52011DC0149

[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 23.3.2011

KOM(2011) 149 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Konsuliviranomaisten EU:n kansalaisille kolmansissa maissa antama suojelu:tilanne nyt ja tulevaisuudessa

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Konsuliviranomaisten EU:n kansalaisille kolmansissa maissa antama suojelu:tilanne nyt ja tulevaisuudessa

Kuka tahansa EU:n kansalainen saa matkustaessaan tai asuessaan sellaisessa unionin ulkopuolisessa maassa, jossa hänen oma jäsenvaltionsa ei ole edustettuna, suojelua minkä tahansa jäsenvaltion diplomaatti- ja konsuliviranomaisilta samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omat kansalaiset .

Oikeus saada konsuliviranomaisten suojelua[1] toiselta jäsenvaltiolta samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omat kansalaiset on yksi EU:n kansalaisille perussopimuksen nojalla kuuluvista oikeuksista, joka luo unionin kansalaisuudelle ulkoisen ulottuvuuden . Se myös tukee käsitystä eurooppalaisesta solidaarisuudesta ja vahvistaa unionin identiteettiä kolmansissa maissa.

Tässä tiedonannossa tarkastellaan Euroopan unionin panosta konsulisuojan toteutumiseen kolmansissa maissa komission vuosien 2007–2009 toimintasuunnitelmassa[2] esitetyn mukaisesti ja esitetään jatkotoimia saatujen kokemusten ja uudistetun toimielinjärjestelmän pohjalta.

Tiedonanto täyttää komissiolle perussopimuksesta johtuvan velvoitteen raportoida kolmen vuoden välein konsulisuojaa koskevan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 23 artiklan soveltamisesta, kuten komissio toteaa SEUT-sopimuksen 25 artiklan mukaisessa kertomuksessaan Edistyminen kohti tosiasiallista unionin kansalaisuutta vuosina 2007–2010 [3].

Tämä tiedonanto tukee komission strategiseen aloitteeseen ”Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010 – Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen” [4] sisältyvän toimenpiteen nro 8 täytäntöönpanoa. Siinä keskitytään esteisiin, joita kansalaisilla on edelleen rajoja ylittäessään, ja esitetään keinoja niiden poistamiseksi.

Tiedonanto on ensimmäinen vastaus Eurooppa-neuvostolle, joka kehotti Tukholman ohjelmassa 2. joulukuuta 2009 ”tarkastelemaan asianmukaisia suojelua helpottavia yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteitä SEUT-sopimuksen 23 artiklan mukaisesti” [5].

1. Nykytilanne

EU:n kansalaisten konsulisuojan tarpeen odotetaan lisääntyvän. Eurostatin tilastojen[6] mukaan EU:n kansalaisten kolmansiin maihin vuosina 2005–2008 tekemien matkojen määrä nousi 80 miljoonasta yli 90 miljoonaan, ja matkustamisen odotetaan lisääntyvän entisestään[7]. Arviolta yli 30 miljoonaa EU:n kansalaista asuu pysyvästi jossakin kolmannessa maassa, mutta ainoastaan Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Venäjällä on kaikkien jäsenvaltioiden edustus. Kolmansissa maissa viime aikoina koetut kriisit (esim. demokratiaa vaatineet kansannousut Libyassa, Egyptissä ja Bahrainissa keväällä 2011, Japanin maanjäristys maaliskuussa 2011, Haitin maanjäristys tammikuussa 2010 ja Islannin tuhkapilvi keväällä 2010)[8] ovat koskettaneet lukuisia EU:n kansalaisia ja osoittaneet, että konsulisuojalle on kysyntää riippumatta siitä, minkä jäsenvaltion kansalaisesta on kyse. Näissä maissa oli kriisien puhjetessa yli 100 000 EU:n kansalaista. Tämänhetkisissä olosuhteissa on hyvinkin aiheellista tehostaa EU:n kansalaisille kuuluvan, avunsaantia eri tarpeisiin (käytännön tuki, sairaanhoito, kuljetus jne.) koskevan oikeuden toteutumista kolmansissa maissa. Nyt kun talousarvioihin kohdistuu kovia paineita, Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on lisättävä yhteistyötä resurssien käytön optimoimiseksi.

[pic]

Vaikka jäsenvaltioiden tarjoamassa konsulisuojassa on eroja, valtaosa (62 %) EU:n kansalaisista[9] olettaa saavansa samanlaista apua riippumatta siitä, minkä jäsenvaltion lähetystön puoleen he kääntyvät. Kolmasosa (28 %) olettaa saavansa ainakin vähimmäisavun miltä tahansa jäsenvaltiolta.

1.1. Uusi lainsäädäntökehys

Lissabonin sopimuksessa on otettu huomioon tarve lisätä konsulisuojan eurooppalaista ulottuvuutta ; sopimus vahvistaa ja selkeyttää unionin toimintaedellytyksiä. Edustusta vailla olevien EU:n kansalaisten oikeus saada suojelua toisen jäsenvaltion konsuli- ja diplomaattiviranomaisilta samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omat kansalaiset turvataan SEUT-sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja 23 artiklassa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 46 artiklassa.

Kyseisten artiklojen mukaan unionin kansalaisella on ”oikeus saada […] diplomaatti- ja konsuliviranomaisilta suojelua samoin edellytyksin kuin tämän valtion kansalaisilla”. Jäsenvaltion kansalaiselle siis annetaan selvä yksilöllinen oikeus[10] saada tasa-arvoista kohtelua toisen jäsenvaltion konsuliviranomaisilta sellaisen kolmannen maan alueella, jossa hänen oma jäsenvaltionsa ei ole edustettuna. Unionin kansalaisuus on jäsenvaltioiden kansalaisten perustavaa laatua oleva asema[11], ja unionin lainsäädännössä säädetään yksilöllisistä oikeuksista muun muassa kansalaisten laillisten oikeuksien takaamiseksi täysimääräisesti.

