KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE Osuuskuntien edistämisestä Euroopassa

1. Johdanto

1.1. Taustaa

Euroopan unionissa (EU) on noin 300 000 osuuskuntaa, jotka työllistävät 2,3 miljoonaa ihmistä. Niitä on kaikissa jäsenvaltioissa sekä liittymässä olevissa ja ehdokasmaissa. Niillä on lisäksi vaikutusta yli 140 miljoonan osuuskunnan jäsenen jokapäiväiseen elämään. [1]

[1] "Statistics and information on European co-operatives", Kansainvälinen osuustoimintaliitto, Genève 1998, julkaistu Euroopan komission avustuksella http:/www.ica.coop/europe.

Osuuskunnat kukoistavat kilpailluilla markkinoilla, ja vaikka ne eivät pyri maksimoimaan pääoman tuottoa, ne ovat saavuttaneet huomattavan markkinaosuuden aloilla, joilla osakeyhtiöt ovat hyvin vahvoja, kuten pankki- ja vakuutustoiminnassa, elintarvikkeiden vähittäiskaupassa, apteekkitoiminnassa ja maataloudessa. Ne kasvavat nopeasti terveydenhuollossa, yrityspalveluissa, koulutuksessa ja asumisessa.

Osuuskunnat toimivat jäsentensä - jotka ovat samalla osuuskunnan palveluiden käyttäjiä - etujen mukaisesti, eikä niitä johdeta ulkopuolisten sijoittajien etujen mukaisesti. Jäsenet saavat voittoa suhteessa liiketoimintaansa osuuskunnan kanssa, ja osuuskunnan rahastot ja varat ovat yhteisiä, jakamattomia ja tarkoitettu jäsenten yhteisiin etuihin. Koska jäsenten väliset henkilökohtaiset yhteydet ovat periaatteessa vahvat ja merkittävät, heidän on hyväksyttävä uudet jäsenet, eikä äänioikeus välttämättä ole suhteessa omistukseen (jäsen ja ääni -periaate). Osuuskunnasta erotessaan jäsenellä on oikeus saada osuutensa takaisin, mikä johtaa pääoman pienenemiseen.

Kaikki osuuskunnat toimivat jäsentensä kaupallisten tai taloudellisten etujen mukaisesti, ja jotkin niistä omistavat toimintansa lisäksi yleisemmille sosiaalisille, yhteisöllisille tai ympäristötavoitteille jäsentensä ja yleisemmän yhteisön edun mukaisesti.

1.2. Tiedonannon tavoitteet

Keskustelu osuuskuntien roolista on virinnyt uudelleen neuvoston annettua heinäkuussa 2003 asetuksen eurooppaosuuskunnan säännöistä ja direktiivin, joka koskee henkilöstöedustusta eurooppaosuuskunnan päätöksenteossa. [2]

[2] Neuvoston asetus (EY) N:o 1435/2003, annettu 22. heinäkuuta 2003, eurooppaosuuskunnan (SCE) säännöistä, ja neuvoston direktiivi 2003/72/EY, annettu 22. heinäkuuta 2003, eurooppaosuuskunnan sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta, EUVL L 207, 18.8.2003.

Komissio uskoo, että osuuskuntien potentiaalia ei ole täysin hyödynnetty ja että niiden julkisuuskuvaa olisi parannettava sekä kansallisella että yhteisön tasolla. Erityishuomiota olisi myös kiinnitettävä uusiin jäsenvaltioihin ja ehdokasmaihin, joissa osuuskuntia ei mittavista uudistuksista huolimatta hyödynnetä täysimittaisesti toimintamuotona.

Eurooppaosuuskunnan sääntöjen antaminen merkitsee sitä, että jäsenvaltioilla on velvollisuus toteuttaa toimenpiteitä asetuksen ja direktiivin täytäntöönpanemiseksi. Komission mielestä tämä antaa kansallisille viranomaisille ja sidosryhmille hyvän tilaisuuden toteuttaa aloitteita, joilla pyritään parantamaan osuuskuntalainsäädäntöä ja luomaan suotuisampi ympäristö osuuskuntien perustamiselle.

Toinen seikka, johon komissio on kiinnittänyt huomiota, on osuuskuntien yhä merkittävämpi rooli monien yhteisön tavoitteiden toteuttajana muun muassa työllisyyspolitiikan, yhteiskunnallisen integraation, maaseudun ja aluekehityksen ja maatalouden kaltaisilla aloilla. Komissio katsoo, että tämän kehityksen olisi jatkuttava ja osuuskuntien osallistumista yhteisön eri ohjelmiin ja eri alojen politiikkaan olisi edelleen hyödynnettävä ja edistettävä.

Kiinnostuksen osuuskuntia kohtaan voidaan todeta lisääntyneen myös kansainvälisesti. Merkittävin tähän liittyvä tapahtuma on kansainvälisen työtoimiston vuonna 2002 hyväksymä suositus osuuskuntien edistämiseksi (ks. alaviite 19), jonka olivat siihen mennessä virallisesti hyväksyneet kaikkien EU:n jäsenvaltioiden hallitukset sekä liittymässä olevien ja ehdokasmaiden hallitukset.

Koska kiinnostus osuuskuntiin on näin virinnyt uudelleen, komissio toteutti vuonna 2002 laajan julkisen kuulemisen Euroopan osuustoimintayritysten keskuudessa. [3] Vastaukset edustivat käytännöllisesti katsoen kaikkien osuustoiminta-alojen näkemyksiä, ja vastauksia saatiin erityisen runsaasti liittymässä olevista ja ehdokasmaista. [4] Kuulemisasiakirjan analyysi ja päätelmät saivat laajaa kannatusta, mutta siihen saatiin myös monia rakentavia kommentteja ja ehdotuksia.

[3] Kuulemisasiakirja "Co-operatives in Enterprise Europe" on osoitteessa: http://europa.eu.int/comm/enterprise/ entrepreneurship/coop/consultation/index.htm.

[4] Vastauksia saatiin 46, joista 7 eurooppalaisilta yhdistyksiltä, 17 jäsenvaltioissa sijaitsevilta osuuskuntia edustavilta järjestöiltä ja 5 osuustoimintayrityksiltä, jotka yhdessä kattavat suurimman osan sektoria Euroopassa. Lisäksi saatiin 4 vastausta viranomaisilta, 9 ehdokasmaista (näihin sisältyy 10 maassa sijaitsevan 48 järjestön yhteinen kanta), 2 kansainvälisiltä (maailmanlaajuisilta) järjestöiltä ja 2 asiantuntijoilta. Alkuperäiset kannanotot sekä (englannin- ja ranskankieliset) tiivistelmät ovat edellä mainitulla www-sivustolla.

Tässä tiedonannossa näkyvät toteutetun laajan kuulemisen tulokset. Tiedonannossa keskitytään kolmeen vastauksissa esiin otettuun seikkaan ja esitetään, mitä jäsenvaltiot ja osuuskunnat itse voivat tehdä osuuskuntien liiketoimintapotentiaalin hyödyntämiseksi. Näiden kolmen seikan osalta tiedonannossa luetellaan joukko konkreettisia toimia, jotka komission on toteutettava tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tiedonannon pääasiat ovat

* Osuuskuntamuodon käytön edistäminen Euroopassa parantamalla alan näkyvyyttä, ominaispiirteitä ja ymmärtämistä.

