[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 24.9.2010

KOM(2010) 501 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Ensimmäinen kertomus POSEI-ohjelmien vuoden 2006 uudistuksen vaikutuksista

SISÄLLYSLUETTELO

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Ensimmäinen kertomus POSEI-ohjelmien vuoden 2006 uudistuksen vaikutuksista 1

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Ensimmäinen kertomus POSEI-ohjelmien vuoden 2006 uudistuksen vaikutuksista 3

1. Johdanto 3

2. Järjestelmän historia ja tärkeimmät osa-alueet 3

3. Kertomuksen oikeusperusta 6

4. Vuoden 2006 uudistuksen vaikutukset 6

4.1. Ohjelmasuunnittelua ja kumppanuutta koskeva lähestymistapa 6

4.2. Erityiset hankintajärjestelmät 6

4.2.1. Välttämättömien tuotteiden hankinnan takaaminen 6

4.2.2. Lisäkustannusten korvaaminen 7

4.2.3. Loppukäyttäjään kohdistuva hyöty 7

4.2.4. Jalostettujen tuotteiden lähettäminen uudelleen ja kaupan vääristymät 7

4.2.5. Maataloustoiminnan säilyttäminen ja kehittäminen 8

4.3. Paikallistuotannon tukeminen 8

4.3.1. Paikallisen maataloustuotannon säilyttäminen ja kehittäminen 8

4.3.2. Laadukas tuotanto 9

5. Rahoituksen toteuttaminen 9

6. POSEI-järjestelmän täytäntöönpanoa koskeva tarkastus vuoden 2006 jälkeen 10

7. Kauppaan liittyvä olennainen kehitys vuoden 2006 uudistuksen jälkeen 10

7.1. Talouskumppanuussopimukset 10

7.2. Maailman kauppajärjestö (WTO) ja kahdenväliset kauppasopimukset 10

8. Parannusehdotukset 12

8.1. Ehdotetut muutokset EU:n lainsäädäntöön 12

8.2. Suositukset jäsenvaltioille 12

9. Päätelmät 13

SEK(2010) 1093

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Ensimmäinen kertomus POSEI-ohjelmien vuoden 2006 uudistuksen vaikutuksista

JOHDANTO

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 349 artiklassa tunnustetaan syrjäisimpien alueiden rakenteellinen, sosiaalinen ja taloudellinen tilanne. Siihen yhdistyy alueiden syrjäinen sijainti, saaristoluonne, pieni koko, vaikea pinnanmuodostus ja ilmasto sekä taloudellinen riippuvuus muutamista harvoista tuotteista. Nämä ovat toisiinsa liittyviä pysyviä tekijöitä, jotka haittaavat merkittävästi alueiden kehitystä.

SEUT-sopimuksen 349 artiklassa mainitaan tällä hetkellä yhdeksän kolmelle jäsenvaltiolle kuuluvaa aluetta, jotka ovat

- Ranskaan kuuluvat Guadeloupe, Ranskan Guayana, Martinique, Réunion, Saint Barthélemy ja Saint Martin

- Portugalin saaret Azorit ja Madeira sekä

- Espanjan Kanariansaaret.

Näiden alueiden erityispiirteiden ja -rajoitusten perusteella hyväksytään erityistoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on erityisesti määritellä ne edellytykset, joilla perussopimuksia sovelletaan kyseisiin alueisiin, mukaan lukien yhteiset politiikat.

Yhteisessä maatalouspolitiikassa (YMP) syrjäisimmät alueet hyötyvät erityisjärjestelmästä, jolla tuetaan paikallistuotantoa ja välttämättömien tuotteiden toimituksia. Kyseessä on POSEI-järjestelmä (syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskeva ohjelma).

JÄRJESTELMÄN HISTORIA JA TÄRKEIMMÄT OSA-ALUEET

Erityisohjelmien laatiminen syrjäisimpiä alueita varten mainittiin ensimmäisen kerran Euroopan parlamentin vuonna 1987 antamassa päätöslauselmassa Ranskan merentakaisista departementeista[1]. Päätöslauselmassa todettiin, että kyseisillä alueilla vallitsevan vakavan tilanteen vuoksi on oikeutettua ja välttämätöntä tavoitella taloudellista ja sosiaalista kehitystä monilla aloilla.

Syrjäisimpien alueiden maatalouteen liittyvät erityistoimenpiteet, jotka koskivat Ranskan merentakaisia departementteja (POSEIDOM)[2] otettiin käyttöön vuonna 1991. Kanariansaaria koskevat (POSEICAN)[3] sekä Azoreita ja Madeiraa koskevat (POSEIMA)[4] erityistoimenpiteet otettiin puolestaan käyttöön vuonna 1992.

