52006PC0083

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 21.02.2006

KOM(2006) 83 lopullinen

2003/0168 (COD)

Muutettu ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

SOPIMUKSENULKOISIIN VELVOITTEISIIN SOVELLETTAVASTA LAISTA(ROOMA II)

(komission EY:n perustamissopimuksen 250 (2) artiklan nojalla esittämä)

PERUSTELUT

1. MENETTELYN TAUSTA

Komissio antoi alkuperäisen ehdotuksen[1] 22. heinäkuuta 2003, jolloin se myös toimitettiin Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi komission ehdotuksesta lausuntonsa 30. kesäkuuta ja 1. heinäkuuta 2004[2].

Euroopan parlamentti hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä 54 tarkistusta 6. heinäkuuta 2005 pidetyssä täysistunnossa[3].

2. MUUTETUN EHDOTUKSEN TAVOITE

Muutetussa ehdotuksessa on mukautettu sopimuksenulkoisia velvoitteita koskevaa alkuperäistä asetusehdotusta siten, että siinä otetaan huomioon eräät parlamentin hyväksymät tarkistukset mutta myös neuvoston työryhmissä tehdyn työn tulokset.

3. KOMISSION KANTA PARLAMENTIN EHDOTTAMIIN TARKISTUKSIIN

3.1 Tarkistukset, jotka komissio hyväksyy sellaisenaan

Tarkistukset 2, 12, 17, 19, 22, 24, 35, 38, 39, 40, 44, 45, 48, 51, 52 ja 53 voidaan hyväksyä parlamentin esittämässä muodossa. Ne joko selkeyttävät ehdotuksen sanamuotoa tai täsmentävät tiettyjä yksityiskohtia tai tuovat alkuperäiseen ehdotukseen lisäyksiä, jotka voivat olla hyödyllisiä sen täytäntöönpanon kannalta.

3.2 Tarkistukset, joiden sisällön komissio hyväksyy uudelleen muotoiltuna

Tarkistukset 1, 5, 18, 20, 21, 23, 25, 28, 34, 36, 37, 46 ja 49 voidaan hyväksyä sisältönsä puolesta, mutta ne on muotoiltava uudelleen.

Tarkistuksessa 1 viitataan ”Rooma I” -asetukseen. Tällaista asetusta ei kuitenkaan ole vielä annettu, ja siihen asti on syytä viitata ”tulevaan yhteisön säädökseen, jolla korvataan vuoden 1980 Rooman yleissopimus”.

Tarkistuksen 5 tarkoituksena on täsmentää, että asetuksen soveltamisalaan kuuluvat myös objektiiviseen vastuuseen perustuvat sopimuksenulkoiset velvoitteet ja kyky vastata vahingon aiheuttaneesta teosta. Komissio hyväksyy tämän analyysin, mutta sen mielestä on parempi koota kaikki asetuksen soveltamisalaa koskevat täsmennykset samaan, johdanto-osan 5 kappaleeseen, toistamatta kuitenkaan niitä seikkoja, jotka mainitaan erikseen sovellettavaa lakia koskevassa 12 artiklassa.

Tarkistuksen 18 tarkoituksena on täsmentää, että perusteeton etu ja asiainhuolto ovat sopimuksessa tarkoitettuja sopimuksenulkoisia velvoitteita. Komissio yhtyy tähän kantaan. Sen mielestä on kuitenkin parempi koota kaikki asetuksen soveltamisalaa koskevat täsmennykset samaan johdanto-osan kappaleeseen, jotta tekstistä ei tule liian raskasta. Komissio katsoo erityisesti, että yhteisöjen tuomioistuimen on tulkittava Bryssel I ja Rooma II -asetuksissa sekä vuoden 1980 Rooman yleissopimuksessa (tai sen korvaavassa yhteisön säädöksessä) käytettyjä oikeudellisia käsitteitä itsenäisesti ja johdonmukaisesti sen sijaan, että laadittaisiin pitkä mutta väistämättä epätäydelliseksi jäävä luettelo erilaisista täsmennyksistä. Lisäksi tarkistuksen tarkoituksena on poistaa asetuksen soveltamisalasta valtiolle julkisen vallan käytön yhteydessä aiheutuva vastuu. Komissio hyväksyy tarkistuksen sisällön, mutta katsoo, että se on muotoiltu paremmin yhteisesti hyväksytyissä kansainvälisissä yleissopimuksissa.

Tarkistuksen 20 tarkoituksena on sulkea asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle ne sopimuksenulkoiset velvoitteet, joista on annettu yhtiöoikeuteen kuuluvaa erityissääntelyä tai muita oikeushenkilöitä kuten yhdistyksiä koskevia erityissäännöksiä. Komissio hyväksyy tarkistuksen sisällön, mutta ehdottaa yksinkertaisempaa sanamuotoa.

Tarkistuksessa 21 täsmennetään, että trustin yhteydessä syntyneet sopimuksenulkoiset velvoitteet eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan. Komissio hyväksyy tarkistuksen sisällön, mutta katsoo, että on parempi pitäytyä 1. heinäkuuta 1985 tehdyn Haagin yleissopimuksen sanamuotoon.

Tarkistuksessa 23 täsmennetään, että asetuksen soveltamisalaan ei kuulu valtion vastuu eivätkä etenkään tietyt virallisesti valtuutettujen julkisten viranomaisten toteuttamat toimet. Komissio voi hyväksyä ehdotetun ratkaisun sisällön, mutta katsoo, että tarkistuksen 18 vuoksi muutosta ei tarvitse tehdä.

Tarkistuksen 25 tarkoituksena on ottaa käyttöön mahdollisuus, jonka mukaan tietyt jo sopimussuhteessa olevat osapuolet voivat valita sopimuksenulkoiseen velvoitteeseensa sovellettavan lain ennen kuin vahinko on tapahtunut. Komissio voi hyväksyä ennakkovalinnan periaatteen ja on samaa mieltä siitä, että valintaa on säädeltävä tiukasti erityisesti heikompien osapuolten suojaamiseksi. Valinnalle asetetut edellytykset on kuitenkin ilmaistava yksinkertaisesti ja selkeästi. Ellei sanamuoto ole juridisesti riittävän selkeä, osapuolet saattavat joutua panemaan vireille riita-asian, mikä tekisi menettelystä pitkällisen ja kalliin. Tämä olisi ristiriidassa asetuksen tavoitteen kanssa. Komission ehdottama sanamuoto antaa yhtäältä mahdollisuuden suojata kuluttajia ja palkansaajia harkitsemattomalta valinnalta ja sulkee toisaalta pois sen mahdollisuuden, että valinta sisällytetään vakiosopimukseen.

Tarkistuksilla 28 ja 34 muutetaan jaksojen rakennetta ja otsikointia, jotta pääsääntö erottuisi paremmin erityissäännöistä tiettyjen deliktiryhmien osalta. Komissio voi hyväksyä muutoksen periaatteen. Jotta voitaisiin ottaa huomioon neuvoston työryhmissä tehty työ ja eri jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien erot, komission ehdotuksessa otetaan kuitenkin käyttöön uusi lisäjaottelu, jossa tiettyihin deliktiryhmiin sovellettavat erityissäännöt erotetaan perusteettomaan etuun ja asiainhuoltoon sovellettavista säännöistä.

Tarkistukset 36 ja 37 korvaavat komission alkuperäisen ehdotuksen 9 artiklassa esitetyn, kaikkiin kvasisopimuksiin sovellettavan säännön kahdella erityissäännöllä, joista toista sovelletaan perusteettomaan etuun ja toista asiainhuoltoon. Komissio voi hyväksyä tämän lisäjaottelun. Muutetussa ehdotuksessaan se haluaa kuitenkin ottaa huomioon myös eräitä teknisluonteisia parannuksia, jotka perustuvat neuvoston työryhmissä tehtyyn työhön.

Tarkistuksen 46 tarkoituksena on selkeyttää sääntöä, joka koskee vahingonkärsijän oikeutta nostaa kanne suoraan vahingonaiheuttajan vakuutuksenantajaa vastaan, sen sisältöä kuitenkaan muuttamatta. Komissio voi hyväksyä sanamuodon muuttamisen, jotta säännöstä saadaan ymmärrettävämpi. Se pitää kuitenkin parempana neuvoston työryhmien työhön perustuvaa sanamuotoa, jolla on sama tavoite.

Tarkistuksen 49 tarkoituksena on täsmentää ammattitoimintaa kotona harjoittavan luonnollisen henkilön asuinpaikka. Komissio voi hyväksyä täsmennyksen sisällön. Se pitää kuitenkin parempana sanamuotoa, joka on lähempänä neuvoston työryhmien työn tuloksena syntynyttä muotoilua, jossa kehotetaan tuomioistuinta ottamaan huomioon ensisijaisesti se paikka, jossa toimintaa tosiasiallisesti harjoitetaan, eikä virallista osoitetta, joka saattaa osoittautua keksityksi.

