52007DC0725

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 20.11.2007

KOM(2007) 725 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE

Tiedonannon ”2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat” saateasiakirja Yleishyödyllisiä palveluita ja yleishyödyllisiä sosiaalipalveluita koskeva uusi eurooppalainen sitoumus

{KOM(2007) 724 lopullinen}{SEK(2007) 1514}{SEK(2007) 1515}{SEK(2007) 1516}

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto 3

2. EU vastaa yhteisten sääntöjen laadinnasta monimuotoisuuden sallimissa rajoissa 3

2.1. EU:n toimien laajuus 4

2.2. Lähestymistapa, joka perustuu yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseen yhtenäismarkkinoilla 6

2.3. Tilanne sosiaalipalveluiden alalla 7

2.4. Tilanne terveydenhuoltopalveluiden alalla 9

3. Pöytäkirja: yhtenäinen kehys EU:n toiminnalle 9

4. Jatkotoimet 11

4.1. Oikeusavun antaminen laaja-alaisissa kysymyksissä 12

4.2. Alakohtaisten toimintatapojen uudistaminen ja kehittäminen 13

4.3. Seuranta ja arviointi 14

5. Päätelmät 14

1. JOHDANTO

Valtion- ja hallitusten päämiesten sopimus Lissabonin sopimukseen liitettävästä yleishyödyllisiä palveluita koskevasta pöytäkirjasta on ratkaiseva askel kohti selkeiden ja luotettavien puitteiden luomista EU:n tasolla. Uusi sopimus Euroopan unionin toiminnasta sisältää myös uuden 14 artiklan[1], jossa korostetaan unionin ja jäsenvaltioiden jaettua vastuuta ja jolla luodaan oikeusperusta EU:n toimille.

Uudet määräykset perustuvat vuosikymmen sitten alkaneeseen vuoropuheluun EU:n vastuualueista ja siitä, olisiko EU:n hyväksyttävä kokonaispuitteet yleishyödyllisille palveluille. Vuoropuhelu on edistänyt yhteneväisten näkökantojen kehittymistä EU:n roolista ja lähestymistavasta suhteessa yleishyödyllisiin palveluihin. Tätä ovat vauhdittaneet erityisesti komission vuonna 2004 laatima valkoinen kirja[2] ja parlamentin vuonna 2006 antama lausunto[3]. Eri osapuolet ovat päässeet yleisesti ottaen yhteisymmärrykseen siitä, että EU:n politiikassa on noudatettava oikeusvarmuuden ja johdonmukaisuuden periaatteita ottaen samalla huomioon eri sektoreiden ja tilanteiden erilaisuus. Myös tarve parantaa yleistä tietämystä EU:n säännöistä ja niiden ymmärrettävyyttä tunnustetaan yleisesti. Pöytäkirjassa selkiytetään EU:n sääntöjä ja lisätään niiden oikeusvarmuutta määrittämällä unionin rooli suhteessa yleishyödyllisiin palveluihin.

Tässä tiedonannossa esitellään komission näkemyksiä kyseisestä vuoropuhelusta erityisesti parlamentin päätöslauselman ja Lissabonin sopimuksen kannalta. Lisäksi tiedonannossa viitataan vuonna 2006 käynnistetyn yleishyödyllisiä sosiaalipalveluita koskevan julkisen kuulemisen tuloksiin.

2. EU VASTAA YHTEISTEN SÄÄNTÖJEN LAADINNASTA MONIMUOTOISUUDEN SALLIMISSA RAJOISSA

Yleishyödylliset palvelut kattavat monia erilaisia toimintoja laajoista verkkotoimialoista (kuten energia-, tele-, liikenne- ja postipalvelut sekä audiovisuaaliset lähetykset) aina koulutukseen, vedenjakeluun, jätehuoltoon sekä terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluihin. Nämä palvelut ovat olennainen osa kansalaisten ja yritysten jokapäiväistä elämää ja perustuvat eurooppalaiseen yhteiskuntamalliin. Niillä on suuri merkitys sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen koheesion luomisessa eri puolille unionia. Niillä on ratkaiseva vaikutus myös EU:n kestävään kehitykseen, sillä niillä voidaan parantaa työllisyyttä, sosiaalista osallisuutta, talouskasvua ja ympäristön laatua.

Vaikka yleishyödyllisten palveluiden laajuudessa ja organisoinnissa on merkittäviä eroja sen mukaan, missä laajuudessa ja muodossa valtio on perinteisesti osallistunut niihin, ne voidaan määritellä palveluiksi, jotka voivat olla sekä taloudellisia että muita kuin taloudellisia palveluita, jotka viranomaiset luokittelevat yleishyödyllisiksi ja jotka kuuluvat erityisten julkisen palvelun velvoitteiden piiriin. Tämä tarkoittaa sitä, että päätöksen tekeminen yleishyödyllisten palveluiden luonteesta ja laajuudesta kuuluu pääasiassa viranomaisille tarkoituksenmukaiseksi katsotulla tasolla. Viranomaiset voivat päättää tarjota kyseiset palvelut itse tai antaa niiden tarjoamisen muiden tahojen tehtäväksi. Nämä muut tahot voivat olla julkisia tai yksityisiä ja joko kaupallisia tai voittoa tavoittelemattomia.

Yleishyödyllisten palveluiden tarjoajien on samalla noudatettava kyseisiin palveluihin sovellettavia EY:n perustamissopimuksen ja EU:n johdetun oikeuden sääntöjä. Koska kyse on lisäksi EU:n laajuisista palveluista, monet yleishyödyllisiä taloudellisia palveluita tarjoavat verkkotoimialat kuuluvat alakohtaisten EU-direktiivien soveltamisalaan. EU:n onkin annettava panoksensa monien palveluiden tarjoamisessa noudatettavien periaatteiden ja edellytysten laadintaan yhteistyössä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa. Tästä jaetusta vastuusta määrätään perustamissopimuksessa ja sitä korostetaan myös yleishyödyllisiä palveluita koskevassa pöytäkirjassa, joka liitetään Lissabonin sopimukseen.

2.1. EU:n toimien laajuus

Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaan EU toimii perustamissopimuksella sille annettujen toimivaltuuksien puitteissa ja siinä laajuudessa kuin se on tarpeen. EU ottaa toiminnassaan huomioon eri jäsenvaltioissa vallitsevien tilanteiden väliset erot sekä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten roolin kansalaisten hyvinvoinnin turvaamisessa ja sosiaalisen koheesion edistämisessä. Sen tehtävänä on samalla varmistaa, että muun muassa palvelun laadusta päätetään demokraattisesti.

