[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 9.3.2006

KOM(2006) 104 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Kertomus muuntogeenisten sekä tavanomaisten ja luonnonmukaisten viljelykasvien rinnakkaiselosta{SEK(2006)313}

1. JOHDANTO

Rinnakkaiselon käsite liittyy tavanomaisten, luonnonmukaisten ja muuntogeenisten viljelykasvilajien tuotantoon silloin kun viljelijällä on tosiasiallisesti mahdollisuus valita eri tuotantotapojen välillä. Se liittyy läheisesti myös kuluttajien valintoihin. Komissio on vakaasti sitä mieltä, että kuluttajilla ja tuottajilla tulee olla todellinen mahdollisuus valita haluamansa maataloustuotteiden tyypit ja tuotantotavat. Rinnakkaiseloa koskevan kansallisen lainsäädännön olisi mahdollistettava markkinavoimien vapaa toiminta yhteisön lainsäädännön puitteissa.

Koska peltokasveja viljellään avoimessa ympäristössä, muuntogeenisten viljelykasvien satunnaista esiintymistä ei-muuntogeenisten viljelykasvien joukossa ei voida sulkea pois. Tällä voi olla taloudellisia vaikutuksia, kun viljelykasvityyppien markkina-arvot ovat erilaiset. Niinpä tarvitaan toteutettavissa olevia ja kustannustehokkaita rinnakkaiseloa koskevia toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että muuntogeenisiä ja ei-muuntogeenisiä viljelykasveja voidaan tuottaa yhteisön tasolla sovellettavia, lainsäädännön mukaisia vaatimuksia noudattaen.

Koska EU:ssa voidaan viljellä vain sallittuja muuntogeenisiä organismeja (GMO), niihin liittyvistä ympäristö- ja terveysnäkökohdista säädetään jo yhteisön lainsäädännössä, erityisesti geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön annetussa direktiivissä 2001/18/EY[1] ja muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetussa asetuksessa (EY) N:o 1829/2003[2]. Tämän vuoksi rinnakkaiselon yhteydessä on tarpeen käsitellä vain muuntogeenisten ja ei-muuntogeenisten viljelykasvien sekoittumisen taloudellisia näkökohtia ja vahvistaa soveltuvat toimenpiteet näiden viljelykasvien sekoittumisen estämiseksi.

Direktiivin 2001/18/EY 26 a artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä välttääkseen muuntogeenisten organismien tahatonta esiintymistä muissa tuotteissa. Siinä ei kuitenkaan aseteta jäsenvaltioille toimintavelvoitetta. Artiklaa on tarkasteltava yhdessä yhteisön lainsäädännön muiden säännösten ja perustamissopimuksen määräysten kanssa. Erityisesti direktiivin 2001/18/EY 22 artiklan mukaan jäsenvaltiot eivät yleisesti ottaen saa kieltää, rajoittaa tai estää sallittujen GMO:iden saattamista markkinoille.

Komissio antoi 23. heinäkuuta 2003 suosituksen 2003/556/EY[3] ohjeista kansallisten strategioiden ja parhaiden käytänteiden laatimiseksi muuntogeenisten viljelykasvien sekä tavanomaisen ja luonnonmukaisen maataloustuotannon rinnakkaiseloon. Sen tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita kansallisen lainsäädännön tai muiden rinnakkaiselostrategioiden laatimisessa. Suositus sisältää luettelon yleisistä periaatteista, jotka on otettava huomioon kansallisia lähestymistapoja kehitettäessä, sekä luettelon teknisistä toimenpiteistä.

Rinnakkaiseloa koskevat aiheelliset toimenpiteet riippuvat monista alueittain vaihtelevista tekijöistä, jollaisia ovat muun muassa ilmasto-olot, maaperä, peltojen koko ja hajasijainti sekä viljelymenetelmät ja -kierto. Rinnakkaiseloon sovellettavan toissijaisuusperiaatteen mukaan jäsenvaltiot voivat räätälöidä toimenpiteet paikallisten olosuhteiden mukaisiksi.

2. MUUNTOGEENISTEN KASVIEN VILJELYSTÄ SAADUT KOKEMUKSET

Muuntogeenisistä viljakasveista on EU:ssa viljelty kaupallisessa tarkoituksessa vain kahta muuntogeenistä maissia (Bt176 ja MON810).

