EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52008DC0384
Communication from the Commission to the European Parliament, the Council, the European Economic and Social Committee and the Committee of the Regions Facing the challenge of higher oil prices
Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Vastatoimet öljyn hinnannousulle
Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Vastatoimet öljyn hinnannousulle
/* KOM/2008/0384 lopull. */
Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Vastatoimet öljyn hinnannousulle /* KOM/2008/0384 lopull. */
[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO | Bryssel 13.6.2008 KOM(2008) 384 lopull. KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Vastatoimet öljyn hinnannousulle KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Vastatoimet öljyn hinnannousulle JOHDANTO Viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet maailmassa jatkuvan kasvun aikaa. Globalisaation sekä Kiinan ja Intian kaltaisten suurten ja voimakkaasti kasvavien talouksien kehittymisen ansiosta miljoonat ihmiset ovat nousseet köyhyydestä ja saaneet mahdollisuuden vaurastua. Myös EU on hyötynyt tästä kehityksestä, sillä sen tuotteiden ja palvelujen markkinat ovat laajentuneet ja eurooppalaisille on syntynyt uusia työpaikkoja. Suuri osa kasvusta on kuitenkin perustunut olettamukselle, että kasvavan kulutuksen edellyttämiä raaka-aineita tulee aina olemaan helposti ja runsaasti saatavilla. On yhä ilmeisempää, että monien raaka-aineiden varannot eivät ole ehtymättömät. Kasvavan kysynnän aiheuttamat paineet nostavat juuri niiden raaka-aineiden hintoja, joita on saatavilla niukasti. Tämä on käynyt viime aikoina hyvin selväksi elintarvikkeiden ja öljyn hintojen noustua voimakkaasti. Vaikka on selvästi tarvetta lyhyen aikavälin toimiin, joilla hallitukset voivat lieventää hintojen nousun vaikutuksia heikoimmassa asemassa oleviin väestöryhmiin, pidemmällä aikavälillä on myös otettava käyttöön entistä kestävämpiä tapoja tuottaa ja kuluttaa. EU on korostanut tätä toimintalinjaa kaikissa ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevissa toimintakehotuksissaan. Energiatehokkuuden lisäämistä sekä kestävien vaihtoehtojen kehittämistä fossiilisille polttoaineille voidaan perustella hyvin niin turvallisuuteen, talouteen, yhteiskuntaan kuin ympäristöönkin liittyvillä syillä. Tällä tiedonannolla on tarkoitus luoda pohjaa Eurooppa-neuvostossa sekä EU:n kumppanien ja sidosryhmien kanssa käytävälle keskustelulle keinoista, joilla korkeampiin öljyn hintoihin voidaan tulevina vuosina sopeutua. Tiedonannossa esitettävät arviot ja suositukset ovat suoraan yhteydessä komission äskettäin antamaan tiedonantoon elintarvikkeiden hinnoista[1]. Yhdessä tiedonannot muodostavat puitteet, joilla on tarkoitus auttaa jäsenvaltioita selviytymään rajujen hinnankorotusten välittömistä vaikutuksista. Lisäksi tiedonannoissa esitetään keskipitkän/pitkän aikavälin toimia, joiden avulla pyritään mukautumaan rajallisiin resursseihin ja muuttamaan haasteet mahdollisuuksiksi. Kansainväliset öljyn hinnat ovat nousseet viime aikoina ennätysmäisen korkealle. On arvioitu, että nykyisillä korkeilla öljyn hinnoilla tulee olemaan pitkäaikaisia vaikutuksia ja että korkeat hinnat vähentävät EU:n talouskasvua ja kiihdyttävät inflaatiota. Korkeat polttoaineiden hinnat nostavat tuotantopanosten hintoja ja kuljetuskustannuksia ja sitä kautta elintarvikkeiden hintoja. Korkea hintataso heikentää kaikkien EU:n kansalaisten ostovoimaa, ja eniten se vaikuttaa vähätuloisimpiin perheisiin. Lisäksi hinnannousu haittaa elinkeinoelämää; eniten se vaikuttaa energiavaltaisiin aloihin, liikenteeseen ja maatalouteen ja erityisesti kalastukseen. Kyseisillä aloilla onkin edessään vaikea sopeutumisvaihe. Globaalitasolla korkeat öljyn hinnat merkitsevät huomattavaa tulonsiirtoa öljyn kuluttajamailta öljyn tuottajamaille eli EU:lta muutamalle EU:n ulkopuoliselle maalle. Esimerkiksi öljyn keskimääräisten hintojen nousu vuodesta 2007 tähän vuoteen vastaa noin 80 miljardin euron lisäystä summaan, jonka EU-maat maksavat vuosittain öljyntuottajamaille. Vaikka energiakustannusten osuus EU:n bruttokansantuotteesta on pienentynyt, EU:n talous on nykyään riippuvaisempi tuontiöljystä kuin esimerkiksi vuonna 1995.[2] Sen vuoksi se on myös alttiimpi hinnanmuutosten vaikutuksille. Aiemmin hintapiikit johtuivat useimmiten väliaikaisista tekijöistä. Nyt korkeat öljyn hinnat sen sijaan johtuvat öljyn kysynnän ja tarjonnan rakenteen muuttumisesta maailmantaloudessa. Onkin todennäköistä, että öljyn hinnat pysyvät korkeina keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. EU on ennakoinut tätä rakenteellista muutosta päätöksissään, jotka koskevat energian säästämistä, uusiutuvien energialähteiden kehittämistä ja siirtymistä vähähiiliseen ja energiatehokkaaseen talouteen, joka on vähemmän riippuvainen tuontienergiasta. Toimimalla nyt päättäväisesti EU voi säilyttää taloudellisen kilpailukykynsä ja joustavuutensa globalisoituneilla tuote-, palvelu- ja raaka-ainemarkkinoilla. Samalla luodaan tutkimus-, innovointi- ja investointimahdollisuuksia, joita eurooppalaiset yritykset voivat hyödyntää. EU:n on vastattava öljyn hintojen rajuun nousuun tavalla, joka tukee edellä mainittuja muutoksia ja auttaa EU:n talouksia sopeutumaan tilanteeseen, jossa öljyn hinnat pysyvät korkeina. Sen lisäksi tarvitaan tehokkaita toimenpiteitä, joilla lievennetään muutosten lyhytaikaisia vaikutuksia heikoimmassa asemassa oleviin väestöryhmiin. Aiemmista virheistä on myös otettava oppia ja varmistettava, että toimenpiteet ovat tarkkaan kohdennettuja eikä niillä ole uusia vääristäviä vaikutuksia. Samalla on turvattava EU:n energiansaanti, jotta voidaan jo ennalta lieventää kansainvälisillä markkinoilla tapahtuvien mahdollisten uusien hinnanvaihtelujen