Mainittua tarkoitusta varten luotiin POSEI-järjestelmän tärkeimmät välineet, jotka ovat

1. erityiset hankintajärjestelmät , joiden avulla pyritään vähentämään päivittäiseen kulutukseen tai jalostukseen välttämättömien tiettyjen elintarvikealojen tuotteiden hankintakustannuksia vapauttamalla kolmansista maista suoraan tuotavat tuotteet tullimaksuista tai tukemalla Euroopan unionin muilta alueilta peräisin olevia tuotteita paikallisten tarpeiden mukaisesti;

2. paikallistuotantoa tukevat toimenpiteet, joilla pyritään säilyttämään tai kehittämään joitakin tuotteita tukemalla kyseisten tuotteiden tuotantoa, jalostusta ja/tai kaupan pitämistä tai kyseessä olevien alojen jäsentämistä;

3. täydentävät toimenpiteet:

4. erityissäännökset yhteisen maatalouspolitiikan mukauttamiseksi syrjäisimpien alueiden erityispiirteisiin

5. rakenteellisiin toimenpiteisiin sovellettavat poikkeukset

6. graafinen tunnus, jonka avulla syrjäisimpien alueiden tuotteita tehdään tunnetuiksi

7. eläinlääkintään ja kasvien terveyteen liittyvät toimenpiteet.

POSEI-järjestelmää uudistettiin vuonna 2001[5]. Uudistuksessa muutettiin erityisiä hankintajärjestelmiä luomalla ”arvioituja hankintataseita” eli erityisiin hankintajärjestelmiin kuuluvien tuotteiden luetteloita. Samalla muutettiin erityiseen hankintajärjestelmään perustuvan tuen laskentatapaa niin, että se perustuu vientitukien sijasta syrjäisimpien alueiden syrjäisen sijainnin, saaristoluonteen ja pienen koon aiheuttamiin ”lisäkustannuksiin”. Lisäksi otettiin käyttöön uusia paikallistuotantoa tukevia toimenpiteitä, muutettiin aiempia toimenpiteitä ja mukautettiin järjestelmää maaseudun kehittämistä koskevan uuden asetuksen mukaiseksi[6].

Vuonna 2006 POSEI-järjestelmää uudistettiin uudelleen pääasiassa seuraavien seikkojen vuoksi:

8. Julkaistiin komission tiedonanto KOM(2004) 343[7], jossa hyväksyttiin syrjäisimpiä alueita koskeva strategia, jolla pyrittiin selkiyttämään yhä paremmin EU:n rahoitusta syrjäisimpien alueiden hyväksi ja luomaan erityisvälineitä.

9. Vuonna 2003 uudistettiin yhteistä maatalouspolitiikkaa (neuvoston asetus (EY) N:o 1782/2003[8] suorista viljelijöiden tukijärjestelmistä) suuntaamalla uudelleen yhteistä maatalouspolitiikkaa ja pohjustamalla POSEI-järjestelmässä mainittujen yhteisten markkinajärjestelyiden (YMJ) uudistamista.

10. Myönnettiin, että ohjelmien [KOM(2004) 687] jäykän hallinnoinnin vuoksi hankintataseita ja paikallistuotantoa tukevia toimenpiteitä ei voitu mukauttaa nopeasti alueen tarpeisiin sopiviksi ja myös osallistava lähestymistapa vaikeutui.

Tämän vuoksi edellä mainitut kolme asetusta korvattiin yhdellä neuvoston asetuksella (EY) N:o 247/2006[9] unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä.

Vuonna 2006 toteutetussa uudistuksessa ei muutettu järjestelmän tärkeimpiä tavoitteita ja välineitä. Uudistuksen tärkein muutos on ohjelmasuunnittelua koskevan lähestymistavan käyttöönotto sekä vastuun siirtäminen jäsenvaltioille ohjelmien suunnittelusta ja mukauttamisesta paikallisiin tarpeisiin, hallinnoinnista ja seurannasta. Mainitun muutoksen tavoitteena oli joustavoittaa erityisten hankintajärjestelmien ja paikallistuotannon tukemisen hallinnointia sekä yksinkertaistaa niiden muuttamismenettelyjä.

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 hyväksymisen jälkeen asetusta muutettiin useita kertoja, jotta voitiin ottaa huomioon vuonna 2006 tehdyt sokeri- ja banaanialan uudistukset, terveystarkastus (POSEI-järjestelmään siirrettiin määrärahat, jotka liittyivät neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 mukaisesti aiemmin hallinnoituihin suoriin tukitoimenpiteisiin) sekä muut suorien tukien siirrot vuosina 2007 ja 2008[10].

POSEI-määrärahat ovat muutosten myötä kasvaneet asteittain seuraavassa taulukossa esitetyllä tavalla (neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 23 artikla).

PORTUGALI | 77,9 | 86,98 | 87,08 | 87,18 | 106,21 |

ESPANJA | 127,3 | 268,4 | 268,4 | 268,4 | 268,42 |

YHT. |331,8 |617,98 |624,88 |628,58 |653,04 | |Nykyisin POSEI-ohjelmat vastaavat syrjäisimmillä alueilla yhteisen maatalouspolitiikan ensimmäistä pilaria.

KERTOMUKSEN OIKEUSPERUSTA

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 28 artiklan 3 kohdassa säädetään, että komissio esittää viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009 ja sen jälkeen joka viides vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle yleiskertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi toteutettujen toimien vaikutuksesta sekä tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia .

