[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 7.2.2007

KOM(2007)49 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

naisten ja miesten tasa-arvosta – 2007

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto 3

2. Tärkeimmät kehityssuunnat 3

2.1 Poliittinen toiminta ja lainsäädäntö 3

2.2 Erot naisten ja miesten välillä 5

3. Haasteet ja poliittiset suuntaviivat 6

3.1 Naisten ja miesten välisten erojen kitkeminen työmarkkinoilla 7

3.2 Kodin- ja lastenhoitotehtävien tasaisemman jakautumisen edistäminen 7

3.3 Koheesiopolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan tuki tasa-arvopolitiikalle 8

3.4 Lainsäädäntökehyksen noudattamisen varmistaminen 8

4. Päätelmät 9

ANNEX 10

1. JOHDANTO

Maaliskuussa 2003 kokoontunut kevään Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota laatimaan neuvostolle vuosittain selvityksen naisten ja miesten tasa-arvokehityksestä ja tasa-arvon valtavirtaistamissuuntauksista eri politiikan aloilla. Tämä kertomus on neljäs tällainen kertomus.

EU:ssa tapahtui vuonna 2006 kaksi tärkeää naisten ja miesten tasa-arvoon liittyvää asiaa: komissio hyväksyi naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman kaudeksi 2006–2010 ja Eurooppa-neuvosto hyväksyi tasa-arvosopimuksen. Nämä kaksi tärkeää aloitetta kertovat siitä, että EU on sitoutunut aktiivisesti tavoittelemaan naisten ja miesten todellista tasa-arvoa.

EU, jossa on nyt 27 jäsentä, valmistautuu viettämään tasa-arvopolitiikan 50. vuosipäivää ja juhlimaan yhdenvertaisten mahdollisuuksien eurooppalaista teemavuotta. Tasa-arvopolitiikka on punaisena lankana myös kahdella keskeisellä työsaralla: kasvun ja työllisyyden tavoittelussa ja väestörakenteen muutoksiin sopeutumisessa. Sen tueksi tarvitaan myös koheesiopolitiikkaa, jossa alkaa uusi ohjelmakausi vuonna 2007.

2. TÄRKEIMMÄT KEHITYSSUUNNAT

2.1 Poliittinen toiminta ja lainsäädäntö

Komissio määritteli 1. maaliskuuta 2006 antamassaan naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmassa [1] tasa-arvon edistämiseen liittyvät painopisteensä ja toimintapuitteensa vuoteen 2010 asti. Näin se pyrkii varmistamaan, että naisten ja miesten tasa-arvo toteutuu kaikessa sen poliittisessa toiminnassa. Etenemissuunnitelmalla komissio vahvistaa, että se aikoo jatkaa ja tehostaa toimintaansa tällä alalla. Toiminnasta laaditaan vuosittain yksityiskohtainen seurantakertomus.

Maaliskuun 23.–24. päivänä 2006 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa jäsenvaltiot hyväksyivät naisten ja miesten tasa-arvoa koskevan eurooppalaisen sopimuksen [2]. Sopimuksella jäsenvaltiot ilmaisevat päättäväisen aikomuksensa harjoittaa politiikkaa, jolla edistetään naisten työllisyyttä ja helpotetaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ja vastataan näin väestörakenteesta aiheutuviin haasteisiin. Tässä yhteydessä keskeisen tärkeää on lastenhoitopalvelujen kehittäminen Barcelonan tavoitteiden[3] mukaisesti.

Väestön ikääntyminen ja syntyvyyden lasku asettavat yhteiskunnillemme merkittäviä haasteita, joita tuodaan esiin komission 12. lokakuuta 2006 antamassa tiedonannossa Euroopan väestökehityksestä [4]. Naisten ja miesten tasa-arvoa edistävä politiikka voi mitä ilmeisimmin nousta tässä merkittävään rooliin: se kannustaa naisten työllisyyttä ja paikkaa näin työikäisen väestön vähenemisestä aiheutuvaa vajetta, ja se tukee naisten ja miesten yksilöllisiä valintoja, joihin kuuluu myös lapsimäärästä päättäminen omien toiveiden mukaan.

Komissio on myös käynnistänyt työmarkkinaosapuolten virallisen kuulemisen [5] mahdollisista yhteisön toimista työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen alalla. Näitä ovat esimerkiksi joustavien työmuotojen suosiminen, lastenhoitopalvelujen kehittäminen ja voimassa olevien äitiys- ja vanhempainlomaa koskevien säännösten mahdollinen tarkistaminen[6].

Naisten ja miesten tasa-arvoon liittyvään lainsäädäntökehykseen tehtiin merkittävä parannus kesäkuussa 2006, jolloin hyväksyttiin direktiivi[7], jolla yksinkertaistetaan ja nykyaikaistetaan voimassa olevaa, naisten ja miesten yhdenvertaista kohtelua työhön liittyvissä asioissa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä. Oikeudellisen tekstin selkeämmän ilmiasun pitäisi myös auttaa soveltamaan sitä paremmin, mikä edistää paremman sääntelyn tavoitetta. Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään elokuussa 2008. Tasa-arvoisesta kohtelusta vuonna 2002 annetun direktiivin[8] täytäntöönpanon laiminlyönti on johtanut rikkomismenettelyjen aloittamiseen yhdeksää jäsenvaltiota vastaan; niistä neljä oli edelleen kesken vuoden 2006 lopussa.

Joulukuussa 2006 hyväksyttiin asetus Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamisesta[9]. Instituutin tehtävänä on antaa teknistä tukea tasa-arvopolitiikan laatijoille.

Vuonna 2006 hyväksyttiin uusi rakennerahastoja koskeva lainsäädäntö[10] ja yhteisön koheesiopolitiikan strategiset suuntaviivat[11] kaudelle 2007–2013. Niissä säädetään sekä yksittäisistä toimista että tasa-arvonäkökulman sisällyttämisestä kaikkeen toimintaan[12]. Niiden täytäntöönpanosta vastaavat ensisijaisesti jäsenvaltiot kansallisten strategisten viitekehystensä ja toimenpideohjelmiensa kautta. Myös Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta annetun asetuksen mukaiseen maaseudun kehittämispolitiikkaan sisältyy naisten ja miesten tasa-arvon periaate[13]. Yhteisön Progress-ohjelmakin[14] käsittää naisten ja miesten tasa-arvoa koskevan osion, jolla tuetaan yhteisön tasa-arvopolitiikan toteutumista työllisyyden ja sosiaalisen yhteisvastuun alalla.

Köyhyys koskettaa usein naisia, erityisesti iäkkäitä naisia ja yksinhuoltajia. Terveydenhoito- ja sosiaaliturvajärjestelmissä ei aina oteta huomioon naisten ja miesten erilaisia tarpeita. Tästä syystä naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen on yksi Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2006 hyväksymien sosiaalista suojelua ja osallisuutta tukevien uusien puitteiden yleisistä tavoitteista[15]. Puitteiden käyttöönotto johtaa lähestymistapaan, jonka avulla pienennetään naisten ja miesten välisiä eroja mainituilla aloilla.

Komissio puuttui väkivaltaan ja ihmiskauppaan esittelemällä elokuussa 2006 antamassaan tiedonannossa rikollisuuden ja rikoslainkäytön mittaamista koskevan toimintasuunnitelman[16], jossa käsitellään myös ihmiskauppaa, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa. Tarkoituksena on jakaa tietoa näistä vitsauksista, joiden pääasiallisia uhreja ovat naiset.