Bt-maissin viljelyala oli vuonna 2004 Espanjassa 58 000 hehtaaria eli noin 12 prosenttia maan maissin kokonaisviljelyalasta. Muissa jäsenvaltioissa muuntogeenistä maissia viljeltiin vain muutamilla sadoilla hehtaareilla. Niinpä muuntogeenisten kasvien viljelystä EU:ssa on hyvin vähän kokemuksia.

3. JÄSENVALTIOIDEN LAINSÄÄDÄNNÖLLISET LÄHESTYMISTAVAT

Tämä kertomus perustuu pääasiassa kolmeen tietolähteeseen: annettu tai luonnosvaiheessa oleva kansallinen lainsäädäntö, josta on ilmoitettu komissiolle; toimivaltaisille kansallisille viranomaisille lähetettyyn kyselylomakkeeseen saadut vastaukset; ja kansallisilta asiantuntijoilta rinnakkaiseloon liittyvän koordinointiverkoston (COEX-NET) kautta saadut tiedot.

Vuoden 2005 loppuun mennessä rinnakkaiseloa koskevaa lainsäädäntöä oli annettu neljässä jäsenvaltiossa (DE, DK, PT ja kuusi Itävallan osavaltiota; ks. liite). Suurimmassa osassa muita jäsenvaltioita rinnakkaiseloa koskevia toimenpiteitä oli vasta luonnosteltu. Joissakin jäsenvaltioissa rinnakkaiseloa koskevaa lainsäädäntöä on annettu tai aiotaan antaa alueellisella tasolla.

Vuoden 2005 loppuun mennessä komissiolle oli ilmoitettu seitsemän jäsenvaltion 20 lakiluonnoksesta teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annetun direktiivin 98/34/EY mukaisesti. Niistä kymmenessä tapauksessa komissio katsoi, että ilmoitetut toimenpiteet saattavat estää tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Neljässä tapauksessa komissiolla ei ollut tältä osin huomautettavaa. Kaksi ilmoitusta peruttiin, ja neljän ilmoituksen käsittely oli vielä vuoden 2005 lopulla kesken.

Ehdotettuja rinnakkaiseloa koskevia toimenpiteitä on voitu parantaa huomattavasti komission ja viranomaisten ilmoitusmenettelyssä käymän dialogin ansiosta, vaikka komission huomautuksia ei olekaan aina otettu täysin huomioon annetussa lainsäädännössä.

Tšekki ilmoitti muuntogeenisen maissin viljelyn osalta rinnakkaiseloa koskevista tilapäisistä toimenpiteistä vuonna 2005 maaseudun kehittämisohjelmansa yhteydessä.

Edellä mainittujen rinnakkaiseloa koskevien toimenpiteiden lisäksi jäsenvaltiot ja aluehallinnot ovat toteuttaneet lisätoimia, joilla on vaikutusta muuntogeenisten kasvien viljelyyn. Oberösterreich ja Salzburg ilmoittivat komissiolle EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 5 kohdan nojalla lakiluonnoksesta, jossa direktiivin 2001/18/EY yhdenmukaisista säännöistä poiketen kiellettiin muuntogeenisten kasvien viljely kokonaan kyseisillä alueilla. Salzburg perui sittemmin ilmoituksensa. Komissio hylkäsi Oberösterreichin ilmoituksen sillä perusteella, että 95 artiklan 5 kohdan edellytykset eivät täyttyneet. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti komission päätöksen lokakuussa 2005 antamassaan tuomiossa[4]. Oberösterreich ja Itävallan tasavalta valittivat tuomiosta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen joulukuussa 2005.

Slovenia asetti maaseudun kehittämisohjelmassa ohjelmakaudella 2004–2006 toteutettaviin maatalouden ympäristötoimenpiteisiin osallistuville viljelijöille edellytykseksi GMO:iden käytöstä pidättäytymisen. Komissio ilmoitti Slovenian viranomaisille, että tällainen rajoitus ei ole Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1257/1999[5] mukainen, sillä GMO:iden ei ole osoitettu olevan haitallista ympäristölle, jos niitä käytetään lupaehtojen mukaisesti. Slovenian viranomaiset ovat ilmoittaneet, että GMO:iden käyttökielto ei ole enää edellytys maatalouden ympäristötoimenpiteiden järjestelmässä tavanomaisille viljelykasveille saatavalle tuelle.

