[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 28.7.2009

KOM(2009) 403 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

29. huhtikuuta 2009 annettujen Euroopan parlamentin ja neuvoston hygienia-asetusten (EY) N:o 852/2004, 853/2004 ja 854/2004 soveltamisesta saaduista kokemuksista {SEC(2009) 1079}

SISÄLLYSLUETTELO

1. TIIVISTELMÄ 3

2. TAUSTAA 4

3. 1. TAMMIKUUTA 2006 JÄLKEEN SAADUT KOKEMUKSET 4

3.1. Yleistä 4

3.2. Soveltamisala 5

3.3. Määritelmät 5

3.4. Alkutuotanto 6

3.5. HACCP-periaatteet 6

3.6. Rekisteröinti- ja hyväksyntämenettelyt 7

3.7. Terveys- ja tunnistusmerkinnät 8

3.8. Hyvän käytännön oppaat 8

3.9. Joustavuus 8

3.10. Tuonti 9

3.11. Eläinperäisten tuotteiden virallinen valvonta 9

3.12. Mikrobiologiset vaatimukset 10

3.13. Pintakontaminaation poistaminen 11

3.14. Elintarvikeketjua koskevat tiedot 11

3.15. Hätäteurastus 12

4. PÄÄTELMÄT 12

1. TIIVISTELMÄ

Asetuksen (EY) N:o 852/2004[1] 16 artiklassa, asetuksen (EY) N:o 853/2004[2] 14 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 854/2004[3] 21 artiklassa velvoitetaan komissio toimittamaan viimeistään 20. toukokuuta 2009 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus, jossa tarkastellaan asetusten soveltamisesta saatuja kokemuksia ja johon liitetään tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia. Lisäksi asetuksessa (EY) N:o 852/2004 edellytetään, että komissio tarkastelee, olisiko toivottavaa ja käytännössä mahdollista ulottaa HACCP-periaatteiden (vaarojen analysointi ja kriittiset valvontapisteet) soveltaminen koskemaan alkutuotannossa toimivia elintarvikealan toimijoita.

Tämä kertomus laadittiin kattavan kuulemisprosessin jälkeen. Se perustuu tietoihin, jotka on saatu jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta, Euroopan tason elintarvikealan ja kuluttajaorganisaatioiden edustajilta sekä komission elintarvike- ja eläinlääkintätoimistolta FVO:lta.

Kertomuksessa pyritään antamaan tietoja kokemuksista, myös esiin tulleista vaikeuksista, joita kaikilla asiaan liittyvillä toimijoilla on ollut hygienia-asetusten täytäntöönpanossa vuosina 2006, 2007 ja 2008.

Kertomuksessa todetaan, että kaiken kaikkiaan jäsenvaltiot ovat toteuttaneet täytäntöönpanon varmistamiseksi tarvittavat hallinto- ja valvontatoimet mutta että täytäntöönpanossa on edelleen sijaa parannuksille. Näitä päätelmiä tukevat FVO:n tekemistä tarkastuksista saadut tulokset. Kuulemiseen osallistuneet sidosryhmät katsovat, että hygieniapaketilla käyttöön otetuilla uusilla periaatteilla ja vaatimuksilla on ollut myönteinen vaikutus. Esiin tuli myös jäsenvaltioiden ja yksityisten sidosryhmien selvä kanta, jonka mukaan HACCP-menettelyjä ei pitäisi tällä hetkellä laajentaa koskemaan alkutuotannossa toimivia elintarvikealan toimijoita.

Suurimmat esiin tuodut vaikeudet liittyvät tiettyihin poikkeuksiin hygienia-asetusten soveltamisalasta, tiettyihin asetuksissa säädettyihin määritelmiin ja määritelmien hyväksymismenettelyyn, tiettyihin käytännön näkökohtiin eläinperäisiä elintarvikkeita käsittelevien laitosten hyväksynnässä ja tällaisten elintarvikkeiden merkintöihin, tiettyjen elintarvikkeiden tuontijärjestelmiin, HACCP-menettelyjen täytäntöönpanoon tietyissä elintarvikealan yrityksissä sekä virallisen valvonnan toteuttamiseen tietyillä sektoreilla.

Tässä kertomuksessa ei pyritä ratkaisemaan esitettyjä vaikeuksia, eikä siihen näin ollen ole liitetty ehdotuksia. Komissio kuitenkin harkitsee esiin tuotujen vaikeuksien perusteella, onko tarpeen tehdä ehdotuksia elintarvikkeiden hygieniaa koskevan säädöspaketin parantamiseksi.