SEUT-sopimuksen 23 artiklaan kirjattu oikeus konsuli- ja diplomaattiviranomaisten antamaan suojeluun on oikeudellisen valvonnan alainen ; Euroopan unionin tuomioistuimen valvonta ulottuu SEUT-sopimuksen koko toiseen osaan. Jäsenvaltioiden tuomioistuinten on sovellettava SEUT-sopimuksen 23 artiklaa kuin mitä tahansa unionin säännöstä. Oikeus oikeudelliseen valvontaan on yleinen oikeusperiaate, joka sitoo jäsenvaltioita ja toimielimiä unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa[12] ja joka on kirjattu perusoikeuskirjan 47 artiklaan. Edustusta vailla olevalla EU:n kansalaisella on oikeus siihen, että hänen pyyntöönsä saada suojelua toisen jäsenvaltion konsuliviranomaisilta suhtaudutaan vakavasti. Kielteinen päätös on oikeudellisen valvonnan alainen ja voi valtion vastuuta koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan johtaa vastuuseen aiheutuneesta vahingosta.

Aiemman lainsäädäntökehyksen mukaan jäsenvaltioiden oli vahvistettava tarpeelliset säännöt keskenään.[13] Jäsenvaltioiden hallitusten edustajat ovat tehneet kaksi päätöstä: päätös 95/553/EY diplomaatti- ja konsuliedustustojen Euroopan unionin kansalaisille antamasta suojelusta[14] ja päätös 96/409/YUTP tilapäisen matkustusasiakirjan laatimisesta[15]. Lissabonin sopimuksessa luovutaan aiemmasta hallitustenvälisestä sui generis -päätöksenteosta. SEUT-sopimuksen 23 artiklan toisen kohdan mukaan komissiolla[16] on oikeus tehdä lainsäädäntöaloitteita eli ehdottaa direktiivejä tällaista suojelua helpottavista tarpeellisista yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteistä . Neuvosto tekee päätökset määräenemmistöllä Euroopan parlamenttia ensin kuultuaan.[17]

Lissabonin sopimuksella määrätään myös Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH)[18] perustamisesta, joka tapahtui 1. tammikuuta 2011. Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta annetun neuvoston päätöksen[19] 5 artiklan 10 kohdan mukaan unionin edustustot tukevat jäsenvaltioiden pyynnöstä jäsenvaltioita niiden diplomaattisuhteissa ja niiden konsuliviranomaisten antaessa suojelua unionin kansalaisille kolmansissa maissa tämän vaikuttamatta voimavaroihin.

1.2. EU:n kansalaisten konsulisuoja tällä hetkellä

Kansalaiset eivät ole riittävän hyvin perillä perussopimuksessa vahvistetusta oikeudestaan tasa-arvoiseen kohteluun konsuli suojan osalta. Tapauksia, joissa EU:n kansalainen on pyytänyt konsulisuojaa toiselta jäsenvaltiolta, on vähän, eivätkä kaikki jäsenvaltiot kerää asiaa koskevia tietoja ja tilastoja. Komissio sai 15. kesäkuuta 2010 päätökseen unionin kansalaisuutta koskevan julkisen kuulemisen , joka kattoi myös konsulisuojan. Esiin tulleista kysymyksistä keskusteltiin 1. ja 2. heinäkuuta 2010 järjestetyssä kansalaisuusaiheisessa konferenssissa, johon osallistui eri sidosryhmiä. Kansalaisyhteiskunnan ja tiedemaailman edustajien mielestä komission olisi uuden toimielinrakenteen puitteissa tehtävä enemmän SEUT-sopimuksen 23 artiklan täytäntöönpanon tehostamiseksi. Myös Euroopan parlamentti on toistuvasti kehottanut komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan konsulisuojan käytännön toteutusta.[20]

Komissio katsoo, että tehokkuuden nimissä on tarpeen

- lisätä EU:n kansalaisten tietoutta oikeudesta kääntyä toisten jäsenvaltioiden lähetystöjen/konsulaattien puoleen sekä siitä, miten niihin otetaan yhteyttä ja minkälaista apua on tarjolla;

- lisätä jäsenvaltioiden konsuliviranomaisten tietoutta niiden antaman suojelun EU-ulottuvuudesta;

- lisätä konsulisuojan soveltamisalaa, ehtoja ja menettelyjä koskevaa oikeusvarmuutta;

- optimoida rasituksen jakaminen ja resurssien käyttö, myös kriisiaikoina.

Unionin politiikoilla on pyrittävä sen kansalaisia hyödyttäviin tuloksiin. Lissabonin sopimus tarjoaa uusia keinoja parantaa edustusta vailla olevien EU:n kansalaisten konsulisuojaa. Komissio aikoo tehdä tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin, neuvoston, jäsenvaltioiden, Euroopan ulkosuhdehallinnon ja muiden sidosryhmien kanssa tämän tiedonannon 3. osassa ehdotetuissa toimissa.

2. KATSAUS VUOSIEN 2007–2009 TOIMINTASUUNNITELMAAN JA SENJÄLKEISEEN TILANTEESEEN

VUODET 2007–2009 KATTAVASSA TOIMINTASUUNNITELMASSA KOMISSIO EHDOTTI TOIMENPITEITÄ DIPLOMAATTI- JA KONSULIVIRANOMAISTEN ANTAMAN SUOJELUN LISÄÄMISEKSI. TOIMENPITEET voidaan jakaa kolmeen ryhmään: 1) tiedottaminen, 2) suojelun vahvistaminen ja selkeyttäminen, ja 3) yhteistoiminnan lisääminen kriisitilanteissa ja yhteisten resurssien käytössä.

2.1. Tiedotus

2.1.1. EU:n kansalaisille tiedottaminen

Komissio antoi 5. joulukuuta 2007 suosituksen, jolla jäsenvaltioita kehotetaan painattamaan 1. heinäkuuta 2009 jälkeen myöntämiinsä passeihin EY:n perustamissopimuksen 20 artiklan ensimmäinen virke (joka on identtinen SEUT-sopimuksen 23 artiklan ensimmäisen virkkeen kanssa). Useimmat jäsenvaltiot[21] suhtautuivat asiaan myönteisesti ja päättivät sisällyttää EY:n perustamissopimuksen 20 artiklan ensimmäisen virkkeen tai vastaavan maininnan uusiin passeihin. Loput jäsenvaltiot[22] joko eivät aio toimia näin tai eivät ole vielä päättäneet asiasta.