POSEI-ohjelmien uudistus pantiin täytäntöön ennakoitua myöhemmin (vuoden 2006 lopun ja vuoden 2007 puolivälin välissä), joten edellä mainittu ensimmäinen kertomus esitetään vuoden 2010 aikana, jolloin käytettävissä on riittävästi tietoja uudistuksen ensimmäisten vaikutusten arvioimiseksi.

Tässä kertomuksessa käsitellään erityisesti ohjelmien toteutuksen rahoittamista varainhoitovuoteen 2009 saakka, tietoja merkityksellisistä markkinoista vuoteen 2009 saakka ja Oréade-Brèche-konsulttifirman komissiolle tekemää tutkimusta, jossa arvioitiin POSEI-järjestelmässä vuodesta 2001 toteutettuja toimenpiteitä (jäljempänä ”arviointitutkimus”). Tutkimus julkaistiin helmikuussa 2010 seuraavalla sivustolla: http://ec.europa.eu/agriculture/eval/reports/posei/index_fr.htm.

VUODEN 2006 UUDISTUKSEN VAIKUTUKSET

Ohjelmasuunnittelua ja kumppanuutta koskeva lähestymistapa

Jäsenvaltiot ja toimijat ovat suhtautuneet myönteisesti siihen, että kansallisten ja alueellisten viranomaisten vastuualueita on laajennettu ja toimivaltaa lisätty ohjelmien määrittelyssä ja että sidosryhmät ovat osallistuneet toimenpiteiden suunnitteluun.

Erityisen myönteisenä on pidetty sitä, että ohjelmia on pystytty entistä joustavammin mukauttamaan asteittain todellisiin paikallisiin tarpeisiin tekemällä muutoksia vuosittain. Epävakaassa markkinatilanteessa sekä erityisesti kyseisten alueiden ilmastoon liittyvien riskien vallitessa tukitoimenpiteitä voidaan mukauttaa nopeasti kunkin alueen todellisiin vaatimuksiin sopiviksi.

Arviointitutkimus osoittaa, että uudistus on lisännyt hallinnon tehokkuutta (entistä suuremmilla määrärahoilla on saatu aikaan mittakaavaetuja).

Kumppanuuksien lisääntyminen ei ole kuitenkaan vähentänyt hallinnollisia rasitteita. Ohjelmasuunnittelua koskeva lähestymistapa on osoittautunut raskaaksi sekä kansallisten ja alueellisten viranomaisten että komission yksiköiden kannalta.

Erityiset hankintajärjestelmät

Välttämättömien tuotteiden hankinnan takaaminen

Arviointitutkimus osoittaa, että erityiset hankintajärjestelmät kattavat hyvin jäsenvaltioiden ja syrjäisimpien alueiden valitsemiin tuotteisiin liittyvät tarpeet. Siksi järjestelmien tärkeimpinä tehtävinä on

11. taata säännölliset hankinnat perustamalla varastoja;

12. saada aikaan kilpailua samanlaisten tuontituotteiden kanssa, mikä vaikuttaa hintojen vakauteen;

13. säilyttää paikalliset tuotantorakenteet

14. tukemalla paikallisen karjankasvatusalan kannattavuutta

15. varmistamalla paikallisen elintarviketeollisuuden elinkelpoisuus.

Lisäkustannusten korvaaminen

Jokainen jäsenvaltio määrittelee lisäkustannukset omalla tavallaan. Arviointitutkimuksen päätelmissä todettiin, että erityisten hankintajärjestelmien avulla jäsenvaltioille voidaan maksaa korvauksia kaikkien valittujen tuotteiden hankinnasta.

Erityisten hankintajärjestelmien määrärahoilla, jotka noudattavat vuotuisia enimmäismääriä, ei voida jokaisena vuonna kattaa samaa osuutta lisäkustannuksista, erityisesti kuljetuskustannusten vaihtelun vuoksi.

Loppukäyttäjään kohdistuva hyöty

Arviointitutkimuksessa selvisi, että vain joissakin tapauksissa oli saavutettu todellista hyötyä. Toisissa tapauksissa hyötyä oli vaikeampi määritellä. Yleensä on vaikeaa selvittää, onko erityisistä hankintajärjestelmistä koitunut todellista hyötyä loppukäyttäjälle erityisesti sellaisten tuotteiden tapauksessa, jotka on vasta otettu mukaan jalostusketjuun. Asian selvittäminen kuuluu asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaan, ja ne ovatkin ottamassa käyttöön seurantajärjestelmiä.