Pöytäkirjassa esitellään ensimmäistä kertaa yleishyödyllisten palveluiden käsite siinä muodossa kuin sitä käytetään EU:n primaarilainsäädännössä, sillä EY:n perustamissopimuksessa viitataan vain yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin. Nykytilanteessa voidaan erottaa kaksi yleishyödyllisten palveluiden muotoa sen mukaan, kuinka niitä säännellään EU:n säännöillä:

- Yleishyödylliset taloudelliset palvelut : Näiden palveluiden tarjoamiseen ja organisointiin sovelletaan EY:n perustamissopimuksen sisämarkkina- ja kilpailusääntöjä, sillä kyse on luonteeltaan taloudellisesta toiminnasta. Selkeästi Euroopan laajuisten laajojen verkkotoimialojen (kuten tele-, sähkö-, kaasu-, liikenne ja postipalvelut) tapauksessa palveluita säännellään erityisellä EU:n lainsäädäntökehyksellä. Myös yleisradiopalvelun tiettyihin osa-alueisiin sovelletaan erityistä EU-lainsäädäntöä, esimerkiksi nk. televisio ilman rajoja -direktiiviä. Muihin yleishyödyllisiin taloudellisen palveluihin, kuten jätehuoltoon, vedenjakeluun tai jäteveden käsittelyyn, ei sovelleta EU:n tasolla erillistä sääntelyjärjestelmää. Näihin palveluihin sovelletaan kuitenkin tietyiltä osin yhteisön erityissääntöjä, kuten julkisia hankintoja, ympäristöä ja kuluttajansuojaa koskevaa lainsäädäntöä. Moniin yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin sovelletaan myös palveludirektiivillä[4] käyttöön otettua sääntelykehystä.

- Muut kuin taloudelliset palvelut : Näihin palveluihin, esimerkiksi perinteisiin valtion vastuualueisiin, kuten poliisi- ja oikeuslaitokseen sekä lakisääteisiin sosiaaliturvajärjestelmiin, ei sovelleta EU:n erityislainsäädäntöä eikä perustamissopimuksen sisämarkkina- ja kilpailusääntöjä. Niiden organisointiin voidaan soveltaa tietyltä osin muita perustamissopimuksen sääntöjä, kuten syrjimättömyysperiaatetta.

Usein nousee esiin kysymys siitä, kuinka taloudelliset ja muut kuin taloudelliset palvelut voidaan erottaa toisistaan. Tähän kysymykseen ei voida vastata suoralta kädeltä, vaan tarvitaan tapauskohtaista analysointia. Nämä palvelut ovat usein käytännössä hyvin erityislaatuisia ja niissä on suuria eroja eri jäsenvaltioiden ja myös eri paikallisviranomaisten välillä. Tavat, joilla niitä tarjotaan, kehittyvät koko ajan sitä mukaa, kun syntyy uusia taloudellisia, sosiaalisia ja institutionaalisia virtauksia, esimerkiksi kun kuluttajien vaatimukset muuttuvat, teknologia kehittyy, julkishallintoa nykyaikaistatetaan ja tehtäviä hajautetaan paikallistasolle.

Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan palveluntarjoajan toimialalla ja asemalla (esim. sillä, onko palveluntarjoaja julkinen yritys, yksityinen yritys, yritysten yhteenliittymä vai valtionhallinnon osa) tai sen rahoitusasemalla ei ole kilpailulainsäädännön alalla ratkaisevaa vaikutusta siihen, katsotaanko palvelu taloudelliseksi vai muuksi kuin taloudelliseksi toiminnaksi. Määräävä tekijä on varsinaisen toiminnan luonne. Erottaakseen kyseiset palvelut toisistaan yhteisöjen tuomioistuin käyttää tarkasteltavana olevan palvelun toimintaedellytyksiin liittyviä kriteereitä, kuten sitä, onko palvelulle olemassa markkinoita, ja sitä, kuuluuko se valtion vastuualueeseen vai yhteisvastuullisuusvelvoitteiden piiriin. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että sama toimija voi harjoittaa samalla sekä taloudellista että muuta kuin taloudellista toimintaa. Osa sen toiminnasta kuuluu tuolloin kilpailusääntöjen soveltamisalaan ja osa ei. Yhteisöjen tuomioistuin on esimerkiksi todennut, että tietty toimija voi harjoittaa yhtäältä hallintotoimintaa, joka ei ole taloudellista (kuten poliisitehtävien hoito) ja toisaalta puhtaasti kaupallista toimintaa[5]. Sama taho voi harjoittaa myös muuta kuin taloudellista toimintaa, kun se toimii avustusrahaston tavoin ja kilpailee samaan aikaan muiden toimijoiden kanssa toisella toimialalla toteuttamalla rahoitus- tai kiinteistötoimintoja, vaikkakin tavoittelematta voittoa[6]. Tämän toiminnallisen lähestymistavan mukaan kutakin toimintoa on sen vuoksi tarkasteltava erikseen[7].

Jotta tietty palvelu katsottaisiin sisämarkkinasääntöjen (palveluiden vapaa liikkuvuus ja sijoittautumisvapaus) mukaiseksi taloudelliseksi toiminnaksi, on ensisijaista, että kyse on palvelusta, jonka tarjotaan korvausta vastaan. Palvelun maksajien ei kuitenkaan välttämättä tarvitse olla samoja henkilöitä kuin ne, jotka käyttävät sitä. Palvelun taloudellinen luonne ei riipu palveluntarjoajan oikeudellisesta asemasta (esim. voittoa tavoittelematon laitos) eikä palvelun luonteesta vaan ennemminkin tavasta, jolla tiettyä toimintaa käytännössä harjoitetaan, ja sen organisointi- ja rahoitustavasta. Tästä seuraa, että lukuun ottamatta julkisen vallan käyttöä, joka ei EY:n perustamissopimuksen 45 artiklan nojalla kuulu sisämarkkinasääntöjen soveltamisalaan, valtaosa palveluista voidaan käytännössä katsoa EY:n perustamissopimuksen sisämarkkinasäännöissä (43 ja 49 artikla) tarkoitetuksi taloudelliseksi toiminnaksi.

Tämä on ollut lähtökohtana sosiaalipalveluiden alalla vallitsevasta tilanteesta viime vuosina käydyille keskusteluille. Sosiaalipalvelut voivat olla luonteeltaan taloudellisia tai muita kuin taloudellisia palveluita riippuen siitä, minkälaista toimintaa tarkastellaan. Vaikka vuonna 2006 annetussa tiedonannossa ei määritellä sosiaalipalveluita, siinä yksilöidään kaksi sosiaalipalveluiden muotoa. Näistä ensimmäisen muodostavat lakisääteiset ja täydentävät sosiaaliturvajärjestelmät eri organisaatiomuodoissaan (keskinäiset tai ammatilliset). Ne kattavat elämän perusriskit, jotka liittyvät terveyteen, ikääntymiseen, työtapaturmiin, työttömyyteen, eläkkeeseen ja vammaisuuteen. Toisen muodostavat muut palvelut, jotka tarjotaan suoraan kullekin henkilölle, kuten sosiaaliapupalvelut, työvoima- ja koulutuspalvelut, sosiaalinen asuntotarjonta ja pitkäaikaishoito. Nämä palvelut on yleensä organisoitu paikallistasolla. Ne ovat erittäin riippuvaisia julkisesta rahoituksesta.