Kertomukseen on liitetty komission yksiköiden valmisteluasiakirja, josta löytyvät liitteet, joihin kertomuksessa viitataan. Valmisteluasiakirjan liitteessä I esitetään kertomuksessa käytetyt lyhenteet ja tekniset termit.

2. TAUSTAA

Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 29. huhtikuuta 2004 nk. elintarvikehygieniapaketin. Siihen sisältyy kolme perussäädöstä: elintarvikealan toimijoille suunnatut asetukset (EY) N:o 852/2004 ja 853/2004 sekä toimivaltaisille viranomaisille suunnattu virallista valvontaa koskeva asetus (EY) N:o 882/2004.[4] Perusasetusten säännöksiä täsmennetään kolmessa komission asetuksessa, joissa säädetään täytäntöönpanotoimenpiteistä (ks. valmisteluasiakirjan liite III). Lisäksi komissio ja jäsenvaltiot ovat laatineet ohjeasiakirjoja (ks. valmisteluasiakirjan liite IV).

Näillä uusilla asetuksilla otettiin käyttöön erilainen lähestymistapa elintarvikehygieniaa koskevassa politiikassa. Paketin keskeisenä tavoitteena oli yksinkertaistaa elintarvikehygieniaa koskevaa lainsäädäntöä (ks. valmisteluasiakirjan liite V), tehdä siitä johdonmukaisempaa erottamalla toisistaan eri alat (kansanterveys, eläinten terveys ja virallinen valvonta) sekä keskittymällä erittäin yksityiskohtaisten vaatimusten sijaan tavoitteisiin, jotka elintarvikealan toimijoiden on saavutettava. Asetukset tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia mukauttaa elintarvikehygieniapaketin tekniset vaatimukset kunkin elintarvikealan yrityksen luonteen mukaan.

Paketin innovatiivisen luonteen vuoksi Euroopan parlamentti ja neuvosto pyysivät komissiota laatimaan kertomuksen jo kolmen vuoden kuluttua sen täytäntöönpanosta (ks. valmisteluasiakirjan liite VI). Kertomuksessa tarkastellaan erityisesti kokemuksia, joita on saatu uusien asetusten täytäntöönpanosta, ja pohditaan, olisiko toivottavaa ja käytännössä mahdollista ulottaa HACCP-periaatteiden soveltaminen koskemaan alkutuotannossa toimivia elintarvikealan toimijoita

Kertomusta laatiessaan komissio kuuli kaikkia keskeisiä sidosryhmiä joko kahdenvälisesti tai kollektiivisesti (ks. valmisteluasiakirjan liite VII).

Kertomuksen tarkoituksena on antaa tietoja kokemuksista, joita toimivaltaisilla viranomaisilla ja sidosryhmien organisaatioilla on hygieniapaketin täytäntöönpanosta vuosilta 2006, 2007 ja 2008, sekä tuoda esiin täytäntöönpanoon liittyviä vaikeuksia.

3. 1. TAMMIKUUTA 2006 JÄLKEEN SAADUT KOKEMUKSET

3.1. Yleistä

Yleisesti ottaen hygienia-asetusten soveltamisesta saatuja kokemuksia voidaan pitää positiivisina. Jäsenvaltiot ovat yleisesti tyytyväisiä hygienialainsäädännön rakenteeseen ja periaatteisiin. Ne eivät selvästikään pidä lainsäädännön perusteellista uudistamista tarpeellisena. Useimmat jäsenvaltiot katsovat, että on liian aikaista tehdä tasapuolista ja yksityiskohtaista arviointia hygieniapaketin täytäntöönpanoon liittyvistä kokemuksista.

Tämä vahvistui elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston tarkastusmatkoilla, koska yleisesti hygieniapaketin soveltaminen ei aiheuttanut suuria vaikeuksia elintarvikealan toimijoille ja toimivaltaisille viranomaisille. Tarkastusmatkoilla havaitut ongelmat olivat vaihtelevassa määrin merkittävämpiä pienissä laitoksissa.

Jäsenvaltiot suhtautuvat positiivisesti myös ohjeasiakirjoihin, joilla voidaan tarvittaessa auttaa elintarvikealan toimijoita ja toimivaltaisia viranomaisia hygienia-asetusten täytäntöönpanossa.

3.2. Soveltamisala

Joissakin tapauksissa jäsenvaltioiden on annettava kansallisia erityissäännöksiä tietyistä toimista, jotka eivät kuulu hygieniapaketin soveltamisalaan.