vaikutuksia. ÖLJYN HINTAPIIKKI Öljyn hinnat ovat viime kuukausina äkillisesti nousseet hyvin voimakkaasti, ja reaalihinnat ovat korkeimmillaan sitten 1970-luvun lopun . Raakaöljyn hinta oli toukokuun lopussa noin 132 dollaria barrelilta eli yli kaksinkertainen vuoden takaisiin hintoihin verrattuna. Vuoden 2008 viiden ensimmäisen kuukauden aikana öljyn hinta oli keskimäärin 105 dollaria barrelilta, kun vuonna 2007 keskimääräinen hinta oli noin 73 dollaria. Vuonna 2007 hinnat olivat lähes kolminkertaistuneet vuoteen 2002 verrattuna, jolloin öljybarreli maksoi 25 dollaria. Valuuttakurssien muutokset ja erityisesti dollarin heikkeneminen ovat lieventäneet jonkin verran hinnannousun vaikutuksia EU:n talouteen. Siitä huolimatta euromääräiset hinnat olivat toukokuussa 2008 peräti 90 prosenttia korkeammat kuin vuoden 2007 alussa. Polttoaineiden kuluttajahinnat ovat noudattaneet raakaöljyn hintakehitystä ja nousseet EU:ssa voimakkaasti . Vaikka kuluttajahinnoissa tapahtunut prosenttimääräinen nousu on verotuksen takia pienempi, keskimääräiset bensiinin (Euro-super 95) kuluttajahinnat ovat nousseet EU-27:ssä vuoden alusta lähtien 6 prosenttia, dieselin hinnat 14 prosenttia ja lämmitysöljyn 17 prosenttia. Hintojen prosenttimääräiset korotukset ovat olleet suurempia eräiden sellaisten polttoaineiden osalta, joita ei veroteta, kuten meri- ja lentoliikenteessä käytettävät polttoaineet. Hiilen ja kaasun hinnat ovat seuranneet kehitystä ja nousseet viimeisten 12 kuukauden aikana yhtä nopeasti tai jopa nopeammin kuin öljyn hinnat. Korkeat öljyn hinnat ovat siis nostaneet yleisesti energian hintaa ja luoneet energiantoimittajille paineita hintojen korotuksiin kaikkialla Euroopassa. Reaalihinnat ovat tällä hetkellä korkeammalla kuin edellisen hintahuipun aikana 1980-luvun alussa. Raakaöljyn hintakehitys[3] osoittaa, että hinnat ovat olleet korkealla useasti. Reaalihinnat alkoivat nousta tasaisesti vuonna 2001 pysyteltyään sitä ennen vakaina yli vuosikymmenen ajan. Hintojen nousu nopeutui huomattavasti vuonna 2007. Analyytikkojen mukaan hinnat pysyvät lähikuukausina korkeina tai saattavat nousta edelleen. MIKSI HINNAT OVAT NOUSSEET? KYSYNNÄN JA TARJONNAN MONIMUTKAINEN VUOROVAIKUTUS Öljyn hintojen nousu johtuu pitkälti öljyn kysynnän ja tarjonnan rakenteen muuttumisesta maailmantaloudessa Öljyn tarjonta on pysynyt vakiona tai jopa aavistuksen pienentynyt, eikä tarjonta riitä vastaamaan jatkuvasti kasvavaan maailmanlaajuiseen kysyntään. Aiemmat öljyn hintapiikit esimerkiksi 1970-luvullla aiheutuivat siitä, että öljyn tuottajamaat rajoittivat öljyn tarjontaa. Tällä kertaa hinnannousun takana ovat useat kysyntään ja tarjontaan liittyvät tekijät ja niiden monimutkainen vuorovaikutus. Öljyn kulutus OECD-maissa laskee. Talouskasvun hidastuminen, korkeammat hinnat ja energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävät toimenpiteet ovat vähentäneet öljyn kysyntää OECD-maissa vuodesta 2005 lähtien. Kansainvälisen energiajärjestön mukaan kehityssuuntaus jatkuu vuonna 2008. Muualla maailmassa kysyntä kasvaa erityisesti kehittyvissä talouksissa, kuten Kiinassa ja Intiassa . Öljyn nettotuonti näihin kahteen maahan kasvaa vuoden 2006 yhteensä 5,4 miljoonasta barrelista päivässä arviolta 19,1 miljoonaan barreliin päivässä vuoteen 2030 mennessä. Kyseinen määrä on suurempi kuin Yhdysvaltojen ja Japanin tämänhetkinen yhteenlaskettu tuonti.[4] Kysyntä kasvaa nopeasti myös öljyn tuottajamaissa Lähi-idässä ja Aasiassa. Vuonna 2008 kysyntä kasvaa OECD:n ulkopuolisissa maissa 3,7 prosenttia eli 1,4 miljoonaa barrelia päivässä, ja syynä tähän ovat talouskasvu ja öljyn viennistä saatavat lisätulot. Lisäksi monissa maissa kysyntää kasvattavat polttoaineille annettavat tuet , joilla pyritään suojelemaan kotimaisia kuluttajia kohoavilta hinnoilta. Tuet kuormittavat julkista taloutta ja vievät resursseja toimilta, joilla pyritään tukemaan pitkän aikavälin kehitystä ja kasvua. Eräät maat ovat ilmoittaneet aikovansa luopua hintojen valvonnasta tai tuista tai pienentää niitä (Malesia, Intia, Indonesia, Taiwan ja Thaimaa). Kiina aikoo toistaiseksi jatkaa hintakattojen soveltamista rajoittaakseen inflaatiota. Nämä seikat huomioon ottaen öljyn tuotanto ei todennäköisesti pysty lyhyellä aikavälillä tyydyttämään voimakkaana jatkuvaa kysyntää. Monet rajoitukset ja epävarmuustekijät vaikuttavat käyttämättömän kapasiteetin käyttöönottomahdollisuuksiin ja -nopeuteen . Monet nykyisistä öljykentistä ovat tulossa tiensä päähän, ja niiden tuotantokapasiteetti laskee. Kansainvälisen energiajärjestön arvioiden mukaan uusia öljyvaroja on saatava joka vuosi käyttöön määrä, joka vastaa kolmea miljoonaa barrelia päivässä, jos halutaan korvata nykyisten tarjontalähteiden ehtyminen. Uusien öljykenttien lukumäärä ja koko pienenevät. Aiemmin vallinnut vakaa ja alhainen hintataso sekä epävarmuus tulevasta kysynnästä ovat vähentäneet uusien öljykenttien etsintää ja rajoittaneet investointeja teknologiaan. Uusien öljykenttien poraus ja tuotantoon ottaminen on kallista ja edellyttää pitkiä valmisteluja. Öljykentän käyttöönottokustannukset ovat kaksinkertaistuneet siitä, mitä ne olivat kolme vuotta sitten. Suuri osa potentiaalisista uusista öljykentistä poikkeaa perinteisistä, sillä öljy on varastoitunut vaikeasti hyödynnettäville alueille, kuten tervahiekka- tai öljyliuske-esiintymiin. Myös korkeat verot, joita eräissä tuottajamaissa peritään öljynporauksesta, saattavat ehkäistä uusia investointeja alhaisen jalostusasteen teollisuuteen. Toisin sanoen korkeat hinnat ovat nykyään edellytyksenä uusien toimituslähteiden käyttöönotolle. Uudentyyppisten öljyesiintymien hyödyntäminen on epäsuotavaa paitsi kustannus- myös ympäristösyistä, sillä siitä aiheutuu huomattavasti haittaa ympäristölle. Esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöt ovat suuremmat kuin