2.2. Lähestymistapa, joka perustuu yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseen yhtenäismarkkinoilla

Jos yleishyödyllinen palvelu katsotaan taloudelliseksi, siihen sovelletaan sisämarkkina- ja kilpailusääntöjä. Tämä saattaa nostaa esiin kysymyksen siitä, onko kyseisten sääntöjen kokonaisvaltainen soveltaminen sopusoinnussa palveluun liittyvien yleishyödyllisten erityistehtävien hoitamisen kanssa. Perustamissopimuksessa näitä tilanteita käsitellään 86 artiklan 2 kohdassa, jota tulkitaan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä[8]. Oikeuskäytännön mukaan yleishyödylliset taloudelliset palvelut kuuluvat periaatteessa perustamissopimuksen sääntöjen soveltamisalaan. Jos kyseisten sääntöjen soveltaminen kuitenkin oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estäisi hoitamasta palveluille annettuja yleishyödyllisiä erityistehtäviä, niille voidaan tietyin edellytyksin myöntää poikkeus perustamissopimuksen määräysten soveltamisesta. Yksi näistä edellytyksistä on erityisesti se, että korvaus yrityksille, joille on annettu tehtäväksi kyseisten palveluiden tarjoaminen, on oikeassa suhteessa palveluille asetettuihin tavoitteisiin.

Kuten vuonna 2004 annetussa valkoisessa kirjassa korostetaan, komissio katsoo, että laadukkaiden, saatavilla olevien ja kohtuuhintaisten yleishyödyllisten taloudellisten palveluiden ja kilpailulle avointen sisämarkkinoiden kehittämistä koskevat tavoitteet ovat sopusoinnussa keskenään. Komission mukaan tavoitteiden olisi myös täydennettävä toisiaan. Esimerkiksi tele- ja liikennealoilla tai paikallistasolla (esim. julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekeminen) saadut kokemukset osoittavat, että kilpailulle avoimilla markkinoilla on omalta osaltaan myönteinen vaikutus tarjolla olevien palveluiden tehokkuuteen, kohtuuhintaisuuteen ja valikoimaan. Samaan aikaan voidaan pitää voimassa erityismääräyksiä sopivan tasapainon luomiseksi. Yhteisöjen tuomioistuin esimerkiksi hyväksyy yksin- tai erityisoikeuksien myöntämisen tietyille palveluille ja markkinoiden sääntelyyn tähtäävät toimenpiteet, kuten lupavaatimukset, jos ne ovat perusteltavissa yleisen edun mukaisilla tavoitteilla ja oikeassa suhteessa niille asetettuihin tavoitteisiin[9]. Yleisen edun mukaisten tavoitteiden asettaminen yleishyödyllisille taloudellisille palveluille otetaan johdetussa oikeudessa huomioon myös palveludirektiivissä[10].

Erityisen hyviä osoituksia kyvystä yhdistää yleishyödyllisten palveluiden tarjoaminen Euroopan yhtenäismarkkinoiden kehittämiseen ovat alakohtaiset politiikat, joita on kehitetty 1990-luvun alusta verkkotoimialoille (kuten tele-, energia-, liikenne- ja postipalvelut) ja joiden osuus BKT:sta on EU:ssa nykyään yli 7 prosenttia ja kokonaistyöllisyydestä 5 prosenttia. Kyseiset alat on avattu asteittain kilpailulle samalla kun kullekin alalle on määritetty julkisen palvelun velvoitteet. Nämä velvoitteet kattavat sellaisia näkökohtia kuin yleispalvelu, kuluttajien ja käyttäjien oikeudet sekä terveys- ja turvallisuuskysymykset. Alakohtaisissa puitteissa määritetään myös, missä määrin verkkotoimialoja säännellään julkisin toimenpitein. Erityishuomion kohteena on kansallisten sääntelyviranomaisten tehtäväkenttä. Alakohtaisia puitteita uudistetaan parhaillaan niiden mukauttamiseksi tekniseen kehitykseen ja globaaleihin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, ja useisiin perättäisiin laajentumiskierroksiin, jotka ovat aiheuttaneet sen, että jäsenvaltioiden tavoissa lähestyä yleishyödyllisiä palveluita on yhä suurempia eroja.

2.3. Tilanne sosiaalipalveluiden alalla

Komissio käynnisti huhtikuussa 2006 laajan kuulemisen jäsenvaltioiden, palveluntarjoajien ja palveluiden käyttäjien keskuudessa saadakseen kattavamman käsityksen EU:n sosiaalipalveluista ja arvioidakseen sidosryhmien kokemuksia yhteisön sääntöjen soveltamisesta[11].

Vaikka sosiaalipalveluiden tehtävissä ja organisoinnissa on suurta vaihtelua, kuulemisessa korostettiin, kuinka tärkeitä ne ovat EU:n perustavoitteiden saavuttamisen, kuten sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden, korkean työllisyysasteen, sosiaalisen osallisuuden ja talouskasvun edistämisen, kannalta sekä niiden läheistä vuorovaikutussuhdetta paikallisiin realiteetteihin.

Sosiaalipalveluiden organisoinnille asetetut tavoitteet ja siinä noudatettavat periaatteet

Sosiaalipalveluilla on usein monia eri päämääriä.

- Kyse on yksilöllisistä palveluista, joiden tarkoituksena on vastata elintärkeisiin inhimillisiin tarpeisiin ja varsinkin heikommassa asemassa olevien ryhmien tarpeisiin. Ne tarjoavat suojaa elämän yleisiltä ja erityisiltä riskeiltä ja apua henkilökohtaisissa haasteissa tai kriiseissä. Niitä tarjotaan myös perheille perhemallien muuttuessa, niillä tuetaan perheiden roolia sekä nuorten että vanhojen perheenjäsenten ja myös vammaisten huoltajina ja niillä kompensoidaan mahdollisia puutteita perheiden sisällä. Sosiaalipalvelut ovat keskeisiä välineitä perustavaa laatua olevien ihmisoikeuksien ja ihmisarvon turvaamisessa.

- Niillä on ehkäisevä ja sosiaalista koheesiota edistävä vaikutus, ja niitä tarjotaan koko väestölle tuloista tai varallisuudesta riippumatta.

- Niillä edistetään syrjimätöntä kohtelua, sukupuolten tasa-arvoa, ihmisten terveyden suojelemista, elinolojen ja elämänlaadun parantamista sekä yhtäläisten mahdollisuuksien luomista kaikille, mikä edistää yksilön valmiuksia osallistua täysipainoisesti yhteiskunnan toimintaan.

Nämä päämäärät otetaan huomioon sosiaalipalveluiden organistoinitavoissa ja tavoissa, joilla niitä tarjotaan ja rahoitetaan.

