[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 17.11.2010

KOM(2010) 674 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Numero 116 000: Euroopan yhteinen kadonneita lapsia koskeva vihjepuhelinnumero

SISÄLLYSLUETTELO

Johdanto 3

1. Mitkä tekijät estävät 116 000 -palvelunumeron käyttöönoton? 4

1.1. 116 000 -palvelunumeron käyttöönoton vaiheet 4

1.2. Havaitut ongelmat 4

1.2.1. Tiedonpuute 5

1.2.2. Vihjepuhelimen toimintakustannukset 5

1.2.3. Vihjepuhelimeen soittamisesta aiheutuvat kustannukset 6

2. Parhaat käytännöt 6

2.1.1. Tiedonpuute 7

2.1.2. Numeron käyttöoikeuden myöntäminen 7

2.1.3. Toimintakustannukset 7

2.1.4. Televiestintäkustannukset 7

3. Palvelun laadukkuuden takaavat yhteiset vähimmäisvaatimukset 8

Päätelmät 8

JOHDANTO

Lapsia katoaa EU:n alueella päivittäin. Mutta kenen puoleen kadonneen lapsen vanhemmat voivat kääntyä apua saadakseen? Koska yhä useammat eurooppalaiset asuvat, työskentelevät ja matkustavat muissa EU-maissa, on yhä tärkeämpää, että keskeisten palvelujen saanti ei riipu ”paikallistuntemuksesta”. Monissa jäsenvaltioissa on jo käytössä palvelunumero, johon voi ilmoittaa kadonneista lapsista, mutta numero vaihtelee maasta toiseen.

Komissio teki 15. helmikuuta 2007 päätöksen[1], jonka mukaan jäsenvaltioiden on varattava 116-alkuiset kuusinumeroiset puhelinnumerot EU:ssa yhteiskunnallisten palvelujen käyttöön. Ensimmäisenä varattiin kaikissa jäsenvaltioissa numero 116 000 kadonneista lapsista tehtäville ilmoituksille. Tämä oli yksi niistä ensimmäisistä käytännön toimenpiteistä, jotka on toteutettu komission tiedonannon ”Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia”[2] perusteella. ”Sama numero, sama palvelu” -periaatteella pyritään varmistamaan, että samaan palveluun liittyy koko Euroopan unionissa aina sama puhelinnumero. Kun kaikkialla EU:ssa on käytössä sama palvelunumero, lasten ja heidän vanhempiensa on helpompi saada hätätilanteessa apua kotimaansa ulkopuolella, esimerkiksi jos lapsi katoaa perheen lomamatkan aikana.

Komissio pyysi kesäkuussa 2008 jäsenvaltioita[3] toimittamaan yksityiskohtaisia tietoja 116 000 -palvelun toteuttamisesta. Selvityksen tulokset osoittavat, että jäsenvaltiot eivät olleet juurikaan tiedottaneet kyseisen palvelunumeron saatavuudesta. Tämä on viivästyttänyt kadonneita lapsia koskevan vihjepuhelinnumeron käyttöönottoa EU:ssa. Marraskuussa 2009 hyväksytyn televiestintäpakettia koskevan tarkistuksen yhteydessä jäsenvaltioille asetettiin uusi velvollisuus[4], jonka mukaan niiden on pyrittävä kaikin keinoin varmistamaan, että vihjepuhelinnumero otetaan käyttöön. Määräaika tämän säännöksen täytäntöön panemiseksi jäsenvaltioissa on 25. toukokuuta 2011. Komission tavoitteena on varmistaa, että palvelunumero 116 000 saadaan käyttöön kaikkialla EU:ssa.

Komission päätöksen 2007/116/EY tekemisestä on kulunut jo yli kolme vuotta, mutta tilanne on edelleen varsin epätyydyttävä. Kadonneita lapsia koskeva vihjepuhelinnumero 116 000 toimii tällä hetkellä vain 13 jäsenvaltiossa eli Alankomaissa, Belgiassa, Espanjassa, Italiassa, Kreikassa, Portugalissa, Puolassa, Ranskassa, Romaniassa, Slovakiassa, Tanskassa, Unkarissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa[5].

Tällä tiedonannolla on kaksi tarkoitusta. Toisaalta komissio toistaa sen välityksellä jäsenvaltioille esittämänsä kehotuksen huolehtia ensi tilassa siitä, että kadonneita lapsia koskeva vihjepuhelinnumero saadaan käyttöön. Toisaalta komissio aikoo varmistaa, että tarjottava palvelu on yhtä laadukasta kaikkialla EU:ssa.