Komissio on myös käynnistänyt tiedotuskampanjan . Maaliskuussa 2008 kaikkien jäsenvaltioiden suurimmille lentoasemille (kaikkiaan 35) lähetettiin yhteistyössä lentoasemien kansainvälisen lentoasemien järjestön (ACI) kanssa julisteita, joissa perussopimuksen mukaista konsulisuojaa selitetään yleistajuisesti. Kesäkuussa 2008 asian tiimoilta lähetettiin yhteistyössä Euroopan matkanjärjestäjien liiton (the European travel agents’ and tour operators’ associations, ECTAA) kanssa tiedotusmateriaalia yli 10 000 matkatoimistoon, jotka sijaitsivat 15 eri jäsenvaltiossa.

2.1.2. Seminaarit konsuliviranomaisille

Toimintasuunnitelman jatkotoimena komissio on järjestänyt yhdessä EU:n puheenjohtajavaltioiden kanssa useita seminaareja, joissa on keskusteltu yhteisistä ongelmista ja vaihdettu tietoja. Ensimmäinen seminaari järjestettiin marraskuussa 2007 Portugalin puheenjohtajuuskaudella Lissabonissa . Siinä todettiin, että yhteistyö edustusta vailla olevien kansalaisten auttamiseksi perustuu pitkälti tapauskohtaisiin järjestelyihin ja epävirallisiin kontakteihin. Seuraavat seminaarit järjestettiin Ljubljanassa (kesäkuu 2008), Strasbourgissa (lokakuu 2008), Prahassa (huhtikuu 2009) ja Brysselissä (syyskuu 2010). Ljubljanan, Prahan ja Brysselin seminaareissa keskityttiin konsuliviranomaisten kriisitilanteissa antamaan suojeluun, kun taas Strasbourgin seminaarissa aiheena oli jäsenvaltioiden konsulaattien rooli EU:ssa. Seminaareissa todettiin, että yhteistyötä olisi lisättävä muun muassa järjestämällä koulutusta ja maksamalla korvauksia kriisitilanteissa.

2.2. EU:n kansalaisten konsulisuojan soveltamisala

2.2.1. Sääntöjen ja käytäntöjen vertailu

Konsulisuojan kattavuus vaihtelee jäsenvaltioittain, ja erot saattavat tehdä diplomaatti- ja konsuliviranomaisten yhteistyöstä ja toiminnan yhteensovittamisesta haastavampaa. Komissio on tehnyt vertailevan tutkimuksen näiden erojen laajuudesta ja luonteesta.[23] Konsulisuojaa koskevissa kansallisissa säännöissä on huomattavia eroja (esim. maksuissa), mutta myös monia yhtäläisyyksiä ja hyviä käytänteitä (esim. väkivaltarikosten uhrien ohjaaminen uhrien tukijärjestöihin). Yhteisiä käytäntöjä löytyy jokapäiväisistä tilanteista, joissa kaikkien jäsenvaltioiden konsulaatit ja lähetystöt antavat apua (esim. kuolemantapaus, vakava onnettomuus tai sairaus, pidätys tai vankeus), ja tällaisissa tilanteissa annettavasta avusta (esim. vakavissa onnettomuus- tai sairaustapauksissa kaikki jäsenvaltiot ilmoittavat asiasta EU:n kansalaisen perheenjäsenille ja antavat tietoa saatavilla olevasta sairaanhoidosta). Tutkimuksessa määriteltiin myös osa-alueita, joilla parhaita käytänteitä voitaisiin jakaa (esim. apu mielenterveysongelmissa).

2.2.2. Soveltamisalan laajentaminen ja menettelyjen parantaminen

Konsuliapua ei useinkaan anneta sellaisille EU:n kansalaisten perheenjäsenille, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia. Jos apua annetaan, jäsenvaltioittain näyttäisi olevan eroja siinä, ketkä katsotaan perheenjäseniksi ja missä olosuhteissa apua annetaan. Vaikuttaa siltä, että päätökset tehdään tapauskohtaisesti ilman selkeitä kriteerejä, tosin kriisitilanteissa perheenjäseniä koskevia sääntöjä tunnutaan sovellettavan laaja-alaisemmin.

Hädässä olevat EU:n kansalaiset voivat (esim. rikoksen uhriksi jouduttuaan) olla tilanteessa, jossa heillä ei ole rahaa/maksuvälineitä. Siksi komissio on selvittänyt ennakkomaksuihin liittyviä menettelyjä. Jäsenvaltiot suorittavat ennakkomaksuja hädänalaisille kansalaisille vain määrätyissä olosuhteissa tiukkoja ehtoja soveltaen. Päätöksen 95/553/EY 6 artiklassa tarkoitettu, päätöksen liitteenä oleva takaisinmaksulomake ei ole yleisessä käytössä. Mitä tulee vainajien tunnistamiseen ja kotimaahan palauttamiseen , 16 jäsenvaltiota on ratifioinut ruumiiden siirtämisestä vuonna 1973 tehdyn Euroopan neuvoston sopimuksen[24]. Sopimuksella yksinkertaistetaan ruumiiden kansainvälisiin siirtoihin liittyviä muodollisuuksia ottamalla käyttöön yhtenäinen ruumiinkuljetuslupa. Toimintasuunnitelman mukaisesti komissio on pyytänyt jäsenvaltioita liittymään sopimukseen. Sopimuksen ratifioinnissa, mikä on ennakkoedellytys aiheesta käytävien monenvälisten neuvottelujen aloittamiselle, ei ole kuitenkaan tapahtunut mainittavaa edistystä.

Kansainvälisen oikeuden mukaan toisen valtion kansalaiselle annettava konsulisuoja edellyttää vastaanottajavaltion suostumusta . Konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen 8 artiklan[25] mukaisesti katsotaan, että yksipuolinen ilmoitus asianomaiselle kolmannelle maalle riittää. Tämä kuitenkin edellyttäisi, että kaikki 27 jäsenvaltiota tekevät kyseiselle kolmannelle maalle ilmoituksen. Komissio on kannustanut jäsenvaltioita sisällyttämään kolmansien maiden kanssa tulevaisuudessa tehtäviin kahdenvälisiin sopimuksiin suostumuslausekkeen , jonka mukaisesti kyseinen kolmas maa antaa suostumuksensa sille, että sen alueella edustettuna olevan jäsenvaltion konsuli- ja diplomaattiviranomaiset voivat antaa suojelua edustusta vailla olevien jäsenvaltioiden kansalaisille samoin edellytyksin kuin omille kansalaisilleen. Komissio on ehdottanut suostumuslausekkeen sisällyttämistä myös tiettyjen kolmansien maiden kanssa tehtäviin sekasopimuksiin kulloistenkin neuvottelujen erityisluonne asianmukaisesti huomioon ottaen. Asiaa koskevat neuvottelut ovat meneillään.

