[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 29.4.2009

KOM(2009) 180 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE

EU:n väestön ikääntymisen vaikutusten käsittelystä(väestön ikääntymistä koskeva kertomus 2009)

1. Johdanto

Ensimmäistä kertaa historiamme aikana suurin osa Euroopan kansalaisista voi nyt viettää terveenä aktiivista ja osallistuvaa elämää pitkälle vanhuusvuosiin saakka. Samalla ikääntyvät yhteiskunnat tarjoavat uusia tilaisuuksia innovatiivisille yrityksille, sillä tarvitsemme uusia tai ikääntyvien tarpeisiin mukautettuja hyödykkeitä ja palveluja. Väestön ikääntyminen yhdessä alhaisen syntyvyyden kanssa aiheuttaa kuitenkin suuria taloudellisia ja sosiaalisia sekä julkisen talouden haasteita. Eurooppa on ryhtynyt valmistautumaan kohtaamaan nämä haasteet, ja edistyminen on joissakin jäsenvaltioissa ollut rohkaisevaa. Niissä on esimerkiksi uudistettu eläkejärjestelmiä ja pyritty sovittamaan työ- ja perhe-elämä paremmin yhteen. Ellei instituutioita ja politiikkaa muuteta, väestösuuntauksilla on todennäköisesti merkittäviä vaikutuksia yhteiskunnissamme – sukupolvien välinen solidaarisuus joutuu koetukselle ja tuleviin sukupolviin kohdistuvat vaatimukset kasvavat. Tällaisilla suuntauksilla on merkittävä vaikutus kasvumahdollisuuksiin, ja ne saavat aikaan suuria paineita lisätä julkisia menoja eläkkeiden ja terveydenhuollon lisäksi myös infrastruktuureihin, asumiseen ja koulutukseen.

Eurooppa-neuvostoissa on kerta toisensa jälkeen tunnustettu, että jotain on tehtävä sen vuoksi, että väestön ikääntyminen vaikuttaa Euroopan yhteiskuntamalleihin. Poliittinen haaste on laaja. Käynnissä on keskustelu hyvinvointijärjestelmien uudenaikaistamisesta ja työssä pysymisen jatkamisesta, joita on sivuttu jo Hampton Courtin huippukokouksessa vuonna 2005, uudistetussa Lissabonin strategiassa, EU:n uudistetussa kestävän kehityksen strategiassa ja yhdennetyssä ilmasto- ja energiapolitiikassa, eläkkeiden, terveydenhuollon ja vanhusten pitkäaikaishoidon avoimessa koordinointimenetelmässä ja nuorisostrategiassa[1] sekä pyrittäessä kestävään julkiseen talouteen vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti.

Tähän kehykseen viitaten talous- ja rahoitusasioiden neuvosto ohjeisti talouspoliittista komiteaa ja pyysi komissiota ajantasaistamaan pitkän aikavälin talousarvioennusteet vuoden 2009 loppuun mennessä. Yhdessä tehdyt arviot[2], joiden laatimisessa on käytetty uusia ajantasaisia menetelmiä, vahvistavat yleisesti ottaen vuoden 2006 arvioiden sisällön. Arvioita käytetään väestön ikääntymisen vaikutusten analyysiin, ja ne kuuluvat erottamattomasti monenväliseen EU:n julkisen talouden valvontaan. Niistä on hyötyä myös poliittisille päättäjille valmisteltaessa eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmien muutoksia.

Tässä tiedonannossa esitetään viimeisimmät pitkän aikavälin taloudelliset ja julkisen talouden arviot sekä ensimmäinen katsaus siitä, mikä on komission näkemys Euroopan kyvystä käsitellä ikääntymishaastetta uusien tietojen ja nykyisen talouskehityksen valossa.

Hiljattain tehty analyysi vahvistaa, että ikääntyvien yhteiskuntien tarvitsemiin rakenneuudistuksiin on käytettävissä vain tietty aika, noin kymmenen vuotta, joiden aikana työllisten määrä voi kasvaa.[3] Jos mitään ei tehdä, EU:n kyky täyttää ikääntyvän väestön tarpeet tulevaisuudessa heikentyvät.

Talouskriisi voi pahentaa ikääntymisen aiheuttamia ongelmia. Siksi on tartuttava tilaisuuteen, jonka komission 26. marraskuuta 2008 hyväksymä Euroopan talouden elvytyssuunnitelma[4] tarjoaa. Siinä hahmotellaan kohdistettu ja hyvin koordinoitu poliittinen toimintasuunnitelma, jonka ansiosta yhteisillä ponnisteluilla voidaan taantuma voittaa tukemalla taloudellista toimintaa lyhyellä aikavälillä ja tekemällä uudistuksia, joiden avulla voidaan lisätä investointeja kestävämpään talouteen ja yhteiskuntaan ja saattaa myös ikään liittyvät menot kestävälle tielle.[5] Koulutukseen ja inhimilliseen pääomaan tehdyt investoinnit auttavat lyhyellä aikavälillä kriisin vaikutusten käsittelyssä ja valmistautumisessa ikääntyvään yhteiskuntaan.

2. Väestön ikääntymisen pitkän aikavälin haasteet

Ikääntymisen taloudelliset vaikutukset

Pitkän aikavälin arviot eivät ole ennusteita, vaan ne laaditaan siltä pohjalta, että politiikkaa ei muuteta. Näin ne antavat tärkeää tietoa siitä, mitä tapahtuu, jos toimenpiteisiin ei ryhdytä. Viimeisimmät arviot, jotka esitetään ikääntymistä koskevassa vuoden 2009 raportissa, perustuvat huhtikuussa 2008 julkaistuihin Eurostatin tuoreisiin väestöarvioihin. Väestökehitys vaihtelee merkittävästi maittain, mutta EU:n väestömäärän arvioidaan keskimäärin pysyvän nykyisellä tasolla vuoteen 2060. Tämä johtuu syntyvyyden hienoisesta elpymisestä joissakin jäsenvaltioissa sekä lisääntyvästä maahanmuutosta. Vielä vuonna 2006 väestön arvioitiin pienenevän ajan myötä. Väestörakenteen osalta uudet väestöarviot eivät kuitenkaan juurikaan poikkea aiemmista, ja niiden mukaan alhaisen syntyvyyden, kasvavan eliniänodotteen ja edelleen jatkuvan maahanmuuton voidaan odottaa johtavan määrältään lähes muuttumattomaan, mutta paljon vanhempaan EU:n kokonaisväestöön vuoteen 2060 mennessä.[6] Tämä tarkoittaa sitä, että kun EU:ssa nyt on neljä työikäistä (15–64 vuotta) jokaista yli 65-vuotiasta kohti, olisi suhde vain 2:1 vuonna 2060. Suurimman muutoksen odotetaan tapahtuvan vuosina 2015–2035, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle.

