[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 25.10.2010

KOM(2010) 593 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Komission kertomus ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun direktiivin 2008/1/EY ja orgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta annetun direktiivin 1999/13/EY täytäntöönpanosta

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Komission kertomus ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun direktiivin 2008/1/EY ja orgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta annetun direktiivin 1999/13/EY täytäntöönpanosta(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

1. Johdanto

Tämä kertomus on laadittu ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun direktiivin 2008/1/EY (IPPC-direktiivin) 17 artiklan 3 kohdan ja orgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta annetun direktiivin 1999/13/EY (SED-direktiivin) 11 artiklan nojalla.

Kertomuksessa käsitellään IPPC-direktiivin kolmatta raportointikautta (2006-2008), ja se perustuu analyyseihin, jotka sisältyvät direktiivin täytäntöönpanoa koskeviin aiempiin kertomuksiin[1]. SED-direktiivin osalta kertomuksessa käsitellään täytäntöönpanokautta 2003–2007, jonka aikana jäsenvaltiot toimittivat kaksi kertomusta. Vuosia 2003–2004 koskevat kertomukset kattoivat EU:n 15 jäsenvaltiota ja vuosia 2005–2007 koskevat kertomukset EU:n 27 jäsenvaltiota. Kerätyt tiedot koskevat sen vuoksi pääasiassa kautta, joka päättyy 31. lokakuuta 2007. Se oli lopullinen määräaika SED-direktiivin täytäntöönpanolle[2].

Kertomuksessa esitetään tiivistetysti tiedot, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet käyttämällä komission laatimia kyselylomakkeita[3] sekä ReportNet-järjestelmän sähköisiä raportointivälineitä[4]. Näin on voitu vähentää jäsenvaltioiden hallinnollista rasitusta. Lisäksi jotta voidaan varmistaa se, että kaikki ilmoitetut tiedot ovat yleisön saatavilla, komissio on laatinut ”Industrial Emissions Reporting Information System” -internetsivuston[5].

Jäsenvaltiot ovat yleensä noudattaneet kummankin direktiivin mukaisia raportointivelvoitteitaan vaikka monet jäsenvaltiot vastasivatkin myöhässä. Kreikka ei ole kuitenkaan toimittanut IPPC-direktiivissä edellytettyjä tietoja, ja Luxemburg toimitti tiedot niin myöhäisessä vaiheessa, ettei komissio ole pystynyt arvioimaan tietoja asianmukaisesti tätä kertomusta varten. Komissio antoi kyseisille jäsenvaltioille varoituksen, ja koska se ei tuottanut tulosta, komissio käynnisti rikkomusmenettelyn toukokuussa 2010. (Menettely on tarkoitus keskeyttää Luxemburgin osalta, koska tiedot on toimitettu hiljattain.) Näin ollen tässä kertomuksessa käsitellään 27 jäsenvaltion tuloksia SED-direktiivin osalta ja 25 jäsenvaltion tuloksia IPPC-direktiivin osalta.

Tällä välin molemmat direktiivit sekä viisi muuta säädöstä[6] on yhdistetty ja laadittu uudelleen teollisuuden päästöjä koskevaksi direktiiviksi (IED-direktiiviksi). Uudesta IED-direktiivistä on sovittu periaatteessa neuvoston ja Euroopan parlamentin kesken, ja neuvosto ja parlamentti hyväksyvät lainsäädännön todennäköisesti[7] vuoden 2010 loppuun mennessä. Aiemmissa kertomuksissa tai tämänhetkisen raportointikauden aikana todetut puutteet on huomattavassa määrin korjattu IED-direktiivillä.

2. IPPC-direktiivi

IPPC-direktiivin tavoitteena on yhtenäistää noin 50 000 suuren teollisuuslaitoksen toiminnasta aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemistä ja vähentämistä EU:n 27 jäsenvaltiossa. Direktiivissä edellytetään, että laitokset noudattavat toiminnassaan lupia, jotka sisältävät päästöjen raja-arvot tai muut parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan (BAT) perustuvat toimenpiteet. Tarkoituksena on estää päästöt veteen, ilmaan ja maaperään tai vähentää niitä sekä tarttua myös muihin ympäristövaikutuksiin.

Alkuperäinen IPPC-direktiivi hyväksyttiin vuonna 1996 ja sitä on sovellettu lokakuusta 1999 alkaen sekä uusiin laitoksiin että sellaisiin olemassa oleviin laitoksiin, joissa toiminnanharjoittaja on suorittanut merkittäviä muutoksia. Direktiiviä on sovellettu myös muihin olemassa oleviin laitoksiin 31. lokakuuta 2007 alkaen.

