200 prosenttia ja lannoitteiden hinnat 150 prosenttia. Tämän seurauksena maataloustulot ovat laskeneet pitkään ja jyrkästi. Alan on pystyttävä vastaamaan myös ilmastonmuutokseen ja ympäristön pilaantumiseen sekä muihin polttaviin kysymyksiin, jotka liittyvät elintarvikkeiden turvallisuuteen, alueelliseen tasapainoon ja kestävään kasvuun.

Näiden haasteiden edessä YMP:n kehityskulku on ollut merkittävää viime vuosina. Tulossa oleva uudistus on jatkoa tälle kehitykselle; sen tuloksena on modernimpi ja vihreämpi YMP, joka tukee aktiivisesti Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteutumista valjastamalla maaseutualueiden taloudellisen potentiaalin, kehittämällä paikallisia markkinoita ja työpaikkoja sekä tukemalla maatalouden rakenneuudistusta ja maataloustuottajien tulonsaantia. Perimmäisenä tavoitteena on kestävä maataloussektori kaikkialla Euroopassa.

Uudistettu YMP edistää resurssitehokkuutta ja tukee siten älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua. Tavoitteena on säilyttää elintarvikkeiden, rehun ja uusiutuvien energialähteiden tuotantopohja koko EU:n alueella, kannustaa toimiin, joilla lievitetään ilmastonmuutoksen seurauksia ja sopeudutaan niihin, suojella ekosysteemejä, torjua biodiversiteetin häviämistä ja tukea maaseutualueiden elinkeinoelämän monipuolistamista tasapainoisen aluekehityksen tukemiseksi kaikkialla Euroopassa.

2. Välineet

Komissio ehdottaa YMP:n kaksipilarisen rakenteen säilyttämistä:

· Ensimmäisen pilarin piiriin kuuluvat edelleen suorat tuet maataloustuottajille ja markkinatoimenpiteet. Suora tuki ja markkinatoimenpiteet rahoitetaan kokonaan EU:n talousarviosta, jotta voidaan varmistaa yhteisen politiikan soveltaminen koko yhtenäismarkkinoilla ja mahdollistaa yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä.

· Toisen pilarin puitteissa jatketaan tiettyjen ympäristöhyödykkeiden tarjoamista, maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn parantamista, maaseudun elinkeinoelämän monipuolistamista ja elämän laadun parantamista maaseutualueilla. Jäsenvaltiot voivat suunnitella toimenpiteet joustavasti kansallisten ja alueellisten tarpeiden mukaan mutta EU:n painopisteet huomioon ottaen. Jäsenvaltiot myös osallistuvat toisen pilarin toimenpiteiden rahoittamiseen. Näin voidaan varmistaa taustalla olevien tavoitteiden toteutuminen ja tuetaan maaseudun kehittämispolitiikan vipuvaikutusta. Koska EU:n köyhimmille alueille myönnettävät yhteisrahoitusosuudet ovat suuremmat, toisen pilarin toimilla edistetään myös EU:n koheesiopolitiikan tavoitteita.

Kaksipilarijärjestelmässä politiikan suunnittelua modernisoidaan ja yksinkertaistetaan kokonaisvaltaisella tavalla. Tavoitteena on oikeudenmukaisempi ja vihreämpi politiikka, joka on linjassa Eurooppa 2020 -tavoitteiden kanssa.

Uudistuksen pääkohdat ovat seuraavat:

· Suoran tulotuen oikeudenmukaisempi jako

Historiallisista syistä hehtaarikohtainen suora tuki EU:n maataloustuottajille vaihtelee suuresti eri puolilla EU:ta. Esimerkiksi keskimääräinen suora tuki potentiaalisesti tukikelpoista hehtaaria ja edunsaajaa kohden on vuonna 2013 Latviassa 94,7 euroa ja Alankomaissa 457,5 euroa. EU-27:n keskiarvo on 269,1 euroa.

Uudistettuun YMP:hen kuuluu nk. lähentämisjärjestelmä, jolla pyritään kaventamaan näitä eroja ja jakamaan rahoitustuki oikeudenmukaisemmin. Tämä tuen uudelleentasapainottaminen on yksi uudistuksen pääkohdista. Tavoitteena on tehostaa budjettivarojen käyttöä kohdentamalla suorat tuet oikeudenmukaisemmin ja tarkemmin. Toisena tavoitteena on sovittaa se, miten maaseudun kehittämistukea jaetaan jatkossa, ja maaseudun kehittämispolitiikan tavoitteet paremmin yhteen. Tavoitteisiin päästään siten, että kaikki jäsenvaltiot, joiden suorat tuet ovat vähemmän kuin 90 prosenttia EU-27:n keskiarvosta, kurovat sovitun ajan kuluessa umpeen kolmanneksen nykytasonsa ja 90 prosentin välisestä vajeesta.

Myös maaseudun kehittämistuen jakoperusteita on tarkoitus modernisoida. Tuen suuruus määritellään tiettyjen alueellisten ja taloudellisten kriteerien perusteella, jotka ovat objektiivisia ja joissa huomioidaan tulevat taloudelliset, sosiaaliset, alueelliset ja ympäristöä koskevat poliittiset tavoitteet.

· Suorien tukien viherryttäminen

Yksi uudistuksen kulmakivistä on suorien tukien pakollinen viherryttäminen. Se on keino parantaa alan ympäristötehokkuutta ja selvä osoitus siitä, miten uudistettu YMP tukee mitä erilaisimpia EU:n painopisteitä.

Tulevaisuudessa 30 prosenttia suorista tuista sidotaan ympäristön kannalta kestävien, täydentäviä ympäristöehtoja pidemmälle menevien käytäntöjen noudattamiseen.

· Tuki aktiivisille maataloustuottajille

YMP:n varojen tehokkaan käytön varmistamiseksi suorat tuet varataan aktiivisille maataloustuottajille.

· Yläraja suurimpien maataloustuottajien suorille tuille

Tällä hetkellä suuret maatilat saavat suhteettoman suuren osuuden YMP:n suorasta tulotuesta. Osana YMP:n uudistusta otetaan käyttöön maltillinen ja asteittainen prosessi, jonka puitteissa suurimmille maatiloille maksettavalle suoralle tulotuelle asetetaan yläraja. Prosessissa otetaan asiaankuuluvalla tavalla huomioon suurempien yksiköiden mittakaavaedut ja niiden työllistävä vaikutus.

· Tuloshakuinen maaseudun kehittämispolitiikka

Maaseudun kehittämispolitiikan ja EU:n muiden aluekehitysvarojen välisten synergioiden maksimoimiseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto sisällytetään komission ja kunkin jäsenvaltion välillä tehtävään kumppanuussopimukseen. Kyseiset sopimukset kytketään Eurooppa 2020 -strategian ja kansallisten uudistusohjelmien tavoitteisiin. Sopimuksiin sisältyy yhtenäistetty aluekehitysstrategia, jota tuetaan kaikista asiaankuuluvista EU:n rakennerahastoista, myös maaseuturahastosta. Lisäksi niihin sisältyy sovittuihin indikaattoreihin perustuvia tavoitteita, strategisia investointeja ja tiettyjä ehtoja.

· Yksinkertaistettu järjestelmä pienviljelijöille

Suoran tuen saajista monet ovat pienviljelijöitä. Tukijärjestelmää yksinkertaistamalla voidaan vähentää jäsenvaltioiden ja viljelijöiden hallinnollista rasitusta ilman, että sillä on vaikutusta EU:n talousarvioon.

· Markkinamenot ja kriisimekanismit

Euroopan maataloudella on monia haasteita. Alalla on erityisesti voitava reagoida ennakoimattomiin olosuhteisiin, joilla on äkillinen vaikutus maataloustuloon, ja helpottaa kansainvälisistä kauppasopimuksista johtuvia mukautuksia ja siirtymävaiheita.

Siksi onkin ehdotettu, että ensimmäisen pilarin markkinatoimenpiteet järjestettäisiin uudelleen ja että niistä luotaisiin kaksi monivuotisesta rahoituskehyksestä riippumatonta välinettä. Kriisitilanteita (jotka voivat aiheutua elintarvikkeiden turvallisuuden vaarantumisesta tai markkinoiden äkillisestä muutoksesta) varten perustetaan hätämekanismi, josta maataloustuottajat saavat välitöntä tukea nopeutetun menettelyn puitteissa. Menettely varojen saamiseksi hätäapumekanismista on sama kuin hätäapuvarauksessa.

Lisäksi ehdotetaan Euroopan globalisaatiorahaston toimialan laajentamista niin, että maataloustuottajille voidaan antaa siirtymävaiheen tukea, jotta heidän on helpompi sopeutua globalisaation välillisten vaikutusten seurauksena syntyneeseen uuteen markkinatilanteeseen. Komissio ehdottaa myös, että vähäosaisimmille tarkoitettu elintarviketuki rahoitetaan jatkossa otsakkeesta 1, jotta köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntatoimet voidaan koota yhteen ja elintarviketurvallisuuden ja muiden kansanterveystoimien rahoitus siirtää muualle.

3. Täytäntöönpano

Euroopan maatalouden tukirahaston (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) luomisen myötä YMP:n oikeusperustaa on muutettu kahden pilarin sovittamiseksi yhteen. Ehdotuksen mukaan rahastot halutaan säilyttää mahdollisimman yhtenäisinä vuoden 2013 jälkeen.

Ehdotus yhteistä hallinnointia koskevaksi varainhoitoasetuksen uudeksi artiklaksi vastaa maataloustukirahastoon ja maaseuturahastoon tällä hetkellä sovellettavia hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä.

Myös maatalousmarkkinoiden järjestelyä koskevaa EU:n lainsäädäntöä on rationalisoitu tuntuvasti; yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevalla asetuksella (asetus (EY) N:o 1234/2007) aiemmin alakohtaisten yhteisten markkinajärjestelyjen piiriin kuuluneet säännökset on nyt koottu yhteen asetukseen.

Vuoden 2013 jälkeistä aikaa ajatellen kaikki YMP:n oikeusperustat on tarkoitus tarkistaa sen varmistamiseksi, että yksinkertaistamista jatketaan aina tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan.

4. Määrärahat

Kaikki hinnat ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä hintoina.

Ehdotus vuosien 2014–2020 kokonaismäärärahoiksi, joista · I pilari – suorat tulotuet ja markkinamenot · II pilari – maaseudun kehittäminen · Elintarvikkeiden turvallisuus · Vähäosaisin väestö · Varaus maataloussektorin kriisejä varten · Euroopan globalisaatiorahasto · Elintarvikkeiden turvallisuutta, biotaloutta ja kestävää maataloutta koskeva tutkimus ja innovointi (tutkimuksen ja innovoinnin yhteisessä strategiakehyksessä) || 386,9 miljardia euroa 281,8 miljardia euroa 89,9 miljardia euroa 2,2 miljardia euroa 2,5 miljardia euroa 3,5 miljardia euroa enint. 2,5 miljardia euroa 4,5 miljardia euroa

Kansalaiset

5. Poliittiset tavoitteet

Lissabonin sopimuksessa annetaan kansalaisille ja kansalaisjärjestöille oikeus osallistua täysimääräisesti demokratian toteuttamiseen EU:ssa.

Kansalaisten Eurooppa -ohjelmalla tuetaan kansalaisten osallistumiseen ja eurooppalaiseen identiteettiin liittyviä kansainvälisiä hankkeita. Vaikka eri toimintapoliittisilla aloilla toteutetaankin erityisiä toimenpiteitä, Kansalaisten Eurooppa -ohjelma on ainoa väline, jonka puitteissa kansalaiset voivat antaa panoksensa Eurooppaa yleisesti koskevien kysymysten käsittelyyn, olivatpa ne institutionaalisia – esimerkiksi sellaisia, jotka liittyvät EU:n perussopimuksiin tai Euroopan parlamentin vaaleihin – tai monialaisia.

Tiedonvälitys, toisin sanoen tiedottaminen yleisölle EU:n toimintapolitiikoista, on toinen tapa vahvistaa kansalaisten tietoisuutta EU:hun liittyvistä asioista ja kansalaisten oikeuksista. Tämän vuoksi tiedotustoiminnalla lisätään tietoisuutta unionin poliittisista painopisteistä ja tuetaan niitä.

6. Välineet

Suurin osa Kansalaisten Eurooppa -ohjelmasta tukee kansainvälistä kummikaupunkitoimintaa. Ohjelmasta annetaan myös rakenteellista tukea EU:n tasolla toimiville kansalaisyhteiskunnan kattojärjestöille ja ajatushautomoille. Näiden strategisten kumppanuuksien avulla varmistetaan, että eurooppalaiset yleishyödylliset järjestöt voivat kehittää panostaan EU:n laajuisiin keskusteluihin. Tämä lähentää EU:n toimintoja kansalaisyhteiskuntaan ja EU:n kansalaisiin ja edistää kansalaisten osallistumiskulttuuria, mikä hyödyttää sekä EU:ta että jäsenvaltioita. Lisäksi ohjelma parantaa yhteistä ymmärtämystä Euroopan historiasta (erityisesti holokaustin ja stalinismin suhteen) tukemalla muistiperintöhankkeita.

· Vuodesta 2007 noin 1 miljoona eurooppalaista vuodessa on osallistunut suoraan ohjelman tukemiin toimiin.

· Vuosina 2007–2010 toteutettiin noin 800 kansalaisyhteiskuntaan ja muistiperintöön liittyvää hanketta ja yli 4 000 kummikaupunkihanketta.

· Lisäksi ohjelmasta tuetaan yli 50:tä merkittävää EU:n tason ajatushautomoa, kattojärjestöä ja verkostoa, jotka ovat EU:n toimielinten ja muiden vaikuttajien keskeisiä keskustelukumppaneita.

Tämän erityisohjelman lisäksi tarvitaan tehokkaampaa yleisölle suunnattua tiedotusta ja vahvempaa synergiaa komission eri tiedotustoimintojen välillä, jotta voidaan varmistaa, että unionin poliittisista painopisteistä tiedotetaan tehokkaasti. Näin ollen kuhunkin vuosien 2014–2020 uuden sukupolven oikeusvälineiden mukaiseen oikeusperustaan sisällytetään tiedottamista koskeva säännös, mukaan lukien toimielinten tiedotustoiminta.

7. Täytäntöönpano

Kansalaisten Eurooppa -ohjelmaa hallinnoi keskitetysti komissio, jota avustaa koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto (EACEA). Niitä tukee ohjelmakomitea, joka koostuu jäsenvaltioiden hallitusten edustajista. Suurin osa ohjelmaan osallistuvista maista on perustanut Kansalaisten Eurooppa ‑yhteyspisteitä, jotka avustavat tuensaajia kansallisella tasolla ja antavat Euroopan komissiolle palautetta ohjelman täytäntöönpanosta. Ohjelman puitteissa käydään sidosryhmien kanssa säännöllistä vuoropuhelua.

Synergiaedut ja eri oikeusperustoihin pohjautuvien viestintäresurssien yhdistäminen varmistaa paremman johdonmukaisuuden, mittakaavaetujen syntymisen ja resurssien paremman käytön yleisöön kohdistuviin tiedotustoimiin.

8. Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020

Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä hintoina

Vuosiksi 2014–2020 ehdotetut määrärahat || 203 miljoonaa euroa

Pelastuspalvelu

1. Poliittiset tavoitteet

Päätavoitteena EU:n pelastuspalvelualan yhteistyössä on varmistaa ihmisten, ympäristön, omaisuuden ja kulttuuriperinnön parempi suojelu mittavissa luonnonkatastrofeissa sekä ihmisen ja teknologian aiheuttamissa suuronnettomuuksissa.

Luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien suuronnettomuuksien lukumäärän, laajuuden ja taloudellisten seurausten lisääntyminen edellyttää, että EU toteuttaa järjestelmällisiä toimia valmiuksien parantamiseksi sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolella. Eurooppalaisella yhteistyöllä ja solidaarisuudella varmistetaan, että EU on kollektiivisesti valmistautunut suuronnettomuuksiin ja että jäsenvaltiot ja muut toimintaan osallistuvat valtiot (Norja, Liechtenstein, Islanti ja Kroatia) voivat yhdistää resurssinsa ja toimia yhdessä. Tavoitteena on maksimoida toiminnan teho ja minimoida inhimilliset ja aineelliset tappiot. Suuronnettomuuden sattuessa joko EU:n jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa asianomaisen maan viranomaiset voivat saada välitöntä ja konkreettista apua EU:n pelastuspalvelumekanismista.

EU:n pelastuspalvelualan yhteistyöllä pyritään

– edistämään nopeaa ja tehokasta toimintaa katastrofitilanteessa,

– huolehtimaan pelastuspalvelualan toimijoiden riittävästä katastrofivalmiudesta ja

– suunnittelemaan toimenpiteitä katastrofien ehkäisemiseksi.

EU on kehittänyt yhtenäisen lähestymistavan pelastusjohtamiseen. Se kattaa toiminnan katastrofitilanteessa, katastrofeihin valmistautumisen ja niiden ehkäisemisen. Komissio antoi ja neuvosto hyväksyi vuonna 2010 tiedonannon Kohti parempaa Euroopan katastrofiapua: pelastuspalvelun ja humanitaarisen avun rooli[1] Päätavoitteena on parantaa EU:n toiminnan tehokkuutta, johdonmukaisuutta ja näkyvyyttä. Tavoitteeseen päästään hyödyntämällä Euroopassa ja sen ulkopuolella vuonna 2010 sattuneista luonnonkatastrofeista (esim. Xynthia-myrsky, Itä-Euroopan tulvat, Etelä-Euroopan metsäpalot, Unkarin myrkkyvuoto, Haitin maanjäristys ja Pakistanin tulvat) saatuja kokemuksia.

Uusi eurooppalainen hätäapuvalmius perustuu pääosin jäsenvaltioiden olemassa oleviin valmiuksiin, eli siitä ei aiheudu lisäkustannuksia. Euroopan hätäapukeskus suunnittelu- ja koordinointivalmiuksineen hyödyttää koko EU:ta, koska se mahdollistaa jäsenvaltiotasolla säästöt, joiden pitäisi olla suuremmat kuin EU:n talousarviosta katettavat kustannukset, olkoonkin, ettei ihmishenkien pelastamisesta nopealla ja tehokkaalla toiminnalla aiheutuvia hyötyjä voi mitata pelkästään rahassa.

Komission tiedonannoissa ja neuvoston päätelmissä[2] esitettyjä, ehkäisyä ja valmiutta koskevia poliittisia toimia ovat muun muassa tuki koulutukselle ja harjoituksille, asiantuntijavaihto ja yhteistyöhankkeet katastrofiriskin vähentämiseen tähtäävien uusien lähestymistapojen testaamiseksi. Riippumattomat selvitykset Maailmanpankin kaltaisille kansainvälisille järjestöille ovat osoittaneet, että katastrofien ehkäisemiseen tehtyjen sijoitusten tuotto on 400–700 prosenttia.

2. Välineet

Komissio ehdottaa pelastuspalvelun rahoitusvälineen uudistamista katastrofien hallintasyklin eri näkökohtia tukevien toimintojen rahoittamiseksi. Tavoitteena on hätäavun yhtenäistäminen, valmiuksien parantaminen ja katastrofiriskin pienentäminen innovatiivisin toimin. Pelastuspalvelun rahoitusvälinettä käytetään myös eurooppalaisen hätäapuvalmiuden luomiseen. Hätäapuvalmius nojaa jäsenvaltioiden pelastuspalveluresurssien vapaaehtoiseen yhteiskäyttöön; tavoitteena on lisätä kustannustehokkuutta koordinoimalla käytettävissä olevia pelastuspalveluresursseja.

Uudistettu pelastuspalvelun rahoitusväline vahvistaa EU:n katastrofinhallintavalmiuksia, koska painopiste siirtyy ennustettavissa oleviin ja ennalta suunniteltuihin järjestelmiin. Tähän päästään keräämällä kattavampia ja reaaliaikaisia tietoja katastrofeista, kartoittamalla jäsenvaltioiden pelastuspalveluresurssit paremmin ja soveltamalla koordinoitua lähestymistapaa henkilöstön ja materiaalin lähettämiseen nopeasti katastrofialueelle. Sillä tuetaan myös valmiuksia pääpainon ollessa koulutuksessa: koulutuksen laatua parannetaan, koulutus laajennetaan kattamaan myös ehkäisytoimet ja koulutukseen yhdistetään käytännön harjoitukset. Lisäksi tuetaan jäsenvaltioiden pyrkimyksiä tehostaa riskinhallinnan suunnittelua ja kehittää innovatiivisia rahoitusmekanismeja (esim. vakuutusten alueellinen yhdistäminen).

3. Täytäntöönpano

Pelastuspalvelun rahoitusvälineen uudistuksessa otetaan huomioon arvioinnin tulokset ja pelastuspalvelualan toimijoiden ehdotukset siitä, miten menettelyjä ja rahoitusmekanismeja voitaisiin yksinkertaistaa. Lisäksi otetaan huomioon nopean toiminnan pilottihankkeista ja valmistelutoimista saadut kokemukset.

Jäsenvaltioiden pelastuspalvelutoimintaa tuetaan ja täydennetään EU:n toimin muun muassa helpottamalla koordinointia. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi resurssien vapaaehtoinen yhteiskäyttö, koulutus ja resurssien kuljettamisesta hätäapukohteisiin aiheutuviin kustannuksiin osallistuminen.

Tämä auttaa yksinkertaistamaan nykyvälineen puitteissa sovellettavia menettelyjä ja rationalisoimaan varsinkin avustuksiin liittyviä hallinnollisia menettelyjä avoimuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita noudattaen. Arvioitavana olevat vaihtoehdot liittyvät tuettavan toiminnan lajeihin eli koulutukseen, hätätilanteisiin liittyviin harjoituksiin, jäsenvaltioille annettavaan kuljetustukeen sekä katastrofien ehkäisyä ja niihin valmistautumista koskeviin yhteistyöhankkeisiin.

4. Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020

Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä hintoina.

Pelastuspalvelun rahoitusvälineen vuosiksi 2014–2020 ehdotetut kokonaismäärärahat, joista || 455 miljoonaa euroa

Pelastuspalvelu – sisäiset toimet || 245 miljoonaa euroa

Pelastuspalvelu – ulkoiset toimet ja eurooppalainen hätäapuvalmius || 210 miljoonaa euroa

Ilmastotoimet

1. Poliittiset tavoitteet

Ilmastonmuutos on yksi EU:n ja sen kansainvälisten yhteistyökumppaneiden suurimmista haasteista. Eurooppa 2020 -strategia ja nk. 20/20/20-tavoitteet osoittavat selvästi, että EU ymmärtää toiminnan kiireellisyyden. Mainituissa tavoitteissa on kyse

– kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 20 prosentilla (30:llä, jos tilanne sallii),

– energiankulutuksen vähentämisestä 20 prosentilla parantamalla energiatehokkuutta ja

– energiantarpeen kattamisesta niin, että 20 prosenttia energiasta on peräisin uusiutuvista lähteistä.

Talouden muuttaminen vähähiiliseksi ja ilmastonmuutoksen kestäväksi luo uusia ympäristöä vähemmän kuormittavia työpaikkoja sekä parantaa Euroopan kilpailukykyä, energiavarmuutta ja ilmanlaadun kohentuessa myös kansanterveyttä.

Vuoteen 2020 ulottuvien ja sitä pidemmälle menevien tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan määrätietoista toimintaa ja investointeja. EU:lla on ollut keskeinen rooli näiden tavoitteiden seurannassa ja toteuttamisessa. Esimerkiksi energiatehokkuutta koskevan 20 prosentin tavoitteen saavuttaminen edellyttää huomattavia lisätoimia (nykyennusteiden mukaan tavoite jää alle 10 prosenttiin); toteutuessaan se voi johtaa kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen 25 prosentilla. Komissio on määritellyt toimet, joiden avulla EU:n on mahdollista vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.[3]

EU:n talousarvio on keskeisellä sijalla edistettäessä ilmastotoimia kaikilla Euroopan talouden sektoreilla ja houkuteltaessa investointeja, jotka ovat välttämättömiä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen varmistamiseksi. Kyseiset investoinnit liittyvät energiatehokkuutta parantaviin tekniikkoihin, uusiutuviin energialähteisiin ja niitä tukevaan infrastruktuuriin sekä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisesta aiheutuvat kustannukset on arvioitu vuositasolla noin 125 miljardiksi euroksi ajanjaksolla 2014–2020[4]. Pääasiallisiksi maksajiksi halutaan yksityiset sijoittajat, mutta EU:n talousarvio voi stimuloida kansallista varainkäyttöä ja tarjota pitkän aikavälin ennustettavuutta yksityisille sijoittajille. Lupaavimpia aloja ovat muun muassa rakennusten kunnostaminen, liikenteen innovaatiot, uusien tekniikkojen (esim. älykkäiden energiaverkkojen) käyttöönotto ja uusiutuvat energialähteet.

Tällaisilla investoinneilla on valtava potentiaali lisätä kilpailukykyä ja kasvua kaikkialla EU:ssa. EU:n talousarvion tuoma lisäarvo voi olla hyvinkin merkittävä, koska sen avulla helpotetaan investointien tekemistä jäsenvaltioissa, joissa päästöjä on mahdollista vähentää kustannustehokkaasti mutta joiden investointiedellytykset ovat heikot. Energiatehokkuuteen investoiminen kaikissa jäsenvaltioissa lisää myös kokonaistuottavuutta ja auttaa ratkaisemaan energiavarmuuteen ja -köyhyyteen liittyviä kysymyksiä. Tukemalla tällaisia investointeja EU:n talousarviosta on mahdollista vähentää EU:n ilmasto- ja energiatavoitteisiin pyrkimisestä aiheutuvia kokonaiskustannuksia huomattavasti.

2. Välineet 2.1. Ilmastotoimien valtavirtaistaminen

Ilmastotoimet on nykyään sisällytetty osaksi monia eri politiikan aloja (esim. biodiversiteetin suojelua ja ilmastonmuutoksen seurauksiin sopeutumista koskeva politiikka). Jo nyt osa EU:n talousarviosta liittyy ilmastotoimien valtavirtaistamiseen, mikä on omiaan edistämään Euroopan muuttumista vähähiiliseksi ja ilmastonmuutoksen kestäväksi. Komissio aikoo nostaa näiden varojen osuuden vähintään 20 prosenttiin; varat siirretään eri politiikan alojen määrärahoista vaikutustenarvioinnin perusteella.

Jotta Eurooppa 2020 -tavoitteet voitaisiin saavuttaa ja maailman muita osia auttaa lisäämään ilmastonmuutoksen torjuntatoimiaan, EU:n tulevan talousarvion ilmastomäärärahoja on lisättävä tuntuvasti. Myös sellaisia hankkeita on tuettava, jotka eivät liity yksinomaan ilmastoon mutta joilla on tärkeä ilmastollinen ulottuvuus.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kaikkiin EU:n suurempiin ohjelmiin on tarkoitus sisällyttää ilmastonmuutoksen vaikutusten lievittämistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia toimia.

· Koheesio-, energia- ja liikennepolitiikka ovat kaikki ilmaston kannalta erittäin merkityksellisiä. Koheesiopolitiikassa voidaan tuloksiin keskittymällä ja ehtoja tiukentamalla varmistaa, että EU:n talousarviosta tuettavat hankkeet edistävät konkreettisesti EU:n ilmastotavoitteita. Jäsenvaltioiden kanssa tehtyjä kumppanuussopimuksia käytetään 20/20/20-tavoitteita tukevien investointien edistämiseen ja niiden edistymisen seurantaan. Valtavirtaistamisella olisi pyrittävä investointien ilmastokestävyyteen. Koheesiopolitiikka ja siihen kuuluvat toiminnalliset ohjelmat, joita toteutetaan kaikkialla EU:ssa, ovat ratkaisevassa asemassa, kun toimia energiatehokkuudelle asetetun 20 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi pyritään lisäämään.

· Tutkimus ja innovointi. Ilmastotoimet ovat yksi tulevan, tutkimuksen ja innovoinnin yhteisen strategiakehyksen kulmakivistä. Kehyksestä tuetaan toimia, joilla on myönteinen ilmastovaikutus joko suoraan tai välillisesti liikenteen, energian, materiaalitutkimuksen ja kestävän biotalouden kaltaisilla aloilla. Strategisen energiateknologiasuunnitelman mukaan EU tarvitsee vuosina 2010–2020 arviolta 50 miljardia euroa sellaisen tekniikan kehittämiseen, jonka avulla torjutaan ilmastonmuutosta ja sopeudutaan siihen sekä turvataan EU:n energiahuolto ja kilpailukyky. Huomattava osa budjettivaroista olisi investoitava rahoitusvälineiden (vieras ja oma pääoma) välityksellä sellaisten puutteiden korjaamiseen, jotka hidastavat innovatiivisten vähähiilisten ja sopeutumista edistävien tekniikoiden käyttöönottoa.[5]

· Maataloustuottajille maksettavan suoran tulotuen viherryttäminen on yksi yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistamisen avainkohdista. Voimassa olevien, täydentävien ympäristöehtojen noudattamisen ohella 30 prosenttia maataloustuottajille maksettavista tuista on sidottu tiettyihin ympäristön huomioon ottaviin käytäntöihin, joilla edistetään maatalouden ilmastoystävällisyyttä. Näin uudistettu YMP tukee merkittävällä tavalla EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista, joilla toisaalta lievennetään ilmastonmuutoksen vaikutuksia (esim. lisätään maan orgaanista ainesta ja vähennetään lannoitteiden ja lannan käytöstä aiheutuvia päästöjä) ja toisaalta sopeudutaan niihin (esim. parannetaan tuhoeläinten sietokykyä ja sopeudutaan veden saatavuuden heikkenemiseen).

· Lisäksi maaseudun kehittämispolitiikka on tarkoitus kytkeä entistä suoremmin ilmastotoimiin. Ilmasto- ja ympäristönäkökohtien valtavirtaistaminen johtaa siihen, että maataloustuottajille luodaan voimakkaita kannustimia tuottaa julkishyödykkeitä ja ottaa käyttöön tuloksellisia tekniikkoja, joilla maataloutta voidaan kehittää ympäristö- ja ilmastoystävällisemmäksi ja ilmastonmuutoksen paremmin sietäväksi.

2.2. LIFE+ -ohjelma

Ilmastotoimien ja ympäristötavoitteiden valtavirtaistamisen ohella komissio ehdottaa, että LIFE+ -ohjelmaa jatketaan ja että se sovitetaan paremmin Eurooppa 2020 -tavoitteisiin muun muassa lisäämällä ilmastotoimien määrää. LIFE+ toimii jatkossakin jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen vaihtofoorumina ja tuloksellisempien investointien liikkeellepanijana. Siitä tuetaan ilmastotoimia bottom up -ajattelun mukaisesti eli paikallisten/alueellisten valmiuksien kehittämishankkeita sekä vähähiilisten ja sopeutumista edistävien tekniikkojen pienimuotoista testausta yksityisten toimijoiden, erityisesti pk-yritysten, toimesta.

Alkupääomaa tarvitaan sekä ilmastomuutokseen sopeutumisen että sen vaikutusten lieventämisen pilottihankkeisiin. Tavoitteena on oppia politiikasta ja kehittää sitä edelleen näillä uusilla EU:n painopistealoilla. Ilmastotoimien alaohjelmassa keskitytään pilottihankkeisiin ja pienimuotoisiin demonstrointihankkeisiin. Lisäksi on tarkoitus toteuttaa integroituja hankkeita esimerkiksi rajatylittävien sopeutumisstrategioiden edistämiseen tulville alttiilla alueilla.

Ilmastotoimien alaohjelmassa tuetaan varsinkin seuraavia tavoitteita:

(1) Vaikutusten lieventäminen: tuki kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiselle. Toimet sellaisten pilottihankkeiden käynnistämiseksi, joita voidaan käyttää innovatiivisten lähestymistapojen testaamiseen muun muassa pk-yrityksiä tukemalla. Lisäksi tavoitteena on kehittää tietämyskantaa ja tukea ilmastoa koskevan EU:n säännöstön täytäntöönpanoa.

(2) Sopeutuminen: tuki ilmastonmuutoksen sietokykyä lisääville toimille. Toimet kansallisten/alueellisten/paikallisten sopeutumisstrategioiden kehittämiselle tai täytäntöönpanolle. Toimet, joiden avulla päätöksentekijät voivat tehokkaasti hyödyntää ilmastonmuutoksen vaikutuksia koskevaa taitotietoa sopeutumisen suunnittelussa.

(3) Hallintotapa ja tietoisuus: tuki toimille, joilla lisätään tietoisuutta, viestintää, yhteistyötä ja tiedonjakoa toimista ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi ja niihin sopeutumisen edistämiseksi. Toimet, joilla lisätään EU:n kansalaisten ja sidosryhmien tietoisuutta muun muassa pyrkimällä vaikuttamaan käyttäytymiseen.

2.3. Maailmanlaajuinen ulottuvuus

Lissabonin sopimuksella ilmastonmuutoksen kansainvälisen tason torjunnasta tehtiin yksi EU:n tavoitteista. EU on maailman suurin avunantaja ja markkinaehtoisten mekanismien tiennäyttäjä, joten sillä on ainutlaatuista asiantuntemusta muille jaettavaksi. EU rahoittaa kansainvälisiä välineitä ja rahastoja ja osallistuu niiden hallintoelinten toimintaan. Näin se varmistaa paikkansa kansainvälisen ilmastopolitiikan keskeisenä toimijana jatkossakin. EU on sitoutunut lunastamaan kansainväliset ilmastorahoitussitoumuksensa.

Ilmastopolitiikka on tarkoitus ottaa osaksi maantieteellisiä ulkopolitiikan välineitä ja lisätä sen painoarvoa. Tavoitteena on lisätä ilmastoon liittyvää rahoitusta ulkoisten toimien otsakkeessa merkittävästi. Mitä tulee kehitysyhteistyön rahoitusvälineen temaattisiin välineisiin, EU:n olisi pyrittävä käyttämään vähintään 25 prosenttia globaaleja julkishyödykkeitä koskevan ohjelman varoista ilmastonmuutokseen ja ympäristöön liittyvien tavoitteiden toteuttamiseen. EU:n budjettivaroja osoitetaan myös kansainväliseen ilmastorahoitukseen: ilmastosopimusneuvotteluissa kehitysmaille luvattiin vuoteen 2020 mennessä 100 miljardia dollaria vuosittain.

Sen lisäksi, että ilmastotoimet sisällytetään ulkoisten toimien talousarvioon, komissio harkitsee talousarviosta riippumattoman mekanismin/rahaston perustamista jäsenvaltioiden rahoitusosuuksien ja EU:n budjettivarojen yhdistämiseksi.

3. Täytäntöönpano 3.1. Valtavirtaistaminen

Valtavirtaistamalla maksimoidaan ilmastopolitiikan ja muiden politiikkojen väliset synergiat, mutta sen on tapahduttava näkyvällä ja konkreettisella tavalla. Sen tueksi tarvitaan selkeä monialainen velvoite määritellä, miten ohjelmilla edistetään ilmastotoimia tai energiatehokkuutta, jotta EU pystyy osoittamaan selvästi, mikä osuus sen menoista liittyy ilmastotoimiin.

On ehdotettu selvien vertailuarvojen sekä seuranta- ja raportointisääntöjen käyttöönottoa kaikille EU:n poliittisille välineille. Toimintakehyksen olisi oltava yksinkertainen ja käytännöllinen ja perustuttava seuraaviin: 1) yhteiset seurantamenettelyt ilmastoon liittyville menoille ja 2) tavoitteiden asettelu kaikilla asiaankuuluvilla politiikan aloilla ja tulosten seuranta.

Ilmastoon liittyvien menojen seuranta sisällytetään käytössä oleviin menetelmiin, joilla mitataan EU:n ohjelmien tuloksellisuutta. Kaikkiin asian kannalta merkityksellisiin välineisiin liitetään ilmastoon liittyvä tavoite ja tulosindikaattori.

Kaikki menot merkitään kuuluvaksi johonkin seuraavista luokista: yksinomaan ilmastoon liittyvät menot (100 %), pitkälti ilmastoon liittyvät menot (40 %), ilmastoon liittymättömät menot (0 %). Luokittelu perustuu OECD:n menetelmään (nk. Rion tunnusmerkit), muttei estä yksityiskohtaisempien menetelmien käyttöä aloilla, joilla sellaisia on tarjolla.

Tulosten seurannalla varmistetaan valtavirtaistamistoimien tehokkuus seuraavan talousarviosyklin aikana. Samalla meno-ohjelmien ja niiden ehtojen tehokkuuden määrittely helpottuu.

3.2. LIFE+

Komissio hallinnoi nykyistä LIFE+ -ohjelmaa suoraan keskitetysti. Komissio katsoo, että myös tulevaa ohjelmaa olisi hallinnoitava keskitetysti, mutta valtaosa hallinnointitehtävistä voitaisiin delegoida olemassa olevalle toimeenpanovirastolle. Delegoinnin ehtoja määritettäessä on otettava huomioon komission tarve säilyttää vahvat poliittiset kytkökset integroiduissa hankkeissa.

4. Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020

Luvut ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä hintoina. Niihin ei ole laskettu valtavirtaistamiseen käytettäviä varoja, jotka sisältyvät alakohtaisten rahoitusvälineiden budjettimäärärahoihin.

LIFE+ -ohjelma (ilmastoa koskeva alaohjelma) || 800 miljoonaa euroa

Kilpailukyky ja pk-yritykset

1. Poliittiset tavoitteet

EU:n teollisuuden – erityisesti pienten ja keskisuurten (pk-) yritysten – kilpailukyvyn edistäminen ja avustaminen tuotanto- ja palveluprosessien mukauttamisessa vähähiiliseen, ilmastonmuutokseen sopeutuvaan ja resurssitehokkaaseen talouteen ovat Eurooppa 2020 ‑strategian tärkeimpiä tavoitteita. EU pyrkii parantamaan liiketoimintaympäristöä ja tukemaan sellaisen vahvan ja monimuotoisen teollisuuspohjan kehittämistä, joka pystyy kilpailemaan maailmanlaajuisesti.

Erityisesti on pyrittävä edistämään pk-yritysten kehitystä. Pk-yritykset ovat merkittävä talouskasvun ja uusien työpaikkojen lähde EU:ssa, sillä niiden osuus on yli 67 prosenttia yksityisen sektorin työpaikoista ja ne vastaavat yli 58 prosentista kokonaisliikevaihdosta EU:ssa. Edellytysten luominen pk-yritysten menestymiselle on osa EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaa, kuten komission Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvässä teollisuuspolitiikan lippulaivatiedonannossa[6] kuvataan.

EU:lla on hyvin tärkeä rooli pk-yritysten kasvupotentiaalin vapauttamisessa, esimerkiksi hyödyntämällä EU:n talousarviota kohdennetusti. Tämän alan toimissa keskitytään tärkeimpiin markkinoiden toimintapuutteisiin, jotka rajoittavat pk-yritysten kasvua, kuten rahoituksen saantia koskeviin kysymyksiin, ja pyritään varmistamaan, että pk-yritykset pystyvät hyödyntämään täysimääräisesti Euroopan sisämarkkinoiden valtavia mahdollisuuksia.

Näitä pyrkimyksiä voidaan edistää huomattavasti käyttämällä EU:n talousarviota strategisella ja innovatiivisella tavalla. EU:n talousarviota on tarkoitus käyttää tarjoamaan kipeästi tarvittavaa pääoma- ja velkarahoitusta innovatiivisten rahoitusvälineiden kautta ja tukemaan monenlaisia toimintoja pk-yritysten kehityksen edistämiseksi Euroopan tasolla. Yhdessä nämä toiminnot tarjoavat merkittävän piristysruiskeen pk-yrityksille.

2. Välineet

Teollisuuden kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevassa EU:n strategiassa keskitytään edistämään pk-yritysystävällisiä toimintoja kautta koko EU-politiikkojen ja rahoitusohjelmien kirjon sekä tarjoamaan kohdennettua tukea ja palveluja, jotka suunnataan pk-yritysten nimenomaisiin tarpeisiin Euroopan tasolla.

2.1. Teollisuuden kilpailukyvyn ja pk-yritysten tukeminen

On elintärkeää ottaa pk-yritysten erityisedut ja -olosuhteet huomioon kaikkien EU-politiikkojen ja rahoitusohjelmien suunnittelussa.

Tulevaisuuden rahoituskehys suunnitellaan erityisesti siten, että sillä helpotetaan pienyritysten osallistumista rahoitusohjelmiin, esimerkiksi yksinkertaistamalla sääntöjä, supistamalla osallistumiskustannuksia, nopeuttamalla myöntämismenettelyjä ja tarjoamalla käyttöön keskitetty asiointipiste, millä kevennetään EU-rahoituksen saajiin kohdistuvaa rasitetta.

2.2. Teollisuuden kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskeva erityinen ohjelma

Sen lisäksi, että edistetään pk-yritysten etuja ja toteutetaan toimia rahoitusohjelmien koordinoinnin ja yksinkertaistamisen tehostamiseksi, EU:n talousarviosta on tarkoitus tarjota pk-yrityksille kohdennettua rahoitustukea. Komissio ehdottaa erityisen kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman perustamista nykyisen kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman innovaatioon liittymättömän osan seuraajaksi. Kaikki pk-yrityksille osoitettava tutkimus- ja innovaatiotuki (mukaan luettuna kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman innovaatiota koskeva osa) sisällytetään tutkimuksen ja innovoinnin yhteiseen strategiakehykseen. Kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevassa ohjelmassa keskitytään pääasiassa toimenpiteisiin, joilla pyritään edistämään pk-yritysten dynaamisuutta ja kansainvälistä kilpailukykyä. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi seuraavat:

2.2.1. Rahoituksen saanti: kasvua edistävät rahoitusvälineet

Kasvua edistävät rahoitusvälineet helpottavat pk-yritysten rahoituksen saantia innovatiivisten rahoitusvälineiden avulla. Näiden välineiden yhteydessä hyödynnetään täysimääräisesti uusia pääoma- ja velkamekanismeja pääoma- ja lainatakausjärjestelyjen tarjoamiseksi. Innovatiivisille yrityksille ja pk-yrityksille tarjotaan rahoitusvälineitä käynnistysvaiheen ja kasvuvaiheen investointeihin, erityisesti riskipääomaa, myös tutkimuksen ja innovoinnin yhteisestä strategiakehyksestä. Kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevaan ohjelmaan sisältyvät seuraavat välineet:

(4) Kasvuvaiheen investointeja varten tarkoitettu pääomajärjestely, josta tarjotaan kaupallisesti suuntautunutta takaisin maksettavaa pääomaa pääasiassa riskipääoman muodossa rahoituksenvälittäjien kautta pk-yrityksille. Tähän liittyen suunnitellaan kahta toimenpidettä:

– Investoinnit riskipääomarahastoihin, jotka toimivat EU:ssa yli rajojen ja ovat keskittyneet sijoittamaan kasvusuuntautuneisiin yrityksiin ja täten tukevat EU:n laajuisten riskipääomamarkkinoiden kehittymistä.

– ”Rahastojen rahasto” (tai ”eurooppalainen rahasto”), joka sijoittaa yli rajojen riskipääomarahastoihin, jotka sitten sijoittavat yrityksiin, erityisesti niiden kansainvälisen laajentumisen vaiheessa.