perinteisiä öljylähteitä hyödynnettäessä. Lisäksi hyödyntämistä vaikeuttaa uusien öljyvarantojen etsinnässä tarvittavien laitteiden ja pätevän henkilöstön puute. Parhaat mahdollisuudet öljyntuotannon laajentamiseen on Lähi-idässä ja OPEC-maissa, joissa valtion omistamat yritykset hallitsevat öljynporausta ja tuotantoa . Valtionyritykset eivät ole yhtä alttiita markkinavoimille, ja ne ovat myös vähemmän halukkaita investoimaan teknologian kehittämiseen. OPEC on noudattanut hyvin varovaista linjaa suhteessa raakaöljytarjonnan laajentamiseen ja tuotantokapasiteetin lisäämiseen mittavin investoinnein. Myös öljynjalostamojen tuotanto-ongelmat ja kapasiteetin rajallisuus vaikuttavat epäedullisesti tarjontaan. Öljynjalostamojen yhteenlaskettu kapasiteetti ei ole lisääntynyt viime vuosina, koska alhaisten öljyn hintojen aikana jalostusteollisuutta ei pidetty kannattavana investointina. Lisäksi uusien öljynjalostamojen rakentamiskustannukset ovat nousseet huomattavasti. Yhdysvalloissa ja Meksikonlahdella sijaitsevien öljynjalostamojen viimeaikaiset ongelmat, jotka johtuvat hirmumyrsky Katrinan ja hirmumyrsky Ritan aiheuttamista vahingoista, ovat myös vähentäneet tuotantokapasiteettia entisestään. Vaikka Euroopassa kokonaistuotantokapasiteetti on tyydyttävä, jalostamot eivät kykene jalostamaan riittävästi esimerkiksi dieseliä. Sen vuoksi Eurooppa on riippuvainen Yhdysvaltain myymästä ylijäämäbensiinistä sekä Venäjän toimituksista, joilla korvataan eurooppalaisen dieseltuotannon vajausta. Tilapäiset tekijät ovat voimistaneet hintakehitystä Useat tekijät vaikuttavat siihen, että täysimääräistä tuotantoa on eräillä alueilla vaikea pitää käynnissä . Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi öljyputkiin kohdistuvat tihutyöt tai aseellisten konfliktien uhka Nigeriassa ja Irakissa, epäedullisista sääoloista johtuvat katkokset tuotantokapasiteetissa Meksikonlahdella sekä turvallisuusongelmat Persianlahden alueella. Dollarin heikentyminen on lisännyt öljyn hintoihin kohdistuvia paineita , sillä öljyyn sijoittaminen on nähty tehokkaaksi keinoksi varautua valuutan heikkenemistä ja kiihtyvää inflaatiota vastaan. Sijoittajat ovat tuoneet uutta pääomaa muiden raaka-ainemarkkinoiden lisäksi maailmanlaajuisille öljymarkkinoille etsiessään vaihtoehtoja epävakaille rahoitusmarkkinoille. On arvioitu, että raaka-ainemarkkinoille virtasi vuoden 2008 ensimmäisellä neljänneksellä 70 miljardia dollaria. Kyse on kehityssuuntauksesta, joka on ollut havaittavissa jo useiden vuosien ajan mutta joka on nyt yhtäkkiä voimistunut. Sen sijaan tässä vaiheessa ei vielä ole selvää, mikä vaikutus yhteisösijoittajien toimeliaisuuden lisääntymisellä on öljyn hintoihin. On olemassa viitteitä siitä, että termiinimarkkinoiden ja spot-markkinoiden yhteydet ovat viime aikoina lisänneet hintojen vaihtelua lyhyellä aikavälillä. Tätä kehityssuuntausta on vielä analysoitava tarkemmin. Öljyn hintojen nousu näyttää olevan pikemminkin osa rakennemuutosta kuin ohimenevä ilmiö Kansainvälinen energiajärjestö julkaisi vuonna 2007 maailman energiatilannetta käsittelevän raportin, jossa korostetaan OECD:n ulkopuolisten maiden ja erityisesti Kiinan ja Intian kasvavaa energiantarvetta ja ennustetaan, että nykyisen energiapolitiikan jatkuessa maailmanlaajuinen energiantarve saattaa olla vuonna 2030 jopa 50 prosenttia suurempi kuin vuonna 2007. Fossiiliset polttoaineet muodostavat edelleen valtaosan polttoaineyhdistelmästä, ja niiden osuus on 84 prosenttia primaarienergian kysynnän kokonaiskasvusta vuodesta 2005 vuoteen 2030. Vaikka maailman öljyvarojen arvioidaan pystyvän täyttämään kasvavan kysynnän, tarvitaan riittäviä investointeja kapasiteettipulan ratkaisemiseksi öljyn arvonlisäketjun kaikissa vaiheissa. Lisäksi OPEC-maiden osuutta kaikesta öljyn tuotannosta on lisättävä. Arvioiden mukaan tulevaisuudessa ei juuri jää käyttämätöntä kapasiteettia. Jos Eurooppa-neuvoston päättämää politiikan muutosta ei panna täytäntöön, EU:n kasvavaan energiantarpeeseen vastataan jatkossakin fossiilisilla polttoaineilla, ja tuontienergian osuus kasvaa edelleen. Euroopan komission esittämän, vuotta 2030 koskevan perusskenaarion[5] mukaan EU-27:n yhteenlaskettu energiantarve on silloin 11 prosenttia suurempi kuin vuonna 2005 siinäkin tapauksessa, että EU:n talouksien energiaintensiteetti paranee jonkin verran.[6] Öljy pysyy tärkeimpänä polttoaineena, tosin sen kulutuksen arvioidaan vuonna 2030 ylittävän nykytason ainoastaan 6 prosentilla. Fossiilisten polttoaineiden osuus kaikesta energiankulutuksesta pienenee vuoteen 2030 mennessä todennäköisesti vain vähän, sillä kiinteiden polttoaineiden ja öljyn käyttö ei juuri vähene ja maakaasun kysyntä ja kulutus lisääntyvät huomattavasti vuoteen 2030 mennessä. Jos Eurooppa-neuvoston päätöksiä ei panna täytäntöön, uusiutuvien energialähteiden osuuden arvioidaan vuonna 2030 olevan kaikesta primaarienergian kulutuksesta ainoastaan 12 prosenttia. Tämä kattaa vuosien 2005 ja 2030 välillä lähes 60 prosenttia primaarienergian kulutuksen kasvusta, jonka on ennakoitu olevan noin 200 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia. Ellei jo sovittuja lisätoimenpiteitä toteuteta, kyseinen luku jää kuitenkin selvästi alle vuodeksi 2020 asetetun tavoitteen, jonka mukaan uusiutuvilla energialähteillä olisi katettava 20 prosenttia energian loppukulutuksesta. Ellei uusia investointipäätöksiä tehdä, ydinvoiman osuus kaikesta energiankulutuksesta laskee hieman eli 14 prosentista (vuonna 2005) 10 prosenttiin (vuonna 2030). Ellei kehitystä vauhditeta uusilla poliittisilla päätöksillä, EU:n omien energialähteiden ja hiilidioksidipäästöjä tuottamattomien energialähteiden osuus kasvaa vuodesta 2005 vuoteen 2030 kaiken kaikkiaan hyvin vähän eli 21 prosentista 22 prosenttiin. Näin ollen tuontiriippuvuus kasvaisi vuoteen 2030 mennessä 14 