Jäsenvaltiot havaitsivat vaikeuksia, jotka liittyivät pienten elintarvikemäärien paikalliseen hankintaan, kun kyseessä oli rajatylittävä kauppa sellaiseen jäsenvaltioon, jossa sovellettiin erilaista lähestymistapaa asiaan. Joillakin jäsenvaltioilla oli muita vaikeuksia, jotka liittyivät ’yrityksen’ käsitteeseen, joka edellyttää tiettyä toiminnan jatkuvuutta ja tietynasteista järjestäytyneisyyttä, sekä käsitteen soveltamiseen yksityishenkilöihin, jotka käsittelevät, valmistavat tai tarjoilevat elintarvikkeita toisinaan.

Vaikeuksia on syntynyt myös siitä, että asetusta (EY) N:o 853/2004 ei sovelleta vähittäismyyntitoimintaan. Useimpien jäsenvaltioiden mielestä on epäjohdonmukaista, että samanlaista toimintaa harjoittaviin kylmävarastoihin sovelletaan eri sääntöjä ja hyväksyntäjärjestelmiä riippuen siitä, kuuluuko kylmävarasto vähittäisliikkeen määritelmään vai ei. Samalla tavoin vaikeuksia on aiheuttanut käsitteiden ’vähäinen, paikallinen ja rajoitettu’ tulkinta, kun kyseessä on vapauttaminen vähittäisliikkeiden hyväksymistä koskevista vaatimuksista.

Monet yksityisten sidosryhmien organisaatiot ovat kilpailusyistä myös olleet huolissaan vähittäisliikkeiden jättämisestä soveltamisalan ulkopuolelle; jotkin ovat pyytäneet asetuksen (EY) N:o 853/2004 soveltamisalan laajentamista niin, että se koskisi vähittäisliikkeitä, jotkin taas lainsäädännön tarkistusta vähittäisliikkeiden tasolla suoritettujen tiettyjen toimintojen osalta (esim. jauhaminen, siivutus), jotta samoihin toimintoihin sovellettaisiin samoja sääntöjä kaikkialla yhteisössä.

3.3. Määritelmät

’Yhdistelmätuotteen käsite’ on edelleen vaikea panna täytäntöön, ja se herättää epävarmuutta sekä elintarvikealan toimijoissa että toimivaltaisissa viranomaisissa.

Myös asetuksessa (EY) N:o 178/2002 annettu ’vähittäiskaupan’ määritelmä aiheuttaa jatkuvasti vaikeuksia, koska se ei vaikuta soveltuvan täysin hygieniapaketin tarkoituksiin (ks. myös kohta 3.2).

Jäsenvaltiot ja monet yksityisten sidosryhmien organisaatiot ovat kyseenalaistaneet muitakin määritelmiä (esim. asuntona käytettävät tilat, jäniseläimet, selkärangattomat, veri, suolet). Ne ovat myös ottaneet esiin kysymyksen tällaisten määritelmien laatimisesta tai muuttamisesta.

3.4. Alkutuotanto

Nykyisiä alkutuotantoa koskevia hygieniasääntöjä pidetään yleisesti asianmukaisina ja riittävinä alkutuotannon tuotteiden suojaamiseksi kontaminaatiolta. Joidenkin jäsenvaltioiden mielestä on kuitenkin ennenaikaista arvioida hygieniapaketin vaatimusten vaikutusta alkutuotantoon. Jotkin jäsenvaltiot ilmoittivat, että niillä on ollut vaikeuksia joidenkin asetuksessa (EY) N:o 852/2004 asetettujen tavoitteiden epämääräisyyden ja alkutuottajille suunnattujen selkeiden ohjeiden puutteen vuoksi. Saatavilla olevat hyvien käytäntöjen ohjeet ovat osoittautuneet erittäin tärkeiksi, kun on avustettu alkutuottajia täyttämään velvoitteitaan (ks. kohdat 3.5 ja 3.8).

Jotkin jäsenvaltiot kokivat rekistereiden pidon vaikeaksi mutta vaihtelevassa määrin.

3.5. HACCP-periaatteet

( Yleensä HACCP-periaatteiden täytäntöönpanoa ei kyseenalaisteta, koska sitä pidetään asiaankuuluvana, jotta elintarvikealan toimijat voivat saavuttaa elintarviketurvallisuuteen liittyvät tavoitteensa, ja täytäntöönpanoa pidetään riittävän joustavana, jotta se voidaan mukauttaa pientenkin elintarvikealan yritysten mukaan.

Useimmissa teollisissa elintarvikealan yrityksissä on käytössä HACCP-pohjaiset menettelyt. Täytäntöönpanossa havaittiin viivästyksiä entisissä pienteurastamoissa, joihin sovellettiin siirtymäjärjestelyjä.