Tätä varten komissio pyrkii tarjoamaan käytännön tukea niille jäsenvaltioille, jotka eivät ole vielä ottaneet käyttöön vihjepuhelinta, kertomalla tähän mennessä havaituista ongelmista ja helpottamalla parhaiden käytäntöjen vaihtoa.

Tämä tiedonanto on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan vihjepuhelinnumeron käyttöönoton esteitä niissä jäsenvaltioissa, joissa tämä palvelu ei vielä ole toiminnassa. Toisessa osassa esitellään parhaita käytäntöjä ja ratkaisuja tarkoituksena auttaa kyseisiä jäsenvaltioita poistamaan todetut esteet. Kolmannessa osassa ehdotetaan yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, joilla voitaisiin taata vihjepuhelinpalvelun laadukkuus.

MITKÄ TEKIJÄT ESTÄVÄT 116 000 -PALVELUNUMERON KÄYTTÖÖNOTON?

116 000 -palvelunumeron käyttöönoton vaiheet

Komission päätöksessä 2007/116/EY, jäljempänä ’numerointialueen varaamista koskeva päätös’, edellytetään, että jäsenvaltiot varaavat numeron 116 000 kadonneita lapsia koskevaa vihjepuhelinta varten. Kun tarvittavat valmistelut on suoritettu, jäsenvaltioiden on ilmoitettava tämän palvelunumeron saatavuudesta , jotta palveluntarjoajat voivat tehdä numeron käyttöoikeutta koskevia hakemuksia. Määräaika näiden vaatimusten täyttämiselle oli 31. elokuuta 2007. Kaikki jäsenvaltiot ovat saaneet päätökseen tämän vaiheen.

Jäsenvaltioiden on tämän jälkeen myönnettävä numeron käyttöoikeus jollekin organisaatiolle (kuten kansalaisjärjestölle tai teleoperaattorille). Tähän mennessä vain 14 jäsenvaltiota[6] on suorittanut tämän vaiheen.

Kun numeron käyttöoikeus on myönnetty, jäsenvaltioiden olisi pyrittävä kaikin keinoin varmistamaan, että vihjepuhelinpalvelu saadaan toimimaan kaikilta osin.

Havaitut ongelmat

Jäsenvaltiot voivat raportoida komissiolle vihjepuhelinnumeron käyttöönottoa koskevista toimistaan viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetulla direktiivillä 2002/21/EY perustetun viestintäkomitean kautta.

Komissio lähetti 29. kesäkuuta 2010 jäsenvaltioille ja yli 30:lle yhteiskunnallisia palveluja 116-alkuisten puhelinnumeroiden kautta tarjoavalle organisaatiolle kyselylomakkeen[7], jolla pyrittiin keräämään tietoja i) kustannuksista (kokonaiskustannukset ja televiestintäkustannukset erikseen), ii) palvelun rahoituksesta, iii) hoidettujen puhelujen määrästä, iv) teknisistä näkökohdista ja v) muista asiaan liittyvistä seikoista.

Kerättyjen tietojen perusteella näyttää siltä, että kadonneita lapsia koskevan vihjepuhelinnumeron käyttöönottoa viivästyttää lähinnä kaksi tärkeää seikkaa: tiedonpuute ja kustannukset.

Tiedonpuute

Monet palveluntarjoajat ilmoittivat, että kadonneita lapsia koskevaa vihjepuhelinta varten varatun numeron käyttöoikeuksien myöntämisprosessia esti tai hidasti se, että numeron saatavuudesta ei ollut tiedotettu tarpeeksi. Sama tulos saatiin Missing Children Europe -järjestön[8] äskettäin tekemässä tutkimuksessa, joka on saanut rahoitusta Daphne III -ohjelmasta. Myös lasten oikeuksiin vaikuttavien EU:n välineiden vaikutusten arvioinnin alustavat tulokset ovat samansuuntaisia[9].

Komission kyselyyn vastanneiden mukaan tiedonpuute on johtanut siihen, että hakemuksia mahdollisilta palveluntarjoajilta on saatu vähemmän, koska nämä eivät ole tienneet mahdollisuudesta hakea numeron käyttöoikeutta. Mahdollisilla palveluntarjoajilla on myös ollut vaikeuksia saada tietoja siitä, miltä julkiselta viranomaiselta numeron käyttöoikeutta pitäisi hakea ja miten hakeminen tapahtuu. Vaikeuksia on aiheuttanut lisäksi jäsenvaltion viranomaisten ja kansallisten sääntelyviranomaisten välisen koordinoinnin heikkous.