prosenttiyksikköä eli 67 prosenttiin. Euroopan tarvitsemasta öljystä 95 prosenttia olisi tuontiöljyä. Myös kaasun osalta tuonnin osuus kasvaisi nykyisestä 58 prosentista 84 prosenttiin. Kyseisessä ennusteessa, jossa nykyisten kehityssuuntausten oletetaan jatkuvan eikä oteta huomioon Eurooppa-neuvoston tekemien päätösten mahdollista vaikutusta, arvioidaan energiasta aiheutuvien EU-27:n hiilidioksidipäästöjen lisääntyvän huomattavasti. Verrattuna vuoden 1990 tasoon päästöt lisääntyisivät vuoteen 2020 mennessä 5,1 prosenttia ja vuoteen 2030 mennessä 5,4 prosenttia. Näiden ennusteiden valossa tarvitaan pikaisia päätöksiä ja Eurooppa-neuvostossa vuodeksi 2020 sovittujen tavoitteiden täytäntöönpanoa. VAIKUTUKSET EU:N TALOUTEEN Inflaatio Öljyn hintojen nousu kiihdyttää inflaatiota EU:ssa. Viimeaikainen inflaation kiihtyminen on pääosin seurausta energian ja elintarvikkeiden hintojen noususta, sillä energian osuus kotitalouksien menoista on keskimäärin noin 10 prosenttia ja elintarvikkeiden osuus 20 prosenttia. Energiainflaation vaikutus yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin nousuun vuoden 2007 viimeisellä neljänneksellä oli euroalueella keskimäärin 0,8 prosenttia. Myös useiden maataloustuotteiden, kuten vehnän, maitotuotteiden ja lihan, hinnat ovat nousseet jyrkästi. Elintarvikkeiden ja energian hintojen vaikutus kokonaisinflaatioon vaihtelee kuitenkin huomattavasti EU:n sisällä, sillä kotitalouksien elintarvikkeisiin ja energiaan käyttämien menojen suhteelliset prosenttiosuudet vaihtelevat. Lisäksi eräissä maissa säännellään nestemäisten polttoaineiden ja sähkön hintoja. Yksittäisten maiden hintakehitykseen saattaa vaikuttaa myös se, missä määrin energiamarkkinoilla esiintyy kilpailua. Euroalueen suuria maita koskevien arvioiden mukaan öljyn hinnan nousu 10 eurolla lisäisi inflaatiota suoraan noin 0,6–0,8 prosenttiyksikköä vuoden kuluessa hinnannoususta. Kaiken kaikkiaan öljyn hintojen arvellaan pysyvän korkeina pitkällä aikavälillä. Eniten tämä vaikuttaa vähävaraisiin kotitalouksiin, jotka käyttävät huomattavan osan tuloistaan energiaan ja elintarvikkeisiin. Vaikutukset kotitalouksiin Energiakustannukset muodostavat huomattavan osan kotitalouksien menoista, ja tämän kehityssuuntauksen arvellaan voimistuvan tulevaisuudessa. Eurooppalaisten on siis tulevaisuudessa käytettävä enemmän rahaa energialaskunsa maksamiseen. Kotitalouksissa ja yksityisliikenteessä käytettävien nestemäisten polttoaineiden hintojen nousuvauhti huhtikuusta 2007 huhtikuuhun 2008 oli selvästi nopeampi kuin yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin yleinen nousu samalla ajanjaksolla. Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi on noussut Euroopan tasolla 3,6 prosenttia, kotitalouksissa käytettävien nestemäisten polttoaineiden hinnat ovat nousseet 35,2 prosenttia ja liikenteessä käytettävien polttoaineiden hinnat 12,7 prosenttia. Polttoaineiden hintojen nousu kuitenkin vaikuttaa eri tavoin eri jäsenvaltioihin. Hinnat ovat nousseet eniten Yhdistyneessä kuningaskunnassa (69,1 %). Useissa jäsenvaltioissa (Belgia, Saksa, Kreikka, Ranska, Luxemburg, Suomi) hinnat ovat nousseet EU:n keskiarvoa enemmän. Yksityisliikenteessä käytettävien polttoaineiden hintakehityksessä ei ole ollut yhtä suurta hajontaa jäsenvaltioiden välillä: hinnat nousivat eniten Virossa (25,1 %) ja vähiten Sloveniassa (4,8 %). Lisäksi polttoaineiden hintojen nousu aiheuttaa korotuspainetta muihin tuotteisiin, jotka ovat keskeisiä kotitalouksien rahankäytön kannalta (esimerkiksi kuljetettavat tavarat). Öljyn hintojen nousun alakohtaiset vaikutukset Kalastusalalla polttoaineiden kustannukset ovat nykyisellä hintatasolla arviolta yli 2,4 miljardia euroa vuodessa eli yli 30 prosenttia EU:ssa purettujen kalasaaliiden kokonaisarvosta. Hintojen nousu vaikuttaa erityisen haitallisesti esimerkiksi troolausta harjoittaviin kalastajiin, sillä polttoainekustannukset voivat nousta jopa 50 prosenttiin tuloista. Toisaalta kalan hinta on pysynyt viime vuosina vakiona tai jopa laskenut. Sen vuoksi troolausta harjoittavat kalastusyrittäjät tekevät nykyisillä polttoaineiden hinnoilla tappiota tai niiden toiminta on vain juuri ja juuri kannattavaa. Polttoaineiden hintojen nousun aiheuttamat ulkoiset taloudelliset paineet pahentavat kalastuselinkeinon ahdinkoa, joka johtuu liiallisesta aluskapasiteetista ja liikakalastuksen aiheuttamasta kalakannan pienenemisestä. Korkeilla öljyn hinnoilla saattaa olla huomattava vaikutus myös maatalouden kannattavuuteen ja kilpailukykyyn. Hinnannousun vaikutukset perheviljelmien tuloihin vaihtelevat jäsenvaltioittain, ja ne riippuvat kustannusrakenteen lisäksi maatalouden kannattavuudesta. Öljyn hinnoista suoraan riippuvaisten kustannusten (polttoaine, lannoitteet ja kasvinsuojelu) osuus tilojen kokonaismenoista vaihtelee huomattavasti tuotantosuunnasta riippuen. Öljy hallitsee edelleen liikenteen alaa , sillä öljyn osuus kaikesta liikenteen alan energian kulutuksesta on 97 prosenttia. Teollisuudessa kuljetuskustannukset saattavat muodostaa 1–10 prosenttia lopputuotteen arvosta. Liikenteen osuus kotitalouksien yhteenlasketuista menoista on 13,6 prosenttia. Sen vuoksi raakaöljyn hintojen kaksinkertaistuminen lisäisi liikenteen kustannuksia 12–15 prosenttia, mikä puolestaan vastaisi lähes yhtä prosenttia kotitalouksien kokonaiskulutuksesta. Ilmailualalla Kansainvälinen ilmakuljetusliitto (IATA) ennakoi vuonna 2008 yhteensä 2,3 miljardin Yhdysvaltain dollarin tappioita, jos öljyn hinta on 106,5 dollaria barrelilta. Öljyn hintojen nousun arvioidaan vaikuttavan erityisesti niihin teollisuudenaloihin, joiden toiminta on riippuvaista polttoaineista. Peruskemianteollisuudessa öljy ja kaasu ovat suurimmat kustannustekijät, sillä öljy on samanaikaisesti sekä tärkein raaka-aine että energialähde. Öljyn hinnannousu vaikuttaa suoraan