(5) Luottojärjestely, josta tarjotaan suoria tai muunlaisia riskinjakojärjestelyjä rahoituksenvälittäjien kanssa kattamaan pk-yrityksille myönnettäviä lainoja. Järjestely saisi aikaan suuren vipuvaikutuksen ja rajat ylittävää tai usean maan välistä antolainausta, johon ei helposti päästä kansallisen tason järjestelyillä.

Täydentävyyden varmistamiseksi nämä toiminnot koordinoidaan tiiviisti koheesiopolitiikan piirissä yhteisellä hallinnoinnilla toteutettavien toimintolajien kanssa.

2.2.2. EU:n teollisuuden kilpailukyvyn ja kestävyyden parantaminen

Kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman tästä osalohkosta tuetaan esimerkiksi seuraavia toimia:

· Euroopan kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävät toiminnot: Tällä alalla toteutettavat EU:n toimet keskitetään täytäntöönpanon yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden tukemiseen sekä asiatietoon perustuvan politiikkojen laadinnan tukemiseen EU:n tasolla. Sillä parannetaan erityisesti taloudellista ja sääntelyllistä ympäristöä vertailuanalyysien, parhaiden käytänteiden vaihdon ja alakohtaisten aloitteiden kautta.

· Pk-yrityksiä koskevan politiikan kehittäminen ja pk-yritysten kilpailukyvyn edistäminen eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen tavoitteiden mukaisesti: EU:n toimiin sisältyy ”pienet ensin” -periaatteen käytön vahvistaminen EU:n ja jäsenvaltioiden politiikkojen laadinnassa, parhaiden käytänteiden yksilöiminen ja vaihtaminen eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen täytäntöönpanon edistämiseksi, EU:n politiikkoja koskevan keskitetyn asiointipisteen – pk-yritysportaalin – ylläpitäminen sekä tuki pk-yrityksille sisämarkkinoiden mahdollisuuksien hyödyntämiseksi.

· Matkailu: EU:n toimet matkailualalla keskitetään muun muassa luotettavien tietojen tarjoamiseen matkailualan kysynnän suuntauksista Euroopan tasolla, matkailualan kilpailukyvyn kehittämiseen ja tieto- ja viestintätekniikan käyttöönoton edistämiseen matkailualan yrityksissä. Lisäksi pyritään torjumaan matkailualan sesonkiluonteisuutta, suosimaan kestäviä matkailutuotteita ja -kohteita, ottamaan käyttöön alan työntekijöiden ja työnantajien taitoja ja valmiuksia koskeva kehys sekä helpottamaan parhaiden käytänteiden vaihtoa ja kumppanuuksien luomista. EU:n toimilla matkailun alalla kannustetaan jäsenvaltioita Lissabonin sopimuksen määräysten mukaisesti tekemään yhteistyötä osallistumalla valtioiden rajat ylittävän matkailutarjonnan monipuolistamiseen, koordinoimalla kansallisia toimia Euroopan näkyvyyden parantamiseksi kolmansien maiden markkinoilla ja tiedottamalla yhdessä uusista, muista kuin perinteisistä kohteista Euroopassa.

· Uudet liiketoiminta-ajatukset kestävien, käyttäjävetoisten, suunnittelupohjaisten tuotteiden edistämiseksi: Tässä aloitteessa keskitytään merkityksellisten konseptien ja ajatusten kaupalliseen käyttöön tekstiili-, jalkine- ja urheilualalla sekä muilla kulutustavaramarkkinoilla.

2.2.3. Markkinoillepääsy

Tämän alan toimiin kuuluvat muun muassa seuraavat:

· Kasvusuuntautuneiden tukipalvelujen tarjoaminen yrityksille Yritys-Eurooppa-verkoston kautta: Yritys-Eurooppa-verkosto ja sen 600 kumppaniorganisaatiota 49 maassa toimivat pk-yritysten keskitettynä asiointipisteenä ja jatkavat kattavien ja yhdenmukaisten palvelujen tarjoamista pk-yrityksille. Niihin kuuluvat muun muassa

– EU-kysymyksiä koskevat tiedotus- ja neuvontapalvelut

– rajatylittävien kumppanuuksien helpottaminen hallinnoimalla yhteistyötietokantaa, joka sisältää 13 000 aktiivista yhteistyöpyyntöä ja ‑tarjousta

– EU:n sisäiset kansainvälistymispalvelut, jotka johtavat 2 500 kumppanuussopimukseen yritysten yhteistyön, teknologian ja T&K:n alalla vuosittain

– pk-yrityksille tiedottaminen EU:n lainsäädännöstä ja EU:n rahoitusohjelmista, myös tutkimuksen ja innovoinnin yhteisestä strategiakehyksestä

– mahdollisuus hyödyntää pk-yritysten ja komission välillä toimivaa kaksisuuntaista kanavaa, jossa on jo ollut mukana 10 000 pk-yritystä

– tuki pk-yritysten taloudellisen tietämyksen parantamiseen ja

– pk-yritysten mahdollisuudet saada energiatehokkuutta, ilmastonmuutosta ja ympäristöasioita koskevaa asiantuntemusta.

· Pk-yritysten tukeminen EU:n ulkopuolisilla markkinoilla: Onnistuakseen pääsemään kolmansien maiden markkinoille pk-yrityksillä on oltava asianmukaiset taidot sekä tiedot kyseisen maan sääntelykehyksestä. Tällä alalla ehdotettuja toimia ovat muun muassa palvelujen kysynnän vertaaminen nykyiseen palvelujen tarjontaan, verkkoportaalin perustaminen ja tarvittaessa EU:n pk-yrityskeskusten perustaminen ja/tai niille osoitettavan tuen jatkaminen valikoiduissa tapauksissa yhteistyössä paikallisten eurooppalaisten ja jäsenvaltioiden liike-elämän järjestöjen kanssa. EU:n pk-yrityskeskukset tarjoavat kattavia tukipalveluja EU:n markkinoiden ulkopuolella toimiville pk-yrityksille.

· Kansainvälinen teollisuusalan yhteistyö: Toimintojen tarkoituksena on vähentää sääntely- ja liiketoimintaympäristön eroja EU:n ja sen tärkeimpien kauppakumppanien sekä Euroopan naapureina sijaitsevien maiden välillä käymällä sääntelyä koskevaa hallitustenvälistä vuoropuhelua, liikeyritysten välistä vuoropuhelua sekä järjestämällä kolmansien maiden kanssa suoria toimia kuten temaattisia työpajoja ja konferensseja.

2.2.4. Yrittäjyyden edistäminen

Tämän alan toimintoihin kuuluu hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistaminen ja yrittäjätaitojen ja -asenteiden kehittäminen erityisesti uusien yrittäjien, nuorten ja naisten keskuudessa. Kaikilla toiminnoilla on vahva eurooppalainen ulottuvuus.

Yrittäjien Erasmus-vaihto-ohjelma tarjoaa uusille yrittäjille tai yrittäjäksi aikoville mahdollisuuden työskennellä jopa kuusi kuukautta kokeneen yrittäjän kanssa toisessa EU-maassa. Tämän eurooppalaisen liikkuvuutta koskevan ohjelman tavoitteena on edistää yrittäjyyttä ja tukea EU:n mikro- ja pienyritysten kansainvälistymistä ja kilpailukykyä.

3. Täytäntöönpano

Kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan uuden ohjelman hallinnointi ulkoistetaan suureksi osaksi ulkopuolisille elimille, erityisesti kasvua edistäviä rahoitusvälineitä käsittelevälle EIP-ryhmälle sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanovirastolle (EACI) (sen seuraajalle) muiden pk-yrityksiin liittyvien toimintojen osalta.

4. Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020

Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä hintoina.

Kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskeva ohjelma || 2,4 miljardia euroa

Tulliliitto ja verotus

1. Poliittiset tavoitteet

Tulliliitto on yksi sisämarkkinoiden kulmakivistä. Se mahdollistaa rajattomien sisämarkkinoiden toiminnan varmistamalla, että kolmansista maista peräisin olevien tavaroiden osalta noudatetaan sovittuja sääntöjä niitä tuotaessa tai niitä liikkeeseen laskettaessa ja ne voivat siten liikkua vapaasti sisämarkkinoilla. Tulliliitto on myös yhteisen kauppapolitiikan toiminnallinen osa. Sen puitteissa pannaan täytäntöön kahdenvälisiä ja monenvälisiä kauppasopimuksia, kerätään tulleja, sovelletaan kauppaa koskevia toimenpiteitä (kuten alkuperäsääntöjä), saartoja ja muita rajoituksia.

Lisäksi tullin tehtäviin kuuluu lisääntyvässä määrin suojelu kuten osallistuminen toimitusketjun turvallisuuden takaamiseen, terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden (esimerkiksi rahanpesun, huumausaineiden lähtöaineiden ja laittoman asekaupan) torjumiseen ja teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseen rajalla. Tulli edistää yhtäläisiä toimintaolosuhteita varmistamalla, että tuodut tuotteet noudattavat samoja teknisiä, terveyttä ja turvallisuutta koskevia normeja kuin EU:n tuotteet.

Kansainvälinen kauppa laajenee tasaista tahtia ja tehokkaat tuonti- ja vientiprosessit ovat olennaisen tärkeitä EU:n talouden kilpailukyvylle. Samanaikaisesti turvallisuusriskit kasvavat. EU:lla on sen vuoksi edessään tulevaisuuden painopistealueisiin vaikuttava kaksiosainen haaste: laillisten kauppiaiden tavaravirtojen helpottaminen ja samaan aikaan kansalaisten suojelu turvallisuusuhkia vastaan.

Kansalliset tulliviranomaiset ovat vastuussa tulliliiton jatkuvasta joustavasta toiminnasta. Se edellyttää tullihallintojen välistä tiivistä toiminnan verkostoitumista muun muassa huipputason tietotekniikkainfrastruktuurin ja -järjestelmien avulla, jotka mahdollistavat niiden toiminnan yhtenä huippuluokan tullihallintona. On taloudellisesti järkevää rahoittaa tietyt toimet EU:n talousarviosta erillisten kansallisten ohjelmien sijaan. Sen vuoksi EU:n rahoittamasta tulliyhteistyöohjelmasta tuetaan kyseistä verkostoitumista ja yhteistyötä useilla käytännön tavoilla.

EU:n yritykset ja kansalaiset joutuvat kohtaamaan useita verotukseen liittyviä esteitä harjoittaessaan rajatylittävää toimintaa. Kyseiset esteet johtuvat pirstoutuneesta tilanteesta, jossa samoja liiketoimia käsitellään eri jäsenvaltioissa eri tavalla. Sen vuoksi esteiden poistaminen ja jäsenvaltioiden välinen verotuksen koordinointi ottaen täysin huomioon jäsenvaltioiden toimivallan kyseisellä alalla on yksi yhteismarkkinoiden vahvistamisen ja syventämisen painopistealoista.

Lisäksi veropetokset ovat olleet ja ovat edelleenkin vakavia haasteita EU:lle ja jäsenvaltioille varsinkin nyt, kun julkisen talouden kurinalaisuuden säilyttäminen on erittäin tärkeää. Veropetosten torjuminen yhteismarkkinoilla on sen vuoksi EU:n veropolitiikan tärkeimpiä kysymyksiä. Petosten torjuminen yhteismarkkinoilla, vahvat hallinnolliset yhteistyöjärjestelyt jäsenvaltioiden verohallintojen välillä ja tehokas tietojenvaihto liiketoimista, yrityksistä tai petosjärjestelyistä ovat välttämättömiä. Alv- ja valmisteveropetosten torjuntaa helpotetaan suuresti järjestelmillä, jotka mahdollistavat hallintojen nopean tietojenvaihdon.

EU:lla on korvaamaton rooli jäsenvaltioiden avustamisessa ottamaan käyttöön tarvittavat järjestelmät ja prosessit tehokkaan rajatylittävän yhteistyön varmistamiseksi. Erityisesti Fiscalis-yhteistyöohjelmalla on erittäin tärkeä merkitys kyseisen yhteistyön helpottamisessa, sillä se antaa lisäarvoa jäsenvaltioiden omille toimille kyseisellä alalla.

2. Välineet

Komissio ehdottaa uusien tullia (Tulli 2020) ja verotusta (Fiscalis 2020) koskevien ohjelmien laatimista.

Molemmat ohjelmat ovat olennaisen tärkeitä sisämarkkinoiden tukemisessa ja vahvistamisessa tulevina vuosikymmeninä. Kaikki sidosryhmät tulevat hyötymään ohjelmista: liiketoimintaympäristö saadaan tehokkaammaksi ja turvallisemmaksi, kansalaisten turvallisuus paranee ja hallitukset voivat panna yhteiskuntapolitiikan täytäntöön tehokkaammalla ja vaikuttavammalla tavalla.

Kyseiset ohjelmat auttavat jäsenvaltioiden vero- ja tullihallintoja toimimaan yhdessä tehokkaammin. Tukena ovat nykyaikaiset ja tehokkaat tiedonvaihtojärjestelmät laillisen kaupan helpottamiseksi ja petosten torjumiseksi. Kyseiset yleiseurooppalaiset välineet voidaan tarjota tehokkaammin ja taloudellisimmin EU:n tasolla. Esimerkiksi Euroopan laajuinen turvallinen tietoverkko, joka yhdistää vero- ja tullihallinnot, merkitsee vuosittaista 35 miljoonan euron säästöä jäsenvaltioille, mutta se maksaa vain 11 miljoonaa euroa EU:n tasolla.

Ohjelmista tuetaan seuraavia toimia:

· Euroopan laajuiset tietojärjestelmät tietojen ja prosessien välittämiseksi kansallisten tulli- ja veroviranomaisten välillä yhteentoimivien tietoteknisten sovellusten kautta, jotka mahdollistavat hallintojen toimimisen yhtenäisenä ja joilla edistetään yrityksiä ja kansalaisia koskevaa sähköistä hallintoa;

· Vahvistetut henkilöverkostot ja pätevyyksien kehittäminen käytännön yhteistyön edistämiseksi, tietojen vaihtamiseksi ja parhaiden käytäntöjen ja koulutuksen määrittelemiseksi ja jakamiseksi kansallisten tulliviranomaisten, kansallisten veroviranomaisten ja kaupallisten edustajien välillä;

· Infrastruktuurin toimintakyvyn kehittäminen EU:n ulkorajoilla tapahtuvan tullivalvonnan ja valvontatehtävien suorittamiseksi tarvittavan erityisen laitteiston oston rahoittamiseksi, koska valvonnasta on etua kaikille jäsenvaltioille.

3. Täytäntöönpano

Tulli- ja Fiscalis-ohjelmat pannaan täytäntöön priorisoidusti. Työohjelmat, joissa määritetään tietyn ajankohdan painopistealueet, laaditaan yhdessä sidosryhmien kanssa. Kyseisten ohjelmien oikeusperusta laaditaan uudelleen niiden muuttamiseksi vuosittaisista monivuotisiksi työohjelmiksi ja nykyisten järjestelyjen yksinkertaistamiseksi.

Tällä hetkellä voimassa oleva suora keskushallinto säilytetään ja valtavirtaistetaan molempien ohjelmien osalta, jotta komission ja kansallisen tason hallintotuki on mahdollisimman tehokasta ja jotta kaikki sidosryhmät ymmärtävät täytäntöönpanosäännöt paremmin.

Komissio panee toimeen suurimman osan julkisista hankintasopimuksista, joihin käytetään suurin osa ohjelmien määrärahoista, EU:n sääntöjen mukaisesti ja yhteisiä laadunvarmistus- ja hyväksymissääntöjä noudattaen.

Molemmat ohjelmat on suunniteltu niin, että EU voi reagoida tarkoituksenmukaisella tavalla ja nopeasti tilanteissa, jotka muuttuvat nopeasti. Ohjelmien toimet voidaan panna täytäntöön tehokkaasti, sillä ohjelmille on räätälöity työvälineet ja niillä on joustava ehdotusten jättämistä koskeva mekanismi.

Vaihtoehtoisten rahoitusmenetelmien soveltaminen on perusteltua osallistumis- ja järjestelykustannusten kattamiseksi. Komissio korvaa (ainakin osittain) voimassa olevan tosiasiallisten kustannusten soveltamisen kiinteämääräisellä maksulla.

4. Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020

Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä hintoina.

Vuosiksi 2014–2020 ehdotettujen määrärahojen kokonaismäärä Tulli 2020 ja Fiscalis 2020 || 690 miljoonaa euroa

Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio

1. Poliittiset tavoitteet

EU:n koheesiopolitiikan päätavoite on vähentää Euroopan alueiden välillä yhä esiintyviä merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia ja alueellisia eroja. Jos näitä eroja ei kavennettaisi, jotkut EU:n kulmakivistä, myös sisämarkkinat ja yhteisvaluutta euro, joutuisivat kyseenalaisiksi.

Koheesiopolitiikalla on keskeinen rooli Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa kaikkialla EU:ssa. Hyvin kohdennetulla koheesiorahoituksella saadaan aikaan todellista lisäarvoa, jolla edistetään kasvua ja luodaan työpaikkoja Euroopan alueilla. Komissio ehdottaa viidennen koheesiokertomuksen[7] päätelmien mukaisesti, että tuloksia ja EU-lisäarvoa koskevaa painopistettä lujitetaan sitomalla koheesiopolitiikka järjestelmällisemmin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin.

Komissio ehdottaa erityisesti merkittäviä muutoksia koheesiopolitiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon. Rahoitusta keskitetään siten, että painopistealoja on vähemmän. Sovittuihin tavoitteisiin pyrkimistä valvotaan tarkemmin ja jäsenvaltioiden kanssa tehtäviin kumppanuussopimuksiin liitetään tiukat ehdot. Näin EU:n koheesiopolitiikalla saadaan aikaan paras mahdollinen panos taloudelliselle, sosiaaliselle ja alueelliselle koheesiolle sekä kasvun ja työpaikkojen luomiselle.

2. Välineet 2.1. Yhteinen strategiakehys

Komissio ehdottaa, että Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto ja koheesiorahasto yhdistetään yhteiseen strategiakehykseen, joka kattaa myös Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston. Näin varmistetaan, että rahoituslähteiden välillä on parempi johdonmukaisuus ja että painopisteenä on selkeämmin Eurooppa 2020 ‑strategia.

2.2. Painopiste Eurooppa 2020 ‑strategiaan

Koheesiorahoituksen tehostamiseksi määrärahat keskitetään harvempiin tavoitteisiin, jotka liittyvät Eurooppa 2020 -strategian painopisteisiin.

Koheesiovaroja keskitetään edelleen jälkeen jääneisiin alueisiin ja jäsenvaltioihin. Koska jäsenvaltioilla on kuitenkin ollut vaikeuksia käyttää rakennerahastovaroja ja koota tarvittavaa osarahoitusta, koheesioon suunnattavien varojen määrän enimmäismääräksi asetetaan 2,5 prosenttia suhteessa BKTL:oon.

Käyttöön otetaan uusi alueluokka, siirtymäalueet, nykyisen tuen asteittaisen käyttöönotto- ja käytöstäpoistojärjestelmän tilalle. Tähän luokkaan kuuluvat kaikki alueet, joiden BKT/asukas on 75–90 prosenttia suhteessa EU-27:n keskiarvoon, ja erityisesti seuraavat alueet:

· alueet, jotka ovat tällä hetkellä tukikelpoisia lähentymistavoitteen perusteella, mutta joiden BKT/asukas on kasvanut yli 75 prosenttiin EU27:n keskiarvosta. Nämä alueet säilyttävät kaksi kolmasosaa nykyisestä koheesioon suunnattavien varojen määrästään.

· alueet, joilla – vaikka ne eivät tällä hetkellä ole lähentymistavoitteen perusteella tukikelpoisia – BKT/asukas on 75–90 prosenttia suhteessa EU-27:n keskiarvoon. Tuen taso vaihtelee BKT:n tason mukaan siten, että alueiden, joiden BKT on lähes 90 prosenttia suhteessa EU:n keskiarvoon, tuki-intensiteetti vastaa kehittyneempien alueiden tuki-intensiteettiä.

Kilpailukykyalueet, joilla BKT on yli 90 prosenttia suhteessa EU:n keskiarvoon, saavat koheesiopolitiikan mukaista tukea rajatulle määrälle painopistealoja.

Siirtymäalueita ja kilpailukykyalueita edellytetään keskittämään koko saamansa koheesiorahoitus (Euroopan sosiaalirahastoa lukuun ottamatta) pääasiassa energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan sekä pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyyn ja innovointiin. Energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian osuus investoinneista näillä alueilla on ainakin 20 prosenttia. Lähentymisalueet voivat käyttää määrärahansa useamman tyyppisiin tavoitteisiin, jotka vastaavat niiden kehitystarpeiden laajempaa kirjoa.

Alueellisella yhteistyöllä on edelleen oma roolinsa, kun alueita autetaan poistamaan haitat, jotka liittyvät niiden sijaintiin sisä- tai ulkorajoilla, soveltamaan kunnianhimoista naapuruuspolitiikkaa ja vastaamaan yhteisiin rajatylittäviin ja kansainvälisiin haasteisiin.

Koheesiovälinettä käytetään pyrittäessä seuraavassa esitettäviin erillisiin, mutta toisiaan täydentäviin tavoitteisiin.

· Euroopan aluekehitysrahasto

Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tavoitteena on vahvistaa Euroopan unionin taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta korjaamalla alueiden välistä epätasapainoa. EAKR:sta tuetaan alueellista ja paikallista kehitystä osarahoittamalla tutkimukseen ja kehitykseen ja innovointiin tehtäviä investointeja, ilmastonmuutokseen ja ympäristöön liittyviä hankkeita, pk-yrityksille tarkoitettuja yritystukia, yleistä taloudellista etua koskevia palveluja, televiestintää, energia- ja liikenneinfrastruktuuria, terveys-, koulutus- ja sosiaaliturvainfrastruktuuria sekä kestävää kaupunkikehitystä.

Toisin kuin kuluvalla jaksolla, kaikkia näitä investointityyppejä voidaan tulevaisuudessa rahoittaa paitsi avustuksin, myös rahoitusvälineiden kautta (riskipääomalla, riskirahastoista, paikallisista kehitysrahastoista ym.).

· Euroopan sosiaalirahasto

Euroopan sosiaalirahaston avulla pyritään vahvistamaan taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta tukemalla työllisyyden edistämistä, investointeja taitotietoon, koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen, sosiaalista osallistamista ja köyhyyden torjuntaa sekä institutionaalisten valmiuksien lisäämistä ja tehokasta julkishallintoa.

Euroopan sosiaalirahaston vähimmäisosuudet vahvistetaan kullekin alueluokalle (25 prosenttia lähentymisalueille, 40 prosenttia siirtymäalueille ja 52 prosenttia kilpailukykyalueille). Euroopan sosiaalirahaston soveltamisalaa laajennetaan koskemaan niiden laitteistojen kustannuksia, jotka liittyvät sosiaaliseen ja inhimilliseen pääomaan tehtäviin investointeihin.

· Koheesiorahasto

Koheesiorahastosta avustetaan jäsenvaltioita, joiden BKTL asukasta kohden on alle 90 prosenttia suhteessa EU-27:n keskiarvoon, investoimaan TEN-T-liikenneverkkoihin ja ympäristöön. Osa koheesiorahaston määrärahoista (10 miljardia euroa) erotetaan keskeisten kuljetusverkkojen rahoittamiseen osana ”Verkkojen Eurooppa” -välinettä (ks. erillinen luku). Koheesiorahastosta voidaan rahoittaa myös energiaan liittyviä hankkeita, mikäli ne ovat ympäristön kannalta selkeästi hyödyllisiä, esimerkiksi edistämällä energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian käyttöä.

3. Täytäntöönpano 3.1. Jaettu hallinnointi

Koheesiopolitiikan osana annettava tuki on edelleen Euroopan komission ja jäsenvaltioiden jaetun hallinnoinnin piirissä (lukuun ottamatta ”Verkkojen Eurooppa” –välinettä, jota hallinnoidaan keskitetysti), ja jäsenvaltioilta edellytetään osarahoitusta. Maiden, jotka saavat taloudellista tukea SEUT-sopimuksen 136 tai 143 artiklan nojalla, on mahdollista saada enemmän yhteisrahoitusta.

3.2. Kumppanuussopimukset

Komission ja kunkin jäsenvaltion välisissä kumppanuussopimuksissa vahvistetaan kansallisten ja alueellisten kumppaneiden ja komission sitoumukset. Ne liitetään Eurooppa 2020 -strategian ja kansallisten uudistusohjelmien tavoitteisiin. Sopimuksissa vahvistetaan aluekehityksen yhdennetty strategia, jota tuetaan kaikista asiaan liittyvistä EU:n rakennerahastoista ja johon kuuluu sovituille indikaattoreille perustuvia tavoitteita, strategisia investointeja ja useita ehtoja. Sopimuksiin sisältyy sitoumuksia, jonka mukaan edistymisestä on raportoitava vuosittain koheesiopolitiikkaa koskevissa vuosikertomuksissa ja muissa julkisissa asiakirjoissa.

3.3. Yhdennetty ohjelmasuunnittelu

Jäsenvaltioita kannustetaan käyttämään tulevaisuudessa useasta rahastosta rahoitettavia ohjelmia, joilla on yhteiset valmistelu-, neuvottelu-, hallinnointi- ja täytäntöönpanoprosessit, erityisesti tapauksissa, joissa henkilöstövoimavarojen ja infrastruktuuri-investointien koordinoinnin tarve on suurin.

Tarvittaessa asetetaan ”päärahasto”, joka liittyy ohjelman politiikanaloihin. Päärahastosta maksettavia tukia täydennetään tuilla muista rakennerahastoista, jotta varmistetaan johdonmukainen tuki koheesiopolitiikan eri alakohtaisille tavoitteille.

3.4. Ehdot

Uusilla ehdoilla varmistetaan, että EU:n rahoitus painottuu tuloksiin ja sillä luodaan jäsenvaltioille vahvoja kannustimia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi koheesiopolitiikan avulla. Jotta kestämättömät makrotalouden ja finanssipolitiikan toimintalinjat eivät varmasti haittaa koheesiorahoituksen tehokkuutta, uudella talouden ohjauksella ja hallinnalla täydennetään kussakin sopimuksessa määriteltyjä alakohtaisia ennakkoehtoja.

Ehdot ovat sekä ennakkoehtoja, joita on sovellettava ennen varojen maksamista, että jälkikäteen sovellettavia ehtoja, joiden mukaisesti lisävarojen saamisen edellytyksenä on ennakolta määriteltyjen tulosten saavuttaminen. Soveltamisen helpottamiseksi määritellään välitavoitteita ja indikaattoreita, ja edistymistä valvotaan tarkasti vuosikertomusten kautta. Jos edistystä ei saavuteta, rahoitus jäädytetään tai perutaan.

3.5. Suoritusvaraus

Jotta painopiste olisi entistä vahvemmin tulosten ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa, koheesiomäärärahoista pannaan sivuun 5 prosenttia. Tämä annetaan väliarvioinnin yhteydessä niille jäsenvaltioille ja alueille, joiden ohjelmat ovat saavuttaneet välitavoitteensa suhteessa ohjelman Eurooppa 2020 -strategiaan liittyviin tavoitteisiin. Välitavoitteet määritellään koheesiopolitiikkaa koskevien asetusten mukaisesti.

3.6. Innovatiivinen rahoitus

Rahoituksen lisäksi koheesiotukea ehdotetaan yrityksille ja hankkeille, joiden odotetaan tuottavan merkittävää tuottoa. Se annetaan pääosin innovatiivisten rahoitusvälineiden kautta. (Ks. myös erillinen innovatiivisia rahoitusvälineitä koskeva luku.)

4. Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020

Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä hintoina

Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020 yhteensä josta: || 376 miljardia euroa

· Lähentymisalueet · Siirtymäalueet · Kilpailukykyalueet · Alueellinen yhteistyö · Koheesiorahasto · Lisämäärärahat kaikkein syrjäisimmille ja harvaan asutuille alueille || 162,6 miljardia euroa 39 miljardia euroa 53,1 miljardia euroa 11,7 miljardia euroa 68,7 miljardia euroa 926 miljoonaa euroa

· ”Verkkojen Eurooppa” –väline (liikenne, energia ja tieto- ja viestintätekniikka) || 40 miljardia euroa + koheesiorahaston sisäinen erillinen 10 miljardin euron määrä

Koulutus ja kulttuuri

1. Poliittiset tavoitteet

Koulutus on olennaisen tärkeää Euroopan talouden kehitykselle ja kasvulle, ja sillä on merkittävä rooli Eurooppa 2020 -ohjelman tavoitteiden yhteisessä saavuttamisessa. Lisääntyneet investoinnit inhimilliseen pääomaan ja koulutuksen modernisointi auttavat tekemään EU:n taloudesta älykkään, kestävän ja osallistavan.

Suurin osa kyseisistä investoinneista tehdään kansallisella tasolla. Euroopan kansalaisista yhä useampi haluaa kuitenkin etsiä koulutusmahdollisuuksia kansallisten rajojen ulkopuolelta. EU:lla on tärkeä rooli sen varmistamisessa, että yhteismarkkinoiden mahdollisuudet ovat avoimet kaikille.

EU toimii koulutuksen edistämiseksi useilla eri tavoilla. Ohjelmat, joilla edistetään oppimiseen liittyvää maiden rajat ylittävää liikkuvuutta, kuten Erasmus-ohjelma, ovat osoittautuneet suureksi menestykseksi. Ne auttavat hankkimaan uusia tulevaisuudessa tarvittavia taitoja. Lisääntynyt liikkuvuus voi myös edistää koulutusjärjestelmien uudistamista helpottamalla ideoiden ja parhaiden käytäntöjen jakamista rajojen yli. Kohdennettujen rahoitusohjelmien yhdistelmillä ja muiden rahoituslähteiden, kuten rakennerahastojen, avulla EU:n talousarviosta voidaan saada todellista lisäarvoa, joka syntyy liikkuvuutta edistämällä, yhteistyötä helpottamalla, parhaita käytäntöjä vaihtamalla ja jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien modernisointia tukemalla.

Euroopan kulttuurinen monimuotoisuus on yksi suurimmista vahvuuksistamme. Se rikastuttaa kansalaisten elämää ja antaa heille virikkeitä sekä tuo todellisia taloudellisia etuja. Kulttuuriteollisuuden ja luovan toiminnan alojen taloudellinen ja sosiaalinen rooli on kasvanut. Sen osuus oli 4,5 prosenttia suhteessa Euroopan koko BKT:hen vuonna 2008, ja sen osuus työvoimasta oli 3,8 prosenttia. EU toimii tiiviissä yhteistyössä kyseisellä alalla jäsenvaltioiden kanssa yhteismarkkinoiden tarjoamien mahdollisuuksien käyttöön ottamiseksi ja oikeiden olosuhteiden luomiseksi kulttuuriteollisuuden ja luovan toiminnan alan menestymiselle.

EU:n talousarviosta rahoitettavissa seuraavan sukupolven ohjelmissa käsitellään heikkouksia, jotka rajoittavat alan kasvumahdollisuuksia. Käsiteltäviä asioita ovat markkinoiden pirstoutuminen, kulttuuri- ja audiovisuaalialan kilpailukyvyn vahvistaminen, toimintakyvyn kehittämistoimet ja kulttuuriteosten levittämisen tukeminen.

2. Välineet

Komissio ehdottaa, että EU:n talousarviosta tuetaan koulutus- ja kulttuuripolitiikkaa seuraavan kahden pääasiallisen välineen avulla:

2.1. Koulutus- ja nuoriso-ohjelma Education Europe

Tässä ohjelmassa yhdistetään tällä hetkellä erilliset elinikäisen oppimisen ohjelman alaohjelmat, korkea-asteen koulutuksen kansainväliset näkökohdat, mukaan luettuna Erasmus Mundus, ja Youth in Action. Näin ohjelmasta saadaan tehokkaampi, strateginen tavoite vahvistuu ja ohjelman eri näkökohtien välisiä synergioita voidaan hyödyntää.

Vaikka EU:n nykyisten liikkuvuutta koskevien ohjelmien tarjoamat tutkinnot ovat innovatiivisten työpaikkojen ja tutkimuksen kannalta erittäin tehokkaat, niitä ei ole mukautettu ylemmän korkea-asteen opiskelijoille. Kustannustehokkain tapa saavuttaa kyseiset opiskelijat on käyttää EU:n talousarviomäärärahoja yksityisen sektorin rahoituksen hankkimiseen pääasiassa kansallisilta pankeilta opintolainojen ja apurahojen siirrettävyyden takaamiseksi.

Leonardo-ohjelmasta tällä hetkellä tuettavia toimia tehostetaan osana nuorisotyöttömyyden torjuntaa, ja komissio toimii yhdessä Euroopan investointipankin kanssa lainojen takaamiseksi ylemmän korkea-asteen opiskelijoille, jotka haluavat suorittaa tutkintonsa toisessa jäsenvaltiossa.

Uudessa ohjelmassa keskitytään:

– kohdennettujen rajat ylittävien oppimismahdollisuuksien tarjoamiseen;

– taitojen ja työmarkkinoiden kysynnän kohtaamiseen nuorten työllistämisen, yrittäjyyden ja osallistumisen kannustamiseksi;

– vapaaehtoistyöhön sekä epäviralliseen oppimiseen ja arkioppimiseen; ja

– laajojen uudistusten tukemiseen ja koulutusjärjestelmien modernisointiin koko Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella.

Ohjelma koostuu kolmesta pääkohdasta:

(6) Oppimiseen liittyvä maiden rajat ylittävä liikkuvuus. Jopa 800 000:ta EU:n kansalaista, pääasiassa opiskelijaa, voitaisiin auttaa liikkuvuuden osalta joka vuosi.

(7) Koulutuslaitosten ja työelämän välisiä yhteistyötoimia tuetaan koulutuksen modernisoimisen, innovaatioiden ja yrittäjyyden edistämiseksi.

(8) Poliittista tukea annetaan näytön hankkimiseksi koulutukseen tehtyjen investointien tehokkuudesta ja jäsenvaltioiden auttamiseksi panemaan täytäntöön tehokkaita politiikkoja.

Liikkuvuutta koskevat ankarat laatuehdot, keskittyminen tärkeimpiin poliittisiin tavoitteisiin, joiden osalta on mahdollista saavuttaa kriittinen massa, ja vastaavuus muiden EU:n ohjelmien kanssa ovat ratkaisevan tärkeitä korkeatasoisen eurooppalaisen lisäarvon varmistamisessa.

Education Europe -ohjelma kokoaa olemassa olevat kansainväliset ohjelmat kuten Erasmus Mundus, Tempus, Alfa ja Edulink, sekä yhteistyöohjelmat teollisuusmaiden kanssa saman välineen piiriin. Sillä on useita eri tavoitteita (eurooppalainen korkeakoulutusalue, huippuosaaminen, solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus).

Kyseinen lähestymistapa lopettaa korkea-asteen koulutuksen alalla tehtävää kansainvälistä yhteistyötä tukevien EU:n välineiden nykyisen pirstoutumisen, joka vaikeuttaa opiskelijoiden ja yliopistojen mahdollisuuksia saada tietoja Euroopan korkea-asteen koulutusmahdollisuuksista ja haittaa EU:n korkea-asteen koulutuksen näkyvyyttä maailmanlaajuisesti.

2.2. Sport

Osana Education Europe -ohjelmaa ehdotetussa Sport-alaohjelmassa keskitytään

· rajat ylittävien urheilulle ominaisten uhkien torjuntaan. Uhkia ovat muun muassa doping, väkivalta, rasismi ja suvaitsemattomuus sekä kilpailujen ja urheilijoiden rehellisyyteen liittyvät kysymykset;

· eurooppalaisen urheiluyhteistyön kehittämiseen esimerkiksi laatimalla urheilijoiden kahta uraa koskevat suuntaviivat tai määrittelemällä viitearvo urheilujärjestöjen hyvälle hallinnolle; ja

· ruohonjuuritason urheilujärjestöjen tukemiseen. Kyseiset järjestöt voivat osallistua laajempien sosiaalistaloudellisten kysymysten, kuten sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, käsittelemiseen.

Kyseinen ohjelma tuo EU:n lisäarvoa urheilun erityisluonteesta johtuviin kysymyksiin. Se mobilisoi yksityissektorin rahoituksen urheilun alan toimijoilta ja tukee urheilupyramidin alaosassa olevia järjestöjä huipputason ammattilaisten sijaan.

2.3. Kulttuuri- ja audiovisuaaliteollisuuden ohjelma Creative Europe

Tässä ohjelmassa yhdistetään Culture-, Media- ja Media Mundus -ohjelmat tuen keskittämiseksi Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamiseen ja työpaikkojen luontimahdollisuuksien edistämiseksi kulttuurin ja luovan toiminnan aloilla. Ohjelmalla täydennetään muita EU:n ohjelmia, sillä se kohdennetaan erityisesti toimintaansa kansallisten rajojen ulkopuolelle laajentamaan pyrkivien kulttuurin ja luovan toiminnan alojen tarpeisiin. Ohjelmalla on myös vahva yhteys kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistämiseen. Kunkin alan erityispiirteet otetaan huomioon muun muassa kohdentamalla niihin erityisiä talousarviomäärärahoja, ja kolmannen toimintalinjan mukaisesti annetaan horisontaalista tukea kulttuurin ja luovan toiminnan aloille innovatiivisten rahoitusvälineiden kautta.

3. Täytäntöönpano

Uusien ohjelmien täytäntöönpanoa on yksinkertaistettu paljon.

Uudella Education Europe -ohjelmalla toimia ja sääntöjä yksinkertaistetaan merkittävästi poistamalla alaohjelmat, vähentämällä toimien kokonaismäärää ja lisäämällä kiinteiden määrien käyttöä.

Creative Europe -ohjelmaa, kuten myös Culture- ja Media -ohjelmia, hallinnoidaan keskitetysti koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston (EACEA) kautta. Muutamia toimia hallinnoi suoraan komissio (esimerkiksi Euroopan kulttuuripääkaupungit, EU:n kulttuuripalkinnot ja yhteiset toimet kansainvälisten järjestöjen kanssa).

Creative Europe -ohjelman Culture- ja Media -toimintalinjoja täydennetään Euroopan investointipankki -ryhmän johtamilla innovatiivisilla rahoitusvälineillä, joista kulttuurin ja luovan toiminnan aloille myönnetään vierasta ja oman pääoman ehtoista rahoitusta. Näin poistetaan yksi kulttuurin ja luovan toiminnan sisällön kehittämisen este eli rahoituksen saanti. Rahoitusta saisivat ne kulttuurin ja luovan toiminnan alat, jotka eivät saa tukea muista EU:n ohjelmista.

4. Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020

Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä hintoina.

Vuosiksi 2014–2020 ehdotettujen määrärahojen kokonaismäärä josta || 16,8 miljardia euroa

· Education Europe || 15,2 miljardia euroa

· Creative Europe || 1,6 miljardia euroa

Työllisyys- ja sosiaaliasiat

1. Poliittiset tavoitteet

Euroopan unionilla on edessään merkittäviä haasteita työllisyyden ja sosiaaliasioiden aloilla. Työttöminä on melkein 23 miljoonaa ihmistä, ja yli 113 miljoonan arvioidaan elävän köyhyysrajalla tai olevan syrjäytymisvaarassa.[8] Sosiaali- ja työllisyysasiat ovat Euroopan kansalaisten päällimmäisiä huolenaiheita ja ala, jolla unionin odotetaan tekevän enemmän. Huolimatta äskettäin tapahtuneesta taloudellisen tilanteen paranemisesta työllisyysnäkymät ovat keskipitkällä aikavälillä edelleen epävarmat, mikä johtuu muun muassa jäsenvaltioiden erilaisista taloustilanteista ja maailmantaloudesta johtuvista odotettavissa olevista talouden rakenneuudistuspaineista.

Työttömyys ja jatkuvasti korkea köyhyysaste edellyttävät kattavia toimia. Jo käyttöön otettuja toimintalinjoja on päivitettävä ja vahvistettava, sillä unionilla on edessään polttavia haasteita: taitojen vähentyminen, aktiivisen työmarkkinapolitiikan ja koulutusjärjestelmien tavoitteiden saavuttamatta jääminen, marginalisoituneiden ryhmien sosiaalinen syrjäytyminen ja alhainen työvoiman liikkuvuus. Rahoitus- ja talouskriisi, väestöön ja maahanmuuttoon liittyvät suuntaukset sekä teknologisen muutoksen kiivas tahti ovat lisänneet kyseisten haasteiden vakavuutta. Jos niitä ei ratkaista tehokkaasti, ne ovat merkittävä uhka sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle ja kilpailukyvylle.

Työmarkkinoiden ja sosiaalipoliittisten järjestelmien modernisoinnista päävastuussa ovat jäsenvaltiot. EU antaa kuitenkin lisäarvoa niiden ponnisteluille vauhdittamalla uudistusten edistämistä ja helpottamista, myöntämällä rahoitusta Euroopan sosiaalirahaston kautta ja lisäämällä työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja muiden sidosryhmien, joilla on uudistuksissa tärkeä rooli, vaikutusmahdollisuuksia.

2. Välineet

Euroopan työllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden aloite perustetaan yhteisellä toimella koulutuksen ja ammattikoulutuksen, työllisyyden ja yhteenkuuluvuuden aloilla. Tämän alan rahoitus myönnetään pääasiassa kolmen päävälineen kautta. Ne yhdenmukaistetaan täysin Eurooppa 2020 -tavoitteiden mukaisiksi, ja niiden saatavuutta parannetaan varmistamalla niiden vastaavuus muiden välineiden kanssa sekä menettelyjä yksinkertaistamalla.

2.1. Euroopan sosiaalirahasto

Euroopan sosiaalirahastosta myönnetään rahoitusta taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota koskeviin rakennetoimiin. Rahoitus keskitetään Eurooppa 2020 -strategian tärkeimmille alueille erityisesti investoimalla seuraaville neljälle alalle:

– työllisyyden edistäminen;

– investoinnit taitoihin, koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen;

– sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja köyhyyden torjunta; ja

– institutionaalisten kapasiteettien parantaminen ja julkisen hallinnon tehostaminen.

Kyseisiin aloihin liittyen Euroopan sosiaalirahasto pyrkii myös edistämään muita poliittisia tavoitteita kuten siirtymistä vähähiiliseen ja luonnonvaroja tehokkaasti käyttävään talouteen, tutkimuksen ja innovaatioiden edistämistä erityisesti sosiaalialalla, sukupuolten välisen tasa-arvon lisäämistä ja syrjinnän torjuntaa. Erityisesti sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevia toimia ehdotetaan järjestettäväksi uudelleen siirtämällä kaikkein vähävaraisempien henkilöiden elintarvikeapuohjelma Euroopan sosiaalirahastolle.

Vuoden 2013 jälkeen Euroopan sosiaalirahasto tulee osaksi rakennerahastojen yhteistä strategiakehystä[9]. Rahoitus ohjelmoidaan osaksi jäsenvaltioiden kanssa neuvoteltavia kumppanuussopimuksia. Asetetut tavoitteet yhdenmukaistetaan kansallisten uudistusohjelmien kanssa ja investointipäätökset tehdään sovittujen tavoitteiden perusteella.

