52009DC0215

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 5.5.2009

KOM(2009) 215 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE

Reilu kauppa ja valtiosta riippumattomat kestävän kaupan varmistavat järjestelmät kestävän kehityksen edistäjinä

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE

Reilu kauppa ja valtiosta riippumattomat kestävän kaupan varmistavat järjestelmät kestävän kehityksen edistäjinä

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto 3

2. Reilun kaupan kehitys vuodesta 1999 4

3. Kestävyyskriteerit 5

4. Poliittisia näkökohtia 6

4.1. Kestävää kehitystä tukeva työ 6

4.2. Yksityiset kestävän kaupan varmistavat järjestelmät ja WTO 8

4.3. Julkiset hankinnat 8

4.4. EU:n tuki 9

5. Päätelmät: viranomaisten ja toimijoiden suhde reiluun kauppaan ja muihin yksityisiin kestävän kaupan varmistaviin järjestelmiin 10

LIITE I 12

LIITE II 13

LIITE III 14

LIITE IV 16

LIITE V 17

1. Johdanto

Tässä tiedonannossa tarkastellaan, mikä on nykytilanne reilussa kaupassa ja muissa valtiosta riippumattomissa (eli yksityisissä) kestävän kaupan varmistavissa järjestelmissä. Komissio on jo pitkään ollut tietoinen siitä, että kuluttajat voivat ostopäätöksillään tukea kestävän kehityksen tavoitteita. Tässä tiedonannossa otetaan huomioon kasvava mielenkiinto, joka on ilmaistu poliittisella tasolla ja joka näkyy EU:n kuluttajien kestävää kehitystä tukevien ostosten lisääntymisessä. Euroopan parlamentin antoi vuonna 2006 mietinnön reilusta kaupasta ja kehityksestä[1]. Mietinnössä korostetaan tarvetta lisätä kuluttajien tietoisuutta ja mainitaan väärinkäytön riski, joka liittyy siihen, että yritykset tulevat reilun kaupan markkinoille noudattamatta sertifiointikriteerejä. Lisäksi mietinnössä todetaan, että reilu kauppa on pääasiassa vapaaehtoinen yksityissektorin ilmiö, jota liian raskas sääntely pikemminkin haittaisi kuin hyödyttäisi.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean vuonna 2005 antamassa valmistelevassa lausunnossa tarkasteltiin ”kuluttajille suunnattuja takeet antavia ohjelmia”. Tarkastelun tuloksena todettiin etenkin, että arvovaltaisten tahojen olisi valvottava kuluttajille suunnattuja takeet antavia ohjelmia ja että olisi vahvistettava keskeiset määritelmät. Kesäkuussa 2006 Euroopan neuvosto hyväksyi uudistetun kestävän kehityksen strategiansa ja kehotti jäsenvaltioita edistämään kestävien tuotteiden, myös reilun kaupan tuotteiden myyntiä[2].

EU:n kuluttajat ostavat Reilun kaupan merkillä sertifioituja tuotteita vuosittain noin 1,5 miljardilla eurolla, mikä on 70 kertaa enemmän kuin vuonna 1999, jolloin komissio hyväksyi aihetta koskevan tiedonannon. Tämä menestys korostaa tarvetta siihen, että kuluttajaviranomaiset ja muut sidosryhmät, kuten kehitysmaiden tuottajajärjestöt, mittaavat reilun kaupan todelliset vaikutukset.

Tässä tiedonannossa termiä ”reilu kauppa” käytetään kansainvälisten normeja laativien ja vaatimustenmukaisuutta arvioivien ISEAL:n[3] jäsenjärjestöjen normien mukaisesti ja reilun kaupan järjestöjen soveltamalla tavalla. Termiä ”muut yksityiset kestävyyden varmistavat järjestelmät” käytetään kuvaamaan muita merkintäjärjestelmiä, joilla tiedotetaan kuluttajille tuotteen kestävästä tuotannosta. (Liitteessä I on lyhyt katsaus termeihin ja järjestöihin).

Tässä tiedonannossa selostetaan, miten tilanne on kehittynyt reilusta kaupasta vuonna 1999 annetun tiedonannon[4] jälkeen, ja esitetään alustavia näkökantoja viranomaisten suhteista reilun kaupan järjestelmään ja muiden yksityisten kestävyyden varmistaviin järjestelmiin. Käsiteltävät kysymykset liittyvät myös moniin muihin EU:n toimintalohkoihin, kuten kuluttajansuoja, taloudellinen ja sosiaalinen kehitys, kauppa, yritysten yhteiskuntavastuu, ympäristö ja EU:n sisämarkkinat. Tiedonannon jatkona voidaan tarvittaessa käynnistää kohdennetumpia aloitteita yhdellä tai useammalla politiikan alalla.

Tässä tiedonannossa ei käsitellä viranomaisten käyttöön ottamia kestävyyden varmistavia järjestelmiä ja pakkausmerkintöjä (kuten EU:n ympäristömerkki).

2. Reilun kaupan kehitys vuodesta 1999

Kehitys on ollut nopeinta vuodesta 1999 niiden jäsenvaltioiden markkinoilla, joilla sertifioituja reilun kaupan tuotteita oli jo saatavilla. Vuoden 1999 tiedonannossa kehotettiin luomaan yhtenäinen merkki ja pidettiin tarpeellisena puolueetonta tarkastusta ja valvontaa. Reilun kaupan merkki onkin otettu onnistuneesti käyttöön[5].

Yhdistyneessä kuningaskunnassa yli 70 prosenttia kuluttajista tunnisti Reilun kaupan merkin vuonna 2008 (12 prosenttia vuonna 2000)[6] ja Ranskassa 74 prosenttia vuonna 2005 (9 prosenttia vuonna 2000)[7]. Sertifioitujen reilun kaupan tuotteiden maailmanlaajuinen myynti ylitti 2,3 miljardia euroa vuoden 2007 lopulla[8] (mutta silti huomattavasti luomuelintarvikkeita vähemmän ja edelleen alle prosentin kokonaiskaupasta[9]). Eurooppa on reilun kaupan keskus: siellä tapahtuu 60–70 prosenttia koko maailman myynnistä. Erot ovat kuitenkin suuret nopeimmin kasvavan markkina-alueen, Ruotsin, ja uudempien jäsenvaltioiden välillä, joissa käsite on vielä suhteellisen tuore.