Jalostettujen tuotteiden lähettäminen uudelleen ja kaupan vääristymät

Kuten neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 johdanto-osan 4. kappaleessa todetaan, erityisiin hankintajärjestelmiin kuuluvat määrät rajoittuvat syrjäisimpien alueiden hankintatarpeisiin, jolloin järjestelmä ei haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa tai aiheuta kaupan vääristymiä kyseisten tuotteiden osalta. Tästä syystä näiden tuotteiden lähettäminen tai vienti syrjäisimmiltä alueilta on kielletty. Kyseisten tuotteiden lähettäminen tai vienti on kuitenkin sallittu, kun erityisistä hankintajärjestelmistä aiheutuva hyöty palautetaan tai kun tavoitteena on tehdä mahdolliseksi alueellinen kaupankäynti tai perinteiset kauppavirrat jalostettujen tuotteiden tapauksessa, kuten edellä mainitun asetuksen 4 artiklassa säädetään.

Nämä perinteisesti viedyt tai lähetetyt määrät on määritelty vuosien 1989–1991 keskimääräisten kauppavirtojen perusteella, toisin sanoen ennen POSEI-järjestelmän perustamista. Komissio katsoo, ettei perinteisesti vietyjä tai lähetettyjä määriä tarvitse muuttaa. Määrien muuttaminen olisi järjestelmän tavoitteen vastaista, koska tavoitteena on rajoittaa hankinta paikallisiin tarpeisiin. Muutos saattaisi myös aiheuttaa kaupan vääristymiä. Syrjäisimpiä alueita on kuitenkin kannustettava käymään keskenään kauppaa erityisiin hankintajärjestelmiin kuuluvilla jalostetuilla tuotteilla.

Maataloustoiminnan säilyttäminen ja kehittäminen

Erityisten hankintajärjestelmien tärkeänä tehtävänä on säilyttää paikalliset tuotantorakenteet

- tukemalla paikallisen karjankasvatusalan kannattavuutta

- varmistamalla paikallisen elintarviketeollisuuden elinkelpoisuus.

Erityisillä hankintajärjestelmillä luodaankin uusia työpaikkoja paikalliseen maatalouteen ja elintarviketeollisuuteen.

Toisaalta tiettyjen tuotteiden hankinnalle määritetty tukitaso joillakin syrjäisimmillä alueilla (esimerkiksi liha- ja maitotuotteet Kanariansaarilla ja Madeiralla) saa aikaan kilpailua samojen tuotteiden paikallistuotannon kanssa, jolloin paikallistuotanto ei pysty juurikaan kehittymään. Jäsenvaltioiden vastuulla on jakaa määrärahat tehokkaammin siten, että paikallistuotantoa suositaan.

Paikallistuotannon tukeminen

Paikallisen maataloustuotannon säilyttäminen ja kehittäminen

Syrjäisimpien alueiden erityispiirteisiin mukautettu POSEI-järjestelmä on välttämätön ainakin maataloustoiminnan taantumisen vähentämiseksi. Kuten arviointitutkimus osoittaa, järjestelmä edistää useimpien tuotantojen säilyttämistä ja jopa joidenkin tuotantojen kehittämistä. Useiden POSEI-järjestelmästä tuettujen alojen kannattavuus ja kilpailukyky on lisääntynyt myös täydentävien maaseudun kehittämistoimenpiteiden ansiosta.

POSEI-ohjelmien uudistuksen jälkeen lähes kaikkien tuottajien tulot ovat nousseet.

POSEI-järjestelmän toimenpiteet ovat olleet yleisesti ottaen hyvin tehokkaita banaanin vientialalla suurimmilla tuotantoalueilla (Kanariansaaret, Guadeloupe ja Martinique) ja sokerin vientialalla (Guadeloupe, Martinique ja Réunion). Näitä aloja tuetaan merkittävästi, mutta niillä on myös saavutettu hyviä tuloksia tuotanto- ja tulotason säilyttämisessä, kuten arviointitutkimuksessa korostetaan.

Lihan - ja maidon tuotanto on lisääntynyt karjankasvatusalalla Réunionin ja Azorien alueilla. Kaikkien syrjäisimpien alueiden lihan- ja maidontuotannon aloilla ei kuitenkaan ole saavutettu yhtä myönteisiä tuloksia. Toimenpiteet eivät ole osoittautuneet kovinkaan tehokkaiksi Madeiralla ja Kanariansaarilla.

Vaikeuksia on havaittu myös hedelmä- ja vihannes alalla Ranskan departementeissa, joissa tukia ei ole täysimääräisesti käytetty, sillä tuottajien on tukia saadakseen perustettava yhteenliittymiä (erityisesti Ranskan Guayanassa). Myös vientiin tarkoitettujen ananasten alalla Azoreilla ja tomaattien alalla Kanariansaarilla on ollut vaikeuksia.

Banaani alalla kannattavuus on lisääntynyt merkittävästi ja vaikutukset tuottavuuteen, laatuun sekä tuotannon ympäristöolosuhteisiin ovat olleet huomattavat.

Ranskan departementtien sokeri alalla on tuen avulla pystytty tasapainottamaan sokerialan vuoden 2006 uudistuksen vaikutuksia siten, että tuottajahinnat ovat pysyneet hyväksyttävällä tasolla ja sokerinjalostusteollisuuden elinkelpoisuus sekä tasapuoliset kilpailuolosuhteet ovat säilyneet Euroopan unionin markkinoilla. Sokeriala on joutunut kuitenkin vaikeuksiin Azoreilla POSEI-järjestelmästä myönnetystä tuesta huolimatta. Lainsäätäjät hyväksyivät toukokuussa 2010 lakiesityksen kyseisten vaikeuksien lieventämiseksi.