* Osuuskuntalainsäädännön parantaminen edelleen Euroopassa.

* Osuuskuntien aseman ja yhteisön tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttavan panoksen ylläpitäminen ja kohentaminen.

2. Osuuskuntien edistäminen yhtiömuotona ja alan täsmällisen ymmärtämisen varmistaminen

2.1. Osuustoiminnan merkityksen korostaminen

2.1.1. Toimet, joilla varmistetaan, että osuuskuntien merkitys taloudessa ymmärretään

Kun edistetään tiedon levittämistä laajemmalti osuuskuntien merkityksestä yritysmuotona, on tarpeen tarkastella aloja, joilla osuuskunnilla on vahva rooli.

* Osuuskunnat voivat olla keino rakentaa tai vahvistaa pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) taloudellista voimaa markkinoilla. Osuuskunta on yhtiömuoto, jonka avulla pk-yritykset voivat hankkia tiettyjä koosta koituvia hyötyjä, kuten mittakaavaetuja, mahdollisuuksia päästä markkinoille (esimerkiksi osallistua suuriin julkisiin palveluhankintoihin), sisäänostovoimaa, markkinointikapasiteettia sekä johtamis-, kehittämis-, koulutus- ja tutkimuskykyä. Osuuskunnat tarjoavat yrityksille sopivan välineen yhteistoimien toteuttamiseksi ja riskien jakamiseksi, ilman että ne menettävät itsenäisyytensä. Osuuskunnat mahdollistavat myös tuotantoketjujen vertikaalisen integroinnin. Tästä voi olla hyötyä pienyrityksille, jotka ovat heikossa asemassa tarjontaketjussa ja haluavat saada itselleen tuotteidensa tai palveluidensa lisäarvon tuoton. Useimmat muun tyyppiset yritykset eivät kuitenkaan edelleenkään tiedä, että osuuskunta voisi olla sopiva väline yhteisiä toimia varten.

* Osuuskunta on keino tarjota korkealuokkaisia palveluita. Palveluiden osuus on 70 % EU:n tuotannosta ja 69 % työpaikoista. Yli 75 % uusista yrityksistä perustetaan Euroopassa palvelualoille. Palvelualan yritysten on tarjottava yhä laadukkaampia, räätälöityjä palveluita asiakkailleen. Osuuskuntarakenne voi antaa osuuskunnan palveluiden käyttäjille - koska he ovat samalla osuuskunnan jäseniä - mahdollisuuden vaikuttaa heille palveluita tarjoavaan yritykseen ja huolehtia siitä, että yritys vastaa välittömästi heidän tarpeisiinsa. Osuuskunnat pystyvät usein tarjoamaan palveluita ryhmille, jotka muuten jäisivät niistä paitsi, koska palveluiden tarjoaminen ei ole houkuttelevaa voittoihin tähtääville yrityksille. Näin on "lähipalveluissa", kuten terveydenhuollossa ja hyvinvoinnissa - aloilla, joilla osuuskunnat kasvavat nopeimmin. [5]

[5] Eurostatin vuonna 2002 tekemä, osuuskuntia seitsemässä jäsenvaltiossa vuosina 1995-1998 käsitellyt tutkimus osoittaa, että osuuskunnat kasvavat erityisen nopeasti koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaalityön alalla sekä muiden yhteisö-, sosiaali- ja henkilökohtaisten palveluiden alalla (NACE, pääluokat M, N & O).

* Osuuskunnat tukevat osaamisyhteiskunnan rakentamista. Monet osuuskunnat (esim. työosuuskunnat) ovat yrityksiä, joissa jäsenillä osuuskunnan palveluiden käyttäjinä on todelliset mahdollisuudet vaikuttaa johdon päätöksiin. Osallistumiseen perustuvat osuuskuntien johtorakenteet luovat osaamisen ja taitojen kaltaisia aineettomia hyödykkeitä. Tässä mielessä osuuskunnat toimivat usein yrittäjä- ja johtamiskouluina niille, jotka eivät ehkä muuten pääsisi vastuuasemiin.

Jotta varmistetaan, että osuuskunnat jatkossakin tukevat merkittävästi talouden dynaamisuutta ja kasvua edellä kuvatuilla tavoilla, on tärkeää, että jäsenvaltioiden viranomaiset sekä kansalliset, alueelliset tai paikalliset järjestöt kehittävät tai tehostavat pyrkimyksiään alan tuntemuksen parantamiseksi.

Toimi 1. Komissio tutkii yritysten ja yrittäjyyden hyväksi luotuun monivuotiseen ohjelmaan [6] ja muihin yhteisön ohjelmiin perustuvan menettelyn mukaisesti mahdollisuuksia tukea sidosryhmien järjestöjen ja jäsenvaltioiden aloitteita. Toimilla olisi pyrittävä lisäämään viranomaisten ja yksityisten talouspiirien keskuudessa tietoisuutta osuuskuntamuodon potentiaalista perustettaessa yritys tai pienyritysten ryhmittymä. Aloitteisiin voi sisältyä konferenssien järjestäminen, esitevihkosten laatiminen, aihekohtaisten tutkimusten tekeminen, tapahtumapäivien järjestäminen, verkostojen luominen jne.

[6] Monivuotisesta ohjelmasta yritysten ja yrittäjyyden, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset), hyväksi (2001-2005) 20. joulukuuta 2000 tehty neuvoston päätös 2000/819/EY, EYVL L 333, 29.12.2000, s. 84.

Koska osuustoimintayritykset ovat eri maissa eri kehitysvaiheissa (ks. jäljempänä kohta 3.2.1), tarjoutuu mahdollisuuksia tiiviiseen tietojen ja kokemusten vaihtoon.

Toimi 2. Komissio tutkii mahdollisuutta järjestää jäsenneltyä tietojen ja kokemusten vaihtoa sekä määrittää hyviä toimintatapoja osuuskuntamuotoisen liiketoiminnan alalla. Komissio tutkii lisäksi jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa mahdollisuudet toteuttaa esikuva-analyysi (benchmarking) kansallisista toimintalinjoista ja käytännöistä alalla.

2.1.2. Uudet jäsenvaltiot ja osuuskuntien roolin tunteminen

Toistaiseksi tällä alalla on ollut vain vähän aloitteita, ja osuuskuntien mahdollisuuksista on vähän tietoa. Siksi liittymässä olevissa maissa olisi levitettävä sanaa yksityishenkilöiden ja pienyrittäjien keskuudessa siitä, että osuuskunnan perustaminen voi olla houkutteleva vaihtoehto perustaa yritys henkilöille, joiden pääoma, kokemus tai itseluottamus on vähäistä. Kokoamalla yhteen resurssit ja kokemus voidaan jakaa vastuu ja riskit, jotka voisivat tehdä itsenäisen ammatinharjoittamisen mahdottomaksi.