useimpien muovin ja kumin valmistuksessa tarvittavien kemiallisten välituotteiden hintaan. Autoalalla öljyn hinnannousu todennäköisesti lisää energiatehokkaisiin ajoneuvoihin kohdistuvaa tutkimusta ja niiden markkinointia sekä edistää investointeja, joilla pyritään parantamaan polttoainetehokkuutta. Tällä hetkellä suurin osa toimista koskee energiankulutuksen vaikutusten lieventämistä perinteisten polttoaineiden pohjalta. Bensiinin hintojen ollessa nykyisellä tasolla kuluttajat kiinnittävät yhä enemmän huomiota ajoneuvojen käyttökustannuksiin. Tämä kannustaa autoalaa parantamaan polttoainetehokkuutta ja muuttamaan markkinointistrategioita. Korkeat öljyn hinnat saattavat myös luoda uusia mahdollisuuksia, sillä tarvitaan uutta tekniikkaa ja uusia prosesseja, joista tulee vähitellen kilpailukykyisiä. Erityisesti tästä hyötyvät uusiutuvan energian ala ja muut energiatehokkaaseen teknologiaan erikoistuvat alat. On selvästi tarvetta lisätä tehokkaamman ja vähemmän energiaa käyttävän ekoteknologian tutkimusta, ja EU:lla onkin tässä etulyöntiasema. Nykyisten markkinaolosuhteiden voidaan odottaa lisäävän energiaa säästävien ja energiatehokkaiden tuotteiden ja järjestelmien ja ei-fossiilisten polttoaineiden kysyntää. Myös vastaavan energiateknologian kysyntä kasvaa samassa suhteessa. Tältä pohjalta jäsenvaltiot saattavat myös päättää harkita uudelleen ydinvoiman asemaa omassa energiavalikoimassaan. MAKROTALOUDELLISET VAIKUTUKSET KEHITYSMAISSA Elintarvikkeiden ja öljyn hintojen nousu vaikuttaa kumulatiivisesti kuluttajahintainflaation voimakkaaseen kiihtymiseen useimmissa kehitysmaissa. Jos palkat ja hinnat tämän seurauksena yleisesti nousisivat, inflaatioaste voisi nousta pysyvämmin. Öljyn hintojen noustessa joidenkin kehitysmaiden harjoittama energiahintojen tukeminen muodostuu julkisen talouden kannalta yhä kestämättömämmäksi. Kehitysmaissa, jotka ovat öljyn nettotuojia , polttoaineiden hinnannousu lisää elintarvikkeiden hinnannousun aiheuttamia paineita ja kuormittaa kaikkein köyhimpiä. Näiden maiden ulkomaankaupan vaihtosuhteen heikkeneminen merkitsee vaihtotaseen alijäämän kasvua ja tarvetta löytää ulkoista lisärahoitusta. Öljyntuontikustannusten nousulla on kielteinen vaikutus kauppataseeseen ja – elleivät muut ulkomaiset taloustoimet vaikuta myönteisesti – myös vaihtotaseeseen. Tilanne voi muuttua ainoastaan vaihtokurssin heikentyessä, kun tuonti vähenee ja vienti lisääntyy, (mikä edelleen nostaa tuontiöljyn hintaa), ja/tai korkojen noustessa, jolloin nettovaluuttavarannot pienenevät tai maahan voidaan houkutella lisää ulkoista rahoitusta. Korkeammat korot ja pienentyneet valuuttavarannot voivat hidastaa kasvua ja lisätä talouden haavoittuvuutta. Kehitysmaissa, jotka ovat öljyn nettoviejiä , lisääntyneet öljytulot merkitsevät huomattavia valuuttatuloja. Tämän seurauksena reaalinen valuuttakurssi vahvistuu ja valmistusteollisuuden tuotteiden ulkoinen kilpailukyky heikkenee. Nämä ongelmat sekä öljytulojen usein heikko hallinnointi merkitsevät makrotalouspolitiikalle erityistä haastetta. Monet öljyä vievät kehitysmaat ovat perustaneet öljytuloille rahastoja, jotka sijoittavat varat uudelleen ja joita voidaan käyttää talouden vakauttamiseen tulevina heikompina aikoina. EU:N POLIITTINEN VASTAUS EU:n on vastattava viimeaikaiseen öljyn hintojen nousuun siltä pohjalta, että hinnat todennäköisesti pysyvät korkeina keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tämän vuoksi tarvitaan rakenteellista sopeuttamista, jota on nopeutettava, jotta myönteiset vaikutukset tulisivat esiin mahdollisimman pian. Samalla on lievennettävä joihinkin heikommassa asemassa oleviin väestöryhmiin kohdistuvia lyhytaikaisia vaikutuksia ja autettava niitä sopeutumaan uuteen markkinatilanteeseen. Ehdotuksiin öljyn hinnannousun kompensoimisesta verohelpotuksin on suhtauduttava hyvin varovaisesti. Niiden todennäköisin vaikutus olisi tulojen siirtyminen kuluttajilta öljyntoimittajamaille, mikä pahentaisi maailmantalouden epätasapainoa. Hinnat saattaisivat nousta edelleen, mikä vääristäisi yhtenäismarkkinoiden toimintaa, ja EU:n pyrkimykset energiatehokkuuden parantamiseksi vaikeutuisivat. Tärkein poliittinen toimenpide on tehostaa energian käyttöä ja vähentää EU:n riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Tätä linjaa noudatetaan ilmastonmuutosta ja uusiutuvia energialähteitä koskevassa säädöspaketissa, jolla pyritään parantamaan EU:n energiavarmuutta. Keinoina ovat riippuvuuden vähentäminen fossiilisten polttoaineiden tuonnista, EU:n energiansaannin monipuolistaminen, uusiutuvan energian kehittäminen ja energiatehokkuuden parantaminen. EU on kaukonäköisesti asettanut itselleen tavoitteeksi vähähiilisen tulevaisuuden ja määritellyt, mihin se pyrkii vuoteen 2020 mennessä. Näin hallitukset, yritykset ja kotitaloudet voivat yhdistellä investointeja, kannustimia ja velvollisuuksia oikealla tavalla, jotta tavoite voidaan varmasti saavuttaa. Valittu linja parantaa myös EU:n teollisuuden kilpailukykyä, kun se ei ole enää yhtä herkkä öljyn hintojen muutoksille. Myös sopiminen seuraavien tärkeiden askeleiden ottamisesta todellisten energian sisämarkkinoiden luomiseksi vähentää EU:n ja sen jäsenvaltioiden herkkyyttä hintojen vaihteluille. Välittömät toimet: kuluttajiin kohdistuvien vaikutusten lieventäminen Tämänhetkisen hintapiikin vaikutukset tuntuvat Euroopan kotitalouksissa. Jäsenvaltioilla on mahdollisuus keventää kaikkein heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien taakkaa. - Viimeaikaisista hintojen korotuksista kärsivät eniten ne, joiden tuloista energiamenot vievät suhteellisesti suuremman osan. Köyhimpien kotitalouksien tukeminen voi olla perusteltua ja tarpeellista. Tuen on kuitenkin oltava kohdennettua, ja sillä on edistettävä sopeutumista pysyvästi korkeampiin öljyn hintoihin. Erityisesti olisi