Laadukas tuotanto

POSEI-järjestelmä on maaseudun kehittämisohjelmien täydentämänä hyvin hyödyllinen väline. Sen avulla tuetaan laadukasta paikallistuotantoa, joka pystyy kilpailemaan tuontituotteiden kanssa, kun nämä eivät ole enää ainoa vaihtoehto paikallisilla markkinoilla.

Logo, jota paikalliset vientituottajat voivat käyttää kansallisten toimivaltaisten viranomaisten luvalla, edistää laatumerkintöjen käyttöä Euroopan unionin syrjäisimpien alueiden tuotannossa.

RAHOITUKSEN TOTEUTTAMINEN

Tietoja POSEI-ohjelmien rahoituksen toteuttamisesta vuosina 2006–2008 (varainhoitovuodet 2007–2009) on annettu liitteessä I. Tiedot osoittavat, että POSEI-järjestelmän määrärahojen käyttö on lisääntynyt.

Joidenkin toimenpiteiden toteuttamiseen myönnetty rahoitus on käytetty kokonaan viime vuosina. Näin on käynyt erityisen selvästi Ranskan merentakaisten departementtien karjankasvatus- ja vihannesalan monipuolistamistoimenpiteissä, jotka ovat kehittyneet yllättävän voimakkaasti viime vuosina. Riittämättömien määrärahojen vuoksi Ranskan viranomaiset käyttivät ”vakaimia” eli supistivat tukea suhteessa puuttuviin määrärahoihin. Tilanteesta selvittiin, kun kansallinen lisärahoitus sallittiin vuodesta 2010 lähtien.

Lisäksi on selvää, että erityisten hankintajärjestelmien vuotuiset määrärahat on lähes kokonaan käytetty melkein kaikilla syrjäisimmillä alueilla. Erityisten hankintajärjestelmien vuotuiset määrärahat vahvistettiin vuosiksi 2005 ja 2006 kiinteämääräisinä kullekin jäsenvaltiolle vuosina 2001–2003 toteutuneiden määrärahojen perusteella. Kunkin ohjelman tilannetta voidaan parantaa jakamalla käytettävissä olevia määrärahoja uudelleen toimenpiteiden kesken silloin, kun liikkumavaraa on. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 16 artiklassa säädetään lisäksi, että jäsenvaltiot voivat myöntää täydentävää rahoitusta erityisten hankintajärjestelmien toimenpiteitä varten.

Erityisiä hankintajärjestelmiä koskevat enimmäismäärät, joista on säädetty neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 23 artiklan 3 kohdassa, aiheuttavat kuitenkin tietynlaista jäykkyyttä. Siksi on ehdotettu, että määrärahoja voitaisiin jakaa myönnetyn talousarvion rajoissa uudelleen entistä joustavammin paikallistuotannon tukemisen ja erityisten hankintajärjestelmien välillä (katso 8.1 kohta).

POSEI-JÄRJESTELMÄN TÄYTÄNTÖÖNPANOA KOSKEVA TARKASTUS VUODEN 2006 JÄLKEEN

Komission tilintarkastusyksiköt tekivät tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyn yhteydessä tutkimuksia Azoreilla, Madeiralla ja Réunionilla vuonna 2008, Kanariansaarilla vuosina 2008 ja 2009 sekä Martiniquella ja Guadeloupella vuonna 2009.

Mainittujen tarkastusten aikana havaittiin yleisesti merkittävää parannusta aiempien vuosien tilanteeseen nähden. Joitakin puutteita, joita on vielä kuitenkin tutkittava tarkemmin tilien tarkistamisen ja hyväksymisen yhteydessä, on havaittu POSEI-ohjelmaan kuuluvien banaaniviljelmien mittauksissa Kanariansaarilla.

KAUPPAAN LIITTYVÄ OLENNAINEN KEHITYS VUODEN 2006 UUDISTUKSEN JÄLKEEN

Talouskumppanuussopimukset

Talouskumppanuussopimukset ovat 1. tammikuuta 2008 lähtien mahdollistaneet joillekin Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioille tullittoman ja kiintiöttömän pääsyn Euroopan unionin markkinoille. Useat AKT-valtiot tuottavat vientihyödykkeitä, jotka muodostavat myös suuren osan syrjäisimpien alueiden viennistä, kuten banaani, sokeri, riisi, liha sekä muut hedelmät ja vihannekset. Merkittävimmät hyödykkeet syrjäisimpien alueiden kannalta ovat sokeri ja banaani.