Komissiolle on jätetty ilmoittamatta joitakin jäsenvaltioiden hyväksymiä, GMO:ita koskevia toimenpiteitä. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kansallisia toimenpiteitä ei voi soveltaa yksityisiin henkilöihin, jos ne on annettu noudattamatta asianmukaisia ilmoitusmenettelyjä. Jos tällaisissa toimenpiteissä kielletään kokonaan muuntogeenisten kasvien viljely, ne ovat ristiriidassa yhteisön lainsäädännön kanssa, eikä niitä voida pitää direktiivin 2001/18/EY 26 a artiklan mukaisina rinnakkaiseloa koskevina toimenpiteinä.

Italiassa marraskuussa 2004 hyväksytyllä säädöksellä, jota muutettiin tammikuussa 2005, kielletään muuntogeenisten viljelmät Italiassa, kunnes Italian alueet hyväksyvät rinnakkaiseloa koskevia toimenpiteitä. Useat Italian alueet olivat ennen kansallisen lain antamista kieltäneet GMO:iden käytön alueillaan. Komissio pyysi Italialta lisätietoja arvioidakseen, onko Italian laki direktiivin 2001/18/EY mukainen. Koska Italia ei lähettänyt lisätietoja, komissio lähetti Italialle lokakuussa 2005 kirjallisen varoituksen perustamissopimuksen 10 artiklan rikkomisesta.

Helmikuussa 2005 eri jäsenvaltioiden 20 aluetta (jotka eivät monestikaan ole toimivaltaisia antamaan rinnakkaiseloa koskevaa lainsäädäntöä) allekirjoitti Firenzessä peruskirjan, jossa ilmaistaan niiden vastustavan muuntogeenisten kasvien viljelyä alueillaan. Verkostoon on sittemmin liittynyt muitakin alueita.

Katsaus kansallisiin rinnakkaiseloa koskeviin toimenpiteisiin

Tämän kansallisia rinnakkaiseloa koskevia toimenpiteitä, jotka jäsenvaltiot tai alueet ovat hyväksyneet tai joita ne ovat ehdottaneet, koskevan katsauksen rakenne noudattaa suositukseen 2003/556/EY sisältyvien yleisten periaatteiden jaottelua.

Rinnakkaiselon taloudellisten näkökohtien sekä ympäristö- ja terveysnäkökohtien vertailu

Vaikka useimmat jäsenvaltiot erottavat selvästi toisistaan rinnakkaiselon taloudelliset näkökohdat ja muuntogeenisten organismien lupamenettelyyn liittyvät ympäristö- ja terveysnäkökohdat, jotkin niistä ovat ehdottaneet ympäristönsuojelua koskevien erityissäännösten sisällyttämistä kansalliseen rinnakkaiseloa koskevaan lainsäädäntöön. Eräät jäsenvaltiot ovat ehdottaneet muuntogeenisten kasvien viljelyn kieltämistä tai rajoittamista suojelluilla tai ekologisesti herkillä alueilla. Tällaisissa tapauksissa komissio on tehnyt selväksi, että kansallisiin rinnakkaiseloa koskeviin toimenpiteisiin ei voi sisällyttää ympäristönsuojelua koskevia vaatimuksia, jotka menisivät pidemmälle kuin yhteisön lainsäädännössä vahvistetut vaatimukset.

Avoimuus ja sidosryhmien osallistuminen

Useimmissa jäsenvaltioissa on järjestetty laajoja kuulemisia lukuisten sidosryhmien kanssa, mikä osoittaa rinnakkaiseloa koskevien toimenpiteiden laadintamenettelyjen olevan avoimia.

Tieteeseen perustuvat päätökset

Useimmat jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet rinnakkaiseloa koskevia toimenpiteitä varten toteutetuista tai toteutettavista tutkimustoimista.

Nykyisistä erilläänpitomenetelmistä ja/tai -käytänteistä saatujen kokemusten hyödyntäminen

Koska muuntogeenisten kasvien viljelystä saatu käytännön kokemus on rajallinen, vain muutamat jäsenvaltiot ovat hyödyntäneet nykyisiä menetelmiä tai käytänteitä. Ilmoitetut erityiset rinnakkaiseloa koskevat toimenpiteet perustuivat lähinnä varmennetun siementuotannon tekniikoihin, joita on osittain muutettu siemen- ja kasvituotannon välisten erojen huomioon ottamiseksi tai joita on joissakin tapauksissa on alettu soveltaa rinnakkaiseloa koskevina toimenpiteinä.