Ongelmana on pidetty myös sitä, että kadonneita lapsia koskevaa vihjepuhelinnumeroa ei tunneta suuren yleisön keskuudessa.

Vihjepuhelimen toimintakustannukset

Palveluntarjoajien mukaan suurimpana ongelmana ovat vihjepuhelimen toimintakustannukset. Ne totesivat, että rahoitus on yksi vihjepuhelinpalvelun käyttöönottoa ja toimintaa haittaava tekijä.

Numerointialueen varaamista koskevassa päätöksessä palvelunumeroa 116 000 kuvataan seuraavasti: Palvelu ottaa vastaan puhelinilmoituksia kadonneista lapsista ja välittää tiedot edelleen poliisille, antaa neuvontaa ja tukea kadonneiden lasten huoltajille sekä auttaa katoamistapausten tutkinnassa. Numeron 116 000 käyttöoikeuteen on lisäksi liitetty erityisehto, jonka mukaan palvelun on oltava auki joka päivä vuorokauden ympäri maanlaajuisesti. Komission kyselyyn vastanneiden mukaan tämä vaatimus tarkoittaa sitä, että käytettävissä on oltava koulutettua henkilöstöä ja erityistietämystä, joiden saanti ilmaiseksi vapaaehtoistoiminnan kautta ei ole helppoa. Vastaajat huomauttivat myös, että palvelun pitäisi olla saatavilla asianomaisen jäsenvaltion kielen lisäksi muillakin kielillä (toiseen jäsenvaltioon matkustavat EU:n kansalaiset eivät useinkaan puhu kyseisen jäsenvaltion kieltä). Palvelua hoitavan henkilöstön kielikoulutukseen liittyvät kustannukset voivat nekin olla merkittäviä.

Palveluntarjoajat eivät pysty aina kattamaan toiminnasta aiheutuvia henkilöstö- ja muita hallintokustannuksia. Joissakin tapauksissa myös televiestintäkustannukset tulevat palveluntarjoajien kannettaviksi (niiden määräksi arvioidaan 5 prosenttia kokonaisbudjetista[10]).

Kolme tärkeintä käytettävissä olevaa rahoituslähdettä ovat julkinen rahoitus, yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat ohjelmat ja yksityisrahoitus. Rahoitusjärjestelyt ovat erilaisia eri jäsenvaltioissa.

Vihjepuhelimeen soittamisesta aiheutuvat kustannukset

Useimmat palveluntarjoajat huomauttivat, että palvelunumero 116 000 ei välttämättä olisi verkkovierailupalveluja matkapuhelimellaan käyttävien ja ulkomailta soittavien henkilöiden käytettävissä (kansainväliset puhelut). Tämä tekisi tyhjäksi yhteisen 116 000 -palvelunumeron tarkoituksen, koska esimerkiksi matkoilla olevat vanhemmat ja lapset eivät voisi soittaa numeroon matkapuhelimistaan.

Puhelinpalveluita hoitavat organisaatiot tai niiden toimintaa rahoittavat teleoperaattorit eivät ehkä halua (tai pysty) kattamaan tällaisten puhelujen kustannuksia. Koska puhelun numeroon 116 000 on oltava soittajalle maksuton, kustannuksista vastaa yleensä puhelun vastaanottava palveluntarjoaja. Tämä voi olla vaikeaa hyväntekeväisyystoimintaa harjoittaville palveluntarjoajille, koska verkkovierailuista aiheutuvat viestintäkustannukset voivat rasittaa merkittävästi niiden taloutta.

Ilmaisnumeroita koskevat säännökset ovat erilaisia eri jäsenvaltioissa, eikä nimitys ’ilmaisnumero’ välttämättä takaa sitä, että numeron käyttö on tosiasiassa maksutonta kaikille soittajille. Numerointialueen varaamista koskevassa päätöksessä ei suoraan velvoiteta jäsenvaltioita varmistamaan, että puhelut kadonneita lapsia koskevaan vihjepuhelinnumeroon ovat maksuttomia. Tilanne on siis erilainen kuin 112-hätänumeroiden tapauksessa, joita koskevissa EU:n säännöksissä edellytetään jäsenvaltioiden varmistavan, että loppukäyttäjät voivat soittaa hätäpuheluja maksutta kaikissa tilanteissa.