2.1 IPPC-direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

Komissio on arvioinut aiempien raportointikierrosten yhteydessä sitä, miten IPPC-direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tämän perusteella se on käynnistänyt 16:ta jäsenvaltiota vastaan rikkomismenettelyjä puutteellisen täytäntöönpanon vuoksi. Toimet, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet puutteiden korjaamiseksi, ovat parantaneet tilannetta huomattavasti. Kesken on tällä hetkellä ainoastaan kaksi tapausta (Viro ja Liettua).

IPPC-direktiivin kansallisia täytäntöönpanosäännöksiä muutettiin 19 jäsenvaltiossa vuosina 2006–2008. Tarkoituksena oli pääasiassa mukauttaa kansallisia ja alueellisia säädöksiä direktiiviin, parantaa joitakin yleisön osallistumiseen liittyviä näkökohtia ja muuttaa eri viranomaisten välistä tehtävienjakoa.

2.2 IPPC-direktiivin täytäntöönpano

Lupien myöntäminen ja niiden laatu

Komissio valvoi ja tuki jäsenvaltioita lupien myöntämisessä, jotta voitiin saavuttaa direktiivin määräaika 30. lokakuuta 2007. Monet jäsenvaltiot eivät kuitenkaan noudattaneet tätä velvoitetta.

Kun lupien myöntäminen ja uudelleenarviointi ei edistynyt, komissio käynnisti rikkomismenettelyt Belgiaa, Tanskaa, Kreikkaa, Espanjaa, Italiaa, Maltaa, Portugalia, Sloveniaa, Itävaltaa, Ranskaa, Irlantia ja Ruotsia vastaan. Tähän mennessä nämä tapaukset on neljää lukuun ottamatta viety Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen, joka totesi Belgiaa koskevassa ensimmäisessä tapauksessa vuonna 2010, ettei direktiivissä asetettua määräaikaa ole noudatettu.

Lisäksi komissio pyrkii varmistamaan myönnettyjen lupien laadun. Yhteensä 61:tä IPPC-laitosta 16 jäsenvaltiossa ja 12 alalla on käsitelty yksityiskohtaisesti tapaustutkimuksissa. Näiden tutkimusten loppuraportit ovat luettavissa Euroopan komission internetsivustolla[8]. Suurin komission löytämä ongelma oli se, että vain pieni osa luvista vastaa parhaan käytettävissä olevan tekniikan käyttöä, sellaisena kuin se esitetään asiaa koskevissa BREF-asiakirjoissa. Erityisesti pidettiin perusteettomana sitä, että BREF-asiakirjojen ja lupaehtojen välillä oli merkittäviä eroja yli 50 prosentissa tutkituista laitoksista. Parhaillaan tehtävässä lisätutkimuksessa käsitellään vielä 50 laitosta 10 jäsenvaltiossa.

IED-direktiivissä painotetaan aiempaa enemmän BREF-asiakirjoihin perustuvien parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevien päätelmien (BAT-päätelmien) huomioon ottamista lupaehtojen asettamisessa. Nämä BAT-päätelmät hyväksytään täytäntöönpanosäädöksinä, ja niillä on oikeudellinen vaikutus. Komissio odottaa näin ollen, että parhaan käytettävissä olevan tekniikan käyttö näkyy tulevaisuudessa selkeämmin IPPC-luvissa.

Lupien uudelleenarvioiminen

IPPC-direktiivin 13 artiklassa edellytetään, että lupaehdot arvioidaan säännöllisesti uudelleen ja tarpeen vaatiessa ajanmukaistetaan. Tämä on tarpeen erityisesti silloin, kun olennaiset muutokset parhaassa käytettävissä olevassa tekniikassa mahdollistavat päästöjen merkittävän vähennyksen ilman kohtuuttomia kustannuksia.

Monet jäsenvaltiot ovat antaneet lainsäädännössään erityissääntöjä lupien uudelleenarvioimisesta ja ajantasaistamisesta, mutta nämä säännöt eroavat toisistaan huomattavasti. Jotkin jäsenvaltiot ovat määrittäneet IPPC-lupia varten määräajan, jonka jälkeen uusiminen on pakollista. Esimerkkinä voidaan mainita, että luvat ovat voimassa 10 vuotta Itävallassa ja Romaniassa ja 8 vuotta Tšekissä, Slovakiassa ja Espanjassa. Slovakia jatkaa voimassaoloaikaa 10 vuodella, jos laitoksessa toteutetaan ympäristöasioiden hallintajärjestelmä. Jotkin muut maat, kuten Puola ja Yhdistynyt kuningaskunta, ovat asettaneet yleisen vaatimuksen, jonka mukaan luvat on arvioitava uudelleen määräajoin, jotka määritetään kussakin luvassa.