Jotkin toimenpiteet menevät pidemmälle kuin maataloudessa yleisesti käytetyt erilläänpitokäytänteet. Tällaisia toimenpiteitä ovat muun muassa tilakohtaiset luvat tai muuntogeenisten kasvien viljelyä koskevat ilmoitusmenettelyt, jotka voivat johtaa siihen, että muuntogeenisten kasvien, joiden viljely on jo sallittua yhteisön lainsäädännön nojalla, myönnetään toinenkin lupa.

Suhteellisuusperiaate

Komission suosituksessa 2003/556/EY todetaan, että rinnakkaiseloa koskevien toimenpiteiden ei pitäisi mennä pidemmälle kuin on tarpeen sen varmistamiseksi, että GMO:iden tahattomat jäämät pysyvät asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 ja direktiivissä 2001/18/EY vahvistettujen merkintäraja-arvojen alapuolella, jotta toimijoille ei aiheutuisi tarpeetonta taakkaa.

Vaikka jotkin jäsenvaltiot ovat ottaneet tämän toteamuksen huomioon, jotkin ovat ehdottaneet tai hyväksyneet toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on laskea GMO:iden tahatonta esiintymistä kyseisten rajojen alapuolelle. Joissakin tapauksissa ehdotetut toimenpiteet (kuten eristysetäisyydet muuntogeenisten ja ei-muuntogeenisten kasvien viljelypeltojen välillä) näyttäisivät aiheuttavan muuntogeenisten kasvien viljelijöille tarpeetonta taakkaa, mikä nostaa esiin kysymyksiä eräiden toimenpiteiden oikeasuhteisuudesta.

Eräät jäsenvaltiot ovat ehdottaneet muuntogeenisten ja ei-muuntogeenisten peltojen välille erilaisia eristysvaatimuksia sen mukaan, viljelläänkö ei-muuntogeenisiä kasveja tavanomaisesti vai luonnonmukaisesti, tai tuotetaanko niitä ei-muuntogeenisten kasvien vaatimusten mukaisesti, vaikka tavanomaisessa ja luonnonmukaisessa tuotannossa sovelletaan samoja merkintäraja-arvoja. Muut jäsenvaltiot ovat ehdottaneet tai hyväksyneet samanlaisia erilläänpitotoimenpiteitä.

Koska useimmat jäsenvaltiot eivät ole vielä ehdottaneet rinnakkaiseloa koskevia teknisiä toimenpiteitä ja koska käytännön kokemusta on niin vähän, näitä toimenpiteitä ei ole vielä voitu arvioida perusteellisesti.

Vaikka komissio tunnustaa jäsenvaltioiden perustellun oikeuden säännellä muuntogeenisten kasvien viljelyä rinnakkaiselon onnistumiseksi, se korostaa, että lähestymistapojen on oltava oikeassa suhteessa rinnakkaiselon tavoitteeseen. Jäsenvaltioiden hyväksymiä tai ehdottamia rinnakkaiseloa koskevien toimenpiteiden toteutettavuutta ja tehokkuutta on seurattava, ja toimenpiteitä on mukautettava seurantaohjelmien tulosten perusteella.

Sopiva sovellusmittakaava

Useimmat jäsenvaltiot ovat komission suosituksen mukaisesti ottaneet rinnakkaiseloa koskevien lähestymistapojensa perustaksi hallintotoimenpiteet, joita sovelletaan yksittäisiin tiloihin ja naapuritilojen väliseen koordinointiin. Erityisiä alueellisia toimenpiteitä ei ole ehdotettu.

Puola ja Luxemburg ovat mahdollistaneet sellaisten alueiden määrittelyn, joilla eräiden GMO:iden viljelyä ei sallittaisi, jos rinnakkaiseloon ei muuten päästäisi.

Toimenpiteiden eriyttäminen

Niissä harvoissa tapauksissa, joissa jäsenvaltiot ovat laatineet teknisiä erilläänpitotoimenpiteitä, kyseiset toimenpiteet ovat lajikohtaisia ja kattavat maissin, rapsin, punajuuren ja perunan.

Joissakin tapauksissa erillisiä erilläänpitotoimenpiteitä on kehitetty siementuotantoa varten.

Toimenpiteiden täytäntöönpano

Jäsenvaltiot ovat yleensä siirtäneet vastuun rinnakkaiseloa koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanosta muuntogeenisten kasvien viljelijöille. Niinpä ei-muuntogeenisten kasvien viljelijöiden ei tarvitse muuttaa vakiintuneita viljelytekniikoita muuntogeenisten kasvien viljelyn vuoksi.