- Jotta sosiaalipalveluilla voitaisiin vastata ihmisten monenlaisiin henkilökohtaisiin tarpeisiin, niiden on oltava kokonaisvaltaisia ja yksilöllisiä ja ne on suunniteltava ja tarjottava yhtenäisesti. Niihin liittyy usein henkilökohtainen suhde vastaanottajan ja palveluntarjoajan välillä.

- Palvelun määrittelyssä ja tarjoamisessa on otettava huomioon sen käyttäjien väliset erot.

- Kun sosiaalipalveluilla vastataan heikommassa asemassa olevien käyttäjien tarpeisiin, niille on usein ominaista se, että palveluiden tarjoajien ja niistä hyötyvien välinen suhde on epäsymmetrinen ja eroaa siten tavarantoimittajien ja kuluttajien välisestä kaupallisesta suhteesta.

- Koska sosiaalipalvelut ovat usein sidoksissa (paikallisiin) kulttuuriperinteisiin, päädytään räätälöityihin ratkaisuihin, joissa otetaan huomioon paikalliset erityisolosuhteet ja joilla voidaan taata, että palveluntarjoaja ja käyttäjä sijaitsevat lähellä toisiaan, sekä varmistaa samalla palveluiden yhtäläinen saatavuus koko alueella.

- Palveluntarjoajien on usein voitava toimia erittäin riippumattomasti voidakseen vastata monenlaisiin ja alati muuttuviin sosiaalisiin tarpeisiin.

- Sosiaalipalvelut perustuvat yleensä solidaarisuusperiaatteeseen ja ovat paljolti riippuvaisia julkisesta rahoituksesta. Näin voidaan taata kaikille yhtäläinen mahdollisuus käyttää palveluita varallisuudesta ja tuloista riippumatta.

- Voittoa tavoittelemattomilla palveluntarjoajilla ja vapaaehtoistyöntekijöillä on usein tärkeä asema sosiaalipalveluiden tarjoamisessa. Tämä on osoitus kansalaisaktiivisuudesta ja sillä voidaan edistää sosiaalista osallisuutta, paikallisyhteisöjen sosiaalista koheesiota ja sukupolvien välistä solidaarisuutta.

Kuulemiskierroksella korostettiin myös sitä, että kaikki sosiaalipalvelut ovat laajojen uudistusten kohteina. Tarkoituksena on mukauttaa ne uusiin haasteisiin, kuten Euroopan kansalaisten muuttuviin tarpeisiin ja väestön ikääntymisen vaikutuksiin, saatavilla olevien taloudellisten resurssien puitteissa. Tällainen uudistusprosessi johtaa usein perusteellisiin muutoksiin tavassa, jolla sosiaalipalveluita organisoidaan, tarjotaan ja rahoitetaan. Prosessin kuluessa palveluita ulotetaan usein uusille toimialoille, viranomaisten suoraan tarjoamia palveluita ulkoistetaan ja toimivaltaa siirretään yhä kasvavassa määrin paikallistasolle.

Näiden muutosten yhteisvaikutuksesta yhä suurempi osa sosiaalipalveluiden tarjoajien päivittäisestä toiminnasta kuuluu nykyään EY:n lainsäädännön soveltamisalaan siltä osin kuin se katsotaan luonteeltaan taloudelliseksi toiminnaksi. Uuden tilanteen myötä on noussut esiin monia käytännön kysymyksiä. Kuulemisen perusteella näyttää siltä, että monilla alan sidosryhmistä on vaikeuksia sääntöjen sekä erityisesti valtiontukea ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen ymmärtämisessä ja soveltamisessa. Varsinkaan paikallisviranomaiset ja pienet palveluntarjoajat eivät välttämättä saa riittävästi tietoja EU:n säännöistä. Tämä voi johtaa väärinkäsityksiin ja virheisiin sääntöjen käytännön soveltamisessa. Erityisesti sosiaaliviranomaisten ja sosiaalipalveluiden tarjoajien tietoisuus edellä esitellyistä 86 artiklan 2 kohdan erityismääräyksistä on toisinaan muiden alojen toimijoita heikompi. Kyseisen 86 artiklan 2 kohdan soveltaminen edellyttää, että jäsenvaltiot noudattavat tiettyjä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuvia perusedellytyksiä, joita komissio kuvailee muun muassa asiassa Altmark annetun tuomion jälkeen julkaistuissa valtiontukiteksteissä. Altmark -tuomio merkitsi käytännössä paikallistasolla tarjottavien palveluiden vapauttamista valtaosin ilmoitusvelvollisuudesta. Yksi 86 artiklan 2 kohdan soveltamisedellytyksistä on, että toimivaltainen viranomainen antaa palveluntarjoajalle selkeän toimeksiannon kyseisen palvelun tarjoamista varten. Jäsenvaltioiden onkin tärkeää huolehtia siitä, että toimeksiantoasiakirjat annetaan käytännössä kaikkien yleishyödyllisten taloudellisten palveluiden ja myös sosiaalipalveluiden tarjoamiseen, jotta kansalaiset saavat riittävän oikeusvarmuuden ja toiminta on riittävän avointa.

Komissio on sitoutunut antamaan lisäselvityksiä sovellettavista säännöistä ja toimimaan apuna sosiaalipalveluiden uudistusprosessissa. Se noudattaa toiminnassaan poikkeuksetta toissijaisuusperiaatetta sekä ottaa huomioon kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten vastuualueet.

2.4. Tilanne terveydenhuoltopalveluiden alalla

Myös terveydenhuoltopalvelut ovat osa yleishyödyllisten palveluiden muodostamaa laajempaa kokonaisuutta. Yhteisön toiminnassa terveydenhuoltopalveluiden alalla on perustamissopimuksen 152 artiklan mukaisesti otettava huomioon jäsenvaltioiden vastuualueet terveyden- ja sairaanhoitopalveluiden organisoinnissa, rahoituksessa ja tarjoamisessa. Sosiaalipalveluita koskevan kuulemisen ohella komissio järjesti äskettäin julkisen kuulemisen, jonka aiheina olivat yhteisön toimet ja EY:n lainsäädännön soveltamisessa mahdollisesti ilmenevät vaikeudet[12]. Komissio aikoo ehdottaa puitteiden laatimista rajojen yli tarjottaville turvallisille, laadukkaille ja tehokkaille terveydenhuoltopalveluille. Ehdotuksessa otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon myös neuvoston kesäkuussa 2006 tekemät päätelmät Euroopan unionin terveysjärjestelmien yhteisistä arvoista ja periaatteista.

3. PÖYTÄKIRJA: YHTENÄINEN KEHYS EU:N TOIMINNALLE

Lissabonin sopimukseen liitettävä pöytäkirja tarjoaa yhtenäisen kehyksen EU:n toiminnalle ja toimii viitekehyksenä kaikille hallintotasoille. Pöytäkirjassa selkiytetään EU:n politiikan perusperiaatteita ja määritetään sen taustalla vaikuttavat yhteiset arvot. EU:n tapaa lähestyä yleishyödyllisiä palveluita voidaan tällä tavoin muuttaa näkyvämmäksi, avoimemmaksi ja selkeämmäksi.