3.3 Komission osittain hyväksymät tarkistukset

Tarkistuksen 3 tarkoituksena on tehdä alkuperäisen ehdotuksen johdanto-osan 7 kappaleeseen muutokset, jotka perustuvat 3 artiklan yleissääntöä koskevaan tarkistukseen 26. Koska komissio voi hyväksyä tarkistuksen 26 vain osittain, se hylkää myös johdanto-osan kappaleen vastaavat muutokset. Tarkistuksen viimeisessä virkkeessä taas muistutetaan tarpeesta noudattaa osapuolten aikomuksia, mutta tämä ajatus sisältyy jo komission muutetun ehdotuksen johdanto-osan 8 kappaleeseen.

Tarkistus 14 koskee vahingon aiheuttaneen teon tapahtumahetkellä kyseisessä maassa voimassa olleita yleistä turvallisuutta koskevia sääntöjä. Tarkistuksella on kaksi tavoitetta: ensinnäkin lisäämällä ilmaisu ” siinä määrin kuin se on asianmukaista ” halutaan vielä korostaa, että näiden sääntöjen soveltaminen riippuu tuomioistuimen yksinomaisesta harkintavallasta, ja toisaalta sulkea pois tämä mahdollisuus silloin kun kyseessä on henkilöön liittyvien oikeuksien loukkaaminen tai vilpillinen kilpailu. Komissio voi hyväksyä ehdotetun täsmennyksen tämän johdanto-osan kappaleen ensimmäisen virkkeen osalta. Sen sijaan Euroopan parlamentin mietinnössä ei perustella, miksi mahdollisuus soveltaa tätä sääntöä olisi suljettava pois silloin kun kyseessä on henkilöön liittyvien oikeuksien loukkaaminen tai vilpillinen kilpailu. Komissio katsoo näin ollen, ettei ole syytä evätä näiden kahden deliktiryhmän tekijöiltä tämän säännön heille suomaa suojaa.

Tarkistus 26 , joka koskee komission alkuperäisen ehdotuksen 3 artiklan yleissääntöä, voidaan hyväksyä 1 kohtaan tehtyjen sanamuodon parannusten osalta, sillä tarkistus vahvistaa komission ehdottamaa sääntöä. Sen sijaan komissio ei voi hyväksyä 2 ja 3 kohdan muutoksia. Artiklan 2 kohdassa otetaan käyttöön liikenneonnettomuuksia koskeva erityissääntö, jonka mukaan sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovellettaisiin eri lakia kuin vahingonkorvauksen määrän määrittämiseen. Komissio ymmärtää, että parlamentti on pyrkinyt löytämään tasapuolisen ratkaisun, joka tyydyttäisi liikenneonnettomuuksien monilukuisia uhreja. Tällaista ratkaisua ei kuitenkaan voida hyväksyä ilman perusteellista ennakkoanalyysia, koska se poikkeaa huomattavasti jäsenvaltioissa voimassa olevasta positiivisesta oikeudesta. Komissio ehdottaakin, että tätä kysymystä tarkastellaan lähemmin asetuksen soveltamista koskevassa kertomuksessa, jota käsitellään tarkistuksessa 54. Artiklan 3 kohtaa koskeva tarkistus muuttaisi olennaisesti säädöksen sisältöä. Toki siinä täsmennetään, että tuomioistuimen käytössä olevaa poikkeuslauseketta on sovellettava ”poikkeuksellisesti”. Ehdotettu sanamuoto voidaan kuitenkin ymmärtää siten, että se kääntyy asetuksen tavoitteena olevaa ennakoitavuutta vastaan. Kohdassa luetellaan peräti viisi tekijää, joiden nojalla poikkeuslausekkeen soveltamista voidaan perustella. Tämä saattaa johtaa siihen, että osapuolet ja tuomioistuin tutkivat järjestelmällisesti, onko yleissäännön soveltamisen tuloksena syntyvä ratkaisu perusteltu, myös silloin kun ratkaisu ensi näkemältä vaikuttaa tyydyttävältä. Siksi komissio ei voi hyväksyä tarkistuksen 26 tätä osaa vaan pitäytyy alkuperäiseen lähestymistapaansa, jonka oikeellisuus näyttää sitä paitsi saaneen vahvistuksen neuvoston työryhmissä. Komissio myöntää kuitenkin, että eräät 3 kohdassa luetellut tekijät ovat varteenotettavia, erityisesti osapuolten yhteinen asuinpaikka, olemassa oleva oikeussuhde tai tosiasiallinen suhde sekä osapuolten oikeutetut odotukset. Koska kaksi ensimmäistä tekijää on jo mainittu alkuperäisen ehdotuksen 2 ja 3 kohdassa, muutetun ehdotuksen 5 artiklan 3 kohtaan on otettu vain nimenomainen viittaus osapuolten oikeutettuihin odotuksiin.

Tarkistus 50 koskee ns. oikeusjärjestyksen perusteita koskevaa poikkeusjärjestelyä. Tarkistuksessa otetaan ensin käyttöön uusi 1 a kohta, jonka tarkoituksena on täsmentää oikeuspaikan oikeusjärjestyksen käsitettä luettelemalla eräitä viitesäädöksiä. Vaikka jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä on tietysti yhteisiä piirteitä, myös vaihtelua esiintyy jäsenvaltiosta toiseen. Siksi komissio ei voi hyväksyä tällaista luetteloa. Ehdotetussa uudessa 1 b kohdassa käsitellään liian suurina pidettyjä vahingonkorvauksia, esimerkiksi tietyntyyppisiä varoittavia tai rankaisevia vahingonkorvauksia, joita koskevaa erityissääntöä käsiteltiin jo komission alkuperäisen ehdotuksen 24 artiklassa. Komissio voi hyväksyä, että tämä sääntö otetaan oikeuspaikan oikeusjärjestystä koskevaan artiklaan, kunhan sanamuotoa muutetaan selkeämmäksi siten, että rankaisevia vahingonkorvauksia ei pidetä ipso facto liiallisina. Ehdotetun uuden 1 c kohdan tarkoituksena on, että poikkeuslausekkeeseen voitaisiin vedota ainoastaan toisen osapuolen pyynnöstä. Tuomioistuimen on kuitenkin valvottava oma-aloitteisesti, että oikeuspaikan perusarvoja noudatetaan, eikä tätä tehtävää voida osoittaa osapuolille, varsinkaan kun näillä ei aina ole asianajajaa edustajanaan. Sitä paitsi Bryssel I -asetuksessa säädetään, että tuomioistuin voi kieltäytyä eksekvatuurimenettelystä toisessa jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen osalta, jos päätös on ristiriidassa oikeuspaikan oikeusjärjestyksen kanssa. Näistä syistä komissio ei voi hyväksyä ehdotettua 1 c kohtaa.

Tarkistuksessa 54 velvoitetaan komissio esittämään kertomus asetuksen soveltamisesta sen voimaantulon jälkeen. Vaikka komissio myöntää, että tällainen kertomus on hyödyllinen, se ei voi hyväksyä kaikkia sille tarkistuksessa asetettuja edellytyksiä. Ensinnäkin määräaika on liian lyhyt, sillä kolmessa vuodessa asetuksen hyväksymisen jälkeen ei vielä kerry riittävästi oikeuden päätöksiä, jotta säädöksen toimintaa voitaisiin arvioida tehokkaasti. Samoin kuin Bryssel I -asetuksen kohdalla komissio ehdottaa viiden vuoden määräaikaa säädöksen voimaantulon jälkeen. Kertomuksen sisällön osalta komissio toteaa, että tuomioistuinten myöntämien vahingonkorvausten määrän tarkastelua sekä eurooppalaisten tiedotusvälineiden toimintaa koskevien eettisten sääntöjen laatimista koskevat tavoitteet ylittävät selvästi lainvalintasääntöjen puitteet. Siksi komissio ei voi hyväksyä, että näitä kysymyksiä tarkasteltaisiin tämän asetuksen soveltamista koskevassa kertomuksessa. Sitä vastoin komissio on yhtä mieltä Euroopan parlamentin kanssa siitä, että on tarpeen pohtia, miten voitaisiin edistää vieraan valtion lain soveltamisen yhdenmukaisuutta jäsenvaltioiden tuomioistuimissa. Komissio katsoo, että tätä aihetta koskevan säädösehdotuksen laatiminen on tässä vaiheessa ennenaikaista (ks. tarkistus 43), mutta se hyväksyy ajatuksen siitä, että kysymystä olisi tarkasteltava lähemmin asetuksen soveltamista koskevassa kertomuksessa.

3.4 Hylätyt tarkistukset

Komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 4, 9, 10, 15 ja 16 , koska se on jo hylännyt niitä vastaavat tarkistukset 26, 30, 54 (3 kohta), 31 ja 42.