Naisten ja miesten tasa-arvo tunnustetaan yhdeksi talouskehityksen aikaansaajaksi myös EU:n ulkosuhteissa. Komissio valmistelee parhaillaan vuoden 2007 alussa julkaistavaa tiedonantoa tasa-arvon ottamisesta huomioon kehitysyhteistyössä . Euromed -kumppanuuden puitteissa hyväksyttiin marraskuussa 2006 viisivuotinen toimintasuunnitelma naisten yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi Välimeren maissa. Suunnitelma tarjoaa kehyksen, jonka puitteissa EU ja Välimeren maat tekevät yhteistyötä naisten aseman parantamiseksi yhteiskunnassa, politiikassa, talouselämässä ja kulttuuritoiminnassa.

2.2 Erot naisten ja miesten välillä

Naisten työllisyys on jatkanut voimakasta kasvuaan viime vuosina, myös iäkkäiden työntekijöiden parissa. Siitä huolimatta naisten tilanne työmarkkinoilla on selvästi miehiä huonompi. Erot ovat edelleen suuria ja aina miesten hyväksi. Työmuotoihin liittyvät erot ja työmarkkinoiden eriytyminen eivät ole vähentyneet, minkä seurauksena palkkaerot ovat edelleen suuria eivätkä osoita pienenemisen merkkejä.

Naistyövoima on edelleen Euroopan työllisyyden kasvun moottori. Lissabonin strategian käynnistämisen eli vuoden 2000 jälkeen EU:hun syntyneistä 8 miljoonasta työpaikasta 6 miljoonaa on päätynyt naistyöntekijälle. Vuosi 2005 oli kahdestoista perättäinen vuosi, jona naisten työllisyysaste kasvoi: se oli 56,3 prosenttia eli 2,7 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2000, kun miesten työllisyysaste nousi samana aikana 0,1 prosenttiyksikköä. Jos tämä myönteinen kehitys jatkuu[17], Lissabonin tavoite eli naisten 60 prosentin työllisyysaste voidaan saavuttaa vuonna 2010. Myös yli 55-vuotiaiden naisten työllisyysasteen kasvu oli selvästi nopeampaa kuin miehillä, ja se on nyt 33,7 prosenttia eli lähes 7 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2000.

Tämän seurauksena naisten ja miesten työllisyysasteen välinen ero kaventui 15,0 prosenttiyksikköön vuonna 2005 eli se on vähentynyt 2,6 prosenttiyksikköä viidessä vuodessa. On muistettava, että ero vaihtelee suuresti ikäryhmittäin, sillä ero on vain 5,9 prosenttia nuorten ryhmässä (15–24-vuotiaat), 16,7 prosenttiyksikköä 25–54-vuotiaiden työntekijöiden ryhmässä ja eniten eli 18,1 prosenttia yli 55-vuotiaiden ryhmässä. Naisten työllisyyden kasvusuuntaus näkyy myös naisten työttömyysasteen suhteellisesti nopeammassa laskussa: ero miehiin nähden oli 2,8 prosenttia vuonna 2000 ja enää vain 2,0 prosenttia vuonna 2005.

Tästä myönteisestä kehityksestä huolimatta naisilla on edelleen suuria vaikeuksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa , ja kodin- ja lastenhoitotehtävien epätasainen jakautuminen on yleistä. Silmiinpistävää on se, että lapsia hankkineiden 20–49-vuotiaiden naisten työllisyysaste on 15 prosenttiyksikköä saman ryhmän lapsettomia naisia alempi, kun sen sijaan vastaava miesten työllisyysaste on 6 prosenttiyksikköä muita miehiä korkeampi. Myös yleistyvät vaatimukset työtekijöiden joustamisesta kohdistuvat enimmäkseen naisiin. Lähes joka kolmas nainen työskentelee osa-aikaisesti (32,9 prosenttia vuonna 2006), kun osa-aikatyössä on vain 7,7 prosenttia miehistä; määräaikaisen työsopimuksen on tehnyt 14,8 prosenttia naistyöntekijöistä eli yksi prosenttiyksikkö miestyötekijöitä enemmän. Joustaviin työmuotoihin turvautuminen voi kertoa yksilöllisistä mieltymyksistä, mutta sukupuolten välinen ero viittaa siihen, että miesten ja naisten ajankäyttö ei ole tasa-arvoista.

Työmarkkinat ovat lisäksi edelleen suurelta osin hyvin lokeroituneet. Ammatillisesta ja sektorikohtaisesta eriytymisestä kertovien indikaattorien kehitys ei osoita merkkejä mainittavasta vähentymisestä. Näyttääkin siltä, että naisten työllisyys kasvaa pääasiassa niillä toimialoilla ja ammateissa, jotka ovat ennestäänkin naisvaltaisia. Lähes neljä työntekijää kymmenestä työskentelee joko julkishallinnossa, opetusalalla, terveysalalla tai sosiaalitoimen parissa, ja puolet työntekijöistä on hallintotyöntekijöitä, myyjiä tai vähän tai ei lainkaan koulutusta saaneita työntekijöitä.

Naisten ja miesten osuus poliittisissa ja taloudellisissa johtotehtävissä on myöskin edelleen hyvin erisuuruinen. Alle joka kolmas ylemmistä toimihenkilöistä on nainen, ja Euroopan 50 suurimman pörssiyrityksen johtokunnissa oli vuonna 2005 vain yksi nainen kymmentä miestä kohti. Kansanedustuslaitoksissa naisia on keskimäärin vain 24 prosenttia, Euroopan parlamentissa 33 prosenttia.

Eriytyminen juontaa juurensa jo koulutuksesta . Vaikka korkea-asteen tutkinnon suorittajista yli puolet (59 prosenttia) on nykyisin naisia, opintoalat ovat edelleen hyvin stereotyyppisiä. Lähes puolet tutkinnon suorittaneista naisista – mutta alle neljännes tutkinnon suorittaneista miehistä – on valinnut alakseen opetuksen, humanistiset tieteet, taideaineet tai terveysalan. Vastaavasti teknisten aineiden tutkinnon suorittaa vain yksi nainen kymmenestä, kun miesten kohdalla osuus on neljä kymmenestä.

Yksi näiden erojen ja naisten työmarkkinoilla kokeman syrjinnän seurauksista ovat itsepintaiset palkkaerot naisten ja miesten välillä. Naiset ansaitsevat jokaiselta työtunnilta keskimäärin 15 prosenttia vähemmän kuin miehet[18].

Sosiaalinen syrjäytyminen ja köyhyys uhkaavat naisia enemmän kuin miehiä, erityisesti iäkkäitä naisia ja yksinhuoltajia. Yli 65-vuotiaista naisista 20 prosentilla on riski joutua köyhyysrajan alapuolelle, kun miehillä osuus on 5 prosenttiyksikköä pienempi. Yksinhuoltajien[19] parissa osuus on 34 prosenttia. Pitkäaikaistyöttömyydestä kärsii 4,5 prosenttia naisista eli 1 prosenttiyksikkö enemmän kuin miehistä. Naiset jättäytyvät myös miehiä useammin työelämän ulkopuolelle ja ovat siksi erityisen alttiita köyhyydelle.