Tulosten parantamiseksi otetaan käyttöön ehdollinen mekanismi, joka perustuu ennalta määriteltyjen vaatimusten noudattamiseen ja jonka tarkoituksena on maksimoida EU:n talousarvion vaikutus ja käynnistää tarvittavat uudistukset jäsenvaltiossa ja tukea niitä.

Jotta Euroopan sosiaalirahasto voisi antaa todellisen panoksen Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen, sekä EU:n tasolla että toimintaohjelmien tasolla tarvitaan rahoituksen kriittistä massaa. Euroopan sosiaalirahastolle varattu tarvittava koheesiopolitiikan investointien vähimmäisosuus räätälöidään alueluokkien mukaan, jotka vastaavat niiden saaman avun eri intensiteettejä ja niiden kohtaamia haasteita. Tämä tapahtuu vahvistamalla Euroopan sosiaalirahastolle vähimmäisosuudet rakennerahastoilta saatavasta tuesta kunkin alueluokan osalta (25 prosenttia lähentymisalueiden osalta, 40 prosenttia siirtymäalueiden osalta, 52 prosenttia kilpailukykyalueiden osalta, edellyttäen, että koheesiorahasto myöntää jatkossakin yhden kolmasosan koheesiopolitiikan määrärahoista tukikelpoisissa jäsenvaltioissa, ja jos alueyhteistyötä ei oteta huomioon.) Kyseiset osuudet merkitsevät Euroopan sosiaalirahastolle yhteensä 25 prosentin vähimmäisosuutta koheesiopolitiikkaan kohdennetuista talousarviomäärärahoista.

2.2. Työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa ja yhteenkuuluvuutta koskeva yhdennetty ohjelma

Työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa ja yhteenkuuluvuutta koskevalla yhdennetyllä ohjelmalla edistetään Eurooppa 2020 -strategian toteuttamista ja sen toisiaan tukevien yleistavoitteiden saavuttamista tukemalla toimia, joilla edistetään korkeaa työllisyysastetta ja riittävää sosiaaliturvaa, sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjuntaa sekä parannetaan työolosuhteita. Ohjelma toimii muutoksen alkuunpanijana jäsenvaltioissa, ja siihen sisältyy seuraavat osat:

· vastavuoroisia oppimisprosesseja koskeva Euroopan laajuinen foorumi uudistusten suunnittelua ja täytäntöönpanoa koskevan tietopohjan lisäämiseksi ja sidosryhmien osuuden edistäminen poliittisessa päätöksenteossa omavastuullisuuden lisäämiseksi EU:n työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa ja yhteenkuuluvuutta koskevien tavoitteiden osalta Progress-ohjelmasta saadun myönteisen kokemuksen pohjalta;

· näyttöön perustuvan sosiaalisen innovaation edistäminen kansallisten sosiaali- ja työllisyyspoliittisten järjestelmien modernisoimista koskevien jäsenvaltioiden ponnistelujen vauhdittamiseksi käyttämällä hyväksi havaittuja suunnittelu-, täytäntöönpano- ja arviointimenetelmiä sekä jakamalla tietoa tehokkaammin;

· työvoiman liikkuvuuden edistäminen EU:n sisällä ja työllistymismahdollisuuksien parantaminen erityisesti nuorten osalta EURES-verkoston toimien pohjalta;

· yrittäjyyden ja itsensä työllistämisen tukeminen keinona luoda työpaikkoja ja torjua sosiaalista syrjäytymistä. Tukeen sisältyy heikoimmassa asemassa oleville ryhmille, mikroyrityksille ja yhteisötaloudelle myönnettävän mikrorahoituksen saatavuuden parantaminen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn pohjalta.

2.3. Euroopan globalisaatiorahasto

Suuren rakennemuutoksen seurauksena työttömäksi joutuneille työntekijöille myönnetään erityistukea Euroopan globalisaatiorahastosta.

Euroopan globalisaatiorahaston kautta EU jatkaa jäsenvaltioiden avustamista räätälöidyn tuen antamisessa lisääntyvästä tuotannon ja kaupan rakenteen globalisaatiosta johtuvan suuren rakennemuutoksen seurauksena työttömäksi joutuneille työntekijöille. Lisäksi Euroopan globalisaatiorahastosta myönnetään rahoitusta, kun kyseessä ovat yhtäkkisen ja odottamattoman kriisin aiheuttamista vakavista paikallisen, alueellisen tai kansallisen talouden häiriöistä johtuvat laajat irtisanomiset. Euroopan globalisaatiorahaston tavoitteena on, että 50 prosenttia sen avustamista työntekijöistä löytää uuden ja pysyvän työpaikan 12 kuukauden jälkeen[10].

Komissio ehdottaa Euroopan globalisaatiorahaston soveltamisalan laajentamista globalisaatiosta johtuvien seurausten korvaamiseksi tietyillä maatalousaloilla.

2.4. Autonomiset budjettikohdat

Mainittujen välineiden lisäksi ja sille perustamissopimuksessa annetun toimivallan nojalla komissio jatkaa autonomisten budjettikohtien täytäntöönpanoa[11]

– Euroopan sosiaalisen mallin tärkeän osan muodostavan Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun helpottamiseksi;

– henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan kansallisen lainsäädännön tärkeimpien suuntausten analysoimiseksi ja arvioimiseksi sekä kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien koordinoinnin edistämiseksi; ja

– yhteiskunnallisen tilanteen ja väestörakenteen muutoksen vaikutuksen analysoimiseksi.

3. Täytäntöönpano

Rahoitusvälineiden ja budjettikohtien määrän vähennys sekä hallinto- ja täytäntöönpanomenetelmien ja -järjestelmien valtavirtaistaminen mahdollistaa välineiden tiiviimmän yhdentymisen ja yksinkertaistamisen erityisesti edunsaajien kannalta.

3.1. Euroopan sosiaalirahasto

Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpanossa keskitytään vahvemman ja tuloksiin perustuvan lähestymistavan yhdistämiseen liittämällä Euroopan sosiaalirahasto yhteiseen strategiakehykseen kaikkien jaettujen hallintovälineiden ja jäsenvaltioiden kanssa neuvoteltujen kumppanuussopimusten osalta.

Lisäksi täytäntöönpanoa yksinkertaistetaan. Yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja hyödynnetään enemmän erityisesti pienten hankkeiden osalta ja siten vähennetään jäsenvaltioiden ja alueiden hallintotaakkaa sekä helpotetaan rahoituksen saatavuutta paikallisille aloitteille. Maksut kytketään yhteisten toimintasuunnitelmien mukaisesti tiiviimmin kumppanuussopimuksissa ennalta määriteltyjen tavoitteiden toteutumiseen.

Tuloksiin perustuva kannustinmekanismi otetaan lisäksi käyttöön hyvin menestyneiden ohjelmien ja toimenpiteiden palkitsemiseksi ja huonosti menestyneiden kannustamiseksi.

3.2. Työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa ja yhteenkuuluvuutta koskeva yhdennetty ohjelma (suora hallinnointi)

Komissio hallinnoi suoraan työllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevaa uutta yhdennettyä ohjelmaa. Tärkeimmät toimenpiteet ovat tarjouspyynnöt, ehdotuspyynnöt ja yhteinen hallinnointi erityisesti yhdessä Euroopan investointirahaston kanssa täytäntöönpantavan mikrorahoitusjärjestelyn osalta. Kriittisen massan saavuttamiseksi ja hallintotaakan vähentämiseksi uudessa ohjelmassa keskitytään suuriin hankkeisiin, joilla on selvää lisäarvoa EU:n tasolla. Yhdenmukaistettuja ja yksinkertaistettuja sääntöjä otetaan käyttöön erityisesti pienten järjestöjen ohjelmaan osallistumisen helpottamiseksi.

Lisäksi otetaan käyttöön monivuotinen ohjelmointi pitkän aikavälin poliittisten tavoitteiden sekä vuotuisen rahoituksen määrittelemiseksi. Tällä varmistetaan, että ohjelma on aito politiikan ohjaama väline. Ohjelma pannaan täytäntöön tuloksiin perustuvan hallinnollisen lähestymistavan mukaisesti, joka perustuu edistyksen säännölliseen seurantaan selkeiden indikaattoreiden avulla.

3.3. Tuki työttömäksi jääneille työntekijöille

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta päättää edelleen budjettivallankäyttäjä. Komissio pyrkii varmistamaan, että Euroopan globalisaatiorahaston toiminta yksinkertaistuu ja se vastaa paremmin taloudellisten olosuhteiden muutoksiin.

3.4. Autonomiset budjettikohdat

Autonomisten budjettikohtien täytäntöönpano sovitetaan täysin yhteen molempien välineiden kanssa päällekkäisyyksien estämiseksi ja synergioiden lisäämiseksi. Niiden lukumäärää vähennetään ja suurille hankkeille annetaan etusija kriittisen massan saavuttamiseksi ja hallintotaakan vähentämiseksi.

4. Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020

Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä hintoina.

Vuosiksi 2014–2020 ehdotettujen määrärahojen kokonaismäärä josta || 88,3 miljardia euroa

· Euroopan sosiaalirahasto (perustuu 25/40/52 -malliin alueluokkien mukaisesti, osuus koheesiomäärärahoista 25 prosenttia lukuun ottamatta Verkkojen Eurooppa -välinettä) || 84 miljardia euroa

· työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa ja yhteenkuuluvuutta koskeva yhdennetty politiikka || 850 miljoonaa euroa

· Euroopan globalisaatiorahasto || 3 miljardia euroa

· Autonomiset budjettikohdat || 400 miljoonaa euroa

Ympäristö

1. Poliittiset tavoitteet

Euroopan unionin ympäristöpolitiikalla edistetään älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevien Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamista. Ympäristönsuojeluun tehtävät investoinnit ovat investointeja yhteiskuntiemme modernisointiin, ja ne tukevat Euroopan muuttumista tietoperustaiseksi ja luonnonvaroja tehokkaasti käyttäväksi taloudeksi. Ne ovat välttämättömiä ympäristön laadun suojelemiseksi ja parantamiseksi.

Ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen taloudessa merkitsee ympäristökustannusten vähenemistä, koska luonnonvaroja käytetään tehokkaammin. Tämä edistää kasvua, kilpailukykyä ja työpaikkojen luontia. Biodiversiteetin - luonnollisen pääomamme - suojelu ja ekosysteemien sietokyvyn vahvistaminen edistävät merkittävällä tavalla kestävän kasvun tavoitteiden saavuttamista. Ekosysteemit tarjoavat ruokaa, vettä, raaka-aineita ja monia muita hyötyjä ja vaikuttavat siten tuottavuuteen ja elämänlaatuun ja julkisen terveydenhoidon kustannusten vähenemiseen. Ekosysteemien ja niiden tarjoamien palvelujen ennallistaminen edistää vihreää taloutta, sillä se luo uusia taitoja ja työ- ja yritystoimintamahdollisuuksia, kannustaa innovaatioihin ja auttaa sopeutumaan ilmastonmuutokseen.

Toiminen yhdessä eurooppalaisella tasolla yhteisten ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi antaa laajasti tunnustettua lisäarvoa, koska ympäristökysymykset ovat rajatylittäviä. Vihreämmän Euroopan edellytyksenä on tiivis yhteistyö EU:n naapurien ja voimakkaasti kasvavien talouksien maiden kanssa. Ympäristön kestävyyden tavoite, johon EU on sitoutunut, on myös yksi vuosituhannen kehitystavoitteista.

EU:n talousarvio hyödyttää eurooppalaista ympäristölainsäädäntöä, minkä lisäksi sillä voidaan edistää ympäristötavoitteita sekä erityisillä ohjelmilla että varmistamalla, että ympäristötavoitteet sisältyvät vahvasti kaikkiin EU:n talousarviosta tuettuihin toimiin.

2. Välineet 2.1. Valtavirtaistaminen

Ympäristöpolitiikan painopistealueet valtavirtaistetaan kaikkiin tärkeimpiin EU:n rahoitusvälineisiin, mukaan luettuina koheesiota, maataloutta, meri- ja kalastusasioita sekä tutkimusta ja innovaatiota koskevat välineet, ja ulkoisen avun ohjelmiin. Tällä lähestymistavalla maksimoidaan ympäristöpolitiikkojen ja muiden alojen väliset synergiat ja otetaan huomioon se, että samoilla toimilla voi ja niillä pitäisikin olla useita toisiaan täydentäviä tavoitteita. Tällä lähestymistavalla edistetään myös sitä, että ohjelmien määrä ei lisäänny ja hallinnollinen taakka pienenee.

· Maatalous. Yksi yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen tärkeistä tavoitteista on edistää ympäristötavoitteita ottamalla ympäristönäkökohdat huomioon maanviljelijöille annettavissa suorissa maksuissa. Suorista maksuista 30 prosenttia tehdään ehdollisiksi ympäristöä koskevien parhaiden käytäntöjen noudattamisesta olemassa olevien täydentäviin ehtoihin liittyvien velvollisuuksien lisäksi. Yhteisen maatalouspolitiikan mukaisessa maaseudun kehittämisessä keskitytään lisäksi uudelleen julkisten hyödykkeiden jakamiseen muun muassa maatalouden ympäristötoimenpiteiden avulla. Kyseiset toimenpiteet auttavat varmistamaan, että EU:n maatalousala on kestävä ja pystyy tarjoamaan ympäristöhyödykkeitä, joihin kuuluvat muun muassa puhdas vesi, biodiversiteetti, maaperän suojelu, puhtaampi ilma ja maiseman suojelu. Näin edistetään myös EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista sekä ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämisen että siihen mukautumisen osalta.

· Meri- ja kalastuspolitiikka. Ympäristön kestävyys on meri- ja kalastuspolitiikan keskeinen osa tulevaisuudessa. Tämä saavutetaan muun muassa vähentämällä ylikalastusta ja ylikapasiteettia sekä suoria vaikutuksia (kuten sivusaaliita tai vaikutusta merenpohjaan) ja tukemalla merien suoja-alueita. Yhdennetyllä meripolitiikalla määritellään meriympäristöön vaikuttavat ihmisen toiminnan kestävän kehityksen rajat osana meristrategiapuitedirektiiviä.

· Koheesiopolitiikka. Eurooppa 2020 -tavoitteissa keskitytään enemmän koheesiopolitiikkaan ja saamaan EU:sta luonnonvaroja tehokkaasti käyttävä, vihreä ja kilpailukykyinen talous. Tämä saavutetaan antamalla suuri painoarvo tuloksille ja ehdollisuudelle myös ympäristötavoitteiden osalta. Kyseisiin tavoitteisiin kuuluu ympäristösäännöstön (vesi, jätteet, meriasiat, nitraatit, teollisuuden päästöjä koskeva direktiivi, ilmanlaatu, tulvalainsäädäntö) täytäntöönpanon edistäminen ja ympäristöä koskevan infrastruktuurin rahoitus sekä biodiversiteetin ja ekosysteemipalvelujen suojelu ja ennallistaminen muun muassa vihreän infrastruktuurin kehittämisen sekä aavikoitumisen vähentämisen ja estämisen kautta. Ympäristöön liittyvien riskien tarkastelua tehostetaan osana koheesiopolitiikkaa.

· Tutkimus ja innovaatiot. Uudella yhteisellä EU:n tutkimus- ja innovointirahoitusta koskevalla strategiakehyksellä edistetään tieteen ja tekniikan läpimurtoja, joita tarvitaan luonnonvaroja tehokkaasti käyttävään talouteen siirtymiseksi. Eko-innovaatioihin annettavan rahoitustuen jatkamisella edistetään myös älykästä ja kestävää kasvua. Innovaatiokumppanuuksilla on suora vaikutus luonnonvarojen tehokkaaseen käyttämiseen esimerkiksi veden, ekosysteemien, raaka-aineiden ja älykkäiden kaupunkien osalta.

· Ulkoisten toimien osalta liittymistä valmistelevalla tukivälineellä autetaan ehdokasmaita ympäristöä koskevan infrastruktuurin rahoittamisessa ja toimintakyvyn kehittämisessä, jotta EU:n säännöstöä voitaisiin noudattaa. Alueellisen ja kansallisen tason poliittisen vuoropuhelun avulla komissio jatkaa ympäristötuen valtavirtaistamista eurooppalaisen naapuruuspolitiikan välineen mukaisesti. Ympäristökysymyksiä pitäisi myös valtavirtaistaa lisää kehitysmaiden tukiohjelmiin. Biodiversiteetti ja ekosysteemit ovat tärkeitä globaaleja julkishyödykkeitä, ja ne ovat osa suunniteltua globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskevaa temaattista ohjelmaa. Lissabonin sopimuksessa EU:lle annetaan vahvempi rooli monenvälisissä ympäristösopimuksissa ja kansainvälisessä ympäristöhallinnossa, mikä heijastuu lisääntyneenä rahoituksena.

2.2. Ympäristöä ja ilmastotoimia koskeva erityisväline

Valtavirtaistamisen lisäksi komissio ehdottaa LIFE+ -ohjelman jatkamista ja sen tiiviimpää yhdenmukaistamista Eurooppa 2020 -tavoitteiden kanssa. Nykyisen ohjelmakauden tapaan uudella välineellä katetaan yhden ohjelman puitteissa useita toimia ympäristön ja ilmastotoimien aloilla.

Ympäristöä koskevan alaohjelman[12] mukaisesti välineessä keskitytään kahdentyyppisiin hankkeisiin: uusiin integroituihin hankkeisiin, joiden määrä ja rahoitusosuus lisääntyvät asteittain ohjelman keston aikana, ja ”perinteisiin” hankkeisiin. Komissio katsoo, että yhdennetyillä hankkeilla voi olla olennaisen tärkeä alullepanijan rooli seuraavien tavoitteiden saavuttamisessa: biodiversiteetin ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen, Natura 2000 -verkoston tehokas hallinnointi, ympäristöhallinnon edistäminen sekä jäte- ja vesihuolto. Ne voivat myös edistää rahoituksen hankkimista muista lähteistä kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Hankkeiden valinnassa käytetään edelleenkin mittapuuna niiden EU:n tasolla saatavaa lisäarvoa ja mahdollisuuksia siirtää taitotietoa.

Yhdennetyillä LIFE -hankkeilla tärkeimmät EU:n ympäristödirektiiveihin, kuten luontotyyppidirektiiviin tai vesipuitedirektiiviin, liittyvät ympäristöä koskevat toimintasuunnitelmat[13] pannaan täytäntöön kestävällä tavalla. Yhdennetyillä hankkeilla tuetaan useita erityistoimia ja -toimenpiteitä. Lisärahoitusta kyseisille hankkeille hankitaan muista EU:n rahoitusohjelmista sekä kansallisista, alueellisista ja yksityisen sektorin rahoituslähteistä, ja se kohdennetaan yhteisesti ympäristötavoitteisiin. LIFE-rahoitus toimisi siten katalysaattorina, jolla varmistetaan jatkuvuus ja strategian keskittyminen ympäristöasioihin ja jonka avulla synergioita voidaan käyttää täysimääräisesti hyväksi. Yhteisen strategiakehyksen kautta yhteistyöstä muiden EU:n rahastojen kanssa tulee jäsennellympi.

Ympäristöä koskevaan alaohjelmaan kuuluvat seuraavat painopistealueet:

(a) LIFE Biologinen monimuotoisuus -osa-alueessa otetaan edelleen huomioon Natura 2000 -ohjelma ja biologiseen monimuotoisuuteen liittyvien parhaiden käytäntöjen kehittäminen ja jakaminen, mutta siinä keskitytään myös laajempiin biologista monimuotoisuutta koskeviin haasteisiin Eurooppa 2020 -ohjelman strategisen biodiversiteettitavoitteen mukaisesti. Kyseisellä tavoitteella pyritään säilyttämään ja ennallistamaan ekosysteemit ja niiden tarjoamat palvelut.

(b) LIFE Ympäristö -osa-alueessa keskitytään EU:n ympäristöpolitiikan ja erityisesti Eurooppa 2020 -strategian luonnonvarojen tehokasta käyttämistä koskevien tavoitteiden kannalta merkityksellisen ympäristölainsäädännön (kuten vesipuitedirektiivi tai jätteitä koskeva puitedirektiivi) täytäntöönpanon tukemiseen julkisella ja yksityisellä sektorilla.

(c) LIFE Hallinto -osa-alueessa tuetaan foorumien perustamista parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi EU:n ympäristöpoliittisista painopisteistä kiinni pitämisestä ja ympäristöpolitiikan soveltamisesta, politiikan kehittämisestä ja tietoon perustuvasta päätöksenteosta (esimerkiksi hankkeiden tulosten laaja levitys) hyvää hallintotapaa korostaen. Tällä toimintalinjalla tuetaan myös ympäristökysymyksiä käsitteleviä kansalaisjärjestöjä ja edistetään tietämyksen lisäämistä ja ympäristöä koskevan tiedon tukemista ja jakamista, sillä ne liittyvät erottamattomasti hyvän hallintotavan saavuttamiseen ja politiikan täysimääräiseen täytäntöönpanoon sekä noudattamiseen.

2.3. Biodiversiteettiä koskeva rahoitus

Biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian rahoitus vuoteen 2020[14] saakka edellyttää biologisen monimuotoisuuden valtavirtaistamista EU:n koko talousarvioon. EU:n sisällä se tapahtuisi tärkeimpien rahoitusvälineiden kautta ja EU:n ulkopuolella ulkoisten toimien rahoituksen avulla. Jotta EU:n varojen käyttö tehostuisi, on myös tärkeää maksimoida synergiat ilmastonmuutoksen torjuntatoimien rahoittamisen kanssa rahoittamalla ekosysteemiin perustuvia ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista ja niiden lieventämistä koskevia hankkeita, joilla tarjotaan myös laajempia ekosysteemipalveluja, sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolella.

Natura 2000 -ohjelman mukaisesti suojeltujen alueiden tehokas hoito ja ennallistaminen ovat keskeisessä osassa EU:n biodiversiteetin heikkenemisen pysäyttämistä ja sen uudelleen vahvistumista koskevan Eurooppa 2020 -tavoitteen, jonka Eurooppa-neuvosto asetti vuonna 2010, saavuttamisessa. Tehostettu yhdennetty lähestymistapa, jonka mukaisesti käytetään useita EU:n alakohtaisia rahastoja ja varmistetaan niiden yhdenmukaisuus Natura 2000 -toimintakehyksen painopistealueiden kanssa, yhdessä parannetun LIFE Biodiversiteetti -toimintalinjan kanssa tarjoaa EU:n tasolla vahvan perustan uuden Natura 2000 -ohjelman rahoitusstrategialle.

Biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten konferenssin 10. lokakuuta 2010 Nagoyassa järjestetyssä 10. kokouksessa EU sitoutui yhdessä muiden sopimuspuolten kanssa lisäämään merkittävästi maailmanlaajuisen biologisen monimuotoisuuden rahoitusta vuoteen 2020 mennessä. EU:n talousarviorahoitus myönnetään EU:n ulkoisten toimintaohjelmien maantieteellisten ja alueellisten määrärahojen kautta sekä globaaleja julkishyödykkeitä koskevan temaattisen ohjelman kautta.

Sen lisäksi, että biologinen monimuotoisuus valtavirtaistetaan ulkoisten toimien talousarvioon, komissio ehdottaa talousarvion ulkopuolisen mekanismin/rahaston perustamista jäsenvaltioiden rahoituksen ja EU:n talousarviomäärärahojen yhdistämiseksi.

3. Täytäntöönpano 3.1. Valtavirtaistaminen

Valtavirtaistaminen tapahtuu muissa alakohtaisia politiikkoja koskevissa luvuissa kuvattujen rakenteiden ja välineiden kautta. Tulosten toimittamisen varmistamiseksi kaikille asian kannalta merkityksellisille EU:n politiikan välineille asetetaan selkeitä vertailuarvoja sekä valvontaa ja raportointia koskevia sääntöjä ja asianmukaisia indikaattoreita.

Synergioiden maksimoimiseksi eri poliittisten tavoitteiden välillä ympäristöön liittyvien menojen osalta suunnitellaan otettavaksi käyttöön samankaltainen seurantamenettely kuin ilmastokysymyksiin liittyvien menojen osalta.

Biologisen monimuotoisuuden osalta OECD:n määrittelemät ja komission ulkoisten välineiden osalta jo käyttöön ottamat Rion tunnusmerkit otetaan osaksi olemassa olevia EU:n ohjelmien toteutumista mittaavia menetelmiä. Niiden avulla voidaan myös esittää ilmastoon ja biologiseen monimuotoisuuteen liittyvien menojen yhteiset edut ja korostaa ilmastoon liittyviin REDD+ -ohjelman (metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähentäminen) toimiin suunnatuista menoista saatavia etuja biologisen monimuotoisuuden kannalta.

3.2. Ympäristöä ja ilmastotoimia koskeva erityisväline

Komissio hallinnoi nykyistä LIFE+ -ohjelmaa suoraan keskitetysti. Komissio katsoo, että tulevaa ohjelmaa olisi edelleen hallinnoitava keskitetysti, mutta hallintotehtäviä voitaisiin suuressa määrin delegoida olemassa olevalle toimeenpanovirastolle. Delegoinnin laajuudessa, ehdoissa ja edellytyksissä on otettava huomioon komission tarve säilyttää vahvat poliittiset yhteydet yhdennettyjen hankkeiden osalta.

4. Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020

Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä hintoina. Valtavirtaistamisen rahoitusta ei oteta huomioon, sillä se sisältyy alakohtaisten rahoitusvälineiden talousarviomäärärahoihin.

LIFE+ -ohjelma (Ympäristö-alaohjelma) || 2,4 miljardia euroa

Ulkoiset toimet

1. Poliittiset tavoitteet

Euroopan unioni on väestömääränsä ja taloudellisen valtansa vuoksi maailmanluokan toimija. EU:n 500 miljoonan asukkaan osuus koko maailman bruttokansantuotteesta on 25 prosenttia ja maailmankaupasta viidennes. EU on myös aktiivinen poliittinen toimija, jolla on alueellisia (erityisesti naapurialueisiin liittyviä) ja maailmanlaajuisia turvallisuusintressejä ja vastuuta. Se osoittaa solidaarisuutta erityisesti antamalla yli puolet kaikesta kansainvälisestä kehitysavusta ja on maailman suurin humanitaarisen avun antaja. Se toimii aktiivisesti ihmisoikeuksien suojelun, ihmisarvoisen työnteon, muiden yleismaailmallisten arvojen ja kansainvälisten ympäristöä koskevien ja yhteiskunnallisten yleissopimusten hyväksi.

EU toimii yhä aktiivisemmin konfliktien ehkäisyssä, kriisienhallinnassa ja rauhanrakentamisessa johtamiensa kriisinhallintaoperaatioiden sekä kriisinhallinta- ja vakautusvälineiden kautta. EU myös tukee YK:n ja Afrikan unionin rauhanturva- ja rauhanpalauttamistehtäviä epävakaissa ja sotaa käyvissä maissa. Lisäksi EU on sitoutunut tukemaan monenvälistä järjestelmää ja sen uudistamista, Dohan monenvälisiä kauppaneuvotteluja, ilmastonmuutosta koskevaa Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimusta ja siihen liittyviä neuvotteluja, biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyviä biodiversiteettineuvotteluja, muita monenvälisiä sopimuksia koskevia neuvotteluja, G-8:n ja G-20:n uudistuksia ja globaalia hallintaa.

Ulkopolitiikka on siis EU:lle merkittävä toimintakenttä, jota on lujitettu uudessa Lissabonin sopimuksen mukaisessa toimielinrakenteessa.

EU käyttää ulkosuhteiden taloudellisia välineitä näiden toimintalinjojen täytäntöönpanon tukemiseen ja erityisesti seuraaviin kysymyksiin:

(1) EU:n arvojen edistäminen ja puolustaminen ulkomailla. Ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen esiin tuominen; viime aikojen tapahtumat eri puolilla maailmaa ovat osoittaneet, että EU:n antamaa apua siirtymävaiheessa ja demokratiakehityksen eri vaiheissa oleville maille ja kansalaisyhteiskunnalle on tarkasteltava uudelleen.

(2) EU:n toimintalinjoja olisi käytettävä entistä enemmän merkittävien maailmanlaajuisten haasteiden ratkaisemisen tukena; näitä haasteita ovat esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunta, luonnon monimuotoisuuden heikkenemissuuntauksen kääntäminen ja globaalien julkishyödykkeiden ja resurssien suojaaminen. Komissio ehdottaa, että EU:lle ja sen ulkopuolisten maiden kanssa yhteisille intresseille laaditaan ennakoiva agenda, jossa keskitytään erityisesti strategisiin kumppaneihin.

(3) EU:n kehitysyhteistyön vaikutuksen lisääminen, tavoitteena erityisesti köyhyyden poistaminen. EU keskittää tukeaan niille aloille, joilla EU:lla on erityistä asiantuntemusta, ja jaottelee kumppanimaita ja -alueita sen varmistamiseksi, että tukivarat jaetaan tarpeiden, kapasiteetin, kiinnostuksen kohteiden ja sitoumusten mukaisesti. Tuen koordinointia ja poliittista johdonmukaisuutta olisi parannettava ja kehitysyhteistyön rahoittamiseen olisi varattava riittävästi rahoitusta. Afrikan ja Euroopan yhteisen strategian täytäntöönpanon tueksi perustetaan yleisafrikkalainen väline, jolla keskitytään alueiden ja mannerten välisen toiminnan selkeään lisäarvoon. Väline on joustava ja siihen osallistuvat EU:n jäsenvaltiot, Afrikan valtiot, rahoituslaitokset ja yksityinen sektori.

(4) Investoiminen pitkän aikavälin vaurauteen ja vakauteen EU:n naapurialueilla. Vakauden, vaurauden ja demokratian alueen tavoitteeseen pyritään valmistelemalla (mahdollisia) ehdokasmaita jäsenyyttä varten ja soveltamalla uudistettua naapuruuspolitiikkaa. EU tukee aktiivisesti demokratian arvoja ja periaatteita naapurustossaan. Se edistää kasvusta koituvien etujen oikeudenmukaisempaa jakautumista poliittisen yhteistyön sekä etelään ja itään suuntautuvan taloudellisen yhdentymisen syventämisen kautta.

(5) Eurooppalaisen solidaarisuuden edistäminen luonnonkatastrofien tai ihmisen aiheuttaman tuhon jälkeen. EU pitää kiinni kansainvälisesti sovituista humanitaarisen oikeuden periaatteista ja lisää humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun kapasiteettiaan. EU:n talousarviosta tuetaan toimia, joilla katastrofeja ennakoidaan, niihin valmistaudutaan, niitä estetään ja niihin reagoidaan nopeammin. Samalla sitoudutaan aiempaa joustavammin kehityshankkeisiin, joiden avulla kriisitilanteesta selvitään paremmin ja sietokykyä kehitetään tulevaisuutta varten.

(6) Kriisien ehkäisyn ja ratkaisemisen tehostaminen. EU lisää toimia, joilla ehkäistään ja ratkaistaan kriisejä, pidetään yllä rauhaa ja vahvistetaan kansainvälistä turvallisuutta sekä EU:n kriisivalmiutta.

Avoin Eurooppa, joka toimii sääntöihin perustuvissa kansainvälisissä puitteissa, on paras tapa hyödyntää kasvua ja työllisyyttä edistävän globalisaation etuja.

2. Välineet

Komissio ehdottaa EU:n tuleville ulkoisten toimien välineille seuraavaa rakennetta:

2.1. Kehitysyhteistyö

Komissio ehdottaa, että kehitysyhteistyön perustana käytetään nykyisen kehitysyhteistyön rahoitusvälineen maantieteellistä ja temaattista soveltamisalaa. Se ehdottaa myös, että Euroopan kehitysrahasto, joka kattaa yhteistyön Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT-maiden) ja merentakaisten maiden ja alueiden kanssa, on seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen ajan edelleen talousarvion ulkopuolella.

2.2. Laajentumismaiden väline

Laajentumisstrategian rahoitusperustaksi ehdotetaan liittymistä valmistelevaa yhtenäistettyä välinettä, johon yhdistetään kaikki sisäisten politiikkojen ja alakohtaisten kysymysten eri ulottuvuudet. Tavoitteena on varmistaa, että varsinaiset ja mahdolliset ehdokasmaat ovat täysin valmistautuneita mahdolliseen liittymiseen. Painopiste on sosiaalis-taloudellisessa kehityksessä, alueellisessa yhteistyössä, unionin säännöstön käyttöönotossa ja täytäntöönpanossa ja sisäisten politiikkojen hallintaan valmistautumisessa. Väline toteutetaan kansallisin/monen edunsaajan ohjelmin, joista sovitaan edunsaajien kanssa. Se heijastaa myös rakennerahastoja, koheesiorahastoa ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja myös näiden uutta kohdentamista julkishyödykkeisiin. Lisäksi laajentumismaissa voidaan edelleen tarvittaessa käyttää poliittisia ja finanssikriisiin liittyviä välineitä (makrotaloudellinen apu ja vakautusväline).

2.3. Eurooppalainen naapuruuden väline

Eurooppalaisella naapuruuden välineellä tuetaan EU:n naapurimaita: syvennetään poliittista yhteistyötä, edistetään taloudellista yhdentymistä EU:n kanssa ja helpotetaan tehokasta ja kestävää siirtymistä demokratiaan. Yhteistyö EU:n naapureiden kanssa perustuu periaatteeseen, jonka mukaan maat, joiden uudistukset menevät pidemmälle ja etenevät nopeammin, saavat EU:lta enemmän tukea, kuten komission muuttuvaa naapurustoa koskevassa tiedonannossa on todettu. Euroopan naapuruuspoliittisella välineellä annetaan kaikki EU:n rahoitus naapurimaille ja sitä täydennetään tarvittaessa muilla ulkoisen toiminnan välineillä.[15]

2.4. Kumppanuusväline

Tällä uudella ohjelmalla tarjotaan tapauskohtaista tukea yhteistyöhön kaikkien yhteisön ulkopuolisten maiden (teollisuus- ja kehitysmaiden) kanssa siten, että painopiste on strategisissa kumppaneissa / kehittyvän talouden maissa. Siitä rahoitetaan toimia, joilla tuetaan EU:n politiikkoja ulkomailla kahdenvälisellä yhteistyöllä ja yhteisillä keinoilla lähestyä haasteita, taloudellisilla kumppanuuksilla ja liiketoimiin liittyvällä yhteistyöllä, diplomatian keinoin ja verkostoin sekä ihmistenvälisten kontaktien kautta. Tarkoituksena on myös järjestää politiikkoja koskevia keskusteluja ja yhteisiä toimia yksittäisten kumppanimaiden kanssa, edistää kauppaa ja investointeja sekä lähentää yhteistyötä strategisten kumppaneiden kanssa.

2.5. Ihmisoikeuksien edistäminen maailmassa

Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä lujitetaan ja sillä keskitytään erityisesti kahdenlaiseen toimintaan. Ensinnäkin tukea toimivan kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen vahvistetaan, sillä tällä on erityinen rooli muutoksen aikaansaamisessa ja ihmisoikeuksien ja demokratian tukemisessa. Välineellä lisätään EU:n valmiutta reagoida nopeasti ihmisoikeusrikkomuksiin ja lisätään tukea kansainväliselle ja alueelliselle ihmisoikeustarkkailulle ja -mekanismeille. Lisäksi tuetaan vaalitarkkailua ja vaalimenettelyiden tehostamista.

2.6. Solidaarisuus ja tuki luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttaman tuhon uhreille

Humanitaarista apua ja pelastuspalvelua vahvistetaan. Niiden perustana ovat edelleen tarpeet ja periaatteet.

– Humanitaarisen avun välineellä reagoidaan luonnonkatastrofeihin ja ihmisen aiheuttamaan tuhoon. Se perustuu kansainvälisiin humanitaarisen oikeuden periaatteisiin ja siinä käytetään erityisiä organisaatioita.

– Pelastuspalvelumekanismilla vastataan luonnonkatastrofeihin ja ihmisen aiheuttamiin tuhoihin yhteisön ulkopuolisissa maissa koordinoimalla EU:n jäsenvaltioiden pelastuspalveluviranomaisia.

2.7. Kriisinehkäisy ja -hallinta

EU:n työ tällä alalla jakautuu useisiin osiin.

· Vakautusvälineellä puututaan kriiseihin, myös luonnonkatastrofeihin, keskittymällä konfliktien ehkäisyyn, rauhanrakentamiseen ja valtiorakenteiden kehittämiseen. Välineen pitkän aikavälin kapasiteetilla puututaan maailmanlaajuisiin ja alueiden rajat ylittäviin uhkiin esimerkiksi rajoittamalla joukkotuhoaseiden leviämistä, torjumalla terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta ja estämällä laitonta kauppaa.

· Vakauttamis- ja sopeuttamistoimien kohteena olevien maiden lyhyen aikavälin rahoitustarpeita hoidetaan makrotaloudellisella avulla.

· Ydinturvallisuutta edistetään kansainvälisten säännösten tueksi ydinturvallisuuteen liittyvällä yhteistyön välineellä. Tarkoituksena on edistää ydinturvallisuuden ja säteilyturvan korkean tason saavuttamista sekä ydinmateriaalivalvonnan tehokasta ja tuloksellista soveltamista yhteisön ulkopuolisissa maissa.

· Lisäksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan talousarviosta tuetaan toimia, joilla ei ole sotilaallista merkitystä tai vaikutusta puolustuksen alalla.

3. Täytäntöönpano

Uusien ohjelmien täytäntöönpanoa yksinkertaistetaan edelleen erityisesti avun tuloksellisuuden edistämiseksi. Uusiin välineisiin sisällytetään tarvittaessa keskinäinen vastuu varojen jakamisesta ja maksamisesta. EU:n poliittisiin tavoitteisiin tarkoitetun ulkopuolisen rahoituksen käytössä pyritään saamaan aikaan synergiaa esimerkiksi EU:n köyhyydenpoistamiseen, ilmastoon ja biodiversiteettiin liittyvien rahoitussitoumusten kohdalla.

Myös joustavuutta ehdotetaan lisättäväksi. Rahoituskehykseen kuulumattomia, suuriin ennakoimattomiin tapahtumiin liittyviä talousarviomekanismeja (hätäapuvaraus, joustoväline) vahvistetaan.

Yksinkertaistaminen toteutetaan rajaamalla välineet selkeämmin ja poistamalla niiden päällekkäisyyksiä siten, että kullakin välineellä on kohdennettu, selkeästi määritelty poliittinen tavoite. Myös EU:n tuen antamisen sääntöjen ja menettelyjen yksinkertaistamista ehdotetaan; erityisesti ohjelmasuunnittelun halutaan luovan suotuisat olosuhteet yhteiselle toiminnalle jäsenvaltioiden kanssa.

Kaikkiin välineisiin liittyviä innovatiivisia rahoitusvälineitä ehdotetaan käytettäviksi (erityisesti alueellisten investointijärjestelyjen kautta) lisää, jolloin avustuksia voitaisiin antaa yhdessä lainojen kanssa ja kumppanimaiden investointitarpeisiin saataisiin lisärahoitusta.

Tuen demokraattista valvontaa on parannettava. Tämä voitaisiin toteuttaa käyttämällä ohjelmien tiettyjen osien suhteen siirretyn toimivallan nojalla annettuja säädöksiä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, ei pelkästään siksi, että tällöin lainsäätäjät olisivat samanarvoisia, vaan myös siksi, että ohjelmasuunnitteluun saataisiin lisää joustoa. Euroopan kehitysrahaston valvontaa ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen kanssa, mutta siten, että välineen ominaispiirteet otetaan huomioon.

4. Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020

Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä hintoina

Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020 yhteensä joista || 70 miljardia euroa

· Kehitysyhteistyön rahoitusväline || 20,6 miljardia euroa

· Liittymistä valmisteleva väline || 12,5 miljardia euroa

· Eurooppalainen naapuruuden väline || 16,1 miljardia euroa

· Kumppanuusväline || 1 miljardi euroa

· Vakautusväline || 2,5 miljardia euroa

· Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline || 1,4 miljardia euroa

· Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka || 2,5 miljardia euroa

· Humanitaarisen avun väline || 6,4 miljardia euroa

· Pelastuspalvelu ja hätäapuvalmius || 0,2 miljardia euroa

· Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukot || 0,2 miljardia euroa

· Väline ydinturvallisuusalan yhteistyötä varten || 0,56 miljardia euroa

· Makrotaloudellinen apu || 0,6 miljardia euroa

· Takuurahasto ulkosuhteisiin liittyville hankkeille || 1,26 miljardia euroa

Hätäapuvaraus || 2,45 miljardia euroa

11. EKR:n ehdotettu talousarvio yhteensä || 30,3 miljardia euroa

Petostentorjunta

1. Poliittiset tavoitteet

EU:n petostentorjuntapolitiikan tavoite on suojata Euroopan unionin taloudellista etua estämällä, ennaltaehkäisemällä ja tutkimalla EU:n varoihin kohdistuvia petoksia ja varmistamalla, että tällaisesta toiminnasta nostetaan syytteet. Politiikkaa panee täytäntöön Euroopan petostentorjuntavirasto OLAF. Se kuuluu komissioon, mutta hoitaa tutkinnan täysin itsenäisesti.

Komission osana OLAF hallinnoi jäljempänä esitettyjä ohjelmia, joilla tuetaan unionin petostentorjuntapolitiikkaa. Eräs petostentorjunnan erityisistä tehtävistä on euron suojaaminen seteli- ja kolikkoväärennöksiltä, mikä on yhteisvaluutan toiminnan kannalta keskeisen tärkeää.

2. Välineet

Jäsenvaltioiden toimia EU:n talousarvioon kohdistuvien petosten torjunnassa koordinoidaan kolmella ohjelmalla SEUT-sopimuksen 325 artiklassa tarkoitetun kiinteän ja säännöllisen yhteistoiminnan velvoitteen mukaisesti.

· Herkules II -ohjelmalla edistetään petostentorjuntatoimia lisäämällä monikansallista ja monialaista yhteistyötä, koulutusta, oikeustieteellistä erityiskoulutusta, muita petostentorjuntaan liittyviä palveluja jäsenvaltioiden tästä alasta vastaaville viranomaisille (poliisi, tulli, syyttäjälaitos ym.), ammattiverkostojen aikaansaamista (myös liittyvissä maissa ja ehdokasmaissa) ja jäsenvaltioiden teknisen välineistön rahoitusta. Herkules-ohjelmalla on erityinen rooli savukkeiden salakuljetuksen torjunnassa.

· Petostentorjunnan tietojärjestelmä AFIS tarjoaa suojatun rakenteen, jonka puitteissa jäsenvaltiot voivat vaihtaa petoksiin liittyviä tietoja keskenään ja komission kanssa. Rakenteen ansiosta voidaan myös toteuttaa yhteisiä tullitoimia, joihin osallistuu jäsenvaltioita ja yhteisön ulkopuolisia maita ja joissa koordinoidaan eri tahojen resursseja riskialttiiden, yhteisesti kiinnostavien kohteiden torjunnassa.

· Perikles-ohjelmalla suojataan euroa väärennöksiltä. Ohjelmaan kuuluu henkilöstövaihtoa, apua ja koulutusohjelmia. Euroväärennösten torjunta on ollut onnistunut yhdistelmä toimenpiteitä, joiden painopiste on ollut kansallisen ja Euroopan tason eri toimijoiden läheisessä yhteistyössä sekä koulutuksessa ja tiedottamisessa.