Yleishyödyllisiä palveluita koskeva pöytäkirja

Lissabonissa lokakuussa 2007 pidetyssä hallitustenvälisessä konferenssissa sovittiin seuraavan pöytäkirjan liittämisestä Lissabonin sopimukseen[13]:

”Korkeat sopimuspuolet,

Haluvat korostaa yleistä etua koskevien palveluiden merkitystä,

Ovat sopineet seuraavista tulkintaa koskevista määräyksistä, jotka liitetään Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen:

1 artikla

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklan mukaiset, yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyvät unionin yhteiset arvot sisältävät erityisesti:

- kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten keskeisen aseman ja laajan harkintavallan niiden tarjotessa, tilatessa ja järjestäessä yleistä taloudellista etua koskevia palveluja mahdollisimman hyvin käyttäjien tarpeita vastaten;

- yleistä taloudellista etua koskevien eri palvelujen erilaisuuden ja erot käyttäjien tarpeissa ja mieltymyksissä, jotka voivat johtua erilaisista maantieteellisistä, yhteiskunnallisista tai kulttuurisista tilanteista;

- laadun, turvallisuuden ja kohtuuhintaisuuden korkean tason, yhdenvertaisen kohtelun sekä yleisen saatavuuden ja käyttäjien oikeuksien edistämisen.

2 artikla

Perussopimusten määräykset eivät millään tavoin rajoita jäsenvaltioiden toimivaltaa tarjota, tilata ja järjestää yleistä etua koskevia, muita kuin taloudellisia palveluja”.

Pöytäkirjassa käytetään lähtökohtana ja vahvistetaan tiettyjä EU:n toimielinten ja erityisesti komission toiminnallisempia työskentelyperiaatteita. Näitä ovat esimerkiksi seuraavat:

- Kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten asema ja laaja harkintavalta niiden tarjotessa yleishyödyllisiä palveluja mahdollisimman hyvin käyttäjien tarpeita vastaten : Yleishyödyllisten palveluiden olisi oltava joustavia ja ne olisi tarjottava mahdollisimman lähellä kansalaisia ja yrityksiä. EU:n toiminnassa olisi noudatettava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat määritellä yleishyödyllisiksi katsomansa taloudelliset palvelut vapaasti, ja niillä on runsaasti harkintavaltaa päättää niiden organisointi-, sääntely- ja rahoitustavoista EU:n lainsäädännön sallimissa rajoissa ja pyrkien välttämään ilmeiset virheet. On erityisesti huomattava, että kilpailu- ja sisämarkkinasääntöjä ei sovelleta muuhun kuin taloudelliseen toimintaan.

- Otetaan huomioon eri palvelujen ja tilanteiden erilaisuus ja erot käyttäjien tarpeissa ja mieltymyksissä : Olisi otettava huomioon, että yleishyödyllisissä taloudellisissa palveluissa sekä kansalaisten, käyttäjien ja kuluttajien tarpeissa ja mieltymyksissä on eroja, jotka johtuvat erilaisista taloudellisista, yhteiskunnallisista, maantieteellisistä, kulttuurisista ja fyysisistä tilanteista. Myös kyseisille palveluille ominaiset erot, tilanteet, joissa niitä tarjotaan, palveluntarjoajien ominaisuudet ja joustavuus, jota tarvitaan palveluiden mukauttamiseksi erilaisiin tarpeisiin, olisi otettava riittävän laajasti huomioon. Tämä koskee erityisesti sosiaalipalveluita. Alan säännöstöä olisi päivitettävä säännöllisin väliajoin sen mukauttamiseksi ajan mittaan kehitettäviin uutuuksiin, kuten teknisiin innovaatioihin.

- Laadun, turvallisuuden ja kohtuuhintaisuuden maksimointi : Laadukkaiden, turvallisten ja kohtuuhintaisten yleishyödyllisten taloudellisten palveluiden kehittämisen tukeminen on yksi EU:n toiminnan päätavoitteista. Tämä kattaa palveluiden ja myös rajojen yli tarjottavien palveluiden saatavuuden, hyvän hinta-laatu-suhteen ja kohtuuhintaisuuden sekä erityisjärjestelyt, jotka on suunnattu pienituloisille ja henkilöille, joilla on erityistarpeita. Erityisjärjestelyt ovat erityisen tärkeitä sosiaalipalveluiden kannalta. Lisäksi kyseiset tavoitteet kattavat fyysisen turvallisuuden, luotettavuuden ja jatkuvuuden, korkean laadun ja laajan valikoiman, avoimuuden sekä mahdollisuuden saada tietoja palveluntarjoajilta ja sääntelyviranomaisilta. Kun toiminta on perusteltua EU:n tasolla, EU:n alakohtaisissa välineissä olisi vahvistettava säännöt, joilla voidaan varmistaa, että tuotteet ja palvelut ovat yleisesti ottaen kuluttajien ja käyttäjien sekä myös niiden tuottajien kannalta laadukkaita ja turvallisia.

- Yhdenvertaisen kohtelun ja yleisen saatavuuden varmistaminen : Yleishyödyllisten palveluiden saatavuus on yksi EU:n perusoikeuskirjassa tunnustetuista oikeuksista. Se kattaa myös naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun ja kaikenlaisen syrjinnän estämisen yleishyödyllisten taloudellisten palveluiden tarjoamisessa. Kun jokin EU:n alakohtainen sääntö perustuu yleispalvelun käsitteeseen, siinä olisi määrättävä jokaisen henkilön oikeudesta saada tiettyjä olennaisiksi luokiteltuja palveluita ja palveluntarjoajien velvollisuuksista tarjota määritelmien mukaisia palveluita tietyin edellytyksin, jotka liittyvät muun muassa koko alueen kattamiseen ja kohtuuhintaisuuteen. Yleispalveluun liittyy vähimmäisoikeuksia ja -velvollisuuksia, joita voidaan yleensä kehittää edelleen kansallisella tasolla. Kyse on dynaamisesta käsitteestä, jota on päivitettävä jatkuvasti ala alalta. Palveluiden parempi saatavuus koko unionin alueella on olennainen tekijä EU:n alueellisen koheesion lisäämisessä, kuten sosiaalipalveluita käsiteltäessä jo todettiin. Yleishyödyllisten palveluiden saatavuus asettaa usein haasteita erityisesti maantieteellisestä tai luonnonhaitasta kärsiville alueille, kuten syrjäisimmille alueille, saarille, vuoristoalueille, harvaan asutuille alueille ja ulkorajaseuduille, sillä ne sijaitsevat etäällä päämarkkinoista tai kuljetuskustannukset ovat korkeammat. Nämä erityistarpeet on otettava huomioon.