Paras käytettävissä oleva tekniikka (BAT) on dynaaminen konsepti, joka kehittyy ajan myötä. Lupia on saatettava ajan tasalle, jotta voidaan kannustaa teollisuutta parantamaan ympäristötoimiaan. IED-direktiivissä asetetaan yksityiskohtaisempia sääntöjä lupien uudelleenarvioinnista ja erityisesti säädetään lupien pakollisesta tarkistamisesta neljän vuoden kuluessa siitä, kun päätökset BAT-päätelmistä on julkaistu.

Uusille jäsenvaltioille myönnetyt siirtymäajat

Tiettyihin uusissa jäsenvaltioissa sijaitseviin laitoksiin sovelletaan erityisiä poikkeuksia kyseisten maiden liittymissopimusten ja niihin liittyvien säädösten perusteella. Tällaiset poikkeukset liittyvät 9 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaiseen vaatimukseen, jonka mukaan laitosten toiminnassa noudatetaan päästöjen raja-arvoja tai vastaavia parametreja taikka toteutetaan toimenpiteitä, jotka perustuvat parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan. Komissio seuraa tiiviisti liittymissopimusten mukaisten poikkeusten noudattamista. Näiden poikkeusten voimassaoloaika päättyy 31. joulukuuta 2015 mennessä.

Viranomaisten välinen koordinaatio lupaprosessin aikana

IPPC-direktiivissä edellytetään, että kun luvan myöntämismenettelyyn osallistuu useita ympäristöviranomaisia, varmistetaan sisäinen koordinaatio, jotta voidaan taata tehokas yhtenäinen menettely. Koordinaation taso ja menettelyyn osallistuvien hallinnollisten elinten määrä vaihtelee kuitenkin jäsenvaltioiden välillä, mikä johtuu suuressa määrin eroista niiden sisäisessä hallinnollisessa organisaatiossa. Esimerkiksi Espanja on nimennyt asiasta vastaavan viranomaisen, joka vastaanottaa palautteen muilta viranomaisilta (esimerkiksi kunnilta tai vesipiirien viranomaisilta), kun taas Itävalta on perustanut viranomaisen, joka on vastuussa yleisestä luvan myöntämismenettelystä ja asiantuntijoiden nimeämisestä tiettyjä aloja varten.

Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskeva tietojenvaihto

IPPC-direktiivin 17 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että komissio organisoi tietojen vaihtoa parhaasta käytettävistä olevasta tekniikasta. Tätä varten on perustettu sidosryhmien tietojenvaihtofoorumi (IEF), jossa on mukana edustajia kaikista jäsenvaltioista sekä asiaan liittyviltä teollisuuden aloilta ja ympäristöjärjestöistä. IEF-foorumilla keskustellaan yleisistä kysymyksistä, jotka liittyvät parhaita käytettävissä olevia tekniikoita koskevaan tiedonvaihtoon, ja se antaa lausuntonsa yksittäisistä BREF-asiakirjoista ennen kuin komissio hyväksyy ne.

Tiedonvaihto tapahtuu alakohtaisissa teknisissä työryhmissä, joissa ovat mukana jäsenvaltioiden, teollisuuden ja ympäristöjärjestöjen asiantuntijat. Tiedonvaihtoa hallinnoi komissiossa Euroopan IPPC-toimisto[9] (EIPPCB). EIPPCB on vastuussa BREF-asiakirjojen laatimisesta.

Komissio on tähän mennessä hyväksynyt 33 BREF-asiakirjaa, jotka kattavat sekä yksittäisiä aloja (27) että laaja-alaisia kysymyksiä (6). BREF-asiakirjat on tarkistettava säännöllisesti, ja komissio pyrkii tekemään tämän noin joka kahdeksas vuosi. Ensimmäinen tarkistettu BREF-asiakirja (sementti-, kalkki- ja magnesiumoksiditeollisuus) hyväksyttiin kesäkuussa 2010. Parhaillaan tarkistetaan yhdeksää muuta asiakirjaa.

Jäsenvaltiot ovat tunnustaneet BREF-asiakirjojen hyödyllisyyden direktiivin täytäntöönpanossa ja ilmaisseet yleisen tyytyväisyytensä niiden sisältöön. Jotkin jäsenvaltiot, kuten Ranska, Saksa, Italia, Puola ja Espanja, käännättävät BREF-asiakirjat joko kokonaan tai osittain.

IED-direktiivissä on selvennetty BREF-asiakirjojen oikeudellista asemaa ja eri toimijoiden roolia tiedonvaihdossa. Näin voidaan varmistaa prosessin korkea laatu ja parantaa BAT-päätelmien käyttöä direktiivin täytäntöönpanossa.