Petostentorjunnan varsinaisen rahoitusohjelman lisäksi petostentorjuntasäännösten parempi yhdenmukaisuus kaikissa eri rahoitusohjelmissa auttaa petostentorjuntaa koskevan unionin sitoumuksen tosiasiallisessa täytäntöönpanossa. Tämän vuoksi petoksentorjuntaa koskevia säännöksiä lisätään vuosien 2014–2020 ”uuden sukupolven” ohjelmien kaikkiin oikeusperustoihin.

3. Täytäntöönpano

Aiempien Herkules-ohjelmien arviointi on osoittanut, että sillä on ollut merkittävää vaikutusta, ja jäsenvaltioiden käyttämien teknisten laitteiden tasoon, rajatylittävien toimien helpottamiseen ja todisteiden laatuun on saatu parannuksia. Erikoistuneiden lainvalvontaviranomaisten välisiä yhteyksiä on vahvistettu. Oikeustieteelliset tutkimukset erityisesti rajatylittävistä petostentorjuntatoimista ovat lujittaneet yhteistyön perustaa.

Jäsenvaltioissa on käytetty AFIS-järjestelmää merkittävästi enemmän sen jälkeen, kun uusi tekniikka otettiin käyttöön vuonna 2010. Lisäparannuksia on suunnitteilla erityisesti riskianalyysien helpottamiseksi. Yhteisten tullitoimien toteuttamiskapasiteettia lisätään.

Perikles-ohjelmalla on oma vaikutuksensa siihen, että euroseteleitä ja -kolikoita on väärennetty verraten vähän. Ohjelman puitteissa on toteutettu onnistuneita toimia, joilla väärennökset on estetty ennen rahan pääsemistä liikkeeseen. Perikles-ohjelmassa on toteutettu noin 110 tointa ja koulutettu 6 000 henkilöä, joten se on tärkeä osa euron suojelua väärennöksiltä.

Nämä ohjelmat on toteutettu avustuksilla ja julkisin hankinnoin.

Kaikkia kolmea ohjelmaa koskeva ehdotus on, että nykyistä lähestymistapaa parannetaan komission petostentorjuntastrategian mukaisesti ja säilytetään asianmukainen rahoituksen taso.

4. Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020

Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä hintoina

Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020 yhteensä Herkules, Perikles ja AFIS || 150 miljoonaa euroa

Terveys- ja kuluttaja-asiat

1. Poliittiset tavoitteet

Euroopan unionin terveys- ja kuluttajapolitiikassa keskitytään Euroopan kansalaisen kannalta keskeisen tärkeisiin kysymyksiin: terveyteen, turvallisuuteen sekä laajan elintarvike- ja kulutushyödykevalikoiman saatavuuteen tehokkailla ja suojatuilla sisämarkkinoilla. EU:n politiikka tällä alalla on suunniteltu siten, että sillä luodaan mahdollisuuksia eurooppalaiselle kuluttajalle, suojellaan ja parannetaan Euroopan kansalaisten terveyttä, varmistetaan ruuan turvallisuus ja terveellisyys sekä suojellaan kasvien terveyttä ja eläinten hyvinvointia ja terveyttä.

Komissiolla on erityinen vastuu edistää eläinten, erityisesti tuotantoeläinten, suojelua sekä niiden terveydentilan ja elinolosuhteiden parantamista unionissa. Samalla on kuitenkin tarkoitus helpottaa eläinten ja eläintuotteiden yhteisön sisäistä kauppaa ja maahantuontia asianmukaisten terveysvaatimusten ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. EU valvoo myös kasvinsuojelutuotteiden markkinointia ja käyttöä sekä asettaa standardit torjunta-ainejäämien seurantaa ja valvomista varten. EU toteuttaa ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä suojautuakseen kasveille tai kasvituotteille haitallisten organismien kulkeutumiselta EU:hun ja leviämiseltä siellä. Lisäksi se varmistaa laatuvaatimukset siementen ja lisäysaineiston myynnille EU:ssa. Tämä tehtävä hoituu tehokkaammin ja taloudellisemmin EU:n talousarvion kautta kuin 27 eri kansallisen talousarvion kautta.

Hyvän terveyden edistäminen on tärkeä osa älykkään ja osallistavan kasvun tavoitteita Eurooppa 2020 ‑strategiassa. Väestön pitäminen terveenä ja aktiivisena pidempään vaikuttaa myönteisesti tuottavuuteen ja kilpailukykyyn. Väestönmuutos aiheuttaa alan kestävyydelle haasteita, joihin vastaamisessa terveydenhuollon innovaatiot voivat auttaa.

Kuluttajapolitiikalla edistetään myös merkittävästi Euroopan talouden tehokkuutta, kun kansalaisilla on mahdollisuus osallistua täysimääräisesti sisämarkkinoille. Näin voidaan lisätä heidän valmiuksiaan ja luottamustaan ostaa tavaraa ja palveluja yli rajojen, erityisesti verkossa. Kulutusmenojen osuus suhteessa EU:n BKT:hen on 56 prosenttia, joten tehokkaalla kuluttajapolitiikalla voi olla merkittävä rooli Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamisessa.

EU:n terveys- ja kuluttajapolitiikan osana rahoitetuilla ohjelmilla edistetään Euroopan kansalaisten hyvinvointia. EU:n terveys- ja kuluttajaohjelmien lisäarvo näkyy siinä, että niillä voidaan puuttua asioihin, joita jäsenvaltio ei yksin voisi hoitaa yhtä tehokkaasti. Esimerkiksi rajatylittävien ostosten tekemiseen kannustavat toimet tai suuriin haasteisiin, kuten useisiin jäsenvaltioihin vaikuttaviin tauteihin tai pandemioihin reagoiminen, edellyttävät koordinointia ja johdonmukaisuutta. Eläin- ja kasvitauditkaan eivät kunnioita maiden rajoja. Jos eläinten terveys ja elintarviketurvallisuus ovat yhdenmukaisia ja korkeatasoisia kaikkialla EU:ssa, voidaan taata elävien eläinten ja eläintuotteiden vapaa liikkuvuus, joka on sisämarkkinoiden toiminnan kannalta keskeisen tärkeää. Samoin kuluttajien valinnanvara kasvaa, kilpailu lisääntyy ja EU:n elintarviketuottajat hyötyvät mittakaavaedusta.

2. Välineet

Komissio ehdottaa seuraavassa esitettäviä ohjelmia EU:n terveys- ja kuluttajapolitiikan tueksi.

2.1. Terveys 2.1.1. Kansanterveys kasvun tukena (Health for Growth) -ohjelma

Uusi Kansanterveys kasvun tukena (Health for Growth) ‑ohjelma suunnataan Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden ja uusien oikeudellisten velvoitteiden mukaisesti toimiin, joilla on selkeästi EU-lisäarvoa. Pääasiallisena tavoitteena on suojella yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kansalaisia rajatylittäviltä terveysriskeiltä, lisätä terveyspalvelujen kestävyyttä ja parantaa väestön terveydentilaa sekä kannustaa terveyteen liittyvää innovointia. Ohjelmalla tuetaan terveyspolitiikkaa esimerkiksi kehittämällä harvinaisten sairauksien diagnosoinnin ja hoidon parhaita käytänteitä ja ohjeita, tukemalla tauteja käsitteleviä eurooppalaisia osaamisverkostoja, kehittämällä syöpäseulonnan parhaita käytänteitä ja ohjeita sekä laatimalla EU:n yhteinen lähestymistapa terveysteknologian arviointiin ja sähköisiin terveyspalveluihin. Terveysalan tutkimusta ja innovointitoimia tuetaan tutkimus- ja innovointirahoituksen yhteisestä strategiakehyksestä.

2.1.2. Eläinten ja kasvien terveys ja elintarviketurvallisuus

Eläinten ja kasvien terveyttä ja elintarviketurvallisuutta koskevassa ohjelmassa keskitytään eläintautien hävittämiseen, eläinlääkintäalan hätärahastoon ja näihin liittyviin toimiin kuten EU:n vertailulaboratorioiden rahoittamiseen, koulutusohjelmiin ja rokotepankkeihin. Tulevilla ohjelmilla jatketaan näitä toimia, ja painopiste on aiempaa vahvemmin tuloksissa. Ohjelmasta rahoitetaan myös paljon kaivattuja lisätoimia EU:ssa yhä yleisempien tuholaisten ja kasvitautien osalta.

2.2. Kuluttajat

Kuluttajaohjelma

Kuluttajaohjelmalla edistetään kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia, joita pidetään keskeisenä keinona saada aikaan suojelun korkea taso eri puolilla sisämarkkinoita. Ohjelmassa keskitytään kuluttajille tiedottamiseen ja kuluttajien edun valvomiseen. Sillä tuetaan kuluttajansuojasääntöjen tehokasta soveltamista niiden täytäntöönpanosta vastuussa olevien viranomaisten ja organisaatioiden kautta, tiedotusta, kouluttamista ja riita-asioiden ratkaisemista. Uusi ohjelma rakentuu voimassa olevan ohjelman myönteisille tuloksille. Painotuksia muutetaan jonkin verran eräitä uusia painopisteitä varten. Komissio ehdottaa erityisesti, että lisätään varoja, jotka on tarkoitettu vaihtoehtoisiin riidanratkaisukeinoihin ja rajatylittäviin ostoksiin liittyvään kuluttajaneuvontaan.

3. Täytäntöönpano

Terveys- ja kuluttaja-asioiden talousarvio pannaan täytäntöön suoran ja välillisen keskitetyn hallinnoinnin kautta. Suurin osa elintarvikkeisiin ja rehuihin liittyvästä talousarviosta pannaan täytäntöön keskitetyllä ja suoralla hallinnoinnilla, erityisesti jäsenvaltioiden viranomaisille maksettavilla avustuksilla.

Komissio perusti vuonna 2004 terveys- ja kuluttaja-asioiden toimeenpanoviraston hallinnoimaan kansanterveysohjelmaa. Viraston toimivalta laajennettiin vuonna 2008 kattamaan elintarvikkeisiin ja rehuihin liittyvästä talousarviosta rahoitettujen elintarviketurvallisuuteen liittyvien koulutustoimenpiteiden ja kuluttajaohjelman täytäntöönpanon. Alalla toimii useita muitakin sääntelyvirastoja. Näitä ovat yhteisön kasvilajikevirasto (CPVO), Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskus (ECDC), Euroopan elintarvikevirasto (EFSA) ja Euroopan lääkevirasto (EMA). CPVO saa maksuja ja on täysin omarahoitteinen. ECDC ja EFSA rahoitetaan vuotuisella budjettiavustuksella ja EMA saa budjettiavustuksen sekä maksuja yksityiseltä sektorilta. Näitä viranomaisia käytetään uusien ohjelmien täytäntöönpanossa niiden erityistuntemuksen aloilla.

4. Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020

Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä hintoina

Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020 yhteensä joista || 2,75 miljardia euroa

· Elintarviketurvallisuus || 2,2 miljardia euroa

· Kansanterveys kasvun tukena (Health for Growth) -ohjelma || 396 miljoonaa euroa

· Kuluttajaohjelma || 175 miljoonaa euroa

Sisäasiat

1. Poliittiset tavoitteet

Euroopan unionin sisäasioiden politiikan tavoitteena on luoda sisäisistä rajoista vapaa alue, jonne kansalaiset voivat saapua ja jossa he voivat muuttaa, asua ja työskennellä vapaasti luottaen siihen, että heidän oikeuksiaan noudatetaan täysimääräisesti ja että heidän turvallisuutensa on taattu.

EU:lla on ratkaisevan tärkeä rooli vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden, tietoverkkorikollisuuden ja terrorismin uhkien torjunnassa sekä EU:n ulkorajojen tehokkaasta hallinnoinnista huolehtimisessa ja nopeassa reagoimisessa syntymässä oleviin, ihmisten aiheuttamiin kriiseihin ja luonnonkatastrofeihin. Mikään jäsenvaltio ei pysty yksinään reagoimaan tehokkaasti uhkiin, jotka globaalistumisen aikakaudella kasvavat ja ovat entistä suuremmassa määrin ylikansallisia. Tarvitaan johdonmukainen ja kattava EU:n reagointimalli varmistamaan, että lainvalvontaviranomaiset pystyvät toimimaan tehokkaasti yli rajojen ja lainkäyttöalueiden.

EU-tason yhteistyö ja solidaarisuus ovat jo mahdollistaneet huomattavan edistymisen avoimemman ja turvallisemman Euroopan rakentamisessa. EU:lla on jatkossakin ratkaistavanaan merkittäviä haasteita, joista tärkeimmät liittyvät väestön ikääntymiseen ja työvoiman vähenemiseen. Laillisen maahanmuuton ja kotouttamisen politiikan tulevaisuuteen suuntautuneisuus on elintärkeää EU:n kilpailukyvyn ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden parantamiseksi, yhteiskuntiemme rikastuttamiseksi ja mahdollisuuksien luomiseksi kaikille. On tarpeen puuttua laittomaan muuttoliikkeeseen sekä torjua ihmiskauppaa ja muita orjuuden nykymuotoja. Samanaikaisesti EU:n on edelleen osoitettava solidaarisuutta kansainvälistä suojelua tarvitsevia kohtaan. Prioriteettina säilyy arvojamme heijastavan, varmemman ja tehokkaamman Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän saattaminen valmiiksi.

EU:n talousarviosta osoitettava tuki voi tuoda tälle alalle aitoa lisäarvoa. EU:n rahoitus on konkreettinen merkki solidaarisuudesta ja vastuun jakamisesta, jotka ovat välttämättömiä yhteisiin haasteisiin vastaamiseksi. Esimerkiksi EU:n ulkorajojen valvonta on vapaan liikkuvuuden perusedellytys, ja osa jäsenvaltioista toteuttaa sitä koko EU:n eduksi ja puolesta. Jos jokin jäsenvaltio joutuu tilanteeseen, jossa sen rajoihin kohdistuu poikkeuksellista painetta, EU:n olisi voitava tarjota asianmukaista tukea. Samalla tavoin jäsenvaltioiden, joille niiden maantieteellisen sijainnin vuoksi aiheutuu suhteettomia kustannuksia maahanmuuttovirtojen seurauksena, olisi saatava asianmukaista taloudellista tukea EU:n talousarviosta.

EU:n rahoituksella voidaan edistää myös tehokkuuden paranemista yhdistämällä voimavaroja ja vahvistamalla monikansallista käytännön yhteistyötä jäsenvaltioiden kesken sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä. Tämä on erityisen tärkeää sisäisen turvallisuuden alalla, missä yhteisille toiminnoille kuten yhteisille tutkintaryhmille osoitettu taloudellinen tuki parantaa poliisin, tullin, rajavartijoiden ja oikeusviranomaisten yhteistyötä.

Sisäasioita koskevien politiikkojen sisäisiin näkökohtiin kohdennetun tuen lisäksi EU:n rahoitusta olisi oltava käytettävissä riittävästi myös sisäasioita koskevan politiikan ulkoisen ulottuvuuden vahvistamiseen täysin samojen periaatteiden mukaisesti kuin EU:n ulkoisten toimien alalla. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tukea takaisinottosopimusten ja liikkuvuuskumppanuuksien täytäntöönpanolle, kolmansien maiden avustamista niiden rajavalvontavalmiuksien kehittämisessä tai rahoituksen kohdentamista kansainvälisten rikollisverkostojen, ihmiskaupan sekä aseiden ja huumeiden salakuljetuksen torjuntaan.

2. Välineet

Komissio ehdottaa, että EU:n tälle alalle kohdistaman rahoituksen rakennetta yksinkertaistetaan vähentämällä rahoitusohjelmien määrä kahteen:

– Maahanmuutto- ja turvapaikkarahastosta tuetaan turvapaikka- ja maahanmuuttokysymyksiin liittyviä toimia, kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista ja paluuta.

– Sisäisen turvallisuuden rahastosta osoitetaan rahoitustukea ulkorajojen ja sisäisen turvallisuuden alan aloitteisiin.

Molemmilla rahastoilla olisi oltava huomattava ulkoinen ulottuvuus sen varmistamiseksi, että EU:lla on keinot noudattaa sisäasioiden politiikkansa painopistealoja suhteissaan kolmansiin maihin ja ylläpitää EU:n etuja. Rahoitustukea osoitetaan rahoituksen alueellisen jatkuvuuden turvaamiseen alkaen EU:sta ja jatkuen kolmansissa maissa. Sitä kohdennetaan esimerkiksi pakolaisten uudelleensijoittamiseen, takaisinottosopimuksiin, alueellisiin suojeluohjelmiin, laittoman siirtolaisuuden torjuntaan sekä rajahallinnon ja poliisiyhteistyön lujittamiseen esimerkiksi naapurimaiden kanssa.

Näillä välineillä voidaan myös toteuttaa nopeita avustustoimia hätätilanteissa, kun rahasto(t) suunnitellaan siten, että EU voi reagoida asianmukaisesti nopeasti muuttuvissa tilanteissa.

3. Täytäntöönpano

Vähentämällä ohjelmien lukumäärää ja niihin liittyviä soveltamissääntöjä saadaan sujuvoitettua menettelyjä ja kaikki sidosryhmät ymmärtämään säännöt paremmin.

Siirtymällä mahdollisuuksien mukaan suoran hallinnoinnin sijasta yhteiseen hallinnointiin poistetaan tarpeetonta hallinnollista rasitusta. Suoraa hallinnointia käytetään edelleen tietyissä monikansallisissa tai erityisen innovatiivisissa hankkeissa sekä tukemaan valtiosta riippumattomia toimijoita ja edistämään tapahtumia ja tutkimuksia. Lisäksi sitä sovelletaan edelleen joustavan hätätilannemekanismin ja ulkoisen ulottuvuuden hallinnossa.

Yhteisen hallinnoinnin piiriin kuuluvien rahastojen osalta ehdotetaan siirtymistä vuosiohjelmista tulossuuntautuneeseen monivuotiseen ohjelmasuunnitteluun. Tämä edistää tarkempaa keskittymistä tavoitteisiin ja tuloksiin sekä vähentää kaikkien sidosryhmien työmäärää ja lyhentää kansallisten ohjelmien hyväksymiseen tarvittavaa aikaa, mikä puolestaan nopeuttaa varojen vapauttamista.

EU:n työtä tällä alalla tukevat useat erillisvirastot kuten Europol, Frontex, Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto, Euroopan poliisiakatemia, Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus sekä tietotekniikkavirasto. Komission ja sen erillisvirastojen toimintojen välistä synergiaa ja keskinäistä johdonmukaisuutta on varaa ja tarpeen parantaa sen varmistamiseksi, että virastot toimivat tehokkaasti käytännön yhteistyön tukemisessa jäsenvaltioiden kesken.

Laajamittaiset IT-järjestelmät (kuten SIS II ja VIS) lohkaisevat merkittävän osan tämän alan määrärahoista. Niillä on suuri EU-tason lisäarvo. Tällä hetkellä näitä rahastoja hallinnoi komissio, mutta hallinnointi on tarkoitus siirtää vähitellen tulevalle tietotekniikkavirastolle, joka aloittaa toimintansa vuonna 2012. Tietotekniikkaviraston vastuulle tulee myös tämän alan tulevien tietotekniikkajärjestelmien kehittäminen ja hallinnointi.

4. Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020

Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä hintoina.

Ehdotetut kokonaismäärärahat vuosiksi 2014–2020 josta || 8,23 miljardia euroa

· Maahanmuutto- ja turvapaikkarahasto || 3,4 miljardia euroa

· Sisäisen turvallisuuden rahasto || 4,1 miljardia euroa

· Tietojenkäsittelyjärjestelmät || 730 miljoonaa euroa

Infrastruktuuri – Euroopan laajuisten verkkojen kehittämisväline ”Verkkojen eurooppa”

1. Poliittiset tavoitteet

Euroopan taloudellinen tulevaisuus edellyttää älykkäitä, kestäviä ja täysin yhteenliitettyjä liikenne- ja energiaverkkoja sekä digitaalisia verkkoja. Ne ovat välttämätön edellytys EU:n sisämarkkinoiden loppuunsaattamiselle. Ne myös auttavat saavuttamaan EU:n kestävän kasvun tavoitteet, jotka on esitetty Eurooppa 2020 ‑strategiassa, sekä EU:n energian ja ilmastopolitiikan alalla asettamat kunnianhimoiset 20-20-20 -tavoitteet[16].

Markkinoilla odotetaan olevan tärkeä osuus vaadittujen infrastruktuurien luomisessa asianmukaisten investointi- ja hinnoittelumekanismien kautta, mutta ilman asianmukaista julkista osallistumista (mm. EU:n talousarviosta) kaikki infrastruktuuri-investoinnit eivät toteudu tai ne siirtyvät pitkälle yli vuoden 2020 määräajan.

Energia-alalla komissio määritteli vuonna 2010 ensisijaiset käytävät sähkön (neljä), kaasun (kolme) ja öljyn siirrolle. Arvioiden mukaan kaasuputkistoihin ja sähköverkkoihin on tehtävä vuoteen 2020 mennessä noin 200 miljardin euron investoinnit. Tästä kokonaisinvestoinnista 100 miljardia euroa olisi saatava markkinoilta ilman tukia, kun taas toisen 100 miljardin euron osuuden kokoaminen edellyttää julkisen sektorin toimia tarvittavan yksityisen pääoman hankkimiseksi ja vipuvaikutuksen tuottamiseksi sille.

Liikennealalla infrastruktuuri on suunniteltava siten, että tuotetaan mahdollisimman suuri myönteinen vaikutus talouskasvuun ja pidetään ympäristöön kohdistuvat kielteiset vaikutukset mahdollisimman pieninä. Liikenneinfrastruktuuri ei ole EU:n itä- ja länsiosissa yhtä kehittynyt, joten ne on saatava yhdistettyä. Eurooppaan tarvitaan yleiseurooppalainen liikennekäytävistä muodostuva liikenteen ydinverkko, jossa rahtia ja matkustajia voidaan kuljettaa tehokkaasti ja alhaisin päästöin. Sen yhteydessä olisi hyödynnettävä laajasti jo olemassa olevaa infrastruktuuria, täydennettävä puuttuvia yhteyksiä, helpotettava pullonkauloja ja käytettävä multimodaalisissa yhdistelmissä tehokkaampia liikennepalveluja. Tämän ydinverkon tukena on Euroopan laajuisten verkkojen kehittämisväline ”Verkkojen Eurooppa” ja sitä täydentää kansallisten infrastruktuurien (joita voidaan tukea EU:n rakennerahastoista) muodostama kattava verkosto. Ydinverkko luodaan yleiseurooppalaista suunnittelumenetelmää käyttäen. Olemassa olevien omaisuuserien ylläpidon lisäksi tämä kattava verkko perustuisi nykyiseen Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon (TEN-T) ja kattaisi jäsenvaltioissa olemassa ja suunnitteilla olevan infrastruktuurin. Liikenteen kysyntään vastaavan EU:n infrastruktuurin kehittämisestä on arvioitu aiheutuvan vuosina 2010–2030 yli 1,5 biljoonan euron kustannukset. Euroopan laajuisen liikenneverkon valmiiksisaattaminen edellyttää noin 500:aa miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä, joista 250 miljardia euroa kohdennettaisiin pahimpien pullonkaulojen poistamiseen.

Sekä fyysiset että palveluperustaiset digitaaliset verkot ovat avainasemassa älykkään kasvun mahdollistamisessa. Osana digitaalistrategiaa peruslaajakaistaliittymä olisi oltava jokaisen eurooppalaisen saatavilla vuoteen 2013 mennessä ja nopea tai ultranopea liittymä vuoteen 2020 mennessä. Komissio hahmotteli syyskuussa 2010 toimet, joita se ja jäsenvaltiot voivat toteuttaa edistääkseen niiden 180–270 miljardin euron investointien toteutumista, jotka tarvitaan nopean laajakaistaliittymän saamiseksi kaikkien kotitalouksien käyttöön vuoteen 2020 mennessä. Markkinatilanteen ollessa heikko tarvitaan kohdennettuja julkisia toimia piristämään yksityisiä investointeja. Euroopan nykyaikaistuessa digitaalipalvelujen yhteinen arkkitehtuuri tukee yhä liikkuvampia kansalaisia, mahdollistaa digitaalisten sisämarkkinoiden syntymisen, kiihdyttää rajatylittävien palvelujen kasvua ja vähentää yritysten kaupankäyntikuluja, erityisesti pk-yritysten, jotka etsivät kasvumahdollisuuksia kotimarkkinoidensa ulkopuolelta.

2. välineet

Komissio ehdottaa, että kaikki taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota tukevat toimet yhdistävään otsakkeeseen perustettaisiin uusi väline, ”Verkkojen Eurooppa” (Connecting Europe). Sen avulla pyritään saattamaan valmiiksi liikenteen ydinverkko, energia-alan ensisijaiset käytävät ja digitaalinen infrastruktuuri, joita EU tarvitsee tulevaisuudessa kestävää kilpailukykyään varten. Siitä tuetaan infrastruktuureja, joilla on eurooppalainen ja sisämarkkinoihin liittyvä ulottuvuus, ja kohdennetaan EU:n tuki ensisijaisiin verkkoihin, jotka on toteutettava vuoteen 2020 mennessä ja joiden kohdalla Euroopan tason toiminnasta on eniten hyötyä. Koska verkot muuttuvat jatkuvasti monimutkaisemmiksi, tehokas koordinaatio, jonka avulla kansalaisille koituvat kulut jäävät mahdollisimman pieniksi, voidaan toteuttaa ainoastaan Euroopan tasolla.

Lisäksi tehtävänä on rakentaa ympäristö, joka edistää yksityisiä investointeja, ja kehittää välineitä, jotka ovat infrastruktuureihin erikoistuneiden investoijien kannalta houkuttelevia. Jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin on määriteltävä edellytykset yksityisiin investointeihin kannustamiseksi ja tehostettava myös omia pyrkimyksiään huolimatta kaikilla julkisviranomaisilla tällä hetkellä olevista taloudellisista vaikeuksista ja juuri niiden vuoksi. Toimiakseen mahdollisimman tehokkaasti tällaisten välineiden on kohdistuttava useaan alaan ja useaan maahan, jotta hajauttaminen on mahdollisimman laajaa ja tämän myötä riskit pienempiä. Tähän voidaan päästä ainoastaan Euroopan tasolla ja perustamalla toiminta tarkasti määriteltyihin käytäviin ja investointien kohdealoihin. Houkuttelemalla säästövaroja pitkäaikaisiin, kasvua edistäviin investointeihin piristetään taloutta, luodaan työpaikkoja, lisätään kulutusta ja tuetaan kaikkien osana Eurooppa 2020 ‑strategiaa sopimia tavoitteita.

Verkkojen Eurooppa -välineellä tuetaan yleiseurooppalaisia hankkeita, joiden yhteydessä koordinoidulla ja optimoidulla lähestymistavalla pystytään vähentämään kokonaiskustannuksia tai puuttumaan epätasaisesti jakaantuvien tuottojen ongelmaan. Kun sen myötä lisäksi perustetaan yhteisesti rahoitusvälineitä, se tarjoaa välineitä yksityissektorin varojen houkuttelemiseen sekä EU:n sisältä että ulkopuolelta. Tämän myötä hankerahoituksella täydennetään ja tehostetaan EU:n varojen käyttöä. Verkkojen Eurooppa -välineellä hyödynnetään myös kovan infrastruktuurin synergioita (esimerkiksi toteuttamalla yhdessä mittavia liikenteen ja energian alan rajatylittäviä yhteyksiä) sekä ottamalla käyttöön älykkäitä informaatioteknologioita liikenne- ja energiainfrastruktuurissa.

3. Täytäntöönpano

Infrastruktuureja koskevalla välineellä on vain yksi 40 miljardin euron rahasto vuosille 2014–2020. Tästä määrästä osoitetaan rahoitusta erikseen energia-, liikenne- ja digitaalisille verkoille. Komissio hallinnoi välinettä keskitetysti tukenaan toimeenpanovirasto (nykyistä TEN-T-toimeenpanovirastoa vastaava) ja rahoituksen välittäjät. Hankkeiden varsinaisen täytäntöönpanon kentällä (esim. hankinnat ja tarjouskilpailut) hoitavat hankkeiden toteuttajat. Välinettä täydennetään 10 miljardilla eurolla, joka kohdennetaan erikseen tähän liittyviin liikenneinfrastruktuuri-investointeihin koheesiorahaston sisällä.

Yhteisrahoitusosuuden suuruus vaihtelee alan, maantieteellisen sijaintipaikan ja hanketyypin mukaan, ja sitä määritettäessä tasapainotetaan mahdollisimman suuren vipuvaikutuksen ja hankkeen toteutuksen huomattavan jouduttamisen tarve. Yhteisrahoituksen enimmäisosuuksia mukautetaan kunkin hankkeen kustannus-hyötyanalyysin, käytettävissä olevien talousarviovarojen sekä EU-rahoituksen vipuvaikutuksen maksimoimisen tarpeen perusteella. Kyseessä olevien kolmen alan kohdalla sovellettavan yhteisrahoitusosuuden vaikutus riippuu vahvasti kulloistenkin maiden taloudellisesta ja/tai kehityksen tilanteesta.[17] Nimenomaan energia-alalla Euroopan talouden elvytyssuunnitelma on osoittanut, että toimitusvarmuuden parantamista koskevien hankkeiden käynnistämisessä tarvitaan suurempaa yhteisrahoitusosuutta[18].

Verkkojen Eurooppa -väline yhdistää markkinaperusteisia välineitä ja EU:n suoraa tukea rahoituksen vaikutuksen optimoimiseksi. Innovatiivisten rahoitusvälineiden suuret vipuvaikutukset (jotka voivat olla jopa 1:25 hankkeiden rahoittamiseen tarkoitettujen joukkovelkakirjalainojen kohdalla) sekä EU:n suoran tuen onnistunut hyödyntäminen (kuten on koettu Euroopan talouden elvytyssuunnitelman ja Euroopan laajuisten verkkojen ohjelman kohdalla) edistävät merkittävästi riskien pienentämistä ja pääoman saamista kyseessä oleviin valtaviin investointitarpeisiin.

Komissio on yksilöinyt avainasemassa olevia, koko Euroopan kattavia ensisijaisten verkkojen tarpeita tarkistetuissa TEN-T-suuntaviivoissa (tarkoitus hyväksyä syyskuussa 2011), energiainfrastruktuuripaketissa (KOM(2010) 677), jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 4. helmikuuta 2011, ja Euroopan digitaalistrategiassa (KOM(2010) 245).

Liitteessä esitetään ehdotus luetteloksi rahoitettavista yhteyksistä.

4. Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020

Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä hintoina.

Verkkojen Eurooppa -väline josta || 40 miljardia euroa

· energia || 9,1 miljardia euroa

· liikenne || 21,7 miljardia euroa

· tieto- ja viestintätekniikka / digitaaliala || 9,2 miljardia euroa

Koheesiorahastossa liikenneinfrastruktuureja varten kohdennetut määrät || 10 miljardia euroa

Yhteensä || 50 miljardia euroa

Alustava luettelo Euroopan liikennekäytävistä ja liikenteen ydinverkkohankkeista

Horisontaaliset prioriteetit

Innovatiivinen hallinto ja palvelut || Yhtenäinen eurooppalainen ilmatila – SESAR

Innovatiivinen hallinto ja palvelut || Tie-, rautatie- ja sisävesiväylien liikenteenhallintajärjestelmät (ITS, ERTMS ja RIS)

Innovatiivinen hallinto ja palvelut || Liikenteen ydinverkkoon kuuluvat satamat ja lentoasemat

|| || ||

Euroopan liikennekäytävät

Liikenteen ydinverkon käytäviin liittyvät TEN-T-hankesuunnitelmat || Vuoteen 2020 mennessä rahoitettavat osuudet || Liikenne­muoto || Tärkeimmät määräajat

1. Itämeri–Adrianmeri-käytävä - Helsinki–Tallinn–Riga–Kaunas–Warszawa–Katowice - Gdynia–Katowice - Katowice–Ostrava–Brno-Wien - Katowice–Žilina–Bratislava–Wien - Wien–Graz–Udine (ml. Koralm)–Venezia - Graz–Maribor–Ljubljana–Trieste/Koper–Venezia - Venezia–Bologna-Ravenna || || ||

|| Tallinn–Riga–Kaunas–Warszawa || multimo­daali || toteutettavuustutkimus valmis, nykyisen linjan parannustöiden määrä valmistua v. 2015 mennessä, uuden linjan työt alkavat ennen v. 2020

multimodaaliyhteys Gdynia–Katowice || multimo­daali || parannustyöt meneillään, tavoitteena 160 km:n tuntinopeus

Katowice–Ostrava–Brno & Katowice–Žilina–Bratislava || rautatie || parannustyöt meneillään

rautatieyhteys Bratislava–Wienin lentoasema–Wien || rautatie || lentoasemayhteys rakenteilla

rautatieyhteys Wien–Graz–Klagenfurt (Semmering, Koralm) || rautatie || Semmeringiä koskevat yksityiskohtaiset tutkimukset meneillään, rakennustyöt Koralmissa v. 2024 saakka

rautatieyhteys Klagenfurt–Udine (Pontebbana) || rautatie || liikenteenhallintajärjestelmät otetaan käyttöön

rautatieyhteys Graz–Maribor || rautatie || määrä valmistua v. 2020 jälkeen

rautatieyhteys Maribor–Ljubljana–Trieste || rautatie || tutkimukset ja osittaiset parannustyöt meneillään

Koperin rautatieyhteys || rautatie || parannustyöt meneillään

Venezia–Bologna–Ravenna || rautatie || liikenteenhallintajärjestelmät otetaan käyttöön, modaaliyhteyden parannustyöt

|| || ||

2. Warszawa–Berlin–Amsterdam-käytävä - Amsterdam (Rotterdam)–Hannover–Berlin–Poznań–Warzsawa || || ||

|| multimodaaliyhteys Warszawa–Poznań–Saksan raja || multimo­daali || tie- ja rautatieyhteyden parannustyöt meneillään, suurten nopeuksien rautatietä koskevat tutkimukset tekeillä

rautatieyhteys Puolan raja–Berlin–Hannover–Amsterdam || rautatie || tutkimus tekeillä, liikenteenhallintajärjestelmät otetaan käyttöön

Amsterdamin sulut || sisävesilii­kenne || tutkimukset tekeillä

|| || ||

3. Välimeren käytävä - Algeciras–Madrid–Tarragona - Valencia–Tarragona - Tarragona–Barcelona–Perpignan–Lyon–Torino–Milano - Milano–Venice–Ljubljana–Budapest–Ukrainan raja || || ||

|| rautatieyhteys Algeciras–Madrid || rautatie || tutkimus meneillään, töiden määrä alkaa ennen v. 2015 ja valmistua v. 2020

rautatieyhteys Valencia–Taragona–Barcelona || rautatie || rakennustyöt v. 2014–2020

Barcelona–Perpignan || rautatie || työt meneillään, valmistuvat v. 2015 mennessä

Perpignan–Montpellier suora rautatieyhteys || rautatie || ohikulkutien välillä Nîmes–Montpellier määrä olla käytössä v. 2017, välillä Montpellier–Perpignan v. 2020

rautatieyhteys Lyon–Torino || rautatie || töiden on määrä valmistua v. 2025

Milano–Brescia || rautatie || parannustyöt meneillään

Brescia–Venezia–Trieste || rautatie || työt alkavat ennen v. 2014 useilla osuuksilla

Trieste–Divača || rautatie || tutkimukset ja osittaiset parannustyöt meneillään

Maribor–Budapest–Záhony || rautatie || työt meneillään

|| || ||

4. Hamburg–Rostock–Constanta–Burgas–Piraeus–Lefkosia-käytävä - Hamburg–Berlin - Rostock–Berlin - Berlin–Praha–Brno–Bratislava –Budapest–Arad - Arad–Bucureşti–Constanţa - Arad–Timişoara–Sofia–Burgas - Sofia–Thessaloniki–Piraeus–Lefkosia || || ||

|| Hamburg–Berlin & Rostock–Berlin–Dresden || || liikenteenhallintajärjestelmät otetaan käyttöön

Dresden–Praha || || liikenteenhallintajärjestelmät otetaan käyttöön, suurnopeusrautatietä koskeva tutkimus tekeillä

Děčínin sulut || sisävesilii­kenne || tutkimukset tekeillä

multimodaaliyhteys Bratislava–Budapest (ml. Budapestin kehätie) || multimo­daali || työt meneillään

multimodaaliyhteys Budapest–Bucureşt–Constanţa, Arad–Timişoara–Calafat || multimo­daali || parannustyöt Unkarissa lähes valmiit, meneillään Romaniassa

multimodaaliyhteys Calafat–Sofia–Burgas Sofia–Thessaloniki || multimo­daali || tutkimukset Calafat–Sofia–Thessaloniki tekeillä, parannustyöt Sofia–Burgas meneillään

satamainvestoinnit & multimodaaliyhteydet Kyproksessa || multimo­daali || liikenteenhallintajärjestelmät otetaan käyttöön, modaaliyhteyden parannustyöt

|| || ||

5. Helsinki–Valletta-käytävä - Helsinki–Turku–Stockholm–Malmö–København–Hamburg (ml. Fehmarn) - Hamburg–Hannover–Nurnberg–München–Verona (ml. Brennerin tunneli) –Bologna–Roma–Napoli–Bari–Valletta || || ||

|| Helsinki–Turku || multimodaali || työt meneillään

Stockholm–Malmö (Pohjoismaiden kolmio) || multimo­daali || työt meneillään

vain Fehmarn || multimo­daali || tutkimukset tekeillä, Fehmarnin rakennustyöt v. 2014–2020

multimodaaliyhteys København–Hamburg via Fehmarn: tuloväylät || multimo­daali || tuloväylien Tanskaan määrä valmistua v. 2020 mennessä, tuloväylät Saksaan toteutetaan kahdessa vaiheessa (2020–2027)

rautateiden pullonkaulat välillä Hamburg–München || rautatie || valmistuu arviolta v. 2017

München–Wörgl: pääsy Brennerin tunneliin ja rajanylittävä osuus || rautatie || tutkimukset käynnistetty

Brennerin tunneli || rautatie || päätunnelin työt v. 2010–2024

Brennerin tunneli, reitti Veronaan || rautatie || tutkimukset tekeillä

Verona–Bologna–Roma–Napoli || rautatie || modaaliyhteyden parannustyöt

Napoli–Bari–Valletta || rautatie || tutkimukset tekeillä

satamainvestoinnit & multimodaaliyhteydet Maltalla || multimo­daali || liikenteenhallintajärjestelmät otetaan käyttöön, modaaliyhteyden parannustyöt

|| || ||

6. Genova–Rotterdam-käytävä - Genova–Milano/Novara–Basel–Mannheim–Köln - Köln–Düsseldorf–Rotterdam - Köln–Liège–Bruxelles/Brussel–Zeebrugge || || ||

|| Terzovalico–Milano/Novara–Genova || rautatie || tutkimukset ja työt meneillään

rautatieyhteys Karlsruhe–Basel || rautatie || töiden määrä valmistua v. 2020 loppuun mennessä

rautatieyhteys Frankfurt–Mannheim || rautatie || tutkimukset tekeillä

rautatieyhteys Rotterdam–Oberhausen || rautatie || töiden määrä valmistua v. 2017

Zeebruggen merisulut || merenkulku || tutkimukset tekeillä

|| || ||

7. Atlantin käytävä - Sines/Lisboa–Madrid–Valladolid - Lisboa–Aveiro–Oporto - Aveiro–Valladolid–Vitoria–Bordeaux–Paris || || ||

|| suurnopeusrautatie Sines/Lisboa–Madrid || rautatie || tutkimukset ja työt meneillään, modaaliyhteyden parannustyöt

suurnopeusrautatie Porto–Lisboa || rautatie || tutkimukset tekeillä

rautatieyhteys Aveiro–Espanja || rautatie || rajanylittävät työt meneillään

rautatieyhteys Bergara–San Sebastián–Bayonne || rautatie || Espanjan osuuden määrä valmistua v. 2016 mennessä, Ranskan v. 2020 mennessä

Bayonne–Bordeaux || rautatie || julkinen kuuleminen meneillään

|| || ||

8. Dublin–London–Paris–Brussel/Bruxelles-käytävä - Belfast–Dublin - Dublin–Holyhead - Holyhead–Birmingham–London–Lille–Brussel/Bruxelles - Lille–Paris (ml. Canal Seine–Escaut) || || ||

|| rautatieyhteys Dublin–Belfast || rautatie || työt jatkuvat vuoteen 2018

multimodaaliyhteydet Englannissa (ml. High Speed Line 2) || multimo­daali || määrä valmistua v. 2025 mennessä

Canal Seine–Escaut || sisävesilii­kenne || suunnitelma valmis, kilpailua koskeva dialogi käynnistynyt, valmistuu v. 2018 mennessä

Vallonian sisävesiväylien parannustyöt || sisävesilii­kenne || tutkimukset tekeillä

|| || ||

9. Antwerpen–Lyon–Basel-käytävä - Rotterdam–Antwerp–Brussel/Bruxelles–Luxembourg - Luxembourg–Dijon–Lyon - Luxembourg–Strasbourg–Basel || || ||

|| Maasin parannustyöt || sisävesilii­kenne || määrä valmistua v. 2015 mennessä

Terneuzenin sulkujen parannustyöt || sisävesilii­kenne || tutkimukset tekeillä

Antwerpenin merisulut || merenkulku || tutkimukset tekeillä

Eurocaprail || rautatie || työt meneillään

rautatieyhteydet Luxembourg Dijon Lyon (TGV Rhin-Rhône) || rautatie || tutkimukset tekeillä

Canal Saône–Moselle || sisävesilii­kenne || tutkimukset tekeillä

Strasbourg–Mulhouse–Basel || multimo­daali || tutkimukset ja työt meneillään

|| || ||

10. Seine–Tonava-käytävä - Le Havre–Paris–Strasbourg–Stuttgart–München–Wien || || ||

|| suurnopeusrautatieyhteys Le Havre–Paris || rautatie || tutkimukset tekeillä

rautatieyhteys Paris–Strasbourg 2ème phase LGV Est || rautatie || määrä valmistua v. 2016 mennessä

rautatieyhteys Strasbourg–Kehl Appenweier || rautatie || määrä valmistua v. 2016 mennessä

Karlsruhe–Stuttgart–München || rautatie || tutkimukset ja työt meneillään

rautatieyhteys München–Salzburg || rautatie || tutkimukset ja työt meneillään

rautatieyhteys Wels–Wien || rautatie || valmistuu arviolta v. 2017 mennessä

Tonavan parannustyöt || sisävesilii­kenne || tutkimukset ja työt meneillään

|| || ||

Muut liikenteen ydinverkon osuudet

|| || ||

Rajatylittävä liikenne || rautatieyhteys Sofia–Plovdiv–Istanbul || rautatie || parannustyöt meneillään

Rajatylittävä liikenne || maantieyhteys Sofia–Bucureşti via Ruse || maantie || tutkimukset tekeillä

Rajatylittävä liikenne || maantie- ja rautatieyhteys Sofiasta Skopjeen || multimo­daali || tutkimukset tekeillä