Työvoimaosuuden odotetaan koko EU:ssa kasvavan 70½ prosentista (vuonna 2007) 74 prosenttiin vuonna 2060, ja suurin osa tästä tapahtuu ennen vuotta 2020. Miesten ja naisten työvoimaosuuden välisen eron odotetaan pienenevän vähitellen erityisesti niissä maissa, joissa se on nykyisin suuri. Yleisesti ottaen työllisyysasteen odotetaan lisääntyvän 65½ prosentista (2007) noin 70 prosenttiin vuonna 2060. Vanhempien työntekijöiden työllisyysasteen odotetaan lisääntyvän niiden uudistusten ansiosta, joita useissa jäsenvaltioissa on määrä tehdä työuran pidentämiseksi. Työllistettyjen määrän ennustetaan kuitenkin laskevan EU:ssa noin 19 miljoonalla ihmisellä vuoteen 2060 mennessä. Useimmissa maissa työvoimaosuuden kasvu ja joissakin maissa maahanmuuton lisääntyminen korvaa vain osittain työllisyyden laskun, joka johtuu työikäisen väestön vähenemisestä vuosina 2020–2060.

Kun työvoiman saatavuus laskee, tulevaisuuden talouskasvun on tultava tuottavuudesta. Varovainen oletus on, että jäsenvaltioiden työn tuottavuuden kasvu lähenee EU:ssa pitkällä aikavälillä 1¾ prosenttia, joka on lähellä Yhdysvalloissa kirjattua hyvin pitkän aikavälin tuottavuutta. Tämän johdosta potentiaalinen BKT:n vuosikasvu pienenisi merkittävästi. Työikäisen väestön väheneminen vähentää kasvua ja tulotasoa henkeä kohden. Väestökehityksen eroista johtuen kasvu vaihtelisi huomattavasti eri maissa.

Ikääntymisen julkistaloudelliset vaikutukset

Väestön ikääntymisen johdosta tarvitaan enemmän julkisia ikään liittyviä tulonsiirtoja ja palveluja. Ikääntymisen rahoitusvaikutusten ennustetaan siksi olevan huomattavia lähes kaikissa jäsenvaltioissa, ja tämä alkaa näkyä jo ensi vuosikymmenen aikana. Nykypolitiikan pohjalta ikääntymiseen liittyvien julkisten menojen arvioidaan kasvavan keskimäärin noin 4¾ prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuoteen 2060 mennessä koko EU:ssa ja yli 5 prosenttiyksikköä euroalueen maissa, erityisesti eläkkeiden, terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon menojen johdosta. EU-25-maiden kohdalla arvioitu kasvu on hiukan suurempi verrattuna väestön ikääntymistä koskevan vuoden 2006 kertomuksen arvioihin. Ero on noin puoli prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen koko arviointijakson aikana. Vuoden 2006 kertomukseen verrattuna ikääntymisen julkistaloudellisia vaikutuksia koskevia arvioita on tarkistettu alaspäin voimakkaimmin Portugalissa, Unkarissa ja Tšekissä (eläkeuudistusten vaikutuksesta). Suurimmista muutoksista ylöspäin ovat raportoineet Kreikka, Luxemburg, Malta, Viro, Itävalta, Puola ja Liettua (pääasiassa koska eläkemenoja koskevia arvioita on tarkistettu suunniteltujen uudistusten peruuttamisen takia, ja koska mallinnusmenetelmiä on parannettu).

Kaiken kaikkiaan ikääntymisen vaikutukset ovat varsin erilaisia eri jäsenvaltioissa:

- Julkisten menojen kasvu on todennäköisesti hyvin merkittävää (vähintään 7 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen) yhdeksässä EU:n jäsenvaltiossa (Luxemburgissa, Kreikassa, Sloveniassa, Kyproksessa, Maltassa, Alankomaissa, Romaniassa, Espanjassa, ja Irlannissa), vaikkakin joissakin maissa lähtötaso on melkoisen alhainen.

- Toisessa ryhmässä – johon kuuluvat Belgia, Suomi, Tšekki, Liettua, Slovakia, Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa ja Unkari – ikääntymisen kustannukset ovat rajoitetumpia, mutta silti hyvin korkeita (4–7 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen).

- Lisäys on pienempi, enintään 4 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen, Bulgariassa, Ruotsissa, Portugalissa, Itävallassa, Ranskassa, Tanskassa, Italiassa, Latviassa, Virossa ja Puolassa. Useimmissa näistä maista on toteutettu huomattavat eläkeuudistukset, ja monissa tapauksissa on myös siirrytty osittain yksityisiin eläkejärjestelmiin (Bulgariassa, Virossa, Latviassa, Puolassa ja Ruotsissa).

Väestönkehityssuuntaukset lisäisivät kaikkien jäsenvaltioiden julkisia eläkemenoja hyvin merkittävästi. Useissa jäsenvaltioissa toteutetuista eläkeuudistuksista on kuitenkin saatu myönteisiä tuloksia, jotka näkyvät julkisen talouden kestävyydessä. Lähes kaikissa jäsenvaltioissa on tiukennettu kelpoisuusvaatimuksia julkisen eläkejärjestelmän eläkkeen saamiseksi , erityisesti nostamalla eläkeikää ja rajoittamalla pääsyä varhaiseläkejärjestelmiin. Tällaiset uudistukset toteutetaan yleensä pitkän ajan kuluessa, ja ne johtaisivat vanhempien työntekijöiden suurempaan työvoimaosuuteen. Tämä voi johtua myös voimakkaammasta eläke-etuuksien ja eläkemaksujen välisestä yhteydestä eli suuremmasta kannustimesta pysyä työmarkkinoilla. Vaikka vanhempien työntekijöiden työllisyysaste on noussut viime vuosina, on vielä paljon varaa parantaa. Vain noin 50 prosenttia ihmisistä on EU:ssa töissä 60 vuoden ikäisinä.