2.3. Yhteistoiminta kriisitilanteissa ja kentällä

2.3.1. Konsuli suoja kriisitilanteissa

Viimeaikaisissa kriiseissä komissio on tukenut jäsenvaltioiden EU:n kansalaisille antamaa apua monin tavoin. EU:n edustustot ovat antaneet paikan päällä tukea määrätyissä tapauksissa. Perussopimuksen mukaan jäsenvaltioiden diplomaattiset edustustot ja konsuliedustustot sekä EU:n edustustot edistävät sitä, että perussopimuksessa tarkoitettu unionin kansalaisten oikeus saada suojelua pannaan täytäntöön.[26] EU:n edustustot tukevat jäsenvaltioita pyynnöstä varsinkin kriisitilanteissa. Talousarvioon on varattu pieni määräraha, jonka turvin EU:n edustustot voivat pyydettäessä antaa logistista tukea. Näin toimittiin Gazan kriisissä tammikuussa 2009, jolloin edustuston tuella evakuoitiin lähes 100 henkeä panssaroiduissa busseissa.

Marraskuusta 2007 alkaen EU:n pelastuspalvelumekanismia, jäljempänä ’ mekanismi ’, on voitu käyttää pelastuspalvelutoimien yhteydessä EU:n kansalaisille annettavan konsuliavun tukemiseksi kolmansissa maissa, jos jäsenvaltioiden konsuliviranomaiset sitä pyytävät[27]. Kun mekanismi aktivoidaan, sen operaatiokeskuksena toimivan Euroopan komission seuranta- ja tiedotuskeskuksen (MIC) kautta on käytettävissä laaja verkosto toimintaan osallistuvien 31 maan (jäsenvaltiot, ETA-maat ja Kroatia) pelastuspalveluresursseja, mikä mahdollistaa resurssien (esim. kuljetuskalusto, sairaanhoito, evakuointi ja väliaikaismajoitus) yhdistämisen ja mobilisoinnin sekä tiedonvaihdon. Mumbaista evakuoitiin marraskuussa 2008 tehdyn terroriteon jälkeen kuusi haavoittunutta eurooppalaista ruotsalaisella Medevac-lentokoneella, jonka rahoitukseen komissio osallistui MIC:n kautta. Mekanismi aktivoitiin äskettäin Libyan kriisin yhteydessä konsuliviranomaisten tukemiseksi niiden pyrkiessä saamaan EU:n kansalaiset nopeasti pois maasta. MIC on tukenut jäsenvaltioiden käynnissä olevia toimia helpottamalla kuljetuskaluston kokoon saamista, osoittamalla lisäkalustoa evakuointitarkoituksiin ja osallistumalla tiettyjen jäsenvaltioiden pelastuspalvelumateriaalin kuljetuskustannuksiin. Unkari on esimerkiksi antanut käyttöön lentokoneen, jolla Tripolista evakuoitiin 29 romanialaista, 27 unkarilaista, 20 bulgarialaista, 8 saksalaista, 6 tšekkiä ja 6 muuta henkilöä (joista osa oli EU:n kansalaisia) ja jonka rahoitukseen MIC osallistui. Tiivis yhteistyö asevoimien kanssa mahdollisti sen, että MIC pystyi toimimaan tietokeskuksena kuljetusta tarjoavien tahojen ja konsuliviranomaisten välillä.

Viimeaikaisissa kriiseissä (esim. Libya, Egypti, Haiti ja Islannin tuhkapilvi) konsuliapu koordinoitiin teleneuvotteluin ja EU:n suojatun verkkosivuston (Consular On-Line) välityksellä. Viimeksi mainitusta palvelusta vastaa EU:n tilannekeskus, ja sen puitteissa EU:n konsuliviranomaiset voivat vaihtaa tietoja. Palvelu osoittautui erittäin hyödylliseksi kokonaistilanteen arvioinnin kannalta, eli kartoitettaessa EU:n kansalaisten määrää kohteessa ja jäsenvaltioiden avustusvalmiuksia. Lisätoimista konsulaattien välisen yhteistyön ja solidaarisuuden lisäämiseksi kriisitilanteissa (esim. silloin, kun EU:n kansalaisten kansainvälinen ja EU:n sisäinen liikkuvuus on vaikeutunut merkittävästi) käydään keskusteluja esimerkiksi konsuliasioiden, pelastuspalvelun ja kuljetusalan foorumeilla. On tärkeää varmistaa, että kaikki EU:n kansalaiset evakuoidaan hyvissä ajoin, ei ainoastaan ne, joiden oma jäsenvaltio on edustettuna kyseisessä kolmannessa maassa. Libyan kriisi, jonka kuluessa jäsenvaltiot ovat evakuoineet toistensa kansalaisia maasta, on hyvä esimerkki eurooppalaisesta solidaarisuudesta ja lisäarvosta, jota EU:n välineillä voi parhaimmillaan olla. Yhtäkään EU:n kansalaista ei saisi jättää oman onnensa nojaan.

2.3.2. Yhteiset konsulitoimistot – pilottihanke

Vuodet 2007–2009 kattavassa komission toimintasuunnitelmassa ehdotettiin yhteisten konsulitoimistojen perustamista pilottihankkeena yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Kolmannessa maassa sijaitseva jäsenvaltioiden ja EU:n edustuston yhteinen konsulitoimisto eli sijainti samoissa tiloissa olisi keino säästää kustannuksissa, tehostaa kansallisten konsulaattien keskinäistä yhteistyötä ja paikata konsuliedustuksessa olevia aukkoja. Niiden olisi oltava kaikkien EU:n kansalaisten käytettävissä. Moldovan tasavallassa sijaitseva yhteinen viisumikeskus on ensimmäinen askel tähän suuntaan, olkoonkin, että sen tehtävät ovat varsin erilaiset.