Rajatylittävä liikenne || maantie- ja rautatieyhteys Timişoara–Belgrad || multimo­daali || tutkimukset tekeillä

Rajatylittävä liikenne || rautatieyhteys Nürnberg–Praha || rautatie || tutkimukset ja työt meneillään

Rajatylittävä liikenne || maantie- ja rautatieyhteys Wrocław–Dresden || multimo­daali || parannustyöt meneillään

Rajatylittävä liikenne || multimodaaliyhteys Nürnberg–Linz || multimo­daali || työt meneillään

Pullonkaula || rautatieverkko Luoteis-Espanja ja Portugali || rautatie || työt meneillään

Pullonkaula || rautatieyhteys Frankfurt–Fulda–Erfurt–Berlin || rautatie || tutkimukset tekeillä

Pullonkaula || Halle–Leipzig–Nürnberg || rautatie || työt meneillään, määrä valmistua v. 2017 mennessä

Pullonkaula || suurnopeusrautatieyhteys Provence–Côte d’Azur || rautatie || tutkimukset tekeillä

Pullonkaula || rautatie Egnathia (Kreikka) || rautatie || tutkimukset tekeillä

Pullonkaula || sisävesiväylä Dunkerque–Lille || sisävesilii­kenne || tutkimukset tekeillä

Pullonkaula || rinnakkainen suurnopeusrautatie Paris–Lyon || rautatie || alustavat tutkimukset tekeillä

Muu ydinverkko || ydinverkon suurnopeusyhteydet välillä Zaragoza–Pamplona–Logrono, Valladolid–La Coruña || rautatie || työt osittain meneillään

Muu ydinverkko || rautatieyhteys Shannon–Cork–Dublin || rautatie || tutkimukset tekeillä

Muu ydinverkko || rautatien parannus ja suurnopeusrautatieyhteys Puolan suurten kaupunkien välillä (ml. Warszawa, Łódź, Wrocław, Poznań, Kraków) || rautatie || tutkimukset tekeillä

Muu ydinverkko || rautatieyhteys Wilhelmshaveniin ja Bremerhaveniin || rautatie || tutkimukset tekeillä

Alustava luettelo ensisijaisista energiakäytävistä

Horisontaaliset prioriteetit

Älykkäiden verkkojen käyttöönotto || Investoinnit laajoihin hankkeisiin kysynnän ja tarjonnan tasapainottamiseksi käyttämällä suur- ja keskijänniteverkkoihin tarkoitettuja älykkäiden verkkojen ratkaisuja laajoilla rajatylittävillä alueilla, joilla on suuria vaihteluja sähköntuotannossa

|| || ||

Euroopan sähkökäytävät

|| V. 2020 mennessä saavutettava tavoite || Maat || Tärkeimmät lyhyen aikavälin pullonkaulat

1. Pohjoisten merien merisähköverkko || Pohjoisten merien integroitu merisähköverkko, jonka suunniteltu kapasiteetti on 40 GW uusiutuvaa energiaa ja energian siirto kulutuskeskuksiin || BE, DE, DK, FR, IE, LU, NL, SE, UK (NO) || - optimaaliset kantaverkkoratkaisut käyttäen merenalaisia säteittäisiä tai solmukohtayhteyksiä ja T-yhteyksiä rajayhdysjohtoihin Pohjanmerellä, Irlanninmerellä ja Englannin kanaalissa

- maalla sijaitsevien kantaverkkojen vahvistaminen sähkön siirtämiseksi pohjoisten merien rannikkovaltioiden kulutuskeskuksiin

- parantunut mahdollisuus käyttää vesivoimaa ja muuta varastointikapasiteettia varavoimana ja tasapainottamiseen

|| || ||

2. Sähköverkkojen yhteenliitännät Lounais-Euroopassa || Sähköverkkojen yhteenliitännät Lounais-Euroopassa EU:n jäsenvaltioiden ja Välimeren kolmansien maiden kanssa. || ES, FR, IT, MT, PT (CH, Pohjois-Afrikan maat) || - Iberian niemimaan ja Ranskan väliset sähköverkkojen yhteenliitännät

- Keski-Eurooppaan suuntautuvat yhteenliitännät

- Italian/Espanjan ja Pohjois-Afrikan maiden väliset yhteenliitännät ottaen huomioon niiden uusiutuvien energialähteiden pitkän aikavälin potentiaali

- riittävä yhteenliitäntä Maltan ja Italian välillä

|| || ||

3. Itäisen Keski-Euroopan ja Kaakkois-Euroopan sähköverkkojen yhteenliitännät || Vahvistettu alueellinen sähköverkko sähkön siirtämiseksi pohjoisesta etelään ja idästä länteen sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja uusiutuvien energialähteiden integroimiseksi sekä rajayhdysjohtojen että sisäisten linjojen kautta || AT, BG, CZ, DE, GR, HU, IT, PL, RO, SI, SK (AL, BA, FYROM, HR, ME, SP) || - sisäisten verkkojen lujittaminen Puolassa, Tšekissä, Romaniassa, Slovakiassa, Kroatiassa ja Bulgariassa sekä Itävallassa ja Saksassa pohjoisesta etelään

- uudet rajayhdysjohdot Saksan ja Puolan sekä Slovakian ja Unkarin välillä

- siirtokapasiteetin lisääminen Romanian, Bulgarian ja Kreikan välillä, myös energiayhteisösopimuksen maiden kanssa

- yhteenliitännät Italian ja energiayhteisön maiden kanssa (erityisesti Montenegro mutta myös Albania ja Kroatia)

|| || ||

4. Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelma sähkön osalta (BEMIP) || Päättää kolmen Baltian maan eristyneisyys ja lisätä niiden järjestelmien riippumattomuutta Venäjän sähköverkosta. Pitemmällä aikavälillä liittyä synkronoidusti Sähkö-ENTSOn kattamaan manner-Euroopan järjestelmään || DE, DK, EE, FI, LT, LV, PL, SE (NO) || - sähköliitännät kolmesta Baltian maasta Ruotsiin, Suomeen ja Puolaan

- Baltian maiden sisäisen verkon vahvistaminen vastaavasti, erityisesti Latviassa

- Latvian ja Viron välinen uusi yhteenliitäntä järjestelmien riippumattomuuden lisäämiseksi

- Puolan kantaverkon parantaminen koillisessa sekä Puolan ja Liettuan välisen rajanylittävän kapasiteetin lisääminen synkronoitua yhteyttä varten

Euroopan kaasukäytävät

5. Eteläinen kaasukäytävä || Avataan EU:hun neljäs kaasun toimituskäytävä, joka voi liittää Euroopan Kaspianmeren ja Lähi-idän altaan kaasuvaroihin (todistetut varannot 90,6 biljoonaa kuutiometriä) || Suoraan: IT, EL, BG, RO, AT, HU Epäsuorasti: DE, CZ, PL, FR (AL, BA, FYROM, HR, ME, SP; Georgia, Irak, Turkki, Kaspianmeren alueen maat) || - putkistojen avulla voidaan luoda suora yhteys EU:n alueelta Kaspianmeren ja Lähi-idän kaasukentille

- useita vaihtoehtoja ja putkistokokonaisuuksia harkitaan, ml. tiettyyn käyttöön varattu putkisto Turkin halki ja merenalaiset putkistot Kaspianmeressä ja Mustassameressä (Turkmenistan–Azerbaidžan sekä Georgia–EU)

|| || ||

6. Pohjoisen ja etelän välinen kaasukäytävä Länsi-Euroopassa || Uudet yhteenliittymät pohjois–etelä-akselilla Länsi-Euroopassa Välimeren alueen liittämiseksi paremmin luoteiseen kaasualueeseen ja luoda Italian ja Espanjan lisäksi muita vaihtoehtoja ja lisätä kilpailua alueella, luoda pääsy Afrikan, Norjan ja Venäjän kaasutoimituksiin ja lisätä EU:n koko kaasuverkon joustoa || BE, CY, DE, ES, FR, IE, IT, LU, MT, NL, PT, UK (Pohjois-Afrikan maat) || - yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen Iberian niemimaan ja Ranskan välillä ja sisäisten pullonkaulojen poistaminen

- yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen Pohjois-Italian ja Itävallan välillä sekä Etelä-Italian ja Pohjois-Afrikan välillä

- riittävät nesteytettyä ja paineistettua maakaasua sekä putkistoa koskevat ratkaisut Kyproksella ja Maltalla

- lisäinfrastruktuurit kapasiteetin lisäämiseksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa (esim. varastointi/nesteytetty maakaasu)

|| || ||

7. Pohjoisen ja etelän väliset kaasuyhteydet itäisessä Keski-Euroopassa ja Kaakkois-Euroopassa || Kaasuyhteydet Itämeren alueen ja Adrianmeren ja Egeanmeren alueiden välillä sekä edelleen Mustallemerelle toimitusvarmuuden lisäämiseksi ja toimituslähteiden monipuolistamiseksi alueella. Toisessa vaiheessa integraatioprosessia on laajennettava energiayhteisösopimuksen jäsenmaihin riittävän yhteenliittämiskapasitee­tin avulla. || BG, HU, CZ, PL, RO, SK, AT, GR, SI (HR, energiayhteisömaat) || - pohjois-eteläsuuntaiset liittymät valtioiden sisällä ja välillä, erityisesti uudet putkistot tai niiden parannukset Puolassa, Bulgariassa ja Romaniassa, yhteenliittymät Puolan ja Slovakian sekä Slovakian ja Unkarin välillä

- rajatylittävän kapasiteetin lisääminen tai kaksisuuntaiset kaasusiirrot Puolan ja Tšekin, Puolan ja Saksan sekä Romanian ja Unkarin välillä

- uusi infrastruktuuri kaasun tuomiseksi uusista lähteistä ja näiden liittäminen alueelliseen kaasuverkkoon pohjoisessa ja etelässä uusien putkistojen kautta sekä Puolassa, Kroatiassa ja Romaniassa sijaitsevat nesteytetyn maakaasun terminaalit, jotka palvelevat laajempaa aluetta

|| || ||

8. Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelma kaasun osalta (BEMIP) || Lopettaa kolmen Baltian maan ja Suomen eristyneisyys sekä riippuvuus yhdestä toimittajasta, parantaa toimitusvarmuutta koko Itämeren alueella monipuolistamalla toimituksia Norjasta || DK, EE, FI, LT, LV, PL, SE, DE (NO) || - Suomen ja Viron sekä Puolan ja Liettuan väliset kaasuyhdysputket ja alueellinen nesteytetyn maakaasun terminaali itäisen Itämeren alueella

- sisäisten järjestelmien parannukset riittävän kapasiteetin luomiseksi, jotta kaasu voi virrata kaikkiin suuntiin

- läntisellä Itämeren alueella Norjan ja Tanskan järjestelmien välisten yhteenliittämismahdollisuuk­sien lisääminen, Puolan ja Tanskan välinen yhteenliitäntä ja Saksan ja Tanskan välisen kaksisuuntaisen kapasiteetin lisääminen

Alustava luettelo laajakaistakohdealueista ja Euroopan digitaalisten palvelujen infrastruktuurikäytävistä

Horisontaaliset prioriteetit

Innovatiivinen hallinto ja palvelut || Yleiseurooppalaisen laajakaistainfrastruktuurin kartoittamisen avulla kehitetään jatkuvaa yksityiskohtaista olennaisten sivustojen tarkastelua ja dokumentointia, käyttöoikeuksien analysointia, olemassa olevien toimintojen parantamismahdollisuuksien arviointia jne.

Innovatiivinen hallinto ja palvelut || Teknisen avun toimenpiteet, mm. hanke- ja investointisuunnittelu sekä toteutettavuustutkimukset investointitoimenpiteiden ja rahoitusvälineiden tukena.

|| || ||

                                                    Laajakaistakohdealueet

Ensisijaisia laajakaistakohdealueita koskeva hankesuunnitelma || Vuoteen 2020 mennessä rahoitettavien kohdealueiden kuvaus || Merkitys / tärkeimmät määräajat

1. Kehitetään maantieteellisesti hajautettu valikoima laajakaistahankkeita, jotka edistävät Euroopan digitaalistrategiassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamista || Maantieteellisesti hajautettu laajakaistahankkeiden valikoima, joka vastaa laajakaistakohdealueita. Ne ovat pääasiassa esikaupunkialueita, joiden osalta valikoimaan kuuluvat yritykset hyötyvät tähän nimenomaisesti tarkoitetuista rahoitusvälineistä. Niiden aktivoimiseksi ja/tai luoton luokituksen parantamiseksi 1 miljardin euron rahoitusosuus EU:n talousarviosta. Rahoitusosuus houkuttelee todennäköisesti julkiselta tai yksityiseltä sektorilta muuta rahoitusta, joka voisi johtaa 6–15 miljardin euron bruttoinvestointiin laajakaistapalveluihin riippuen rahoitustarpeista ja taustalla olevien investointien riskiprofiileista. Laajakaistakohdealuehankkeiden ensimmäisessä vaiheessa on todennäköistä, että vakiintuneet televiestintäyhtiöt (vakiintuneet toimijat tai operaattorit) investoivat alueille, joilla kaapeliyhtiöiden paine on kova. Muiden yleishyödyllisten laitosten (vesi- ja viemärilaitokset, sähkölaitokset) odotetaan investoivan passiivisiin laajakaistaverkkoihin, joko yksinään tai operaattoreiden kumppaneina. Useat operaattorit (jotka toimivat usein sekä kiinteän verkon että matkaviestintäverkon markkinoilla) voivat yhdistää voimansa ja rakentaa uuden sukupolven infrastruktuuria. Kumppanuudet ovat lähtökohtaisesti riskialttiimpia kuin yksittäiset lainaajat. || Laajakaistanopeuksien kasvamiseen liittyy huomattavia taloudellisia ja sosiaalisia etuja. Välitön vaikutus työllisyyteen nopean laajakaistan rakentamisen ja toteutuksen myötä. Hankkeen puolivälissä välittömät vaikutukset liittyvät tieto- ja viestintäteknologiaan pohjautuvien palvelujen (esim. älykkäät verkot, sähköiset viranomaispalvelut, kuluttajille terveyspalvelujen tarjonnasta koituvat edut) parantuneeseen kustannustehokkuuteen. OECD:n tutkimus on osoittanut, että laajakaistan levinneisyysasteen kohoaminen 5 prosenttiyksiköllä johtaa työn tuottavuuden kasvamiseen 0,07 prosenttiyksiköllä. Pitkällä aikavälillä BKT:hen kohdistuu pysyviä vaikutuksia.

|| || ||

                                Euroopan digitaalisen infrastruktuurin käytävät

Ensisijaisia infrastruktuureja koskeva hankesuunnitelma || Vuoteen 2020 mennessä rahoitettavien palveluinfrastruktuurien kuvaus || Merkitys / tärkeimmät määräajat

1. Mahdollistetaan pääsy Euroopan kulttuuriperinnön digitaalisiin resursseihin (Europeana) || Palveluinfrastruktuuri, jolla voidaan perehtyä Euroopan museoiden, kirjastojen, arkistojen ja audiovisuaalisten kokoelmien resursseihin. Tämän infrastruktuurin tarkoituksena on tarjota helppokäyttöinen keskitetty pääsy Euroopan kulttuurialan sisältöön verkossa. Se muuntaa Euroopan kulttuurialan resurssit kestäväksi digitaalitalouden resurssiksi ja siihen yhdistetään asiaa koskevien oikeuksien infrastruktuuri. Sen tarkoituksena on myös toimia luovien toimialojen ja kulttuurimateriaalin innovatiivisen uudelleenkäytön keskuksena. Se perustuu Europeanaan ja laajennetaan kattamaan ennestään käyttämättömät kokoelmat kaikissa jäsenvaltioissa. || Europeana edistää tiedon, kulttuurin monimuotoisuuden ja luovien sisältöjen saatavuutta, ja sen tavoitteena on helpottaa kulttuuriteosten digitalisointia ja levittämistä Euroopassa. Europeanan lujittamisesta sovittiin neuvoston toukokuussa 2010 antamissa päätelmissä. Kulttuuriala ja luova toimiala ovat Euroopan dynaamisimpia toimialoja. Niiden osuus on 3,3 % EU:n BKT:n kokonaismäärästä ja 3 % työllisyydestä. Euroopan vahva kulttuuriperintö tarjoaa vankan perustan sisältöalalle. Kaikkien vapaiden merkkiteosten on tarkoitus olla saatavilla vuoteen 2016 mennessä. Sisältöä ja palveluja laajennetaan edelleen vuoden 2016 jälkeen.

|| || ||

2. Yhteentoimiva ja turvallinen sähköisen tunnistamisen ja todentamisen järjestelmä koko Euroopassa || Palveluinfrastruktuuri, jolla sähköisen henkilöllisyyden rajatylittävä käyttö, myös sen todentaminen kautta Euroopan, mahdollistetaan kansalaisille ja liikeyrityksille, jotta nämä voivat käyttää digitaalisia palveluja missä tahansa jäsenvaltiossa, jossa he asuvat tai jonne matkustavat. Sähköinen henkilöllisyys ja sähköiset todentamispalvelut ulotetaan kaikkiin jäsenvaltioihin, jotka osallistuvat tähän palveluinfrastruktuuriin, ja ne integroidaan korkeamman tason lisäpalveluihin (sähköiset hankintamenettelyt, liikeyritysten liikkuvuus, oikeudellisten tietojen sähköinen vaihto). || Joukko muita palveluinfrastruktuureja riippuu rajatylittävän sähköisen henkilöllisyyden palveluinfrastruktuurin käyttöönotosta, kuten palveludirektiivin mukaiset keskitetyt asiointipisteet, rikosrekisterien ja potilastietojen vaihto jne. Toimien palvelukonseptin soveltamiseksi rajoitetuissa puitteissa olisi jatkuttava vuoteen 2014. Täysimittainen toiminta tavoitteena vuodesta 2014 alkaen.

|| || ||

3. Yhteentoimivat rajatylittävät sähköiset hankintapalvelut || Palveluinfrastruktuuri, jonka avulla mikä tahansa yritys EU:ssa voi osallistua EU:n julkisiin tarjouskilpailuihin mistä tahansa jäsenvaltiosta käsin ja joka kattaa hankintasopimuksen tekemistä edeltävät ja sen jälkeiset sähköiset hankintatoiminnat. Laajennetaan infrastruktuuri kaikkiin jäsenvaltioihin ja sisällytetään siihen toimintoja kuten virtuaalinen yritysasiakirja-aineisto (Virtual Company Dossier), sähköiset luettelot, sähköinen tilaaminen ja sähköinen laskutus). || Sähköiset julkiset hankintamenettelyt laajentavat yritysten ja julkishallintojen markkinoita ja parantavat kilpailua tarjousten alalla. Kun käytetään tehokkaampia ja laajempaan kilpailuun perustuvia hankintamenettelyjä, voidaan päästä 1–2 %:n vuosisäästöihin yhteensä 2 000 miljardin euron julkisten hankintojen markkinoilla. Palveluinfrastruktuuri ulotetaan vuodesta 2014 alkaen kaikkiin jäsenvaltioihin perustuen valkoiseen kirjaan, joka koskee tapoja liittää sähköiset hankintaresurssit yhteen koko sisämarkkinoiden alueella.

|| || ||

4. Liikeyrityksen perustamista toisessa Euroopan maassa koskevat sähköiset menettelyt (palveludirektiivin yhteydessä) || Palveluinfrastruktuuri palveluntarjoajille, jotka ovat halukkaita tarjoamaan asiantuntijapalveluja kotimaansa ulkopuolella. Sen tarkoituksena on tarjota saumattomia rajatylittäviä sähköisiä menettelyjä, jotka liittyvät liikeyrityksen perustamiseen toisessa Euroopan maassa, ja hoitaa kaikki tarpeelliset hallinnolliset menettelyt sähköisesti yli rajojen palveludirektiivin mukaisten keskitettyjen yhteyspisteiden kautta. || Palveludirektiiviin perustuva yhteentoimiva palveluinfrastruktuuri. Toimet, joiden tarkoituksena on poistaa Euroopan yrityksiltä hallinnolliset esteet, joita ne kohtaavat tarjotessaan palvelujaan ulkomailla, jatkuvat vuoteen 2014 saakka rajoitetussa laajuudessa. Täysimittaisten toimintojen olisi käynnistyttävä vuodesta 2014 ja laajennuttava kaikkiin jäsenvaltioihin.

|| || ||

5. Terveydenhuoltoalan yhteentoimiva sähköinen tuki kaikkialla EU:ssa || Palveluinfrastruktuuri, jonka tarkoituksena on yhdistää terveydenhoitoalan laitokset ja ylittää sähköisten terveydenhuoltopalvelujen kielelliset, hallinnolliset ja tekniset esteet. Palveluihin kuuluisi potilaan hoitoyhteenvetojen ja sähköisten lääkemääräysten vaihto kautta koko Euroopan ja etälääketieteen palvelujen rajatylittävän käytön tukeminen. || Infrastruktuuri edistää osaltaan potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa annetun direktiivin 14 artiklaan (Sähköiset terveyspalvelut) sisältyvää täytäntöönpanomekanismia siten, että hyväksytään yhteinen sääntökokonaisuus, joka koskee terveystietojen semantiikkaa ja niihin liittyviä menettelyjä. Toimien palvelun saamiseksi käyttöön rajoitetuissa puitteissa olisi jatkuttava vuoteen 2015. Täysimittainen toiminta tavoitteena vuodesta 2015 alkaen.

|| || ||

6. Data.eu || Palveluinfrastruktuuri, jonka avulla keskitetyn asiointipisteen alaisuuteen kootaan jäsenvaltioiden kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla sekä EU:n toimielinten kokoamia tiedostoja tiedon käyttämiseksi ja uudelleenkäyttämiseksi eri sovelluksissa. Data.eu-portaali tarjoaa hakumahdollisuuden ja/tai pääsyn millä tahansa kielellä laadittuihin tiedostoihin, joita jäsenvaltioiden julkiset elimet käyttävät ja josta voi tehdä kyselyjä ja visualisointeja. Se tarjoaa avoimia työkaluja, joilla jokainen voi olla vuorovaikutuksessa infrastruktuurin kanssa (tietojen haku, tilastojen keräys, tietojen lataus) uusien liikeyritysten kehittämistä varten. || Julkisen sektorin tiedot ovat ensisijainen tietolähde, mutta myös tärkeä keino luoda innovatiivisia palveluja (paikannukseen perustuvat palvelut, taloudelliset palvelut, markkinointi, ympäristöön liittyvä seuranta). Julkisen sektorin tietoihin kuuluvien maantieteellisten tietojen maailmanlaajuisten markkinoiden suuruudeksi arvioitiin 5,3 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuonna 2009. Toiminnassa on rajoitetuissa puitteissa toimiva pilottiportaali. Yleiseurooppalaisen avoimen tietoinfrastruktuurin asteittainen käyttöönotto ja sen laajentaminen vähitellen kaikkeen Euroopan unionin julkiseen hallintoon vuodesta 2014 alkaen.

|| || ||

7. Lapsille turvallisempi internet || Palveluinfrastruktuuri nuorten internetin käyttäjien suojelemiseksi paremmin. Se tarjoaa EU:n laajuisen foorumin resurssien, tietojärjestelmien ja ohjelmistotyökalujen jakamiseksi. Tähän liittyvät Safer Internet -keskukset tarjoavat koulutussisältöjä, internetin turvallisuuteen liittyvää tietoa, tiedotusmateriaalia ja integrointiteknologioita sisällönsuodatusvälineiden käyttöä varten, vähimmäisiän tarkistamista varten, tuotteiden (esim. internet-pelien) luokittelua varten alan yritysten käytännesääntöjen mukaisesti, innovatiivisten sisällöntuottamisvälineiden käyttöönottoa ja yhteentoimivia valkoisia listoja varten. Näin pyritään parantamaan pienille lapsille turvallisten internet-ympäristöjen kehittämistä ja edistämään kullekin ikätasolle soveltuvan laadukkaan sisällön saatavuutta. || Tämä infrastruktuuri edistää niiden tavoitteiden saavuttamista, jotka komissio on asettanut Euroopan digitaalistrategiassa lasten suojelemiselle internetissä. Foorumin ja välineiden täytäntöönpano ja käyttöönotto eri osapalveluja varten vuodesta 2014 alkaen. Integrointi ja laajentaminen vuodesta 2018 alkaen.

|| || ||

8. Monikieliset palvelut || Palveluinfrastruktuuri, jolla tarjotaan sähköistä liiketoimintaa harjoittaville yrityksille (sähköisen kaupankäynnin tarjoajille) rajoittamaton pääsy uudelleen käytettävissä oleviin monikielisiin rakenneosiin. Niissä keskitytään online-käännöspalveluihin, puheohjaukseen perustuviin interaktiivisiin palveluihin ja monikieliseen sisällönhakuun. Infrastruktuuri isännöi seuraavia resursseja ja tarjoaa lisäarvoa mahdollistamalla pääsyn niihin: erilaiset tietoresurssit EU-kielillä (esim. käännetyt materiaalit, monikieliset kieliaineistot, sanakirjat ja terminologian tietopankit), asiaan liittyvä metatieto, työkalut ja standardit. Lisäksi se mahdollistaa sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta peräisin olevien kieliresurssien (sekä tietojen että työkalujen) yhdistämisen, jakamisen ja vaihtamisen. || Kieliesteiden ylittäminen tukee sujuvien ja tehokkaiden rajatylittävien digitaalisten sisämarkkinoiden kehitystä. Vuonna 2009 toteutetussa selvityksessä arvioitiin, että vuonna 2008 EU:n kielialan arvo oli 8,4 miljardia euroa kattaen kääntämisen ja tulkkauksen, ohjelmistojen lokalisoinnin, kieliteknologisten työkalujen kehittämisen, konsultoinnin ja opetustehtävät. Alan vuotuiseksi kasvuvauhdiksi arvioitiin vähintään 10 prosenttia seuraavina vuosina. Infrastruktuuri käynnistyisi yhdistelemällä ja laajentamalla olemassa olevia aloitteita (esim. TAUS, ELRA, LDC, EU:n verkostot kuten META-NET) ja lisäämällä toimintaansa vähitellen vuodesta 2016 alkaen.

|| || ||

9. Euroopan laajuinen julkisen sektorin runkoverkko (”mid-mile”) || Palveluinfrastruktuuri, jolla yhdistetään tärkeimmät julkisen sektorin palvelut yleiseurooppalaisen runkoverkon muodostavaan erittäin nopeaan verkkoon. Sen avulla voitaisiin tarjota muita korkean tason palveluita ja sen varaan voitaisiin rakentaa etäresursseja Euroopan laajuisille julkisille palveluille. Tällä tavoin kootaan kysyntää, minkä avulla saadaan alennettua kustannuksia ja saavutettua kriittinen massa palvelujen tarjonnan alalla paljon nopeammin. || Ensisijaisia sidosryhmiä ovat julkiset viranomaiset, jotka hoitavat julkista palvelua, joka hyötyisi nopeasta verkosta (esim. terveydenhuoltopalvelut, julkiset tietovarannot, tilastokeskukset, ympäristön seurantavirastot, pelastuspalvelu, kulttuurilaitokset). Vuodesta 2014 alkaen tällainen yleiseurooppalainen palvelu voitaisiin ottaa käyttöön riittävällä tiheydellä 2–4 vuoden kuluessa. Toisessa vaiheessa puututtaisiin maantieteellisillä alueilla ja/tai temaattisilla aloilla vallitseviin nimenomaisiin aukkoihin. Tämän Euroopan laajuisen palveluinfrastruktuurin lähtökohtana on sTesta-verkko.

Innovatiiviset rahoitusvälineet

1. Poliittiset tavoitteet

Innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttö tarjoaa vaihtoehdon EU:n talousarvioon yleensä liitetylle perinteiselle avustusrahoitukselle, ja se voi mahdollistaa strategisille investoinneille uuden merkittävän rahoitusvirran. Innovatiivisten rahoitusvälineiden tärkein etu on se, että ne saavat EU:n talousarviolle aikaan kerrannaisvaikutusta edistämällä ja houkuttelemalla muuta julkista ja yksityistä rahoitusta EU:n edun mukaisille hankkeille.

Hankkeissa, joilla on kaupallista potentiaalia, EU:n varoja voidaan käyttää yhdessä yksityis- ja pankkisektorin kanssa, erityisesti Euroopan investointipankin (EIP) kautta. Näin on tarkoitus auttaa selviämään esteistä, joita markkinoiden toimintapuutteet aiheuttavat hankkeiden sekä EU:n ja sen kansalaisten strategisen edun mukaisten toimintojen rahoitukselle.

Tällaisia välineitä on mahdollista käyttää nykyistä laajemminkin monenlaisten eri politiikkojen tukena. EU:n talousarviossa on jo yli kymmenen vuoden ajan käytetty pk-yrityksille myönnettävien takausten ja pääomasijoitusten tapaisia rahoitusvälineitä. Nykyisen rahoituskehyksen yhteydessä otettiin yhteistyössä EIP:n kanssa käyttöön rahoitusvälineiden uusi sukupolvi, kuten seitsemänteen T&K-puiteohjelmaan liittyvä riskinjakorahoitusväline ja Euroopan laajuisten liikenneverkkojen lainavakuusväline (LGTT). EU:n ulkopuolisten toimintojen alalla perustettiin energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävä maailmanlaajuinen rahasto tarjoamaan pääomasijoituksia kehitysmaihin. Rakennerahastojen alalla puolestaan on luotu rahoitusvälineitä yritysten, kaupunkikehityksen ja energiatehokkuuden edistämiseksi uudistuvien rahastojen kautta.

Nämä välineet ovat osoittautuneet menestykseksi, mutta ne on kehitetty koeluonteisesti. Sen vuoksi komissio ehdottaa, että osana tulevaa rahoituskehystä luodaan tehostetumpi ja standardoidumpi lähestymistapa innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttöön, ja näin huolehditaan siitä, että EU:n varoja käytetään mahdollisimman tehokkaasti EU:n politiikkojen tukemiseen.

2. Välineet

Nykyisiä rahoitusvälineitä ehdotetaan järkeistettäviksi siten, että luodaan pääoma- ja velkainstrumentteja koskevat yhteiset säännöt, jotta EU:n tasolla sekä kansallisella ja/tai alueellisella tasolla vallitsee yhtenäinen näkemys rahoitusvälineiden käytöstä. Niillä selkiytetään suhteita rahoituskumppaneihin, erityisesti EIP:hen ja kansainvälisiin rahoituslaitoksiin. Ne tuovat suhteessa markkinoihin avoimuutta siitä, millä tavoin EU käyttää pääoma- ja velkainstrumentteja, mikä varmistaa EU:n toimien paremman näkyvyyden.

Komissio ehdottaa uudentyyppistä välinettä, EU:n hankekohtaisia joukkovelkakirjalainoja, joita käytettäisiin keinona turvata investointiresurssit EU:n edun kannalta strategisen tärkeisiin infrastruktuurihankkeisiin. Rahoitusosuus EU:n talousarviosta käytetään tukemaan hankkeita vahvistamalla hankkeiden luottoluokitusta ja sen myötä houkuttelemalla rahoitusta EIP:ltä, muista rahoituslaitoksista ja yksityisiltä pääomamarkkinasijoittajilta. Rahoitusvälineisiin ei sisälly enempää riskiä kuin avustuksiinkaan, sillä EU:n talousarvioon kohdistuva riski on kaikissa tapauksissa rajoitettu tiukasti rahoitusosuuteen. EU:n talousarvio ei voi olla alijäämäinen.

Ulkoisten toimien alalla kehitteillä on erityinen ulkoista yhteistyötä ja kehitysapupolitiikkaa koskeva EU:n mekanismi, jossa yhdistettäisiin komission, jäsenvaltioiden sekä ulkoisen yhteistyön ja kehitysavun alalla toimivien Euroopan kahdenvälisten ja monenvälisten rahoituslaitosten (erityisesti EIP:n) vahvuudet. Mekanismi edistää EU:n ulkoisen rahoituksen johdonmukaisuutta, tehokkuutta, vaikuttavuutta ja näkyvyyttä ottaen samalla huomioon EU:n ulkoisten kumppanien erityispiirteet.

3. Täytäntöönpano

Rahoitusvälineet ovat jatkossa osa EU:n talousarviotoimia monilla politiikanaloilla, erityisesti seuraaviin tavoitteisiin tähtäävillä aloilla:

(1) Yksityissektorin kapasiteetin kehittäminen kasvun, työpaikkojen syntymisen ja/tai innovoinnin edistämiseksi: tuki käynnistysvaiheessa oleville yrityksille, pk-yrityksille, keskisuurille yrityksille, mikroyrityksille, osaamisen siirrolle ja investoinneille henkiseen omaisuuteen.

(2) Infrastruktuurin rakentaminen hyödyntämällä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia EU:n kilpailukyvyn parantamiseksi sekä liikenne-, energia- ja tieto-ja viestintäteknologioiden kestävyyden vahvistamiseksi.

(3) Sellaisten mekanismien tukeminen, jotka saavat liikkeelle yksityisiä investointeja julkisten hyödykkeiden, kuten ilmaston- ja ympäristönsuojelun, tuottamiseksi muilla aloilla.

Välineiden suunnittelussa ohjenuorana ovat seuraavat periaatteet:

· Vankat hallinnointijärjestelyt: velka- ja pääomamekanismeille luodaan vankat hallinnointijärjestelyt sen varmistamiseksi, että EU pystyy tarkkailemaan tehokkaasti rahoitustoimia ja investointeja sekä poliittisten tavoitteiden saavuttamista.

· Rahoitus eri budjettikohtien kautta: tällaisten välineiden rahoittamiseen ei talousarviossa ole erillistä määrärahaa; sen sijaan rahoitusvälineet rahoitetaan kyseessä olevien politiikanalojen budjettikohdista yhdistettynä asianomaisen pääoma- tai velkarahoitusta tarjoavan välineen kanssa.

· Vakiintunut asema osana varainhoitoasetusta: kyseisten kahden mekanismin perusperiaatteet sisällytetään varainhoitoasetukseen, joka on parhaillaan neuvoston ja Euroopan parlamentin uudelleentarkasteltavana. Tämä edistää järkeistämistä ja standardointia huomattavasti.

· Yhteisten sääntöjen käyttö pääoman ja velan osalta on pakollista sisäisten politiikkojen kohdalla ja niitä sovelletaan horisontaalisesti välineisiin kaikilla näillä politiikanlohkoilla. Olemassa olevat innovatiiviset rahoitusvälineet saatetaan yhteisten sääntöjen mukaisiksi. Koheesiopolitiikan osalta noudatetaan jäsenvaltioiden kanssa yhteisen hallinnoinnin periaatetta, ja sen vuoksi EU:n toimintamalleja tarjotaan käyttöön vapaaehtoisina parhaiden käytänteiden malleina, mihin yhdistetään jäsenvaltioille tarjotut huomattavat kannustimet noudattaa EU-tason lähestymistapaa. Ulkoisten toimien alalla entistä suurempi osuus EU:n avustuksista (tarvittaessa alueellisten investointijärjestelyjen kautta) liitetään lainoihin tai käytetään pääoma- tai riskinjakovälineissä. Tämä auttaa lisärahoituksen saamisessa käyttöön – myös yksityissektorilta – tukemaan EU:n painopistealoja ja kattamaan EU:n kumppanimaiden investointitarpeet. Asiaa helpottaa rahoitusvälineitä koskevien uusien ehdotettujen varainhoitoasetuksen säännösten voimaantulo sekä yhteisten, näitä välineitä koskevien periaatteiden laatiminen ulkoisten toimien ympäristön vaatimassa määrin.

· Rahoituslaitosten suorittama hallinnointi: rahoitusvälineiden hallinnointi ja täytäntöönpano on tarkoitus yleisesti ottaen delegoida EIP-ryhmälle, muille kansainvälisille rahoituslaitoksille tai julkisille rahoituslaitoksille, joissa osakkaana on vähintään yksi jäsenvaltio. Hallinnointi voitaisiin toteuttaa myös kansallisen lainsäädännön mukaisesti perustetun sijoitusvälineen kautta ja yhdistämällä resursseja julkisen ja yksityisen sektorin eri lähteistä. Myös edelleendelegointi yksityisille taloushallinnon toimijoille olisi mahdollista.

Oikeusasiat

1. Poliittiset tavoitteet

EU:n oikeusasioita, perusoikeuksia, kansalaisuutta ja tasa-arvoa koskevat politiikat perustuvat EU:n perusarvoihin ja -periaatteisiin, joita ovat esimerkiksi demokratia, vapaus, suvaitsevaisuus, syrjimättömyys ja oikeusvaltioperiaate. Politiikalla tuetaan Euroopan laajuisen lain, oikeuksien ja oikeuden alueen luomista kaikkien EU:n kansalaisten hyväksi.

Miljoonat eurooppalaiset osallistuvat nykyisin maiden rajat ylittäviin toimintoihin yksityiselämässään, työssään tai opinnoissaan taikka kuluttajina. Komissio pyrkii tarjoamaan käytännön ratkaisuja sekä kansalaisille että yrityksille näiden kohdatessa rajat ylittäviä ongelmia, jotta kansalaiset voivat helposti sijoittautua asumaan toiseen jäsenvaltioon tai matkustella taikka työskennellä toisessa jäsenvaltiossa ja luottaa siihen, että heidän oikeuksiaan suojellaan kaikkialla EU:ssa, ja jotta yritykset voivat hyödyntää täysimääräisesti sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia.

Euroopan oikeusalueen tärkein rakennusväline on lainsäädäntö ja komissiolla onkin kattava ohjelma EU:n laajuisten normien asettamiseksi, jotta ihmiset voivat luottaa samaan oikeuden perustasoon, esimerkiksi silloin, kun he joutuvat rikoksen uhriksi, ja saada syrjimätöntä kohtelua kaikkialla Euroopassa. Lissabonin sopimus tarjoaa uusia mahdollisuuksia oikeudelliseen yhteistyöhön rikos- ja siviiliasioissa ja lisäksi siinä annetaan EU:n tehtäväksi helpottaa oikeussuojan saatavuutta EU:ssa. Siinä määrätään myös sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistamisesta ja rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaan, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kieltämisestä kaikissa EU:n toimintapolitiikoissa ja toiminnoissa.

Jotta oikeudet ja lait olisivat tehokkaita myös käytännössä, ne on pantava täytäntöön oikein ja ihmisten – kansalaisista tuomareihin – on ymmärrettävä ne ja tiedettävä, kuinka niitä voidaan käyttää. Tämän vuoksi komissiolla on useita kohdennettuja rahoitusohjelmia lainsäädäntönsä ja politiikkojensa tukemiseksi. Ohjelmissa keskitytään sellaisiin rajat ylittäviin kysymyksiin, joihin voidaan puuttua riittävästi vain EU:n tasolla toteutettavin koordinoiduin toimin.

2. Välineet

Komissio ehdottaa tämän alan ohjelmien yhdistämistä oikeusalan ohjelmaksi ja oikeuksien ja kansalaisuuden ohjelmaksi. Näin voidaan yksinkertaistaa rahoitusjärjestelyjä ja varmistaa johdonmukaisempi ja yhtenäisempi lähestymistapa rahoitettaviin toimintoihin. Yhdennetyissä ohjelmissa keskitytään ensisijaisiin aihealueisiin ja rahoitetaan toimintoja, jotka tarjoavat EU:lle selkeästi lisäarvoa, kuten

· oikeusalan ammattilaisten koulutus (esimerkiksi tuomarit ja syyttäjät), joka tarjoaa välineet EU:n lainsäädännön mukaisten oikeuksien ja lainkäytön soveltamiseksi käytännössä ja keskinäisen luottamuksen lisäämiseksi, mikä on vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen perusta;

· verkostojen vahvistaminen, ts. EU:n laajuiset organisaatiot, jotka avustavat tätä aihealuetta koskevien tulevien aloitteiden valmistelussa ja edistävät aloitteiden johdonmukaista täytäntöönpanoa Euroopassa;

· rajat ylittävä lainvalvontayhteistyö, esimerkiksi hälytysjärjestelmän perustaminen kadonneiden lasten löytämiseksi, operatiivisen ja rajat ylittävän huumeidentorjuntaa koskevan yhteistyön koordinointi; ja

· tiedotus ja valistus, mukaan lukien tuki kansallisille ja EU:n kampanjoille, joiden puitteissa ihmisille kerrotaan heidän EU:n lainsäädännön mukaisista oikeuksistaan ja kuinka ne voidaan panna täytäntöön käytännössä.

Mahdollisuuksien mukaan ohjelmiin voivat osallistua ehdokasmaat ja kenties myös muut kolmannet maat.

3. Täytäntöönpano

Kun rahoitusohjelmien määrää supistetaan ja rahoitusprioriteetit keskitetään, kaikilla aloilla voidaan soveltaa samaa sääntökokonaisuutta ja menettelyjä voidaan virtaviivaistaa.

Näin sekä komissiolle että EU:n rahoituksen saajille kertyy tehokkuusetuja. Oikeusperustojen ja budjettikohtien määrän karsiminen tuo lisää joustoa, jolloin voidaan keskittyä paremmin EU:n tärkeimpiin poliittisiin tavoitteisiin ja parantaa talousarvion toteuttamista.

Komissio ehdottaa, että oikeusasioiden ja perusoikeuksien alan olemassa olevia virastoja rahoitetaan edelleen, sillä ne kaikki tuovat huomattavaa lisäarvoa tämän alan politiikkojen kehittämiseen ja täytäntöönpanoon. Näitä virastoja ovat Eurojust, Euroopan tasa-arvoinstituutti ja Euroopan unionin perusoikeusvirasto.

4. Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020

Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä hintoina

Vuosiksi 2014–2020 ehdotetut määrärahat joista Oikeusalan ohjelma Oikeuksien ja kansalaisuuden ohjelma || 802 miljoonaa euroa 416 miljoonaa euroa 387 miljoonaa euroa

Meri- ja kalastuspolitiikka

1. Poliittiset tavoitteet

Terveessä meriympäristössä kukoistaa luonnon monimuotoisuus, joka on taloudelliselta, yhteiskunnalliselta ja ympäristön kannalta monella tapaa arvokas. Meri on myös eurooppalaisten ruokavalioon tärkeänä osana kuuluvan ravitsevan ja turvallisen kala- ja äyriäisruuan lähde. Rannikkoyhteisöt, joissa kalastus on tärkeässä roolissa elämäntavan, kulttuurin, perinteiden ja ajan myötä kertyneen tiedon vuoksi, ovat riippuvaisia kalastukseen liittyvistä työpaikoista – niin kalastuksen, vesiviljelyn, elintarviketeollisuuden kuin satamienkin piirissä. Kalastus- ja rannikkoalueet ovat myös erityisen heikossa asemassa ilmastonmuutoksen vaikutusten suhteen ja ne kärsivät tulvista, rannikoiden eroosiosta ja nousevasta merenpinnasta.

EU on sitoutunut hallinnoimaan kalastustaan kestävästi ja ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan perusteella. Komissio on tarkistanut yhteistä kalastuspolitiikkaa laajasti ja esittää piakkoin radikaalin uudistuksen, joka muuttaa kalastuksen hallintaa perusteellisesti. Tarkoituksena on varmistaa, että kalavaroja käytetään kestävästi ja että Euroopan kalastuksen tulevaisuus on turvattu. Uudistukseen liittyy yhteisen kalastuspolitiikan ja yhdennetyn meripolitiikan rahoituksen merkittävä uudelleenjärjestely. Siihen sisältyvät seuraavat toimet:

· Tehottomista suorista laivastokohtaisista avustuksista luovutaan Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden mukaisesti ja kalastusalalle tarjotaan kannustimia uudistaa, innovoida ja kalastaa kestävällä tavalla.