Reilu kauppa on toiminut uudisraivaajana tuodessaan esille vastuullisuuden ja solidaarisuuden kysymyksiä, joilla on ollut vaikutus toisiin toimijoihin ja jotka ovat antaneet sysäyksen muiden kestävyyden varmistavien järjestelmien syntyyn. Yksityisissä kestävää kauppaa edistävissä aloitteissa käytetään erilaisia sosiaalisen tai ympäristöauditoinnin standardeja[10], joiden lukumäärä ja markkinaosuus on kasvanut. Tunnetuin sosiaalinen standardi lienee SA8000, jonka Social Accountability International (SAI) on laatinut vuonna 1997[11]. Laajempia takeita, kuten sosiaalisia ja ympäristökriteerejä koskevia sertifikaatteja ovat esimerkiksi Utz Certified ja Rainforest Alliance.

Eri puolilla Eurooppaa käynnistetyt kestävää kauppaa edistävät aloitteet, joihin osallistuu useita yrityksiä, vaihtelevat sosiaalisen auditoinnin tulokset kokoavista kansallisista järjestelyistä hallitusten tukea nauttiviin kansainvälisiin aloitteisiin, joista esimerkkinä eettistä kauppaa koskeva aloite[12]. Toimijoiden normien noudattamiseksi ja auditoimiseksi tekemää taustatyötä ei tarvitse osoittaa sertifioinnilla ja kuluttajamerkinnällä. Yrityksen voidaan katsoa täyttävän yhteiskuntavastuutaan[13] normeja noudattamalla ja auditoimalla, mikä ei aina käy ilmi tuotteesta. Yritys voi lisätä yhteiskuntavastuutoimiaan sitoutumalla tunnustettuihin kriteereihin tai tavoitteisiin esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien Global Compact -aloitteen[14] kautta.

Yksityiset merkinnät voidaan ryhmitellä seuraavasti:

1. Reilu kauppa

2. muut kapean markkinasektorin sertifioidut tuotteet, jotka eivät virallisesti ole osa reilua kauppaa, mutta joiden kohteena ovat kestävän kehityksen kysymyksistä tietoiset kuluttajat (Rainforest Alliance, Utz Certified)

3. tuotteet, jotka kuuluvat tuotannonalan laajuisiksi pyrkivien perusnormien piiriin (esim. Common Code for the Coffee Community (4C), Ethical Tea Partnership)

4. muut (merkittömät) tuotteet.

Yksittäinen tuottaja saattaa myydä tuotteitaan kaikissa näissä neljässä ryhmässä. Kuluttajan voi siksi olla vaikea arvioida erilaisten kestävyyden varmistavien järjestelmien merkitystä. Poliittista ja hallinnollista kehitystä pitäisikin arvioida tätä monimutkaista ja muuttuvaa taustaa vasten.

3. Kestävyyskriteerit

Yksityisissä kestävän kaupan varmistavissa järjestelmissä käytetään tiettyjä kriteerejä tuotteiden kestävyyden arvioimiseksi ja takaamiseksi. Kriteerit perustuvat usein yhteen tai useampaan kestävän kehityksen kolmesta alasta (taloudellinen, ympäristöllinen ja sosiaalinen kehitys), ja joskus ne liittyvät kansainvälisiin normeihin ja sopimuksiin. Jotkin järjestelmät keskittyvät tiettyyn aiheeseen ja tavoitteeseen (kuten hiilijalanjälki ilmastomuutoksen hillitsijänä), kun taas toiset luottavat laajempiin kestävän kehityksen kriteereihin.

Tässä jaksossa kuvataan edellä mainittua[15] ensimmäistä ryhmää eli reilua kauppaa, jonka monet kuluttajat tuntevat sen eri markkina-alueilla. Tunnistamisen ohella kuluttajat ymmärtävät laajasti niitä asioita, joita reilu kauppa edistää. Reilun kaupan kriteerit ja normit ovat kattavimpien ja kunnianhimoisimpien joukossa, kun on kyse niiden laajojen kysymysten ja olosuhteiden tarkastelusta, jotka vaikuttavat kehitysmaiden tuottajiin, kuten tuottajalle maksettava takuuhinta ja tuottajan yhteisölle maksettava reilun kaupan lisä.

Reilun kaupan kriteerit

Reilun kaupan liikkeen määrittelemät ja Euroopan parlamentin vuonna 2006 mieliin palauttamat kriteerit ovat seuraavat:

- reilu tuottajahinta , joka takaa reilun palkan ja joka kattaa kestävän tuotannon ja elämisen kustannukset. Tämän hinnan on oltava ainakin yhtä korkea kuin reilun kaupan vähimmäishinnan ja palkkion, niiltä osin kuin reilun kaupan järjestöt ovat ne määritelleet,

- maksujen maksaminen osittain etukäteen , jos tuottaja niin pyytää,

- pitkäaikaiset, vakaat suhteet tuottajiin ja tuottajien osallistuminen reilun kaupan standardien määrittelemiseen,

- avoimuus ja jäljitettävyys koko tuotantoketjun ajan asianmukaisen tiedon takaamiseksi kuluttajille,

- tuotanto-olosuhteet, jotka noudattavat Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kahdeksaa keskeistä yleissopimusta ,

- ympäristön kunnioittaminen, ihmisoikeuksien ja erityisesti naisten ja lasten oikeuksien suojelu ja sellaisten perinteisten valmistusmenetelmien kunnioittaminen , jotka edistävät taloudellista ja sosiaalista kehitystä,

- toimintaedellytysten kehittäminen ja vaikutusmahdollisuuksien antaminen tuottajille, erityisesti kehitysmaiden pienen mittakaavan tuottajille ja syrjäytyneille tuottajille sekä työntekijöille, heidän järjestöilleen ja vastaaville yhteisöille, jotta reilun kaupan kestävyys varmistetaan,

- tuottajajärjestöjen tuotannon ja markkinoillepääsyn tukeminen,

- tiedotustoimien lisääminen reilun kaupan tuotannosta ja kauppasuhteista, reilun kaupan tehtävästä ja tavoitteista sekä kansainvälisissä kauppasuhteissa vallitsevasta epäoikeudenmukaisuudesta,

- kyseisten ehtojen valvonta ja vahvistaminen tavalla, joka antaa suuremman roolin Etelän järjestöille, johtaa kustannusten alenemiseen ja paikallisten tahojen keskeisempään osallistumiseen sertifiointiprosessissa,

- säännöllinen reilun kaupan toimien vaikutusten arviointi .