varmistettava, että tuesta ei muodostu keinotekoinen korvaus, joka viivyttää tarvittavaa rakenteellista sopeutumista tai on esteenä välttämättömälle energian kysynnän vähentämiselle. Lyhytaikaisia kompensaatiotoimia ei pitäisi liittää energian hintaan sinänsä, vaan niissä olisi keskityttävä tulonsiirtoihin, joilla lievennetään korkeiden energiahintojen aiheuttamaa reaalitulojen vähenemistä. Suorat tulonsiirrot ovat parempi toimenpide kuin polttoainesetelit, jotka laimentaisivat kallistuneiden energiahintojen antamaa viestiä. - Öljyn verotuksen muuttamiseen olisi suhtauduttava varovaisuudella, koska muutokset saattaisivat nostaa hintoja entisestään. Verotuksen keventäminen voisi antaa öljyntuottajille ja markkinoille väärän signaalin siitä, että kuluttajat kestävät hinnankorotuksia vastakin, jos hallitukset päättävät alentaa veroja. Jäsenvaltioiden olisi vältettävä antamasta vaikutelmaa, että energian hintojen korotukset korvataan julkisista varoista. Ecofin-neuvosto muistutti äskettäin kokouksessaan Manchesterin sopimuksesta vuodelta 2005. Sen mukaan ”on vältettävä vääristävää finanssi- ja muuta politiikkaa, joka estää talouden toimijoita tekemästä tarvittavia mukautuksia. Toimenpiteiden, joita voidaan harkita öljyn hintojen nousun köyhimpään väestönosaan aiheuttamien vaikutusten lievittämiseksi, olisi edelleen oltava lyhytaikaisia ja kohdennettuja eikä niillä saisi olla vääristäviä vaikutuksia”. - Korkean tason huippukokous öljyn kuluttaja- ja tuottajamaiden välillä: Öljymarkkinoiden tasapaino on sekä öljyn tuottajien että öljyn kuluttajien etujen mukaista. Tasapainon saavuttamista voidaan helpottaa käymällä globaalilla tasolla vuoropuhelua kaikista merkityksellisistä kysymyksistä. EU voisi edistää korkean tason kokouksen järjestämistä öljyn tuottajien ja kuluttajien välillä. Kokouksessa voitaisiin keskustella laajasti öljyyn liittyvistä kysymyksistä, kuten kysyntäennusteista, uusista investointitarpeista ja koordinoidummista toimintatavoista. - EU voisi myös mobilisoida kansainvälisen yhteisön antamaan öljyä tuoville maille lisäresursseja, jotta ne voisivat sopeuttaa taloutensa rakennetta. Varat voisivat tulla uusista lähteistä, kuten energiantuottajilta, öljysektorin solidaarisuusrahastoista ja yksityisiltä sijoittajilta. Keskipitkän aikavälin rakenteelliset toimet - EU:n vuoropuhelua keskeisten öljyntoimittajien, kuten Norjan, Venäjän ja OPEC-maiden kanssa olisi vahvistettava. Komissio korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on tärkeää puhua energia-asioista ulkosuhteissaan yhdellä äänellä ja koordinoida toimintaansa. Vuoropuhelun puitteissa olisi jatkettava uusien mahdollisuuksien avaamista investoinneille ja tuotannon kehittämiselle sekä edistettävä markkinoiden tehokkuuden ja läpinäkyvyyden lisäämistä sekä kysyntä- että tarjontapuolella. Komissio tutkii edelleen, mitä mahdollisuuksia tämä vuoropuhelu tarjoaa EU:n energiavarmuuden vahvistamiseksi. - Kilpailua on tarpeen seurata öljytuotteiden jalostamisessa, tuotannossa ja myynnissä. Kun hinnat ovat korkeat, on erityisen tärkeää saada varmuus siitä, että hinnat asetetaan tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa. Komissio jatkaa alan kehityksen seuraamista ja ryhtyy asianmukaisiin toimiin, jos kilpailun vääristymistä havaitaan. - Myös läpinäkyvyyden ja luotettavuuden lisääminen sekä kaupallisia öljyvarastoja koskevien tietojen julkaiseminen useammin voisi auttaa vähentämään hintojen vaihtelua. Komissio tutkii, olisiko mahdollista seurata joidenkin sen kauppakumppaneiden esimerkkiä ja varmistaa, että tiedot kaupallisista varastoista ovat julkisesti saatavilla. - Komissio keskittyy huoltovarmuuteen ja ulkoiseen energiapolitiikkaan seuraavassa strategisessa energiakatsauksessa, jonka se antaa vuoden loppuun mennessä. Katsaukseen sisällytetään ehdotuksia EU:n ulkoisen energiapolitiikan tehokkuuden parantamiseksi, jotta EU:n kollektiivisesta energiavarmuudesta voidaan huolehtia. - Toisen strategisen energiakatsauksen ohella tehdään ehdotus öljyn varmuusvarastoja koskevan yhteisön lainsäädännön tarkistamisesta. Tarkoituksena on luoda yksinkertaiset ja integroidut puitteet läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Ehdotuksessa olisi käsiteltävä varastointivelvoitteita, vaihtoehtoja velvoitteiden noudattamiseksi, varastojen purkamisen koordinointia, raportointia ja tietojen saatavuutta. Myös EU:n riittämätöntä ja epätarkoituksenmukaista jalostuskapasiteettia seurataan. Komission energiamarkkinoiden seurantakeskuksen toimintaa kehitetään edelleen tarvittavien markkinatietojen ja osviitan saamiseksi. - Verotoimenpiteitä tutkitaan, jotta siirtymistä vähähiiliseen talouteen voidaan tukea ja helpottaa . Komissio tutkii energiaverodirektiivin tarkistamisvaihtoehtoja. Pyrkimyksenä on varmistaa, että energiaveroja kannetaan tehoavimmalla tavalla ja vääristämättä kilpailua, jotta ulkoiset kustannukset voidaan sisällyttää kustannusrakenteeseen ja tukea EU:n laajempia energiapoliittisia tavoitteita. Myös autoverotusta voitaisiin käyttää tehokkaammin ohjaamaan kuluttajia valitsemaan energiatehokkaampia autoja. - Öljyntuottajien ansiottomat windfall-voitot olisi käytettävä investointeihin. Niiden verottamista harkitaan joissakin jäsenvaltioissa. Muutamat Euroopan maat (Norja, Yhdistynyt kuningaskunta) keräävät verotuloja öljy- ja kaasuyhtiöiltä erityisin voittoveroin. Öljy- ja kaasuyhtiöt kuitenkin käyttävät voittojaan uusien raaka-ainelähteiden etsimiseen, ja monet niistä investoivat myös hiilettömään teknologiaan, mikä helpottaa öljyn hintoihin kohdistuvaa painetta tulevaisuudessa. On löydettävä keinoja, joilla kannustetaan investoimaan fossiiliseen ja ei-fossiiliseen energiateknologiaan sekä raaka-aineiden etsintään ja energian jakeluun. Uusien verojen tai muiden järjestelyjen pidemmän aikavälin seurauksena ei