Tarkastukset ja sääntöjen noudattamisen valvonta

IPPC-direktiivin 14 artiklassa edellytetään, että toiminnanharjoittajat tiedottavat toimivaltaiselle viranomaiselle säännöllisesti laitosten päästöjen tarkkailun tuloksista sekä antavat toimivaltaisen viranomaisen edustajille kaiken tarvittavan avun, jotta nämä pystyvät suorittamaan tarkastukset laitoksissa. Käytännössä sääntöjen noudattamisen seuranta ja valvonta vaihtelevat suuresti jäsenvaltioiden välillä ja jopa niiden sisällä. Useimmat jäsenvaltiot ovat kehittäneet verkkopohjaisia tietokantoja ja/tai menettelyjä, joilla seurantaraportit voidaan toimittaa sähköpostitse. Komissio kannustaa käyttämään kyseisiä välineitä, jotka helpottavat tiedonkulkua toiminnanharjoittajien ja viranomaisten välillä sekä vähentävät hallinnollista rasitetta.

Useat jäsenvaltiot ovat vahvistaneet paikalle tehtäville tarkastuksille vähimmäistiheyden, joka on yleensä yksi vuosi (esimerkiksi Sloveniassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Unkarissa, Liettuassa, Virossa, Ranskassa, Maltassa ja Kyproksessa). Joissakin tapauksessa tiheys on kuitenkin alhaisempi.

IED-direktiivin nojalla seurantasäännöksiä on kehitetty edelleen. Direktiivissä pyritään soveltamaan tarkastuksiin riskeihin perustuvaa lähestymistapaa mutta siinä säädetään myös vähimmäistiheyksistä paikalla tehtäviä tarkastuksia varten. Tämä tekee siitä edistyneimmän ympäristödirektiivin valvonta- ja tarkastustoimien osalta.

Tiedottaminen ja yleisön osallistuminen

Monet jäsenvaltiot ovat viimeisimmän raportointikauden aikana parantaneet sekä tiedottamista yleisölle että yleisön osallistumista. Parannuksiin kuuluvat tietojen päivittäminen tiheämmin, lisäykset julkisiin tietokantoihin tai internetsivuille sekä muiden jäsenvaltioiden mahdollisuus saada tietoa. Lisäksi kaikki jäsenvaltiot edistävät uusien tiedonsaantitekniikoiden käyttöä, ja mahdollisuus hankkia lupia internetin kautta on yleistymässä.

Jotkin jäsenvaltiot sisällyttävät teollisuuspäästöjä koskevat tiedot yhteen yksittäiseen tietojärjestelmään esimerkiksi esittämällä yhdessä sekä epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevista rekistereistä (PRTR-rekistereistä) saadut tiedot että IPPC-laitoksia koskevat tiedot. Komissio pitää näitä aloitteita tervetulleina ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita edistämään tätä yhdistämisprosessia.

EU:n tasolla eurooppalainen PRTR (http://prtr.ec.europa.eu/) tarjoaa tietoja noin 25 000 teollisuuslaitoksesta, joista suurin osa on IPPC-laitoksia. Tämän lisäksi komissio asettaa saataville jäsenvaltioiden toimittamat tiedot, jotka liittyvät IPPC-direktiiviin sekä muihin teollisuuspäästöjä koskeviin direktiiveihin, IRIS-järjestelmässä (Industrial Emissions Reporting Information System) osoitteessa http://iris.eionet.europa.eu/.

IED-direktiivillä lujitetaan kansalaisten oikeuksia saada tietoa. Erityisesti siinä korostetaan tarvetta julkaista päätökset, joilla lupamenettelyssä myönnetään poikkeaminen BAT-päätelmistä. Lisäksi parannetaan internetin käyttöä mainittujen oikeuksien turvaamiseksi.

Ympäristönlaatunormit

IPPC-direktiivissä säädetään, että jos jokin ympäristönlaatunormi edellyttää ankarampia ehtoja kuin mitä parhaan käytettävissä olevan tekniikan avulla voidaan saavuttaa, toimivaltaiset viranomaiset edellyttävät IPPC-luvassa lisäehtoja. Tämä vaatimus sisältyy kaikkien jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön. Ainoastaan kuusi jäsenvaltiota on ilmoittanut, että säännösten soveltaminen on ollut tarpeen.

Esimerkkejä tällaisista lisätoimenpiteistä ovat esimerkiksi vaatimukset, jotka liittyvät jäteveden laskemiseen herkkiin (juomaveden hankintaan käytettäviin) vesialueisiin Tanskassa, Irlannissa, Italiassa ja Belgiassa.