- Käyttäjien oikeuksien turvaaminen : Kansalaisten, kuluttajien ja käyttäjien oikeudet olisi määritettävä, turvattava ja asetettava erityisasemaan. Kuluttajien ja käyttäjien ja myös heikommassa asemassa olevien tai vammaisten kyky pitää kiinni oikeuksistaan ja erityisesti oikeudestaan saada palveluita edellyttää usein riippumattomia sääntelyviranomaisia, joilla on riittävästi henkilöstöä ja täsmällisesti määritellyt valtuudet ja tehtävät. Näihin kuuluvat myös valtuudet määrätä seuraamuksia ja erityisesti mahdollisuus valvoa yleispalveluita koskevien säännösten soveltamista ja saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tämä edellyttää myös säännöksiä kuluttajien ja käyttäjien edustajien aktiivisesta osallistumisesta palveluiden määrittelyyn ja arviointiin, tarkoituksenmukaisten oikeussuoja- ja korvausjärjestelmien saatavillaoloa sekä tarkistuslauseketta, joka mahdollistaa vaatimusten mukauttamisen ajan mittaan sosiaaliseen, tekniseen ja taloudelliseen kehitykseen. Sääntelyviranomaisten olisi tarkkailtava myös markkinoiden kehitysnäkymiä ja toimitettava tietoja arviointitarkoituksiin.

- Muut kuin taloudelliset palvelut : Kuten edellä mainittiin, näihin palveluihin ei sovelleta erityistä EU-lainsäädäntöä eivätkä ne kuulu myöskään perustamissopimuksen sisämarkkina- ja kilpailusääntöjen soveltamisalaan.

Komissio aikoo käyttää pöytäkirjaa ja sen periaatteita vertailukohtana EU:n politiikan ja aloitteiden johdonmukaisuuden ja oikeasuhteisuuden tarkistamisessa, kunnes uusi sopimus, jolla uusille säännöksille annetaan oikeudellinen vaikutus, tulee voimaan.

4. JATKOTOIMET

Pöytäkirja ja parlamentin lausunto tarjoavat lähtökohdan komission toimille, joiden tarkoituksena on jatkaa yleishyödyllisiin palveluihin ja myös sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin sovellettavien EU:n puitteiden koontamista sekä tarjota tarvittaessa konkreettisia ratkaisuja konkreettisiin ongelmiin. Tähän mennessä saavutettujen tulosten perusteella näyttää siltä, että EU:n sääntöjen soveltamiseen ja saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi kiinnitettävä yhä enemmän huomiota. Myös käyttäjiin ja kuluttajiin kohdistuvien vaikutusten seurannalle, tiedotukselle, kokemustenvaihdolle, soveltamisen valvonnalle ja tulosten arvioinnille olisi annettava nykyistä enemmän painoarvoa. Komissio aikoo ottaa käyttöön ala- ja aihekohtaisen toimenpidepaketin, jonka painopistealueet ovat seuraavat:

4.1. Oikeusavun antaminen laaja-alaisissa kysymyksissä

Komissio on tietoinen siitä, että yhteisön lainsäädännön soveltaminen yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin voi nostaa esiin kysymyksiä ja että monilla eri aloilla sovellettavista EU:n säännöistä pyydetään jatkuvasti oikeudellisia selvennyksiä tai perusteluita. Komissio on sitoutunut antamaan käyttäjille ja toimijoille pikaisesti vastaukset käytännön kysymyksiin sekä lisäksi selvityksiä ja tulkintoja. Kysymyksiin annetut vastaukset julkaistaan ja komission näkemystä esittelevää verkkosivua päivitetään tarvittaessa säännöllisesti. Ensimmäiset vastaukset julkaistaan tämän tiedonannon ohella. Kyse on vastauksista kysymyksiin, jotka koskevat julkisia hankintoja ja valtiontukea koskevien sääntöjen soveltamista erityisesti yleishyödyllisiin sosiaalipalveluihin[14].

Interaktiivinen tietopalvelu

Lähiaikoina otetaan käyttöön nimenomaan yleishyödyllisille palveluille varattu interaktiivinen verkkopalvelu, jota kansalaiset, palveluntarjoajat, viranomaiset ja kaikki sidosryhmät voivat käyttää tiedotustarkoituksiin ja esittääkseen kysymyksiä EU-lainsäädännön soveltamisesta. Komission verkkosivustolla julkaistaan vastauksia usein esitettyihin kysymyksiin, kuten sosiaalipalveluita koskevalla kuulemiskierroksella esitettyihin kysymyksiin. Komission mukaan tietopalvelu voi auttaa erityisesti paikallisten ja alueellisten sosiaalipalveluiden alalla työskenteleviä toimijoita saamaan selkeän käsityksen komission kannasta asiaa koskeviin EU-säännöksiin. Komission tavoitteena on asettaa kaikki aiheeseen liittyvät käytännön kysymykset vähitellen saataville käyttäjäystävällisessä muodossa.

Julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävästä valtiontuesta vuonna 2005 tehty päätös ja samana vuonna annetut puitteet (päätöksestä ja puitteista käytetään usein yhteisnimitystä ”Altmark-paketti”[15]) merkitsivät huomattavaa edistysaskelta valtiontukeen sovellettavien sääntöjen yksinkertaistamisessa parempaa sääntelyä koskevien periaatteiden mukaisesti. Päätöksessä ja puitteissa otetaan kattavasti huomioon se, että jäsenvaltioiden voivat vapaasti määritellä yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin liittyvät tehtävät. Tämä mahdollistaa sen, että jäsenvaltiot voivat turvata näiden tehtävien hoidon toimeksiantoasiakirjoilla ja korvata kyseisiä palveluita tarjoaville yrityksille aiheutuneet kokonaisnettokustannukset. Avoimuusperiaatteen noudattaminen ja liian suurten korvausten välttäminen varmistetaan siten, että yrityksiltä edellytetään erillistä kirjanpitoa. Lisäksi edellytykset täyttävistä palveluista maksettavat korvaukset on vapautettu kokonaan ilmoitusvelvollisuudesta 30 miljoonan euron vuotuiseen enimmäismäärään saakka. Sosiaalisesta asuntotarjonnasta ja sairaalatoiminnasta maksettaville korvauksille ei ole asetettu rajoituksia. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että valtaosa paikallistasolla tarjottavista palveluista on vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta. Komissio antaa vuoden 2009 loppuun mennessä arviointikertomuksen valtiontukipaketin soveltamisesta ja pohtii samassa yhteydessä, olisiko pakettia aiheellista päivittää.

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja toimilupien alalla on ratkaisematta ja/tai nousemassa esiin monia kysymyksiä. Komissio aikoo antaa piakkoin tulkitsevan tiedonannon rakenteellisista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista selventääkseen niihin sovellettavia sääntöjä. Komissio harkitsee lisäksi vaikutustenarvioinnin tulosten perusteella, edellyttääkö toimilupiin sovellettavien sääntöjen selkiyttäminen jatkotoimia. Tammikuussa 2006 voimaan tulleiden uusien direktiivien jälkeen on pyydetty lisäselvityksiä myös julkisia hankintoja koskevista säännöistä. Edellä esitellyllä toimenpidepaketilla pyritään selkiyttämään tilannetta.