Uudistukset johtavat myös siihen, että julkisten eläke-etuuksien osuus kokonaiseläke-etuuksista pienenee asteittain. Tämä tapahtuu monella tavalla, esimerkiksi muuttamalla etuuksien indeksointia, joka joissakin maissa aiheuttaa sen, että etuudet nousevat palkkoja hitaammin. Hiljattain tehdyn analyysin mukaan tulevaisuuden eläkeläisten suhteelliset tulot laskevat huomattavasti useissa jäsenvaltioissa.[7] Julkisen talouden kestävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon riittämättömiin eläkkeisiin liittyvä riski. Niistä voi johtua ennakoimatonta painetta eläkkeiden korottamiseen tai muiden etuuksien suurempaa kysyntää. Kysymyksiä eläkkeiden riittävyydestä ja julkisen talouden kestävyydestä onkin käsiteltävä yhdessä.[8] On sellaisia jäsenvaltioita (esimerkiksi Viro), joissa eläkkeiden riittävyyttä tulevaisuudessa on parannettu hiljattain vaarantamatta julkisen talouden kestävyyttä.

Julkisten eläkejärjestelmien uudistamisen lisäksi on monissa maissa otettu käyttöön lisäeläkejärjestelmiä , joiden laajentamista suunnitellaan. Joissakin maissa on jopa siirretty osa julkisten järjestelmien maksuista pakollisiin, yksityisten hallinnoimiin eläkerahastoihin (Bulgaria, Viro, Latvia, Unkari, Puola, Slovakia ja Ruotsi). Nämä eläkerahastojärjestelmät ovat vielä perustamisvaiheessa, mutta niiden osuus kokonaiseläkepaketista tulee olemaan merkittävä tulevina vuosikymmeninä. Useissa maissa (esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa, Alankomaissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa) ovat yksityiset ammattieläkkeet jo nyt laajassa käytössä, ja joissakin maissa niiden osuutta aiotaan edelleen lisätä.

EU:n terveydenhuoltojärjestelmät kohtaavat todennäköisesti tulevaisuudessa huomattavia haasteita. Julkisten terveydenhuoltomenojen ennustetaan kasvavan EU:ssa 1½ prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuoteen 2060 mennessä. Terveellisemmät elämäntavat saattavat osaltaan rajoittaa tulevia menoja. Terveydenhuoltomenot liittyvät myös läheisesti tulojen kasvuun ja teknologioiden edistymiseen. Varhaisdiagnoosiin ja hoitoon kehitetyt uudet menetelmät vaikuttavat voimakkaasti menojen kasvuun, mutta lääketieteen kehitys saattaa myös säästää kustannuksia pitkällä aikavälillä. Ennaltaehkäisyyn ja terveysteknologioihin tehdyt investoinnit tarjoavat väestölle keinoja pysyä terveinä ja tuottavina pitempään. Hoitokeinojen kehittäminen vähemmän tunnetuille sairauksille tarjoaa myös työpaikkoja ja kasvumahdollisuuksia. Teknologian tehokas hallinta on sen vuoksi määräävä tekijä tulevaisuuden menoissa.

Ikääntyvä väestö tarvitsee myös enemmän julkista rahaa pitkäaikaishoitoon . Nykyisen politiikan pohjalta ennustetaan pitkäaikaishoitoon osoitettavien julkisten menojen kasvavan 1¼ prosentilla suhteessa BKT:hen vuoteen 2060 mennessä. Tämä johtuu siitä, että erittäin vanhat (yli 80-vuotiaat) ovat tulevaisuudessa nopeimmin kasvava ikäluokka. Tässäkään eivät väestörakenteeseen liittyvät tekijät ole ainoita vaikuttajia. Nykyään hauraista vanhuksista huolehtivat hyvin suuressa määrin sukulaiset epäviralliselta pohjalta. Perherakenteiden muutokset, naisten suurempi osuus työvoimasta ja suurempi maantieteellinen liikkuvuus, saattavat vähentää epävirallisen huolenpidon saatavuutta. Maissa, joissa viralliset hoitojärjestelmät ovat vähemmän kehittyneitä, saatetaan pitkäaikaishoitoon kohdistuvien julkisten menojen lisäystä ennustettaessa aliarvioida julkiseen talouteen tulevaisuudessa kohdistuvat paineet, koska julkisella rahoituksella tarjottavaan hoitoon on todennäköisesti enemmän tarvetta.

Vaikka lasten määrä vähenee tulevina vuosikymmeninä, julkisen sektorin järjestämän koulutuksen menojen kannalta EU:n nykyiset koulutuspolitiikan tavoitteet sekä koulutuksen laadun huomattava parantaminen saattavat hyvinkin edellyttää lisämenojen osoittamista koulutukseen. Investointi nuorten henkilöiden ja aikuisten työntekijöiden inhimilliseen pääomaan on ratkaisevaa tuottavuuden kasvulle tulevaisuudessa. Siksi on mahdollista, että arvioissa esitetty koulutusmenojen pieni suhteellinen väheneminen, joka johtuu pelkästään väestörakenteen muutoksista (vähemmän lapsia tulevaisuudessa), ei ehkä toteudukaan arviointijaksolla.

3. Valmistautuminen ikääntymiseen talouden taantumassa

Nykyinen rahoitus- ja talouskriisi on johtanut epätavallisen jyrkkään ja nopeaan taloudellisen toiminnan laskuun ja maailmanlaajuiseen taantumaan. Laskukausi on vaikuttanut voimakkaasti työllisyyteen, työttömyys lisääntyy nopeasti, ja EU:n kasvu, johon vaikuttaa lisäksi väestön ikääntyminen, uhkaa kääntyä laskuun.