Useimmissa jäsenvaltioissa näihin menettelyihin liittyviä vaikeuksia havaittiin pienissä elintarvikealan yrityksissä ja etenkin cateringalan ja vähittäiskaupan mikro- ja pienyrityksissä. Ulkopuolisten konsulttien tarjoamien yleisten järjestelmien osalta on raportoitu, että joissakin tapauksissa ne eivät tuo esiin laitoksen todellista tilannetta ja edellyttävät enemmän dokumentointia ja rekistereitä kuin mikä on pakollista. Sen vuoksi ne vaikuttavat tehottomilta ja liian kalliilta pienyrityksille. Joissakin jäsenvaltioissa toimivaltaiset viranomaiset ovat helpottaneet asiaa joko tekemällä riskinarviointeja tietyn tyyppisestä toiminnasta tai osallistumalla pienyrityksille tarkoitetun yksinkertaistetun ja käytännöllisen materiaalin laatimiseen. Joissakin jäsenvaltioissa elintarvikesektoria on kannustettu laatimaan hyvien toimintatapojen oppaita, jotka ovat osoittautuneet erittäin hyödyllisiksi.

Pienet elintarvikealan yritykset pitävät rekistereiden pitoa toisinaan hallinnollisena rasitteena. Jäsenvaltiot ovat toteuttaneet aloitteita yksinkertaistaakseen tätä ja minimoidakseen tarvittavien asiakirjojen määrän.

Jotkin yksityisten sidosryhmien organisaatiot väittivät, että jäsenvaltioiden välillä on eroja siinä, miten toimivaltaiset viranomaiset arvioivat HACCP-pohjaisia menettelyjä. Joidenkin organisaatioiden mukaan viranomaisilla on usein korkeat odotukset pienyritysten suhteen ja joissakin tapauksissa ne liioittelevat asiakirjavaatimuksia. Joidenkin mukaan taas yrityksen koko ja luonne otetaan huomioon, ja useimmat toimivaltaiset viranomaiset ovat joustavia HACCP-pohjaisten menettelyjen täytäntöönpanossa.

FVO:n tarkastuskäynneillä havaittiin ongelmia toimivaltaisten viranomaisten kyvyssä arvioida riittävästi HACCP-pohjaisia menettelyjä. Vuonna 2006 tehdyn ensimmäisen tarkastuskierroksen jälkeen on havaittu edistystä, mutta parannuksille on vielä sijaa.

( Jäsenvaltioiden ja yksityisten sidosryhmien mielestä on epäkäytännöllistä laajentaa HACCP-pohjaisten menettelyjen käyttövaatimus koskemaan alkutuotannon alalla toimivia elintarvikealan toimijoita. Hyvien käytäntöjen oppaita pidetään yleisesti parempana ja käytännöllisempänä välineenä alkutuotannon alalla kuin HACCP-pohjaisia menettelyjä.

3.6. Rekisteröinti- ja hyväksyntämenettelyt

( Elintarvikealan yritysten rekisteröinnissä ei havaittu yleisesti suurempia vaikeuksia. Rekisteröintiin käytettiin erityisiä järjestelmiä tai olemassa olevia tietokantoja (esim. alkutuottajat). Hallinnollisen rasitteen keventämiseksi pyrittiin myös yhdenmukaistamaan ja karsimaan tietoja, joita yritysten on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille.

Toisinaan on kuitenkin vaikea varmistaa, että kaikki elintarvikealan toimijat (esimerkiksi toimijat, jotka eivät ota yhteyttä maansa viranomaisiin ennen elintarvikealan yrityksen käynnistämistä, elintarvikkeiden välittäjät ja internetkauppiaat, joita ei ole helppo saavuttaa) täyttävät rekisteröitymisvelvoitteensa. Muita ongelmia liittyy siihen, että elintarvikkeita toisinaan käsittelevien, valmistavien tai tarjoavien yksityishenkilöiden on rekisteröidyttävä.

Toimivaltaiset viranomaiset eivät yleensä peri maksua rekisteröitymisen käsittelystä.

( Hyväksymiseen liittyvien tietojen toimittamisessa viranomaisille ei havaittu erityisempiä ongelmia. Vaikeuksia on kuitenkin tullut esiin siltä osin, minkälaiselta laitokselta edellytetään hyväksyntää, etenkin kun on kyse yleistä toimintaa harjoittavista laitoksista kuten kylmävarastoista (ks. kohta 3.2) ja uudelleenpakkauslaitoksista.