Useimmissa tapauksissa kansallisissa lakiluonnoksissa sallitaan, että naapuritilat voivat keskenään päättää olla pitämättä muuntogeenistä ja ei-muuntogeenistä tuotantoa erillään, mikä tarkoittaa, että ei-muuntogeeninen tuotanto tulee merkitä muuntogeeniseksi tuotannoksi. Tämä on komission suosituksen mukaista; erilläänpitotoimenpiteitä ei tule tehdä pakollisiksi, jos naapurit sopivat keskenään, ettei erilläänpitoa tarvita.

Kaikki jäsenvaltiot ovat perustaneet avoimen muuntogeenisten kasvien viljelyrekisterin, vaikka maittain esiintyy eroja sen suhteen, minkä tason tiedot ovat yleisön saatavilla. Useimmat jäsenvaltiot edellyttävät myös, että muuntogeenisten kasvien viljelijät ilmoittavat naapuritiloille aikomuksistaan viljellä muuntogeenisiä kasveja.

Yksikään jäsenvaltio ei ole vielä ehdottanut rajat ylittävää yhteistyötä naapurimaiden kanssa rinnakkaiselokysymyksen käsittelemiseksi raja-alueilla.

Poliittiset välineet

Suurin osa jäsenvaltioista on valinnut rinnakkaiseloa varten lainsäädännöllisen lähestymistavan. Espanjassa muuntogeenistä maissia on viljelty vuodesta 1998 noudattaen hyvien käytänteiden säännöstöä, joka ei ole oikeudellisesti sitova.

Vastuukysymykset

Taloudellinen vahinko, joka voi aiheutua GMO:iden sekoittumisesta ei-muuntogeenisiin tuotteisiin, kuuluu yleensä kansallisen vahinkovastuulainsäädännön alaisuuteen. Tällaisen vahingon erityisluonteen vuoksi jotkin jäsenvaltiot ovat päättäneet laatia erityislainsäädäntöä.

Joissakin jäsenvaltioissa harkitaan korvausjärjestelmää. Komissio hyväksyi marraskuussa 2005 EU:n valtiontukisääntöjen nojalla Tanskan ilmoituksen järjestelmästä, jossa maksetaan korvauksia GMO:iden sekoittumisesta aiheutuvan taloudellisen vahingon vuoksi. Järjestelmä rahoitetaan GMO-viljelijöiltä perittävillä viljelymaksuilla [6].

Muut jäsenvaltiot suosittavat tai edellyttävät, että muuntogeenisten kasvien viljelijät ottavat vastuuvakuutuksen. EU:ssa ei ole tällä hetkellä saatavilla vakuutussuojaa GMO:iden tahattoman esiintymisen aiheuttaman taloudellisen vahingon varalta. Tällaista vakuutusta ei tule tehdä pakolliseksi, koska muuntogeenisten kasvien viljely ei olisi mahdollista vastaavien vakuutusmarkkinoiden puuttumisen vuoksi.

Espanjassa muuntogeenisen maissin viljely kaupallisiin tarkoituksiin on tapahtunut yleisen vahinkovastuulainsäädännön puitteissa, sillä rinnakkaiseloon liittyvää vastuuta koskevia erityissääntöjä ei ole.

Seuranta ja arviointi

Koska muuntogeenisiä kasveja on viljelty EU:ssa vain vähän, useimmissa jäsenvaltioissa ei ole vielä otettu käyttöön seuranta- ja arviointiohjelmia.

Espanjassa viljelijät toimittavat usein samoille markkinoille sekä muuntogeenisiä että ei-muuntogeenisiä tuotteita. Tämä on johtanut siihen, että viljelijöitä ei juurikaan kannusteta erottamaan rehuksi tarkoitetun muuntogeenisen maissin ja tavanomaisen maissin tuotantoa tiloilla. Rinnakkaiseloa koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanon jälkeen on tehty muutamia valituksia, joiden mukaan muuntogeenisten maissin tahattomasta esiintymisestä ei-muuntogeenisen maissin joukossa on aiheutunut taloudellista vahinkoa.