Valtioiden rajat ylittävä yhteistyö

Jos jäsenvaltio toteaa, että tietyn laitoksen toiminnalla on todennäköisesti merkittäviä kielteisiä vaikutuksia toisen jäsenvaltion ympäristöön, toiminnanharjoittajan on IPPC-direktiivin nojalla toimitettava kyseiselle toiselle jäsenvaltiolle liitteen V mukaisesti saataville annettavat tiedot. Näihin sisältyvät myös lupahakemus ja tiedot lupapäätöksestä vastaavasta toimivaltaisesta viranomaisesta. Kuten edellisilläkin raportointikierroksilla, jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet, että valtioiden rajat ylittävä yhteistyö on ollut vähäistä. Kahdeksan jäsenvaltiota (Saksa, Belgia, Italia, Romania, Slovenia, Slovakia, Ranska ja Alankomaat) ilmoitti käyttäneensä näitä säännöksiä. Kyse on vähäisestä määrästä lupia.

2.3 Komission IPPC-direktiivin täytäntöönpanoa koskeva toimintasuunnitelma

Tiedonannossaan ”Kohti parempaa teollisuuden päästöjen hallintapolitiikkaa”[10] komissio esitteli täytäntöönpanosuunnitelman, jossa käsitellään useita keskeisiä kysymyksiä, kuten lainsäädännön täytäntöönpanemista jäsenvaltioissa ja BREF-asiakirjojen laadintaprosessin parantamista. Liitteessä I olevasta tiivistelmätaulukosta käy ilmi, että toimintasuunnitelmat on nyt miltei kokonaan pantu täytäntöön, suuressa määrin IED-direktiivin kautta.

Kun IED-direktiivi tulee voimaan, komissio keskittyy tukemaan jäsenvaltioita uuden direktiivin saattamisessa kokonaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanossa. Joitakin liitteessä I lueteltuja toimia jatketaan sen vuoksi IED-direktiivin puitteissa.

3. SED-direktiivi

SED-direktiivin tarkoituksena on ehkäistä ja vähentää ilmaan haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) päästöjen vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Erityisesti direktiivillä pyritään siihen, että ne liuottimet, joiden vaikutukset ihmisten terveyteen ovat vakavimmat, korvataan mahdollisesti vähemmän haitallisilla aineilla. SED-direktiivi kattaa monenlaisia kysymyksiä, joihin liittyy orgaanisten liuottimien käyttöä, kuten pinnoitteet ja maalit, rasvanpoisto, painaminen ja painovärin valmistaminen. Kaikilla direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla laitoksilla oli oltava lupa tai niiden oli oltava rekisteröityjä lokakuuhun 2007 mennessä.

IED-direktiivi sisältää tämän direktiivin säännökset.

3.1 SED-direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

Jäsenvaltiot ovat yleisesti ottaen saattaneet direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään. Tosin viimeaikaisissa vaatimuksenmukaisuutta koskevissa tarkastuksissa on todettu joitakin ongelmia, jotka liittyvät erityisesti tiettyjen määritelmien täytäntöönpanoon, seurantavaatimuksiin, direktiivin soveltamisalaan ja päästöjen raja-arvoihin. Komissio ottaa nämä tulokset huomioon avustaessaan jäsenvaltioita IED-direktiivin saattamisessa osaksi lainsäädäntöä.

3.2 SED-direktiivin täytäntöönpano (2003–2007)

Täytäntöönpanoon liittyvät yleiset kysymykset

Jäsenvaltioiden antamissa tiedoissa ei ole viitteitä siitä, että SED-direktiivin täytäntöönpanossa olisi ilmennyt ongelmia. Yleisesti ottaen jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön säännökset, toimenpiteet ja käytännöt, jotka ovat tarpeen direktiivin eri vaatimusten noudattamiseksi. Säännösten noudattaminen varmistetaan seuranta- ja raportointivaatimuksilla sekä tarkastus- ja valvontatoimilla, joita toteutetaan sekä asiakirjatarkistusten että tarkastuskäyntien muodossa. Lisäksi toteutetaan tukitoimenpiteitä, kuten koulutusta ja ohjeita toimivaltaisille viranomaisille.

Jotkin jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet, että SED-direktiivin täytäntöönpanossa on ilmennyt ongelmia kemiallisten pesupalvelujen alalla. Jotkin toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että liuottimien hallintasuunnitelmaa, joka on tärkeä väline arvioitaessa säännösten noudattamista laitosten tasolla, on liian monimutkainen tätä alaa varten ja että sen valvonta on hankalaa, koska suurin osa kyseessä olevista yrityksistä on pieniä ja laitoksia on paljon. Useat jäsenvaltiot ovat laatineet yksinkertaistettuja lähestymistapoja täytäntöönpanoon ja noudattamisen tarkastamiseen SED-direktiivin säännösten mukaisesti, ja komissio on sitoutunut tästä aiheesta käytäviin lisäkeskusteluihin.