Tarkistusten 6, 7, 8, 11 ja 13 tarkoituksena on tehdä johdanto-osan kappaleisiin tarvittavat muutokset siksi, että tarkistuksilla 27, 29 ja 33 on poistettu eräitä erityisdeliktejä koskevia erityissääntöjä. Jos komissio ei voi hyväksyä erityissääntöjen poistamista (ks. jäljempänä), se hylkää myös johdanto-osan kappaleisiin tehdyt vastaavat muutokset. Parlamentti ei kuitenkaan sulje mietinnössään pois mahdollisuutta säilyttää tietyt erityissäännöt sillä ehdolla, että niissä määritellään niiden soveltamisala, esimerkiksi vilpillinen kilpailu ja ympäristövahingot. Siksi muutetun ehdotuksen johdanto-osan 12, 13 ja 14 kappaleessa viitataan nyt näitä kysymyksiä koskevaan yhteisön johdettuun oikeuteen. Lisäksi kyseisissä artikloissa käytetty oikeudellinen terminologia on muutettu johdetun oikeuden mukaiseksi. Vaikka nämä käsitteet voidaan siten määritellä täsmällisemmin yhteisön aineellisen oikeuden nojalla, on kuitenkin syytä korostaa, että ne voidaan – kansainvälisessä yksityisoikeudessa tarkoitettua deliktin määritelmää varten – määritellä laajemmin kuin yhteisön aineellisessa oikeudessa.

Tarkistuksen 27 tarkoituksena on poistaa tuotevastuuta koskeva erityissääntö. Samoin kuin muiden erityisdeliktien kuten kilpailua rajoittavien vaikutusten ja ympäristövahinkojen osalta komissio katsoo, että yleissääntö päinvastoin estää todennäköisesti sovellettavan lain kohtuullisen varman ennakoinnin. Vahingon aiheutumispaikkaan perustuva lainvalinta saattaa näet osoittautua aivan sattumanvaraiseksi kulutustavaroiden suuren liikkuvuuden vuoksi (esimerkkinä Alankomaissa valmistettu hiustenkuivaaja, joka saksalaisella matkailijalla on mukanaan Thaimaassa). Koska vakuutuksenantajat lisäksi usein sopivat tällaisista kysymyksistä keskenään, on erityisen tärkeää laatia selkeä ja ennakoitavissa oleva sääntö tällaisten sopimusten tekemisen helpottamiseksi. Siksi komissio ei voi hyväksyä ehdotettua poistoa.

Tarkistuksen 29 tarkoituksena on poistaa kilpailunrajoituksia koskeva erityissääntö. Komissio ei voi hyväksyä tätä tarkistusta, sillä alkuperäisen ehdotuksen 5 artiklan tarkoituksena ei ollut ottaa käyttöön yleissäännöstä poikkeavaa sääntöä, vaan ainoastaan konkretisoida vahingon aiheutumispaikka, mikä ei aina ole helppoa. Muutetun ehdotuksen 7 artiklan sanamuotoa on hieman muutettu, jotta siitä kävisi selkeämmin ilmi, että kyseessä on pelkästään vahingon aiheutumispaikan konkretisoiminen. Vastatakseen Euroopan parlamentin esittämään määritelmiä koskevaan pyyntöön komissio on päättänyt käyttää muutetun ehdotuksen 7 artiklassa terminologiaa, joka perustuu suoraan 11 päivänä toukokuuta 2005 annettuun direktiiviin 2005/29/EY. Tästä sitä vastoin seuraa, että 7 artiklan soveltamisalaan eivät kuulu perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa ja jäsenvaltioiden vastaavissa säännöissä kielletyistä kilpailunvastaisista käytännöistä johtuvat sopimuksenulkoiset velvoitteet, vaan ne kuuluvat edelleen 5 artiklassa vahvistetun yleissäännön soveltamisalaan. Komissio julkaisee joulukuussa 2005 vihreän kirjan yhteisön kilpailuoikeuden loukkauksista johtuvia vahinkoja koskevista korvauskanteista ja esittää siinä pohdittavaksi kysymyksen siitä, mitä lakia olisi sovellettava, kun kyseessä on siviilikanne vahingonkorvauksen saamiseksi kilpailua rajoittavan käytännön aiheuttamasta vahingosta. Komissio varaa itselleen oikeuden kannattaa yhteispäätösmenettelyssä toisenlaista ratkaisua saamansa palautteen perusteella.

Tarkistuksen 57 tarkoituksena on muuttaa erityisesti lehdistössä tapahtuvaan yksityisyyden loukkaukseen sovellettavan säännön sisältöä. Komissio ei voi hyväksyä tätä tarkistusta, koska se suosii liikaa kustantajaa suhteessa lehdistön välityksellä tapahtuneen loukkauksen oletettuun uhriin. Tarkistus ei myöskään vastaa useimmissa jäsenvaltioissa voimassa olevaa käytäntöä. Koska neuvostossa hyväksyttyä sanamuotoa ja Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksyttyä sanamuotoa ei voida sovittaa yhteen, komissio katsoo, että tämä kiistakysymys voitaisiin ratkaista parhaiten sulkemalla lehdistön välityksellä tapahtuneet ja muut vastaavat yksityisyyden loukkaukset komission muutetun ehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle ja poistamalla alkuperäisen ehdotuksen 6 artikla. Muut yksityisyyden loukkaukset katettaisiin siis muutetun ehdotuksen 5 artiklan säännöksillä.

Tarkistuksen 31 tarkoituksena on ottaa käyttöön uusi erityissääntö, joka koskee työtaistelutoimenpiteistä johtuvia vahinkoja. Komissio ymmärtää tarkistuksen taustalla olevat poliittiset perustelut, mutta se ei voi hyväksyä tarkistusta, koska ehdotettu sääntö on liian ankara.

Tarkistuksessa 32 muistutetaan, että niin kauan kuin yhteisön tasolla ei ole olemassa erityissääntöä liikenneonnettomuuksien yhteydessä sovellettavasta lainvalinnasta, jäsenvaltiot soveltavat joko vuoden 1971 Haagin yleissopimusta tai Rooma II -asetuksen yleissääntöjä. Koska ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että muutetun ehdotuksen 26 artiklassa tarkoitettu asetuksen soveltamista koskeva kertomus osoittaa asetuksen yleissääntöjen olevan tyydyttävä ratkaisu, komissio ei voi vielä tässä vaiheessa sitoutua uuden säädösehdotuksen antamiseen, vaan hylkää tämän tarkistuksen. Tarkistuksen 2 kohdassa toistetaan ehdotus, joka sisältyy myös tarkistukseen 26 ja joka koskee uuden erityissäännön käyttöönottoa liikenneonnettomuuden aiheuttamien vahinkojen suuruuden määrittämiseksi. Komissio ei voi hyväksyä tätä tarkistusta (ks. edellä tarkistus 26).

Tarkistuksen 33 tarkoituksena on poistaa ympäristövahinkoja koskeva erityissääntö. Komissio ei voi hyväksyä tätä tarkistusta, koska ehdotettu sääntö vastaa yhteisön kannattamaa aiheuttamisperiaatetta, joka on jo voimassa useissa jäsenvaltioissa. Kun tästä tarkistuksesta äänestettiin täysistunnossa, vihreät pidättyivät äänestyksestä.

Tarkistus 41 koskee jälleen vahingonkorvausten suuruuden määrittämistä, joka yleensä (liikenneonnettomuuksia lukuun ottamatta) tapahtuisi oikeuspaikan ( lex fori ) perusteella. Komissio ei voi hyväksyä tätä tarkistusta, koska kysymys on vahingonkärsijän kannalta olennainen paitsi liikenneonnettomuuksissa myös muissa tilanteissa. Erityisesti silloin kun on aiheutunut henkilövahinkoja, asetuksessa vahvistettujen sääntöjen nojalla voidaan löytää oikeudenmukainen ratkaisu, joka ottaa huomioon sekä vahingonkärsijän että vahingonaiheuttajan oikeutetut odotukset.

Tarkistukset 42 ja 43 koskevat vieraan valtion lain soveltamista tuomioistuimessa. Ensimmäisen tarkistuksen tarkoituksena on velvoittaa osapuolet ilmoittamaan haasteessa, mitä lakia vaateeseen sovelletaan. Komissio kannattaa ajatusta kansainvälistä riita-asiaa käsittelevän tuomioistuimen työn helpottamisesta, mutta tämän säännön soveltaminen olisi liian vaikeaa, sillä kaikki osapuolet eivät voi tietää, mitä lakia niiden tilanteeseen sovelletaan, varsinkaan jos niillä ei ole edustajanaan asianajajaa. Toisen tarkistuksen tarkoituksena on virallistaa monissa jäsenvaltioissa jo voimassa oleva sääntö, jonka mukaan tuomioistuimen on omasta aloitteestaan määritettävä sovellettavan ulkomaisen lain sisältö, joskin se voi pyytää tähän osapuolilta apua. Komissio katsoo, että useimmat jäsenvaltiot eivät toistaiseksi pystyisi soveltamaan tällaista sääntöä, koska niillä ei ole käytössä tehokkaita rakenteita, jotka helpottaisivat ulkomaisen lain soveltamista tuomioistuimissa. Siksi se hylkää tämän tarkistuksen. Komissio katsoo kuitenkin, että ajatusta kannattaa pohtia lähemmin asetuksen soveltamista koskevan kertomuksen yhteydessä.