Rahoitusvaikeudet ja taloudellinen taantuma ovat johtamassa siihen, että jäsenvaltioissa viime vuosina vauhtiin päässyt edistyminen budjettien tasapainottamisessa ja velan vähentämisessä alkaa nopeasti hidastua, kun hallitusten on käytettävä varoja rahoitusjärjestelmien vakauttamiseen ja elpymisen tukemiseen. Julkisen talouden lyhyen aikavälin näkymät ovat siksi huonontuneet, ja julkisen talouden vakauttamisessa viime vuosina saavutettu edistyminen on kärsinyt takaiskun.

Lisäksi kriisi voimistaa väestön ikääntymisen taloudellista vaikutusta eläke-etuuksiin, joskin seurauksiin vaikuttaa voimakkaasti se, miten pitkä ja syvä taantumasta tulee. Reaalitalouden hidastuminen luo uusia julkisen talouden paineita, jotka kohdistuvat jakojärjestelmään perustuvien julkisten eläkejärjestelmien rahoitukseen ja maksuihin. Kriisi on myös paljastanut rahastojärjestelmien haavoittuvuuden rahoitusmarkkinoiden taantuessa. Etuusperusteisissa eläkejärjestelmissä rahoitusomaisuuden arvonalennuksista johtuvat kasvavat alijäämät aiheuttavat vaikutuksia rahastojen jäsenille, kun indeksointisääntöjä tai maksumääriä muutetaan, eikä järjestelmiin oteta uusia jäseniä. Etuusperusteisiin eläkerahastoihin maksuja suorittavien henkilöiden osalta kriisin vaikutukset ovat suuresti riippuvaisia rahaston varojen allokoinnista ja jäsenen iästä. Vanhemmat työntekijät, joiden kohdalla oman pääoman ehtoisten sijoitusten osuus on suuri, kärsivät eniten, sillä he ovat lähinnä eläkeikää ja heidän varojensa arvo on laskenut.

Tämä korostaa sitä, että päättäjien, sääntelijöiden ja valvojien olisi huolehdittava siitä, että ihmisten eläkesäästöjä hoidetaan järkevästi. On välttämätöntä, että Euroopan eläkejärjestelmiä seurataan tarkasti, että niistä keskustellaan perusteellisesti ja avoimesti ja että erityisesti yksityisen pilarin asemaa, rakennetta ja suorituskykyä tarkastellaan kriittisesti.

Nykytilanteessa, jossa taloudellinen aktiivisuus on hyvin vähäistä ja epävarmuus tulevaisuudesta suuri, Euroopan kyky nousta nopeasti laskukaudesta ja kohdata ikääntymisestä johtuvat haasteet riippuu ratkaisevasti siitä, miten elpymistä tukevat toimet ja pitkän aikavälin rakenneuudistukset nivelletään toisiinsa. Kohdistetuilla ja hyvin koordinoiduilla poliittisilla reaktioilla, joita painotetaan Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa, voidaan edistää ”älykkäitä” investointeja, joiden avulla luodaan tarvittavia valmiuksia energiatehokkuuden ja puhtaan teknologian edistämiseksi sekä sellaisten infrastruktuurien ja yhteyksien luomiseksi, jotka tukevat tehokkuutta ja innovaatioita ja parantavat siten Euroopan kasvumahdollisuuksia.

Näin ollen on tärkeintä panna täytäntöön Euroopan talouden elvytyssuunnitelma, jotta voidaan varmistaa, ettei rahoituskriisi ja taantuma saata EU:ta pysyvästi hitaan kasvun tielle, jossa työllisyys ja työn tuottavuus laskevat, mikä vaikuttaisi myös EU:n kykyyn ratkaista väestön ikääntymisestä johtuvat ongelmat.

Kun kriisistä on selvitty, pitkän aikavälin näkymät riippuvat päättäväisyydestä palata nopeasti terveeseen julkiseen talouteen, kuten Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa suositellaan, sekä väestörakenteen muutoksen edellyttämien uudistusten toteuttamisesta, sillä ne ovat kriisistä selviämisen strategiassa nyt entistäkin tärkeämpiä luottamuksen rakentamiseksi. Yhtä tärkeää on se, että tehostetaan rakenneuudistustoimia, joiden avulla väestörakennehaastetta on tarkoitus käsitellä. Tämä merkitsee työllisyysasteen nostamista merkittävästi ja erityisesti suurten ikäluokkien auttamista ja rohkaisemista pysymään työmarkkinoilla aikaisen eläköitymisen sijasta, kuten edelliset sukupolvet usein tekivät. Paras tapa Euroopalle varmistaa, ettei ikääntymistä pidetä uhkana vaan historiallisena saavutuksena, on se, ettei hukata suurten ikäluokkien tarjoamia mahdollisuuksia.

Tukholman Eurooppa-neuvostossa vuonna 2001 hyväksytty kolmiosainen strategia, jonka avulla on määrä kohdata väestön ikääntymisestä aiheutuva taloudellinen ja julkisen talouden haaste, eli i) velan vähentäminen nopeasti, ii) työllisyyden ja tuottavuuden nostaminen ja iii) eläke-, terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitojärjestelmien uudistus, sekä Euroopan väestökehitystä koskevassa komission tiedonannossa lokakuussa 2006 yksilöidyt viisi poliittista tavoitetta ovat edelleen pätevä pitkän aikavälin poliittinen strategia.[9]

Nämä tavoitteet ovat:

- väestön uusiutumista edistävä Eurooppa: perheille on luotava paremmat elinolot;

- työtä arvostava Eurooppa: lisää työpaikkoja, pidempi ja laadukkaampi työura;

- tuottavampi ja dynaamisempi Eurooppa;

- maahanmuuttajien vastaanottamiseen ja kotouttamiseen valmistautunut Eurooppa;

- kestävän julkisen talouden Eurooppa: tae riittävästä sosiaaliturvasta ja sukupolvien välisestä tasa-arvosta.