Toinen vastaajien esille tuoma ongelma, joka koskee toiseen jäsenvaltioon tai sen kautta matkustavia matkapuhelimen käyttäjiä, liittyy siihen, että verkkovierailukustannusten kattamisesta ei ole vielä tehty sopimuksia.

PARHAAT KÄYTÄNNÖT

Viestintäkomitealta saadut tiedot, kyselyyn saadut vastaukset ja Missing Children Europe -järjestön tekemä, Daphne III -ohjelmasta yhteisrahoitettu tutkimus osoittivat, että useissa jäsenvaltioissa on käytössä hyviä käytäntöjä keskeisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Tiedonpuute

Missing Children Europe -järjestö käynnisti 25. toukokuuta 2009 Daphne III -ohjelman tuella laajan suurelle yleisölle suunnatun tiedotuskampanjan, jossa vihjepuhelinnumeroa tehtiin tunnetuksi jakamalla julisteita, esitteitä ja rannekkeita 10 jäsenvaltiossa.

Ranska järjesti vuonna 2009 tiedotuskampanjan, jonka yhteydessä jaettiin yli 50 000 julistetta ja johon myös poliisi ja santarmilaitos osallistuivat omilla toimillaan.

Numeron käyttöoikeuden myöntäminen

Unkarin viranomaiset järjestivät Unkarin teleoperaattoreiden kanssa konferenssin palvelunumeron 116 000 lisäämisestä Unkarin numerointijärjestelmään. Ison-Britannian kansallinen sääntelyviranomainen pyysi maan keskushallinnolta apua palvelunumeron osoittamiseksi palveluntarjoajalle.

Joissakin maissa kansalliset sääntelyviranomaiset tekevät yhteistyötä sisäasiainministeriön kanssa varmistaakseen erityisiä arviointiperusteita käyttäen, että palvelunumeron käyttöoikeuden saa tehtävään parhaiten sopiva palveluntarjoaja ( Ranska ).

Toimintakustannukset

Unkarissa vihjepuhelinpalvelu rahoitetaan osittain julkisin varoin osana lasten oikeuksien suojelua koskevaa kansallista ohjelmaa.

Portugalissa palveluntarjoaja onnistui saamaan julkisen rahoituksen palvelulle kokonaisuudessaan.

Belgiassa palveluntarjoaja saa vuosittain uudelleen myönnettävän avustuksen kansalliselta arpajaisyhtiöltä ja toimii julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden pohjalta.

Kreikassa palveluntarjoajan ei tarvitse huolehtia kustannuksista lainkaan, sillä teleoperaattori vastaa niistä yhteiskuntavastuuta koskevan ohjelmansa puitteissa.

Tietyt jäsenvaltiot (esimerkiksi Belgia ja Ranska ) ovat muuttaneet tämän palvelunumeron hätänumeroksi vaihtamalla sen aiemman hätänumeronsa tilalle. Kun kyse on hätäpalvelunumerosta, kustannukset katetaan julkisin varoin ja palvelu toteutetaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyönä.

Televiestintäkustannukset

Portugalin ja Romanian teleoperaattorit ovat suostuneet vastaamaan puhelukustannuksista. Puolassa kaikki matkaviestinoperaattorit ovat suostuneet siihen, että puhelukustannuksia ei veloiteta palveluntarjoajalta. Tämän vuoksi palvelu on maksutonta sekä soittajalle että palveluntarjoajalle.

Unkarissa palveluntarjoaja on ilmoittanut olevansa valmis neuvottelemaan ”markkinahinnasta”, joka määritelmän mukaan vastaa keskisuurelta yritysasiakkaalta veloitettavaa vähimmäishintaa.

PALVELUN LAADUKKUUDEN TAKAAVAT YHTEISET VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

Kun vihjepuhelinnumero on saatu toimimaan kaikissa jäsenvaltioissa, on tärkeää varmistaa, että tarjottava palvelu on laadukasta kaikkialla Euroopan unionissa, jotta vanhemmat ja lapset voivat saada samantasoista apua riippumatta siitä, missä he ovat. Vaikka numerointialueen varaamista koskevassa päätöksessä korostetaan Euroopassa matkustavien ihmisten tarvetta saada samanlaista palvelua kaikkialla, on näyttöä siitä, että toiminnassa olevat vihjepuhelimet tarjoavat apua tarvitseville soittajille erilaisia palveluja lasten katoamistapauksissa.