· Kalastuksen ja muiden elinkeinojen välillä olevaa innovointikuilua kavennetaan, jolloin EU:n kalastuslaivasto tulee elinkelpoisemmaksi ja kilpailukykyisemmäksi ja kalastuksesta riippuvaisten yhteisöjen kasvua ja työpaikkojen luomista voidaan edistää.

· Vähän kuormittavaan kalastukseen siirtymistä helpotetaan, saaliin heittäminen pois lopetetaan ja meriekosysteemiin pyritään vaikuttamaan mahdollisimman vähän.

· Meriekosysteemiä ja vesiviljelystä riippuvaisia ekosysteemejä hallinnoidaan kestävästi.

· Yhteisiä toimia, esimerkiksi markkinointia ja tuotantoa, tuetaan enemmän; tässä tuottajaorganisaatioilla on tärkeä rooli.

· Painopistettä siirretään yhä vahvemmin kalastuksesta riippuvaisten rannikko- ja sisävesiyhteisöjen elinkelpoisuuteen painottamalla kalastukseen liittyviä toimia ja monipuolistamalla toimintaa muihin merenkulkutalouden aloihin.

· Panostetaan kilpailukykyiseen ja kestävään vesiviljelyyn, jonka ansiosta EU:n kuluttajat saavat terveellisiä ja ravintoarvoltaan hyviä tuotteita.

· Valvontaa ja tietojen keräämistä lisätään ja varmistetaan näin, että säännöksiä noudatetaan ja toiminta perustuu täysin tietoon.

· Yhdennetyllä meripolitiikalla keskitytään kestävän kasvun edistämiseen merenkulkualoilla ja eri alueilla.

2. Välineet

Uudistettu meri- ja kalatalouspolitiikka keskittyy uuden Euroopan meri- ja kalatalousrahaston ympärille. Se rakentuu neljälle perustalle, jotka ovat seuraavat:

· Järkevä ja ympäristöystävällinen kalastus (yhteinen hallinnointi) eli siirtyminen kestävään kalastukseen, joka on valikoivampaa, ei tuota poisheitettäviä saaliita ja vahingoittaa meriekosysteemiä vähemmän ja joka näin osaltaan edistää meriekosysteemien kestävää hallinnointia. Sillä tuetaan innovointia ja lisäarvoa, jotta kalastuksesta tulisi taloudellisesti kannattavaa ja se kestäisi ulkoisia häiriöitä ja kilpailua EU:n ulkopuolisista maista.

· Järkevä ja ympäristöystävällinen vesiviljely (yhteinen hallinnointi), jotta vesiviljelystä saadaan taloudellisesti kannattavaa, kilpailukykyistä ja ympäristöystävällistä ja jotta se voi kohdata maailmanlaajuista kilpailua ja tuottaa EU:n kuluttajille ravintoarvoltaan hyviä tuotteita.

· Kestävä ja osallistava alueellinen kehitys (yhteinen hallinnointi), jolla pyritään pysäyttämään monien kalastuksesta riippuvaisten rannikko- ja sisävesialueiden taantuminen painottamalla kalastusta ja kalastukseen liittyvää toimintaa ja monimuotoistamalla toimintaa muille merenkulkutalouden aloille.

· Yhdennetty meripolitiikka (suora keskitetty hallinnointi) niiden monialaisten prioriteettien tukemiseksi, joiden avulla voidaan todella tuottaa säästöä ja kasvua, mutta joita jäsenvaltiot eivät sovella yksin. Näitä ovat meriosaaminen, merten aluesuunnittelu, rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito, yhdennetty merivalvonta ja ilmastonmuutoksen rannikkoalueille aiheuttamiin epäedullisiin vaikutuksiin mukautuminen.

Euroopan meri- ja kalatalousrahastoon sisältyy neljän perusperiaatteen lisäksi liitännäistoimenpiteitä tiedonkeruun ja tieteellisen neuvonnan, valvonnan, hallinnon, kalastusmarkkinoiden (myös syrjäisimmillä alueilla sijaitsevien), alueellisille kalastuksenhoitojärjestöille suoritettavien vapaaehtoisten maksujen ja teknisen avun aloilla. Se perustuu niihin kalastukseen ja meripolitiikkaan liittyviin toimiin, joita tuetaan tutkimus- ja innovointirahoituksen yhteisestä strategiakehyksestä.

Politiikkaa täydennetään kahdella kansainvälisellä välineellä.

· Kalastuskumppanuussopimuksilla vahvistetaan oikeudellinen, taloudellinen ja ympäristöä koskeva kehys EU:n kalastusalusten harjoittamalle kalastukselle sellaisten yhteisön ulkopuolisten maiden vesillä, jotka eivät itse täysin pysty hyödyntämään kalavarojaan kestävällä tavalla.

· Alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt ovat kansainvälisiä organisaatioita, joihin kuuluu valtioita, alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestöjä (EU) ja kalastusta harjoittavia yhteisöjä ja joiden tarkoituksena on varmistaa kalavarojen säilyttäminen ja kestävyys avomerellä.

3. Täytäntöönpano

Ohjelmien perustana olevien säännösten rakennetta yksinkertaistetaan selvästi. Perustettavalla eurooppalaisella meri- ja kalastusrahastolla yhdistetään samaan kehykseen kaikki nykyiset kalastus- ja merenkulkuvälineet lukuun ottamatta kansainvälisiä kalastussopimuksia ja EU:n jäsenyyttä alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä. Näin luodaan synergiaa ja vähennetään niin jäsenvaltioiden kuin komissionkin hallintotaakkaa ohjelmasuunnittelun, hallinnoinnin, valvonnan ja arvioinnin suhteen.

Lisäksi kaikki rakennerahastot kattavan yhteisen strategiakehyksen ansiosta meri- ja kalastuspolitiikkaa tukevien toimien ohjelmasuunnittelu voidaan liittää muihin kehykseen kuuluviin rahastoihin.

Yhteisen hallinnoinnin piiriin kuuluvien menoalueiden määrä kasvaa, mikä tarjoaa jäsenvaltioille lisää joustoa ja aiempaa pidemmän aikavälin strategiset näkymät. Euroopan meri- ja kalatalousrahasto on osa yhteistä strategiakehystä ja kumppanuussopimuksia, jotka kattavat kaikki yhteiseen hallinnointiin kuuluvat EU:n varat.

4. Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020

Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä hintoina

Euroopan meri- ja kalatalousrahasto ja kansainväliset kalastussopimukset / alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt || 6,7 miljardia euroa

Tutkimus ja innovointi

1. Poliittiset tavoitteet

Eurooppa tarvitsee kansalliset rajat ylittävää huippututkimusta ja innovointia, jossa yhdistyy erilaisia tieteen aloja, teknologioita ja liiketoiminnan taitoja ja joka houkuttelee lahjakkuuksia kaikkialta maailmasta. Tutkimustoiminnalla ja innovoinnilla on tärkeä tehtävä tuettaessa EU:n asemaa nykyisillä nopeasti muuttuvilla globaaleilla markkinoilla ja vastattaessa tulevaisuuden haasteisiin. Investoiminen tutkimustoimintaan ja innovointiin Euroopassa luo uusia työpaikkoja ja varmistaa Euroopan pitkän aikavälin kestävän kasvun ja kilpailukyvyn.

Tieteellistä kehitystä, uusia teknologioita ja innovaatioita tarvitaan myös pyrittäessä löytämään ratkaisu vaikeisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin, joita ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen ja luonnonvarojen vähyys. Nämä ovat valtavia haasteita, joihin vastaamiseen tarvitaan merkittäviä tutkimus- ja innovaatiotuloksia. Niistä eräät voidaan saavuttaa vain Euroopan tasoisella koordinoidulla toiminnalla. EU:n aikaisemmin rahoittamassa tutkimustoiminnassa on esimerkiksi saatettu yhteen asiantuntijoita Euroopan johtavista tutkimuskeskuksista ja siten löydetty innovatiivinen tapa havaita Alzheimerin tauti ja hoitaa sitä. Tällaisilla tuloksilla on perustavanlaatuinen vaikutus Euroopan kansalaisten elämään, sillä niiden avulla voidaan parantaa terveydenhuollon laatua, luoda työ- ja yksityiselämän uusia muotoja ja lisätä toimeentuloturvaa. Onnistuneet innovaatiot, joilla vastataan näihin haasteisiin, tarjoavat yrityksille valtavia mahdollisuuksia kasvaa ja luoda uusia työpaikkoja.

Perustavanlaatuisesta merkityksestään huolimatta Euroopan tutkimus- ja innovaatiotoiminta on jäljessä Yhdysvaltoja ja Japania. Lisäksi Kiina, Brasilia ja Intia ovat nopeasti kuromassa eroa kiinni. Nykysuuntauksen muuttamiseksi Eurooppa 2020 -strategiassa asetetaan tavoitteeksi nostaa T&K-toimintamenot 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2020 mennessä. Ensisijaisena tavoitteena on varsinkin lisätä yritysvetoista tutkimus- ja innovaatiotoimintaa esimerkiksi käyttämällä julkista rahoitusta yksityisten investointien edistämiseksi.

Yhdessä kansallisen ja yksityisen sektorin rahoituksen kanssa EU:n rahoituksella voi olla merkittävä vaikutus tavoitteiden saavuttamiseen ja Euroopan tutkimus- ja innovointitulosten edistämiseen.

2. Välineet

Tärkeä askel EU:n tutkimus- ja innovaatio-ohjelmia uudistettaessa on yhdistää tutkimuksen ja innovoinnin yhteiseen strategiakehykseen nykyiset kolme pääasiallista aloitetta ja rahoituslähdettä:

– seitsemäs puiteohjelma,

– kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman innovointiosio, ja

– Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti (EIT).

Tutkimuksen ja innovoinnin yhteisessä strategiakehyksessä esitetään EU:n tutkimukseen ja innovointiin suunnattujen rahoitustoimien strategiset tavoitteet. Se on virtaviivaistetumpi kuin nykyiset rahoitusjärjestelmät ja toteutetaan yhdenmukaistettujen sääntöjen ja menettelyiden pohjalta. Tällä tavoin tutkimus- ja innovaatiotoiminnot yhdistetään toisiinsa johdonmukaisesti ja EU:n rahoituksen vaikutus lisääntyy. Tutkimuksen ja innovoinnin yhteinen strategiakehys antaa lisäarvoa EU:n toimille tuottamalla tutkimukselle ja innovoinnille sellaisen kriittisen määrän resursseja, asiantuntemusta ja huippuosaamista, jota ei voi saavuttaa kansallisella tasolla.

Koska tutkimuksen ja innovoinnin yhteinen strategiakehys yksinkertaistaa ja johdonmukaistaa EU:n tutkimusrahoitusta, se on pk-yritysten kannalta myös helppokäyttöisempi ja avoin uusille osallistujille. Se parantaa innovoinnin ja politiikanteon edellyttämän taitotiedon levittämistä. Sen ansiosta Yhteinen tutkimuskeskus voi osallistua tehokkaammin politiikantekoon. Lisäksi se antaa selkeämmän strategisen suunnan kansainväliselle yhteistyölle ja luo perustan Euroopan tutkimusalueelle.

Näissä yleisissä puitteissa tutkimuksen ja innovoinnin yhteinen strategiakehys kattaa suoran ja välillisen tutkimuksen, joista kumpikin rakentuu kolmen erillisen mutta toisiaan vahvistavan toimenpidekokonaisuuden ympärille Eurooppa 2020 -prioriteettien mukaisesti:

(1) Tieteellinen huippuosaaminen. Tämän toimenpidekokonaisuuden puitteissa vahvistetaan EU:n huipputason tieteellistä osaamista kehittämällä lahjakkuutta Euroopassa ja houkuttelemalla johtavia tutkijoita Eurooppaan. Keskeisellä sijalla ovat seuraavat: tieteen eturintamassa tehtävälle tutkimukselle annettavan tuen lisääminen (Euroopan tutkimusneuvoston kautta); kehitteillä olevat ja tulevaisuuden teknologiat; tutkijoiden taidot, koulutus ja urakehitys (Marie Curie -toimet) ja ensisijaisten tutkimusinfrastruktuurien verkostoituminen ja kehittäminen sekä niihin pääsy (mukaan lukien e-infrastruktuurit).

(2) Yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen. Tämä toimenpidekokonaisuus kattaa kaikki toiminnot tutkimuksesta markkinoille saattamiseen asti, jotta voidaan vastata suoraan Eurooppa 2020 -strategiassa esiteltyihin haasteisiin. Siinä yhdistyvät innovointitoimet (pilotti- ja esittelyvaiheet, koeympäristö, tuki julkisille hankinnoille ja innovaatioiden saattaminen markkinoille), poikkitieteelliset lähestymistavat sekä yhteiskunnallis-taloudellinen ja humanistinen tutkimus. Painopisteitä ovat terveys, demografiset muutokset ja hyvinvointi; elintarviketurva ja biotalous; turvallinen, puhdas ja tehokas energia; älykäs, ympäristöystävällinen ja yhdentynyt liikenne; raaka-aineiden toimitus; resurssitehokkuus ja ilmastotoimet sekä osallisuutta edistävät, innovatiiviset ja turvalliset yhteiskunnat (mukaan lukien verkkoturvallisuus ja internetin turvallisuuden lisääminen). Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti osallistuu täysimittaisesti osaamis- ja innovointiyhteisöjensä kautta haasteiden ratkaisemiseen, ja sen määrärahoja korotetaan huomattavasti.

(3) Teollisuuden johtoasemaa ja kilpailukykyä koskevien puitteiden luominen. Kehitystä vauhdittaviin teknologioihin liittyvän tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tukeminen ja edistäminen, palvelujen ja kehittyvien alojen tukeminen ja edistäminen, keskittyen yksityisen sektorin T&K-investointien lisäämiseen, sekä pk-yritysten erityisongelmien ratkaiseminen. Etusijalle asetetaan seuraavat toimet: strategisten investointien lisääminen ja johtoaseman parantaminen nykyistä ja tulevaisuuden kehitystä vauhdittavien teollisuuden teknologioiden ja palvelujen osalta, tukemalla kohdennetusti tieto- ja viestintätekniikkaa (mukaan lukien mikro- ja nanoelektroniikka sekä fotoniikka), nanoteknologiaa, kehittyneitä materiaaleja, kehittyneitä tuotantojärjestelmiä, teollisuuden biotekniikkaa, avaruustutkimusta ja alan innovointia sekä vähän hiilipäästöjä aiheuttavia ja sopeutumisteknologioita, varmistaen erityisesti yhtenäisen lähestymistavan keskeisiin kehitystä vauhdittaviin teknologioihin; riskirahoituksen ja riskipääoman saatavuuden helpottaminen (seitsemännen puiteohjelman riskinjakorahoitusvälineen ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman rahoitusvälineiden pohjalta) ja innovoinnin tukeminen EU:n laajuisesti pk-yrityksissä, joilla on hyvät kasvumahdollisuudet.

Lähestymistapa sisältää sekä tavoitelähtöisiä toimintoja että avoimempia aloja, joiden osalta hakijat voivat tehdä ehdotuksia innovatiivisiksi hankkeiksi ja uraauurtaviksi ratkaisuiksi.

3. Täytäntöönpano

Tutkimuksen ja innovoinnin yhteisen strategiakehyksen mukaisesti täytäntöönpanoa yksinkertaistetaan ja standardoidaan. Yksinkertaistaminen kohdistuu sekä rahoitusjärjestelmiin että osallistumista ja tulosten levittämistä koskeviin hallinnollisiin sääntöihin. Tutkimuksen ja innovoinnin yhteisen strategiakehyksen kaikkiin kolmeen toimenpidekokonaisuuteen sovelletaan samoja sääntöjä ottaen huomioon Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin erityispiirteet (ja sen sääntelyjoustoa koskevat tarpeet) sekä pk-yritysten erityispiirteet. Tutkimuksen ja innovoinnin yhteisen strategiakehyksen tärkeimmät operatiiviset piirteet ovat seuraavat:

· Yksinkertaistettua rahoitusjärjestelmien ja -välineiden kokonaisuutta käytetään koko tutkimuksen ja innovoinnin yhteisessä strategiakehyksessä, jatkaen toimiviksi havaittujen, nykyisiin ohjelmiin sisältyvien järjestelmien ja välineiden käyttöä, yhdistäen ne, joilla on samanlaiset tavoitteet, ja lakkauttaen ne, jotka eivät enää ole tarkoituksenmukaisia. Avustusten lisäksi käytetään entistä enemmän innovatiivisia rahoitusvälineitä. Lisäksi harkitaan esikaupallisten hankintojen ja palkintojen käyttöä.

· Sovelletaan vain yhtä sääntökokonaisuutta, joka koskee rahoituskelpoisuutta, kirjanpitoa, raportointia ja tilintarkastusta. Luottamuksen ja valvonnan sekä riskin ottamisen ja riskin välttämisen välille luodaan uusi tasapaino. Rahoituksensaajien hallinnollisen taakan keventämiseksi otetaan käyttöön huomattavasti yksinkertaistettu lähestymistapa kustannusten korvaamiseen. Uudessa lähestymistavassa rahoituksensaajien tavanomaiset kirjanpito- ja hallinnointikäytännöt hyväksytään mahdollisimman laajalti ja lisäksi käytetään entistä enemmän kertakorvauksia ja kiinteämääräistä rahoitusta. Rahoituksensaajien on hyödynnettävä tuloksia tai asetettava ne julkisesti saataville asianmukaisten tiedotuskanavien kautta.

· Hankkeet voidaan aloittaa aikaisemmin, koska valintavaihe ja arviointia seuraava neuvotteluvaihe lyhenevät huomattavasti. Hakijoille ja osallistujille tarkoitettuja ohjaus- ja neuvontapalveluja yksinkertaistetaan ja ne tarjotaan yhden verkkoportaalin kautta. Lisäksi rationalisoidaan jäsenvaltioissa olevia tukirakenteita ja luodaan kaikille tutkimuksen ja innovoinnin yhteiseen strategiakehykseen liittyville toiminnoille keskitetty palvelupiste, joka palvelee kunkin jäsenvaltion omalla kielellä. Erityisin toimenpitein helpotetaan sellaisten lahjakkaiden tutkijoiden ja innovaattoreiden mahdollisuuksia saada EU:n rahoitusta, joilla ei ole kokemusta EU:n rahoituksesta. Tutkimuksen ja innovoinnin yhteisessä strategiakehyksessä sovelletaan yhtä ainoaa tarkastuksen lähestymistapaa.

· Tutkimuksen ja innovoinnin yhteisen strategiakehyksen täytäntöönpanon laatua, tehokkuutta ja johdonmukaisuutta parannetaan huomattavin ulkoistamistoimin nykyisten ohjelmien puitteissa saavutetun edistyksen pohjalta. Nykyisten ohjelmien pohjalta perustettuja toimeenpanovirastoja laajennetaan mittakaavaetujen toteuttamiseksi. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia hyödynnetään alan yritysten kanssa entistä enemmän samoin kuin julkisten sektorien välisiä kumppanuuksia jäsenvaltioiden ohjelmien kanssa, mukaan lukien tarkistetun varainhoitoasetuksen mukaisten uusien mahdollisuuksien käyttö. Näiden kumppanuuksien perustana on kaikkien osapuolten vahva sitoumus yhdistää resurssinsa investointien lisäämiseksi strategisilla aloilla ja resurssien pirstaloitumisen välttämiseksi.

· EU:n, kansallisten ja alueellisten resurssien strateginen kohdentaminen jäsenvaltioiden kanssa suoritettavan yhteisen ohjelmasuunnittelun kautta parantaa investointien lisäarvoa ja vaikutusta.

· Innovatiivisten rahoitusvälineiden lisääntyneen käytön avulla edistetään yksityisiä tutkimus- ja innovaatioinvestointeja, mukaan lukien riskipääomasijoitukset innovatiivisiin korkean teknologian yrityksiin, erityisesti pk-yrityksiin. Rahoitusvälineitä hallinnoivat ulkoisesti Euroopan investointipankkiryhmä tai muut kansainväliset rahoituslaitokset tai julkiset rahoituslaitokset, joissa osakkaana on vähintään yksi jäsenvaltio, velkaa ja pääomaa koskevien yhteisten sääntöjen mukaisesti.

Tämän johdosta odotetaankin, että noin kaksi kolmasosaa tutkimuksen ja innovoinnin yhteisen strategiakehyksen talousarviosta voidaan panna täytäntöön ulkoisesti (meneillään olevalla kaudella osuus on noin puolet). Täytäntöönpano jakautuu eri tukimekanismien kesken. Ulkoistamisen aste ja luonne olisi määriteltävä ottaen huomioon muuan muassa vaikutus tehokkuuteen ja hallinnoitava kokonaistalousarvio. Lisäksi ulkoistettuun hallinnointiin sovellettavia sääntöjä saatetaan yksinkertaistaa edelleen. Komissiolla säilyisi kuitenkin välitön hallinnointivastuu erityisesti aloilla, jotka liittyvät politiikkojen ydinaloihin.

Täydentävyys ja synergiaedut, jotka saadaan kun tutkimus- ja innovaatiorahoitusta kanavoidaan koheesiopolitiikan kautta, varmistetaan erittelemällä selvästi tavoitteet ja toimintatavat. Tutkimus ja innovointi ovat kaikkien EU:n alueiden vaurauden ja hyvinvoinnin perustana ja sen vuoksi on kaikkien jäsenvaltioiden edun mukaista luoda erinomaiset, vahvat ja tehokkaat tutkimus- ja innovointijärjestelmät. Tutkimuksen ja innovoinnin yhteisen strategiakehyksen puitteissa toteutettavat toimet edistävät tämän tavoitteen saavuttamista, kun kehyksen puitteissa myönnetään rahoitusta tutkimuksen ja innovoinnin huippuosaamisen perusteella, maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Koheesiopoliittisia toimia lisätään, sillä ne ovat tärkein väline lisättäessä tutkimus- ja innovaatiokapasiteettia alueellisella tasolla, mihin kuuluu myös tutkimusinfrastruktuurien kehittäminen myöntämällä tukikelpoisille alueille rahoitusta ennakolta määriteltyjen määrärahojen mukaisesti. Jäsenvaltioiden kanssa tehtävät kumppanuussopimukset tukevat yhdessä tutkimuksen ja innovoinnin yhteisen strategiakehyksen kanssa älykkäitä erikoistumisstrategioita, jotka kohdistuvat strategiakehyksessä määriteltyihin ensisijaisiin tavoitteisiin ja perustuvat alueellisen/paikallisen tilanteen arviointiin. Tämän on määrä tarjota tie kohti huippuosaamista niin, että ajan mittaan sellaisten eri alueita (erityisesti lähentymisalueita) edustavien huippututkijoiden ja innovaattoreiden määrä kasvaa, jotka voivat perustaa tutkimuksen ja innovoinnin yhteisen strategiakehyksen mukaisia ohjelmia, ja vahvistaa kaikkien alueiden kapasiteettia hyödyntää täysimääräisesti innovaatiopotentiaaliaan. Asianmukainen rajapinta luodaan myös yhteisen maatalouspolitiikan kanssa maatalouden tutkimuksen ja innovaatioiden tukemiseksi samoin kuin relevanttien koulutus- ja muiden EU-ohjelmien toimintojen yhteydessä, turvallisuusasiat mukaan luettuina.

4. Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020

Luvut ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä hintoina

Tutkimuksen ja innovoinnin yhteinen strategiakehys || 80 miljardia euroa

Hallinto

EU:n talousarvion hallinto-otsakkeesta rahoitetaan kaikkien EU:n toimielinten toiminnot: Euroopan parlamentti (noin 20 prosenttia), Eurooppa-neuvosto ja Euroopan unionin neuvosto (7 prosenttia), komissio (40 prosenttia) ja muut toimielimet, kuten Euroopan unionin tuomioistuin, Euroopan ulkosuhdehallinto tai Euroopan oikeusasiamies (15 prosenttia) sekä eläkkeet (16 prosenttia) ja Eurooppa-koulut (2 prosenttia).

Hallinnon osuus EU:n talousarviosta on suhteellisen pieni – 5,7 prosenttia nykyisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä. Tämä osuus ei ole muuttunut merkittävästi viime vuosina huolimatta EU:n historian suurimmasta laajentumisesta, eri puolilla EU:ta sijaitsevien toimielinten ja elinten kasvavasta määrästä ja lisätehtävistä, joiden myötä henkilöstön ja myöhemmin myös eläkeläisten määrä kasvaa. Talousarvion hallinto-osuutta käytetään palkkojen ja eläkkeiden, juoksevien menojen, kuten rakennusten, asiantuntijakokousten, työmatkojen, tietotekniikkajärjestelmien ja muiden niihin liittyvien menojen maksamiseen. Lisäksi siitä katetaan 23 kielellä harjoitettavasta unionin toiminnasta aiheutuvat käännös- ja tulkkauskustannukset. Talousarviosta katetaan myös Eurooppa-koulujärjestelmä, johon kuuluvia kouluja on useissa jäsenvaltioissa.

Koska eläkemenot ja Eurooppa-koulujen menot ovat luonteeltaan erilaisia ja niihin vaikuttavat pitkän aikavälin suuntaukset, komission ehdotuksessa monivuotiseksi rahoituskehykseksi esitetään EU:n toimielinten toiminnan edellyttämät hallintomenot kunkin toimielimen osalta erikseen, alaotsakkeena otsakkeessa V (eläkkeet ja Eurooppa-koulut pois lukien).

Komissio katsoo, että on haasteellista mutta täysin mahdollista rajoittaa hallintomenojen kasvua (talousarvion otsake V) seuraavan ohjelmakauden aikana vuoden 2013 menokattojen perusteella. Tämä tarkoittaisi, että operatiiviset hallintomenot eivät kasvaisi kaudella 2014–2020, lukuun ottamatta tulevista laajentumisista aiheutuvia lisämenoja.

Euroopan unioni uudisti vuonna 2004 virkamieshallintonsa kokonaan, minkä myötä sen henkilöstösäännöistä tuli yksi aikansa uudenaikaisemmista. Uusi suorituskeskeinen ja henkilöstön omiin ansioihin perustuva urarakenne, muita kuin ydintehtäviä hoitavan henkilöstön uusi sopimussuhteinen asema, eläkejärjestelmän uudistus, uudet työskentelymenetelmät ja perhettä suosivat työehdot olivat vain joitain monista muutoksista, jotka tehtiin tässä vuoden 1968 jälkeisessä ensimmäisessä laajassa Euroopan virkamieslainsäädännön uudistuksessa. Tämä uudistus ei koskenut pelkästään toimielimiä, vaan myös EU:n elimiä ja virastoja, joita on perustettu lähes kaikkiin jäsenvaltioihin. Uudistuksen myötä EU on tähän mennessä saavuttanut noin 3 miljardin euron säästöt. Se tuottaa EU:n talousarvioon edelleen noin 5 miljardin euron säästöt vuoteen 2020 mennessä.

Maailmantalouden viimeaikaiset tapahtumat samoin kuin niitä seurannut tarve vakauttaa julkista taloutta edellyttävät kaikilta julkisilta hallinnoilta ja niiden henkilöstöltä erityisponnistuksia tehokkuuden parantamiseksi ja muuttuvaan taloudelliseen ja sosiaaliseen ympäristöön mukautumiseksi. Tämä muuttuva ympäristö koskee myös EU:n virkamieskuntaa ja EU:n toimielinten hallintoa. Komissio on viime vuosina kantanut vastuunsa ja noudattanut hallinnossaan politiikkaa, jonka mukaan henkilöstömäärä ei saa kasvaa. Se on toteuttanut uudet poliittiset prioriteetit sisäisin henkilöstöjärjestelyin, ottanut käyttöön sisäistä organisaatiota ja tehokkuutta parantavia välineitä ja menettelyjä sekä tehnyt jokin aika sitten ehdotuksen hallintomenojensa jäädyttämisestä vuodeksi 2012.

Näiden hallintotoimenpiteiden lisäksi komissio on päättänyt tehdä ehdotuksen henkilöstösääntöjen muuttamiseksi, jotta kaikki toimielimet, elimet ja virastot voivat saavuttaa uusia tehokkuusetuja ja säästöjä, kuitenkin niin, että EU:n virkamieskunta, joka koostuu kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisista, säilyy korkeatasoisena ja toimielinten julkishallinto houkuttelevana työpaikkana.

Komissio katsoo, että lisäsäästöjä tarvitaan ja että ne ovat mahdollisia kaikissa toimielimissä, elimissä ja virastoissa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi komissio aikoo ehdottaa, että kaikkien toimielinten, elinten ja virastojen henkilöstömäärää supistetaan 5 prosenttia. Tämä on yksi tärkeimmistä säästöjä tuottavista keinoista ja osa kaikkia toimielimiä koskevaa yleistä kannustinta lisätä tehokkuuttaan. Tämä henkilöstömäärän vähentäminen pitäisi kompensoida henkilöstön työajan pidentämisellä ilman korvaavia palkanmukautuksia.

Hallintomenojen kasvun hillitseminen edellyttää kuitenkin lisämuutoksia EU:n henkilöstösääntöihin. Komissio aikoo erityisesti toteuttaa seuraavat toimet:

· muuttaa palkkojen mukauttamismenettelyä ja jatkaa kaikkien virkamiesten maksaman erityismaksun pidättämistä nykyisellä 5,5 prosentin enimmäistasolla.

· nostaa Euroopan väestökehityksen mukaisesti eläkeikä 63 vuodesta 65 vuoteen ja varhaiseläkeikä 55 vuodesta 58 vuoteen sekä tehdä houkuttelevaksi mahdollisuus työskennellä 67 vuoden ikään asti.  Myös eläkemaksun laskentamenetelmää muutetaan kansainvälisten eläkekarttumaa koskevien standardien mukaiseksi. Muutoksen tavoitteena on tarjota toimielimille ja jäsenvaltioille vakaampi eläkemaksu, joka on vähemmän altis lyhyen aikavälin korkomuutoksille ja sen myötä muille suurille muutoksille.

· luoda selvä yhteys vastuiden ja palkkaluokan välille: AST-tehtäväryhmän urarakennetta muutetaan niin, että kaksi ylintä palkkaluokkaa (AST 10 ja 11) varataan virkamiehille, joilla on tämän ura-alueen suurimmat henkilöstöön, talouteen tai koordinointiin liittyvät vastuut.

· ottaa avustavia ja sihteerien tehtäviä suorittava henkilöstö palvelukseen pysyvästi sopimussuhteisina elinikäisten virkamiesnimitysten sijaan. Sopimussuhteisen henkilöstön ja samoja tehtäviä hoitavien virkamiesten pysyvän päällekkäisyyden välttämiseksi virkamiesten avustavat tehtävät lakkautetaan asteittain.

· nostaa vähimmäistyöaika 37,5 tunnista 40:een viikossa ja säilyttää enimmäistyöaika 42 tuntina viikossa. Tällä työajan lisäyksellä pystytään kompensoimaan henkilöstön 5 prosentin vähennys.

· mukauttaa matkakulukorvauksen laskentatapaa.

Virastojen osalta komissio haluaisi esittää myös joitain muutoksia henkilöstösääntöihin, jotta ne voitaisiin panna täytäntöön johdonmukaisemmin ja sujuvammin ja niissä otettaisiin virastojen erityispiirteet paremmin huomioon. Virastoja käsittelevän toimielinten välisen työryhmän päätelmistä riippuen voi olla, että myöhemmin tehdään esitys lisätoimista, joiden ansiosta saavutettaisiin lisäsäästöjä virastojen hallintomenoissa ja jotka otetaan huomioon vastaavassa EU:n talousarvion otsakkeessa.

Komissio ehdottaa, että nämä toimenpiteet pannaan täytäntöön vuoden 2013 alusta, ts. ennen rahoituskautta 2014–2020.

Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020

Luvut ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä hintoina

Hallinto josta: || 62,6 miljardia euroa

· eläkemenot ja Eurooppa-koulut || 12,2 miljardia euroa

· toimielinten hallintomenot || 50,45 miljardia euroa

[1]               KOM(2010) 600 lopullinen, 26.10.2010.

[2]               KOM(2009) 82 lopullinen sekä neuvoston päätelmät katastrofien ehkäisyä EU:ssa koskevista yhteisön puitteista (30.11.2009) ja Euroopan katastrofihallintakoulutuksesta (14.11.2008).

[3]               KOM(2011) 112: Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050, 8.3.2011.

[4]               Lähde: vuoteen 2050 ulottuvaan etenemissuunnitelmaan sisältyvä vaikutustenarviointi.

[5]               NER 300 -ohjelmasta saatavien kokemusten perusteella. Ohjelman odotetaan hankkivan noin 10 miljardia euroa (määrä sisältää 4–5 miljardia päästöoikeuksien huutokaupasta saatavia tuloja) vuosina 2011–2015. Varoilla tuetaan hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia sekä uusiutuvien energialähteiden demonstrointihankkeita.

[6]               KOM(2010) 614.

[7]               KOM(2010) 642.

[8]               Eurostatin työttömyysraportti 10.5.2011 ja Eurostatin Eurostat – Eurooppa 2020 -indikaattorit 20.5.2011.

[9]               Yhteinen strateginen kehys kattaa Euroopan sosiaalirahaston, Euroopan aluekehitysrahaston, koheesiorahaston, Euroopan maatalouden kehittämisen maatalousrahaston ja Euroopan meri- ja kalastusrahaston.

[10]             Kokemus on osoittanut, että työmarkkinoille palaamisaste on noin 40 prosenttia 12 kuukauden jälkeen ja vaikutus on vielä myönteisempi pidemmän ajanjakson aikana.

[11]             Kuten varainhoitoasetuksessa säädetään, kyseiset toimet eivät edellytä erityistä perussäädöstä niiden täytäntöönpanemiseksi. Budjettivallankäyttäjä jakaa niitä koskevat määrärahat vuosittain.

[12]             Ilmastotoimia koskevan alaohjelman ehdotetut erityispiirteet on esitetty ilmastotoimia koskevaa politiikkaa koskevassa erillisessä luvussa.

[13]             Ympäristöä koskevat toimintasuunnitelmat ovat suunnitelmia tai ohjelmia tietyn ympäristöpolitiikan täytäntöönpanemiseksi EU:n direktiivien mukaisesti (esimerkiksi luontotyyppidirektiivin mukaiset toimintajärjestystä koskevat puitteet, vesipuitedirektiivin mukainen vesipiirin hoitosuunnitelma ja ilman saastumisen torjuntasuunnitelma CAFÉ-lainsäädännön ilman laatua koskevien vaatimusten täyttämiseksi). Viranomaiset voivat myös laatia toimintasuunnitelmia EU:n suositusten mukaisesti (esimerkiksi kestävä kaupunkisuunnittelu ja rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevat suunnitelmat).

[14]             KOM(2011) 244.

[15]             Venäjälle annetaan eurooppalaisesta naapuruuden välineestä edelleen rajatylittävän ja alueellisen yhteistyön tukea.

[16]             Kasvihuonekaasujen tuotannon vähentäminen 20 prosenttia, EU:ssa 20 prosenttia energian loppukäytöstä peräisin uusiutuvista lähteistä ja 20 prosentin parannus energiatehokkuudessa vuoteen 2020 mennessä.

[17]             Liikennehankkeissa yhteisrahoitusosuudet vaihtelevat liikennemuotojen välillä riippuen hankerahoituksen saatavuudesta. Rajatylittäviin hankkeisiin on odotettavissa muita suuremmat yhteisrahoitusosuudet. Lähentymisalueilla yhteisrahoitusosuudet perustuvat koheesio- ja rakennerahastoja koskevissa uusissa asetuksissa säädettyihin investointien yhteisrahoitusosuuksiin.

[18]             Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta saadun kokemuksen pohjalta arvioidaan, että tyypillisesti saatetaan tarvita jopa 30 prosentin yhteisrahoitusosuus lopullisen investointipäätöksen aikaansaamiseksi ja vaikeiden rajatylittävien hankkeiden saamiseksi hyvään vauhtiin. Jos jokin hanke ei ole kaupallisesti elinkelpoinen, vaan sillä tähdätään toimitusvarmuuden parantamiseen tai joidenkin jäsenvaltioiden eristyneen aseman päättämiseen, tarvittava yhteisrahoitusosuus voi olla vielä korkeampi (jopa 80 %).

Esipuhe

Euroopan unioni työskentelee joka päivä auttaakseen 500:aa miljoonaa EU:n kansalaista toteuttamaan pyrkimyksensä. Uskon, että unioni voi edistää erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden uudistumista sekä Euroopassa että muualla maailmassa. Tätä varten tarvitsemme talousarvion, joka on innovatiivinen. Talousarvion, joka vastaa globalisaation tuomiin uusiin realiteetteihin. Talousarvion, joka vastaa tämän päivän haasteisiin ja luo huomisen mahdollisuuksia.

Tämä on innovatiivinen talousarvio. Kehotankin katsomaan perinteisten otsakkeiden taakse ja keskittymään siihen, kuinka talousarviolla voidaan saavuttaa yhteisesti määrittelemämme Eurooppa 2020 -tavoitteet. Tämän vuoksi meidän on päästävä eroon etuoikeuden tunteeseen perustuvasta kulttuurista, jossa eräät julkiset viranomaiset katsovat voivansa käyttää varat miten haluavat. Nyt jokaisen rahoituspyynnön on liityttävä selvästi yhteisesti sovittuihin tavoitteisiin ja painopisteisiin. Näin jokaisesta käytetystä eurosta tulee monikäyttöinen euro. Eurolla voimme samanaikaisesti edistää koheesiota, lisätä energiatehokkuutta, taistella ilmastonmuutosta vastaan, pyrkiä sosiaalisiin tavoitteisiin, lisätä työllisyyttä ja vähentää köyhyyttä. Sillä voi olla huomattava vipuvaikutus monilla aloilla.

Kaikkialla Euroopassa hallitukset, yritykset ja perheet joutuvat harkitsemaan tarkasti, miten ne käyttävät rahansa. On aika miettiä tarkkaan, missä voidaan säästää ja missä olisi sijoitettava tulevaisuuteen. Meidän on oltava tiukkoja ja kuitenkin samalla sijoitettava kasvuun Euroopassa.

Myös Euroopan unionin on elettävä varojensa mukaan ja samalla sijoitettava tulevaisuuteen. Talousarviomme on suhteellisen pieni, vain noin 1 prosentti Euroopan vauraudesta (suhteessa BKTL:oon) eli yksi viideskymmenesosa jäsenvaltioiden talousarvioista. Meidän on varmistettava, että talousarviolla on suuri vaikutus, ja käytettävä jokainen euro mahdollisimman hyödyllisesti.

Tänään me teemme näitä valintoja kaudelle 2014–2020.

Ehdottamamme EU:n talousarvio ei maksa veronmaksajille sen enempää kuin nykyinenkään. Mutta se antaa vastineeksi enemmän. Uudistamme talousarviota ja vähennämme eräiden alojen menoja, jotta voimme käyttää enemmän varoja sellaisilla ensisijaisilla aloilla, joilla todella on merkitystä. Esitän kunnianhimoisen talousarvion niille aloille, joilla Euroopalla voi olla ratkaiseva vaikutus. Se on talousarvio, joka perustuu Euroopan laajuiseen näkemykseen, joka keskittyy aloihin, joilla voimme hyödyntää synergiaetuja yhdistämällä varat, ja josta rahoitetaan toimia, jotka tulisivat kalliimmiksi, jos jäsenvaltiot rahoittaisivat ne suoraan.

Uusi talousarvio on yksinkertaisempi, avoimempi ja oikeudenmukaisempi. Ehdotamme talousarviota, jolla pystytään edistämään yksityistä rahoitusta. Ehdotamme myös, että talousarvion rahoitustapaa muutetaan ja otetaan käyttöön uusia rahoituslähteitä, jotka osittain korvaavat kunkin jäsenvaltion bruttokansantuloon perustuvat maksuosuudet. Uskomme, että näin on perheiden ja hallitusten kannalta parempi. Uusi talousarvio on aidosti eurooppalainen. Se on integraatiotalousarvio. Se on talousarvio, jossa vältetään jäsenvaltioiden menojen päällekkäisyyksiä ja joka tuo lisäarvoa niiden toimien synergiaetuina, joista voimme päättää EU:n tasolla ja joita ei voida toteuttaa ilman tätä eurooppalaista panosta.

Suuri osa talousarviosta kohdistuu työllistämiseen ja talouskasvuun Eurooppa 2020 ‑strategian mukaisesti, jolla edistetään älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua. Esimerkiksi Verkkojen Eurooppa -välineestä rahoitetaan energia-, liikenne- ja tietotekniikka-alojen puuttuvia yhteyksiä sisämarkkinoiden yhtenäisyyden lujittamiseksi ja idän ja lännen sekä pohjoisen ja etelän välisten yhteyksien perustamiseksi ja todellisen alueellisen koheesion luomiseksi kaikkien hyödyksi. Talousarviosta investoidaan eurooppalaiseen taitotietoon lisäämällä koulutukseen sekä tutkimukseen ja innovointiin tarkoitettuja määrärahoja. Nämä alat ovat elintärkeitä Euroopan maailmanlaajuisen kilpailukyvyn kannalta, jotta voimme luoda huomisen työpaikkoja ja ideoita. Maailmassa, jossa kilpailemme muiden liittoutumien kanssa, Euroopan kannalta parasta on yhdistää käytettävissä olevat resurssit, jotta voimme toteuttaa erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden, joka täyttää Eurooppa 2020 -strategian mukaiset tavoitteet. Koska taloutemme ovat entistä enemmän toisistaan riippuvaisia, meidän kaikkien etujen mukaista on vahvistaa jokaisen jäsenvaltion talouden elpymistä.

Samoin maatalouden määrärahat heijastavat todellista yhteistä strategisesti tärkeää eurooppalaista politiikkaa, sillä yli 70 prosenttia rahoituksesta ei ole enää kansallista. Lisäksi EU:n rahoitus tulee halvemmaksi kuin 27 kansallista maatalouspolitiikkaa. Yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistetaan turvallisten ja terveiden elintarvikkeiden tuottamiseksi, ympäristön suojelemiseksi ja pienviljelijöiden saamien hyötyjen lisäämiseksi. Se kuvastaa sitä, kuinka yhdellä eurolla voi ja täytyy edistää useita tavoitteita.

Maailma kutistuu. Koska liittoutumat vaihtelevat ja useat maat kehittyvät nopeasti, Euroopan on ponnisteltava lujemmin saadakseen äänensä kuuluville. Varoja, joilla autetaan Eurooppaa toimimaan yhdessä muun maailman kanssa, lisätään. Samoin lisätään rahoitusta naapurimaiden kanssa tehtävään yhteistyöhön ja köyhimpien maiden auttamiseksi annettujen sitoumusten täytäntöönpanoon. Jos meillä on nyt vaikeaa, niillä on vielä vaikeampaa – koko ajan.