3. T ULEVA TOIMINTA

Tukholman ohjelman hyväksyessään Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota tarkastelemaan asianmukaisia suojelua helpottavia yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteitä.[28]

Tästä syystä komissio harkitsee EU:n kansalaisten konsulisuojaa koskevia toimia, jotka perustuvat kolmeen pilariin :

- tietouden lisääminen kohdennetuilla viestintätoimenpiteillä

- Lissabonin sopimuksen oikeudellisen kehyksen mukaiset ehdotukset

- rasituksen jaon ja resurssien käytön optimointi , myös kriisitilanteissa.

Komissio aikoo näitä ehdotuksia valmistellessaan kuulla tarkkaan Euroopan parlamenttia ja neuvostoa ottaen EU:n edustustojen roolin osalta huomioon voimavarojen neutraaliutta koskevan periaatteen.

3.1. Tietouden lisääminen kohdennetuilla viestintätoimenpiteillä

3.1.1. EU:n kansalaisten tietouden lisääminen

Eurooppa-neuvosto totesi Tukholman ohjelmassa, että konsulisuojasta ei ole tiedotettu kovin hyvin ja että sen täysimääräiseksi soveltamiseksi tarvitaan lisätoimia.[29] Tästä syystä komissio on perustamassa konsulisuojaa koskevan verkkosivuston [30] kansalaisille. Sivuston tarkoituksena on lisätä kansalaisten tietoutta oikeudesta konsulisuojaan ja parantaa tiedonsaantia tarjoamalla keskitetyn asiointipisteen. Sivustolla julkaistaan kaikkien niiden kolmansissa maissa sijaitsevien konsulaattien ja lähetystöjen osoitteet, joiden puoleen EU:n kansalaiset voivat kääntyä suojelun saamiseksi. Sivuston kautta on myös pääsy kaikkien jäsenvaltioiden matkustustiedotuspalveluihin. Lisäksi sillä helpotetaan kansalaisten ohjautumista Europe Direct -puhelinpalveluun[31], josta saa lisätietoja konsulisuojasta.

Komissio ja jäsenvaltiot vastaavat yhdessä siitä, että EU:n kansalaisille tiedotetaan heidän oikeudestaan saada toisen jäsenvaltion konsuliviranomaisilta suojelua samoin ehdoin kuin kyseisen maan omat kansalaiset. Kansalaisille on tiedotettava siitä, mitä he voivat odottaa saavansa ja mitä eivät. Esimerkkinä mainittakoon, että jäsenvaltiot eivät yleensä avusta riita-asioissa. Ulkoministeriöiden verkkosivustoilla olisi oltava tietoa oikeudesta konsulisuojaan ja linkki komission verkkosivustolle. Jäsenvaltiot voisivat uusia passeja myöntäessään tiedottaa asiasta kansalaisilleen. Komissio aikoo jatkaa tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa tietouden lisäämiseksi. Alkajaisiksi se järjestää asiasta kesäkuussa 2011 seminaarin yhdessä puheenjohtajavaltio Unkarin kanssa. Komissio tekee yhteistyötä matkanjärjestäjien, ulkomailla asuvien omien järjestöjen, työnantajajärjestöjen ja valtiosta riippumattomien järjestöjen kanssa (koska monet kolmansissa maissa matkustavat ja asuvat henkilöt ovat kohteessa työn takia). Lisäksi komissio selvittää kustantamojen kanssa mahdollisuuksia julkaista konsulisuojaa ja matkustajien oikeuksia koskevia tietoja matkaoppaissa ja internetissä.

Myös kolmansissa maissa sijaitsevat jäsenvaltioiden konsulaatit ja lähetystöt sekä EU:n edustustot voisivat jakaa tietoa (esim. konsulaattien ja lähetystöjen paikallisilla verkkosivustoilla tai toimitiloissa ja solmimalla yhteyksiä paikallisiin tiedonvälittäjiin, kuten turistien kohtauspaikkoihin, suuriin hotelleihin ja maassa asuvien ulkomaalaisten paikallisjärjestöihin). Ne voisivat lisätä kolmansien maiden viranomaisten tietoutta ja ymmärrystä, ja nämä puolestaan toimittaisivat tiedot edelleen paikallisviranomaisille (esim. poliisiasemille).

Toteuttaessaan oikeutta konsulisuojaan koskevia tiedotustoimia komissio ottaa asianmukaisesti huomioon erot jäsenvaltioiden konsulilaeissa ja konsulisuojan kattavuudessa.

3.1.2. Konsuliviranomaisten tietouden lisääminen

Konsulaateissa ei vieläkään tunneta hyvin konsulisuojaa koskevia perussopimuksen määräyksiä. Siksi komissio aikoo järjestää kohdennetumpaa koulutusta. Ensimmäiseksi komission yksiköt laativat yhteistyössä Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa konsuliviranomaisille tarkoitetun koulutuspaketin , jossa keskitytään perusasioihin ja joka on tarkoitettu jäsenvaltioiden käyttöön niiden valmentaessa ulkomaan komennukselle lähteviä työntekijöitään. Komissio ymmärtää jäsenvaltioiden ja EU:n tarjoaman räätälöidyn koulutuksen tarpeen, jonka neuvosto tunnusti 22. joulukuuta 2010. Tällainen Euroopan-laajuinen koulutus voitaisiin toteuttaa käytännön työpajoina, ja sen olisi oltava kustannustehokasta (esim. niin, että käytetään olemassa olevaa koulutusinfrastruktuuria). Osallistujien joukossa pitäisi olla sellaisia konsulaattien työntekijöitä, joiden tehtäviin kuuluu järjestää koulutusta, jotta oppimistulokset voitaisiin moninkertaistaa (ts. koulutetaan kouluttajia). Kansallisista parhaista toimintavoista käytävää keskustelua olisi jatkettava ja niiden käyttöä lisättävä. Lisäksi konsulaattien henkilöstölle tiedotetaan pelastuspalvelun ja EU:n pelastuspalvelumekanismin kriisitilanteissa tarjoamasta tuesta. Ensimmäinen aivoriihi EU:n konsuli- ja pelastuspalveluviranomaisille tarjoamasta, konsulisuojaa kriisitilanteissa käsittelevästä koulutuksesta järjestettiin 14. helmikuuta 2011. Komissio on valmis harkitsemaan koulutuksen järjestämistä jatkuvasti siitä saatujen kokemusten pohjalta.