- Paremmat olosuhteet perheille ja väestön uusiutumiselle

Väestön uusiutuminen edellyttää toimenpiteitä, joiden avulla voidaan luoda perheiden tarpeille myönteinen yhteiskunnallinen ilmapiiri, tehdä yhteiskunnasta lapsimyönteinen ja luoda edellytykset työn ja yksityiselämän välisen tasapainon parantamiselle. Maissa, joissa on vaikea sovittaa yhteen työtä ja yksityiselämää, naisten työllisyysaste on yleensä matala, koska äidit jättäytyvät usein pois työmarkkinoilta, ja syntyvyys on alhainen, koska monilla ei mielestään ole varaa hankkia lapsia. Ensisijaisia poliittisia tavoitteita pitäisi olla työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen ja sukupuolten välinen tasa-arvo, joihin kuuluu muun muassa paremmat ehdot vanhempainlomalle ja kannustimia miehille sen ottamiseen sekä korkealaatuisen lastenhoidon parempi saatavuus. Voitaisiin myös harkita talouden toisen tulonsaajan verotuksen keventämistä, sillä on havaittu, että verohelpotuksilla voidaan vaikuttaa paremmin heidän osallistumiseensa työmarkkinoille. Tällaisilla politiikoilla saadaan aikaan pitkäaikaisia hyötyjä, kun varmistetaan, että erityisesti naiset voivat pysyä työmarkkinoilla.

Useimmat jäsenvaltiot ovat kuitenkin vielä kaukana Barcelonan Eurooppa-neuvostossa asetettujen virallisen lastenhoidon saatavuutta koskevien tavoitteiden saavuttamisesta eivätkä saa varhaiskasvatuksesta lasten tulevalle kehitykselle ja huonommista lähtökohdista olevien lasten mahdollisuuksille koituvaa hyötyä. Kun investoidaan korkealaatuiseen lastenhoitoon ja sapattivuosia ottavien vanhempien työllistämiskelpoisuuteen, voidaan odottaa valtavia hyötyjä. Tämä tarjoaa myös kannustimia uusien palvelujen kehittämiseen ja edistää siten uusien työpaikkojen syntymistä.

- Lisää työpaikkoja ja pidemmät työurat

Työvoimaosuuden lisääminen ja työllistettävyyden parantaminen. Ikääntymisen haaste julkiselle taloudelle aiheutuu siitä, että on elätettävä kasvavaa määrää vanhuksia, kun työssä on yhä pienenevä osa väestöä. Parantamisen varaa on paljon. Hieman alle kaksi kolmasosaa (65,4 % vuonna 2007) työikäisestä väestöstä on tosiasiallisesti töissä. Määrä jää useita prosenttiyksikköjä tavoitteesta (70 %), joka asetettiin Lissabonin strategiassa vuodelle 2010. Erityisesti vanhempien työntekijöiden ja naisten työmarkkinaosuus on kasvanut huomattavasti. Nykyinen taantuma saattaa kuitenkin satuttaa erityisesti nuoria henkilöitä ja vanhoja työntekijöitä. Pitäisi ensisijaisesti varmistaa, etteivät nuoret, jotka eivät onnistu pääsemään työelämään, joudu loppuelämäkseen avustuksista riippuvaisiksi, ja että irtisanotut ikääntyneet työntekijät voivat palata töihin, kun työmarkkinatilanne parantuu.

Viime vuosina on tehty vero- ja etuusjärjestelmien uudistuksia , joiden tavoitteena on pitkälti ollut työvoiman käyttöasteen parantaminen. Keskeisenä osana monia viimeaikaisia uudistusstrategioita on ollut etuuksista riippuvuuden vähentäminen tekemällä työnteosta taloudellisesti houkutteleva ja palkitseva vaihtoehto etuuksiin verrattuna ja rohkaisemalla etuuksien saajia etsimään aktiivisesti työtä. Vero- ja etuusjärjestelmiin sisältyvien työssäkäynnin ja työhönoton esteiden poistaminen erityisesti matalan osaamistason työvoiman osalta sekä vahvempi yhteys kohdennettuihin aktivointitoimenpiteisiin ovat tekijöitä, jotka ovat osaltaan parantaneet työmarkkinoiden rakenteellista toimivuutta. Väestön vanheneminen ja nopea teknologinen muutos edellyttävät kuitenkin lisäparannuksia, jotta työllisyys ja työvoimaosuus kasvaisivat ja pysyisivät korkeina erityisesti naisten ja ikääntyneiden työntekijöiden osalta ja jotta rakenteellista työttömyyttä voitaisiin vähentää.

Ikääntyneiden työntekijöiden työvoimaosuuden kasvattaminen. Työkyvyttömyys- ja varhaiseläkejärjestelmien uudistaminen ja todellisen eläköitymisiän nostaminen ovat edelleen ensisijaisia toimenpiteitä vanhempien työntekijöiden määrän lisäämiseksi työmarkkinoilla ja kestävän talouskasvun tukemiseksi epäsuotuisan väestökehityksen aikoina. Näin voidaan myös vaikuttaa siihen, että eläkkeellesiirtymiskäytännöissä otetaan asianmukaisesti huomioon eliniänodotteen kasvu tulevaisuudessa. Suuret ikäluokat (jotka ovat nyt viisi- ja kuusikymppisiä) edustavat huomattavaa osaa Euroopan työvoimasta. Heidän rohkaisemisensa pysymään aktiivisesti työelämässä edellyttää työllistymisen esteiden, kuten pakollisen eläkeiän, poistoa, ja joustavien eläköitymistapojen käyttöönottoa, jolloin he voivat valita eläkkeellelähtöhetkensä ja ansaita lisää eläkeoikeutta. Osa-aikatyö voi olla hyvä tapa varmistaa riittävästi tuloja ikääntyneille ja lisätä työvoiman tarjontaa.

Eläke-, vero- ja etuusjärjestelmiin[10] sisältyvien kannustimien lisäksi uudistusstrategioihin täytyy sisältyä asenteiden muuttaminen ikääntyviin työntekijöihin ja heidän taitojensa ja työllistymiskykynsä kehittäminen elinikäisen oppimisen avulla. Ikääntyville työntekijöille on tarjottava sopivia työoloja, kuten entistä joustavampia työaikoja ja työjärjestelyjä sekä työllistymismahdollisuuksia. Tällaisilla toimenpiteillä pitäisi voida sekä nostaa työllisyysastetta että parantaa ikääntyvien työntekijöiden elämänlaatua.