Numerointialueen varaamista koskevassa päätöksessä esitettyjen vaatimusten (palvelun on oltava saatavilla joka päivä ympäri vuorokauden maanlaajuisesti) ja muussa asiaankuuluvassa lainsäädännössä, kuten tietosuojasäännöissä, esitettyjen vaatimusten lisäksi voidaan yksilöidä tiettyjä palvelun laadukkuuden takaavia vähimmäisvaatimuksia sekä parhaita käytäntöjä, jotka ovat jo kiteytymässä useissa jäsenvaltioissa saatujen kokemusten perusteella:

- Palvelun on oltava saatavilla jäsenvaltion kielen lisäksi ainakin englanniksi.

Esimerkiksi Romaniassa vihjepuhelin toimii myös ranskaksi, englanniksi ja espanjaksi . Kreikassa palvelua saa myös englanniksi.

- Palveluntarjoajan henkilöstöä on koulutettava heille kuuluvissa tehtävissä. Heitä on muun muassa opastettava toimimaan eri-ikäisten lasten kanssa näiden kehitystaso huomioon ottaen.

Romaniassa, Unkarissa ja Espanjassa järjestetään täsmäkoulutusta palveluntarjoajille, joiden henkilöstö on yleensä sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja. Koulutuksessa käsitellään menettelysääntöjä ja sitä, miten puheluihin vastataan ja miten soittajien tunteisiin, kuten vihaan ja paniikkiin, suhtaudutaan.

- Rajatylittävät tapaukset on ohjattava toimivaltaisille viranomaisille.

- Tapauksen seurantaa on tarvittaessa jatkettava sen käsittelyn päätyttyä.

Belgiassa palveluntarjoaja jatkaa epäviralliselta pohjalta yksittäisten tapausten seurantaa puhelimitse voidakseen ohjata lapsen ja/tai perheen toisen palvelun tai järjestön puoleen, jotka voivat tarjota heille lisätukea.

- Palveluntarjoajan ja kansallisten lainvalvonta- ja/tai oikeusviranomaisten välillä on tehtävä yhteistyösopimus.

Palveluntarjoajien ja kansallisten lainvalvonta- ja/tai oikeusviranomaisten välillä on tehty sopimuksia Romaniassa, Espanjassa, Ranskassa, Portugalissa ja Belgiassa .

Päätelmät

Televiestintäpaketin uudistamisen yhteydessä komissio sai valtuudet ryhtyä teknisiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin varmistaakseen 116-numerointialueen ja erityisesti kadonneita lapsia koskevan vihjepuhelinnumeron 116 000 tehokkaan käyttöönoton. Tämä ei saa kuitenkaan vaikuttaa näiden palvelujen organisointiin, joka kuuluu edelleen jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan.

Komissio jatkaa jäsenvaltioiden tukemista, jotta kadonneita lapsia koskeva vihjepuhelinnumero saataisiin nopeasti ja täysimääräisesti käyttöön. Tämän varmistamiseksi komissio seuraa ja arvioi tilannetta myös jatkossa viestintäkomitean välityksellä.

Komissio järjestää lisäksi korkean tason tapaamisia kaikkien sidosryhmien kanssa vuosittain, kunnes vihjepuhelin on saatu toimintaan kaikissa jäsenvaltioissa. Näiden tapaamisten tarkoituksena on tiedottaa asiasta, mahdollistaa parhaiden käytäntöjen vaihto ja yksilöidä sellaisia käytännön välineitä, joiden avulla voidaan varmistaa kadonneita lapsia koskevan vihjepuhelinpalvelun käyttöönotto ja laadukkuus kaikissa jäsenvaltioissa. Tapaamiset järjestetään vuosittain toukokuun 25. päivän eli kansainvälisen kadonneiden lasten päivän tienoilla solidaarisuuden merkkinä kadonneita lapsia ja heidän perheitään kohtaan.

Komission tavoitteena on saada kadonneita lapsia koskeva vihjepuhelinnumero kaikilta osin käyttöön kaikkialla EU:ssa, minkä vuoksi se seuraa edelleen tiiviisti jäsenvaltioiden edistymistä asiassa. Jos edistymistä ei tapahdu kohtuullisessa ajassa, komissio ottaa harkittavaksi mahdollisuuden tehdä lainsäädäntöehdotus, jolla varmistetaan, että jokainen lapsi ja jokainen vanhempi todella saa tarvitsemansa avun yhdellä puhelinsoitolla, olivatpa he missä päin EU:ta tahansa.