Muutama jäsenvaltio otti esiin entisten pienten laitosten hyväksymisen. Siihen löytyy ratkaisu hygieniapakettiin sisältyvistä joustavuutta koskevista säännöksistä. Näiden säännösten soveltamista on kuitenkin edistettävä kansallisella tasolla, mikä on saattanut aiheuttaa vaikeuksia tietyissä jäsenvaltioissa (ks. kohta 3.9).

Kaksi jäsenvaltiota ilmoitti, että kaikki niiden alueella toimivat elintarvikealan yritykset on hyväksyttävä.

( Komission verkkosivulta pääsee nyttemmin kaikille jäsenvaltioiden sivustoille, joilla on luettelot hyväksytyistä elintarvikealan laitoksista, mutta jotkin jäsenvaltiot eivät ole hyödyntäneet luetteloidensa laatimisessa tai päivittämisessä sovittuja vaatimuksia, joilla pyritään yhdenmukaistamaan ja kodifioimaan luettelon esitystapa. On myös huolehdittava paremmin aktiivisista linkeistä kansallisille sivustoille.

3.7. Terveys- ja tunnistusmerkinnät

Terveys- ja tunnistusmerkintöjä koskeviin vaatimuksiin liittyviä suurempia ongelmia ei ole tullut esiin. Ongelmista kuitenkin raportoitiin tiettyjen käytännön seikkojen osalta, esimerkiksi tilanteissa, joissa uusi merkki olisi kiinnitettävä käärittyyn/kuluttajia varten pakattuun tuotteeseen ja elintarvike jälleenpakataan. Tällaisissa tapauksissa jotkin jäsenvaltiot katsovat, että merkinnän on täytettävä myös virallista valvontaa ja jäljitettävyyttä koskevat tavoitteet.

3.8. Hyvän käytännön oppaat[5]

( Jäsenvaltiot ovat kannustaneet laatimaan kansallisia oppaita. Toimivaltaisten viranomaisten osallistuminen on erilaista eri jäsenvaltioissa, mutta yleisesti ottaen ne ovat antaneet tällaisten oppaiden laatimiseen suuntaviivoja, käytännön neuvoja ja opastusta. Toimivaltaiset viranomaiset ovat mukana oppaiden arvioinnissa ja tukevat toisinaan taloudellisesti niiden levittämistä.

Useimmat yksityisten sidosryhmien organisaatiot suhtautuvat myönteisesti kansallisiin hyvän käytännön oppaisiin ja toimivaltaisten viranomaisten kannustukseen. Oppaiden käyttölaajuudesta ei ole numerotietoja.

Toimivaltaiset viranomaiset ottavat oppaiden käytön huomioon eri tavoin virallista valvontaa suorittaessaan. Joissakin jäsenvaltioissa on kehitetty palkintojärjestelmä ansioituneille elintarvikealan toimijoille, jotka soveltavat hyväksyttyjä oppaita; palkintona on valvonnan harventaminen ja virallisesta valvonnasta perittävien maksujen alentaminen. Jos toimija on väittänyt, että opas on käytössä, tutkimuksen yhteydessä tutkitaan, sovelletaanko opasta oikein. Joissakin jäsenvaltioissa elintarvikealan toimijoiden ei tarvitse todistaa valvontatoimien riittävyyttä, jos ne noudattavat opasta. Oppaat voivat myös tarjota hyödyllistä tietoa toimivaltaisille viranomaisille ja esittää, mikä on hyvä toimintatapa, kun lainsäädännössä käytetään ilmaisuja ”tarvittaessa”, ”tarpeen mukaan”, ”asianmukainen” ja ”riittävä”.

( Yhteisön oppaita on laadittu jo viisi, ja ne ovat arvioitavana. Kaksi muuta opasta on valmisteilla, ja ne arvioidaan valmistuttuaan. Kuitenkin noin puolet EU:n tason organisaatioista pohtivat tai kysyivät jäseniltään, pitäisikö niiden laatia asiakirjaluonnoksia ja noudattaa menettelyä tunnustamisen saamiseksi. Toinen puoli järjestöistä ilmoitti, että niillä ei ole mitään suunnitelmia laatia yhteisön oppaita.

3.9. Joustavuus

Elintarvikkeiden monimuotoisuuden suojaamiseksi sekä kuluttajien palvelemiseksi ja pientuottajien etujen huomioon ottamiseksi lainsäädäntöön sisällytettiin joustavuutta koskevia säännöksiä. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltiot pystyvät parhaiten löytämään asianmukaisia ratkaisuja, jotka perustuvat paikallisiin olosuhteisiin ja asianmukaiseen hygieniatasoon yrityksissä niin, että elintarviketurvallisuuden tavoite ei vaarannu.