Näillä toimenpiteillä täydennetään meneillään olevia laaja-alaisempia aloitteita, joiden tarkoituksena on parantaa tiedonsaantia ja kehittää yhtenäismarkkinoiden tarkasteluun perustuvia viestintävälineitä, esimerkiksi perustamalla EU:hun yhtenäismarkkinoiden tukipalvelu.

4.2. Alakohtaisten toimintatapojen uudistaminen ja kehittäminen

Komissio on sitoutunut noudattamaan ja kehittämään alakohtaista lähestymistapaansa ehdottamalla tarvittaessa alakohtaisia aloitteita, joissa otetaan huomioon kunkin alan erityisvaatimukset ja -tilanteet sekä tarkastellaan suunnitellussa pöytäkirjassa määritettäviä periaatteita. EU:n tasolla on jo käytössä verkkotoimialoihin sovellettavia alakohtaisia puitteita. Yhtenäismarkkinoiden dynaamisuus ja jatkuva kehittyminen aiheuttavat kuitenkin sen, että puitteita on todennäköisesti päivitettävä vuosien mittaan.

Komissio aikoo toteuttaa erityisesti seuraavat toimet:

- Energia-alalla komissio aikoo toteuttaa syyskuussa 2007 esitettyyn ehdotukseen perustuvien energian sisämarkkinoiden toteuttamiseen ja energian kuluttajien oikeuksia koskevaan eurooppalaiseen peruskirjaan liittyviä jatkotoimia.

- Liikennealalla komissio aikoo toteuttaa heinäkuussa 2006 esittämäänsä yhtenäismarkkinoita koskevan lainsäädännön uudistamisehdotukseen liittyviä jatkotoimia sekä valvoa nk. kolmannen rautatiepaketin ja äskettäin hyväksytyn julkisia henkilöliikennepalveluita koskevan tarkistetun asetuksen täytäntöönpanoa.

- Sähköisen viestinnän alalla komissio aikoo toteuttaa sähköistä viestintää (ml. lankapuhelin-, matkapuhelin- ja laajakaistayhteydet sekä ohjelmasisällön lähettäminen) koskevan sääntelykehyksen tarkistamisehdotuksiin liittyviä jatkotoimia ja julkaista tiedonannon pitkän aikavälin kysymyksistä sähköiseen viestintään liittyvän yleispalvelun alalla.

- Postipalveluiden alalla komissio aikoo avustaa jäsenvaltioita EU:n postipalveluiden sisämarkkinoiden toteuttamista koskevan direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä.

- Terveydenhuoltopalveluiden alalla komissio suunnittelee ehdottavansa turvallisia, laadukkaita ja tehokkaita terveydenhuoltopalveluita koskevien puitteiden laadintaa.

- Sosiaalipalveluiden alalla komissio pyrkii kehittämään jäljempänä olevassa laatikossa kuvailtuja toimia.

EU:n sosiaalipalveluiden laadun parantamista koskeva strategia

Sosiaalipalveluita koskevassa kuulemisessa korostettiin tarvetta panostaa järjestelmällisemmin sosiaalipalveluiden laadun parantamiseen. Euroopan sosiaalirahasto ja Euroopan aluekehitysrahasto myöntävät jo nyt suoraa rahoitusta moniin palveluihin. Sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden alalla noudatettava avoimen koordinaation menetelmä tarjoaa puitteet uudistusten jatkamiselle ja hyvien käytäntöjen vaihdolle. Komissio tukee avoimesta koordinaatiosta saamansa kokemuksen perusteella EU:n vapaaehtoisen laatukehyksen kehittämistä sosiaalisen suojelun komiteassa. Laatukehyksessä annetaan ohjeita laatuvaatimusten asettamisesta, seurannasta ja arvioinnista. Lisäksi komissio tukee Progress-ohjelmasta Euroopan laajuisia kentältä tulevia aloitteita, joiden tarkoituksena on kehittää vapaaehtoisia laatuvaatimuksia ja kokemustenvaihtoa, ja pyrkii edistämään viranomaisille suunnattua julkisia hankintoja koskevaa koulutusta.

4.3. Seuranta ja arviointi

Komissio pitää päätöksentekoprosessin laadun ja avoimuuden kannalta erittäin tärkeänä, että siitä laaditaan säännöllisin väliajoin perusteellisia arviointeja, joissa käytettävät menetelmät ja joista saatavat tulokset julkistetaan, jotta niihin olisi helppo tutustua. Arvioinnit laaditaan yleensä alakohtaisesti.

Yhtenäismarkkinoita koskevassa loppukertomuksessa esitellyt uudet markkinoiden seurantavälineet, kuten kuluttajille tarkoitettu tulostaulu, merkitsevät edistysaskelta tulosten arvioinnissa. Vuonna 2004 julkaistun valkoisen kirjan jälkeen on jatkettu EU:n verkkotoimialoja koskevan laaja-alaisen arvioinnin kehittämistä. Näitä menetelmiä tarkistetaan parhaillaan. Komissio esittää vuoden 2008 kuluessa niitä koskevia parannusehdotuksia.

Komissiota on pyydetty nimenomaisesti antamaan parlamentille kattava analyysi markkinoiden vapauttamisen tähänastisista vaikutuksista. Komissio ottaa huomioon kyseisen pyynnön tarkistaessaan menetelmiään ja aikoo laatia pyydetyn analyysin osana verkkopalveluista säännöllisesti laatimaansa arviointikertomusta.

Komissio tarkastelee uuden sopimuksen voimaantulon jälkeen myös pöytäkirjan soveltamisessa tapahtuvaa edistymistä. Lisäksi komissio antaa kahden vuoden välein sosiaalipalveluita koskevan erilliskertomuksen, jota voidaan käyttää alustuksena sidosryhmien kanssa käytävässä mielipiteidenvaihdossa.

5. PÄÄTELMÄT

Lissabonin sopimuksen voimaantulo on erittäin tärkeä vaihe EU:n kehityksessä. Onkin olennaista varmistaa, että aloitteista, jotka ovat edellytyksenä Euroopan kansalaisia hyödyttävien konkreettisten tulosten saavuttamiselle, vallitsee yksimielisyys. Tämä on lähtökohtana myös komission esittämässä Euroopan kansalaisten toimintasuunnitelmassa[16].