Solidaarisuus heijastuu kauttaaltaan koko talousarvioehdotuksestamme: solidaarisuus köyhimpien jäsenvaltioiden ja alueiden kanssa, solidaarisuus ratkaista yhdessä muuttoliikkeisiin liittyvät haasteet, solidaarisuus energiavarmuuteen liittyvissä asioissa ja solidaarisuus kolmansien maiden ihmisten kanssa.

Yleinen näkemys, että Eurooppa käyttää suurimman osan varoistaan virkamiehiin ja rakennuksiin, on väärä. Nämä menot ovat todellisuudessa vain 6 prosenttia talousarviosta. Uskon kuitenkin, että myös EU:n toimielinten olisi osoitettava solidaarisuutta eurooppalaisten kanssa nyt kun tiukkoja kustannussäästöjä ja tehokkuuden maksimointia vaaditaan kaikilla tasoilla. Tämän vuoksi hallintomenoja ei lisätä, vaan EU:n henkilöstöä vähennetään 5 prosenttia seitsemän seuraavan vuoden aikana.

Katson, että ehdotuksemme ovat kunnianhimoisia mutta vastuuntuntoisia. Teemme leikkauksia eräillä aloilla ja lisäämme menoja painopistealoilla. Olemme vastustaneet kiusausta tehdä pieniä muutoksia, jotka johtaisivat samanlaiseen talousarvioon. Ennen kaikkea tavoitteemme on antaa Euroopan kansalaisten varoille vastinetta.

Euroopan parlamentin, jäsenvaltioiden ja komission on nyt yhdessä muunnettava nämä ehdotukset sopimukseksi. Odotan, että ehdotuksista käydään monia vaikeita väittelyjä seuraavien kuukausien aikana kaikin puolin todellisessa eurooppalaisessa hengessä. Uskon kuitenkin, että pääsemme sopimukseen kunnianhimoisesta ja innovatiivisesta talousarviosta, jolla voi olla todellista vaikutusta ihmisten elämään.

Jose Manuel Durão Barroso

Euroopan komission puheenjohtaja

1. Taustaa

Komission haasteena Euroopan unionin tulevaa talousarviota koskevien ehdotusten valmistelussa on ollut löytää rahoitus yhä useammalle politiikanalalle, joilla EU voi saada aikaan enemmän tuloksia keskittämällä toimet unionin tasolle. Syynä tähän on nykyinen taloustilanne, jota leimaavat kansalliset julkisen talouden säästö- ja vakauttamistoimet. Tämän pohjalta komissio on ehdottanut voimakkaasti yleiseurooppalaista talousarviota, jolla pyritään vauhdittamaan Eurooppa 2020 ‑kasvustrategiaa. Ehdotuksessa esitetään innovatiivisia menoehdotuksia sekä uudenlaisia keinoja EU:n talousarvion rahoittamiseksi tulevaisuudessa. Ehdotus saattaa vähentää suoraa vaikutusta kansallisiin talousarvioihin ja tehdä talousarviosta aidosti eurooppalaisen.

Euroopan unioni on talous- ja finanssikriisin johdosta toteuttanut useita tärkeitä toimenpiteitä, joilla parannetaan talouden ohjauksen ja hallinnan koordinointia ja tuetaan talouden elpymistä. Euroopan parlamentti ja jäsenvaltiot ovat todenneet, että EU:n jäsenvaltioiden keskinäisriippuvuuden hallinnointi koordinoidun lähestymistavan avulla, joka määritetään talouspolitiikan eurooppalaisessa ohjausjaksossa, tuo selviä etuja. Seuraava rahoituskehys on suunniteltu tukemaan tätä prosessia. Se tarjoaa Euroopan taloudelle pitkän aikavälin suuntaviivat, jotka ulottuvat eräiden jäsenvaltioiden tämänhetkisiä julkisen talouden ongelmia pidemmälle. EU:n talousarviossa ei ole kyse toimielinten vaan kansalaisten talousarviosta. Talousarvio on kokonaisuudessaan pieni, ja sen määrärahat käytetään jäsenvaltioissa, jotta niillä tuotetaan hyötyä koko Euroopan unionille ja sen kansalaisille. Talousarvio auttaa osaltaan toteuttamaan EU:n kasvustrategiaa, koska sillä saadaan aikaan huomattavia kannustinvaikutuksia, erityisesti jos se valjastetaan palvelemaan Eurooppa 2020 ‑strategiassa asetettuja tavoitteita.

Älykäs, kestävä ja osallistava kasvu muodostaa koko tämän ehdotuksen johtolangan. Komissio esittää, että tutkimukseen ja innovointiin, koulutukseen sekä pk-yritysten kehittämiseen tarkoitettuja määrärahoja lisätään. Lisäksi se ehdottaa sisämarkkinoiden tarjoamien mahdollisuuksien tehokkaampaa hyödyntämistä saattamalla sisämarkkinoiden infrastruktuuri 2000-luvun vaatimuksia vastaavalle tasolle. Komissio ehdottaa yhteisen maatalouspolitiikan resurssien tehokkaampaa käyttöä, jotta sillä ei pelkästään varmistettaisi korkealaatuisten elintarvikkeiden tuotanto, vaan myös edistettäisiin ympäristönsuojelua ja ilmastonmuutoksen torjumista. Myös yhteisvastuullisuuden periaate leimaa koko ehdotusta: yhteisvastuullisuus köyhimpien jäsenvaltioiden ja alueiden kanssa keskittämällä suurin osa koheesiopolitiikan menoista niiden tarpeisiin, yhteisvastuullisuus muuttoliikkeiden ja katastrofien aiheuttamiin haasteisiin vastaamisessa, yhteisvastuullisuus energiavarmuuden osalta sekä yhteisvastuullisuus kolmansien maiden asukkaiden kanssa, jotka tarvitsevat EU:n tukea välittömien humanitaaristen tarpeiden täyttämiseen ja pitkäaikaiseen kehitykseen.

Komissio on samaa mieltä Euroopan parlamentin[1] kanssa siitä, että ”jäsenvaltioiden väliset nettosaldot painottuvat suhteettomasti tavassa, jolla omien varojen järjestelmä on kehittynyt – –, mikä on ristiriidassa EU:n yhteisvastuun periaatteen kanssa, horjuttaa yhteisön yhteistä etua ja sivuuttaa pitkälti EU:n tuoman lisäarvon”. Komissio on ehdotuksia laatiessaan pyrkinyt muuttamaan EU:n rahoitusta: tarkoituksena on siirtyä ensisijaisesti jäsenvaltioiden brutto­kansantuloon (BKTL) perustuvista rahoitusosuuksista kohti aidosti omilla varoilla rahoitettavaa EU:n talousarviota. Tämä vastaa myös perussopimusten määräyksiä, joiden mukaan talousarvio rahoitetaan kokonaisuudessaan unionin omin varoin.

Laatiessaan ehdotusta seuraavaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi komissio on tarkastellut nykyisten rahoitusvälineiden ja ‑ohjelmien vaikutuksia, kuullut laajalti sidosryhmiä[2] sekä analysoinut erilaisia vaihtoehtoja seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyviksi välineiksi ja ohjelmiksi[3].

2. Ehdotettu monivuotinen rahoituskehys

Päättäessään seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen kokonaismäärästä komissio on ottanut huomioon Euroopan parlamentin näkemyksen, jonka mukaan ”seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen jäädyttäminen vuoden 2013 tasolle – – ei ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto – – [ja] seuraavaa monivuotista rahoituskehystä varten tarvitaan vähintään 5 prosentin lisäys”[4]. Lisäksi komissio on ottanut huomioon Eurooppa-neuvoston päätelmät[5], joiden mukaan ”tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä otetaan huomioon vakauttamistoimet, joita jäsenvaltiot ovat toteuttamassa alijäämän ja velan saattamiseksi kestävämmälle uralle. Eri toimielinten tehtävät huomioon ottaen ja pitäen mielessä tarpeen saavuttaa Euroopan unionin tavoitteet – – [on varmistettava,] että näitä toimia edistetään asianmukaisesti Euroopan tason varojen käytöllä.”

Komissio on vakuuttunut siitä, että EU:n tason varainkäytöllä saadaan aikaan lisäarvoa. Nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen menot ovat vain hieman yli 1 prosentti suhteessa EU:n BKTL:oon. Euroopan parlamentin ja neuvoston usein esittämät yleiseurooppalaiset tarpeet huomioon ottaen kyseessä on pieni summa. Komissio ehdottaa rahoituskehystä, jonka sitoumukset ovat 1,05 prosenttia ja (EU:n talousarviosta katettavat) maksut 1 prosentti suhteessa BKTL:oon. Lisäksi rahoituskehyksen ulkopuolelta voidaan ottaa 0,02 prosenttia ja talousarvion ulkopuolelta 0,04 prosenttia kattamaan mahdollisia menoja, jolloin kokonaismääräksi saadaan 1,11 prosenttia. Tämä käsittää määrät, joilla on tarkoitus vastata (ennakoimattomiin) kriiseihin ja hätätilanteisiin, kuten humanitaarisiin toimiin, sekä menot, jotka rahoitetaan jäsenvaltioiden tapauskohtaisilla maksuilla (esim. Euroopan kehitysrahasto, jonka jakoperuste poikkeaa EU:n talousarvion jakoperusteesta). Komissio on tässä rahoituskehyksessä pyrkinyt löytämään sopivan tasapainon kunnianhimoisten tavoitteiden ja käytännön asettamien rajoitusten välille ottaen huomioon budjettineuvottelujen ajankohdan.

Kuten yleensäkin monivuotisen rahoituskehyksen kohdalla, komission ehdotus koskee tulevia taloudellisia sitoumuksia. Lisäksi ehdotuksessa esitetään arvioitu maksuaikataulu ennustettavuuden parantamiseksi. Tämä on erityisen tärkeää tämänhetkisten julkisen talouden vakauttamistoimien kannalta, jotka edellyttävät tiukkaa maksujen valvontaa seuraavan rahoituskauden alkupuolella.

Komissio on päättänyt ehdottaa seuraavaa monivuotista rahoituskehystä vuosiksi 2014–2020:

·

3. EU:n talousarvion rahoittaminen

Rahoituskehystä olisi uudistettava paitsi menojen painopisteiden ja niiden suunnittelun myös EU:n talousarvion rahoittamisen osalta. Jälkimmäiseen on viime vuosina kohdistunut yhä enemmän kritiikkiä. Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT-sopimus) vahvistetaan alkuperäinen tavoite, jonka mukaan EU:n talousarvio olisi rahoitettava kokonaan unionin omista varoista. Käytännössä yli 85 prosenttia EU:n rahoituksesta perustuu nykyään kuitenkin tilastollisiin aggregaatteihin, jotka määräytyvät bruttokansantulon (BKTL) ja arvonlisäveron (alv) pohjalta. Näitä pidetään yleisesti kansallisina rahoitusosuuksina, joita jäsenvaltiot haluaisivat supistaa. Tämän takia nettomaksajat ovat alkaneet vaatia enemmän vastinetta rahoilleen, mikä puolestaan vaarantaa koko EU:n talousarvion perustan ja kyseenalaistaa Euroopan unionin yleisperiaatteen, yhteisvastuullisuuden. Lisäksi tämä on johtanut siihen, että huomio keskittyy liikaa nettomaksuihin ja nettoasemiin, eikä EU:n talousarviosta ole sen takia saatu täyttä hyötyä eli luotu lisäarvoa koko EU:lle.

Nyt on aika palauttaa EU:n rahoitus riippumattomuuden, avoimuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden mukaiseksi ja antaa EU:lle resurssit, joita se tarvitsee saavuttaakseen sovitut poliittiset tavoitteet. Uusien omien varojen lähteiden tarkoituksena ei suinkaan ole kasvattaa EU:n talousarviota, vaan päästä eroon nettomaksujen vertailusta ja toisaalta lisätä järjestelmän avoimuutta. Tarkoitus ei myöskään ole antaa EU:lle verotuksellista itsemääräämisoikeutta, vaan palata rahoituskeinoihin, jotka vastaavat paremmin perussopimuksissa alun perin esitettyä tarkoitusta. Komission ehdotus vähentäisikin jäsenvaltioiden talousarvioista suoraan maksettavia rahoitusosuuksia.

EU:n talousarvion kokonaistarkastelun[6] yhteydessä komissio esitti ohjeellisen luettelon rahoituskeinoista, jotka voisivat vähitellen korvata kansalliset maksut ja näin ollen rasittaisivat valtioiden taloutta vähemmän. Lisäksi se luetteli useita kriteerejä, jotka olisi otettava huomioon näitä keinoja tarkasteltaessa. Komissio on myös arvioinut kattavasti eri vaihtoehtoja[7] ja päättänyt ehdottaa uutta omien varojen järjestelmää, joka käsittää finanssitransaktioveron sekä uuden, arvonlisäveroon pohjautuvan rahoituslähteen. Näillä uusilla omilla varoilla voitaisiin rahoittaa osittain EU:n talousarvio ja korvata kokonaan nykyiset monimutkaiset alv-perusteiset omat varat. Komissio ehdottaa jälkimmäisten poistamista sekä BKTL-perusteisen rahoituksen osuuden supistamista. Komission ehdotus uusia omien varojen lähteitä koskevaksi neuvoston päätökseksi esitellään yksityiskohtaisesti liitteenä olevassa säädöstekstissä[8]. Komissio tukee tässä yhteydessä Euroopan parlamentin kehotusta järjestää kansallisten parlamenttien konferenssi, jossa käsitellään tätä kysymystä.

Edellä esitetyistä syistä komissio ehdottaa myös hyvityksien ja korjauksien huomattavaa yksinkertaistamista. Eroja jäsenvaltioiden EU:n talousarvioon maksamien rahoitusosuuksien sekä EU:n eri meno-ohjelmista saatavien tulojen välillä on pyritty tasaamaan, mikä on vääristänyt talousarviota. Talousarviolla ei myöskään kyetä saamaan aikaan lisäarvoa. Komissio ehdottaa sen vuoksi Fontainebleaussa vuonna 1984 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti niiden jäsenvaltioiden rahoitusosuuksien rajoittamista, joiden budjettitaakka olisi muuten liiallinen niiden suhteelliseen vaurauteen nähden.

4. EU:n talousarvion perusperiaatteet

EU:n talousarvio poikkeaa jäsenvaltioiden budjeteista. EU ei rahoita suoraan terveydenhuoltoa eikä koulutusta. Toisin kuin kansallisista budjeteista EU:n talousarviosta ei myöskään rahoiteta poliisi- tai puolustusvoimia. EU:n talousarvion logiikka on yleiseurooppalainen, ei kansallinen. Koska talousarvio on suhteellisen pieni, varojen käyttö voidaan keskittää aloille, joilla tuotetaan huomattavasti lisäarvoa EU:n tasolla.[9] EU:n talousarviosta ei rahoiteta sellaisia toimia, joita jäsenvaltiot voivat rahoittaa itse. Se on luotu niitä toimia varten, joiden rahoittaminen on välttämätöntä EU:n toiminnan kannalta tai joiden täytäntöönpano on tehokkaampaa ja tuloksellisempaa, jos ne rahoitetaan yhteisesti unionin budjetista. EU:n talousarviolla on seuraavat tehtävät:

(a) rahoitetaan yhteisiä politiikkoja, joita jäsenvaltiot ovat päättäneet toteuttaa EU:n tasolla (esim. yhteinen maatalouspolitiikka),

(b) toteutetaan kaikkien jäsenvaltioiden ja alueiden välisen yhteisvastuun periaatetta ja tuetaan heikoimpien alueiden kehitystä, jotta EU voi toimia yhtenä talousalueena (esimerkiksi koheesiopolitiikan kautta),

(c) rahoitetaan sisämarkkinoita edistäviä toimia, joita varakkaimmatkaan jäsenvaltiot eivät kykenisi rahoittamaan itse. EU:n talousarvio mahdollistaa yleiseurooppalaisen lähestymistavan puhtaasti kansallisten näkemysten sijaan (esimerkiksi infrastruktuureihin tarkoitettujen yleiseurooppalaisten investointien rahoittaminen). Lisäksi sen avulla voidaan ehkäistä kalliiksi tulevaa päällekkäisyyttä jäsenvaltioiden kansallisten ohjelmien välillä, joilla on osittain samat tavoitteet,

(d) varmistetaan synergia ja mittakaavaedut edistämällä yhteistyötä ja yhteisten ratkaisujen kehittämistä ongelmiin, joita ei voida ratkaista pelkästään jäsenvaltioiden omin toimin (esimerkiksi huippuluokan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tukeminen, yhteistyö sisä- ja oikeusasioissa sekä muuttoliikekysymyksissä),

(e) ratkaistaan nykyiset ja tulevat haasteet, jotka edellyttävät yhteistä eurooppalaista lähestymistapaa (esimerkiksi ympäristön ja ilmastonmuutoksen, humanitaarisen avun, väestörakenteen muuttumisen ja kulttuurin alalla).

Näiden tehtävien pohjalta komissio on seuraavaa monivuotista rahoituskehystä suunnitellessaan pyrkinyt panemaan täytäntöön periaatteet, jotka esitettiin vuonna 2010 toteutetussa talousarvion kokonaistarkastelussa:

· keskittyminen toimintapolitiikan tärkeimpien tavoitteiden saavuttamiseen

· keskittyminen EU:n tason lisäarvoon

· keskittyminen vaikutuksiin ja tuloksiin

· yhteisten etujen aikaansaaminen kaikkialla Euroopan unionissa.

EU:n budjetissa luvut kuvastavat politiikkojen tärkeysjärjestystä. Rahoituksen on vastattava kullakin alalla voimassa olevia sääntelyvälineitä ja poliittisia painopisteitä, ja rahoituksella on saatava aikaan odotetut tulokset. Viranomaiset eivät siis voi käyttää saamiaan varoja miten haluavat, vaan niille osoitetaan EU:n varoja, jotta ne voisivat toteuttaa yhdessä sovitut EU:n tavoitteet. Sen vuoksi tähän monivuotista rahoituskehystä koskevaan ehdotukseen otetut ohjelmat ja välineet on suunniteltu siten, että niiden tuotoksilla ja vaikutuksilla tuetaan EU:n keskeisten poliittisten tavoitteiden saavuttamista. Seuraavaan rahoituskehykseen kuuluville rahoitusohjelmille ja ‑välineille on leimallista tulospainotteisuus, aiempaa tiukempi ehdollisuus ja toteutuksen yksinkertaistaminen:

· Tulosten on liityttävä selkeästi Eurooppa 2020 ‑strategian täytäntöönpanoon ja sen tavoitteiden saavuttamiseen. Ohjelmissa on sen vuoksi keskityttävä muutamiin keskeisiin tavoitteisiin ja toimiin, joilla saadaan aikaan kriittinen massa. Samalla on pyrittävä ehkäisemään toiminnan pirstoutumista ja huolehdittava toimien koordinoinnista. Nykyisiä ohjelmia on tarkoitus mahdollisuuksien mukaan yhdistää (esimerkiksi sisäasioiden, koulutuksen ja kulttuurin alalla) ja/tai uudistaa (esim. tutkimuksen ja koheesion alalla), jotta voidaan varmistaa yhdennetty suunnittelu ja yhdenmukaiset täytäntöönpano-, raportointi- ja valvontamekanismit.

· Yksinkertaistaminen: Nykyisten rahoitussääntöjen kehittymiseen ovat vaikuttaneet paitsi tarve lisätä vastuuta julkisten varojen käytöstä myös aiemmat ongelmat. Säännöt ovat hajanaiset ja monimutkaiset, ja niiden täytäntöönpano ja valvonta on vaikeaa. Monimutkaiset säännöt aiheuttavat edunsaajille, komissiolle ja jäsenvaltioille raskaan hallinnollisen taakan, mikä saattaa vähentää kiinnostusta osallistua ohjelmiin ja viivästyttää täytäntöönpanoa. Sen takia on käynnistetty sekä yleisten (varainhoitoasetus) että alakohtaisten säännösten yksinkertaistaminen.

· Ehdollisuus: Jotta ohjelmissa ja välineissä keskityttäisiin panosten sijasta tuloksiin, on lisättävä ehdollisuutta. Tämä koskee erityisesti koheesiopolitiikkaa ja maataloutta, joiden alalla käytetään suuri osa kaikista varoista. Jatkossa jäsenvaltioiden ja edunsaajien on näillä aloilla osoitettava, että saaduilla varoilla edistetään EU:n poliittisten tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi komissio aikoo huolehtia yleisesti EU:n talouspolitiikan ja talousarvion johdonmukaisuudesta. Tavoitteena on erityisesti välttää tilanteet, joissa tehoton makrotalous- ja finanssipolitiikka voisivat heikentää EU:n rahoituksen tuloksellisuutta.

· Investointien lisääminen: Innovatiivisia rahoitusvälineitä koskeva yhteistyö yksityisen sektorin kanssa antaa mahdollisuuden tehostaa EU:n talousarvion vaikutuksia ja lisätä strategisten investointien määrää. Tämä puolestaan lisää EU:n kasvupotentiaalia. Yhteistyöstä erityisesti Euroopan investointipankki ‑ryhmän (EIP-ryhmä) sekä kansallisten ja kansainvälisten julkisten rahoituslaitosten kanssa on saatu myönteisiä kokemuksia, ja yhteistyötä on tarkoitus jatkaa myös seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana. Vakuudet ja erilaiset riskinjakojärjestelyt voivat parantaa rahoitusalan mahdollisuuksia tarjota pääomaa ja lisätä lainanantoa innovatiivisille yrityksille tai infrastruktuurihankkeisiin. Samalla näillä rahoitusvälineillä voidaan edistää rahoitusmarkkinoiden kokonaiskehitystä talouskriisin jälkeen.

5. Keskeiset uudistukset

Komissio pyrkii seuraavassa EU:n talousarviossa muuttamaan menojen käyttöä ja siirtämään painopistettä tuloksiin ja suorituskykyyn sekä Eurooppa 2020 ‑strategian toteuttamiseen. Tähän on tarkoitus päästä lisäämällä ehdollisuutta koheesiopolitiikassa ja ottamalla ympäristönäkökohdat huomioon maanviljelijöille annettavissa suorissa tuissa. Seuraavaa talousarviota on tarkoitus nykyaikaistaa kohdentamalla resursseja uudelleen ensisijaisille alueille, kuten yleiseurooppalaisiin infrastruktuureihin, tutkimukseen ja innovointiin, koulutukseen ja kulttuuriin, EU:n ulkorajojen turvaamiseen sekä ulkosuhteiden alan ensisijaisiin tavoitteisiin, esimerkiksi EU:n naapurialueille. Talousarviossa otetaan kantaa monialaisiin poliittisiin painopisteisiin, kuten ympäristönsuojeluun ja ilmastonmuutoksen torjuntaan, jotka ovat olennainen osa kaikkia keskeisiä välineitä ja toimia. Tarkat tiedot kullakin politiikanalalla sovellettavasta lähestymistavasta esitetään tämän tiedonannon liiteasiakirjassa II. Seuraavassa kuvataan keskeisiä muutoksia, jotka on tarkoitus toteuttaa menojen kannalta tärkeimmillä aloilla.

5.1. Näkymät vuoteen 2020 asti: tutkimuksen, innovoinnin ja teknologisen kehittämisen yhteiset strategiset puitteet

EU:n innovoinnin taso on laskenut merkittävästi.[10] Asiaan on puututtava, jos EU aikoo kyetä kilpailemaan muiden kehittyneiden talouksien ja kehittyvien talouksien kanssa. EU on kokonaisuutena katsottuna jäljessä sekä Japania että Yhdysvaltoja useilla keskeisillä indikaattoreilla mitattuna, kuten rekisteröityjen patenttien määrä, korkean ja keskikorkean teknologian tuotteiden viennin määrä sekä tutkimukseen ja kehittämiseen käytettyjen varojen osuus suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT).

Tutkimus ja innovointi auttavat luomaan työpaikkoja, vaurautta ja elämänlaatua. Vaikka EU on useiden teknologioiden alalla maailman huipulla, se joutuu kilpailemaan yhä kovemmin sekä perinteisten kilpailijoidensa että kehittyvien talouksien kanssa. Yhteisillä ohjelmilla on tarkoitus keskittää tutkimustoimintaa ja siten saada aikaan tuloksia, joita yksittäiset jäsenvaltiot eivät voi saavuttaa omin toimin.

Haasteena on lisätä investointeja tutkimukseen ja kehittämiseen kaikkialla EU:ssa, jotta voidaan saavuttaa Eurooppa 2020 ‑strategiassa asetettu keskeinen tavoite: investoidaan 3 prosenttia BKT:sta tutkimukseen ja kehittämiseen. EU:n on myös parannettava kykyään muuttaa tieteellinen osaaminen patentoiduiksi prosesseiksi ja tuotteiksi, joita voidaan käyttää korkean teknologien alojen lisäksi myös perinteisillä aloilla. Tämä edellyttää toimia viranomaisilta, yksityiseltä sektorilta ja tiedeyhteisöltä. Komissio on käynnistänyt EU:n tutkimusalan hallintorakenteiden mittavan uudistuksen perustamalla Euroopan tutkimusneuvoston, joka on jo saanut aikaan myönteisiä tuloksia. Komissio ehdottaa vielä pidemmälle meneviä uudistuksia ja esittää EU:n tutkimus- ja innovointitoiminnan nykyisten rahoitusvälineiden (erityisesti tutkimuksen puiteohjelmien sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman) uudelleenorganisointia, jotta ne voidaan yhdistää tiiviimmin ennalta määriteltyihin poliittisiin tavoitteisiin ja jotta täytäntöönpanomenettelyjä voidaan yksinkertaistaa. Samalla voidaan keventää edunsaajille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta.

Komissio ehdottaa, että tutkimuksen ja innovoinnin rahoitus keskitetään jatkossa kolmeen keskeiseen tavoitteeseen, jotka liittyvät tiiviisti Eurooppa 2020 ‑strategiaan:

· ensiluokkainen tieteellinen perusta,

· yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen,

· teollisuuden johtoasema ja kilpailukyvyn parantaminen.

Yhteisillä strategisilla puitteilla (joiden nimeksi tulee Horizon 2020) ehkäistään toiminnan pirstaloituminen ja lisätään johdonmukaisuutta, myös kansallisten tutkimusohjelmien kanssa. Puitteet on tarkoitus liittää tiiviisti keskeisiin alakohtaisiin painopisteisiin, joita ovat terveydenhoito, elintarviketurva ja biotalous, energia ja ilmastonmuutos. Euroopan teknologiainstituutti osallistuu läheisesti Horizon 2020 ‑ohjelmaan. Osaamis- ja innovaatioyhteisöjensä kautta sillä on tärkeä rooli osaamiskolmion kolmen osa-alueen – koulutus, innovointi ja tutkimus – yhdistämisessä. Uusi lähestymistapa tutkimuksen rahoittamiseen käsittää muun muassa innovatiivisten rahoitusvälineiden käytön lisäämisen. Tätä on jo kokeiltu onnistuneesti riskinjakorahoitusvälineen yhteydessä.

Komissio ehdottaa, että tutkimuksen ja innovoinnin yhteisiin strategisiin puitteisiin osoitetaan 80 miljardia euroa vuosiksi 2014–2020. Näiden määrärahojen lisäksi tutkimukseen ja innovointiin on tarkoitus osoittaa huomattavasti rahoitusta rakennerahastoista. Esimerkiksi vuosina 2007–2013 tutkimukseen ja innovointiin käytettiin Euroopan eri alueilla yhteensä noin 60 miljardia euroa. Rahoituksen määrä pysynee samalla tasolla myös jatkossa.

5.2. Kestävää kasvua ja työllisyyttä edistävä yhteisvastuullisuus ja sijoitustoiminta

Koheesiopolitiikka on olennainen osa yhteisvastuullisuutta EU:n köyhimpien ja heikoimpien alueiden kanssa. Se on kuitenkin myös paljon muuta. EU:n suurimpia saavutuksia on ollut kaikkien kansalaisten elintason parantaminen. Tähän on päästy paitsi tukemalla köyhempien jäsenvaltioiden ja alueiden kehitystä ja kasvua myös edistämällä sisämarkkinoiden yhdentymistä, sillä sisämarkkinat tarjoavat kokonsa ansiosta markkina-alueen ja tuottavat mittakaavaetuja kaikille EU:n alueille – rikkaille ja köyhille, suurille ja pienille. Komissio on arvioinut aiempaa menojen käyttöä ja löytänyt useita esimerkkejä lisäarvosta sekä kasvua ja työpaikkoja luovista investoinneista, jotka eivät olisi olleet mahdollisia ilman EU:n talousarviosta annettavaa tukea. Toisaalta arvioinnissa nousivat esiin myös toiminnan hajanaisuus ja priorisoinnin puute. Koska julkisia varoja on nykyään tarjolla niukasti ja kasvua tukevia investointeja tarvitaan kipeämmin kuin koskaan aikaisemmin, komissio on päättänyt ehdottaa koheesiopolitiikkaan huomattavia muutoksia.

Koheesiopolitiikalla on keskeinen rooli Eurooppa 2020 ‑strategian päämäärien ja tavoitteiden saavuttamisessa kaikkialla EU:ssa. Komissio ehdottaa, että jatkossa keskitytään entistä enemmän tuloksiin sekä koheesiopolitiikan määrärahojen tuloksellisuuteen liittämällä koheesiopolitiikka järjestelmällisemmin Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteisiin. Lisäksi ehdotetaan uutta alueluokkaa eli siirtymäalueita, joilla korvataan nykyinen tuen asteittainen käytöstäpoisto- ja käyttöönottojärjestelmä. Tähän luokkaan kuuluvat kaikki alueet, joiden BKT henkeä kohden on 75–90 prosenttia EU-27:n keskiarvosta.

Työttömyys ja laaja köyhyysongelma edellyttävät toimia EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla. EU kärsii useista, pahenevista ongelmista: ammatillisen osaamisen taso on laskussa, aktiivinen työmarkkinapolitiikka ei ole tuottanut tulosta, koulutusjärjestelmät eivät toimi, marginaaliryhmät syrjäytyvät yhteiskunnasta ja työvoiman liikkuvuus on alhainen. Niiden ratkaisemiseksi tarvitaan sekä poliittisia aloitteita että käytännön tukitoimia. Monet ongelmista ovat pahentuneet finanssi- ja talouskriisin, väestörakenteen ja muuttoliikkeiden kehityssuuntausten sekä nopeiden teknologisten muutosten takia. Ellei niihin puututa tehokkaasti, ne heikentävät huomattavasti sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja kilpailukykyä. Sen vuoksi infrastruktuureihin, alueelliseen kilpailukykyyn ja liiketoiminnan kehittämiseen tehtävien, kasvua edistävien investointien ohella tarvitaan toimenpiteitä työmarkkinapolitiikan, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, työntekijöiden mukautumiskyvyn, yritysten ja yrittäjyyden sekä hallinnollisten valmiuksien alalla.

Tässä tarvitaan erityisesti Euroopan sosiaalirahaston panosta. Komissio ehdottaa, että jäsenvaltioiden olisi esitettävä, miten eri rahoitusvälineillä voidaan edistää Eurooppa 2020 ‑strategian keskeisten tavoitteiden saavuttamista, esimerkiksi määrittämällä rakennerahastotuen vähimmäismäärät, jotka osoitetaan Euroopan sosiaalirahastoon kutakin alueluokkaa varten (25 % lähentymisalueita varten, 40 % siirtymäalueita varten, 52 % kilpailukykyalueita varten; edellytyksenä on, että koheesiorahaston osuus on jatkossakin kolmasosa kaikista tukikelpoisten jäsenvaltioiden koheesiomäärärahoista; luvut eivät käsitä alueellista yhteistyötä). Nämä osuudet muodostavat yhdessä Euroopan sosiaalirahastolle tarkoitetun 25 prosentin vähimmäisosuuden (eli 84 miljardia euroa) kaikista koheesiopolitiikan määrärahoista. Euroopan sosiaalirahaston määrärahoja täydennetään useilla komission suoraan hallinnoimilla välineillä, kuten Progress-ohjelmalla ja Euroopan työnvälitysverkostolla (Eures), joilla tuetaan työpaikkojen luomista.

Euroopan globalisaatiorahasto on joustava väline, joka ei sisälly rahoituskehykseen. Siitä tuetaan työntekijöitä, jotka ovat menettäneet työpaikkansa maailmankaupassa tapahtuneiden muutosten takia, ja autetaan heitä löytämään mahdollisimman pian uusi työpaikka. Tarvittavat määrärahat vaihtelevat vuosittain. Sen takia komissio ehdottaa, että Euroopan globalisaatiorahasto jätetään jatkossakin rahoituskehyksen ulkopuolelle. Euroopan globalisaatiorahastosta voidaan myös auttaa niitä maatalousalalla työskenteleviä, joiden elinkeino saattaa olla vaarassa globalisaation takia.

Tehostaakseen EU:n varainkäyttöä ja noudattaakseen Lissabonin sopimuksessa määrättyä alueellista lähestymistapaa komissio ehdottaa, että otetaan käyttöön yhteiset strategiset puitteet kaikille rakennerahastoille, jotta Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteet voidaan ottaa huomioon investointien painopisteissä. Näin pyritään vauhdittamaan Lissabonin sopimukseen sisältyvän alueellisen koheesion tavoitteen saavuttamista. Käytännössä komissio ehdottaa, että jokaisen jäsenvaltion kanssa tehdään kumppanuussopimus. Sopimuksissa esitetään kansallisten ja alueellisten kumppaneiden sitoumus käyttää saamiaan varoja Eurooppa 2020 ‑strategian täytäntöönpanoon. Strategia muodostaa puitteet, jonka perusteella arvioidaan edistymistä sitoumusten täyttämisessä.

Sen vuoksi kumppanuussopimukset olisi sidottava tiukasti jäsenvaltioiden kansallisiin uudistusohjelmiin ja vakaus- ja lähentymisohjelmiin sekä neuvoston niiden pohjalta antamiin maakohtaisiin suosituksiin. Jotta tehoton makrotalous- ja finanssipolitiikka eivät heikentäisi koheesiopolitiikan määrärahojen tuloksellista käyttöä, on talouden uuteen ohjausjärjestelmään sisältyvällä ehdollisuudella tarkoitus täydentää alakohtaisia ennakkoehtoja, joista määrätään erikseen kussakin sopimuksessa.

Sopimuksissa esitetään selkeät tavoitteet ja indikaattorit ja asetetaan rajallinen määrä ehtoja (ennakkoehtoja sekä tulosten saavuttamisen liittyviä ehtoja, joiden avulla voidaan valvoa tulosten saavuttamista). Lisäksi sopimuksissa edellytetään edunsaajien sitoutuvan raportoimaan vuosittain edistymisestä koheesiopolitiikkaa koskevissa vuotuisissa kertomuksissa. Rahoitus on tarkoitus keskittää muutamiin ensisijaisiin tavoitteisiin: kilpailukykyalueet ja siirtymäalueet käyttävät saamansa määrärahat (lukuun ottamatta Euroopan sosiaalirahastoa) ensisijaisesti energiatehokkuuteen, uusiutuviin energialähteisiin, pk-yritysten kilpailukykyyn ja innovointiin, kun taas lähentymisalueet käyttävät määrärahat useampaan tavoitteeseen (tarvittaessa myös instituutioiden valmiuksien kehittämiseen).

Suorituskyvyn parantamiseksi otetaan käyttöön uudet ehdollisuutta koskevat säännöt, joilla pyritään varmistamaan, että EU:n rahoituksessa keskitytään tuloksiin ja että jäsenvaltioille tarjotaan voimakkaat kannustimet, jotta ne pyrkivät varmistamaan Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamisen koheesiopolitiikan avulla. Ehdollisuus käsittää ennakkoehtoja, jotka on täytettävä ennen määrärahojen maksamista, sekä muita ehtoja, joiden mukaan edunsaajalle voidaan osoittaa lisää varoja, jos tulokset ovat riittävät. Jos ehtojen täyttyminen ei edisty, varojen maksaminen keskeytetään tai rahoitus peruutetaan.

Ehdollisuus perustuu tuloksiin ja kannustimiin, joilla tuetaan varojen tehokkaan käytön turvaavien uudistusten täytäntöönpanoa. Jotta voitaisiin tukea tuloksiin keskittymistä ja Eurooppa 2020 ‑strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista, 5 prosenttia koheesiopolitiikan varoista laitetaan syrjään ja osoitetaan väliarvioinnin yhteydessä niille jäsenvaltioille ja alueille, jotka ovat saavuttaneet ohjelmissaan asetetut välitavoitteet. Nämä koskevat Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteisiin ja päämääriin liittyvien ohjelman tavoitteiden saavuttamista. Välivaiheen tavoitteet määritellään koheesiopolitiikkaa koskevien asetusten pohjalta.

Nykyisestä rahoituskehyksestä saatujen kokemusten mukaan useilla jäsenvaltioilla on vaikeuksia saada käytettyä suuria määriä EU:n varoja rajoitettuna ajanjaksona. Hankkeiden, sitoumusten ja varojen käytön valmistelussa esiintyvät viiveet ovat johtaneet siihen, että määrärahoja jää käynnissä olevan rahoituskauden lopussa käyttämättä huomattavia määriä. Lisäksi eräiden jäsenvaltioiden on ollut julkistaloutensa ongelmallisen tilanteen takia vaikea löytää kansalliseen yhteisrahoitukseen tarvittavia varoja. Parantaakseen määrärahojen käyttöä komissio ehdottaa useita toimia:

· rajoitetaan koheesion tukemiseen osoitettavien varojen enimmäismäärä 2,5 prosenttiin suhteessa BKTL:oon,

· annetaan mahdollisuus lisätä yhteisrahoitusosuutta väliaikaisesti 5–10 prosenttiyksikköä, jos jäsenvaltio saa SEUT-sopimuksen 136 tai 143 artiklassa tarkoitettua rahoitustukea; näin vähennetään jäsenvaltioiden talousarvioista vaadittavaa rahoitusta tilanteessa, jossa julkista taloutta pyritään vakauttamaan, ja pidetään samalla EU:n rahoituksen taso ennallaan,

· sisällytetään kumppanuussopimuksiin eräitä ehtoja, jotka koskevat hallinnollisten valmiuksien parantamista.

Komissio ehdottaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä keskitetään suurin osa koheesioon tarkoitetuista varoista kaikkein köyhimmille alueille ja jäsenvaltioille. Lisäksi komissio esittää, että autetaan lähentymisalueiden ryhmästä siirtyviä alueita supistamalla tuki-intensiteetin vähennystä, joka aiheutuisi välittömästä siirtymisestä kilpailukykyalueiden ryhmään. Komissio ehdottaa sen vuoksi, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana kyseiset alueet saisivat edelleen kaksi kolmasosaa aiemmin saamistaan varoista. Kyseiset alueet sekä muut alueet, joiden BKT on vastaavalla tasolla (75–90 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen), muodostaisivat uuden ryhmän ”siirtymäalueet”.

Komissio esittää, että koheesiopolitiikan välineisiin osoitetaan 376 miljardia euroa vuoksiksi 2014–2020. Tämä määrä käsittää · 162,6 miljardia euroa lähentymisalueille · 38,9 miljardia euroa siirtymäalueille · 53,1 miljardia euroa kilpailukykyalueille · 11,7 miljardia euroa alueelliseen yhteistyöhön · 68,7 miljardia euroa koheesiorahastoa varten ja 40 miljardia euroa ”Verkkojen Eurooppa” –välinettä varten (ks. 5.3 kohta jäljempänä). Euroopan sosiaalirahaston osuus (alueluokkia koskevan kaavan 25/40/52 mukaisesti) kaikista koheesiopolitiikan varoista on vähintään 25 prosenttia eli 84 miljardia euroa. Määrä ei sisällä ”Verkkojen Eurooppa” –välinettä. Rahoituskehyksen ulkopuolella: · 3 miljardia euroa Euroopan globalisaatiorahastoa varten · 7 miljardia euroa Euroopan unionin solidaarisuusrahastoa varten.

5.3. Verkkojen Eurooppa (Connecting Europe)

Täysin toimivat sisämarkkinat tarvitsevat Euroopan yhdistävää ajanmukaista ja tehokasta infrastruktuuria erityisesti liikenteessä, energia-alalla sekä tieto- ja viestintäteknologioissa.

Arvioiden mukaan vuosina 2014–2020 Euroopan laajuisten energiaverkkojen loppuun saattamiseen tarvitaan noin 200 miljardia euroa, Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin on investoitava 540 miljardia euroa ja tieto- ja viestintäteknologiaan yli 250 miljardia euroa. Markkinoiden odotetaan pystyvän tuottamaan valtaosan tarvittavista investoinneista. Markkinahäiriöihin on kuitenkin puututtava poistamalla pitkään jatkuneet puutteet ja pullonkaulat sekä varmistamalla riittäväntasoiset rajatylittävät yhteydet. Saadut kokemukset kuitenkin osoittavat, että kansallisissa talousarvioissa ei koskaan aseteta etusijalle useamman maan kattavia rajatylittäviä investointeja, joilla voitaisiin perustaa sisämarkkinoiden tarvitsema infrastruktuuri. Tämä on jälleen yksi esimerkki EU:n talousarvion tarjoamasta lisäarvosta. Sillä voidaan turvata rahoitus kaikkia hyödyttäville yleiseurooppalaisille hankkeille, joilla yhdistetään mantereen keskusta ja reuna-alueet.

Tämän vuoksi komissio on päättänyt ehdottaa uutta Verkkojen Eurooppa -välinettä, jolla nopeutetaan EU:n tarvitseman infrastruktuurin kehittämistä. Nämä kasvua kiihdyttävät yhteydet tarjoavat paremman pääsyn sisämarkkinoille ja lopettavat tiettyjen taloudellisten ”saarekkeiden” eristyneen aseman. Esimerkiksi ne EU:n osat, joita ei ole vielä liitetty tärkeimpiin sähkö- ja kaasuverkkoihin, ovat energiantoimituksissa riippuvaisia muissa jäsenvaltioissa tehdyistä investoinneista. Verkkojen Eurooppa -väline parantaa myös suuresti energiavarmuutta varmistamalla kaikille eurooppalaisille toimijoille yhteydet energialähteisiin ja energian toimittajiin EU:ssa ja sen ulkopuolella. Näin vauhditetaan myös Lissabonin sopimukseen sisältyvän alueellisen koheesion uuden käsitteen toteuttamista. Euroopan laajuisilla huippunopeilla tieto- ja viestintäverkoilla ja alan yleiseurooppalaisilla palveluilla ratkaistaan myös sisämarkkinoiden pirstaleisuus ja autetaan pk-yrityksiä niiden etsiessä kasvumahdollisuuksia kotimarkkinoiden ulkopuolella.

Verkkojen Eurooppa -välineellä rahoitetaan etukäteen nimettyjä EU:n etujen kannalta tärkeimpiä liikenteeseen, energiaan ja tieto- ja viestintäteknologiaan liittyviä infrastruktuurihankkeita. Investointeja tehdään sekä fyysiseen että tieto- ja viestintäteknologian infrastruktuuriin kestävän kehityksen vaatimusten mukaisesti. Tähän ehdotukseen on liitetty alustava luettelo ehdotetuista infrastruktuurihankkeista, joilla rakenteelliset puutteet korjataan.