3. HAASTEET JA POLIITTISET SUUNTAVIIVAT

Kevään 2006 Eurooppa-neuvosto korosti, että tasa-arvopolitiikka on elintärkeä väline talouskasvun, hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn kannalta. Kasvua ja työllisyyttä koskevassa Euroopan unionin strategiassa tunnustetaan naisten ja miesten tasa-arvon merkitys Lissabonin tavoitteiden saavuttamiselle. Naisten osallistumista ja jäämistä työmarkkinoille pitää edistää aktiivisesti ja naisten ja miesten välinen epätasa-arvo on kitkettävä kaikilta aloilta, jotta Euroopan tuottavuuskapasiteetti ja työvoima voidaan hyödyntää täysimittaisesti. Sitä varten tasa-arvopolitiikkaa on tuettava voimakkaasti koheesiopolitiikalla, ja yhdenvertaisen kohtelun takaava lainsäädäntö on pantava täytäntöön. Komissio tukee jäsenvaltioiden toimia monilla keskeisillä aloilla, joilla tehtävää on vielä paljon, tasa-arvon etenemissuunnitelmassa mainittujen painopisteiden mukaisesti.

3.1 Naisten ja miesten välisten erojen kitkeminen työmarkkinoilla

Palkallisen, mielekkään työn saaminen on niin naisille kuin miehillekin taloudellisen riippumattomuuden tae. Naisten ja miesten välillä on kuitenkin edelleen hyvin selviä eroja erityisesti työmuotojen (osa-aikainen työ, tilapäiset sopimukset) sekä toimialojen ja ammattien osalta. Näiden erojen syitä on analysoitava ja niihin on puututtava konkreettisin toimin.

- On aktiivisesti torjuttava työmarkkinoiden eriytymisen syitä, joiden taustalta löytyvät muun muassa stereotyyppiset opintoalan, koulutuksen ja ammatillisen suuntautumisen valinnat.

- On ponnisteltava tehokkaammin sellaisten esteiden poistamiseksi, jotka haittaavat naisten etenemistä päätöksenteko- ja johtotehtäviin.

- Toimia naisten ja miesten välisten palkkaerojen kaventamiseksi on jatkettava yhteistyössä kaikkien osapuolten kanssa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä alhaiseen palkkatasoon naisvaltaisissa ammateissa ja toimialoilla, sekä syihin, joiden vuoksi palkat pienenevät naisvaltaisiksi muuttuvissa ammateissa ja toimialoilla.

- Ns. joustavan turvan politiikan[20] laatimisessa, täytäntöönpanossa ja seurannassa pitäisi kiinnittää huomiota naisiin ja miehiin kohdistuviin erilaisiin vaikutuksiin ja pyrkiä välttämään sitä, että ”joustavuus” koskee naisia ja ”turva” miehiä.

- Erityisten kohderyhmien, kuten nuorten, iäkkäiden työntekijöiden, pitkäaikaistyöttömien, etnisten vähemmistöjen, siirtotyöläisten tai vammaisten työllisyyttä kohottavissa linjauksissa ja toimenpiteissä olisi otettava huomioon naisten ja miesten erilaiset tilanteet ja ongelmat kunkin ryhmän sisällä.

3.2 Kodin- ja lastenhoitotehtävien tasaisemman jakautumisen edistäminen

Monet asiat rajoittavat yksilöiden mahdollisuuksia sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämänsä haluamallaan tavalla: esimerkiksi lastenhoitopalvelujen puuttuminen, rahoituskysymykset, urakehityksen kärsiminen, vaara menettää osaamista, työhön paluuseen liittyvät ongelmat tai stereotypiapaineet. Hoitovapaiden ehtoja pitäisi pohtia uudelleen, jotta ne edistäisivät kodin- ja lastenhoitotehtävien tasaisempaa jakautumista miesten ja naisten välillä ja parantaisivat siten elämän laatua ja lasten hyvinvointia.

- On varmistettava, että hoitovapaat on tarkoitettu yhtä lailla miehille kuin naisillekin ja että ne ovat henkilökohtaisia (ei-siirrettäviä), taloudellisesti houkuttelevia ja jaettavissa osiin ja että niiden pituus ei jarruta paluuta työelämään.

- EU:n väestö ikääntyy, joten huollettavana oleville henkilöille tarkoitettuja helposti saatavia ja kohtuuhintaisia hoitopalveluja on kehitettävä edelleen. Voitaisiin pohtia myös mahdollisuutta ottaa käyttöön sekä miesten että naisten näkökulmasta houkutteleva ns. lapsenvapaa, joka mahdollistaa iäkkäistä vanhemmista huolehtimisen.

- Isyyslomaa on edistettävä: se tarjoaa isille tilaisuuden ottaa osavastuu kodin- ja lapsenhoidosta heti lapsen syntymän jälkeen.

- Stereotypioiden torjuntaa pitäisi tehostaa kaikilla tasoilla ja kaikkien osapuolten parissa. Toiminnan pitäisi kohdistua erityisesti miehiin ja yrityksiin.

- Vanhempainvapaalla olevien työntekijöiden työllistettävyydestä on pidettävä huolta tukitoimenpitein, joita toteutetaan loman aikana ja työhön paluun yhteydessä. Niitä ovat toimenpiteet, joilla turvataan työntekijän osaamistason säilyminen ja mahdollisuus osallistua koulutukseen sekä annetaan takuu uran jatkumisesta.

- Yrityksiä ja erityisesti pk-yrityksiä pitäisi auttaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla edistetään työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.

3.3 Koheesiopolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan tuki tasa-arvopolitiikalle

Vuosi 2007 on koheesiopolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan uuden ohjelmakauden ensimmäinen vuosi. Toimintaa on suunnattu uudelleen siten, että siinä otetaan paremmin huomioon Lissabonin tavoitteet ja edistetään näin ollen talouskasvua, tuottavuutta ja työpaikkojen syntymistä. Rahastojen mahdollisuudet tasa-arvopolitiikan tukijoina on hyödynnettävä täysimääräisesti.

- Jäsenvaltioiden pitäisi varmistaa, että naisten ja miesten tasa-arvoa edistetään ja sukupuolinäkökohdat otetaan huomioon kaikissa rahastojen toteutusvaiheissa, erityisesti ottamalla toimintaan mukaan kumppaneiksi tasa-arvoelimiä[21].

- Rahastojen ohjelma-asiakirjoissa olisi edistettävä ja noudatettava käytännössä tasa-arvopolitiikkaan liittyvää kahtalaista lähestymistapaa suunnittelemalla erityisiä toimia, joilla edistetään tasa-arvoa, ja seuraamalla tarkasti sitä, miten muut hankkeet ja rahastojen hallinnointi saattavat vaikuttaa naisiin ja miehiin[22].

- Rahastoista pitäisi tukea työnsaantia, lisätä naisten osallistumista työelämään ja etenemistä uralla sekä tukea lastenhoitojärjestelmien ja muiden hoitomuotojen kehittymiseen liittyvien tavoitteiden saavuttamista ja parantaa niiden saatavuutta[23]. Rahastoista pitäisi myös tukea naisyrittäjyyttä muun muassa tarjoamalla yrityspalveluja ja helpottamalla rahoituksen saantia[24].

- Hyvien käytäntöjen levittämistä ja vaihtoa ja naisten ja miesten tasa-arvoa käsitteleviä tiedotuskampanjoita pitäisi edistää. Osapuolten välistä vuoropuhelua pitäisi lisätä[25].

3.4 Lainsäädäntökehyksen noudattamisen varmistaminen

Naisten ja miesten tasa-arvoon liittyvä yhteisön säännöstö on edesauttanut merkittävästi viimeisten 50 vuoden aikana saavutettua kehitystä. Sitä muutetaan ja nykyaikaistetaan jatkuvasti, jotta se olisi selkeämpi ja tehokkaampi. Tärkeintä on kuitenkin varmistaa, että lainsäädäntöä myös noudatetaan käytännössä. Kansallisten toimijoiden on tuettava aktiivisesti lainsäädännön täytäntöönpanoa, jotta oikeus toteutuisi täydessä laajuudessaan.