4. POLIITTISIA NÄKÖKOHTIA

4.1. Kestävää kehitystä tukeva työ

Yksi reilun kaupan ja muiden yksityisten kestävyyden varmistavien järjestelmien erityispiirteistä on se, että ne ovat vapaaehtoisia, dynaamisia mekanismeja, jotka kehittyvät yhteiskunnallisen tietoisuuden ja kuluttajakysynnän mukana. Kun tietoisuus kestävän kehityksen haasteista kasvaa, yksityiset kestävän kaupan varmistavat järjestelmät yleensä seuraavat perässä. Joissakin tapauksissa ne ovat ensimmäisinä levittämässä tietoa ja lisäämässä kuluttajien kiinnostusta ja ymmärrystä uusista ja syntymässä olevista kestävän kehityksen haasteista. Pienet erikoistuneet markkinasegmentit ja järjestelmät voivat vaikuttaa yleiseen yrityskulttuuriin ja poliittiseen päätöksentekoon.

Komissio katsoo, että sen ei ole syytä ryhtyä arvottamaan tai sääntelemään yksityisten kestävän kaupan varmistavien järjestelmien kriteerejä ja niiden asemaa kestävän kehityksen tavoitteiden edistäjinä. Kriteerien ja normien sääntely rajoittaisi tämän alan yksityisten aloitteiden dynaamisuutta ja saattaisi haitata reilun kaupan ja muiden yksityisten järjestelmien ja niiden normien jatkokehitystä.

Kestävää kehitystä voidaan tukea järjestelmillä, joissa ympäristölliset, sosiaaliset tai taloudelliset tekijät asetetaan etusijalle. Markkinoiden toimivuuden varmistamiseksi on tärkeää, että kuluttajat ja tuottajat saavat luotettavaa tietoa järjestelmistä. Tässä yhteydessä on mahdollista nimetä joitakin hyvien käytäntöjen arvioinnin kannalta olennaisia tekijöitä, jotka toimijoiden olisi komission mukaan otettava huomioon.

Normien ja kriteerien olisi oltava objektiivisia ja syrjimättömiä, jotta vältetään kaikki (tahattomat) kielteiset vaikutukset eritoten kehitysmaiden tuottajiin. Komissio suhtautuu myönteisesti meneillään oleviin pyrkimyksiin määritelmien selkeyttämiseksi, kuten reilun kaupan peruskirjan (Fair Trade Charter) julkaisemiseen. Jotta kuluttajat voisivat tehdä valintansa oikean informaation perusteella, normien ja kriteerien soveltamisen olisi oltava avointa. Yksi niistä tiedoista, jonka kuluttajat ja tuottajat saattavat vaatia säilyttääkseen luottamuksensa markkinoihin, on tuottajille maksettavan lisähinnan osuus[16].

Ihanteellista olisi, että puolueettomalla valvonnalla taattaisiin tuotteiden olevan tulosta tiettyjen kriteerien mukaisista käytännöistä, joissa ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset intressit tasapainottuvat. Auditointiprosessin luonteen ja tulosten olisi oltava tarkastettavissa[17]. Siksi komissio kannustaakin asianomaisia osapuolia parantamaan arviointimenetelmiään, jotta kuluttajat voisivat tehdä valintansa oikean informaation perusteella.

Olisi entistä selkeämmin ja ymmärrettävämmin tuotava esiin, mitkä ovat yksityisten kestävyyden varmistavien järjestelmien todelliset vaikutukset kehitysmaiden tuottajiin ja heidän laajempaan ympäristöönsä. Kuluttajille olisi ihannetapauksessa annettava objektiivisia arviointitietoja järjestelmien vaikutuksesta. Työt ovat jo vauhdissa, joten tältä osin komissio odottaa parannuksia ja edistymistä tulevien poliittisten pohdintojen pohjaksi[18].

Liitteessä IV on luettelo Euroopan talous- ja sosiaalikomitean esittämiä näkökohtia, jotka liittyvät kuluttajille suunnattuihin takeet antaviin ohjelmiin. Komissio kehottaa lisäämään toimia, jotta päästään yhteisymmärrykseen siitä, mitä prosessin perusvaatimuksia järjestelmien voidaan kohtuudella odottaa täyttävän kuitenkin edelleen välttäen sitä, että yksityisille järjestelmille ryhdytään määrittelemään soveltuvia kestävyysnormeja.

Periaatteet, joilla yksityisten kestävän kaupan varmistavien järjestelmien vaikutukset maksimoidaan: säilytetään yksityisten järjestelmien valtiosta riippumaton luonne koko EU:ssa kartoitetaan järjestelmien välisiä mahdollisia yhteisvaikutuksia ja lisätään selkeyttä kuluttajien ja tuottajien kannalta pyritään saavuttamaan yhteisymmärrys prosessin kohtuullisista perusvaatimuksista kartoitetaan objektiivisia tosiasioita erilaisten yksityisten kestävän kaupan varmistavien järjestelmien suhteellisista vaikutuksista. |

- 4.2. Yksityiset kestävän kaupan varmistavat järjestelmät ja WTO

Kaupan vapautuminen voi tarjota mahdollisuuksia talouskasvuun ja kestävään kehitykseen. Maailman kauppajärjestön (WTO) ja EU:n kauppapolitiikan tärkeimpänä tavoitteena on tukea kehitystä ja kehitysmaiden, varsinkin vähiten kehittyneiden maiden, yhdentymistä maailmantalouteen.

Monenvälinen kaupan vapautuminen WTO:n järjestelmän kautta on tehokkain tapa laajentaa ja hallinnoida maailmankauppaa, ja se voi auttaa luomaan mahdollisuuksia talouskasvuun ja kestävään kehitykseen. Pelkkä kaupan vapautuminen ei kuitenkaan riitä. Kauppapolitiikan vaikutusta kasvuun, kehitykseen ja kestävyyteen raamittaa osittain sääntely ja politiikka monilla muilla aloilla, jotka myös vaikuttavat kasvuun ja kestävään kehitykseen.

Yksityiset aloitteet, jotka toimivat pääasiallisesti vapaaehtoisen osallistumisen kautta, ovat johdonmukaisia syrjimättömän monenvälisen kauppajärjestelmän kanssa. Tällaisiin merkintäjärjestelmiin liittyvissä valtion toimenpiteissä tai sääntelymenetelmissä, jotka eivät sinänsä aiheuta ongelmia, olisi otettava huomioon WTO-velvoitteet, jotta varmistetaan niiden toiminnan avoimuus ja syrjimättömyys.

WTO:hon liittyvä periaate: varmistetaan merkintäjärjestelmien avoimuus ja syrjimättömyys. |

- 4.3. Julkiset hankinnat

Julkisissa hankinnoissa on tapahtunut suuria muutoksia. Viranomaiset käyttävät 16 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta ja muodostavat siksi keskeiset strategiset markkinat.