Soveltamisalaan kuuluvat laitokset

Vuoden 2007 loppuun mennessä EU:n 27 jäsenvaltiossa oli toiminnassa noin 53 000 SED-direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa olemassa olevaa laitosta. Sen jälkeen kun SED-direktiiviä muutettiin direktiivillä 2004/42/EY[11] (maalidirektiivi), jossa suuressa määrin jätettiin ajoneuvojen korjausmaalaus SED-direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, olemassa olevien laitosten määrä jäsenvaltioissa on vähentynyt huomattavasti. Vuoden 2004 lopussa SED-direktiivin soveltamisalaan kuuluvista laitoksista (EU:n 15:ssä jäsenvaltiossa) suurin osa toimi ajoneuvojen korjausmaalauksen alalla (54 %) ja kemiallisten pesupalvelujen alalla (16 %). Kuitenkin vuoden 2007 lopussa kemiallisten pesupalvelujen alasta tuli suurin ala (39 % laitoksista). Useat jäsenvaltiot ovat edelleen raportoineet ajoneuvojen maalauksesta ja pinnoittamisesta sekä korjausmaalauksesta (27 % kaikista laitoksista, joista raportoitiin) SED-direktiivin nojalla, vaikka tämä toiminto on suurelta osin poistettu sen soveltamisalasta.

Toimitettujen tietojen perusteella näyttää siltä, että vain pienelle osalle kaikista olemassa olevista laitoksista oli myönnetty lupa tai hankittu rekisteröinti vuoden 2003 jälkeen. Tämä antaa olettaa, että monilla jäsenvaltioilla oli jo ennen tätä voimassa lainsäädäntöä, jonka mukaan nämä laitokset oli rekisteröitävä tai niille oli hankittava lupa.

Keinot saavuttaa päästövähennyksiä

SED-direktiivin nojalla jäsenvaltioilla on käytössään kaksi pääasiallista tapaa, joilla yksittäiset yritykset voivat saavuttaa vaaditut VOC-yhdisteiden vähennykset: laitosten on joko noudatettava päästöjen raja-arvoja tai vastaavia tavoitteita, jotka on määritetty vähentämisohjelmassa.

Ilmoitetut tiedot osoittavat, että monissa jäsenvaltioissa on varsin vähän, jos ollenkaan, laitoksia, jotka käyttävät vähentämisohjelmaa. Lisäksi useat toimivaltaiset viranomaiset näyttävän pitävän parempana päästöjen raja-arvojen soveltamista, koska joskus on vaikeaa arvioida vastaavuutta vähentämisohjelmien ja päästöjen raja-arvojen soveltamisen välillä. Näin on ollut erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa laitoksille oli asetettu päästöjen raja-arvot jo ennen SED-direktiivin täytäntöönpanoa.

SED-direktiivi tarjoaa jäsenvaltioille myös kolmannen vaihtoehdon säännösten noudattamiseksi siten, että laaditaan kansallinen toimintasuunnitelma, jonka avulla pyritään vähentämään VOC-yhdisteiden päästöjä samassa määrin kuin laitoskohtaisella lähestymistavalla. Jäsenvaltioista yksikään ei ole käyttänyt kansallista toimintasuunnitelmaa.

Poikkeukset päästöjen raja-arvoista

SED-direktiivissä sallitaan poikkeaminen tietyistä raja-arvoista silloin, kun on todettu, etteivät vähentämistoimenpiteet ole taloudellisesti ja teknisesti mahdollisia. Tällä voi olla merkitystä esimerkiksi vesi- ja ilma-alusten rakentamiselle, jota ei voida harjoittaa hallituissa olosuhteissa. Noin puolet kaikista jäsenvaltioista ilmoitti poikkeuksista, mutta ne koskivat alle 0,01 prosenttia laitosten kokonaismäärästä. Saatujen tietojen perusteella ei ollut mahdollista arvioida käytettyjä perusteita tai vaadittuja vaihtoehtoisia edellytyksiä.

Komission aloitteet täytäntöönpanon edistämiseksi

SED-direktiivin 7 artiklan mukaan komissio varmistaa, että vaihdetaan tietoja orgaanisten aineiden ja niitä mahdollisesti korvaavien aineiden käytöstä. Komissio on luonut tätä varten internetsivut, joiden kautta voi hakea yhdisteitä koskevia ohjeita, tietoa niiden korvaamista koskevista hyvistä käytännöistä sekä toimintokohtaisia ohjeita[12]. Komissio on myös työskennellyt tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan vastata niihin kysymyksiin, joita on esitetty liittyen SED-direktiivin täytäntöönpanosta, erityisesti vähentämisohjelman soveltamisalasta ja soveltamisesta.