3.2. Lissabonin sopimuksen tuoma lisävarmuus

Neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätös 95/553/EY tehtiin vuonna 1995, ja se tuli voimaan vuonna 2002. Päätöstä olisi sen 7 artiklan mukaisesti pitänyt tarkastella uudelleen viiden vuoden kuluttua voimaantulosta.

Jäsenvaltioiden konsulilait eroavat toisistaan. Näin ollen myös tarjotun suojan taso saattaa vaihdella sen mukaan, minkä jäsenvaltion puoleen EU:n kansalainen kääntyy. Erot saattavat tehdä diplomaatti- ja konsuliviranomaisten yhteistyöstä ja toiminnan yhteensovittamisesta haasteellista. Lähtökohdaksi pitäisi ottaa oikeusvarmuus ja ennustettavuus ulkomailla olevien EU:n kansalaisten kannalta. Kolmannessa maassa edustusta vailla oleville EU:n kansalaisille annettavan konsulisuojan soveltamisala ja edellytykset olisi selkeytettävä ja konsuli- ja diplomaattiviranomaisten käyttämiä yhteensovitusmenetelmiä yksinkertaistettava.

Nykyinen ennakkomaksujen järjestelmä edellyttää laaja-alaista yhteistyötä. Apua antavan jäsenvaltion on pyydettävä ennakkolupa kansalaisen omalta jäsenvaltiolta, joka sitten korvaa kulut auttavalle jäsenvaltiolle mutta voi pyytää kansalaista korvaamaan aiheutuneet kustannukset. Jäsenvaltiot myöntävät ennakkoa lähinnä pieniä summia varten (esim. paluulento tai hotellimajoitus) ja vain viimeisenä keinona. Keskinäiseen solidaarisuuteen perustuvassa unionissa yhteistyötä olisi helpotettava.

Komissio aikoo selvittää, miten yhteistyötä voitaisiin tehostaa parhaiden toimintatapojen löytämiseksi, kun on kyse esimerkiksi mielenterveysongelmiin, yksin matkustaviin alaikäisiin, pakkoavioliittoihin ja karanteenijaksoihin liittyvästä avunannosta, ja asiakirjojen laillistamisesta.

Komissio aikookin esittää 12 kuukauden kuluessa säädösehdotuksia [32], joilla otetaan käyttöön konsulisuojaa helpottavia yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteitä ja esitetään keinoja kriisitilanteissa annettavan konsulisuojan rahallista korvaamista koskeva kysymyksen ratkaisemiseksi. Komissio harkitsee myös konsuliavun antamista EU:n kansalaisten perheenjäsenille, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia .

Konsuli- ja diplomaattiviranomaiset myöntävät päätöksen 96/409/YUTP mukaisesti tilapäisiä matkustusasiakirjoja edustusta vailla oleville EU:n kansalaisille, joiden passi tai muu matkustusasiakirja on kadonnut, varastettu, tuhoutunut tai tilapäisesti ei saatavilla. Osa jäsenvaltioista haluaisi parantaa tilapäisten matkustusasiakirjojen turvaominaisuuksia, ja eräät kolmannet maat eivät haluaisi tunnustaa biotunnisteita sisältämättömiä tilapäisiä matkustusasiakirjoja. Tilapäisten matkustusasiakirjojen formaatin mahdollista ajantasaistamista on tarkoitus pohtia. Siinä yhteydessä on syytä laatia yksityiskohtainen kustannus-hyötyanalyysi.

Oikeudellisen varmuuden lisäämiseksi komissio aikoo jatkossakin sisällyttää suostumuslausekkeen (ks. 2.2.2. kohta) sekasopimuksiin ja kahdenvälisiin sopimuksiin ja harkitsee myös sisältöä, esim. pääsyä vangittuna olevien henkilöiden luokse, koskevien lausekkeiden sisällyttämistä niihin. Lisäksi komissio aikoo käydä jäsenvaltioiden kanssa keskusteluja siitä, miten SEUT-sopimuksen 23 artiklan oikeusvarmuutta ja näkyvyyttä voitaisiin parantaa kolmansien maiden osalta.

3.3. Rasituksen jaon ja resurssien käytön optimointi

3.3.1. Kriisitilanteet

Viimeaikaiset kriisit Pohjois-Afrikassa ja Japanissa[33] ovat tuoneet esiin vaarat, joille EU:n kansalaiset voivat altistua. Kolmannessa maassa edustusta vailla olevilla EU:n kansalaisilla on oikeus minkä tahansa jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliviranomaisten suojeluun samoin ehdoin kuin kyseisen maan omat kansalaiset. Tämä velvoite koskee myös kriisitilanteita. Koska yhä useampien EU:n kansalaisten odotetaan lähivuosina matkustavan ulkomaille, myös suojelun tarve ja siitä apua antaville jäsenvaltioille aiheutuva rasitus voivat kasvaa. Komissio on saamaisillaan valmiiksi selvityksen, joka koskee edustusta vailla oleville EU:n kansalaisille kriisitilanteessa annettavan konsulisuojan , varsinkin evakuointitoimien, korvaamista . Yksi selvityksen tulos on se, että nykyisiä korvaussääntöjä ei useinkaan sovelleta käytännössä. Evakuointioperaatioissa jäsenvaltioilla on tapana tarjota evakuoitumismahdollisuutta, esim. paikkaa lentokoneessa, niiden jäsenvaltioiden kansalaisille, jotka eivät ole kohteessa edustettuna.[34] Komissio selvittää parhaillaan, miten korvausmenettelyjä voitaisiin edelleen helpottaa ja yksinkertaistaa ja miten voitaisiin luoda synergioita olemassa olevien rahoitustukivälineiden kanssa. Tavoitteena on varmistaa edustusta vailla olevien EU:n kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu ja rohkaista jäsenvaltioita toimimaan entistä proaktiivisemmin kriiseissä, jotka eivät kosketa niiden omia kansalaisia.