Osuuskunnilla on ollut erityisiä ongelmia Keski-Euroopan aiemmissa suunnitelmatalouksissa. Vaikka ne olivat usein vapain keskusjohtoisessa taloudessa sallittu yritystoiminnan muoto, ne ovat sittemmin kärsineet samaistumisesta vanhaan järjestelmään. Tässä suhteessa on myös korostettava uusien osuustoimintahankkeiden potentiaalia uusien jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden talouksien ja yhteiskuntien tasapainoisen kehityksen tukemisessa. Komissio aikoo selvittää toimissa 1 ja 2, kuinka uusissa jäsenvaltioissa voitaisiin parhaiten tukea aloitteita, joilla pyritään lisäämään ja levittämään tietoa ja kokemusta kautta Euroopan.

2.1.3. Tilastotietojen parantaminen

Toinen ongelma, joka pahentaa osuustoiminnan potentiaalin puutteellista ymmärtämistä, on vajavaiset tiedot osuustoiminnan määrällisestä merkityksestä ja sen kehityssuuntauksista.

Toimi 3. Komissio tutkii mahdollisuuksia kehittää satelliittikirjanpitotekniikan käyttöä osuuskuntia koskevien tilastotietojen keruussa ja analysoinnissa sekä saada kansalliset tilastokeskukset soveltamaan sitä.

2.2. Toimet osuuskuntien edistämiseksi

2.2.1. Koulutus

Yritysjohtamisen koulutusohjelmat perustuvat yleensä vallitsevaan liiketoimintamalliin eli osakeyhtiöihin. Ei lienekään mikään yllätys, että nuoret yrittäjät harvoin harkitsevat osuustoimintaa, vaikka se saattaisi olla heidän toimintansa kannalta sopivin vaihtoehto.

On kuitenkin olemassa useita esimerkkejä erityisesti osuuskuntien johtamista varten kehitetyistä koulutuspaketeista [7] (myös etäopetuksena) ja jopa osuustoimintayrittäjille tarkoitetuista korkeakoulukursseista. Valitettavasti nämä ovat useimmiten yksittäisiä aloitteita, ja niistä olisi hyödyllistä muodostaa Euroopan laajuinen verkko.

[7] Ks. Kansainvälisen työtoimiston julkaisu "Training Methodology for Co-operative Management", joka on osoitteessa http://www.ilo.org/ coop.

Yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, sähköistä oppimista ja elinikäistä oppimista koskevat yhteisön ohjelmat voivat olla erityisen hyödyllisiä osuuskuntien tukemisessa, kuten osuuskuntien osallistuminen muun muassa Erasmus-, Sokrates- ja Leonardo da Vinci I & II -ohjelmiin ja niiden edeltäjiin 1980-luvun puolivälistä osoittaa. Komissio kehottaa jäsenvaltioita sekä kansallisia oppilaitoksia ja sidosryhmien järjestöjä lisäämään osuustoiminnan tuntemusta keskiasteella ja korkeakouluissa järjestettävien liiketaidon kurssien opetusohjelmien välityksellä ja edistämään tarvittavien johtamistaitojen kehittämistä.

Toimi 4. Komissio toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä, jotta helpotetaan osuuskuntien osallistumista yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, elinikäistä oppimista ja sähköistä oppimista koskeviin ohjelmiin, etenkin ohjelmiin, joissa kannustetaan luomaan kansainvälisiä hankkeita ja erityisverkostoja ja joissa kehitetään parhaita toimintatapoja innovatiivisilla aloilla.

2.2.2. Yritysten tukipalvelut

Osuustoiminnan erityisluonne edellyttää myös räätälöityjä tukipalveluita yrityksille. Tällainen neuvonta voi olla korvaamaton lisä - ja ehto - lainarahoitukselle. Erityisesti osuuskunnille tarkoitettua neuvontaa antavien virastojen Euroopan laajuinen verkottaminen mahdollistaisi hyödyllisen kokemustenvaihdon. Jos erityisten virastojen perustaminen ei kuitenkaan ole perusteltua palveluiden vähäisen kysynnän vuoksi, voi olla tarkoituksenmukaisempaa luoda kontaktijärjestelmä. Kauppakamarien ja työnantajien järjestöjen olisi myös tunnettava osuuskuntien tarpeet, jotta ne voisivat tarjota osuuskuntien tarvitsemia palveluita. Komissio kehottaa jäsenvaltioita ja sidosryhmien järjestöjä selvittämään ja varmistamaan tuki- ja neuvontapalveluiden tarjonnan osuustoimintayrityksille.

Toimi 5. Komissio tutkii mahdollisuudet määrittää hyvät toimintatavat ja levittää niitä osuuskunnille tarkoitettujen yritysten tukipalveluiden alalla pk-yrityksiä ja hyvin pieniä yrityksiä koskevan aikaisemman työn pohjalta. [8]

[8] Ks. http://europa.eu.int/comm/enterprise/ entrepreneurship/support_measures/reports_studies.htm ja http://europa.eu.int/comm/enterprise/ entrepreneurship/craft/craft-studies/craft-supportserv.htm

support-services-reports.

2.2.3. Rahoituksen saanti

Osuuskunnat eivät voi tai voivat vain rajoitetusti hyödyntää osakemarkkinoita ja ovat siksi riippuvaisia omasta pääomastaan tai lainarahoituksesta. [9] Tämä johtuu pääasiassa siitä, että luottolaitokset ja sääntelyviranomaiset eivät yleensä tunne osuustoiminnallisen yritysmuodon ominaispiirteitä. Tässä yhteydessä ja toimissa 1 ja 2 komissio haluaa merkittävällä tavalla helpottaa sekä osuustoimintajärjestöjen että kansallisten viranomaisten keskuudessa kokemustenvaihtoa hyvistä ja innovatiivisista toimintatavoista osuuskuntien rahoittamisessa. Lisäksi toimissa 9 ja 10 on tärkeää tutkia, kuinka kirjanpitonormeissa ja muissa relevanteissa säännöissä voitaisiin parhaiten ottaa huomioon osuuskuntien erityispiirteet, jotka liittyvät pääomarakenteeseen ja varojen arviointiin.

[9] Monissa osuustoimintaliikkeissä on pyritty tukemaan kasvuosuuskuntia luomalla investointirahastoja (esimerkiksi ESFIN/IDES Ranskassa http://www.esfin-ides.com/pages/Contact/ ContactRubrique.htm ja Coop Action Yhdistyneessä kuningaskunnassa http://www.co-operativeaction.coop/ . Italiassa tätä on helpotettu 31. tammikuuta 1992 annetulla lailla N:o 59, jolla osuuskunnille annetaan mahdollisuus sijoittaa 3 % vuotuisesta verotettavasta voitostaan (purettujen osuuskuntien varoilla täydennettynä) osuuskuntia tukeviin keskinäisiin rahastoihin.