kuitenkaan missään tapauksessa saisi olla raaka-aineiden etsintään, energian tuotantoon ja uuteen teknologiaan suuntautuvien investointien väheneminen. - EU tehostaa energiavuoropuheluaan naapureidensa ja kehitysmaiden kanssa auttaakseen niitä lisäämään investointeja energiainfrastruktuuriin. EU korostaa entisestään uusiutuvaan energiaan perustuvia ratkaisuja ja energiatehokkuuden edistämistä. Se haluaa kiinnittää huomiota myös siihen, että polttoainetuki on esteenä polttoainetehokkuuden lisäämiselle. Pidemmän aikavälin rakenteelliset toimet - Eurooppa-neuvoston kevään 2007 ja 2008 kokouksissa tehtyjen päätösten mukaisesti jäsenvaltioiden olisi saatettava päätökseen uusiutuvasta energiasta ja ilmastonmuutoksesta tammikuussa 2008 tehtyjä komission ehdotuksia koskeva työ. Ehdotuksista olisi päästävä poliittiseen sopimukseen vuoden loppuun mennessä . Kun ehdotetuista tavoitteista tulee oikeudellisesti sitovia, sijoittajat saavat tarvittavat takeet, joiden avulla saadaan aikaan välttämätön muutos energialähteiden valinnassa, ja nykyiset korkeat öljyn hinnat eivät ole enää EU:lle haaste vaan mahdollisuus. Siksi komissio kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan parlamenttia kiireellisesti keskittämään työnsä paketin niihin osiin, jotka edellyttävät jatkokäsittelyä. - Tehokkuuden parantaminen ja kysynnän sopeuttaminen on välttämätöntä. Energiatuotteiden hintojen nousu täydentää väistämättä energiatehokkuuteen kannustavia taloudellisia ja lainsäädännöllisiä ohjauskeinoja. Korkeiden hintojen vuoksi käyttäytymistä on muutettava: energia on niukka resurssi, jota on käytettävä vastuullisesti ja tehokkaammin. EU:n etuna on, että se on maailman muita osia energiatehokkaampi. Sen on kuitenkin edettävä selkeämmin kohti 20 prosentin energiansäästötavoitetta, joka asetettiin energiatehokkuutta koskevassa toimintasuunnitelmassa vuonna 2006. Ekologista suunnittelua koskevassa direktiivissä, joka on täytäntöönpanovaiheessa, asetetaan energiatehokkuusvaatimukset energiaa käyttäville tuotteille Euroopan unionin markkinoilla[7]. Kotitaloudet ja elinkeinoelämä voivat todistettavasti saada hyötyä investoimalla energiaa säästäviin laitteisiin ja toimintatapoihin. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa Energy Saving Trust arvioi, että jos maassa eristettäisiin kaikkien talojen seinät, hiilidioksidipäästöt vähenisivät noin 6 miljoonalla tonnilla ja säästöt olisivat yli 700 miljoonaa Englannin puntaa vuodessa. Euroopan komissio tekee myöhemmin tänä vuonna ehdotuksen rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin[8] laajentamisesta. - Komission analyysi jäsenvaltioiden kansallisista energiatehokkuutta koskevista toimintasuunnitelmista[9] on paljastanut kuilun energiatehokkuuden edistämistä koskevien poliittisten sitoumusten ja niiden ehdotusten välillä, joilla haasteisiin pyritään vastaamaan . Jäsenvaltioiden on vakavasti harkittava energiansäästökampanjoidensa tehostamista muun muassa tarjoamalla asuntojen ja muiden rakennusten omistajille avustuksia tarvittavien parannusten toteuttamiseksi. Esimerkiksi Berliinissä toteutettu energiansäästökumppanuus julkisten ja yksityisten rakennusten remontoimiseksi osoittaa, että energiatehokkuuden lisääntyminen (26 prosenttia vuodessa) voi kattaa remontointikustannukset. - Energiavaltaisilla aloilla on lisättävä energiatehokkuutta. Sekä energiahintojen nousun että selkeiden ilmastonmuutostavoitteiden vuoksi energiavaltaisten alojen tulevaisuudennäkymät riippuvat keskipitkällä ja pidemmällä aikavälillä siitä, pystyvätkö ne vähentämään energiankulutustaan ja hiilidioksidipäästöjään. EU:n päästökauppajärjestelmässä näiden alojen hyväksi toteutettavien toimien suunnittelussa olisi otettava tämä tavoite huomioon. Ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea koskevissa tarkistetuissa suuntaviivoissa[10], jotka komissio antoi tammikuussa 2008, annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus tukea investointeja energiatehokkuuteen, uusiutuviin energialähteisiin, tietyntyyppisiin biopolttoaineisiin ja tuotantoprosessien viherryttämiseen. Korkeat energiahinnat lisäävät tällaisten investointien kannattavuutta. - Liikenteen alan energiatehokkuuden lisääminen edellyttää muutoksia rakenteisiin ja teknologiaan. Sekä rahti- että matkustajaliikenteen ulkoiset kustannukset on sisällytettävä kustannusrakenteeseen. Komissio ehdottaa eurovinjettidirektiivin uudelleentarkastelua, jotta jäsenvaltiot voisivat päättää näiden kustannusten huomioon ottamisesta raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen osalta. Öljyn hintojen nousu edellyttää myös siirtymistä energiatehokkaampiin liikennemuotoihin. Jotkut näistä, kuten laiva-, rautatie- ja linja-autoliikenne, ovat muita tehokkaampia, sillä joukkoliikennevälineinä ne synnyttävät mittakaavaetuja. Lisäksi komissio toteuttaa uudistettua strategiaansa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ja autojen polttoainetehokkuuden parantamiseksi[11]. Tähän liittyen komissio on äskettäin tehnyt säädösehdotuksen uusien autojen hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä vuoteen 2012 mennessä keskimäärin 130 grammaan kilometriä kohti[12] ja ehdottanut lainsäädäntöä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi renkaisiin liittyen [13]. - Kalastusalan rakenneuudistusta tuetaan. Kalastusalan välttämätön rakenneuudistus on toteutettava niin, että sen taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia lievennetään. Euroopan kalatalousrahasto voi tarjota sopeutumisen tukemiseen tarvittavat puitteet ja varat käyttäen perustana rakenneuudistus- ja lopettamissuunnitelmia, joiden avulla voidaan vähentää kalastusalusten määrää, uudenaikaistaa alaa ja lisätä energiatehokkuutta sekä toteuttaa sosiaalisia tukitoimia tai elinkeinon vaihtamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Käsiteltävänä