Tietojen toimittaminen ja vaihto Euroopan tasolla

Komissio on säätänyt päätöksessään 2005/463/EY[7] verkkotyöryhmän perustamisesta muuntogeenisten viljelykasvien sekä tavanomaisen ja luonnonmukaisen maataloustuotannon rinnakkaiseloa koskevien tietojen vaihtoa ja koordinointia varten. Jäsenvaltiot ilmaisivat työryhmän ensimmäisessä kokouksessa syyskuussa 2005 tyytyväisyytensä tähän koordinointitoimintaan, jonka ansiosta ne saavat tietoa muiden jäsenvaltioiden parhaista käytänteistä. Ne myös totesivat lisäyhteistyön tarpeen teknisten rinnakkaiseloa koskevien toimenpiteiden laadinnassa.

Tutkimus ja tutkimustulosten yhteiskäyttö

Kansallisella tasolla on toteutettu lukuisia tutkimushankkeita, ja useita hankkeita on vielä käynnissä. Tutkimustoimia täydentävät kuudennessa yhteisön tutkimuspuiteohjelmassa toteutetut toimet sekä komission yhteisen tutkimuskeskuksen toteuttama tutkimustoiminta. Uusimmissa tutkimuksissa on keskitytty entistä enemmän rinnakkaiselon taloudellisiin näkökohtiin.

Päätelmät

Muuntogeenisten kasvien viljelystä on jäsenvaltioissa hyvin vähän kokemuksia ja nekin rajoittuvat tietyille yhteisön alueille. Poikkeuksen muodostaa Espanja. Useimmissa jäsenvaltioissa rinnakkaiseloa koskeva lainsäädäntö on vielä laadintavaiheessa, vaikka monissa tapauksissa on jo olemassa lakiehdotuksia. Ensimmäisten jäsenvaltioiden (AT, DE, DK ja PT) hyväksymän rinnakkaiseloa koskevan lainsäädännön puitteissa tapahtunutta muuntogeenisten kasvien viljelyä ei ole juurikaan ollut. Toteutettujen toimenpiteiden tehokkuuden ja taloudellisen toteutettavuuden tarkastelemiseksi käytettävien seurantaohjelmien laadinta ja täytäntöönpano on vielä kesken.

Kaikilla jäsenvaltioiden hyväksymillä tai ehdottamilla rinnakkaiseloa koskevilla toimenpiteillä on yhteisiä piirteitä: Niiden tarkoituksena on suojata ei-muuntogeenisten kasvien viljelijöitä GMO:iden sekoittumisen taloudellisilta seuraamuksilta. Muuntogeenisten kasvien viljelyä ei kuitenkaan kielletä. Vaikka jäsenvaltioiden lähestymistapojen tiukkuusaste vaihteleekin, ne ovat yleensä pyrkineet sallimaan eri tuotantotapojen (eli tavanomaisen, luonnonmukaisen ja GMO-tuotannon) rinnakkaiselon alueella. Muuntogeenisen ja ei-muuntogeenisen tuotannon erilläänpitotoimenpiteiden täytäntöönpano on yleensä siirretty muuntogeenisten kasvien viljelijöiden tehtäväksi.

Eri kansallisten lähestymistapojen välillä on kuitenkin huomattavia eroja. Ensinnäkin eroja esiintyy vastuukysymyksissä silloin kun GMO:iden tahaton esiintyminen aiheuttaa taloudellista vahinkoa. Jotkin jäsenvaltiot eivät ole ehdottaneet tältä osin erityistä lainsäädäntöä, mikä tarkoittaa, että sovelletaan yleistä vahinkovastuulainsäädäntöä. Koska vahinkovastuulainsäädäntö kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, rinnakkaiseloa koskevissa säännöissä varmasti on eroja samalla tavoin kuin muihinkin toimiin liittyen. Jotkin jäsenvaltiot ovat ehdottaneet erityisten vahinkovastuuta koskevien sääntöjen ja/tai korvausjärjestelmien käyttöönottoa.

Eroja esiintyy myös sen suhteen, millaiseen erilläänpidon tasoon tulisi pyrkiä. Joissakin jäsenvaltioissa rinnakkaiseloa koskevien toimenpiteiden tarkoituksena on varmistaa, että yhteisön merkintäraja-arvoja ei ylitetä. Tämä onkin komission suosituksen mukaista. Muissa jäsenvaltioissa joko ei ilmoiteta selkeästi, mikä on GMO:iden sekoittumisen enimmäisraja, tai niissä vahvistetaan rajat yhteisön merkintäraja-arvoja alhaisemmalle tasolle.