Vastatakseen paremmin hankintaviranomaisten tarpeeseen saada opastusta kestävien julkisten hankintojen toteuttamiseksi komissio on hiljattain hyväksynyt tiedonannon[19] ympäristöä säästävistä julkisista hankinnoista (joka täydentää komission käsikirjaa ympäristönäkökohtien huomioon ottamisesta julkisissa hankinnoissa) ja laatii parhaillaan samansuuntaisia ohjeita sosiaalisesta hankintapolitiikasta. Yhdessä nämä asiakirjat muodostavat kattavan oppaan kestäviä julkisia hankintoja varten.

Monet viranomaiset julkaisevat tarjouskilpailuja, joissa hankintaperiaatteisiin sisältyy kestäviä tai reilun kaupan tavoitteita. Eräät jäsenvaltiot ovat menneet vielä pidemmälle ja vaativat erityistä ”reilun kaupan merkkiä tai vastaavaa”. Julkisia hankintoja koskevien EU:n sääntöjen mukaan hankintaviranomaiset, jotka haluavat ostaa reilun kaupan tuotteita, eivät voi vaatia jotain tiettyä merkkiä, koska se estäisi sopimuksen tekemisen tuotteilta, jotka eivät ole kyseisellä tavalla sertifioituja mutta jotka täyttävät vastaavat kestävän kaupan normit.

Jos hankintaviranomainen aikoo ostaa reilun kaupan tuotteita, se voi määrittää tuotteiden teknisissä eritelmissä kestävyyskriteerit, joiden on liityttävä sopimuksen kohteeseen ja noudatettava julkisia hankintoja koskevia muita asiaankuuluvia EU:n sääntöjä, joihin kuuluvat myös yhdenvertaisen kohtelun ja avoimuuden periaatteet. Näiden kriteerien on liityttävä tuotteiden luonteeseen tai toimivuuteen (esim. kierrätysmateriaalista valmistetut silmälasit) tai tuotantoprosessiin (esim. luonnonmukaisesti kasvatettu).

Hankintaviranomaisten, jotka aikovat ostaa kestäviksi varmistettuja tuotteita, ei pitäisi sisällyttää tietyn merkin käsitettä sellaisenaan hankintojensa teknisiin eritelmiin. Sen sijaan niiden pitäisi tarkastella esimerkiksi Reilun kaupan merkin taustalla olevia alakriteerejä ja käyttää niistä vain sellaisia, joilla on merkitystä hankinnan kohteen kannalta. Sopimusviranomaisten on aina annettava tarjoajille mahdollisuus osoittaa asianomaisten normien noudattaminen Reilun kaupan merkillä tai muulla todisteella.

Täytäntöönpanolausekkeisiin voidaan myös sisällyttää ympäristöllisiä ja sosiaalisia kriteerejä edellyttäen, että ne liittyvät kyseisen sopimuksen toteuttamiseen (esim. vähimmäispalkka sopimuksen toteuttamisessa mukana oleville työntekijöille) ja noudattavat soveltuvin osin muita edellä mainittuja teknisiin eritelmiin liittyviä vaatimuksia.

Periaate, jonka avulla julkisia hankintoja koskevilla päätöksillä voidaan tukea kestävää kehitystä: varmistetaan kestävien julkisten hankintojen toteuttamista koskevien asianmukaisten ohjeiden saatavuus. |

- 4.4. EU:n tuki

Komissio on antanut rahoitustukea reilulle kaupalle ja muille kestävään kauppaan liittyville toimille pääasiassa kehitysyhteistyövälineidensä kautta (talousarvion luku 19) ja kansalaisjärjestöjen kanssa yhteisesti rahoitetuin toimin. Vuosina 2007–2008 erilaisiin kansalaisjärjestöjen toteuttamiin ja yhteisrahoitettuihin toimiin kohdennettiin 19 446 miljoonaa euroa. Suurin osa toimista koski tietoisuuden lisäämistä EU:ssa.

Maatalouden ja maaseudun kattavien monivuotisten maakohtaisten strategia-asiakirjojen ja ohjeellisten ohjelmien puitteissa rahoitetut toimet sisältävät toimia, joilla tuetaan reilua kauppaa. Erityinen tukijärjestelmä perinteisille AKT-maiden banaanien tuottajille ja sokeripöytäkirjan liitännäistoimenpiteet ovat myös osaltaan auttaneet maanviljelijöitä myymään tuotteitaan reilun kaupan markkinasektorilla. Ketjun toisessa päässä olevilla kaupan ja yksityissektorin kehittämishankkeilla voidaan myös edistää kaupankäyntiä ja reilua kauppaa.

Kaupan alalla on varainhoitovuosina 2008 ja 2009 sisällytetty kumpanakin miljoona euroa lisämäärärahoja erityisesti reiluun kauppaan liittyville toimille (talousarvion luku 20). Näitä määrärahoja käytetään täydentämään kehitysvälineiden rahoitusta[20].

EU on antanut tukea reiluun kauppaan liittyville hankkeille lähinnä kysynnän perusteella vastaamalla kansalaisjärjestöjen avustuspyyntöihin alan toimien yhteisrahoittamiseksi, ja hankkeet ovat lähinnä liittyneet tietoisuuden kasvattamiseen EU:ssa. Komissio kaavailee kiinnittävänsä enemmän huomiota vaikutusten arviointien tukemiseen, markkinoiden avoimuuden lisäämiseen ja niiden vaikeuksien arviointiin, joita järjestelmien toteuttamisessa ja sertifioinnin hankkimisessa ilmenee. Tätä voitaisiin edelleen tukea samankaltaisella EU:n jäsenvaltioiden toimella, jolla rahoitettaisiin reilun kaupan vaikutuksia koskevia tutkimuksia.

Unctadin toteuttamassa komission alulle panemassa hankkeessa kehitetään kestävyyden takaavia järjestelmiä koskevaa internet-portaalia. Hankkeella pyritään tarjoamaan vertailukelpoista tietoa nykyisten järjestelmien sisällöstä ja prosesseista sekä kuluttajien että tuottajien hyödyksi. Aikomuksena on entistä avoimemmin tiedottaa, miten eri järjestelmissä suhtaudutaan asiaa koskeviin erilaisiin kriteereihin, ja antaa sidosryhmille tilaisuus käsitystenvaihtoon.