Rasitus voisi jakautua tasaisemmin ja toiminnan yhteensovitus tehostua, jos kansallisista konsulivirkailijoista muodostettaisiin EU-tiimejä kriisitilanteita varten, tarvittaessa yhteistyössä EUH:n ja komission kanssa. Tällaisten tiimien toteutuskelpoisuutta ja lisäarvoa olisi selvitettävä. Selvitystyössä olisi otettava huomioon olemassa olevat välineet, jotta voidaan välttyä mahdollisilta päällekkäisyyksiltä. Jokainen kriisi on erilainen. Tehokkaan kriisinhallinnan kannalta on kuitenkin ehdottoman tärkeää, että kriisitilanteita ennakoidaan jatkuvalla valmiussuunnittelulla niin kentällä kuin 27 jäsenvaltion pääkaupungeissa ja että suunnittelu kattaa myös edustusta vailla olevat EU:n kansalaiset . Jäsenvaltiot luovat parhaillaan valmiuksia tiedottaa konsulihenkilöstölle ja varoittaa EU:n kansalaisia ennakolta kriisitilanteissa (esim. teksti- tai sähköpostiviestein). Komissio rahoittaa parhaillaan tätä koskevaa tutkimusta. Näillä keinoilla EU:n kansalaisten turvallisuutta ulkomailla voitaisiin parantaa merkittävästi, mutta samalla on huolehdittava, että oikeutta yksityisyyteen ja tietosuojalakeja noudatetaan täysimääräisesti.

Hyödyntämällä pelastuspalveluinfrastruktuuria ja EU:n välineitä (esim. EU:n pelastuspalvelumekanismi) nykyistä paremmin voidaan optimoida resurssien käyttö ja parantaa EU:n kansalaisille annettavaa kriisiapua. Uusia toimia EU:n katastrofivalmiuden kohottamiseksi käsitellään tiedonannossa Kohti parempaa Euroopan katastrofiapua: pelastuspalvelun ja humanitaarisen avun rooli [35].

3.3.2. Tilanne kentällä

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 35 artiklan mukaan jäsenvaltioiden diplomaattiset edustustot ja konsuliedustustot sekä unionin edustustot edistävät sitä, että SEUT-sopimuksessa tarkoitettu unionin kansalaisten oikeus saada suojelua pannaan täytäntöön.

EU:n edustustot ovat tähänkin mennessä tukeneet konsuliavun antamista logistisesti.[36] Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta annetun neuvoston päätöksen[37] 5 artiklan 10 kohdan mukaan unionin edustustot tukevat pyynnöstä jäsenvaltioita niiden diplomaattisuhteissa ja niiden konsuliviranomaisten antaessa suojelua unionin kansalaisille kolmansissa maissa tämän vaikuttamatta voimavaroihin. Päätöksen 13 artiklan 2 kohdan mukaan korkea edustaja antaa vuoden 2011 loppuun mennessä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle kertomuksen ulkosuhdehallinnon toiminnasta. Kertomus kattaa muun muassa konsulisuojan. EU:n edustustot voisivat olla avuksi tiedottamalla edustusta vailla oleville EU:n kansalaisille jäsenvaltioiden konsulaattien ja lähetystöjen tarjoamasta suojelusta.

4. Päätelmät

Konsulisuojaa koskevan vuosien 2007–2009 toimintasuunnitelman arviointi osoitti, että toiminnan yhteensovittamista ja yhteistyötä on mahdollista parantaa varsinkin niiden kansalaisten osalta, jotka joutuvat ulkomailla vaikeuksiin eivätkä voi kääntyä oman maansa diplomaatti- tai konsuliviranomaisten puoleen. Kansalaisten olisi oltava tietoisia oikeudestaan konsulisuojaan. Komissio aikoo lisätä kansalaisten ja sidosryhmien tietoutta viestintätoimin,

jotka kohdennetaan oikeuden potentiaalisille käyttäjille. Kansalaisia olisi autettava nopeasti kriisitilanteissa.

Komissio aikoo esittää 12 kuukauden kuluessa säädösehdotuksia yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteistä [38], joilla helpotetaan edustusta vailla olevien EU:n kansalaisten konsulisuojaa ja esitetään keinoja kriisitilanteissa annettavan konsulisuojan rahallista korvaamista koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi. Komissio aikoo keskustella ehdotetuista toimista Euroopan parlamentin, neuvoston, jäsenvaltioiden, Euroopan ulkosuhdehallinnon ja muiden sidosryhmien kanssa. SEUT-sopimuksen 25 artiklan mukaisesti komissio raportoi saavutetusta edistyksestä seuraavassa, vuonna 2013 laadittavassa katsauksessa Euroopan unionin kansalaisuuteen. Edustusta vailla olevien EU:n kansalaisten oikeus kääntyä toisen jäsenvaltion lähetystön tai konsulaatin puoleen samoin ehdoin kuin kyseisen maan omat kansalaiset osoittaa, että unioni perustuu keskinäiselle vastuulle ja solidaarisuudelle. Nyt kun Lissabonin sopimus on tullut voimaan ja Eurooppa-neuvosto hyväksynyt Tukholman ohjelman[39], unionilla on mandaatti jatkaa tämän oikeuden soveltamista käytännössä.

[1] Konsulisuojalla tarkoitetaan ulkomailla annettavaa tukea ja apua maan omille kansalaisille sekä niiden maiden kansalaisille, joiden kanssa asiasta on sovittu.

[2] KOM(2007) 767 lopullinen.

[3] KOM(2010) 602 lopullinen.

[4] KOM(2010) 603 lopullinen.

[5] Tukholman ohjelma – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten, neuvoston asiakirja 17024/09, 2.12.2009, s. 11, EUVL C 115, 4.5.2010, s. 1.

[6] Väestöä käsittelevä tietokanta, matkailua koskeva jakso. Tiedot koskevat yli päivän kestäneitä loma- ja liikematkoja.

[7] Maailman matkailujärjestö odottaa matkailun lisääntyvän merkittävästi ajanjaksolla 2010–2020.

[8] Libya (jossa 8 jäsenvaltiolla on edustus): kriisin puhjetessa maassa oli noin 6 000 EU:n kansalaista, joista 9.3.2011 oli edelleen paikalla 1 345; sittemmin jäsenvaltiot ovat kartoittaneet vähintään 52 EU:n kansalaisen evakuointimahdollisuuksia. Egypti (jossa 22 jäsenvaltiolla on edustus): vähintään 100 000 EU:n kansalaista (pääasiassa Punaisenmeren alueella olevia matkailijoita). Bahrain (jossa 4 jäsenvaltiolla on edustus): vähintään 8 800 EU:n kansalaista. Japani (jossa Maltaa ja Kyprosta lukuun ottamatta kaikilla jäsenvaltioilla on edustus): noin 37 000 EU:n kansalaista. Haiti (vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeen): noin 2 700 EU:n kansalaista. Islannin tuhkapilvi (kevät 2010): yli 100 000 lentoa peruttiin. Luvut ovat jäsenvaltioiden ja komission lähteisiin perustuvia arvioita.