Vuorovaikutus EU:n muun lainsäädännön kanssa

Maalidirektiivissä asetetaan raja-arvot tiettyjen koristemaalien VOC-yhdisteiden pitoisuudelle sekä ajoneuvojen korjausmaalaustuotteille. Useita kyseisistä tuotteista käytetään SED-direktiivillä säännellyissä laitoksissa. SED-direktiiviä muutettiin siten, että tämä toiminto jätettiin sen soveltamisalan ulkopuolelle. Kuten edellä esitetään, tämä muutos on vähentänyt huomattavasti SED-direktiivin soveltamisalaan kuuluvien laitosten määrää. Jotkin jäsenvaltiot ovat kuitenkin päättäneet säilyttää SED-direktiivin vaatimukset voimassa tällä alalla, mikä on sallittua maalidirektiivin nojalla. Maalidirektiivin nojalla VOC-raja-arvojen noudattamisesta vapautetaan tuotteet, joita myydään käytettäväksi yksinomaan SED-direktiivillä säännellyissä laitoksissa.

Näiden kahden direktiivin päällekkäisyys on herättänyt huolta sidosryhmien ja toimivaltaisten viranomaisten parissa. Komissio on pyrkinyt selventämään tilannetta ja asia on otettu huomioon maalidirektiivin tarkistuksessa, josta komissio aikoo raportoida erillisessä tiedonannossa.

Jotkin suuret laitokset, joiden toiminta liittyy pintakäsittelyyn, kuuluvat sekä SED- että IPPC-direktiivin soveltamisalaan. Näillä laitoksilla on sen vuoksi oltava lupa, ja lupiin sisältyvien päästöjen raja-arvojen on perustuttava parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan. Näissä tapauksissa SED-direktiivissä asetettuja raja-arvoja sovelletaan vähimmäisvaatimuksina. SED- ja IPPC-direktiivin välinen vuorovaikutus on otettu yksityiskohtaisesti huomioon IED-direktiivissä.

4. Päätelmät

IPPC-direktiivi

IPPC-direktiivin täytäntöönpanoa koskevista jäsenvaltioiden kertomuksista on käynyt ilmi, että direktiivin noudattamisen varmistamiseksi joidenkin maiden on saatettava päätökseen lupien myöntäminen. Lisäksi komission toteuttamat tapaustutkimukset ovat osoittaneet, että luvat eivät riittävässä määrin perustu parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan. Lisäksi esiin on tullut myös useita muita kysymyksiä, kuten yhdenmukaisemman tarkastusjärjestelmän tarve, tarve vähentää hallinnollista rasitetta sekä se, ettei IPPC-direktiivin avulla saavuteta tiettyjä keskeisiä poliittisia tavoitteita. Näistä kysymyksistä suurimman osan tulisi selvitä IED-direktiivin avulla.

SED-direktiivi

Jäsenvaltioiden kertomuksissa, jotka koskevat SED-direktiivin täytäntöönpanoa olemassa olevien laitosten osalta ennen täytäntöönpanon lopullista määräaikaa, ei tullut esiin merkittäviä laaja-alaisia kysymyksiä. SED-direktiivin täytäntöönpanoon kemiallisten pesupalvelujen alalla on liittynyt joitakin ongelmia alan erityisominaisuuksien vuoksi, mutta parhaillaan laaditaan hyödyllisiä yksinkertaistettuja menettelyjä.

Uusi teollisuuspäästödirektiivi

Lopullista hyväksymistä odottavassa IED-direktiivissä yhdistetään seitsemän direktiiviä, mukaan luettuina IPPC- ja SED-direktiivi, yhteen säädökseen. Näin selkeytetään vuorovaikutusta kaikkien näiden oikeudellisten välineiden välillä ja johdonmukaistetaan monia merkittäviä säännöksiä, myös seurantaa ja raportointia koskevia säännöksiä.

IED-direktiivillä vahvistetaan huomattavasti parhaan käytettävissä olevan tekniikan merkitystä lupamenettelyssä ja tartutaan tiettyihin IPPC-direktiivin puutteisiin, jotka liittyvät erityisesti lupien uudelleenarviointeihin ja tarkastuksiin. IED-direktiivin voimaantulon odotetaan tehostavan täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa.