- On toteutettava toimia, joilla lisätään oikeusjärjestelmän toimijoiden, erityisesti tuomareiden ja lakimiesten, valmiuksia ottaa naisten ja miesten tasa-arvo huomioon; tätä varten heille on tarjottava koulutusta ja teknistä apua tasa-arvokysymysten käsittelyyn työnsä piirissä.

- Jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten olisi tuettava aktiivisesti naisten ja miesten yhdenvertaisesta kohtelusta annetun lainsäädännön täytäntöönpanoa käytännön elämässä ja luotava olosuhteet, joissa sen noudattaminen on mahdollista.

- Direktiivin 2002/73/EY[26] mukaiset tasa-arvoelimet voivat olla aktiivisesti mukana lainsäädännön täytäntöönpanossa. Niiden toimintaa olisi tuettava takaamalla niille riittävä rahoitus ja riittävästi henkilöstöä ja varmistamalla, että niiden valtuuksiin kuuluvat kaikki direktiivissä luetellut tehtävät.

4. PÄÄTELMÄT

Tämän kertomuksen perusteella sekä tasa-arvon etenemissuunnitelmassa ja eurooppalaisessa tasa-arvosopimuksessa vahvistettujen painopisteiden mukaisesti pyydetään, että Eurooppa-neuvosto kehottaa välittömästi jäsenvaltioita ryhtymään toimiin edellä kuvattuihin haasteisiin vastaamiseksi yhteistyössä kaikkien osapuolten kanssa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä seuraaviin asioihin:

- On tehtävä kaikki mahdollinen naisten ja miesten välisten palkkaerojen poistamiseksi.

- Tasa-arvonäkökulma on otettava paremmin huomioon työllisyyspolitiikan toteutuksessa.

- Toimia, joilla pyritään helpottamaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista, on jatkettava, ja työmarkkinaosapuolia on autettava ottamaan käyttöön tämänsuuntaisia toimenpiteitä.

- Väestörakenteen muutoksiin on reagoitava tavalla, joka ottaa huomioon naisten ja miesten tasa-arvon ja edistää sitä.

- Kaikki koheesiopolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan tarjoamat keinot tasa-arvopolitiikan tukemiseen on käytettävä rakennerahastoista rahoitettavien ohjelmien yhteydessä.

- Naisten ja miesten yhdenvertaisesta kohtelusta annettu direktiivi 2006/54/EY (uudelleenlaadittu toisinto) ja miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla annettu direktiivi 2004/113/EY on saatettava nopeasti voimaan jäsenvaltioissa.

ANNEX

This statistical annex provides an overview of the situation of women and men in the EU, its evolution over time and remaining gender gaps in different fields such as the labour market, education, presence in decision making positions and social inclusion. Indicators have been chosen according to their relevance in covering aspects of the lives of women and men and the availability of comparable and reliable data. These indicators were already presented in the previous reports in order to facilitate the follow-up from one year to another.

Employment rates

Over the last few years, progress has been achieved towards the Lisbon target of reaching an employment rate for women of 60% by 2010. Female employment rate has risen from 53.6% in 2000 to 56.3% in 2005 whereas over the same period male employment rate has remained stable (from 71.2% to 71.3%). As a result, the gap between women's and men's employment rates decreased from 17.6 percentage points (p.p.) in 2000 to 15 p.p. in 2005. At national level, significant differences exist across the EU, with an employment rate gap below 10 p.p. in Finland, Sweden, Denmark, the Baltic countries, Bulgaria and Slovenia but exceeding 20 p.p. in Cyprus, Spain, Italy, Greece and Malta. The gap between female and male employment rates remains much higher amongst older workers (55 to 64 years) at 18.1 p.p. in 2005, down from 20 p.p. in 2000. This reduction was due to a strong rise in the employment rate of older female workers, from 26.9% in 2000 to 33.7% in 2005.

Unemployment rates

The positive evolution of female employment was reflected in unemployment figures, as the gap between women's and men's unemployment rates narrowed from 2.8 p.p. in 2000 to 2.0 p.p. in 2005. This decrease occurred notably in countries where the gap was the highest in 2000 (Spain, Italy, Cyprus, Germany, France and Poland). Nevertheless women were still more likely to be unemployed than men as the unemployment rate was 9.9% among women in 2005 whereas it was 7.9% among men.

Part-time work

Women's participation in the labour market is still largely characterised by a high share of part-time work. In 2006, the share of women employees working part-time was 32.9% in the EU while the corresponding figure for men was 7.7%. The share of female part-timers exceeded 30% in France, Denmark and Luxembourg, 40% in Sweden, Austria, Belgium, United Kingdom and Germany and even reached 75% in the Netherlands. Conversely, the share of part-timers among female workers was very low in Bulgaria, Slovakia, Hungary, the Czech Republic and Latvia.

Reconciliation of professional , private and family life

Women's participation to employment is affected by their predominant role in the care of children and other dependant persons, such as elderly or disabled persons. The difficulties faced by women in reconciling their professional and private life are evidenced by the strong impact of parenthood on employment rates. Participation in employment and the amount of time worked by women between 20 and 49 years are closely linked to the number and age of their children, which is less the case for men. In 2005, the employment rate for women aged 20-49 was 61.1% when they had children under 12, compared with 76% when they did not. For men with children under 12, however, the employment rate was higher (91.5%) than for those without children (85.6%).

Education and research

In most Member States, more women than men reach a high level of education. However, once graduated, the presence of women clearly decreases at each step of the typical academic career. Indeed, women are more numerous and more successful than men at first degree level (59% of ISCED5a graduates), but their share decreases amongst PhDs (43% of ISCED6 graduates), and reaches a minimum amongst full professors (15% of Grade A full professors). Moreover, study fields continue to be greatly segmented with a low presence of women in engineering or science and technology and a high one in health, education or the humanities.

Segregation

The choice of study fields certainly impacts on the gender segregation of the labour markets evidenced both for occupations and economic sectors. Estonia, Cyprus, Slovakia, Finland and Hungary face high segregation in occupations whilst sectoral segregation is the highest in Estonia, Slovakia, Lithuania, Ireland, Finland and Sweden. In consequence of segregated labour markets there is an under-representation of women in sectors crucial for economic development and usually well remunerated. For example, only 29% of scientists and engineers in the EU are women.

Decision-making

The average number of female members of national parliaments (single/lower houses) was 24% in 2006, just 1 p.p. above the 2004 level. This share exceeds 30% in Germany, Austria, Spain and Belgium and 40% in Finland, the Netherlands, Denmark and Sweden. However, it was below 15% in Greece, France, Slovenia, Ireland and Romania and did not exceed 10% in Malta and Hungary. Regarding decision-making in the economic sphere, women's share among managers in enterprises and administrations was 32% in 2005, just 1 p.p. above the 2000 level. This share exceeded 35% in Baltic countries and France while it was lower than 15% in Malta and Cyprus.

At risk of poverty rate for older people

The consequence of the disadvantaged position of women on the labour market was visible in the gender gap in poverty risk, especially among older persons (aged 65 and over). The share of people being at risk of poverty (having an income below the threshold set at 60% of the national median income) is significantly higher for women than for men in the EU (20% vs. 15%) in almost all Member States. The gap exceeds 10 p.p. in five countries: Romania, Bulgaria, Ireland, Slovenia and Estonia.