[9] Maaliskuun 2010 Eurobarometri.

[10] Ks. asiat 57/65, Lütticke, ja 26/62, van Gend & Loos. SEUT-sopimuksen 23 artiklan toisessa kohdassa ei enää edellytetä, että jäsenvaltiot vahvistavat tarpeelliset säännöt keskenään. Kyseisen artiklan ensimmäisen kohdan toisen virkkeen mukaan jäsenvaltiot voivat hyväksyä tarvittavat säännökset.

[11] Asia C-184/99, Grzelczyk.

[12] Asia C-97/91, Oleificio Borelli.

[13] EY-sopimuksen 20 artikla.

[14] EYVL L 314, 28.12.1995, s. 73.

[15] EYVL L 168, 16.7.1996, s. 4.

[16] SEU-sopimuksen 17 artiklan 2 kohta.

[17] SEU-sopimuksen 16 artiklan 3 kohta.

[18] SEU-sopimuksen 27 artikla.

[19] EUVL L 201, 3.8.2010, s. 30 (neuvoston asiakirja 2010/427/EU).

[20] Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2009 komission tiedonannosta parlamentille ja neuvostolle ”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten” – Tukholman ohjelma (http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?type=TA&reference=P7-TA-2009-0090&format=XML&language=FI).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. joulukuuta 2007 diplomaatti- ja konsuliviranomaisten Euroopan unionin kansalaisille antamaa suojelua kolmansissa maissa koskevasta vihreästä kirjasta (http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?type=TA&reference=P6-TA-2007-0592&language=FI&ring=A6-2007-0454). Päätöslauselmassa parlamentti muun muassa ”suosittaa komissiolle, että lisäksi, että se antaa EY:n perustamissopimuksen 22 artiklan mukaisesti kolmivuotiskertomuksen unionin kansalaisuudesta, se ehdottaisi viipymättä neuvostolle yhteisten käsitteiden ja sitovien suuntaviivojen hyväksymistä, jotta voidaan luoda yhteisiä normeja konsulisuojelun alalla; pyytää komissiota tehostamaan viestintää ja tiedotusta, etenkin seuraavin toimin: otetaan käyttöön yhteiseurooppalainen hätänumero, joka kirjataan yhdessä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 20 artiklan kanssa unionin kansalaisten passiin ja joka tarjoaa kaikille unionin kansalaisille yhteyden tiedotuskeskukseen, josta he saavat kaikki tarvittavat tiedot kriittisessä tilanteessa, jossa konsulisuojeluprosessi käynnistetään, ja etenkin ajantasaisen yhteystietoluettelon jäsenvaltioiden suurlähetystöistä ja konsulaateista, joihin heillä on oikeus ottaa yhteyttä; katsoo, että numero voitaisiin keskittää Brysseliin; pyytää komissiota tekemään Lissabonin sopimuksen ratifioimisen jälkeen Euroopan parlamentille ehdotuksen päätöksen 95/553/EY muuttamiseksi siten, että siihen sisällytetään nimenomaisesti diplomaattisuojelu, ruumiiden tunnistaminen ja kuljettaminen kotimaahan, ennakkomaksumenettelyjen yksinkertaistaminen”.

[21] BE, BG, DE, EL, ES, FR, IT, CY, LV, LT, LU, MT, NL, AT, HU, PL ,RO, SI, SE jaUK.

[22] CZ, DK, EE, IE, PT, SK ja FI.

[23] Vertaileva tutkimus jäsenvaltioiden lainsäädännöistä ja käytännöistä konsulisuojan alalla.

[24] Ruumiiden siirtämisestä Strasbourgissa 26. lokakuuta 1973 tehty sopimus.

[25] ”Asianmukaisesti siitä vastaanottajavaltiolle ilmoitettuaan lähettäjävaltion konsuliedustusto voi, ellei vastaanottajavaltio tätä vastusta, hoitaa konsulitehtäviä vastaanottajavaltiossa kolmannen valtion puolesta.”

[26] Toiminta perustuu SEUT-sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan c alakohtaan ja 23 artiklaan, joissa on kyse edustusta vailla olevien EU:n kansalaisten suojelusta kolmansissa maissa, ja SEU-sopimuksen 35 artiklaan, jossa määrätään EU:n edustustojen roolista SEUT-sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan c alakohdan täytäntöönpanossa yhteistyössä jäsenvaltioiden edustustojen kanssa.

[27] Marraskuun 8. päivänä 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/779/EY 2 artiklan 10 kohta.

[28] Tukholman ohjelma – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten, neuvoston asiakirja 17024/09, 2.12.2009, s. 11, EUVL C 115, 4.5.2010, s.1.

[29] Ks. alaviite 28.

[30] http://ec.europa.eu/consularprotection.

[31] Maksuton puhelinnumero EU:n alueelta soitettaessa on 00 800 67 89 10 11 ja mistä päin maailmaa tahansa soitettaessa (+32-2) 299 96 96. Numerosta saa yleistä tietoa EU:n kansalaisten oikeuksista. Se ei palvele vuorokauden ympäri.

[32] Komission työohjelma 2011 (KOM(2010) 623 lopullinen).

[33] Ks. alaviite 8.

[34] Esim. Haitissa apua sai 1 300 EU:n kansalaista, joista noin 250:n omalla jäsenvaltiolla ei ollut diplomaatti- tai konsuliedustusta maassa.

[35] KOM(2010) 600 lopullinen.

[36] Ks. 2.3.1. kohta.

[37] EUVL L 201, 3.8.2010, s. 30 (neuvoston asiakirja 2010/427/EU).

[38] Komission työohjelma 2011 (KOM(2010) 623 lopullinen).

[39] Tukholman ohjelma – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten, neuvoston asiakirja 17024/09, 2.12.2009, EUVL C 115, 4.5.2010, s. 1.