Tarkistus 47 on päällekkäinen tarkistuksen 22 kanssa, jonka sanamuoto on komission mielestä parempi. Näin ollen se tarkistus 47 hylätään.

4. PÄÄTELMÄ

Komissio muuttaa EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti ehdotustaan kuten jäljempänä esitetään.

2003/0168 (COD)

Muutettu ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

SOPIMUKSENULKOISIIN VELVOITTEISIIN SOVELLETTAVASTA LAISTA(ROOMA II)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 61 artiklan c alakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen[4],

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[5],

noudattavat EY:n perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä[6],

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen ylläpitämisen ja kehittämisen. Tätä varten yhteisön on toteutettava muun muassa toimenpiteitä, jotka koskevat oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa asioissa, joiden vaikutukset ulottuvat rajojen yli, siinä määrin kuin ne ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi, ja joiden tarkoituksena on lainvalintaa koskevien jäsenvaltioiden sääntöjen yhteensopivuuden edistäminen.

(2) Amsterdamin sopimuksen asiaa koskevien määräysten tehokasta täytäntöönpanoa silmällä pitäen neuvosto (oikeus- ja sisäasiat) hyväksyi 3 päivänä joulukuuta 1998 toimintasuunnitelman, jossa täsmennetään, että muihin kuin sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevan oikeudellisen välineen laatiminen on yksi niistä toimenpiteistä, jotka olisi toteutettava kahden vuoden kuluessa Amsterdamin sopimuksen voimaantulosta.[7]

(3) Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti[8], että oikeuden päätösten vastavuoroinen tunnustaminen on yksi ensisijaisista toimista Euroopan oikeusalueen luomiseksi. Vastavuoroista tunnustamista koskevassa ohjelmassa[9] täsmennetään, että lainvalintasääntöjen yhdenmukaistamistoimet ovat liitännäistoimenpiteitä, jotka helpottavat tämän periaatteen toteuttamista.

(4) Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää riita-asioiden ratkaisun ennakoitavuuden, oikeusvarmuuden ja tuomioiden vapaan liikkuvuuden parantamista siten, että jäsenvaltioiden voimassa olevissa lainvalintasäännöissä määrätään sovellettavaksi samaa kansallista lakia riippumatta siitä, minkä maan tuomioistuimessa riita-asiaa koskeva kanne on nostettu.

(5) Asetuksen soveltamisala ja säännökset, joita yhteisöjen tuomioistuin tulkitsee itsenäisesti , on vahvistettava siten, että voidaan varmistaa johdonmukaisuus tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetun asetuksen (EY) N:o 44/2001[10] (Bryssel I) [11] ja vuoden 1980 Rooman yleissopimuksen[12][13] sekä sen korvaavan yhteisön säädöksen kanssa . Tätä asetusta ei sovelleta ainoastaan jo tapahtuneita vahinkoja koskeviin korvauskanteisiin vaan myös kanteisiin, joiden tarkoituksena on ehkäistä uhkaavat vahingot. Asetus kattaa myös objektiiviseen vastuuseen perustuvat velvoitteet.

(6) Vain sellaisten yhdenmukaisten sääntöjen avulla, joita sovelletaan riippumatta siitä, mitä lakia niiden mukaan on sovellettava, voidaan välttää kilpailun vääristyminen yhteisön oikeussubjektien välillä.

(7) Vaikka tekopaikan lakia ( lex loci delicti commissi ) sovelletaan sopimuksenulkoisten velvoitteiden alalla perussääntönä miltei kaikissa jäsenvaltioissa, tämän periaatteen käytännön soveltamisessa esiintyy eroavuuksia silloin kun teko on aiheuttanut vahinkoa useammassa kuin yhdessä valtiossa. Tämä tilanne aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta.

(7) Yhteisön oikeuden johdonmukaisuuden varmistaminen edellyttää, että tämä asetus ei vaikuta niihin muihin kuin tämän asetuksen sisältämiin johdetun oikeuden säännöksiin, jotka koskevat sovellettavaa lakia tai vaikuttavat siihen; näitä ovat erityisaloja koskevat erityiset lainvalintasäännöt, yhteisössä annetut kansainvälisesti pakottavat säännökset tai sisämarkkinoihin liittyvät oikeudelliset perusperiaatteet. Näin ollen tämän asetuksen olisi edistettävä sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja erityisesti tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta.

(8) Osapuolten tahdonautonomian takaamiseksi niiden on saatava valita sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovellettava laki. On kuitenkin aiheellista säännellä tätä valintaa tietyin ehdoin sekä evätä kuluttajilta ja palkansaajilta mahdollisuus valita sovellettava laki ennen vahingon aiheuttaneen teon tapahtumista.

(9) Vaikka tekopaikan lakia ( lex loci delicti commissi ) sovelletaan sopimuksenulkoisten velvoitteiden alalla perussääntönä miltei kaikissa jäsenvaltioissa, tämän periaatteen käytännön soveltamisessa esiintyy eroavuuksia silloin kun teko on aiheuttanut vahinkoa useammassa kuin yhdessä valtiossa. Tämä tilanne aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta.

(8 10) Yhdenmukaisen säännön on parannettava tuomioistuinten päätösten ennakoitavuutta ja varmistettava kohtuullinen tasapaino vahingonkärsijän ja sen henkilön etujen välillä, jonka vastuuseen vedotaan. Sen maan lain soveltaminen, jossa välitön vahinko on aiheutunut ( lex loci delicti commissi ), saattaa kohtuulliseen tasapainoon vahingonkärsijän ja vahingonaiheuttajan edut, minkä lisäksi se vastaa nykyajan käsityksiä siviilioikeudellisesta vastuusta ja pyrkimystä kehittää objektiiviseen vastuuseen tähtääviä järjestelmiä.

(9 11) Olisi vahvistettava erityissäännöt erikoisdelikteille, joiden osalta eri osapuolten etuja ei voida saattaa kohtuulliseen tasapainoon yleissäännön avulla.

(10 12) Kun kyseessä on tuotevastuu sellaisena kuin se määritellään erityisesti tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 25 päivänä heinäkuuta 1985 annetussa direktiivissä 374/1985/ETY [14], lainvalintasäännön on vastattava tavoitteisiin, joita ovat pitkälle teknistyneeseen nykyaikaiseen yhteiskuntaan liittyvien riskien oikeudenmukainen jakaminen, kuluttajien terveyden suojeleminen, innovatiivisuuden kannustaminen, rehdin kilpailun varmistaminen ja kauppavaihdon helpottaminen. Vahingonkärsijän asuinpaikkaan perustuva lainvalinta ennakoitavuuslausekkeella täydennettynä olisi näiden tavoitteiden kannalta tasapainoinen ratkaisu.

(11 13) Vilpillisen kilpailun Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11 päivänä toukokuuta 2005 annetussa direktiivissä 29/2005/ETY [15] kiellettyjen sopimattomien kaupallisten menettelyjen osalta yleisellä lainvalintasäännön on suojattava lainvalintasäännöllä voidaan suojata kilpailijoita, kuluttajia ja suurta yleisöä yleensä ja taattava sekä taata markkinatalouden moitteeton toiminta. Asianomaisiin markkinoihin perustuva lainvalinta mahdollistaa näiden tavoitteiden toteutumisen, paitsi yksittäistapauksissa, joissa on perusteltua turvautua muihin sääntöihin Vahvistamalla erillisessä artiklassa, että paikka, jossa vahinko on aiheutunut, tarkoittaa asianomaisia markkinoita, edistetään oikeusvarmuuden lujittamista.

(12) Kun otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirja ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehty Euroopan neuvoston yleissopimus, lainvalintasäännön on varmistettava kohtuullinen tasapaino yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkausten osalta. Jäsenvaltioissa voimassa olevien lehdistönvapautta koskevien perusperiaatteiden noudattaminen on varmistettava erityisen suojalausekkeen avulla.

(1314) Ympäristövahinkojen osalta Kun kyseessä ovat ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa direktiivissä 35/2004/EY [16] tarkoitetut ympäristövahingot, ratkaisu jossa vahingonkärsijälle annetaan valinnan mahdollisuus, on täysin oikeutettu perustamissopimuksen 174 artikla n nojalla , jossa asetetaan tavoitteeksi korkeatasoinen suoja ja joka perustuu ennalta varautumisen periaatteeseen sekä periaatteisiin, joiden mukaan olisi ryhdyttävä ennalta ehkäiseviin toimiin ja torjuttava ympäristövahingot ensisijaisesti niiden lähteellä ja aiheuttamisperiaatteen mukaisesti , antaa täyden oikeutuksen turvautua vahingonkärsijää suosivaan periaatteeseen .

(1415) Teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaamisen osalta olisi vahvistettava yleisesti tunnustettu lex loci protectionis -periaate. Tässä asetuksessa ilmaisulla ’teollis- ja tekijänoikeudet’ tarkoitetaan myös lähioikeuksia sekä tietokantojen suojaa koskevia erityisoikeuksia.