Julkisen rahoituksen osalta komissio kehottaa kuitenkin jäsenvaltioita varmistamaan, että aloitteet yritysten rahoittamiseksi ovat myös osuuskuntien käytettävissä ja niille sopivia. Koska osuuskunnilla on erityistarpeita, komissio aikoo puolestaan vastaavasti tarkastella, onko asianmukaista sisällyttää erityisviittaus Euroopan investointirahastoon. [10]

[10] http://www.europa/comm/enterprise/ entrepreneurship/financing/index.htmhttp://www.europa/comm/enterprise/ entrepreneurship/financing/index.htm.

Myös monilla liittymässä olevien maiden osuuskunnilla on, kuten nykyisissä jäsenvaltioissa toimivilla sisaryrityksilläänkin, erityisiä vaikeuksia hankkia lainapääomaa tai omaa pääomaa. Monet osuustoimintajärjestöt ovat peräänkuuluttaneet erityistä laajentumista edeltävää ohjelmaa osuuskunnille; komissio kuitenkin katsoo, että tukea voidaan tarjota tehokkaimmin nykyisten välineiden avulla.

Toimi 6. Komissio arvioi mahdollisuutta sisällyttää osuustoimintayrityksiä koskeva erityisviittaus Euroopan investointirahaston hallinnoimiin rahoitusvälineisiin, jotka ovat osa monivuotista ohjelmaa yritysten ja yrittäjyyden, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten, hyväksi. Lisäksi huolehditaan myös siitä, että osuuskunnat voivat jatkossakin osallistua muihin yhteisön ohjelmiin ja että niiden käytettävissä on kaikki ohjelmia koskevat tiedot.

2.2.4. Työskentely osuuskuntia edustavien järjestöjen kanssa

Osuuskunnat ovat hyvin edustettuja Euroopan tasolla kansallisten tai alakohtaisten liittojensa ja koordinointielimien kautta. Komissio pitää vastaisuudessakin yllä tiiviitä yhteyksiä osuuskuntia edustaviin järjestöihin [11] kaikkien merkittävien toimintalinjojen ja seikkojen tiimoilta (ks. myös toimi 9).

[11] Tärkeimmät ovat Kansainvälinen osuustoimintaliitto ICA Europe sekä Euroopan osuustoimintaliittojen koordinointikomitea CCACE (Co-ordinating Committee of European Co-operative Associations).

2.3. Erityiset yrityspolitiikan alat, joilla osuuskunnilla on tärkeä rooli

2.3.1. Työosuuskuntien rooli yritysten omistajanvaihdoksissa

Noin kolmannes Euroopan yrityksistä vaihtaa omistajaa seuraavien 10 vuoden aikana, ja yhä useammin omistus siirtyy nykyisen omistajan perheen ulkopuolelle. Työntekijöillä on erityinen intressi varmistaa yrityksensä jatkuvuus, ja usein he tuntevat hyvin yrityksen, jossa he työskentelevät. Heiltä puuttuu kuitenkin usein tarvittavat varat ja tuki yrityksen haltuun ottamiseksi ja johtamiseksi. Huolella ja asteittain valmisteltu omistuksen siirtäminen työosuuskunnaksi järjestäytyneille työntekijöille voi parantaa yritysten selviytymismahdollisuuksia. [12]

[12] Vuonna 1994 annetussa komission suosituksessa (N:o 94/1060/EY, annettu 7. joulukuuta 1994, EYVL L 385, 31.12.1994, s. 14) jäsenvaltioita kehotettiin edistämään yritysten omistuksen siirtämistä työntekijöille alentamalla osakkeidensiirrossa syntyneiden luovutusvoittojen verotusta, poistamalla rekisteröintimaksut tai antamalla veroetuuksia tai lykkäyksiä verojen maksuun. Suosituksen seurannassa vuonna 1998 ja 2002 todettiin, etteivät jäsenvaltiot olleet edistyneet asiassa.

Tässä yhteydessä on syytä panna merkille heinäkuussa 2002 annettu komission tiedonanto "Työntekijöiden taloudellisen osallistumisen edistäminen". [13] Yksi vaihtoehto on liittää työntekijät yrityksen tulokseen kollektiivisesti ja kartuttaa varoja työosuuskuntaan, jota voidaan käyttää mahdollisena rahoituslähteenä yrityksen myynnissä työntekijöille. Komissio kehottaa jäsenvaltioita pohtimaan kannustimia järjestelyille, joiden avulla työntekijät voivat ostaa yrityksen.

[13] KOM(2002) 364 lopullinen, 5.7.2002, ks. http://europa.eu.int/comm/ employment_social/soc-dial/labour/index_en.htm.

2.3.2. Sosiaalinen yritystoiminta ja uudet osuustoimintapohjaiset oikeudelliset muodot

Eri osuustoimintamuotoihin voidaan tehokkaasti liittää sosiaalisia tavoitteita, mikä on saanut tietyt jäsenvaltiot luomaan erityisiä oikeudellisia muotoja tällaisen toiminnan helpottamiseksi. Nämä ovat olleet sangen menestyksekkäitä ja herättäneet mielenkiintoa muissa samanlaisten ongelmien kanssa painivissa jäsenvaltioissa. [14] Tämän tyyppisillä osuuskunnilla on erityisiä ongelmia rahoittaa toimintaansa.

[14] Italiassa perustettiin 7 700 sosiaalista osuuskuntaa kymmenen vuoden kuluessa vuoden 1991 lain N:o 381 antamisesta. Näissä työskentelee 210 000 henkilöä, joista 22 600 on muita heikommassa asemassa olevia. Näissä osuuskunnissa tehdään sekä vapaaehtoistyötä että palkkatyötä ja integroidaan syrjäytyneitä ryhmiä osaksi taloutta. Ranskan hallitus otti vuonna 2001 käyttöön uuden yhtiömuodon, "Société Coopérative d'Intérêt Collectif" (yhteisen edun mukainen osuuskunta, SCIC), ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehtiin äskettäin ehdotus yhtiömuodosta "Community Interest Company" (yhteisen edun mukainen yhtiö) (http://www.dti.gov.uk/cics/ ). Monissa liittymässä olevissa ja ehdokasmaissa vammaisten osuuskunnat (jotka muistuttavat integraatio-osuuskuntia Italiassa) ovat tarjonneet laadukkaita työpaikkoja ja lääketieteellistä tukea vammaisille 1900-luvun alusta lähtien.

Toimi 7. Komissio tutkii sosiaalista yritystoimintaa koskevia toimintalinjoja, hyviä toimintatapoja ja säädöksiä Euroopassa ja raportoi asiasta yhteisön toimielimille.

3. Sopiva sääntely

3.1. Eurooppaosuuskunnan sääntöjen täytäntöönpano

Eurooppaosuuskunnan sääntöjen antamisen jälkeen osuuskunnat voivat toimia EU:ssa yhtenä oikeushenkilönä ja yksillä säännöillä - eurooppayhtiön perussääntö mahdollistaa saman osakeyhtiöille.