Terveempi ikääntynyt väestö. Terveet ihmiset pystyvät vanhetessaan työskentelemään pitempään, mikä parantaa tuottavuutta ja osallistumista työvoimaan. He tarvitsevat vähemmän terveydenhuoltoa, mikä johtaa lopulta julkiseen talouteen kohdistuvan paineen hellittämiseen. Terveen elämän odotteen nostaminen tulee olemaan erittäin tärkeä tekijä, jos halutaan saavuttaa Lissabonin strategian tavoite työllistettyjen ihmisten määrän lisäämisestä ja heidän pitämisestään työmarkkinoilla. Ikääntyvissä yhteiskunnissa on samalla hyvä tilaisuus luoda nopeasti työpaikkoja terveys- ja sosiaalipalveluissa, mikä edellyttää aktivointi- ja koulutustoimia.

- Tuottavampi ja dynaamisempi Eurooppa

Vuosikymmenen kuluttua työn tuottavuus, joka riippuu suuresti koulutustasosta, tulee olemaan tärkein tekijä, joka määrää talouskasvua tulevaisuudessa. Kuitenkin 13 prosenttia naisista ja 17 prosenttia miehistä (ikä 18–24 vuotta) saa vain enintään alemman toisen asteen koulutuksen, ja heidät määritellään koulun keskeyttäjiksi. Luvut ovat pieni parannus verrattuna tämän vuosikymmenen alkuun, mutta jäävät kauas vuoden 2010 tavoitteesta, joka oli supistaa osuus enintään 10 prosenttiin. Korkea koulutustaso johtaa korkeampaan työosallistumiseen ja on välttämätön edellytys elinikäiselle oppimiselle ja siten ikääntyneiden työntekijöiden kyvylle pysyä työmarkkinoilla. Tulevaisuuden tuottavuuskasvu riippuu myös teknologian edistyksestä, mikä vuorostaan riippuu sekä yliopistoista, jotka tuottavat tutkimustyöhön kykeneviä ihmisiä, että tutkimus- ja kehittämisinvestoinneista. Tuottavuuden kasvu riippuu myös siitä, kuinka nopeasti yritykset ottavat käyttöön uusia teknologioita, ja politiikoista, joilla on määrä parantaa Euroopan tutkimus- ja kehittämis- (t&k) ja innovaatiojärjestelmiä.

Yhteiskunnat, joissa ihmiset elävät entistä pidempään, tarjoavat tilaisuuksia kehittää uusia tuotteita ja palveluja. Kasvumahdollisuudet näillä tulevaisuuden markkinoilla ovat suuret, ja koska eliniän piteneminen ei ole pelkästään eurooppalainen ilmiö, kehitettyjä ratkaisuja, tuotteita ja palveluja voidaan viedä muihin maihin, mikä avaa uusia markkinoita.[11] Tutkimusta ja kehittämistä on lisäksi ohjattava kohti entistä kustannustehokkaampien lääkehoitojen ja ehkäisystrategioiden kehittämistä. Samalla pitäisi kehittää voimakkaampia kannustimia resurssien järkevään käyttöön, jotta menoja voidaan vähentää merkittävästi.

Euroopan väestörakenteen muuttuminen voi tarjota myös mahdollisuuksia ikääntyneille tarkoitettujen tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä. Voidaan kehittää uusia teknologioita, joiden ansiosta ikääntyneet voivat pysyä omatoimisina ja asua kauemmin omissa kodeissaan ja joiden avulla voidaan uudistaa terveyspalvelujen muotoja esimerkiksi mukauttamalla palveluita potilaan yksilöllisten tarpeiden ja mieltymysten mukaisesti.[12] Koulutukseen, tutkimukseen ja kehittämiseen tehdyt investoinnit saattavat tuottaa suuria voittoja tulevaisuudessa, eikä niitä pitäisi vähentää kriisin aikana. Tarvitaan myös investointeja liikenneinfrastruktuurin, mikä voi osaltaan ylläpitää kysyntää kriisin aikana. Ihmiset pääsisivät helpommin määränpäähänsä, ja samalla parannettaisiin liikuntarajoitteisten matkustajien oikeuksia.

- Maahanmuuttajien vastaanottaminen ja kotouttaminen

Kolmansista maista tulleet maahanmuuttajat ovat lisänneet kasvua monissa jäsenvaltioissa. Vaikka kriisi vähentää työmahdollisuuksia ja lievittää työvoiman ja taitojen pulaa lyhyellä aikavälillä, hyvin järjestetyllä laillista maahanmuuttoa suosivalla politiikalla on merkitystä työvoimapulan paikkaamisessa pidemmällä aikavälillä. Kotouttaminen on kuitenkin edelleen suuri haaste ja edellyttää myös sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen liittyvien kysymysten ratkaisemista. Maahanmuuttajien ja heidän lastensa koulutustaso on usein alhaisempi tai heillä on vaikeuksia käyttää taitojaan täysimääräisesti. He voivat siksi todennäköisemmin jäädä työttömiksi ja kärsiä köyhyydestä. Kriisin johdosta Euroopan työmarkkinat ovat vaikeuksissa, mutta yhteiskunnallisten olojen huononeminen maahanmuuttajien kotimaissa saattaa kuitenkin aiheuttaa jatkuvaa muuttovirtaa EU:hun. Muuttajilla voi olla enemmän vaikeuksia löytää työtä. Tällaisessa tilanteessa maahanmuuttajien ja heidän lastensa kotouttaminen voi olla entistäkin suurempi haaste, jota on käsiteltävä myös EU:n tasolla.[13]

- Kestävä julkinen talous

Viimeisimpien arvioiden mukaan julkisten menojen kasvu on todennäköisesti hyvin merkittävää useissa jäsenvaltioissa (vaikkakin joissakin tapauksissa lähtötaso on melko alhainen). Niissä jäsenvaltioissa, joissa vaikutus julkiseen talouteen on suurin, on tarpeen uudistaa sosiaalijärjestelmiä varsinkin eläkkeiden osalta, mutta myös muilla aloilla, etenkin terveydenhuollossa, jotta pitkän aikavälin kustannussuuntauksia voitaisiin hillitä.