(1516) Olisi säädettävä vastaavat erityiset säännöt sellaisia sopimuksenulkoisia velvoitteita tilanteita varten, joissa vahinko johtuu muusta kuin vahingon aiheuttaneesta teosta, esimerkiksi kun kyseessä on perusteeton etu tai asiainhuolto jotka johtuvat perusteettomasta edusta tai asiainhuollosta .

(16) Osapuolten tahdonautonomian takaamiseksi niiden on saatava valita sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovellettava laki. Heikompia osapuolia on syytä suojata asettamalla tälle lainvalinnalle tiettyjä ehtoja.

( 17 ) Yleiseen etuun liittyvien näkökohtien vuoksi jäsenvaltioiden tuomioistuimet voivat poikkeustapauksissa soveltaa oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvää poikkeusta ja kansainvälisesti pakottavia säännöksiä.

(18) Osapuolten kohtuullisen tasapainon varmistaminen edellyttää, että otetaan huomioon siinä maassa voimassa olevat yleistä turvallisuutta koskevat säännöt, jossa vahingon aiheuttanut teko on tehty, siinä määrin kuin se on asianmukaista, myös silloin kun sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovelletaan toisen valtion lakia.

(19) Yhteisön oikeuden johdonmukaisuuden varmistaminen edellyttää, että tämä asetus ei vaikuta niihin perustamissopimuksen tai muihin kuin tämän asetuksen sisältämiin johdetun oikeuden säännöksiin, jotka koskevat sovellettavaa lakia tai vaikuttavat siihen; näitä ovat erityisaloja koskevat erityiset lainvalintasäännöt, yhteisössä annetut kansainvälisesti pakottavat säännökset, yhteisön oikeusjärjestykseen perustuva poikkeus tai sisämarkkinoihin liittyvät periaatteet. Tämän asetuksen tarkoituksena ei myöskään ole sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja erityisesti tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden vaikeuttaminen eikä sen täytäntöönpano saa johtaa siihen.

(20 19 ) Koska jäsenvaltioiden on noudatettava tekemiään kansainvälisiä sitoumuksia, asetus ei vaikuta erityisiä oikeudenaloja koskeviin yleissopimuksiin, joissa jäsenvaltiot ovat osapuolina. Asiaa koskevien voimassa olevien sääntöjen luettavuuden parantamiseksi komissio julkaisee jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella Euroopan unionin virallisessa lehdessä luettelon näistä yleissopimuksista.

(21 20 ) Koska suunnitellun toiminnan tavoitetta, joka on tuomioistuinten päätösten ennakoitavuuden parantaminen, mikä edellyttää pakottavaan ja sellaisenaan sovellettavaan yhteisön säädökseen perustuvia todella yhdenmukaisia sääntöjä, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, koska ne eivät voi säätää yhteisön tasolla yhdenmukaisia sääntöjä, vaan se voidaan suunnitellun toiminnan vaikutukset koko yhteisön tasolla huomioon ottaen saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Samassa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa, joka vahvistaa oikeusvarmuutta mutta ei kuitenkaan edellytä jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön aineellisten sääntöjen yhdenmukaistamista, ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(22 21 ) [ Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen antamiseen ja soveltamiseen. / Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti eivät osallistu tämän asetuksen antamiseen eikä sitä sovelleta näihin jäsenvaltioihin.]

(23 22 ) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen liitteenä olevan, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen eikä sitä sovelleta tähän jäsenvaltioon,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I luku - Soveltamisala

1 artikla – Soveltamisala

1. Tätä asetusta sovelletaan sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin lainvalintaan johtavissa tilanteissa siviili- ja kauppaoikeuden alalla.

Asetusta ei sovelleta vero- tai tulliasioihin eikä hallinto-oikeudellisiin asioihin.

2. Tätä asetusta ei sovelleta

a) perhesuhteista tai muista vastaavanlaisista suhteista, joista niihin sovellettavan lain nojalla aiheutuu vastaavia vaikutuksia, elatusvelvollisuus mukaan luettuna, johtuviin sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin;

b) aviovarallisuussuhteista , tällaisiin suhteisiin sovellettavan lainsäädännön mukaisista avioliittoa vastaavista varallisuussuhteista ja perintöoikeudesta johtuviin sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin;

c) vekseleistä, sekeistä, juoksevista velkakirjoista ja muista siirtokelpoisista arvopapereista johtuviin sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin, siltä osin kuin kyseisiin muihin arvopapereihin liittyvät velvoitteet johtuvat niiden siirtokelpoisuudesta;

d) osakkaiden ja toimihenkilöiden henkilökohtaiseen vastuuseen yhtiön, yhdistyksen tai oikeushenkilön veloista eikä lakisääteisten tilintarkastusten suorittamisesta vastuussa olevien henkilöiden henkilökohtaiseen vastuuseen yhtiön, yhdistyksen tai muun oikeushenkilön osakkaiden ja elinten sekä yhtiön, yhdistyksen tai oikeushenkilön lakisääteisten tilintarkastusten suorittamisesta vastuussa olevien henkilöiden sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin ja erityisesti näiden henkilökohtaiseen vastuuseen, edellyttäen että niistä on annettu yhtiöoikeuteen kuuluvaa erityissääntelyä tai muita oikeushenkilöitä koskevia erityissäännöksiä ;

e) trustin perustajien, trustee'iden ja trustin edunsaajien välisiin välisistä suhteista johtuviin sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin, kun trusti on perustettu vapaaehtoisesti, mikä on voitava osoittaa kirjallisesti ;

f) ydinvahingosta johtuviin sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin;

g) valtiolle julkisen vallan käytön (” acta iure imperii ”) yhteydessä aiheutuvasta vastuusta johtuviin sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin;

h) tiedotusvälineiden toiminnasta aiheutuviin yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkauksiin;

i) todisteluun ja menettelyyn, ellei 19 artiklasta muuta johdu.

3. Tässä asetuksessa tarkoitetaan ’jäsenvaltiolla’ kaikkia jäsenvaltioita , [Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Irlantia ja] Tanskaa lukuun ottamatta.

2 artikla – Universaaliperiaate Yhteisön ulkopuolisen valtion lain soveltaminen

Tämän asetuksen mukaisesti määräytyvää lakia sovelletaan myös silloin kun se on muun kuin jäsenvaltion laki.

3 artikla – Suhde muihin yhteisön säännöksiin

1. Tämä asetus ei vaikuta sellaisten Euroopan yhteisöjen toimielinten antamien säädösten soveltamiseen tai antamiseen,

a) joilla säännellään lainvalintaa sopimuksenulkoisia velvoitteita erityisillä oikeudenaloilla koskevissa asioissa, tai

b) joissa asetetaan sääntöjä, joita sovelletaan riippumatta kansallisesta laista, jota on tämän asetuksen nojalla sovellettava asianomaiseen sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen, tai

c) jotka ovat ristiriidassa oikeuspaikan lain tai tämän asetuksen mukaisesti määräytyvän lain säännöksen tai säännösten soveltamisen kanssa.

d) joissa annetaan säännöksiä, joiden tarkoituksena on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, siltä osin kuin niitä ei voida soveltaa kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaisesti määräytyvän lain kanssa.

II luku - Yhdenmukaiset säännöt

1 jakso VAHINGON AIHEUTTANEESTA TEOSTA JOHTUVIIN SOPIMUKSENULKOISIIN VELVOITTEISIIN SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖT VALINNANVAPAUS

3 artikla – Yleissääntö 4 artikla – Valinnanvapaus

1. Osapuolet voivat keskinäisen riita-asiansa syntymisen jälkeen tehtävällä sopimuksella sopia siitä, mitä lakia sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovelletaan. Lakiviittauksen on oltava nimenomainen tai sen on käytävä selvästi ilmi tapaukseen liittyvistä olosuhteista. Lakiviittaus ei saa heikentää kolmansien oikeuksia.

2. Silloin kun kaikki osapuolet harjoittavat kaupallista toimintaa, lakiviittaus voi sisältyä myös sopimukseen, joka voidaan neuvotella vapaasti ennen vahingon aiheuttaneen teon tapahtumista.

3. Se, että osapuolet valitsevat jonkin valtion lain, ei siinä tapauksessa, että kaikki muut velvoitteen syntymisajankohtana tilanteeseen vaikuttavat tekijät liittyvät johonkin toiseen valtioon kuin siihen, jonka laki valitaan, syrjäytä säännöksiä, joista kyseisen valtion lain mukaan ei saa sopimuksin poiketa, jäljempänä ’pakottavat säännökset’.

4. Se, että osapuolet valitsevat yhteisön ulkopuolisen valtion lain, ei siinä tapauksessa, että kaikki muut vahingon aiheutumishetkellä tilanteeseen vaikuttavat tekijät liittyvät yhteen tai useampaan jäsenvaltioon, syrjäytä yhteisön oikeuden säännöksiä.