Aina ei ole vahvistettu muuntogeenisten kasvien tuotannon aloittamista koskevia pakollisia sääntöjä tai rinnakkaiseloa koskevia toimenpiteitä. Espanjassa tätä ei ole pidetty tarpeellisena, sillä markkinat eivät edellytä rehuksi tarkoitetun muuntogeenisen maissin erottamista ei-muuntogeenisestä maissista.

Vaikka rinnakkaiseloa koskevan yleislainsäädännön laatimisprosessi etenee varsin hyvin, lajikohtaisia toimenpiteitä on paljon vähemmän, ja ne koskevat useimmiten vain muutamaa lajia.

Tämä johtuu siitä, että rinnakkaiseloa koskevien toimenpiteiden tieteellistä perustaa ei ole kehitetty kaikille lajeille samalla tavalla. Maissin, joka on tällä hetkellä ainoa sallittu muuntogeeninen viljelykasvi, osalta on saatavilla merkittävässä määrin tieteellistä tietoa ja käytännön kokemusta. Niiden perusteella muuntogeenisten ja ei-muuntogeenisen maissin tuotanto voidaan pitää erillään teknisin toimenpitein, joita sovelletaan yksittäisiin tiloihin ja naapuritilojen väliseen koordinointiin.

Euroopan viljelijöiden työskentelyolosuhteet ovat kuitenkin hyvin vaihtelevat tilojen ja peltojen koon, tuotantojärjestelmien, viljelykiertojen ja -järjestelmien sekä ilmasto-olosuhteiden osalta. Eroavuuksilla voi olla vaikutusta erilläänpitotoimenpiteiden kustannustehokkuuteen, minkä vuoksi toimenpiteet on mukautettava paikallisiin olosuhteisiin.

Koska muuntogeenisten kasvien viljely on vasta alkutekijöissään eikä rinnakkaiseloa koskevien käytännön toimenpiteiden toteutettavuudesta ja kustannustehokkuudesta ole paljonkaan tietoa, jäsenvaltioille olisi ehdottomasti jätettävä mahdollisimman paljon liikkumavaraa niiden etsiessä ratkaisuja rinnakkaiselon onnistumiseksi.

Rinnakkaiseloa koskevien kansallisten ja alueellisten lähestymistapojen on oltava täysin yhteisön lainsäädännön mukaisia. Tämä tarkoittaa, että GMO:ita ei saa kieltää kokonaan jollakin alueella eivätkä toimenpiteet saa olla liian rajoittavia siten, että ne menisivät rinnakkaiselon tavoitetta pidemmälle ja käytännössä estäisivät muuntogeenisten kasvien viljelyn. Komissio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kansallinen ja alueellinen rinnakkaiseloa koskeva lainsäädäntö on yhteisön lainsäädännön mukainen.

Espanjan esimerkki osoittaa, että vaikka siellä sovelletaan samoja rinnakkaiseloa koskevia sääntöjä koko alueella, muuntogeenisten kasvien viljelyä harjoitetaan maantieteelliseltä kannalta hyvin epätasaisesti. Tämä johtuu muun muassa viljelyedellytysten eroista tai eri alueiden toimijoiden mieltymyksistä. Vaikka muuntogeenisten kasvien viljely jäsenvaltiossa tai alueilla on maantieteellisesti epätasaista, se ei väistämättä johda markkinoiden vääristymiseen. Rinnakkaiseloa koskevien lähestymistapojen erojen vaikutusta sisämarkkinoihin ei voida tällä hetkellä arvioida asianmukaisesti.

Jäsenvaltioilla on haasteenaan laatia taloudellisesti kestäviä rinnakkaiseloa koskevia toimenpiteitä. Niinpä teknisiä toimenpiteitä koskevia sääntöjä on tarpeen mukauttaa joustavasti seurantaohjelmien tulosten mukaan. Vaikka komissio tunnustaa, että rinnakkaiseloa koskevia toimenpiteitä on tarpeen mukauttaa kansallisen tai alueellisen tason erityisolosuhteiden mukaan, toimenpiteiden on perustuttava tieteellisiin tuloksiin, joissa on otettava huomioon parhaita käytänteitä koskevien tutkimusten tulokset ja käytännön kokemukset. Valtaosa rinnakkaiseloa koskevasta tutkimuksesta on tehty kansallisella tasolla, se on pirstaleista eikä välttämättä kaikkien lainsäädäntöviranomaisten saatavilla.