Periaate, jonka avulla EU voi käyttää järjestelmille antamaansa suoraa tukea optimaalisesti: tunnistetaan kohdealoja nykyisten budjettisäännösten mukaan, esimerkiksi tekemällä tutkimuksia eri järjestelmien vaikutuksista, tukemalla markkinoiden avoimuuteen pyrkimistä ja suorittamalla annetun tuen kustannus-hyöty-analyysejä. |

- 5. Päätelmät: viranomaisten ja toimijoiden suhde reiluun kauppaan ja muihin yksityisiin kestävän kaupan varmistaviin järjestelmiin

Koska reilulla kaupalla ja muilla kestävän kaupan varmistavilla järjestelmillä on potentiaalia edistää kestävää kehitystä, komissio aikoo pysyä toiminnassa mukana ja tukea edelleen tällaisia järjestelmiä. Tiedonannon jälkeen voidaan tarvittaessa käynnistää täydentäviä aloitteita yhdellä tai useammalla politiikan alalla. Tässä vaiheessa komissio

- toistaa olevan tärkeää, että reilu kauppa ja muut vastaavat kestävyyden varmistavat järjestelmät pysyvät valtiosta riippumattomina koko EU:ssa. Viranomaissääntely voi häiritä dynaamisten yksityisten järjestelmien toimintaa.

- toteaa , että reilun kaupan markkina-asema on huomattava suuressa osassa EU:n markkinoita ja että kuluttajat tunnistavat merkin laajalti, mikä liittyy järjestelmän taustalla olevien normien ja periaatteiden kehittämiseen ja avoimuuteen.

- toteaa , että monet erityyppiset yksityiset järjestelmät voivat osaltaan edistää kestävyyden tavoitteita, mutta niiden moninaisuus saattaa aiheuttaa hämmennystä kuluttajien keskuudessa. Komissio katsoo, että jatkossa on pohdittava, miten yksityisten kestävän kaupan varmistavien järjestelmien vaikutukset saataisiin maksimoitua välttämällä samalla määrittelemästä, mitä kestävyyden normeja näiden yksityisten järjestelmien pitäisi noudattaa. Tämä ei kuitenkaan rajoita asiaa koskevien kestävyyteen liittyvien viranomaisnormien ja lainsäädännön noudattamista.

Tässä yhteydessä komissio

- muistuttaa , että on olennaisen tärkeää antaa kuluttajille avoimesti ja riittävästi tietoa yksityisten kestävyyden varmistavien järjestelmien normeista ja että olisi hyödyllistä päästä yhteisymmärrykseen siitä, mitä prosessin perusvaatimuksia, esimerkiksi puolueeton valvonta, voidaan kohtuudella odottaa täytettävän.

- muistuttaa , että yksityisten kestävyyden varmistavien järjestelmien vaikutusten yksityiskohtainen arviointi voisi olla keskeinen edistysaskel.

- aikoo tutkia mahdollisuuksia jatkokeskusteluun, yhteistyöhön ja tarvittaessa erilaisten yksityisten merkintäjärjestelmien lähentymiseen mahdollisten yhteisvaikutusten edistämiseksi ja selkeyden lisäämiseksi kuluttajien kannalta.

Julkisten hankintojen osalta komissio

- korostaa , että olisi hyödyllistä antaa hankintaviranomaisille opastusta, jotta hankintapäätösten mahdollisuudet kestävän kehityksen edistämiseen toteutuisivat täysimääräisesti.

- korostaa , että hankintaviranomaisten, jotka aikovat ostaa kestävyyden takaavia tuotteita, olisi käytettävä ainoastaan hankinnan kohteeseen liittyviä kriteerejä ja noudatettava julkisia hankintoja koskevia muita asiaankuuluvia EU:n sääntöjä. Sopimusviranomaisten on aina annettava tarjoajille mahdollisuus osoittaa asianomaisten normien noudattaminen Reilun kaupan merkillä tai muulla todisteella.

Rahoituksen osalta komissio

- aikoo jatkaa reilun kaupan ja muiden kestävän kaupan toimien rahoittamista tähänastisen käytäntönsä mukaisesti. Tämä ei sulje pois mahdollisuutta rahoittaa myös kohdennetumpia toimia, joilla edistetään nimettyjä ensisijaisia toimia.

- muistuttaa tarpeesta arvioida niiden analyysien tulokset, jotka tehdään yksityisten kestävyyden varmistavien järjestelmien vaikutuksista kestävän kehityksen muuttujiin, mukaan luettuna vaikutukset taloudellisiin, sosiaalisiin ja kehityksellisiin kriteereihin tuottajamaissa. Koska yksityiset kestävyyden varmistavat järjestelmät keskittyvät kehitysmaiden tuottajien työ- ja elinolosuhteisiin, komissio katsoo, että tähän näkökohtaan olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Analyysin keinoin olisi vertailtava erilaisten yksityisten järjestelmien vaikutuksia, jotta saadaan perusta jatkoaloitteille tällä alalla.

LIITE I

REILUN KAUPAN MÄÄRITELMÄ

Reilun kaupan normit ovat tulosta sidosryhmien ja asiantuntijoiden kuulemisesta, ja ne vahvistetaan kansainvälisen ympäristömerkintäorganisaation (ISEAL) vaatimusten mukaisesti. Organisaatiossa ovat mukana johtavat kansainväliset normeja laativat ja vaatimustenmukaisuutta arvioivat järjestöt, jotka ovat keskittyneet yhteiskunnallisiin ja ympäristöasioihin.

On olemassa kaksi kansainvälistä reilun kaupan järjestöä, jotka vastaavat maailmanlaajuisesti normien laatimisesta ja reilun kaupan järjestöjen sertifioinnista ISEAL:n periaatteiden mukaisesti: Fairtrade Labelling Organizations (FLO) ja World Fair Trade Organization (WFTO) (aikaisemmin International Fair Trade Association, IFAT). WFTO on ISEAL:n jäsen. Nämä kaksi norminlaatijaa ovat laatineet myös reilun kaupan periaatteiden peruskirjan.

”Charter of Fair Trade principles” (tammikuu 2009) määrittelee reilun kaupan seuraavasti (perustuen FINE:n määritelmään vuodelta 2001):

”Reilu kauppa on kauppakumppanuutta, joka perustuu vuoropuheluun, avoimuuteen ja kunnioitukseen ja jolla pyritään oikeudenmukaisempaan kansainväliseen kauppaan. Se tukee kestävää kehitystä tarjoamalla paremmat kaupankäyntiolosuhteet syrjäytyneille tuottajille ja työntekijöille ja turvaamalla heidän oikeutensa erityisesti Etelässä. Kuluttajien tukemat reilun kaupan järjestöt osallistuvat aktiivisesti tuottajien tukemiseen, tiedottamiseen ja kampanjointiin kansainvälisen kaupan sääntöihin ja käytäntöihin tehtävien muutosten puolesta.”

Tätä määritelmää käytetään tässä tiedonannossa.