Average age of women at first child

The average age of women at child bearing is still increasing, reaching 28.3 years in 2004. It is under 25 years for Bulgaria, Romania and the Baltic countries but was the highest in Germany, the Netherlands, Spain and the United Kingdom.

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

Employment rates (women and men aged 15-64) in EU Member States – 2000 and 2005

Women | Men | Gender gap |

2000 | 2005 | 2000 | 2005 | 2000 | 2005 |

EU (25 countries) | 53.6 | 56.3 | 71.2 | 71.3 | 17.6 | 15 |

Belgium | 51.5 | 53.8 | 69.5 | 68.3 | 18 | 14.5 |

Czech Republic | 56.9 | 56.3 | 73.2 | 73.3 | 16.3 | 17 |

Denmark | 71.6 | 71.9 | 80.8 | 79.8 | 9.2 | 7.9 |

Germany | 58.1 | 59.6 | 72.9 | 71.2 | 14.8 | 11.6 |

Estonia | 56.9 | 62.1 | 64.3 | 67 | 7.4 | 4.9 |

Greece | 41.7 | 46.1 | 71.5 | 74.2 | 29.8 | 28.1 |

Spain | 41.3 | 51.2 | 71.2 | 75.2 | 29.9 | 24 |

France | 55.2 | 57.6 | 69.2 | 68.8 | 14 | 11.2 |

Ireland | 53.9 | 58.3 | 76.3 | 76.9 | 22.4 | 18.6 |

Italy | 39.6 | 45.3 | 68 | 69.9 | 28.4 | 24.6 |

Cyprus | 53.5 | 58.4 | 78.7 | 79.2 | 25.2 | 20.8 |

Latvia | 53.8 | 59.3 | 61.5 | 67.6 | 7.7 | 8.3 |

Lithuania | 57.7 | 59.4 | 60.5 | 66.1 | 2.8 | 6.7 |

Luxembourg | 50.1 | 53.7 | 75 | 73.3 | 24.9 | 19.6 |

Hungary | 49.7 | 51 | 63.1 | 63.1 | 13.4 | 12.1 |

Malta | 33.1 | 33.7 | 75 | 73.8 | 41.9 | 40.1 |

Netherlands | 63.5 | 66.4 | 82.1 | 79.9 | 18.6 | 13.5 |

Austria | 59.6 | 62 | 77.3 | 75.4 | 17.7 | 13.4 |

Poland | 48.9 | 46.8 | 61.2 | 58.9 | 12.3 | 12.1 |

Portugal | 60.5 | 61.7 | 76.5 | 73.4 | 16 | 11.7 |

Slovenia | 58.4 | 61.3 | 67.2 | 70.4 | 8.8 | 9.1 |

Slovakia | 51.5 | 50.9 | 62.2 | 64.6 | 10.7 | 13.7 |

Finland | 64.2 | 66.5 | 70.1 | 70.3 | 5.9 | 3.8 |

Sweden | 70.9 | 70.4 | 75.1 | 74.4 | 4.2 | 4 |

United Kingdom | 64.7 | 65.9 | 77.8 | 77.6 | 13.1 | 11.7 |

Bulgaria | 46.3 | 51.7 | 54.7 | 60 | 8.4 | 8.3 |

Romania | 57.5 | 51.5 | 68.6 | 63.7 | 11.1 | 12.2 |

Eurostat, Labour Force Survey (LFS), annual averages

Employment rates of older workers (women and men aged 55-64) in EU Member States – 2000 and 2005

Women | Men | Gender gap |

2000 | 2005 | 2000 | 2005 | 2000 | 2005 |

EU (25 countries) | 26.9 | 33.7 | 46.9 | 51.8 | 20 | 18.1 |

Belgium | 16.6 | 22.1 | 36.4 | 41.7 | 19.8 | 19.6 |

Czech Republic | 22.4 | 30.9 | 51.7 | 59.3 | 29.3 | 28.4 |

Denmark | 46.6 | 53.5 | 64.1 | 65.6 | 17.5 | 12.1 |

Germany | 29 | 37.5 | 46.4 | 53.5 | 17.4 | 16 |

Estonia | 39 | 53.7 | 55.9 | 59.3 | 16.9 | 5.6 |

Greece | 24.3 | 25.8 | 55.2 | 58.8 | 30.9 | 33 |

Spain | 20.2 | 27.4 | 54.9 | 59.7 | 34.7 | 32.3 |

France | 26.3 | 35.2 | 33.6 | 40.7 | 7.3 | 5.5 |

Ireland | 27.2 | 37.3 | 63.2 | 65.7 | 36 | 28.4 |

Italy | 15.3 | 20.8 | 40.9 | 42.7 | 25.6 | 21.9 |

Cyprus | 32.1 | 31.5 | 67.3 | 70.8 | 35.2 | 39.3 |

Latvia | 26.7 | 45.3 | 48.4 | 55.2 | 21.7 | 9.9 |

Lithuania | 32.6 | 41.7 | 50.6 | 59.1 | 18 | 17.4 |

Luxembourg | 16.4 | 24.9 | 37.2 | 38.3 | 20.8 | 13.4 |

Hungary | 13.3 | 26.7 | 33.2 | 40.6 | 19.9 | 13.9 |

Malta | 8.4 | 12.4 | 50.8 | 50.8 | 42.4 | 38.4 |

Netherlands | 26.1 | 35.2 | 50.2 | 56.9 | 24.1 | 21.7 |

Austria | 17.2 | 22.9 | 41.2 | 41.3 | 24 | 18.4 |

Poland | 21.4 | 19.7 | 36.7 | 35.9 | 15.3 | 16.2 |

Portugal | 40.6 | 43.7 | 62.1 | 58.1 | 21.5 | 14.4 |

Slovenia | 13.8 | 18.5 | 32.3 | 43.1 | 18.5 | 24.6 |

Slovakia | 9.8 | 15.6 | 35.4 | 47.8 | 25.6 | 32.2 |

Finland | 40.4 | 52.7 | 42.9 | 52.8 | 2.5 | 0.1 |

Sweden | 62.1 | 66.7 | 67.8 | 72 | 5.7 | 5.3 |

United Kingdom | 41.7 | 48.1 | 60.1 | 66 | 18.4 | 17.9 |

Bulgaria | 10.3 | 25.5 | 33.2 | 45.5 | 22.9 | 20 |

Romania | 43.8 | 33.1 | 56 | 46.7 | 12.2 | 13.6 |

Eurostat, Labour Force Survey (LFS), annual averages

Unemployment rates (women and men aged 15 and over) in EU Member States – 2000 and 2005

In this table, the gender gap is calculated as women's unemployment rate minus men's unemployment rate