Tulevat toimet

Tarkoituksena on järjestää vielä toinen raportointikierros SED-direktiivin osalta (vuosina 2008–2010) ja IPPC-direktiivin osalta (vuosina 2009–2011) ennen kuin IED-direktiivi tulee voimaan. Komissio seuraa edelleen näiden kahden säädöksen täytäntöönpanoa. Komissio tekee samaan aikaan valmisteluja, jotta voidaan tukea ja edistää IED-direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa.

Liite I: Komission vuonna 2007 laatiman IPPC-toimintasuunnitelman täytäntöönpanon edistymisen arviointi

Toimi | Edistymisen arviointi |

1. Varmistetaan direktiivin täysimääräinen täytäntöönpano | Saatetaan IPPC-direktiivi asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä 25 jäsenvaltiossa. Menettelyt Viroa ja Liettuaa vastaan ovat edelleen kesken. |

2. Tuetaan jäsenvaltioita hallinnollisen rasituksen keventämisessä | IED-direktiivillä vähennetään tarpeetonta rasitusta 32 miljoonaa euroa vuodessa. Jatketaan työtä kansallisten rasitusten vähentämiseksi hallinnollista rasitusta käsittelevien itsenäisten sidosryhmien korkean tason ryhmän sekä jäsenvaltioiden kanssa. |

3. Tuetaan jäsenvaltioita lainsäädännön täytäntöönpanossa | Komissio jatkaa yhteydenpitoa niiden jäsenvaltioiden kanssa, joilla on ongelmia lupien myöntämisessä. Tietoa IPPC-direktiivin täytäntöönpanosta jaetaan koko EU:ssa ja jäsenvaltioiden kanssa järjestetään seminaareja. |

4. Tehostetaan teollisuuden päästöihin sovellettavan lainsäädännön noudattamisen seurantaa sekä tarkastuksia | Komissio seuraa myönnettyjen lupien kokonaismäärää sekä useimmissa jäsenvaltioissa myönnettyjen yksittäisten lupien määrää. Seurataan jatkuvasti täytäntöönpanoa kansalaisten kantelujen ja Euroopan parlamentin kysymysten perusteella. Käytetään E-PRTR-rekisteriä potentiaalisten täytäntöönpanokysymysten seuraamiseen ja yksilöimiseen. |

5. Parannetaan BREF-asiakirjojen tarkistamiseen tarvittavan tietojenkeruun kehittämistä ja luodaan tiiviimmät yhteydet tutkimuksen puiteohjelmaan | Julkaistaan ohjeet siitä, miten parannetaan tietojen keräämistä ja toimittamista BREF-asiakirjojen tarkistamista varten. Työskennellään yhdessä tutkimuksen pääosaston kanssa BREF-asiakirjojen ja tutkimuksen puiteohjelman välisten yhteyksien osalta. Parannetaan kehittyvien tekniikkojen asemaa IED-direktiivin yhteydessä. |

[1] KOM(2003) 354, KOM(2005) 540 ja KOM(2007) 843.

[2] Tiedoista on esitetty yhteenveto ja niitä on analysoitu yksityiskohtaisemmin kahdessa teknisessä kertomuksessa: http://circa.europa.eu/Public/irc/env/voc/library?l=/2006_reportspdf/_EN_1.0_&a=d ja http://circa.europa.eu/Public/irc/env/voc/library?l=/implementation_2005-07/final12_marchpdf/_EN_1.0_&a=d

[3] IPPC: päätös 2006/194/EY; SED: päätös 2002/529/EY.

[4] Lisätietoja ReportNet-järjestelmästä: http://www.eionet.europa.eu/reportnet.

[5] Lisätietoja raportointijärjestelmästä: http://iris.eionet.europa.eu/.

[6] IPPC-direktiivin uudelleenlaadinta sisältää SED- ja IPPC-direktiivien lisäksi suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvia epäpuhtauspäästöjä koskevan direktiivin 2001/80/EY ja jätteenpolttoa koskevan direktiivin 2000/76/EC sekä kolme titaanidioksidia koskevaa direktiiviä (78/176/ETY, 82/883/ETY ja 92/112/ETY).

[7] Euroopan parlamentti vahvisti kantansa toisessa käsittelyssä 7. heinäkuuta 2010: http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+P7-TA-2010-0267+0+DOC+XML+V0//FI

[8] http://circa.europa.eu/Public/irc/env/ippc_rev/library. Kolmas raportti lisätään samalle internetsivustolle vuoden 2011 aikana.

[9] Lisätietoja IPPC-toimistosta: http://eippcb.jrc.es.

[10] KOM(2007) 843 lopullinen

[11] EUVL L 143, 30.4.2004, s. 87–96.

[12] http://ec.europa.eu/environment/air/pollutants/stationary/solvents/index.htm