On paljon mahdollisuuksia tehostaa terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitojärjestelmiä. Parempaa tuottoa rahoille terveydenhuollossa voidaan saada tehostamalla ensihoitoa, ehkäisyä ja terveyden edistämistä sekä koordinoimalla toimintaa paremmin ja käyttämällä resursseja järkevästi. Näin voidaan myös poistaa epätasa-arvoa terveydenhuollossa. Terveydenhuoltoalalla on kuitenkin joissakin maissa liian vähän resursseja.[14]

Taantuma ei siksi saa johtaa eläke-, terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitojärjestelmien uudistusten keskeyttämiseen tai olennaisen tärkeiden koulutus- ja tutkimusinvestointien vähentämiseen. Uudistuspäätökset ovat itse asiassa nyt tärkeämpiä kuin koskaan. Nämä toimenpiteet ovat ratkaisevan tärkeitä Euroopan talouden vahvuudelle tulevaisuudessa.

4. Haasteisiin vastaaminen

Toimia tarvitaan monilla politiikan aloilla. Yhteensovittaminen Euroopan tasolla voi helpottaa parhaiden käytäntöjen vaihtamista ja synergioiden kehittämistä, ja sen ansiosta voidaan välttää haittavaikutuksia. Julkisen talouden osuutta käsitellään lisäksi vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöihin perustuvassa kehyksessä. Ikääntymisen haasteita olisi käsiteltävä muutaman viime vuoden aikana kehitettyjen poliittisten kehysten, erityisesti yleisenä toimintakehyksenä toimivan Lissabonin strategian, pohjalta.

Euroopan komissio aikoo osallistua haasteisiin vastaamiseen seuraavilla tavoilla:

- Valvonnan ulottaminen finanssipolitiikkaa laajemmalle ja rakenneuudistuksen sisällyttäminen paremmin osaksi yleistä toiminnan yhteensovittamista [15] . Nykytilanteessa tämä sisältää kansallisten elvytyssuunnitelmien seurannan ja arvioinnin vakaus- ja kasvusopimuksen yhteydessä. Erityistä huomiota kiinnitetään myös julkisen varainhoidon laatuun. Sosiaalimeno-ohjelmien uudistukset, jotka tarjoavat samalla sekä paremman toimeentuloturvan että kannustimia työntekoon – nk. joustava turva – auttaisivat myös selvästi parantamaan julkisen talouden kestävyyttä ja laatua ja varmistaisivat, että talousarviot tukevat makrotaloudellista vakautta.

- Eläkkeiden, terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon aloilla komissio tukee edelleen jäsenvaltioita niiden työssä sosiaalimenojen tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi. Se jatkaa myös väestön ikääntymiseen liittyvien yhteiskunnallisten, taloudellisten ja julkiseen talouteen kohdistuvien seurausten seurantaa Lissabonin strategian, vakaus- ja kasvusopimukseen kuuluvan EU:n rahoituskehyksen sekä sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevan avoimen koordinointimenetelmän taustaa vasten. Rahastoeläkkeiden osalta komissio aikoo tehdä yhteistyötä neuvoston ja jäsenvaltioiden kanssa tietojen keräämiseksi järjestelmien rakenteesta, maksukyvyttömyystakuita koskevista sääntelykehyksistä ja edunsaajien asemasta, jotta voitaisiin taata riittävä ja kestävällä pohjalla oleva yksityinen eläketarjonta jäsenvaltioissa. Jotta julkisten menojen odotettavissa olevaa nousua voidaan rajoittaa, on kehitettävä keinoja, joilla voidaan joko vähentää vammoja ja toimintarajoitteita, rajoittaa erilaisista rajoitteista kärsivien iäkkäiden henkilöiden tarvetta saada virallista hoitoa , suosia virallisen hoidon antamista kotona mieluummin kuin laitoksessa tai yleisesti parantaa pitkäaikaishoidon tarjoamisen kustannustehokkuutta esimerkiksi ottamalla käyttöön sähköisiä terveydenhuollon menetelmiä ja etähoitoa.

- Rahoituspalvelujen ja verotuksen alalla komissio aikoo ottaa nopeasti käyttöön toimenpiteet, joita se hahmotteli tiedonannossaan Eurooppa-neuvostolle[16]. Rahoitusmarkkinoiden moitteettoman toiminnan palauttaminen ei ole keskeisen tärkeää ainoastaan sen takaamiseksi, että rahoitusmarkkinat täyttävät tehtävänsä kasvun ja työllisyyden tukemisessa, vaan myös siksi, että siten turvataan tämän päivän ja huomisen rahoitusvarat, mukaan luettuina lisäeläkejärjestelmät ja lisäsairausvakuutus.

- Yleissivistävän koulutuksen, ammattikoulutuksen sekä tutkimuksen ja kehittämisen alalla komissio jatkaa työtä jäsenvaltioiden kanssa niiden taitojen arvioinnin ja kohdistamisen parantamiseksi, joita EU:ssa tulevaisuudessa tarvitaan. Lisäksi arvioidaan korkeakoulutuksen tehokkuutta EU:ssa. Komissio haluaa edistää tehokkaiden ja tasa-arvoisten yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmien kehittämistä, minkä tarkoituksena on lisätä tuottavuutta uudistetun Lissabonin strategian mukaisesti.