FLO useiden sidosryhmien järjestö, jossa on mukana 23 jäsenjärjestöä, kaupan toimijoita ja ulkopuolisia asiantuntijoita. Järjestö laatii ja valvoo reilun kaupan kriteerejä ja tukee Reilun kaupan merkin saaneita tuottajia auttamalla heitä hankkimaan ja säilyttämään merkin ja hyödyntämään markkinoiden mahdollisuuksia. FLO asettaa normit, ja erillinen kansainvälinen sertifiointijärjestö, FLO-CERT, tarkastaa säännöllisesti ja sertifioi tuottajat näiden normien osalta sekä auditoi tuottajien ja maahantuojien välillä kulkevan tavaravirran.

WFTO on lisäksi kehittänyt puolueettoman ulkopuolisen tahon suorittamaan sertifiointiin perustuvan järjestelmän: kestävän reilun kaupan hallinnointijärjestelmän.

On vaikea erottaa toisistaan kansalaisjärjestöjen käynnistämät tavoitteelliset toimet, joilla pyritään etenkin edistämään kestävää kehitystä, ja valtavirtaan kuuluvat yleiset aloitteet, jotka ovat lähinnä liiketoimintakeskeisiä mutta joilla myös pyritään edistämään kestävyyden tavoitteita. Esimerkiksi supermarketit tarjoavat omia reilun kaupan merkkejään yhdessä muiden Reilun kaupan merkin saaneiden tuotteiden kanssa.

LIITE II

VUODEN 1999 TIEDONANTO REILUSTA KAUPASTA

Vuoden 1999 tiedonannossa nimettyjä aihepiirejä on käsitelty eri tahoilla. Euroopan parlamentin vuoden 2006 mietinnössä (Schmidtin mietintö) ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean valmistelevassa lausunnossa pohditaan reilua kauppaa ja vastaavia yksityisiä kestävyyden varmistavia järjestelmiä EU:n tasolla. Kesäkuussa 2006 Euroopan neuvosto hyväksyi uudistetun kestävän kehityksen strategiansa ja mainitsi reilun kaupan jäsenvaltioille suunnatussa kehotuksessaan edistää kestävien tuotteiden kauppaa[21].

Kestävyyden varmistavien merkkien kannalta olennaisiin aiheisiin on viitattu myös monissa EU:n toimintalinjoja koskevissa asiakirjoissa, kuten tiedonanto ”Maatalousalan perushyödykeketjut, riippuvuus ja köyhyys”, EU:n Afrikan-politiikka, puuvillaa koskeva toimintasuunnitelma, kauppaa tukevan avun strategia (jonka neuvosto hyväksyi lokakuussa 2007) ja komission Vihreä kirja maataloustuotteiden laadusta (lokakuu 2008)[22]. Komission vuoden 1999 tiedonanto reilusta kaupasta on edelleen kattavin selonteko komission suhtautumisessa kaupankäyntiin, jota tuohon aikaan kutsuttiin ”reiluksi”.

Komissio toi esille kolme keskeistä seikkaa: i) reilun kaupan ja eettisen kaupan tarpeiden kehitystä on käsiteltävä yhtenäisesti, ii) reilun kaupan olisi edistettävä kestävää kehitystä vapaaehtoisen osallistumisen kautta, ja EU:n toimissa olisi otettava huomioon WTO-velvoitteet, iii) järjestelmien on täytettävä kehitysmaiden tuottajien tarpeet ja annettava kuluttajille mahdollisuus valintojen tekemiseen oikean informaation perusteella.

LIITE III

HYVÄÄN MAATALOUS- JA LIIKETOIMINTAKÄYTÄNTÖÖN LIITTYVÄT KRITEERIT SEKÄ SOSIAALISET JA YMPÄRISTÖKRITEERIT

Tässä osassa viitataan tiedonannon kohtaan 3 ja annetaan esimerkkejä sertifioiduista tuotteista, joiden kohderyhmänä ovat kaupan kestävyyteen liittyvistä kysymyksistä tietoiset kuluttajat.

On tavallista, että sertifiointijärjestelmiin kuuluu hyvään maatalous- ja liiketoimintakäytäntöön liittyviä kriteerejä sekä sosiaalisia ja ympäristöllisiä kriteerejä. Utz Certified on laatinut käytännesäännöt (joka tällä hetkellä koskee kahvia, mutta joka on tarkoitus laajentaa kaakaoon, teehen ja palmuöljyyn). Niihin sisältyvät esimerkiksi kirjanpidon normit, maatalouskemikaalien minimoitu ja dokumentoitu käyttö kasvinsuojelussa, työntekijöiden oikeuksien suojelu sekä työntekijöiden ja heidän perheidensä pääsy terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Sosiaalialalla työntekijöiden suojelu perustuu sekä kansallisiin lakeihin että ILO:n yleissopimuksiin, mutta se kattaa myös asumisen, puhtaan juomaveden ja työntekijöiden koulutuksen. Ympäristökriteerit liittyvät maaperän eroosion estämiseen, veden ja energian käyttöön, kestäviin energianlähteisiin ja metsien hävittämiseen.

Jotkut yksityiset järjestelmät keskittyvät enemmän ympäristöön. Jo nimestä käy ilmi, että Rainforest Alliance kuuluu niihin, vaikkakin käytännössä sen sertifiointijärjestelmässä yhdistyvät sekä ympäristölliset että sosiaaliset tekijät:

- sosiaalinen ja ympäristöllinen hallintojärjestelmä

- ekosysteemien suojelu

- luonnonsuojelu

- vesiensuojelu

- työntekijöiden tasa-arvoinen kohtelu ja hyvät työskentelyolosuhteet

- työterveys ja työturvallisuus

- yhteisön suhteet

- integroitu maanviljely

- maaperän hoito ja suojelu

- integroitu jätehuolto.

Tiedonannon kohdassa 3 mainittu kolmas ryhmä ovat normit, jotka on laadittu sillä ajatuksella, että ne koskisivat koko tuotannonalaa eivätkä vain kapeaa markkinasektoria, jolloin syrjittäisiin kuluttajia. Eräs esimerkki tällaisesta aloitteesta on Common Code for the Coffee Community (4C) Association, joka on tehnyt viimeiset viisi vuotta työtä perusnormien asettamiseksi kahvisektorin kestävälle kehitykselle. 4C-järjestön normit perustuvat YK:n vuosituhannen kehitystavoitteisiin, ja niillä poistetaan huonoimmat sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset käytännöt raakakahvin tuotannosta, jatkokäsittelystä ja kaupasta. Määritelmät perustuvat pääasiassa YK:n ihmisoikeuksien julistukseen, voimassa oleviin YK:n yleissopimuksiin ja normeihin sekä yleensä myös kansalliseen lainsäädäntöön. Sen jälkeen, kun kymmenen huonointa käytäntöä on poistettu, osanottajien on jatkuvasti parannettava muita säännöissä vahvistettuja tekijöitä.