Asetuksen mukaan jäsenvaltioilla on kolme vuotta eli 18. elokuuta 2006 saakka aikaa saattaa säännöt osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Kuulemisprosessin aikana on todettu, että eurooppaosuuskunnan säännöt ovat välttämätön väline osuuskunnille, jotta ne voisivat toimia vapaasti kaikkialla Euroopassa. Säännöt olisi siksi pantava täytäntöön edellä mainitussa aikataulussa. Tätä varten komissio tutkii toimen 1 yhteydessä, kuinka parhaiten voidaan koordinoida kampanja eurooppaosuuskunnan tekemiseksi tunnetuksi niiden tahojen keskuudessa, jotka voisivat käyttää sitä yhtiömuotona. Pääkohteina ovat yritysneuvojat ja tukipalvelut, laskentatoimen harjoittajat sekä kauppakamarit. Tiedotusmateriaalia levitetään euroneuvontakeskusten kautta jäsenvaltioissa. Lisäksi komissio toteuttaa tarvittavat toimet asetuksen panemiseksi täytäntöön nopeasti, jotta vähennetään jäsenvaltioita vastaan käynnistettävien mahdollisten rikkomisesta aiheutuvien menettelyiden määrää. Edellä olevan perusteella:

Toimi 8. Komissio aikoo kutsua koolle joukon kokouksia eurooppaosuuskunta-asetuksen ja -direktiivin täytäntöönpanosta vastaavien jäsenvaltioiden virkamiesten kanssa keskustellakseen kaikista asioista, jotka edellyttävät jäsenvaltioiden toimintaa ja joihin sovelletaan kansallista lainsäädäntöä.

3.2. Kansallisten lakien johdonmukaisuus

3.2.1. Eurooppaosuuskuntaa koskevat kansalliset säädökset

Kaikissa jäsenvaltioissa on sallittu osuuskuntien perustaminen ja toiminta. Tosin joissain jäsenvaltioissa osuuskunnat eivät voi toimia tietyillä aloilla. Lisäksi osuuskuntien oikeudelliset muodot ja perinteet vaihtelevat suuresti jäsenvaltioissa. Osuuskuntia koskevassa lainsäädännössä voidaan erottaa kolme eri ratkaisumallia: 1) maat, joissa on yksi yleinen osuuskuntalaki, 2) maat, joissa osuuskuntia koskeva lainsäädäntö on jaettu osuuskuntien toiminta-alan ja yhteiskunnallisen tarkoituksen mukaan, sekä 3) maat, joissa ei ole osuuskuntia koskevaa lainsäädäntöä ja joissa yrityksen osuustoiminnallinen luonne määräytyy pelkästään sen sääntöjen perusteella. Tämä hajanaisuus voi kuitenkin vaikeuttaa osuuskuntien tehokasta toimintaa rajojen yli tai unionin tasolla, sillä jäsenten, johtajien ja muiden osapuolten oikeudet ja velvollisuudet hämärtyvät. Ongelma käy ilmi selvemmin, kun tiettyjä kansallisia säännöksiä sovelletaan eurooppaosuuskuntiin sen mukaan, missä jäsenvaltiossa ne on rekisteröity. Siksi komissio pyrkii toimessa 8 myös tarkastelemaan osuustoimintajärjestöjen ja kansallisten viranomaisten kanssa tapauksia, joissa erot kansallisissa laeissa voivat aiheuttaa ongelmia eurooppaosuuskunnan sääntöjen tehokkaalle soveltamiselle, ja ehdottaa yhteisesti hyväksyttyjä ratkaisuja. Työllä voidaan epäsuorasti lähentää kansallisia lakeja.

3.2.2. Jäsenvaltioiden viranomaisten ja komission välinen yhteistyö

Osuuskuntalainsäädäntöä voidaan parantaa myös helpottamalla kansallisten sääntelyelinten yhteyksiä ja tarjoamalla mahdollisuuksia hyvien ja innovatiivisten käytäntöjen yhteiselle analyysille. [15] Prosessiin olisi otettava mukaan ehdokasmaat, joista jotkin ovat jo pyytäneet apua osuuskuntalakiensa uudistamiseen ja joissa sääntelyviranomaiset tuntevat osuuskuntia vielä huonommin.

[15] Taulukko, jossa verrataan jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden osuuskuntalainsäädäntöä, on seuraavalla www-sivustolla: http://www.europa/comm/enterprise/ entrepreneurship/coop/social-cmaf_agenda/social-cmaf-cooperatives.htm.

Toimi 9. Komissio työskentelee aktiivisesti yhdessä viranomaisten ja osuustoimintajärjestöjen kanssa varsinkin uusissa jäsenvaltioissa osuuskuntalainsäädännön parantamiseksi. Tätä varten komissio myös velvoittaa kaikki jäsenvaltiot ilmoittamaan toisilleen ja komissiolle, kun ne laativat uutta lainsäädäntöä alalla ja ennen kuin ne antavat sitä.

3.2.3. Mallilakien laatiminen

Edellä todetusta lakien erilaisuudesta huolimatta komissio ei aio tehdä esityksiä kansallisen osuuskuntalainsäädännön yhdenmukaistamiseksi. [16] Useat, pääasiassa EU:n 15 jäsenvaltioon sijoittautuneet osuustoimintajärjestöt ovat todenneet, että kansallinen lainsäädäntö ei rajoita merkittävästi niiden toimintaa omassa maassa. Komissiolta toimeksiannon saanut yhtiöoikeuden eurooppalaisten asiantuntijoiden korkean tason työryhmä [17] on esittänyt, että osuustoimintajärjestöjen olisi tehtävä aloite osuuskuntia koskevien mallilakien kehittämiseksi keinona edistää kansallisten osuuskuntalakien asteittaista lähentämistä.

[16] Komission 21. toukokuuta 2003 antama tiedonanto "Yhtiöoikeuden uudistaminen ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantaminen Euroopan unionissa - etenemissuunnitelma", luku 3.7 "Kansallisia yritysmuotoja koskevan avoimuuden lisääminen", ks. seuraava alaviite.

[17] Yhtiöoikeuden eurooppalaisten asiantuntijoiden korkean tason työryhmän loppuraportti moderneista yhtiölainsäädännön puitteista Euroopassa (Modern Regulatory Framework for Company Law in Europe), 4. marraskuuta 2002, http://europa.eu.int/comm/internal_market/ en/company/company/modern/index.htm.

A.10. Komissio suhtautuu myönteisesti kansallisten ja eurooppalaisten järjestöjen aloitteisiin mallilakien laatimiseksi ja on halukas auttamaan niitä laadintatyössä.