Jäsenvaltiot ja yksityiset sidosryhmät ovat ilmoittaneet, että ne ovat yleisesti erittäin tyytyväisiä hygieniapakettiin sisältyvään joustavuuteen, jota pidetään hyvin suunniteltuna niin, että paikallisiin ongelmiin voidaan vastata asianmukaisesti. Päätellen kuitenkin niistä harvoista ilmoituksista, joita on saatu kansallisista toimenpiteistä, ja tietyiltä elintarvikeyrityksiltä saadusta kritiikistä (ks. kohta 3.6), jäsenvaltiot eivät ehkä ole hyödyntäneet kaikkia lainsäädännön tarjoamia joustomahdollisuuksia.

3.10. Tuonti

( Jäsenvaltiot katsoivat, että tuontisääntöjä on tarpeen yhdenmukaistaa edelleen niiden eläinperäisten tuotteiden osalta, joista asetuksessa (EY) N:o 853/2004 annetaan erityisvaatimuksia (esim. sammakonreidet, etanat, renderoidut eläinrasvat). Jäsenvaltioilla on lisäksi vaikeuksia niiden kolmansien maiden alusten luetteloinnissa ja valvonnassa, joissa vastuu tarkastuksista on delegoitu maalle tai jäsenvaltiolle, joka ei ole lippuvaltio.

Kokemusten mukaan on selkeytettävä tilanteita, joissa sovelletaan kansallisia tuontisääntöjä yhdenmukaistettujen yhteisön sääntöjen puuttuessa.

( Hiljattaiset kriisit, jotka liittyvät tuotuihin yhdistelmätuotteisiin, ovat vahvistaneet tarvetta lisätä tällaisten tuotteiden valvontaa. Tämä saattaa edellyttää yksityiskohtaisemman lainsäädännön täytäntöönpanoa ja tuontitarkastuksia (esim. tuojan asema, erityinen terveystodistus).

( Kokemusten mukaan nykyiseen kolmansien maiden laitosten luettelointimenetelmään liittyy ongelmia (esim. luettelointikausi). Uusien yhteisön tietotekniikkavälineiden kehittämisen myötä menetelmän tarkistamista voidaan harkita.

3.11. Eläinperäisten tuotteiden virallinen valvonta

( Monissa jäsenvaltioissa on kehitetty erityisiä valvontavälineitä, esim. tarkastuslistoja ja vakiotoimintamenettelyjä. Ne ovat myös panostaneet koulutukseen, koska auditointitoiminta aiheuttaa suuren käsitteellisen muutoksen tarkastajien kannalta. Jäsenvaltiot olivat tyytyväisiä komission koulutusaloitteeseen ”Koulutuksen parantaminen elintarvikkeiden turvallisuuden lisäämiseksi”, joka täydentää niiden omaa koulutustoimintaa ja tarjoaa erityiskoulutusta hygieniapaketin keskeisistä kysymyksistä (esim. HACCP).

Monissa jäsenvaltioissa on kuitenkin edelleen auditointiin liittyviä ongelmia, kuten FVO:n tarkastuskäynneillä on tullut esiin. Vaikka vuodesta 2006 onkin tapahtunut merkittävää edistystä, vielä on parantamisen varaa.

( Hygieniapakettia on jo modernisoitu joiltain osin sen jälkeen, kun sitä ryhdyttiin soveltamaan 1. tammikuuta 2006, mutta monet jäsenvaltiot ja asiaan liittyvät yksityisten sidosryhmien organisaatiot katsoivat, että lihantarkastussäännöksiä olisi tarkistettava. Tämän taustalla ovat henkilöresurssiongelmat, joita joissakin jäsenvaltioissa on ollut virkaeläinlääkärien nimittämisessä teurastamoihin, ja sellaisten vaarojen kasvava merkitys kansanterveyden kannalta, joita ei ole helppo havaita perinteisessä lihantarkastuksessa. Tuotiin esiin, että virallisten avustajien asemaa olisi vahvistettava, vastuunjakoa teurastamoja johtavien elintarvikealan toimijoiden ja toimivaltaisten viranomaisten välillä olisi edelleen selkeytettävä ja teurastamohenkilöstölle olisi annettava tarkastukseen liittyviä lisätehtäviä.

Jotkin jäsenvaltiot ja yksityisten sidosryhmien organisaatiot katsovat, että teurastamohenkilöstöä olisi hyödynnettävä myös teurastamoissa, joissa teurastetaan muita lajeja kuin siipikarjaa ja jäniseläimiä.