Women | Men | Gender gap |

2000 | 2005 | 2000 | 2005 | 2000 | 2005 |

EU (25 countries) | 10.2 | 9.9 | 7.4 | 7.9 | 2.8 | 2 |

Belgium | 8.5 | 9.5 | 5.6 | 7.6 | 2.9 | 1.9 |

Czech Republic | 10.3 | 9.8 | 7.3 | 6.5 | 3 | 3.3 |

Denmark | 4.8 | 5.3 | 3.9 | 4.4 | 0.9 | 0.9 |

Germany | 8.7 | 10.3 | 6 | 8.9 | 2.7 | 1.4 |

Estonia | 11.8 | 7.1 | 13.8 | 8.8 | -2 | -1.7 |

Greece | 17.2 | 15.3 | 7.5 | 6.1 | 9.7 | 9.2 |

Spain | 16 | 12.2 | 7.9 | 7 | 8.1 | 5.2 |

France | 10.9 | 10.9 | 7.6 | 9 | 3.3 | 1.9 |

Ireland | 4.2 | 4 | 4.3 | 4.6 | -0.1 | -0.6 |

Italy | 13.6 | 10.1 | 7.8 | 6.2 | 5.8 | 3.9 |

Cyprus | 7.2 | 6.5 | 3.2 | 4.3 | 4 | 2.2 |

Latvia | 12.9 | 8.7 | 14.4 | 9.1 | -1.5 | -0.4 |

Lithuania | 14.1 | 8.3 | 18.6 | 8.2 | -4.5 | 0.1 |

Luxembourg | 3.1 | 5.9 | 1.8 | 3.5 | 1.3 | 2.4 |

Hungary | 5.6 | 7.4 | 7 | 7 | -1.4 | 0.4 |

Malta | 7.4 | 9 | 6.4 | 6.5 | 1 | 2.5 |

Netherlands | 3.6 | 5.1 | 2.2 | 4.4 | 1.4 | 0.7 |

Austria | 4.3 | 5.5 | 3.1 | 4.9 | 1.2 | 0.6 |

Poland | 18.1 | 19.1 | 14.4 | 16.6 | 3.7 | 2.5 |

Portugal | 4.9 | 8.7 | 3.2 | 6.7 | 1.7 | 2 |

Slovenia | 7 | 7 | 6.5 | 6.1 | 0.5 | 0.9 |

Slovakia | 18.6 | 17.2 | 18.9 | 15.5 | -0.3 | 1.7 |

Finland | 10.6 | 8.6 | 9.1 | 8.2 | 1.5 | 0.4 |

Sweden | 5.3 | 7.7 | 5.9 | 7.9 | -0.6 | -0.2 |

United Kingdom | 4.8 | 4.3 | 5.8 | 5.1 | -1 | -0.8 |

Bulgaria | 16.2 | 9.8 | 16.7 | 10.3 | -0.5 | -0.5 |

Romania | 6.3 | 7.6 | 7.2 | 8.3 | -0.9 | -0.7 |

Eurostat, Labour Force Survey (LFS), annual averages

Share of part-time workers in total employment, in EU Member States - 2001 and 2006

Women | Men |

2001 | 2006 | 2001 | 2006 |

EU (25 countries) | 29.8 | 32.9 | 6.2 | 7.7 |

Belgium | 36.8 | 42.6 | 5.2 | 7.9 |

Czech Republic | 8.6 | 8.7 | 2.2 | 2.3 |

Denmark | 31.6 | 35.9 | 10.2 | 12.8 |

Germany | 39.3 | 45.8 | 5.3 | 9.3 |

Estonia | 10.4 | 11.6 | 4.7 | 4.6 |

Greece | 7.2 | 10.4 | 2.3 | 3 |

Spain | 17.3 | 23.5 | 2.8 | 4.5 |

France | 30.4 | 30.7 | 5.0 | 5.8 |

Ireland | 31.3 | : | 6.5 | : |

Italy | 17.8 | 26.7 | 3.8 | 4.7 |

Cyprus | 12.9 | 12 | 5 | 4.6 |

Latvia | 12.1 | 8.7 | 7.9 | 4.6 |

Lithuania | 10 | 11.8 | 7.6 | 6.5 |

Luxembourg | 25.6 | 38.2 | 1.8 | 2.5 |

Hungary | 5.1 | 5.7 | 2 | 2.8 |

Malta | 17.1 | 21.8 | 3.7 | 4.5 |

Netherlands | 71.3 | 74.7 | 20 | 23.2 |

Austria | 33.6 | 40.7 | 4.3 | 6.5 |

Poland | 12.6 | 13.5 | 8.2 | 7.1 |

Portugal | 16.7 | 15.9 | 6.9 | 7.5 |

Slovenia | 7.4 | 11.8 | 5 | 7.8 |

Slovakia | 3.8 | 4.8 | 1.2 | 1.2 |

Finland | 16.7 | 18.2 | 7.6 | 9.2 |

Sweden | 32.7 | 40.3 | 10.8 | 11.7 |

United Kingdom | 44.3 | 42.6 | 9 | 10.6 |

Bulgaria | 3.9 | 2.7 | 3.1 | 1.6 |

Romania | 19.1 | 10.2 | 14.7 | 9.3 |

Eurostat, Labour Force Survey (LFS) - Spring results

Pay gap between women and men in unadjusted form in EU Member States - 2005 (Difference between men’s and women’s average gross hourly earnings as a percentage of men’s average gross hourly earnings)

2005 (1) |

EU (25 countries) | 15 |

Belgium | 6 |

Czech Republic | 19 |

Denmark | 17 |

Germany | 22 |

Estonia | 24 |

Greece | 9 |

Spain | 13 |

France | 12 |

Ireland | 11 |

Italy | 7 |

Cyprus | 25 |

Latvia | 17 |

Lithuania | 15 |

Luxembourg | 14 |

Hungary | 11 |

Malta | 4 |

Netherlands | 18 |

Austria | 18 |

Poland | 10 |

Portugal | 5 |

Slovenia | 8 |

Slovakia | 24 |

Finland | 19 |

Sweden | 16 |

United Kingdom | 20 |

Bulgaria | 16 |

Romania | 13 |

Source: Eurostat. Administrative data are used for LU, Labour Force Survey for FR and MT. Provisional results of EU-SILC (Statistics on Income and Living Conditions) are used for BE, EL, ES, IE, IT, AT, PT, and UK. All other sources are national surveys. SI: Provisional results.

Exception to the reference year: (1) 2004: BE, DK, EE, FI, IE, IT, PT

NB: EU25 estimates are population weighted-averages of the latest available values.

Educational attainment (at least upper secondary school) of women and men aged 20 - 24, in EU Member States – 2005

Women | Men |

EU (25 countries) | 80.3 | 74.7 |

Belgium | 85.3 | 78.4 |

Czech Republic | 91.1 | 91.3 |

Denmark | 80.5 | 73.8 |

Germany | 72.5 | 70.4 |

Estonia | 87.6 | 77.6 |

Greece | 88.5 | 79.7 |

Spain | 68.5 | 55.4 |

France | 85 | 80.1 |

Ireland | 88.9 | 82.6 |

Italy | 78.1 | 69.2 |

Cyprus | 89.1 | 71.1 |

Latvia | 85.2 | 74.7 |

Lithuania | 91.8 | 83.9 |

Luxembourg | 75.8 | 66.6 |

Hungary | 84.9 | 81.9 |

Malta | 57 | 50.5 |

Netherlands | 79.9 | 71.4 |

Austria | 87.3 | 84.6 |

Poland | 93.3 | 88.9 |

Portugal | 57.5 | 40.8 |

Slovenia | 93.2 | 88 |

Slovakia | 92.6 | 91 |

Finland | 85.7 | 81 |

Sweden | 88.7 | 86.4 |

United Kingdom | 78.9 | 77.4 |

Bulgaria | 77.1 | 75.9 |

Romania | 76.8 | 75.2 |

Source: Eurostat, Labour Force Survey (LFS), annual averages.

NB: IE: Provisional value. Students living abroad for one year or more and conscripts on compulsory military service are not covered by the EU Labour Force Survey, which may imply lower rates than those available at national level. This is especially relevant for CY.