Komissio teki banaanialaa koskevan vaikutustenarvioinnin ennen banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn uudistamista vuonna 2006. Arvioinnissa otettiin huomioon talouskumppanuussopimusten todennäköiset vaikutukset ja sen johdosta banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä siirrettiin aiempaa enemmän määrärahoja POSEI-järjestelmään. Banaanien tuonti Euroopan unioniin AKT-valtioista kasvoi lähes 10 prosenttia vuonna 2008 ja edelleen 4 prosenttia vuonna 2009. Tuotannon pudottua merkittävästi Martiniquella ja Guadeloupella hurrikaani Deanin vuoksi elokuussa 2007 (katso liite III) syrjäisimpien alueiden tuotanto nousi jälleen 2,7 prosenttia vuonna 2008 ja 7,4 prosenttia vuonna 2009.

Talouskumppanuussopimuksissa otettiin 1. lokakuuta 2009 lähtien käyttöön sokeria koskevat tullittomat ja kiintiöttömät tuonnit, joihin sovelletaan siirtymäkauden suojaa vuoteen 2015 saakka. Suoja koskee AKT-valtioita, jotka eivät ole vähiten kehittyneitä maita. Tästä syystä tuonti AKT-valtioista, sekä vähiten kehittyneistä maista että muista kuin vähiten kehittyneistä maista, saattaa kasvaa. Lyhyellä aikavälillä tuonti ei kuitenkaan todennäköisesti kasva 3,5 miljoonan tonniin, mikä oli vuoden 2006 sokerialan uudistuksen ennuste. Talouskumppanuussopimuksilla ei ole toistaiseksi ollut suoraa vaikutusta syrjäisimpien alueiden sokerialaan.

Maailman kauppajärjestö (WTO) ja kahdenväliset kauppasopimukset

Euroopan unioni on vastikään tehnyt monenvälisiä ja kahdenvälisiä sopimuksia, joilla muutetaan joidenkin hyödykkeiden tuontitullietuuksia. Kyseiset muutokset saattavat vaikuttaa syrjäisimpien alueiden tuottajien kilpailukykyyn Euroopan unionin markkinoilla. Muutokset koskevat todennäköisesti rommia, eräitä hedelmiä ja vihanneksia, ruokosokeria ja jalostettuja tuotteita, jotka sisältävät runsaasti kyseisillä alueilla kokonaan tuotettua ruokosokeria.

Euroopan unioni parafoi banaanialan sopimuksen 15. joulukuuta 2009 Latinalaisen Amerikan tuottajien kanssa. Kyseiset tuottajat tunnetaan myös suosituimmuusasemassa olevien valtioiden tuottajina. Sopimuksen mukaan Euroopan unionin tuontitullimaksuja alennetaan vähitellen 176 eurosta tonnilta 114 euroon tonnilta seitsemästä yhdeksään vuoden aikana. Lisäksi Euroopan unioni sopi vuoden 2010 ensimmäisellä puoliskolla kahdessa kahdenvälisessä sopimuksessa banaanialan tullimaksujen alentamisesta edelleen 75 euroon tonnilta vuoteen 2020 mennessä. Toinen sopimus tehtiin Kolumbian ja Perun kanssa ja toinen Keski-Amerikan maiden kanssa. Myös Ecuador, joka on suuri banaaneja vievä maa, on kiinnostunut Euroopan unionin Kolumbian ja Perun kanssa tekemään sopimukseen liittymisestä.

Kun perinteisille banaanin AKT-tuottajavaltioille tarkoitettu erityinen tukikehys, jota toteutettiin vuosina 1999–2008 perinteisten banaanin AKT-tuottajavaltioiden hyväksi 375 miljoonan euron talousarvion turvin, päättyi, komissio ehdotti, että banaanialan kymmenen tärkeimmän AKT-viejävaltion hyväksi myönnetään enintään 200 miljoonaa euroa vuosien 2010–2013 aikana (banaanialan liitännäistoimenpiteet), jotta näitä valtioita voidaan auttaa välttämättömässä mukauttamisprosessissa.

Banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn vuoden 2006 uudistuksessa otettiin jo laajalti huomioon uuden kaupankäyntiympäristön vaikutukset syrjäisimpien alueiden tuottajiin. Uudistusta edeltävässä vaikutustenarvioinnissa tarkasteltiin tullimaksujen alentamisen todennäköisiä vaikutuksia verrattuna vastikään sovittujen alennusten vaikutuksiin. POSEI-järjestelmässä varmistetaan, että banaanintuottajat saavat täyden tuen, johon he ovat oikeutettuja, vaikka tukea vastaavaa tuotantotasoa ei täysin saavutettaisikaan. Sen perusteella arviointi osoitti, että Euroopan unionin tuontitullimaksujen muutoksilla on vain vähäisiä vaikutuksia Euroopan unionin tuotantoon, jos ne pidetään määritettyjen kynnysarvojen rajoissa (katso liite IV).