2 JAKSOVAHINGON AIHEUTTANEESTA TEOSTA JOHTUVIIN SOPIMUKSENULKOISIIN VELVOITTEISIIN SOVELLETTAVA YLEISSÄÄNTÖ

5 artikla – Yleissääntö

1. Edellä 4 artiklassa tarkoitetun lakiviittauksen puuttuessa sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovelletaan sen valtion lakia, jossa vahinko ilmenee tai uhkaa ilmetä, riippumatta siitä, missä vahingon aiheuttanut teko on tapahtunut, ja siitä, missä valtiossa tai valtioissa vahingon välilliset seuraukset ilmenevät.

2. Jos henkilöllä, jonka vastuuseen vedotaan, ja vahingonkärsijällä on vahingon aiheuttaneen teon sattuessa asuinpaikka samassa valtiossa, sopimuksenulkoiseen velvollisuuteen velvoitteeseen sovelletaan kuitenkin kyseisen valtion lakia.

3. Sen estämättä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, jos kaikista asiaan liittyvistä seikoista ilmenee, että sopimuksenulkoinen velvoite liittyy selvästi läheisemmin johonkin toiseen valtioon, sovelletaan kyseisen toisen valtion lakia. Selvästi läheisempi yhteys toiseen valtioon voi perustua erityisesti osapuolten väliseen olemassa olevaan suhteeseen, esimerkiksi sopimukseen, joka liittyy läheisesti kyseiseen sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen. Kun arvioidaan, liittyykö sopimuksenulkoinen velvoite selvästi läheisemmin johonkin toiseen valtioon, voidaan ottaa huomioon erityisesti sovellettavaa lakia koskevat osapuolten odotukset.

3 JAKSOTIETYISTÄ ERITYISDELIKTEISTÄ JOHTUVIIN SOPIMUKSENULKOISIIN VELVOITTEISIIN SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖT

4 6 artikla – Tuotevastuu

Sen estämättä, mitä säädetään 3 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa, viallisen tuotteen aiheuttamasta vahingosta tai vahingon riskistä johtuvaan sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovelletaan sen valtion lakia, jossa vahingonkärsijän asuinpaikka sijaitsee vahingon aiheutumishetkellä , paitsi jos henkilö, jonka vastuuseen vedotaan, voi osoittaa, että tuote on laskettu liikkeeseen kyseisessä valtiossa ilman hänen suostumustaan; tällöin sovelletaan sen valtion lakia, jossa on sen henkilön asuinpaikka, jonka vastuuseen vedotaan.

5 artikla – Vilpillinen kilpailu 7 artikla – Sopimattomat kaupalliset menettelyt

1. Vilpillisestä kilpailusta kaupallisesta menettelystä johtuvaan sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovelletaan sen valtion lakia, jonka alueella tämä vaikuttaa tai uhkaa vaikuttaa kilpailutilanteeseen tai kuluttajien yhteisiin etuihin välittömästi ja huomattavalla tavalla 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua lakia . Valtio, jossa vahinko aiheutuu tai uhkaa aiheutua, on se valtio, jonka alueella tämä vaikuttaa tai uhkaa vaikuttaa kilpailutilanteeseen tai kuluttajien yhteisiin etuihin välittömästi ja huomattavalla tavalla.

2. Kun vilpillinen kilpailu vaikuttaa ainoastaan yhden kilpailijan etuihin, sovelletaan myös 3 5 artiklan 2 ja 3 kohtaa.

6 artikla – Yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkaaminen

1. Yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkauksesta johtuvaan sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovelletaan oikeuspaikan lakia, jos 3 artiklan perusteella määräytyvän lain soveltaminen olisi vastoin ilmaisun ja tiedottamisen vapautta koskevia oikeuspaikan perusperiaatteita.

2. Vastineoikeuteen tai muihin vastaaviin toimiin sovelletaan sen valtion lakia, jossa on yleisradiotoiminnan harjoittajan tai lehden kustantajan asuinpaikka.

9 8 artikla – Ympäristövahinko

Ympäristövahingosta tai tällaisen vahingon aiheuttamista henkilö- tai esinevahingoista johtuvaan sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovelletaan 3 5 artiklan 1 kohdan perusteella määräytyvää lakia, paitsi jos vahingonkärsijä esittää vaatimuksensa sen valtion lain mukaan, jossa vahingon aiheuttanut teko on tapahtunut.

8 10 9 artikla – Teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaaminen

1. Teollis- ja tekijänoikeuden loukkaamisesta johtuvaan sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovelletaan sen valtion lakia, jossa suojaa vaaditaan.

2. Yhteisön tasolla käyttöön otetun yhtenäisen teollis- ja tekijänoikeuden loukkaamisesta johtuvaan sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovelletaan asiaa koskevaa yhteisön asetusta. Kysymyksiin, joista tässä asetuksessa ei säädetä erikseen, sovelletaan sen jäsenvaltion lakia, jossa oikeudenloukkaus on tapahtunut.

3. Sen estämättä, mitä 1, 2 ja 4 jaksossa säädetään, tätä artiklaa sovelletaan kaikkiin teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaamisesta johtuviin sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin.

2 JAKSO MUUSTA KUIN VAHINGON AIHEUTTANEESTA TEOSTA JOHTUVIIN SOPIMUKSENULKOISIIN VELVOITTEISIIN SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖT

9 artikla - Sovellettavan lain määrittäminen

4 JAKSOPERUSTEETTOMASTA EDUSTA JA ASIAINHUOLLOSTA JOHTUVIIN SOPIMUKSENULKOISIIN VELVOITTEISIIN SOVELLETTAVAT ERITYISSÄÄNNÖT

10 artikla – Perusteeton etu

1. Jos muusta kuin vahingon aiheuttaneesta teosta perusteettomasta edusta, esimerkiksi aiheettomasta maksusta, johtuva sopimuksenulkoinen velvoite liittyy osapuolten väliseen olemassa olevaan suhteeseen, esimerkiksi sopimukseen tai 2 ja 3 jaksossa tarkoitettuun vahinkoon , joka liittyy läheisesti kyseiseen sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen, sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovelletaan samaa lakia kuin kyseiseen suhteeseen.

2. Sen estämättä, mitä säädetään Kun sovellettavaa lakia ei voida määrittää 1 kohdassa, kohdan nojalla ja kun osapuolten asuinpaikka on vahingon tapahtumahetkellä samassa valtiossa, jossa perusteettoman edun aiheuttanut teko tapahtui, sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovelletaan kyseisen valtion lakia.

3. Sen estämättä, mitä säädetään Kun sovellettavaa lakia ei voida määrittää 1 ja 2 kohdassa kohdan nojalla, perusteettomasta edusta johtuvaan sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovelletaan sen valtion lakia, jossa perusteeton etu syntyi perusteettoman edun aiheuttanut teko pääasiallisesti tapahtui .

4. Sen estämättä, mitä säädetään 1 ja 2 kohdassa, asiainhuollosta johtuvaan sopimuksenulkoiseen velvollisuuteen sovelletaan sen valtion lakia, jossa päämiehen asuinpaikka oli asiainhuollon tapahtuessa. Kun asiainhuollosta johtuva sopimuksenulkoinen velvoite liittyy henkilön fyysisen turvallisuuden tai tietyn aineellisen omaisuuden suojaamiseen, sovelletaan sen valtion lakia, jossa kyseinen henkilö tai omaisuus oli asiainhuollon tapahtuessa.

5. Sen estämättä, mitä 1, 2, 3 ja 4 kohdassa säädetään, jos kaikista asiaan liittyvistä seikoista ilmenee, että sopimuksenulkoinen velvoite liittyy selvästi läheisemmin johonkin toiseen valtioon, sovelletaan kyseisen toisen valtion lakia.

6. Sen estämättä, mitä tässä artiklassa säädetään, sovelletaan kaikkiin teollis- ja tekijänoikeuksia koskeviin sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin 8 artiklan säännöksiä.

4. Jos kaikista asiaan liittyvistä seikoista ilmenee, että sopimuksenulkoinen velvoite liittyy selvästi läheisemmin johonkin toiseen valtioon kuin siihen, jonka laki on valittu 1–3 kohdan nojalla, sovelletaan kyseisen toisen valtion lakia.

11 artikla – Asiainhuolto

1. Jos asiainhuollosta johtuva sopimuksenulkoinen velvoite liittyy osapuolten väliseen olemassa olevaan suhteeseen, esimerkiksi sopimukseen tai 2 ja 3 jaksossa tarkoitettuun vahinkoon, joka liittyy läheisesti kyseiseen sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen, sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovelletaan samaa lakia kuin kyseiseen suhteeseen.

2. Kun sovellettavaa lakia ei voida määrittää 1 kohdan nojalla ja kun osapuolten asuinpaikka on vahingon tapahtumahetkellä samassa valtiossa, sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovelletaan kyseisen valtion lakia.