3.2.4. Kansainvälisen osuustoimintaliiton esittämien osuustoiminnan periaatteiden käyttäminen

Vaikka osuuskuntia sääntelevät lait ovat ratkaisuiltaan ja perinteiltään erilaisia, niissä kunnioitetaan yleensä osuustoiminnan määritelmää, arvoja ja periaatteita, jotka esitettiin Kansainvälisen osuustoimintaliiton vuonna 1995 hyväksymässä osuustoiminnan identiteettiä koskevassa kannanotossa ja hyväksyttiin äskettäin YK:n [18] päätöslauselmalla ja sisällytettiin täydellisinä ILO:n [19] suositukseen. Kansallisten lainsäätäjien olisi siis otettava lähtökohdakseen osuustoiminnan määritelmä, arvot ja periaatteet, kun ne laativat osuuskuntia koskevia uusia lakeja. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden edellytetään kuitenkin olevan riittävän joustavia, jotta osuuskunnat voisivat kilpailla markkinoillaan tehokkaasti ja tasavertaisesti muiden yritysmuotojen kanssa. Osuuskunnat eivät tarvitse erityiskohtelua vaan lainsäädännön, jolla luodaan tasavertaisempi kilpailuasetelma siten, että osuuskunnat voivat toimia ilman rajoitteita ja velvoitteita, jotka perustuvat erilaisiin kansallisiin poliittisiin tavoitteisiin ja jotka eivät kohdistu muihin yritysmuotoihin, joiden kanssa ne kilpailevat nykyaikaisessa markkinataloudessa. Hyvin laaditulla lainsäädännöllä voidaan myös osaltaan poistaa osuuskuntamuotoon olennaisesti liittyviä rajoituksia (kuten sitä, etteivät osuuskunnat voi hankkia sijoituspääomaa). Osuuskunnille voitaisiin esimerkiksi sallia muille kuin osuuskunnan palveluiden käyttäjille suunnattujen korollisten ja vaihdettavien sijoittajaosuuksien laskeminen markkinoille, edellyttäen että muiden kuin jäsenten osallistumista rajoitetaan, jottei yhtiöiden osuustoimintaluonne vaarantuisi. Komissio kehottaa jäsenvaltioita ottamaan osuuskuntia koskevia kansallisia säädöksiä laatiessaan ohjenuorakseen edellä mainitun suosituksen määritelmän, arvot ja periaatteet, mutta niiden olisi myös oltava riittävän joustavia, jotta osuuskuntien nykyaikaisiin tarpeisiin voidaan vastata (ks. myös toimi 9 ja toimi 10).

[18] Ks. Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 88. täysistunnossa 19. joulukuuta 2001 hyväksytty päätöslauselma 56/114 sekä pääsihteerin 14. toukokuuta 2001 päivätty raportti 2001/68.

[19] Osuuskuntien edistämisestä Kansainvälisen työkonferenssin 90. istunnossa 20. kesäkuuta 2002 hyväksytty suositus N:o 193. Määritelmän ja arvojen ohella suositukseen sisältyvät seuraavat periaatteet: vapaaehtoinen ja avoin jäsenyys, demokraattinen jäsenhallinto, jäsenten taloudellinen osallistuminen, itsenäisyys ja riippumattomuus, koulutus, oppiminen ja viestintä, osuuskuntien keskinäinen yhteistyö sekä vastuu toimintaympäristöstä (www-osoite alaviitteessä 7).

3.2.5. Menestyvien osuuskuntien ennenaikaisen purkamisen välttäminen; yhtiöiden pilkkomisen tai yhtiömuodon muuttamisen hillitseminen

Komissio kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että osuuskuntien varat olisi osuuskuntaa purettaessa tai yhtiömuotoa muutettaessa mieluiten jaettava osuustoiminnan puolueettoman jaon periaatteen mukaisesti, eli muille osuuskunnille, joihin jäsenet voivat osallistua, tai samanlaisiin tai yleishyödyllisiin tavoitteisiin pyrkiville osuustoimintajärjestöille. Varat ovat usein karttuneet sukupolvien aikana, ja niiden pitäisi pysyä yhteisessä omistuksessa ja korvamerkittyinä kyseisten osuuskuntien tavoitteisiin. Tarkkaan harkituissa tapauksissa olisi kuitenkin osuuskuntaa purettaessa voitava jakaa sen varat jäsenille. Jäsenvaltioita kannustetaan tarjoamaan riittävää suojaa osuuskuntien varoille varmistamalla, että yrityskaupoissa ja sen jälkeisessä osuuskunnan muuttamisessa osakeyhtiöksi jäsenten toiveet ja osuuskunnan tavoitteet tulevat huomioon otetuiksi (ks. toimet 9 ja 10).

3.2.6. Asianmukainen verokohtelu ja muut etuudet

Jotkin jäsenvaltiot (kuten Belgia, Italia ja Portugali) katsovat, että osuuskunnan pääoman ominaispiirteistä johtuvat rajoitukset ansaitsevat erityisverokohtelun. Esimerkiksi se, että osuuskuntien osuudet eivät ole pörssinoteerattuja eivätkä siksi yleisesti ostettavissa, tekee myyntivoiton saavuttamisen lähes mahdottomaksi. Osuudet lunastetaan takaisin nimellisarvoonsa (niillä ei ole spekulaatioarvoa), ja mahdollinen tuotto (osuuspääoman korko) on yleensä vähäinen, mikä voi hillitä uusien jäsenten liittymistä. Lisäksi on mainittava, että osuuskuntiin kohdistuu usein tiukkoja vaatimuksia vararahastojen allokoinnin suhteen. Erityisverokohtelu voi olla suotavaa, mutta osuuskuntien sääntelyn kaikissa näkökohdissa olisi noudatettava sitä periaatetta, että tietyn tyyppiselle taholle annettujen suojelun ja etujen olisi oltava suhteessa kyseiselle tyypille ominaisiin oikeudellisiin rajoituksiin, sosiaaliseen lisäarvoon tai rajoituksiin, eikä niiden tulisi johtaa epäterveeseen kilpailuun. Mahdollisten muiden etujen ei tulisi sallia myöskään sitä, että vilpilliset osuuskunnat käyttävät osuuskuntamuotoa keinona kiertää asianmukaisia tiedonantovaatimuksia sekä omistajaohjausta ja -valvontaa. Kun jäsenvaltiot harkitsevat tarkoituksenmukaista ja oikeasuhteista verokohtelua osuuskuntien omalle pääomalle ja vararahastoille, komissio kehottaa niitä huolehtimaan siitä, että tällaiset säännökset eivät luo kilpailun rajoituksia (ks. myös toimet 9 ja 10).

3.2.7. Osuuskuntiin sovellettavat kilpailusäännöt

Osuuskuntia koskevassa kuulemisessa ilmeni tiettyä epätietoisuutta ja huolta kilpailusääntöjen soveltamisesta osuuskuntiin.

Taloudellista toimintaa harjoittavia osuuskuntia pidetään yrityksinä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81, 82 ja 86-88 artiklan tarkoittamassa merkityksessä. Siksi niihin sovelletaan täysimääräisesti unionin kilpailu- ja valtiontukisääntöjä sekä erinäisiä poikkeuksia, vähimmäistasoja ja vähämerkityksistä tukea koskevia sääntöjä. Osuuskuntien erityiskohtelulle yleisissä kilpailusäännöissä ei ole mitään perusteita, mutta tietyt niiden oikeudelliseen muotoon ja rakenteeseen liittyvät seikat olisi otettava huomioon tapauskohtaisesti, kuten aiemmat päätökset ja ratkaisut ovat osoittaneet.