Banaanialan uudistuksen täydentämiseksi POSEI-järjestelmään siirretty summa laskettiin banaanintuottajille vuosina 2000–2002 maksetun tuen parhaimman keskiarvon mukaisesti. Summaan lisättiin 8,4 prosentin liikkumavara, joka kuvasti banaanialan markkinoiden vaihtelevuutta, mikäli kauppa vapautuisi yhä enemmän. Todellisuudessa banaanialan määrärahat kasvoivat vielä merkittävämmin, noin 47 prosenttia, kun perusteena käytettiin vuosina 2002–2006 maksetun tuen keskiarvoa. Markkinoiden viimeaikaisen kehityksen johdosta komissio seuraa kuitenkin tarkkaan monenvälisten kauppasopimusten vaikutuksia ja toteuttaa tarvittaessa asianmukaiset toimet niiden lieventämiseksi.

Sokeriin sovellettava mahdollinen tuontitullien alentaminen ja/tai uusien tariffikiintiöiden käyttöönotto osana meneillään olevia monenvälisiä neuvotteluita Dohan kierroksella voisi aiheuttaa ylitarjontaa ja vaikuttaa mahdollisesti sokerin hintoihin Euroopan unionin sisällä. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1234/2007 edellytetään, että komissio säilyttää markkinoiden rakenteellisen tasapainon viitehintaa lähellä olevalla hintatasolla. Käytettävissä on monia markkinatoimenpiteitä mainitun tilanteen selvittämiseksi, kuten markkinoilta poistaminen tai yksityinen varastointi. Kyseiset toimenpiteet vaikuttavat kiintiösokerin tuotantoon. Syrjäisimmillä alueilla tuotetaan kuitenkin niille myönnettyjä kiintiöitä vähemmän sokeria, joten mainittujen toimenpiteiden vaikutukset ovat vähäiset.

PARANNUSEHDOTUKSET

Ehdotetut muutokset EU:n lainsäädäntöön

Kun otetaan huomioon järjestelmän kehitys viime vuosina ja Lissabonin sopimuksen voimaantulo, komissio ehdottaa, että neuvoston asetus (EY) N:o 247/2006 laaditaan uudelleen joidenkin säännösten yksinkertaistamiseksi ja saattamiseksi ajan tasalle sekä sovittamiseksi SEUT-sopimuksen uusiin vaatimuksiin.

Komissio ehdottaa, että erityisesti muutetaan 4 artiklan 2 kohtaa sisällyttämällä siihen mahdollisuus vapaakauppaan erityisiin hankintajärjestelmiin kuuluvien jalostettujen tuotteiden alalla Ranskan merentakaisten departementtien kesken (katso 4.2.4 kohta) .

Lisäksi komissio ehdottaa, että 23 artiklan 3 kohtaa muutetaan siten, että Ranskan ja Portugalin vuotuisia erityisiä hankintajärjestelmiä koskevia enimmäismääriä nostetaan olemassa olevien rahoitusvarojen rajoissa erityisiin hankintajärjestelmiin varattuihin määrärahoihin kohdistuvien paineiden purkamiseksi ja siten, että uusia tuotteita voidaan ottaa tarvittaessa mukaan syrjäisimpien alueiden arvioituihin hankintataseisiin kokonaismäärärahoja lisäämättä (katso 5 kohta).

Komissio aikoo lisäksi muuttaa komission asetuksen (EY) N:o 793/2006 49 artiklaa , jotta hallinnollisia rasitteita voitaisiin vähentää ja jotta jäsenvaltioilla olisi enemmän aikaa määrittää todelliset tarpeet ja viimeistellä seuraavan vuoden strateginen lähestymistapa (katso 4.1 kohta). Muutoksessa lykätään elokuun 1. päivästä syyskuun 30. päivään määräaikaa, joka koskee vuotuisen ohjelman seuraavaan vuoteen liittyvien muutosten ilmoittamista komissiolle. Komission yksiköt tarkastavat nämä muutokset, jotka maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto hyväksyy kirjeitse, ellei kyse ole merkittävistä muutoksista, kuten uuden toimenpiteen (luvun) lisäämisestä ohjelmaan. Merkittävistä muutoksista ilmoitetaan 1. elokuuta mennessä, ja ne hyväksytään komission päätöksellä.

Suositukset jäsenvaltioille

Jäsenvaltiot ovat luomassa asianmukaisia valvontajärjestelmiä , joiden avulla voidaan tarkastaa, onko erityisistä hankintajärjestelmistä ollut loppukäyttäjälle todellista hyötyä (4.2.3 kohta). Jäsenvaltioita kehotetaan ottamaan järjestelmät nopeasti käyttöön ja ilmoittamaan asiasta komissiolle.

Jäsenvaltioita kehotetaan mukauttamaan erityisiin hankintajärjestelmiin perustuvan tuen tasoa sellaisten tuotteiden osalta , joita tuotetaan myös paikallisesti , siten, että paikallistuotannon kehittämistä suositaan (4.2.5 kohta).

Lisäksi komissio suosittelee, että jäsenvaltiot tarkastelevat huolellisesti syitä, joiden vuoksi toimenpiteet, joilla ei ole saavutettu niille asetettuja tavoitteita (4.3.1 kohta), eivät juurikaan ole onnistuneet. Jäsenvaltioiden tulisi myös ehdottaa ohjelmiinsa paranneltua tukistrategiaa . Uudistuksessa jäsenvaltioille myönnetty joustavuus hallinnoida ohjelmiaan saattaa olla hyvin tehokasta erityistilanteiden selvittämisessä. Vaikeuksissa olevien alojen auttamiseksi jäsenvaltiot voivat kohdentaa POSEI-järjestelmän määrärahat uudelleen ohjelman sisällä ja jopa myöntää lisätukea syrjäisimmille alueille myönnettävää valtiontukea koskevien entistä joustavampien säännösten ansiosta (5 kohta).