( FVO:n tarkastuskäynneillä on käynyt ilmi, että muutamassa jäsenvaltiossa Trichinella -testauksen toteuttaminen ei ole asianmukaista. Lisäksi joissakin jäsenvaltioissa on vaikeuksia teurastamoissa sijaitsevien laboratorioiden akkreditoinnissa. Yksi jäsenvaltio kuitenkin ilmoitti käyttävänsä ainoastaan akkreditoituja laboratorioita.

Tanska on tunnustettu vähäisen trikiiniriskin alueeksi, ja se voi poiketa kotieläimenä pidettäviä sikoja koskevasta testausjärjestelmästä. Myös kahdelta muulta jäsenvaltiolta on saatu tätä koskeva pyyntö. Poikkeus voidaan myöntää vain EU:n jäsenvaltioille, ja sen laajentamista kolmansiin maihin saatetaan harkita. Kaksi jäsenvaltiota on ilmaissut kiinnostuksensa tilojen tunnustamiseen trikiinivapaiksi.

( Eräissä jäsenvaltioissa sijaitsevissa kylmävarastoissa on havaittu erilaisia väärinkäytöksiä vuodesta 2006. Useimmat jäsenvaltiot katsoivat tarpeelliseksi vahvistaa käytössään olevia valvontavälineitä, kuten tuli esiin eläinten sivutuotteita koskevan lainsäädännön yhteydessä.

( Muita erityisongelmia syntyi, kun eräissä jäsenvaltioissa käytettiin rutiinianalyyseissä eläinten hyvinvointiin liittyvistä syistä kemiallisia menetelmiä, joita ei ole täysin validoitu, hiirillä tehtävien biologisten kokeiden sijaan. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen odotetaan antavan tieteellisen lausunnon merellisten biotoksiinien nykyisistä rajoista ja niiden toteamismenetelmistä joulukuuhun 2009 mennessä.

3.12. Mikrobiologiset vaatimukset

FVO:n raporttien perusteella vaikuttaa siltä, että asetuksen (EY) N:o 2073/2005 ensimmäisen soveltamisvuoden aikana elintarvikealan toimijoiden menettelyillä varmistettiin vain toisinaan, että prosessin hygieniavaatimuksia ja elintarvikkeiden turvallisuusvaatimuksia noudatettiin tai että ne edes otettiin huomioon. Lisäksi tätä ei kovinkaan usein käsitelty toimivaltaisten virallisten virallisessa valvonnassa. Vaikka tilanne on parantunut vuosina 2007–2008, on edelleen jäsenvaltioita, joissa asetuksen täytäntöönpano ei ole tyydyttävää.

Jäsenvaltioiden kannalta keskeinen raportoitu vaikeus liittyy Listeria monocytogenes -bakteeria koskevien vaatimusten täytäntöönpanoon sellaisenaan syötävissä elintarvikkeissa, jotka pystyvät muodostamaan bakteerille kasvualustan.

3.13. Pintakontaminaation poistaminen

Eläinperäisten elintarvikkeiden pintakontaminaation poistamiseen tarkoitettujen aineiden käyttö on hyväksyttävä komiteamenettelyllä. Komissio ehdotti vuonna 2008 EFSAn lausuntojen perusteella neljän aineen hyväksymistä siipikarjanruhojen pintakontaminaation poistamiseen. Euroopan parlamentti, jäsenvaltiot ja suurin osa yksityisten sidosryhmien organisaatioista vastustivat selvästi hyväksyntää, edes tiukoin edellytyksin.

Muiden dekontaminointimenetelmien, esimerkiksi höyryn, kuuman veden ja muiden fyysisten käsittelyjen, mahdollisesta käytöstä keskustellaan jäsenvaltioiden kanssa.

3.14. Elintarvikeketjua koskevat tiedot

Säännösten mukaan elintarvikeketjua koskevat tiedot on otettava asteittain käyttöön siirtymäkauden loppuun mennessä (31.12.2009). Kaksi jäsenvaltiota ilmoitti, että ne eivät ole käyttäneet näitä säännöksiä.

( Elintarvikeketjua koskevat tiedot oli otettava käyttöön siipikarjasektorilla 1. tammikuuta 2006. Suuremmista vaikeuksista ei raportoitu, koska aiemmassa lainsäädännössä sovellettiin samanlaisia säännöksiä.

( Elintarvikeketjua koskevat tiedot ovat olleet pakollisia sikasektorilla 1. tammikuuta 2008 lähtien ja vasikka- ja hevossektorilla 1. tammikuuta 2009 lähtien. Sikasektorilla havaittiin joitakin vaikeuksia (ks. jäljempänä). Vasikka- ja hevossektorilta ei ole vielä saatavilla raportteja.