Useimmat tapaukset ovat liittyneet oikeushenkilöiden (eikä luonnollisten henkilöiden) muodostamiin osuuskuntiin. Tällainen osuuskunta on sekä yritysten yhteenliittymä että itsessään yritys (mikäli se harjoittaa taloudellista toimintaa). Sekä osuuskunta että sen jäsenet ovat siksi kilpailusääntöjen alaisia. Lisäksi kilpailusäännöt koskevat sekä yritysten välisiä sopimuksia (esimerkiksi osuuskunnan perustamista ja sen sääntöjä) että osuuskunnan omien elinten päätöksiä. Vaikka osuuskunnaksi järjestäytyminen ei välttämättä ole EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan vastaista, osuuskunnan myöhempää toimintaa tai sääntöjä saatetaan näin ollen pitää kilpailua rajoittavina. Komissio kehottaa sidosryhmien organisaatioita ja yritysten tukipalveluita levittämään laajalti tietoa kilpailusäännöistä, jotka voivat olla eurooppalaisten osuuskuntien kannalta relevantteja.

3.3. Asetuksen tarkastelu

Eurooppaosuuskunnasta annetun asetuksen 79 artiklassa todetaan: "Komissio toimittaa viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen asetuksen soveltamisesta sekä tekee tarvittaessa muutosehdotuksia." Artiklassa yksilöidään seikkoja, joita kertomuksessa olisi käsiteltävä (pääkonttorin ja sääntömääräisen kotipaikan sijainti, eurooppaosuuskunnan jakaminen, oikeuskeinot väärinkäytöstapauksissa jne.).

Tämän lisäksi yhtiöoikeuden eurooppalaisten asiantuntijoiden korkean tason työryhmä [20] totesi, että on useita merkittäviä eurooppaosuuskunta-asetuksen tulevaan soveltamiseen liittyviä seikkoja, joita on analysoitava, ja on mielenkiintoista nähdä, mikä on eurooppaosuuskunnan suhde kansallisiin osuuskuntiin. Ryhmä pohti myös, käytetäänkö eurooppaosuuskuntaa todellisuudessa rajatylittäviin yritysjärjestelyihin ja yhteisyrityksiin. Toteutuessaan tämä voi parantaa osuuskuntien kilpailukykyä.

[20] Korkean tason työryhmän raportti, luku VIII "Co-operatives and Other Forms of Enterprise", s. 121.

Jos tiivistetään edellä annetut suositukset, voidaan todeta, että tärkein arvioitava tekijä on jäsenvaltioille annettava vapaus säännellä tiettyjä kysymyksiä kansallisten perinteidensä mukaisesti. Asetuksella odotetaan olevan epäsuora ja asteittainen yhdenmukaistamisvaikutus, sillä siitä tulee tulevan lainsäädännön vertailukohta varsinkin uusissa jäsenvaltioissa ja ehdokasmaissa (ks. myös tiedonannon kohta 3.2.1), ja siksi komissio pitää vieläkin tärkeämpänä, että asetuksessa on tulevaisuudessa yksinkertaisemmat ja vahvemmat säännöt ja että viittaukset kansallisiin lakeihin minimoidaan.

Toimi 11. Asetuksen tarkastelussa komissio kiinnittää erityishuomiota asetuksen mahdolliseen yksinkertaistamiseen ehdottamalla mahdollisuuksien mukaan yhteisten Euroopan laajuisten sääntöjen hyväksymistä.

4. Osuuskuntien vaikutus yhteisön tavoitteiden saavuttamiseen

Koska osuuskunnista on moninaista hyötyä Euroopan taloudelle, ne ovat keskeinen tekijä pyrittäessä Lissabonin tavoitteisiin. Osuuskunnat ovat itse asiassa mainio esimerkki yhtiömuodosta, jossa voidaan yhdistää yritystoimintaan liittyvät ja sosiaaliset tavoitteet toisiaan tukevalla tavalla. Osuuskunnilla on merkittävä asema yrityspolitiikan ohella maataloudessa ja taloudellisissa vaikeuksissa olevien alueiden kehittämisessä, ja niiden rakenne on ihanteellinen työllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kohentamisen kannalta. Sen vuoksi tiedon levittäminen laajemmalti osuuskuntien roolista ja potentiaalista on tärkeää paitsi siksi, että siitä koituu osuuskunnille välitöntä hyötyä, myös siksi, että sillä on kytkentöjä tärkeisiin toimintalinjoihin ja tavoitteisiin, kuten seuraavissa kappaleissa esitetään. Siksi on vahva tarve toimia yhteisön tasolla, jotta osuuskunnat voidaan ottaa täysimääräisesti huomioon relevanteissa yhteisöohjelmissa.

4.1. Maatalouspolitiikka ja laajentuminen

Osuuskunnilla on ollut ja on yhä hyvin tärkeä asema maataloudessa koko Euroopassa. Tukea on jo annettu Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston avulla rahoitetuista maaseudun kehittämistoimenpiteistä organisaatioiden perustamiselle eri tyyppisten palveluiden tarjoamiseksi maanviljelijöille yhteisesti (esim. koneringit, lomituspalvelut ja hallintopalvelut). Osuuskunnat ovat erittäin sopiva muoto tällaisille palveluille, ja ne voivat saada tukea näistä toimenpiteistä.

Uusissa jäsenvaltioissa sanalla "osuuskunta" on huono kaiku, mikä haittaa modernien osuuskuntien kehittämistä. Yhteisessä mielikuvamaailmassa sana yhdistetään yhä ensisijaisesti keskusjohtoisuuden maataloudelle asettamiin rajoituksiin. Kaikissa liittymässä olevissa maissa maaomaisuus yksityistettiin, minkä seurauksena syntyi tuhansia pieniä ja keskikokoisia maatiloja ja jalostusyrityksiä. Tämän pirstaleisuuden vuoksi yritykset eivät hyödy mittakaavaeduista, eikä pienillä yrityksillä ole tarvittavaa pääomaa investoida uuteen teknologiaan, jota tarvitaan uusien, tiukempien terveys- ja kasvinsuojelusääntöjen täyttämiseksi. Pääomapula sekä epäasianmukainen tai ristiriitainen lainsäädäntö vaivaavat yhä monia maatalous- ja elintarvikeyrityksiä. Jos samalla tai lähialueilla toimivat pientilat muodostavat osuuskuntia, ne voivat saavuttaa riittävän kriittisen massan suuria investointihankkeita varten ja tarjota pankeille ja investoijille asianmukaiset takuut. Euroopan unionin PHARE- ja ISPA-ohjelmat helpottivat jossain määrin pääoman saantia, ja osoituksena ryhmäpohjaisten ratkaisujen merkityksestä sekä liittymistä edeltävässä maatalouden ja maaseudun kehittämisen erityisessä liittymisohjelmassa (Sapard) että liittymissopimuksessa tarjotaan erityisapua maataloustuottajien ryhmille, jotka voivat puolestaan olla osuuskuntamuotoisia.