Tilanne on sellainen, että vaikean talous- ja rahoituskriisin kanssa kamppailevien hallitusten on otettava huomioon myös kalliiksi käyvä väestörakenteen muutos. Onnistuminen Euroopan väestörakenteeseen liittyvän haasteen käsittelyssä edellyttää edelleen menestyvää, dynaamista taloutta, jossa tuottavuus kasvaa ja markkinat toimivat tehokkaasti. Jotta näistä ongelmista selviydyttäisiin nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa, on ennen kaikkea ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin, joilla voidaan varmistaa nopea elpyminen taantumasta Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa hahmotellulla tavalla, sekä otettava käyttöön uskottava kriisistä selviämisen strategia siinä vaiheessa, kun elpyminen alkaa. Lisäksi on ratkaisevan tärkeätä, että jäsenvaltiot investoivat pitkän aikavälin kasvumahdollisuuksiinsa Lissabonin strategian mukaisesti voidakseen hallita väestörakenteen muutoksen vaikutuksia.

On siksi todella tarvetta ottaa käyttöön kaikki tarpeelliset politiikat, jotta voidaan varmistaa, että Euroopalla on rahoitus- ja talouskriisistä selviydyttyään voimakasta kasvupotentiaalia ja että se pystyy käyttämään täysimääräisesti inhimillisiä voimavarojaan. Jotta näin tapahtuisi, on olennaisen tärkeää panna täytäntöön rakenneuudistuksiin perustuva kattava strategia kriisistä selviämiseksi. Sen osa-alueita ovat työuran pidentäminen, nuorten, naisten ja ikääntyvien työntekijöiden työhön osallistumisen lisääminen, vero- ja etuusjärjestelmien uudistaminen niin, että työnteko on kannattavaa joustavan turvan periaatteen mukaisesti, eläkejärjestelmien uudistaminen, terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitojärjestelmien tehostaminen sekä tarvittavat investoinnit koulutukseen, tutkimukseen ja lastenhoitoon. Tulevaisuuden työvoimatarpeiden täyttämiseksi on tärkeätä myös maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä tehokas kotouttaminen sekä hyvin järjestetyn laillista maahanmuuttoa suosivan politiikan kehittäminen. Panostamalla voimakkaasti näihin politiikkoihin nykytilanteessa Eurooppa voi selviytyä joustavammin nykyisestä taantumasta, ja se pystyy käsittelemään paremmin ikääntyvän yhteiskunnan ongelmia.

Toteuttamalla tarmokkaasti uudistuksia, investoimalla massiivisesti inhimillisten voimavarojen laatuun ja poistamalla esteitä työvoiman täysimittaiselta käytöltä EU voi nousta nykyisestä talouskriisistä entistä vahvempana. Tämä ajankohta olisi siksi nähtävä oikeana hetkenä yhteiskunnallisiin innovaatioihin, joihin voi saada kimmoketta onnistuneista kokemuksista ja uudistusprosesseista, joita jo näkyy kaikissa jäsenvaltioissa. Uudistuksia ei vaadita ainoastaan taloudellisista syistä. Ohjelmalla halutaan myös edistää terveyttä, hyvää koulutusta ja hyvää elämän laatua nykyisille ja tuleville sukupolville. Tällaisen ohjelman ansiosta Eurooppa voi katsoa tulevaisuuteen luottavaisena.

- Tilastoliite

Taulukko 1: Pitkän aikavälin markkinakehitys

[pic]

Lähde: ”2009 Ageing Report: economic and budgetary projections for the EU-27 Member States (2008-2060)”, European Economy, (julkaistaan piakkoin).

Kaavio 1: Potentiaaliset kasvuennusteet (keskimääräinen vuosikasvu), yhdistetyt EU:ta koskevat luvut

[pic]

Lähde: ”2009 Ageing Report: economic and budgetary projections for the EU-27 Member States (2008-2060)”, European Economy, (julkaistaan piakkoin).

Taulukko 2 – Ikään liittyvät julkiset menot, 2007–2060, prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen

[pic]

Lähde: ”2009 Ageing Report: economic and budgetary projections for the EU-27 Member States (2008-2060)”, European Economy, (julkaistaan piakkoin).

Kaavio 2 – Ikääntymiseen liittyvät kustannukset, vuosien 2009 ja 2006 vertailu, prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen, 2007–2050

[pic]

Lähde: ”2009 Ageing Report: economic and budgetary projections for the EU-27 Member States (2008-2060)”, European Economy, (julkaistaan piakkoin).

[1] KOM(2009) 200 lopullinen.

[2] Ks. ”2009 Ageing Report: economic and budgetary projections for the EU-27 Member States (2008--2060)”, European Economy, (julkaistaan piakkoin), ja vuoden 2008 väestörakennetta koskeva kertomus: Sosiaalisten tarpeiden täyttäminen ikääntyvässä yhteiskunnassa (SEC (2008) 2911).

[3] KOM(2006) 571 lopullinen.

[4] KOM(2008) 800 lopullinen.

[5] Ks. ”2006 Sustainability Report”, European Economy, No 4, 2006.

[6] Ks. ”2009 Ageing Report: economic and budgetary projections for the EU-27 Member States (2008--2060)”, European Economy, (julkaistaan piakkoin), ja vuoden 2008 väestörakennetta koskeva kertomus: Sosiaalisten tarpeiden täyttäminen ikääntyvässä yhteiskunnassa (SEC (2008) 2911).

[7] KOM(2009) 58 lopullinen.

[8] KOM(2006) 574 lopullinen.

[9] KOM(2006) 571 lopullinen.

[10] Ks. KOM(2007) 733 lopullinen ja Työllisyys Euroopassa 2007 -raportti.

[11] Alueellisten aloitteiden puitteissa (esim. Euroopan alueiden Silver Economy Network –verkosto, johon osallistuu 11 Euroopan aluetta) tehdään jo nyt yhteistyötä ikääntyneille kuluttajille tarkoitettujen innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen kehittämisen ja markkinoinnin edistämiseksi. Katso Sen@er-verkkosivusto http://www.silvereconomy-europe.org/network/about_en.htm

[12] KOM(2007) 332 lopullinen ja KOM(2007) 329 lopullinen.

[13] Hyödyllisiä välineitä tässä yhteydessä ovat äskettäin perustettu Euroopan kotouttamisfoorumi ja aihetta käsittelevät verkkosivut (http://www.integration.eu).

[14] KOM(2009) 58 lopullinen.

[15] KOM(2008) 238 lopullinen.

[16] KOM(2009) 114 lopullinen.