LIITE

Palvelunumeron 116 000 toteutusvaihe |

Jäsenvaltio | Numeron | Numero |

käyttöoikeus myönnetty | toiminnassa |

Alankomaat | X | X |

Belgia | X | X |

Bulgaria |

Espanja | X | X |

Irlanti |

Italia | X | X |

Itävalta |

Kreikka | X | X |

Kypros |

Latvia |

Liettua |

Luxemburg |

Malta | X |

Portugali | X | X |

Puola | X | X |

Ranska | X | X |

Romania | X | X |

Ruotsi |

Saksa |

Slovakia | X | X |

Slovenia |

Suomi |

Tanska | X | X |

Tšekki |

Unkari | X | X |

Viro |

Yhdistynyt kuningaskunta | X | X[11] |

[1] Komission päätös 2007/116/EY, tehty 15 päivänä helmikuuta 2007, 116-alkuisen kansallisen numerointialueen varaamisesta yhdenmukaisten yhteiskunnallisten palvelujen yhdenmukaisille puhelinnumeroille (EUVL L 49, 17.2.2007, s. 30–33), päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2009/884/EY. Lisätietoja: http://ec.europa.eu/information_society/policy/ecomm/current/pan_european/index_en.htm.

[2] Komission tiedonanto KOM(2006) 367 lopullinen, 4.7.2006: ”Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia”. Tiedonanto on saatavilla osoitteessa: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2006:0367:FIN:FI:PDF.

[3] Viestintäkomitea perustettiin direktiivillä 2002/21/EY. Jäsenvaltiot raportoivat komissiolle vihjepuhelimen käyttöönottoon liittyvistä toimistaan tämän komitean välityksellä, ks. viestintäkomitea ja asiakirjat COCOMM 08-06 ja COCOMM 08-18http://circa.europa.eu/Public/irc/infso/cocom1/library?l=/public_documents_2008.

[4] Yleispalveludirektiivin (direktiivin 2002/22/EY muuttamisesta annettu direktiivi 2009/136/EY) 27 a artiklan mukaan jäsenvaltioiden on edistettävä 116-alkuiseen kansalliseen numerointialueeseen kuuluvia erityispuhelinnumeroita, kannustettava alueellaan niiden palvelujen tarjontaa, joita varten numerot on varattu, ja varmistettava, että vammaiset loppukäyttäjät voivat käyttää tarjottuja palveluja ja että kansalaiset saavat riittävästi tietoa palvelujen olemassaolosta ja käytöstä. Jäsenvaltioiden on kaikkiin 116-numerointialueen numeroihin yleisesti sovellettavien toimenpiteiden lisäksi pyrittävä kaikin keinoin varmistamaan, että kansalaiset voivat käyttää vihjepuhelinta, johon voi tehdä ilmoituksen kadonneista lapsista. Vihjepuhelimen on oltava käytettävissä numerossa 116 000 (EUVL L 337, 18.12.2009, s. 11).

[5] Yhdistyneessä kuningaskunnassa tämä palvelu on osittain toiminnassa.

[6] Alankomaat, Belgia, Espanja, Italia, Kreikka, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Slovakia, Tanska, Unkari ja Yhdistynyt kuningaskunta.

[7] Viestintäkomitean asiakirja COCOMM10-30, 14.10.2010. Raportti on saatavilla osoitteessa: http://circa.europa.eu/Public/irc/infso/cocom1/library?l=/public_documents_2010.

[8] Missing Children Europe on kadonneiden ja seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten asioita hoitava eurooppalainen kattojärjestö (European Federation for Missing and Sexually Exploited Children). Se edustaa 24:ää valtiosta riippumatonta järjestöä, jotka toimivat 16:ssa Euroopan unionin jäsenvaltiossa ja Sveitsissä.

[9] Liettualainen julkiseen politiikkaan ja hallintoon erikoistunut tutkimuslaitos Public Policy and Management Institute tekee komission toimeksiannosta lasten oikeuksiin vaikuttavien EU:n välineiden vaikutusten arvioinnin, jossa pyritään arvioimaan lasten oikeuksien suojaamisen ja edistämisen tasoa EU:ssa (”Evaluation of the Impact of the EU Instruments Affecting Children’s Rights with a View to Assessing the Level of Protection and Promotion of Children’s Rights in the EU”). Loppuraportti julkaistaan osoitteessa:http://ec.europa.eu/justice/policies/children/policies_children_intro_en.htm.

[10] Lähde: viestintäkomitean asiakirja COCOMM10-30, 14.10 2010.

[11] Osittain toiminnassa.