EU:n tapa lähestyä yleishyödyllisiä palveluita ja myös sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluita, on suurelta osin pragmaattinen. Se perustuu EU:n eri hallintotasojen väliseen toimivaltajakoon. Siinä otetaan huomioon yleishyödyllisten palveluiden monimuotoisuus ja erityispiirteet. Alakohtaisia puitteita laaditaan silloin, kun siitä saadaan selkeästi Euroopan laajuista lisäarvoa. Puitteita tarkistetaan säännöllisin väliajoin uusien taloudellisten, sosiaalisten ja teknisten kehitysnäkymien mukaan. EU:n lainsäädännön soveltamista seurataan EY:n perustamissopimuksen mukaisesti ja sitä tarkistetaan säännöllisesti tilanteen mukaan. Mahdollisiksi ongelma-aloiksi luokitelluilla aloilla on käyty tai käydään parhaillaan aktiivista mielipiteidenvaihtoa ratkaisematta olevien tai esiin nousevien ongelmien ratkaisemiseksi.

Vuonna 2004 annetun valkoisen kirjan perusteella käynnistetyt keskustelut ovat olleet erityisen hyödyllisiä selkeämmän käsityksen saamisessa EU:n asemasta ja lähestymistavasta suhteessa yleishyödyllisiin palveluihin. Valkoista kirjaa seurannut vuoropuhelu ja muiden EU:n toimielinten esittämät näkemykset ovat osoittaneet, että vaikka osapuolten välillä on edelleen joitakin mielipide-eroja, EU:n toiminnan perusperiaatteista ollaan suurelta osin yksimielisiä. Alakohtaisten puitteiden soveltamisesta saatu kokemus tarjoaa käytännön määrittelyperustan pääperiaatteille, joita voidaan soveltaa yleishyödyllisiin palveluihin koko Euroopassa.

Pöytäkirja ja uuteen sopimukseen sisältyvät tarkistetut määräykset perustuvat kyseiseen vuoropuheluun ja kokemuksiin ja ovat osoituksena uudesta eurooppalaisesta sitoumuksesta. Kun ensimmäisestä EU:n tasolla annetusta tiedonannosta on nyt kulunut kymmenen vuotta ja valkoisen kirjan antamisesta kolme vuotta, EU:n tehtäväkentästä ja vastuualueista on päästy paljolti yhteisymmärrykseen. EU:n puitteet on saatu koottua yhteen pöytäkirjaksi, joten nyt on aika keskittyä puitteiden täytäntöönpanoon. Kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla toteutettavan toiminnan lisäksi komissio pyrkii tämän vuoksi määrätietoisesti tukemaan EU:n sääntöjen muuttamista selkeämmiksi, johdonmukaisemmiksi ja tekemään niitä yleisemmin tunnetuksi, jotta yleishyödylliset palvelut voivat täyttää tehtävänsä ja antaa panoksensa Euroopan kansalaisten elämänlaadun parantamiseen.

[1] EY:n perustamissopimuksen 16 artiklaa muuttava artikla.

[2] Vuonna 2004 annettu valkoinen kirja - KOM(2004) 374, 12.5.2004 - perustui aiempiin kuulemiskierroksiin ja tiedonantoihin sekä erityisesti komission vihreään kirjaan vuodelta 2003 - KOM(2003) 270, 21.5.2003 -, kahteen tiedonantoon vuodelta 2001 - KOM(2001) 598, 17.10.2001, ja komission tiedonanto ”Yleishyödylliset palvelut Euroopassa” (EYVL C 17, 19.1.2001) - ja aiheesta vuonna 1996 annettuun ensimmäiseen tiedonantoon - ”Yleishyödylliset palvelut Euroopassa” (EYVL C 281, 26.9.1996).

[3] Euroopan parlamentin päätöslauselma (A6-0275/2006, annettu 26. syyskuuta 2006) päätti vuoden 2004 valkoisesta kirjasta käynnistyneen EU:n toimielinten ja sidosryhmien laajan kuulemiskierroksen. Päätöslauselmassa tuetaan valkoisessa kirjassa esitettyjä perusperiaatteita ja ensisijaisia toimia. Päätöslauselman mukaan yleishyödyllisiä palveluita on mahdotonta määritellä yhteneväisesti. Päätöslauselmassa ei pidetä toivottavana yhden horisontaalisen lainsäädäntökehyksen luomista. Siinä kehotetaan sen sijaan EU:ta ja erityisesti komissiota jatkamaan toimia eri aloilla sovellettavien EU:n sääntöjen selkiyttämiseksi ja yhtenäistämiseksi tinkimättä kuitenkaan toissijaisuusperiaatteen noudattamisesta. Myös Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea ovat antaneet asiasta lausuntonsa (CESE/2005/121, 9.2.2005, CESE/2006/223, 6.7.2006 ja CDR/2004/327, 23.2.2005).

[4] Lisätietoja on saatavilla yleishyödyllisistä palveluista vuonna 2004 annetun valkoisen kirjaan jälkeen tapahtunutta edistymistä koskevassa komission valmisteluasiakirjassa - SEK(2007) 1515 -, joka julkaistaan samanaikaisesti tämän tiedonannon kanssa.

[5] Asia C-82/01, Aéroports de Paris, Kok. 2002.

[6] Asia C-222/04, Cassa di Risparmio di Firenze, Kok. 2006.

[7] Asia C-118/85 – komissio v. Italia, Kok. 1987. Vertaa myös asioita C-205/03 P, Fenin, Kok. 2006, ja T-155/04, Selex, Kok. 2006, joissa on kyse tilanteista, joissa eri toimintoja ei voitu tarkastella erikseen.

[8] Asia C-320/91, Corbeau, Kok. 1993, s. I-2533, asia C-393/92, Almelo, Kok. 1994, s. I-1477, yhdistetyt asiat C-157/94–C-160/94, komissio v. Alankomaat, Kok. 1997, s. I-5699 , komissio v. Italia, Kok. 1997, s. I-5789, komissio v. Ranska, Kok. 1997, s. I-5815, komissio v. Espanja, Kok. 1997, s. I-5851.

[9] Esim. asia C-70/95, Sodemare, Kok. 1997, s. I-3395, ja yhdistetyt asiat C-282/04 ja C-283/04, komissio v. Alankomaat, Kok. 2006.

[10] Lisätietoja on saatavilla asiakirjassa SEK(2007) 1515.

[11] KOM(2006) 177, 26.4.2006. Kuulemisprosessin yhteydessä julkaistiin sosiaalisen suojelun komitean laatima kyselylomake sekä valmisteltiin yleishyödyllisiä sosiaalipalveluita koskevaa konsulttitutkimusta ja oikeudellisten asiantuntijoiden raporttia.

[12] SEK(2006) 1195, 26.9.2006.

[13] Kyseinen lainaus ei vaikuta myöhemmin allekirjoitettavan sopimuksen lopulliseen versioon ja siitä tehtäviin käännöksiin EU:n virallisille kielille.

[14] Ks. julkisten hankintojen osalta SEK(2007) 1514 ja valtiontuen osalta SEK(2007) 1516.

[15] Altmark-pakettia käsitellään yksityiskohtaisemmin asiakirjassa SEK(2007) 1515.

[16] KOM(2006) 211, 10.5.2006.