3. Kun sovellettavaa lakia ei voida määrittää 1 ja 2 kohdan nojalla, asianhuollosta johtuvaan sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovelletaan sen valtion lakia, jossa asianhuoltaja on toiminut.

4. Jos kaikista asiaan liittyvistä seikoista ilmenee, että sopimuksenulkoinen velvoite liittyy selvästi läheisemmin johonkin toiseen valtioon kuin siihen, jonka laki on valittu 1–3 kohdan nojalla, sovelletaan kyseisen toisen valtion lakia.

3 JAKSO VAHINGON AIHEUTTANEESTA TEOSTA JA MUUSTA KUIN VAHINGON AIHEUTTANEESTA TEOSTA JOHTUVIIN SOPIMUKSENULKOISIIN VELVOITTEISIIN SOVELLETTAVAT YHTEISET SÄÄNNÖT

10 artikla - Valinnanvapaus

1. Osapuolet voivat keskinäisen riita-asiansa syntymisen jälkeen tehtävällä sopimuksella sopia siitä, mitä lakia sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovelletaan, lukuun ottamatta niitä sopimuksenulkoisia velvoitteita, joihin sovelletaan 8 artiklan säännöksiä. Lakiviittauksen on oltava nimenomainen tai sen on käytävä selvästi ilmi tapaukseen liittyvistä olosuhteista. Lakiviittaus ei saa heikentää kolmansien oikeuksia.

2. Se, että osapuolet valitsevat jonkin valtion lain, ei siinä tapauksessa, että kaikki muut velvoitteen syntymisajankohtana tilanteeseen vaikuttavat tekijät liittyvät johonkin toiseen valtioon kuin siihen, jonka laki valitaan, syrjäytä säännöksiä, joista kyseisen valtion lain mukaan ei saa sopimuksin poiketa.

3. Se, että osapuolet valitsevat kolmannen valtion lain, ei siinä tapauksessa, että kaikki muut vahingon aiheutumishetkellä tilanteeseen vaikuttavat tekijät liittyvät johonkin yhteen tai useampaan Euroopan yhteisön jäsenvaltioon, syrjäytä yhteisön oikeuden säännöksiä.

5 JAKSOYHTEISET SÄÄNNÖT

11 12 artikla – Sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovellettavan lain soveltamisala

Tämän asetuksen 3 4 – 10 11 artiklan nojalla sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovellettavan lain mukaisesti määräytyvät:

a) vastuun peruste ja laajuus, teoista vastuussa olevien henkilöiden määrittäminen mukaan luettuna;

b) vastuusta vapautumisen perusteet sekä vastuun rajoittaminen ja jakautuminen;

c) korvattavien vahinkojen olemassaolo ja luonne;

d) toimenpiteet, jotka tuomioistuin voi toteuttaa siihen sovellettavien lainkäyttöä koskevien lakien mukaisten valtuuksien rajoissa estääkseen tai lopettaakseen vahingon aiheutumisen tai varmistaakseen, että vahinko korvataan;

e) vahingon arviointi siltä osin kuin siitä säädetään laissa;

f) korvausoikeuden siirrettävyys ; , erityisesti saatavan siirron tai perintöoikeuden kautta ;

g) henkilöt, joilla on oikeus korvaukseen henkilökohtaisesti kärsimästään vahingosta;

h) vastuu muiden teoista;

i) erilaiset velvoitteiden raukeamisen muodot sekä vanhentumiset ja määräajan päättymiseen perustuvat oikeudenmenetykset, mukaan luettuna vanhentumisen alkaminen, keskeyttäminen ja pysähtyminen.

12 13 artikla – Kansainvälisesti pakottavat säännökset

21. Tämän asetuksen säännökset eivät estä soveltamasta niitä oikeuspaikan lain säännöksiä, joita on ehdottomasti sovellettava riippumatta sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin muutoin sovellettavasta laista.

1.2. Kun tämän asetuksen nojalla sovelletaan tietyn valtion lakia, muun tilanteeseen läheisesti liittyvän valtion lain pakottaville säännöksille voidaan antaa vaikutusta, jos ja siinä laajuudessa kuin niitä on kyseisen valtion lain mukaan sovellettava sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen muutoin sovellettavasta laista riippumatta. Harkittaessa vaikutuksen antamista tällaisille kansainvälisesti pakottaville säännöksille on otettava huomioon säännösten luonne ja tarkoitus sekä niiden soveltamisen tai soveltamatta jättämisen seuraukset.

13 14 artikla – Yleiset turvallisuussäännöt

Sovellettavasta laista riippumatta vastuuta määritettäessä on otettava tosiseikkana huomioon vahingon aiheuttaneen teon tapahtumahetkellä kyseisessä maassa voimassa olleet yleistä turvallisuutta koskevat säännöt , siinä määrin kuin se on asianmukaista .

14 15 artikla – Suoraan vastuuvakuutuksen antajaa vastaan nostetut kanteet

Vahingonkärsijän oikeus voi nostaa kanne kanteen suoraan vastuuvakuutuksen antajaa vastaan silloin kun tällaisesta kanteesta määräytyy säädetään joko sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovellettavan lain nojalla, paitsi jos vahingonkärsijä esittää vaatimuksensa sovellettavassa laissa tai vakuutussopimukseen sovellettavan lain nojalla sovellettavassa laissa .

15 16 artikla – Saatavan lainmukainen siirtyminen ja useampi kuin yksi vahingonaiheuttaja

1. Jos henkilöllä (velkoja) on sopimuksenulkoisen velvoitteen nojalla saatava toiselta (velallinen) ja jos kolmas on velvollinen suorittamaan tai on suorittanut saatavan velkojalle, tähän kolmannen velvoitteeseen sovellettavan lain perusteella määräytyy, voiko kolmas täysin tai osittain käyttää niitä oikeuksia, jotka velkojalla oli velallista vastaan näiden välisiin suhteisiin sovellettavan lain mukaan.

2. Samaa sääntöä sovelletaan, jos sama velvoite sitoo useita ja joku heistä on suorittanut saatavan velkojalle.

Kun kolmas, esimerkiksi vakuutuksenantaja, on velvollinen suorittamaan velkojalle sopimuksenulkoisesta velvoitteesta johtuvan saatavan, tämän kolmannen takautumisoikeutta sopimuksenulkoisen velvoitteen velallista kohtaan säätelee laki, jota esimerkiksi vakuutussopimuksen nojalla sovelletaan velvoitteeseen suorittaa saatava kolmannen puolesta.

16 18 artikla – Useampi kuin yksi vahingonaiheuttaja

Kun velkojalla on saatavia useilta velallisilta, jotka vastaavat velasta yhteisvastuullisesti, ja kun yksi velallisista on suorittanut saatavansa velkojalle, tämän velallisen takautumisoikeutta säätelee laki, jota sovelletaan tämän velallisen velvoitteeseen velkojaa kohtaan.

18 artikla – Muoto

Sopimuksenulkoista velvoitetta koskeva yksipuolinen oikeustoimi on muodoltaan pätevä, jos se täyttää sen valtion lain mukaiset muotomääräykset, jota sovelletaan kyseiseen sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen, tai sen valtion lain mukaiset muotomääräykset, jossa oikeustoimi on tehty.

17 19 artikla – Todistelu

1. Tämän asetuksen nojalla sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovellettavaa lakia sovelletaan siltä osin kuin siihen sisältyy sopimuksenulkoisia velvoitteita koskevia oikeudellisia oletuksia tai säännöksiä todistustaakan jakautumisesta.

2. Oikeustoimen toteennäyttämiseksi voidaan käyttää kaikkia tuomioistuinvaltion lain mukaan sallittuja todistuskeinoja tai sellaisen 16 18 artiklassa tarkoitetun lain mukaan sallittuja todistuskeinoja, jonka mukaan sopimus on muodoltaan pätevä, edellyttäen, että todistuskeinon käyttäminen on mahdollista asiaa käsittelevässä tuomioistuimessa.

III luku – Muut säännökset

18 artikla - Rinnastaminen valtion alueeseen

Tämän asetuksen soveltamista varten rinnastetaan valtion alueeseen:

a) laitteistot ja laitteet, joiden avulla tutkitaan ja hyödynnetään luonnonvaroja, jotka sijaitsevat kyseisen valtion aluevesien ulkopuolisessa merenpohjassa tai sen ala- tai yläpuolella, siinä laajuudessa kuin kyseisellä valtiolla on kansainvälisen oikeuden nojalla toimivalta harjoittaa siellä suvereeneja oikeuksiaan luonnonvarojen tutkimista ja hyödyntämistä varten;

b) aavalla merellä oleva alus, joka on rekisteröity kyseisessä valtiossa tai sen nimissä tai jolla on kyseisen valtion antama tai sen nimissä annettu rekisteröintitodistus tai muu vastaava asiakirja tai joka tällaisen rekisteröinnin tai rekisteröintitodistuksen tai muun vastaavan asiakirjan puuttuessa kuuluu kyseisen jäsenvaltion kansalaiselle;

c) ilmatilassa oleva ilma-alus, joka on rekisteröity kyseisessä valtiossa tai sen nimissä tai joka on kirjattu kyseisen valtion kansallisuusrekisteriin, tai joka rekisteröinnin tai kirjaamisen puuttuessa kuuluu kyseisen valtion kansalaiselle.