( Elintarvikeketjua koskevat tiedot muiden lajien osalta (lampaat, vuohet ja aikuiset naudat) on oltava saatavilla 1. tammikuuta 2010 mennessä. Jotkin jäsenvaltiot ennakoivat vaikeuksia etenkin yksilöllisesti tunnistettujen eläinten kohdalla.

Sikasektorin kaikki tahot pitivät vaikeana noudattaa määräaikaa elintarvikeketjua koskevien tietojen toimittamisessa ennen eläinten saapumista. Samanlaisia vaikeuksia odotetaan jatkossa muillakin sektoreilla. Jäsenvaltiot ja jotkin yksityisten sidosryhmien organisaatiot haluaisivat enemmän joustavuutta tässä suhteessa.

Koska elintarvikeketjua koskevien tietojen organisointi ja käytännön järjestelyt (esim. asiakirjat, tietojenvaihtotavat) jätettiin jäsenvaltioiden hoidettavaksi, havaittiin vaikeuksia yhteisön sisäisessä eläinten kaupassa ja niitä odotetaan esiintyvän myös tuonnissa. Ensimmäinen toimi eri jäsenvaltioiden vaatimien tietojen saannin helpottamiseen on valmisteilla komission tasolla. Jotkin jäsenvaltiot kuitenkin totesivat, että voisi olla myös aiheellista kehittää EU:n tasolla erityinen lomake yhteisön sisäistä kauppaa ja mahdollisesti tuontia varten.

Kokemusten perusteella on myös tarpeen selkeyttää suhdetta elintarvikeketjua koskevien tietojen ja elävillä eläimillä kauppaa käytäessä tarvittavien eläinten terveystodistusten välillä.

3.15. Hätäteurastus

Jäsenvaltiot eivät raportoineet erityisistä vaikeuksista hätäteurastukseen liittyvien käytännön sääntöjen osalta, mutta kyseenalaistivat tällaisen lihan erityismerkin ja markkinointirajoitukset. Jotkin jäsenvaltiot korostivat, että erityismerkkiä on käytettävä myös hätäteurastetusta lihasta saaduissa tuotteissa. Toiset jäsenvaltiot katsoivat, että elintarvikkeiden turvallisuuden kannalta ei ole syitä, joiden perusteella tällaisen lihan markkinoille saattamista olisi rajoitettava, jos se on todettu ihmisravinnoksi soveltuvaksi ante mortem- ja post mortem -tarkastuksen jälkeen.

4. PÄÄTELMÄT

Jäsenvaltiot ja elintarvikealan toimijat ovat yleisesti tyytyväisiä hygienia-asetuksiin ja ovat mukautumassa niihin hyvin. Asetuksilla käyttöön otetut periaatteet saavat laajaa tukea. Jäsenvaltiot katsovat, että lainsäädäntö edellyttää pientä mukauttamista muttei perusteellista muuttamista.

Jäsenvaltioiden ja yksityisten sidosryhmien järjestöjen mukaan hygieniapaketin soveltaminen ei ole yleisesti aiheuttanut suuria vaikeuksia elintarvikealan toimijoille ja toimivaltaisille viranomaisille. Elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston alkuvuodesta 2006 lähtien tekemillä tarkastuskäynneillä on kuitenkin käynyt ilmi, että valvontaongelmat ja hygieenisen tuotannon standardit edellyttävät parannuksia useissa jäsenvaltioissa. Näin ollen ensimmäiseksi kaikkien asiaan liittyvien toimijoiden, elintarvikealan toimijoiden ja toimivaltaisten viranomaisten, on tarpeen parantaa täytäntöönpanon valvontaa, jotta voidaan käsitellä raportissa esiin tuotuja akuuteimpia ongelmia.

Tällä perusteella komissio harkitsee, miten esiin tuotuja vaikeuksia olisi käsiteltävä. Ehdotuksia tehdessään komissio kiinnittää erityishuomiota siihen, että uusilla lainsäädäntöpuitteilla saavutetun yksinkertaistamisen hyödyt säilytetään mahdollisimman hyvin.

[1] EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1019/2008 (EUVL L 277, 18.10.2008, s. 7).

[2] EUVL L 226, 25.6.2004, s. 22, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1020/2008 (EUVL L 277, 18.10.2008, s. 8).

[3] EUVL L 226, 25.6.2004, s. 83, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1021/2008 (EUVL L 277, 18.10.2008, s. 15).

[4] Ks. kaavio voimassa olevista lainsäädäntöpuitteista valmisteluasiakirjan liitteessä II.

[5] Ks. valmisteluasiakirjan liite VIII.