LIITE IV

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean esittämiä näkökohtia, jotka liittyvät kuluttajille suunnattuihin takeet antaviin ohjelmiin: a) Ohjelman hallinnointi Kuka johtaa koko ohjelmaa? b) Ohjelman tavoitteet Onko tavoitteet määritelty selkeästi? c) Ohjelman kohde Käsitelläänkö ohjelmassa ongelmaa siten kuin ihmiset sen yleensä ymmärtävät? d) Ohjelman normit tai ehdot Vastaavatko ohjelmassa asetetut ja valvottavat normit tavoitteita? e) Vaikutusten arviointi Onko käytettävissä luotettava, ohjelman tavoitteita koskeva vaikutusten arviointi? f) Riippumaton arviointi Suoritetaanko ohjelman toiminnasta riippumatonta arviointia? g) Kustannus-hyötyanalyysi Onko käytettävissä prosessia, jossa ohjelmasta hankintakumppaneille, kaupan ammattilaisille ja kuluttajille koituvia kustannuksia valvotaan ja verrataan tavoitteiden saavuttamiseen? h) Julkiset väitteet Vastaavatko sertifioitujen yritysten tai hankintakumppanien julkiset väitteet ohjelman tavoitteita, normeja tai tuloksia? |

LIITE V

TEMAATTISET OHJELMAT ”YHTEISRAHOITUS EUROOPPALAISTEN KANSALAISJÄRJESTÖJEN KANSSA” JA ”VALTIOSTA RIIPPUMATTOMIEN TOIMIJOIDEN JA PAIKALLISVIRANOMAISTEN ROOLI KEHITYKSESSÄ” |

Vuosien 2007 ja 2008 hankkeet, joiden tavoitteisiin ja/tai toimenpiteisiin kuuluu reilun kaupan edistäminen |

Sopimusvuosi | Nimi | Sopimuspuoli | Maa | Budjetti | DAC-koodi |

2008 | ESTRATEGIA PARA EL FORTALECIMIENTO DE INICIATIVAS COMUNITARIAS PRODUCTIVAS ACORDES CON EL DESARROLLO SUSTENTABLE | FUNDACION TIERRA VIVA | Venezuela | 49968 | 15150 |

2008 | COMPETITIVIDAD PRODUCTIVA Y COMERCIAL DE LA RED DEPARTAMENTAL DE PEQUEÑOS PRODUCTORES DE HABA CONVENCIONAL Y ORGÁNICA (ASOHABA) EN EL MERCADO COMUNITARIO Y DE COMERCIO JUSTO | CREDI FUTURO ASOCIACION | 380000 | 43040 |

2008 | Cafe amigable con la naturaleza Santa Cruz - Bolivia | ASOCIACION CENTRO DE PROMOCION AGROPECUARIA CAMPESINA | Bolivia | 515267 | 43040 |

2008 | OntunLan, N''do Botor - Turismo Socialmente responsavel no sector de Quinhamel | INSTITUTO MARQUES DE VALLE FLOR FUNDACAO | Portugal | 496389,32 | 33210 |

2008 | Espaço por um Comércio Justo: alternativas em rede | CENTRO DE INFORMACAO E DOCUMENTACAOAMILCAR CABRAL ASSOCIACAO | Consortium | 370011,99 | 15150 |

2008 | Decent Life - decent work. Enhancing international strategies and policies of trade unions | SUDWIND DIE AGENTUR FUR SUD NORD BILDUNGS UND OFFENTLICHKEITSARBEIT GMBH | Consortium | 662264 | 99820 |

2008 | Mobilizing for a sector dialogue for the improvement of working conditions in the globalized toy industry | SUDWIND DIE AGENTUR FUR SUD NORD BILDUNGS UND OFFENTLICHKEITSARBEIT GMBH | Consortium | 929043 | 99820 |

2008 | F.R.A.M.E. (Fair and Responsible Action in MEditerranean area ) | CONSORZIO CTM-ALTROMERCATO SOCIETACOOPERATIVA | Consortium | 494821 | 99820 |

2008 | Network Sustainable Consumption | SUDWIND DIE AGENTUR FUR SUD NORD BILDUNGS UND OFFENTLICHKEITSARBEIT GMBH | Consortium | 647023 | 99820 |

2008 | Creating Coherence. Trade for Development: Development Aid for Trade | MOVIMENTO PER L AUTOSVILUPPOL INTERSCAMBIO E LA SOLIDARIETA | Consortium | 968233 | 99820 |

2008 | A NETWORK FOR THE DEVELOPMENT | PROVINCE OF PESARO AND URBINO | Consortium | 115621 | 99820 |

2008 | Frauen und Globalisierung: Decent work for ALL! – Informations- und Mobilisierungskampagne für menschenwürdige Arbeit für Frauen in der globalen Exportindustrie am Beispiel Bekleidung | CHRISTLICHE INITIATIVE ROMERO EV | Consortium | 720446 | 99820 |

2008 | Verantwortliche Öffentliche Beschaffung und Menschenwürdige Arbeit JETZT!– Öffentlichkeits-, Bewusstseins- und Lobbykampagne zur Durchsetzung sozialer und ökologischer Beschaffung von Öffentlicher Hand und privaten Institutionen | CHRISTLICHE INITIATIVE ROMERO EV | Consortium | 701163 | 99820 |

2008 | Local capacity building for Fairtrade in Sweden, Finland and Estonia | FORENINGEN FOR RATTVISEMARKT SVERIGE | Consortium | 823148 | 99820 |

2008 | Network of Schools and Local Communities contributing to the achievement of the MDGs | POLSKA AKCJA HUMANITARNA | Consortium | 999000 | 99820 |

2008 | Fair Flowers - a gift to all involved. Raising the awareness of local authorities, consumers and traders on the production of cut flowers in developing countries | FIAN FOODFIRST INFORMATIONS & AKTIONS NETWERK SEKTION DER BUNDESREPUBLIK DEUTSCHLAND EV | Consortium | 669087 | 99820 |

2008 | A case for poverty reduction: Consumer awareness and action in 6 EU member states | CONSUMERS INTERNATIONAL LBG | Consortium | 857713 | 99820 |