Members of single/lower houses of national parliaments in EU Member States - Distribution by sex 2004 and 2006

2004 | 2006 |

Women | Men | Women | Men |

EU (25 countries) | 23 | 77 | 24 | 76 |

Belgium | 33 | 67 | 36 | 64 |

Czech Republic | 15 | 85 | 16 | 84 |

Denmark | 38 | 62 | 39 | 61 |

Germany | 32 | 68 | 33 | 67 |

Estonia | 15 | 85 | 20 | 80 |

Greece | 13 | 87 | 13 | 87 |

Spain | 35 | 65 | 36 | 64 |

France | 13 | 87 | 13 | 87 |

Ireland | 12 | 88 | 12 | 88 |

Italy | 12 | 88 | 17 | 83 |

Cyprus | 9 | 91 | 16 | 84 |

Latvia | 17 | 83 | 21 | 79 |

Lithuania | 22 | 78 | 23 | 77 |

Luxembourg | 24 | 76 | 24 | 76 |

Hungary | 9 | 91 | 10 | 90 |

Malta | 9 | 91 | 9 | 91 |

Netherlands | 38 | 62 | 39 | 61 |

Austria | 36 | 64 | 33 | 67 |

Poland | 21 | 79 | 19 | 81 |

Portugal | 20 | 80 | 25 | 75 |

Slovenia | 13 | 87 | 13 | 87 |

Slovakia | 17 | 83 | 21 | 79 |

Finland | 40 | 60 | 38 | 62 |

Sweden | 48 | 52 | 48 | 52 |

United Kingdom | 18 | 82 | 20 | 80 |

Bulgaria | : | : | 21 | 79 |

Romania | : | : | 11 | 89 |

Source: European Commission, Employment, Social affairs and Equal opportunities DG, Database on Women and Men in Decision making. NB: The indicator has been developed within the framework of the follow-up of the Beijing Platform for Action in the EU Council of Ministers.

Data for 2004 are not available for BG and RO.

Distribution of managers by sex in EU Member States – 2000 and 2005

2000 | 2005 |

Women | Men | Women | Men |

EU (25 countries) | 30.6 | 69.4 | 32.2 | 67.8 |

Belgium | 32.2 | 67.8 | 32.9 | 67.1 |

Czech Republic | 24.1 | 75.9 | 30.3 | 69.7 |

Denmark | 24.0 | 76.0 | 23.0 | 77.0 |

Germany | 27.1 | 72.9 | 26.3 | 73.7 |

Estonia | 39.8 | 60.2 | 37.5 | 62.5 |

Greece | 25.1 | 74.9 | 25.8 | 74.2 |

Spain | 31.7 | 68.3 | 32.3 | 67.7 |

France | 35.0 | 65.0 | 38.0 | 62.0 |

Ireland | 26.1 | 73.9 | 30.2 | 69.8 |

Italy | 17.3 | 82.7 | 31.9 | 68.1 |

Cyprus | 15.0 | 85.0 | 13.6 | 86.4 |

Latvia | 37.3 | 62.7 | 44.3 | 55.7 |

Lithuania | 43.1 | 56.9 | 42.7 | 57.3 |

Luxembourg | 27.1 | 72.9 | 23.8 | 76.2 |

Hungary | 33.1 | 66.9 | 34.3 | 65.7 |

Malta | 17.7 | 82.3 | 14.5 | 85.5 |

Netherlands | 25.3 | 74.7 | 25.6 | 74.4 |

Austria | 30.3 | 69.7 | 27.0 | 73.0 |

Poland | 32.7 | 67.3 | 32.5 | 67.5 |

Portugal | 31.3 | 68.7 | 34.2 | 65.8 |

Slovenia | 29.1 | 70.9 | 32.8 | 67.2 |

Slovakia | 30.8 | 69.2 | 31.2 | 68.8 |

Finland | 25.9 | 74.1 | 29.7 | 70.3 |

Sweden | 30.1 | 69.9 | 29.8 | 70.2 |

United Kingdom | 34.1 | 65.9 | 34.5 | 65.5 |

Bulgaria | 30.0 | 70.0 | 34.3 | 65.7 |

Romania | : | : | 30.7 | 69.3 |

Eurostat, Labour Force Survey (LFS), spring data

NB: Managers are persons classified in ISCO 12 and 13.

CY, MT: data lack reliability due to the small sample size. IT: change in data collection method.

Gender segregation in occupations and in economic sectors in EU Member States, in 2001 and 2005

Gender segregation in occupations | Gender segregation in economic sectors |

2001 | 2005 | 2001 | 2005 |

Belgium | 26.1 | 26.2 | 18.1 | 18.1 |

Czech Republic | 29.2 | 28.4 | 18.9 | 19.1 |

Denmark | 28.1 | 26.9 | 19 | 18.7 |

Germany | 27 | 26.5 | 18.2 | 18.2 |

Estonia | 32.4 | 30.8 | 24.4 | 23.7 |

Greece | 21.5 | 22.5 | 15.4 | 15.9 |

Spain | 24.9 | 26.6 | 19.3 | 20.4 |

France | 26.6 | 26.3 | 17.4 | 17.6 |

Ireland | 26.7 | 27.2 | 20.7 | 22.4 |

Italy | 21.9 | 23.9 | 15.2 | 17.9 |

Cyprus | 29.5 | 30.6 | 17.5 | 20.9 |

Latvia | 29.7 | 27.1 | 21 | 21 |

Lithuania | 28.4 | 27.4 | 20.8 | 22.4 |

Luxembourg | 26.8 | 26.4 | 19.6 | 17.4 |

Hungary | 28.3 | 28.4 | 19.3 | 19.8 |

Malta | 17.2 | 24.3 | 15.2 | 15.2 |

Netherlands | 25 | 26.2 | 18.1 | 17.5 |

Austria | 27.2 | 26 | 20.3 | 18.3 |

Poland | 25.6 | 25.5 | 13.9 | 19 |

Portugal | 26.3 | 25.9 | 21.2 | 20.5 |

Slovenia | 26.8 | 27.6 | 17.4 | 18.3 |

Slovakia | 31.2 | 29.5 | 22.8 | 22.4 |

Finland | 29.6 | 28.9 | 21.9 | 22.2 |

Sweden | 28 | 27.4 | 21.2 | 21.6 |

United Kingdom | 26.8 | 25.9 | 18.8 | 18.5 |

Bulgaria | 27.0 | 27.8 | 17.5 | 19.2 |

Romania | : | 22.3 | 13.8 | 15.0 |

Eurostat, Labour Force Survey (LFS) – Spring data

Gender segregation in sectors is calculated as the average national share of employment for women and men applied to each sector; differences are added up to produce the total amount of gender imbalance expressed as a proportion of total employment (NACE classification).

Gender segregation in occupations is calculated as the average national share of employment for women and men applied to each occupation; differences are added up to produce the total amount of gender imbalance expressed as a proportion of total employment (ISCO classification).