on myös muita alan sopeutumista tukevia toimenpiteitä. Ne eivät saisi olla suoraan yhteydessä polttoaineiden hintoihin, jotta kilpailu ei vääristyisi. - Komissio tutkii parhaillaan myös suorien verokannustimien, suorien tukien tai alennettujen arvonlisäverokantojen kaltaisten keinojen mahdollisia kannustinvaikutuksia kotitalouksien energiansäästöön. Se raportoi tuloksista syksyllä. Jotkut jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön toimenpiteitä, joilla kotitalouksia kannustetaan ostamaan energiatehokkaampia laitteita. Toimenpiteistä voidaan mainita suorat tuet ja mahdollisuus vähentää energiansäästömenot tuloverosta. - Korkeat öljyn, hiilen ja kaasun hinnat edellyttävät EU:n energiansaannin monipuolistamista. Myös hintaerot uusiutuvien energialähteiden ja fossiilisten polttoaineiden välillä kaventuvat. Koska bensiini ja diesel ovat helposti korvattavissa biopolttoaineilla, on odotettavissa, että biopolttoaineiden markkinahinnat seuraavat tarkasti bensiinin ja dieselin hintojen kehitystä. Tämä tarkoittaa, että kestävien biopolttoaineiden käytön lisääminen ei vähennä öljyn hintojen nousun vaikutusta energian kuluttajiin, mutta parantaa toimitusvarmuutta, kun energialähteet monipuolistuvat. Tämä auttaa lieventämään mahdollisten tulevien öljykriisien vaikutuksia, jos uusitutuvien energiamuotojen osuutta polttoaineseoksissa voidaan lisätä. Vaikka kukin jäsenvaltio päättää itse, turvautuuko se ydinvoimaan vai ei, jäsenvaltiot voisivat myös tarkastella uudelleen ydinvoiman roolia energialähteiden valinnassa. PÄÄTELMÄT Öljyn hintojen nousun pitäisi kannustaa EU:ta panemaan integroitu energia- ja ilmastonmuutospolitiikkansa täytäntöön. Vaikka tietyillä väestönosilla on EU:ssa vaikeuksia selvitä energiakustannusten noususta, ratkaisuna voi olla ainoastaan muutoksen aikaansaaminen energian kysynnässä ja energiatehokkuuteen kannustaminen kaikkialla taloudessa. Lyhyen aikavälin toimenpiteiden, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa vaikeuksia lieventääkseen, on oltava hyvin kohdennettuja eivätkä ne saa vaikuttaa vääristävästi sisämarkkinoihin. Edellä esitetyn perusteella komissio suosittaa, että Eurooppa-neuvosto: - vahvistaa, että sen päämääränä on antaa vuoden 2008 loppuun mennessä säädöksiä, joilla toteutetaan uusiutuvia energialähteitä, biopolttoaineita ja kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevat vuoteen 2020 sijoittuvat tavoitteet, jotka ovat keskeisiä, jos energiatehokkuutta halutaan merkittävästi parantaa ja EU:n energiansaantia monipuolistaa; - lisää yritysten ja kotitalouksien energiatehokkuutta, jotta päästäisiin nopeammin suurempiin säästöihin sovittujen tavoitteiden mukaisesti; - ottaa huomioon, että tulevassa toimitusvarmuutta ja ulkoista energiapolitiikkaa koskevassa strategisessa energiakatsauksessa käsitellään myös öljy- ja bensiinimarkkinoiden toimintaa; öljyn varmuusvarastojen läpinäkyvyyden lisäämistä koskevan ehdotuksen lisäksi komissio raportoi myös kaupallisten öljyvarastojen läpinäkyvyyden lisäämisen toteutuskelpoisuudesta; - ottaa huomioon, että komissio tutkii parhaillaan energiaverodirektiivin tarkistamisvaihtoehtoja ja tekee piakkoin ehdotuksen eurovinjettidirektiivin tarkistamisesta osana laajempaa pyrkimystä energiatehokkuuden lisäämiseen; - ottaa huomioon, että komissio aikoo raportoida mahdollisuudesta käyttää verokannustimia, muun muassa arvonlisäveron alentamista, energiansäästön lisäämiseksi; - tukee tärkeimpien öljyn tuottaja- ja kuluttajamaiden välisen öljymarkkinoita käsittelevän korkean tason kokouksen järjestämistä ja vahvistaa alueellista ja kahdenvälistä vuoropuhelua markkinoillepääsyn ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi; - sopii, että jäsenvaltiot voivat antaa perustelluissa tapauksissa kohdennettua tukea heikoimmassa asemassa oleville kotitalouksille; - sopii, että jäsenvaltiot voivat tarjota suurimpiin vaikeuksiin joutuneille yrityksille kohdennettua taloudellista tukea sillä ehdolla, että tuki käytetään alan uudelleenjärjestelyn, uudelleenkoulutuksen tai rakenneuudistustoimenpiteiden tukemiseen; lisäksi korkeiden öljyn hintojen välittömien vaikutusten lieventämiseen tarkoitettujen toimenpiteiden on oltava oikein suhteutettuja ja niiden on nopeutettava pidemmän aikavälin sopeutumista vähähiiliseen talouteen; - sopii kalastusalalla tarvittavasta rakenneuudistuksesta, jossa huolehditaan taloudellisista ja sosiaalisista seurauksista; komissio tekee piakkoin ehdotuksia kiireellisistä toimenpitteistä, joilla autetaan varmistamaan eurooppalaisen kalastuslaivaston kaikkein heikoimmassa asemassa olevien osien selviytyminen; - sopii, että kehitysmaita, jotka ovat öljyn nettotuojia, autetaan lieventämään korkeiden öljyn hintojen lyhyen aikavälin vaikutuksia ja parantamaan energiatehokkuuttaan sekä kehittämään vaihtoehtoja fossiilisille polttoaineille osana EU:n ja sen jäsenvaltioiden yleistä kehityspolitiikkaa ja avustusohjelmia. [1] KOM(2008) 321. [2] Vuonna 2007 EU:n energiariippuvuus oli öljyn osalta 82,2 prosenttia, kun vastaava luku vuonna 1995 oli 74,4 prosenttia (Eurostat: Energy, transport and environment indicators , vuoden 2007 laitos). [3] OPECin korihinta, joka on hyvin lähellä EU-27:n raakaöljyn hankintahintaa. [4] Kansainvälinen energiajärjestö: World Energy Outlook 2007 . [5] Euroopan komissio: European Energy and Transport, Trends to 2030 – update 2007 . [6] Tämä vastaa 20,5 prosentin lisäystä energian loppukulutuksessa, erityisesti liikenteen ja teollisuuden energiantarpeessa. Kotitalouksien energiantarpeen arvioidaan kasvavan vain 12 prosenttia väestörakenteessa ja elämäntyylissä tapahtuvien muutosten johdosta. [7] Direktiivi 2005/32/EY. [8] Direktiivi 2002/91/EY. [9] KOM(2008) 11. [10] EUVL C 82, 1.4.2008, s. 1. [11] KOM(2007) 19. [12] KOM(2007) 856. [13] KOM(2008) 316.