Komissio uskoo, että maatalousosuuskunnat voivat olla merkittävä väline uusien jäsenvaltioiden maatalouden kehittämiseksi edelleen. Osuuskuntia tukevan lainsäädännön lisäksi komissio voi tarkastella uusien jäsenvaltioiden kanssa muita menestykseen vaikuttavia tekijöitä, kuten kannattavaa osuustoimintaa, hyvää johtamista, osuuskuntien yhteistyötä sekä ennen kaikkea nuorten saamista mukaan osuuskuntien kehittämiseen ja johtamiseen. Lisäksi voitaisiin luoda yhteys tulotukipolitiikan ja koulutuksen ja edellytysten luomisen välille. Ammattitaitoinen ja nuori maanviljelijäsukupolvi toisi mukanaan halukkuuden innovoida ja ottaa riskejä joko maatalousosuuskunnissa tai maatilojen erikoistumisen kautta.

Viimeinen seikka koskee sitä, että palveluiden tarjoajia ei useinkaan ole uusien jäsenvaltioiden maaseuduilla. Markkinointi- ja osto-osuuskuntien edistämisellä voidaan ehkä korjata tätä puutetta. Lisäksi uusia tilaisuuksia tarjoutuu osuuskunnille, jotka tarjoavat aiemmin valtion järjestämiä, muita kuin maatalouteen liittyviä palveluita, kuten terveydenhuoltopalveluita sekä lasten- ja vanhustenhoitoa, sekä sosiaalisille osuuskunnille, joilla on erilaisia yhteisön etuun liittyviä tavoitteita.

A.12. Komissio pyrkii toimien 1 ja 2 ohella varmistamaan, että osuuskuntien erityispanosta uusien jäsenvaltioiden maatalouden kehittämisessä hyödynnetään edelleen asiaan liittyvissä yhteisön ohjelmissa.

4.2. Maaseudun kehitys ja aluekehitys

Jäsenpohjaisina organisaatioina osuuskuntien juuret ovat paikallisyhteisössä: ne tukevat paikallista työllisyyttä ja tarjoavat paikallisia palveluita globaalistuvan talouden maailmassa. Osuuskuntien palveluiden käyttäjät, olivatpa he sitten tuottajia, kuluttajia tai työntekijöitä, pysyvät yleensä samalla maantieteellisellä alueella. Paikalliset juuret voivat hillitä tehokkaasti maaseudun autioitumista ja tukea köyhempien alueiden ja kuntien kehitystä. Jäsenvaltioita kehotetaan ottamaan vakavasti huomioon paikallisten osuuskuntien hyödyllinen tehtävä alueilla, syrjäseuduilla ja köyhillä kaupunkialueilla, kun ne suunnittelevat kehitysalueiden tukipolitiikkaa.

4.3. Sosiaalitalouden alalla toimivien osuuskuntien luomat työpaikat

Osuuskunnan menestystä ei mitata ensisijaisesti sijoitetun pääoman tuottona vaan sen jäsenilleen tarjoamana palveluna. Koska osuuskunnat voivat toimia kannattavuusrajalla tai tuotantokustannukset peittäen ja katteen tuottaen, niitä voivat perustaa ja johtaa henkilöt, jotka eivät muuten pääsisi työmarkkinoille. Osuuskunnat voivat siksi tehokkaasti integroida syrjäytyneitä ryhmiä työelämään ja yhteiskuntaan sekä antaa heille myös yrittäjäkokemusta ja johtamisvastuuta. Tarjoamalla yritysratkaisuja tyydyttämättömiin taloudellisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin varsinkin julkisen tai yksityisen tarjonnan puuttuessa osuuskunnat voivat luoda työpaikkoja ja edistää näin kestävää ja yhteisvastuullista kasvua tavoittelematta jäsenille jaettavaa nettovoittoa (sosiaalitalous). Näin ne lisäävät työmarkkinoiden joustavuutta. Siksi osuuskunnat katsotaan usein osaksi sosiaalitaloutta (osuus- ja yhteisötaloutta) muiden ihmiskeskeisten yritysten, kuten keskinäisten yhtiöiden, yhdistysten ja säätiöiden, ohella. Monet viranomaiset ovat todenneet sosiaalitalouteen kuuluvan osuustoiminnallisen yritysmuodon tehokkaaksi tavaksi edistää tasapainoista ja yhteisvastuuseen perustuvaa kasvua. [21] Komissio pyrkii osana toimea 7 varmistamaan, että osuuskuntien erityispanos työpaikkojen luomisessa tunnustetaan jatkossakin ja sitä hyödynnetään edelleen asiaan liittyvissä komission toimintalinjoissa ja ohjelmissa, kuten Equal-yhteisöaloitteessa, jonka yrittäjyyspilarista tuetaan erilaisia sosiaalitalouteen liittyviä osuuskuntahankkeita.

[21] Neuvoston päätös 2002/177/EY, tehty 18. helmikuuta 2002, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista vuodeksi 2002, EYVL L 60, 1.3.2002, s. 60. Vuoden 2002 työllisyyspolitiikan suuntaviivassa 11 todetaan, että jäsenvaltioiden on "edistettävä toimenpiteitä, joilla vahvistetaan osuus- ja yhteisötalouden kilpailukykyä sekä kykyä luoda työpaikkoja ja parantaa niiden laatua ja erityisesti kehitetään tavaroiden ja palvelujen tarjoamista sellaisiin tarpeisiin, joita nykyiset markkinat eivät vielä pysty täyttämään; lisäksi on tutkittava tällaisten toimien tiellä olevia esteitä ja pyrittävä vähentämään niitä".

5. Päätelmät

Osuuskunnilla on vahvat perinteet, jotka juontavat juurensa teollisesta vallankumouksesta, mutta niitä ei tulisi pitää 1800-luvun jäänteinä. Komissio tunnustaa, että yritysmuotojen moninaisuus on tärkeä osa EU:n taloutta. Osuuskunnat ovat moderneja ja dynaamisia yrityksiä, joilla on runsaasti potentiaalia. Osuuskuntien osuus on 83 % Alankomaiden maataloustuotannosta, 50 % Ranskan ja 37 % Kyproksen pankkipalveluista, 35 % Suomen elintarvikevähittäiskaupasta, 21 % Espanjan terveydenhuollosta ja 60 % Ruotsin metsäteollisuudesta. Siksi komissio tukee osuustoiminnan tehokasta edistämistä ja kehittämistä Euroopan unionissa ja ehdokasmaissa. Osuuskuntien kehittäminen kuuluu kuitenkin pääasiassa jäsenvaltioiden toimivaltaan. Tässä asiakirjassa esitettyjen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää siksi myös jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden aktiivista panosta.

Tässä tiedonannossa hahmotellut toimet sijoittuvat ajanjaksolle 2004-2008. Kauden lopussa arvioidaan edistyminen tässä tiedonannossa asetettuihin tavoitteisiin nähden ottamalla kaikki sidosryhmät tiiviisti mukaan työhön. Arvioinnin perusteella tehdään päätös sopivista tulevaisuudessa toteutettavista aloitteista.