Tulevat toimet

Edellä esitettyjen päätelmien perusteella komissio katsoo, että kansallisten rinnakkaiseloa koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanosta on syytä kerätä lisää kokemuksia. Samalla on tarpeen lisätä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä rinnakkaiselon varmistamiseksi. Koska kokemuksia on rajoitetusti ja rinnakkaiseloa koskevien kansallisten toimenpiteiden täytäntöönpanoprosessit on tarpeen saattaa loppuun, tällä hetkellä ei vaikuta perustellulta ottaa käyttöön yhdenmukaistettua lähestymistapaa lainsäädännön laatimiseksi. Ennen päätöstentekoa sidosryhmien kuulemismenettely olisi vietävä loppuun, mikä voikin tapahtua Wienissä 4.–6. huhtikuuta 2006 pidettävässä rinnakkaiseloa koskevassa konferenssissa.

Sitä ennen komissio ehdottaa seuraavia toimia:

Komissio tehostaa toimiaan nykyisten tietojen saattamiseksi kaikkien jäsenvaltioiden saataville ja rinnakkaiseloa koskevaa tietämystä lisäävien tutkimustoimien tukemiseksi. Tältä osin lisätoimia voidaan parhaiten toteuttaa jäsenvaltioiden kanssa verkkotyöryhmässä jo toteutetun onnistuneen yhteistyön pohjalta. |

Komissio tarkastelee uudelleen ja analysoi tuoreimmat käytettävissä olevat tieteelliset ja taloudelliset tiedot, jotka koskevat kasvin- ja siementuotannon erilläänpitotoimenpiteitä ja niiden kustannuksia. Arvioinnissa olisi otettava huomioon myös se, missä määrin markkinat vaativat erilläänpitämistä ja miten elintarvikkeiden ja rehun käyttö jakautuu eri alueilla. |

Komissio ehdottaa vuodesta 2006 alkaen yhteistyötä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa teknisiä erilläänpitotoimenpiteitä koskevien parhaiden käytänteiden ja lajikohtaisten suositusten laatimiseksi. Espanjassa ja muissa jäsenvaltioissa muuntogeenisten kasvien kaupallisesta viljelystä saadut kokemukset ovat tässä suhteessa hyvin tärkeät. Huomioon otetaan myös paikalliset tekijät (esim. peltojen keskikoko, eri lajien osuudet), jotka vaikuttavat yhteisten toimenpiteiden sovellettavuuteen jäsenvaltioissa. |

Komissio aikoo hankkia lisätietoa nykyisistä kansallisista vahinkovastuujärjestelmistä arvioidakseen niiden suhdetta muuntogeenisten ja ei-muuntogeenisten kasvien sekoittumiseen sovellettaviin kansallisiin sääntöihin. Näiden tietojen avulla voidaan arvioida vahinkovastuuta ja korvausjärjestelmiä koskevien erilaisten sääntöjen tehokkuutta ja mahdollista vaikutusta rinnakkaiseloon. |

Komissio esittää vuonna 2008 neuvostolle ja Euroopan parlamentille kertomuksen edellä mainittujen toimien edistymisestä ja liittää mukaan selvityksen kansallisten rinnakkaiseloa koskevien toimenpiteiden laadinnasta ja täytäntöönpanosta. |

- LIITE: KATSAUS KANSALLISIIN RINNAKKAISELOA KOSKEVIIN TOIMENPITEISIIN

Hyväksytty | | | | | |x | | | | | | | | | | | | | | |x | | | | | |Lähes valmis tai ilmoitettu luonnos | | | |x | | | | |x | | |x | | |x |x |x | |x |x | |x | | |x | |

[1] EYVL L 106, 17.4.2001, s. 1, muutettu asetuksella (EY) N:o 1829/2003 (EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1).

[2] EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1.

[3] EUVL L 189, 29.7.2003, s. 36.

[4] Yhdistetyt asiat T-366/03 ja T-235/04, tuomio 5.10.2005 – Land Oberösterreich ja Itävalta v. komissio.

[5] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80.

[6] Valtiontuki N 568/2004.

[7] EUVL L 164, 24.6.2005, s. 50.

[8] Lainsäädäntöä ovat laatineet liittovaltio ja osavaltiot.

[9] Puitelaki, jolla vastuu rinnakkaiseloa koskevista toimenpiteistä siirretään alueelliselle tasolle.