Verkkojen Eurooppa -välinettä hallinnoidaan keskitetysti, ja se rahoitetaan omasta talousarviosta ja koheesiorahastossa liikennehankkeille varatuista varoista. EU:n talousarviosta myönnetään enemmän osarahoitusta, kun investoinnit tehdään ns. lähentymisalueilla, ja vähemmän, kun investoinnit tehdään kilpailukykyalueilla. Paikalliset ja alueelliset infrastruktuurit yhdistetään EU:n keskeisiin infrastruktuureihin, jolloin kaikki EU:n kansalaiset ovat yhteydessä toisiinsa, ja (osa)rahoitus voidaan järjestää rakennerahastoista (koheesiorahastosta ja/tai Euroopan aluekehitysrahastosta, riippuen asianomaisen jäsenvaltion tai alueen tilanteesta). Uusien jäsenvaltioiden puutteellisen infrastruktuurin vuoksi komissio on päättänyt ehdottaa koheesiorahaston määrärahojen pitämistä suunnilleen samalla tasolla. Näin kannustetaan liikenneinfrastruktuureihin tehtäviä investointeja tukikelpoisilla alueilla ja tuetaan kyseisten alueiden ja muun EU:n välisiä yhteyksiä.

Verkkojen Eurooppa -väline antaa mahdollisuuden käyttää innovatiivisia rahoitusvälineitä, joilla nopeutetaan hankkeita ja varmistetaan suuremmat investoinnit kuin mitä olisi mahdollista pelkällä julkisella rahoituksella. Komissio tekee tiiviisti yhteistyötä EIP:n ja muiden julkisten investointipankkien kanssa yhdistääkseen näiden hankkeiden rahoituksen. Komissio edistää näiden tärkeiden hankkeiden toteuttamista erityisesti EU:n hankkeiden rahoittamiseen käytettävillä joukkovelkakirjalainoilla[11].

Jotkin EU:n edun mukaisista infrastruktuurihankkeista olisi ulotettava naapurimaihin ja EU-jäsenyyteen valmistautuviin maihin. Komissio ehdottaa yksinkertaistettuja menettelyjä, joilla hankkeet ja niiden rahoitus kytketään uuteen välineeseen. Näin varmistetaan sisäisten ja ulkoisten välineiden keskinäinen johdonmukaisuus. Tämä edellyttää integroituja sääntöjä, jotta asianomaisten hankkeiden rahoitus voidaan järjestää EU:n talousarvion eri budjettikohdista.

Komissio ehdottaa, että Verkkojen Eurooppa -välineelle osoitetaan 40 miljardin euron määrärahat vuosiksi 2014–2020. Lisäksi varataan 10 miljardia euroa koheesiorahastosta asiaan liittyville liikenneinvestoinneille. Kyseinen yhteismäärä sisältää 9,1 miljardia euroa energia-alalle, 31,6 miljardia euroa liikenteelle (mukaan lukien 10 miljardia koheesiorahastosta) sekä 9,1 miljardia euroa tieto- ja viestintäteknologioille.

5.4. Resurssitehokas yhteinen maatalouspolitiikka

Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) on yksi harvoista EU:n todella yhteisistä politiikoista. Sillä pyritään luomaan Eurooppaan kestävä maataloussektori parantamalla kilpailukykyä, varmistamalla riittävä ja varma elintarvikkeiden tarjonta, suojelemalla maaseutua ja muuta ympäristöä sekä tarjoamalla maatalousyhteisöille kohtuullinen elintaso. Yhteisellä maatalouspolitiikalla on korvattu 27 kansallista maatalouspolitiikkaa ja saatu aikaan säästöjä kansallisissa talousarvioissa, koska maanviljelijöiden suora tuki myönnetään EU:n talousarviosta ilman kansallista osarahoitusta.

Komissio ehdottaa yhteisen maatalouspolitiikan rahoitukseen muutoksia ja tekee siitä saumattoman osan Eurooppa 2020 -strategiaa, samalla kun varmistetaan eurooppalaisten maanviljelijöiden vakaa tulotaso. Tulevaisuudessa maatalousbudjetilla ensinnäkin parannetaan maatalouden tuottavuutta, varmistetaan maatalousyhteisöjen kohtuullinen elintaso, vakautetaan markkinoita sekä varmistetaan tuotteiden saatavuus ja niiden toimittaminen kuluttajille kohtuulliseen hintaan. Tämän lisäksi yhteisellä politiikalla tuetaan luonnonvarojen kestävää hoitoa ja ilmastotoimia sekä tasapainoista alueellista kehitystä koko Euroopassa. Eurooppa 2020 -strategian kolme johtolankaa (älykäs, kestävä ja osallistava kasvu) ovat tärkeä osa yhteisen maatalouspolitiikan seuraavaa kehitysvaihetta.

Komission ehdottamilla muutoksilla pyritään tasapuolisempaan tukijärjestelmään koko EU:ssa. Tavoitteena on yhdistää maatalous ja ympäristöpolitiikka maaseudun kestävään hoitamiseen ja varmistaa, että maatalous edistää jatkossakin vireää maaseututaloutta. Vuosien aikana yhteiseen maatalouspolitiikkaan on sisällytetty lukuisia velvoitteita ja tehtäviä, jotka kuuluisivat ennemmin muille politiikan aloille. Komissio suuntaa uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä yhteisen maatalouspolitiikan sen ydintehtäviin ja joihinkin uusiin toimintoihin. Esimerkiksi elintarviketurvallisuuteen tarkoitetut varat on siirretty talousarvion otsakkeeseen 3. Tulevaisuudessa kaikkein huonoimmassa asemassa oleville suunnattu elintarvikeapu rahoitetaan otsakkeesta 1, missä se palvelee paremmin Eurooppa 2020 ‑strategiaan sisältyvää köyhyyden vähentämisen tavoitetta. Komissio ehdottaa, että Euroopan globalisaatiorahaston soveltamisala ulotetaan koskemaan tukea niille maanviljelijöille, joiden elinkeinoon globalisaatio voi vaikuttaa.

Yhteisen maatalouspolitiikan perustana oleva kahden pilarin rakenne säilytetään. Komissio ehdottaa seuraavia keskeisiä muutoksia:

Ympäristönäkökohdat suorien maksujen ehtona. Sen varmistamiseksi, että yhteinen maatalouspolitiikka auttaa EU:ta saavuttamaan ympäristöön ja ilmastotoimiin liittyvät tavoitteensa ja ylittämään voimassa olevan lainsäädännön täydentävät vaatimukset, 30 prosentille suorasta tuesta asetetaan ehdoksi ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen. Tämä tarkoittaa, että kaikkien maanviljelijöiden on sitouduttava ympäristöystävällisiin käytänteisiin, jotka määritetään lainsäädännössä ja voidaan todentaa. Näin maataloussektorin toiminta siirretään selvästi kestävämpään suuntaan, ja maanviljelijöille maksetaan julkisten hyödykkeiden toimittamisesta muille kansalaisille.

Maksujen lähentäminen. Jotta voidaan varmistaa suoran tuen tasaisempi jakautuminen, on hehtaarikohtaista suoraa tukea tarkoitus mukauttaa progressiivisesti, ottaen kuitenkin huomioon palkkatasojen ja tuotantopanosten kustannusten jäljellä olevat erot. Tavoitteeseen päästään siten, että ohjelmakauden aikana kaikki jäsenvaltiot, joiden saamat suorat maksut ovat alle 90 prosenttia keskiarvosta, supistavat yhden kolmanneksen nykytason ja keskimäärän erotuksesta. Lähentymisen rahoittavat suhteellisesti kaikki jäsenvaltiot, joiden suorat maksut ylittävät EU:n keskiarvon. Myös maaseudun kehittämisvarojen kohdentamista tarkastellaan käyttäen aiempaa objektiivisempia kriteereitä, jotka vastaavat paremmin politiikan tavoitteita. Näin varmistetaan samanlaista toimintaa harjoittavien maanviljelijöiden tasapuolisempi kohtelu. Jotta yhteisellä maatalouspolitiikalla pystytään vastaamaan haasteisiin, jotka liittyvät EU:n maatalouden taloudellisiin, sosiaalisiin, ympäristöllisiin ja maantieteellisiin erityispiirteisiin 2000-luvulla, ja edistämään tehokkaasti Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteita, komissio tekee ehdotuksia, joilla toimintaa voidaan joustavoittaa kahden pilarin välillä.

Suorille maksuille määritetään enimmäismäärä rajoittamalla isojen maatalousyksiköiden saaman suoran tulotuen perusmäärää, ottaen kuitenkin huomioon isojen yksiköiden tuottamat mittakaavaedut ja niiden suora työllistävä vaikutus. Komissio ehdottaa, että säästyvät varat siirretään maaseudun kehittämisen budjettimäärärahoihin ja säilytetään niiden jäsenvaltioiden kansallisissa määrärahoissa, joissa säästöt syntyvät.

Komission näkemyksen mukaan nämä uudet toimet voidaan sijoittaa yhteisen maatalouspolitiikan kahden pilarin rakenteeseen. Tulevassa yhteisessä maatalouspolitiikassa on näin ollen ympäristöystävällisempi ja tasapuolisempaan tukeen perustuva ensimmäinen pilari ja toinen pilari, joka keskittyy kilpailukykyyn ja innovaatioihin, ilmastonmuutokseen ja ympäristönsuojeluun. Toimintapolitiikan paremman kohdentamisen pitäisi johtaa käytettävissä olevien taloudellisten resurssien tehokkaampaan käyttöön. Yhteisen maatalouspolitiikan toinen pilari, joka kattaa maaseudun kehittämisen, edistää jatkossakin kansallisia ja/tai alueellisia erityistarpeita noudattaen samalla EU:n toiminnan prioriteetteja. Siihen sovelletaan samoja Eurooppa 2020 -strategian mukaisia tuloksiin perustuvia ehdollisuussäännöksiä kuin muihin rakennerahastoihin. Vuoden 2013 jälkeisenä aikana Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto sisällytetään kaikkien rakennerahastojen yhteiseen strategiseen kehykseen sekä jäsenvaltioiden kanssa tehtäviin sopimuksiin. Maaseutualueiden talouskehitystä voidaan tulevaisuudessa tukea paremmin koko EU:n alueella korostamalla sosioekonomisen kehityksen alueellista ulottuvuutta ja yhdistämällä kaikki saatavilla olevat EU:n varat yhteen sopimukseen.

Lopuksi komissio ehdottaa, että yhteisen maatalouspolitiikan ensimmäiseen pilariin nykyään sisältyvien markkinatoimien rakennetta uudistetaan. Euroopan maatalous joutuu vastaamaan moniin haasteisiin, ja erityisesti on pystyttävä reagoimaan odottamattomiin tapahtumiin ja tekemään kansainvälisten kauppasopimusten edellyttämät mukautukset. Näiden syiden vuoksi komissio ehdottaa kahta välinettä, jotka perustetaan monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolelle ja joihin sovelletaan samaa nopeutettua menettelyä kuin hätäapuvaraukseen: hätämekanismi, jolla reagoidaan kriisitilanteisiin (esimerkiksi elintarviketurvallisuuteen liittyvät ongelmat) ja Euroopan globalisaatiorahaston uusi toimintalinja.

Komissio ehdottaa, että yhteisen maatalouspolitiikan ensimmäiseen pilariin osoitetaan 281,8 miljardin euron määrärahat ja maaseudun kehittämiseen 89,9 miljardin euron määrärahat vuosiksi 2014–2020. Tämän lisäksi myönnetään 15,2 miljardin euron määrärahat seuraavasti: · 4,5 miljardia euroa elintarviketurvallisuutta, biotaloutta ja kestävää maataloutta koskevaan tutkimukseen ja innovaatioihin, (tutkimuksen ja innovoinnin yhteisissä strategisissa puitteissa) · 2,2 miljardia euroa elintarviketurvallisuudelle (otsake 3) · 2,5 miljardia euroa huonoimmassa asemassa oleville suunnattuun elintarvikeapuun (otsake 1) · 3,5 miljardia euroa uuteen maatalousalan kriisirahastoon · enintään 2,5 miljardia euroa Euroopan globalisaatiorahastoon.

5.5. Investoinnit inhimilliseen pääomaan

Korkea-asteen koulutuksen lisäämiseen ja koulun keskeyttämisen vähentämiseen liittyviä Eurooppa 2020 -strategian keskeisiä tavoitteita ei saavuteta lisäämättä investointeja inhimilliseen pääomaan. EU:n talousarvion suurin rahoitusosuus inhimilliseen pääomaan tehtäviin investointeihin tulee Euroopan sosiaalirahastosta. Sosiaalirahaston toimien lisäksi EU:n tukea voidaan lisätä kaikilla virallisen koulutuksen tasoilla (peruskoulutus, korkea-aste, ammattikoulutus, aikuiskoulutus) sekä erityyppisessä epävirallisessa koulutuksessa. Yksi tärkeimmistä käynnissä olevaan elinikäisen oppimisen ohjelmaan, Erasmus mundus ‑ohjelmaan ja nuoriso-ohjelmaan liittyvistä onnistumisista on oppimiseen liittyvän maiden rajat ylittävän liikkuvuuden lisääntyminen. Ammattitaidon parantamiseksi ja useita maita koettelevan korkean nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi on seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana tarkoitus tehostaa toimia, joita nykyään tuetaan Leonardo-ohjelmasta. Leonardo-ohjelma auttaa ihmisiä saamaan koulutusta, esimerkiksi ammatillista peruskoulutusta, toisessa EU-valtiossa sekä tukee innovatiivisten toimintatapojen kehittämistä ja siirtämistä jäsenvaltiosta toiseen. Tällä hetkellä henkilöille, jotka haluavat suorittaa ylempään korkeakoulututkintoon tähtääviä opintoja toisessa jäsenvaltiossa, on tarjolla hyvin vähän taloudellista tukea. Komissio ehdottaa, että jäsenvaltiosta toiseen liikkuvia maisterin tutkintoon tähtääviä opiskelijoita tukemaan perustetaan innovatiivinen ohjelma yhteistyössä EIP:n kanssa. Tätä varten komissio ehdottaa, että koulutukseen liittyviä unionin ohjelmia tehostetaan ja näille toimille myönnetään lisää rahoitusta.

Kulttuuriin ja tiedotusvälineisiin liittyville toimille osoitetulla EU:n rahoituksella tuetaan yhteistä eurooppalaista kulttuuriperintöä ja pyritään lisäämään eurooppalaisen luovuuden levittämistä EU:hun ja sen ulkopuolelle. Nykyisillä ohjelmilla on ainutlaatuinen tehtävä, kun ne piristävät rajatylittävää yhteistyötä, edistävät vertaisoppimista ja tekevät näiden alojen toiminnasta ammattimaisempaa. Kulttuurin ja luovien alojen kasvava taloudellinen rooli on hyvin linjassa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden kanssa.

Ohjelmien ja välineiden nykyinen arkkitehtuuri on kuitenkin hajanainen. Niille ovat tyypillisiä lukuisat pienet hankkeet, ja osasta puuttuu pitkäkestoisten vaikutusten edellyttämä kriittinen massa. Toimet ovat myös osittain päällekkäisiä, mikä kasvattaa hallintokustannuksia ja aiheuttaa epätietoisuutta mahdollisten hakijoiden keskuudessa.

Tämän vuoksi komissio ehdottaa, että nykyistä rakennetta rationalisoidaan ja yksinkertaistetaan perustamalla yksi yhdistetty yleissivistävää ja ammatillista koulutusta ja nuorisoa koskeva ohjelma. Painopisteenä on inhimillisen pääoman ammattitaidon ja liikkuvuuden kehittäminen. Samoista syistä lisätään kulttuuriin liittyvien ohjelmien synergiaa.

Hakumenettelyjä ja hankkeiden seurantaa ja arviointia yksinkertaistetaan muun muassa siten, että kansalliset virastot vastaavat hankkeiden hallinnoinnista.

Komissio ehdottaa, että yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen osoitetaan 15,2 miljardin euron määrärahat ja kulttuuriin 1,6 miljardin euron määrärahat vuosiksi 2014–2020. Tätä rahoitusta täydennetään merkittävällä tuella, jota myönnetään rakennerahastoista yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen. Esimerkiksi EU:n eri alueilla käytetään yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen noin 72,5 miljardia euroa vuosina 2007–2013, ja rahoituksen odotetaan pysyvän samalla tasolla tulevaisuudessakin.

5.6. Maahanmuuttoon liittyviin haasteisiin vastaaminen

Sisäasioihin liittyvien toimien merkitys on kasvanut koko ajan viime vuosina. Näihin kuuluvat turvallisuuteen, muuttoliikkeeseen ja ulkorajojen valvontaan liittyvät asiat. Lissabonin sopimus aiheutti suuria muutoksia myös tällä politiikan alalla. Sen merkitys on vahvistettu Tukholman ohjelmassa[12] ja siihen liitetyssä toimintaohjelmassa[13].

Erittäin tärkeä tavoite on luoda vailla sisärajoja oleva alue, missä EU:n kansalaiset ja kolmansien maiden kansalaiset, joilla on oikeus saapua EU:n alueelle ja oleskella siellä, voivat liikkua, asua ja työskennellä vapaasti luottaen siihen, että heidän oikeuksiaan kunnioitetaan ja heidän turvallisuutensa pystytään takaamaan. Samaan aikaan laittomaan maahanmuuttoon ja kotouttamiseen mahdollisesti liittyvät ongelmat aiheuttavat yhä enemmän keskustelua. Tulevaisuuteen suuntautunut laillista maahanmuuttoa ja kotouttamista koskeva politiikka on keskeisessä asemassa pyrittäessä parantamaan EU:n kilpailukykyä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, rikastuttamaan yhteiskuntiamme ja luomaan mahdollisuuksia kaikille. Arvojamme vastaavan, turvallisemman ja tehokkaamman yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän valmiiksi saaminen on jatkossakin prioriteetti. Tämä on yksi osa-alue, jolla EU:n budjettivaroilla voidaan tuottaa selkeää lisäarvoa.

Komissio ehdottaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä menovälineiden rakennetta yksinkertaistetaan keskittämällä ohjelmat kahteen pilariin. Tällöin perustetaan maahanmuutto- ja turvapaikkarahasto ja sisäisen turvallisuuden rahasto. Molemmilla rahastoilla on ulkoinen ulottuvuus, jolla varmistetaan rahoituksen jatkuvuus ensin EU:ssa ja sitten kolmansissa maissa esimerkiksi pakolaisten uudelleensijoittamisen, takaisinottamisen ja alueellisten suojeluohjelmien osalta. Komissio ehdottaa myös siirtymistä vuotuisesta monivuotiseen ohjelmasuunnitteluun komission, jäsenvaltioiden ja lopullisten tuensaajien työtaakan helpottamiseksi.

Lissabonin sopimuksen mukaan EU:n on tehtävä yhteistyötä rikollisverkostojen, ihmiskaupan ja aseiden ja huumausaineiden salakuljetuksen torjunnassa sekä pelastuspalvelun alalla. Näin varmistetaan ihmisten ja ympäristön parempi suojelu suurten luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien aikana. Euroopan kansalaisia koettelevien suuronnettomuuksien lisääntyminen edellyttää järjestelmällisempiä toimia EU:n tasolla. Tämän vuoksi komissio ehdottaa, että EU:n katastrofiavun tehokkuutta, koordinointia ja näkyvyyttä lisätään.

Komissio ehdottaa, että sisäasioihin osoitetaan 8,2 miljardin euron määrärahat ja pelastuspalveluihin ja eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin (European Emergency Response Capacity) 455 miljoonaa euroa vuosiksi 2014–2020.

5.7. EU globaalina toimijana

Tapahtumat EU:n ulkopuolella voivat vaikuttaa suoraan EU:n kansalaisten turvallisuuteen ja vaurauteen. Tämän vuoksi on EU:n etujen mukaista pyrkiä aktiivisesti vaikuttamaan ympäröivän maailman toimintaan muun muassa käyttämällä rahoitusvälineitä.

Lissabonin sopimus merkitsee uutta alkua EU:n ja muun maailman suhteille. EU:hun on perustettu uusi korkean edustajan tehtävä. Myös komission varapuheenjohtajana toimivalla korkealla edustajalla on vahva koordinoiva rooli, ja tavoitteena on, että kansainvälisten kumppanien kanssa voidaan puhua tehokkaasti yhdellä äänellä. Vuorovaikutuksen perustana ovat demokratia, oikeusvaltioperiaate, ihmisoikeudet ja perusoikeudet, ihmisarvo, yhdenvertaisuus ja yhteisvastuu sekä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen lainsäädännön noudattaminen. EU tukee tulevaisuudessakin ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamista ulkomailla. Se on keskeinen osa EU:n ulkoisia toimia sen puolustaessa arvojaan.

Toinen painopiste on noudattaa EU:n virallista tavoitetta sitoa 0,7 prosenttia BKT:sta kehitysapuun säilyttämällä samalla tasolla EU:n talousarvion osuus EU:n yhteenlasketusta kehitysavusta vuoteen 2015 saakka. Näin otetaan merkittävä askel kohti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista. EU:hun perustetaan kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen kuuluva yleisafrikkalainen väline, jolla tuetaan yhteisen Afrikka–Eurooppa‑strategian täytäntöönpanoa keskittyen alueiden rajat ylittävien ja mantereen kattavien toimien selkeään lisäarvoon. Uusi väline on riittävän joustava, jotta rahoitusosuuksia voidaan hankkia EU:n jäsenvaltioilta, Afrikan valtioilta, rahoituslaitoksilta ja yksityissektorilta. Tämän lisäksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineellä aiotaan keskittyä köyhyyden poistamiseen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen asianomaisilla alueilla maailmassa.

EU:n sitoumukset on räätälöitävä tapauskohtaisesti. EU:n kumppaneihin kuuluu sekä kehittyneitä talouksia että kaikkein vähiten kehittyneitä maita, jotka tarvitsevat EU:n erityistukea. Euroopan naapuruuspolitiikasta vastikään annetun tiedonannon[14] mukaisesti EU on sitoutunut pitkällä aikavälillä perustamaan lähialueilleen vakauden, vaurauden ja demokratian alueen. Arabimaiden historiallinen kehitys edellyttää myös kestäviä investointeja, joilla tuetaan muutosprosessia, joka on selkeästi sekä kyseisten maiden että EU:n etujen mukainen. EU tehostaa kriisien ennaltaehkäisyä säilyttääkseen rauhan ja lujittaakseen kansainvälistä turvallisuutta.

EU:n välineet voivat myös auttaa sen sitoutumista kolmansien maiden kanssa toimiin aloilla, joilla on globaali merkitys, kuten ilmastonmuutos, ympäristönsuojelu, laiton maahanmuutto ja alueelliset levottomuudet. Näin EU voi reagoida nopeasti ja tehokkaasti luonnonkatastrofeihin ja ihmisen aiheuttamiin suuronnettomuuksiin koko maailmassa. EU on sitoutunut osoittamaan varoja täyttääkseen ilmastonmuutokseen ja biologiseen monimuotoisuuteen liittyvät sitoumuksensa. Rahoitusvälineiden vuonna 2003 tapahtunut kattava rationalisointi on alkanut tuottaa parempia tuloksia. Komissio ei pidä lainsäädäntökehyksen perinpohjaista uudistamista tarpeellisena enää seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana, mutta joitakin kehittämiskohteita aiotaan ehdottaa, ja investointien kokonaismäärää lisätään.

Käynnissä olevien kansainvälisten muutosten vuoksi komissio ehdottaa, että ohjelmien rahoitus teollistuneissa ja nousevan talouden maissa suunnataan uudelleen. Sen tilalle perustetaan uusi kumppanuusväline, jolla tuetaan EU:n taloudellisia etuja muualla maailmassa. Näin voidaan tarjota EU:n yrityksille uusia mahdollisuuksia edistämällä kaupan ja sääntelyn lähentämistä niissä tapauksissa, joissa rahoituksella voidaan vahvistaa EU:n taloudellisia kumppanuuksia koko maailmassa. Näin varmistetaan, että eurooppalaiset yritykset voivat hyötyä eri puolilla maailmaa käynnissä olevasta talouselämän muutoksesta, joka luo ennennäkemättömiä mahdollisuuksia hyvin tiukassa kilpailuympäristössä.

EU:n humanitaarinen apu tunnustetaan Lissabonin sopimuksessa itsenäiseksi politiikaksi EU:n ulkosuhteiden alalla, mikä tuottaa paljon lisäarvoa. Humanitaarisen avun antamiseen sovellettavalla johdonmukaisella, täydentävällä ja koordinoidulla EU:n lähestymistavalla varmistetaan, että rajalliset resurssit käytetään tehokkaasti nimettyihin kohteisiin, ja tuetaan pyrkimyksiä kohti tehokkaampaa kansainvälistä humanitaarista avustustoimintaa. Luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien suuronnettomuuksien lukumäärän ja taloudellisten vaikutusten kasvu edellyttävät järjestelmällisiä toimia EU:n tasolla, jotta voidaan parantaa valmiuksia ja avustuskapasiteettia sekä EU:ssa että muualla maailmassa. Komissio ehdottaa, että kriiseihin valmistautumista ja niiden ennaltaehkäisyä ja hallintaa toteutetaan humanitaarisen avun välineen kautta, ja EU:n pelastuspalvelumekanismia käytetään luonnonkatastrofeissa ja ihmisen aiheuttamissa onnettomuuksissa, joita tapahtuu tulevaisuudessakin, kun ilmastonmuutoksen vaikutukset voimistuvat.

Komissio uskoo, että joillakin sisäisillä politiikan aloilla, kuten koulutuksessa ja maahanmuuttoasioissa, rahoitusvälineitä pitäisi myös käyttää toimien tukemiseen kolmansissa maissa, koska toiminnan rationalisointi ja yksinkertaistaminen tuottavat selviä etuja.

Komissio esittää, että ulkoisille välineille osoitetaan 70 miljardia euroa vuosiksi 2014–2020. Monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolella: · Euroopan kehitysrahastolle (AKT-maat) 30 miljardia euroa · Euroopan kehitysrahastolle (merentakaiset maat ja alueet) 321 miljoonaa euroa · Maailman ilmasto- ja biodiversiteettirahasto · hätäapuvaraukseen 2,5 miljardia euroa.

5.8. Erityisasemassa olevat menoerät

EU:n nimissä tai osana sen politiikkaa toteutettaville toimille on erilaisia rahoitustapoja. Useista syistä jotkin toimet rahoitetaan eri budjettikertoimilla tai vain joidenkin jäsenvaltioiden toimesta. Tässä monivuotista rahoituskehystä koskevassa ehdotuksessa komissio esittelee useita menoehdotuksia, joilla on erityisasema.

5.8.1. Euroopan kehitysrahasto

Euroopan kehitysrahastosta rahoitetaan EU:n kehitysmaakumppaneille suunnattua kehitysapua. Tämä apu on perinteisesti rahoitettu EU:n talousarvion ulkopuolella, jotta voidaan ottaa huomioon tiettyjen jäsenvaltioiden historialliset suhteet eri puolilla maailmaa. Komissio katsoo, että nykytilanteessa ei ole vielä edellytyksiä integroida Euroopan kehitysrahastoa kokonaisuudessaan talousarvioon, koska AKT-maille myönnettävän EKR-tuen perustana olevan Cotonoun sopimuksen voimassaolo päättyy vuonna 2020. Tulevaa integrointia valmistellessa komissio saattaa ehdottaa, että EKR:n jakoperustetta lähennetään EU:n talousarviossa käytettävän kertoimen kanssa. Näin lisätään myös kehitysapuna myönnettyjen absoluuttisten rahamäärien läpinäkyvyyttä. Myös EKR:n demokraattista tarkastelua aiotaan kehittää tekemällä siitä kehitysyhteistyön rahoitusvälineen mukainen, ottaen kuitenkin samalla huomioon kyseisen välineen erityispiirteet.

5.8.2. Laajamittaiset hankkeet

Aiempien vuosien kokemukset ovat osoittaneet, että EU:n etujen mukaiset laajamittaiset hankkeet ovat yleensä suhteettoman kalliita suhteessa EU:n pieneen rahoitusosuuteen. Näiden hankkeiden erityisluonteen vuoksi alkuperäiset kustannusarviot ylittyvät usein, ja lisävarojen hankkiminen edellyttää, että varoja joudutaan ottamaan muilta prioriteeteilta, joille ne on jo korvamerkitty. Tämä ei ole kestävä ratkaisu. Komissio on päättänyt antaa laajamittaisten tieteellisten hankkeiden tulevasta rahoituksesta vaihtoehtoiset ehdotukset, joissa Galileo ja muut hankkeet pidetään erillään.

EU on Galileo-hankkeen ainoa omistaja, ja osana tätä pakettia ehdotetaan Galileon tulevia tarpeita vastaava talousarvio. Kustannukset on pyrittävä pitämään kurissa koko ajan. Tämä varmistetaan monivuotisesta rahoituskehyksestä annettavassa asetuksessa. Hankkeen täydellinen käyttöönottovaihe ja operatiivinen vaihe on tarkoitus saavuttaa seuraavan rahoituskehyksen alussa. Tuolloin olisi harkittava uusia pitkän aikavälin hallinnointijärjestelyjä.

Kansainvälisen lämpöydinkoereaktorihankkeen (ITER) ja ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurantahankkeen (GMES) kustannukset ovat alun perin liian suuret ja/tai ne ovat ylittyneet liian paljon saadakseen kaiken rahoituksen EU:n talousarviosta. Tämän vuoksi komissio ehdottaa, että niiden rahoitus hoidetaan monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolella vuoden 2013 jälkeen. Näin EU pystyy jatkossa täyttämään täysimääräisesti kansainväliset sitoumuksensa.

6. Välineet ja ohjelmien toteutus 6.1. Ohjelmien toteuttamista helpotetaan järjestelmää yksinkertaistamalla

EU:n ohjelmien täytäntöönpanomenettelyillä ja valvontavaatimuksilla on pystyttävä varmistamaan vastuuvelvollisuus, minkä lisäksi niiden on oltava kustannustehokkaita. Vuosien aikana tehdyt muutokset ovat luoneet järjestelmän, jota pidetään yleisesti liian monimutkaisena ja joka usein vähentää halua osallistua ohjelmiin ja/tai viivästyttää toteutusta. Tämän vuoksi komissio on päättänyt ehdottaa koko tulevan monivuotisen rahoituskehyksen kattavaa radikaalia yksinkertaistamista. On tärkeää, että kaikkien alakohtaisten ohjelmien tulevissa oikeusperustoissa tasapainotetaan oikealla tavalla poliittiset tavoitteet, toteutuskeinot sekä hallinnon ja valvonnan kustannukset. Erityisesti poliittisten tavoitteiden saavuttamisen edellytykset määritetään kustannustehokkaasti siten, että varmistetaan selkeät tukikelpoisuuden ehdot, vastuunjako ja asianmukainen valvonta, joka pitää virheiden ja petosten riskin kohtuullisella tasolla kohtuullisin kustannuksin.

EU:n varojen käytön tarkoituksenmukainen yksinkertaistaminen vaatii kaikkien toimielinten yhteisiä ponnistuksia, kun varainhoitoasetuksen yleisiä säännöksiä ja valmisteilla olevia alakohtaisia säännöksiä tarkistetaan. EU:n tasolla toteutettava yksinkertaistaminen jää kuitenkin puutteelliseksi, jos siihen ei yhdistetä kansallisen tason rinnakkaisia toimia esimerkiksi määrärahojen yhteisen hallinnoinnin alalla. Komissio antaa yksinkertaistamisesta oman tiedonannon vuoden 2011 lopulla, kun se on antanut kaikki alakohtaiset ehdotuksensa.

6.1.1. Ohjelmien lukumäärän vähentäminen

Tämä tavoite voidaan saavuttaa vähentämällä ensinnäkin erillisten ohjelmien ja välineiden lukumäärää. Useat poliittiset tavoitteet voidaan saavuttaa lisäämättä tarpeettomasti niiden toteuttamisessa käytettävien välineiden lukumäärää ja välttämällä ohjelmien hallinnointisääntöjen välisiä suuria eroja. Huonosti onnistuneet monimutkaiset ohjelmat joko muokataan yksinkertaisemmiksi ja tehokkaammiksi tai lopetetaan. Tästä lähestymistavasta ollaan laatimassa ehdotuksia joillakin aloilla (kalastus- ja meriasiat, oikeusasiat ja perusoikeudet, sisäasiat, koulutus ja kulttuuri).

6.1.2. Yhteinen kehys useille välineille

Toinen tapa yksinkertaistaa ohjelmien hallinnointia on laatia niille yhteinen kehys ja säännöt ja minimoida poikkeukset ja erityispiirteet. Esimerkiksi:

· Komissio ehdottaa, että kolme keskeistä tutkimuksen ja innovoinnin rahoituslähdettä (nykyinen seitsemäs puiteohjelma, kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelman nykyinen innovaatio-osa ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti) yhdistetään EU:n tutkimus- ja innovointirahoituksen yhteiseksi strategiakehykseksi.

· Yhteisesti hallinnoitavissa rahastoissa (EAKR, Euroopan sosiaalirahasto, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto sekä tuleva Euroopan meri- ja kalastusrahasto) yhteisellä strategisella kehyksellä korvataan nykyinen lähestymistapa, jossa eri välineille on laadittu omat strategiset suuntaviivat.

6.1.3. Ulkoistaminen

Komissio ehdottaa myös, että nykyisiä toimeenpanovirastoja aletaan käyttää laajemmin. Tilintarkastustuomioistuin on todennut, että nämä virastot pystyvät tehostamaan toimien toteuttamista ja lisäämään EU:n näkyvyyttä. Tällä välineellä on erityisen suuri merkitys jatkettaessa niitä käynnissä olevia pienempiä ohjelmia, joita ei ole vielä ulkoistettu ja joihin sisältyy yhtenäisten tai standardoitujen toimien kriittinen massa, jolla saavutetaan mittakaavaetuja. Uusia toimeenpanovirastoja ei perusteta, vaan nykyisten toimeksiantoa tarkistetaan tarpeen mukaan. Tätä lähestymistapaa sovelletaan muun muassa koulutus- ja kulttuuriohjelmia koskevissa ehdotuksissa.

6.1.4. Painopisteiden sisällyttäminen kaikille politiikan aloille

Tavoitteiden optimaalinen saavuttaminen joillakin toimintalohkoilla (muun muassa ilmastotoimissa, ympäristönsuojelussa, kuluttajapolitiikassa, terveydenhoidossa ja perusoikeuksien alalla) edellyttää painopisteiden sisällyttämistä muiden toimintalohkojen useisiin välineisiin. Esimerkiksi ilmastotoimet ja ympäristönsuojelutavoitteet on otettava välineissä huomioon sen varmistamiseksi, että niillä edistetään vähän hiiltä käyttävän, resurssitehokkaan ja ilmastonmuutoksen kestävän talouden rakentamista. Näin lisätään EU:n kilpailukykyä, luodaan enemmän ja ympäristöystävällisempiä työpaikkoja, parannetaan energiavarmuutta ja saavutetaan terveyshyötyjä. Kehitysyhteistyön alalla ilmasto- ja ympäristöasiat, erityisesti biologinen monimuotoisuus, sisällytetään kaikkiin ohjelmiin.

Osuudet EU:n talousarviosta kasvavat, kun painopisteet otetaan huomioon kaikilla EU:n keskeisillä politiikan aloilla (esimerkiksi koheesiopolitiikka, tutkimus ja innovaatiot, maatalous ja ulkoinen yhteistyö). Koska samalla toimella voidaan yhtä aikaa pyrkiä useisiin eri tavoitteisiin, valtavirtaistaminen edistää synergioita käytettäessä varoja eri prioriteetteihin sekä parantaa menojen johdonmukaisuutta ja kustannustehokkuutta.

6.1.5. Tehokkaampi hallinto

Hallintomenojen osuus kokonaismenoista on nykyään 5,7 prosenttia. Näillä varoilla rahoitetaan kaikkien EU:n toimielinten hallintomenot. Euroopan parlamentin osuus on 20 prosenttia, Eurooppa-neuvoston ja neuvoston 7 prosenttia, komission 40 prosenttia ja pienempien toimielinten ja elinten 15 prosenttia. Komissio on osaltaan toteuttanut viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana huomattavia toimia uudistaakseen henkilö- ja budjettiresurssien hallintoa ja varmistaakseen resurssien tehokkaamman käytön. Pelkästään vuonna 2004 päätetyt uudistukset ovat tuottaneet tähän päivään mennessä kolmen miljardin euron säästöt. Uudistusprosessin jatkuessa saavutetaan viiden miljardin euron lisäsäästöt vuoteen 2020 mennessä. Komission henkilöresurssit eivät ole kasvaneet vuodesta 2007 osana sitoumusta rajoittaa EU:n poliittisten toimien hallinnon kustannuksia.

Komissio ehdottaa, että EU:n toimielinten, virastojen ja elinten hallinnon yksinkertaistamista ja rationalisointia jatketaan, jotta EU:sta tulee Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti ajanmukainen, tehokas ja dynaaminen organisaatio. Komissio on tietoinen jäsenvaltioiden talousarvioihin kohdistuvista paineista ja ottaa huomioon kansallisen julkishallinnon menoleikkaukset. Tämän vuoksi komissio on tarkastellut kaikkien toimielinten hallintomenoja löytääkseen uusia mahdollisuuksia tehostaa toimintaa ja alentaa kustannuksia. Osana seuraavaa monivuotista rahoituskehystä komissio on päättänyt ehdottaa viiden prosentin vähennystä jokaisen toimielimen/yksikön, viraston ja muun elimen henkilöstöön. Muiden tehostamistoimien kanssa hallintomenot saadaan siten pidettyä minimitasolla seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana.

Komissio ei odota uuden monivuotisen rahoituskehyksen alkuun eli vuoteen 2014, vaan on päättänyt ehdottaa lukuisia muutoksia toimielimissä työskenteleviin EU-virkamiehiin sovellettaviin henkilöstösääntöihin. Muutoksiin kuuluvat muun muassa palkkojen sopeutusten laskemisessa sovellettava uusi menetelmä, viikoittaisen työajan pidentäminen 37,5 tunnista 40 tuntiin ilman palkankorotusta, eläkeiän nostaminen ja tiettyjen ajastaan jälkeen jääneiksi katsottujen ehtojen ajanmukaistaminen vastaamaan jäsenvaltioiden hallintojärjestelmien kehitystä. Komissio laatii asetusehdotusta, josta neuvotellaan ensin henkilöstön edustajien kanssa osana työmarkkinaosapuolten normaalia vuoropuhelua. Sitten ehdotus esitetään virallisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisimman nopeaa hyväksymistä varten.

7. Monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloaika, rakenne ja joustavuus

Komissio ottaa huomioon Euroopan parlamentin kannan ja ehdottaa seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloajaksi seitsemää vuotta. Tämä vahvistaa yhteyttä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisen kanssa. Komissio laatii vuonna 2016 arvion rahoituskehyksen toteuttamisesta ja tekee tarvittaessa sitä koskevia muutosehdotuksia. Komissio ehdottaa, että vuoden 2007–2013 rahoituskehyksessä käytettyjä otsakkeita muokataan vastaamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita.

Komissio on yhtä mieltä Euroopan parlamentin kanssa siitä, että otsakkeiden sisällä ja niiden välillä tarvitaan enemmän joustavuutta, jotta Euroopan unioni pystyy vastaamaan uusiin haasteisiin ja jotta päätöksentekoprosessi saadaan sujuvammaksi toimielimissä. Komissio ehdottaa viittä rahoituskehyksen ulkopuolista välinettä (hätäapuvaraus, joustoväline, solidaarisuusrahasto, globalisaatiorahasto ja uusi väline, jolla reagoidaan maatalouden kriisitilanteisiin). Lisäksi komissio ehdottaa joitakin muita muutoksia, jotka esitetään liitteenä olevissa ehdotuksissa monivuotista rahoituskehystä koskevaksi asetukseksi sekä uudeksi toimielinten sopimukseksi budjettiyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta. Eri välineiden tulevissa oikeusperustoissa ehdotetaan lisäksi delegoitujen säädösten laajaa käyttöä. Näin toimintapolitiikkaa voidaan hallinnoida joustavammin ohjelmakauden aikana samalla kun kunnioitetaan kummankin lainsäätäjän oikeuksia.

Ohjelmien hallinnoinnissa on toisaalta otettava paremmin huomioon tarve suunnitella tulevia menoja tiukemmin ja välttää tulevien maksujen liian suuri kasautuminen. Tämän vuoksi komissio ehdottaa toimia, joilla varmistetaan tiukemmat säännöt EU:n rahoittamien ohjelmien rahoitussuunnittelulle ja hallinnoinnille, erityisesti rakennerahastoissa, samalla kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden vastuualueet näiden varojen hallinnoinnissa.

8. Päätelmä

Komissio ehdottaa liitteenä olevissa säädöksissä asetusta, jolla vahvistetaan uusi monivuotinen rahoituskehys, toimielinten sopimusta budjettiyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta ja omia varoja koskevaa päätöstä (sekä tarvittavaa täytäntöönpanolainsäädäntöä).

Tässä tiedonannossa määritetty lähestymistapa esitetään ennen vuoden 2011 loppua yksityiskohtaisesti meno-ohjelmia ja yksittäisten toimintalohkojen välineitä koskevissa säädösehdotuksissa.

Euroopan parlamenttia ja neuvostoa pyydetään hyväksymään tässä tiedonannossa esitetyt suuntaviivat ja toteuttamaan neuvotteluprosessissa tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että asianomaiset säädökset, mukaan luettuina alakohtaiset meno-ohjelmat ja välineet, hyväksytään ajoissa, jotta uusi monivuotinen rahoituskehys voidaan panna sujuvasti täytäntöön 1. tammikuuta 2014. Komissio ehdottaa tähän kehykseen tarvittavia muutoksia, jos Kroatian tasavallasta tulee odotetusti Euroopan unionin jäsenvaltio ennen seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen voimaantuloa.

[1]               Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2011 sijoittamisesta tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten.

[2]               Ks. esimerkiksi yksityiskohtaiset tiedot kuulemismenettelystä, joka järjestettiin ennen EU:n talousarvion kokonaistarkastelua, osoitteessa http://ec.europa.eu/budget/reform/issues/read_en.htm.

[3]               Komission arvio vuosia 2007–2013 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen menopuolesta sekä komission analyysi tämänhetkisten ehdotusten vaikutuksesta esitellään tarkemmin komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa SEC(2011) 868.

[4]               Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2011 sijoittamisesta tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten.

[5]               Eurooppa-neuvoston päätelmät 29. lokakuuta 2010.

[6]               KOM(2010) 700.

[7]               Ks. tarkemmat tiedot komission yksiköiden valmisteluasiakirjasta SEC(2011) 876.

[8]               KOM(2011) 510.

[9]               Esimerkkejä EU:n menoilla aikaansaadusta lisäarvosta esitetään komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa SEC(2011) 867.

[10]             Ks. innovaatiounionin kilpailukykyä käsittelevä kertomus ”Innovation Union Competitiveness Report 2011”, SEC(2011) 739.

[11]             Ks. tarkemmat tiedot komission yksiköiden valmisteluasiakirjasta SEC(2011) 868.

[12]             Neuvoston asiakirja 17024/09.

[13]             KOM(2010) 171.

[14]             KOM(2011) 303.