Strategisia valintoja tehdessään jäsenvaltioiden tulisi suosia toimenpiteitä, joilla edistetään työpaikkojen säilyttämistä ja luomista paikallisesti .

Jäsenvaltioita kehotetaan myös laatimaan säännöllisesti selvitys keskeisimpien indikaattorien perusteella. Komission yksiköt ovat laatineet indikaattorit, jotta POSEI-järjestelmän kehitystä voidaan arvioida kokonaisuutena vuosien kuluessa.

Lisäksi komissio korostaa, että POSEI-ohjelmien alkumäärittely edellyttää kaikkien sidosryhmien osallistuvaa lähestymistapaa . Näin tulisi menetellä myös, kun ohjelmiin tehdään vuotuisia muutoksia. Komission asetuksen (EY) N:o 793/2006 49 artiklaa muuttamalla lykätään kyseisten muutosten ilmoittamista koskevaa määräaikaa (kohta 8.1), jolloin komissiolla on enemmän aikaa kuulla asianomaisia toimijoita.

PÄÄTELMÄT

Ensimmäisinä täytäntöönpanovuosinaan POSEI-järjestelmä on osoittautunut menestyksekkääksi ohjelmasuunnittelua koskevan lähestymistavan osalta (kiistatta entistä joustavampi ja aiempaa lähempänä paikallisia tarpeita). Lisäksi on onnistuttu takaamaan välttämättömien tuotteiden hankinnat vähentämällä kuljetuksesta aiheutuneita lisäkustannuksia, tukemaan syrjäisimpien alueiden viljelijöiden tuloja ja kehittämään eräitä maatalouden aloja.

Tämän analyysin ja nykytilanteen perusteella komissio katsoo, että POSEI-järjestelmälle myönnettyjen määrärahojen avulla on pystytty saavuttamaan järjestelmän yleiset tavoitteet.

Jäsenvaltioilla on ratkaisevan tärkeä tehtävä POSEI-järjestelmän täytäntöönpanossa. Niiden tulisi harkita käytettävissä olevien resurssien kohdentamista uudelleen yhä tarkemmin, jotta voitaisiin tukea kasvavia aloja ja tuotantoa, jolla on havaittu muita enemmän vaikeuksia.

Sekä komission että jäsenvaltioiden on pyrittävä edelleen toteuttamaan järjestelmää mahdollisimman tehokkaasti. Erityisesti on tähdättävä elintarvikeomavaraisuuteen ja monipuolistettava toimintaa perinteisiin vientituotantoaloihin tukeutumisen sijasta, jotta maataloustoiminnan elinkelpoisuus voidaan varmistaa myös alaa kohtaavissa markkinakriiseissä.

Tärkeitä ja saavuttamisen arvoisia tavoitteita ovat myös maatalousalan työllisyys, joka tulisi säilyttää ja jota tulisi mahdollisuuksien mukaan lisätä sekä tuotannon laatu ja ympäristönsuojelu.

[1] Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. toukokuuta 1987.

[2] Neuvoston asetus (ETY) N:o 3763/91 – EYVL L 356, 24.12.1991, s. 1.

[3] Neuvoston asetus (ETY) N:o 1601/92 – EYVL L 173, 27.6.1992, s. 13.

[4] Neuvoston asetus (ETY) N:o 1600/92 – EYVL L 173, 27.6.1992, s. 1.

[5] Neuvoston asetus (EY) N:o 1452/2001 (POSEIDOM), 1453/2001 (POSEIMA) ja 1454/2001 (POSEICAN), annettu 28 päivänä kesäkuuta 2001 – EYVL L 198, 21.7.2001, s. 11.

[6] Neuvoston asetus (EY) N:o 1257/1999 – EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80.

[7] Tarkistettu ja täydennetty komission tiedonannolla KOM(2008) 642.

[8] EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1.

[9] EUVL L 42, 14.2.2006, s. 1.

[10] – Neuvoston asetus (EY) N:o 318/2006 – EUVL L 58, 28.2.2006, s.1 (sokerialan uudistus).

– Neuvoston asetus (EY) N:o 2013/2006 – EUVL L 384, 29.12.2006, s.13 (banaanialan uudistus).

– Komission asetus (EY) N:o 1276/2007 – EUVL L 284, 30.10.2007, s. 11 (talousarviomäärärahojen enimmäismäärät vuonna 2007 ).

– Komission asetus (EY) N:o 674/2008 – EUVL L 189, 17.7.2008, s. 5 (talousarviomäärärahojen enimmäismäärät vuonna 2008 ).

– Neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009 – EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16 (terveystarkastus).