Employment rates of women and men (aged 25-49), depending on whether they have children (under 12) – 2005

Without children | With children | Difference |

Women | Men | Women | Men | Women | Men |

EU (25 countries) | 76 | 85.6 | 61.1 | 91.5 | -14.9 | 5.9 |

Belgium | 76.2 | 87.2 | 70.1 | 92.4 | -6.1 | 5.2 |

Czech Republic | 86.5 | 90.5 | 54.4 | 94 | -32.1 | 3.5 |

Germany | 78.9 | 82.3 | 55.7 | 89.2 | -23.2 | 6.9 |

Estonia | 87.8 | 82.8 | 59.4 | 91.4 | -28.4 | 8.6 |

Greece | 58.7 | 85.4 | 55.9 | 96.1 | -2.8 | 10.7 |

Spain | 66.5 | 89.7 | 56.5 | 93 | -10 | 3.3 |

France | 77.3 | 84.7 | 66.9 | 91.4 | -10.4 | 6.7 |

Italy | 64.7 | 90.6 | 53.4 | 93.8 | -11.3 | 3.2 |

Cyprus | 73.9 | 90.4 | 67.6 | 96.1 | -6.3 | 5.7 |

Latvia | 80.9 | 83 | 65.1 | 90.2 | -15.8 | 7.2 |

Lithuania | 83.9 | 87 | 77.3 | 90.4 | -6.6 | 3.4 |

Luxembourg | 76.6 | 93.7 | 63.7 | 97.2 | -12.9 | 3.5 |

Hungary | 78.9 | 82.7 | 48.5 | 86.2 | -30.4 | 3.5 |

Malta | 36.9 | 88.9 | 28 | 93.1 | -8.9 | 4.2 |

Netherlands | 81.5 | 88.1 | 71.3 | 94.1 | -10.2 | 6 |

Austria | 83.2 | 88.8 | 68.4 | 93.7 | -14.8 | 4.9 |

Poland | 71.5 | 80.4 | 60.5 | 87.2 | -11 | 6.8 |

Portugal | 77.3 | 90.6 | 76.6 | 94.5 | -0.7 | 3.9 |

Slovenia | 82.7 | 87.1 | 84.5 | 94.3 | 1.8 | 7.2 |

Slovakia | 79.6 | 85.4 | 55.7 | 87.7 | -23.9 | 2.3 |

Finland | 79.4 | 78.8 | 70 | 91.8 | -9.4 | 13 |

United Kingdom | 83.2 | 87.2 | 63.3 | 91.2 | -19.9 | 4 |

Bulgaria | 75.1 | 77.1 | 61.4 | 81.5 | -13.7 | 4.4 |

Romania | 70.4 | 83.1 | 64.6 | 86.2 | -5.8 | 3.1 |

Source : Eurostat, European Labour Force Survey, annual averages.

Notes: No data for DK, IE and SE.

At-risk-of-poverty rate after social transfers for older people (women and men aged 65 years and over) in EU Member States – 2003

Women | Men |

EU (25 countries) | 20 | 15 |

Belgium | 21 | 20 |

Denmark | 18 | 16 |

Germany | 18 | 10 |

Estonia | 22 | 7 |

Greece | 30 | 26 |

Spain | 32 | 27 |

France | 17 | 14 |

Ireland | 45 | 34 |

Italy | 18 | 13 |

Cyprus | 55 | 48 |

Latvia | 17 | 7 |

Lithuania | 15 | 5 |

Luxembourg | 6 | 6 |

Hungary | 12 | 6 |

Netherlands | 7 | 6 |

Austria | 20 | 13 |

Poland | 7 | 4 |

Portugal | 30 | 29 |

Slovenia | 23 | 11 |

Slovakia | 11 | 11 |

Finland | 20 | 11 |

Sweden | 18 | 9 |

United Kingdom | 27 | 21 |

Source: Eurostat. SILC and national sources.

NB: 1) At risk of poverty rate for elderly persons: The share of persons aged 65+ with an income below the risk-of-poverty threshold, which is set at 60% of the national median income. Income must be understood as equivalised disposable income (sum from all sources, adjusted for household size and composition). Gender breakdown is based on assumption of equal sharing of resources within household. It should be noted that the data is drawn from the reference European source (EU-SILC) where available, but that during the transition to data collection under the EU-SILC regulations, ex post harmonised national sources are still used for around half of the countries. In consequence, whilst every effort has been made, for this reason indicators cannot be considered to be fully comparable

EU aggregates are computed as population weighted averages of available national values. Data is presented for income reference year 2003. No data is available for CZ or MT for this reference year. NL and SK : provisional values.

Average age of women at birth of first child - 2000 and 2004

2000 | 2004 |

EU (25 countries) | 27.7 | 28.3 |

Czech Republic | 25.0 | 26.3 |

Denmark | 27.7 | 28.4 |

Germany | 28.2 | 28.8 |

Estonia | 24.0 | 24.8 |

Greece | 28.0 | 28.0 |

Spain | 29.1 | 29.2 |

France | 27.9 | 28.4 |

Ireland | 27.6 | 28.0 |

Cyprus | 26.2 | 27.2 |

Latvia | 24.4 | 24.7 |

Lithuania | 23.9 | 24.8 |

Luxembourg | 28.4 | 28.7 |

Hungary | 25.1 | 26.3 |

Netherlands | 28.6 | 28.9 |

Austria | 26.4 | 27.0 |

Poland | 24.5 | 25.5 |

Portugal | 26.5 | 27.1 |

Slovenia | 26.5 | 27.5 |

Slovakia | 24.2 | 25.3 |

Finland | 27.4 | 27.8 |

Sweden | 27.9 | 28.6 |

United Kingdom | 29.1 | 29.7 |

Bulgaria | 23.5 | 24.4 |

Romania | 23.6 | 24.5 |

Source: Eurostat, Demography statistics.

NB: No data available for BE, IT and MT for both years. UK: Scotland and Northern Ireland not included

For DE, LU, UK and BG: birth order of current marriage: the comparability with other countries is limited.

Exceptions to the reference years:

(1) DE, EE, EL and ES: 2003.

[1] KOM(2006)92 lopullinen.

[2] Puheenjohtajan päätelmät, 7775/1/06/ REV 1.

[3] Tarjota vuonna 2010 lastenhoitopalveluja 33 prosentille 0–3-vuotiaista lapsista ja 90 prosentille yli 3-vuotiaista lapsista pakolliseen koulunaloittamisikään asti.

[4] KOM(2006)571 lopullinen.

[5] SEC(2006)1245.

[6] Direktiivit 92/85/ETY ja 96/34/EY.

[7] Direktiivi 2006/54/EY.

[8] Direktiivi 2002/73/EY.

[9] Asetus (EY) 1922/2006.

[10] Erityisesti asetukset (EY) N:o 1081/2006 ja 1083/2006.

[11] Neuvoston päätös 2006/702/EY.

[12] Asetuksen (EY) N:o 1083/2006 16 artikla.

[13] Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 8 artikla.

[14] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1672/2006/EY, tehty 24. lokakuuta 2006.

[15] Neuvoston asiakirjan 6801/06, annettu 27.2.2006, perusteella.

[16] KOM(2006)437 lopullinen.

[17] Euroopan komission tekemät laskelmat osoittavat, että naisten työllisyysaste jatkaa kasvuaan ja saavuttaa 65 prosenttia vuonna 2025, minkä jälkeen se vakiintuu tälle tasolle. Ks. http://ec.europa.eu/economy_finance/publications/european_economy/2006/eesp106en.pdf.

[18] Keskimääräisen bruttotuntipalkan suhteellinen ero miesten ja naisten välillä.

[19] Josta valtaosa naisia.

[20] Politiikkaa, jolla pyritään yhtä aikaa varmistamaan työmarkkinoiden joustavuus ja työn tuoma turva.

[21] Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 11 ja 16 artikla ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 6 ja 8 artikla.

[22] Yhteisön strategiset suuntaviivat, 1 kohta.

[23] Yhteisön strategiset suuntaviivat, 1.3.1 kohta.

[24] Yhteisön strategiset suuntaviivat, 1.2.4 kohta.

[25] Yhteisön strategiset suuntaviivat, 1.3.1 kohta.

[26] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/73/EY, annettu 23. syyskuuta 2002, 8 a artikla.