2008 | Introducing the MADE-BY label for sustainable fashion in the United Kingdom | STICHTING INTERKERKELIJKE AKTIE VOOR LATIJNS AMERIKA SOLIDARIDAD | Consortium | 770000 | 99820 |

2008 | La sensibilisation sur les interdépendances entre Nord et Sud : un enjeu pour la mobilisation des citoyens européens en faveur du développement. | ASSOCIATION FRERES DES HOMMES | France | 789205,5 | 99820 |

2007 | Export Trade from Kenya – Enabling the poor to share the fruits. | AFRICA NOW LBG | Royaume-Uni | 408000 | 31191 |

2007 | Appui aux familles vulnérables dans deux zones cotonnières du Mali | ASSOCIATION VETERINAIRES SANS FRONTIERES - CENTRE INTERNATIONAL DE COOPERATION POUR LE DEVELOPPEMENT AGRICOLE VSF CICDA | France | 740614,53 | 43040 |

2007 | Empowering Emerging Farmers through fair trade development in South Africa | STICHTING INTERKERKELIJKE AKTIE VOOR LATIJNS AMERIKA SOLIDARIDAD | Pays-Bas | 1000000 | 33120 |

2007 | PUBLIC AFFAIRS - Mobilising action for Fair Trade Public Procurement | STICHTING EUROPEAN FAIR TRADE ASSOCIATION | The Netherlands | 568200 | 99820 |

2007 | Campaign for sustainable purchasing of computers: Making public purchasing in Europe work for development by raising awareness ot the working conditions and environmental issues in the global supply chain of computers. | WELTWIRTSCHAFT, OKOLOGIE & ENTWICKLUNG - WEED EV | Germany | 1038334,5 | 99820 |

2007 | Enlarging FAIR | PANGEA - NIENTE TROPPO SOCIETA COOPERATIVA SOCIALE SCSARL | Italy | 448198,2 | 99820 |

2007 | Expanding Fair Trade Awareness in Slovakia and the Czech Republic | NADACIA INTEGRA | Slovakia | 202779 | 99820 |

2007 | Fair consumption | MAGOSFA KORNYEZETI NEVELESI ES OKOTURISZTIKAI ALAPITVANY | 99880,26 | 99820 |

2007 | Supermarkets, supply chains and poverty reduction | WAR ON WANT | United Kingdom | 360000 | 99820 |

2007 | Decent work, trade and development: raising awareness among trade unions and women´s groups of the employment implications of international trade relations | WAR ON WANT | United Kingdom | 720000 | 99820 |

2007 | Education for Global Sustainability, Responsible Consumption and Fair Trade | UUSI TUULI RY | 496579,78 | 99820 |

2007 | FEEDING AND FUELLING EUROPE | MAGYAR TERMESZETVEDOK SZOVETSEGE | Hungary | 1078521,66 | 99820 |

2007 | Médiatiser la face invisible du développement | ASSOCIATION COMITE FRANCAIS POUR LASOLIDARITE INTERNATIONALE | France | 346591,06 | 99820 |

19.466.102,80 |

.

[1] Euroopan parlamentin mietintö reilusta kaupasta ja kehityksestä (2005/2245(INI)), ”Schmidtin mietintö”.

[2] ”Jäsenvaltioiden olisi tuettava kestävien tuotteiden, muun muassa luonnonmukaisen maatalouden tuotteiden, reilun kaupan tuotteiden sekä ympäristön kannalta kestävien tuotteiden myynnin edistämistä.”http://register.consilium.europa.eu/pdf/fi/06/st10/st10117.fi06.pdf, sivu 13.

[3] International Social And Environment Accreditations and Labelling.

[4] KOM(1999) 619, 29.11.1999. Liitteessä II on tiedot komission tiedoannosta.

[5] Liitteessä I on lisätietoja määritelmistä.

[6] Fairtrade Foundation, 2008.

[7] OECD, Trade Policy Working Paper No. 47. Part 1: 10. tammikuuta 2007.

[8] Fairtrade Labelling Organizations International, 2008.

[9] Land, P. & Andersen, M, "What is the world market for certified products", Commodities and Trade Technical Paper, OECD.

[10] Katso myös vastuullisen toimitusketjun hallinnan verkkosivusto, joka on laadittu osana yritysten yhteiskuntavastuun eurooppalaista liittoumaa; www.csr-supplychain.org.

[11] SAI:n mukaan SA8000-standardia käyttävät maailmanlaajuisesti vähittäiskauppiaat, merkkiyritykset ja muut työnantajat, joiden vuosimyynti on yhteensä yli 175 miljardia Yhdysvaltain dollaria; www.sa-intl.org.

[12] Muita tässä yhteydessä mainittavia aloitteita ovat ”Business Social Compliance Initiative” (http://www.bsci-eu.com/) ja ”Global Social Compliance Programme” (http://www.ciesnet.com/2-wwedo/2.2-programmes/2.2.gscp.background.asp).

[13] Tiedonanto (2006) 136, 22. maaliskuuta 2006, ”Euroopasta esikuva yritysten yhteiskuntavastuun alalla”.

[14] www.unglobalcompact.org.

[15] Liitteessä III esitellään tässä kohdassa mainittuja muita yksityisiä kestävyyden varmistavia järjestelmiä.

[16] Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen raportissa ”Fair Trade and Development”, kesäkuu 2007, ehdotettiin merkintää, josta kävisi ilmi tuottajan saama osuus hinnasta.

[17] Liitteessä IV on luettelo Euroopan talous- ja sosiaalikomitean esille tuomista kohdista, jotka liittyvät kuluttajille suunnattuihin takeet antaviin ohjelmiin.

[18] ISEAL-organisaatio on ryhtymässä kirjalliseen hankkeeseen, jossa pyritään löytämään hyvä käytäntö normien ja sertifioinnin vaikutusten mittaamseksi.

[19] Komission tiedonanto ”Ympäristöä säästävät julkiset hankinnat”, KOM(2008) 400, 16. heinäkuuta 2008.

[20] Liitteessä V on esimerkkejä nykyisestä rahoituksesta.

[21] http://register.consilium.europa.eu/pdf/fi/06/st10/st10117.fi06.pdf , sivu 13.

[22] Lokakuussa 2008 annetussa komission vihreässä kirjassa maataloustuotteiden laadusta käsitellään reilua kauppaa elintarvikkeiden laadun sertifioinnin yhteydessä. Samasta aiheesta on suunnitteilla komission tiedonanto (tulossa). Vihreä kirja maataloustuotteiden laadusta: tuotestandardit, tuotantoedellytykset ja laatujärjestelmät, KOM (2008) 614 lopullinen, 15. lokakuuta 2008.