19 20 artikla – Rinnastaminen asuinpaikkaan

1. Yhtiön, yhdistyksen tai oikeushenkilön asuinpaikkana pidetään sen pääasiallista toimipaikkaa. Kun velvoitteen aiheuttava teko on tehty tai vahinko on aiheutunut jonkin sivuliikkeen tai asioimiston tai muun toimipaikan toiminnan yhteydessä, asuinpaikka määräytyy kuitenkin tämän toimipaikan mukaan.

2. Kun velvoitteen aiheuttava teko on tehty tai vahinko on aiheutunut luonnollisen henkilön harjoittaman elinkeinotoiminnan yhteydessä, asuinpaikka määräytyy sen paikan mukaan, jossa elinkeinotoimintaa pääasiallisesti harjoitetaan.

3. Edellä 6 artiklan 2 kohdan soveltamista varten asuinpaikkana pidetään paikkaa, johon yleisradiotoiminnan harjoittaja on sijoittautunut direktiivissä 89/552/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/36/EY, tarkoitetussa merkityksessä.

20 21 artikla – Takaisin- ja edelleenviittauksen poissulkeminen

Kun tämän asetuksen nojalla on sovellettava tietyn valtion lakia, sovelletaan kyseisessä valtiossa voimassa olevia oikeussääntöjä kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä lukuun ottamatta.

21 22 artikla – Valtion eri alueiden oikeussäännöt

1. Jos valtioon kuuluu useita alueita, joilla on omat sopimuksenulkoisia velvoitteita koskevat oikeussääntönsä, tämän asetuksen nojalla sovellettavaa lakia määrättäessä kukin alue rinnastetaan valtioon.

2. Valtio, johon kuuluvilla alueilla on omat sopimuksenulkoisia velvoitteita koskevat oikeussääntönsä, ei ole velvollinen soveltamaan tätä asetusta, jos lainvalinta koskee yksinomaan siihen kuuluvien alueiden oikeussääntöjä.

22 23 artikla – Oikeuspaikan oikeusjärjestyksen perusteet

Tämän asetuksen mukaan määrätyn lain säännöstä voidaan olla soveltamatta ainoastaan, jos sen soveltaminen on selvästi vastoin oikeuspaikan oikeusjärjestyksen perusteita ( ordre public ). Tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen vastaisena voidaan pitää erityisesti sellaisen tämän asetuksen mukaan valitun lain soveltamista, joka johtaisi muiden kuin korvauksen luonteisten, liian suurten vahingonkorvausten soveltamiseen.

23 24 artikla – Suhde muihin yhteisön säännöksiin kansainvälisiin yleissopimuksiin

1. Tämä asetus ei vaikuta sellaisten säännösten soveltamiseen, jotka sisältyvät Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksiin tai Euroopan yhteisön toimielinten antamiin säädöksiin ja Tämä asetus ei vaikuta sellaisten monenvälisten kansainvälisten yleissopimusten soveltamiseen, joiden osapuolia jäsenvaltiot asetuksen hyväksymishetkellä ovat ja jotka sääntelevät sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin liittyvää lainvalintaa erityisillä oikeudenaloilla ja joista on ilmoitettu komissiolle 25 artiklan mukaisesti.

- joilla säännellään lainvalintaa sopimuksenulkoisia velvoitteita erityisillä oikeudenaloilla koskevissa asioissa, tai

- joissa asetetaan sääntöjä, joita sovelletaan riippumatta kansallisesta laista, jota on tämän asetuksen nojalla sovellettava asianomaiseen sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen, tai

- jotka ovat ristiriidassa oikeuspaikan lain tai tämän asetuksen mukaisesti määräytyvän lain säännöksen tai säännösten soveltamisen kanssa.

2. Tämä asetus ei vaikuta sellaisiin yhteisön säädöksiin, jotka erityisillä oikeudenaloilla ja kyseisten säädösten koordinoimalla alalla saattavat palvelujen tai tavaroiden toimittamisen sen jäsenvaltion lakien alaiseksi, johon palvelun tarjoaja on sijoittautunut, eivätkä säädöksiin, jotka tällä koordinoidulla alalla eivät anna mahdollisuutta rajoittaa toisesta jäsenvaltiosta toimitettavien palvelujen tai tavaroiden vapaata liikkuvuutta kuin tarvittaessa tietyin ehdoin.

24 artikla – Muut kuin korvauksen luonteiset vahingonkorvaukset

Sellaisen tämän asetuksen mukaan valitun lain säännöksen soveltaminen, joka johtaisi sellaisten vahingonkorvausten soveltamiseen, jotka eivät ole luonteeltaan korvauksia vaan esimerkiksi varoittavia tai rankaisevia, on yhteisön oikeusjärjestyksen perusteiden vastaista.

25 artikla - Suhde voimassa oleviin kansainvälisiin yleissopimuksiin

Tämä asetus ei vaikuta sellaisten valtiosopimusten soveltamiseen, joiden osapuolia jäsenvaltiot asetuksen hyväksymishetkellä ovat ja jotka sääntelevät sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin liittyvää lainvalintaa erityisillä oikeudenaloilla.

2. Jos kaikki vahingon aiheutumishetkellä tilanteeseen vaikuttavat tekijät liittyvät yhteen tai useampaan Euroopan yhteisön jäsenvaltioon, tämän asetuksen säännökset syrjäyttävät seuraavat yleissopimukset:

- 4 päivänä toukokuuta 1971 tehty tieliikenneonnettomuuksia koskeva Haagin yleissopimus;

- 2 päivänä lokakuuta 1973 tehty tuotevastuuseen sovellettavaa lakia koskeva Haagin yleissopimus.

IV luku – Loppusäännökset

25 artikla – Luettelo 24 artiklassa tarkoitetuista yleissopimuksista

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2004 … luettelo 25 24 artiklassa tarkoitetuista yleissopimuksista. Tämän päivämäärän jälkeen jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, jos ne irtisanoutuvat näistä yleissopimuksista.

2. Komissio julkaisee luettelon 1 kohdassa tarkoitetuista yleissopimuksista Euroopan unionin virallisessa lehdessä viimeistään kuusi kuukautta täydellisen tämän luettelon vastaanottamisen jälkeen.

26 artikla – Soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt koskeva kertomus

Komissio antaa viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen sen soveltamisesta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa asetuksen mukauttamiseen tähtääviä ehdotuksia.

Kertomusta laatiessaan komissio kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten vieraan valtion lakia käytännössä sovelletaan eri jäsenvaltioissa. Kertomuksessa esitetään tarvittaessa suosituksia vieraan valtion lain soveltamista koskevasta yhteisestä toimintatavasta.

Kertomuksessa käsitellään myös kysymystä siitä, olisiko tarpeen antaa erityistä yhteisön lainsäädäntöä liikenneonnettomuuksiin sovellettavasta laista.

27 artikla – Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005 … .

Tätä asetusta sovelletaan sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin, jotka johtuvat asetuksen voimaantulon jälkeen ilmenneistä tosiseikoista.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

[1] KOM(2003) 427 lopullinen - 2003/0168 (COD); ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

[2] EYVL C 241, 28.9.2004, s. 1.

[3] A6-0211/2005.

[4] EYVL C .., …., s. Ei vielä julkaistu EYVL:ssä.

[5] EYVL C 241 , 28.9.2004 , s. 1 .

[6] Euroopan parlamentin lausunto, annettu […] (EUVL C [...], […], s. [...]) 6.7.2005 .

[7] Neuvoston ja komission toimintasuunnitelma parhaista tavoista panna täytäntöön Amsterdamin sopimuksen määräykset vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamisesta, EYVL C 19, 23.1.1999, s. 1.

[8] Puheenjohtajan päätelmät, 16.10.1999, 28–39 kohta.

[9] EYVL C 12, 15.1.2001, s. 1.

[10] EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.

[11] EYVL C 12, 16.1.2001, s. 1.

[12] Yleissopimuksen teksti sellaisena kuin se on muutettuna liittymissopimuksilla sekä siihen liitetyt julistukset ja pöytäkirjat, ks. konsolidoitu toisinto, EYVL C 27, 26.1.1998, s. 34.

[13] Yleissopimuksen teksti sellaisena kuin se on muutettuna liittymissopimuksilla sekä siihen liitetyt julistukset ja pöytäkirjat, ks. konsolidoitu toisinto, EYVL C 27, 26.1.1998, s. 34.

[14] EYVL L 210, 7.8.1985, s. 29. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna 10 päivänä toukokuuta 1999 annetulla direktiivillä 34/1999/EY, EYVL L 141, 4.6.1999, s. 20.

[15] EYVL L 149, 11.6.2005, s. 22.

[16] EYVL L 143, 30.4.2004, s. 56.